Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvantekijöiden keskustelut => Luomistyö, käsikirjoittaminen ja kääntäminen => : Viltuska 04.12.2003 klo 13:09:29
-
Ajattelin tässä kysellä vähän porukoilta, että mikäs oli se ensimmäinen sarjakuvasi. Okei, todennäköisesti harva muistaa tarkalleen mikä se ihka ensimmäinen tuotos oli, mutta olisi kiva tietää millaisia sarjiksia jengi rustaili niillä pikku kätösillään kauan ennen mustepullojen ja valopöytien aikakautta.
Itselläni homma alkoi joskus kuusivuotiaana kun kuulin radiosta, että Teräsmies oli delannut. Se oli aika kova shokki ja aloin työstää traumaani sarjiksen kautta. Teoksen nimeksi tuli "Super Man ja Ihmisrobotit". Siinä Teräsmiehestä tehtiin kopio, joka lopulta tappoi alkuperäisen Teriksen. Sarjiksen lopussa todettiin: "Supermanin sisäelimet lentävät ulos ja hän kuolee."
Veikkaanpa, että DC soi teräsmiehelle hieman armollisemman poismenon, vaikkakaan en ole vieläkään nähnyt alkuperäistä tulkintaa tästä tapahtumasta.
-
Varmaankaan et tarkoita ensijulkaisua ( http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?board=12;action=display;threadid=56 ).
Mulla ihan ensimmäinen sarjakuva on unohtunut. Todennäköisesti kyseessä oli kuitenkin jonkinlainen tikku-ukkoviritelmä about 17 vuoden takaa. Niihin aikoihin (ja ehkä vähän aikaisemminkin) piirtelin tikku-ukkosarjiksia mm. kung-fuista (innoittajana mikäs muu kuin Frederikin laulu. Ja se olisi kiva saada taas. Alkuperäinen Afric Simonin Kung Fu fighting löytyy kyllä vinyylinä). Niitä piirtelin milloin mihinkin ja mulla on vieläkin pari Anu ja Antti -albumia, joiden sisäkannet on täys noita kung-fu -sarjakuvia (nykyisin niistä on melko vaikea erottaa, kuka on kuka ja kuka lopulta voittaa).
Myöhemmin (1987) mukaan tuli Tähtien sota ja supersankarit. Ja vähän aikaa oli myös sotasarjakuvat (Kun Tähtien sota loppui 87 jatkoin tilausta korkkreilla ja se vaihtui pian Action Forceen).
-
Ihan ensimmäistä en muista, mutta Wilpuri-sarjakuvia on tullut piirreltyä 7-vanhasta lähtien.
Tässäpä muutama esimerkki ensimmäisistä sarjakuvistani:
Pahat ruiskajaiset (kaksijalkaisia, kädettömiä olentoja, jotka ruiskuttivat jotakin nestetta pitkästä letkusta :P) hyökkäävät vilpurin linnakkeeseen, mutta Wilpuri pistää koko sakkia köniin.
---
Wilpuri maalaa talonsa kattoa, mutta toistuvasti liukastuu märkään maaliin ja liukuu persmäkeä alas.
---
Wilpuri putoaa pilvenpiirtäjän katolta (tai korkealla olevasta ikkunasta... ???) ja mätkähtelee pitkin ikkunalautoja ja markiiseja. Hämmentävää yhtäläisyyttä Nokanneulan tapauksen kanssa.
---
Wilpuri katselee Hiiri Hipsuvarvasta teeveestä, kun maan alta nousee Reivi Rakkulan linna ja vilpuri joutuu taistelemaan ilkeän reivin ja hänen vaimonsa kanssa.
---
Wilpuri ja Wolpuri yrittävät valloittaa vuorta, mutta havaitsevat, että vuorella asuu limaolentoja. Wilperit päättävät antaa kyytiä moisille kummajaisille.
---
Eräs piiitkä sarjakuva, jota tein joskus viidennellä, oli Suosaari. Sivuja oli aivan törkeästi, mutta tarina jäi kesken. Tarina alkaa siitä, että Wilpuri ja muut wilperit rupeavat tutkimaan hevostallilla sattunutta teurastusta (siis hevosten). Sankarimme päätyvät suosaarelle, jossa asuu ilkeä tohtori, jolla on kaikkia mutantteja yms. kummaa saari pullollaan. En muista juonesta enää juuri mitään, mutta se oli pitkä, mutkikas ja täynnä omituista huumoria ja räjähtävää toimintaa. Tuohon saavutukseen en enää pystyisi.
-
Kun luin joskus 1972-73 Aku Ankasta Barksin Vanhan linnan salaisuuden, kuuden-seitsemän vanhana, innostuin siitä niin kovasti että tein sen pohjalta omaa sarjaa. Nerokkaasti lisäsin vaan "Akun" eteen "S":n ja tein Saku Ankan seikkailuja linnan sokkeloissa. Omaperäinen nero jo heti alusta! ;D
Vasta vähän myöhemmin yritin keksiä kokonaan omia hahmoja. Piirsin lehtiä suoraan huopakynällä (m/v - en jaksanut värittää!) A4-arkeille jotka oli niitattu kiinni.
Valitettavasti yhtään ei ole tallella. Huonoa piirrosjälkeä häpeillen poltin kaikki joskus 10-12 vuotiaana saunan uunissa. Kirottua...
Timo
-
Herra Lisko - maailman rikkain dinosaurus, joka asuu rahasäiliössä.
Ja sillä oli Raku niminen hulttioveljenpoika, jolla oli hoidossa kaksi erivärisistä lakeista tunnistettavaa veljenpoikaa .Ensimmäiset noin vuodelta -78. Muuten täysin itse keksitty ja omaperäinen aihe, paitsi että rahasäiliössä oli samanlainen salakäytävä kuin maailman vahvimman Nallen Sudella :-X
Piirsin lyijykynällä a5-kokoon ja väritin suoraan huopakynillä , jos viitsin.
(http://www.kolumbus.fi/jik/hralisk.jpg)
(yhtäläisyydet mihinkään kiistetään ;) )
Välillä keskityin tuottamaan piirros"elo"kuvia Jippo-lehden mukana tulleelle taikalyhdylle.
Pisin taisi olla yli sataruutuinen Narnia-aiheinen härö kokoillan mykkäfantasia.
muokk: näytekuva
-
kuinka jeesus kuolee pääsijäisenä.
-
Ihan ensimmäinen taisi olla eräs ala-asteen alimmilla luokilla piirretty yhden sivun mittainen tarina rattijuoppouden vaaroista. :D
Siinä eräs lihava mies otti vähän kuppia ja heitti tyhjän viskipullon ikkunan läpi takapihalle, jossa niitä pulloja oli ennestään jo miehen korkuinen kasa. Seuraavaksi hemmo lähti ajelemaan autolla kunnes syöksyi viimeisissä ruuduissa sillankaiteen läpi jokeen ja hukkui.
Seuraava (olisikohan 5-6 luokalla piirretty) tarina käsitteli zombeja. Tapahtumapaikka oli taverna yhden keskiaikaisen kylän laitamilla.. Baarissa oli joku riehakkaasti käyttäytyvä miesjoukko juhlimassa ja kun tarjoilijanuorukainen läikytti vahingossa olutta yhden juhlijan rinnuksille niin tämä heitti suutuspäissään kirveen pojan otsaan.
Seuraavana päivänä paikalle saapui pojan kostonhimoinen isä jolle nämä samat miekkoset nauroivat vain päin naamaa, ukon pyytäessä tarkempaa selvitystä pojan kuolemasta.
Vanhus olikin sattumalta hyvin voimakas velho, ja poistuessaan ravintelista manasi hän kostoksi kaikki läheisen hautausmaan kalmot hyökkäämään joukolla tavernaan ja lahtaamaan sen aikaisemmin mainitun miesjoukon. Eli lopussa lenteli melko runsaasti verta ja ruumiinosia 8)
Zombit muistuttivat jostakin kumman syystä hyvin paljon sitä Ihmenelosten Möykkyä.
-
ensimmäinen sarjakuvani taisi olla kahden sivun pituinen juttu koulusta jossa olikin ihmislapsien sijasta eläimiä. juonta en tarkalleen muista, mutta tapahtuma paikka oli ruokala. nyt se on varmaankin kadonnut jonnekkin kaatopaikan uumeniin, ellei se löydy tuolta minun "arkistoistani".
-
Ihka ensimmäinen sarjakuvani oli sarjakuvalehti nimeltä Ghostbusters 10 - tiedä sitten, mistä tuo 10 tuonne tuli. Haamujengin seikkailuja, mutta täysin eri hahmoilla. Kaverin luona muistaakseni selailtiin Ghostbusters-lehteä, mutta ei sitten niin paljon, että olisi hahmot jääneet mieleen. Tuo tekemäni lehti, on muutamasta A4:sta nidottu lärpäke, jossa on pari seikkailua ja vanhasta Pahkasian numerosta kopsattu tehtäväsivu. Ihan mahtavaa tajunnanvirtaa koko lehti, nykyään sitä on liian kriittinen rönsyileville ideoille.
-
Kaverin kanssa aloitettiin ala-asteella yhteissarjis nimeltä Boober Scoober (uskomaton nimi, älkää kysykä mistä tulee) Se oli sellainen supersankarisarjis josta kasvoi eräänlainen Tähtien Sota parodia. Eihän siitä tullut ikinä valmista kun meikä vain kehitteli hienja ideoita mitä jaksossa XII tapahtuu vaikka piiros eteni vasta jaksossa V. Kuten tavallista kaveri jäi kelkasta ja piirtelin sarjista vähän aikaa yksikseen kunnes koko homma jäi siihen.
Luulin koko sarjan kadonneen lopullisesti, kunnes muuton yhteydessä löysinkin joitakin sivuja. Se olikin skitsompi kuin muistinkaan mutta oikeastaan aika hyvä, tuollahan se on pöytälaatikossa tallessa.
Lapsena minulla oli tapana kehitellä megalomaanisia sarjakuvia jotka eivät edenneet oikeastaan mihinkään. Nyttemmin olen keskittynyt lyhyempiin, niin saatan saada ne jopa valmiiksi. Ainakin teen käsiksen ennen piirtämistä.
-
Eka sarjakuvani oli "Näkymätön mies vastaan Kuuden miljoonan dollarin mies". Olin kuuden tai seitsemän vanha.
Ei siis mikään omaperäisyyden riemuvoitto... ;) Pläjäyksessä nuo suuresti diggaamani tv-sarjasankarit ottivat mittaa toisistaan.
En nyt tähän hätään saa päähäni, miten olin ratkaissut näkymättömyyden... ;)
Melko pian tämän jälkeen pitkäaikainen supersankarihahmoni "Timppa" syntyi. Sarjakuvien tyyli oli paljon velkaa... öh... no, en saa nyt sitä animaatiota mieleeni, joka pyöri Pikku-Kakkosessa. Semmoinen jossa paperista leikatut hahmot hymyilivät ja sosialidemokraattinen onni vallitsi.
-
Seitsemän vuotiaana opettelin piirtämään Masin, ja niittasin piirtämäni sivut albumiksi. Juonta oli vain pitimiksi ja taustalle eksyneet epäonnistumiset ja sutut oli lukijan huomion minimoiseksi kuitattu teksteillä: "ei kukaan" "ei mikään". Mutta hieno se on vieläkin!
-
Siskoni piirsi kuvan jossa oli "Tex Tiili", cowboyhattuinen tiili. Olin jotain 6v, varastin suojaamattoman tiilidesignin ja piirsin tiilisarjakuvan about joka päivä. Ainoa jonka muistan, oli "Pyramidin arvoitus". Tiiliukot ajavat jeepillä maastossa, jossa on pyramidi. "Pyramidi Suomessa", ihmettelee toinen, ja he menevät tutkimaan. Käy ilmi että se on rikollisten piilopaikka ja tiilet pidättävät heidät. Siinä iässä tää tuntui ihan relevantilta jutulta.
Kaikki tiilijutut hävitin, se vituttaa. Viekää kakaroiden käsistä valmiit sarjakuvat ja pankaa lukkojen taakse, tuhoavat ne muuten.
-
Hupu, Tupu ja Lupu pyytävät Akua ja Iinestä tuomaan kaupasta "kalkkia" ja "pulkkaa" ja pettymyksekseen saavat mitä pyytävät.
Akun ja Iineksen jalat venyvät ja venyvät, kunnes maapallo on vain pieni pallukka heidän allaan.
Nämä taisivat olla A6-kokoisia leikeltyjä, langalla yhteen ommeltuja paperinpaloja. Olisinko ollut viisi- tai kuusivuotias. Harmillisesti hävisivät tietysti jo kauan sitten, kuten ala-asteikäisenä kirjoitetut humoristiset Tarzan ja papukaija -eepoksetkin.
Rääkkäykseen, pettymyksiin ja spekulatiivisuuteen liittyvät teemat ovat vallinneet myös sittemmin.
-
Taisi olla joko violetilla tussilla kopiopaperille piirretty Katti Kuttinen (joka muuten apinoi Karvisen Halloween- tarinaa 1:1), tai sitten joukko kuulakärkikynällä aaltopahville piirrettyjä Tosimies- strippejä :P Ikää oli sellaiset 7-8 vuotta.
-
Eka sarjakuvani oli varmaan 3. luokalla tehty Tätien sota-irvailu, jossa yritin matkia Wallun piirrostyötä. Tein sitä kai täydet 3 osaa lyijykynällä ruutupaperille.
Sen jälkeen tuli indiana-jones -henkinen De Sert joka seikkaili aavikolla, mutta en koskaan oikein keksinyt mitään kummoista tekemistä sinne. mitä nyt pientä väkivaltaa. De Sert oli aika psykoottinen kaveri.
Captain Comic-pelin innoittamana De Sertistä synti Micon the Space Guy joka oli myös alun perin lähinnä ihmisten silppuamista ja päämäärätöntä seksiä (murrosikä iski päälle). Hahmo on siitä pikkuisen kehittynyt (kuten myös tekniikka), nyt olisi saagan verran käsikirjoitusta, valmista matstskua 7 sivua.
-
Minullapa on tuo ensimmäinen sarjakuva vielä tallella! Onneksi se löytyi vanhojen piirustusten seasta sillä minkäänlaista muistikuvaa ei minulla siitä ole.
Pikaisella laskutoimituksella selviää että olin 5v 9kk kun sen tein.
Skannasin sen, joten tässäpä tämä:
(http://koti.welho.com/apuska/sarjikset/sarjis-s.1-huhtikuu-79.jpg)
(http://koti.welho.com/apuska/sarjikset/sarjis-s.2-huhtikuu-79.jpg)
Sivu 3
http://koti.welho.com/apuska/sarjikset/sarjis-s.3-huhtikuu-79.jpg
Sivut 4-5
http://koti.welho.com/apuska/sarjikset/sarjis-s.45-huhtikuu-79.jpg
(http://koti.welho.com/apuska/sarjikset/sarjis-s.6-8-huhtikuu-79.jpg)
Tuon kakkossivun haarniskamiehen esikuvana on selvästi toiminut vanha sarjakuva. Äijän nimi oli muistaakseni Rautaparta tms. Se oli stunttimies? joka hyppäsi sokerista tehdyn lasi-ikkunan läpi ym. ja albumin lopussa taisteli jotain robottidinosaurusta vastaan. "Luin" tuon kymmeniä kertoja kirjastossa aikoinaan. Muistaako kukaan mikä se oli? Tekijä taisi olla suomalainen.
feikkiedit:
Hmm... kuvat pienenivät, mutta niitä ei pysty klikkaamaan suuremmiksi?
-
Tuon kakkossivun haarniskamiehen esikuvana on selvästi toiminut vanha sarjakuva. Äijän nimi oli muistaakseni Rautaparta tms. Se oli stunttimies? joka hyppäsi sokerista tehdyn lasi-ikkunan läpi ym. ja albumin lopussa taisteli jotain robottidinosaurusta vastaan. "Luin" tuon kymmeniä kertoja kirjastossa aikoinaan. Muistaako kukaan mikä se oli? Tekijä taisi olla suomalainen.
Sirolan Apassit ?:
http://www.kaapeli.fi/~sarjaks/alan/kirj/albm.html
-
Luultavasti jokin täysin käsittämätön korkeintaan 5-vuotiaana piirretty ihmeräpellys, jonka kuvista puolet piirretty mallista ja puolet läpi. Kadonnut sitten kaappien syövereihin.
-
Muistaakseni ensimmäinen tekemäni sarjakuva oli joku ihme tikkukkosarjis ja seuraavassa sarjakuvassani olikin sitten jo ihan kunnon hahmokin. Loin sitä sarjakuvaa varten jonkun ihme hamsterihahmon. :)
-
Ensimmäiset kaverini kanssa luomat sarjakuvasankarit olivat nimeltään Hintti ja Hontti. Äidin ilmeessä olikin sitten ihmettelemistä kun näytimme hienot sarjiksemme hänelle ;D
-
Aivan ensimmäinen sarjakuvaksi (niukin naukin) lueteltava tuotos löytyy lapsuuspiirustuksien pinosta. Luin sen pitkästä aikaa tuossa vuosi sitten ja tekstien seuraamisen kanssa oli pienimuotoisia ongelmia, koska en silloin vielä osannut kirjoittaa. Tekstit olivat lähinnä kopioidut jostain valmiista tekstistä (Ja kirjaimet olivat melkein kuin piti).
90-luvun alussa osallistuin Paltamon kansalaisopiston sarjakuvakurssille ja siellä tulikin sitten ensimmäiset ihan sarjakuvat piirrettyä. Voi olla, että se oli myös osa syynä sarjakuvainnostuksen viriämiseen.
-
Joskus piirsin lehteä jonka nimi oli ...on vähän niin kuin kuu...
Piirtäminen loppui yläasteelle mentäessä tuossa 5 vuotta sitten ja no..eipä ole mitään tullut kun ei enää ole innostusta eikä taitoakaan parantaa.
ps.nuo pisteet kuuluivat lehden nimeen,eli ne eivät ole mitään sellaisia jatkuu-pisteitä. ;D
-
Hiih, mie muistan. Olin joskus pienenä Teneriffalla ja sain sieltä veljeni kanssa kaksi lelua, jotka muotoutuivat ties mihin muotoihin (jotain jauholla täytettyjä ilmapalloja, joilla liimattu nenä ja suu). Jotenkin tuli mieleen, että ne olisivat joitain avaruusolioita ja siitä tein sitten kymmenkunta erinlaista strippiä, miten nämä ötökät laskeutuivat maahan ja ampuivat pyssyllä perunamuusia ihmisiä kohti. Joo, tiedän, ei sieltä kaikista järkevimmästä päästä, mutta tällainenhan mie aina olen ollut, logiikan taju kokonaan kadoksissa.
-
Luulen muistavani ensimmäisen sarjakuvani... pidin pienenä ihan hurjasti hevosista, joten sinne päin olivat sarjakuvatkin. Olen jopa myynyt niitä silloiseen 50 penniin tai 1 markkaan. Ja kummallista kyllä, ihmiset osti niitä. Minusta oli hauska huomata näin jälkeenpäin, kun olen tekemässä opinnäytetyöksi sarjakuvakirjaa (joka ei koskaan varmaan valmistu), että olen oikeastaan pienen ikäni pitänyt ja tehnyt sarjakuvia.
-
Vanhan muisti ei onneksi ulotu niin pitkälle menneeseen. Kuvittelisin joskus 60-luvun lopussa piirretyn ensimmäiseni olleen aika heikkoa jälkeä. Vielä ensimmäiset julkaistutkin 80-luvulla olivat surullista nähtävää. Mutta nyt! Nyt on ensimmäinen nelivärinen, 46-sivuinen albumi mennyt KIRJAPAINOON! Kuukauden päästä saan nähdä, millainen on lopputulos.
Vanhempi, viisaampi mies kertoi itseäänkin vanhemman, viisaamman hänelle sanoneen: "Susi tuli, mutta älä välitä, ensi kerralla varmaan onnistuu paremmin." Saan lohtua näistä sanoista, ja jos ne ketään muuta auttavat, niin hyvä sekin.
-
Mutta nyt! Nyt on ensimmäinen nelivärinen, 46-sivuinen albumi mennyt KIRJAPAINOON! Kuukauden päästä saan nähdä, millainen on lopputulos.
Himputti! Hienoa! Onnittelut! Mikäs on alppari nimeltään ja milloin tulee kauppoihin?
Timo
-
Ensimmäinen oikea sarjakuva oli omaperäisesti nimetty "Pam Tero". Tietysti länkkäri. Sain kovalla yrityksellä valmiiksi yhen sivun jutun, jonka lopussa Pam Tero ampui Timpan, eli veljeni. Olinkohan pahastikkin häiriintynyt..
-
Mikäs on alppari nimeltään ja milloin tulee kauppoihin?
Kustannusammattilaiset kertovat, että Marian Koodia pitäisi löytymän kauppojen hyllyistä helmikuun alussa. Ensimmäinen sarjakuva-aluevaltaus muuten heidänkin firmassaan, saa nähdä, miten pisnes jatkuu. Ovat mukavia ihmisiä siellä, ja kuulemma uteliaita laadukkaan (miten tuon sanan sitten tahtookin ymmärtää) sarjakuvan suhteen, että siitä itsekullekin aktiiville vinkkiä lähettää demokopioita tyrkylle kustannusosakeyhtiö Kirjastudioon.
-
Meikäläisen ensimmäinen sarjakuva...hmmm. Tein melko snadina joo, se oli semmonen sekava sarjakuva hiirien kotitalosta, missä ne touhus kaikkea kivaa. se oli mykkäsarjis joskus 4-5 -vuotiaana, 6-vuotiaana piirsin minun ja kavereitten seikkailuja jossain ihme salaisuustalossa.
Saattaa olla että oon aikaisemminkin piirrelly jotain, mutta nää on joitakin jotka muistan elävästi...
-
Heti rupesin vääntämään albuminmittaista sarjista suomalaisesta Mustanaamion näköisestä antisankarista nimeltä Mustonen. Olin jo lukiossa, eli ennen sitäkin olen piirtänyt ja paljon, mutta sarjakuvaa en muista yrittäneeni. Tuohon Mustoseen tein muutaman sivun alkutarinan ja muuan Keränen lupasi näpytellä käsikirjoituksen.
Luonnostelin lyijykynällä A4-kokoiseen ruutuvihkoon ehkä 10-15 sivua, mutta syystä tai toisesta Keräsellä on käsikirjoitus vieläkin tekemättä. Alkutarinan sivut on puhtaaksipiirretty A3-piirrustuskartongille, mutta hävisivät salaperäisesti n. 8 vuotta sitten. Olivat todennäköisesti asuintalon kellarissa, hatarassa häkkivarastossa. Samassa paketissa hävisi paljon piirros-originaaleja, mm. Nappo -nimimerkillä tekemiäni pilapiirroksia joita on ilmestynyt Kainuun Sanomissa vuosina -90-92. Siitä olen saletti että roskiin ei vahingossa mennyt; oli pahvinen salkkumallinen laatikko, johon mahtui B3-kokoinen paperi taittamatta.
Sen sijaan luonnosteluvihko pelastui: se oli tuolla samaisella Keräsellä, joka palautti vihkon n. 15 vuotta lainassaolon jälkeen.
-
ensimmäinen tais tulla joskus 8 vanhana. joku ukko ampu toises ruudus luodin kohti toista ranea ja sanoi:"tämä on patriootti-luoti" (tai jotain) sitten toisessa ruudussa kosahti ja kolmannessa se ammuttu ukko oli hiilikasana.
-
Ensimmäiset valmiit taisi olla sellaisia tikku-ukko sarjiksia jossa oli kaksi eriväreillä piirrettyä ninjaa. Ainoa väri näiden ninjojen lisäksi oli tietysti "verikynällä" tehty punainen. Inspiraatio lienee tullut ensimmäisistä pelikonsolien taistelupeleistä sillä juoni rajoittui roisiin ja verentäyteiseen taisteluun.
Sitten ensimmäinen ns. oikee sarjis jonka nassikkana piirsin ihan loppuun asti oli "Purppura Nalle". Tiedä häntä mistä ideat tähän sarjikseen on lähtöisin. Siinä oli kuitenkin pienvaras nimeltään Purppura Nalle pääosassa. Nalle piiloutuu metsään varastettuaan sämpylän, sen seurauksena löytää kultasen lohikäärmeen, joka kuljettaa sankarimme saarelle, jossa on jotain epämääräsiä kultisteja ja Saatana. Nalle onneksi löytää räjähtävän kepin (???) ja räjäyttää sekä Saatanan että itsensä pois saarelta...
tuo sarjakuva onneksi löytyy yhä hyllystä.
-
Eka sarjakuva tuli joskus neljännellä tai viidennellä luokalla, kun teimme luokan omaa lehteä ja minä tarjouduin parin kaverini kanssa tekenään siihen sarjakuvan, jossa seikkaili vaaleanpunainen elefantti, joka verhoutui siniseen viittaan ja naamioon. Kysyinen tarina oli mielestäni kohtalaisen hyväkin, mutta valitettavasti tämä mestariteos on kadonnut aikoja sitten.
-
Ensimmäinen sarjakuva? Kalevala-parodia "Walegala: retki Pohjolaan", jossa seikkailivat Lemmingäinen ja Goggolintu. Piirsin tämän joskus 5-6 luokalla... Seitsemäs osa jäi joskus kesken kun into loppui. Sarja tosin oli jo vieraantunut melko kauas Kalevalasta, sillä uusia hahmoja vilisi vaikka niillä ei Kalevalan kanssa mitään tekemistä olisikaan.... Nykyään niitä lukee tippa silmäkulmassa, kankeaa piirtojälkeä ja puuttuvia taustoja ihaillen... Olivat ne aikoja ne. Kaikki ovat vielä tallessa ja hyvässä kunnossa, voisi vaikka nettiin laittaa (jos kehtaan, kökösti piirrettyjä). Aika multaa muistot.
-
Minun eka sarjis oli sellainen kun tyttö menee metsään ja kerää marjoja ja sitten se menee kotiin tekemään piirakkaa ja sen kaverit tulee sinne syömään...
Nykyään teen isompaa sarjakuvaani. Sen nimi on Necorin...
-
Eka sarjakuvaksi luokiteltava kyhäelmäni oli Marino - kaunis tyttökissa, joka seikkaili jatkosarjakuvassa päiväkirjojeni sivuilla.
Olin tuolloin 9v.. eikä olisi heti arvannut että Marinon seikkailut kertovat suhdeongelmista kaupungin kollikissojen kanssa.. Marino vaihtaa poikaystäviä kuin sukkia ;D näitä oli mm. Chéri (pelimies), Deiv (kuolee) ja Morgan (naapurinpoika ja lopulta Se Oikea). Sarjaan kuului myös muita eläimiä kuten jäniksiä ja oravia. Jatkoin sarjaa 11 -vuotiaaksi asti.. Ja ei se niin pöljältä vaikuta. Ehkä voisin piirtää joskus koko sarjan uudestaan paranneltuna ;)
-
Hmm, ensimmäisiä sarjakuviani oli varmaankin (minkä näin itsekin muistan) n. 9 vuotiaana piirtämäni strippi-sarja Vilma nimisestä koirasta (piirsin sitä monta vuotta keksien uusia hahmoja ja vähän "uudistaen" ulkonäköä). Samoihin aikoihin piirsin myös kahdesta linnusta Tompasta ja Hompasta samankaltaisia lyhyitä sarjakuvia. Niitä minulla on vieläkin pari säästössä.
Ja sitten en tiedä voiko niitä nyt ihan sarjakuviksi sanoa, mutta miulla oli myös pienempänä tapana piirtää semmoisia kuvasarjoja, jotka aina kertoi semmoisen pienen tarinan. Niissä ei ollut tekstiä eikä puhekuplia. Leikkelin semmoisia paperilappuja, joihin piirsin aina. :D Yhden muistan semmoisen (on säästössä tuolla jossain ehkä) kissa emo, jonka pennun pöllää paha kissa lauma. Sitten se kissa emo menee pyytää apua koiralaumalta, jotka sitten taisteltuaan saavat kissan pennun haltuun. jou.
-
Sitten ensimmäinen ns. oikee sarjis jonka nassikkana piirsin ihan loppuun asti oli "Purppura Nalle". Tiedä häntä mistä ideat tähän sarjikseen on lähtöisin. Siinä oli kuitenkin pienvaras nimeltään Purppura Nalle pääosassa. Nalle piiloutuu metsään varastettuaan sämpylän, sen seurauksena löytää kultasen lohikäärmeen, joka kuljettaa sankarimme saarelle, jossa on jotain epämääräsiä kultisteja ja Saatana. Nalle onneksi löytää räjähtävän kepin (???) ja räjäyttää sekä Saatanan että itsensä pois saarelta...
Ihan ykkönen. Naureskelin tälle silmät vetisinä :,D
Vaan, jos ihan ketjuun liittyen yrittäisin muistella varhaistöitäni. Ensitekeleestäni ei ole varmaa muistikuvaa, mutta ensimmäisten joukossa on ainakin ykkösluokalla puuvärien ja siskon palapelirasian kanesta leikattujen kappaleiden avulla kyhäämäni perin tylsä 'Muumi Robin Hood'. Tarina keskittyy Muumipeikon eli Robin Hoodin ja Marianin eli Niiskuneidin häihin. Annoin sen tehtyäni luokkani opettajalle, enkä ole sen koommin nähnyt, mutta muistan yhä rikkaan alkudialogin menneen jokseenkin näin:
Muumi Robin: *istuu mietteliään näköisenä jossain linnan pihalla*
Marian Niiskis: "Robin, mitä sinä mietit?"
Muumi Robin: "En minä mieti. Minä pohdin."
Marian Niiskis: "Mitä sinä pohdit?"
Muumi Robin: "Hääpäivää."
Vielä kun muistaisin lopun, vaan tuskin se tuota jännemmäksi muuttui.
Ai niin. Ja nyt vasta tuli mieleeni, että tätä ennen olin jo ehtinyt tehdä ainakin 'Kasviksia Kotimaasta' sarjakuvalehdykkäisen. Se tapahtui jo ennen kun osasin kirjoittaa, joten isä ystävällisesti tarjoutui tekstaamaan sen sanelustani. Se kertoi tarinan seikkailulle lähtevästä porkkanasta, joka päätti pärjätä yksin, ilman muita vihanneksia, mutta eipä pärjännytkään.
-
7- vuotiaana joku tällänen:
Bobby oli taas kerran työtön . Kun Bob käveli kotia kohti, niin hän huomasi ilmoituksen jossa luki:
"Pätevä puutarhuri saa paikan"! Silloin Bobby muisti, että oli saanut puutarhurin koulutuksen.
Bob ryntäsi sisään ja pyysi paikkaa.
-Saanko paikan? Olen saanut puutarhurin koulutuksen! Bob kysyi.
-Hmm... Koska olet ensimmäinen ja olet saanut koulutuksen... Saat paikan!, Bobbylle vasttiin.
-Kiitos oikein kovasti!!,
-Tule huomenna kello 9:00!
-Totta maar tulen!
Bobby ryntäsi riemuissaan kotiinsa ja leipoi kukkakakun.
-Bobby, mitä sinä...
oikein nyt...
.aiot tehdä?
Pallero kysyi.
-Sain töitä! Sain sain sain!
-Hienoa.mutta...mistä?
-Kukkaliikkestä! Työt alkaa huomenna!
Ahaa… kiva. Mitä muuten teet siellä?
-En vielä tiedä. Luulisin, että saan pääpuutarhurin paikan.
Seuraavana päivänä kun hän tuli puutarhalle ja kysyi, mitä hänen
pitäisi tehdä niin työnjohtaja vastasi:
-Sinun täytyy hoitaa tuota lihansyöjäkasvia. Antaa sille ruokaa, kastella
sitä ja hoivata sitä.
"Glunks", pääsi Bobyn kurkusta kun hän näki miten iso
lihansyöjäkasvi oli.
Sitten...se kasvi hyökkäsi, ja yritti saada Bobyn kiinni, mutta joutui tyytymään vain Bobyn lapaseen . Bob suuttui ja huusi kasville. ...
ja repi lapasensa takaisin.
”Älä KOSKE LAPASIINI!”
-*Kasvia* Jaahas! Aletaan sitä uhittelemaan! Täältä peseee!
Kasvi hyökkäsi Bobyn kimppuun ja alkoi pestä Bobbya paloletkulla.
Pomo saapui paikalle.
-Kuules nyt, Bob,
....jos et ala ottamaan tätä työtä kunnolla, en voi muuta kuin antaa sinulle potkut."
Enhän minä sitä tehnyt.
- Niin, ja lehmät lentää! Aavekkos?
-No e-ei mutta tuo lihansyöj...
-No höpönlöpön. Saat vielä yheden mahdollisuuden, joudut tyytymään kukkien kasteluun!
Aku rupesi kastelemaan kukkia mutta yht'äkkiä...
Letkusta ei tullutkaan enää kuin muutama pisara. Bob oli ihan ihmeissään ja meni katsomaan, oliko joku vahingossa kääntänyt hanan kiinni. Bob alkoi kääntää hanaa auki, mutta letkusta ei tullut vettä. Hän käänsi, käänsi ja käänsi, kunnes yht'äkkiä tunsi olevansa nilkkojaan myöten vedessä. Bobby katsoi taakseen ja huomasi kasvin takanaan, ja säikähti.
- Hui kauhistus! hän huudahti. - Pomo, tule...
...katsomaan! todistan sinulle, että minä en ole syyllinen"
Pomo tuli, ja katsoi Bobyn touhotusta, ja sitten kasvia, jota Bob osoitti.
Kasvi oli aivan normaalin näköinen, eikä yhtään väkivaltainen.
Pomo sanoi:"...
- No mitä nyt, Bob? Etkö näe että olen
puhelimessa?
- Mutta, mutta, olen syytön., Bob selitteli.
- Tuo kasvi on vaaraton!
- Sait potkut.
Illalla kun Bobby taapersi suruissaan kotiin niin
hänen kännykkänsä soi.
- Saimme juuri tietää, että kasvi, jota hoidit, olikin vaarallinen, vaikka ei näyttänyt siltä.
Pahoitteluni. Huolitteko enää paikkaanne takaisin?, pomo selitti.
Bob vastasi:
- Jahas! Ettekö tule toimeen ilman minua? Kyllä minä tulen takaisin jos saan tuntuvan palkankorotuksen.
- Toki, Bob, mutta vain jos teet 2 viikkoa palkatta töitä. No, mitäs sanot? kyseli pomo.
- Vähennä yhteen viikkoon!!
- En
- No hyvä on, paljonko muuten saan palkankorotusta?
- 400€
- Juu, suostun!
Kun Bob oli takaisin töissä niin hän näki täsmälleen samannäköisen kasvin kuin se, joka oli yrittänyt syödä hänen lapaset . Bob huusi: -
-APUA APUA! Pomo täällä on se hirviökasvi!!!!
Pomo ryntäsi paikalle ja purskahti nauruun.
-Hahaha tuohan on pelkkä tekokaktus.
Bob punastui ja lähti kastelemaan muita kukkia.
Kun hän oli kastelemassa orvokkia niin hän näki pufflen .- Mitähän teet? mietti Bobby. -Hohoo vain sinullekin, sanoi oiva puffle vihreällä, lihansyöjäkasvin kasvolla
- UAAH! Huusi Bobby ja pelästytti pomon pufflen.
Bobby lähti ikuisiksi ajoiksi puutarhasta, juoksi kotiin ja kun Pallero kysyi kasvimaasta, Bobby sanoi:
- Tässä iglussa ei enää puhuta Kasveista!!
LOPPU
Huono?? Mielipiteet??
-
tämä (http://www.ramaform.com/vesi.jpg) on itse asiassa kaikkein ensimmäinen sarjikseni. Mutta myönnettäköön että siinä menikin sitten 1,5 vuotta kun väänsin sitä iltapuhteina ja piirsin kaikki sivut 2-5 kertaa uudestaan ennenkuin lopputulos alkoi tuntua sujuvalta.
Ja sitte sivusto vielä herjaa sua:
Kuvaa http://www.ramaform.com/vesi.jpg ei voida näyttää, koska se sisältää virheitä.
-
Mulla tulee sama ilmoitus kuin Keijolla. Sulla, Rama, on toi kuva ilmeisesti välimuistissa ja siksi se näkyy sulla, mutta ei meillä.
-
Mulla tulee sama ilmoitus kuin Keijolla. Sulla, Rama, on toi kuva ilmeisesti välimuistissa ja siksi se näkyy sulla, mutta ei meillä.
Tyhjensin cachen ja käynnistin Safarin uudelleen ja edelleen näkyi. Plus että näen kuvan kun katselen sivuston sisällysluettelossa. Voi voi, missähän vika...
Omat edit: Äh, en löydä mitään onkelmaa :-\
Poistan tuon aiemman viestini niin ei tule kiusattua ihmisiä viallisilla linkeillä...
-
Kuvan uploadaus on ilmeisesti epäonnistunut osittain. Firefox valitti kuvan sisältävän virheitä, mutta kunhan sen tallensi koneelle, johan kansikuva näkyi ongelmitta.
-
Oi voi kuulkaas mun eka sarjakuva, jonka tein joskus 8-9 vuotiaana on mestariteos! :D oikeasti... en koskaan tule enään tekemään niin hyvä sarjakuvaa. Olen lukenut sen läpi jo monta kertaa... se on semmonen.. olisko joku 10 sivunen ehkä.. ei oikein muistu yhtään, kun jossain nurkassa se on ja vähään aikaan en ole nähnyt.
-
mie en ihan muista ekaa sarjakuvaani.. olihan mulla jotain nallukan päivä sarjakuvaa ja jotain parpie sarjista ja sitten sellasta jossa on monta rosmoa jotka suunnitelee hankkiutuvansa eroon vanhasta vaaristaan,,, näin jälkeenpäin ajatellen se tuli varmaan karhukoplasta... sitten piirsin jotain aku ankka sarjista joka oli surkiaaa ja sitten piirsin taru sormusten herrasta sarjakuvaa ihan oikealla musteella. se oli aika hyvän näköstä oikeastaan. paras sivu jonka piirsin oli, kun mustat ratsastajat esiteltiin ekaa kertaa.. sitten sain selville että oli jo sellanen sormusherra sarjis ja ajattelin että kakat ja onhan niitä monia mutta siis tuo sormus herra sarjis on siis tehty melkein tosissaan vaikkei loppuun asti. se on siis "eka"
loppu.
-
Tässä mun ensimmäinen julkaistu sarjakuva:
14.9.1977 Non Stop (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=540.0;id=4978)
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=540.0;id=4977)
-
No jopas, kyllähän minä tuon muistan. Riemastuttavalla tavalla poliittisesti epäkorrekti kun sitä nyt silmäilee (vai olisiko näin että nykyisen terveellisyysfasismin jyllätessä lihavia ihmisiä saa pilkata ihan rauhassa).
Tämä voi olla vain minun kuvittelua mutta piirrosjälkesi on vähän hioutunut noista ajoista.
edit. tuo Non Stopin lukijan sarjakuva oli yllättävän merkittävä juttu kun niitä nyt jälkikäteen silmäilee, siellä törmää moneen tuttuun nimeen
-
Tämä voi olla vain minun kuvittelua mutta piirrosjälkesi on vähän hioutunut noista ajoista.
Kyllä sitä on harjoiteltukin!!!
-
Taitaapa olla 10-vuotiaana piirretty Neptunus ja Merkurius Wolverinen maailmassa tuo ensimmäinen tekemäni sarjakuva. Tai oikeastaan se on tehty yhteistyössä kaverini kanssa, mutta olen kuitenkin itse piirtänyt siitä suurimman osan. Olivathan ne sen ajan sarjakuvat kyllä todella alkeellisia, varsinkin verrattuna niihin, joita nykyään minulla on omissa kokoelmissani kokonainen kansiollinen.
Nykyäänhän sarjakuvani nimi on Galaktika, eikä Neptunus ja Merkurius, vaikka nämä kaksi heppua yhä siinä pääosassa seikkailevatkin.
Tarinathan ovat alusta asti olleet eräänlaisia parodioita kaikista supersankarisarjakuvista. Päähenkilöt ovat nimensä mukaisesti tulleet Neptunuksesta ja Merkuriuksesta vauvoina maahan avaruuskapseleilla. Neptunus, jonka oikea nimi on kuitenkin Pekka, putosi järveen Suomen eteläosassa. Sieltä hänet noukkivat jotkut kalastajat huostaansa. Merkurius taas putosi aavikolle lähelle järveä, suoraan armeija tukikohdan liepeille. Sieltä sotilaat sitten löysivät hänet, ja nimesivät Merkuriukseksi, kuten Neptunuskin nimettiin kalastajien kesken.Hänen oikea nimensä oli Mikhael, mutta häntä sanotaan nykyään Mikaksi tai Mikeksi. Koska Merkuriukselle ei löydetty mistään kotia, eivätkä hänen vanhempansa olleet tiedossa, otettiin hänet asumaan tukikohtaan, jossa hän sitten kasvoi 15-vuotiaaksi asti, ennen kuin muutti kaupunkiin.
Kaupungista puheenollen, se on tässä sarjakuvassa maailman suurin metropolis, nimeltään Town Ville. Kaupunki peittää melkein puolet koko Suomen pinta-alasta. Tässä paikassa tapahtuu rikoksia enemmän kuin missään muussa paikassa.
Myöhemmin Merkuriuksesta tuli epäonnistuneen mekaanikon uran jälkeen pikkurikollinen, mutta pian hänestä kehkeytyi kaikkien tuntema superroisto. Neptunus ja Merkurius olivat jo ennen kaupunkiin muuttoaan vihanneet toisiaan, ja yrittäneet tappaa toisiaan koko ajan. Myöhemmin Neptunuksesta tuli taasen kalastajan jälkeen poliisi, joka suojelee Town Villeä rikollisuudelta muiden kolleegojensa kanssa. Hän oli jopa tavallaan supersankari, omaten monenmoisia kotiplaneetaltaan saatuja yliluonnollisia kykyjä. Ikävä kyllä Merkuriuksellakin oli eräänlaisia erikoiskykyjä, joten molemmat olivat aika tasapuolisia.
Tästä siis alkoi "uskomaton" tarina, johon sisältyy rutkasti mustaa huumoria ja toimintaa, mielenkiintoisia hahmoja sekä erilaisia avaruuusrotuja, kuten myös upeita ja mielenkiintoisia paikkoja. Myöhemmin Merkurius pääsi Neptunuksen avulla irti rikollisuuskierteestä, ja heistä tuli parhaat ystävät, vaikka he olivat sitä ennen yrittäneet tappaa toisiaan useita kertoja.
Nykyään Neptunus on yhä Town Villeä suojeleva konstaapeli, ja Merkurius on päässyt eräänlaisiin soluttautumisoperaatioihin ynnä muihin Town Villen turvallisuuspalvelun leiviin.
Että tällaisen oman universumini olen saanut aikaiseksi.
-
Oletko julkaissut tuon sarjakuvan? Itsellä taisi olla strippisarjakuvia ja tein myös huvin vuoksi pari Marvel sarjakuvaa. Ensimmäinen hyvä sarjakuva taitaa olla 10 sivun pituinen Hildecutter joka kertoo hirviö Hildecutterista joka vesittää yhden mafiapomon bisnekset.
-
Muumit.
Meillä oli iso kasa Muumipeikko-albumeita, niitä juuri, niitä alkuperäisiä. En kyllä tiedä, mistä se lähti, mutta sitten aloin piirtää muumisarjakuvia. Niitä tulikin isot niput ja satoja, ellei tuhansia sarjakuvia lojui kaapeissa, pöydillä, lattialla... Nyt minulle ei taida olla jäljellä kuin muutama niiltä ajoilta.
Muumisarjakuvissani oli aika paljon eroa alkuperäisiin, sillä ne sisälsivät pissakakkahuumoria, pervoja juttuja, Mikko Alatalon, Frederikin... Muumipappa oli yleensä päähenkilö. Hän huusi aina "HILJAAAA!" Jos perhe ei kuunnellut, hän oli pomo ja aika lapsellinen pomottelija. Hän vei perheen aina jonnekin "Mahtavaan lomakohteeseen" joka osoittautuikin aivan kauheaksi, perheen valittaessa papan suu venyi suunnattomaksi ja hän huusi "HILJAAAAAAAA" ja sitä rataa...
Niiskuneidin rooli oli käyttää toppauksia rintsikoissa, Muumimamma oli järkevin, PikkuMyy oli näsäviisas ja Nuuskamuikkunen oli hullu mutta sarkastinen.
Heh heh.
Olen ajatellut, joskos jatkaisin noita minun tyylisiä muumisarjiksia taas monien vuodien tauon jälkeen, mutta en ole varma...
Muutenkin ideat ihan lopussa, en ole piirtänyt mitään moneen kuukauteen inspiraation ollessa kadoksissa
-
Tietenkin Puffleista ja pingviineistä. Kässäreitä onkin vasta yli 40 piirtämättä... ;D
-
Mun eka(t) sarjakuvani oli piirretty sutaisemalla noin 7-vuotiaana. Se oli Pokémonin ja Digimonin innoitusta. Sen nimi oli Ostarmon. Siinä oli kaksi ökkimönkiäistä, ja yhtäkkiä ilmesty kaaputyyppi, joka antoi niille jostai ihan ufosta syystä niile tehtävän. Niitten piti kerätä yhdeksän talismaania, ja jokaista vartioi joku ökkimönkiäinen. No kaverukset lähti matkaan ihan mitää miettimättä. Kaikki kulki samaa rataa. Örkki tavattiin, tuli turpiin, uusi yritys, kaveria hakataan ja vuorotellen jompikumpi pääsi ylemmälle tasolle ja veti pahista turpaan. Jos kunnolla etsin, niin saatan löytää jonku albumin.
-
Taisi olla jonninlainen Spiderman versus Mustekala.
Mahtavaa tikku-ukko taistelu. Enään en pystyisi luomaan moista taidetta. :D
Tai sitten se oli Star Wars ykkösen sarjakuvaversio.
Vieläkin ihmettelin miten jaksoin tehdä sen. Se vielä meni häviämään muutossa.
-
Uuh mama, mun eka sarjis-sarjis oli kopsattu suoraan digimonista ja pokemonista. Niissä ei ollut mitään puhekuplia, joten juonen seuraaminen saattoi olla...öö, hankalaa. Varsinkin kun vein sarjakuvaa näin upeasti eteenpäin : ensimmäisessä ruudussa kolme tyyppiä, toisessa ruudussa ilmestyy ylälaitaan ihmeellinen spiraali joka vetäisee häipät mukaansa, kolmannessa spiraali sylkäisee heidät ulos syövereistään (tässä kohtaa juoneen astuu mukaan 2 uutta henkilöä, jota ei muissa paneeleissa nähtykkään) ja seuraavassa ruudussa jokaisen vieressä istuu tyytyväisenä joku digipokemon. AMAZING ISN'T IT? Ja koska tuolloin minulla ei ollut käsillä kuin äidin vanhoja työpapereita, joiden toisella puolella oli jotain, teippasin niitä yhteen niin, että kahdesta työpaperista syntyi yksi täysin valkonen paperi...
-
Piirtäminen on aina kiinnostanut mutta sarjakuviin tuli intouduttua noin 7-vuotiaana tietyn ankan innoittamana. Ensimmäinen sarjis oli tieten Aku, joka on jossakin tallella.
Ensimmäiset julkaistut sarjikset ovat vuosikertaa 1973, jolloin oltiin vielä 11-vuotiaita. Ne ilmestyivät täkäläisen sanomalehden Kalevan Pressiteekki -nuorten palstalla ja on piirretty vihreällä huopakynällä päähenkilönä Jöre -niminen spurgu.
Tuohon aikaan ihastuksen kohteena oli Pulteri ja Velho, joiden vaikutuksen voi hyvällä tahdolla nähdä piirrostyylissä.
Originaaleja ei silloin palautettu, joten ohessa lehtileikkeestä skannattu kuva. Itse sarjaan liittyy kiva episodi. Kaleva taisi maksaa peräti 15 markkaa siitä mutta täällä toimi silloin Puhto System -niminen jätefirma, jonka pomo soitti kotia ja kertoi antavansa satasen hyvästä ''mainonnasta'' piirtäjälle. Satanen haettiin.
-
Muistan hämärästi tehneeni (oletettavasti) ensimmäisen sarjakuvani joskus Pellefantti-iässä kun opettelin kirjoittamaan. Siinä oli monta neliskulmaista ruutua joiden piirrostyö ontui hieman loppua kohden. Sisältö oli lähinnä hevosenpäitä ja epämääräisiä puhekuplia joissa oli yksinkertaisia sanoja ja ilmaisuja tyyliin "AA" ja "ÄÄB".
Muistan ajatelleeni että "kylläpä sarjakuvien tekeminen on vaikeaa, miten ne oikein pystyy tähän?" Sinänsä taisin olla paremmin perillä asioista kuin muut leikkipuiston lapset jotka tuntuivat kuvittelevan että sarjakuvat vain ilmestyvät jostain, eihän niitä kukaan piirrä.
-
Loistosäie tämä. :D
Piirsin alle kouluikäisenä lyhyitä kuvakirjoja, joissa yhdellä sivulla oli yksi kuva ja vähän tekstiä. Monta ruutua sivua kohden taisin alkaa tehdä vasta kolmannella luokalla, jolloin piirsin kaverini keksimän M.A. Mato -hahmon sekä luomani Apulaisen seikkailuja. Samoihin aikoihin tein myös omia Karvinen-strippejä. En muista, tulivatko madot ennen Karvista.
Viime isänpäivänä sain isovanhemmiltani mukaan vanhan piirustusvihkoni, josta löysin sarjakuvan muotoon toteuttamani kuvauksen The Mask - Naamio -elokuvan muutoskohtauksista. Elokuva taidettiin esittää Suomen televisiossa ensi kerran vuonna 1998, mistä päättelisin olleeni ainakin yli kahdeksanvuotias. Jokaisella rivillä toistuu sama kaava: naamio päähän ja salama iskee, vajaa muutos, pyörremyrsky ja viimeisessä ruudussa täydellinen muodonmuutos.
Meillä pitäisi olla laatikollinen vanhoja piirroksia siskoni huoneessa, ja sieltä saattaisi löytyä vieläkin vanhempaa matskua. Jonakin päivänä voisin kurkistaa laatikkoon ihan ajan kanssa... sen saattaminen ulos kätköstään tulee kuitenkin olemaan jo operaatio itsessään. :)
-
Ensimmäinen sarjakuvani taisi olla joskus ala-asteella (en muista tarkkaa ikää) tehty Asterix sarjkouva, joka oli musitaakseni omam versioni Tarinasta Asterix - Kultainen sirppi (Lähes suoraan kopioitu juoni alkuperäisestä).
Hirveäähän se piirrosjälki varmaan oli... Harmi ettei ole enää tallessa...
-
Koskikääkkä (ja sivuhahmona koksikääkkä) -puuhalehti ja sarjis ala-asteen tokalla.
-
Aivan loistava ketju tämä. Ihania muistoja ihmisillä. <3
Meikäläisen lahjat suuntautuivat jo lapsena enemmän kirjalliseen ilmaisuun kuin sarjakuvien piirtämiseen. Niinpä rohkenen jakaa kanssanne kaunokirjallisia muistojani:
Runoja rupesin kirjoittamaan suurin piirtein heti kun ylipäätään opin kirjoittamaan. Alle kouluikäisenä tehdyistä runoista muistan vieläkin ulkoa tämän:
"Oli kerran marjapuuro
Sitten tuli lumikuuro
Marjapuuro peittyi aivan
vaikka sitä miten kaivan"
Kuvitin runoni itse, ja tässä runossa tietysti marjapuurokulhollinen juoksee lumisadetta karkuun.
Seitsemän vanhana aloin kirjoittaa romaaneja. Niihinkin piirsin kuvat itse. Ensimmäinen kirja kertoi Sinikettu Sifistä. Kirja alkaa kun kettuäiti synnyttää pentuja, ja päähenkilön eli Sifin seikkailuja jaksoin työstää muistaakseni kolmisenkymmentä sivua. Suuri huolenaihe oli se, että kirjoituskone ei tasannut oikeaa reunaa, vaikka kaikissa oikeissa kirjoissa oikeankin reunan tekstit osuivat tasan!
Kirjoja syntyi ja jäi kesken aika lailla koko ala-asteen ajan. Harmi kyllä, taiteilijan itsekriittisyys iski joskus minuunkin, ja lähes kaikki käsikirjoitukset on hävitetty. Yksi, noin 11-vuotiaana työstetty koira-heppaseikkailu on ehkä tallessa, mutta en ole uskaltanut varmistaa asiaa, saattaa olla että hävettäisi vieläkin lukea sitä. Siinä pääsin muistaakseni jo noin sadan sivun hujakoille asti.
-
Esikoiseni oli hopeasoturi, 5 sivuinen. Olin silloin 10v.
-
Ensimmäinen sarjakuva? Kalevala-parodia "Walegala: retki Pohjolaan", jossa seikkailivat Lemmingäinen ja Goggolintu. Piirsin tämän joskus 5-6 luokalla... Seitsemäs osa jäi joskus kesken kun into loppui. Sarja tosin oli jo vieraantunut melko kauas Kalevalasta, sillä uusia hahmoja vilisi vaikka niillä ei Kalevalan kanssa mitään tekemistä olisikaan.... Nykyään niitä lukee tippa silmäkulmassa, kankeaa piirtojälkeä ja puuttuvia taustoja ihaillen... Olivat ne aikoja ne. Kaikki ovat vielä tallessa ja hyvässä kunnossa, voisi vaikka nettiin laittaa (jos kehtaan, kökösti piirrettyjä). Aika multaa muistot.
Hei, mulla on Walegala kirjahyllyssä! Oot lähettänyt sen mulle oikein omistuskirjoituksella. Tehtiin vaihtarit mun ekaan sarjakuvaan Arttuun ja Olgaan.
Walegala oli oikeesti mainio sarjakuva. Esittelin sitä esim. Petteri Tikkaselle ja muille mun silloisille luokkakavereille.
Hassu yhteensattuma!
-
Ensimmäinen tekemäni (tai siis vieläkin muistamani :) ) sarjis oli nimeltään Arttu. Muistutti kummasti Ferd'nandia, joka siihen aikaan ilmestyi Savon Sanomissa muistaakseni nimellä Tiilikainen. Vuosi taisi olla 1971.
Valitettavasti sarjakuvan tekemisen into hiipui pian lukion jälkeen, joten nykyisin osallistun lähinnä lukemalla (ja piirtelemällä satunnaisia kuvia kaikkien papereiden reunoihin).
-
Eka sarjis oli joskus alle kouluikäsenä semmone.. apina joka putos puusta ja sen päähän tippu kaks kookospähkinää... viimeset sanat: "ou nou".
-
Heh, kylläpä tuo muistuu mieleeni; Fatman
Sellainen oli muistaaksein jossain myrkyssäkin joskus, mutta omani ei ollut mikään batmanin halpa kopio. "fattis" oli sokea rambo jolla oli liina silmien peittona kuin turtleilla ikään. Jotenkin tuohon aikaan ninskan megaman oli tehnyt minuun syvän vaikutuksen ja fatman sarjikset olivat kuin megamanin kenttiä ja lopussa häämötti ilkeä Dr. Kane (Dr. Wilyn sijaan). Dr. Kane on säilynyt hahmona minulla siitä asti, fattis on ikävä kyllä hieman unohtunut... Jossain vaiheessa yritin herätellä häntä eloon hieman realistisemmin piirrettynä, mutta yritys jäi sketsaus lootaan (ja ehkä hyvä niin).
-
Eka sarjakuviani oli Raita kissa hahmosta kertova sarjis,a4:jälle piirretty.Raita on pehmoleluni minkä sitten ikuistin paperille,niitä sarjiksia on jonkin verran tallessa..
-
Aah vihdoinkin mä muistan omani... tai en tiedä voiko sitä ihan sarjakuvaksi sanoa. Tää tapahtu joskus 80-90-luvun vaihteessa kun olin 4-5-vuotias, ja mä piirsin jokaisen "ruudun" omalle kartonkiselle A6-korttipohjalle. Hahmot olivat yksinkertaisia perunapään kaltaisia, eli iso pallo jolla on kasvot, kädet ja jalat.
Siinä tarinassa nainen löytää hienon helmikaulakorun (taisi löytyä aarrearkusta), mutta suree koska ei voi pitää sitä yllään, kun eihän hänellä ole kaulaa! No, tapahtumien saattelemana hän pääsee plastiikkakirurgille joka leikkelee naiselle kaulan. En ihan muista miten tämä tarina päättyi, nainen taisi olla surullinen lopputulokseen ja halusi oman kaulattoman itsensä takaisin. Paljon kyyneleitä ja halailua siinä lopussa kuitenkin oli.
Tarina oli tosi pitkä, sillä kun järjestin nämä kuvakortit lopulta jonoon lattialle niin ne ylettyivät koko talon poikki olohuoneesta keittiön läpi eteiseen. Isä sitten videoi kameralla ylhäältä, kun minä kerroin lattialla kuvien tarinan. Ja tietenkin kesken tarinankertomisen löytyy tämä kotivideoiden perinteinen "mun pitää mennä pissalle" ::)
-
Olisiko se ollut seiskalla vai kasilla (olen siis aloittanut sarjisten piirtämisen varsin myöhään) kun kuvataiteen tehtäväksi tuli piirtää sarjakuva valmiiseen kopsattuun A3 sivun ruutujakoon. Siinä oli dinosaurus jonka luokse tuli alienidinosaurus kysyen suuntaa jonnekin päin galaksia. Ja tallessa vielä on, ei siitä niin kauaa ole. Se sitten aloitti innostuksen sarjiksiin.
-
Täällä on ilmeisesti tapana vastata vanhoihin triideihin ni kai tässä uskaltaisi..
Löysin tämmöisen hupaisan tekeleen.
(http://img.photobucket.com/albums/v226/labrat882/wanha_1.jpg)
(http://img.photobucket.com/albums/v226/labrat882/wanha_2.jpg)
Olen ilmeisesti neljän vanhana tuon tehnyt. Mitä olen oikein ajatellu!? Ilmeisesti mäyrä(tai rotta) tappaa kanan kun kilpikonna esittää kuollutta ja lauma koiria ilmestyy ja sitten mäyrä kuolee. jahas. se on ainakin selvää että olin väkivaltainen neljävuotias.
Tässä päällepiirretty ihan huviksi:
(http://img.photobucket.com/albums/v226/labrat882/wanha_1_wat.jpg)
(http://img.photobucket.com/albums/v226/labrat882/wanha_2_wat.jpg)
Hahaha.. mitä.
Ja luetaan vielä japanilaisittain "takaperin" olimpas aikaani edellä.
-
Jooooo... Liian noloa, kröhm... No, niin kliseepläjäys kuin olla voi! Ensimmäinen mangan inspiroima, joskus Ranman ja muiden ensimmäisten ilmestymisaikoihin: teinityttö saa supervoimat löydettyään ihme kivi timantti jutskan ja rupeaa taistelemaan pahan voimia vastaan(kliseekliseeklisee) ja saa taikavoima-ihmis-örkki- ystäviä aina vaan lisää ja lisää, onnellinen loppu ja kaikki hyvin blööh. Tein jopa nykyiseen makuuni sopivan version viime vuoden puolella, jossa sama tyyppi supervoimien saannin jälkeen tulee hulluksi ja teurastaa kaikki tielle osuvat ja veri ja suolenpätkät lentää. Mutta se alkuperäinen, raiskaa esikuvansa ei hele...
-
Meikän ensimmäinen sarjakuva oli meidän kouluun (joskus kun olin 3-luokalla) oma surkeahkosti piirtämä sarjis nimeltään luuranko sotilas (3 osaa)(olinhan minä joskus 4-vuotiaanakin töherrellyt sarjiksia mutta silloin ei ollut kiinnostusta silloinkin piirsin koska isä oli sarjakuvapiirtäjä)
sitten se koulu lakkautettiin ja siirryin toiseen kouluun.Harmi koska sarjikset hävisivät.Uudessa koulussa piirsin sarjiksen nimeltä tapaus nimeltä paavo (4 osaa) ja sitten muita pieniä töitä.5-luokalla perustin "kustantamon" nimeltä studio stupido jolla oli nettisivut ja kaikkea.Sitten julkaisin 6-luokalla (2008) ensimmäisen "oikean" sarjiksen "tohvelit from the ec crypt" jonka osti eräs ystäväni(myin vain yhden lehden ja olin konkurssissa koska en löytänyt muuta painopaikkaa kuin koti ja en osannut painaa ja se painattaminen maksoi minulle 25 euroo ja hinta oli 3,50e!!!) Nyt mietin studio stupidon perustamista jälleen,koska kuulin sarjakuvien lukemisen nouseen ja sieltä mistä kuulin sanottiin että nyt kannattaisi yrittää ja olen löytänyt jo paino paikan. Jos julkaisen jotakin ilmoitan siitä tänne ja sen sanon että julkaisen ehkä noita tohvelit from the ec crypt sarjiksia. :)
-
Meikän ensimmäinen sarjakuva oli meidän kouluun (joskus kun olin 3-luokalla) oma surkeahkosti piirtämä sarjis nimeltään luuranko sotilas (3 osaa)(olinhan minä joskus 4-vuotiaanakin töherrellyt sarjiksia mutta silloin ei ollut kiinnostusta silloinkin piirsin koska isä oli sarjakuvapiirtäjä)
sitten se koulu lakkautettiin ja siirryin toiseen kouluun.Harmi koska sarjikset hävisivät.Uudessa koulussa piirsin sarjiksen nimeltä tapaus nimeltä paavo (4 osaa) ja sitten muita pieniä töitä.5-luokalla perustin "kustantamon" nimeltä studio stupido jolla oli nettisivut ja kaikkea.Sitten julkaisin 6-luokalla (2008) ensimmäisen "oikean" sarjiksen "tohvelit from the ec crypt" jonka osti eräs ystäväni(myin vain yhden lehden ja olin konkurssissa koska en löytänyt muuta painopaikkaa kuin koti ja en osannut painaa ja se painattaminen maksoi minulle 25 euroo ja hinta oli 3,50e!!!) Nyt mietin studio stupidon perustamista jälleen,koska kuulin sarjakuvien lukemisen nouseen ja sieltä mistä kuulin sanottiin että nyt kannattaisi yrittää ja olen löytänyt jo paino paikan. Jos julkaisen jotakin ilmoitan siitä tänne ja sen sanon että julkaisen ehkä noita tohvelit from the ec crypt sarjiksia. :)
Ehkä tiistaina 24.2 julkasen sen laitan sit lisää tietoo!
-
Mjaaaha! Vai ensimmäinen sarjakuva. Onneksi on tullut kaikki jätettyä aikanaan talteen. Tein tämän joskus 8-10 vuotiaana en tarkkaan muista. Piirsin tämän ja kolme muuta jatkoasarjaa noin 2,5cm pituisella lyijykynällä. Siksi tekstistä ei saa kovin hyvin selvää. Silloin oli kiinnostuksen kohteena Pecos Bill ja Tex Willer. Oli saatava oma länkkärisarjis ;) Alakohdan kuva on vähän huono skannauksen takia koska sitomani kirja ei kääntynyt enempään. Tein silloin ala-asteen aikoina paljon piirroksia ja keskeneräisiä sarjakuvia ruutuvihkoihini.
-
Ensimmäinen sarjakuvani oli Motto koirasta kertovaa töherrystä paperilla. :laugh: Sitä piirtelin 8 vuotiaana.