Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvantekijöiden keskustelut => Luomistyö, käsikirjoittaminen ja kääntäminen => Topic started by: Hazart on 30.12.2003 klo 11:00:54
-
Heips!
Kiinnostaisi hiukan kuulla kuinka kauan sinulla menee sarjakuvien tai pilakuvien tekemiseen. Itselläni sitä tuhraantuu aivan tolkuttomasti, enkä ymmärrä mihin. Minulla on nyt useampi viikko mennyt tähän yhteen A3 (lopullinen A4) sivuun, vaikka olenkin tehnyt sitä lähes joka päivä.
Yksi mustavalkoinen strippi vie suunnittelu ½h, luonnostelu 2h, tussaus 1h, kuvankäsittely ja tekstaus ½h + tauot ja virittelyt (tietokone yms.). Noin 4 tuntia siis teoriassa, mutta käytännössä kaikki aina venähtää.
Kerro erilaisia esimerkkejä, jos jaksat.
Luksuksempaa uutta vuotta kaikille rakkaat Kvaakkilaiset. (Erityisesti Leo Lehtiselle, joka aluksi herätti kummastusta, mutta nykyään piristää päivää omalla hauskalla tavallaan.)
-
Tällä hetkellä teen Lihatalous-nimiseen lehteen sarjakuvaa nimeltään Hullu Lehmä. Se on puolen sivun kokoinen (2 riviä ruurtuja siis). Lisäksi piirrän siihen 1-2 kuvituskuvaa, kooltaan noin 1/3 sivua.Joskus isompia joskus hieman pienempä.
Olen päättänyt, että päivässä nämä on tehtävä. Muuten homma ei kannata noin niinkuin taloudellisesti.
Sarjakuva: Ideointi on päällä koko ajan (alitajunta toimii)
Pikaluonnos suttupaperille: puoli tuntia
Lyijykynävaihe: 1-1,5 tuntia. Tussaus + tekstaus 1 tunti, ehkä hieman enemmän.
Kuvan jyrkennys tietokoneella ja pikku korjaukset, esim. tekstauksen asemointi uudelleen, jos on IHAN törkeän epäonnistunut sijoittelu: alta puoli tuntia.
Neljässä tunnissa Pitää Olla Valmista. Mieluummin hieman nopeammin.
Kuvitus:
Ideointi: 1 tunti, sama iaka menee oli kuvia yks tai kaks.
Lyijykynä: vajaa tunti
Tussaus: parikymmentä minuuttia.
Tietokoneväritys: Vajaa pari tuntia.
Elikokopaketti olisi tehtävä alle kymmenessä tunnissa, mieluummin kahdeksassa.
Tämä tahti minun kohdallani tarkoittaa sitä, että lopputuloksella ei voimitenkään ylpeillä, mutta en jaksa vain panostaa hullun lailla tekemiseen ja sittensaada vain jonkun lantin vaivanpalkkaa.
Sarjakuva löytyy netistä tommoisesta paikasta:
http://www.htk.fi/ltk/lehti/
kohdasta: sarjakuva
-
Mitenköhän olis. Riippuu paljon siitä, miten viitsii, mutta hyvänä päivänä saan kyllä kaksi sivua aikaiseksi (ja enempikin, mutta se rupeaa tuntumaan jo työltä).
Mun työtapa on tosin sellainen, että ensin luonnostelen muutaman sivun (3-5) ja sitten vasta tussaan. Saatan siis ekana päivänä luonnostella viisi sivua ja tussata ne sivut kahtena (ehkä yhtenäkin) seuraavana päivänä.
Sanoisin arviona, että työ vie seuraavasti aikaa:
1 h luonnosteluun
2 h tussaukseen
3 h lorvimiseen
30 min tietokoneella ähertämiseen
1-5 h mahdolliseen väritykseen
Mulla auttaa ehkä vähän se, että piirrän kaiken A4 -kokoon (en jaksa ruveta pelleilemään skannerin kanssa) eli ei ole niin paljoa täytettävää.
-
Viimeksi kun jotain kellon kanssa ihan painokuntoon asti ja julkaistuksi ( jaettu neljäs sija madin lukijakilpailussa ) saatua tein, meni pariin A3:een suunnilleen 4-5 tuntia . Piirtämiseen ja kirjoittamiseen siis.
Sitten painokelpoisten kappaleiden toimittamisessa kustantajalle kopiokoneiden ja skannerin kanssa sähläykseen paloikin toistakymmentä tuntia >:(.
( Opimme tästä että kannattaa maksaa kunnon värikopioista , jos ei saa viedyksi alkuperäisiä ).
Jos nopeusharjoituksista puhutaan , niin tämän
http://www.kolumbus.fi/jik/klin_1.htm
huitaisin yhden sunnutaiaamupäivän aikana. Tarkoitus oli kokeilla, että
pystyn piirtämään heikkolaatuisen tusinakorkkarin viikossa kun on ruututarkka käsikirjoitus.
( - Kansikuvan sutaisuun guasilla meni erikseen pari tuntia http://www.kolumbus.fi/jik/klin_k.jpg )
-
Sivun verran mustavalkoista saa aikaan päivässä, mutta kaikkia päiviä ei jaksa niin täyteen pakata, koska sitten ei oo aikaa mihinkään muuhun. Kelloa en katso, mutta arviolta nelisen tuntia menee luonnosteluun, kuutisen tuntia puhtaaksipiirtämiseen.
Sivun värittäminen ja painokuntoon saattaminen vie toisen samanlaisen työpäivän.
Lähetän väriduunit kahtena tiedostona taittoon. Mustavalkoiset (viivat, tekstaus) 600dpi, pelkät värit ilman mustaa 300dpi.
Lasken "Saippuan" vaakasivuksi, koska siinä on ihan yhtä paljon materiaalia kuin tavallisessa pystysivussakin. Strippejä saa päivässä tehtyä 2-3, koska ideointi vie vähän enemmän aikaa.
-
Lähetän väriduunit kahtena tiedostona taittoon. Mustavalkoiset (viivat, tekstaus) 600dpi, pelkät värit ilman mustaa 300dpi.
Hyvä että kelpasi. Eräs tabloidikokoisen sanomalehtipaperille painetun erikoislehden taittaja kiletäytyi moisesta järjestelystä. Siinä sitä sai sitten miettiä miten saan viivan pysymään skarppina. Tekstit jätin yksinään mustalle kanavalle.
Paremmalla linjatiheydellä painettavissa aikakauslehdissä homma toimii sitten paremmin vaikka koko roska olisikin yhdellä filulla. 400 dpi.
Mutta mutta, strippi valmistuu 4-7 tunnissa luonnoksista väreihin. Käsikirjoittaminen ja ideointi vielä päälle johon, jos sen itse teen, saattaa mennä paljonkin aikaa.
No, on joskus saatu kokosivukin valmiiksi päivässä jos kova kiirus on tullut ja pakko. Mutta sitten tulos onkin korkeintaan välttävä... Yleensä viikko pitää uhrata, tunteja päivässä 6.
Ja onhan se kiinni vähän siitä mitä kaikkea sivulle tahi stripille joutuu piirtämään. Staattisia puhuvia ukkoja ja akkoja, kolme ruutua, keskimmäisessä vain yksi pää, ja silleen, senhän tekee muutamassa tunnissa.
Timo
-
Aika tuotteliailta tuntuvat tämän sivun ammattilaiset. Työskentelen 2-12 tuntia päivässä. Minulta syntyy kaksi sivua kuukaudessa. You do the math.
Kuvitukset onnistuvat nopeammin. Lehtien tilatessa sivun kokoisia kuvia ideoinnin jälkeen valmiiksi tuotokseksi piirtäminen/värittäminen onnistuu yleensä yhtäjaksoisessa 20 tunnin purkauksessa.
Hitauteni johtuu siitä että olen huono piirtäjä, mutta minulla on erittäin hyvä maku.
-
Hitauteni johtuu siitä että olen huono piirtäjä, mutta minulla on erittäin hyvä maku.
Perfektionismi ja näkemys saattavat myös hidastaa:-)
Mä olen tietoisesti valinnut nopeahkon tavan tussata, mieluummin niin, kuin että tulis piirrettyä liian vauhdikkaasti. On aika lailla tärkeää, että paperi ja kynä ovat just oikeat ja kunnossa.
Silti, onhan noita graafisesti aivan ala-arvoisia sivuja päässyt seulasta läpi vähän liikaa, paljon enemmän kuin kollega Nisseniltä. Joskus toivoisin, että jaksaisin pitää rimaa edes vähän korkeammalla sen suhteen, koska sivu on 'valmis'. Jos jaksaisin paikata kymmenesosankaan siitä, mitä kollega Nissen...
Toisaalta, aikaa myöten jälki siistiytyy koko ajan. Suurempi ongelma on, että tulee pilattua kuvia lisäämällä niihin aivan turhaa sävyä ja detaljia. Siinäkin mielessä mun pitäis oppia oivaltamaan paremmin, koska kuva on valmis.
-
Perfektionismi ja näkemys saattavat myös hidastaa:-)
Toisaalta, aikaa myöten jälki siistiytyy koko ajan. Suurempi ongelma on, että tulee pilattua kuvia lisäämällä niihin aivan turhaa sävyä ja detaljia. Siinäkin mielessä mun pitäis oppia oivaltamaan paremmin, koska kuva on valmis.
Sama juttu... Mulla on myös vaikeuksia nähdä, milloin kuva on valmis. Ja olen monesti "pilannu" töitäni siten, että olen piirtänyt niitä liikaa. Sävyttänyt liikaa ja sitten täytyykin jo ottaa korjauslakkaa tai valkosta guassii kehiin... Olen myös äärimmäisen hidas piirtäjä...
Oman hitauteni salaisuus on luultavasti juuri tuo perfektionismi, josta mua onkin jo ehditty haukkua monessa muussakin asiassa... Enivei... juuri se on kuitenkin syyllinen siihen, että saan aniharvoin juuri mitään valmiiksi asti, etenkin jos kyse on useamman kymmenen sivun jutusta. Kun jotakin piirtää todella hitaasti ja kauan, on vaarana se, et koko tekeillä olevan sarjakuvan idea alkaa maistua tyhjältä. Ei oikein enää jaksaisi piirtää koko juttua loppuun ja toisaalta koko tarina tai lyhyemmässä jutussa jotkin "vitsit" alkaa tuntua muutaman päivän/viikon jälkeen älyttömän kliseisiltä tai muuten vain liian heikoilta kannattamaan sarjakuvaa.
Yksi hitauteeni vaikuttava tekijä on myös kuvan sommittelu, kuvakulmat ja tietyn kuvitustyylin säilyttäminen samassa työssä alusta loppuun asti. Jälkimmäisen tarkkailemisessa menee kohtuuttomasti aikaa ja sommitteluharjoitelmille ei tunnu tulevan koskaan loppua. Kun teen luonnoksiani, teen ne lähes loppuun asti. Tarkoitan tällä sitä, että tussausvaiheeseen ei paljoakaan jätetä improvisoinnille sijaa, vaan lopullinen lyijäripiirros lähentelee aika pitkälle niitä jälkiä, mitä tussauksenkin tulisi lopullisessa työssäni noudattaa. Ja juuri siksi, että tussausta on vaikeampi korjata. Teen lyijärillä myös kokeiluja tussausvaiheen varjoista, sävytyksistä, kontrasteista jne. Yksi syy hitauteen on myös se, että suurin osa töistäni on tyyliltään joko semirealistisia tai lähes realistisia. Useimpien viivojen "arvailuun" tussausvaiheessa ei näin ollen ole paljoakaan varaa. Tämä lyijärivaihe saattaa siis kestää yhdestä päivästä/sivu melkein viikkoon/sivu. Joskus yhden yksittäisen erityssivun tekemiseen voi mennä kuukauden päivät, jos on haettava sieltä täältä materiaalia sitä varten.
Tein mm. jokin aikaa sitten yhen sivun isompaan kokonaisuuteen, joka oli lopulta täynnä sellaista kamaa, joista mulla ei ollu aiempaa piirtämiskokemusta yhestäkään elementistä. Halusin siihen sivuun mm. tietyn näkymän Helsingistä, lisäksi raitiovaunun (uudemman mallin) yläviistosta (meni vaikeaks, joten otin lopulta valokuvan Aleksanterinkadun kakkoskerroksessa sijaitsevan Iguana-ravintolan terassilta), kuvan kyseisestä raitiovaunusta sisäpuolelta, Kampin metroaseman sikapitkistä liukuportaista, kuvan metron sisältä, pankkiautomaatista ja asematunnelista ja siellä soittavasta katusoittajasta (ja ehdottomasti oli saatava juuri se melko usein esiintyvä yhden miehen meksikolainen orkesteri, jota siellä ei tietenkään näkyny eikä kuulunu moneen päivään juuri silloin, kun olisin voinut pari euroa tälle heittää. Hesassa paljon liikkuvat Kvaakkilaiset lienevät joskus havainneet hepun) sekä siellä vaeltavasta kirjavasta pulusta, vartijan univormusta (lopulta selailin kirjastossa parikymmentä vanhaa eläinmaailmaa, ennenkuin löysin sopivasta asennosta ja kuvakulmasta kuvatun kyyhkyn, itse asiassa kaksi tappelevaa kyyhkyä, jotka sopivat sarjakuvaani oikein mainiosti), kännykkään puhuvasta tandemrattaita työntävästä perheenäidistä (tämän jouduin soveltamaan niin, että kävin piirtelemässä tällaset rattaat ostoskeskuksen myymälän puolella), telineeseen väännetystä uudehkosta maastopyörästä... ja vaikka mistä... Ja voitte arvata, ettei näiden kaikkien mallien piirtäminen saati sitten edes löytäminen ollu kovinkaan helppoa. Itse asiassa viimeksi mainittu pyöräjuttu ratkesi lopulta sarjakuvan komediapuolta parantavalla ja lisäävällä, joskin yllättävällä tavalla, joka oli pelkkää sattumaa. yritin nimittäin etsiä tällä tavalla väännettyä pyörää, mutta repesin nauruun (vaikka tilanne ei ollu kovin naurettava, mutta itse ilmiö oli...) kun kävin Espoon Leppävaaran Gallerianpuoleisella heti juna-aseman tunnelin jälkeisellä katuosuudella. Siellähän nimittäin on pitkät jonot pyörätelineitä, mutta kun edellinen päivä oli ollut perjantai (tarkoituksella valittu havainnointipäiväksi lauantai-aamu), näissä pyörätelineissä ei ollu yhtäkään väännettyä pyörää, mutta kuus kappaletta maastopyörien eturenkaita, jotka oli vielä lukittuna telineeseen kiinni! Tää oli ihan huippujuttu silloin ja ehdottomasti halusinkin sitten laittaa juuri tämän ilmiön sarjakuvaani väännettyjen fiketsujen sijasta... ;)
Ähh... taas mä täällä selittelen kaikenlaista skeidaa... Eli siis, vastaukseni Hazardin alkuperäiseen kysymykseen on, että se kestää LIIAN KAUAN! Tihrustan tarkkaan ja huolella... saamatta lopulta mitään muuta aikaan kuin kipeän ranteen...
-
Pyhä rantaleijona sentään... onko kello todella jo NOIN PALJON?!
Tää Kvaakki vie vielä jonakin päivänä hengen...
Tyyny kutsuu... huomenna piirrellään taas...
-
Olen usein miettinyt onko perfektionismi siunaus vai kirous. Nykyään ajattelen, että se voi olla molempia. Riippuen siitä, tunnistaako sen itsestään ja antaako sen hallita vai hallitseeko sitä itse. Ehdottoman hyvää on se, että ei anna surkeiden ja keskeneräisten juttujen mennä läpi, vaan tulee tehtyä huolellista jälkeä. Huonoa taas se, että ei ole koskaan tyytyväinen, eikä osaa lopettaa. Huolella tehty, ajoissa tyytyväisenä lopettu on nykyään päämäärä!
Jos ei osaa itse arvioida omia töitä ja niiden valmiutta niin on hyvä löytää joku joka osaa. Joku joka sanoo hyvät ja huonot puolet ja yleiset ajatukset omista töistä. Silloin saa vähän perspektiiviä. Itse näytän työt aina lopuksi vaimolle ja hän sanoo ihan suoraan mitä ajattelee. Se on hyvä, vaikka joskus harmittaa, kun hän huomaa heti virheet. Mutta sekin on hyvä.
-
Kun jotakin piirtää todella hitaasti ja kauan, on vaarana se, et koko tekeillä olevan sarjakuvan idea alkaa maistua tyhjältä. Ei oikein enää jaksaisi piirtää koko juttua loppuun ja toisaalta koko tarina tai lyhyemmässä jutussa jotkin "vitsit" alkaa tuntua muutaman päivän/viikon jälkeen älyttömän kliseisiltä tai muuten vain liian heikoilta kannattamaan sarjakuvaa.
Sama juttu. Se loistava idea alkaa haiskahtaa aika pahasti parin päivän työstön jälkeen. Samalla päähän hiipii ajatus, että joku on jo tämmöisenkin jutun tehny, en minä tätä keksinyt.
Sitten kun se rima karkaa tehdessä koko ajan ylöspäin niin mitään valmista ei saa tehtyä. Eipä se tämmöstä päytälaatikkopiirtäjää hirveämmin haittaa, mutta olisi se kiva saada joskus jotain semmoista aikaiseksi, että kehtais sitä jollekin näyttää. Tässä on tullut havaittua että silmä kehittyy taitoja nopeammin, se viimeviikon mestariteos näyttää nyt jo kuonalle, virheitä hyppii silmille joukoittain.
-
Hazart kirjoitti toiseessa säikeessä, joka samanlainen kuin tämä (En tiedä kumpi olisi oikea paikka vastailla, joten tulin tänne alkuperäiseen):
Minua kiinnostaa ensimmäisen pidemmän sarjakuvan tekeminen (50-100 sivua). Kertokaapa esimerkkejä siitä kuinka kauan teillä meni aikaa isompiin projekteihinne.
Itse olen vähän samassa asemassa tai ehkä vähän pidemällä koska kiinnostuksen sijaan olen jo aloittamassa 50-100 sivuisen sarjakuvan tekemisen. Kokemusta ei ole, mutta eiköhän tuollaiseen projektiin vuosi kannata varata niin ettei tee mitään muuta isompaa projektia samalla. Lisäksi tähän vaikuttaa aika paljon se minkälaista pidempää sarjakuvaa lähtee tekemään. Esimerkiksi historiallisen seikkailun kirjoittaminen voi vaatia kuukausia pelkästään taustatiedon keräämistä. Itse en ole nyt tekemässä historiallista tarinaa, mutta toisaalta minulla myös toisen fantasiatarinan käsikirjoittaminen työn alla. Tämän lyhyemmän tarinan olen ajatellut tehdä huomattavasti tiiviimmäksi ja suunnitellummaksi paketiksi mikä vaatii paljon suunnittelua. Aiemman kokemuksen perusteella voisin kuitenkin väittää, että käsikirjoitus olisi valmis pääpiirteittään kuukauden sisällä. Tämän jälkeen menee vielä aika paljon aikaa paikkojen ja hahmojen luonnoksiin ettei sitten piirtovaiheessa miettiä että miltäs tämäkin paikka näyttää (Olen toivottavasti oppinut aiemmista virheistä). Mutta joka tapauksessa uskoisin, että vähintään kolme kuukautta menee ennen kuin itse olisin valmis piirtämään tätä tarinaa. Ja kun kyse on luovasta työstä, niin ei voi mennä vannomaan että kaikki valmistuisi tuossa ajassa. Tosin ongelmani on, että lähden aina piirtämään liian aikasin. Toivottavasti olen jo oppinut virheistä. Ja jos jotenkin ihmeessä saisin kurinalaisesti noudatettua aikataulua, niin piirrostyöhön varattava aika onkin helpommin arvioitavissa. Eiköhän siihen voi varata kuusi - yhdeksän kuukautta kun ei vielä ole kovinkaan hyvä ja nopea piirtäjä ja haluaisi kuitenkin saada kuvista vähän parempia mihin on tottunut kun on tehnyt töitä hätiköiden. Ja pidemmän työn valmistelun jälkeen kannattaa varata vielä aikaa. Kyllä sitä aina virheitä löytää ja pahimmat olisi hyvä saada pois ennen kuin sarjakuvaa on tehnyt monta sataa sivua.
Miten on Hazard, pistetäänkö pystyyn "Teemme 50-100 sivun sarjakuvaa" säie Kemi 2004 säikeen hengeen, johon kaikki vastaavaan projektiin osallistuvat voivat tulla jakamaan tuntemuksiaan ja ahdistustaan kun työ ei suju :)
-
Ite koitin hirveästi miettiä, onko mulla tohon 50-100 sivuiseen haarukkaan kokemusta, mutta en keksinyt.
Toistaiseksi pisin yksittäinen tarina on 40 sivua ja sen tekemiseen (piirtäminen+väritys) meni noin kymmenen kuukautta. Tosin siinä oli välissä pitkiäkin aikoja, jolloin en sitä tehnyt. Piirtovaihe tuli valmiiksi itse asiassa n. puolessa vuodessa tekonopeuden vaihdellessa 0-15 sivun kuukausivauhtia.
Mutta huomasinpa, että yksi tällä hetkellä työn alla olevista muodostunee hiukan yli 50 sivuiseksi. Varma en ole, mutta tällä hetkellä siltä näyttäisi, kun olen sivulla 20 ja 17 käsissivusta on piirretty vasta 7.
Ja jos laskee ton mun lehden, niin siitä muodostuu yli 80 sivuinen kokonaisuus ja tekoaikaa hiukan alle vuosi (vuoden viimeinen numero ilmestyy marraskuussa ja ekan numeron teon aloin viime joulukuun tienoilla).
Mutta kyllä melko poikkeuksetta vuosi taitaa sellaiseen projektiin mennä täällä Euroopan puolella. Varsinkin jos samalla puuhailee muuta. Esim. käy töissä.
-
Itse olen vähän samassa asemassa tai ehkä vähän pidemällä koska kiinnostuksen sijaan olen jo aloittamassa 50-100 sivuisen sarjakuvan tekemisen. Kokemusta ei ole, mutta eiköhän tuollaiseen projektiin vuosi kannata varata niin ettei tee mitään muuta isompaa projektia samalla.
... Itse en ole nyt tekemässä historiallista tarinaa, mutta toisaalta minulla myös toisen fantasiatarinan käsikirjoittaminen työn alla.
... Tosin ongelmani on, että lähden aina piirtämään liian aikasin. Toivottavasti olen jo oppinut virheistä.
...Miten on Hazard, pistetäänkö pystyyn "Teemme 50-100 sivun sarjakuvaa" säie Kemi 2004 säikeen hengeen, johon kaikki vastaavaan projektiin osallistuvat voivat tulla jakamaan tuntemuksiaan ja ahdistustaan kun työ ei suju :)
Käänteinen vastinejärjestys:
Jos tuollaisen säikeen pystyyn laittaisi, se kannattaisi perustaa samalla tavoin, kuin joku jo täällä joidenkin topiccien suhteen ehdottikin, eli se pitäisi saada tuonne etusivulle pysyvästi. Koska tuollainen projekti vaatii sitoutumista siihen osallistuvilta ja toisaalta se tulisi olemaan aika pitkäjänteinen projekti. Tavallisena säikeenä se hukkuisi jatkuvasti tuonne vanhempien säikeiden sekaan, koska useiden kuukausien, jopa vuosien projektin tekemisen aikana ei ihan joka päivä, edes välttämättä joka viikko jaksa päivittää tekemisiään. Muutoin tuo on kyllä hyvä ja kunnianhimoinen idea, johon soisi osallistuvan mahdollisimman monta alan entusiastia... Yksi vaihtoehto olisi myös se, että valmistuneeseen albumiin, kotisivulle tai tänne voisi työn päätteeksi laittaa jonkinlaisen raportin työn vaiheista, taustatyöstä, sen kaiken tekemisestä, ongelmista ja murheista sekä erävoitoista. Tällaisia olisi mielenkiintoista lukea. Vähän samaan tapaan kuin Kaltsu oli omaan albumiinsa laittanut aina luvuittain pienen briefin miten ne sarjakuvat syntyivät ja saivat alkunsa jne. Tarmo koiviston Mämmilä-albumeista erityisen mielenkiintoista luettavaa ovat juuri esipuhe ja johdanto. Yleisestikin ottaen, tekijöitä, ja miksei lukijoitakin, kiinnostanee albumin lisäksi myös se, miten sen tekemiseen päädyttiin ja millainen on ollut itse tekemisen taival...
Mulla on useimmiten sama ongelma kuin Terolla, että lähtee piirtelemään vähän liian aikaisin. Pitäis antaa enemmän aikaa taustatyöhön, hahmo- ja miljöösuunnitteluun, valitun tyylin vakiinnuttamiseen jne. Toinen seikka on se, että kiireessä yleensä teen sitten lopulta liian nopeasti. Tussaan esim. jonkun objektin huonon luonnoksen pohjalta, kun en jaksa tutkia riittävästi, miten se oikeasti pitäisi piirtää. Ja taso sitten heittelee ruutu ruudulta... joka ei ole kiva asia huomata jälkeenpäin.
Tuohon lainauksen alkujuttuihin voisin kommentoida seuraavaa:
Minullakin on jo pitkään Hazardin ja Teron tavoin kytenyt suunnitelmissa pidemmän ja kunnianhimoisemman sarjakuvatarinan tekeminen. Ajattelin seuraavaan Kemin kilpailuun tehdä tästä pidemmästä seikkailusta ensimmäiset 10 - 12 sivua siten, että se päättyy mielekkäästi, mutta tosiasiassa se jatkaa vielä tarinaa pitkälle eteenpäin. Näin siksi, että Kemin maksimiraja novelleissa on 12 sivua... Tässä on siis vielä runsaasti aikaa suunnittelulle, kun vain 10 - 12 sivua on saatava ensi vuoteen valmiiksi, vaikka koko seikkailun pituus onkin lopulta ajateltu vähintään satasivuiseksi. Ehkä se sitten lopulta valmistuu joskus vuonna 2010 tai jotain. Todella isoihin projekteihin on varattava aikaa. Vielä enemmän, jos sille ei voi omistautua kokopäiväisesti... Apurahatkin jäi tänä vuonna hakematta...
Mutta Tero... muistathan, mitä olet sanonut aiemmin Alainia-projektistasi? Jos aiot onnistua siinä, en suosittele älyttömän isojen muiden projektien ottamista työn alle. Itsehän juuri sanoit, että ison projektin pitäisi onnistua, jos ei ole muita työn alla. Mun mielestä tuo Alainia-juttu on jo itsessään valtavan iso ja kunnianhimoinen tavoite ja soisin näkeväni, että joku siinä vihdoinkin joskus tässä maassa onnistuisi. Onhan tuotakin projektia kohtaan kuullut jo jos minkälaista epäilyä, että "saas nähdä ja noinkohan on..." -tyyliin. Joten näytä kaikille härän kikkelit ja tee se oikeasti loppuun. Oliko tarkoituksena 20 lehteä tai jotain sinne päin? Ettei sitten taas käy, niinkuin mulla usein käy, että suuret projektit alkavat hienosti ja päättyvät ennen aikojaan kuin tän vuotisen sorsan lento viimeistään ensi syksyn metsästyskautena...
Jos Alainia-projekti etenee, kuten sen soisi etenevän, lupaan kuvittaa Alainia nro. 9., jos sinne asti pääsette ja jaksatte. Täytyy silloin kantaa oma kortensa kekoon jo ihan kannustusmielessäkin... ;)
-
Varoitus: Tämä menee vähän off-topic.
Mulla on useimmiten sama ongelma kuin Terolla, että lähtee piirtelemään vähän liian aikaisin. Pitäis antaa enemmän aikaa taustatyöhön, hahmo- ja miljöösuunnitteluun, valitun tyylin vakiinnuttamiseen
No siihen helpottaa huomattavasti se, ettei piirrä itse. Sen verran voisin Alainian taustoja paljastaa, että aloitin sen piirtämisen itse. Liian aikaisin. Homma jäi pitkäksi aikaa odottamaan. Osa alkuperäisistä ideoista unohtui. Piirsin alkua muutaman kerran uudelleen. Minulla taitaa olla parista ensimmäisestä sivusta 4 tai 5 eri versiota ja parhaimmillaan homma jatkui sivulle 5 jonka jälkeen koko homma oli jo pahasti korruptoitunut. Sitten tuli tehtyä käsikirjoitus. Ainakin melkein valmiiksi asti. Koivusaari joutui vielä odottamaan viimeisten sivujen käsikirjoituksia aika projektin loppupuolella. Kuitenkin nyt kun valitsin linjan, jossa sen suurimman työn tekijä, eli kuvittaja ei joudu tekemään kuin pienen osan koko projektia niin uskoisin, että tämä voi joskus valmistua. Jos siis löytyy riittävän monta hö... suurta taiteilijaa jotka etsivät mainetta ja kunniaa kuvittamalla suurta fantasiaeeposta (Jeah. Right).
siinä vihdoinkin joskus tässä maassa onnistuisi. Onhan tuotakin projektia kohtaan kuullut jo jos minkälaista epäilyä, että "saas nähdä ja noinkohan on..." -tyyliin. Joten näytä kaikille härän kikkelit ja tee se oikeasti loppuun. Oliko tarkoituksena 20 lehteä tai jotain sinne
VAU! Projekti on jo saanut huomiota jos se on saanut jo epäilijöitä!!! Tämähän on jo suuri läpimurto. Jes. Kertokaa minullekin jos epäilette että saa lisää kannustusta jatkaa eteenpäin :)
Tänään sain aika tehokkaasti jaettua kokonaisuuden neljään osaan. Jokainen osa viiden numeton mittainen joten samalla sain vakiinnettua tarinan 20 numeroon. Ennen pelkäsin, että tämä menee kuitenkin tuon yli. Alunperin raja oli asetettu siksi, että voi luvata, ettei tämä jatku iäisyyksiin ja joku voisi jopa ryhtyä ostamaan lehteä kun tietää että tarina loppuukin joskus.
Epäilijöille voin sanoa sen verran positiivisia uutisia, että kakkosen käsikirjoitus ei ole ihan aikataulussa. Piti lähteä piirtäjälle jo viime kuussa. Ei ole vielä valmis. Toki voi myös epäilijöitä lohduttaa sillä, että markkinointi ei ole vahvinta alaa ja usein itsekin epäilee, että saako tästä koskaan edes omiaan takaisin.
Tosin epäilijöille voi sanoa, että minut on onneksi siunattu suomalaisella jääräpäisyydellä ja tulihan sitä aikoinaan samaisessa maailmassa järjestettyä yhdeksän osainen live-roolipeli kampanja noin viiden vuoden aikana. Ja jos tällä projektilla on epäilijöitä niin pliis epäilkää projektia sitten kun edes tiedättä mistä on kyse. Ette kuitenkaan ole tutustunut edes ensimmäiseen numeroon :) Sen kerronnasta löytyy varmasti paljon kritisoitavaa. Tarinan kliseistä löytyy paljon haukuttavaa. Sen jälkeen voi paremmalla mielellä sanoa, että ei tosta roskasta ainakaan koskaan tule yhtään mitään :)
....
Ongelma kuitenkin on, että piirtämäänkin veri vetäisi eikä ainakaan vielä osaa keskittyä tuleviin numeroihin sillä aikaa kun valmis käsikirjoitus on piirtäjällä työnalla. Silloin tulee helposti sorruttua siihen, että lähtee suunnittelemaan jotain muuta. Yhden sarjakuva idean sain jo ajettua pois päästäni. Nyt varmaan täytyy karistaa tämä uusinkin. Kunhan kirjoittaa siitä riittävästi ylös että muistaa jatkossakin missä mennään. Toki Alainian kanssa ongelma on myös se, että se ei tarinana ole kunnianhimoinen. Se on kuitenkin perusfantasia seikkailua. Ei ehkä ihan Eddings moskaan sorruta mutta aina välillä tulee mieleen kunnianhimoisempiakin näkemyksiä. Tai no... onhan tuossakin loppupuolella vähän tarinankertojen kunnianhimoa mukana, mutta sinne on niin pirun pitkä matka ja onhan siinä aina se vaara, että kyllästyy. Mutta siksi projektissa on mukana useampi henkilö, joista parin tehtävä on muistuttaa että tee se seuraava numero nyt vähän äkkiä valmiiksi.
Jos Alainia-projekti etenee, kuten sen soisi etenevän, lupaan kuvittaa Alainia nro. 9., jos sinne asti pääsette ja jaksatte. Täytyy silloin kantaa oma kortensa kekoon jo ihan kannustusmielessäkin... ;)
Yhdeksäs numero... Hmmm... Eiköhän se tarkoita, että susia ja pohjoisia maisemia joutunet piirtämään. Tänään mielessä kävi enemmän kyllä tapahtumia mitkä pitää laittaa numeroon seitsemän ja siitä eteenpäin on hieman epäselvää miten tarina kulkee seuraavaa uuteen selkeään kokonaisuuteen.
-
Varoitus: Tämä menee vähän off-topic.
Yhdeksäs numero... Hmmm... Eiköhän se tarkoita, että susia ja pohjoisia maisemia joutunet piirtämään.
Eipä tuo tuottane ongelmia. Unohdat, että olen siviilityössäni biologi ja piirtänyt ja kuvittanut eläimiä koko ikäni. Mutsi asuu Ranualla ja siellä tulee joka vuosi vietettyä parisen viikkoa piirrellen villieläimiä Ranuan eläintarhassa ja maalaten Lapin ruskamaisemia... Että silleen... ;)
Nimenomaan yhdeksäs numero, koska kymmenettä voidaan jo pitää jonkinlaisena rajapyykkinä, että puoliväli on saavutettu. Puolessa välissä se epätoivon aalto on kuitenkin huipussaan ja haluan auttaa nimenomaan siihen kynnykselle pääsemisessä. Eli puoltaväliä edeltävään numeroon. Joku muu saa auttaa kynnyksen yli pääsemisessä. Sittenhän koko homma alkaa olla jo voiton puolella ja toivottavasti Alainiakin saanut jo jonkin verran yleisöä, joka puolestaan motivoi tekemään projektin loppuun. Seiska numero saattaa tulla mulle liian varhain eteen, kun taas yhdeksäs numero antaa jo vähän tavoiteltavaa. Jotakin, mitä odotella... Ei sillä, että minun mitenkään olisi pakko sitä päästä kuvittamaan, mutta jos joku joskus saa oikeasti tällaisen maratoniprojektin valmiiksi, haluaisin nähdä olleeni siinä jossain kohtaa mukana. Luulen sitä paitsi, että kuvittamistyylini oletettavasti kelpaisi hyötykäyttöösi. Joskus sen näytän, kun kotisivut pystyyn laitan... ;D
-
Mun tarinankerrontani etenee ripeästi kuin mannerlautat ikään.
Ensimmäiset hahmoluonnokset valmistui joskus -92 tai sillai, tosin silloin ei ollut vielä selvää aikomusta tehdä sarjakuvaa. Piirtelin muuten vain.
Juonen kehittäminen sarjakuvaa varten alkoi ehkä 5-7 vuotta sitten. Silloinkaan ei ollut vielä ajatuksena, että tosissani viimeistelisin sarjakuvan, kunhan piirtelin huvikseni.
Ehkä kolme vuotta on nyt aktiivisesti piirretty. Sivuja on kasassa jo reilu parikymmentä. Jotain 1000 sivua pitäisi suunnilleen olla koko jutussa.
Vaikka eiköhän siitä jonkinlainen välikokonaisuuden tapainen synny jo sadan sivun paikkeilla.
Toisinaan tuntuu, että haukkasin kenties aika ison pullan.
-
Jarmo! Tuo kuulostaa tutulta. Kiva kuulla, että joku muukin ikuisuusprojekteilee... Sinun projektisi tosin on jo käynnissä, joten olet päässyt ainakin kynnyksen yli.
Kemin-kilpailu sarjiksessani yhden A3-sivun piirtämiseen meni päivä (5-10h) ja tussaukseen 5-7 tuntia. En tosin tehnyt sitä aluksi kuin parin tunnin erissä. Ehkä kehityksen myötä työtahti nopeutuu. En tiedä, mutta luulisin, kun katson ammattilaisten olevan niin paljon minua nopeampia. Kunhan ehdin niin teen tuon sarjikseni synnystä sellaisen how-to dokumentaation.
8)
-
Heh täällä on näköjään aika monella ikuisuusprojetki suunnitteilla...
En sittenkään ole ainoa. Tarinaa ja juoni-ideoita on kirjoitettuna 7 sivua,joten kyseessä on erittäin pitkä tarina.Nyt olen kirjoittanut juonesta noin kolmasosan. Jos sitäkään.
Kyseessä on avaruuteen sijoittuva science-fiction-henkinen populaarikulttuuriparodia. (taisin juuri keksiä uuden genren.) En edes aio aloittaa
piirtämistä ennen kuin taidot ovat kehittyneet tarpeeksi.
(täytyisi opetella piirtämään kuin Byrne ;D konsanaan.)
Ehkä sitten vuonna 2084 se on valmis. :D
hauska lukea paljonko aikaa muilla menee tuollaisten pitkien juttujen tekemiseen.
-
Tuukin vastauksesta tuli mieleen, että tämä minun ikuisuusprojekti on periaatteessa harjoitustyö. ;D
Varsinaisesti teki mieli tehdä nelivärinen fantasiaeepos (n.10 v sitten), mutta tiesin ettei taidot riitä. Ajattelin, että teenpä scifististä episodijuttua harjoitusmielessä. Piti sitten senkin levitä käsiin.
Periaatteessa tämä vieläkin on episodimainen, siitä ei vaan saa mitään selkoa episodeina. :P
-
Voi kun ehtisikin tekemään niitä ikuisuusprojekteja!!! ;D
Mulla on pitkäaikaisena haaveena ollut ideat yhteen historialliseen trilogiaan (jokaisen itseään kunnioittavan tarinantekijän täytyy tehdä vähintään yksi trilogia), yksi elämäkerrallinen albumi (tällä hetkellä aavistelisin pituudeksi yli 100 sivua, tosin pokkarikokoon haluaisin sen tehdä) sekä yksi sci-fi albumi.
Sen lisäksi ideat kolmeen hyvinkin pitkään nettisarjaan hautuvat hitaasti.
No nyt kun rupeaa tarkemmin ajattelemaan, niin ehkä on ihan hyvä, että on muuta puuhaa... ::)
-
Ikuisuusprojekteista... ;D
Tässä kysymys niille sarjakuvanteon sankareille jotka pidempiä tuotoksia (>20 sivua) ovat yksin loppuun asti tehneet...
Jos teette pidempää työtä, onko parempi luonnostella, piirtää ja tussata sivu loppuun asti kerralla vai kannattaako esim. tehdä lyijykynät koko teokseen ensin ja sitten tussata koko teos jne. ?
Mietin sitä, miten motivaatio säilyy. Minulla tahtoo aina jäädä kaikki alkusivuihin ja käteen yleensä jää käsis ja muutama loppuun asti tehty sivu. En kuitenkaan halua unohtaa pidempiä tarinoita sillä parin sivun tarinoiden tekeminen on vielä vaativampaa... Uskoisin, että jos löytyisi joku tapa nähdä työ loppuun asti, motivaatio säilyisi paremmin.
Pitkä tarina vaatii mahdottomasti aikaa (suuri ja pitkäaikainen ponnistus) ja toivon, että pohtimalla perusasioita ensin voisi olla toivoa päästä kerrankin maaliviivan yli...
-
Jos teette pidempää työtä, onko parempi luonnostella, piirtää ja tussata sivu loppuun asti kerralla vai kannattaako esim. tehdä lyijykynät koko teokseen ensin ja sitten tussata koko teos jne. ?
Jos työskentelisin järkevästi, tekisin noin. Kokonaisuus ei olisi ainakaan niin repaleinen.
-
Motivaation pysymiseen vaikuttaa jonkin verran se, että tekee kahta tai kolmea juttua samanaikaisesti ja vuorottelee niiden kesken. Hyväksi keinoksi olen huomannut myös sen, että piirtelee sivuja sekaisessa järjestyksessä (esim. ensin sivu 5 sitten 2 sitten 13 ja sitten...). Se tosin vaatii sitten jo melko selkeän käsikirjoituksen...
Nykyisin teen vielä muutenkin aika sekaisin eri työvaihetia. Eli saatan luonnostella osan sivusta ja hypätä seuraavaan sivuun ja luonnostella sitä, tussata osan edellistä, luonnostella kolmatta sivua ja tussata sen loppuun jne. Vaikka normaalisti yritän kyllä tehdä yhden työvaiheen suht pitkälle. Esim. luonnostelua, tussailua yhdellä kynällä (esim. pieni sivellin) jne.
-
Sivu kestää noin viikon tai vähän yli jos jaksaa vääntää joka päivä väh. pari tuntia sitä yhtä samaa plus jotain luonnoksia ja sellaista... Nyt oon vääntänyt apinan raivolla yhtä 9-sivuista sexihömppää jota tuskin koskaan missään julkastaan, oon piirtänyt sen kaksi kertaa ja aikaa on kulunut vähän yli kuukausi. Kuusi sivua vielä tussaamati, arvioisin että loppukuukausi menee siinä.
Lyhyemmässä projektissa teen niin että piirrän ekaks koko työn ja tussaan lopuksi. Pitemmässä taas piirustus on 3-5 sivua edellä tussausta. Olen ajatellut että yritän jatkossa tehdä aina kunnianhimoisten juttujen rinnalla jotain hömppää. Jos vaikka into pysyisi siten paremmin.
Jätän joskus tussaamatta välistä ruutuja, joitten piirustukseen en ole tyytyväinen. Voi sitten myöhemmin päättää, piirtääkö uusiksi.
Tosta megalomaaniprojekti-keskustelualueesta ei vissiin tullut koskaan mitään? Voisin osallistua sellaiselle kohtapiakkoin... jos nyt huonot merkit pitää paikkansa.
-
Yhden tavallisen kuvan (siis ihan sarjakuvan ulkopuolella) piirtäminen kestää tunnista neljään. Sarjakuvasivu taas vaihtelee paljonkin. Joskus olen luonnostelusta selvinnyt alle puolessa tunnista ja tussauksesta vajaassa kolmessa, mutta toisinaan pelkkään luonnosteluun on venähtänyt 3 tuntia (!).
Riippuu aina työn pituudesta ja kiinnostavuudesta. Shcok- spesiaaliin tekemäni kolmen sivun lopetus tuli tehtyä muutamassa päivässä ja jälki on tavallista parempaa. Omassa seitsemänsivuisessa demonisarjakuvassa meni koko kesä ja jälki on hyvin vaihtelevaa. Välissä väsäsin tietysti kaikkea maan ja taivaan välillä ;)
En ole pidempiä sarjakuvia kovin kauaa piirrellyt (vajaan vuoden verran) ja tahti nopeutuu jatkuvasti. Odotan kovasti aikaa, jolloin luonnostelu sujuu rautaisen rutiinin voimin :P
Nyt oon vääntänyt apinan raivolla yhtä 9-sivuista sexihömppää...
Manara on siis vaikuttanut muuhunkin kuin tekniseen toteutukseen ;)
-
Motivaation pysymiseen vaikuttaa jonkin verran se, että tekee kahta tai kolmea juttua samanaikaisesti ja vuorottelee niiden kesken.
Itse olen kokeillut myös tällaista tapaa ja kokeilen ja kehittelen sitä edelleen. Olen kuitenkin huomannut, että vaarana tällaisessa työskentelyssä on se, että eri projektit alkavat kuin huomaamattaan muistuttaa enemmän tai vähemmän toisiaan. Täytyisi siis toteuttaa tällainen järjestely siten, että ne kaksi kolme muuta työtä ovat kaikki niin kaukana toisistaan, ettei niiden vähittäinen homogenisoituminen ole mitenkään mahdollista edes vahingossa. Mulla on tällä hetkellä kaksi hieman samantyyppistä projektia työn alla, joista olen nyt hiljattain huomannut, että esimerkiksi hahmojen piirrostyyli alkaa muistuttaa sivu sivulta enemmän toisiaan, vaikka kyseessä on kuitenkin erilaiset projektit. Toinen seikka on se, että käsikirjoituksen ja aiheen käsittelytavan muoto alkaa pahaenteisesti lähentyä toisiaan eri projekteissa, erityisesti silloin, jos kyseessä on samantyyppinen julkaisuformaatti, esim. ns. sunnuntaisarjapituus. Tämä on itselleni tällä hetkellä suuri ongelma, johon yritän keksiä jatkuvasti jonkinlaisia alustavia sääntöjä ja linjavetoja, miten eri projektien kanssa edetään ja toimitaan samanaikaisesti pitäen ne kuitenkin selkeästi erillään... Sillä ei ole mitään turmiollisempaa kuin se, että työt toistavat itseään ja toisiaan... jos vielä tekijän huomaamatta, vieläkin pahempi...
Mitä tulee työntekemisen kestoon... jälkimmäisestä viisastuneena totean, että toistaiseksi siihen on mennyt nyt toista vuotta... ::)
-
Mulla toi samankaltaisuus ei ole ongelma, kun pyrinkin piirtämään vain yhdellä tyylillä ja tarinat ovat usein toisten käsikirjoituksista.
-
Ai tämäkin vanha keskustelu on taas pinnalla, mukavaa.
Jos omia töitäni kommentoisin niin tuon ensimmäisen 12-sivuisen Conan tarinan tekoon meni noin kolme kuukautta, kun tein sen koulun ohessa. Viimeiset sivut olivat paljon työläämpiä kuin ensimmäiset koska niihin jaksoin keskittyä paremmin ja olin muutenkin kriittisempi lopputuloksen suhteen. Sivulle 9 asti tuli oikeastaan pirrettyä lonkalta ja lopputulos ei ole niin mairitteleva. Mutta silti jollain tapaa pidän tuosta tekeleestä onhan se ensiimäinen loppuun tekemäni sarjakuva (jos kissaa ja etanaa ei lasketa :) )
Julmat totuudet runnoin apinan raivolla valmiiksi kahdessa päivässä, kun minulla oli silloin jopa deadline. Toiste en mielellään ryhdy samanlaiseen urakkaan, tykkään pitää sarjakuvien teon semmoisena leppoisena harrastuksena jossa saa itse päättää miten nopeasti tekee. Sen olen kuitenkin päättänyt että jos jonkun projektin aloitan niin teen sen myös loppuun vaikka miten kyllästyttäisi.
Tämän uusimman Conanin lyijäripiirustukset ovat sujuneet suht vauhdikkaasti, kun minulla on ollut valmis kuvakässäri niin sivun tekemiseen on mennyt vain pari päivää. Toisaalta tussaus on taas minun akilleen kantapääni, siihen kuluu tolkuttomasti aikaa ja jälki on erittäin kehnoa. Pitäisi varmaan saada siihenkin mukaan samanlaista retoutta kuin lyijykynäpiirustukseen.
Olen itsekin siirtynyt tekemään rinnakkaisia projekteja, Elokuun Kruunu oli ensimmäinen ja nyt olen tehnyt viimeiset kolme viikkoa yhtä lyhyttä kolmisivuista, joka ei liity millään tapaa fantasiaan. Tarkotus oli saada työ valmiiksi tämän viikon aikana, mutta se ei tule onnistumaan, vaikka lyijykynät ovat muutamaa ruutua vaille valmiita. Aiheiden vaihtelu on mukavaa ja sillä ehkäisee sen että osaa piirtää vain tiettyjä asioita. Seuraavaksi voisi myös kokeilla jotain täysin uutta tyyliä.
-
Laskeskelin tässä viimeaikaisia tuotoksiani. PoA-lehden ekan numeron tein noin kahdessa kuukaudessa (20+kansi, tarina, kuvitus, väritys ja tekstaus). Kakkosnumeroa olen piirtänyt helmikuun toisesta päivästä lähtien ja jäljellä on vielä tussaamatta kansi mukaanlukien 7 sivua. Tosin tätä olen tehnyt todella vitkastellen, ja kalenterista löytyy useampi kuukausi, että en ole tehnyt mitään. Ja olen myös tämän rinnalla piirtänyt muita juttuja. Nyt olis tarkoitus tussata loput sivut seuraavien kolmen viikon aikana ja sen jälkeen tulevalla syyslomalla koitan sitten pistää kolmosnumeron hyvään vauhtiin.
Jotenkin on vaan taas laiskottanut. :(
-
Nyt oon vääntänyt apinan raivolla yhtä 9-sivuista sexihömppää...
Manara on siis vaikuttanut muuhunkin kuin tekniseen toteutukseen ;)
Ökpön jälkeä Manara-vaikutteiden kera? Tahtoo nähdä! Kuulostaa tosi lupaavalta... ;D ;)
-
Tahtoo nähdä! Kuulostaa tosi lupaavalta...
Hehe. Entä jos sanon, että kyse on periaatteessa yaoista, eli siis japanilaisesta naisille tarkoitetusta poikarakkaussarjakuvasta.
Manaran seksisarjikset on mielestäni harvinaisen tylsiä eikä usein edes kovin kiinnostavasti piirrettyjä. Mutta tää aihe ei enää taida kuulua tänne...
-
Tahtoo nähdä! Kuulostaa tosi lupaavalta...
Hehe. Entä jos sanon, että kyse on periaatteessa yaoista, eli siis japanilaisesta naisille tarkoitetusta poikarakkaussarjakuvasta.
...ei enää kuulosta ollenkaan niin lupaavalta... ;D
Manaran seksisarjikset on mielestäni harvinaisen tylsiä eikä usein edes kovin kiinnostavasti piirrettyjä.
Tylsiä? Usein. Huonosti piirrettyjä? I beg to differ. ;D
Mutta tää aihe ei enää taida kuulua tänne...
Niin, harmi... Kyllä tällaisellekin aiheelle kuitenkin soisi olevan paikan, jossa siistä voi keskustella asiallisesti.