-
Asmo Alholla ei ole tainnut olla omaa ketjua, joten aloitetaanpa sellainen - onhan kyseessä yksi Suomi-sarjakuvan suurista.
Tässä Heikku ja Hipsu (Suomen Kuvalehti 12/1952), joka on siitä mielenkiintoinen että siinä on sekä ihmis- että eläinhahmoja. Käsikirjoittajana on ollut Raul Roine, satuseppo.
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=5085.0;id=1680)
Copyright Raul Roine, Asmo Alho
Alho näyttää osanneen piirtää hyvin myös ihmisiä, sillä kaikki henkilöt ovat toisistaan erottuvia omine, karikatyyrimaisine piirteineen. Se on aina hyvän taiteilijan merkki, monella piirtäjällä hahmot muistuttavat kaikki toisiaan.
Tässä näytteessä on vain ensimmäinen ruuturivi kahdesta.
-
Kappas, löytyi Alholta ihan puhdas "ihmissarjakuvakin." Ihmishahmoissa on kyllä samaa pyöreyttä ja hyväntuulisuutta kuin animaaleissakin.
Tässä näyte sarjasta "Jyry ja Pyry", Lasten Maailma 4/1946.
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=5085.0;id=1725)
-
Asmo Alhon versio Mikki-Hiirestä (http://populaari.blogspot.com/2006/11/kuningas-toton-vankina-1942.html) (aivan niin, väliviivalla) - ja Bonzo-koirasta, vuodelta 1942.
-
Kieku ja Kaiku (niin ja tietty myös Possu) (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=969) on arvostelu Kvaakiin. Otava julkaisee ansiokkaasti aina välillä kotimaista sarjakuvaa, vieläpä kovissa kansissa. Ja tosiaan, saisipa joskus julki sitä Antti Puuhaaraakin.
(http://www.kvaak.fi/images/articles/16112007141830-1.jpg)
Me tulemme taas...
-
Ja tosiaan, saisipa joskus julki sitä Antti Puuhaaraakin.
Saakeli! Sepä se oliskin parhautta!! Nakkien kevät!
Timo
-
Onkohan tämä Asmo Alhoa? Seura-lehti 3/1935. Ainakin AO -signeeraus on tuttu.
-
Nimmari on aivan selvä, ihkaa Alhoa! Hyvä löytö: Asmo länkkärisarjakuvan tekijänä.
-
Uusitaanpa tämä tänne. Laitoin tämän joskus Kvaakkiin, mutta hakukone yksin tietää, minne. (Eikä sekään tiedä.)
(http://koti.phnet.fi/otaku/random/asmoalho1925.jpg)
Suomen Kuvalehti 1925, aikaa jolloin sanaristikot olivat suorittaneet maihinnousunsa.
-
Kieku ja Kaiku aloittivat seikkailunsa jo vuonna 1933 Oma koti -lehdessä (joka sittemmin sulautui Kotilieteen). Nuoret kukkopojat kulkivat heltta liehuen eksoottisissa maisemissa ja olivat varreltaankin paljon uljaampia kuin sittemmin pikkulylleröinä. Taisivat olla liikaa sen Possun seurassa.
Asmo Alhon piirrostyyli muuttui aikas lailla vuosien varrella. Itse tykkään melkein enemmän tästä varhaisemmasta "realistisemmasta" tyylistä.
-
Nuoret kukkopojat kulkivat heltta liehuen eksoottisissa maisemissa ja olivat varreltaankin paljon uljaampia kuin sittemmin pikkulylleröinä.
Onko oikea käsitykseni, että ihan ensi alkuun ne olivat ihan "oikeita" kukkoja, ja pääsivät ihmismäisempään kuosiin sitten jossain vaiheessa?
-
Kyllä. Mieleeni jäi kuvanäyte, jossa ehdat kukkomaiset kukonpojat pöllyttelivät toistensa sulkia. Teksti: "Kauhea on veljesviha, höyheniä täynnä piha."
-
Ne kukkojen pyrstösulat hävisivät kyllä aika nopeasti. Vai tekivätkö ne paluun jossain vaiheessa?
-
Sarjakuvat-kirjassahan on muutama kuvanäyte eri ajoilta. Yhdessä niillä on ihmismäiset realistiset vartalot ja kukonpäät.
Timo
-
Vaikea sanoa, mutta olisiko siitä syystä, että sarjakuvaa kirjoittivat myös monet muut, kuten Valentin, eli Ensio Rislakki, Fr. Ruotsalainen ja Viljo Kajava. Vaikka Waltari taisi olla se ensimmäinen kirjoittaja noissa. No, en tiedä.
Timo
-
Kirjamessuilta tarttui mukaan muutama komea Asmo Alhon maalaama kortti, tyyliltään kovin saman tapaisia kuin Poika Vesannon aikanaan tekemät:
(http://img11.imageshack.us/img11/2697/alhokortit1.jpg)
(http://img88.imageshack.us/img88/4005/alhokortit2.jpg)
(http://img200.imageshack.us/img200/1736/alhokortit3.jpg)
(http://img12.imageshack.us/img12/5521/alhokortit6.jpg)
(http://img8.imageshack.us/img8/7476/alhokortit4.jpg)
(http://img200.imageshack.us/img200/2286/alhokortit5.jpg)
-
Onko oikea käsitykseni, että ihan ensi alkuun ne olivat ihan "oikeita" kukkoja, ja pääsivät ihmismäisempään kuosiin sitten jossain vaiheessa?
Ihan ensimmäiset viitisen sarjaa kukot olivat tosiaan täysin kukkojen näköisiä lintuja.
Kun he kävivät ostamassa pukilta kevätpuvut, hyppäsivät he aimo harppauksen kohti ihmismäisyyttä. Silti he vielä olivat selvästi kukkoja, eivät niitä hassuja Disneymäisiä pullukoita jona heidät yleensä tunnemme. Lopullinen muutos tapahtui hiljakseen vuoden 1933 loppupuolelta vuoden 1936 puoleenväliin mennessä.
Alkuvuosista on yleensä aika kirjavaa tietoa, mutta ensimmäinen Kieku ja Kaiku ilmestyi Oma koti näytenumerossa 1931. Sen jälkeen vuonna 1932 yhteensä 23 Oma koti numerossa. Hyppy Kotilieteen tapahtui heinäkuussa 1934, kun lehdet yhdistyivät ja Yhtyneet Kuvalehdet perustettiin.
-
Laitetaans pieni kukkoevoluutiokertomus.
Aitoa kukkoilua, Oma Koti 1932-1
(http://users.tkk.fi/~rauta/scifi/muut/kie-32-1.jpg)
Metamorfoosi (tai Antropomorfoosi), Oma Koti 6-1932
(http://users.tkk.fi/~rauta/scifi/muut/kie-32-6.jpg)
Oma koti 1933-1
(http://users.tkk.fi/~rauta/scifi/muut/kie-33-1.jpg)
Oma koti 1934-1
(http://users.tkk.fi/~rauta/scifi/muut/kie-34-1.jpg)
Olemus vielä ihmismäisen ryhdikäs, Kotiliesi 1936-2
(http://users.tkk.fi/~rauta/scifi/muut/kie-36-2.jpg)
Päätepiste, Kotiliesi 1936-9
(http://users.tkk.fi/~rauta/scifi/muut/kie-36-9.jpg)
-
Töölön kirjastossa oli keskiviikkona Mika Waltari -seuran järjestämä Kieku ja Kaiku -teemailta. (Mistä olisin tietysti voinut laittaa tiedon tännekin jo ENNEN kuin se tapahtui, jos olisin sitä tullut ajatelleeksi, mutta enpähän niin tehnyt).
Tapahtumassa olivat paikalla Asmo Alhon tyttäret ja sarjan vaiheista kertoi asiaan perehtynyt kirjastonhoitaja Leena Laakso.
Ilman muistiinpanoja mieleen jääneitä poimintoja illan annista:
- Kieku ja Kaiku alkoi Oma Koti -lehden ensimmäisessä numerossa vuonna 1932. Lehdestä tehtiin näytenumero vuoden 1931 puolella ja ilmeisesti sarja oli mukana jo siinä. Näytenumeroa ei kuitenkaan löydy sen paremmin Kansalliskirjaston kuin Helsingin kaupunginkirjastonkaan kokoelmista, joten asiaa ei ole tarkistettu. (Peräänkuulutettiin, että jos joltain tämä lehti löytyy, olisi kulttuuriteko luovuttaa se Kansalliskirjaston kokoelmaan).
- Sarja sai alkunsa, kun Asmo Alholta tilattiin lehteen perhesarjakuva. Kuten alalle on näköjään aina tyypillistä, tilauksella oli kova kiire.
- Mika Waltari rupesi kirjoittamaan sarjan riimejä vuonna 1936. Sitä ennen niitä oli kirjoittanut mm. Ensio Rislakki (Valentin). Sarjan varsinaiset juonet, jaksojen tapahtumat kirjoitti kuitenkin Asmo Alho itse, riimit lisättiin valmiisiin kuviin. Leena Laakso kuitenkin epäili, että muutama pidempi tarinakokonaisuus, esim. kymmenen jakson sarja, jossa Kieku ja Kaiku matkustavat Amerikkaan ja tapaavat presidentti Rooseveltin, olisi ideoitu herrojen yhteistyönä.
- Waltari kirjoitti sarjan riimit loppuun (vuoteen 1975) asti, senkin jälkeen, kun oli lopettanut muun kirjallisen toimintansa, joten sarja oli ilmeisesti hänelle tärkeä. Hän oli saanut kritiikkiä saatuaan akateemikon arvonimen, että oliko se nyt enää hänen arvolleen sopivaa kirjoittaa sarjakuvia, mutta hän jatkoi siitä huolimatta.
- Asmo Alho oli päivätöissä graafikkona ensin Otavalla, sitten Yhtyneissä kuvalehdissä. Sieltä hän jäi eläkkeelle 60-luvun lopulla. Sarjakuvat ja kuvitukset syntyivät iltatöinä kotona. Tyttäret sanoivat, että silloin kun isä piirsi, työrauhan oli oltava "ehdoton".
- Alhon perhetausta oli ankea: viidestä sisaruksesta useampi kuoli nuorena keuhkotautiin, samoin kuin äiti. Isäkin jätti lapset Asmon ollessa 17. Hän pääsi kuitenkin lukemaan ylioppilaaksi ja opiskelemaan graafista alaa mm. Topi Vikstedtin opissa.
- Kieku ja Kaiku ilmestyi 43 vuotta. Sen lisäksi Alho piirsi mm. Matti Melkonen -sarjaa Suomen kuvalehteen, jota sitäkin jatkui 35 vuotta. Tämän sarjan useimmat jaksot olivat sanattomia, mutta varhaisissa jaksoissa Alho käytti myös sujuvasti puhekuplia. Alho piirsi myös jotain lyhytikäistä sarjaa, johon kirjoitti riimit Aale Tynni.
- Kieku on linnuista se valkoinen ja Kaiku on musta. Nykykatsannossa hiukan hälyyttävästi valkoinen Kieku on kaksikosta se aikuismainen ja vastuuntuntoinen, joka patistaa mm. kotitöihin ja läksyjen tekoon. Musta lintu on se, joka tyypillisesti tulee sotkeneeksi asiat... Sarjassa kuitenkin aina lopussa järjestys ja oikeus voittaa.
- Alho kuvitti ja toimitti myös useita kirjoja. Kirjaan "Helsinki ennen meitä" hän etsi arkistosta vanhoja valokuvia ja yhdisti niihin aikalaisten kuvauksia kirjeistä ja kirjoista menneiltä vuosisadoilta. 60-luvulla hän teki Helsinki-kirjoja, joihin piirsi kuvitukseksi kaupungin nähtävyyksiä.
- Illan erikoisin paljastus oli, että vaikka varsinaisessa Kieku ja Kaiku -sarjassa ei esitelty kukonpoikien perhettä, Alho oli kuitenkin piirtänyt näille vanhemmat - sekä myös siskon. Nämä kuvat löytyvät sangen yllättävästä paikasta: Vilho Setälän kirjoittamasta ruotsinkielisestä esperanton oppikirjasta (!) "Raka vägen till språkkunskap" vuodelta 1958, jonka Asmo Alho kuvitti Kieku ja Kaiku -hahmoin.
- Kieku ja Kaiku -lehdet sisälsivät myös monenlaisia hahmoihin liittyviä askartelutehtäviä, mm. "Joulupukin lentävän lautasen" (hieno ajatus), jonka ohjeissa neuvottiin lapsia pitämään taiteltua paperikartiota palavan kynttilän päällä...
- M.A.Numminen ja Jussi Raittinen tekivät Kieku ja kaiku -levyn. Sarjakuvasta tehtiin myös jonkinlainen musikaali 70-luvulla, joka esitettiin Finlandiatalossa. Sitä ei liene taltioitu. Siinä toistui mm. mainittu tarina Amerikan matkasta. Liveversiossa Roosevelt oli päivitetty Jimmy Carteriksi.
- Asmo Alho jatkoi sekä Kieun ja Kaiun että Matti Melkosen piirtämistä vielä päivätöistä eläkkeelle jäämisen jälkeenkin, kunnes vuonna 1975 totesi: "Nyt se on loppu. Luovuus on loppu." Hän kuoli kolme viikkoa myöhemmin.
- Mika Waltari -seura ottaa sarjan 80-vuotis-juhlavuoden kunniaksi uusintapainokset aiemmin tähän ketjuun postaamistani postikorteista. Ne tulevat saataville Helsingin kirjamessuille.
-
Töölön kirjastossa oli keskiviikkona Mika Waltari -seuran järjestämä Kieku ja Kaiku -teemailta.
Kiitos näistä mielenkiintoisista pätkistä! Tuohan olis ollu melkein valmista settiä vähän editoituna ihan Kvaakin etusivullekin.
Timo
-
Ehkäpä tuollaiset Kieku ja Kaiku -kortit päätyvät vielä joulukorteiksi iäkkäille sukulaisilleni. Kiitoksia infosta Jyrkille.
-
Kiitos jutusta! Arvostus Mika Waltaria kohtaan vain kasvaa. Hän jos kuka osoitti, että kyllä pystyy kun vain tekee.
-
Meillä oli lapsena tuo Raittisen ja Nummisen Jussi, Kieku ja Kaiku -levy. On varmaan vieläkin äitillä jossain hyllyssä. Levyllä oli hyviä lastenlauluja joita on mukana tässä Ylen vanhassa lastenohjelmassa (harmi ettei siinä ole niitä K&K-lauluja).
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/lastenvahtina_jussi_raittinen_40770.html#media=40773
(http://upload.wikimedia.org/wikipedia/fi/f/f8/Jussi_ja_kieku_ja_kaiku.jpg)
-
Alkoi kiinnostaa tuo toteamus, että Alho piirsi lyhytikäistä sarjaa, jota riimitteli Aale Tynni. Mikähän tämä mahtoi olla? Tynni teki sarjakuvaa myös Maija Karman kaa (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,4235.msg103850.html#msg103850).
-
Tämmöinenekin löytyi joskus (v.1925).
-
Alkoi kiinnostaa tuo toteamus, että Alho piirsi lyhytikäistä sarjaa, jota riimitteli Aale Tynni. Mikähän tämä mahtoi olla?
Kyllä siitä mainittiin sarjan nimi ja lehti, mutta ei vaan jäänyt minulla laakista mieleen...
-
YLE noteerasi:
http://yle.fi/uutiset/kieku_ja_kaiku_80v/6306620
-
Töölön kirjastossa oli keskiviikkona Mika Waltari -seuran järjestämä Kieku ja Kaiku -teemailta.
- Kieku ja Kaiku alkoi Oma Koti -lehden ensimmäisessä numerossa vuonna 1932. Lehdestä tehtiin näytenumero vuoden 1931 puolella ja ilmeisesti sarja oli mukana jo siinä. Näytenumeroa ei kuitenkaan löydy sen paremmin Kansalliskirjaston kuin Helsingin kaupunginkirjastonkaan kokoelmista, joten asiaa ei ole tarkistettu. (Peräänkuulutettiin, että jos joltain tämä lehti löytyy, olisi kulttuuriteko luovuttaa se Kansalliskirjaston kokoelmaan).
Sarja oli jo näytenumerossa vuonna 1931.
Tuossahan sellainen hyllyllä majailee, josko siitä kulttuurin vuoksi luopuisi...
-
Perehdyin tuon kirjastoillan seurauksena aiheeseen vähän lisää.
Kotiliesi julkaisi siis 70-luvun lopussa Kieku ja Kaiku -kokoomakirjan, josta on otettu useita uusintapainoksia. (Esim. WSOY 1990, erilaisella kannella). Sen esipuheessa todetaan, että kirjaan on koottu sarjoja 60-70-luvuilta. (Ja myös ohjeena lukijoille todetaan: "(Tämä) on erinomainen virikekirja. Värikynillä siitä saa iloisen värikuvasarjan.")
Otava julkaisi 90-luvulla kaksi kovakantista kirjaa, jotka tulivat vuonna 2007 yhteisniteenä nimellä Kieku ja Kaiku ja Possu tulevat taas. (ks.Kvaakin arvostelu (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=969)). Näihin on koottu sarjoja lähinnä 40- ja 50-luvuilta, mukana myös Kieku ja Kaiku -sarjakuvalehtiin varta vasten tehtyjä, maalattuja nelivärisiä sarjoja.
Näin ollen nämä julkaisut tukevat siis hyvin tosiaan: toisessa sarjan myöhempiä vuosikymmeniä, toisessa aikaisempia.
Vertailemalla kirjoja keskenään huomaa sarjassa selvän kehityskulun. Kuten monilla muilla piirtäjillä, kuten vaikkapa Barksilla, Asmo Alhollakin tussiviiva käy viimeisinä vuosina paljon aiempaa rujommaksi. Viivat ovat paksumpia ja epävarmempia. Mutta samaan aikaan taas sitten juttujen kerronta on parantunut: aiempina vuosina kerronta oli kuvakirjamaista, kuin hitaasti siirryttäisiin kohtauksesta toiseen, kuin satukirjan aukeamalta toiselle - loppuvuodet olivat jo paljon puhtaammin "sarjakuvamaisia" kerronnaltaan.
Sama pätee yllättäen myös teksteihin: vanhemmissa episodeissa jokainen riimipari on tehty samaan kaavaan, niin kuin tosiaan lukisi kuvakirjan aukeamia. Tarina etenee jotenkin aika jähmeästi. Viimeisten vuosien jutuissa myös kuvatekstit linkittyvät paljon paremmin toisiinsa, niin että ne eivät enää ole samaan tapaan toisistaan erillisiä, vaan ne muodostavat eheämmän tarinan. Vuorotellaan kuvaavan tekstin ja repliikkien välillä ja sidotaan kuvia toisiinsa käyttämällä riimien alussa linkittäviä sanoja kuten "vaan", "sillä", "sitten".
Sekä Alho että Waltari oppivat siis vuosien myötä työssään paremmiksi sarjakuvantekijöiksi.
Nyt huomioni kiinnittyy myös siihen, että jos vertaa vaikkapa Rymy-Eetuun, jossa riimit tuntuvat juttuihin aika irralliselta (koska sarjakuvat ilmestyivät alunperin sanattomina ja tekstit liitettiin niihin vasta jälkikäteen albumeissa), Kieussa ja Kaiussa ne linkittyvät paljon eheämmin yhteen kuvien kanssa: vaikka Alho piirsikin tarinan ensin valmiiksi ilman tekstejä, useimmat sivut eivät kuitenkaan toimi pelkkien kuvien varassa, läheskään kaikki jutut eivät ole ymmärrettäviä ilman tekstejä.
EDIT: linkki lisätty
-
Lisää faktatietoa Alhon perillisiltä:
- Finlandiatalossa esitetyn Kieku ja Kaiku -musikaalin sävelsi Jorma Panula.
- Alho toimitti Waltarille ilmeisesti valmiiksi piirretyt tussisivut. Alho teki niihin myös itse alustavia tekstimerkintöjä lyijykynällä (kuten Jack Kirby!). Ei luonnostellakseen riimejä, vaan kuvaillakseen, mitä tarinassa tapahtuu, jotta Waltari ymmärsi kuvat oikein. Eli siis todellakin: aivan kirjaimellisesti Alho kirjoitti juonet ja Waltari lisäsi sen päälle riimit.
- Alho harrasti paljon kävelemistä. Lapsetkin vietiin kävelylle sunnuntaisin. Ilmeisesti kävely oli myös hänen tapansa ideoida juttuja.
- Alho kunnioitti ammattiaan lehtipiirtäjänä. Hänellä oli lehtitalon puolesta joku virallinen titteli (ulkoasujohtaja tms.) mutta hymähteli, jos joku sitä hänestä käytti. "Ainoa titteli, jonka hän itselleen hyväksyi, oli taiteilija." Taiteilijana hän kuitenkin teki yksinomaan sitä, mistä hänet tunnetaan: sarjakuvia, pilakuvia, kuvituksia. Toisin kuin monet aikalaisensa, hän oli sinut ammattinsa kanssa, eikä esim. osoittanut halua mieluummin olla vaikkapa taidemaalari. Hän teki puhtaasti käyttökuvia, mutta rohkeni silti kutsuaan itseään taiteilijaksi.
- Ainoat piirrostyöt, joita kohtaan Alho osoitti tiettyä nyreyttä, olivat kuvat Arijoutsin Joulupippuri-lehtiin. Tämän huumori ei ollut Alhon mieleen, mutta hän teki niihin kuitenkin piirroksia, kun tilattiin.
- Oman aikansa tekijöistä Alho sanoi pitävänsä erityisesti Karin piirroksista, koska arvosti eniten selkeän ääriviivan käyttäjiä.
- Korjaus aikaisempaan viestiin: Suomen kuvalehden Matti Melkonen -sarjakuvassa esiintyi puhekuplia etenkin loppuvuosina 70-luvulla. Sarjasta on tehty albumi vuonna 1946.
-
Asmo Alhon muistokirjoitus Suomen Kuvalehdestä 45/1975, kirjoittajana Mika Waltari.
Kiinnitän huomiota erityisesti Waltarin avoimeen sarjakuvamyönteisyyteen: "Nykyisen nuorison monien myönteisten piirteiden joukossa on elävä innostus ja tutkimisen tarve sarjakuvia kohtaan. Ne hyväksytään jo taidehistoriassa ja miksei sosiologiassakin tieteellisen tutkimuksen kohteiksi. Ranskan Akatemian jäsen, elokuvahistorian suuri ohjaaja René Clair mainitsi Kieku ja Kaiku -sarjan jo 1950-luvulla italiankielisessä sarjakuvatutkimuksessaan. Tapasin hänet myöhemmin hänen Suomessa vieraillessaan. Nyt valitan etten puhunut hänen kanssaan sarjakuvista, kun meillä oli paljon muuta puhuttavaa ja aika lyhyt."
-
Olipa mielenkiintoinen artikkeli. Kiitos! Mielenkiintoinen oli myös tuo sensuuritieto pakinakuvituksesta "Urheileva hallitus".
-
Valokuva kirjasta Mika Waltari: Kirjailijan muistelmia (toim. Ritva Haavikko, WSOY 1980).
"Kieut ja Kaiut on voinut keksiä ja piirtää vain mies, jolla itsellään on lapsia, joka rakastaa lapsia ja tuntee itsensä onnelliseksi heidän maailmassaan. Painiskelkoot nerot ja hullut kulttuurin huipulla ja kuilujen pimeässä, mutta kulttuuri olisi hukassa, ellei sitä rakentamassa olisi mukana myös jokunen järkevä, sydämellinen ja hyvä ihminen, joka ei tahdo pahaa kenellekään. Sellainen on Asmo Alho."
Sitaatti on laajempi versio yllä olevassa artikkelissa olevasta pätkästä, jossa lainataan Asmo Alhon 50-vuotis-juttua. Voisi päätellä siis kuvan olevan samasta lähteestä.
-
Kieku ja Kaiku tiedustelua.
Hankin hiljattain itselleni nuo kolme "helposti saatavaa" Kieku ja Kaiku (ja Possu) kokoomalaitosta. Niistä ei kuitenkaan löydy tarinaa siitä miten possu toivoo, että hän tulisi kipeäksi ja saisi sitten karkkia. Jo aikaa sitten kuollut isäni lasketteli minulle ja veljelleni juuri tuota Kiekun ja Kaikun ja Possun riimittelyä ja muistan siitä vain tällaisia kohtia:
- "Ulos kylmään possu läksi - tullaksensa kipeäksi"
- "Possu saikin mitä toivoi - kuume nousi oi-voi"
- "... nyt makeiset maistu ei"
Jos jollakin on tämä Kieku ja Kaiku olisi upeaa saada tähän kaikki sanat tai vielä upeampaa kuva tästä tarinasta kokonaisuudessaan.
-
Sarja oli jo näytenumerossa vuonna 1931.
Tuossahan sellainen hyllyllä majailee, josko siitä kulttuurin vuoksi luopuisi...
Alun perin Oma Koti -lehden näytenumero 1931 oli kääritty (piilotettu) Suomen Kuvalehden mainoskansien sisään, siksikin sitä ei myöskään kovin helposti löydy. Siksi näitäkin kuvia varten jouduin kaivautumaan aika syvälle oman hyllyn perukoihin. Toisessa kuvassa siis Kiekun ja Kaikun julkaistut ensiruudut (1931).
Matti Melkonen -alpparissa vuodelta 1946 oli aika paljon puhekuplia käytössä, kuten hylly senkin saa kertoa.