Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Kritiikki ja sarjakuva mediassa => : VesaK 28.11.2003 klo 21:46:36
-
Entinen kirjailijaliiton puheenjohtaja, entinen Parnasson päätoimittaja, entinen Otavan kirjailija, entinen mies Jarkko Laine kirjoitti näin 8.3.2002 Turun Sanomiin, luonnollisesti lukematta Heikki Jokisen teosta lainkaan. Jos vain artikkelin arkistoistani löydän niin perästä kuuluu myös Seppo Heikinheimon sarjakuva-dissaus.
"Kiitos, ei kaikkia korsia kekoon
Kimmo Rantanen puuttuu Vastarantanen -pa (TS 7.3.) sarjakuvien uhanalaiseen asemaan. Rantanen on lukenut Heikki Jokisen tekemän selvityksen Tuolien välistä omalle pallille - sarjakuva valtion taidehallinnossa (Helsinki 2002) ja haluaa levittää sen hyvää sanomaa: Sarjakuva pitää huomioida taidehallinnossa itsenäisenä taiteenlajina.
Taidehallinnossa? Taiteenlajina?
Tekee mieli lainata Rudyard Kiplingiä: "Onhan se kivaa, mutta onko se taidetta?" Turun Sanomien lukijoille testi: Viivi ja Wagner, Ellit, Modesty Blaise, Kalle Kehveli, Touhulan perhe. Moni teistä minun laillani katsahtaa ne aamulla, mutta moniko teistä on tullut ajatelleeksi, että samalla täyttää päivän taidenautintokiintiön? Minä en ainakaan. Heikki Jokinen pitää selvityksessään sarjakuvaa kirjallisuutena, koska "se on paperille painettua ja ilmestyy suurelta osin sellaisissa muodoissa joita olemme tottuneet kutsumaan kirjoiksi".
Jokisen määritelmän mukaan kirjallisuutta ovat myös IKEA:n ja Kodin Anttilan myyntiluettelot, Lounais-Suomen puhelinluettelo ja maalikaupan tapettimallikirja. Onneksi Kjisik lopetti housukankaat, muuten vaadittaisiin kirjastoapurahoja myös pantalongeille.
Minä tykkään sarjakuvista, minulle on tullut Aku Ankka vuodesta 1952 asti. Mutta taiteena en ole sarjakuvia pitänyt koskaan. Minulle taide alkaa, jos ei Kauko Lehtisen korkeudelta, niin Pertti Kolehmaisen kumminkin.
Juban töitä voi olla esillä Wäinö Aaltosen museossa, mutta vain osoituksena siitä että näinkin kuva voi manifestoitua, muuttua profaanin aikamme ikoniksi.
Jees käyttögrafiikkaa, sanoi sotamies Ryhmy. Mutta jos aikuinen ihminen alkaa rintaäänellä kiittää sarjakuvia kuva- tai sanataiteeksi, minä kuulen estetiikasta harrastuneen peräkamarin aikamiespojan äänen. Kuulen rintasokerin lohkeilevan.
Kimmo Rantanen jättää kertomatta, että Jokinen teki opetusministeriön julkaiseman selvityksensä valtion muotoilutoimikunnan toimeksiannosta.
Lue:sarjakuva on etsinyt itselleen valtion apurahoitusta muualtakin kuin kirjallisuuden puolelta.
Taideteollisuus hylkäsi keostaan Jokisen kantaman korren, minä teen saman nyt kirjailijoitten puolesta.
JARKKO LAINE
Suomen Kirjailijaliiton puheenjohtaja"
-
entinen mies Jarkko Laine
Tuota, onko Laine kuollut vai käynyt sukupuolenvaihdosleikkauksessa? Kysyn vain sitä silmälläpitäen, että edesmenneistähän ei sovi puhua pahaa, mutta naiset ovat tunnetusti foorumillamme vapaata riistaa...
-
Vau. Mykistävää.
-
Jarkko Laine, aikuinen mies ja puhuu vakavissaan sarjakuvista ;D
-
entinen mies Jarkko Laine
Tuota, onko Laine kuollut vai käynyt sukupuolenvaihdosleikkauksessa? Kysyn vain sitä silmälläpitäen, että edesmenneistähän ei sovi puhua pahaa, mutta naiset ovat tunnetusti foorumillamme vapaata riistaa...
Jarkollahan on kivat kiharat hiukset, hiukan kuin Tommy Taabermannilla, ja aika usein olen äijän nähnyt Stockmannin naistenvaateosastolla, vaan eiköhän noin sukupuoli- ja hormonitesteissä kiistattomasti hänet voitaisiin edelleen mieheksi osoittaa?
"Entinen mies" viittaa tässä yhteydessä sanontaan: "... sano entinen mies". Tiedä sitten tunteeko kuka muu tämmöistä lauseenlopetusta, mutta eipä taia kovin moni muukaan tietää sitäkään esim. mitä ovat pantalongit? Jarkko tietää. Jarkko on lukenut mies.
-
Ei herra jumala mitä paskaa.
Onkohan herra Laine koskaan itse vaivautunut lukemaan edes muuta kuin niitä ankkoja?
Vähän kiehahti kyllä kupissa. Miten meillä on voinut olla tällainen kirjaliiton puheenjohtaja?
Entäpä jos itse alkaisin väittämään vastaavaa: "Kyllähän sitä proosakirjallisuutta lukee, muttei se mitään taidetta ole. Viihdyttää hetken kuin neljän pennin h**ra, mutta enpä tuota taiteeksi kutsuisi. Ai niin, ja mähän luenkin vain valittuja paloja."
-
mutta eipä taia kovin moni muukaan tietää sitäkään esim. mitä ovat pantalongit?
Pitkät pöksyt. Pantalone niminen Commedia dell arte -teatterityylin yksi perushahmo on tiettävästi nimetty kyseisten kalsonkien mukaan. Hahmo on muistaakseni vanha äveriäs ukko. Jarkko Laine the Mighty Pantalone-Man!
-
Eikö tuosta nyt paista aika selvästi pelko siitä, että oma apurahapotti pienenee, kun samoille apajille pyrkii lisää porukkaa.
Joku jossain päättävässä elimessä voi jopa saada päähänsä, että ehkä ne itsensä liian vakavasti ottavat proosarunoilijat eivät kaikkea saamaansa tukea ansaitsekaan.
Varsinkaan jos sarjakuva oikeasti tarkoittaa niille pelkästään Aku Ankkaa ja Touhulan perhettä niin kuin antavat ymmärtää.
Kyllä eronsa on kirjallisuudessakin. Harlekiini sarja ei ole sama asia kuin sota ja rauha eikä Aku Ankka ole sama kuin Corto Maltese.
Asia jonka pitäisi olla itsestäänselvyys, mutta kaikille se ei näköjään sitä ole.
-
Ihmiset, jotka eivät pidä sarjakuvaa minkään sortin taidemuotona voisivat kokeilla itse tehdä sellaisen. Siinä päiväkausia väsätessä tarinaa ja kuvakulmia sommitellessa voisi tulla mieleen toisenlaisiakin ajatuksia.
Iloista joulunodotusta veikkoset!
-
Eikö tuosta nyt paista aika selvästi pelko siitä, että oma apurahapotti pienenee, kun samoille apajille pyrkii lisää porukkaa.
Näinhän se oli. Juttu sai paljon vastineita eri sarjakuvaihmisiltä (myös täältä) mutta Laine onnistui joko väärinymmärtämään kaikki tai sitten työnsi sormet korviinsa ja lallatteli kovaan ääneen.
Tein myös lisäksi oheisen kuvan:
http://www.geocities.com/timoro2/JarkkoLaine.gif
(Ei suostu nkymään millään tageilla, vissiin siksi kun se on Geocitiesillä. ) >:(
Timo
-
TIMORO!
Hieno ja kantaaottava kuva. Piti vaan taas pistää ? merkki linkin perään, että näkyi. Vihje muille...
Hihihihhi!
-
Eikös tämä aihe käsitelty jo reilu vuosi sitten puhekuplan postituslistalla varsin ansiotunein sanakääntein. Vittuako sitä täällä enää aletaan jauhamaan kun ei tunnu olevan asiaan mitään kommentoitavaa?
-
vau, kvaakissa ei voi sanoa vittu. entäs saatana? tai perkele?
-
Vastako huomasit?
No eihän täällä voi sanoa huvittunutkaan.
-
vau, kvaakissa ei voi sanoa v**tu. entäs s**tana? tai p**kele?
Ja vaikka voisikin, niin olisiko se todella tarpeen? :-X
-
Kyllä.
-
Voi hyvänen aika... :o
Tuosta tulee mieleeni eräs äidinkielenopettajani, joka pitkään oli sitä mieltä, että Sci-fi ja Fantasia kirjat eivät ole oikeaa kirjallisuutta...
Miksi pirussa sarjakuvia pidetään EDELLEEN sellaisina epäkirjoina, joita tekevät ne jotka eivät saa romaania aikaiseksi, mutta tekevät sitten kepeitä kuvitettuja hassutteluja. AAAAAAGHHHRR!!! >:(
-
Voi Laine-parkaa, ei taida tietää mistä puhuu. Jos esim. Linnut ja meret ei ole taidetta niin mikä sitten? Itse pidin sitä "liian" taiteellisena mutta sehän on minun henk. koht. "ongelmani"... ;D
Ja Jarkko Laine vielä, minä kun ajattelin että kyseisellä miehellä olisi vähemmän luutuneet käsitykset. Noh, tätähän tämä on...kaverinikin mukaan kun näki ostamiani sarjakuvia sanoi vaan että "yäk, ällöttävää". hehheh, sen kummemmin edes katsomatta tai lukematta sisältöä...onnettomat...
-
Tulipa vain tuumattua sellaista asiaa että eikös ensimmäisessä viestissä jäljennetyn kaltaisilla lehtikirjoituksilla ole suojanaan tekijänoikeus kuten millä tahansa muillakin kirjoitelmilla oli niiden mielipiteet sitten miten typeriä tahansa. Olettaisin tämän tekijänoikeuden ulottuvan myös internettiin.
Tämä on sinänsä mielenkiintoinen keskustelu koska voi vertailla puhekupla-sivuilla esitettyjä vastineita ja nyt kvaakissa herännyttä keskustelua ja tehdä omat johtopäätöksensä.
-
Tulipa vain tuumattua sellaista asiaa että eikös ensimmäisessä viestissä jäljennetyn kaltaisilla lehtikirjoituksilla ole suojanaan tekijänoikeus kuten millä tahansa muillakin kirjoitelmilla oli niiden mielipiteet sitten miten typeriä tahansa. Olettaisin tämän tekijänoikeuden ulottuvan myös internettiin.
Mmm... tietääkseni tekstiä saa luvatta lainata, jos ilmoittaa lähteen. En tosin tiedä, että onko lainauksella jokin maksimi mitta, mutta tuskinpa tuo vielä varsinaisesti rikollista on...
-
Mielestäni on ihan hauska muistella Lainetta ja hänen pistämätöntä koomista kykyään. Pitäisiköhän jo odotella Laineen spektaakkelimaista paluuta? "Palaan suurempana ja vittumaisempana kuin koskaan", mies muistaakseni vannoi kun lopetti toimensa k-liiton PJ:na.
Sarjakuvakenttää voisi aktivoida jokin suurisuinen "antagonisti" ... varsinkin kun olen huomaavinani, että näissä kulttuurikeskusteluissa jaksetaan palata vanhojen hampaankoloa pakottavien kaunojen pariin, vaikka on kertaalleen ovet paukkuen lähdetty. Nyt kun sarjakuvantekijöillekin jaetaan vähän apurahoja, olisiko Laineen Vastaiskun aika?
-
Kysehän tuossa Laineen saarnassa on pitkälti siitä että sarjakuvataiteilijat pyrkivät kaikille apuraha-apajille, sekä kirjallisuuden kuvataiteen että taideteollisuuden. Millään muulla taiteen alalla ei tueta sellaisia keskinkertaisuuksia kuin sarjakuva alalla. Määrä ja näkyvyys palkitaan sanoi hän katkerana.
Itse näen moisen hyökkäyksen optimistisesti rohkaisuna seista omilla jaloillaan ja rakentaa sarjakuvasta oma alansa jolla on oma taidetukitahonsa ja omat kanavansa ja omat arvotuksensa. Ymmärrän että usealle sarjakuvaihmiselle Laineen tapaiset provosoijat aiheuttavat tarpeen hyökätä takajaloilleen. Vaikka Sarjainfon uutispalstoilta voi lukea sen viimeisen 20 vuoden aikana verisen kehityksen jonka yksi etappi on saavutettu. Omasta mielestäni sar
-
En millään onnistu löytämään omaa vastinettani Turun Sanomien verkkolehden arkistosta, en edes Googlella. Laineen tekstit löytyvät. Hmm?
"Tämä lörpöttely sarjakuvasta ja sen merkityksestä loukkaa suomenkielistä kaunokirjallisuutta." kirjoittaa Laine.
Kaltion haastattelu (Mike Pohjola) ei liene kaikille kuitenkaan tuttu:
http://kaltio.posiona.net/index.php?46
>"Kaikki rakastavat sarjakuvia. Se on nättiä ja kivaa... Mutta ei taidetta."
Kun asiasta tivataan enemmän, Laine perääntyy. Suuri osa proosasta on viihdettä, vaikka mukaan mahtuukin myös taidetta. Sama pätee sarjakuvaan. Stripit Laine kuitenkin rajaa lähes kategorisesti ei-taiteeksi, verraten niitä sanomalehtikirjoituksiin. <
Laine on osittain oikeassa. Myönnetään. Mutta hän määritteli koko ilmaisuvälineen yhden, kahden esimerkin avulla. Kalle Kehveli ei ole taidetta so. sarjakuva ei ole taidetta.
Siinä hän oli oikeassa että kirjallisuutta sarjakuva ei ole edes kertovassa mielessään, eihän teatterikappalekaan ole kirjallisuutta vaikka tarinan kertookin. Ei myöskään kuvataidetta. Sarjakuva on sarjakuvaa.
En silti näe Laineen halunneen rohkaista sarjakuvaväkeä seisomaan omin jaloin ja rakentamaan sarjakuvasta omaa alaansa. Sanoma oli yksinkertainen: sarjakuva on kivaa, mutta joutavaa puuhastelua jota ei kannata tukea miltään sektorilta.
Timo
-
"Entinen mies" viittaa tässä yhteydessä sanontaan: "... sano entinen mies".
No hyvä. Pälkähti vain päähäni, kun mietin miksi aihe otettiin esille, että miehelle on voinut käydä köpelösti. Enhän minä kuollutta miestä parjaisi, enhän suinkaan...
Eikö tuosta nyt paista aika selvästi pelko siitä, että oma apurahapotti pienenee, kun samoille apajille pyrkii lisää porukkaa.
Näinhän se on nähtävä. Aikoinani yritin uutisryhmässä kömpelön analyysin keinoin todistella, kuinka syvältä Laineen logiikka oli, mutta kyllähän se niin on, että pelkästään tuon kirjoituksen olemassaolo on todiste siitä, että se ei edusta Laineen todellista järjenjuoksua. Niin vähämielinen ihminenhän ei nimittäin erottaisi kynää peräpuikosta.
Kun tämä omien apajien puolustus tuotiin esille uutisryhmässä, vastasin: Mutta onhan se hienoa, että suomalainen kulttuurieliitti keskustelee apurahapolitiikasta niin rehellisesti.. Eli jospa jatkettaisiin tästä. Kuinka ylpeitä meidän pitäisi olla siitä, että tätä suurta suomalaista sivistyskulttuuriamme ylläpitävät tahot eivät suinkaan ole kuolaavia idiootteja, vaan vain epärehellisiä niljakkeita? Vai elämmekö nykyään selkeästi parempia aikoja, kun Laineesta on kerran päästy eroon?
Tulipa vain tuumattua sellaista asiaa että eikös ensimmäisessä viestissä jäljennetyn kaltaisilla lehtikirjoituksilla ole suojanaan tekijänoikeus kuten millä tahansa muillakin kirjoitelmilla oli niiden mielipiteet sitten miten typeriä tahansa.
Kallistunpa minäkin kyllä sille kannalle, että kokonaisten teoskappaleiden kopioiminen on, ellei suorastaan rikollista, niin ainakin tuhmaa. Vaikka arkistosysteemit ovat hieman muuttuneet, kirjoitus on edelleen luettavissa Turun Sanomien verkkosivuilla, osoitteessa http://www.turunsanomat.fi/osasto/?ts=1,5,0,0,90256,2002-03-08 (http://www.turunsanomat.fi/osasto/?ts=1,5,0,0,90256,2002-03-08) joten Vesa voisi korvata ensimmäisessä viestissä olevan tekstin tällä linkillä. (Pyydän kauniisti, ennen kuin Patriot Act alkaa viuhumaan.)
Itse näen moisen hyökkäyksen optimistisesti rohkaisuna seista omilla jaloillaan ja rakentaa sarjakuvasta oma alansa jolla on oma taidetukitahonsa ja omat kanavansa ja omat arvotuksensa.
Siinäpä kaunis ajatus. Kumma juttu vain, että Laine katsoi sopivaksi esittää sen tavalla, joka saa argumentaation laatua arvostavat pitämään häntä täytenä pölkkypäänä. En voi käsittää (anteeksi Otto), miksi joku tekee tietoisen valinnan antaa itsestään huono kuva muille ihmisille, edes jotain tärkeää asiaa ajaessaan. Jonkilainen marttyyrikompleksiko on syynä?
Omasta mielestäni sar
Taisi jäädä ajatus puolitiehen, vai onko tämä olevinaan jokin sensuurivitsi?
-
ei ollut sensuurivitsi. raportoin valvojalle että poistaisi koko viestin koska lipsahti innostuksessa keskeneräisenä. hakatessani kyynerpäilläni pitkin näppäimistöä hivelin epähuomiossa enteriä joka lähetti viestin. ajatus jäi pahasti kesken.
laineesta vielä. hänen ajattelunsa on keski-aikaista eikä siitä tule huolestua. hän on syllogismien suuri ystävä.
-
No löysin lopulta oman vastineenikin.
Jos joku haluaa lueksia viestejä, ohessa linkit.
Kimmo Rantanen:
http://www.turunsanomat.fi/osasto/?ts=1,5,0,0,90347,2002-03-09
Harri Raitis: Viihde ei ole taidetta
http://www.turunsanomat.fi/osasto/?ts=1,5,0,0,90348,2002-03-09
Jarkko Laine: Aaargh!
http://www.turunsanomat.fi/osasto/?ts=1,5,0,0,90544,2002-03-12
Heikki Jokinen: Tulen ja jään sarjakuva
http://www.turunsanomat.fi/osasto/?ts=1,5,0,0,90545,2002-03-12
Timo Ronkainen:
http://www.turunsanomat.fi/osasto/?ts=1,5,0,0,90546,2002-03-12
Vesa Kataisto: Laine liplattaa
http://www.turunsanomat.fi/osasto/?ts=1,5,0,0,90547,2002-03-12
Kyssärin käyttö taitaa katkaista jonkun automaatin kautta linkin? Mit vit? No, leikatkaa ja liimatkaa.
Timo
-
Huvittava puolustuskommentti sarjakuvan asemasta "taidemuotona" Vesa Kataiston vastineesta:
"Minulla sarjakuva alkaa Ola Fogelbergista ja päättyy Ilkka Heilään."
Kyllä Laine on aivan oikeassa, ei sarjakuva ole taidetta laisinkaan jos sarjakuva-asiantuntijan sarjakuvaspektri ulottuu yhdestä kaupallisesti sarjakuvaa tehneestä toiseen vielä kaupallisemmin tekevään.
Ei tässä maassa tarvitse hyökätä sarjakuvaa vastaan kun puolustuspuheet tekevät hyökkäyksen hyökkääjien puolesta.
-
Ja hän on Sarjainfon uusi päätoimittaja!
-
Tässä Timon linkit toimivina.
Kimmo Rantanen (http://www.turunsanomat.fi/osasto/?ts=1,5,0,0,90347,2002-03-09)
Harri Raitis: Viihde ei ole taidetta (http://www.turunsanomat.fi/osasto/?ts=1,5,0,0,90348,2002-03-09)
Jarkko Laine: Aaargh! (http://www.turunsanomat.fi/osasto/?ts=1,5,0,0,90544,2002-03-12)
Heikki Jokinen: Tulen ja jään sarjakuva (http://www.turunsanomat.fi/osasto/?ts=1,5,0,0,90545,2002-03-12)
Timo Ronkainen (http://www.turunsanomat.fi/osasto/?ts=1,5,0,0,90546,2002-03-12)
Vesa Kataisto: Laine liplattaa (http://www.turunsanomat.fi/osasto/?ts=1,5,0,0,90547,2002-03-12)
[url=osoite]kuvaus[/url]
-
Huvittava puolustuskommentti sarjakuvan asemasta
Vai olisiko kenties kyse ... eräänlaisesta käyttäytymistieteellisestä kokeesta joka on ... ajanut piiloistaan muutamia pseudoälykköjä ja -taiteilijoita ennalta-arvattavine mielipiteineen?
-
Kiitos. Näitä on helpompi napsutella.
Timo
-
Kai tässä on lupa pseudoälyköilläkin osallistua keskusteluun todellisten älykköjen kanssa. Vittu mitä uunoja.
-
v**tu mitä uunoja.
Oi, olet ihana kun suutut, Anonyymi Käyttäjä.
-
Tervetuloa mukaan vain, kaikki pseudoälyköt. Muistakaa riisua kenkänne ja käsinukkenne ennen kuin astutte sisälle.
Timon vastineen (http://www.turunsanomat.fi/osasto/?ts=1,5,0,0,90546,2002-03-12) luettuani kuitenkin uumoilen, että tämän jutun jauhaminen uudelleen on ollut täysin turhaa, etenkin minun osaltani. Jos joku pseudo- tai muu älykkö on sittemmin onnistunut kyhäämään jotain vastaväitettä lähestyvää Timon tekstille, niin siitä voitaisiin lähteä kehittämään keskustelua eteenpäin. Muuten sanoisin, että asia on pihvi, ja oikeus on voittanut taas.
-
Enpä ollut lukenutkaan Ronkaisen vastinetta aikoinaan kun tapojeni mukaan raivosin taiteen ja viihteen eroista puhekuplalistalla. Eihän tuo mikään kaikenkattava essee ole mutta oikein erinomainen kenen tahansa tajuttavissa oleva perustelu Laineen alkuperäistä tekstiä vastaan. Oikein hyvä. Laineen mielipidekirjoituksessa on niin paljon yleistystä että hyvä kun siihen on puututtu. Moiseen asenteeseen ilmeisesti törmää muuallakin mutta vähemmän vaikutusvaltaisista lähteistä.
Ehkä tätä taistelua sarjakuvan asemasta taiteenmuotona pitäisi kuitenkin jatkaa teosten muodossa. Sarjakuva hyväksytään vakavaksi taiteenmuodoksi sinä päivänä kun joku tekee sitä vakavana taiteenmuotona. Aiemmin mainittu Linnut ja meret on jo hyvä askel oikeaan suuntaan, mutta jää lopulta pelkäksi ammattitaidonnäytteeksi ei niinkään taideteokseksi.
Tässä on kyse nyt sellaisesta asiasta ja olen tätä yrittänyt ajaa läpi erinäisille taidetoimikunnille että
------
vaikka jokin näyttää taiteelta, se ei välttämättä ole sitä ja päinvastoin.
------
Taide on asiana paljon abstraktimpi asia. Pelkkä muoto ei riitä tekemään jostakin taidetta tai sulkemaan pois taiteen mahdollisuutta. Sarjakuvalla on mahdollisuus kehittyä hyvinkin ilmaisuvoimaiseksi taidemuodoksi ja siksi sitä tulisi apurahoittaa avokätisesti. Laineen asenne on päinvastainen. Hän kokee sarjakuvan aseman paranemisen uhkana itselleen ja omalle alalleen. Kaikki uusi pelottaa.
Olen myös samaa mieltä siitä että asian eteenpäin puiminen olisi turhaa koska on nähty mihin taide vs. viihde keskustelu johtaa kvaak-sivuilla: rumiin asioihin.
T. Pseudo-älykkö nro 1
-
Hans Nissen kirjoitti:
"Kysehän tuossa Laineen saarnassa on pitkälti siitä että sarjakuvataiteilijat pyrkivät kaikille apuraha-apajille, sekä kirjallisuuden kuvataiteen että taideteollisuuden. Millään muulla taiteen alalla ei tueta sellaisia keskinkertaisuuksia kuin sarjakuva alalla. Määrä ja näkyvyys palkitaan sanoi hän katkerana."
Tää on sikäli mielenkiintoinen juttu, että näin asiaa on alettu hoitaa. Kun ei ole ollut omaa "apurahalokeroa", niin on sitten perustellen haettu mistä vaan suinkin on kyetty. Taistelua on kipparoinut mm. Heikki Jokinen ja muutama muu taidehallintoon perehtynyt sarjakuvaharrastaja/ammattilainen.
Nythän sarjakuvalle on pikku hiljaa avautunut näitä omia apurahakanavia, mutta näyttää siltä, että samalla on tullut luoduksi jotain ihan uutta ja outoa. Selkeimpänä esimerkkinä tästä on se, että sarjakuva on siirtynyt lehdistä gallerioihin. Ihmisillä on taipumus tehdä melkein mitä tahansa pysyäkseen hengissä.
Itse olen sitä mieltä, että keskinkertaisia tekijöitä (ajattelijoita) löytyy yhtä lailla kuvataiteen piiristä kuin sarjakuvankin. Kaikki eivät muutenkaan voi mitenkään olla yhtä hyviä tai suuria neroja.
-
Joo kyllä niitä keskinkertaisuuksia muiltakin taiteenaloilta löytyy vaikka muille jakaa.
Jos on kirjoittanut 200 sivua proosaa niin ei se heti automaattisesti tarkoita että on paljon älykkäämpi tyyppi, kuin 40-sivuisen albumin tehnyt sarjakuvantekijä. Kyllä sinne joukkoon mahtuu paljon paskaakin.
Niinkuin kuvataiteeseenkin, jossa kärjistetysti taiteilijaa ei nykyään arvosteta kyvyistään taiteilijana, vaan kyvystään perustella kykynsä taitelijana niin, että peittää puutteensa taiteilijana mahdollisimman taitavasti.
On pirun paljon vaikeampaa perustella huonosti piirretyn albumin olevan jotain muuta kuin huonosti piirretty albumi, kuin huonosti maalatun maalauksen olevan jotain muuta kuin huonosti maalattu maalaus.
Tai jotain.
-
Ai aha, vai niin. Siis onko jollakin pokkaa väittää täällä että tusinakirjailijan on helppo saada apurahaa. Enkä usko että tällä sivustolla on yhtään kokeneempaa keskinkertaisuutta joka ei olisi ainakin yhden apurahan saanut jatkaakseen paskansa tuottamista.
-
Ai aha, vai niin. Siis onko jollakin pokkaa väittää täällä että tusinakirjailijan on helppo saada apurahaa. Enkä usko että tällä sivustolla on yhtään kokeneempaa keskinkertaisuutta joka ei olisi ainakin yhden apurahan saanut jatkaakseen paskansa tuottamista.
Erehdyt. Tiedän monia päteviä ja ehdottoman kokeneita sarjakuvapiirtäjiä, jotka eivät saa apurahoja, koska eivät ole aiemminkaan saaneet apurahaa. Noinhan se käy.
Aika hemmetin kauan piti itsekin töniä hanaa auki. Mutta hyvään käyttöön rahat ovat tulleet, enkä mä niitä muuten oo anonutkaan, jos on ollut mahdollisuus muuten rahoittaa työnteko.
Miksi muuten riveiltäsi (ei edes rivien välistä) on luettavissa, että mielestäsi tusinakirjailijan työ on vaikeampaa ja arvostettavampaa kuin tusinasarjakuvailijan? Ei muuten ole. Huonon kirjan vaatima työ on huonon sarjakuvan tekemisestä vasta ensimmäinen kolmannes, sen jälkeen tulee kuukausikaupalla raakaa huonoa piirrostyötä.
Nauraisin päälle, jos naurattaisi.
-
Enkä usko että tällä sivustolla on yhtään kokeneempaa keskinkertaisuutta joka ei olisi ainakin yhden apurahan saanut jatkaakseen paskansa tuottamista.
Miksi te anonyymit aina vain haastatte riitaa... jos olisin huonolla tuulella, niin voisin tempaista herneen nenääni tuollaisesta kukkupuheesta, mutta nyt se lähinnä huvittaa minua... olen siis huvittunut.
Kerropa tyyppi, että ketkäs täällä ovat kokeneita keskinkertaisuuksia, jotka saavat rahaa paskansa tekemiseen? Täällä on monta hienoa ammattitaiteilijaa, jotka varmasti ansaitsevat vähäiset tukensa. Täällä on monia omakustantajia, jotka eivät saa MITÄÄN, vaikka tekevät viihdettä toisille hiellä ja vaivalla. Sitten täällä on minun kaltaisiani harrastajia, jotka piirtävät sarjakuvaa siksi, että se on kivaa ja jotka eivät ole vielä edes yrittäneet julkaista tuotoksiaan... omalla kohdallani se johtuu siitä, että vaikkaolen sarjakuvia piirtänyt yli 10 vuotta, niin olen vielä aloittelija ja harjoittelija...
-
Näppituntumalla sanoisin että sarjakuvan puolella on ollut suhteellisen helppoa saada apurahoja muutamasta syystä:
-verrattuna kuvataiteilijoiden tilanteeseen meitä on vähän (muotoilutmk >< kuvataidetmk). Ei käy kateeksi keski-ikäistä miespuolista helsinkiläistä maalaria, kun jyvittäminen alkaa. (maakunta, äidinkieli, ikä, sukupuoli, eivätkö nämä kaikki vaikuta valintoihin taiteellisen työn laadun lisäksi? ihan varma en ole.)
-ja vielä harvemmat ylipäätään hakevat apurahoja, tai täyttävät kupongin oikein, tai hakevat useammin kuin kerran, tai useammasta paikasta. niinpä muutamat samat nimet tuntuvat toistuvan... usein kyseessä ovat taidekouluja käyneet nuoremmat tekijät. Taidekoulussa kun monesti kerrotaan miten ja mistä niitä apurahoja haetaan ja pidetään sitä hyväksyttävänä ja suotavana tapana rahoittaa oma työskentely epäkaupallistenkin aiheiden parissa.
mahtaako kyse olla myös oman ammatti-identiteetin erosta, aprikoin? että mieltääkö itsensä taiteilijaksi vai viihdyttäjäksi/yksityisyrittäjäsi? "Sarja on valmis kun se on painettuna lehdessä ja hyvä kun se on sinne kelvannut ja siitä maksetaan ja sillä on paljon lukijoita."
toisaalta apurahojen saaminen on vaikeaa koska
-ei ole omaa taidetoimikuntaa
-muotoilu jonka alle sarjakuvakin kuuluu jakaa rahaa laajalla skaalalla design forumista teollisen muotoilun prototyyppien kautta raanujen kudontaan (mihin tässä sopivat sk-käsikirjoittajat?) ... ja kuulemma kotiinpäinvetäminen eri alojen välillä on aikamoista ... (ette sit kuulleet tätä multa)
-jotkut yksityiset säätiöt eivät jaa rahaa sarjakuvalle ollenkaan (vaikka jakaisivatkin muule rinnastettavalle taiteelle tai kulttuurille). Silti hakemuksien lähettämistä kannattaa jatkaa, JOSKUSHAN niiden on pakko reagoida meidän olemassaoloomme.
Asiantuntevaa väkeä on päättämässä ollut jo jonkin aikaa ja muutama selvityskin on sarjakuvan kulttuuripoliittisesta asemasta saatu. Silti katselen kaipaavasti vaikkapa Norjaan, jossa tekemisen lisäksi tuetaan kustantamista. Norjassa on vähemmän väkeä kuin Suomessa, silti siellä voi ostaa kioskilta kotimaista sarjakuvaa ja se on myös niin laadukasta että kelpaa suurellekin yleisölle! Piirtäjiäkin tuetaan per ilmestynyt lehden numero, se tuo jatkuvuutta ja kannustaa työntekoon. Jatkuvuus mahdollistaa jatkuvan työnteon ja sitä kautta oppimisen paremmaksi eikä tartte mennä niihin (muun alan) koulutusta vastaaviin muihin töihin rahasta... ja aina jollain on mahdollisuus kehittyä Jasoniksi tai Nemin tekijäksi JA vielä niin että on lukijoitakin (eikä vaan menestyä jossain kaukomailla salaa). Mutta Norjassa onkin öljyä. Ja Suomessa ei kustantamista ole perinteisesti tuettu. Miksipä sarjakuva olisi poikkeus. Ergo, pahimmillaan taidesarjakuvasta on tullut graafikkojen outo huvitus.
Mulla ei nimittäin olis mitään sitä vastaan jos siitä tulisi myös kirjallisuuden tai englannin opiskelijoiden outo huvitus ;) Ennenkuin luin Sateen, en ollut tajunnut miten paljon kaipasin tarinoita. Ehkä en osannut niitä edes odottaa. En suomalaiselta sarjakuvalta. Älkää ymmärtäkö väärin, minä rakastan SEKÄ sitä taiteellista graafista sarjakuvaa, joka käyttää enemmänkin kuvataiteen keinoja visuaalisessa kerronnassaan - yleinen harhaluulohan on että niissä sarjakuvissa on HUONOMPI tai sekavampi tms. tarina, kun kyse on vaan siitä että käytetään perinteisen sarjakuvan lukijalle outoa kuvataiteen logiikkaa, kieltä ja keinoja, joihin ei tosiaankaan Viiviä ja Wagneria lukiessa koskaan törmää eikä niin muodoin niitä joudu opettelemaan. Lukijan ennakko-oletuksista on siis kyse. "Tämä sarjakuva ei naurattanut, se on siis huono", sanoisi lukija joka on tottunut odottamaan sarjakuvalta hauskuutta. - ETTÄ hyvää "kirjallisempaa" tarinankerrontaa. Yleensä sitä sujuvaa kirjallisempaa kerrontaa vaan käytetään kertomaan aiheista jotka ei vois mua vähempää kiinnostaa (housuttomien ankkojen seikkailut, kuvitellut haamut tai supersankarit ym. pseudouskonnolinen satuilu, mikä ei kerro minulle mitään elämästä, kuolemasta ja muista jokapäiväistä elämääni koskettavista asioista siinä maailmassa missä MINÄ elän. En minä enää lasten- ja nuortenkirjojakaan lue. Ja mielikuvitus mulla on aina ollut huono, todellisuudessa tapahtuu vaan mun mielestä niin paljon järjettömämpiä asioita että ei jaksa tuhlata aikaa kuviteltuun. Viihde ei viihdytä mua.)
No, nyt joku taas varmaan suuttu jostain. Mutta kyllä pseudointellektuelleillakin pitää olla oikeus sanoa joskus jotain vaikka meitä onkin vähemmän kuin suuri aina oikeassa oleva enemmistö.
Mikä muuten erottaa pseudointellektuellin oikeasta? Ylempi korkeakoulututkinto? Sit mä oon pseudo-.
sanoo
roju
(ennenkuin jää taas mölisevien laumojen äänten hukuttamaksi)
PS. Miksi muuten Mullan alla:n ihmisistä välittää ja Irtiottojen ei? Millä eri tavalla ne on silleen kirjotettu?
-
Voi helvattu miten pitkä viesti tuli taas! Sori. Ja mä kun yritin kiteyttää.
-roju-
-
Niih, kyllä piiiitkiä, vakavia sarjakuvatarinoita saa tulla runsaasti lisää, kunhan ovat myös hyvin kirjoitettuja. Vaikka suomalaista mangaromaaniakin, kunhan ei mene sivumäärällä revittelyksi.
Se vaan on se, mitä tulevassa Turun ylioppilaslehdessä totesin: Kun puuttuu lehti, jossa niitä pitkiä tarinoita voitaisiin ensin julkaista jatkosarjoina ja sitten koostettuna albumiksi. Helpottaisi *hiukan* tekijän *niukasti* palkattua urakkaa... miettikääpä mitä mahtaa Ville Ranta tienata per sivu, sentin vai peräti kaksi?
-
Muistui mieleeni. Jarkko Lainehan sai sittemmin "rangaistuksen synneistään" kun hänet potkittiin pois Suomen Kirjailijaliiton johdosta. Tyytymättömyys Laineen toimintaan koostui monista tekijöistä, joista hänen sarjakuvapoliittiset kannanottonsa olivat vain vähäinen osa. Mutta olen kuullut kautta rantojen, niemien , notkojen ja saarelmojen, että kaikki kirjailijaliiton jäsenet eivät olleet järin ihastuneita siihen, että Laine pyrlki edistämään kaunokirjallisuuden asemaa muita kirjallisuuden ja taiteen muotoja halveeraamalla.