Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Muut sarjakuva-aiheet => : Pässi 27.11.2005 klo 16:55:18
-
Täytyy syödä hyvin että jaksaa...
Eli juopottelusta voidaan sirtyä kätevästi kulinaristisiin nautintoihin.
Missä sarjakuvatarinoissa ruoalla tai syömisellä on tärkeä rooli? Miten syöminen näkyy sarjakuvissa? Entä ideologisesti: heijastaako sarjakuvissa yleisesti kuvattu mässäily periamerikkalaisia materialistisia arvoja? Antaako Karvinen huonoa esimerkkiä syömishäiriöisille lapsille?
Ja onko sarjakuvien syöminen vaikuttanut sinun ruokavalioosi?
Kalkkuna on tullut viime vuosikymmeninä suomalaiseen joulupöytään kinkun korvikkeeksi. Väitän, että Aku Ankka -tarinoiden joulujutut ovat vaikuttaneet tähän suoraan. Kuka tunnustaa paistaneensa joulupöytäänsä kalkkunaa Barksin innoittamana?
Onko joku maistanut oikeata villisikaa? (siis paistettuna, ei minttukastikkeessa keitettynä)
Ja onko joku kokeillut sitä darrasapuskaa, mitä tehtiin Caesarin laakeriseppeleessä? Muistaako joku reseptin ulkoa?
-
Muistamme "kuakuakomekikin", mutta heti tulee mieleen myös Barksin kiisseliperunat tai Veli Pontevan Porkani. Kuten myös Kemin Sarjakuvakeskuksen julkaisema Sarjakuvakeittokirja. Reseptejä ja sarjakuvia.
Nakkeja ja sammakonreisiä on jäänyt mieleen, vaikka ei niitä tietenkään yhtaikaa syöty.
Edit: Asterixista tulee muistaa myös A lyö vetoa-alppari jossa kerätään Ranskan eri alueiden erikoisherkkuja. Ja onhan niissä muissakin... Sarvesta härkää, koivesta kanaa.
Timo
-
Kiinalaiset pääskysenpesät.
-
Niinhän Viisikko tekee juu, kiskoo brittiläisiä herkkuruokia (tahallinen oxymoroni) joka käänteessä.
Taas kerran viittaan Transmetropolitaniin, jossa herkutellaan mielenkiintoisilla ravinteilla: On EbolaColaa ja Long Pigiä, ts. kloonaamalla kasvatettuja, aivotttomia ihmiskehoja sekä Karibun silmiä, vauvahylkeenrasvaa, koiria...
Goscinnylle hyvä ruoka oli tärkeää, tutkailkaapa Ahmed Ahneessa esiintyviä annoksia ja ruuanlaittovälineitä, kaksikyttyräinen kamelipannu jne.
Juuri tässä äskettäin ihan tosielämässä olin partyissa, jossa cocktailpalojen joukossa oli hammastikkuun pistettyjä ananaspaloja + keitettyjä, kokonaisia minikalmareita. Niissä oli melko rätväkkä tuoksu.
-
Kuuluisin esimerkki ruuanlaittomangasta on Iron Wok Jan, jossa Jan pyrkii mestarikokiksi kiinalaisen keittotaidon saloissa.
Yakitate! Japanissa taas keskiössä on leivän leivonta. Sankarimme yrittää kehittää Japanille kansallisleipää, kun kaikilla muillakin mailla sellainen on. Ja kokkisotia käydään siinäkin...
Jonkun äkkiseltään näihin törmännene silmissä saattaisi tietysti olla aikamoinen kulttuurishokki lukea sarjakuvaa, jossa kuluu viitisenkymmentä sivua siihen että taistoa ulkopuolisena seurannut selittää yleisölle, mikä sai juuri tämän nimenomaisen leivän olemaan paras. Tjuu-u...
(http://i14.photobucket.com/albums/a343/ptj_tsubasa/yakitate_japan_v01_p137.jpg)
-
Jonkun äkkiseltään näihin törmännene silmissä saattaisi tietysti olla aikamoinen kulttuurishokki lukea sarjakuvaa, jossa kuluu viitisenkymmentä sivua siihen että taistoa ulkopuolisena seurannut selittää yleisölle, mikä sai juuri tämän nimenomaisen leivän olemaan paras. Tjuu-u...
Wou! Aikamoinen juttu!
Nyt jään odottamaan Martta-liiton kustantamaa 300-sivuista Suomi-mankkaa jossa kisataan parhaan karjalanpiirakan rypyttämisestä! Aura? Essi? Kuka sen tekisi? ;D
Timo
edit: kirjotusvihre kojattu-
-
Asterix Helvetiassa-albumissa on roomalaisilla aivan mahtavat juustofondue-orgiat!
-
Sehän oli Asterix ja Alppikukka...
Siinä on muutenkin melkosia ruokaorgioita, tulee aina nälkä sitä lukiessa. Oikeasti tekisi mieli maistaa alkuhärän rasvassa keitettyjä villisian sisälmyksiä (hunajan kanssa). Saisikohan alas?
-
Sehän oli Asterix ja Alppikukka...
Wow, sehän se olikin se suomenkielinen nimi ;)
-
Sehän oli Asterix ja Alppikukka...
Siinä on muutenkin melkosia ruokaorgioita, tulee aina nälkä sitä lukiessa. Oikeasti tekisi mieli maistaa alkuhärän rasvassa keitettyjä villisian sisälmyksiä (hunajan kanssa). Saisikohan alas?
Egmont huom!: seuraava Asterix-tuote onkin sitten Asterixin keittokirja! Kaikki ruokalajit kaikista alppareista jonkun Garamin tai Sukulan tms kokkaamina kauniina värikuvina. No ainakin Asterix lyö vetoa -albumin kaikki ruokalajit ovat oikeita olemassa olevia erikoisherkkuja. Hölynpölyä myöten.
Timo
-
Egmont huom!: seuraava Asterix-tuote onkin sitten Asterixin keittokirja!
ASTÉRIX COOKBOOKS
M. C. Crabos, illustrations A. Uderzo, hardcover, 62 pp. each.
These delightful cookbooks for "petits Gaulois débrouillards et gourmands" are peppered with amusing cartoons. Your students will enjoy simple recipes with that lovable Gaulois, Astérix, and his faithful companion, Obélix.
DD9012 - LA CUISINE AVEC ASTÉRIX. $24.50
DD9013 - LES GÂTEAUX PRÉFÉRÉS D'OBÉLIX. $24.50
-
ASTÉRIX COOKBOOKS
M. C. Crabos, illustrations A. Uderzo, hardcover, 62 pp. each.
These delightful cookbooks for "petits Gaulois débrouillards et gourmands" are peppered
No, se oli arvattavissa että joku sen jo teki. Mutta yhtä arvattavaa on ettei tuon kirjan resepteillä ole kauheasti tekemistä sarjakuvassa esiintyvien ruokien kanssa.
Heh, Amazon sanoo että tuo kirja on Hergen:
La Cuisine Avec Asterix Pour Petits Gaulois Debrouillards et Gourmands : Cooking with Asterix (Hardcover)
by Herge
http://www.amazon.com/gp/product/2878819012/qid=1134742159/sr=1-2/ref=sr_1_2/102-3886422-2672157?s=books&v=glance&n=283155
Eihän niitä kaikkia alkuhärän sisälmyksiä nyt pysty tekemäänkään, mutta liekö tuolla väliä. ;D
Timo
-
Juu, ja nuohan ovat lapsille suunnattuja. Semmoinen "aikuisten oikee" keittokirja kuten "Puolialaston kokki" olisi mainio Asterixin pohjalta toteutettuna.
-
Mutta tokihan te "Asterixin voileipäkirjan" tunnette? Siinä oli oikein mainioita ohjeita kun Suomalaisessa aikoinaan selasin, tosin eivät kaikki ihan minun makuuni. Epäkäytännöllisempää voileipää kuin "Obeliski" on varmaan vaikea kuvitellakaan...
-
TRIMBACH, Francine
Asterixin voileipäkirja : reseptejä pienille gallialaisille herkkusuille
Ei ole tuokaan mikään kunnon kokkauskirja.
Tarvitaan oikeaa gallialaista kulinarismia. Sitä sarvesta-härkää-koivesta-kanaa -meininkiä. Gallialais-roomalainen. Ja tietysti hispanialais-helvetialainen... keittiö.
Timo
-
Kertokaapa nyt tätä Asterix-keittokirjaa odotellessa, että mistä voi saada kokonaisia villisikoja? Eurosparista?
Ja missä sellaisen voisi paistaa, ilman että viranomaiset ja VPK tulevat kuokkimaan?
Tai voihan sen eläiparan myös keittää minttukastikkeessa...
-
Kertokaapa nyt tätä Asterix-keittokirjaa odotellessa, että mistä voi saada kokonaisia villisikoja? Eurosparista?
Ainahan sitä voi haaveilla. ;D
Itse asiassa paraikaa kaupoissa on helposti saatavilla 5-8 kilon palasia. Ei mitään "villi-" kuitenkaan...
Muistaakseni ihan äskettäin on ilmestynyt muinaisroomalainen keittokirja suomeksi. Reseptit alkuperäisiä antiikista. Eipä niitä kaikkia ole tarkoitus oikeasti tehdäkään. Lyhyellä selailulla näin ettei ne kuitenkaan mitään keisarien ruokia täytettyine kirahvinkauloineen ole.
Timo
-
Kertokaapa nyt tätä Asterix-keittokirjaa odotellessa, että mistä voi saada kokonaisia villisikoja? Eurosparista?
Ja missä sellaisen voisi paistaa, ilman että viranomaiset ja VPK tulevat kuokkimaan?
Tai voihan sen eläiparan myös keittää minttukastikkeessa...
No esimerkiksi tuolta: http://www.ruokacentria.com/simola.htm
Kerran olen ollut hippaloissa jossa syötiin kokonaisena paistettua sikaa. Oli sellainen tiilistä ja harjaterästangoista abstrahoitu grillisysteemi. Hyvää oli, mutta paistaminen otti kyllä aikansa. Lue nyt pohjiksi vaikka Veikko Huovisen Lampaansyöjät (josta tulisi todella messevä sarjakuva), siinä on malli jota voi soveltaa tarvittaessa villisiankin paistamiseen. Lampaanruhojen hankintatapa tosin on kyseenalainen.
Huoviseen voisivat tarrata muutkin sarjakuvantekijät kuin Kimmo Turunen - pahuksen meheviä tekstejä.
-
Ja Vesa tarkoittaa tietysti Kimmo Taskista.
Yeah. Mistähän se Turunen oikein putkahti mieleen?
http://www.geocities.com/kimmotaskinen/
Mutta syömisestä sarjakuvissa vielä, tai no ei ihan sarjakuvissa, uuden Pikku Nikke -suomennoksen myötä palasi myös yksi Goscinnyn herkuttelevista hahmoista, Niken kaveri Simon joka on kotona aina ruoka-aikaan ja mutustelee erityisesti hillovoileipiä koko ajan. Aika mielenkiintoinen on ollut ranskalainen tapa lähettää lapset kotiin syömään keskellä koulupäivää. Tai ainakin osa. Kouluruokailu ei ole kaikissa maissa mikään itsestäänselvyys, toisin kuin meillä nykyisin mielletään. Onhan noita "omat eväät kouluun" -juttuja lohkottu monissa sarjoissa, Tenavissa ja Lassissa ja Leevissä esimerkiksi.
-
Luin taas Franquin'in Kovaa peliä Bretzelburgissa (osuiko oikea suomenkielinen nimi?), ja tuli kauhea nälkä lukiessani taistelukohtausta linnoituksessa :P
-
Bretzelburg-albumi on ilmestyhnyt suomeksi kahdellakin eri nimellä, muttei "Kovaa peliä" kummallakaan kerralla.
Aah, aivan oikein, ensimmäisen painoksen nimi näkyikin olevan Bretzelburgin radioamatööri ;)
-
Ja onko sarjakuvien syöminen vaikuttanut sinun ruokavalioosi?
Kyllä joitain juttuja on tullut maistettua maailmalla puhtaasti sarjakuvien innoittamana.
Berliiniläisen kiinalaisen ravintolan tarjoamat sammakonreidet olivat rapeiksi paistettuina oikein maukkaita, tosin eivät hirveän täyttäviä.
Asterix-puistossa tarjottu surkea siivu villisikaa oli pettymys, vaikka itse puisto onkin aivan fantastinen. Anopin paistamat kotimaiselta villisikafarmilta ostetusta jauhelihasta paistetut pihvit sen sijaan veivät kielen mennessään.
Hölynpöly maistui aivan erilaiselta kuin olin etukäteen ajatellut, mutta olen jo unohtanut miltä. Sillä tavalla tuttu se oli, että jotain sen tapaista on Suomenkin karkkihyllyissä ollut joskus tarjolla. Samasta albumista johtuen muistan myös olleeni innoissani, kun sain lahjaksi sampanjaa, joka oli brut. No, maku oli mitä oli, kuivaa.
Pääskysenpesiä oli joskus myynnissä säilykkeinä Metrotukussa Valimossa. En uskaltanut ostaa.
Aina kun kävelen fonduepurkin ohi kaupassa päätän, että joskus vielä minäkin...
mistä voi saada kokonaisia villisikoja? Eurosparista?
Uskoisin, että niitä saa ostaa näiltä kotimaisilta villisikafarmeilta. Kai se pitäisi fiiliksen vuoksi kantaa sieltä hartioillaan karvoineen päivineen. Iso uros painaa muistaakseni muutaman sata kiloa, että kannattaa mennä punttisalin kautta.
Ja missä sellaisen voisi paistaa, ilman että viranomaiset ja VPK tulevat kuokkimaan?
Etsi jostain rosvopaistin ohje. Olen ollut todistamassa lampaan paistamista maakuopassa ja neuvon ottamaan runsaasti evästä mukaan. Aikaa nimittäin menee helposti vuorokausi jos toinenkin, riippuen ostamasi villisian koosta.
Tähän aikaan vuodesta homma on sen verran paloturvallistakin, että tuskin VPK siitä hermostuu. Kuopan kaivaminen maahan voi sen sijaan olla aika rankka urakka. Paljon puuta, tiiliä, foliota ja valkosipulia, niin ei voi mennä pieleen.
-
Eikös Lampaansyöjissä selostettu jokseenkin tarkkaan miten homma toimii. Fonduetahan ei osteta missään purkissa, kotimaiset tahkojuustot esim. sopii siihen erinomaisesti. Noin ylipäänsä koko tämä kokkibuumi on aika vastenmielinen, toi Asterix-keittokirja on ihan hyvä esimerkki pelkästä ahneudesta yhdistettynä tyhmyyteen. Odottelen kovasti Sami Garamin Lätsä-keittokirjaa, B-sarjan julkkiskokki duunaisi englantilaista pubisafkaa
-
Fonduetahan ei osteta missään purkissa, kotimaiset tahkojuustot esim. sopii siihen erinomaisesti.
Ja siihen tarvitaan punaviiniä sekaan. Helpointa on ostaa valmista. Oli purkissa tai ei.
Mutta maisteltu on. Hyvää.
Timo
-
Juu, ja nuohan ovat lapsille suunnattuja. Semmoinen "aikuisten oikee" keittokirja kuten "Puolialaston kokki" olisi mainio Asterixin pohjalta toteutettuna.
A propos
Minulla on "Madam Maigretin keittokirja".
Mainio opus. Samankokoinen pokkari kuin Maigret-dekkaritkin. Aukeaman tosella sivulla on lainaus Maigret-kirjasta, kohtauksesta, jossa kyseistä ruokaa syödään ja toisella on sitten itse ruokaohje.
Aitoa ranskalaista kotiruokaa viiskytluvulta. nam.
Suosittelen vaikkapa pukinkonttiin.
Kirja on ihan suomenkielellämme.
-
Asterixista puhutaan, mutta niiden sarjojen kovin syöjähän on Obelix, joka syö ja syö ja syö ja syö ja syö vielä yhden villisian. Asterix Belgiassa -albumissa belgit syövät melkein Obelixin veroisesti. Amerikassa Obelix syö kalkkunoita ja karhuja, Intiassa kokonaisen kamelin.
Olen muuten syönyt villisikaa kerran (ravintolassa). Sikaahan se on, mutta on siinä vähän riistan makua. Ihan jees. Karvinen on kova syömään ja Kersantti Ärjylä. Nemikin on muuten kova syömään vaikka ei kasvissyöjänä villisikaan koskisi. Suklaiseen possuun kyllä. Läski-Freddy ja varsinkin hänen kissansa ovat aikamoisia syöjiä. Vähän harvinaisempi on Guillotin ja Winzin hienossa sarjakuvassa Kuusi Kaverusta Pihvi-niminen kaveri.
Aku Ankan hahmoista varmasti Mummon laiskanpulska renki Hansu on varsin kova syömään. Ja intiaanipäällikön pienet kalkkunanpoikaset, jotka söivät Jali Partasudin karvat.
-
Kuusi kaverusta on ilmeisesti tunnetumpi ranskalaisena nuortenromaanisarjana. Luin niitä skidinä, mutta muistan vain kaljun kaverin joka piti aina baskeria. Olen nähnyt yhden sarjiksenkin nimeltä Mustajärven peto.
Paul-Jacques Bonzon kirjoitti kirjat, mutta sarjis oli mielestäni samoista kaveruksista.
Jep, sarjakuva onkin kirjan pohjalta, mutta oletin että ko. sarjakuvia on enemmänkin. Sarjakuvassa vilahtelee Tintti, Dupondtit ja Niilo yhden kaveruksen paidassa jossa lukee M'enfin, mitä se tarkoittaa arvon ranskaaosaavat? Olen hieno? Jälki on kuin Hard Boiledia, aika tarkkaa. En ole tosiaan minäkään nähnyt muita albumeita Kuudesta Kaveruksesta.
-
Kuusi kaverusta on ilmeisesti tunnetumpi ranskalaisena nuortenromaanisarjana. Luin niitä skidinä, mutta muistan vain kaljun kaverin joka piti aina baskeria. Olen nähnyt yhden sarjiksenkin nimeltä Mustajärven peto.
Suomeksi on tuon lisäksi tullut ainakin Kasper-nuken arvoitus. En muista ao. albumin sen enempää kuin Mustajärven pedonkaan juonta kunnolla, vain sen, etten pitänyt kummastakaan tarinasta suuremmalti, niissä oli määrittelemättömän kummallinen tunnelma. Pitäisi lukea uudestaan, jos jostain löytäisi, sivukirjastojen sarjishyllyissä tällaisia välillä ajelehtii.
Mitä ketjun varsinaiseen aiheeseen tulee, niin minua on aina liikuttanut suunnattomasti muuten niin kovin kultivoituneen Ressun varaukseton rakkaus kekseihin ja niiden kykyyn selittää maailmaa; tuo mieleen oman koirani. Kun Jaska Jokunen pohtii, onko mahdollista rakastaa kahta tyttöä yhtäaikaa, toteaa Ressu: "Minulla oli kerran kaksi keksiä, suklaakeksi ja pähkinäkeksi...ja minä rakastin niitä molempia."
Tässä ketjussa toisaalla mainittu alkuhärkä oli tuttu vielä antiikin jälkeenkin, sivuaineen tenttikirja ja Wikipedia tietävät kertoa, että viimeinen yksilö kuoli Puolassa vuonna 1627.
-
Menkää Kvaakin kulinaristit Tallinnaan. Uutta nykytaiteen museota en ole nähnyt mutta tuo ensinmainittu baari on testattu ja se on niillä nurkilla. Erittäin ankara mesta mutta sopii erinomaisesti jos on taiteilijan mielenlaatu ja budjetti. Kaikissa näissä saa ymmärtääkseni villisikaa.
dit. Tallinnassa (ja koko Baltiassa) saa myös karhua melkein mistä vaan. Sitä syövät typerät venäläiset ja amerikkalaiset nousukkaat, isot trikiinit vain heille. Vaikka eläinten tappaminen ja syöminen on mielestäni todella kannatettavaa ja hienoa touhua niin jotain rajaa pitäisi sentään olla
-
Amerikassa Obelix syö kalkkunoita...
Tarkoitat siis klukluja, kuten Obelix nuo otukset ensi kertaa nähtyään hauskasti nimesi. Obelixin dieettiyritelmä on myös jäänyt mieleen. Tiukka ruokavalio sisälsi vain pieniä keksejä... joiden päällä oli kokonainen villisika.
-
Jos muutamasta sesteriuksesta haluaa päästä eroon, niin näyttää että helsinkiläisravintolassa olisi jouluun saakka tarjolla Asterix Menu:
http://www.ruokala.net/uutiset/2010/10/helsinkilaisravintola-loi-asterixin-gallia-menun
-
Sarjakuvakeittokirjoihin voinee lisätä tämän La Tablen reseptikirjan (http://www.latable.fi/isokuva1.htm).
Herkullinen yhdistelmä La Table -sarjakuvia ja ruokareseptejä.
Kaikista annoksista upea värikuva.
Eli niitä Hesarin Ruokatorstai-palstalta tuttuja pilakuvia.
Timo
-
Humoristisissa (ja joskus vakavammissakin) japanialaisissa sarjakuvissa ja animaatioissa tuntuu elävän vahvasti ainakin yksi normaalin näköinen mutta suursyömärihahmo. Monesti syöppö on yllättäen hoikka nainen (Slayers, Samurai Champloo). Ruokaa vedetään naamaan Obelixmaisia määriä raivokkaasti hotkien. Nuudelit imetään naamaan pitkinä rimpsuina. GTO:ssa koululaiset syövät tilaisuuden tullen arvokasta mutta aivotoiminnalle ilmeisesti hyvää rasvaista tonnikalaa. Dragon Ballin Gokukin on tilaisuuden tullen aikamoinen ruokaimuri.
-
Kiivas kokki slaissaa myös sarjakuvassa. On näemmä itte tehny sarjakuvan (kirjoittanut tai ideoinut, tai myynyt nimensä), jossa "Bourdain lets his dark fantasy loose through a strong and silent sushi chef named Jiro in Get Jiro!, the DC/Vertigo Comics book out Wednesday in comic shops and next Tuesday in bookstores."
Bourdain slices more than sushi in graphic novel (http://www.usatoday.com/life/comics/story/2012-06-26/Anthony-Bourdain-Get-Jiro/55846464/1).
Edit: Bourdain osoittautuu jonkinasteiseksi sarjakuvafaniksi:
Bourdain found scripting a graphic novel similar to writing for TV — he's also scripting for the third season of David Simon's HBO show Treme. In addition to his TV duties over the years, such as hosting the travel-and-food series No Reservations, Bourdain is an award-winning food writer who also has penned a number of cookbooks as well as prose crime fiction.
When he was a kid growing up in the 1960s, comics were his go-to, especially EC horror books, Mad Magazine and assorted underground comics. R. Crumb was a favorite artist, but he was completely enamored with Will Eisner and his cinematic The Spirit comics.
"He was the Orson Welles of comic books and really ahead of his time. I was just choked with envy and horribly frustrated as a young would-be comic artist with my total inability to even approach that kind of work," says Bourdain, who realized his artistic limitations by his teenage years.
His illustrations these days? "I doodle. That's about it."
Timo
-
Onko muuten kukaan maistanut koskaan hillottuja lanttuja?
-
Sinne minäkin viestini alunperin halusin, mutta en hämmennyksen vallassa muistanut ketjun tarkkaa nimeä. Kiitän.
-
Kas kun ei oo tätä täällä mainittu. Vuodelta 1986.