Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Sarjakuvailmaisu, sarjakuvan estetiikka ja historia => : Pässi 25.03.2006 klo 17:18:21
-
Luin hiljattain jostain akkojen forumilta, kuinka tämä Punanahka on ollut kuulema yllättävän monille sen ajan pikkutytöille ensimmäinen seksuaalista kiihottumista aikaansaanut sarjakuva/taideteos/media.
Ettäs tiedätte...
-
Höö?!
En kyllä muista. Olen kai myöhään herännyttä sorttia. Sitä paitsi tuo sarjis kuuluu latenssivaiheen harrastuksiin. Silloin tytöt ja pojat ovat kiinnostuneita asioista ja maailmasta, ei toisistaan.
-
Luin hiljattain jostain akkojen forumilta,
Kuulostaa lupaavasti Demiltä..
kuinka tämä Punanahka on ollut kuulema yllättävän monille sen ajan pikkutytöille ensimmäinen seksuaalista kiihottumista aikaansaanut sarjakuva/taideteos/media.
Ettäs tiedätte...
Minulla se oli Turtlesit ja Batman. Mikään ei herätä yhtä tehokkaasti 5-vuotiaan mielihaluja kuin (mustanahkaiseen) eläinpukuun sonnustautunut oikeuden palvelija.
-
Höö?!
En kyllä muista. Olen kai myöhään herännyttä sorttia. Sitä paitsi tuo sarjis kuuluu latenssivaiheen harrastuksiin. Silloin tytöt ja pojat ovat kiinnostuneita asioista ja maailmasta, ei toisistaan.
Tottakai ihmisen seksuaalisuus ilmenee eri tavalla eri ikäkausina. Pienten lasten sukupuolisuus ei ole sama asia kuin nuorilla ja aikuisilla, mutta se on silti olemassa. Ja on ilmeistä, että ympäristö antaa stimuloivia vaikutteita.
Juho Juntunen kertoi monta vuotta sitten Sarjainfon haastattelussa, että hän sai erektion aina kun äiti luki hänelle lapsena Ihmenaista.
Harvoin näitä juttuja osaa tulkita oikein sen ikäisenä, ja se aiemmin mainittu "kiihotus" on uskoakseni enimmäkseen henkistä. Itse muistan innostuneeni hivenen liian paljon kaikista Akkareiden Mikki-jutuista ja muista sarjiksista, joissa oli sitomisia ja suukapuloita...
Jos aihe herättää enemmän yleistä keskustelua, ylläpito voinee siirtää sen estetiikka-osastolle.
-
Minulla se oli Turtlesit ja Batman. Mikään ei herätä yhtä tehokkaasti 5-vuotiaan mielihaluja kuin (mustanahkaiseen) eläinpukuun sonnustautunut oikeuden palvelija.
Batmanin ymmärrän, mutta Turtlesien puvun... hetkinen, nehän olivat naamioita lukuunottamatta alasti, aika epäilyttävää, noh, palaan pääpointtiin... Turtleseilla ei ollut eläinpukuja, ne olivat eläimiä. Ja kilpikonnia en kyllä pitäisi kovin kiihottavina eläiminä... millä en nyt tarkoita että muutkaan eläimet olisivat... ja viisivuotiaista piti sanoa vielä jotain mutta ehkä tämä viesti on parempi lopettaa ennen kuin käy huonosti.
-
Oho, aihe karkasi alta esikatseluvaiheessa.
Batmanin ymmärrän, mutta Turtlesien puvun... hetkinen, nehän olivat naamioita lukuunottamatta alasti, aika epäilyttävää
Silloin joskus kun Turttelit olivat kova sana, niin jossakin ajankohtaisohjelmassa (Hannu Karpo?) kerrottiin, kuinka joku pikkupoika oli huostaanotettu koska hän oli piirtänyt epäilyttävästi terskaa muistuttavia hahmoja.
Tiedä sitten että mikä oli totuus, mutta kyllä ne piirrokset muistaakseni enemmän Teenage Mutant Ninja Turtles -hahmoilta näyttivät kuin sukupuolielimeltä.
Viranomaiset nyt ovat toisinaan herkkiä ylireagoimaan. Joskus ihan kersana mutsi vei minut neuvolaan, jossa piirsin paperille ison spiraalia muistuttavan kuvion jonka piti kuvata miten Pepi on juossut - olin hieman aikaisemmin löytänyt Aku Ankan.
Veikkaan että tuo ensimmäinen sarjakuvayritelmäni on vieläkin arkistoituna jossakin, varustettuna "tämän lapsen täytyy olla päivänselvästi häiriintynyt" -kommenteilla.
-
Mikäs kommunikaation purskaus täällä nyt onkaan ollut juuri silloin kun olen ollut vieraita passaamassa.
-
Pari vuotta sitten Akateemisen sarjakuvahyllyllä joku oli jättänyt about nelivuotiaan penskansa sarjakuvahyllylle. Valistunut kuluttajamme oli sitten päättänyt alkaa tutustua Manaraan, olisiko ollut joku Click 3. Minut valtasi hetkellinen lastensuojelutunne (ehkä ensimmäistä ja viimeistä kertaa elämässäni), mutta sitten ajattelin että oikeastaan paljon tuhoisampaa Manara on kaksikymmentä vuotta vanhemmille jotka kuvittelevat Manaraa vakavastiotettavaksi sarjakuvataitelijaksi ja annoin kakrun jatkaa ensiaskeleiden ottamista sarjakuvan jännittävään maailmaan.
-
Batmanin ymmärrän, mutta Turtlesien puvun... hetkinen, nehän olivat naamioita lukuunottamatta alasti, aika epäilyttävää
Ah, ne pyykkilautavatsat..
Turtleseilla ei ollut eläinpukuja, ne olivat eläimiä. Ja kilpikonnia en kyllä pitäisi kovin kiihottavina eläiminä... millä en nyt tarkoita että muutkaan eläimet olisivat...
Ei 5-vuotias osaa mieltää niitä alastomiksi. Totta kai niillä oli eläinpuvun päällä :)
ja viisivuotiaista piti sanoa vielä jotain mutta ehkä tämä viesti on parempi lopettaa ennen kuin käy huonosti.
Herätit mielenkiintoni
Silloin joskus kun Turttelit olivat kova sana, niin jossakin ajankohtaisohjelmassa (Hannu Karpo?) kerrottiin, kuinka joku pikkupoika oli huostaanotettu koska hän oli piirtänyt epäilyttävästi terskaa muistuttavia hahmoja.
Freudit vauhdissa. Kaikki sukupuolisuuteen liittyvä tuntuu olevan niin perin vaikeaa nimenomaan aikuisille. Lapsille se on luonnollinen osa elämää ja kehitystä.
Aikuiset näkevät kaikessa jotain tuhmaa. Sellaisille esineille oli muuten oma hieno nimensä.. fallis.. fallos.. jotain.
-
Aivan samalla intensiteetillä kuin parsakaali.
Älkää naurako parsakaali on saattanut useita kiusaukseen.
No, oli jotain vakavaakin.
Vaikka tästä moni saa arvatenkin vettä myllyynsä niin täytyy muistuttaa muutaman vuoden takaisesta tapauksesta Yhdysvalloista:
sarjakuvakauppias myi parille 8-vuotiaalle pojalle Elfquest new blood-sarjan nrot 5 ja 6.
Kuutosessa sattui olemaan synnytyskohtaus, jossa neljässä ruudussa synnyttävä haltia on rinnat paljaana. Tämän huomasi toisen pojan isoisä, joka kävi haukkumassa kauppiaan perverssiksi ja teki tästä rikosilmoituksen.
Kauppias pidätettiin kaksi viikkoa myöhemmin. Syyte oli siveettömän materiaalin jakelu alaikäisille.
Comic Book Legal Defense Fund tuki miestä ja hän siis EI joutunut vuodeksi vankeuteen. Mikä oli aivan mahdollista.
Lastensuojelu on hieno asia. Senkin voi viedä liian pitkälle.
-
Kotikunnan kirjaston lastenosastolta löytyi Manaran "Se suuri seikkailu", ja kyseistä albumia taisi yksi jos toinenkin meistä vekaroista käydä hermostuneesti selailemassa.
Lisäksi samaisesta kirjastosta löytyi myös toinenkin eroottisesti värittynyt sarjakuva (joka oli sitten sijoitettu aikuisten puolelle): jonkinlainen fantasiaseikkailu, jossa osansa oli kubrickilaisilla mustilla monoliiteilla ja hobitin oloisilla otuksilla. Kyseinen albumi aukesi sopivasti kohdasta, jossa jonkin sortin velhotar harrasti villiä seksiä mustaksi miespalvelijaksi loihtimansa "puolituisen" kanssa!
Kylläpä tuli kiihott... ei kun nostalginen olo. ;D
sarjakuvakauppias myi parille 8-vuotiaalle pojalle Elfquest new blood-sarjan nrot 5 ja 6. Kuutosessa sattui olemaan synnytyskohtaus, jossa neljässä ruudussa synnyttävä haltia on rinnat paljaana. Tämän huomasi toisen pojan isoisä, joka kävi haukkumassa kauppiaan perverssiksi ja teki tästä rikosilmoituksen.
Kauppias pidätettiin kaksi viikkoa myöhemmin. Syyte oli siveettömän materiaalin jakelu alaikäisille.
John Kovalicin mainiossa Dork Tower -nörttisarjakuvassa käsiteltiin ihan äskettäin samaa aihetta parinkin stripin verran:
http://archive.gamespy.com/comics/dorktower/archive.asp?nextform=viewcomic&id=1122
-
Aah, Laureline Tuhannen planeetan valtakunnassa. Jämähdin vissiin esipuberteettiini kun naisihanne ei ole juuri siitä muuttunut
-
Lisäksi samaisesta kirjastosta löytyi myös toinenkin eroottisesti värittynyt sarjakuva (joka oli sitten sijoitettu aikuisten puolelle): jonkinlainen fantasiaseikkailu, jossa osansa oli kubrickilaisilla mustilla monoliiteilla ja hobitin oloisilla otuksilla. Kyseinen albumi aukesi sopivasti kohdasta, jossa jonkin sortin velhotar harrasti villiä seksiä mustaksi miespalvelijaksi loihtimansa "puolituisen" kanssa!
Taitaapi olla kyseessä Rosinskin ja Van Hammen Chininkel ja suuri voima, Like 1992.
-
Taitaapi olla kyseessä Rosinskin ja Van Hammen Chininkel ja suuri voima, Like 1992.
Hei joo, tästä muistelen minäkin saaneeni jonkin sortin kiksejä... Petollisia tuollaiset "viattoman" näköiset sarjakuvat, eihän tässäkään ole mitään prnoa kannessa toisin kuin jossain manaroissa: kehtasi ujompikin (varhais-)nuori lainata. ;)
Toisaalta en kyllä muista, oliko tuossa nyt sitten loppujen lopuksi niinkään kauheasti tuota "stimuloivaa" matskua...
Noin yleisesti ottaen kirjastoista ja normaaleista kirjakaupoista löytyvä eroottissävyinen sarjakuva on semmoista, että tuskin se kenekään seksuaalista kehitystä pääsee kauheasti vaurioittamaan. Ihan lapset eivät ymmärrä eivätkä varmaan ole kiinnostuneitakaan, vähän vanhempien kohdalla taas... no, itseensä tutustuminen on ihan tervettä puuhaa. Onko se kiihoke sitten sarjakuva, Anttilan kuvasto, naapurin mummo vai isän yöpöydänlaatikosta löytynyt hardcorepläjäys vai mikä, niin ehkä tuo sarjakuva on tuossa kuitenkin kaikkein terveimmästä päästä.
-
Crumb -dokumentissa joko Robert itse tai sitten se sen pöpimpi veli kertoi oman seksuaalisen kehityksensä nyrjähtäneen pysyvästi Aarresaaren elokuvasovituksen myötä.
Itselleni päivähoitoiässä ensimmäisiä hämmennyksiä aiheutti Kissalan pojat...
Kysymys kuuluukin, miksi en vieläkään ole Crumbin veroinen juhlittu sarjakuvaikoni? (tai sen veljen veroinen pöpi.)
-
Kumman veljen? Charles teki itsarin, mutta Maxon ilmeisesti onnistui saavuttamaan jonkinmoista pysyvää (hyvää)mainetta Crumb-elokuvan myötä.
Mutta stimuloiva sarjis, hmmm... Oliskohan se ollut jokin Aku Ankan taskukirja, missä konnat sitovat porukkaa. Siitä ideasta tuli jotenkin kumma fiilis...
-
Totta maar ne stimuloivat lapsia - jopa uusiin taiteellisiin saavutuksiin.
14-vuotiaana kiehtovimpia suosikkiteoksiani oli oma versioni tästä:
(http://www.monstersamongus.com/images/vampipaperback1small.jpg)
...kun olin ensin piirtänyt sankarini tarkasti läpi paperille - mutta ilman uimapukua ;D
-
14-vuotiaana kiehtovimpia suosikkiteoksiani oli oma versioni tästä:
Aaah!
Klassita kuvitusta.
15 vuotta sitten sain tuon kuvan "luonnollisen kokoisena" ovijulkkana. Lienee vieläkin jossain tallessa.
MMmmm! Hyvyyttä!
-
Lisää sarjakuviin liittyviä stimulantti-muistoja: eräs luokkakaveri väitti nähneensä jossakin kajaanilaisessa antikvariaatissa Natasha-albumin, jossa tämä on takakannessa ilman rihman kiertämää - ja niinpä sitä sitten tulikin kiinnitettyä aikaisempaa enemmän huomiota kyseiseen sarjakuvaan... :P
Taitaapi olla kyseessä Rosinskin ja Van Hammen Chininkel ja suuri voima, Like 1992.
Chininkel on tosiaan kyseessä. Voisi olla ihan mielenkiintoista lukea se uudelleen ja katsoa, jäisikö siitä jotakin muuta mieleen kuin tuo edellä kuvailtu kohtaus ja musta monoliitti, jonka vasta vuosia myöhemmin tajusin jonkin sortin Kubrick-viittaukseksi. Loppuratkaisu taisi olla melko verinen ja lohduton.
Chininkelia ei ole kyllä tullut pahemmin divareissa vastaan.
-
Chininkelia ei ole kyllä tullut pahemmin divareissa vastaan.
Toi on niitä Like-albumeita joita ei näe ikinä missään. Paitsi Makedoniassa järisyttävällä hinnalla. Mikähän siihenkin on syynä, liekkö ollut tosi pieni painos aikanaan tai jotain.
-
Kyllä Chininkkeliä lojui vielä muutama vuosi sitten vähän joka divarissa, mutta ei enää. Pienellä etsimisellä luulisi kyllä löytyvän. Kymppiä enempää en maksaisi.
"Alaston Natasha" - ettei olisi kuitenkin Ruotsissa, Topas-sarjassa julkaistu "Nathalie" -parodia, jonka päähahmo oli sangen tutun näköinen, joskin punatukkainen, ja tarinan juoni oli kyhäilty Natasha - lentoemäntä -albumin pohjalta.
-
Aah, Laureline Tuhannen planeetan valtakunnassa. Jämähdin vissiin esipuberteettiini kun naisihanne ei ole juuri siitä muuttunut
Joo, sillä oli vähän samanlaiset releet kuin Leialla Jedin paluussa. Siistiä! Miekin tykkäsin enemmän Laurelinesta kuin Valerianista kun se oli jotenkin... skarpimpi tapaus. Valerian oli aina jotenkin onneton hönttä.
Entäs manga?! Tykkääköhän tytöt mangasta niin paljon siksi kun naisia aina kiinnostaa a) lapset b) seksi ja nyt saadaan molemmat samassa paketissa!
Sori, huono vitsi. On aamu, en ole vielä juonut kahvia joten kirjoittelen mitä sattuu. Ei haittaa, tulen sitten myöhemmin deletoimaan kaikki pois...
-
Itselleni on jäänyt herkiltä teinivuosilta mieleen, jossain määrin hämmentävänäkin muistona, tutustuminen K.Palsan sarjakuviin pienen itähämäläisen kotikuntani kunnankirjaston nuorten ja lastenosastolla. K.o henkilön hengentuotteet lojuivat hyllyssä sulassa sovussa Asterixien ja Tinttien kanssa. Niiden lukeminen silloin ei ainakaan edesauttanut eheän seksuaalisen minäkuvan kokoamista. ;D
-
kai ne jokseenkin stimuloi. eikun... totta kai. ainakin jokainen poika on joskus lukenut sarjakuvaa muunkin kuin juonen takia.