Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Muut sarjakuva-aiheet => : Curtvile 22.04.2006 klo 01:45:42
-
Voi olla että aihe jostain jo löytyy, mutten ainakaan itse löytänyt.
Kuten ketjussa Elokuvat, joissa sarjakuvilla on merkittävä osuus (http://Elokuvat, joissa sarjakuvilla on merkittävä osuus) idea on käydä läpi missä kirjoissa hahmot tai teemat liittyvät sarjakuviin.
Mielellään vähän enemmän kuin "päähenkilö luki sivulla 238 Aku Ankkaa odotushuoneessa"
Niin, ei niiden kirjojen tarvitse olla kirjallisuuden klassikoita tai edes hyviä. Saattaahan olla että Sujata Masseyn Rei Shimura ja tappava manga onkin ihan hyvä kirja. Minä en jaksanut kahlata loppuun asti. Epäilen tuon kohdalla kyllä kirjoittajan taustatyötä...
Paljon hulppeampaan menoon äityy Michael Chabonin The Amazing Adventures of Kavalier & Clay, joka kertoo amerikkalaisen seikkailusarjakuvan, sen tekijöiden ja kustantajien värikkäät vaiheet.
Tätä lukee muutenkin ilokseen, mutta jos tuntee Siegel &Shuster, Lee&Kirby-kuvioita tai jenkkisarjisten tarua ihmeellisempää historiaa, niin homma potkii ravihevosen voimalla ja portsarin asenteella.
Heitetään peliin vielä suht tuntematon kirjailija nimeltä Stephen King. Hänen melko tuoreessa The Cell-romaanissa kännykät levittävät "Zombioivaa tappohulluutta" aiheuttavaa signaalia ja harmeja tulee tonneittain.
Kirjan päähenkilö, Clayton Riddell, on sarjakuvantekijä. Hassua kyllä Riddellin sarjis kirjassa vaikuttaa olevan post-apokalyptinen western, hmm......
-
Richard A. Lupoffin dekkari The Comic Book Killer. Lupoffin vakuutusetsivä Hobart Lindsey siinä tutkii keräilysarjiskaupan murtovarkautta ja sitä seuraavia murhia.
"Miljoonan korvausvaade? Montako autokuormallista niitä sarjakuvia oli?"
"Ei kun kymmenen sarjakuvalehteä. Niitä keräillään."
Itselläni on kovakantinen, laatikoitu juhlapainos, jossa vieläpä liitteenä näköissarjis Gangsters At War -lehdestä.
-
Richard A. Lupoffin dekkari The Comic Book Killer. Lupoffin vakuutusetsivä Hobart Lindsey siinä tutkii keräilysarjiskaupan murtovarkautta ja sitä seuraavia murhia.
Miltäs vuodelta tuo on?
Matti Almila kirjoitti dekkarin Vaaralliset sarjakuvat vuonna 1974, jossa rikosvyyhti* pyörii sarjiskeräilyn ja ultraharvinaisen suomalaisen (!) Sauli Salama-lehden ympärillä. Sitä kun on tiettävästi vain yksi kappale jäljellä. Divareitten ja hämärien tupakkakauppojen (joista ennenaikaan sai tupakin, pilailuvehkeitten ja pornolehtien lisäksi vanhoja sarjakuvalehtiä) liepeillä kuljeskellaan Helsingissä.
Sauli Salama lie saaanut vaikutteita Outsiderin seikkailusarjat -lehdestä, jossa oli mm. Kalle-Kustaa Korkin ja Pekka Lipposen seikkailuja (ks. http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=257), ja jota on tiettävästi vain yksi kpl, joka putkahti Pekka Vitamon divariin joskus 1960-70 -vaihteessa.
*niin, on siellä peräti murhakin.
EDIT:
Heikki Kaukorannan kirjoittama Almilan kirjan arvostelu löytyy Nordicomicsista:
http://www.nordicomics.net/default.asp?id=2293
Timo
-
J. Robert Lennonin teos The Funnies (1999) kertoo suuren isän pojasta, Timistä, jolle ollaan sovittamassa suuria saappaita. Carl Mixistä tuli sarjakuvalegenda The Family Funnies -sarjan kautta, ja hänen kuoltuaan pitäisi löytää jatkaja sarjalle. Tim Mix ei ole erityisen innostunut perinnöstään, koska käytännössä Perhehupia-sarja turmeli ja vääristi koko hänen perheensä.
Varsin kohtuullinen ja asiantuntevasti kirjoitettu tragikoominen romaani.
-
Arturo Pérez-Reverte: Merikartta
Erittäin hyvä "tintinesque"-seikkailujännäri, jonka pääpari on Tintti-diggareita ja eikös vaan tapahtumakäänteissäkin ole tuttuja piirteitä Hergen sepittämistä juonista. Taisi ko. karttakin paljastaa salaisuuksiaan, kun eri versioita katsottiin valoa vasten...
Kirjassa lipitellään Bombay-safiiriginiä, mikä on myös hyvän maun merkki...
-
Miltäs vuodelta tuo on?
Offspring Pressin ensipainos vuodelta 1988. Bantamin pokkari 1989.
Kirja oli siis Richard A. Lupoffin The Comic Book Killer.
-
Ketjussa www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=692.0 Jari Lehtinen mainitsee nobelvoittaja Coetzeen: Poikavuodet, jossa ainakin sivutaan sarjakuvaa.
Omasta hyllystä löytyy mm. Michael Bishopin Count Geigers blues jossa kulttuurikriitikko saa supervoimat ja tulee allergiseksi korkeakulttuurille. Joten päätyy sarjakuviin, kunnes törmää Mausin ja watchmenin kaltaisiin teoksiin ja allergiaoireet palaavat...
Tämä on kuitenkin hyvä kirja. Niitä harvoja teoksia joiden juoneen kuuluvat mm. supersankaruus, sarjakuvat, ihmissuhteet ja miss märkä t-paita-kisat.
Matalaotsaisemman menon ystäville voi tällätä käteen Tom Clancyn & Steve Pieczenikin Kaaoksen päivät. Clancyn kirjoissahan luetaan usein sarjakuvia kuten Larsonia tai Wattersonia, mutta tämän kirjan luku neljä on ihan omistettu asialle.
Muuten ei oikein voikaan tuota ainakaan varauksetta suositella. Mutta luku neljä.
-
Shit! Onnistuin tuhoamaan koko viestin!
Jää kyllä nyt kaikki hienot lainaukset kirjoittamatta uusiksi, mutta mainittakoon nyt nopsasti kuitenkin, että Finnconiin kunniavieraaksi saapuvan brittikirjailija Justina Robsonin tekoälyjä käsittelevässä esikoisromaanissa Silver Screen esiintyy Thunder Road -sarjis juonen ratkaisujen kannalta keskeisessä osassa.
Ja sitten on tietenkin Tähtivaeltaja 3/05:ssä esitelty Steve Aylettin mainio Lint-kirja eli elämänkerta Jeff Lint -nimisestä kirjailijasta, jonka tuotantoon lukeutuu myös sarjakuvia. Niistä löytyy ihan näytteitäkin:
http://www.steveaylett.com/Pages/CatererComic.html?tid=3&scid=26&iid=521
http://www.thealienonline.net/features/lint_caterer_apr02.asp?tid=3&scid=26&iid=521
-
miten voi unohtaa tämän?:
Mysterious Flame of Queen Loana, The
Brock, Geoffrey [kääntäjä] ; Eco, Umberto
Kustantaja: Harvest Books
Ilmoitettu julkaisupäivä/vuosi: 30.06.2006
ISBN: 0156030438
Hinta: 17,90 euroa
Kieli: Englanti
Sivuja: 469
Tuotemuoto: Pehmeäkantinen, nidottu
Mitat (leveys x korkeus cm): 14 x 19
Paino: 508
Julkaisumaa: Yhdysvallat
Tuote-esittely
Having suffered a complete loss of memory regarding every aspect of his own identity, rare book dealer Yambo withdraws to a family home nested between Milan and Turin, where he sorts through boxes of old records and experiences memories in the form of a graphic novel. By the author of Baudolino. Reprint. 75,000 first printing.
englannintaidottomille: kyllä, päähenkilön muistot ovat sarjakuvamuodossa. paljon viitteitä eritoten Alex Raymondin Flash Gordonin ystäville.
Kuka olisi armottomasta Mingistä uskonut?
-
miten voi unohtaa tämän?:
Mysterious Flame of Queen Loana, The
Brock, Geoffrey [kääntäjä] ; Eco, Umberto
Eikä tarvitse tyytyä englanninkieliseen käännökseen, sillä onhan tämä Econ romaani toki julkaistu suomeksikin. Joskus tossa talvella. Nimellä Kuningatar Loanan arvoituksellinen liekki. Kustantajana WSOY. Ja Suomi-versiossakin mukana tuo iso kasa nelivärikuvitusta, josta moni lähtöisin juuri Raymondin Flash Gordoneista.
-
Eikä tarvitse tyytyä englanninkieliseen käännökseen, sillä onhan tämä Econ romaani toki julkaistu suomeksikin. Joskus tossa talvella. Nimellä Kuningatar Loanan arvoituksellinen liekki. Kustantajana WSOY. Ja Suomi-versiossakin mukana tuo iso kasa nelivärikuvitusta, josta moni lähtöisin juuri Raymondin Flash Gordoneista.
Kah kehveliä. Tuohan pitää laittaa lukulistalle. Mitenkä lie ohi mennytkään...
Olisko Eco italialaisena ottanut kirjansa nimeen (ja kenties sisältöönkin) viitteitä myös Scarpan Mikki-sarjasta Topolino e la fiamma eterna di Kalhoa (Eco: La misteriosa fiamma della regina Loana) Kuningatar Kalhoan ikuinen tuli?
Timo
-
Olisko Eco italialaisena ottanut kirjansa nimeen (ja kenties sisältöönkin) viitteitä myös Scarpan Mikki-sarjasta Topolino e la fiamma eterna di Kalhoa (Eco: La misteriosa fiamma della regina Loana) Kuningatar Kalhoan ikuinen tuli?
On itseltä vielä kirja valitettavasti lukematta, mutta nimen viite saattaa hyvinkin kohdistua tuohon:
http://www.numagazine.it/phpversion/viewimg.php?id=20&i=2&path=articoli
http://www.numagazine.it/phpversion/viewarticolo.php?id=20
-
On itseltä vielä kirja valitettavasti lukematta, mutta nimen viite saattaa hyvinkin kohdistua tuohon:
http://www.numagazine.it/phpversion/viewimg.php?id=20&i=2&path=articoli
http://www.numagazine.it/phpversion/viewarticolo.php?id=20
Jos en ihan täysin jutun jujua hukannut Toni on oikeassa. Italiaa osaamattomille kyseessä on Lyman Youngin ja Alex Raymondin Tim Tyler kolmekymmenluvulta.
Suomessahan Tim Tyleria on ollut wanhat sarjat-albumillinen jostain 40-50-luvuilta.
Kiitos Tonin sain kuulla että kirja on suomeksi. Kustantaja WSOY ja ISBN 951-0-30714-9.
Ehkä se pitäisi lukea suomeksikin. Varmuuden varalta.
-
No, nyt löytyi hyvin hämärä kirja joka liittyy sarjakuviin:
Frederic Tuten TINTIN in the new world -a romance-
ISBN 0-7145-2978-8
en kyllä tiedä miten päin pitäisi olla.
Tässä hyvin kirjallisesti ansiokkaassa teoksessa todella "seikkailee" Tintti ja Milou ja Haddock.
Ja kyllä, tässä käsitellään Tintin aikuistumisongelmia, kansainvälistä politiikkaa, sosiologiaa, väkivallan olemusta ja Tintti harrastaa seksiä.
Myös mm. Haddock ja Milou heittävät veivinsä.
Minulla ei ole harmaan sinistä aavistusta mitä Hergé oli napannut 1972 kun antoi Tutenille luvan tähän mutta epäilen aineen sopivuutta.
Olisi pitänyt arvata tämä takakannen kehuista Susan Sontagilta.
Voikohan aivonsa pestä kloorihapolla ja jäädä henkiin?
-
Melkoinen detalji, mutta Harry Potteristakin löytyi sarjakuvamaininta. Ei mikään suuri, vaan osan 6 Tylypahka-pikajunassa mainitaan, että Vincent Crabbe lukee sarjakuvaa. Tulkitsen tämän tarkoittavan sitä, ettei J.K. Rowling juuri arvosta sarjakuvia, koska Malfoyn apuri Crabbe kuvataan koko ajan hölmönä ilkimyksenä.
-
Rowling on muistaakseni joskus jossain haastattelussa tainnut jotain sarjisvastaista tainnut mennä sanomaankin jos en nyt omiani näin illasta muistele. Ainakin selittäisi miksei ole Potter-kirjoista sarjissovituksia näkynyt vaikka mm. DC ja Marvel ovat oikeuksia kyselleet.
-
Jonathan Lethem: Yksinäisyyden linnake
Maagista realismia 1970-luvun Brooklynissa. Supersankarisarjakuvat ovat merkittävä osa päähenkilöiden varhaisnuoruutta, ja niitä käsitellään teoksen kuluessa melko runsaasti - ja onhan teoksen nimi itsessään viittaus sarjakuviin.
"Löysin lehtikojun siitä liikennejakajasta. Siellä oli loistavia sarjakuvia, koskaan ei tiedä mihin törmää. Ihmeneloset, Tohtori Doom, Tohtori Outo, sitä rataa".
Dylan ei ollut varma kenelle Croft puhui, kunnes Rachel Ebdus tarttui yhteen lehteen ja katsoi kantta: "Jack Kirby on jumala", hän sanoi. (Lethem, s. 51)
Eikä tarvitse tyytyä englanninkieliseen käännökseen, sillä onhan tämä Econ romaani toki julkaistu suomeksikin.Joskus tossa talvella. Nimellä Kuningatar Loanan arvoituksellinen liekki.
Lainasin "Kuningatar Loanan" kirjastosta, mutta en ole vielä saanut aikaiseksi aloittaa sitä. Niin paljon kirjoja, niin vähän aikaa...
-
Rowling on muistaakseni joskus jossain haastattelussa tainnut jotain sarjisvastaista tainnut mennä sanomaankin jos en nyt omiani näin illasta muistele. Ainakin selittäisi miksei ole Potter-kirjoista sarjissovituksia näkynyt vaikka mm. DC ja Marvel ovat oikeuksia kyselleet.
Torppaamatta Rowlingia sen enempää todetaan nyt kuitenkin että joku saattaisi sarjakuvasovituksessa huomata sen monasti aminitun samankaltaisuuden H. Potterin ja häntä edeltäneen T.Hunterin välillä.
Sarjakuvamyönteisiäkin kirjailijoita on. Joskin jos muistini ei pahasti valehtele Andrew Vachssin tuotannosta löytyy paljonkin viitteita sarjakuviinkin ainakin Pain managementista.
No ainakin voin käyttää tätä hyvänä tekosyynä lukea kirjat uudestaan.
-
Sarjakuvamyönteisiäkin kirjailijoita on.
Vaikkapa vanha Tintti-fani Orhan Pamuk, joka läpi nuoruutensa odotti, että Hergé piirtäisi Tintin seikkailemaan Istanbulissa, Pamukin kotikaupungissa. Jäi moinen näkemättä. En ole varma, mainitaanko tätä missään Pamukin kirjassa, kun itse kuulin tämän vain haastattelun lukeneelta työkaverilta. Muistelmakirjansa kuitenkin on varattu ja "matkalla" lähikirjastooni.
Yritän nyt toiseen kertaan lukea Pamukin Nimeni on Punainen -kirjaa. Ekakerralla väsähdin sivulle 51, nyt pääsin jo sivulle 176, ennen kuin piti ottaa tauko ja lukea väliin pari Harry Harrisonia. Uskon nyt jaksavani tuon tiiliskiven loppuun asti. Onhan aihe sinänsä kiintoisa, kirjankuvitustyön realiteetteja entisaikain Turkissa. Ja katala murha vielä päälle.
-
Jonathan Lethem: Yksinäisyyden linnake
Maagista realismia 1970-luvun Brooklynissa. Supersankarisarjakuvat ovat merkittävä osa päähenkilöiden varhaisnuoruutta, ja niitä käsitellään teoksen kuluessa melko runsaasti - ja onhan teoksen nimi itsessään viittaus sarjakuviin.
"Löysin lehtikojun siitä liikennejakajasta. Siellä oli loistavia sarjakuvia, koskaan ei tiedä mihin törmää. Ihmeneloset, Tohtori Doom, Tohtori Outo, sitä rataa".
Dylan ei ollut varma kenelle Croft puhui, kunnes Rachel Ebdus tarttui yhteen lehteen ja katsoi kantta: "Jack Kirby on jumala", hän sanoi. (Lethem, s. 51)
Haa, tämähän kuulostaa varsin mainiolta kirjalta! Kiitos vinkistä.
-
Joskin jos muistini ei pahasti valehtele Andrew Vachssin tuotannosta löytyy paljonkin viitteita sarjakuviinkin ainakin Pain managementista.
Niin, onhan Vaksi ittekin kirjoittanut mm. Batmania. Hänen teksteistään ovat taasen tehneet sarjakuvatuksia mm. David Lloyd ja Hannu Lukkarinen.
Kotimaisista kirjailijoista taasen, no ainakin Arto Paasilinna on hyväksynyt kirjojensa sarjakuvasovitukset, Juha Ruusuvuoresta nyt puhumattakaan. Ruusuvuorellahan on vuosikymmenien kokemus työskentelystä mm. Timppa Mäkelän kanssa.
-
Niin, onhan Vaksi ittekin kirjoittanut mm. Batmania. Hänen teksteistään ovat taasen tehneet sarjakuvatuksia mm. David Lloyd ja Hannu Lukkarinen.
Hyllyssä niin Hard looks kuin Crosskin. Ja Batman Ultimate evil niin kirjana kuin K.Janson sarjiksena.
Suositellaan kaikille. Raakana.
Tarkoitin että Vachssin kirjakirjoissakin käsitellään ajoittain sarjakuvia (joo myönnetään onhan siellä se pedofiili lukee mangasarjakuvia juttukin, mutta ei se niin haitannut)
Sarjakuvahahmojen kirjasovituksiahan on jenkeissä pilvin pimein. Itse etsiskelen Joe R. Lansdalenin Batman: Captured by Engines: A suspense novel. Warner Books (NY). ISBN 0446360422
teosta.
Nykyajan kirjallisen neron ja itä-teksasin ison pojan tarinassa ei ole mitään ihmissusia... ei, ihmisauto.
-
Nyt täytyy etsiä nuortenkirja käsiinsä:
R L Stinen Attack of the mutant kertoo Skipper-nimistä pojasta(?) joka keräilee sarjakuvia, eritoten Masked mutant-lehteä joka kertoo naamioituneesta mutantista joka koettaa vallata koko maailman.
Ja eräänä päivän matkalla kirjastoon(!) skipper huomaa rakennuksen joka on aivan kuin sarjakuvien mutantin päämaja...
R L Stinea on käännetty, onkohan tämä?
-
Nyt täytyy etsiä nuortenkirja käsiinsä... R L Stinea on käännetty, onkohan tämä?
Ei ole toistaiseksi käännetty, äläkä yritä etsiä sitä käsiisi alkuperäiskielelläkään. R.L. Stine on nuortenkirjallisuudelle ja kirjallisuuden kauhugenrelle suunnilleen sama asia kuin Adam Sandler elokuvalle... Todella huonoa nuortenkirjallisuutta, siis. Kun olet lukenut kaksi Stineä, osaat itse kirjoittaa kolmannen, ja kaiken lisäksi lopputulos on vielä parempi.
-
Ihan arvostelupuffin perusteella täytyy lukea Matti Laineen esikoisdekkari Pudotus
eikä vain koska on verinen.
Ei, luuserisankari on Ari Aalto "virkaheitto graafikko ja sarjakuvapiirtäjä"
varsinkin jälkimmäisellä voi selittää naismenestyksen ja selviämisen kaiken maailman korstoista..
Gummerus 233 sivua
ISBN10: 9512076713
ISBN13: 9789512076710
-
Kohtsillaan näemmä ilmestyy romantiikkapokkari Timantti 3, jossa:
"Kun Katan sarjakuva-albumi palkitaan kilpailussa, kaikki unelmat näyttävät äkkiä käyvän toteen. Kata saa arvostusta, julkisuutta ja uuden, mielenkiintoisen työpaikan Galleria Brennerissä. Vain Katan oma perhe kääntää Katalle selkänsä mutta se ei haittaa, sillä gallerian väestä on jo tulossa Katalle uusi perhe. Kata muokataan kokonaan uudeksi, vaatetusta, kampausta ja meikkiä myöten. Samalla hänet vihitään uuden perhen salaisuuksiin. Salaisuuksiin joiden myötä Kata oppii aivan uuden puolen niin rakkaudesta kuin sen kääntöpuolestakin"
Löytyi blogista (http://reinavate.blogspot.com/2009/03/ja-sitten-seuraa-mainos.html)
Näinkö tässä pitää ostaa naisten romantiikkaa.... :P
Timo
-
Kohtsillaan näemmä ilmestyy romantiikkapokkari Timantti 3, jossa:
Löytyi blogista (http://reinavate.blogspot.com/2009/03/ja-sitten-seuraa-mainos.html)
Näinkö tässä pitää ostaa naisten romantiikkaa.... :P
Timo
OOH! Tuohan on kuin suoraan mun elämästä (lukuunottamatta perheen dissausta ja tuota rakkautta. Enkä noista arvostuksesta ja julkisuudestakaan tiedä).
Mut hei oikeesti, tää on p a k k o lukea!
-
En edes halua tietää miksi Ronkainen lukee "Kynä, kirja ja kuningatar" -blogia mutta kyllähän tuommoinen timanttipokkari pitäisi hankkia. Vielä kun muistaisi koko asian huomenna.
-
Vielä kun muistaisi koko asian huomenna.
Jos MÄ muistan, niin lupaan tehdä tuosta sitten arvostelun blogiini. Sarjakuvamuodossa tietysti. Jokohan tuo on jo kaupoissa?
-
Timantti 3 ilmestyy 25.3 - sopivasti kupliiseen! :o . Nummelin tästä vihjaisi, pulp-yahoo-ryhmän keskusteluissa.
Timo
-
Håkan Nesserin "Kim Novak ei uinut Genesaretin järvessä" -romaanissa kuvataan kahden koulupojan idyllistä kesää 1960-luvun alkupuolella, joka kuitenkin saa järkyttävän lopun kun SE KAUHEA tapahtuu. Se merkitsee samalla myös erään lapsuuden loppua.
Toinen päähenkilöistä, 14-vuotias Erik, piirtää Eversti Darkin -nimistä sarjakuvaa.
"Sen sijaan minä otinkin viivottimen ja ryhdyin jakamaan sivuja sarjakuvan tapaan; neljä ruutua joka sivulle, vain oikeanpuoleisille, 48 yhteensä; ja sitten minulla olikin jo pian vauhdissa "Eversti Darkin ja kultaliiga. Se oli seikkailu, joka liikkui Lontoon, Askersundin ja Villin lännen välillä ja sisälsi niin paljon ryteikköistä kaksinaamaisuutta, lahjomatonta rehellisyyttä ja veitsenteräviä repliikkejä kuin suinkin saattoi vaatia.." (s. 41)
"Eversti Darkin oli arpinen vihikoira, joka oli vetäytynyt linnakkeeseensa vuorille, mutta lähti kuitenkin liikkeelle kun maailmantilanne sitä vaati. Hänen kumppaninaan oli vaalea, isorintainen sisarentytär, jolla oli valta miesten yli. Minä nimitin häntä Vera Laneksi ja olin ollut rakastunut häneen ensimmäisestä ruudusta lähtien". (s. 42)
"En minä ollut erityisen taitava sarjakuvapiirtäjä, tiesin sen itsekin... Välillä se tuntui melkein työläältä. Mutta useimmiten - etenkin kun olin päässyt kunnolla vauhtiin - se taisi olla merkityksellisintä, mitä minä kasvuvuosinani tein. Siltä ainakin tuntui, ehkä siksi, että koskaan muulloin minä en oikein onnistunut unohtamaan kaikkea paskaa mitä maailmassa oli." (s. 42)
-
Niccolo Ammanitin erinomaisessa romaanissa "Taivaan ja maan väliltä" (Otava, 2008) ei ole sarjakuvalla varsinaisesti sen suurempaa osuutta, mutta kirjailija harrastaa melko paljon pieniä viittauksia eri sarjakuviin ja animaatioihin, eritoten erilaisten kuin-vertailujen muodossa.
"Hän kohautti harteitaan. "Tai no joo, itse asiassa kyllä, mutta tulin myöhässä". Esmeralda veti esiin laukusta Superman-paidan, johon oli painettu iso S-kirjain. "Odotitko likkakaveriasi?" (s. 149)
Supermanin kääntäminen Teräsmieheksi tuntuu olevan useimmille suomalaisille kääntäjille kovin vaikeaa.
"Ja yhtä kissamaisesti kuin Diabolik-sarjakuvien Eva Kant Fabiana Ponticelli käänsi avainta lukossa ja poistui ulos myrskyyn" (s. 220)
"Quattro Formaggi katsoi Ramonaa, joka hoippui eteenpäin muutaman askeleen vartalo mutkalla ja käsivarsi koholla kuin olisi halunnut pysäyttää taksin. Sitten hän näki, kuinka tyttö kompastui Scarabeoon ja kaatui kädet ja jalat levällään kuin Kelju K. Kojootti". (s.244)
"Sinäkö se olet, kulta?" hän kysyi kattoon katsoen. (Tietenkin se olen minä). Vuorikiipeilijäklovni tarkkaili häntä ripustautuneena huoneen kattoon kuin Hämähäkkimies. (s. 268)
Loistava kirja isästä ja pojasta, Italian alempien sosiaaliluokkien elämästä, yhteiskunnallisista epäkohdista, rakkaudesta, väkivallasta, rikoksesta ja siitä synkästä ja myrskyisestä yöstä, jona kaikki meni pieleen...
-
Tove Janssonilla on sellainen novelli kuin "Sarjakuvapiirtäjät", en muista missä teoksessa. Kertoo piirtäjästä joka siirtyy tekemään seikkailustrippiä sanomalehteen, kun edeltäjä on ottanut yhtäkkiä loparit. Työstä annetaan siinä kyllä aika ankea yleiskuva.
-
Teräsmies ja iso S-kirjain olisi tietty vaikea yhdistelmä myös lukijalle, joka ei tiedä koko hahmosta mitään.
Superman on ihan ookoo käännöksessä, mutta Supermies, jota myös on nähty, onkin sitten jo päin honkia...
-
Tove Janssonilla on sellainen novelli kuin "Sarjakuvapiirtäjät", en muista missä teoksessa. Kertoo piirtäjästä joka siirtyy tekemään seikkailustrippiä sanomalehteen, kun edeltäjä on ottanut yhtäkkiä loparit. Työstä annetaan siinä kyllä aika ankea yleiskuva.
Kirjassa Nukkekaappi ja muita kertomuksia. On julkaistu myös jossain Sarjainfon numerossa. Hyvä novelli.
Timo
-
John Ajvide Lindqvistin uudessa kauhuromaanissa "Ihmissatama" (Gummerus, 2009) näyttelee keskisuurta osaa "Maailman vahvin nalle" -sarjakuva, jota myös lainataan useampaan otteeseen.
-
Anthony Bourdain kertoo Kitchen Confidential (http://www.scribd.com/doc/2277375/Anthony-Bourdain-Kitchen-Confidential)in alussa kuinka hän lapsuudessaan fanitti Asterixeja ja erityisesti Tinttejä.
-
Tuula Kallioniemi on parhaimmillaan ihan mukiinmenevä lastenkirjailija, mutta hänen ala-asteikäisille suuntaamansa Konsta-sarja on melko persiistä. Sarjakuvia sivutaan uudessa "Konsta, kovanaama" -kirjassa (Otava, 2009) hyvin 1980-lukulaisesta kasvattajanäkökulmasta.
Jotkin tarinat ovat rankkoja. Niissä tapahtuu hurjia asioita. Niissä on vauhtia ja jännitystä. Oikein rankoissa tarinoissa voi olla verta ja väkivaltaa. Konsta ei ole aikaisemmin tutustunut rankkoihin tarinoihin, sillä hän on ryhtynyt kovikseksi vasta äskettäin. Monet Konstan luokkalaiset katsovat iltaisin raakoja tv-sarjoja. He lukevat sarjakuvia, joiden puhekuplissa lukee: MÄISKIS, WROOM, SPLASH, YAHOO ja PANG ja KUOLE KURJA ROISTO! Konsta on tähän asti ollut kiinnostuneempi luontoaiheista. Mutta nyt, kun hän on ryhtynyt kovikseksi, on syytä suunnata kiinnostuksensa karskeihin juttuihin. (s. 74)
Niinpä niin ja hoh hoijaa...
-
Jaa että vielä puhekuplissa lukee että mäiskis ja wroom? Aika hurjaa. Mitähän ne raa'at TV sarjat ovat? Varmaan V ja Miami Vice.
-
No toisaalta Boris Hurtan Elävien ja kuolleiden kesä kirjassahan käydään yhdellä päähahmoista on sosiaalista arvostusta koksa lukee mm. Conan sarjakuvia.
Ja niissä alkuperäisissä ekoissa Harri Nykäsen Raid-kirjoissa Raidia verrattin mustanaamioon, myös koska häntä ei ikinä kuvailtu ulkoisesti.
Mutta muuten Hurttaa, Sinisaloa ja Nykästä lukuunottamatta on "oikeissa" kirjoissa suhtauduttu penseästi.
Tälle on termikin: kateus. Etuliitteitä saa ja pitää lisätä.
Sillä välin ulkomailla:
David J Swartzin romaanissa Superpowers neljä yliopisto-opiskelijaa saa bileiden jälkimainingissa supervoimat, joista seuraa hankaluuksia, mutta eräs hieno hetki on kun toinen voimat saneista nuorista naisista tekee aiheesta ja kyvyistään taustatutkimusta.
Heillä on nyt siis supervoimat joten sarjisliike ja sen tarjonta auttaa niihin perehtymisessä ja erilaisissa käyttäytymismalleissa.
Osansa saa Alan Mooren ja Dave Gibbonsin Watchmen kuin hämähäkkimieskin.
-
Kirjamessujen ohjelmasta poimittua:
Hurme, Juha
Puupää. Kadonnutta näyttelijää etsimässä
Romaanin näyttelijä N kiertää esittämässä Puupää-näytelmää ja hoitaa kustannustehokkaasti kaikki roolit. Samalla hän pitää päiväkirjaa ja kirjoittaa esseitä kulttuurin olemuksesta. Kun N katoaa, päättää hänen ystävänsä koota niistä kirjan - tarpeellisena lisänä itse näytelmä. Kuvaus yhden suomalaisen taipaleesta ottaa selvää, miten ja miksi täällä elämme. Haastattelijana Tarleena Sammalkorpi.
Teos
Laine, Matti
Sivukuja
Näyttelijä Matti Laineen toinen Ari Aallosta kertova seikkailuromaani. Mitä tapahtuu, kun sarjakuvapiirtäjä Aalto joutuu yllättäen järjestäytyneen rikollisliigan tulilinjalle? Luvassa jännitystä, lennokasta sanailua ja paljon yllättäviä käänteitä. Haastattelijana Mikko Aarne.
Gummerus
Nämä sunnuntaina Eino Leino -lavalla. 11.30—12.30
Timo
-
Lueskelin Ensyklopedia Idioticaa eli CMX:n Kysy-palstasta muokattua kirjaa. Osui silmään:
26/04/1999
Ovatkos sarjakuvat mielestänne lukutaidottomien viihdykettä, keretti-sedät?
Sarjakuva on täysin validi taidemuoto. Tietysti taso lajin sisällä vaihtelee, mutta niin kaikessa. Laadukas sarjakuva vaatii hyvin kehittynyttä yleissivistystä ja kuvanlukutaitoa lukijaltaan.
-
Kari Hotakaisen Ihmisen osa-teoksessa 'Batmaniin' viitataan ohimennen, muuten kyseessä on sangen vakavamielinen romaani, vaikka toki myös Hotakaiselle ominaista lakonisen hykerryttävää minimalismia riittää. Niukasti maalaileva mutta ilmaisuvoimalliseksi pakattu teksti toimisi hyvin myös sarjakuvana.
-
Lueskelin Ensyklopedia Idioticaa eli CMX:n Kysy-palstasta muokattua kirjaa.
Eräs tuttu joka AWY:n tuntee kertoi tämän aikoinaan visiitillä luonaan poimineen Lassin ja Leevin ja syventyneen sitä diggailemaan sangen pitkäksi toviksi.
-
Eräs tuttu joka AWY:n tuntee kertoi tämän aikoinaan visiitillä luonaan poimineen Lassin ja Leevin ja syventyneen sitä diggailemaan sangen pitkäksi toviksi.
Useammankin kerran muistan Yrjänän jossain viittailleen Asterix ja riidankylväjä -albumiin. Väittää silti mielellään ettei tiedä mitään sarjakuvista.
-
Kyllä Yrjänä on osoittanut jonkinlaista perehtyneisyyttä sarjakuviin, vaikka olisikin tullut muuta joskus väittäneeksi.
Laitan A.W. Yrjänältä tähän lainauksen, jonka olen bongannut juuri puheena olleelta CMX:n kysy-palstalta. Olen jo aikaisemminkin maininnut tästä jossain Kvaakin kritiikkiosiossa, mutta tulkoon nyt toistamiseen: "Kaupan pihassa retkotti tänään liiskaan ajettu siili. Tuijotin sitä hetken kunnes ymmärsin, että kyseessä oli sarjakuvakritiikki." Niin, että kyllä jonkinlainen, aika valistunutkin, sarjakuvanäkemys Yrjänältä vaikuttaisi löytyvän.
-
Syksyn uutuuskirjojen luetteloa selatessa pisti silmään Matti Laineen jännitysromaani "Eksytetty", jonka päähenkilönä on sarjakuvapiirtäjä Ari Aalto. (EDIT: Curtvile näyttääkin maininneen Laineen esikoisromaanin aikaisemmin tässä ketjussa).
Matti Laine: Eksytetty (Gummerus, 2011).
"Matti Laineen neljännessä romaanissa Eksytetty seurataan kahdesta ensimmäisestä romaanista tutun sarjakuvapiirtäjä Ari Aallon vauhdikkaita käänteitä. Tällä kertaa Ari joutuu identiteettivarkauden uhriksi. Mehevät henkilökuvat värittävät nopeatempoista tarinaa, ja juoni pitää tiiviisti otteessaan."
http://www.gummerus.fi/page.asp?sivuID=282&component=/ACBoard/uutiset_juttu.asp&recID=2470
-
Niccolo Ammanitin erinomaisessa romaanissa "Taivaan ja maan väliltä" (Otava, 2008) ei ole sarjakuvalla varsinaisesti sen suurempaa osuutta, mutta kirjailija harrastaa melko paljon pieniä viittauksia eri sarjakuviin ja animaatioihin, eritoten erilaisten kuin-vertailujen muodossa.
"Hän kohautti harteitaan. "Tai no joo, itse asiassa kyllä, mutta tulin myöhässä". Esmeralda veti esiin laukusta Superman-paidan, johon oli painettu iso S-kirjain. "Odotitko likkakaveriasi?" (s. 149)
Supermanin kääntäminen Teräsmieheksi tuntuu olevan useimmille suomalaisille kääntäjille kovin vaikeaa.
"Ja yhtä kissamaisesti kuin Diabolik-sarjakuvien Eva Kant Fabiana Ponticelli käänsi avainta lukossa ja poistui ulos myrskyyn" (s. 220)
"Quattro Formaggi katsoi Ramonaa, joka hoippui eteenpäin muutaman askeleen vartalo mutkalla ja käsivarsi koholla kuin olisi halunnut pysäyttää taksin. Sitten hän näki, kuinka tyttö kompastui Scarabeoon ja kaatui kädet ja jalat levällään kuin Kelju K. Kojootti". (s.244)
"Sinäkö se olet, kulta?" hän kysyi kattoon katsoen. (Tietenkin se olen minä). Vuorikiipeilijäklovni tarkkaili häntä ripustautuneena huoneen kattoon kuin Hämähäkkimies. (s. 268)
Loistava kirja isästä ja pojasta, Italian alempien sosiaaliluokkien elämästä, yhteiskunnallisista epäkohdista, rakkaudesta, väkivallasta, rikoksesta ja siitä synkästä ja myrskyisestä yöstä, jona kaikki meni pieleen...
Saman kirjailijan aikaisempi teos "Minä en pelkää" tuli luettua ja siinä mainitaan useampaan kertaan Tex Willer, 9-vuotias päähenkilö lukee Willereitä ja pariin kertaan kun tilanne näyttää pahalta pohditaan mitä Tiger Jack tekisi tässä tilanteessa...
Muutenkin mainio kirja vähän samoista aiheista, köyhästä italialaisesta pikkukylästä, rikoksesta ja väkivallasta, pojasta ja yhteisöstä...
-
luin taannoin pari erinomaista trilleriä/dekkaria joiden tekijän nimi on jokaisen ilo ja riemukirjoittaa tai lausua, eli Duane Swierczynskin kirjat Fun &Games sekä Hell &Gone.
ovat osat 1 ja 2 eräänlaista trilogiaa.
Molemmissa viitataan rutkasti sarjakuviin, eritoten Batmaniin Hell& Gonessa jossa päähenkilön toistuva What would Batman do? on jopa loogista. Joskaan tarkemmin asiaa on spoilaamatta kertoa.
Sillä että Swierczynski on kirjoittanut kirjailijaksi ruvettuaan myös mm. Punisheria ja Immortal iron fistia tuskin lienee vaikutusta asiaan?
-
Terhi Rannelan nuortenromaanissa "Amsterdam, Anne F. ja minä" viisitoistavuotias Kerttu matkustaa äitinsä kanssa Hollantiin. Päähenkilön matkalukemisena on Marjane Satrapin "Persepolis", johon myös viitataan useampaan otteeseen kirjan aikana.
Sarjan seuraavassa osassa "Goa, Ganesha ja minä" samaisen Kertun matkalaukusta löytyy puolestaan Tiitu Takalon "Tyhmä tyttö", eli ilmiselvä sarjakuvaharrastaja on kyseessä.
-
Arvo Salon (1932-2011) kokoelma Koetut runot vuodelta 1978 sisältää myös tämän kolmen sonetin sikermän. Nähdääkseni runot on kirjoitetty samaisena vuonna - olivathan sekä Aku Ankan housuttomuus ja sopimattomuus kasvatusneuvoloiden lehtihyllyihin että erään rääväsuisen riiviölauman maahantulo tuolloin ajankohtaisia aiheita.
Valitettavasti Kvaakissa ei taida olla sarjakuva-aiheisille runoille tarkoitettua ketjua. Lauluille kylläkin, mutta näitä sonetteja ei tietääkseni ole laulettu...
Sonetteja Iinekselle
1.
Me voimme arvostella Akua
noin ällistellä ankkaa akatonta
kuin vanhaa vakan kantta vakatonta
ja höyhentensä alla nakua
kun ympäriltä, ilman hakua
voi vielä löytää veljenpoikaa monta
ja housutonta, joskin kakatonta
niin moittia voi moista makua.
Se kuitenkaan ei johda kieltoon asti
ja tuskin edes rajuun rajoitukseen
jos yksi huolestuukin hanakasti
niin toiselle jo kelpaa koko kasti
ja kolmas viittaa väärään ajoitukseen
ja neljäs naurahtelee nokkavasti.
2.
Jos punkit soittaa raakaa rokkia
siis seksipistoolit, niin mitä siitä:
ei kunnon rokkareita aina riitä,
on monta soppaa, monta kokkia.
Miks yhtä pitäisi vain nokkia?
Jos hakaneulan poskees saat, niin kiitä!
Ja toinen nenääs, kolmas korvaas liitä,
noin iloisesti, ilman shokkia!
Sen saisko laittaa kieltoon taikka panttiin?
Vai kuuluuko se rajatapauksiin?
Jos kiellät, joku heti panee hanttiin
ja väittää kiellon menneen yläkanttiin:
ei koskea saa perusvapauksiin,
ei varsinkaan jos liittyvät ne lanttiin!
3.
Siis mitä liikkuu markkinoilla maamme?
Vain punkkareita, seksisankareita?
Vain poppamiehiä ja veijareita?
Vain huumekauppiaita? Tutkikaamme.
Ja katsokaamme mitä hyvää saamme
kun agentteja taikka gangstereita
ja vuodekumppaneiksi vampyyreita
me muiden jälkeen lapsillekin jaamme.
Ne lyövät. Niitä lyödään. Lännen lailla.
Ne nousevat. Ja aina vammaa vailla.
Se sääntö on ja osa juonestamme.
Ne maksun saavat töillään autuailla
ja rahan jälkeen, kun on hampaat hailla,
myös ryypyn verta, suoraan suonistamme.
-
Kaisu-Mirjami Rydberg (1905-1959) kirjoitti nimimerkillä Karin Alm runon Äitiyskompleksi, joka julkaistiin Kirjallisuuslehdessä vuonna 1935. Tällaista tuo kompleksi oli tuohon aikaan:
Mutta on niin tuskallista kulkea puistoissa
ja nähdä lapset,
pienet kauniisti puetut lapset ammentamassa hiekkaa
sinisiin ja punaisiin ämpäreihin, joiden laidoissa temmeltää
Mikki Hiiri ja Felix Kissa ja Kolme Pikkuista Porsasta.
https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/502011?page=12
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kaisu-Mirjami_Rydberg
Oliko Suomessa jo vuonna 1935 kaupan Disney-hahmoin kortisteltuja leikkiämpäreitä? Olivatko ne ihan virallisia Disney-tuotteita? Vai oliko asialla joku ihan täkäläinen valmistaja?
-
Kaikenlaista oli jo tuohon aikaan tarjolla, mutta olivatko suomalaisia vai tuontitavaraa Ruotsista tai jotain, niin...
Edit: Norjalaisessa Disneyana-kirjassa (Disney i Norge 1928-1969) ei jostain syystä ole lainkaan varsinaisia leluja (saattaisi tulla perkuleen paksu kirja). Mutta tällaisia peltisankkoja on, joissa ollut alkuaan karkkeja. Vois kai tommosia tyhjenneinä käyttää hiekkaleikeissä. Kuvan esineet just about 1934-35.
Timo