Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvantekijöiden keskustelut => Julkaisu, markkinointi, tekijänoikeudet ja palkkiot => Aiheen aloitti: arkkis - 10.12.2005 klo 13:56:12
-
Mietiskelin tässä, millaisissa määrissä ovat uusien sarjakuva-albumien ensipainosmäärät?
Siis Suomessa ja suomalaisten kirjoittamia/piirtämiä (ei omakustanteet).
Ostavatko kirjastot uusia suomalaisia sarjakuva-albumeja (enää)? Ja miten sellainen tapahtuu käytännössä? Onko kirjastoilla jokin keskitetty ostokäytäntö?
-
Mietiskelin tässä, millaisissa määrissä ovat uusien sarjakuva-albumien ensipainosmäärät?
Taitaa vaihdella aika paljonkin riippuen tekijästä. Esim. joku Viivi ja Wagner -albumin painos saattaa olla isokin (tuhansia), mutta jonkun vähemmän tunnetun tekijän sitten hyvinkin pieni (alle tuhat).
Siis Suomessa ja suomalaisten kirjoittamia/piirtämiä (ei omakustanteet).
Miksi erotat omakustanteet pelistä? Nykyisin kun Suomessa kuitenkin julkaistaan varsin laadukkaita ja käsittääkseni ihan kunnon painoksen omaavia albumeita omakustannepohjalta (esim. Glömp ja Huitulan teokset ja kai Asemaakin voi pitää jonkinlaisena omakustanneporukkana vaikka onhan se enämpi semmonen pienkustantamo). Itse kustannetussa albumissa ei siis välttämättä ole pienempää painosta tms. kuin isommilla kustantamoilla.
Ostavatko kirjastot uusia suomalaisia sarjakuva-albumeja (enää)? Ja miten sellainen tapahtuu käytännössä? Onko kirjastoilla jokin keskitetty ostokäytäntö?
Ostavathan ne, vaikka eivät kai ihan niin paljoa kuin aikaisemmin. Niitä voi tarjota suoraan kirjastoon tai sitten Kirjastopalvelulle (http://www.btj.fi/), jonka kautta sitten kaikki Suomen kirjastot voivat tilata niitä.
-
Kiitos Veli vastauksistasi. Olen nyt astetta viisaampi ;)
Erottelin lähinnä omaskustantet pois, koska minua mietitytti nimenoman
kaupallisten kustantajien toiminta painosmäärien suhteen. Ei minulla ole mitään
omakustanteita vastaan(!)
Toki ymmärrän, että tunnettu tekijä on taloudellisesti pienempi riski kuin esim. joku ihan uusi tekijä.
-
Aseman Ville kertoi pienkustannuspaneelissa sarjakuvafestareilla että Aseman painosmäärät liikkuvat n. 600 tienoissa. Napa Booksilla oli vähän enemmän, mutta he myyvät sarjiksiaan myös ulkomaille.
-
Aseman Ville kertoi pienkustannuspaneelissa sarjakuvafestareilla että Aseman painosmäärät liikkuvat n. 600 tienoissa.
Joo, Laikku 05 oli nyt 750 kpl. Se on sopivaksi todettu määrä - jotkut albumit loppuvat, joistain ei pääse ikinä eroon, mutta riski on molempaan suuntaan siedettävä ja varasto pysyy jotenkuten kurissa. Taloudellisesti Asema pyörii vahvasti omillaan ja albumien tekijöille maksetaan palkkioita. Siis ihan samoin kuin vaikka Banaani, tosin meidän tapauksessa kustantajat itse eivät saa juuri muuta palkkaa kuin hyvän aterian kerran viidessä vuodessa.
En ole ihan varma, mutta muistelisin että Suuren Kurpitsan Christer-kokoelman painos olisi ollut 1000. Arktisen Banaanin julkaisema Kramppialbumi (tässähän ollaan kuin yhtä suurta perhettä) taas oli 2000. Riippuu kai siitä miten optimistinen kustantaja on. Markkinointi on aina pullonkaula.
-
Siinä on monta monenlaista tekijää matkassa. Samat jutut pätevät pääosin sekä kirjakirjoihin että sarjiksiin. Hyvin harvoin, mutta joskus kuitenkin saattavat käännösteosten alkup. oikeudenomistajat ehdottaa tai "ehdottaa" mielestään soveliasta painosmäärää. Kovin pienistä määristä eivät viitsi edes keskustella.
Toinen kynnys ovat kirja- ym. kauppaketjujen sisäänostajat. Heidän ennakkotilaustensa perusteella ryhdytään rakentamaan painoslukua. Tällöin on tietysti toivottavaa, että teos ilmestyy ajallaan, muutoin ennakkomäärät putoavat.
Kolmantena ovat sitten painot. Tarjoukset vaikuttavat paitsi missä painetaan, myös miten paljon teosta kannattaa painaa.
-
Ilmeisesti sarjakuva-albumeilla on sama alaraja kuin levyilläkin, ja varmaan myös kirjoilla: juuri alle 500 painoksia ei kannata tehdä. Poikkeuksena ehkä digipainossa tehtävät omakustannelehdykät.
-
Poikkeuksena ehkä digipainossa tehtävät omakustannelehdykät.
Ei digipaino nyt sentään pelkästään omakustantajien paikka ole. Esim. Like on julkaissut jokusen kirjan digipainossa ja on noita sarjakuviakin tullut oikeilta kustantajilta digipainosta. Albumeita siis.
-
Digipaino on tulossa kovasti isoillekin (tai olisiko keskisuurille) kustantajille sopivaksi vaihtoehdoksi, että jotta voivat tehdä vähän harvinaisempaa matskua suomen kielellä. Mahdollistaa monia juttuja. Kirjastopalvelun julkaisema Kotimaisia sarjakuvantekijöitä on digipainettu kansia lukuunottamatta. Ennen digipainon aikaa tämmöiset pienemmän yleisön jutut olis voinu jäädä Suomessa tekemättä. Ja tuo Like... ja varmaan muitakin.
Timo
-
Ei digipaino nyt sentään pelkästään omakustantajien paikka ole. Esim. Like on julkaissut jokusen kirjan digipainossa ja on noita sarjakuviakin tullut oikeilta kustantajilta digipainosta. Albumeita siis.
No ei, en sitä silleen tarkoittanutkaan. Toki digipainoissa tehdään "oikeitakin" julkaisuja mutta omakustanteet ny ainakin tehtäneen niissä.
Tuleeko muuten mieleen yhtään esimerkkiä isompien kustantajien digipainamista albumeista?
-
Tuleeko muuten mieleen yhtään esimerkkiä isompien kustantajien digipainamista albumeista?
Ei muuten tuu. Itellä kun ei niitä edes oo mitään suurta varastoa, niin en voi tarkistaakaan. Semmonen muistikuva kuitenkin on, että olisin jossain nähny. Tai sitten vain asiat sekoittuvat mielessäni. Mutta siitä olen melkein täysin varma, että Alastair Reynoldsin Kuilukaupunki (molemmat osat) on painettu digissä. Vai olikohan se se Ilmestysten avaruus.
Yleensä jos on Darkissa painettu, niin on digipainossa tehty. Samoin jos painajana on Gummerus ja paikkana Saarijärvi, niin digi. Jyväskylässä Gummeruksella on sitten offset. Noita molempia painoja siis käyttävät isommatkin kustantajat aika paljon.
-
Tommi Liimattan Ei vaikuta keikkaan on painettu Dark Oy:ssä. Eli digi? Eipä tuota lukiessa huomannut enkä huomaa nytkään kun selailen.
-
Eipä tuota lukiessa huomannut enkä huomaa nytkään kun selailen.
Voihan niillä tietenkin offset olla myös, mutta ainakin kaikki, mitä itse olen Darkin painamista kirjoista huomioinut ovat olleet digipainettuja.
-
LIKE kai uuspainatti tai (monistutti) yhden Kati Kovács´in alpuista, olikohan se Vihreä Rapsodia [?] Lasipalatsin digipainossa. Jos on sen alkuperäisen (LIKE´n) nähnyt/lukenut ja vertaa niitä .. niin se jälkimmäinen uusversio ihan hirvittää!!
Menkee sinne hyllyille katteleen jos niitä vielä löytää ..
-- j --
-
LIKE kai uuspainatti tai (monistutti) yhden Kati Kovács´in alpuista, olikohan se Vihreä Rapsodia [?] Lasipalatsin digipainossa.
Se lasipalatsin Kirja kerrallaan tuottaa aika röpöä jälkeä. Ainakin sieltä hankkimani Batman aukene! oli melkoinen pettymys. Se johtuu yksinkertaisesti kehnosta työstä. Resot on liian pienet ja valokuvat olisi pitänyt rasteroida erikseen. Nyt kaikki on vaan kopsattu suoraan jollain 1bit (=m/v) 300dpi tasolla. Plah...
Timo
-
Gummeruksen paino:
http://www.gummerus.fi/default.asp?init=true&InitID=37;134
Painamisen jälkeen albbarien + kansien sidonta voi tapahtua muualla, esimerkiksi Wiresidoksessa (http://81.29.129.91/)