Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Amerikkalaiset sarjakuvat => Aiheen aloitti: vesa saarinen - 04.01.2006 klo 11:39:49
-
Jeffrey Brown, tuo Amerikan kalt...
Ähem, siis. Ostin sarjisfestareilta Jeffrey Brownin teoksen Clumsy ja olin heti myyty. Olen tuollaisen taiteellisemman, undergroundimman sarjakuvan ystävä - Glömpin ja Aseman juttujen ja semmoisten suuri ihailija, jos suomilinjasta esimerkiksi puhutaan - ja Jeffrey Brown iski suoraan hermoon.
Tilasin juuri Amazonista Brownin kaksi myöhempää teosta: Unlikely ja AEIOU jotka jatkavat oikeastaan täsmälleen samalla linjalla kuin Clumsy.
Mistä on kysymys? Jeffrey Brown, vähän pyöreä, sänkipartainen hupsu romantikko, seilaa nuoren rakkauden, seksin, päihteiden ja kaiken normaalin maailmassa. Seksiä Jeff harrastaa paljon, kaikki suhteet tuntuvat päättyvän kurjasti ja ylipäätään lukija tulee sarjakuvista surullisiksi. Varsin tyypilliseen omaelämäkerralliseen päiväkirjatapaan Brownin piirrosjälki on yksinkertaista, luonnosmaista: taito on sisällössä ja kerronnassa, jonka Brown osaa.
Kirjat eivät ole pitkiä yksittäisiä tarinoita, vaan korkeintaan muutaman sivun pituisia kohtauksia eletystä elämästä iloineen ja pienine suruineen. Ne maistuvat elämältä.
Jos Ville Rannan isipäiväkirjasta tai Kaltsun elämästä tykkäsi, Jeffrey Browniin kannattaa tutustua. Tai toisin päin. Onko muilla näkemyksiä, kokemuksia tai mielipiteitä?
-
Brownhan on oikein sympaattinen sälli, jonka töitä löytyy Glömp 7:kasta ihan suomenkielelläkin: http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=4623.0
Laajempi artikkeli Jeffreystä tulee Sarjainfoon kunhan kirjoittaja saa sen aikaiseksi... joskus... pian? + ?
Niin, sarjakuvistaan, Brown on mukavalla tavalla karheampi kuin Joe Matt ja symppiksempikin, piirtää näennäisesti "vähän sinne päin" mutta ei niin huolimattomasti kuin Hannu Esko. Miksi naiset tekevät niin harvoin tämmöisiä? - Julie Doucet, joo, mutta hänellä menee enemmän fantasian puolelle, ja sitten Tiitu Takalo, vaan lisää kaivattaisiin...
-
Ostin sarjisfestareilta Jeffrey Brownin teoksen Clumsy ja olin heti myyty.
Aikani kehuvia arvosteluja luettuani hankin Adlibris-nettikaupasta tuon Jeffrey Brownin ihmissuhde-trilogian. Ei tarvinnut pettyä, eikä varmaan tarvitse jatkossakaan, mikäli linja pysyy edes suunnilleen "Clumsyn" tapaisena. Sielunmaisemaltaan Brownin sarjakuva muistuttaa jollakin tapaa uutta "Kramppeja ja nyrjähdyksiä" -tarinaa: pieniä, arkirealistisia ja pohjavireeltään hieman melankolisia kertomuksia ihmissuhteista. Piirrosjälki on luonnosmaista mutta ilmeikästä.
Kaiken kaikkiaan sympaattinen sarjakuva, vaikka ei nyt ihan suurimpien suosikkieni joukkoon kohoakaan. Ja sainpa ainakin yhden ihmisen, joka ei sanottavammin lue sarjakuvia, innostumaan "Clumsysta".
Jos Ville Rannan isipäiväkirjasta...tykkäsi, Jeffrey Browniin kannattaa tutustua.
Komppaan.
-
Tulevassa vuoden 2006 ekassa C'est Bon-antologiassa (ilmestyy joskus loppukeväästä) on muuten sivu kyseiseltä herralta, sekä muutama satunnainen kuva.
-
Jeffrey Brown parantaa kuin sika juoksuaan. Äskettäin lukemani "Unlikely : How I Lost My Virginity" osoittautui vielä paremmaksi kuin "Clumsy".
Sarjakuva oli kerronnaltaan edellistä osaa (jos nämä voidaan trilogiaksi katsoa) yhtenäisempi, ja ihmissuhteen alkaminen ja hiipuminen oli kuvattu tavattoman kauniisti ja koskettavasti. Loppumetreillä itkettikin vähän, mikä on minun tapauksessani kuitenkin aika harvinaista. No, vastaavasti tunneskaalan toinenkin puoli oli käytössä, ja heti alusta löytynyt "I'd do her" -episodi hymyilytti aika tavalla. Sympaattista, kovin sympaattista.
Lukemistani luonnossarjakuvista tämä on ehdottomasti paras, mikä johtunee osittain myös siitä, että Brownin elämäntilanteeseen on helpompi samaistua kuin vaikkapa Ville Rannan sinänsä ansiokkaaseen isin väsymyksen kuvaamiseen tai Lewis Trondheimin kipuiluun sarjakuvataiteilusta.
Suosittelen!
-
Starting today, you can see a free preview of the first animation of Jeffrey Brown's work, a video for the Grammy nominated alternative rock band DEATH CAB FOR CUTIE. The video is part of their 'Directions' project, which will feature a video for each song from their latest album, Plans. Jeffrey wrote the semi-autobiographical story for the song 'Your Heart Is An Empty Room', and produced the images that were then animated by Eliza Chincarini. The 'Directions' DVD will be on sale in stores on April 11, but you can see Jeffrey's video now through March 5 at http://deathcabforcutie.com/directions/
-
Hyi helvo mitä musaa!!
Enkä kyllä näe animaatiossakaan sen suurempaa pointtia tai kiinnostavaa. Parempi vaan jatkaa niitä sarjisten rustaamista. Kyllä se Zwigoff muutaman vuoden päästä niistä liikkuvaa filmiä kuitenkin purkittaa.
Anteeksi nyt näin jyrkkä tuomio heti kärkeen, älkää muut antako viedä intoanne tutustua tähän animaatiotuotteeseen..!
-
Luin viimein Jeffrey Brownin "Bigheadin" ja pienen alkukangertelun jälkeen myös tykkäsin lukemastani niin paljon, että harmittelin kun tarina jäi kesken: saavatko Bighead ja Rebessica koskaan toisiaan vai viekö The Brit kuitenkin voiton? Jeffrey Brown, kansa haluaa tietää!
Sarjakuva toimi mainiona supersankari-parodiana. Kieli poskessa kerrotut jutut olivat yhtä hölmöjä, naiiveja ja samalla tavalla lukijansa koukuttavia kuin Marvelin vanhemmat tarinatkin alkaen jostakin the Sinister Sixista tai "vaihtoehtoisesta huumenumerosta". Myös lehtien kansikuvat toivat hauskasti mieleen 1960-luvun Hämähäkkimiehet.
Ja entäs vihollisgalleria: Temptationress! Tsunami! "Various animal based villains who were bitten by different animals and subsequently gained superpowers related to those animals...!" ;D
Brownin ystävien kannattaa nyt vilkaista Toimintasankareidenkin puolelle.
Aika persoonallista jälkeä. Toivottavasti ilmestyy vielä joskus. Olisi ihan mielenkiintoista lukea Marvelia vähän undergroundimpana tulkintana.
-
Sain eilen käsiini Jeffreyn uutukaisen, "Every girl is the end of the world for me"...
www.topshelfcomix.com/catalog.php?type=12&title=519
...Loistavasta otsikoinnista (Jeffin elämän motto?) huolimatta jäi vähän tyhjät fiilikset. Tietenkään mitään ei tapahdu mutta se ei liene ongelma. Tyhjien, pysähtyneiden hetkien esittely, mikään ei johda mihinkään, elämä valuu ohitse, Jeffrey on oman saamattomuutensa vanki jne... Ehkä olen lukenut liikaa tyypin sarjakuvia ja pitää vain pitää pitkä tauko.
Ehdoton Jeff-suosikkini on edelleen kirjapari "Clumsy" ja "Be a man" joista jälkimmäinen on edellisen parodia. Itkettää ja naurattaa yhtaikaa!
-
Hei - sanokaas nyt jotain kirjasta! Ei pihaustakaan kuulunut mistään paria lehtiarviota lukuunottamatta.
Jos pääsemme kuiville niin ensi vuonna voitaisiin jatkaa trilogian toisella osalla 'Unlikely'. Tai sitten jollain ihan muulla.
-
Siirsin tämän viestin tänne. Tuonne Pienlehti-ilmoituspuolelle ei voi muut kommentoida aloitettuihin viesteihin (vain ketjun aloittaja voi kirjoittaa lisää ja muokata viestiään). Kommentteja teoksesta siis tänne (ja kannattaa yleensä avata tänne kommenttiketju samalla kun avaa ilmoitusketjun tonne toiseen).
Ite en ole vielä lukenut, mutta odotan, josko tulisi kirjastoon. Tähän asti näkemäni on kyllä ollut oikein mukavan tuntuista.
-
Ite en ole vielä lukenut, mutta odotan, josko tulisi kirjastoon. Tähän asti näkemäni on kyllä ollut oikein mukavan tuntuista.
Hih, lämmittää varmaan kustantajaa. Kannattaa varmaan edes toivoa sitä sinne kirjastoon, jos ei ite meinaa ostaa.
-
Hih, lämmittää varmaan kustantajaa. Kannattaa varmaan edes toivoa sitä sinne kirjastoon, jos ei ite meinaa ostaa.
Joo, kun yleensä ostan keskimäärin nolla ei-supersankarisarjakuvaa vuodessa (no okei, ehkä pari voin ostaa), niin Haparointia on päässyt oikein hyvään seuraan, sillä olen monesti Akateemisessa sitä selaillut ja harkinnut vakavasti ostamista.* Joten totta kai sen pitäisi lämmittää kustantajaa, sillä kertoohan se ainakin siitä, että albumi vetää huomiota myös niiltä, jotka eivät normaalisti tämän tyyppisiä tarinoita hanki.
* No, on mulla supersankarienkin kohdalla varsin korkea ostamiskynnys, joten voisi sanoa, että Haparointia on omalla listallani paljon paremmalla sijalla kuin esim. Hämis ja Ryhmä-X.
-
Jeffrey Brown löytyy hyllystä jo alkuperäisellä kielellä, joten suomennettu laitos saa jäädä ostamatta. Suosittelen kuitenkin kaikille ihmissuhdesarjakuvista pitäville. Brownin käsittelee aihetta inhimillisesti ja koskettavasti, ja vaikka tarinan perussävy onkin melankolinen, löytyy sarjakuvasta myös herttaisen humoristisia tuokiokuvia perisuhteesta.
Tein kuitenkin päivän hyvän työn ja pistin sähköpostia kirjaston hankintaosastolle (tosin tietokantaan ei ole tähän päivään mennessä ilmestynyt yhtään Haparointia -nimekettä, joten ehdottelu taisi mennä niiltä osin hukkaan).
Ja täältä aiheesta lisää:
http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=5360.0
-
Tein kuitenkin päivän hyvän työn ja pistin sähköpostia kirjaston hankintaosastolle (tosin tietokantaan ei ole tähän päivään mennessä ilmestynyt yhtään Haparointia -nimekettä, joten ehdottelu taisi mennä niiltä osin hukkaan).
Hmm, mitenkähän homma menee? Kirjastopalvelulle on kyllä toimitettu kappale tietoineen pikimmiten kirjan ilmestyttyä. Tilausta ei kyllä vielä ole kuulunut.
Suomalainen Kirjakauppa ei kirjaa halunnut valikoimaansa. Ikävä homma näin pienkustantajalle. Tosin kirjan hinta olisi mitä ilmeisemmin ollut taas yli lipan, lähempänä pariakymppiä. Aika käsittämättömiä nuo hinnoittelut kyllä. Glömp8 myytiin sisään samalla 13 euron hinnalla kuin muuallekin, Suomalainen kuitenkin myy albumia hintaan 28.10. Suhteellisen kova kate. Ei mikään ihme, jos tavara ei myy, kun sen muualta saa 20 eurolla.
No, toivotaan että Haparoinninkin tapauksessa ostajat löytävät kirjansa gallerioista ja pikkukaupoista. Mieluummin sitä niiden toimintaa tukee kuin moista euronkatkuista puolimonopolia.
-
Hmm, mitenkähän homma menee? Kirjastopalvelulle on kyllä toimitettu kappale tietoineen pikimmiten kirjan ilmestyttyä. Tilausta ei kyllä vielä ole kuulunut.
Niillä kestää, tilauksia tulee vissiin parin kuukauden välein tai jotain.
Mun mielestäni pokkari oli ärsyttävä. Rupesin inhoamaan herra Brownia lukemani perusteella. Eli siis helvetin hyvä että tyyppi on rehellinen, mutta... Täytyykö sitä nyt omaa vajavaisuuttaan koko maailmalle esitellä... Kaippa.
Kyllä toi pokkari lukea kannattaa ja monet varmaan tykkäävät. Mutta perhana, julkaiskaa mieluummin vaikka Chester Brownia kuin Jeffrey Brownia, joohan.
-
Mun mielestäni pokkari oli ärsyttävä. Rupesin inhoamaan herra Brownia lukemani perusteella. Eli siis helvetin hyvä että tyyppi on rehellinen, mutta... Täytyykö sitä nyt omaa vajavaisuuttaan koko maailmalle esitellä... Kaippa.
Eikös tuo ole enemmän ihmisyyden kuvausta. Sen voi tehdä myös vajavaisuuden kautta. Näin reaktio on käänteinen kuten sinun. Lukija siis huutaa 'EI EI EI' ja miettii miten tässäkin tilanteessa olisi kuulunut toimia.
Tähän liittyenhän Jeffreyltä ilmestyi Top Shelfin kautta se pieni vihkonen ('Be a Man'), joka kertoo Haparointia -kirjan tapahtumia fiktiivisenä versioina. Siis miten tosimies olisi näissä tilanteissa toiminut.
-
Siirsin Suomalaista kirjakauppaa koskevan keskustelun keräilyyn. Siellä voi sitten keskustella siitä. Tässä Haparoinnista.
-
Mun mielestäni pokkari oli ärsyttävä. Rupesin inhoamaan herra Brownia lukemani perusteella. Eli siis helvetin hyvä että tyyppi on rehellinen, mutta...
Tuosta olen samaa mieltä. Jos tuollaista nyyhkytystä joutuisi ihan oikeassa elämässä kuuntelemaan, niin voi olla että joutuisi viemään "miehen" nurkan taakse pienelle selkäsaunalle, että tulisi jotain tolkkua toimintaan. Fiktiivisenä tarinana siihen pystyi suhtautumaan jonkinlaisena ali-ihmisen elämään keskittyvänä farssina - jollaisena albumi mielestäni toimiikin - mutta kauhistuttaa ajatus että joku sitä lukee oikeasti miettien miten henkilökohtaista / suloista / lämminhenkistä / tunteikasta / whatever kamaa se on.
Ts. suosittelen lämpimästi ihmisille jotka haluavat nähdä miten pohjamutien alle joku herkkä poju voi ryömiä ja repiä siitä sitten huumoria. Siis ei albumin omien arkielämän komiikan aiheuttaman "huumorin", vaan koko albumin epämiellyttävän ihmiskuvauksen naurattavuudesta ;D
Idea taisi olla sensuroimatta julkaista kaikki sarjakuvat mitä tuona ajanjaksona poju sai tehtyä. Mielestäni siinä on se virhe, että vaikka henkilökohtaisten asioiden sensuroimaton esittäminen olisi ihannoitavaa, minusta turhanpäiväisen täytteen pois jättäminen ei ole "sensurointia".
Mitähän Linnunradan Käsikirja Liftareille mainitsi Arthurin elämän koko totuuden esittämisestä? No loppukaneettina ainakin sen että se on jotain mitä lukijat eivät halua tietää, mutta jonka kirjoittamalla isot julkaisijat repivät reilusti tuohta. En usko että julkaisijat repivät yhtään tuohta mistään, vaan lähinnä menettävät rahaa siinä että suostuvat julkaisemaan lukemattomia parin sivun "tarinoita" joiden juoni on a'la: Jeffrey istuu sängyssä. Jefrey lukee kirjaa ja juo kahvin. Jefrey soittaa tyttöystävälle ja sanoo "moi". Ja se onkin siinä. Mikään kuva ei sinänsä kerro mitään. Tarina ei ala mistään eikä lopu minnekään. Genrenä 100% samanlainen kuin tehdä sarjakuva sarjakuvan piirtämisestä. Jos ei ole ideaa, minusta on turha tehdä sarjakuva siitä, että "kävin paskalla, söin aamupalan, sitten katoin telkkaria. Alkoikin jo nukuttamaan. the end." Toki voidaan sanoa että ko. välipätkät ovat siellä hengähdyksenä noille pidemmille & sisältöä omaaville tarinoille jossa jotain jopa tapahtuu. Julkaisuhan on aika paksu, joten sinne mahtuu myös täytettä.
Ihan täyshintaisena tuli hommattua ja teknisesti (painoasu, hinta jne) kaikki kohdallaan, joten voisin onnitella julkaisijaa hyvästä työstä. Voin myös kuvitella että EHKÄ (toivottavasti ei) vastaavia jätkiä on enemmänkin, jotka pystyy samaistumaan sisältöön muutenkin kuin inhon sekaisella irvistyksellä varustettuna.
No, jos näin paljon palautetta ko. kirja sai aikaiseksi, kai se loppujen lopuksi oli erittäin positiivinen yllätys!
Itseäni kiinnostaisi ihmissuhdesarjakuvan genressä että joku tekisi vaikka epävirallisen jatko-osan 7.kerros albumille, joka kuvaisi saman tarinan sen sekopäisen miehen näkökulmasta, heh! Sen ostaisin heti. Voisin jo kuvitella miten tarina etenee.
-
Tuosta olen samaa mieltä. Jos tuollaista nyyhkytystä joutuisi ihan oikeassa elämässä kuuntelemaan, niin voi olla että joutuisi viemään "miehen" nurkan taakse pienelle selkäsaunalle, että tulisi jotain tolkkua toimintaan.
Mikko, sä varmaan veisit nurkan taakse 90% maan väestöstä, jos mahdollisuus olisi. Voisi olla kyllä aihettakin.
Idea taisi olla sensuroimatta julkaista kaikki sarjakuvat mitä tuona ajanjaksona poju sai tehtyä. Mielestäni siinä on se virhe, että vaikka henkilökohtaisten asioiden sensuroimaton esittäminen olisi ihannoitavaa, minusta turhanpäiväisen täytteen pois jättäminen ei ole "sensurointia".
Tarina ei ala mistään eikä lopu minnekään. Genrenä 100% samanlainen kuin tehdä sarjakuva sarjakuvan piirtämisestä. Jos ei ole ideaa, minusta on turha tehdä sarjakuva siitä, että "kävin paskalla, söin aamupalan, sitten katoin telkkaria. Alkoikin jo nukuttamaan. the end." Toki voidaan sanoa että ko. välipätkät ovat siellä hengähdyksenä noille pidemmille & sisältöä omaaville tarinoille jossa jotain jopa tapahtuu. Julkaisuhan on aika paksu, joten sinne mahtuu myös täytettä.
Kommentissasi on se vika, että sen mukaan sisältö on yhtä kuin toiminta. Viihteessä ehkä näin on, mutta muuten noilla ei ole mitään suoraa yhteyttä. Jeffrey Brownin kerronta lähtee liikkeelle nyansseista. Iso osa jutuista toimii ihan henkilöiden ilmeiden varassa. Jos kirjan lukee läpi vain tapahtumien ketjuna, on se tarpeeton. Sinällään elämänkuvauksena tapahtumattomuus vastaa hyvin totuutta. Pitkäveteistä touhua alusta loppuun. Kysymys kuitenkin kuuluu, onko siitä kirjan tekevä vai kirjan ostava sitten viisaampi? Mutta kuten sanoin, Jeffin kirjaa ei pidä lukea toimintana. Ihmissuhdekuvaushan se on ja samalla välähdys yhden ihmisen taistelusta itseään vastaan. Epäonnistuminen lienee inhimillisintä. Ihminen tietää miten pitäisi toimia, mutta luonto tekee toisin.
Mitäs täällä muuten SUOMALAISET äijät on näin itsetuntonsa kukkuloilla?
-
heh.. Joo, kyllähän tuo kaikki pitää paikkansa. Samaa voi verrata musiikkiinkin, missä se että "mitään ei tapahdu", on se tunnelma mikä on toivottava. Samaa en itse kykene niin helposti hyväksymään sarjakuvassa. Sarjakuvan keinoin toteutettu täysin toimintaa vailla oleva pelkkä vuoropuhelu tai ihan suora propaganda kelpaa, jos vaan olisi edes jotain mielenkiintoista.
On totta että ilmeet yms on olennainen osa sisältöä. Hieman vain hirvittää kun se on melkein jokaisessa tarinassa kulku on tyyliin:
-jeffrey: "enkö näe sinua tänään?"
-joku suttura: "Et, olen pahoillani..."
ja sitten Jeffreyn suu mutrulla ja kyynel poskella.
Voin kuvitella että ko. "toiminta" menee esim. manga ihkutuksen kanssa samaan osastoon (jos olen ymmärtänyt oikein mistä on kyse, heh..). Silloin luulisi potentiaalista kohderyhmääkin olevan paljon?
Tiedän että moni arvostaa nykyisin tuota luonnosmaista piirrosta, joka tekee siitä tavallaan "kaupallisen" & "viihteellisen" vastakohdan (?), mutta samalla ruutuihin voisi välillä melkein vain iskeä pari hymiötä kertomaan milloin jeffreyllä on huono hetki ja milloin taas saa pillua. Se itseasiassa olikin albumin hyvä puoli, jonka vuoksi sen halusin loppuun asti lukea ;)
Selvähän se on että merkittävä osa ihmisistä kykenee katsomaan saippuaopperoita. Puhuvat päät, kulmakarvojen nostot ja hämmästyksestä avautuvat suut jaksaa innostaa, vaikka samaa kuviota on venkslattu 20 vuotta ilmat että edetty mihinkään. Itselläni jossain määrin tökkii se, että sarjakuvassa on tarina, joka kertoo piirtäjän tekevän sarjakuvaa ja näyttävän sen tyttöystävälleen. Onko seuraavassa albumissa kenties sarjakuva siitä että sarjakuvataitelija näyttää tyttöystävälleen sarjakuvan missä edellinen tyttöystävä lukee sen aikaisemmin piirtämää sarjakuvaa ?
Esim. Happy Horsen julkaisema Päiväkirja omaa kaikkia noita samoja "kliseitä", mutta silti siihen on saatu niin sikana enemmän eloa, niin että sen lukeminen sujui harvinaisen nopeasti ja jäi lähinnä toivomaan lisää.
Olen kyllä ollut aikeissa joskus kun aikaa riittää tehdä oman vastaavan albumin niin voi sitten katsoa tapahtuuko omassakaan elämässä sen enempää tai kiinnostaisiko sisältö ketään.
PS: Haparointia albumin fanit voisi kirjoitella välillä palautetta, niin näkisin mitä muita näkökulmia tuohon voi ottaa ;)
-
Fiktiivisenä tarinana siihen pystyi suhtautumaan jonkinlaisena ali-ihmisen elämään keskittyvänä farssina - jollaisena albumi mielestäni toimiikin - mutta kauhistuttaa ajatus että joku sitä lukee oikeasti miettien miten henkilökohtaista / suloista / lämminhenkistä / tunteikasta / whatever kamaa se on.
Kramppeja ja nyrjähdyksiä -sarjakuvan klassista kuntosalistrippiä lainaten: "uskokaa tai älkää, mutta te olette minusta vähintään yhtä huvittavia kuin minä teistä".
-
Suomalainen Kirjakauppa ei kirjaa halunnut valikoimaansa. Ikävä homma näin pienkustantajalle. Tosin kirjan hinta olisi mitä ilmeisemmin ollut taas yli lipan, lähempänä pariakymppiä. Aika käsittämättömiä nuo hinnoittelut kyllä. Glömp8 myytiin sisään samalla 13 euron hinnalla kuin muuallekin, Suomalainen kuitenkin myy albumia hintaan 28.10. Suhteellisen kova kate. Ei mikään ihme, jos tavara ei myy, kun sen muualta saa 20 eurolla.
Jessus! Jo on kova menoa Suomalaisessa. Suomalaisella on kyllä aina ollut ihan tajuton ylihinnoittelu & voitontavoittelupolitiikka. Akateeminenhan hinnoittelee kaiken inhimillisemmin. Ja valikoimakin on tuhannesti parempi. Vahinko ettei A:ta ole jokapaikassa...
Mutta Brownista:
Haparointia en ole nähnyt mutta kaikki Brownin kirjat on tullut luettua, englanniksi, monta kertaa, loistavaa materiaalia. Onhan sielä ehkä vähän toistoa mutta yleisesti ottaen hauskuus ja traagisuus ja fiilis ja asenne ja komiikan rytmitys on ihan täydellisesti hanskassa. Plus Brown kyllä rakentaa juttunsa (ainakin nykyään) tosi tarkkaan joten mitään pikasten sutastua se ei ole.
Aidon Brownin elämänmelankoliikan jälkeen oli erityisen hauskaa lukea "Be a man"-lehti eli tyypin itse nurinkääntämä parodia omasta elämästään...
-
Jeffrey Brown tekee hyvää, tarkkaa ja osuvaa sarjakuvaa. Pienet tarinat ovat aidon ja lämpimän oloisia, ja selvästi hyvällä tavalla henkilökohtaisia. Pienet havainnot arjesta ovat rehellisiä, joskus hauskoja, joskus surullisia mutta kaiken aikaa todellisia. Jos omaelämäkerrallisesta päiväkirjasarjakuvasta tykkää, Jeffrey Brown hoitaa homman kotiin tyylillä.
Se, mitä Petteri aiemmin ketjussa sanoo, on myös totta. Sarjakuvahenkilönä Brown on todella naiivi, vähän konservatiivinenkin höhläromantikko jota tekisi mieli läpsiä poskelle jos toisellekin. Jos Brown-sarjakuvahahmoa ei kestä, on myös vaikea kestää Brown-sarjakuvantekijän albumia.
Itseäni Brownin naiivius viihdytti. Osittain siksi, että sain tuntea ihastuttavaa ylemmyydentunnetta kömpelöön Brown-sarjakuvahahmoon verrattuna ajatellessani, että "voi ei, idiootti". Osittain siksi, että toisaalta muistan itsekin olleeni samanlainen kömpelys vielä lukioiässä. (Oikeasti saatan olla vieläkin, en vaan myöntäisi sitä tässä ketjussa.)
-
Luin uudelleen "Ed - iloinen klovni" - teoksen (joka on siis CHESTER Brownin, ei Jeffreyn työtä) ja jotenkin Haparointia -opuksesta tuntui välillä kuin Ed olisi inkarnoitunut Jeffreyn hahmoksi... vailla fantasiaa ja poliittisia elementtejä toki.
Haparointia on hyvin viehättävä ja mukaansatempaava pieni kirja, pieni parisuhdekohtalo, kunhan siihen syventyy.
Tätä pitäisi kaupata pakollisena oppikirjana kaikille Kuakin "Särkyneiden sydänten kerhoon" riipustaville.
Sitä mää vaan ihmettelen, kuinka tavallista tuollainen etärakkaus tuntuu jenkkimaassa olevan? Miten on varaa tolleen lennellä vaan maan laidalta toiselle? Sitten tulee otsonikato ja happosateet ja kuolema, kaikki vain parisuhteen takia. Varsinainen Alfa Romeo & Julia - meininki.
-
Luin viimein tyttöystävä-trilogian viimeisen osan "Any Easy Intimacy", ja sen perusteella toivoisi, että Huuda Huuda tai joku muu kustantamo toisi lisää Brownia myös suomalaisten lukijoiden ulottuviin. Samoilla linjoila mentiin tässäkin kuin aikaisemmissa osissa, mutta hyvä ihmissuhde-sarjakuva tämäkin.
-
Suosittelen kuitenkin kaikille ihmissuhdesarjakuvista pitäville.
Siis myös minulle!
Muistankin lukeneeni Brownia Glömpistä. Pitkästä aikaa tahdon ostaa sarjakuvan, joka ei ole Japanissa tehty. Olen ylpeä itsestäni. ;)
Jos nyt saan teoksen luetuksi, kerron mielipiteeni täällä. Odotuksia löytyy, joten todennäköisesti joko petyn tai ihastun täysin. Saa nähdä. :D
-
Muistankin lukeneeni Brownia Glömpistä.
Brownin suomennetuista jutuista... Glömpin seitsemännessä numerossa oli Jeffreyltä kolme novellia. Meidän ilmaistabloidi Kutin ensimmäisessä numerossa taasen oli neljä sivun juttua otteina juuri Haparointia -kirjasta.
Materiaalia Jeffreyltä tulee kyllä tasaisen runsaana virtana. Suurin osa siitä hyvää, joukossa erinomaisia hetkiä. Uusinta Top Shelfin julkaisemaa Feeble Attempts -kokoelmaa ei ole vielä tullut luettua.
-
Odotuksia löytyy, joten todennäköisesti joko petyn tai ihastun täysin.
... Ihastuin täysin.
Söpön parin meno nauratti kovin. Samaistuin Jeffreyhin täysin ja totesin taas olevani huono ihminen monella tavalla, kun seurasin omasta elämästäni tuttuja Jeffin virheitä. Sarjakuvan lopussa ei enää naurattanut, minun oli pakko soittaa tyttöystävälleni ja kertoa ajatuksistani.
Haparointia jätti minulle mahtavan olon; se näytti minulle vikani ja tarjosi minulle hyvät ja hyväntahtoiset naurut. Upea elämys, yksi parhaista lukemistani sarjakuvista. Voi, tämä meni hehkutukseksi. :D;;
Jos pääsemme kuiville niin ensi vuonna voitaisiin jatkaa trilogian toisella osalla 'Unlikely'.
Se olisi hienoa! Lykkään teoksen hankkimista hieman, josko voisin teitä tukea ja saada teoksen suomeksi. :)
-
Luin viimein tyttöystävä-trilogian viimeisen osan "Any Easy Intimacy"
Luin juuri "trilogia" uudelleen läpi ja kakkonen (Unlikely) on edelleen suosikkini, toivottavasti tulee suomeksi loputkin.
Unlikelyssä Jeffreyn piirrostyyli on Suurelle Yleisölle vähän helpommin sulatettavaa eli "parempaa" (Huom tykkään alun rujostakin piirrostyylistä), kovasti söpöä - samoin tarinallisuus on vahvempaa, jutut juonellisempia johtuen varmaan siitä, että kirjan tyttöystävä on kiinnostavampi hahmo ongelmineen ja huumeineen...
Kolmososa "Any Easy Intimacy" oli musta vähän rasittava - "kaikki nämä ihqut tytöt tykkää Jeffreystä, mutta pöhkö Jeff ei tajuu mitään" jne. Mutta kaikenkaikkiaan hyvä opus sekin.
-
Kirjastosta löytyi. On ihan liikaa turhia täytesarjoja kuten jo sanottiinkin, ja miksi sarjat ovat väärässä järjestyksessä?
Glömpissä olleet Brownit olivat paljon parempia. Eikä Haparointiakaan missään tapauksessa huono ollut, parantamisen varaa vielä vain jäi.
Ja parempaankin jälkeen Jeffrey pystyy, olen nähnyt. Taisi olla kiire saada kaikki haparointitapahtumat paperille.
Minusta käymistilalla on Haparoinnissa oma iso merkityksensä. Pidän itse Jeffreyn sarjoissa juuri noista rupusemmin piirretyistä. Sopivat jotenkin paremmin päiväkirjamaisuuteen.
Katsotaan jos julkaistaisiin trilogialle jatkoa suomeksi jossain vaiheessa. Ensin kuitenkin Hesan festareille tulevat pari muuta albumia, joista tietoa kohtapuoliin... kunhan saamme kirjat painoa kohti.
-
Oikeastaan Tommi olisi kiva saada tietaa aiotteko julkaista
suomeksi esim. Unlikely albumia.
Nyt se on jaanyt useamman kerran kirjakaupan hyllyyn kun on ollut epavarma. vahan ituttaa muutaman muunkin julkaisun kanssa, kuten Hiroshiman poika, Sfar mm.
-
Oikeastaan Tommi olisi kiva saada tietaa aiotteko julkaista
suomeksi esim. Unlikely albumia.
Unlikely olisi trilogiassa seuraava osa, MUTTA... harkitaan asiaa ensi vuonna.
-
Juuri sarjakuvakaupassa päivittelin, kuinka syyhyttäisi ostaa lisää lisää Jeffreyta mutta odottelen mahdollista suomenkielistä julkaisua. Se, että asia on harkinnassa ensi vuonna, hämmentää soppaani entisestään. Nyt tiedän, että asia on harkinnassa, mutta pitää odottaa ainakin ensi vuoteen. Olen malttamaton. :-\
-
Pakko hehkuttaa J. Brownin L-O-I-S-T-A-V-A-A I Am Going to Be Small -albumia (http://www.topshelfcomix.com/catalog.php?type=19&title=527). Taskukokoiseen reilun parin sentin paksuiseen pikkujärkäleeseen on koottu herran pilakuvia ja lyhyitä muutaman ruudun huumoripläjäyksiä vuosien varrelta. Huomasin monessa kohdassa nauravani ääneen tai ainakin hihitteleväni itsekseni kun huumori osui ja upposi ihan täysillä. Albumin loppupuolen vallannut Cuticle-strippisarja oli myös loistava kertoessaan pupun, karhun, pikkulinnun ja kissan varsin ihmismäisestä elämästä metsässä. Paikoitellen huomasin myös ihastelevani piirrosjälkeä: mieshän OSAA piirtää! ;)
Ja jottei jäisi epäselväksi sanotaan se vielä kerran: suosittelen tätä lämpimästi JB:n tarinoiden ja hieman kieron huumorin ystäville.
-
Nyt se on tehny leffakäsiksenki. Itseasiassa jo 5 ja puol vuotta sitte mutta nyt elokuva nähdään ensi vuoden Sundance-festareilla.
www.savethedatethemovie.com/
Jään mielenkiinnolla odottelemaan.
-
Batman and Robin and Howard on Brownin uutuus, joka jatkaa Vader & poika -hengessä.