Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvantekijöiden keskustelut => Piirtäminen, tekstaus, väritys ja skannaus => : Vieras 23.01.2006 klo 15:24:10
-
Eli siis, miten varjostatte omat työnne? Olisiko jotain hyviä vinkkejä/tutoriaaleja varjostuksen kun itseltäni se ei luonnistu sitten millään.
-
Jos tekee semmoista varjostusta, joka ei koostu mistään hipsunvipsun viivoista, vaan esim. (supersankarityyli, Romero, Holdaway, Giraud, Raymond, ylensä mustavalko sanomalehtityyli)
Suosittelen seuraavaa metodia:
- Ensin tietysti lyijykynällä summittainen, tyydyttävä varjostus ja piirros
- Sitten isot mustat alueet tussilla
-(tässä välissä voi vaikka kumittaa turhat ja liiat lyijykynän viivat pois hämäämästä ja varjostaa sitten vaikka uudelleen lyijykynällä)
- ja sitten edeten aina pienempiin yksityiskohtiin tussia käyttäen
-ennen vihonviimeisiä tussiyksityiskohtia kumittaisin kaikki lyijykynäjäljet pois.
EDIT:
Varjostamaan oppii vain mallista piirtämällä ja tutkimalla esineitä ja asioita.
Jos haluaa "esikatsella", miltä jokin asia voisi näyttää tussattuna, voi esim. valokuvaa jyrkentää Photoshopissa niin, että jäljellä on vain mustaa ja valkoista (eri asetuksilla tulee tietysti erilaisia lopputuloksia)
-
Loistava esimerkki varjostamisesta löytyy myös Kupla-akatemiasta (http://kupla.net/akatemia/framet.html?/akatemia/kerrosp/auditorio/paivansade_ohjelma.html), jota kannattaa muutenkin tutkia.
-
.. Varjostamaan oppii vain mallista piirtämällä ja tutkimalla esineitä ja asioita. ..
Noinhan se taitaa olla. Valokuvistakin oppii mutta enempi ehkä ympäristöänsä tarkkaillen ja tutkien. Valokuvassa kun et pääse "esineen" taakse.
Helpoista muodoista, palloista, ruokapurkeista ja kaikenkokoisista paketeista voi aloittaa että löytää sujuvan tai sopivan tyylin .. tarkoitan siis varjostamiseen. Niitä kun voi tosiaan nysvätä tai vetää rajulla kokomustalla ja kaikenlaista siitä välistä. Kupla-akatemiasta kai löytää erilaisia esimerkkejä.
Pari tai puolitusinaa tulitikkuaskiakin on jo haaste jos pelkistää ne ja hahmottaa vain varjolla / valolla eikä niinkään ääriviivoilla.
Itse olen mieltynyt (varjoissa) selaiseen 7/8-osaa peittävään, pensselillä tai paksuhkoilla kynillä tehtyyn jossa pilkoittaa vähän valkoistakin.
-- j --
-
eipä ole tullut kirjoiteltua...
noniin, varjostukseen. kuten aiemmin mainittiin kupla-akatemiassa on siis hyvä tutoriaali varjostukseen.
mutta itse piirtäminen: lyijykynällä KEVYESTI luonnostelet. siinä on nimittäin kaksi vaaraa: 1: lyijykynä jälkeä ei saa enää alta pois. 2: tulee niitä uria.
-
Tässä on kirja, jonka pohjalta omat tussaamiseni alkoivat, eräänlainen alansa klassikko.
http://www.amazon.com/gp/product/0823045293/002-3833042-4523221?v=glance&n=283155
Kirjan etu on siinä, että se esittelee monia eri tapoja piirtää ja varjostaa tussilla peruslähtökohdista. Kirja on vanha, mutta se on vain etu. Näitä tekniikoita voi soveltaa ja kehittää ja hakea siitä omaa tyyliä. Kirja keskittyy ympäristöihin, taloihin ja maisemiin, en nyt muista oliko ihmisen kuvaamista ollenkaan? Mutta suosittelen, löytynee hyvin varustetuista kirjastoista (ainakin Kajaanin kirjastossa oli aikoinaan.)
-
Varjostusta tehdessä on tiedettävä paitsi valon suunta, mistä se tulee ja miten voimakasta se on, mutta myös piirtämänsä kohteet aika hyvin. Jotta tietää miten varjo menee vaikkapa kasvoilla jos se valo tulee jostain tietystä kulmasta. Ei helppo. Hogarth (Tarzanin piirtäjä) on tehnyt varjostuksesta oman kirjansa:
http://www.amazon.com/gp/product/0823015815/qid=1138732058/sr=1-4/ref=sr_1_4/103-9206211-2950230?s=books&v=glance&n=283155
Timo
-
Varjostusta tehdessä on tiedettävä paitsi valon suunta, mistä se tulee ja miten voimakasta se on, mutta myös piirtämänsä kohteet aika hyvin. Jotta tietää miten varjo menee vaikkapa kasvoilla jos se valo tulee jostain tietystä kulmasta. Ei helppo.
Enimmäkseen tuo pitää paikkansa. Mutta sen verran olen eri mieltä, että sarjakuvassa kuvan tehtävä on harvoin esittää realistista, oikeaa varjostusta. Usein varjostus kannattaa suunnitella siten että se selventää kuvaa ja helpottaa lukemista. Varjostuksella voi ohjata katsetta siihen mikä ruudussa on kerronnan kannalta tärkeää. Liian "oikein" piirretty varjo voi tehdä kuvasta tyylikkään mutta viedä huomiota pois pääasiasta.
-
Enimmäkseen tuo pitää paikkansa. Mutta sen verran olen eri mieltä, että sarjakuvassa kuvan tehtävä on harvoin esittää realistista, oikeaa varjostusta. Usein varjostus kannattaa suunnitella siten että se selventää kuvaa ja helpottaa lukemista...
Niin voi olla, mutta on eri näkökulmia. Tässä kun varmaan haettiin vinkkejä opetella piirtämään "oikeasti". Jos alkaa heti aluksi matkimaan ns. esikuvia, ei varmuudella opi muuta, kuin kopioimaan esikuviaan. Hogarthin tai esittelemäni kirjan neuvot ovat hyviä neutraaliutensa vuoksi. Ja siksi että ne opettavat asiansa eli tekniikan selkeästi. Hyviä piirtäjiä kun Suomi-sarjikset tarvitsevat ;)
-
.. Usein varjostus kannattaa suunnitella siten että se selventää kuvaa ja helpottaa lukemista. Varjostuksella voi ohjata katsetta siihen mikä ruudussa on kerronnan kannalta tärkeää. ..
Katja Tukiaisen "Tyttö ja Mummo" on kiva esimerkki kuinka voi käyttää varjostusta (tässä opuksessa ne on harmaita laveerauksia) ja ne kertookin hiukan eri tarinaa mitä kuvat/tekstit muuten.
Tietty, pelkistetty (varjostus tai ilmankin sitä) sopii pelkistettyyn tyyliin. Claire Ligne-en .. kuinkas on Tintit, ei oo yhtään niitä hyllyissä mutta varjot kai on ainakin alkuvuosina aika harvassa? Tahtoisin kai sanoa että jos juttu on mukaansatempaavaa ja tarina jouheaa niin ei kai siinä varjostuksia kaipaakkaan.
Mutta tyylivalinnasta riippuvainen ehkä tuo kullekkin ..
-- j --
-
kuinkas on Tintit, ei oo yhtään niitä hyllyissä mutta varjot kai on ainakin alkuvuosina aika harvassa?
Kun tekee värillistä sarjakuvaa, varjostus on usein tarpeetonta. Väripinnat tekevät kuvat mielenkiintoisiksi.
Mutta mustavalkoisen tekeminen on paljon vaikeampaa. Siinä tarvitaan usein ihan väkisinkin varjostusta, jotta kuvat eivät olisi umpitylsiä. Ja mustien pintojen asettelu oikeille paikoille ei ole helppoa, ei...
-
Jos tekee semmoista varjostusta, joka ei koostu mistään hipsunvipsun viivoista, vaan esim. (supersankarityyli, Romero, Holdaway, Giraud, Raymond, ylensä mustavalko sanomalehtityyli)
Suosittelen seuraavaa metodia:
- Ensin tietysti lyijykynällä summittainen, tyydyttävä varjostus ja piirros
- Sitten isot mustat alueet tussilla
-(tässä välissä voi vaikka kumittaa turhat ja liiat lyijykynän viivat pois hämäämästä ja varjostaa sitten vaikka uudelleen lyijykynällä)
- ja sitten edeten aina pienempiin yksityiskohtiin tussia käyttäen
-ennen vihonviimeisiä tussiyksityiskohtia kumittaisin kaikki lyijykynäjäljet pois.
EDIT:
Varjostamaan oppii vain mallista piirtämällä ja tutkimalla esineitä ja asioita.
Jos haluaa "esikatsella", miltä jokin asia voisi näyttää tussattuna, voi esim. valokuvaa jyrkentää Photoshopissa niin, että jäljellä on vain mustaa ja valkoista (eri asetuksilla tulee tietysti erilaisia lopputuloksia)
Onko jotain neuvoja miten tuo tehdään photoshopissa?
-
Onko jotain neuvoja miten tuo tehdään photoshopissa?
Kokeilin filttereitä ja Skech>stamp säätyi portaattomasti hyvin tuossa tarkoituksessa, harmaasävyiseksi muutetulle valokuvalle.
-
Teen varjostuksia nykyään kaikkiin ruutuihin. Jotenkin siitä on tullut pakkomiele, mutta hyvä sellainen.
-
Kupla-akatemiasta löytyy paljon muutakin kuin Velin tarjoama linkki
Varsinainen varjostussisältö "alkaa" täältä. (http://kupla.net/akatemia/kerros1/luokka1c/index.html) Siellä on jotakin tässä puitua asiaa sekä lisää näkökulmia ja ideoita. Konehommiin Akatemia ei kovin tarkkaan puutu.
-
Tässä on kirja, jonka pohjalta omat tussaamiseni alkoivat, eräänlainen alansa klassikko.
http://www.amazon.com/gp/product/0823045293/002-3833042-4523221?v=glance&n=283155
Kirjan etu on siinä, että se esittelee monia eri tapoja piirtää ja varjostaa tussilla peruslähtökohdista. Kirja on vanha, mutta se on vain etu. Näitä tekniikoita voi soveltaa ja kehittää ja hakea siitä omaa tyyliä. Kirja keskittyy ympäristöihin, taloihin ja maisemiin, en nyt muista oliko ihmisen kuvaamista ollenkaan? Mutta suosittelen, löytynee hyvin varustetuista kirjastoista (ainakin Kajaanin kirjastossa oli aikoinaan.)
Hei toi löytyy myös täältä pitääpä lainata.
Kirjastossa siis.
-
Voisit ostaa tai lainata jostain kirjan:
Mangan harmaasävyt
Siinä opetetaan erinlaisia varjostuksia . . .
-
Tertsi(en osannu tehdä lainausta..), kyllähän värillisissäkin varjostetaan..! Varjostus tehdään vaan astetta tummemmalla kyseisestä väristä.
Itse teen varjostukset silleen, että mietin, minne valo ei yllä ja sitten laitan siihen sopivan voimakasta viivarasterointia. Ja tärkeetä on tehdä varjostus kohteen muodon mukaan. Niin no, onhan se itsestäänselvää... :)
-
...kyllähän värillisissäkin varjostetaan..! Varjostus tehdään vaan astetta tummemmalla kyseisestä väristä...
Ja tuttavani Henkka, joka osaa oikeasti maalata, suosittelee ohuiden preussinsinisten laveerausten lisäämistä varjostuksiin. Pohjavärin teho säilyy, mutta valoisuus vähenee. Tärkeää lienee tietysti pitää sininen kerros erittäin läpinäkyvänä.
-
Tertsi(en osannu tehdä lainausta..), kyllähän värillisissäkin varjostetaan..! Varjostus tehdään vaan astetta tummemmalla kyseisestä väristä.
Tarkoitin vissiin esim Tintti, Lucky Luke -tyyppisiä sarjiksia. Siis tollaisia tasaisia väripintoja ja varjostukset minimissään. Simppeliä ja selkeää. Toki muunlaisiakin tehdään.
Kamalinta varjostusta on ottaa Paint-ohjelman airbrush ja sohottaa sillä "varjoja" ja "valoja" simppeliin viivapiirrokseen.
-
Kamalinta varjostusta on ottaa Paint-ohjelman airbrush ja sohottaa sillä "varjoja" ja "valoja" simppeliin viivapiirrokseen.
Tämän voisi puolestani kirjoittaa isoin kirjaimin vaikka Kvaakin etusivulle.
-
Hyvän näköistä varjostusta saa myös kun piirtää ohuella tussikynällä(mieluiten 0.1)viivoja päällekkäin.
-
Hyvän näköistä varjostusta saa myös kun piirtää ohuella tussikynällä(mieluiten 0.1)viivoja päällekkäin.
Kannattaa kuitenkin ottaa huomioon myös julkaisumuoto. Esim. painettaessa, jos originaalia pienennetään noin ohuet viivat voivat helposti kadota. Samoin nettijulkaisuna voi hyvinkin kadota tai vähintään mössööntyä.
Joku 0.2 tai 0.25 vois olla aika minimi.