Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvantekijöiden keskustelut => Piirtäminen, tekstaus, väritys ja skannaus => : Leo 04.12.2003 klo 15:05:10
-
Moips... Kohtasin tänään ongelman koulussa piirrellessäni lyijykynä piirrosta jonkinlaisesta linnunpelättimestä. Lisäsin kuvaan varjoja jotta se näyttäisi hienommalta ja se oli sen verran kiva että ajattelin tussatakkin sen, mutta tälläiset "aidot" varjot kaiketi tummenevat poispäin mentäessä ja vaalenevat lähellä, joten miten tälläisen voi tussausvaiheessa tehdä? Eikös tussausvaiheessa nimittäin ole vaihtoehtoja joko musta tahi valkoinen? Vai kannattaisiko piirtää lyijykynällä ja skannata se kunnolliseen skanneriin? Vinkkejä ja kertokaa myös lisäättekö omiin sarjakuviinne paljonkin varjoja...
-
Tuohon nyt on varmaan miljuuna eri vaihtoehtoa. On ripsuviivaa ja jyrkkää musta/valko -varjoa. Sen voi tehdä rasterikalvoilla (joita ei saa kyllä nykyään paljon mistään). Onko sarjasi mustavalkoinen vai värillinen? Enempi humoristinen ja kuviltaan ynnä hahmoiltaan yksinkertainen vai enempi realistinen? Niin monet seikat vaikuttavat asiaan. ihan noin alkuvaiheessa kun vielä ilmeisesti olet, kehottaisin vain kattomaan miten muut sarjakuvantekijät ovat samantapaisen ongelman hoitaneet. Kokeile löytää vaikka www.kupla.net in sarjakuva-akatemiasta jotain opastusta. Mitään yksiselitteistä ohjetta ei ole. Tapa ja tyyli on vapaa.
Timo
-
Sarjakuvani ovat ainakin tällä hetkellä aina mustavalkoisia... Sarjakuvat joita piirrän ovat enemmänkin humoristisia eivätkä realistisia, mutta kun piirrän yksittäistä kuvaa haluan sen olevan enemmänkin "aidon näköinen". Tarvitseeko yksittäisiä kuvia tussata jos käytän kuitenkin sellaista skanneria joka lukee myös lyijykynän jälkeä?
-
Jos lyijykynän jälki on selvää ja siistiä, voi tuommoinen tuottaa hyvinkin mielenkiintoisen efektin. Mikseipä sitä voisi skannata. Siis tussiviivat ja lyikkärivarjot. Why not.
Timo
-
Leo Lehtinen
Vinkki. Mene kirjastoon ja pyydä, että antavat sinulle piirustusta käsittelevän kirjan lainaksi. Sieltä löytyvät vastaukset näihinkin kysymyksiin varjostuksista. Ja vielä monta vaihtoehtoa. Itse olen lainaillut ja ostellut useita tällaisia kirjoija ja niistä oppii ja oppii ja oppii myös. Useampi satasivuisia piirustuskirjoja saa halvalla kirjatoreilta ja vastaavista jäännöseriä myyvistä kirjakaupoista.
Minkä nuorena opettelee sen vanhana unohtaa!
-
Totta, mutta ne jotka minut tuntevat tietävät että olen TODELLA laiska (noh, en ehkä liikunnallisella tasolla, mutta...) enkä jaksaisi lukea mitään sarjakuvantekokirjaa jossa varjostuksista on tietoa sellaiset 15 sivua joista puoli sivua sitä tietoa jota minä kaipaan hooahhh... No eih... Kyllähän minä voisin krijastosta sellaisen lainata, mutta usein sarjakuvanpiirrossa oppii että kokemus on parempaa kuin mikään kirjoista löytyvä tieto ja kokeneita sarjakuvanpiirtäjiähän on kvaak.fi täynnä :)
-
Ymmärrän laiskuuttasi, mutta sellaisen peruskirjan ostaminen on siitä hyvä juttu, että voit kaivaa sen aina silloin tällöin esille ja etsiä apua juuri siihen juttuun mihin tarvitset. Eihän kukaan niitä jaksa lukea alusta loppuun, vaan etsii vain sen mitä tarvitsee.
Ja perusjuttuja voi etsiä internetistäkin. On se vähän ankeaa täällä Kvaakissa, jos ei ole yhtään oma-aloitteinen, vaan odottaa aina kaikkien muiden vastaavan puolestaan...
-
Minäkin olen sitä mieltä, että niin laiska ei saisi olla, että ei viitsi muutamaa kirjan sivua lehteillä läpi. Mutta jos näin on, niin vaihtoehtona on vielä yksityisopettajan palkkaaminen. Hän voi vastata jokaiseen kysymykseesi, kunhan on ensin onkinut selville sen mikä oikeastaan on ongelmasi?
Kaikkeen oppimiseen liittyy myös ymmärtäminen. Varjoja ei kannata opetellla piirtämään mekaanisesti tai kaavamaisesti, vaan parempi on pyrkiä ymmärtämään valon ja varjon ominaisuuksia yleisemmin.
Kupla-akatemiassa http://www.kupla.net/akatemia/ tietoa on jaoteltu pieniin kokonaisuuksiin ja voisi olla hyvä aloittaa esimerkiksi luokasta 2C, missä on ihan perusjuttua Valosta ja varjosta.
Valaiseminen on niin elokuvassa kuin valokuvassa ihan oma juttunsa. Sarjakuvassa se on helpompaa. Siinä voi miettiä vain millaisen lopputuloksen eli vaikutelman haluaa.
Se, miten toteutat varjot teknisesti, riippuu myös siitä millaisen tai minkä tyylisen sarjakuvan haluat tehdä? Nykytekniikalla minkä tahansa piirroksen tai maalauksen pystyy jo monistamaan, eli siinäkin mielessä tämä on aika helppoa. Kupla-akatemian luokasta 1C löytyy luku, Harmaan merkitys kuvassa, josta on sitten linkkejä siihen, miten "piirtämällä" saadaan aikaan harmaata.
Käytännössä voit etsiä vaikka jonkun sarjakuvan "malliksi" ja yrittää sitten, tavalla tai toisella, saada aikaan saman laista. Vain lopputulos merkitsee, samaan tulokseen pääsee monella tapaa.
-
Ja vielä pitää mainostaa Akatemian Pohjakerroksesta eli Auditoriosta löytyvää Päivänsädettä. Se on sellaanen käyttäjäläheisempi, eli interaktiivsempi Shockwave-kuvaus tai kertomus aiheesta.
-
Jos aikoo oppia vain tekemällä, voi huomata menevänsä perse edellä puuhun.
Kirja vain käteen ja opiskelemaan!!
-
Itse asiassa kirjat voi heittää mäkeen ja mennä "luontoon" opettelemaan. Piirtämään mallista. Elävää elävää.
Kyllähän kirjoista varmasti voi saada neuvoja esim. tekniikkaan, mutta se todellinen taito löytyy vain opettelemalla piirtämään oikeita asioita.
Näin siis puhuu (varoittavana esimerkkinä?) henkilö, joka on suurelta osin oppinut piirtämään sarjakuvista.
-
Joo, mallista pitäisi piirtää. Mutta taidekoulussakin on opettajat, jotka neuvovat Millä Keinoilla päästään haluttuun lopputulokseen esim. elävää mallia piirrettäessä. Tämä siksi ,että jokaisen ei tarvitsisi keksiä pyörää uudelleen. Teoriaa ja tekniikkaa kannattaa opetella myös kirjoista, mielestäni.
Mutta jokainen tyylillään.
-
Itse asiassa kirjat voi heittää mäkeen ja mennä "luontoon" opettelemaan. Piirtämään mallista. Elävää elävää.
Kyllähän kirjoista varmasti voi saada neuvoja esim. tekniikkaan, mutta se todellinen taito löytyy vain opettelemalla piirtämään oikeita asioita.
Tasapaino on mielestäni avain ja rikkaus: Sopivasti elävää mallia, kirjoja, neuvoja muilta ja omaa yrittämistä erehdyksineen. Kyllä se taito on monien tekijöiden summa. Elävä malli on kyllä yksi tärkeimmistä. Se myönnettäköön.
-
Totta, mutta ne jotka minut tuntevat tietävät että olen TODELLA laiska (noh, en ehkä liikunnallisella tasolla, mutta...) enkä jaksaisi lukea mitään sarjakuvantekokirjaa jossa varjostuksista on tietoa sellaiset 15 sivua joista puoli sivua sitä tietoa jota minä kaipaan hooahhh... No eih... Kyllähän minä voisin krijastosta sellaisen lainata, mutta usein sarjakuvanpiirrossa oppii että kokemus on parempaa kuin mikään kirjoista löytyvä tieto ja kokeneita sarjakuvanpiirtäjiähän on kvaak.fi täynnä :)
Jos jaksat täältä kysellä, niin varmaan jaksat kirjaakin selata. Eihän sitä koko kirjaa tartte lukee jos on kiinostunut vaan yhdestä asiasta.
-
Juuh, mulle on sanottu jo aika monta kertaa tässä keskustelus että "Ei koko kirjaa tartte lukee" joten sanokaa vaikkapa muita ideoita, mutta älkää toistako tota samaa :P
-
Lainaat kirjastosta kuvitetun version Danten Jumalaisesta näytelmästä. Niitä kuvia kun tutkit niin opit kaiken varjostamisesta. Periaate on se että mitä tummempaa varjoa teet, sen tiheämpää tai paksumpaa viivoituksen(tai pisteytyksen tai ruudutuksen tai...) pitäisi olla. Vaaleampiin kohtiin taas vähemmän tai kaposempia viivoja. Helppoa vai mitä? ::)
Tässä esimakua kuvista, mikäli opus ei ole entuudestaan tuttu:
http://rivendell.fortunecity.com/mage/719/direct1/art_list.html
Vaan älä ihmeessä vedä mitään johtopäätöksiä noiden nettikuvien perusteella. Ihan puuroahan nuo näytöllä on. Gustav Dorén taide pitää nähdä isossa koossa painettuna. Nehän on itse asiassa kaiverrettuja mut sillä ei oo mitään väliä. Ihan samalla tavalla jutut toimii piirrettäessäkin.
Tutkimaan ja töihin vaan!