...Ei hätää, kuva sanoi taas enemmän kuin sata sekavaa sanaa. Ymmärrän. Tai luulen ymmärtäväni.
Tai jaetaanko piirtäessä ne ruudut tuollein puoliksi A4:lle, niin että kahdesta A4 tulee kokonainen sivu?
...
Ymmärrättekö mitä tarkoitan tai olenko liian epäselvä?
Kiitos erittäin paljon molemmille! Paljon hyödyllistä infoa minun tyhjälle päälleni, kiiiiitos.Kiva jos oli infosta hyötyä, strippi- ja novellisarjakuvaruudutuksissa on omat niksinsä ja ne laaditaan tosiaan vähän eri kaavalla. Työniloa!
Kaipasin juuri noita senttimetri- juttuja. Onneksi löytyy A3:sia iso nippu tuolta. Eikun heti viivottimella riehumaan ja sitten piirtämään!
Kiitos vielä kerran.
Kiva jos oli infosta hyötyä, strippi- ja novellisarjakuvaruudutuksissa on omat niksinsä ja ne laaditaan tosiaan vähän eri kaavalla. Työniloa!
Oletko sinä jonkinsortin kuvaamataidon opettaja tai vastaava, kun tunnut teitävän niin paljon piirtämisestä. Vai onko tuo valtava tiedonmäärä peräisin pelkästä sarjakuvien lukemisesta ;)
Oletko sinä jonkinsortin kuvaamataidon opettaja tai vastaava, kun tunnut teitävän niin paljon piirtämisestä. Vai onko tuo valtava tiedonmäärä peräisin pelkästä sarjakuvien lukemisesta ;)Köhköh... pelleiletkö ;D Olen opettanut sarjakuvantekemistä vuosikausia ja suunnittelemassa/kirjoittamassa alan neuvokki-opusta ala-asteikäisille.
Tällä foorumilla parveilee myös aika paljon sarjakuvan TEKIJÖITÄ.
Tomas!Jep. Ensimmäinen ruutu vasta luonnosteltu. Ajattelin lopussa värittää huolellisesti vesiväreillä sarjakuvan. Ongelmana taitaa sitten olla se skannaus. Omistan A4- skannerin niin miten voisin tunkea A3 siihen, kun se ei mahdu. No keksin jotain sitten.
Skannaa näytteitä joku kerta miten on piirtäminen sujunut!
Saitko aloitettua tarinan? En tiedä oletko tekemässä novellia vai strippisarjaa, mutta olisi kiva nähdä mitä keksit.
Pienennä A3 kopiokoneessa A nelkuksi ja väritä sitten tuo A4- kopio. Siis A4 koossa. Viivat ja värit tosin eri papereilla.Tosiaan, ei kannata yrittää vesiväreillä kopiopaperia maalata, tulee suttua. Yksi konsti kotikonstein on A4 kopion päälle laittaa vesiväriin soveltuvaa paprua ja piirtää lyikkärillä ohuesti ääriviivat uudestaan (valopöydän päällä tai ikkunaa vasten), sitten maalata vesiväreillä. Antaa kuivua yön yli ja ääriviivat lopuksi. Paperi kyllä kannattaa valita huolellisesti jotta olisi tussillekin sopivaa, jos samalle paperille haluaa ääriviivat että värityksen. Esim peruspiirustuspaperi, vähän huokoinen sopii.
Tosiaan, ei kannata yrittää vesiväreillä kopiopaperia maalata, tulee suttua.
Onko tuolla ruutujaolla miten paljon merkitystä itse sarjan tunnelmaan?Jonkin verran (se, että kuinka paljon, riippuu sitten vähän sarjasta), minkä tietenkin voi itse todeta lukemalla sarjakuvia ja miettimällä, että miten erilainen tunnelma sarjassa olisi, jos ruutujako olisi erilainen (millaista vaikka Asterix olisi jenkkityylillä tai joku 90-luvun alun Image-sarja eurotyylillä).
Kun piirtää kahdelle A3 paperille, niin miten paperit yhdistää parhaiten kiinni toisiinsa? ... ... teipillä on kiinnitetty.
Ja 2 X A3 onkin jo oikeasti tosi iso originaali. Katso, että saat tekstit sopivan kokoisiksi, että erottuvat selkeinä vielä julkaisukoossakin. Ellet sitten fonttiteksteillä vetele vasta taittovaiheessa.Ellei kyse ole sitten aukeamakuvasta, jolloin yhden sivun originaalikoko olisi A3.
Ihan yhdestä sivusta on kyse. Elikäs kaks A3 päällekkäin. Melko suurihan tuo on, mutta ainakaan ei tule ongelmia piirtämisessä.
Joonas
Voihan aina käydä ostamassa A2 arkin...Niin. Kirjakaupoissa on askartelukartonkia ihan reilun kokoisina arkkeina (noin A1/A0?) ja hintaa 50-90 senttiä kipale. Ite piirtelin yhdessä vaiheessa sellasille (leikkasin ne yleensä viiteen osaan eli n. A4 kokoon). Tuli halvemmaksi kuin ostaa saman tasoista paperia lehtiönä.
Voihan aina käydä ostamassa A2 arkin...A2 arkki on mun anatomialle liian iso koko. Arkin yläreunaan jotuu kurottelemaan väkinäisesti.
A2 arkki on mun anatomialle liian iso koko. Arkin yläreunaan jotuu kurottelemaan väkinäisesti.Tuntuisi turhalta hankkia isoa paperiarkkia, joka pitäisi palastella piirtämisen helpottamiseksi ja A4-skanneriin mahduttamiseksi. Ehkä yksi iso arkki on tarpeen pohjaksi, jolle asetella pienille arkeille piirretyt tai luonnostellut sivun osat sivukokonaisuuden hahmottamiseksi.
Siksi on helpompi/kivempi piirtää kahdelle A kolmoselle, jotka yhdistän sitten Photoshopissa
Voiko piirtää niin, että piirtä yhden sivun kahdelle A4-paperille.
Eli siis piirtä kaksi ylintä riviä ensimäiselle paperille ja kaksi viimeistä alimmalle.
Pieneen kokoon piirtäminen jotenkin onnistuu vain parhaiten.
voiko erottaa ruudut toisistaan vain viivalla. Ja sitten tietokoneella taitettaessa tehtäisiin nuo välit.
jaa no, itse en käytä niitä "katuojia" enkä ole kovin tarkka miten suorassa viivat ovat. Enkä välitä ruutujen jaottelusta pätkääkään, kunhan niiden sisältö on oikeissa paikoissa :D Rento meininki.Haha :D Ei voi kuin ihailla. Jos jatkat samaan malliin, etkä välitä niinkään jäljestä niin luultavasti pysyy piirtämisessä se maksimillinen nautinto.
en käytä tietokonetta piirtämiseen..vai onko niitä muita keinoja näin ilman konetta?
Sujuvasti toteutettuna yhden ruudun sisälle jaksotettu toiminta onnistuu todistamaan vääräksi sitkeästi elävän höpöhöpölegendan siitä että ruutujen välit loisivat aikaa.Tätähän oli käytetty siinä Parhaita nuorisokirjoja sarjakuvina kirjasarjan Shakespeare-osassa aika onnistuneesti. Lukusuunnassa mentiin kun seurattiin henkilöitä, tylsempäänkin dialogiin tuli vähän eloa. Tosin ainahan tuommoinen ruutu voitaisiin jakaa palkeilla useampaan ruutuun, nyt ne palkit ovat vain näkymättömiä. (tosin siinä Shakespeare-kirjassa hahmot menivät ovelasti päällekkäin. Tuli liikkeen tuntua.
Sivusommittelusta on tässä ketjussa on puhuttu käsittääkseni enemmän siitä näkökulmasta mihin sinä ja Lurker viittailette viimeisimmissä viesteissänne (https://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,15377.0.html).
Lisäksi on vielä sommittelu-kulkusuunta -ketju, (http://) jossa pohditaan liikkeen kuvaamista ja suuntien merkitystä ruuduissa.
Kupla-Akatemiassa (https://www.sarjakuvaseura.fi/akatemia/framet.html) luokka 2D on varattu näille kysymyksille.
Hyvä laajennus, oma viesti lähti vähän laukalle miettiessäni sitä kuinka Jaime siirtyi urallaan väljempään ruutujakoon (sekä tiukkaan grid-pohjaiseen sivusommitteluun), koska hänen täytyi painaa sivua kohden käytetty aika alas.Sidottu sivusommittelu luonnollisesti säästää aikaa ja rytmittää omalla tavallaan mukavasti. Kaikkeen se ei välttämättä sovi ja on muuttunut tietylllä tavalla tehokeinoksi sekin. Itse tutkin parhaillaan ruutujakoakin siitä näkökulmasta miten eri piirtäjät ovat toteuttaneet samoja tarinoita/käsiksiä. (En vain ole saanut uutta ketjua vielä aloitettua...)
Itse päädyin perusteisiin siitä syystä, että olen havainnut osan nettisarjoja olevan kovin työläitä lukea ja piti mennä katsomaan, miten mangassa samantyyliset ratkaisut on toteutettu.Moni nettisarjan lukija on aloittelija. Lisäksi edelleenkään ei ole kai vakiintunut mitään lukusuuntaa tai formaattia. Eli joka sarjassa ja joka piirtäjällä voi olla jotain omia persoonallisia ratkaisuja. Mangan puolella Tezuka on (tässäkin) ylittämätön. Yhtä hienoja, toimivia ja oivaltavia sivuja en ole muilla nähnyt. Toki uudempi sarjakuva on dynaamisempaa, mutta Tezukalla taitto oli aika perinteisen funktionaalisen ankaraa, yltyen sitten taas toisinaan ja tarvittaessa melko anarkistiseksi.
Jotkut eivät käytä lainkaan ruutuja erottavia viivoja (esim. Will Eisnerillä on tästä hyviä esimerkkejä).
Tässä sivu Will Eisnerin sarjakuvasta "Last Day In Vietnam". On kyllä oudon näköistä tuo ruuduttomuus. Lähestulkoon koko sarjakuva on tälläistä.
Tässä sivu Will Eisnerin sarjakuvasta "Last Day In Vietnam". On kyllä oudon näköistä tuo ruuduttomuus. Lähestulkoon koko sarjakuva on tälläistä.
Hyvä esimerkki. Toinen vastaava tehokeino on, ettei käytä katuojia.Ruuduttomuus/katuojattomuus on sama asia sanottuna eri tavalla. :) Itse tykkään että tehokeinona toimii, mutta normina puuduttaa tai vaihtoehtoisesti vaikuttaa kikkailulta tai laiskuudeta. Kotimaisista tulee ensinnä esimerkkeinä mieleen Ville Ranta ja Ina Majaniemi (ex. Kallis). Lisäksi sivu tuntuu tietyllä tavalla hajoavan ryhdistään ellei ruutuihin ole piirretty rajoja. Liikkeen kuvaus dynamiikka kärsii jne. Mielestäni sille on syynsä että ruudutus on vakiintunut toimivaksi konseptiksi "sarjakuvan kieleen". Mutta osittain makuasiahan tämä tosiaan on, eivätkä kaikki tarinat kärsi ruuduttomuuden vaikutuksesta yhtä paljon kuin toiset. Eli kyse on edelleen siitä mitä halutaan viestiä.
Ruuduttomuus/katuojattomuus on sama asia sanottuna eri tavalla. :)
Kun ruudut liitetään toisiinsa, sivulle tulee vähän samaa vauhtia kuin elokuvien nopeilla leikkauksilla tavoitellaan.Tarkoitat kai että kun ruudut erotetaan toisistaan välipalkilla... (Silloin ne ovat siinä kuuluisassa juxtapositiossakin)
ellei ruutuihin ole piirretty rajoja. Liikkeen kuvaus dynamiikka kärsii
Ja se vauhti syntyy siten katsojan mielessä.
Se mitä kuitenkin tavoittelin löytyy manga-linkistä, eli sivu tai aukeama "leikataan" ruutuihin pelkin viivoin eikä siinä mielestäni pyritä asettamaan mitään vastakkain (juxtaposition) vaan päinvastoin ruudut sulautuvat toisiinsa ja vain kamerakulma vaihtuu.Tarkoitat ilmeisesti sitä että on ruudut mutta ei varsinaista välipalkkia niitä toisitaan erottamassa. Tätä efektiä tosiaan käytetään myös BD:ssä ja supersankarisarjakuvassa. Usein esimerkiksi siihen että upotetaan jokin yksityiskohta suurempaan maisemakuvaan. Väittäisin että nämä ruudut ovat silti juxtapositiossa (koska ne ovat ruutuja). Se on sitten eri asia että minkä laatuinen siirtymä (ks. Scott McCloudin luokittelu) ruudusta toiseen on milloinkin kyseessä.
Tuo käsikranaatin käyttäytyminen (eli todellisuustta uhmaava mekaniikka)
Tämä ei liity ruutujakoon, mutta mitä erikoista tuossa kranaatissa on?Voi kyllä olla mullakin TÄYSIN väärä mielikuva. Luulin että kahva vain ikään kuin saranoilla kääntyy auki jonkun jousen voimasta, kun puristusote irrotetaan. Mutta voihan se olla että koko kahva irtoaa. ...Toisaalta jos ton kahvan (ja sokan) tarkoitus on estää koko kahvan pystysuuntainen liike ja irtoaminen, sen muotoilu on minusta huono/erikoinen. Wikipediakin tietää vain: (https://fi.wikipedia.org/wiki/K%C3%A4sikranaatti)
Käsikranaatti aktivoidaan vetämällä sen varmistinsokka irti. Tämän jälkeen käsikranaatti heitetään ja sen irtautuessa heittäjän kädestä siinä ollut varmistinkahva irtoaa, vapauttaen iskurin,
1. Varmistin: Kun varmistinsokka irrotetaan, käsikranaatin kahvaksi nimitetty pidätinvipu pääsee vapautumaan.
2 Iskuri: Kun kahva nousee, iskuri-jousi vapautuu. Iskuri lyö herkästi syttyvään nalliin.