-
Onkos joku lukenut Guy Delislen Pyongyang-albumia, josta on englanninkielinen laitoskin jo saatavilla? Siitä oli Hesarissa hiljan juttua, ja tänään raadiossa Jouni Hokkasen Pohjois-Koreaan liittyvä haastattelu lisäsi kiinnostusta teokseen.
Hokkasen tuore Dictator's Cut kiinnostaa kovasti myös, mutta sen näkemisen mahdollisuudet ovat esitystilanteista riippuvaisia, kun sarjisalbumin voi halutessaan tilata sarjisliikkeeseen. Sikaa säkissä ei kuitenkaan huvittaisi tilata...
Kyse on siis tyypistä joka oli Pohjois-Koreassa valvomassa jonkin animaatioprojektin etenemistä, ja päiväkirjamaisesti rupesi työstämään dokumentaarista kuvausta paikallisista oloista, joista ei niin hirveästi informaatiota ulospäin haluta valuvan.
-
Luin Delislen edellisen, Shenzen. Tuota uudempaa ei ole vielä sattunut käsiin. Olen aika varma että tasaisen hyvin havainnoitua laatutyötä. Tuskin on edeltäjäänsä huonompi kun on käännettykin. Eli suosittelen.
-
Päätyi tohon Timen listalle parhaimpien joukkoon joten tällaisen ryöpytyksen jälkeen uskon että siinä on takana muutakin kuin vain mielenkiintoinen aihe.
Hokkanen taas on Suomen johtavia Korea (sekä etelä - että pohjois) - asiantuntijoita ja mukava henkilö jolta saattaa kysyä suoraan noista systeemeistä, kaivan sen sähköpostiosoitteen jostain tarvitseville
-
Kiitoksia kommenteista. Kyllähän tuon tokkiinsa voisi hankkia, mutta tässä muutamana iltana kun olen nettiä surffaillut, on ilmennyt aikas monta todella kiinnostavaa sarjista, joita on turha kirjastoihin odottaa: Mome 1 ja 2 -antologiat, van Dintherin CHRZ, Schalkenin Balthazar, edellisten Eilandit, Huizengan Or else, Night Fisher ja mitä vielä, uusin Acmekin varmaan pitäisi hankkia.
Mutta lienee turha sitä surra, että huippukiinnostavaa tavaraa ollaan viime vuonna julkaistu oikein urakalla!
-
Joo, ollaan tilanteessa että on jo valinnanvaraa laatusarjoissakin. Jupii! Pjonjang on jonkinlaista sarjakuvareportaasia, sitä "non-fictionia". Itteä kiinnostaa se, osittain siksikin että semmoista ei ole paljoa ollut saatavilla ja liippaa tietysti aika läheltä sitä mitä itse tekee.
Tuntuu, niinkuin kirjallisuudessakin, että todella hyviä fiktioita on loppujen lopuksi aika vähän. Niiden suhteen on kriittisempi kun aika monenlaista on jo lukenut. Ehkä niin käy sarjakuvan non-fiktionkin kanssa sitten kun on enemmän sitä vertailupohjaa.
-
Luin Delislen Pyongyang-albumin uudestaan juuri pari päivää sitten ja miellytti edelleen yhtä paljon kuin kymmenellä ensimmäiselläkin kerralla. Loistavaa että D&Q on alkanut julkaista Delisleä. Shenzen on edelleen suosikkini pehmeämmän" piirrostyylinsä tähden.
Mitään suurta tarinaa kummaltakaan kirjalta ei pidä odottaa: länsimaalainen mies menee Kiinaan/P-Koreaan töihin pariksi kuukaudeksi, ihmettelee aikansa ja tulee sitten takaisin. Pienet huomiot ja hetket on kuitenkin kuvattu hauskasti/kauniisti/koskettavasti. Kirjoissa on hyvä tunnelma, ulkopuolisuuden ja tarkkailijan tuntu, passiivinen "en voi ymmärtää"-fiilis. Pyongyangissa on todella surrealistisia huomiota tuosta järjen ja inhimillisyyden ulkopuolella sijaitsevasta maasta...
Suosittelen siis lämpimästi. Muut Delislen sarjakuvat ovat tähän mennessä olleet vähän höpöjä pikkuhauskoja animaatiotyyppisiä juttuja mutta odotamme suuria...
LISäYS: D&Q julkaisee Shenzenin kovakantisena, 19.95 USD. Tarkemmin ajateltuani tykkään Shenzenistä enemmän kuin Pyongyangista. En tiä miksi...
-
Ostin tuon Pyongyangin kesällä Amazonista. Oli kyllä vaikuttava juttu, tosin en tiedä johtuiko se itse aiheen eksoottisuudesta vai piirrostyön ja kerronnan onnistuneisuudesta. Minulta meni hetki tottua Delislen piirrosjälkeen, sen verran vähäeleistä se oli tällaiselle pikkutarkkojen yksityiskohtien rakastajalle, mutta loppujen lopuksi tyyli tuntui istuvan tarinaan todella hyvin. Muuten, onko kellään tietoa onko tämä ilmestynyt alunperin värillisenä? Näytti siltä, että ruudut ovat olleet aluksi joko väreissä tai sitten lyijykynällä tms. "väritettyjä".
-
Ei kait? Kaikki mitä olen Delisleltä nähnyt, on ollut m/v. Jos olisivat väreissä, Assot olisivat varmasti kustantaneet värillisen version. Sillä on vaan niin suhrutyyli, ja miljoona harmaaväriversiota...
Hienoja ovat mielestäni Shenzenin sivun kokoiset piirrokset rakennuksista, vaikka muuten Pyongyang onkin selkeästi "paremmin piirretty". Jotain ihme vahaliituja se käyttää?!
-
Jotain ihme vahaliituja se käyttää?!
Niitä ne saattoivatkin olla. Jälki oli selvästi käsin "väritetyn" näköistä.
Katselin tuota Shenzeniä jenkki-Amazonista, mutta se oli ainakin tilapäisesti loppunut. Minkäslainen tarina on kyseessä? Ilmeisesti myös tämäkin jonkinlainen matkakertomus?
-
Kyllähän tuon tokkiinsa voisi hankkia, mutta tässä muutamana iltana kun olen nettiä surffaillut, on ilmennyt aikas monta todella kiinnostavaa sarjista, joita on turha kirjastoihin odottaa
Enpä ollut osannut odottaa Pyongyangia ilmaantuvaksi kirjaston valikoimaan, kun en ollut kuullutkaan moisesta sen ensi kerran nähdessäni. Koska se kuitenkin näytti selailun perusteella kiinnostavalta, niin kannoin sen Metson (http://www.tampere.fi/kirjasto/) hyllystä kotiini luettavaksi.
Outin sanat albumin sisällöstä kuvaavat hyvin minunkin tuntojani. Pidin ja suosittelen kaikille päiväkirjamaista ilmaisua sietäville tai Pohjois-Koreasta kiinnostuneille.
(Kohtalon ivaa olisi, jos kirja olisi painettu Pohjois-Koreassa, mutta ei, se on painettu Singaporessa.)
-
Guy Delislen sarjakuvaromaani Merkintöjä Burmasta on arvioitu etusivulla. (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1137)
Louis on niin söpö...
(http://www.kvaak.fi/images/articles/09102008175605-4.jpg)
-
Vaikka Delisle onkin Burmassa vaimonsa siivellä Lääkärit ilman raajoja-järjestön mukana, niin silti kyseessä on ihan tavallinen dokumentti turistimatkasta. Guy kyllä kärttää hanakasti pääsyä mukaan kentälle, jotta saisi sarjakuvateokseensa edes jotain sisältöä.
Jos Delisle olisi halunnut, hän olisi voinut kerätä aineistoa haastattelemalla paikallisia ja ulkomaille paenneita, ja tukeutua lehtiartikkeleihin. Delislen matkaraportit ovat aina häneen itseensä keskittyviä, ja mies on mahdollisimman tylsä, laiska länsimaalainen jolle ei tapahdu mitään.
Joitain hyviä huomioita on, kuten se, että jenkit rakentaa uutta Burmaan suurlähetystöä samaan aikaan kun pitävät maata kauppasaarrossa. Lopun heroonipalkatuista timantinlouhijoista olisi saanut mahtavan raportin.
-
...mies on mahdollisimman tylsä, laiska länsimaalainen jolle ei tapahdu mitään.
Tuo "laiska" länsimaalainen piirsi paksun sarjakuvaromaanin kokemuksistaan.
Tuo "laiska" länsimaalainen kertoo rehellisesti itsestään eikä keksi mitään sankaritarinaa länsimaalaisen paremmuudesta itämaalaisiin (?) verrattuna. Sellaisesta hän kyllä haaveilee sarjakuvaromaanissaan, mutta... no, lukekaa itse.
Tuo "laiska" länsimaalainen on levittänyt teoksellaan kuvaa Burman todellisuudesta melkoisen tehokkaasti, jopa tänne meille asti.
Tuo "laiska" länsimaalainen on paiskinut töitä animaatiostudioissa Aasiassa, ja kertonut niistäkin kokemuksistaan.
Seuraavaksi tuo toivoton "laiskimus" on suuntaamassa Israeliin, ehkä.
-
Tunnut ottavan kritiikin perin henkilökohtaisesti.
-
Tunnut ottavan kritiikin perin henkilökohtaisesti.
Kun niin ältsin ahkeraa miestä kuin Delisle sanotaan laiskaksi, niin se jotenkin ottaa syrämestä. Puolustin vähän.
-
Delislen piirrostyylillä pitäisi pystyä vähintään 4 sivun päivävauhtiin, joten 263-sivuinen alpparikin syntyy suht nopeasti.
Ei se minusta ole keskivertosarjakuvapiirtäjää ahkerampi, varsinkaan kun aineiston etsimiseen ja käsikirjoitusten taustoittamiseen ei juurikaan mene aikaa. Kaikki perusinfo näyttäisi olevan kansalaisjärjestöjen papereista napattua, ja piirustusapuna valokuvia.
Pisteet Delislelle siitä ettei se ruikuta niin kuin Sacco.
-
Hyvä yritys, mutta nyt mä hillitten itteni...
-
Delislen matkaraportit ovat aina häneen itseensä keskittyviä, ja mies on mahdollisimman tylsä, laiska länsimaalainen jolle ei tapahdu mitään.
Mä oon aika lailla samaa mieltä Tohtorin kanssa tästä Delislestä. Kirja kirjan jälkeen olen odottanut, että saataisiin jotain diipimpää kuin pelkkiä postikortteja valkoisen miehen vieraantumisesta eksoottisissa matkakohteissa. No, ei se taida olla sen pyrkimys... taitaa tulla aika pitkäksi kotimiehenä. Semmoinen maku minusta näistä on vähän jäänyt. Ilman vaimonsa duunia Delisle ois pysynyt ihan koti-Québecissa vaan. Ei mikään seikkailijaluonne.
Sinänsä ihan ookoo lähestymistapa tuokin, itse vaan kaipaisin jotain enemmän.
-
Siis ymmärsinkö oikein, Doc & Roju, kritiikkinne osuu Delislen elämän sisältöön, siihen ettei hän ole tarpeeksi seikkailunhaluinen ja rohkeammin moraalinen?
-
Mun tapauksessa olen väärä lukija Delislelle. Aihe virittää minussa odotuksia syväluotaavammasta käsittelytavasta, ja petyn Delislen turistioppailuun.
-
Siis ymmärsinkö oikein, Doc & Roju, kritiikkinne osuu Delislen elämän sisältöön, siihen ettei hän ole tarpeeksi seikkailunhaluinen ja rohkeammin moraalinen?
Ei, vaan siihen että hän tekee matkaraporttia turistimatkasta, sen sijaan että paneutuisi syvällisemmin aiheeseensa, tutkisi ja kertoisi elämänkohtaloita.
Henkilökohtaisesti mua kiinnostaisi paljon enemmän sellaisen ihmisen tarina, joka ei käytä huumeita, mutta saa palkkansa heroiinina, kuin että Burmasta saa(kin) Japanilaisia vaippoja.
Kyllä maailmassa sijaa on yhdelle turistisarjakuvallekin, mutta Delislellä se ei ole yhteen jäänyt.
-
Mitä ihmettä se syvällisyys oikein mahtaa ollakaan? Kirjan yksi hienoimmista kohtauksista on se, kun Delisle kuvittelee mielessään aloittavansa jokapäiväisen yhden miehen protestin Aung San Suu Kyin kotitalon edessä. Mutta sitten hän jääkin seuraavana päivänä kylpyleikkeihin poikansa kanssa... aika syvältäluotaavaa, siis sen kannalta, millainen ihminen on.
-
aika syvältäluotaavaa, siis sen kannalta, millainen ihminen on.
= laiska ;)
-
Ite olen kyllä tykännyt Delislen sarjakuvista. Olen käsittänyt että tarkoitus on ollut tehdä päiväkirjamaista sarjakuvaa eikä täydellistä syväluotaavaa infopakettia. Koska kyse on päiväkirjasta, luonnollisesti se pyörii kyseisen päiväkirjan piirtäjän elämän ympärillä, ja antaa kyllä ihan musta ihan pätevän kuvauksen yhden ihmisen kokemuksista. Oma suosikkini on kyllä yhä Pyongyang.
-
Delisle on tietoisesti rajannut aiheensa omiin kokemuksiin. Tämä on isi on vähän väsynyt Burmassa, ei sen kummempaa (Enkä tällä nyt väheksy Ville Rantaa ollenkaan, eli älkää tähän puuttuko). Delisle ei ole ehkä reportteri, nämä on vaan muistiinpanoja siitä mitä on nähnyt. Päiväkirja.
Timo
-
Aura ja Timo: onhan se noin, mutta niin kuin Roju sanoi, niin valittu ympäristö antaa odottaa enemmän. Hukattu mahdollisuus mua eniten ärsyttää (mahdollisuus tehdä jotain syvällisempää).
-
Mutta kun se syvällisyys voi olla myös sellaista joka vain näyttää kepeältä.
Samalla tavalla kuin helpon näköinen viiva voi olla vuosikymmenien harjoittelun tulos.
-
Onhan noissa niitä ajatuksiakin herättäviä juttuja, joskaan ei ehkä niin yltiösyvällisesti kuin jotkut ilmeisesti haluaisivat.
Jos tekee sarjakuvan omien kokemustensa pohjalta niin ei ole kai juuri muuta mahdollisuutta kuin käyttää omia kokemuksiaan, ja nehän saattavat diktatuureissa olla hyvinkin rajoitettuja. Antaahan se realistisen kuvan tilanteesta millaista on elää ulkomaalaisena maassa jossa asioita salataan ja pahimmassa tapauksessa ulkona ei saa liikkua ollenkaan ilman vahteja (kuten Pohjois-Koreassa.)
-
Minusta tämä on juuri hyvä näin, että Delislie katsoo asioita tavallisen ihmisen tasolta, ei "vieraantuneena" kuten joku Kipling tai Jack London tms. klubillaan gintoniccia lipova siirtomaaherra, vaan esittäen näkemänsä ja kokemansa tavallisen ihmisen tasolta. Se on lopulta paljon tehokkaampaa vaikuttamista kuin väsätä rääkyvä ja vieraantunut pamfletti pohjalta "kattokaa nyt kun näiden Crème bruléessa ei ole edes kunnon kuorta".
Muistakaa tutustua Delislen nettisivuihin:
http://www.guydelisle.com/
-
Minusta tämä on juuri hyvä näin, että Delislie katsoo asioita tavallisen ihmisen tasolta, ei "vieraantuneena" kuten joku Kipling tai Jack London tms. klubillaan gintoniccia lipova siirtomaaherra, vaan esittäen näkemänsä ja kokemansa tavallisen ihmisen tasolta.
Eikö "pakko saada suosittelija aussi-klubille!" ole juuri tuota gintonicin lipittämistä?
Pjongjangi oli huomattavasti hyväksyttävämpi teos, koska Delisle oli siellä työmatkalla. Näkökulma oli työntekijän. Burmassa Delisle oli turisti. Lisäksi Pohjois-Koreassa ei pääse mihinkään ilman opasta, joten näkökulma on väkisinkin rajatumpi.
Melkein paruin ääneen kun Delisle sivuutti parilla ruudulla pahnoillaan makaavan vanhuksen, joka esitti kärkästä yhteiskuntakritiikkiä. Sitäkin olisi voinut haastatella, mutta Delislellä oli niin kiire aussiklubilleen...
Ei tämä mikään paska teos ole, mutta parempiakin matkaraportteja on nähty.
-
Eikö "pakko saada suosittelija aussi-klubille!" ole juuri tuota gintonicin lipittämistä?
Kovin ulkopuolinen Delisle siellä klubilla oli. Hämmästeli niiden touhuja melkein yhtä paljon kuin paikallisten. Rouvien keskustelu klubilla Schweppes Tonicin vai minkä se nyt oli loppumisesta kaupoista oli aikas hyvä huomio. Enää ei saanut kunnon gin tonicia, voi hyvänen aika.
Ei Delisle siihen jengiin kuulunut. Ei tosiaankaan.
Jos Merkintöjä Burmasta olisi ollut poliittisesti alleviivaavan tiedostava ja moraalinen opus, olisiko se ollut kirjana yhtä hyvä kuin rehellinen kuvaus yhden ihmisen arjesta vierailla mailla, itsekin vieraana? Vastaan: ei.
(http://www.kvaak.fi/images/articles/09102008175605-5.jpg)
"Mun iskä on sankari..."
-
Eikö se sitten ole hyvä että eri teoksissa on eri näkokulmia?
En minä siitä Delisleä kritisoikaan, vaan siitä, että se toistaa samaa maneeria teoksesta toiseen, ja hukkaa hyviä tilaisuuksia syventää teostaan.
Kovin ulkopuolinen Delisle siellä klubilla oli. Hämmästeli niiden touhuja melkein yhtä paljon kuin paikallisten. Rouvien keskustelu klubilla Schweppes Tonicin vai minkä se nyt oli loppumisesta kaupoista oli aikas hyvä huomio. Enää ei saanut kunnon gin tonicia, voi hyvänen aika.
Ei Delisle siihen jengiin kuulunut. Ei tosiaankaan.
Alkaa mennä turhaksi väittelyksi, mutta mulle tuli vaikutelma, että Delisle kadehti isoja citymaastureita kuljettajineen (vaikka niitä vähän irvailikin), samaan aikaan kun itse vinttasi fillarilla yli 30 asteen helteessä. Jos ne aussiklubilaiset oli niin vastenmielisiä, niin miksi klubijäsenyys oli niin pakko saada, ja uima-altaallekin oli palattava kaatosateessa?
Marjane Satrapi onnistui paremmin oman elämänsä ja yhteiskunnallisen viestin yhdistämisessä.
-
En minä siitä Delisleä kritisoikaan, vaan siitä, että se toistaa samaa maneeria teoksesta toiseen, ja hukkaa hyviä tilaisuuksia syventää teostaan.
Alkaa mennä turhaksi väittelyksi, mutta mulle tuli vaikutelma, että Delisle kadehti isoja citymaastureita kuljettajineen (vaikka niitä vähän irvailikin), samaan aikaan kun itse vinttasi fillarilla yli 30 asteen helteessä. Jos ne aussiklubilaiset oli niin vastenmielisiä, niin miksi klubijäsenyys oli niin pakko saada, ja uima-altaallekin oli palattava kaatosateessa?
Marjane Satrapi onnistui paremmin oman elämänsä ja yhteiskunnallisen viestin yhdistämisessä.
Ggggrrrrr-rrrr-rrrrrr! Ei saa luoda itsensa nakoista, ei saa! Gggrrr.
-
Tässä on nyt tietty se ongelma, että jos joku tekee päiväkirjasarjakuvaa, hänen pitäisi sitten elää semmoista elämää että se täyttäisi paremmin draaman säännöt.
Delislenkin olisi sitten vissiin pitänyt tehdä vaklausretkiä Burman salattuihin paikkoihin, tehdä rankkoja paljastuksia huumekulttuurista ja järjestää joku mielenosoitus tai muuta sellaista. Tenavan kanssa se tietty voisi olla vähän vaikeeta, pikkulapsi kun asettaa rajoitteensa. Mutta se Delisle vaan elikin elämäänsä ja piirteli siitä sarjistaan ja veti animaatiokursseja ja kävi mietiskelemässä luostarissa ja muuta sellaista.
Tai sitten hänen olisi pitänyt keksiä kaikkia hurjia juttuja ja kehua itseään enemmän, että kyllä mä oon siis ihan oikeesti dissaan länsimaisia diplomaattikotirouvia ja oon niitä parempi ihminen. Vai olisiko?
-
Nyt alat jo tulkita mun kirjoituksia niin kuin itse haluat, ei niin kuin minä kirjoitan.
Tässä on nyt tietty se ongelma, että jos joku tekee päiväkirjasarjakuvaa, hänen pitäisi sitten elää semmoista elämää että se täyttäisi paremmin draaman säännöt.
Delisle hallitsee draaman säännöt erinomaisesti, ja muokkaa oman elämänsä sattumuksista ovelia yhteensattumia ja ristiriitoja; jopa sellaisin määrin, ettei kaikki voi täysin olla totta. Tarkoitan valkoista valhetta (ts. dramatisointia), eli aikajärjestyksen muuttamista ja mahdollisten ja ajatuksellisten tapahtumien muuttamista tapahtuneiksi.
Delislenkin olisi sitten vissiin pitänyt tehdä vaklausretkiä Burman salattuihin paikkoihin, tehdä rankkoja paljastuksia huumekulttuurista ja järjestää joku mielenosoitus tai muuta sellaista.
Korttelin päässä asuntonsa vankina makaavan vanhuksen haastatteleminen olisi riittänyt.
Tai sitten hänen olisi pitänyt keksiä kaikkia hurjia juttuja ja kehua itseään enemmän, että kyllä mä oon siis ihan oikeesti dissaan länsimaisia diplomaattikotirouvia ja oon niitä parempi ihminen. Vai olisiko?
Se tekee jo niin, todelliset ajatukset vain paistaa läpi.
Mitä järkeä on tehdä sarjakuvia "Guy Delisle uima-altaalla Burmassa", "Guy Delisle uima-altaalla Pohjois-Koreassa" ja "Guy Delisle uima-altaalla Kiinassa"? Yksi riittää, kiitos.
-
Mitä järkeä on tehdä sarjakuvia "Guy Delisle uima-altaalla Burmassa", "Guy Delisle uima-altaalla Pohjois-Koreassa" ja "Guy Delisle uima-altaalla Kiinassa"? Yksi riittää, kiitos.
Okei, ymmärrän moraalisen närkästyksesi, näkökannaltasi joko tekijän tylsistä sarjakuvista tai huonoista elämänasenteista. Jokainen lukija luo oman suhteensa teokseen. Me luemme saman kirjan eri tavalla. Ei tässä sen kummemmasta ole kyse. Siksi tosiaankin tulkitsen omalta kannaltani "vääriä" käsityksiäsi oman lukukokemukseni kautta, enhän minä muutakaan voi... ;-)
Toki pitää huomata, että Delislen sarjakuvaromaanit ovat olleet menestyksiä. Tavallista lukijaa kiinnostavat tavalliset ihmiset - aina välillä.
-
Okei, ymmärrän moraalisen närkästyksesi, näkökannaltasi joko tekijän tylsistä sarjakuvista tai huonoista elämänasenteista.
Ei tässä ole kyse närkästyksestä, vaan yksinkertaisesti kritiikistä. Omasta mielestäni olen tässä ketjussa antanut aika selkeän kuvan Delislen vahvuuksista ja heikkouksista. Sille minä en voi mitään, miten niitä luetaan.
Ja Delislen teoksista SAA pitää.
-
Mitä järkeä on tehdä sarjakuvia "Guy Delisle uima-altaalla Burmassa", "Guy Delisle uima-altaalla Pohjois-Koreassa" ja "Guy Delisle uima-altaalla Kiinassa"? Yksi riittää, kiitos.
Eikös pointti uima-allasjutussa ollut se, että yleinen allas oli täynnä jotain epämääristä kemikaalia tai muuta vastaavaa joka ärsytti ihoa, ja siksi oli hinku parempaan altaaseen? Vai muistanko ihan väärin? (Ei ole kirjaa nyt tässä että voisin tarkistaa tämän allasongelman.)
Pohjois-Korea-alpparissa oli mielestäni enemmän tietoa ja uima-altaita nolla. Ja kuulemma Delisle joutui alpparista sensuroimaan yhtä jos toistakin, sillä jotkut paljastukset olisivat voineet vaarantaa tiettyjen ihmisten hengen. (Haastattelu Bild & Bubblassa)
-
Lainaan itseäni eräältä toiselta foorumilta:
Kanadalainen sarjakuvataiteilija Guy Delisle asui vaimonsa ja pikkupoikansa kanssa sotilasjuntan hallitsemassa Burmassa vuoden päivät. Hän tutustui siellä aasialaiseen elämänmenoon, tapakulttuuriin ja paikallisiin ihmisiin, ja piirsi kokemuksistaan erinomaisen sarjakuva-albumin "Merkintöjä Burmasta" (WSOY, 2008), jonka voi jo tässä vaiheessa huoletta sijoittaa kuluvan vuoden parhaiden käännössarjakuvien listalle.
Delisle kuvaa elämää Burmassa yhteiskunnan epäkohtia havainnoiden ja niistä raportoiden. Esimerkiksi sensuuria, yhteiskunnan militaristisuutta ja eristyneisyyttä kuvataan "satunnaisen matkailijan" näkökulmasta. Sarjakuva ei kuitenkaan keskity pelkkään politikointiin, vaan siinä kuvataan myös tuoreehkon isän elämää vieraassa maassa sekä aivan tavallisten ihmisten arkea, humoristisia pikkuhuomioita viljellen.
Delislen piirrosjälki on melko yksinkertaista, mutta samalla ilmeikästä, ja tuo etäisesti mieleen maanmiehensä ja kollegansa Michel Rabagliatin.
Eikös pointti uima-allasjutussa ollut se, että yleinen allas oli täynnä jotain epämääristä kemikaalia tai muuta vastaavaa joka ärsytti ihoa, ja siksi oli hinku parempaan altaaseen?
Juuri näinhän se meni.
Guy (altassa): Vilkaisepa kättäni. Iho on ikään kuin turvoksissa. En tiedä, mitä kemikaaleja vedessä on, mutta saan niistä kemiallisia oireita.
Guyn vaimo (pitää lasta sylissään): Tosiaan, ihan kuin olisit peseytynyt valkaisuaineella.
Guy: Eikö sinulla ole varmasti tuttuja Australian suurlähetystössä?
Delisle on tietoisesti rajannut aiheensa omiin kokemuksiin. Tämä on isi on vähän väsynyt Burmassa
Minusta tämä on aika hyvä määritelmä.
EDIT: Pari kirjoitusvirhettä
-
Delisle on tietoisesti rajannut aiheensa omiin kokemuksiin. Tämä on isi on vähän väsynyt Burmassa
Minusta tämä on aika hyvä määritelmä.
Sain juuri Delislen matkaraportin luettua ja tuoreeltaan arvioituna tuntuu, että Delislen Isi on vähän väsynyt oli vähän väsynyt.
Ihan hyvä ja paikoitellen jopa varsin mainio, mutta tiukka kustannustoimittaja olisi tehnyt teokselle ihan hyvää. Tykkään kyllä lukea ihmisten sarjisblogeja omasta elämästä vaikka ne olisivatkin hiukan itseääntoistavia, mutta 250+ sivua kerralla on jo hiukan puuduttavaa. Tämän lukemisen jälkeen oli lukijakin vähän väsynyt. Sinänsä Delislen huomiot sensuurista ja sen keskellä varsin tavallisen oloista elämää elävistä lukijoista olivat varsin mielenkiintoisia ja siksi jäi vähän kaivelemaan, että teosta oli rasitettu turhalla tyhjäkäynnillä.
-
Joo, sama juttu, tämä oli tosiaankin sarjakuvaromaani. Vajaa viikko sitä lueskellessa meni.
Pitkähän se oli mutta en minä siinä mitään tyhjäkäyntiä huomannut.
Sivuja muuten karsittiin, kuten käynti Delislen kotisivuilla kertoo.
http://www.guydelisle.com/c_birmanes/pages_supp.html
Episodimaisuus toimi hyvin. Kirjassa oli paljon luontevia kohtia jatkaa lukemista myöhemmin.
-
Pääseeköhän tämä episodi seuraavaan romaaniin? Tämä on kyllä sarjassamme uskomatonta mutta totta...
LEMPI INTERNATIONAL AUTTOI GUY DELISLEN KOTIIN (http://www.kemi.fi/sarjis/)Maanantaina 15.9. palatessaan nykyiseen asuinpaikkaansa Israeliin joutui kanadalainen Guy Delisle hankaluuksiin. Jostain syystä Israelin tulli ei uskonut hänen olevan se joka hän on, eli kanadalainen sarjakuvataiteilija joka asuu vaimoineen Israelissa. (...) Pelastuskeinoa pohtiessaan Delisle kaivoi Lempi-patsaan laukustaan ja esitti sen tullin henkilökunnalle; ”Katsokaa, suomalaiset antoivat minulle tällaisen palkinnonkin sarjakuvistani”, oli hän sanonut.
-
Pelastuskeinoa pohtiessaan Delisle kaivoi Lempi-patsaan laukustaan ja esitti sen tullin henkilökunnalle; ”Katsokaa, suomalaiset antoivat minulle tällaisen palkinnonkin sarjakuvistani”, oli hän sanonut.
Aika hurjaa jos Guy jaksaa raahata Lempi-patsasta (n. 1 kg?!) käsimatkatavaroissaan ympäri maailmaa! ;D
Niin ja siitä kirjasta: Mulle kyllä jäi Burmajutuista vähän lepru olo, johtunee siitä että pidin niin kovasti Shenzenistä ja Pjongjangista ja odotukset olivat korkealla. Mutta ei se mittään, seuraavaa odotellessa luen kyllä tätäkin. Epäilin muuten itsekin että mies joutuu välillä sensuroimaan juttujaan niin ettei paikalliset tutut joudu vaikeuksiin.
-
Laiska sunnuntai-iltapäivä vierähti mainiosti tämän Merkintöjä Burmasta -sarjakuvan parissa.
Ymmärrän toki kritisoiviakin kannanottoja, mutta on parempi ettei tekijä pyri kuvaamaan itseään tai elämäänsä muuna kuin ne ovat. Kyllä tuo yhteiskunta yhden vieraan tarkkailijan silmin piirtyi riittävän selkeästi, tältä pohjalta ei oikein olisi saanutkaan muuta kuin sisällytyksetöntä saarnaamista. Asioita katsottiin nyt kokijan silmin ja näin on hyvä. Lisäksi Delisle kuvaa itseään usein kovin sarkastisessa valossa.
Kokonaan eri asia tietysti on, kuinka mielenkiintoisena lukija tätä pitää. Toisaalta maailmaa tarkastellaan niin monin välinein, että sarjakuva on siinä jäänyt kovin pieneen rooliin. Tässä suhteessa opus puolustaa vahvasti paikkaansa.
Kyseenalaistaa voi toki senkin, olisiko elämää tarvinnut kuvata näin päiväkirjamaisesti, episodit ovat samaan aikaan sekä hyvä että heikko ratkaisu. Vaivaton lukea mutta takakannen kohdalla huomaa kovin vähän jääneen kansien välistä mieleen. Olisiko kenties sarjakuvablogi/nettisarjakuva tälle luontevin julkaisumuoto?
-
Kyseenalaistaa voi toki senkin, olisiko elämää tarvinnut kuvata näin päiväkirjamaisesti, episodit ovat samaan aikaan sekä hyvä että heikko ratkaisu. Vaivaton lukea mutta takakannen kohdalla huomaa kovin vähän jääneen kansien välistä mieleen. Olisiko kenties sarjakuvablogi/nettisarjakuva tälle luontevin julkaisumuoto?
Taidan kuulua itse niihin lukijoihin, jotka olisivat pitäneet tästä enemmän blogista luettuna. Blogeissa ei toisto ja hidassoutuisuus ole ongelma kun tarinaa lukee vain muutaman sivun viikkoannoksina. Koska blogit kuvaavat juuri sitä aitoa elämää, on se tavallisen arjen toisto luontevaa seuralainen myös lukijalle. Mutta kirjana tämä oli minulle hiukan liian itseään toistava. Ansiokasta sarjakuvaa sinänsä, mutta se paras terä jäi puuttumaan.
-
Itse olen lukenut Burma-teosta jo yli kuukauden verran, kaukaa sarjisfestareilta saakka. Teos on ollut yöpöydällä, ja ennen nukahtamista olen aina aika ajoin siihen tarttunut.
Sellaiseen lukemiseen Delislen sarjakuvapäiväkirja soveltuu mainiosti. Sivun-parin mittaiset tarinat ovat iltahetkiin sopivan pituisia, eikä homma toista itseään, kun koko albumia ei yritä ahmia kerralla tai parilla.
Päiväkirjana Delislen albumi on kiinnostava; ehkä jopa pieni helmi inflaation kokeneessa päiväkirjalajityypissä. Se ei rauhalliseen tahtiin viehtyneelle lukijalle ole yhtä väsynyt ja voivotteleva kuin esimerkiksi Ville Rannan väsyalbumi, vaan tarjoaa ihan mielenkiintoisia kurkistuksia diktatuuriin ja arkeen. Lastenhoitopuoli ja yleinen vaikertaminen eivät nouse esille - hyvä!
Piirrostyylistä tykkään erityisen paljon. Jo mainittujen tyyppien lisäksi mieleen tulee toisen festarivieraan, Tom Gauldin, tapa esittää asioita. Eikä se ole huono juttu lainkaan.
-
Bloginsa mukaan Delisle keekoilee nyt Jerusalemissa. Voi luoja.
Otas nyt rauhallisesti ja hengitä syvään. Omien sanojensa mukaan Delisle EI OLE aikeissa tehdä teosta Jerusalemista.
Burma-kirja ei ole yhtä tiivis kuin Shenzhen tai yhtä ahdistava kuin Pyongyang, mutta en minä silti sitä merkityksettömänä pidä. Delisle nyt ei vaan ole eikä halua olla mikään Ahtisaari.
-
Tästähän keskusteltiin jo aikaisemmin, mutta...
...koska Delislen teosten sisältö ja juoni on sitä, mitä hän missäkin paikassa teki ja näki, niin silloin kritiikki sisällön osalta kohdistuu suurelta osin tietenkin Delislen elämään.
Pitäisikö Delislen elää jännittävämpää ja draamallisesti mielenkiintoisempaa elämää? Olisivatko hänen omaelämäkertasarjakuvansa silloin parempia?
-
Nojaa... Miksei kukaan haastettele suomalaisissa omaelämäkerrallisissa sarjoissaan esmes Helsingin kodittomia, vaan kerrotaan vaan omia hassuja sattumuksiaan? ;)
Timo
-
Jonkin verran siellä oli tarinoita paikallistenkin kokemuksista, mutta kyllä ne hukkui siihen höttöön. Olisi voinut ujuttaa väliin niistä jotain pidempiä juttuja rikkomaan sitä jumalattoman tasaisen puuduttavaa rytmiä.
Tästä olen ihan samaa mieltä. Välillä tuntui kuin olisi lukenut Dostojevskiä, jossa ei siis mielestäni päästä oikein millään asiaan. Eihän Guyta toki voi moittia tai kritoisoida siitä, että hän ei ole halunnut etsiä ja tallentaa rankkoja juttua, tai muuten vain elänyt mielenkiintoisempaa elämää burmassa. Kukin eläköön niin "tylsästi" kuin haluaa.
MUTTA hän olisi voinut vähän tiivistää teostaa ja hieman hioa ilmaisuaan.
Kirjahan on yhtä kuin Guyn lomakuvat painetussa muodossa. Hyviä juttuja ja hauskoja juttuja. Mutta liikaa saman toistoa. Ihan kuin katsoisi toisen ihmisen sika tylsiä kuvia sinänsä mielenkiintoisesta paikasta. Ja sitten vielä tämä vauva aspekti! Eihän kukaan tuore isä voi olla ottamatta liikaa kuvia omasta lapsestaan! Ei siinä ole mitään pahaa. Mutta tarviiko ne kaikki lapsijutut tunkea kirjaan?!?
Kaikesta huolimatta. Minä pidin kirjasta. Se oli oikein mukava ja rauhallinen turisti-raportti, kuten on jo todettu. Olisipa se ollut jotain vielä suurempaa! Mutta ei. Kaikkea ei voi aina saada. Tyydyn siis ihan tyytyväisenä tähänkin.
-
Hmm. Minulla on sellainen tunne, että jos Merkintöjä Burmasta olisi ollut tiedostavampi ja tapahtumiltaan suurempi kirja - se olisi hyvinkin voinut olla myös huonompi kirja.... Rehellisyydelläkin on arvonsa.
-
Lukenut vasta puolet tästä joululahjasta ja pettymys tää oli mullekin. Tuli alustavasti sellainen fiilis että ite koki ja näki enemmän muutaman viikon turistireissulla kuin G.D. maassa asuneena.
Jossain liepeessä puhuttiin reportaasisarjakuvasta, mikä on minusta kyllä harhaanjohtava luonnehdinta. Sitä tavallista päiväkirjaahan se oli. Jopa Ted Rallin To Afganistan and Back (jota jotkut kaverit on dissanneet) oli minusta tähän verrattuna ihan mestariteos. Eli ei sen tarvi olla tylsää ja ponöttävää vaikka vaikka itestään kertoiskin.
Doh. Palailen ehkä aiheeseen kun koko setti on läpikäytynä, mutta kuten Doc L. totesi, olisi G.D:llä (tuon perustella) kyllä ollut mihin tarttua. Ehkä hän ei halunnut mennä liian henkilökohtaisiin tuntoihin tai jotain... Kylmä jäbä. Pitäisi varmaan lukea niitä muita G.D:n teoksia jos ne on kerran asiallisempia.
Edit: typo pois
-
Hapuilevan Pjongjangin jälkeen yllätyin myönteisesti Burma-kirjaan.
Delisle on suora. Hän ei yritä nuoleskella suuntaan eikä toiseen, kertoo vain mitä tapahtuu, mitä hän tekee ja miltä hänestä tuntuu. Jotkin tapahtumat hän välittää poikkeuksellisen verrattomasti. Kirja on todistusvoimaisempi kuin mikään diktatuurikuvaus mihin olen aiemmin tutustunut.
Piirrostyyli ansaitsee erityiskiitokset. Vaikka se on todella pelkistettyä ja pilakuvamaista, jää olo kuin realistisesta esityksestä. Mitään halvallapanemisen tuntua ei ole vaikka hahmot näyttävät paikoin hassuilta. Niinpä ne näyttäisivät valokuvissakin. Piirräntä on taloudellista, yksityiskohtia on tarjottu vain juuri riittävästi. Tärkeintä on ollut kerronnan (ja ilmeisesti työskentelynkin) rytmi. Silti sitaattikuvat väläyttävät sopivasti muuta todellisuutta ja antavat tilaisuuden havahtua Delislen käsialasta.
Tärkeä kirja sarjakuvan kannalta.
-
Annukka Laine luki Merkintöjä Burmasta (http://www.sarjakuvanteko.fi/wiki/index.php/Delisle_Guy:_Merkint%C3%B6j%C3%A4_Burmasta).
-
Reijokin luki Merkintöjä Burmasta (http://poistyopoydalta.blogspot.com/2009/04/guy-delisle-merkintoja-burmasta.html).
Suurta osaa teoksen annissa näyttelee tapahtumapaikka. Sen varassa se seisoo, niinkuin perinteinen matkakirjallisuus yleensäkin.
-
WSOY julkaisee lisää Delisleä. Pjongjang (https://www.akateeminenkirjakauppa.fi/webapp/wcs/stores/servlet/ProductDisplay?catalogId=10101&storeId=10052&productId=9035365&langId=-11&contractId=) on näköjään tulossa ulos kesällä.
Puffi:
Guy Delisle on matkustanut Pohjois-Korean pääkaupunkiin työskennelläkseen paikallisella animaatioelokuvastudiolla. Tässä albumissa hän kertoo lukijoille arjestaan yhdessä maailman salamyhkäisimmistä ja tyrannimaisimmin hallituista maista. Propagandaa, automatisoituneesti käyttäytyviä ihmisiä, putipuhtaita, typötyhjiä katuja - kalseaan hotellihuoneeseen majoitettu Delisle löytää pian ympäriltään kaikki totalitaarisen hallinnon elementit. Piirtäjää seuraa jatkuvasti tulkki, joka ei saa päästää häntä hetkeksikään silmistään ja joka kertoo hänelle, ettei maassa ole lainkaan vammaisia. Vaikka Delislen ironinen ote saa lukijansa nauramaan, myös hänen tuntemansa paha olo välittyy tehokkaasti ruutujen välistä. Diktaattori Kim il-Sungista, rakastetusta johtajasta, tulee albumin sivuilla yhtä hallitseva kuin pohjois-korealaisten rakennusten seinillä. Delislen analyyttisyys ja kyky tehdä tarkkoja huomioita tekevät hänestä mestarillisen omaelämäkerrankirjoittajan. WSOY on julkaissut häneltä aiemmin albumin Merkintöjä Burmasta (2008), jossa hän raportoi kokemuksistaan toisessa diktatuurissa.
Södikalle hurraahuutoja!!
-
WSOY julkaisee lisää Delisleä. Pjongjang (https://www.akateeminenkirjakauppa.fi/webapp/wcs/stores/servlet/ProductDisplay?catalogId=10101&storeId=10052&productId=9035365&langId=-11&contractId=) on näköjään tulossa ulos kesällä.
No voi hitto. Mihin tämä Suomen julkaisupolitiikka on oikein menossa, kun enää ei uskalla ostaa mitään varteenotettavia sarjakuvia vierailla kielillä, kun kohta ne kuitenkin julkaistaan suomeksi? Olisikohan siitä jopa kuukausi, kun ostin Pyongyangin englanninkielisen version. Olisi pitänyt aavistaa tämä ja valita Pyongyangin sijasta se Thomas Ottin kirja, jota jo pyörittelin käsissäni. Eihän tuota suomiversiota voi jättää hankkimattakaan, sillä aina pitää tukea laatusarjakuvan julkaisua pienessä kotimaassamme.
-
Joillakin kustantajilla on veppisivuillaan tiedotteita, joissa kerrotaan kevään ja syksyn uutuuksista - joillakin ei... ihan puskasta näitä tulee. Mikäpäs siinä!
-
WSOY julkaisee lisää Delisleä. Pjongjang (https://www.akateeminenkirjakauppa.fi/webapp/wcs/stores/servlet/ProductDisplay?catalogId=10101&storeId=10052&productId=9035365&langId=-11&contractId=) on näköjään tulossa ulos kesällä.
Itseltäkin löytyy tuo jo englanniksi, mutt taidanpa ostaa silti suomenkielisen. Häiritsi hieman että (pehmeäkantisen) enkkupainoksen julkaisukoko tuntui piirun verran liian pieneltä, ei niin että se haittaisi merkittävästi, mutta niin että sen huomaa.
-
Esa Mäkinen arvosteli viime sunnuntain Hesarissa Pjongjangin.
"Delisle ei piirrä erityisen pikkutarkkaa jälkeä, vaan luonnoksia ja vaikutelmia. Ihmiset ovat hänen alaansa, eivät niinkään jyhkeät arkkitehtoniset visiot. Tosin välillä onnistaa. Vaikuttavin kohtaus on ihmisistä: eliittikoulun tytöistä, jotka irvistävä hymy naamallaan yrittävät olla taiturimaisia soittajia. Mitään suurta synteesiä Delisle ei lopulta tarjoa, vaan lähinnä välähdyksiä. Miten lähelle ne osuivat totuutta, paljastuu ehkä sitten kun suljettu maa joskus avautuu tai muuttuu."
Kesällä ilmestyy paljon sarjakuvaa.
-
Nyt kun Delislen reportaasisarjista julkaistaan näinkin tiuhaan tahtiin (Burmahan vasta vähän aikaa sitten tuli myös ulos) niin missäs se "jatko" Joe Saccon Palestiinalle viipyy vai olenko missannut jotain?
-
Nyt kun Delislen reportaasisarjista julkaistaan näinkin tiuhaan tahtiin (Burmahan vasta vähän aikaa sitten tuli myös ulos) niin missäs se "jatko" Joe Saccon Palestiinalle viipyy vai olenko missannut jotain?
Sinun kannattanee kysyä Palestiinasta kustantajalta.
Ilmeisesti eka Delisle meni aika hyvin, joten mukavahan se on, kun saadaan tämmöistäkin sarjakuvan lajia suomeksi.
-
Hmmm. Niinpä kai. Se Delislen Burma vaan oli pahemmanlaatuinen pettymys itselleni...
-
WSOY julkaisee lisää Delisleä. Pjongjang (https://www.akateeminenkirjakauppa.fi/webapp/wcs/stores/servlet/ProductDisplay?catalogId=10101&storeId=10052&productId=9035365&langId=-11&contractId=) on näköjään tulossa ulos kesällä.
Puffi:
Guy Delisle on matkustanut Pohjois-Korean pääkaupunkiin työskennelläkseen paikallisella animaatioelokuvastudiolla. Tässä albumissa hän kertoo lukijoille arjestaan yhdessä maailman salamyhkäisimmistä ja tyrannimaisimmin hallituista maista. Propagandaa, automatisoituneesti käyttäytyviä ihmisiä, putipuhtaita, typötyhjiä katuja - kalseaan hotellihuoneeseen majoitettu Delisle löytää pian ympäriltään kaikki totalitaarisen hallinnon elementit. Piirtäjää seuraa jatkuvasti tulkki, joka ei saa päästää häntä hetkeksikään silmistään ja joka kertoo hänelle, ettei maassa ole lainkaan vammaisia. Vaikka Delislen ironinen ote saa lukijansa nauramaan, myös hänen tuntemansa paha olo välittyy tehokkaasti ruutujen välistä. Diktaattori Kim il-Sungista, rakastetusta johtajasta, tulee albumin sivuilla yhtä hallitseva kuin pohjois-korealaisten rakennusten seinillä. Delislen analyyttisyys ja kyky tehdä tarkkoja huomioita tekevät hänestä mestarillisen omaelämäkerrankirjoittajan. WSOY on julkaissut häneltä aiemmin albumin Merkintöjä Burmasta (2008), jossa hän raportoi kokemuksistaan toisessa diktatuurissa.
Södikalle hurraahuutoja!!
Ostin ja luin tällä viikolla, on ensimmäinen miehen teos johon olen tutustunut. Hymähtelin useasti ja naureskelin parissa kohdassa, suuresti vetosi tämä hänen kerrontansa.
-
Onhan Pjongjang sikäli nasevampi teos, että Delisle on pystynyt fokusoimaan paremmin kohteeseen kun hänen ympärillään ei pyörinyt muuta. Ja virikkeitä oli muutenkin tarjolla ilmeisen vähän. Nyt P-Korea on entisestään kiristänyt rajojaan (Apu-lehti 30/09), eli Delislen kokema ulkomaalaisten kävijöiden "vapaus" on historiaa.
Tärkeitä kirjoja yhtä kaikki, Burma ja Pjongjang. Hankkikaa, lukekaa ja suositelkaa.
-
Mulle tarttui kirjastosta, ranskankielisten osastolta, Delislen vanhempaa(?) tuotantoa. Aline et les autres (http://www.guydelisle.com/aline/index.htm). Eipä tarvi kielitaitoa! Albumissa ei tainnut olla yhtään kokonaista lausetta, ehkä muutama urahdus.
Oli aika jännä lukea sarjakuvaa, joka oli niin täysin kuvan varassa. "Lukeminen" muuttuu ihan erilaiseksi.
Aivot ja ymmärrys toimii muun kuin sanojen varassa.
Alinessa oli jokseenkin absurdeja, lyhyitä juttuja erilaisista naisista. Toiset vähän kökköjä, jotkut ihan hauskoja tai oivaltavia.
-
Onhan Pjongjang sikäli nasevampi teos, että Delisle on pystynyt fokusoimaan paremmin kohteeseen kun hänen ympärillään ei pyörinyt muuta. Ja virikkeitä oli muutenkin tarjolla ilmeisen vähän.
Itselleni Merkintöjä Burmasta jäi lieväksi pettymykseksi. Ehkä vahvasta ennakkohehkutuksesta johtuen. Mutta siinä missä Burma maistui sarjalle itseään toistavia hajanaisia fragmentteja, oli Pjongjang tiivis, ehyt ja nautittava sarjakuvaromaani. Pjongjang on merkittävä teos ja hieno lukukokemus, mutta tämän jälkeen Burma tuntuu entistäkin latteammalta. Ikään kuin meille olisi kaupattu synopsis valmiin albumin sijaan. Eri mieltä saa tietysti olla. Onhan oikeus olla rankaisematta väärässä demokratian kulmakiviä. :P
-
Jos nyt vielä joku pettyy Delislen Burmaan, katsokaapa Stallonen Rambo 4 päälle. Se takaa tyydytyksen ja näyttää mitä nynnystelyä esim. lähetystyö on, kun politikointi voidaan hoitaa tehokkaammin ns. John Wayne-taktiikalla.
Ties mistä syystä Rambo 4 on kielletty Burmassa, mutta Sylvesterin itsensä tyydyttyneen lausunnon mukaan erittäin hyvin kaupaksi käypä sikäläisillä piraattimarkinoilla.
-
Guy Delisle-haastattelu The Daily Cross Hatchissa. Neliosainen, tässä kolme ekaa osa.
Osa 1 (http://thedailycrosshatch.com/2009/10/12/interview-guy-delisle-pt-1/), Osa 2 (http://thedailycrosshatch.com/2009/10/19/interview-guy-delisle-pt-2/) ja Osa 3 (http://thedailycrosshatch.com/2009/10/26/interview-guy-delisle-pt-3-of-4/).
Tosi hyvää tekstiä... kantsii siis niinq lukee.
-
Luin Pjongjangin.
Ihan kivaa leppoisaa lukemista. Mitä jäi käteen? Ei paljon mitään.
Tuskin tulee toista kertaa luettua, piirroksetkin kun on niin simppeleitä.
Kyllä näitä kirjastosta lainaa. Omat rahat voi sijoittaa muuhun.
-
Noissa linkatuissa haastatteluissa Delisle kertoo, kuinka vaatimaton myynti hänen matkakertomuksillaan aluksi oli. Mutta sitten sarjakuvakirjat löivät läpi, levitys alkoi toimia uuden kustantajan myötä ja ihmiset alkoivat lukea myös hänen aikaisempia teoksiaan.
"(...) Shenzhen—which is my first comic—is selling more nowadays than when it was first released, because it was released in a period of time when comics and graphic novels weren’t so well known, and the distributor wasn’t as big. Now things have changed a lot. it’s quite funny. Now people have read The Burma Chronicles and they go back and for all these reasons, it’s selling better than it did before. Slowly but surely."
Minusta Delislet ovat juuri sitä sarjakuvaa, mitä itse haluan omaksi omaan kirjahyllyyni. Mutta kullekin se "oma kuppi teetä", tietty.
-
omaksi omaan kirjahyllyyni.
Kirjahyllyssähän nuo toki näyttää hyvältä.
-
Pjongjang oli kyllä paljon parempi kirja kuin Burma. Ei tosin niin hyvä kuin Rambo 4.
Huomasin silti Pjongjangiakin lukiessani että valitettavasti en kykene tykkäämään Delislen tyylistä. Etenkin kertojan ylimielinen suhtautuminen aiheeseensa tuppasi useaan otteeseen ärsyttämään. Ei vaan toimi mulla.
-
Huomasin silti Pjongjangiakin lukiessani että valitettavasti en kykene tykkäämään Delislen tyylistä. Etenkin kertojan ylimielinen suhtautuminen aiheeseensa tuppasi useaan otteeseen ärsyttämään. Ei vaan toimi mulla.
Heh. Et siis ole käynyt Ranskassa, tai et ainakaan tarpeeksi usein? Tuskin Delisle itse, mutta joku häntä vastaava ranskis siirtopiirtotyöläinen voisi tehdä kirjan "Helsinki", jossa oudosti molottavat mongolit syövät ja syöttävät huonoa ruokaa ja juottavat pahaa viiniä.
-
Delisle, tuo vieras vierailla mailla, on Quebecin kanadalainen, äidinkieli ranska. Ei siis ranskis.
-
Mutta asenteeltaan hyvin ranskalainen välillä.
-
Delisle, tuo vieras vierailla mailla, on Quebecin kanadalainen, äidinkieli ranska. Ei siis ranskis.
Niinpä minä kirjoitinkin "tuskin Delisle itse", koska kanadanranskiksilla on kuitenkin avarampi maailmankuva kuin vaikkapa Asterixin kotiseudun kanta-astujilla.
Niin, ja nykyisinhän D asuu Ranskassa, vaikka Iisraelissa viimeksi olikin vaimon "Lääkärit ilman rajoja" -projektin takia. Jerusalem-teosta ei ikävä kyllä ole tulossa.
-
Delislen haastattelun eka osa (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1315) on ilmestynyt etusivulle; se on käännös englannista, The Daily Cross Hatchistä. Sieltä voivat kielitaitoiset käydä kurkkaamassa neliosaisen haastattelun eilen ilmestyneen viimeisen osan.
http://thedailycrosshatch.com/
Haastattelun mielenkiintoisinta antia ovat ehkä ne kohdat, joissa tekijä kertoo muuttuneista asenteistaan niin sarjakuvan tekijänä kuin havainnoitsijana.
-
Hapuilevan Pjongjangin jälkeen yllätyin myönteisesti Burma-kirjaan.
Delisle on suora. Hän ei yritä nuoleskella suuntaan eikä toiseen, kertoo vain mitä tapahtuu, mitä hän tekee ja miltä hänestä tuntuu. Jotkin tapahtumat hän välittää poikkeuksellisen verrattomasti. Kirja on todistusvoimaisempi kuin mikään diktatuurikuvaus mihin olen aiemmin tutustunut.
Todistusvoimaa tälle mielipiteelle saatte Delislen haastattelun toisesta osasta (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1318).
Pari otetta:
" ...burmalaiset, jotka kävivät keskustelemassa kanssani sanoivat pitäneensä kirjasta, koska kerrankin joku kertoo Burmasta ja sen arjesta ilman että kaikki on ihan surkeata."
"En lähtenyt maaseudulle ja en keskustellut siellä asuvien ihmisten kanssa. Mutta kirjani kertoo Yangonista, koska vietin siellä suurimman osan ajastani, eikä niinkään Burmasta. Mutta ei maaseudulle voi omin päin oikeastaan edes mennä. Se on ehdottomasti kiellettyä, jopa toimittajilta. Sinne ei pääse mitenkään kiertelemään. Joten joo, kaikki riippuu siitä, keitä tapaa ja keiden kanssa keskustelee."
Delisle antaa itsestään sellaisen kuvan, että kyllä hän välittää, mutta hän ei halua välittää mitään tiettyä tendenssiä kirjoissaan. Hän kertoo sen, mitä hänelle tapahtuu: ei suurentelua, ei saanaamista, ei päällekäyvää politisointia mutta kylläkin kannanottoja.
-
Minun mielestäni Merkintöjä Burmasta on onnistuneempi kuin Pjongjang. Osin varmaan siksi, että siinä missä Pjongjang muodostuu taas yhdeksi pohjoiskorealaisen teatterin kuvaukseksi, Burmassa Delislen on päässyt elämään arkea ja onnistuu kuvaamaan sitä lämpimästi, todentuntuisesti ja liikoja osoittelematta.
Toisaalta myös sarjakuvallinen ilmaisu tuntuisi kehittyneen notkeammaksi.
-
Toisaalta myös sarjakuvallinen ilmaisu tuntuisi kehittyneen notkeammaksi.
Delislen kyvyt ovat tosiaankin kehittyneet kirja kirjalta, näin toteaa sarjakuvataiteilija itsekin. Hän toteaa myös ymmäryksensä sarjakuvaromaanin, tai reportaaseja nämä kaiketi ovat, keinoista kasvaneen. Kaikkea turhaa on karsittu pois, muisteluja ja semmoisia.
Tarinaa kerrotaan esimerkein, ei selittäen. Totuudesta kertominen on vaikeaa, totuuden värittäminen on helppoa.
-
Hassua kyllä, Voima-lehden arvostelija tyrmää Pjongjang-alpparin perinpohjaisesti uusimmassa (d'oh!) Voima-lehdessä.
-
Tuo haastattelu tosiaan valottaa sitä miksei Burma-alppari ota henkevästi kantaa kaikkiin ongelmiin, mistä monet ovat sitä kritisoineet. Jos asuu noinkin pitkään jossain ympäristössä, on kaikessa tavallaan liian syvällä, asioista tulee arkisia eikä asioita sen oman elinpiirin ulkopuolella voi käsitellä samalla lailla kuin niitä asioita jotka kokee itse.
-
Hassua kyllä, Voima-lehden arvostelija tyrmää Pjongjang-alpparin perinpohjaisesti uusimmassa (d'oh!) Voima-lehdessä.
Löysin linkin vanhaan Voima-arvosteluun, 7/2006.
http://www.voima.fi/content/view/full/1801
Yleisessä tiedossahan on ollut jo iät ajat, että esimerkiksi Simpsonit tuhrustetaan Etelä-Koreassa, mutta että Pohjoisessakin animaatiota. Ressukat animaattorit eivät ehkä koskaan saa edes katsoa valmiita animaatioita, kun ne kuitenkin sisältäisivät kapitalistista propagandaa. Tosin, eikö tämän voi jo tulkita kapitalismin oven raottamiseksi pahan akselin vähävaraisille Juche-aatteen harjoittajille?
Ehkä joku kotimainen kustantaja vielä tarttuu tähän hersyvään pakettiin ja saattaa koko kansan ulottuville. Sitä odottaessa voikin sitten vaikka noukkia englanninkielisen version kaupasta tai kirjastosta, jonka valikoimiin se kuuluu.
Jari Tamminen arvosteli silloin.
-
Oho, kiintoisaa että vanhemmassakin Voiman nrossa ollut jo arvostelu engl.kielisestä Pjongjangista. Se jonka itse luin oli ihan uusimmassa nrossa, arvostelijaa en muista nimeltä ja oli tietty tehty suomennoksesta. Ovatkohan Voiman toimittajat tietoisia että lehdessään on ennenkin arvotseltu jo tuo? Mene ja tiedä. Tuo vanhempi arvostelu on kumman neutraalin oloinen...
-
Henri Salonen oli tällä kertaa Voiman arvostelijana. Sarjakuvakirja Pjongjangin saama "tuomio" on ennen kaikkea moraalinen. Ohessa katkelmaa....
Silti en voi olla ihmettelemättä tekijän tekopyhyyttä. Delisle työskentelee Pjongjangissa ranskalaisessa animaatiostudiossa. Mitä helvettiä ranskalainen animaatiostudio tekee Pohjois-Koreassa?
Ulkoistaa työnsä sinne, missä se on halvempaa.
Lisäksi mainitaan Delislen turistimaisuus ja se kuinka vähän todellista informaatiota kirja tarjoaa. Piirrosjälkeä pidetään hiilipiirrosmaisena. Lievää plussaa on tarinan helppo luettavuus ja seurattavuus, jotka "ovatkin ainoita asioita jotka saavat sivut kääntymään tässä muuten raskaassa teoksessa."
Raskas arvostelu.
-
Delisle-maratooni jatkuu aina vaan... ja tärkeitä huomioita satelee. Näiden haastattelujen jälkeen ette enää lue sarjakuvia samalla tavalla kuin ennen!
Journalistin puolestaan on kerrottava tuntemuksistaan ja muusta sellaisesta. Kun käytössä on vain pari ruutua, voin kuvata miehen hermostuneisuuden muutamalla hikipisaralla. Se toimii täydellisesti, on tehokasta ja paljon kertovaa. Siksi sarjakuvakirja on niin tehokas media. Kun pitää kertoa tällaisia tarinoita, hämmästelen aina sarjakuvakerronnan iskevyyttä.
(...)
Kun tein Shenzhenin, yleisöltä otti aikansa lämmetä sille, ja nyt se myy. Shenzhen myi Ranskassa ensimmäisenä julkaisuvuotenaan 2000 kappaletta. Merkintöjä Burmasta meni 40 000. Ranskassa on maailma muuttunut viimeisten 15 vuoden aikana, kuten luullakseni muuallakin. Nyt sarjakuvakirjat tunnetaan ja niillä on paikkansa kirjakaupoissa. Ranskassa kirjakaupoissa ja festivaaleilla on varattu niille pitkät hyllyt. Kaikki muuttuu todella nopeasti. Nyt on enemmän valinnanvaraa.
Lue lisää!
Klikkaa >> KOLMAS OSA (NELJÄSTÄ) (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1321).
(http://kvaak.fi/images/articles/08102008191839-3.jpg)
Copyright © 2007 Delcourt Productions - Guy Delisle
-
Guy Delisle paljastaa Brian Heaterin haastattelusarjan viimeisessä neljännessä osassa (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1328) viehtymyksensä kidnappauksiin, siis ihmisten sieppauksiin. Se on todennäköisesti hänen seuraavan sarjakuvakirjansa aihe.
Kidnappaukset ovat aina kiehtoneet minua. Näin nuorempana reportaasin ranskalaisesta teollisuuspomosta, joka siepattiin. Ne leikkasivat häneltä sormen irti. Hän oli rikas mies, ja tilannetta kesti neljä viikkoa kunnes tekijä saatiin kiinni. Tämä tapahtui 70-luvulla. Hänen piti kestää kaikkea paskaa sen jälkeen, koska hänen vaimonsa sai tietää että hänellä oli kattohuoneisto, jossa mies oli elänyt kaksoiselämää. (...) Hän kärsi hermoromahduksen. Ajan kuluttua hän palasi ihmisten ilmoille, ja nyt hänellä on oikea elämä ja ystäviä. Hän totesi olleensa melkein kiitollinen sieppauksesta. Se kiehtoi minua todella. Ja kun sitten tapasin tämän toisen miehen, niin ajattelin hänen tarinansa olevan mielenkiintoisen.
Lue lisää.
Tässä linkit aikaisempiin osiin:
OSA 1 (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1315),
OSA 2 (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1318),
OSA 3 (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1321).
(http://kvaak.fi/images/articles/08102008191839-1.jpg)
Copyright © 2007 Delcourt Productions - Guy Delisle
-
Nyt myös Pjongjang on arvosteltu (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1329).
-
Pjongjangin luettuani täytyy minunkin todeta, että Merkintöjä Burmasta on tätä onnistuneempi sarjakuvana.
Omaelämäkerrallisena matkakertomuksena tämä vielä toimii, mutta dokumentaarisena tai kantaaottavana heikommin. Mikäli tätä sellaisena tahtoo pitää, näyttäytyy Delisle työnsä kautta perin kunnianhimottomana.
Puolustukseksi ei riitä se, että Delisle tekee sellaista, jota ihmiset eivät ole tottuneet lukemaan sarjakuvamuodossa. Televisio suoltaa erinomaisen laadukkaita dokumentteja liukuhihnalta, osa myös luottaa katsojan kykyyn tehdä havaintoja ja tulkita niitä.
Sarjakuva ei toimi samalla tavoin, kaikki lukijan "näkemä" on kulkenut tekijänsä käden kautta. On suorastaan väärin koettaa nostaa sarjakuvaa kaapin päälle silloin, kun se pyrkii imitoimaan muuta mediaa ja onnistuu siinä vielä huonommin.
Tietyllä tapaa kontrastin tähän saa, mikäli olette katsoneet FST:n Älä kerro äidille -sarjaa. Sen eräässä jaksossa tämä melkoisen ärsyttävä, tosin viihdyttävä, miekkonen vieraili Pohjois-Koreassa. Kyseisessä jaksossa nähtiin pilkahduksia pohjoiskorealaisten elämästä merkittävästi laajemmalti kuin Delislen teoksessa, joka pääosin käsittelee Delisleä itseään – tai korkeintaan vierasmaalaisen elämää Pohjois-Koreassa.
Jaksosta jäi mieleen useitakin yksityiskohtia: vanhus maaseudulla, joka uhitteli dokumentaristille koska ilmeisesti kuvitteli tätä yhdysvaltalaiseksi, huikeat koordinoidut joukkotanssit ja kansakunnan vihollisia esittävien pahvikuvien ampuminen. Viimeisestä Delisle näkee vain jonon, senkin kaukaa, ja kuulee koko asiasta. Tämä yhteneväisyys sai Delislen teoksen omalta kohdaltani latistumaan.
Ansionsakin Delislen teoksella kiistatta on, mutta aihe muodostaa sille ongelman. Pohjois-Korea näyttäytyy niin absurdina, että siitä kerrottu on helpompi uskoa todeksi, kun sen näkee televisiossa vaikka Älä kerro äidille -sarjan pelleilyn kautta, sarjakuvassa kaikkea tätä on suorastaan vaikea niellä.
-
Hei mussukat,
tsekatkaas: Delisle saapuu Kemiin näyttelyn kera (http://www.sarjakuvaseura.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=257:news-from-up-north-kemin-sarjakeskus-tiedottaa&catid=1:uutiset&Itemid=2) ;)
-
Tämä Delislen nettisketsipiirrossarja toimii hienosti: Zoltan (http://www.guydelisle.com/albert/images/extrait/zoltan/album/index.html). Klikatkaa oikealle osoittaa nuolta. Animaatiota, melkein.
-
Tämä Delislen nettisketsipiirrossarja toimii hienosti: Zoltan (http://www.guydelisle.com/albert/images/extrait/zoltan/album/index.html). Klikatkaa oikealle osoittaa nuolta. Animaatiota, melkein.
Pengeles. Onkohan se Jaska Jokunen vanhana (huom paita)? Jos sarja olisi värillinen, naisen hiukset olisivat taatusti punaiset.
Timo
-
Minun mielestä Pjongjang on ihan ok matkakertomus mutta ei juuri muuta. Ajatustyötä Delisle ei kirjassa harrasta. Pohdiskelu ja etenkin ymmärtämisen halu ovat poissa. Ja mikäpäs siinä, ehkä näin oli tarkoituskin.
Delisle kuvaa tapaamiaan pohjoiskorealaisia ivallisesti, jopa halveksuvasti. Jäi tunne, että tylsistynyt ja koti-ikävää poteva mies purkaa kiukkuaan päiväkirjassaan paikallisiin. Samassa hengessä paikallista kulttuuria (esim. musiikki ja museot) kuvataan ja kommentoidaan häiritsevän epähienosti. Jos tämän oli tarkoitus olla huumoria, minuun se ei uponnut. Koin tekijn asenteen kautta linjan ylimielisenä ja ärtyneenä.
Kouluarvosana 7+
t.Mikko, 33
-
Delisle kuvaa tapaamiaan pohjoiskorealaisia ivallisesti, jopa halveksuvasti.
Olisihan se kiva, jos kirjailija olisi moraaliltaan ja asenteiltaan moitteeton (siis lukijan asenteisiin verrattuna). Onneksi on kuitenkin rehellinen. Näin sarjakuvantekijä kertoo itse.
Delisle: (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1318) "Pidän yhä yhteyttä joihinkin burmalaisiin, mutta Pohjois-Koreassa sellainen on mahdotonta – olisi vaarallista heille jos edes yrittäisin ottaa yhteyttä Internetillä tai postilla. Kun sieltä lähtee, tuntuu kuin jättäisi heidät heitteille omaan maahansa. Se on hyvin surullinen tunne, koska kahden kuukauden kuluessa solmii aitoja ystävyyssuhteita. Olin todella pahoillani heidän puolestaan. Kirjassa [Pjongjang] halusin välittää tuon tunteen. Alussa he olivat jotensakin ärsyttäviä, koska heistä oli kaikenlaista vaivaa, mutta kahden kuukauden kuluttua osasta heistä tuli ystäviä. Halusin sen mukaan kirjaan."
-
Se Jerusalemin kirja on työn alla!
"Delisle is working on a new book about Jerusalem, after living there for a year. 'While my wife was working in Gaza, I was with my children and had the opportunity to meet journalists, and talk to foreigners from NGOs and the people from Jerusalem.'" Global Times (http://www.globaltimes.cn/www/english/metro-beijing/people/profile/2010-03/512079.html)
Japani ja Peru kuulemma kiinnostaisivat miestä, kertoo hän, ihan edellä linkitetyn jutun lopussa.
-
Ennakkotietojen mukaan Shenzhenin piti ilmestyä eilen (Bookplus (http://www.bookplus.fi/kirjat/delisle,_guy/shenzhen-7586944?utm_source=hintaseuranta&utm_medium=cpc&utm_campaign=hintaseuranta_click)). Ei ole kaiketi vielä kaupoissa näkynyt.
WSOY:n sivuilta ei taaskaan (kuten ei koskaan) löydy ensimmäistäkään tiedonjyvää tästäkään sarjakuvasta. [Marmatusta.]
-
Ensi viikolla Delisle on Suomessa jälleen: http://www.kemi.fi/sarjis/
Shenzen-kirja plus Delislen näyttelyn avajaiset Kemissä lauantaina 15.5.
Klo 11.00 Shenzen – Pjongjang – Burma- näyttelyn avajaiset
Pohjolan Sanomien näyttelytila
Guy Delislen sarjakuvaoriginaalinäyttelyn avaavat Jussi Korhonen ja Guy Delisle.
Klo 13.00 Guy Delisle
Lempi-galleria (Kemin kulttuurikeskus)
Delislen Shenzhen-albumi julkistetaan. Kunniavieras Guy Delisleä haastattelee Ville Hänninen.
-
Tattis, Vesa, tietotäsmäiskusta! Tämä tuli tarpeeseen...
-
Onko Suomessa aiemmin käymättömlä sarjakuvaimmeisiä niin vaikea löytää/saada vaivautumaan tänne pohjan perukoille vai miksi niin usein tapahtumissa on kunniavieraina Suomessa jo aiemmin käyneitä henkilöitä?
-
Onko Suomessa aiemmin käymättömlä sarjakuvaimmeisiä niin vaikea löytää/saada vaivautumaan tänne pohjan perukoille vai miksi niin usein tapahtumissa on kunniavieraina Suomessa jo aiemmin käyneitä henkilöitä?
Vähän sekä että. Suurempia kansalaisryhmiä kiinnostavia sarjakuvahenkilöitä on suhteellisen vähän, heilläkin monilla riittää vientiä - ja pitäisi niitä sarjakuviakin tehdä. Johonkin Angoulemeen tai keskisempään Eurooppaan yleensä on helpompi tulla. Tapahtumia osuu päällekäin ja tajuan varsin hyvin miksi joku menee mieluummin Barcelonan festareille kuin tulee Suomeen... Jotkut eivät käy missään tapahtumissa ja sillä hyvä.
Osa on liian vanhoja matkustaakseen, entistä useammat värkkäävät elokuvia tai ovat mukana vastaavissa aikaavievissä produktioissa, on perhettä pienten lasten kera jne. Visiitille pitää löytyä myös rahoittaja ja mediahuomiota sekä myyntiä saada aikaan.
Mutta ei Delisleä suinkaan ole niin tyhjiin pumpattu kuin vaikka DonRosaa. Hän on myös kiinnostavampi kuin joku Smurffien värittäjä. Ennen muuta, hänen tuotantoaan suomennetaan, ja sekin on kova kynnys jo sinällään.
-
Shenzhen rantautui just painosta.
http://www.sarjakuvakauppa.com/kauppa/index.php?act=viewProd&productId=2292
En oo vielä kerinnyt lukemaan, odotukset ovat ristiriitaisia kun muissa suomennetuissa kirjoissa olen tykännyt jostain jutuista mutta arrogantista yleistyylistä en. No, ehkä Kemissä voin kertoa tämän Delislelle itselleenkin.
-
Joitakin kuvia miehestä ja originaalinäyttelystä laitoin blogiin:
Guy Delisle Kemissä (http://poistyopoydalta.blogspot.com/2010/05/guy-delisle-kemissa.html)
-
Lohdutonta seutua (http://poistyopoydalta.blogspot.com/2010/06/shenzhen-lohduton-seutu.html).... Hyvää blogipohdintaa viimeksi julkaistusta Delislestä, ja ajankohtaistakin seutukunnan ikävien itsemurhauutisten takia.
-
Delislen työt ovat opettavaa luettavaa. Itseänikin on houkuttanut tehdä vastaavanlaisia matkareportaaseja, tavalla tai toisella.
Sarjakuvaa, mutta...
-
Shenzen on kuvituksensa osalta vähemmän huoliteltu kuin Delislen myöhemmät matkapäiväkirjat, mutta tavallaan siinä on myös rehellisyyttä (mm. henkilökohtaisuutta), mitä muissa ei juuri enää ole. Loppupuolella tuo rehellisyys hieman jo karisee, mutta pääosin Delisle on vielä malttanut pysyä enemmän dokumentaristin kuin hauskuuttajan roolissa, johon hän myöhemmin jatkuvasti lipsahtaa.
Minua on aiemmin nyppinyt Delislen tyyli tehdä pilkkaa kohtaamistaan ihmisistä/kulttuureista nostamalla itsensä tarkastelijana tarkasteltaviensa yläpuolelle. Vieraissa kulttuureissa on riittävästi naurettavia ja absurdeja piirteitä, että niitä olisi tarve sormella osoittaa, sen olisi voinut tehdä monesti hienovaraisemmin.
Shenzenin suurin ongelma on vain Delislen myöhemmät työt. Hotellikuolemasta ei oikein millään saa kiinnostavaa, varsinkin kun yksi opus tätä lajia riittäisi jo vallan hyvin.
Sen eräässä jaksossa tämä melkoisen ärsyttävä, tosin viihdyttävä, miekkonen vieraili Pohjois-Koreassa.
Kaveri oli siis Louis Theroux.
-
Jassoo, taas pitää taittaa peistä Delislen puolesta...
Shenzen on kuvituksensa osalta vähemmän huoliteltu kuin Delislen myöhemmät matkapäiväkirjat, mutta tavallaan siinä on myös rehellisyyttä (mm. henkilökohtaisuutta), mitä muissa ei juuri enää ole.
Tuosta henkilökohtaisuudesta, mm. takaumista omaan elämäänsä, Delisle ihan tietoisesti pyrki eroon myöhemmissä kirjoissa. Se oli siis valinta, keskittymistä olennaiseen. Kirjojen kerronta parani selvästi. Jokainen kirja on ollut edellistä hiotumpi. Samalla myös viivastakin on jäänyt turha sutiminen pois.
Minua on aiemmin nyppinyt Delislen tyyli tehdä pilkkaa kohtaamistaan ihmisistä/kulttuureista nostamalla itsensä tarkastelijana tarkasteltaviensa yläpuolelle.
Tekeekö hän pilkkaa? No, ei.
Delisle kertoo ilman sen kummallisempia kommervenkkejä siitä, miltä hänestä tuntuu, mitä hän näkee ja millaista on olla keskellä vierasta kulttuuria. Ilman arvottamista tai tekopyhyyttä. Oikeastaan moinen suorasukaisuus on mielestäni paljon reilumpaa kuin tekopyhä hymistely.
Delisle on virkistävän vapaa liiallisesta kulttuurirelativismista. Ehkä juuri siksi hänen kirjansa ovatkin sellaisia menestyksiä kuin ovat.
Rehellisyys maan perii.
-
Poikkipuolinen sana Delislestä ja Lurker astuu heti esiin haarniska säihkyen ja peitsi terotettuna.
Minä olen toista kertaa elämässäni samoilla linjoilla Jiksin kanssa.
-
Poikkipuolinen sana Delislestä ja Lurker astuu heti esiin haarniska säihkyen ja peitsi terotettuna.
Mitä sitten? Tämähän on kai keskustelupalsta.
Sitä paitsi en havaitse juurikaan säihkettä tai peistä hänen vastauksessaan.
Minusta Lurkerin puolustuspuheenvuoro on hyvinkin asiallinen, vaikka olenkin lähes täysin eri mieltä hänen kanssaan Delislestä.
-
Hehee. Pidättäydyn jatkamasta. Jokaisella on intohimon kohteensa.
-
Jokainen kirja on ollut edellistä hiotumpi. Samalla myös viivastakin on jäänyt turha sutiminen pois.
En tiedä kanadanranskalaisesta arroganistelusta, ranskalaisesta kyllä. Ei se minua niin häiritse kun on moiseen tottunut.
Se, miksi Shenzenin viiva on "suttainen" johtuu siitä, että Delisle halusi luoda jokaiselle kuvaamalleen kaupungille niille tyypillisen oloisen ilmeen. Koska raskaasti teollistettu Shenzen oli savusumuinen ja muutenkin likaisen hikinen paikka, sen piirtämiseen käytettiin paljon rasvaliitua. Näin kertoi Delisle Kemissä.
-
Tekeekö hän pilkkaa? No, ei.
Kenties ei, lukijan tulkinnastahan lopuksi on kyse.
Tiedänhän minä sinun pitävän Delislestä kovasti, minulla itselläni vain karvat nousevat pystyyn tietyissä kohdin Delislen töitä. Joka tapauksessa viestini ydinasia on, että Shenzenin ja muiden vastaavien opusten välillä on pieni eron.
Tuon eron tuo mielestäni hyvin esiin eräs Shenzenin kohtaus, jossa aulaneiti tilaa hissin rämpyttämällä painiketta vimmatusti kunnes hissi on saapunut, vaikka kertapainallus toki riittäisi. Hän tahtoo mahdollisesti tällä korostaa avuliaisuuttaan ja tehokkuuttaan, mutta toiminta näyttää turistin silmin huvittavalta. Delisle itse seuraa tilannetta sivusta arvioimatta mistä on kyse, toteamalla vain tapahtuneen. Ja tämä riittää, lukija tajuaa kyllä.
Myöhemmissä opuksissa, muistaakseni ainakin Pohjois-Koreassa (elleivät opukset mene minulla nyt keskenään sekaisin) Delisle ei malta dokumentoida, vaan ryhtyy hauskuuttamaan lukijaa vetämällä homman hieman lekkeriksi.
Tämä oli myös syy, miksi vertasin Delisleä aiemmin Therouxiin. Molemmat vierailevat vieraissa kulttuureissa ja nostavat niiden hullunkuriset piirteet mukamas viattomasti, todellisuudessa siis ylimielisesti, silmille: "katsokaa ja naurakaa". Tässä suhteessa Theroux vain on se hauskempi kaveri, puolidokumentaarisenakin.
-
Myöhemmissä opuksissa, muistaakseni ainakin Pohjois-Koreassa (elleivät opukset mene minulla nyt keskenään sekaisin) Delisle ei malta dokumentoida, vaan ryhtyy hauskuuttamaan lukijaa vetämällä homman hieman lekkeriksi.
Pjonjang taisi olla ilmestyneistä kirjoista loppujen lopuksi vakavin. Delisle yritti olla myös varovainen kuvatessaan ihmisiä, ettei heitä tunnistettaisi liian helposti. Se kun voi johtaa ikävyyksiin...
En nyt muista Pjongjangin sisältäneen mitään "lekkeriksi lyöntiä", mutta ehkä koko tuon valtion absurdius sai aikaan tuollaisen tunteen.
Delisle on itse todennut juuri tästä Pohjois-Korea -kirjastaan, ettei halua antaa mitään vastauksia, vallitsevan tilanteen näyttäminen saa riittää.
Mitä kirjailija itse todella ajattelee, sen hän kertoo kirjojensa ulkopuolella (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1328):
Elämme vapaassa yhteiskunnassa. Olemme niin tottuneita vapauteen. Kun matkaa sellaisiin maihin kuin Pohjois-Korea, Kiina – niin siellä sitä ollaan. Koska ajattelemme niin kuin ajattelemme, sanomme: "Tämä on perseestä, ei tällaista pitäisi olla." He eivät silti ajattele samoin, koska heillä ei ole sellaista mallia. Meistä sitä on mahdoton kuvitella. Vapaus on niin kallisarvoista. Emme vain tajua sitä.
Kulttuurirelativismista on viime aikoina kirjoitettu paljonkin Hesarissa. Suomalaisessa Wikipediassa on vain yksi lause: "Kulttuurirelativismi on näkemys, jonka mukaan yksilön teot ja käsitykset tulee ymmärtää oman kulttuurinsa käsitteiden kautta." Tätä Delisle kaiketi yrittää. Ja tätä periaatetta hän soveltaa kerronnan kohteensa lisäksi myös itseensä, mikä ehkä häiritsee joitakin lukijoita.
Engl. kielisessä Wikipediassa on suomalaista vähän pidempi artikkeli.
http://en.wikipedia.org/wiki/Cultural_relativism
Paul Theroux, tuo matkakertomusten "suuri tyytymätön", ilkeä ja outo mies, ei arkaile tuoda esiin mielipiteitään. Hänellä ja Delislellä ei ole mitään yhteistä, niin paitsi ne matkat.
-
Guy Delislen originaaleja voi käydä ihmettelemässä Helsingin Lasipalatsissa. (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1456)
Kemin kävijät ovat ne jo nähneet.
-
Delisle kertoo blogissaan, kuinka on Moebiuksen kuvista löytänyt viitteitä eri sarjakuvantekijöihin.
Mœbius et les autres
http://www.guydelisle.com/blog/?p=223
-
Guy Delislen originaaleja voi käydä ihmettelemässä Helsingin Lasipalatsissa. (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1456)
Kemin kävijät ovat ne jo nähneet.
Sattumalta huomasin tämän näyttelyn ohikulukumatkalla ja pitihän se käydä vilaisemassa. Originaaleissa näkyi hienosti tekemisen eri vaiheita ja korjauksia. Siitä heräsi ajatus, ettei nuo originaalit olekaan vielä valmista sarjakuvaa vaan vasta se painettu versio on se lopullinen tulos niin käytännössä kuin teoriassakin.
Pitää myös sanoa, että Shenzenin kuvat näyttivät originaaleina paremmilta kuin painettuina. Delisle oli käyttänyt niissä jotain sinertävää sävyä, joka toi hienosti kuviin eloa. Painetussa versiossa kaikki viivat ovat vain mustaa tuhnua.
-
On faneja, ja sitten on faneja.
http://forbiddenplanet.co.uk/blog/2010/the-ultimate-fan/
Kaverit ovat korvanneet Pjongjangin ruutuja mahd. palj. ottamillaan valokuvilla.
-
Ihan kiva projekti. Enemmän tossa tosin kiinnostaa nuo rakennusten ja maisemien kuvat kuin esimerkiksi kuvat joissa kaveri tuijottaa ulos ikkunasta tai istuu sängyllä.
-
Jerusalem-kirjan arvostelu englanniksi.
A cartoonist in occupied Palestine (http://www.dailystar.com.lb/Culture/Books/2012/Jan-04/158723-a-cartoonist-in-occupied-palestine.ashx#axzz1iUglUYxC)
Delisle kiteyttää itse aika hyvin:
“I like to talk about small things. I’m not very attracted to politics,” continued Delisle. “When I do my books I have the feeling I’m writing a really long postcard to my mom.”
-
Oliskohan lupausta suomennoksestakin?Näyttää hienolta.
-
TCJ arvostelee Jerusalemia. (http://www.tcj.com/reviews/jerusalem/) Pitävät aikaisempia parempina, vaikka on tässäkin hyviä kohtia.
-
TCJ:n arvostelu puhuu ihan asiaa. Merkintöjä Jerusalemista on toki kiinnostava opus, mutta Delisle ei ainakaan peittele omaa tietämättömyyttään asioista. Paksu kirja on aikalailla täynnä omaan elämään liittyviä ensimmäisen maailman ongelmia. Toki niin on elämäkin, ja hyvän matkakertomuksen haaste on yhdistellä yksityistä ja yleistä sopivaksi sopaksi. Välillä lennetään Helsinkiin (vai mitenhän se menikään?) pokaamaan Lempi-patsas.
Väritys oli mielestäni jees ja suomennoksen fonttikin toimiva, vaikkakin koneellinen. Hassuna yksityiskohtana, Guy piirtää itsensä yleensä tyylitellymmin kuin muut henkilöt, silmät samalla puolen päätä kuin kampelalla. Miehestä ei yleensä olekaan lähikuvia, paitsi Jerusalemin sivulla 128 - aika pelottavan näköinen ilmestys!
-
Välillä lennetään Helsinkiin (vai mitenhän se menikään?) pokaamaan Lempi-patsas.
[/quote]
pokkaamaan.
-
pokkaamaan.
Kummin vaan. :)
-
En ole aikaisemmin pitänyt Delislestä, mutta Jerusalem oli hyvä. Ehkä juuri sen takia että aihe on niin iso ja tuttu. Pienen ihmisen inhimillinen näkökulma sopii siihen mainiosti.
Kivat värit myös.
-
Delislen sanaton Albert and the Others luettu justiinsa ja oli oikein herkullinen sisältäen 26 tarinaa miehistä.
Vastaava feminiininen Aline and the Others ilmestyy huomenna.
-
Jerusalemia en ole vielä lukenut, mutta muut herran tuotokset olen kahlannut läpi.
Mielestäni paras on Pohjois-Koreaan sijoittuva. Se on tiivis ja napakka kokonaisuus ja vei mukanaan heti. Burman äärellä meinasi mielenkiinto lopahtaa moneen otteeseen.
Jerusalem aiheena kyllä kiinnostaa.
-
Mielestäni paras on Pohjois-Koreaan sijoittuva. Se on tiivis ja napakka kokonaisuus ja vei mukanaan heti. Burman äärellä meinasi mielenkiinto lopahtaa moneen otteeseen.
Olen täysin samoilla linjoilla. Burmassa oli paljon arkipäivän juttuja, mutta P-Koreassa outous oli koko ajan läsnä.
Pitää tuo Jerusalem lukaista heti kun on mahdollisuus.
-
Jerusalemia käsittelevä teos on lukematta, mutta kyllä minusta Burma-opus on kerronnallisesti hiotuin, ikään kuin hienovaraisin.
-
En väheksyisi Shenzeniäkään. Kaikki Delislen matkateokset ovat toki "turistioppaita", joskus niissä on tirkistelyn tuntumaa ja aika vähän yritystä ymmärtää miksi jokin asia on toisin kuin "meillä". "Olen vain käymässä", on perussävy, mikä on mielestäni varsin oikea tai ainakin parempi kuin sormella osoittelu ja tyhjä paasaaminen. Muutoksen pitää lähteä kansan sisältä tai muuten mennään ojasta allikkoon.
-
Sekalaisissa kirjablogeissa noita Delislejä on luettu ja suosikkijärjestykset menevät aika ristiin, Pjongjang on varmasti oudoin, Burma lähimpänä normaaliarkea ja Shenzhen sitten jotain siltä väliltä (tai kuvasi parhaiten siirtotyöläisen elämää), kuka pitää mistäkin lähestymistavasta (oma järjestykseni on Burma > Shenzhen > Pjongjang mutta hyviä toki kaikki).
Kai se Jerusalemkin pitää joskus lukea.
-
Delislen teokset tuntuvat jakavan ihmisiä aika paljon. Olen havainnut, että melkein kaikilla tuntuu olevan eri suosikki kirja. Itselle Jerusalem pomppasi nyt ykköseksi. Onhan siinä puutteita, mutta hienoja vahvuuksia ja laaja-alaista ihmisryhmien tapaamisia. Esimerkiksi Saccon Palestiina oli mielestäni vain raskas, junnaava ja rasittava. Guy onnistui ottamaan minimaalisemmalla otteella tilanteen paremmin haltuun.
-
Päätinpä arvostella myös yhden kestosuosikkini, Merkintöjä Burmasta.
http://routakoto.com/2012/10/28/merkintoja-burmasta/
-
En ole aikaisemmin pitänyt Delislestä, mutta Jerusalem oli hyvä. Ehkä juuri sen takia että aihe on niin iso ja tuttu. Pienen ihmisen inhimillinen näkökulma sopii siihen mainiosti.
Mää olen samaa mieltä Mikan kanssa. Paras teos tähän mennessä, joskin välistä melko raskas ja masentava. Vuosi vuodelta jaksan ymmärtää uskonnollista ja/tai poliittista kiihkoilua yhä vähemmän ja vähemmän.
-
Luettuna Merkintöjä Jerusalemista on ollut jo jonkin aikaa. Piti ihan kerätä energiaa arvostella se. Tosimaailma masensi liiaksi.
http://routakoto.com/2012/11/25/merkintoja-jerusalemista/
-
Nyt vasta sain loppuun saakka Jerusalemin merkinnät. Blogista voi lukea:
Paljon on erilaista Jerusalemissa (http://poistyopoydalta.blogspot.fi/2012/12/paljon-on-erilaista-jerusalemissa.html)
Delisle näkyy saaneen paljon suosiota myös kirjabloggaajien keskuudessa. Ainakin kymmenen pääasiassa romskuista yleensä kirjoittavaa on tarttunut myös sarjakuvaan. Kiitos varmaan kuuluu Salla Brunoulle.
Kokosin linkkilistaa oman kirjoitukseni loppuun.
-
Linkkilista on hyvä ajatus. Ja sen verran työläs, etten itse siihen varmaan jaksa tarttua. On siis tuplasti hyvä, että Reijo teki tuollaista yhteenvetoa (joskin Routakoto lienee enemmän kirjablogi kuin varsinainen sarjakuvasivusto).
Nyt sain arvosteltua Pjongjangin.
http://routakoto.com/2012/12/11/pjongjang/
Shenzhen seuraa perästä.
-
Delislen Pjongjangista elokuva! (http://www.deadline.com/2013/01/new-regency-acquires-pyongyang-gore-verbinski-to-helm-steve-conrad-script/)
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pjongjang_(sarjakuva) (http://fi.wikipedia.org/wiki/Pjongjang_(sarjakuva))
-
Ja nyt on arvosteltu myös Shenzhen.
http://routakoto.com/2013/03/15/shenzhen/
-
Onkos kukaan lukenut Louis-albumeja? Niitä on ainakin kaksi, Louis rannalla ja Louis suksilla.
En kai ollut oikealla tuulella kun selasin ensimmäisen opuksista sen suuremmin kiinnostumatta. Hieman tyhjänpäiväisenä lastensarjana tuo minulle jäi mieleen.
-
Kävin eilen pitkästä aikaa kaupunginkirjastossa tarkoituksenani lainata jotain mikä ei ole tenttikirja tai muuta faktaa.
Käteen tarttui Shenzen, Deslislen sarjakuvat kun on tähän asti jäänyt lukematta.
Routakodon arvostelussa todettiin, että
Delisle pystyisi kertomaan kiinnostavasti vaikka Vantaasta.
ja tämä lause kattaa suunnilleen sen mitä sanottavaa minulla olisi. Hyvän matkakirjallisuuden definitiivistä määritelmää en osaa antaa, mutta tässä on kait yksi olennainen piirre.
-
Tarkastaja Moronia (http://www.guydelisle.com/moroni1/extrait.html) piti julkaista Uusi Ruutu -lehdessä. Voi harmi, siis harmi, ettei julkaistu.
Ks. Uusi Ruutu -esite (http://sarjakuvat.eurocomics.info/uusiruutu/uusiruutu-esite2-s6.jpg).
-
Kolme on maailmalla julkaistu.
Laitoin blogiin oman arvioni:
Guy Delisle, huono isä (http://poistyopoydalta.blogspot.fi/2016/09/guy-delisle-huono-isa.html)
-
Guy Delislen uusi sarjakuvadokufiktio Panttivanki saa kovasti huomiota.
Paste-julkaisun haastattelu alla.
Interview: Cartoonist Guy Delisle on Crafting his Masterwork of Captivity and Freedom, Hostage
(https://www.pastemagazine.com/articles/2017/05/cartoonist-guy-delisle-on-learning-to-empathize-wi.html)
(http://cdn.pastemagazine.com/www/articles/2017/05/02/HOSTAGEcover300.jpg)
-
Guy Delislen uusi sarjakuvadokufiktio Panttivanki saa kovasti huomiota.
[/url]
(http://cdn.pastemagazine.com/www/articles/2017/05/02/HOSTAGEcover300.jpg)
Tämän soisi tulevan myös suomeksi.
Sitä jäin vain tuossa kannen kuvassa ihmettelemään, että miten Kaltso Kallio on päätynyt kahlituksi patteriin. :)
-
Tämän soisi tulevan myös suomeksi.
Sitä jäin vain tuossa kannen kuvassa ihmettelemään, että miten Kaltso Kallio on päätynyt kahlituksi patteriin. :)
Samixet, ja samixet :)
-
Sitä jäin vain tuossa kannen kuvassa ihmettelemään, että miten Kaltso Kallio on päätynyt kahlituksi patteriin. :)
Sarjakuvafestivaaleilla pidetään vieraista huolta. ;D
Timo
-
Delisle vie teoksessa Factory Summers (https://lit.newcity.com/2021/06/17/growin-up-a-review-of-guy-delisles-graphic-novel-factory-summers/) lukijansa seuraavaksi... paperitehtaalle?
Tosiaan, Delisle on kanadalainen. Ja Kanadassa on puuta. Ja missä on puuta, on myös...
-
Lainasin tosipohjaisen Hostagen, joka tuo vankeuden ja siihen liittyvän epävarmuuden kiduttavasti esille. Ja toki kiduttavan pitkän keston ymmärtää taiteellisena ehdottomuutena, mutta silti vankeus kestää niin kiduttavan pitkään ja vankeudessa tapahtuu niin kiduttavan vähän, että minulla ei millään kestänyt kiinnostus ja lukeminen lipsahteli silmäilyn puolelle.