Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Sarjakuvien ostaminen ja keräily => Aiheen aloitti: J. Suominen - 28.02.2006 klo 13:53:33
-
...dna Internetin viihdeosastolla.
Tarkemmin: http://www.dnainternet.fi/id/viihde/artikkelit/1141122675175667.html
-
Lainaus:
"Vähemmän kanta-asiakkaat, joihin kuuluu esimerkiksi hienoja rouvia, muusikkotähtiä, suomalaisen sarjakuvan tärkeimpiä tekijöitä ja ”ihan vain katselemaan” tulleita, todennäköisesti lennähtävät ulos muutamassa minuutissa elinikäisellä porttikiellolla varustettuina." (lihavointi minun)
No huh, uskaltaako tuonne mennä? ;D :P
Mutta kiintoisaa. Tavallaan tää olis voinut olla tuossa pysyvässä "divareista" -ketjussa. Lisää antikvariaatti/sarjakuvakauppa -esittelyjä? Onko täällä ketään "Hullun divarissa" käyneitä?
Timo
-
suomalaisen sarjakuvan tärkeimpiä tekijöitä
No ainakin P.A. Manninen ja Ville Pirinen kuuluvat käymistä yrittäneiden joukkoon...
Ja kyllä Paavon "Black Books" ansaitsisi oman osastonsa. Täällä saattaa jäädä hieman piiloon, varsinkin jos ajattelee potentiaalisia kauhutarinoiden kertojia.
Mun suosikkeja on mm. se, kun Paavo lähti erään nuoren heebon perään jousipyssyn nuolella aseistautuneena. Ja se poliisia paikalle soittanut vanhempi rouvakin oli aika hyvä. Molemmilla kerroilla hyllyjen penkominen piti tosin lopettaa kesken...
-
No huh, uskaltaako tuonne mennä? ;D :P
Mutta kiintoisaa. Tavallaan tää olis voinut olla tuossa pysyvässä "divareista" -ketjussa. Lisää antikvariaatti/sarjakuvakauppa -esittelyjä? Onko täällä ketään "Hullun divarissa" käyneitä?
Hitto, luulin olleeni omaperäinen, kun omissa listoissani merkitsin divaria nimikkeellä "Hullu" (oikeasta nimestä kun ei ollut tietoa), mutta se taitaakin olla pitkälle levinnyt traditio. ;D
Taisin jo jossain mangapuolen keskustelussa iteroida varhaisia kokemuksia kyseisestä paikasta. Olin noin 10 vuotta ja kaverin kanssa huomattiin, että tässä mäessähän on divari. Ei muuta kuin innokkaana sisään. Yrmeän näköinen setä tiskin takana ja karmea tupakan lemu huolestuttivat jo hiukan. Alettiin kuitenkin selailla Turtles-pinoa. Jonkun aikaa pähkäiltyämme päädyimme siihen tulokseen, ettei mitään ostettaa ollut ja lähdimme ovea kohti. Ulos pääsimme vienon "Ja takaisin ei oo sitten koskaan tulemista!!" karjahduksen vieminä. Tuosta traumatisoituneena en käynyt puljussa ainakaan viiteen vuoteen. Silloin tuli karmea himo jenkkiläisiin Lassi ja Leevi -kokoelmiin, jolloin uskaltauduin seuraavan kerran paikalle. Ripeä marssi tiskille, ostokohteen selvä artikulointi ja rahan heiluttelu tuotti jo ihan erilaisen tuloksen ja päädyimme keskustelemaan pitkään L&L:n hyvistä puolista. Sen jälkeen kävin siellä silloin tällöin ostamassa jenkkisarjakuvia, kun Helsingin matkat eivät ihan jokapäiväisiä olleet.
Lahdessa oli toinenkin vähän mielenkiintoisempi divari, joka sijaitsi ennen muinoin Vapaudenkadulla toria vastapäätä. Olin siellä kerran lehtiä selailemassa, kun joku yläasteikäinen poika neuvotteli lainalla ostamisesta. Myyjä esitti tiukkoja kysymyksiä ja lopulta poika sanoi, ettei kiinnosta kun se noin monimutkaiseksi menee ja yritti lähteä pois. Mikä ei onnistunut kun myyjä otti takista kiinni ja alkoi karjua, että yritetäänkö tässä huijata minua. Vähän aikaa venkoiltuaan poika pääsi pois otteesta ja ulos. Itsekin siirryin nopeasti ulkoilmaan. Mikähän sen paikan nimi oli... taisi olla Ex Libris tai jotain vastaavaa, mutta paikan olemassaolo taisi loppua jo yli kymmenen vuotta sitten.
-
Lienee kuitenkin sama Paavo Suuronen kun kirjoitti aikoinaan Sarjainfoon artikkeleita mm. yhden Kuvitetuista klassikoista?
Ei siis läpihullu voi olla. ;D
Timo
-
Lainaus:
"Vähemmän kanta-asiakkaat, joihin kuuluu esimerkiksi hienoja rouvia, muusikkotähtiä, suomalaisen sarjakuvan tärkeimpiä tekijöitä ja ”ihan vain katselemaan” tulleita, todennäköisesti lennähtävät ulos muutamassa minuutissa elinikäisellä porttikiellolla varustettuina." (lihavointi minun)
No huh, uskaltaako tuonne mennä? ;D :P
Mutta kiintoisaa. Tavallaan tää olis voinut olla tuossa pysyvässä "divareista" -ketjussa. Lisää antikvariaatti/sarjakuvakauppa -esittelyjä? Onko täällä ketään "Hullun divarissa" käyneitä?
Timo
Kyllä sinne uskaltaa, ja kannattaakin, jos on kulmilla. Sarjisten ja kirjojen selailu, ilman ostoaikeitakin, pitää tehdä niin, että se ulospäin näyttää vakavasti ostopäätöstä harkitsevalta... jos on albumi naamassa kiinni viisi minuuttia, niin totta kai herättää epäilyksiä.
Ihan ystävällistä on ollut ko. divarissa meininki, vaikka en useimmiten ole mitään ostanutkaan - paljolti siksi, että itseä kiinnostava valikoima on sittenkin aika suppea siellä. Hinnat ovat edullisemmat kuin Hesan erikoisliikeissä...
-
Kyllä Lahdessa on ehdottomasti hyvä ja mielenkiintoinen divariskene. (Enpä nuita kaupunkeja nyt niin valtavasti ole kiertänyt, mutta) Lahdesta löytyy tuon lisäksi siitä Rautatienkadulta (sieltä sisäpihalta sokosta vastapäätä) sillä tavalla kumma divari, että siellä on lehdet kyllä 98%:sti niin paskakuntoisia että pois tiekseen. Samoin siinä femmatorin(?) vieressä on se yks mihin ei meinaa mahtua sisälle, ahtaampi on kuin edellinen Koskisen Lehtifennica Hgissä.
Mutta Suuroselle olen onnistunut pääsemään kerran sisään. Sehän on vähän heikosti auki. No, mut tämä kerta oli ihan positiivinen viihdyin varmaan tunnin tai jotain ja keskustelimme huolella monista asioista (mm. Hgin Sarjakuvaseuran alkuajoista, mies on ollut seuran alkuaikojen aktiivi). Löytyihän sitä jotain ostettavaakin, mutta ainahan näin ei välttämättä Divareissa tapahdu... mikä pitäisi kyllä omistajien hiffata. Yleensä se porukka joka Divareita kiertää käy sitten useammankin kerran kun paikka on kerran löytynyt. Ehkä Paavolla vain on ihmissilmää? Lehdethän siinä kuluu kun niitä jokainen "turisti" roplaa.
Myös Helsingissä on "hulludivari". Kuka tunnistaa?
(http://www.nic.fi/~kuvagra/kvaak/hd.jpg)
Pahat kielet kertovat että myytävä materiaali on peräisin etupäässä roskalavoilta. Mutta sisälle kauppaan ei kumminkaan pääse, vaan kohdetiedustelut ja ostokset tehdään ulkona.
-
Onneksi mua oltiin varotettu Suurosesta etukäteen. Ekaa kertaa käydessäni älysin heti sisään mennessä poimia käteen yhden mielenkiintoisen lehden (ikään kuin viestittämään että sen aion ostaa), ja jatkaa sitten lehti kädessä valikoiman tarkempaa tutkailua.
Myös Helsingissä on "hulludivari". Kuka tunnistaa?
Pahat kielet kertovat että myytävä materiaali on peräisin etupäässä roskalavoilta. Mutta sisälle kauppaan ei kumminkaan pääse, vaan kohdetiedustelut ja ostokset tehdään ulkona.
Joo, toi kuvan "Helsingin hullu" on siinä Braahen kentän kulmilla. Lähellä Kulkukatin poikaa. Ihme paikka, kun ei sisälle pääse. Äijästä on ilmeisesti helpompi tuoda pino sarjakuvia ja kirjoja ulos näytille, tiettyä nimikettä kysyttäessä.
Tollanen toiminta eliminoi tosiaan heräteostosten tekemisen kokonaan.
-
Kulttuuritaloa lähellä on tuo Helsingin läjädivari. Sisään ei pääse koska sinne ei oikeasti mahdu. Suomen Un Regard Moderne. En kyllä usko että (ainakaan kaikki) kirjat ovat roskalavoilta, mutta en liioin lähde arvailemaan mistä ne olisivat peräisin...
Aivan vieressä on muuten Remu Aaltosen äidin omistama pubi, josta saa mm. Hurriganes-postimerkkejä. Rokin'is rolled!
-
Hinnat ovat edullisemmat kuin Hesan erikoisliikeissä...
Voisi kuvitella että Lahdessa on myös hitusen halvemmat vuokrat kuin Helsingissä.
Tuota alkuperäistä artikkelia siteeratakseni:
"Vaikka pienikokoisen kirjakaupan hyllyt pursuavat tavaraa, niin valikoima on kuitenkin harkittu.”
Joo, senhän näkee jo noista kuvistakin ;)
Helsingin Töölössä siinä vanhoja ratikkahalleja vastapäätä on kanssa yksi vastaavan oloinen divari jossa hyllyt ja lattiat on tupaten täynnä tavaraa niin ettei oikeasti sekaan mahdu.
Olisi mielenkiintoista tietää miten tällaisista paikoista edes omistaja löytää yhtikäs mitään. Tuskin on myöskään se asiakaskunta jota hotsittaa asioida moisessa sekamelskassa kovin iso. Tai mistä sitä tietää; kenties mukana on helposti sitten sellaista löytöretkeilijä meininkiä kun pyrkii kaivamaan niitä unohtuneita ja kätkettyjä aarteita joita tuollaiset liikkeet ovat "takuulla" puolillaan.
-
Tuolla kyllä oikeasti on hyvää kamaa. Suuronen importtaa Jenkeistä. Ei se sillä lailla tavisdivareihin vertaudu.
-
Heh..Kouluaikana aikoinaan käytin tätä ihan aktiivisesti. Itsellä ei koskaan ollut ongelmia päinvastoin, johtuen varmaan koska melkein aina ostin jotakin tai oli jotain tiettyä haussa.
Luokkakaverilleni kävi sitten kylmät. Oli mennyt sinne "katselemaan" ja jossain välissä Suuronen oli kysäissyt: "Mitäs etsit?" "Enpä mitään tiettyä"; sanoi kaveri. "Et sinä täältä taida sitä löytääkään", oli Suuronen todennut ja kaverini oli päätellyt oikeaksi häipyä. :D
Veltin ja Sihvosen ohjeet kannattaa painaa mieleen. Myös auttaa jos on jotain tiettyä mielessä, jota voi heti sisään astuessaan kysyä. Oikein mukava ja monipuolinen divari, muutenkin kuin Lahden asteikolla, mutta hattu päästä kun astuu sisään. :)
-
Hei, tuohan on minun kantadivarini!! (Paitsi että eihän siellä käytettyjä sarjakuvia ole, vaan ne on itse tuotu maahan).
Kas vain, minulla sitten näköjään kävi laakista tuuri, kun pääsin sille hyväksytylle kanta-asiakaspuolelle: minä olen juuri niitä, joiden ostosvisiitit aina venyvät pitkiksi keskusteluiksi.
(Lasken hyväksynnäksi sen, että hyllystä poimittuja kirjavalintoja kehaistaan tyyliin: "Tätä kirjaa olen tuossa hyllyssä pitänyt ainakin kymmenen vuotta, mutta nämä tyhmät lahtelaiset eivät ole tajunneet ostaa".)
Mutta taisi olla niin, että satuin aina ensimmäisillä kerroilla ostamaan jotain, mikä sitten ilmeisesti teki hyvän vaikutuksen. :D Niin - ja muistaakseni silloin ensimmäisellä kerralla omistaja itse huomautti, että hänellä oli tavallista lauhkeampi päivä. Yhtäläisyydet Black Books -sarjaan hän toi itse esille.
Mainitun pahamaineisia tempauksia en ole ollut todistamassa - kerran tosin Suuronen jutun kertomisen lomassa päätyi yhtäkkiä esittelemään karateliikkeitä, mikä tietysti tottumatonta vähän säpsähdytti.
Mies on tosiaan Suomen sarjakuvaharrastuksen alkuaikojen aktiivi. Protestina Sarjainfon linjalle hän julkaisi aikoinaan omaa Sarjakuvan uhri -lehteä. Sääli vain, että julkaisu tapahtui uniikkikappaleena pöytälaatikossa, joten sen lukijakunta jäi pakostakin rajalliseksi.
Tuo mainittu Turun Alfa Antikva sen sijaan on se minun sarjakuvaharrastukseni kehto, missä minä olen käynyt koko ikäni. Siellä kanta-asiakkaaksi hyväksyntä vei ainakin kymmenen vuotta. Sen ajan, ja varmaankin tuhansien kulutettujen markkojen, jälkeen tunnistamisen merkiksi sisään astunutta asiakasta tervehdittiin vaimealla "hrmpf" murahduksella. Turun asteikolla se on katsottava ystävälliseksi asiakaspalveluksi.
Olisi mielenkiintoista tietää miten tällaisista paikoista edes omistaja löytää yhtikäs mitään.
Voin tässä kohtaa todistaa, että ei löydä. Jonkun jutun yhteydessä Suuronen mainitsi keräilyaarteesta, jonka joskus oli hankkinut. Kysyin, että löytyisiköhän sitä jostain nähtäväksi. Suuronen lupasi katsoa joskus varastosta. Myöhemmin kun kysyin, niin ei ollut kuulemma ainakaan sieltä tullut vastaan. Sitten alkoi hyllyjen katseleminen. Liikkeen omistaja itsekin piti siinä kohdin löytymisen mahdollisuuksia "epätoivoisina". Mutta jostain sieltä tiskin takaa kohde sittenkin löytyi: ison pinon ja TIHEÄN pölykerroksen alta.
Niin että siis vaikka kohde tässä tapauksessa lopulta löytyikin, en nyt ihan kuitenkaan silti pitäisi sitä minään selkeän ja nopean arkistoinnin tehoesimerkkinä.
(Mainittu kohde muuten oli Fogelin signeeraama Pekka Puupää -albumi. Se siirtyi oitis minun kokoelmiini.)
-
Tuo mainittu Turun Alfa Antikva sen sijaan on se minun sarjakuvaharrastukseni kehto, missä minä olen käynyt koko ikäni. Siellä kanta-asiakkaaksi hyväksyntä vei ainakin kymmenen vuotta. Sen ajan, ja varmaankin tuhansien kulutettujen markkojen, jälkeen tunnistamisen merkiksi sisään astunutta asiakasta tervehdittiin vaimealla "hrmpf" murahduksella. Turun asteikolla se on katsottava ystävälliseksi asiakaspalveluksi.
Olet oikeassa, Turussa hrmpf on hyvää asiakaspalvelua. Mutta Alfa on ykkönen, edelleen! Kaikkea löytyy, ainakin jos hoksaa kysyä ja antaa myyjille pari päivää etsimisaikaa.
-
Olet oikeassa, Turussa hrmpf on hyvää asiakaspalvelua. Mutta Alfa on ykkönen, edelleen! Kaikkea löytyy, ainakin jos hoksaa kysyä ja antaa myyjille pari päivää etsimisaikaa.
Allekirjoitetaan.
Tosin Alfan asiakaspalvelussa hrmpf on vielä siitä ystävällisestä päästä. Ei kanta-asiakkaat joskus tuijottavat kun myyjäpuolelta tulee "Rahat povesta, ulos ovesta." "Taasko sinä olet täällä? Ostatko jotain vai pitääkö kouluttaa?""Etsitkö tällä kertaa huonoja sarjakuvia vai sietämätöntä meteliä?"
Tampereen lukulaari kisaa kovin mutta Alfa vie pisteet viimeistään panostuksella asiakkaan viihtymiseen.
-
hröhöm..näin Suomea pitkin poikin samonneena voin sanoa, että Alfa Antikvaa käytin myös noin 7 vuotta. Omistaja muistuttaa ulkonäöltään jotenkin erään Seinfeld-jakson "soppanatsia" :) (ja vain myönteisesti) Hienot hyllyt täynnä upeaa tavaraa ja hieno palvelu, jos uskaltaa kysyä ;)
-
Alfasta ei todellakaan ole pahaa sanottavaa.
Joskus 80-luvulla minäkin amerikkalaisten sarjojen ostelun sieltä aloitin Mail-manin Ihmenelosiin kirjoittamien mainintojen ohjaamina.
Sittemmin tuli siirryttä Helsingin liikkeitä käyttämään ja vaikken ollut käynyt Alfassa varmaan kymmeneen vuoteen myyjä vielä muisti minut kun Turbo-cityssä satuin käymään ja Alfassa piipahdin.
-
Tämä viesti sitten kuulostaa ihan hirveän paljon pahemmalta kuin on: itse asiassa tämä asia on minusta kiehtova, ei esim. tyhmää tai inhottavaa.
Hum. Siis. Käsitykseni fanipoikien sielunelämästä muuttuu aina vain eriskummallisemmaksi. Itse en viitsi käydä kaupoissa joissa ei palvella/vittuillaan (Suurosen kanssa mulla ei ole ollut tuota ongelmaa). Mutta tässä ketjussa kirjoittavat siis ensinnäkin haluavat tulenpalavasti ostaa sarjakuvansa jostain sotkuisenhikisistä puljuista ja lisäksi kuunnella kuittailua. Eikö se ole... nöyryyttävää? Ja eikö nöyryyttävä ole jotenkin... seksuaalista? En oikeesti tarkoita loukata, olen vain ihmeissäni. Ja vedän ehkä vähän liian freudilaisia johtopäätöksiä ;D
PS. ja oon tyttö. Ehkä se on se.
-
Eikö se ole... nöyryyttävää? Ja eikö nöyryyttävä ole jotenkin... seksuaalista?
Ei ei, katso tässä on kysymys siitä samasta itsensä kehittämisestä (lue = hyväksynnän hakemisesta) kuin niissä kaikissa manga-sarjoissa, joissa suureksi kokkimestariksi tullakseen pitää ensin kuoria tuhannesti perunoita. Nuoren sarjakuvaharrastajapojan pitää ensin kestää vuosikausia tylytystä ja ivaa, jotta voi itse joskus kohota siihen korkeiden gurujen hyväksyttyyn sisäpiiriin, joka sitten vuorostaan saa tylyttää toisia. "Tämän päivän sorretut ovat huomispäivän sortajia".
Näillä uljailla aikamiehillä, joiden arkkityyppiseksi edustajaksi voisimme hyvin nostaa vaikkapa Simpsoneiden sarjakuvakauppiaan, ei ehkä ole elämää (guruthan tunnetusti elävät selibaatissa), mutta he voivat osoittaa nuoremmille harrastajilla kaapin paikan tietämällä näitä paremmin, kuka oli paras Rautamiehen tussaaja 70-luvulla. Sellaisille kavereille eivät divarin pitäjät kuittaile.
Todennäköisesti säälistä.
Mutta... onko siinä tietämättömien harrastajien ja vasta-alkajien tylyttämisessä (tai sellaiseen pyrkimisessä) sitten jotain seksuaalista...?
Aargh - nenästäni alkoi vuotaa verta!!
---Sensei-Jyrki (joka ei vielä ole perustanut omaa divariaan)
-
:o Hillitön vastaus! Kiitos Jyrki!
-
---Sensei-Jyrki (joka ei vielä ole perustanut omaa divariaan)
Pistetäämpä yhdessä Suuroselle kilpailija.
-Tiäksä Lahessa sen "Kahen hullun divarin?"
- Ai ne kaks, jotka ei suostu myymään lehtiään?
-Just ne. Yritin eilen ostaa jonkun vanhan Hämiksen ja ne tenttas mua tunnin Peter Parkerin kirjottamista esseistä ennen kloonisaagaa. Sit ne rupes kinaamaan keskenään niin pääsin livahtamaan kakeen. Tulivat kyllä ovelle huuteleen perään...
Saat olla se hullumpi jos haluat :P
-
Ja eikö nöyryyttävä ole jotenkin... seksuaalista? En oikeesti tarkoita loukata, olen vain ihmeissäni. Ja vedän ehkä vähän liian freudilaisia johtopäätöksiä ;D
PS. ja oon tyttö. Ehkä se on se.
Juu, tytöt ja naiset näkee kaikessa seksiä ja käyttää sitä nöyryyttämiseen.
Oikeasti minusta on hienoa, että voi toimia palveluammatissa kymmeniä vuosia ja silti olla niin antisosiaalinen kuin haluaa ja sillä hetkellä huvittaa. Ja kauppias, joka ei huoli ihan kenen tahansa euroja, on aina jännempi ja kivempi kuin se joka vie viimeiset pennoset keneltä tahansa.
Vai onko antikvariaatin isännöimisellä sittenkään mitään tekemistä palveluammatin kanssa? Työelämään tutustumiselta se vaikuttaa. Ja mukavalta tavalta tutustua toinen toistaan kummallisempiin ihmisiin.
Heikan Jussista kertovan kansanperinteen siirtämisestä esim. minun tietooni myös paljon irtopisteitä Paavolle. Jussi saattaisi hyvinkin olla sarjakuvan arvoinen henkilö...
-
Hyvin mielenkiintoinen aihe: onhan tämä "hullu" herättänyt ajatuksia suuntaan & toiseen - ilmaista mainosta! Ainakin meikäläinen tietää nyt tasan tarkkaan, minne suuntaan, mikäli joskus eksyn Laheen. Äiä on pelannut korttinsa oikein.
Periaatteessa perustelematon äksyily harmittaa, myönnän. Kerran olin Jyväskyläläisessä divarissa, sen omistaja alkoi kenkkuilla toiselle asiakkaalle, joka otti LP:n pois pussista tsekatakseen kunnon. Että ei niitä kannata ottaa pois, kyllä mä oon ne kaikki kattonu, ja jos ei kelpaa ni mee muualle. Sananmuoto oli muistaakseni semmoinen hieman avohoitopotilas-maisen sekava, mutta idea oli tuo.
Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että näitä "hulluja" tarvitaan tässä puoliorwelliaanisessa maailmassa, jossa ihmiset ovat puhki hemmoteltuja. Meillä menee periaatteessa liian hyvin. Kaiken pitää olla niin keleen kliinistä, kukkasta ja marjasta, ja heti kun joku käy poikkiteloin, niin aletaan hokea sitä iänikuista palvelumantraa, että miksei kukaan ota suihin kun mä tuun divariin.
Kyllä millä tahansa liikkeellä on oikeus valita asiakkaansa. Ennemmin valitsen "hullut" myyjät, jotka sanovat suoraan, silmästä silmään kuin isommat supermarketit, joissa "hullun" hommat on ulkoistettu klanipäille poliisikouluhylkiöille, perjantaisin tuplamiehitys.
Me tarvitsemme enenevässä määrin ihmisiä, joilla on munaa ilmoittaa tunnoistaan suoraan ja just nyt, huomisen tekstiviestipalstan asemesta.
Lahteen. Ensi tilassa. Vaikka jonkun kanssa. Jos divareita on edelleen kaksi, voidaan matkalla soittaa repeattina Kirkan kappaletta "Kahden hullun matka".
-
Hum. Siis. Käsitykseni fanipoikien sielunelämästä muuttuu aina vain eriskummallisemmaksi. Itse en viitsi käydä kaupoissa joissa ei palvella/vittuillaan (Suurosen kanssa mulla ei ole ollut tuota ongelmaa). Mutta tässä ketjussa kirjoittavat siis ensinnäkin haluavat tulenpalavasti ostaa sarjakuvansa jostain sotkuisenhikisistä puljuista ja lisäksi kuunnella kuittailua. Eikö se ole... nöyryyttävää? Ja eikö nöyryyttävä ole jotenkin... seksuaalista?...
Itse en kyl löytänyt aiemmista puheenvuoroista ketään kuvausta vastaavaa, siis MIESpuolista kävijää, joka haluaa itselleen vittuiltavan divarissa? Ja mahdollisesti ruoskittavan päälle. Ehkä tämä onkin vain feministin märkä uni? ;) Ei kai sarjiksia ostavat MIESPUOLISET ole kaikki vain häviäjiä?
Suurosen Lahden liike oli reilut kymmenen vuotta sitten ainoa ja ylivertainen paikka itselleni hankkia sarjiksia ja kirjoja. Samoin Alfa-antikva Turussa, jossa ei tosiaan ole huono palvelu, ehkä ilmeetön ja sanaton? :) Tässä ainoat omat syyni käyttää näitä kauppoja.
-
Lahtelaisissa divareissa en liene koskaan käynyt, enkä usko että tilanne tästä muuttuu tämän ketjun luettuani.
Normaalisti en juurikaan välitä kommunikoinnista tuntemattomien kanssa kuin ehkä muutaman pakollisen "päivää" ja "moro" -urahduksen verran, tosin riippuen ties mistä biorytmeistä ja tähtien asennoista saatan muuttua hetkellisesti sosiaalisemmaksi ja alentua vaihtamaan muutaman sanan jonkun kanssa, vaikkei hän vielä olisikaan saanut hyväksyntääni.
En muuten voi ymmärtää miksi sarjakuvien keräilijöitä pidetään hieman epäsosiaalisina ja syrjäänvetäytyvinä.
Kun täällä ei taida olla mitään "oudoimmat divarikokemuksesi" -ketjua, niin jospa lopuksi kertoisin eräästä tapauksesta Mikkelissä.
Olin siis joitakin vuosia sitten käymässä tuollapäin ja käväisin myös tutustumassa paikalliseen divaritarjontaan. Eräs paikka jäi hyvin mieleen hieman outona divarin ja pornokaupan risteytyksenä. Kyllähän divareissa usein pornoa näkee, mutta sellaista määrää pornovideoita en muista missään muussa divarissa nähneeni.
Tosin eihän tuossa vielä mitään, ehkä he olivat ostaneet jonkun edesmenneen pornonkerääjän kuolinpesän. Lisäksi liikkeessä oli joku känninen äijä, joka hoki mulle että "osta enemmän, osta enemmän." Koskaan mulle ei selvinnyt että oliko hän toinen omistaja, apulainen, kaveri, toinen asiakas vai mikä ihme. Siellä se vain istui tiskin takana omistajan seurassa ja haisi viinalle pitkän matkan päähän.
Lopuksi kun olin maksamassa ostoksiani kassalla, hän vielä päätti jakaa sukupuolivalistusta:
- Tieäkkös mistä tietää että pornoleffa on hyvä?
- No?
- No siitä että kyrpä alkaa seisomaan. Siitä tiiät.
- Aha. Täytyypä pitää mielessä.
Että näin Mikkelissä. Voi tietysti olla että tuo oli täysin normaalia sikäläistä asiakaspalvelua.
-
Minulla tuskin kestäisi pinna ottaa mitään kettuilua keneltäkään jonka toiminta perustuu minun lompakkooni. Äksyilevä antikvariaatinpitäjä ehkä voisi olla sympaattinenkin tapaus.
Mutta yleisesti ottaen täytyy sanoa, että antikvariaatit ovat nykyisin siistiytyneet huomattavasti siitä, mitä ne vielä parikymmentä vuotta sitten olivat. Muistuu mieleen eräskin paikka (Suma Lappeenrannassa), jonne menin pikkuveljeni kanssa. Antikvariaatti oli toisessa kerroksessa vanhassa talossa ja siinä oli sellaista löytämisen riemua, kun kaikki oli iloisesti rempallaan ja lehdetkin vähän miten sattuu. Veli ei aurinkoisena päivänä meinannut uskaltaa seurata minua hämärään rappukäytävään, vaan piti palata poloinen erikseen hakemaan. Nykyisin kyseinen liike toimii siistissä tiloissa, viime vuodesta alkaen peräti kahdessa eri osoitteessa. Vaikka edelleen hyvä antikvariaatti onkin, samalla on mennyt se entinen tunnelma. Sama suuntaus on ollut muissakin kaupungeissa. Imatrasta en osaa enää sanoa, onko siellä divareitakaan, mutta aikanaan nekin olivat jossain syrjäisessä paikassa ja tarvittiin suurinpiirtein paikallistuntemusta, että tiesi niiden olemassa olosta.
-
Hum. Siis. Käsitykseni fanipoikien sielunelämästä muuttuu aina vain eriskummallisemmaksi. Itse en viitsi käydä kaupoissa joissa ei palvella/vittuillaan (Suurosen kanssa mulla ei ole ollut tuota ongelmaa).
PS. ja oon tyttö. Ehkä se on se.
Sun mielestä kaikki on fanipoikia jotka ei ole kiinnostunut epävarmasti piirustetuista kuvasarjoista jotka on päiväkirjoja epävarmojen (mutta toki fiksujen ja lahjakkaiden) tyttöjen kuukausikierrosta. Minusta Suurosen divari kuulostaa peräti mainiolta paikalta yo kommenttien perusteella.
Mutta vakavasti ottaen, en ole ostanut levyjä enää Black & Whitesta 15 vuoteen koska se niiden mulkkujen asenne tökkii pahasti, mieluummin vien rahat Fennicaan joka on huomattavan ystävällinen levydivari. Paskassa palvelussa ei ole mitään viehättävää.
Jos kävelee siitä Hakaniemen torin yli niin on divarissa jota pitää todella ilkeä setä (ei sarjakuvia vaan hyviä kirjoja halvalla) mutta jotenkin sille annan anteeksi huonon asiakaspalvelun. Itse olen ollut kanta-asiakas 20 vuotta joten saatan saada jopa parin euron alennuksia. Silti se partaäijä yleensä sanoo moi kun tulee sisään ja kiitos kun maksaa, jos on hyvällä tuulella. Ervastin ja Hiltusen divareissa on kuitenkin 1000 kertaa kivempi käydä kun siellä palvelee Helsingin mukavimmat herrasmiehet. Hulluissa divareissa ei minun nähdäkseni viehätys piile missään Rojun alistusfantasioissa vaan omistajien persoonissa ja englantilaistyyppisen rehellisen eksentrisyyden kunnioituksessa
-
Helsingin Töölössä siinä vanhoja ratikkahalleja vastapäätä on kanssa yksi vastaavan oloinen divari jossa hyllyt ja lattiat on tupaten täynnä tavaraa niin ettei oikeasti sekaan mahdu.
Tuo on muuttanut tuosta kahteen erilliseen myymälään Mannerheimintien varrelle. Ensimmäinen myymälä on Oopperaa vastapäätä ja toinen lähellä Nordenskiöldinkadun risteystä. Oopperaan vastapäätä oleva oli auki iltapäivisin ja tuo toinen aamupäivisin. Kirjoja tuntuu nyt olevan kummassakin normaali määrä.
-
Oudoista divareista minun pitää mainita se ensimmäinen, jossa minä koskaan kävin. Se sijaitsee Turussa Brahenkadulla. Olen käynyt siellä pian 20 vuotta ja koko sen ajan on pysynyt täysin muuttumattomana sen erikoinen ominaispiirre: aina kun siellä käy, liikettä pitävät rouvat (nyt jo toisessa polvessa?) puoliääneen päivittelevät ja taivastelevat maailman menoa.
"On se kyllä kauheaa, että..." "Oli aivan käsittämätöntä..." "Mitä sekin on olevinaan, että..." "Kyllä tuommoisesta nyt pitäisi..." "On se hirveää..."
Aina. Koko ajan. Välillä tulee sarkastisia naurahduksia. Uusia kauhujuttuja odotetaan oikein vesi kielellä: hiljattain kun kävin, nuorempi myyjä aloitti kertomaan: "Kerroinko minä siitä, kun..." ja vanhempi siitä oikein valpastui ja sanoi innoissaan: "Nonni!"
Niin että kyllä tämä antikvaarinen ala kerää erikoisia tapauksia ihan ikään ja sukupuoleen katsomatta...
-
Turun Brahenkadun divari on myös siitä karmea paikka, että siellä merkitään hinnat kuulakärkikynällä suoraan lehtiin! Ei nyt ihan keräilykamaan mutta kaikkeen muuhun.
-
Mutta vakavasti ottaen, en ole ostanut levyjä enää Black & Whitesta 15 vuoteen koska se niiden mulkkujen asenne tökkii pahasti, mieluummin vien rahat Fennicaan joka on huomattavan ystävällinen levydivari.
En ole koskaan törmännyt epäasialliseen toimintaan B&W:n myyjien taholta eikä minulla ole mitään valittamista heidän toiminnastaan. Joskus tuli käytyä siellä liki päivittäin kun valikoimat oli (ja varmaan on edelleen) NIIN paljon paremmat kuin missään muussa Helsingin levydivarissa. Hinnat tosin ovat paikoitellen aika suolaisia mutta kenties sillä sitten taas on jonkinsortin korrelaatio tarjontaan.
Jos kävelee siitä Hakaniemen torin yli niin on divarissa jota pitää todella ilkeä setä (ei sarjakuvia vaan hyviä kirjoja halvalla) mutta jotenkin sille annan anteeksi huonon asiakaspalvelun.
Et kai tarkoita sitä Metallityöväentalon divaria? Sehän lopetti joskus viime vuonna. Jos kyseessä on sama mesta niin en kyllä luonnehtisi sitäkään kaveria ilkeäksi ehkä enempikin kovaksi selittelemään; kaverilta kun tuli juttua kuin sudelta pas... ;D Mutta en koskaan muista tilannetta milloin en olisi pärjännyt hänen kanssa.
-
Turun Brahenkadun divari on myös siitä karmea paikka, että siellä merkitään hinnat kuulakärkikynällä suoraan lehtiin!
Ostimme sieltä kerran lukukamaa Cosmic Comic cafeeta varten kaverin kanssa, kun sisään asteli herra, joka tahtoi pikaisesti vaihtaa rahaksi Akun vuosikerta -näköispainokset 1952, -53 ja -54. Myyjätäti katseli täysin siistejä opuksia ja ilmoitti maksavansa niistä 25 markkaa kappale! En voinut hillitä itseäni vaan tokaisin: "Kyllä minä maksaisin niistä 50 markkaa kappale." Täti suorastaan leimahti ja ärjäisi: Täällä eivät asiakkaat käy kappaa keskenään!!!
No, kieltämättä oli vähän tahditonta tuo minulta, mutta minkäs teet kun spontaanivaihde iskee. Pyytelin anteeksi ja jatkoimme albbarien pläräystä, herra puolestaan läksi Akut kainalossaan pois. Kun kaupat oli tehty, astuimme Brahenkadulle, ja siellähän tuo herra odotteli kysyen, että vieläkö maksan 50 mk kipaleelta. Kaupat tehtiin ja siellä ne ovat Cosmicissa näkkärit tänäkin päivänä.
"Herra" kertoi olevansa lähdössä etelään ja siksi tarvitsevansa pian käteistä. Jälkikäteen mietitytti, mitä mahtoi tuumia poikansa, jonka kirjahylly sai oheta isin matkakassan hyväksi... mutta tämä on tämmöinen ankka syö ankan -maailma, minkäs teet...
-
Palaten takaisin aiheeseen, viime perjantaina oli minulla mahdollisuus ekaa kertaa käydä "Hullun divarissa". Ja täytyy todeta, että meni meikäläisen Suomen divarit TOP 3:een. Valikoima oli hyvä ulkomaankielisessä, oli sekä uutta että vanhaa. Mukaan tarttui jos monenmoista. Tilasinpa vielä puhelimella postissa yhden albumin, joka ei ensisilmäyksellä tarttunut mukaan. Loistava palvelu. ;D
Mutta itse asiaan. Minua ei ajettu ulos. ;) Päinvastoin, turinoitiin mm. tästä ketjusta ja yleensäkin kylähulluudesta. Sarjakuvakeräilijälle tällaisia paikkoja, joissa on tarjolla hyvää keräilytavaraa (sekä filosofiaa), on Suomenmaassa liian vähän. Hyvä Paavo Suuronen! Tiedän, missä piipahdan seuraavankin kerran, tosin silloin täytyy visiitti suunnitella, että on paikalla "omituisten aukioloaikojen" puitteissa.
-P.
-
Muistan iäti lähellä Lahden linja-autoasemaa olleen Vaihtari 2:n. Se myyjä ei turhia hymyillyt, lueskeli vain tiskillä levällään lojuvaa kovaa pornoa.
-
Entäs onko kenelläkään kokemuksia Oulun suunnalta? Kaikenlaista ja monenmoista on puhuttu sikäläisistä antikoista.
-
Entäs onko kenelläkään kokemuksia Oulun suunnalta? Kaikenlaista ja monenmoista on puhuttu sikäläisistä antikoista.
Vastaanpa nyt tähänkin Oulua koskevaan kysymykseen: Joo, on.
Omat kokemukset: Rautatieasemaa vastapäätä oleva kirjadivari (saa sarjakuvia ehkä myäs), jonka on omistanut jo varmaan ennen sotia eräs mummu...
Eräänä kauniina päivänä menin k.o divariin katselemaan josko löytyisi mielenkiintoista perioidikirjallisuutta. Sanoin mummulle kohteliaasti päivää ja katselin kirjavalikoimaa. Mummu vain kälätti jonkun äijän kanssa, eikä ollut huomaavinaankaan. Yritin sitten kirja kourassa lähestyä mummua ostamismielessä, mutta mummu van kälätti edelleen ja se joku äijä sanoi että kaikenlaista kulukijaa täällä käykin. Noh, mummu sanoi että kaikenlaisia ostattelijoita... Noh, olin kyllä ihan siististi pukeutunut, ei minihametta ja verkkosukkia ;D... laitoin kirjan takaisin hyllyyn, menin ovesta ulos ja ajattelin mielessäni: "Melo akka #***¤¤¤%###: n" Eipä ole sen koommin tarvinnut k.o liikkeessä pistäytyä, mutta onneksi paremman valikoiman ja -palvelun omaavia liikkeitä löytyy jopa täältä sensuuri-Oulustakin.
-
Minulla taas on tapana vetää täyslaidallisella takaisin, jos myyjä alkaa päätään aukomaan. Kylähullu tai ei. Tämän sai kokea eräs grillitärkin (tosin tämä inha välikohtaus oli väsyneiden ihmisten sattumien summa). ;D Juha Vuorisen sanoin, minulle ei vittuilla. Samalla tavalla käyttäydyin tosin itsekin myyjänä ollessani. Asiakas on oikeassa vain kun minä sanon niin. ;)
Nykyään välttelen julkisia paikkoja. :-[
-
Minulla taas on tapana vetää täyslaidallisella takaisin, jos myyjä alkaa päätään aukomaan.
Olisin minäkin, ;) mutta en kehdannut tuollaiselle muumiolle kuin tuo mainitsemani kääkkä. Jos se pärjää hyvinkin ilman mun asiakkuutta.
-
Asiakas on oikeassa vain kun minä sanon niin. ;)
Suomessahan tämä perinteinen asenne on kai mennyt juuri päinvastoin: asiakkaat ovat itsekin lähtökohtaisesti pelänneet olevansa väärässä. Good Fellowsin Laitinen kertoi, että kun hänelle tuli myyntiin tuhansien arvoisia Carl Barksin patsaita, mukana tuli allekirjoitettavaksi monikymmensivuinen sopimus, joka mm. takasi, että jos asiakas sattuu vahingossa tönäisemään jotain patsasta, tämä ei HAASTA DISNEYÄ OIKEUTEEN kivusta ja särystä. Laitinen koitti selittää, että kuulkaas nyt, jos Suomessa joku vahingossa tönäisee kallista myyntitavaraa, tämä puikkii äkkiä naama punaisena ulos huojentuneena siitä, että HÄNEN ei tarvitse maksaa korvauksia kenellekään.
-
Suomessahan tämä perinteinen asenne on kai mennyt juuri päinvastoin: asiakkaat ovat itsekin lähtökohtaisesti pelänneet olevansa väärässä. Good Fellowsin Laitinen kertoi, että kun hänelle tuli myyntiin tuhansien arvoisia Carl Barksin patsaita, mukana tuli allekirjoitettavaksi monikymmensivuinen sopimus, joka mm. takasi, että jos asiakas sattuu vahingossa tönäisemään jotain patsasta, tämä ei HAASTA DISNEYÄ OIKEUTEEN kivusta ja särystä. Laitinen koitti selittää, että kuulkaas nyt, jos Suomessa joku vahingossa tönäisee kallista myyntitavaraa, tämä puikkii äkkiä naama punaisena ulos huojentuneena siitä, että HÄNEN ei tarvitse maksaa korvauksia kenellekään.
Hehe. Käy niin sääliksi toisaalta kyllä jenkkejä. Tuollaiset sopimukset kun taitavat olla elinehto yritykselle siellä päin.
-
en kehdannut tuollaiselle muumiolle kuin tuo mainitsemani kääkkä. Jos se pärjää hyvinkin ilman mun asiakkuutta.
Mulla on kans Oulun "MUMMUSTA" joitain kokemuksia ostin siltä kadoneita buebloja 3 kpl ja tex:in 71/1 alkuperä liimauksessa...
Ei älynnyt raukka niiden arvoa ja myi kohtuu halvalla ja sitten joku oli kertonut sille hintojen noususta ja se ei enää mulle edes puhu mutta ei sillä enää ole mitään myytävääkään... :o
Myykööt loppuja buebloja sillä tasarahalla 100€... 8]
editYlläpito. korjasin lainauksen.
-
En ole koskaan törmännyt epäasialliseen toimintaan B&W:n myyjien taholta eikä minulla ole mitään valittamista heidän toiminnastaan.
Ne on yrmeitä paskiaisia joihin verrattuna stevarit on ystävällisiä veijareita. Kai ne kohtelee hyvin niitä jotka on valmiita maksamaan yksiön hinnan jostain progevinyyleistä mutta käyn mieluummin Fennicassa tai Hämeentien toisella puolella Hippy Shakessa. Järkevät hinnat, ystävällinen kohtelu vaikka ostaisi vaimolle jotain tosi hävettä'vää kuten tässä yhtenä päivänä Suurlähettiläiden kootut teokset.
-
Ne on yrmeitä paskiaisia joihin verrattuna stevarit on ystävällisiä veijareita. Kai ne kohtelee hyvin niitä jotka on valmiita maksamaan yksiön hinnan jostain progevinyyleistä
Ihan peruskamaa aikoinaan tuli hankittua tuolta eikä mitään juustoisesti hinnoiteltua keräilykamaa ja minkäänlainen yrmeys ei ole jäänyt mieleen joskaan lipevää asiakkaan takamuksen nuolentaakaan ei esiintynyt -eikä sitä olisi kaivattukaan. Toisaalta hulluhan harvemmin on se joka pyytää.
Metsä vastaa useimmiten kun sinne huudetaan eli liekö mahdollista että ensikontakti myyjiin olisi alkanut jonkinsortin negatiivisissa merkeissä tyyliin "ei kai tämmöinen levy voi näin kallis olla"?
-
Ei, minä en ole mikään savolainen vaan ostan CD:n ja poistun ja olen tyytyväinen kun ei tarvinnut jauhaa paskaa. Tuolla olen vaan sivusta seurannut kun ne tylyttää jotain ihmisiä joille vinyylilevyt ei olekaan se asia minkä ympärillä maapallo pyörii.
Se Fennican ystävällisyys on sitä että ne nyökkää kun tulee sisään, puhutaan jos on asiaa. Yleensä ne hymyilee mikä on ihan asiaa jos on ajautunut palveluammattiin
-
Turun Brahenkadun divari on myös siitä karmea paikka, että siellä merkitään hinnat kuulakärkikynällä suoraan lehtiin! Ei nyt ihan keräilykamaan mutta kaikkeen muuhun.
Tästähän on olemassa versio, jossa hintalappu liimataan superepoksilla lehden takakanteen ja mielellään puhekuplan päälle. Jos en olisi niin epäsosiaalinen, niin kysyisin mikä siinä oikein on.
-
Tuo mainittu Turun Alfa Antikva sen sijaan on se minun sarjakuvaharrastukseni kehto, missä minä olen käynyt koko ikäni. Siellä kanta-asiakkaaksi hyväksyntä vei ainakin kymmenen vuotta. Sen ajan, ja varmaankin tuhansien kulutettujen markkojen, jälkeen tunnistamisen merkiksi sisään astunutta asiakasta tervehdittiin vaimealla "hrmpf" murahduksella. Turun asteikolla se on katsottava ystävälliseksi asiakaspalveluksi.
itselläni Alfan kanta-asiakkaaksi pääseminen kesti pari vuotta ja asiakkuus on kestänyt kesästä -87 tähän päivään saakka. Alkuaikoinakin maanantaina puhelimitse tilattu paketti tuli perjantaiksi perille ja joskus Alfa toi lehdet mukanaan Rovaniemelle jos oli menossa pohjoiseen lomailemaan.
Tosin ensimmäinen asia, mikä minulle liikkessä tiuskaistiin oli "Laita ne sitten takaisin!", kun pengoin lattialla olevaa lehtikasaa. Sain kuitenkin lähtiessä mukaani viimeisimmän postimyyntilistan.
-
Tästähän on olemassa versio, jossa hintalappu liimataan superepoksilla lehden takakanteen ja mielellään puhekuplan päälle. Jos en olisi niin epäsosiaalinen, niin kysyisin mikä siinä oikein on.
Kerran kävi niin että kun olin aikani erittäin varoen rapsutellut tuota superepoksilappua irti niin sen alta paljastui kuulakärkikynällä tehty hintamerkintä. Nousi semmoiset agressiot päälle että meinasi lentää veri nenästä samoin tein.
-
Kerran kävi niin että kun olin aikani erittäin varoen rapsutellut tuota superepoksilappua irti niin sen alta paljastui kuulakärkikynällä tehty hintamerkintä. Nousi semmoiset agressiot päälle että meinasi lentää veri nenästä samoin tein.
Mitä olisitkaan tehnyt jos olisit saanut superepoksilapun irti ja havainnut sen alta uuden hintalapun, pienemmän, jonka alta olisi paljastunut edeltäneen hintalapun aikaansaama pintarepeämä, jossa kuulakärkikynähinta?
nimimerkki: itkenkö vai nauranko kokemustani?
tosin kuulakärkikynä on vielä pientä verrattuna supermarkertussihintoihin ja legendaarisiin "ei osteta takaisin" teksteihin kannessa.
-
Aiheeseen palatakseni *krhmn* on kyllä myönnettävä, että asiakaspalvelu "hullussa divarissa" on ollut lähes vertaansa vailla. Asiaan tosin ovat voineet vaikuttaa seuraavat syyt:
a) sukupuoleni
b) suosittelin tusinalle muita ihmisiä ko. paikkaa (lisää asiakkaita)
c) se fakta, että kertaostokseni ovat olleet lähes kaikki 50 euron luokkaa (teistä en tiedä, mutta varattomalle opiskelijalle aika sievoinen summa)
Puhuttua on tullut myös vaikka mistä. Amerikkalaisista kustantajista, maalaismaisemien romantiikka, Tuntemattoman sotilaan kirosanojen lukumäärä jne.
Tuottaa minulle suuria vaikeuksia kuvitella niin säyseää ja asiallista ihmistä juoksemassa kadulla jousipyssy kourassa jonkun pojanklopin perässä..
-
Ne on yrmeitä paskiaisia joihin verrattuna stevarit on ystävällisiä veijareita.
Vaikuttaakohan niillä joku pärstäkerroin, kun ovat mulle olleet aina ihan mukavia, sekä se olmi että se partakarpaasi. Vaihtavat jopa pari sanaa jos jostain levystä kysyy. Ja mähän ostan sellaisia 5-10 euron levyjä yleensä. (Eivätpä muuten osanneet sanoa mitään 90-luvulla 10mk hintaisesta Soundsville-levystä. Ostin ja tsekkasin että se onkin Lou Reediä ennen Velvet Undergroundia hahaha. Olenko kertonut tämän jo?)
-
Tuottaa minulle suuria vaikeuksia kuvitella niin säyseää ja asiallista ihmistä juoksemassa kadulla jousipyssy kourassa jonkun pojanklopin perässä..
Paavo on leppoistunut (keksinköhän juuri uuden tavan mankeloida suomenkieltä?) viime aikoina huomattavasti. Syytän tästä otakuja! Lukevat sarjakuvia lopusta alkuun ja muuttavat misantrooppeja mukaviksi. Ihme populaa.
Ja se oli ihan pelkkä nuoli vaan silloin Paavolla aseena. Jos sillä olisi se jousi ollut, niin eihän se olisi silloin juoksuksi mennyt.
Yksi männävuosien suosikeita oli se, kun yksi äiti-ihminen mukula vanavedessään (pahin mahdollinen virheliike) kysyi "kirjaa, jossa on kysymyksiä ja vastauksia"... sellaisesta oli ollut jossain Pirkka-lehdessä maininta, jonka olin huomannutkin, mutta mainiosta ilmeestä päätellen teos oli Suuroselle outo...
Joulun alla kannattaa pyytää Suurosta kertomaan joulusatu. Ne on aika tymäkkää tavaraa....
-
Oulustakin tosiaan löytyy mielenkiintoisia antikvariaatteja. Meillä osa antikoista on saanut omaleimaisten piirteidensä mukaisia lempinimiä.
Asemaa vastapäätä oleva mummelin antikka on Haisu-antikka. Siellähän on todella persoonallinen ominaistuoksu. Olen kerran erehtynyt sinne, ja sain kyllä pidellä nenääni. Mummeli on luku sinänsä. Kyselin häneltä Valerian-albumeista, ja mummeli kaivoi tiskin alta kolme hirvittävässä kunnossa olevaa Jalavan julkaisemaa alkupään albumia. Kannet näyttivät järkyttäviltä ja niitä oli uitettu kaakaossa. En olisi ollut yhtään yllättynyt, jos sivujen välistä olisi vielä löytynyt homehtunut voileipä. Mummeli ilmoitti pokkana hinnaksi 25 euroa/kpl ja nauraa käkätti, kuinka "nämä ovat hyvä bisnes". Jostain kumman syystä tätä antikkaa on kuitenkin aina kehuttu paikallisten lehtien antikkavertailuissa.
Valkealinnan talossa Hallituskadulla oleva antikka on nimetty Kyylä-antikaksi. Tässä paikassa asioiminen on uskomattoman vaivaannuttavaa, kun paikan omistaja hyökkää aina kimppuun kyselemään, mitä asiakas on etsimässä. Jos erehtyy kertomaan olevansa katselemassa, seurauksena on ärsyttävää *ittuilua.
Keskustan antikvariaatti (Isokadulla Seppälää vastapäätä) tunnetaan perheessämme nimellä Sutki-antikka.
Tutuilta kuulostaa... paitsi itse nimeän sutki-antikkaa Tyly-antikaksi: Olin jostain saanut tuliterän Juban nimmarilla ja sikapiirroksella varustetun Veivi ja Wagner ;D -alpparin lahjaksi. Kun en itse moiselle keksinyt käyttöä sisätiloissa, ajattelin pistää rahoiksi. Tyly/Sutkiantikan äijä selaili opusta kovakouraisesta ja heitti sen vauhdilla pöytään niin että pamahti: "Ei me tämmöstä..." Ymmärsin kyllä miestä, mutta ei ollut albumi sen jälkeen enää äijän käsittelyn takia tuliterässä kunnossa. Lahjoitin sen sitten jonnekin. Kostoksi olen mennyt jälkeenpäin katselemaan ja selailemaan lehtiä/levyjä ENKÄ IKINÄ OSTA MITN :D. Kyylä-antikasta on samat kokemukset, omistajatar ei tajua että ihmiset voivat tulla katselemaan paikalle ja ostaa vasta sitten JOS löytyy jotain mielenkiintoista. K.O rouva luulee että kaikilla on heti mielessä jokin tietty opus ja se pitää sanoa siinä samassa sekunnissa kun ovesta astuu sisälle. >:( Sininen talo on mulle vieläkin velkaa myyntitilille jättämistäni alppareista, mutta en kehtaa mennä rahoja peräämään ja kahlaamaan pornolehtivuoren läpi myyntitiskille. (Ainakin silloin oli alan lehtien edustus suht. kattava) :o
-
Paavo on leppoistunut (keksinköhän juuri uuden tavan mankeloida suomenkieltä?) viime aikoina huomattavasti. Syytän tästä otakuja! Lukevat sarjakuvia lopusta alkuun ja muuttavat misantrooppeja mukaviksi. Ihme populaa.
Ja se oli ihan pelkkä nuoli vaan silloin Paavolla aseena. Jos sillä olisi se jousi ollut, niin eihän se olisi silloin juoksuksi mennyt.
Yksi männävuosien suosikeita oli se, kun yksi äiti-ihminen mukula vanavedessään (pahin mahdollinen virheliike) kysyi "kirjaa, jossa on kysymyksiä ja vastauksia"... sellaisesta oli ollut jossain Pirkka-lehdessä maininta, jonka olin huomannutkin, mutta mainiosta ilmeestä päätellen teos oli Suuroselle outo...
Joulun alla kannattaa pyytää Suurosta kertomaan joulusatu. Ne on aika tymäkkää tavaraa....
...siitä nuolestakin oli kärki katkennut... enkä suinkaan juossut,
vaan etenin muuten vain nopeasti...
terv. PJS
-
Turun Alfa Antikvassa on kanssa tullut käytyä. En ole pahemmin muissa divareissa käynyt, joten en osaa sanoa valikoimasta tarkemmin, mutta ainakin minun mielestäni siellä oli vallan kiitettävä valikoima sarjakuvia. Löysin jopa Jhonen Vasquezin Johnny The Homicidial Maniacin albumin sieltä.
-
Asemaa vastapäätä oleva mummelin antikka on Haisu-antikka. Siellähän on todella persoonallinen ominaistuoksu. Olen kerran erehtynyt sinne, ja sain kyllä pidellä nenääni. Mummeli on luku sinänsä.
Minä en tuosta hajusta niin tiedä, mutta Mummeli on tosiaan luku sinänsä. Kova puhumaan ja kyselemään, joten pokan pitäminen on välillä hankalaa kun saattaa tulla vaikka minkänäköistä kommenttia. Kuitenkin pitemmän päälle mukava persoona, kun tutustuu ja jututtaa enemmän.
Kyselin häneltä Valerian-albumeista, ja mummeli kaivoi tiskin alta kolme hirvittävässä kunnossa olevaa Jalavan julkaisemaa alkupään albumia. Kannet näyttivät järkyttäviltä ja niitä oli uitettu kaakaossa. En olisi ollut yhtään yllättynyt, jos sivujen välistä olisi vielä löytynyt homehtunut voileipä. Mummeli ilmoitti pokkana hinnaksi 25 euroa/kpl ja nauraa käkätti, kuinka "nämä ovat hyvä bisnes". Jostain kumman syystä tätä antikkaa on kuitenkin aina kehuttu paikallisten lehtien antikkavertailuissa.
Oulun divareissa lehtien ja kirjojen kunto nyt yleensäkin on aivan kaamea. Tavara otetaan sisään huonokuntoisena ja sitä säilytetään miten sattuu, jolloin ne rispaantuvat entistä enemmän. Viime aikoina olen seurannut kauhulla, kun Keskustan Antikvariaatissa (sutki/tyly) tuhoutuu 82-83 vuosien Hulkkeja (itsellä on jo, osasta tuplaversiot, joten ei jaksa ostaa pois kuljeksimasta) ilman muoveja täyteenahdetuissa laareissa, joita pennut selaavat miten sattuu.
Mummelin divaria kehutaan käsittääkseni sen takia, että siellä on heittämällä paras valikoima vanhoja vinyylejä (tosin suolaiset hinnat) ja mummeli taitaa olla sitä kautta tuttu monien kultturialan kirjoittelijoiden kanssa.
Valkealinnan talossa Hallituskadulla oleva antikka on nimetty Kyylä-antikaksi. Tässä paikassa asioiminen on uskomattoman vaivaannuttavaa, kun paikan omistaja hyökkää aina kimppuun kyselemään, mitä asiakas on etsimässä. Jos erehtyy kertomaan olevansa katselemassa, seurauksena on ärsyttävää *ittuilua.
Täällä käyn todella harvoin juuri tuon iholle hyökkäämisen takia. Eikä tuolla valikoimatkaan enää ole sitä mitä joskus muinoin. Sarjisosasto näyttää kuihtuvan pois.
Keskustan antikvariaatti (Isokadulla Seppälää vastapäätä) tunnetaan perheessämme nimellä Sutki-antikka. Tuo nimi johtuu siitä, että joku valitteli, että kyseisessä paikassa myydään välillä käytettyjä levyjä uusina. Tästä puljusta on toisaalta tullut ostettua paljonkin hyviä sarjiksi, muun muassa suurin osa Eisner-kokoelmastamme.
Keskustan Antikvariaatissa myödään joskus myös uusia levyjä käytettyinä... Kauppias on kyllä kova bisnesmies. Vaihdoin aikanaan paljon sarjiksia levyihin, ja tuli tingattua ja itkettyä monesti kun omasta mielestäni en saanut tarpeeksi lehdistäni. Nykyään tulee monesti alennusta ilman tinkaamista, kun ilmeisesti molemminpuolinen ymmärrys alkaa löytymään. Palvelu on minusta parantunut, mutta ehkä se vaikuttaa että alan olla sitä vakioasiakasosastoa.
Sininen talo Tuirassa on myös vähän eriskummallinen paikka. Se on sellainen vanha, sininen talonrötiskö, ja tarjonta on keskimääräiseltä tasoltaan hyvin kehnoa. Joskus sieltä on tullut kuitenkin löydettyä varsinaisia helmiä. Antikan perällä näkee usein syrjäytyneitä poikamiehiä selailemassa pornolehtiä. Yksi kaverini oli yli kymmenen vuotta sitten siellä hetken aikaa töissä ja meno oli ollut hurjaa. Välillä oli joku asiakas heilunut haulikonkin kanssa.
Aivan karsea paikka. Ikinä en ole tuolta mitään järkevää löytänyt.
On Oulussa sentään kaksi neutraaliakin antikkaa. Pakkahuoneenkadulla oleva antikka on itse asiassa oikein mukava ja viihtyisä paikka, ja sieltä on löytynyt usein hyvää lastenkirjallisuutta. Paikan omistajapariskunta tosin on jäämässä lähivuosina eläkkeelle, joten saa nähdä, miten tälle antikalle käy. Ale-kirjakin on ihan kiva paikka, ja sieltä on tullut ostettua aika paljon Valerianeja ja Elfquesteja varsin kohtuulliseen hintaan. Tähän antikkaan tuo omaa lisäväriään naapurissa oleva pornokauppa, jonka edustalla on joskus ollut strippareita houkuttelemassa asiakkaita. Esikoisemme taisi katsella heitä vähän kummissaan.
Edellämainitut ovat myös omia lempipaikkojani. Rauhallisia, siistejä ja palvelu on hyvää.
-
Onkos turun keskustassa muuten muita sarjakuva-anniltaan varteenotettavia antikvariatteja kuin alfa-antikva?
-
Divareista-keskustelussa on ollut niistä puhetta. Lähinnä kai Antikvaarinen kirjakauppa Brahenkadulla ja ehkä Omituisten opusten kauppa Puutorilla, siellä nyt ei niin hirveän laaja valikoima ole mutta saattaa tehdä halpoja löytöjä. Muut Turun divarit ovat pornodivareita joiden sarjakuvaosasto koostuu pölyttyneistä Transformerseista ja kahdesta Mustanaamiosta.
-
p0rn! <3
:-[
No ei. On tullut suunniteltua kauppareissua Turun suuntaan ja vähän pyrin kartoittamaan paikkoja joissa käydä.
-
Nyt pomppas!
Itse pistin Alfan Boikottiin kun olin nuori ja sain sapiskaa lorvailtuani liikkeessä. Ei mennyt yötä eikä päivää, kun toivoin liikkeen menevän konkurssiin.
Nyt(-15 vuotta myöhemmin) olin jo unohtanut koko liikkeen ja sen trauman jonka sain, kunnes luin tämän keskustelun.
Vai, oli se kuittailu sittenkin eksoottista ja mukavaa...hmm..joo, nyt kun tarkemmin ajattelee(???) niin olihan se(??).
-
Minä laitoin Omituisten Opusten Kaupan boikottiin kun sain siellä kerran niin huonoa kohtelua. Hellyin parin-kolmen vuoden jälkeen. Nyttemmin olen saanut siellä jo ihan hyvääkin palvelua, vaikka olen tiukasti pyrkinyt olemaan hymyilemättä myyjälle vanhojen syntien vuoksi.
-
Olen minäkin joskus boikotteja pitänyt, mutta niin omituisissa kuin Alfassakin on kasvatettava paksu nahka.
Kun valitettavasti olen siviilissäkin gramofonin neulalla rokotettu, niin menin mainitsemaan että eräskin oli saanut trauman liikkeen tarjoamasta kohtelusta.
Alfa pyysi ilmoittamaan että oma häpeä, on mennyt paljon hunajaa sivu suun ja ne jotka liikkeessä vain lorvivat sietävätkin tulla ammutuksi jousella Lahden kaduilla.
Tämän jälkeen siirryttiinkin piruilemaan paikalla oleville kanta-asiakkaille. Eli allekirjoittaneelle.
Palauttamani vastineeni oli yhtä oppinut ja sivistynyt kuin liikkeenkin ja tapahtui veljellisen riitasoinnun sävyissä kuten aina.
-
Alfa on laatuliike, jolla on valikoitunut asiakaskunta.
Mitä tahansa löytyy ja jos ei ihminen kestä paria valikoitua satiirista sanaa, niin elämällehän on aina vaihtoehto.
Huutonetti on ok paikka, mutta ne todelliset löydöt, antikan tuoksu ja akustikka ovat korvaamattomia.
Ja niin Alfassa kuin Omituisissa, kuten mainittua, tyly kohtelu on vain merkki siitä että kuulu kantaväkeen.
-
Minulle ajatus divarin mahdollisesta boikotoinnista saamani huonon palvelun vuoksi tuntuu tosi omituiselta. Olen aina kuvitellut ihmisten käyvän divareissa etsimässä jotain mielenkiintoista luettavaa sopivalla hinnalla. Ja siinä puuhassa on melko yhdentekevää millainen suunsoittaja istuskelee tiskin takana.
Minulle siis ennemmin halvalla hyvää myyvä hirvitys, kuin hirveitä hintoja kiskova hyvä ja mukava myyjä.
-
Minä en ole kohdannut sen enempää Omituisissa kuin Alfassakaan mitään kuittailua tai mitään muutakaan outoa. (Omistuisissa pitää ulko-ovella sanoa "päivää", mutta sen kun oppii, ei muuta tarvita). Mulle sopii ihan hyvin ettei tervehdyksen tai pään nyökkäyksen jälkeen enää vaihdeta muita sanoja kuin kiitos ja hei poistuessa. En välttämättä halua että kauppias kysyy "kuinka voin auttaa?" tai "etsikö jotain erityistä?", enkä tunne tarvetta keskustella ilmoista tai päivän uutisista tai 1950-luvun Kilroy -lehdistä tai asemasodan vaiheista Kanneljärven seuduilla. Voin toki, mutta ei tarvitse, viihdyn ilmankin.
Timo
-
Minusta on aika outoa, että jollain antikvan pitäjällä on varaa vittuilla asiakkaille. En usko että antikvan pitämisellä pahemmin kustannetaan ökyrikasta elämää. Kaipa tuo on sitten periaatteellisten ihmisten kutsumusammatti. :) Myönnettäköön, että itsekin yli 3 vuotta asiakaspalvelussa olleena, että useammin kuin toisinaan asiakas on ansainnut vittuilua ja piikittelyä ja toisinaan jopa pesäpallomailasta ja rautakärkisestä maiharista.
-
Noh, normaalit tallaajat boikotoivat kaikkia liikkeitä,
joissa "satiiri kukkii" yksipuolisesti rahastavan osapuolen aloitteesta. Vaikka on kai niitäkin ihmisiä, jotka haluaisivat kuulla jopa marketin kassalla "valikoitua satiiria" ruokaostoksistaan.
Ja sitten kun on jälleen kerran menettänyt hermonsa ns. normaaleihin tallaajiin, niin on mukava lepuuttaa hermojaan samalla aaltopituudella olevassa seurassa ja harrastaa "valikoitua satiiria" kulttuurituotteiden ympäröimänä...elitismiä se on pienikin elitismi.
Hunajakin pysyy hintansa väärtissä kunnossa kun limanäppinen rahvas rasvaisine kersoineen ei ramppaa sitä käpälöimässä...
Basil Fawlty olisi mainio antikvan isäntä.
-
Hunajakin pysyy hintansa väärtissä kunnossa kun limanäppinen rahvas rasvaisine kersoineen ei ramppaa sitä käpälöimässä...
Basil Fawlty olisi mainio antikvan isäntä.
Meille elitisteille hunaja kelpaa. Joskin suosimissani liikkeissä hintataso on järkevä, ei makedonia-valuutankerroin. Ja me elitistithan emme kumartele liikkeen omistajia, työntekijöitä tai kanssa-asiakkaita. Satiiriin satiiria, Martensiin Sieviä, niin metsä etc.
Basil Fawlty muuten ylläpitää antikvariaattia salanimellä Turussa....
-
Tulipa tänään visiteerattua AlfaAntikvassa. Vaikka ei anopin kirjat kelvannut, lähti mukaan silti Angelin 3 tuotantokausi ja Nemesis albumit 1 & 2. Oh, joy.
-
Tulipa tänään visiteerattua AlfaAntikvassa. Vaikka ei anopin kirjat kelvannut, lähti mukaan silti Angelin 3 tuotantokausi ja Nemesis albumit 1 & 2. Oh, joy.
hassua et näytä luonnossa niin koiralta...
-
hassua et näytä luonnossa niin koiralta...
Jopas, pistäydyitkö sinne samaan aikaan?
-
Jopas, pistäydyitkö sinne samaan aikaan?
Jep. Jokin takaraivossa sanoi että tuo henkilö on Tuukka Saturi. Ei siksi että tuntisin kaikki Alfan asiakkaat ulkonäöltä.
Toivottavasti auto oli lähellä ettei kauas tarvinnut pahvilaatikkoa kantaa.
Tämä on muuten varmasti yksi asia millä moni antikvariaatti tienaa huonoa mainetta. Siis ettei kelpuuta kaikkea tavaraa mitä ovesta sisään kannetaan. vaan että kunnon ja menekin perusteella.
Tuukan tapauksessa en kyllä tiedä mitä anopin kirjoja yritit kanittaa.
-
Jep. Jokin takaraivossa sanoi että tuo henkilö on Tuukka Saturi. Ei siksi että tuntisin kaikki Alfan asiakkaat ulkonäöltä.
Toivottavasti auto oli lähellä ettei kauas tarvinnut pahvilaatikkoa kantaa.
Tämä on muuten varmasti yksi asia millä moni antikvariaatti tienaa huonoa mainetta. Siis ettei kelpuuta kaikkea tavaraa mitä ovesta sisään kannetaan. vaan että kunnon ja menekin perusteella.
Tuukan tapauksessa en kyllä tiedä mitä anopin kirjoja yritit kanittaa.
No oli siinä varmaan 100 metriä matkaa. Jo tuodessa laatikkoa, oli kädet niin paskana, ettei sujunut nimmarin pakertaminen kuittiin. Pyöreiden liikkeiden teko oli kumman vaikeaa. Nooh, haba vaan kasvaa. Tekee ihan hyvää tällaiselle rimppakintulle.
Täytyy sanoa ettei mitään hajua mitä kirjoja siinä lootassa oli. Sen tiedän että Papillonin se myyjä kelpuutti. =) Ja hyväksyi se sentään myös kaikki omat tuomani kirjan, paitsi Hannibalin, koska se oli jo heillä.
-
Minä oon saanut Alfasta eina enemmän kuin olen itse arvioinut saavani, joitain kirjoja ja sarjakuvia pois myydessäni. Joka tapauksessa enemmän kuin mistään muusta divarista. No, kakkaa en ole yrittänytkään kaupata. ;D
Timo
-
Mieluummin sitä ottaa kirjasta/albumista 40 euroa kuin 4 euroa.
Ja näin Kane itse vastasikin siihen miksi osa pitää antikvaristeja kaheleina. Ero on siinä että enin osa kvaaklaisista, kuten mm.kane, ymmärtää että kutsumusammatistaan huolimatta divarinpitäjä yrittää saada elantoa.
Toki tässäkin on eroja.
Todella usein on tullut seurattua vierestä aikuisten eikä mitenkään köyhien tai epätoivoisten väittelyä myyjän kanssa.
"Tehän myytte näitä kympillä kappale ja tämähän on paljon arvokkaampi! Kyllä tästä on pakko saada se kymppi kappale eikä mitään kolmenkymppiä koko pinosta tai 45 vaihdossa"
Aivan oma lukunsa on ne joilla sattuu olemaan kolme samaa tietosanakirjasarjaa/CDtä/DVDtä yhä kaupan muoveissa...
-
Ja näin Kane itse vastasikin siihen miksi osa pitää antikvaristeja kaheleina. Ero on siinä että enin osa kvaaklaisista, kuten mm.kane, ymmärtää että kutsumusammatistaan huolimatta divarinpitäjä yrittää saada elantoa.
Toki tässäkin on eroja.
Todella usein on tullut seurattua vierestä aikuisten eikä mitenkään köyhien tai epätoivoisten väittelyä myyjän kanssa.
"Tehän myytte näitä kympillä kappale ja tämähän on paljon arvokkaampi! Kyllä tästä on pakko saada se kymppi kappale eikä mitään kolmenkymppiä koko pinosta tai 45 vaihdossa"
Aivan oma lukunsa on ne joilla sattuu olemaan kolme samaa tietosanakirjasarjaa/CDtä/DVDtä yhä kaupan muoveissa...
Kun olen itse myymässä kirjoja tai tietokonepelejä, niin en ikinä odota saavani kuin korkeintaan 5 euroa / kohde. Yleensä ne roikkuvat siinä 2-4 euron tuntumassa.
On kyllä tullut kuultua juttua mainitsemistasi "kaupankävijöistä" jotka kuvittelevat saavansa myytyä tavaran lähes samalla hinnalla kuin itse ovat sen ostaneet. Ei vissiin ole antikvariaatin toimintaperiaate ihan täysin ymmärretty.
-
Divaritouhu on kyllä ei-minkään noidankehää mahdottomimmillaan kotipitäjässäni Salossa (n.25 000 asukasta), jossa on tällä hetkellä tasan yksi divari. Jossain vaiheessa oli kaksi, ihan lyhyen aikaa kauan sitten kolme(!). Mutta kun ei näemmä kannata olla kuin yksi. Ja kun ei yksinkertaisesti kannata pelkkä kirjojen ja sarjakuvien myynti tai erikoistuminen. Keräilijät ja tiettyjenkirjojenhakijat tuppaavat löytymään vain suuremmista kaupungeista. Pitää huorata kaikenmaailman peleillä, metallimusalla ja pornolla. Sarjakuvapuoli on myynnistä poistettujen vanhempien Egmont-julkaisujen varassa, nurkan sarjishyllyt ovat olleet hujanhajan ainakin kymmenen vuotta, sekalaisia albumeja siellä täällä. Järjestäminen olisi ajanhukkaa.
Kun on tarjota vähänkin vaihtoehtoisempaa, muuta kuin Dan Brownia tai uusin playkkaripeli, niin ei ota omistaja Mika edes vaihdossa. Sanoo vain lakonisesti, että "huonoa myytävää". Näinhän se tietenkin on, ja seurauksena on se, ettei tavara kierrä niin millään. Voisiko tähän lanseerata jonkinlaisen "divarinen tyhjiö" -käsitteen tms.?
Salon kunniaksi on kuitenkin mainittava maan paras kirjasto, johon kuuluu myös erinomainen sarjishylly. Salo on siitä mielenkiintoinen paikka, että siellä viedään turistit nykyään kirkon asemesta kirjastoon ensmätteeks...
-
Popshophan ei ole ollut yli kymmeneen vuoteen antikvariaatti.
Entisessä muodossaan Hämeentien antikvariaattina paikasta teki löytöjä.
Tekee tuoltakin joskus, mutta harvoin. Tavara ei liiku eikä henkilökuntaa nappaa.
Ja olihan Bossellakin alkuvaiheessa sarjiksia. ja sillä mikä-se-nyt-oli keräily-divarilla. Se joka katosi alle puolessa vuodessa linja-autoaseman luota.
Lukulaarin poistuminen jätti alueelle ison tyhjiön. Legendaarinen Salon kirjastokaan ei paikkaa kaikkea.
Nostalgia ei paikkaa kaikkea, mutta aikanaan oli Lukulaari Lukutoukka ja Hämeentien divari.
No Vistan divari ja Turun kaupunki ovat lähellä...
-
Välillä sitä miettii, että onko Salo oikeasti niin hiton pieni kaupunki vai ovatko vain kaikki asukkaat homeperseitä, joita ei nappaa kuin lentopallo, torikeikat ja kävelykadusta vikiseminen. Jotenkin kuvittelisi 26 000 asukkaan kaupungista löytyvän, edes vähän enemmän ostovolyymia yhteen jos toiseenkin tavarakategoriaan varsinkin kun noista ympärillä kituvista maalaiskunnista tulee jatkuvasti porukkaa Saloon ostoksille joten potentiaalisia asiakkaita on tuhansia enemmän. Mutta ei. Ihan huvikseni silmäilin pop shopin valikoimaa tuossa viime viikolla ja kyllä oli surkeaksi menny sarjakuvapuoli. Pelkkiä Aku Ankkoja ja Aku Ankan taskukirjoja. Kaikki muu sarjismateriaali olikin lähteny varhaiseläkkeelle sieltä firmasta. Pelkällä musiikillahan (ja kaiketi leffoilla) koko lafka on tainnut pyöriä jo monta vuotta, mutta kurjuus silti.
-
Heh, kävin tässä hiljattain taas "Hullussa divarissa" ja kaluttuani hyllyjä ja rupateltuani Paavon kanssa niitä näitä, otin uusimman Alichinon kouraani ja tokaisin, etten nyt tyhjin käsinkään kehtaa lähteä. Paavo sitten kysäisi, että "On tullut Kvaakkia vai lueskeltua?"
Hehheh, miten arvasikin mokoma.. ;D
Mutta oli ihan oikeasti mukava taas pitkästä aikaa käydä ja lätistä joutavia, vaikka kuuma oli kuin pätsissä. Paavo muuten ylpeänä esitteli Jannen piirrosta, joka oli päässyt antikan kunniapaikalle tiskin viereen :)
Janne tulikin juuri sopivasti itse paikalle, mutta meikäläinen liukeni kyllä paikalta. Ensimmäinen kerta, kun tuli kvaakkilainen nähtyä in flesh (jollei ilmene, että puolet kärksbyläisistä on rekkautunut tänne)!
-
Minäkin kävin täällä perjantaina, eikä edes pelottanut sitten loppupeleissä. Terveisii vaan herr Divarinpitäjälle, jos ja kun tätä lueskelee! :) Ostin Helsingin 60-luvun undergroundista kertovan teoksen (mainio opus muuten... tästä aiheesta on kai tulossa näyttelykin piakkoin jonnekin) ja oisin ostanut erään kiinnostavan alternativemman jenkkisarjiksen mutta budjetti ei sit enää antanut myöten... Joku lahtelainen sarjispiirtäjä kuulemma tuota alternativejenkkimatskua sinne tilailee? Pitää joskus tehdä paikkaan uusi reissu suuremman lompakon kanssa.
-
Pian Lahteen! Kohta taas sielu lepää Lahen parhaan paikan lempeässä atmosfäärissä...
-
Lahti näytti taas kauneimpia kasvojaan! La-su -välisenä yönä klo 02:20-02:50: Torin kulmalla Aleksanterinkadun yli vipelsi yksi kookkaimmista ikinä näkemistäni rotista. Tappeluita näin sinä aikana vain kolme. Poliisit kruisailivat niistä näyttävimmän ohi tyynen rauhallisesti. Lahessa poliiseilla on parempaakin tekemistä kuin estää nuorisoa potkimasta toisiaan päähän...
Mutta Paavon hoteissa tuli taas jumitettua huolella perjantaina ja lauantaina. Yksi mainio sattumuskin osui kohdalle, kun paikalle sattui Lahti-paitoja tuottava taho. Anti-Lahti -paitojen ideointi käynnistyi niin sutjakkaasti, että muutama prosentti niiden myynnistä kuuluisi herroille Suuronen ja Suominen...
-
Lahessa poliiseilla on parempaakin tekemistä kuin estää nuorisoa potkimasta toisiaan päähän...
Onhan niillä. ;D Joku saattoi vaikka samaan aikaan toisaalla olla kävelemässä kadulla kaljapullo kädessään.
-
Onhan niillä. ;D Joku saattoi vaikka samaan aikaan toisaalla olla kävelemässä kadulla kaljapullo kädessään.
Olit varmaan tarpeeksi vaarattoman näköinen, niin ne uskalsi sanoa pahasti...
(No OK, kyllä ne kerran takavarikoi yhdeltä mun kaverin tuttavalta macheten, mutta kun erästä kaveriani uhattiin aseella Aleksanterinkadulla, kuusi raavasta skiniä tarvitsi siis lisäapua yhtä hintelää ja kauhusta kankeata pitkätukkaa vastaan, niin poliisia ei ilmaantunut paikalle edes puolen tunnin odottelun jälkeen...)
-
Lahden poliisilla on selkeesti priorisoitu nää hommat.
-
Aikoinaan vuonna miekka&ivi Sarjainfossa oli loistava pitkä esitys EC-sarjakuvista jonka kirjoittaja oli Paavo Suuronen. Liian iso yhteensattuma, sanoisin. Oli minulle itselle aika käänteentekevä artikkeli, eipä noista Suomessa juuri tiedetty, vaikka Kaukoranta&Kemppisessä niitä ylistettiin yleisellä tasolla. Mikähän muuten oli se sarjakuva ensimmäisestä maailmansodasta jossa pelästytään taistelukaasua? Tekijöitä ei mainita, saattoi olla Wally Woodin piirtämä. En ole ikinä törmännyt siihen missään
-
Mikähän muuten oli se sarjakuva ensimmäisestä maailmansodasta jossa pelästytään taistelukaasua? Tekijöitä ei mainita, saattoi olla Wally Woodin piirtämä. En ole ikinä törmännyt siihen missään
Woodin piirtämältä näyttääpi juu. Olisko Frontline Combat:ista?
-
Pidemmän tauon jälkeen on vielä pakko sen verran muistaa mainostaa Lahden mangusteille, että "Hullu divari" on by far paras paikka hankkia mangaa Lahdesta. Valikoima on alueen kattavin (vaikka välillä voikin mennä hieman kaiveluksi) ja Paavo ottaa myös ehdotuksia sarjojen hankkimisesta vastaan. Hintataso on hyvä ja yhdestä nurkasta löytyy myös ihan kivasti tarjousmangaa.
Itse olen keskittynyt tätä nykyä Shojo Beat -lehtien osteluun, koska mokomia ei ole mahdollista tilata lähes mistään edes ulkomailta! Paavolta löytyy lisäksi muutakin oheissälää mangustin mieleen. Figuureja, taidekirjoja, DVD:eitä, etc. joskin vähän suppeammin.
-
Juu, me Pekan kanssa lennettiin Paavon divarista pihalle taannoin vuosia sitten. Oli ostettavaakin kädessä ja kassaa kohti menossa, kun ilman mitään järkevää syytä meille ilmoitettiin että kauppa menee kiinni nyt. Ei saatu ostaa mitään.
Ulos! Sen verran uhkaavaa tuollainen käyttäytyminen että ei ole mitään intoa mennä sinne enää ikinä. Vaikka olisi kuinka ihania alppareita, ja vaikka herra kuinka anteeksi pyytäisi.
-
Sen verran uhkaavaa tuollainen käyttäytyminen että ei ole mitään intoa mennä sinne enää ikinä. Vaikka olisi kuinka ihania alppareita, ja vaikka herra kuinka anteeksi pyytäisi.
Nykyinen Vanha Kehno on siihen entiseen verrattuna leppoisa kuin mikä. Mennään joskus porukalla sinne, jookostajoo?
-
Anteeksi ketjun halpaluonteisesta nostamisesta, mutta monikin kommentti yllätti minut täysin. Haluan tuoda oman lusikkani mukaan soppaan.
Tämä Lahden Antikvariaattinen Kirjakauppa oli minulle erittäin pitkään suuri mysteeri. Olen asunut suurimman osan elämästäni Lahdessa, ja kävellyt kyseisen mestan ohi vaikka kuinka monta kertaa, mutta sisään uskaltauduin vasta noin vuosi sitten. Ja onneksi. Kyseessä on nimittäin yksi kattavimmista sarjakuvakaupoista, joita Päijät-Hämeestä löytyy.
Paavo on ilmeisesti ollut joskus aika tarkka siitä, miten omassa kaupassaan pitää käyttäytyä. Voin helposti kuvitella kaverin häätäneen hiukkasenkin väärää vibaa välittäneet kalliiden kirjojen kuolaajat pois vaikka heti ovelta. Nykyään hän on kuitenkin mitä ystävällisin, mukavin ja asiantuntevin kauppamies. Piipputupakan tuoksu, järjetön määrä kirjoja ja tuntien pituiset keskustelut kaverin kanssa ovat varmistaneet sen, että tätä katoavaa antikvariaattivaraa on alkanut ihan oikeasti surra.
Muutama fakta tästä Lahtelaisen sarjakuvakirjallisuuden mekkamyymälästä:
- Paikka on auki joka arkipäivä. Lauantaisin lyhyemmän ajan, mutta auki silti. Aikoja en muista tarkalleen, mutta ovesta nekin löytyvät.
- Paavo ei häädä ainakaan enää ihmisiä mielivaltaisesti pois. Jos tulet kauppaan nuuhkimaan ja hiplailemaan jokikistä kirjaa kertomatta mitään harrastuksestasi/kiinnostuksistasi/aikeistasi, kyseessä on vika omassa käytöksessäsi. Myyjä ei katso ihan mitä tahansa paskaa hyvällä, eikä asiakas ole aina oikeassa.
- Ajatelkaa järkevästi. Jos kyseessä on antikvariaatti, joka yrittää pysyä toiminnassa nykypäivän nettitilaamisen aikana, sen edes kohtalaiseen menestymiseen tarvitaan jokaista euroa jota kirjoistaan pyydetään. Itse saan alennusta miltei joka kerta, kun ostan suuremman kasan kamaa. Kuinkako "saavutin" tämän arvoaseman? Ryhtymällä vakkariksi ja ostamalla usein. Älä hingu hinnanalennusta ensireissullasi siitä kympin kirjasta. Alennus tulee jos on tullakseen.
- Tsekkaa myös kirjahyllyt, joista löytyy monia englanninkielisiä klassikoita, joita en ole muualta edes jaksanut hakea!
Haluan oikeasti rohkaista ihmisiä tutustumaan putiikkiin ennen sen tuomitsemista huhupuheiden perusteella. Nykypäivän Paavo on todennäköisesti eri mies kuin se kehen joskus kymmeniä vuosia sitten tutustuitte, ja kirjojen valikoima on yhtä huima kuin aina ennenkin. Olisi hieno nähdä, että paikka saisi suurempaa, ostavaa asiakaskuntaa. Sitä se todennäköisesti myös tarvitsisi. Kunhan törtöt pysyvät poissa.
Niin joo, ja muokkausta sen verran, että tuli ehkä ristiriitaisin tunne, kun nyt ilmeisesti siivoamaan alkanut Paavo myi minulle jonkun lehtensä hakemattoman Hellblazerit eurolla kappale. Jäi todella hyvä mieli, mutta toisaalta katetta niistä ei varmasti saatu yhtään.
-
- Paavo ei häädä ainakaan enää ihmisiä mielivaltaisesti pois. Jos tulet kauppaan nuuhkimaan ja hiplailemaan jokikistä kirjaa kertomatta mitään harrastuksestasi/kiinnostuksistasi/aikeistasi, kyseessä on vika omassa käytöksessäsi.
Voi hyvänen aika! Haluan nimenomaan hiplailla joka ikistä kirjaa, joka minua ostomielessä kiinnostaa, enkä todellakaan halua avautua elämästäni ventovieraalle ihmiselle ensimmäisellä asiakaskäynnilläni. Olipa sitten kyseessä minkälainen "ihmeliike" tai "taikadivari" tahansa. Normaalin ihmisten välisen toisiaan kunnioittavan kanssakäymisen luulisi riittävän.
-
Normaalin ihmisten välisen toisiaan kunnioittavan kanssakäymisen luulisi riittävän.
Hullun divari palveleekin niitä joille normaali ei riitä.
-
Esimerkkini oli epätarkka. En todellakaan oleta sinun jakavan elämäntarinaasi ensimmäisellä ostoskerralla. Silti minusta "terve, tässä tulen vaan tarkistamaan mitä täältä löytyy" ei pitäisi olla liian vaikeaa sanoa. Tai että "terve, kattelen".
-
Esimerkkini oli epätarkka. En todellakaan oleta sinun jakavan elämäntarinaasi ensimmäisellä ostoskerralla. Silti minusta "terve, tässä tulen vaan tarkistamaan mitä täältä löytyy" ei pitäisi olla liian vaikeaa sanoa. Tai että "terve, kattelen".
Noi nyt tulee multa menen mihindivarii vaa(eiks hei/moi jo kuulu tapoihin),ja ku täs käytii siin Lahden divaris oli mies ihan normi muistaakseni ja puhelias ei ollut mulla sillo täältä mitää ennakkoluuloja messissä onneksi. :=)
Q=<>
-
Jos Hesarissa tänään esitelty kylänerohullu Heikan Jussi herätti kiinnostusta, niin Paavo tietää siitä paljon parempaa tarinaa kuin mitä Hesari tarjoili...
-
Esimerkkini oli epätarkka. En todellakaan oleta sinun jakavan elämäntarinaasi ensimmäisellä ostoskerralla. Silti minusta "terve, tässä tulen vaan tarkistamaan mitä täältä löytyy" ei pitäisi olla liian vaikeaa sanoa. Tai että "terve, kattelen".
No johan on! Että ihanko tervehtiä pitää? Jo on maailma mennyt kummalliseksi. Meillä päin tuollainen on ollut yleinen käytäntö jo pidempään.
-
Ikävä kyllä se ei ole kaikille itsestäänselvyys.
-
The end: http://superturunen.wordpress.com/2010/07/15/hullun-divarin-loppu/
-
No voihan kehno, justiinsa kun olin ajatellu käyvä tuolla. Kohta tulee kiirus. Ehkä kerkeen. Minä päivänä menee tarkalleen kiinni?
Timo
-
No voihan kehno, justiinsa kun olin ajatellu käyvä tuolla. Kohta tulee kiirus. Ehkä kerkeen. Minä päivänä menee tarkalleen kiinni?
Timo
Ei tiennyt tarkkaa aikaa Paavo itsekään.
Kesälomareissu vei myös Lahteen ja tietysti oli Paavolla poikettava.
Meinasin saada slaagin, kun näin näyteikkunan.
(En ollut tämän ketjun uusimpia hoksannutkaan)
Tuumin jo, että Paavo oli heittänyt hanskat tiskiin, mutta poikkesin sisään kuitenkin "jäämistöä" tutkimaan.
No siellähän Paavo naureskeli tiskinsä takana kyseessä olevan viimeinen pisto Lahden "kulttuuria" vastaan.
Arveli kyllä syksyn tai talven mittaan lopettelevansa.
Puoti oli kyllä vielä tavalliseen tapaan täynnä loistotavaraa, joten poiketkaahan, kun vielä kerkeätte.
Merkittävä osa SUOMEN divarihistoriaa on poistumassa...
Urheilumieliset voivat tietenkin edelleen testata lähtönopeutensa ja lentokaarensa pituuden :laugh:
Ps.
Paavo lupaili laittaa tänne Kvaakkiin ilmon, jos jatkaa esim. netissä.
Tosin tietokonemiehiä ei ole kuulemma vieläkään....
-
Niin vaan ne antikvariaatit pikkuhiljaa vähenee. Tuo juttu divarin lopettamisesta kyllä osoittaa sen, että ei ole herra Suuroselta pilke silmäkulmasta kadonnut vuosien saatossa. Paavostahan voisi tehdä jutun/haastattelun Sarjainfoon, juttua sarjakuvista taatusti riittäisi.
-
Pakko pistää tähän omastakin puolesta, että Paavo on mies ja kauppias paikallaan, huumori sitten aukeaa ihmisille miten aukeaa. Minä pidin. ;D
-
Pakko pistää tähän omastakin puolesta, että Paavo on mies ja kauppias paikallaan, huumori sitten aukeaa ihmisille miten aukeaa. Minä pidin. ;D
Uutinen!!! Hullu on vihdoin tullut järkiinsä, suorastaan valaistunut, ja lopettaa sarjakuvakaupan mahtaviin alennuksiin. 50% alennusta kaikesta ja osa vieläkin halvemmalla! Todennäköinen lopetuspäivä toukokuun viimeinen, jos silloin vielä jotain on jäljellä (ovela mainos). Rönttinä voisin myydä Ruudut ja NonStopit sekä pari sataa jenkki- Madia jos jotain kiinnostaa! Ja 1% lisäalea jos pystyt kotipaikkatodistuksella esittämään ettet ole lahtelainen....
Lahden Antikvaarinen,Vesijärvenkatu l2,Lahti Ark 12.00-17.00 La 11.00-14.00
-
Mitäs on vielä jäljellä, kannattaako Lahteen erikseen ajella? :)
-
Terve kaikki jotka Hullussa Divarissa ovat aikanaan vierailleet. Näin joulun alla, muutamana viime vuotena joululahjani tästä lafkasta hankkineena tulin ajatelleeksi tätä paikkaa, joka useampana vuotena merkitsi minulle huomattavan paljon.
Katsokaas, minä en liiemmin pidä jouluostosten tekemisestä. Taidan olla jonkinlainen epätoivoinen tapaus, kun nyt silti jouluostokseni ajoitan näin joulunalusviikolle. Olimme eilen tyttöystäväni kanssa tuolla karmivassa Lahden keskustassa, Sokoksessa, Triossa ja Anttilassa, etsimässä lahjoja ihmisille jotka ovat meille tärkeitä. Siellä karvakaulusten ja tanttaroiden seassa Pentik-osastoilla ja kodintavarakohteissa liikkuessamme alkoi aika nopeasti nousta päähän väsymys, hiki ja Jumalanpelko.
Tiedättekö, Hullu Divari oli aika erilainen paikka ostaa joululahjoja. Se oli pieni, siellä ei ollut tilaa tuhansille ihmisille ja sieltä löytyi _aina_ jotain. Tällaisia aarreaittoja ei vain ole olemassa enää niin montaa. Tiedättehän, sellaisia jossa vähän kaivelemalla saattoi löytää alkuperäisiä painoksia Lassi ja Leevi-albumeista, jotain siistejä vanhoja Star Wars-lehtiä 90-luvun alusta, legendaarista jenkkisarjakuvaa ja sellaisia tapauksia, joita ei vain enää ole painettu vuosiin.
Onnistuimme jouluostoksissamme keskinkertaisesti. Onnistuin löytämään Sokoksesta suomalaista laatusarjakuvaa ja Anttilasta vähemmän yllättäen levyn, ja uskon näiden kahden lahjan kolahtavan ihan hyvin sisaruksiini. Sinänsä pidän tätä ihmeenä, kun parin aikaisemman vuoden aikana olen löytänyt mieletöntä, hyvin osuvaa kamaa juuri tuosta maagisesta Divarista, johon aina palasi mielellään ostoksille (ja, ikävä kyllä minun tapauksessani, ihan vaan turhiakin turisemaan).
Niin että kaikella rakkaudella, eihän joulun tarkoitus todellakaan ole se kaman määrä tai laatu, mutta jos paikkakunnallasi on vielä paikka jossa ne ostokset voi toimittaa ilman valtavaa kiirettä, hikeä ja kyyneliä, joku sellainen paikka jonka omistajalle sinun ostoksesi oikeasti merkitsevät jotain, niin käväisepä edes vilkaisemassa sen tarjontaa. Nettikauppa on onneksi jo olemassa, joten tervejärkiset eivät lähdekään kaupungille sohimaan. Meille mattimyöhäisille se oli ainoa vaihtoehto, varsinkin tässä kaupungissa, jossa ei tunnu minkäänlainen pikkuliike enää kynsin ja hampainkaan pärjäävän.