Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Toimintasarjakuvat => : jokela 03.12.2004 klo 19:36:26
-
Huvittava uutinen (http://www.helsinginsanomat.fi/tuoreet/artikkeli/1101977901439) löyty tään päivän Hesarista.
´Castro´ teräsmiehen isoisänä .. no jaa. Jos kerta supersankarit elää ihan omassa maailmassaan muutenkin niin mikäs siinä.
Ja papa Fidel onkin vertänyt roolia jo yli 40 vuotta että sopishan se. Mutta saiskos
se polttaa sikaariaan?
Luulen kyllä itse että joltakin on hukkunut pallo pahan keran ..
-- j --
-
Luulen kyllä itse että joltakin on hukkunut pallo pahan keran ..
Niin, Oliver "sijoitan Conan Barbaarin postapokalyptiseen tulevaisuuteen" Stonelta.
Tuota, mikä muuten on "tekkis"?
-
Eikös teillä jo ole se albbu missä Teris päätyykin Neuvostoliittoon Ameriikan sijasta? Ynnä mitä sitten tapahtuu? Eikös se ole suomekskin tulossa? JoukoR? Rami? Otto? Tell mee moore?
-
Onkohan Oliver Stonella mitään poliiittista tässä takana, kun tuntuu ihailevan myös toisenlaista aatteellista ääripäätä edustavaa Margaret Thatcheria, ja suunnittelee myös elämäkertaelokuvaa hänestä, pääosassa Meryl Streep.
-
Jos Margaret ampuu kahdella pistoolilla yhtä aikaa, niin hyvä leffa se sitten on. Ynnä miten Thatcher liittyy prinsessa Dianan salamurhaan...
-
Liittyy Kvaakin artikkeliin aiheesta:
http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=416
Kopion nuo kommentit sieltä tänne.
-------------------------------------------------
Joe kommentoi 17.01.2005 klo 08:54:06 seuraavaa:
Tarina on melko vanha. Millarin käsikirjoitus hyllytettiin alunperin DC:llä. Kun hän alkoi nauttia suosiota niin pölyt puhallettiin käsikirjoitusnipoun päältä ja annettiin piirtäjien tehtäväksi.
Reima Mäkinen kommentoi 17.01.2005 klo 13:36:46 seuraavaa:
No ilimankos! Taas ei ollu kriitikko ajan tasalla... mutta eipä ollu Harri Römpöttikään joka "arvosteli" tuon Hesariin.
Justen kommentoi 17.01.2005 klo 14:04:29 seuraavaa:
Ihan mielenkiinnosta - ja tunnustan olevan yksi fanipojista joille tarina on suunnattu - kuinka hyvin Reima on seurannut Teräsmiehen hahmoa senjälkeen kun se rebootattiin 86?
Osa Reiman tekstistä viittaa siihen, että vertailu tapahtuu 70-luvun Teriksen ja 2000-luvulla tehdyn Elseworlds-tarinan välillä...
VesaK kommentoi 17.01.2005 klo 14:37:01 seuraavaa:
Tästä olen jo sanonutkin muualla, mutta todella, tuntuu ettei ihan täyteen mittaansa päästy näissä puitteissa. Neukkunostalgiaa olisi voinut olla enempikin, ja Luthorin hirmuvaltiutta painottaa enemmän - muuten, miten moinen mega-aivo ei muka olisi tiennyt Roswellin uhvoista? Nahkhiirmeehen kohtalo oli sangen turha episodi ja lopputvisti oli yllätyksetön.
Jaakko Pehkonen kommentoi 17.01.2005 klo 17:45:20 seuraavaa:
Etenkin RMäki on puolustellut Millarin olevan amerikkalaisvastainen/kriittinen, mutta en minä loppujen lopuksi ole huomannut tässä tai Ylivertaisissa sen kummempaa kritiikkiä. Ehkä siksi, että nämä on suunnattu amerikkalaisille ?
------------------------------
Justen: "kuinka hyvin Reima on seurannut Teräsmiehen hahmoa senjälkeen kun se rebootattiin 86?"
Enpä juuri. Mitä ohimennen DK2:ssa sekä näissä joissakin suomessa ilmestyneissä JLA:ssa sekä tietenkin Viime vuoden DC-spessuissa.
Perusajatuksena oli se, että tuon kokoisen työn olettaisi seisovan suurin piirtein omillaan. Sitähän nimen omaan myytiin esim. jatkumosta erillään olevana.
Jälkeen päin, siis vars. lukunautinnon jälkeen, analysoidessa tulee mieleen, että juonen kirjoittamisessa on omat perussääntönsä. Lukijan pitäisi päästä kiinni hahmoihin ja niissä pitäisi olla ns. lihaa luiden ympärillä. Tarinassakin pitiäisi olla lihaa. Maailma on täynnä hyviä ideoita ja konsepteja, niitä saa vaikka vanhoista yhdistelemällä. Se kuitenkin ratkaisee, että miten siihen konseptiin on istutettu tarinaa ja millaista. Tässä Teriksessä ei ollut mielestäni kovin paljon sisältöä tai henkeä (symboliikasta puhumattakaan). Eihän sitä normaalisti supersankarisarjoissa juuri olekaan, niin että sinänsä tilanne ei ole mitenkään muuttunut huonompaan suuntaan.
-
Jaakko Pehkonen kommentoi 17.01.2005 klo 17:45:20 seuraavaa:
Etenkin RMäki on puolustellut Millarin olevan amerikkalaisvastainen/kriittinen, mutta en minä loppujen lopuksi ole huomannut tässä tai Ylivertaisissa sen kummempaa kritiikkiä. Ehkä siksi, että nämä on suunnattu amerikkalaisille ?
Ah, suosikkiaiheeni. Rmäki on ihan oikeassa, siis Millarin amerikkalaiskriittisyydestä. Ongelma on vain se, että Ylivertaisissa Millar käyttää ironiaa, ja hän ei ole kovin hyvä siinä. ("Ai jaa? Missä hän muka sitten on hyvä?") Jos ei tiedä Millarin henkilökohtaisista näkemyksistä mitään, voi olla vaikea nähdä Ylivertaisissa mitään muuta kuin pintataso, Bruckheimer-logiikkaa noudattava toimintaeepos.
Punatähden pojassa on vähän sama ongelma. Olen sen suhteen vahvasti samoilla linjoilla kuin Reima. En kuitenkaan edes yritä tulkita sitä täysin itsenäisenä teoksena. Elseworldsien juju on juuri siinä, että poikkeavat jollain olennaisella tavalla normaalista. Ero on siis merkittävämpi kuin esimerkiksi John Byrnen ja Mark Waidin Teräsmies-alkuperätarinoiden välillä. Elseworldsin teho perustuu siihen, että lukija tietää edes suurin piirtein, miten asiat normaalisti ovat.
Ja normaalisti Teräsmies on sankari. Kuten Reima totesi, USA:ssa Teräsmies on korkeintaan presidentin kaveri, ei itse maan johtaja. Kun Teräsmies varttuu kapitalistisessa maassa, asiat ovat hyvin. Hän tuntee velvollisuudekseen auttaa ihmiskuntaa, mutta ei katso oikeudekseen pakottaa muita elämään siten kuin hän haluaa. Jos hän sen sijaan varttuu kommunistisessa maassa, hänestä tulee tyranni, joka lobotomisoi toisinajattelijoita. Näin Millar esittää, vaikka ei ehkä ollut tarkoitus.
Kun kapitalisti Lex Luthor valloittaa maailman, vapaus, tiede ja taide vallitsevat miljoonien vuosien ajan. Näin Millar esittää, vaikka ei ehkä ollut tarkoitus. En ole aivan varma, oliko Maan lopullisen kohtalon tarkoitus viestiä, että Luthorin voitto lopulta osoittautuikin tappioksi. Onko miljoonia vuosia kestävä paratiisi huono asia, jos se päättyy tulipallona? Ovatko kaikki Luthorin aikaansaamat hyvät asiat merkityksettömiä, jos ne eivät jatku ikuisesti?
Tosin minä olenkin Byrnen Teräsmiehen fani. Byrnen Kryptonin tragedia ei ollut se, että se tuhoutui, vaan se, että siitä oli tullut maailma, joka ansaitsi tuhoutua. Verrattuna kommari-Teräsmiehen hirviömäiseen diktatuuriin elävine kuolleineen, paratiisimaisen Kryptonin/Maan tuho on korkeintaan katkeransuloinen. Kaikki hyvä loppuu aikanaan.
Jos joku muukin tuntee Punatähden pojan liian vaikeaksi tulkita johdonmukaisesti, tässä on sen teema Millarin omin sanoin: (http://www.millarworld.net/index.php?showtopic=29612&view=findpost&p=692577)
Spoileri alkaa
The whole thing is an Orwellian fable about how there's really no difference between capitalism or communism gone mad. The outcome is the same no matter WHO triumphs and this is hammered home not only by the ending, but also by the scene in the closing chapter where Luthor, who has spent his entire life trying to get rid of Superman and everything he represents, finding his notes in his fortress and pausing for a moment, conceding that Supes "had a lot of good ideas here".
Spoileri loppuu
Sitten vielä vähän ilkkumista. Typerin juttu Punatähden pojassa ovat ehdottomasti punaiset aurinkolamput. Ensinnäkin minua hieman ihmetyttää, mistä Lex Luthor tiesi, että Teräsmies on syntynyt planeetalla, joka kiertää punaista tähteä. Kukaan ei tiedä, että Teris on kotoisin tulevaisuuden Maapallolta, ja astronomisten havaintojen tekeminenkään ei oikein auta. Mutta se vielä on pikkujuttu. Punaisen auringon säteily siis vie Teräsmieheltä hänen supervoimansa. Ajatelkaapa:
"Voi ei! Minut on suljettu huoneeseen, jossa on lamppuja! En pysty sammuttamaan lamppuja, koska täällä ei ole valokatkaisijaa! Kunpa olisi jokin keino saada lamppu sammumaan käyttämättä valokatkaisijaa! Voih, tämän ongelman ratkaisemiseen tarvittaisiin kyllä superälyä!"
-
Ja normaalisti Teräsmies on sankari. Kuten Reima totesi, USA:ssa Teräsmies on korkeintaan presidentin kaveri, ei itse maan johtaja.
Mun mielestä tämä oli Kingdom Come -kierrätystä. Siinäkin Teräsmies joutuu pakon alaisena ottamaan maailman johtajan paikan. Ja siinäkin toisinajattelijoita (uuden sukupolven superihmiset) pistetään lukkojen taakse, jossa heitä yritetään aivopestä.
-
Mun mielestä tämä oli Kingdom Come -kierrätystä. Siinäkin Teräsmies joutuu pakon alaisena ottamaan maailman johtajan paikan.
Ei ota. Hän vain ottaa Oikeuden puolustajien johtajan paikan. Hän ei oikeastaan tee mitään, mitä supersankarit eivät normaalisti tee. Se kaikki vain esitetään normaalia vakavammassa valossa, otsienkurtistelun ja kinastelun kera.
Ja siinäkin toisinajattelijoita (uuden sukupolven superihmiset) pistetään lukkojen taakse, jossa heitä yritetään aivopestä.
Heille esitetään hologrammeja, joissa Teräsmies saarnaa oikean ja väärän erosta. Vangeille jätetään vapaus tehdä oma valintansa. Punatähden pojassa Teräsmies lobotomisoi uhrinsa tahdottomiksi kasviksiksi. On tietysti subjektiivista, kuinka merkittävästä erosta on kyse. Mutta siinä on joka tapauksessa ero. Ja mielestäni ollaan hieman hakoteillä, jos Punatähden poikaa ryhdytään tulkitsemaan sen perusteella, miten se eroaa Kingdom Comesta.
-
Kingdom Come oli lähes korkeakirjallisuutta Punapoikaan verrrattuna, ja kuvataiteellisesti monta kertaluokkaa parempi (riippumatta siitä pitääkö maalaustyyliä ylipäätään sopivana sarjakuvaan).
aikka nuo maailman mittakaavan mittelöt, eli spektaakkelitaistelut lähinnä haukotuttavatkin minua. Ei sillä ole mitään väliä kuinka paljon romua syntyy tai montako kalloa halkaistaan, jos lukija ei välitä pätkääkään siitä, mitä hahmoille käy.
Karvalakkilepis oli hassu joo, mutta eipä siinä sinällään uutta. Batman on vuosien varrella saanut taipua jos jonkinmoiseksi pelleksi (sieltä -60 luvulta lähtien). Ja se sen Teriksen vastaisuus alkaa olla kanssa jo TODELLA loppuun kaluttu klisee. Mutta niin kuin Veltsu jossain toisessa säikeessä totesi, samaa turpajuhlaa saadaan katsella varmaan vielä tästäkin eteenpäin.
Millarilla saattoi olla Ramin esiin kaivama hyvä motiivi ja idea, mutta ei se kyllä minusta tuosta jutusta välittynyt. Vai onko jollekin uutinen se, että amerikkalainen kapitalismi on epäonnistunut lähes yhtä surkeasti kuin neukkujen sosialismi? No, ironiaa ehkä sillä tasolla, että kaikki jenkit (mm. pressa) eivät tätä ihan ole vielä hiffanneet. Näkökulmajutut ovat minulle aina tosi vaikeita näissä patrioottisissa jenkkiesityksissä, vaikka kuinka olisivat satua.
Ehkä tuossa jutussa oli se, että kun se oli kuitenkin niin lyhyt. Ja tarina oli niin "suuri", niin siinä käsikirjoittaja joutui hölkkäämään aika kovaa kyytiä (tapahtumien käänteestä toiseen). Ei ollut tilaa oikein kunnon fiilistelylle missään?
-
Juu. Samaa mieltä olen Kingdom Comen tasosta verrattuna tähän.
Mutta jospa mietittäisiin vähän syvällisempiä. Ainakin minua kiehtoo ajatus, jonka loppuratkaisu synnyttää. Puna-Teriksen hirmuvalta saakin alkunsa lännen suurimmalta johtajalta. Selkeä voima-vastavoima -asetelma siis. Tämäkin tietenkin on vanha juttu ja monia tarinoita on rakennettukin ihan pelkästään sen varaan, että supersankarien olemassaolo synnyttää superroistoja. Mielenkiintoista muuten, että asetelma on yleensä näin päin. Vastaus (supersankarit) eivät olekaan siis oikea vastaus ongelmaan (superroistot).
Mielenkiintoista on sekin, että tarinassa ei ole yhtäkään selkeää hyvistä. Teräsmies, varsinkin loppua kohden, on diktaattori ja Luthor paljastuu myöskin vanhaksi kelmiksi, joka hän on virallisessakin jatkumossa. Lopussa myöskään kukaan ei loppujen lopuksi voita. Tuloksena on aikamatkustustarinoiden pahin ongelma, loppumaton kehä, josta ei pääse irti.
Minä olisin muuten kaivannut enemmän Vihreän Lyhdyn joukkoja. Millar kirjoitti niistä aivan liian heikkoja, vaikka oikeasti varmaankin kuka tahansa Vihreän Lyhdyn sormuksen omaava voisi pistää Teriksen koville, vaikka ei tätä välttämättä voittaisikaan, kun Teriksen tahdonvoima varmaankin olisi (ainakin Byrne-Teriksen) supervahva ja Vihreän Lyhdyn sormuksen teho perustuu käyttäjän mielikuvitukseen ja tahdonvoimaan.
Omituista siksikin, että Neuvosto-Lepis kestää Terikstä vastaan paljon pidempään, vaikka on tavallinen ihminen ilman kummoisiakaan kykyjä.
-
Supersankarisarjakuvia en juurikaan lue. Teräsmiehiä olen elämäni aikana lukenut varmaan parisenkymmentä kappaletta ja uusin tuotanto on kokonaan lukematta.
Tästä kaikesta huolimatta tulin joulun lukeneeksi tämän(kin) tekeleen. Ja täytyy sanoa, että kyllä se viihdytti. Niille, jotka ovat syvemmälle uppoutuneet superankarien maailmaan, asia lienee ihan toinen. Ja väittäisinkin, että sarjakuvaa ei olekaan välttämättä suunnattu alan asiantuntijoille, vaan enemmänkin niille, jotka tuntevat Teriksen vaiheet vain pintapuolisesti. Vaikka oli tuossa minulle jotain aivan uusiakin asioita, kuten ne vihreän lyhdyn tyypit. Ihmenainenkin oli vain etäisesti tuttu. Tämä vähän haittasi lukunautintoa, koska en tiennyt, että mitä nämä tyypit normaalisti tekisivät.
-
Itse pidin kyseisestä sarjakuvasta melko paljonkin.... voi tosin johtua siitä, että Teris on minulle varsin vieras hahmo ja tuttu lähinnä muutamien Batman-sarjakuvien kautta. Siksi minä pystyin sulattamaan tyranni-Teräsmiehen ihan hyvin.
Batman oli jälleen kerran suosikkihahmoni tarinassa, mutta hänen osuutensa jäi vain turhan lyhyeksi. Ja se karvahattu oli todella tyylikäs!
Suurin ongelma tarinassa oli mielestäni Lex Luthor. Hän ei ollut uskottava missään vaiheessa. En tiedä millainen Lex on "oikeissa" tarinoissa, mutta tässä ainakin hänen loputtomat keksintönsä olivat jotenkin mälsiä. On liian helppoa tehdä tarinaa siten, että "ja sitte se jätkä keksi taas semmose viä kalliimma ja isomma jutun, jonka ne sitten lähetti Teriksen kimppuun". Olisin kaivannut jotenkin epätoivoisempia keinoja, kuten jo mainitsemallani Batmanilla (pommi sisuskaluissa. En tarkoita niitä Lexin ideoimia aurinkolamppuja).
-
Omituista siksikin, että Neuvosto-Lepis kestää Terikstä vastaan paljon pidempään, vaikka on tavallinen ihminen ilman kummoisiakaan kykyjä.
Toinen Elseworldsien klisee. Teris saa turpaan Lepikseltä tai ainakin Lepis kestää yllättävän kauan.
Ja nyt jaossa kaksi pistettä sille joka muistaa mistä tämä ajatus (todennäköisimmin) on lähtöisin...
-
Kaksi pistettä, ole hyvä: ..
Vai oliskohan Frankki napannut tuon jo jostain kauempaa DeeCee -historiasta. Ihan varmana ovat Teris ja Lepis aiemminkin matsanneet.
-
Ja nyt jaossa kaksi pistettä sille joka muistaa mistä tämä ajatus (todennäköisimmin) on lähtöisin...
Ei hajuakaan, mutta jo Miller käyttää sitä DK:ssa 80-luvulla.
Wilpuri,
Olisin kaivannut jotenkin epätoivoisempia keinoja, kuten jo mainitsemallani Batmanilla (pommi sisuskaluissa.
Kun "uusi" Teräsmies (Byrnen) kohtasi ekoja kertoja Lepiksen, oli Teris pidättämässä Lepistä (elettiin vielä sitä vaihetta, kun lentävä hiirulaisemme oli lainsuojaton, eli Millerin Year one aikaa). Päästäkseen pälkähästä Lepis oli piilottanut pommin johonkuhun. Ja tämä pommi laukeaa Teriksen röntgenkatseesta, joten sitä ei voinut etsiä. Lopussa, kun yhteinen vihulainen oli saatu nalkkiin ja oltiin ainakin jossain määrin kaveruksia, Lepis antoi pommin Terikselle. Hän oli piilottanut pommin omaan varustevyöhönsä.
Mutta minä kuitenkin myös pidin Punatähden pojasta, vaikka olenkin lukenut enemmänkin supersankari(myös Teräsmiehiä)tarinoita. Tämä oli jopa siinä määrin hyvä, että ostin ja luin sen innoittamana Ylivertaiset-Megat. Ja ehkä ostan vielä Ultimate X-menitkin...
-
Minusta oli hauskaa, että Luthor, joka valittelee että Teris on alieni, johon ei voi luottaa, paljastuukin lopulta tämän omaksi jälkeläiseksi.
Loppu oli muuten Grant Morrisonin keksimä, jonka hän lahjoitti Millerille.
Luthorilla ei ollut mitään tekemistä punaisten lamppujen kanssa, Batman teki ne KGB'n johtajalta saamiensa tietojen pohjalta (jotka tämä sai hajoittamalla alien-aluksen osiksi).
Reimalle vielä; Teris sai kaikki voimansa vasta myöhäisessä murrosiässä. Luthor on supernero, eikä erityisen kiinostunut kehittämään maataan (ennenkuin siitä tulee hänen aseensa taistelussa Teristä vastaan). Hänellä saattoi olla vaikka mitä kymmen-gigahertsisiä tietokoneita siellä labrassaan viiskytluvulla, ja tuskin hän niitä olisi jakanut.
-
Luthorista:
Mies oli ennen krisistä klassinen hullu tiedemies jota piinasi pakkomielle: Teris. Onneton syy keksittiin Teräspojassa 50-luvulla: Teräspoika oli vahingossa aiheuttanut Luthorin hiustenlähdön jo nuorena.
Ehdottomasti maailman paras syy haluta joku hengiltä... ;D
-
Luthorista:
Mies oli ennen krisistä klassinen hullu tiedemies jota piinasi pakkomielle: Teris. Onneton syy keksittiin Teräspojassa 50-luvulla: Teräspoika oli vahingossa aiheuttanut Luthorin hiustenlähdön jo nuorena. Tämä Luthor on siis se supernero mutta valitettavan hullu.
Tämä taisi tapahtua vasta vuonna 1960 lehdessä Adventure Comics #271 (http://superman.ws/tales2/howluthormetsuperboy/?page=0)
-
Itse tykkäsin myös Toveri Teräsmiehestä ja se on ensimmäinen tällä vuosituhannella ostamani Teris :D
Hassu huomio oli muuten se, että Neuvosto-Teräsmiehellä ei ollut peiteroolia toimittaja Clark Kent tyyliin, vaan hän pystyi olemaan oma itsensä koko tarinan ajan (paitsi ihan lopussa Amerikan mantereella).
-
Justen:"Teris sai kaikki voimansa vasta myöhäisessä murrosiässä."
Ei siinä jatkumossa, jonka minä tunnen. Tuollekin on olemassa varmasti jokin looginen selitys, vaihtoiko aurinko kenties väriä niihin aikoihin kun Teris täytti 15v? Sillä kyllä voisi selittää ikuisuusongelman, eli Teriksen asun, jos se olisi valmistettu ennen kuin kangas muuttui läpäisemättömäksi (siis ennen Teriksen murrosikää). Sitä paitsi, ei Teris kyllä enää miltään finninaamalta tuossa Red Sonissa näytä! Että ei varmaan olisi ehtinyt harjoitella voimiensa käyttöä... joo! ;)
"Luthor on supernero, eikä erityisen kiinostunut kehittämään maataan (ennenkuin siitä tulee hänen aseensa taistelussa Teristä vastaan). Hänellä saattoi olla vaikka mitä kymmen-gigahertsisiä tietokoneita siellä labrassaan viiskytluvulla, ja tuskin hän niitä olisi jakanut."
Juuri tietotekniikkaan ja sen käyttöönottoon liitetään aika pitkälle nykyinen vauraus ja tuotannon tehostuminen. Taistelu maiden talouden paremmuudesta olisi ainakin minusta ollut ihan looginen vaihtoehto Luthorille?
Joe: "Kraisiksen jälkeen Luthor on ollut taas häikäilemätön multimiljardööri jonka pakkomielteenä on valta, ei niinkään Teris. Teris on vain este Luthorin tiellä valtaan."
Motiivina ei kyllä draaman kannalta yhtään sen toimivampi kuin Lutin tukkaprobleemi...
Vielä siitä maapallon tulevaisuudesta, kukaan muu ei kieriskellyt levottomana kuin minä, lukiessaan miten kaikkien nimi on tulevaisuudessa, Jor-El jotain tai Kal-joku tai Lois Lane2 tai Lara jotain....?! :)
-
Vielä siitä maapallon tulevaisuudesta, kukaan muu ei kieriskellyt levottomana kuin minä, lukiessaan miten kaikkien nimi on tulevaisuudessa, Jor-El jotain tai Kal-joku tai Lois Lane2 tai Lara jotain....?! :)
Nuohan ovat ilmiselviä chatti-nimiä, jotka on vaan otettu puhekielessäkin käyttöön ;D
-
En tiedä millainen Lex on "oikeissa" tarinoissa, mutta tässä ainakin hänen loputtomat keksintönsä olivat jotenkin mälsiä.
Mutta se lause kirjekuoressa oli aika hyvä.
-
...Joskin hieman epäuskottava...
-
Ei siinä jatkumossa, jonka minä tunnen. Tuollekin on olemassa varmasti jokin looginen selitys, vaihtoiko aurinko kenties väriä niihin aikoihin kun Teris täytti 15v? Sillä kyllä voisi selittää ikuisuusongelman, eli Teriksen asun, jos se olisi valmistettu ennen kuin kangas muuttui läpäisemättömäksi (siis ennen Teriksen murrosikää). Sitä paitsi, ei Teris kyllä enää miltään finninaamalta tuossa Red Sonissa näytä! Että ei varmaan olisi ehtinyt harjoitella voimiensa käyttöä... joo! ;)
Jälki-kriisisessä jatkumossa Teris sai vähitellen voimansa. Eli ne alkoivat ilmetä vähitellen, kun Teris oli altistunut keltaisen auringon säteilylle. Tästä on johdettu se ajatus, mikä on myös Kingdom Comessa, että Teris on sitä vahvempi, mitä kauemman aikaa se on ollut keltaisen auringon vaikutuspiirissä.
Joka tapauksessa Teriksen olisi pitänyt jo n. 20 vuotiaana oppia hallitsemaan suurinta osaa voimistaan.
Mitä tulee tuhoutumattomaan pukuun, niin Byrnehän selitti sen sillä, että Teräsmiehen aura, joka tekee hänestä tuhoutumattoman suojelee myös ihonmyötäisiä vaatteita tuhoutumiselta. Tähän vedoten Clarkin vanhemmat sitten väsäsivätkin ihonmyötäisen trikooasun. Ja samasta syystä Byrnen Teriksellä oli viitta rikki joka tappelussa.
Red Sonin tapauksessa nämä eivät kuitenkaan päde, koska se on Elseworlds-tarina. Ehkäpä Puna-Teris saikin voimansa vasta parikymppisenä...
-
Onko noissa vaihtoehtosarjoissa koskaan käsitelty supersankareita toisessa maailmansodassa?
Tuo Toveri Teräsmieskin olisi saanut mielenkiintoisen lisäsäväyksen, kun Teris olisi tippunut Neuvostoliittoon kymmenen vuotta aikaisemmin...
-
Ehkäpä tuo käsittelytapa/näkökulma oli vaan niin amerikkalainen. Me kun olemme olleet tässä aitiopaikalla Neukkulan vieressä, ehkä käsikirjoittajaksi olisi käynyt joku suomalainen? Johanna Sinisalo DC:lle? ;D
Hitto, laittaisivat Teräsmiehen putoamaan natsi-Saksaan. :o
Timo
-
Onko noissa vaihtoehtosarjoissa koskaan käsitelty supersankareita toisessa maailmansodassa?
Sitä on käsitelty ihan virallisessa jatkumossakin.
Elseworlds-tarinoista ainakin Byrnen Batman/Captain America sekä Generations2 sisältävät toisen maailmansodan kokemuksia. Lisäksi Byrnen tekemä Action Comics annual 6 kuvaa, mitä olisi tapahtunut, jos Teriksen isä olisi tullut Maahan 1700-luvulla.
Muitakin varmasti on.
-
Hitto, laittaisivat Teräsmiehen putoamaan natsi-Saksaan. :o
Timo
Just edellistä viestiäni kirjoittaessani mietin tätä samaa. Se voisi olla aika kiinnostava juttu...Tosin varmaan aika vaikea kirjoittaa, ettei kävisi liian kliseiseksi.
-
Hitto, laittaisivat Teräsmiehen putoamaan natsi-Saksaan. :o
Timo
Just edellistä viestiäni kirjoittaessani mietin tätä samaa. Se voisi olla aika kiinnostava juttu...Tosin varmaan aika vaikea kirjoittaa, ettei kävisi liian kliseiseksi.
Itse mietin Toveri Teräsmiehen luettuani vaihtoehtoista Ryhmä X tarinaa jossa geneettisesti täydelliset mutantit taistelisivat natsi-Saksan riveissä ... rotuopillisesti epätäydellisiä mutskuja vastaan.
Tosin se Tuhon maailma (Marvel maailma ilman Xavieria) taisi periaatteessa olla jo aika lähellä tätä...
Punatähden pojasta olen kai aiemminkin tämän sanonut mutta kerrataan. Idea tuntui niin hyvältä että olin varma ettei edes Millar pysty sitä pilamaan. Ja oikeassa olin mutta ei hän kyllä saanut ideasta myöskään mitään mielenkiintoista irti. Huononi loppua kohden. Epäloogisuuksiin tai epähistoriallisuuteen en kiinnittänyt huomiota kun Teräsmies on minusta aina keskittynyt enemmän johonkin muuhun kuin loogisuuteen tai realistisuuteen... tosin en ole tainnut lukea juurikaan "tuoreempaa" Teräsmiestä.
Edit: vähän selkeytin yhtä lausetta.
-
Luthorilla ei ollut mitään tekemistä punaisten lamppujen kanssa, Batman teki ne KGB'n johtajalta saamiensa tietojen pohjalta (jotka tämä sai hajoittamalla alien-aluksen osiksi).
Ai. Minä ymmärsin tästä, että Lex olisi ollut vahvasti mukana: "Lex Luthorilla ja hänen ystävillään CIA:ssa on sinulle mielenkiintoinen ehdotus, Batman" ... ja pari kuplaa myöhemmin... "he käyttävät tietoja,jotka meidän väkemme löysi siitä teräsmiehen raketista. Vaikuttaa siltä, että he ovat keksineet hänen heikon kohtansa".
-
Onko noissa vaihtoehtosarjoissa koskaan käsitelty supersankareita toisessa maailmansodassa?
Sitä on käsitelty ihan virallisessa jatkumossakin.
Elseworlds-tarinoista ainakin Byrnen Batman/Captain America sekä Generations2 sisältävät toisen maailmansodan kokemuksia. Lisäksi Byrnen tekemä Action Comics annual 6 kuvaa, mitä olisi tapahtunut, jos Teriksen isä olisi tullut Maahan 1700-luvulla.
Muitakin varmasti on.
DC:llä oli Elseworlds-sarja, jossa Toisen maailmansodan aikaiset supervakoojat hoitavat duuniaan Euroopassa. Pääosassa Bruce "Batman" Wayne, "Hourman" ja joku kolmas jonka nimeä en nyt muista. Ensimmäisen arkin ideana oli ottaa selvää natsien "Supermanista". Toinen arkki kertoikin sitten sodan jälkeisestä ajasta, kun kaikki ei ollut mennyt niinkuin piti..
Itse en hommasta erityisesti digannut, mutta siinä oli kyllä aika monta koukkua, jotka iskivät ainakin sitä fanipoikaa mahaan kun, hahmoja oli muutettu enemmän kuin pikkuisen. Ja ne toimivat erittäin hyvin juonen yllätyskäänteissä, kun käy ilmi että hahmo ei olekkaan virallisen universumin hahmo yksi yhteen...
Wilpuri, damn, olet oikeassa. Mutta pääpointti oli kyllä se, että Teriksen heikkouden löysivät venäläiset, jotka sitten vuotivat tiedon Luthorille. Eli tämä ei vain vetänyt heikkoutta hatusta.
-
Asiasta muualle: Hyvä Elseworlds-tarina on myös Kal, jossa Kal-El laskeutuukin ritariajan Englantiin.
-
Wauh! Tuon ritaritarinan haluaisin kyllä nähdä. Ainakin aiheen puolesta todella mielenkiintoinen, vaikka pidin toki aika paljon tästä punatähtihommastakin. Pidin Spawnissakin eniten juuri siitä keskiajalle sijoittuneesta tarinasta.
-
Ritareita tarinassa ei muuten pahemmin kuitenkaan nähdä. Tarina vaikuttaa aika realistiselta. Paitsi tietenkin Teräsmiehellä on supervoimat.
Kuvittajana Jose Luis Garcia-Lopez. Katso tämäkin (http://www.goodfellows.fi/cgi-bin/facts.pl?f=721&r=0).
-
Sitä paitsi, ei Teris kyllä enää miltään finninaamalta tuossa Red Sonissa näytä! Että ei varmaan olisi ehtinyt harjoitella voimiensa käyttöä... joo! ;)
Teräsmies ei muuten sanonut, että hän ei hallitsisi voimiaan. Hän luetteli eri tapoja, joilla olisi voinut käyttää voimiaan Sputnikin putoamisen Metropolisiin, ja totesi valinneensa näyttävimmän tavan, koska hänen voimansa olivat vielä uusia hänelle. Toisin sanoen hänellä ei ollut vielä tarpeeksi kokemusta, että hän olisi osannut käyttää voimiaan luovasti. Teris-tarinoita kritisoidaan usein siitä, että Teris ratkaisee ongelmia raa'alla voimalla, vaikka hän voisi käyttää voimiaan niin monilla muillakin tavoilla.
Tämä ei tietenkään tarkoita, että Millar olisi mitenkään ovela laittaessaan Teräsmiehen ottamaan niskoilleen kirjoittajansa mielikuvituksettomuuden. Osaisiko joku sanoa, kuinka monta kertaa Teräsmies oikeasti käytti voimiaan mielikuvituksekkaasti Punatähden pojassa, siis sitten kun hän oli saanut hieman lisää kokemusta niistä?
Vielä siitä maapallon tulevaisuudesta, kukaan muu ei kieriskellyt levottomana kuin minä, lukiessaan miten kaikkien nimi on tulevaisuudessa, Jor-El jotain tai Kal-joku tai Lois Lane2 tai Lara jotain....?! :)
Eihän "kaikkien" nimi ollut tuollainen, vaan Luthorin suvun jäsenten. Pointti oli se, että nimilistaa lukiessaan voi huomata, kuinka Luthor-nimestä alkaa vähitellen putoamaan kirjaimia pois, kunnes suvun nimi on pelkkä L -- ja silloin voi jo aavistaa, miten tarina tulee päättymään.
Mutta pääpointti oli kyllä se, että Teriksen heikkouden löysivät venäläiset, jotka sitten vuotivat tiedon Luthorille. Eli tämä ei vain vetänyt heikkoutta hatusta.
Väärin. Tässä uudestaan se, mitä Wilpuri siteerasi:
He käyttävät tietoja,jotka meidän väkemme löysi siitä Teräsmiehen raketista. Vaikuttaa siltä, että he ovat keksineet hänen heikon kohtansa.
He viittaa tässä Luthoriin ja CIA:han. Venäläiset löysivät raketista jotain tietoa (ei sanota mitä), ja Luthor päätteli niistä tiedoista jollain tavalla (ei sanota millä), mikä Teräsmiehen heikkous on. Millar ei edes yritä perustella, miten jotain esinettä tarkastelemalla voisi päätellä, minkä väristä aurinkoa kiertävällä planeetalla se esine on luotu. Vaikeaa sitä olisikin perustella, myönnän. Tässä vaiheessa fiksu kirjoittaja päättäisi säästää tuon idean sellaiseen tarinaan, joka ei yritä olla niin vakavastiotettava.
Ja se ihan oikea pääpointtihan oli se, että Lepiksen luoma aurinkolamppuansa on aivan naurettava.
"Voi ei, nuo lamput loistavat silmiini! Kunpa voisin jotenkin estää noita säteitä osumasta minuun! Hmm, tämä huone on täynnä isoja laatikoita... Olisikohan jossain näistä laatikoista jokin laite, jolla voi taivuttaa valonsäteitä niin, että ne menevät ohitseni?"
Millar voisi edes laittaa Teräsmiehen etsimään ratkaisua, ja näyttää, miksi ne ratkaisut eivät toimi. Mutta hän ei vain tajua tehdä sitä. Tämä ongelma on näissä kunnianhimoisissa supersankaritarinoissa: Niiden tekijöillä tuntuu aina olevan enemmän kunnianhimoa kuin taitoa.
-
Superman on suomeksi myös "yli-ihminen."
Nietzschen mukaan ihmiskunnan pystyi pelastamaan uudenlainen ihminen, "Übermensch". Hänen mukaansa tämä yli-ihminen luo itselleen oman moraalinsa, hän ei kysele vaan toimii. Nietzschen mielestä tämän yli-ihmisen voimat vievät hänet hyvän ja pahan tuolle puolen. Hänen voimansa antavat hänelle hänen oikeutuksensa.
Hmm, kuulostaako tutulta? Olisiko niin, että Punatähden poika -kuvasarjakirja onkin jotain ihan muuta kuin mitä päältä katsoen näyttää?
Huomasitteko muuten, että Luthor muutti itsensä ismiksi? "Maailma on valmis syleilemään luthorismia (...)"
-
He[/i] viittaa tässä Luthoriin ja CIA:han. Venäläiset löysivät raketista jotain tietoa (ei sanota mitä), ja Luthor päätteli niistä tiedoista jollain tavalla (ei sanota millä), mikä Teräsmiehen heikkous on. Millar ei edes yritä perustella, miten jotain esinettä tarkastelemalla voisi päätellä, minkä väristä aurinkoa kiertävällä planeetalla se esine on luotu. Vaikeaa sitä olisikin perustella, myönnän. Tässä vaiheessa fiksu kirjoittaja päättäisi säästää tuon idean sellaiseen tarinaan, joka ei yritä olla niin vakavastiotettava.
Oma teoriani tästä punaisen auringon ongelmasta on, että Teräsmies sarjakuvissahan Jor-El on aina jättänyt pojalleen perinnöksi jonkinlaisia tallenteita hänen kuolleesta kotimaailmastaan. Kun katsoo sivulle 60 siellähän näkyvät Jor-L:n ja Laran näköispatsaat Moskovan Teräsmies-museossa. Tästä voisi sinänsä päätellä, että ehkä Jor-El oli jättänyt pojalleen aluksen mukana joitain kuvia muistoksi synnyinpaikastaan ja näistä tiedoista Luthor kehitteli aurinkolamppunsa.
-
Tosin minä olenkin Byrnen Teräsmiehen fani. Byrnen Kryptonin tragedia ei ollut se, että se tuhoutui, vaan se, että siitä oli tullut maailma, joka ansaitsi tuhoutua. Verrattuna kommari-Teräsmiehen hirviömäiseen diktatuuriin elävine kuolleineen, paratiisimaisen Kryptonin/Maan tuho on korkeintaan katkeransuloinen. Kaikki hyvä loppuu aikanaan.
Silver Agen Kryptonin tragedia oli se, että se oli hyvä maailma, jolla olisi ollut vielä niin paljon saavutettavissa (jos se olisi ehtinyt siirtyä avaruusmatkustuksen aikaan), mutta joka kuitenkin tuhoutui kohtalon oikusta. Minä olen aina ollut inhimillisemmän ja "paremman" Kryptonin fani, koska kun Teräsmiehen lähtökohdat ovat sellaiset, ettei hänen tarvitse hävetä omaa alkuperäänsä, niin silloin hän voi olla myös täydellinen immigrantin muotokuva, eikä vain byrneläinen perusjenkki, jolla nyt vain sattuu olemaan supervoimat.
Tiedän, että uskonnollisten vertausten käyttäminen suomessa, on varmin tapa tulla hirtetyksi munista lähimpään lyhtypylvääseen, mutta minusta Kryptonin pitäisi olla kuin taivas ja Jor-El on kuin jumala joka lähettää Jeesuksen maahan taivaan tuhoutuessa. Kenraali Zod (kneel!) ja muut Aavevyöhykkeelle tuomitut kryptonilaiset mielipuolet ovat puolestaan langenneita enkeleitä, paholaisia, jotka jäävät elämään ikuista kärsimystä helvettiin. Tällä kaavalla toteutetuista Teräsmies sarjakuvista (ja elokuvista) minä olen eniten nauttinut. ;D
edit. Korjasin quoten, en kajonnut tekstiin. -Puro.
-
Oma teoriani tästä punaisen auringon ongelmasta on, että Teräsmies sarjakuvissahan Jor-El on aina jättänyt pojalleen perinnöksi jonkinlaisia tallenteita hänen kuolleesta kotimaailmastaan. Kun katsoo sivulle 60 siellähän näkyvät Jor-L:n ja Laran näköispatsaat Moskovan Teräsmies-museossa.
Jostain syystä en lainkaan tullut ajatelleeksi, että se pitäisi lukea kirjaimellisesti -- että venäläiset löysivät raketista "tietoja", siis datatallenteita. Hyväksyn tuon selityksen, vaikka se herättääkin kysymyksen, miksi mitään muuta tietoa "Kryptonista" ei tuotu esille tätä kautta. Lopun ironiaa olisi mukavasti lisännyt pieni kohtaus, jossa Luthor tutkii Jor-L:in muistiinpanoja planeettaa uhkaavasta tuhosta, mutta heittää ne sitten menemään, koska ne ovat epäoleellisia hänen tärkeimmän tavoitteensa, Teräsmiehen tuhoamisen kannalta.
Mutta en usko, että sivun 60 patsaan on tarkoitus viitata mihinkään Jor-L:in itsestään ja Larasta jättämään tallenteeseen. Kyseessähän on selvästi sosialismille omistettu muistomerkki, enkä usko että Teris olisi tietoisesti tehnyt hahmoista vanhempiensa näköisiä. Tuntuisi hieman epäkunnioittavalta käyttää vanhempiensa muistoa sellaisen kulttuurin ylistämiseen, johon he eivät kuuluneet. Yhdennäköisyyden selittämiseen ei tarvita mitään tallennetta, sillä Terishän oli jo syntynyt, kun hänet laitettiin rakettiin, joten hänellä saattoi olla alitajuisia muistoja vanhemmistaan. Kertaakaan ei tule esille, että Teriksellä olisi mitään varsinaista tietoa vanhemmistaan -- heidän nimensä, esimerkiksi.
Minä olen aina ollut inhimillisemmän ja "paremman" Kryptonin fani, koska kun Teräsmiehen lähtökohdat ovat sellaiset, ettei hänen tarvitse hävetä omaa alkuperäänsä, niin silloin hän voi olla myös täydellinen immigrantin muotokuva, eikä vain byrneläinen perusjenkki, jolla nyt vain sattuu olemaan supervoimat.
Mutta ei Byrnen Teräsmiehen tarvitse hävetä alkuperäänsä. Hän syntyi Jor-Elin rakkaudesta Laraan, ja Jor-Elin rohkeudesta uhmata perinteitä, jotka kielsivät sellaisen rakkauden olemassaolon. Se on jotain, mistä voi oikeasti olla ylpeä -- "lottovoitto syntyä Kryptonille" taas ei ole mikään saavutus, vaan silkkaa tuuria. Ja harvapa immigrantti on kotoisin paratiisista, silloinhan hänellä ei olisi ollut juurikaan syytä lähteä pois sieltä. Tai ehkä tämä "täydellinen immigrantti" onkin sellainen, joka lähtee toiseen maahan ainoastaan siksi, että haluaa levittää sinne omaa täydellistä kulttuuriperintöään. Kuulostaa Punatähden pojalta.
Voisit muuten seuraavalla kerralla kokeilla sitä "Vastaa lainauksen kanssa"-nappia.
-
Niin, idea ja tarinat voittamattomasta voimamiehestä (oli se sitten hengen tai ruumiillisen ylivertauden edustaja) ovat ihan sitä perustavanlaatuista kertomataidetta. Vanha Teris rinnastui selkeästi näihin Mooseksiin, Samsoneihin ja Akilleuksiin, mutta kuinka lienee uudemman laita?
Minusta on mukava lukea, että noinkin moni on saanut nauttia tarinasta, eikä ole tämmöinen jurnuttaja kuin minä.
Rami: "Eihän "kaikkien" nimi ollut tuollainen, vaan Luthorin suvun jäsenten. Pointti oli se, että nimilistaa lukiessaan voi huomata, kuinka Luthor-nimestä alkaa vähitellen putoamaan kirjaimia pois, kunnes suvun nimi on pelkkä L -- ja silloin voi jo aavistaa, miten tarina tulee päättymään."
Pointti myönnetään. Siinä vaiheessa tarinaa asia ei enää vaan paljon jaksanut mua heilauttaa. (Lensikö se pikkuraketti sitten yli valon nopeudella vai oliko se setä keksinyt jonkun vähän yksinkertaisemman aikakoneen, vai miten siitä saatiin luuppi?) Pohjamutia kaivamalla ja selityksiä keksimällä siitäkin jutusta saa näköjään ihan kohtuullisen.
Seuraava kysymys on, että miksi puhtaaseen fiktioon ja viihdehötöön ylipäätään sotketaan asiota, jotka tuovat siihen todellisuuden tuntua, uskottavuuttaja loogisuutta, kun ne asiat sitten väksinkin latistavat sen fantasiapuolen? Mikä vika on rehellisessä sadussa? Miksi siihen pitää tunkea joku nimeltä mainittu presidentti tai muuta (draaman kannalta) täysin epäolennaista kuonaa?!
-
Minusta on mukava lukea, että noinkin moni on saanut nauttia tarinasta, eikä ole tämmöinen jurnuttaja kuin minä.
Hieno asenne!
En osaa analysoida niin hyvin kuin te, arvon keskustelijat, mutta sanon sanaseni parin ehkä sivuseikan puolesta: Red Sonissa oli minun alkeellista mieltäni miellyttävä kuvitus ja melko selkeä, toimiva juoni. Kuten kunnianarvoisat kriitikot ovat todenneet, varmasti moitittavaakin löytyy, mutta kokonaisuus oli silti yksi parhaista käsiin osuneista tarinoista vuonna 2004.
-
Mutta ei Byrnen Teräsmiehen tarvitse hävetä alkuperäänsä. Hän syntyi Jor-Elin rakkaudesta Laraan, ja Jor-Elin rohkeudesta uhmata perinteitä, jotka kielsivät sellaisen rakkauden olemassaolon. Se on jotain, mistä voi oikeasti olla ylpeä -- "lottovoitto syntyä Kryptonille" taas ei ole mikään saavutus, vaan silkkaa tuuria. Ja harvapa immigrantti on kotoisin paratiisista, silloinhan hänellä ei olisi ollut juurikaan syytä lähteä pois sieltä. Tai ehkä tämä "täydellinen immigrantti" onkin sellainen, joka lähtee toiseen maahan ainoastaan siksi, että haluaa levittää sinne omaa täydellistä kulttuuriperintöään. Kuulostaa Punatähden pojalta.
Myönnän, että immigrantti vertaukseni ontui, joten vaihdetaanpa taktiikkaa: Ensinnäkin, väitteesi, että ”oli lottovoitto syntyä pre-cris ajan Kryptonille” murskattiin jo 80-luvulla Alan Mooren kirjoittamassa ”For the Man Who Has Everything” –tarinassa, jossa näytetään, millaista Kal-Elin elämä olisi ollut, jos Krypton ei olisikaan räjähtänyt (vihje: Ei kovin mukavaa).
Se, mikä minua kiehtoo pre-cris Teriksessä, on se että hän ei pystynyt samaistumaan kunnolla oikein mihinkään. Krypton oli tuhoutunut kauan sitten, eikä hän edes ajatellut samalla tavalla kuin tavalliset ihmiset, joiden keskellä hän eli. Vanha Teris ei ollut vain fyysisesti ihmisten yläpuolella: hän oli kaikin tavoin meitä hyväntahtoisempi ja viisaampi. Siitä huolimatta hän oli yksinäisin olento koko universumissa. Pre-cris Teriksellä ei ollut edes Batmanin Alfredin tai Hämiksen May-tädin kaltaista olkapäätä, jota vasten itkeä. Se, mikä häntä lohdutti, oli lämpimät muistot kuolleesta kotimaailmasta.
Byrne muutti Teriksen kokonaan ihmiseksi. Hän ajatteli kuin ihminen ja sortui jopa tappamaan (tai teloittamaan, ihan miten vaan…), kuin ihminen. Kun Byrnen Teris sai tietää, minkälainen yhteiskunta hänen kotiplaneetallaan vallitsi, hänen ”inhimillisyytensä” vain kasvoi ja hän häpesi, tai ehkä oikeammin sanottuna sääli omaa lajiaan ja piti maanihmisten kulttuuria parempana. Ainoa kryptonilainen, joka jakoi samanlaisen ”hyvän” käsitteen hänen kanssaan, oli hänen isänsä, joka olikin ainoa koko Kryptonilla, josta Kal-El saattoi olla ylpeä.
Minusta on kuitenkin aika pitkälle makuasia, kummasta versiosta pitää enemmän. Henkilökohtaisesti minuun vain iskee jostain syystä enemmän vanhempi versio, jossa olento, joka on täysin yksin, valitsee silti kaikkien auttamisen. Se päätös tekee Teräsmiehestä todellisen yli-ihmisen, ei se, että hänellä on supervoimia.
-
Myönnän, että immigrantti vertaukseni ontui, joten vaihdetaanpa taktiikkaa: Ensinnäkin, väitteesi, että ”oli lottovoitto syntyä pre-cris ajan Kryptonille” murskattiin jo 80-luvulla Alan Mooren kirjoittamassa ”For the Man Who Has Everything” –tarinassa, jossa näytetään, millaista Kal-Elin elämä olisi ollut, jos Krypton ei olisikaan räjähtänyt (vihje: Ei kovin mukavaa).
Se, mitä Teräsmies näki, oli vain "Mustan armon" luoma simulaatio, jonka oli tarkoitus antaa Teräsmiehelle täydellinen illuusio siitä, mitä hän kaikkein eniten halusi. Simulaation maailma ei ollutkaan täydellinen, koska Teräsmies vaistosi, että jos jokin tuntuu liian hyvältä ollakseen totta, se todennäköisesti ei ole totta, ja taisteli illuusiota vastaan. Tai niin ainakin minun mielestäni -- jos pre-Crisis Krypton oli mielestäsi todella sellainen kuin "For the Man..." esitti, terroristeineen ja uskonnollisine kiihkoilijoineen, niin kuinka ylpeä Teräsmies voi olla sellaisesta syntyperästä?
Vanha Teris ei ollut vain fyysisesti ihmisten yläpuolella: hän oli kaikin tavoin meitä hyväntahtoisempi ja viisaampi. Siitä huolimatta hän oli yksinäisin olento koko universumissa.
Jos ei lasketa kryptonilaista koiraa. Ja kryptonilaista apinaa. Ja kryptonilaista serkkutyttöä. Niin, ja kokonaista kaupunkia täynnä kryptonilaisia. Puhumattakaan niistä kerroista, kun Teräsmies matkusti ajassa taaksepäin ja kävi tapaamassa omia vanhempiaan Kryptonilla. Muuten hän oli tosiaan aika yksinäinen.
Meillä on tietenkin päässämme oma käsitys siitä, millainen Teräsmiehen pitäisi olla, ja ihan kaikki Teris-tarinat eivät voi mitenkään sopia siihen kuvaan. Kun sinä ajattelet pre-Crisis-Teräsmiestä, jätät kätevästi huomiotta kaikki ne tarinat, joissa hän ei ollutkaan ainoa elävä kryptonilainen. Kun minä ajattelen post-Crisis-Teräsmiestä, jätän kätevästi huomiotta Haamurajan rikollisten teloituksen. Mutta palatakseni aiheeseen, Punatähden pojassa ei ole juuri mitään, mikä sopii minun käsitykseeni Teräsmiehestä. Hän on lyhytnäköinen, epärehellinen ja mielikuvitukseton.
Eikä ole edes kovin hyvä kommunisti:
"Minun tarvitsi vain olla kärsivällinen, ja koko maailma tulisi lopulta olemaan yhtä täydellinen kuin miksi Jumala sen tarkoitti."
-
Se, mitä Teräsmies näki, oli vain "Mustan armon" luoma simulaatio, jonka oli tarkoitus antaa Teräsmiehelle täydellinen illuusio siitä, mitä hän kaikkein eniten halusi. Simulaation maailma ei ollutkaan täydellinen, koska Teräsmies vaistosi, että jos jokin tuntuu liian hyvältä ollakseen totta, se todennäköisesti ei ole totta, ja taisteli illuusiota vastaan. Tai niin ainakin minun mielestäni -- jos pre-Crisis Krypton oli mielestäsi todella sellainen kuin "For the Man..." esitti, terroristeineen ja uskonnollisine kiihkoilijoineen, niin kuinka ylpeä Teräsmies voi olla sellaisesta syntyperästä?
Voi Ramiseni; Siinähän sinulla on Krypton, joka ansaitsee räjähtää. Minä ajattelin "For the Man..." tarinan niin, että Kryptonista olisi tullut sellainen paikka, jos Kal-El olisi jäänyt asumaan sinne. Hän lähti pois ja Krypton räjähti, juuri sen sivilisaation pitkään kestäneen kulta-ajan lopulla.
Jos ei lasketa kryptonilaista koiraa. Ja kryptonilaista apinaa. Ja kryptonilaista serkkutyttöä. Niin, ja kokonaista kaupunkia täynnä kryptonilaisia. Puhumattakaan niistä kerroista, kun Teräsmies matkusti ajassa taaksepäin ja kävi tapaamassa omia vanhempiaan Kryptonilla. Muuten hän oli tosiaan aika yksinäinen.
Kun minä ajattelen pre-crisis Teräsmiestä, otan kyllä huomioon nuo lentävät supereläimet, onnenkantamoisen ansiosta selvinneen serkkutytön, Kandorin pullokaupungin ja muutkin hulvattomat ideat. Pointtini onkin siinä, että niistä huolimatta Teräsmies tunsi itsensä ulkopuoliseksi ja syy on yksinkertaisesti se, että ihmiset kasvattivat hänet (toisin kuin Terästytön, joka sai elää lapsuutensa kryptonilaisten vanhempiensa kanssa).
Ajattele Tarzania, jonka apinat kasvattivat. Kun hän näki ensimmäisen kerran itsensä kaltaisen ihmisen, mitä hän ajatteli? Sympatiat eivät varmaan nousseet heti ensimmäisenä pintaan, pikemminkin varautuneisuus. Lopulta Lordi Greystoke kuitenkin oppi elämään jonkin aikaa ihmisten yhteiskunnassa, mutta häipyi kuitenkin vielä takaisin viidakkoon. Onko hän silti onnellinen apinoiden joukossa nyt, kun tietää, että viidakon ulkopuolella on hänen kaltaisiaan olentoja? Minä veikkaisin ettei. Tarzanin elämä on jatkuvaa tasapainoilua villieläimen ja ihmisen elämän välillä ja sama pätee Teräsmieheen. He molemmat ovat kahden maailman miehiä, mutta eivät silti kuulu kunnolla kumpaankaan.
Teräsmiehen identiteetin epävarmuuden aiheuttama yksinäisyys näkyi minusta parhaiten tarinassa ”Sokean Sankarin Seikkailu”, joka oli v.1979 suomessa julkaistun Teräsmies-lehden ensimmäisessä numerossa. Lue se, niin ymmärrät minkä takia pre-crisis Kal-El tuntee olonsa yksinäiseksi, vaikka hän onkin kryptonilaisen superkoiran onnellinen omistaja.
Mutta palatakseni aiheeseen, Punatähden pojassa ei ole juuri mitään, mikä sopii minun käsitykseeni Teräsmiehestä. Hän on lyhytnäköinen, epärehellinen ja mielikuvitukseton.
Eikä ole edes kovin hyvä kommunisti:
"Minun tarvitsi vain olla kärsivällinen, ja koko maailma tulisi lopulta olemaan yhtä täydellinen kuin miksi Jumala sen tarkoitti."
Tässä asiassa olen samaa mieltä kanssasi.
-
Krypton oli tuhoutunut kauan sitten, eikä hän edes ajatellut samalla tavalla kuin tavalliset ihmiset, joiden keskellä hän eli.
Mutta olihan pre-Crisis Teriksellä Lois ja Lana sekä Jimmy ja Perry. Monissa tarinoissa Teris oli jopa treffeillä Loisin kanssa ja Loisia sanottiin yleisesti Teriksen tyttöystäväksi.
Tässä asiassa mielestäni Byrne muutti tilanteen hiukan loogisemmaksi.
Byrne muutti Teriksen kokonaan ihmiseksi. Hän ajatteli kuin ihminen ja sortui jopa tappamaan (tai teloittamaan, ihan miten vaan…), kuin ihminen.
Kuten Byrne on usein sanonut, hän tässä mielessä palautti Teräsmiehen Siegel-Shuster -aikaan. Silloin Teräsmies oli paljon raaempi ja saattoi jopa tappaa. Myöhemmin Teräsmies pehmeni. Byrne siis hyppäsi uudistuksessaan yhden vaiheen yli ja siirtyi suoraan alkuperäiseen ideaan.
Ja myöhempi pre-crisis Teräsmieskin on käsittääkseni tappanut.
-
Voisiko joku selittää mikä tarkalleen ottaen tämä Crisis kohta on? Ymmärtääkseni se on kohta jossa Byrne uudisti Teräsmiehen? Onko näin? Onko sillä jotain syvällisempääkin merkitystä? Mistä nimitys tulee?
- Nimim: Teräsmiestä vähemmän lukenut. Eteenkin post-Crisis kaudella.
-
Ja myöhempi pre-crisis Teräsmieskin on käsittääkseni tappanut.
Juuri tuo tappaminen ei oikein sovi minun kuvaani Teräsmiehestä. Täytyyhän maailmassa olla edes yksi sankari, joka ei astu yli rajan. Teris=Jumalan poika.
Toki Byrnen teloittamistarina oli tarinana varsin hyvä, mutta olen itse jotenkin aina sulkenut sen "haamurajalle", se on Byrnen keksimä juttu, eikä kerro siitä oikeasta Teräsmiehestä.
Tosin taisi Batmankin alkuaikoina ammuskella väkeä the Shadown tyyliin.
Tosi hyviä pointteja nousee esiin keskustelussa, kuten se että mikä on sankaruutta, sekö että valitset yksinäisyyden ja autat heikompia? Vai valitsetko yksinäisyyden siksi että koet olevasi muiden yläpuolella? Oletko edes sankari, jos olet niin vahva ja kyvykäs että minkään tekeminen ei ole sinulle vaikeaa?
Onneksi välillä hyvät kirjoittajat keksivät Terikselle NIIN vahvoja vihollisia että viitta repeää ja Terikselläkin on vaikeaa auttaa ystäviään ja siinä sivussa jopa satunnaisia tuntemattomia. Eikö juuri ylivoimaisten vaikauksien voittaminen tee sankarin? (tai ei voittaminen välttämättä, joskus riittää että yrittää, mutta montapa kertaa Teris on jättänyt yritysasteelle)
Jos Teristä ja Batmania vertaa, unohtaen supervoimat, Teris on lähempänä palomiestä ja Batman on kuin kaupungin sheriffi. Teris pelastaa tulipaloista ja junaonnettomuuksista, Batmanin kaupunkiin saapuu pankkirosvoja ampuen ja riehuen.
Siis toki Teris kamppailee paljon -varsinkin nykyään- pahiksia vastaan, mutta ennemmin auttaakseen viattomia, hän ei itse jaa oikeutta.
Batman puolestaan etsii ja jahtaa saalistaan lasso viuhuen, kostaakseen näille heidän edustajansa tekemän perisynnin.
-
Voisiko joku selittää mikä tarkalleen ottaen tämä Crisis kohta on? Ymmärtääkseni se on kohta jossa Byrne uudisti Teräsmiehen? Onko näin? Onko sillä jotain syvällisempääkin merkitystä? Mistä nimitys tulee?
Crisis viittaa DC:n maxisarjaan vuodelta 1985 nimeltään Crisis on infinite Earths, jossa koko DC universumi pistettiin palasiksi ja koottiin uudelleen. Tyhjennettiin siis pöytä ja aloitettiin alusta.
Tämän seurauksena mm. Byrne uudisti Teräsmiehen, Perez uudisti Ihmenaisen ja Miller uudisti Batmanin.
-
Voi Ramiseni; Siinähän sinulla on Krypton, joka ansaitsee räjähtää.
No tottahan toki. En pidä sattumana, että "For the Man Who Has Everything" on yksi kaikkien aikojen parhaista Teräsmies-tarinoista. Moorella oli hyvä ote Teräsmieheen, vaikka "Whatever Happened to the Man of Tomorrow" suhtautui loppusanoissaan hahmoon ehkä hieman liian holhoavasti. Holhoavasta asenteesta en todellakaan pidä. Mutta jos Byrne otti Kryptonin kohdalla tietoisesti mallia Moorelta, se oli yksi fiksuimmista asioista, mitä hän on urallaan tehnyt.
Minä ajattelin "For the Man..." tarinan niin, että Kryptonista olisi tullut sellainen paikka, jos Kal-El olisi jäänyt asumaan sinne. Hän lähti pois ja Krypton räjähti, juuri sen sivilisaation pitkään kestäneen kulta-ajan lopulla.
Oletko varmasti tuota mieltä? Ettei Krypton sitten ollutkaan
hyvä maailma, jolla olisi ollut vielä niin paljon saavutettavissa (jos se olisi ehtinyt siirtyä avaruusmatkustuksen aikaan)
?
Teräsmiehen identiteetin epävarmuuden aiheuttama yksinäisyys näkyi minusta parhaiten tarinassa ”Sokean Sankarin Seikkailu”, joka oli v.1979 suomessa julkaistun Teräsmies-lehden ensimmäisessä numerossa. Lue se, niin ymmärrät minkä takia pre-crisis Kal-El tuntee olonsa yksinäiseksi, vaikka hän onkin kryptonilaisen superkoiran onnellinen omistaja.
Toivottavasti et nyt kovasti ylläty, mutta minä koen tuon tarinan aivan eri tavalla. Pohjalla on kyllä selvästi se ajatus, että Teräsmies saattaisi kokea itsensä yksinäiseksi ja maailmattomaksi mieheksi, mutta tämä esitettiin epäterveenä asenteena. Karan mukaan Teriksen mieli oli alkanut järkkyä, ja siksi kandorilaiset olivat kehittäneet suunnitelman, joskin huonon sellaisen, tilanteen korjaamiseksi. Tarinan lopussa Teräsmies näyttää kuitenkin löytäneen mielenrauhan:
"Täällä on nyt kotini. En häpeä tätä tunnetta, Supertyttö, olen siitä suorastaan ylpeä. Jokaisen tämän planeetan asukkaan pitäisi tuntea samoin."
Ei vaikuta sellaisen miehen puheelta, joka ei tuntisi kuuluvansa Maapallolle. Minusta tarinan viesti on nimenomaan se, että Teräsmiehellä ei ole syytä ajatella olevansa yksin tai irrallaan kaikista muista. Me hyljeksityt sarjakuvanörtit tietenkin mielellämme samaistumme sellaisiin hahmoihin, mutta Teräsmiehen jos kenen pitäisi näyttää parempaa esimerkkiä.
-
Moorella oli hyvä ote Teräsmieheen, vaikka "Whatever Happened to the Man of Tomorrow" suhtautui loppusanoissaan hahmoon ehkä hieman liian holhoavasti. Holhoavasta asenteesta en todellakaan pidä.
Täsmennä vähän mitä tarkoitat loppusanojen holhoavalla asenteella. Muutaman pre-cris Teristen lisäksi, Moore on muuten myös kirjoittanut myös aivan loistavaa Supremea, joka on herkkua jokaiselle vanhalle Teris-fanille, jotka nauttivat hieman epärealistisemmasta supersankarisarjakuvasta (mikäli sanaa ”realistinen” voi tässä tapauksessa edes käyttää…).
Oletko varmasti tuota mieltä? Ettei Krypton sitten ollutkaan?
Anteeksi, minun olisi pitänyt puhua Bronze Age:n Kryptonista, eikä yleisesti pre-cris Kryptonista. Pre-crissin voi jakaa kulta-, hopea- ja pronssiaikaan. Moore kirjoitti ”For the Man…” tarinan pronssiajan puolella (tarkkaan ottaen v.1985), joten en laske sitä Silver Age:n kuuluvaksi. Perustan jaotteluni tähän auktoriteettiin: http://theages.superman.ws/comics.php
Ei vaikuta sellaisen miehen puheelta, joka ei tuntisi kuuluvansa Maapallolle. Minusta tarinan viesti on nimenomaan se, että Teräsmiehellä ei ole syytä ajatella olevansa yksin tai irrallaan kaikista muista. Me hyljeksityt sarjakuvanörtit tietenkin mielellämme samaistumme sellaisiin hahmoihin, mutta Teräsmiehen jos kenen pitäisi näyttää parempaa esimerkkiä.
Pahus. En voi kiistää tuota. Irrallaan muista olemisen teema kuitenkin liittyy Teräsmieheen siinä mielessä, että hänen kaksoishenkilöllisyytensä on ainakin pre-cris versiona, itsekin kuin ”sarjakuvanördelö”. Se helpottaa kummasti samaistumista, jos hahmossa, joka käytännössä kuin jumala, on myös heikko, kiusattu puoli. Byrnen mallipoika Clark ei oikein ikinä saanut minua samaistumaan hahmoon enää samalla tavalla kuin ennen, mutta ehkäpä se kertoo enemmän minusta itsestäni, kuin Teräsmiehestä. Toisaalta Teräsmies, jolla on pelkkiä onnistujan rooleja, ei ole kovin moniulotteinen.
-
Minun käsittääkseni ei. Teräsmiehellä oli jokin "Kryptonian code" joka kieltää tappamisen.
Saatat olla oikeassa. Perustan nimittäin väitteeni kanteen, jonka näin ja jossa Teräsmies sanoo tappavansa. Tosin tämähän ei tarkoita, että hän sisäsivuilla oikeasti tappaisi. En kuitenkaan enää löytänyt hakiessani sitä kantta, enkä siksi voinut tarkistaa, että mitä tarinassa tapahtui.
Irrallaan muista olemisen teema kuitenkin liittyy Teräsmieheen siinä mielessä, että hänen kaksoishenkilöllisyytensä on ainakin pre-cris versiona, itsekin kuin ”sarjakuvanördelö”.
Mutta pre-crisis Clarkin toimintahan oli näyteltyä! Osa Clarkin valeasua. Teräsmies ei oikeasti muuttunut kömpelöksi pukeutuessaan Clarkiksi.
Samaistuminen siis tapahtuu lähinnä niin, että Teräsmies samaistuu nördelöihin.
-
Mutta pre-crisis Clarkin toimintahan oli näyteltyä! Osa Clarkin valeasua. Teräsmies ei oikeasti muuttunut kömpelöksi pukeutuessaan Clarkiksi.
Samaistuminen siis tapahtuu lähinnä niin, että Teräsmies samaistuu nördelöihin.
En tietenkään tarkoittanut, että hän kirjaimellisesti muuttuu heikoksi, mutta katsos, samaistuminen on siitä ihmeellistä, että se toimii joskus molempiin suuntiin. Kiitos Kill Bill 2:n nykyään kaikki tietävät sen, että Clark on vain naamio ja Teräsmies oikea henkilö. Toisaalta en voi olla miettimättä, onkohan Quentin Tarantino koskaan lukenut post-crisis Teristä...?
-
Eli M.O.T: Vaikka Clark Kentillä on ystäviä, se ei tarkoita, että samat henkilöt olisivat myös Teräsmiehen ystäviä. Clarkia mahtaa joskus harmittaa, että hän ei ole superpersoonastaan yhtä irtonainen kuin esim. Philbert Desanex.
Paitsi tietysti MADissa, jossa Teris jätti vallankaappauksen kukistamisen tuonnemmaksi, koska hänellä oli teffit Lois Lanen kanssa.
-
Täsmennä vähän mitä tarkoitat loppusanojen holhoavalla asenteella.
Viittaan herra Elliotin sanoihin:
"Teräsmies oli yliarvostettu [ja] vähän turhantärkeä. Hän luuli ettei maailma tule toimeen ilman häntä."
Ottaen huomioon kuka puhuu, tämä on mitä ilmeisimmin tarkoitus tulkita paikkansapitäväksi arvioksi. Se kuitenkin kyseenalaistaa Teräsmiehen arvostelukyvyn käytännössä koko hänen olemassaolonsa aikana. Ikään kuin olisi tarvittu Alan Moore oikaisemaan tämä Teräsmiehen -- ja hänen faniensa -- hupsu ajattelutapa. En haluaisi kuulostaa John Byrneltä, mutta soisin hahmolle osoitettavan hieman enemmän kunnioitusta.
No, sentään häntä ei nimitelty vähättelevästi.
Anteeksi, minun olisi pitänyt puhua Bronze Age:n Kryptonista, eikä yleisesti pre-cris Kryptonista.
Kunhan et puhu yhdestä, ja sitten teeskentele tarkoittavasi toista. Jos Krypton oli sellainen, miksi se Silver Agen tarinoissa esitettiin, ei ole kohtuutonta sanoa, että oli lottovoitto syntyä Kryptonille. Tähän ei vaikuta mitenkään se, tulkitaanko "For the Man Who..." kuvaukseksi Bronze Agen Kryptonin vääjäämättömästä kohtalosta.
Perustan nimittäin väitteeni kanteen, jonka näin ja jossa Teräsmies sanoo tappavansa. Tosin tämähän ei tarkoita, että hän sisäsivuilla oikeasti tappaisi.
Kannessa: "Nyt aion tappaa!"
Sisäsivuilla: "Ehdin tänne ennen Loisia, koska hän tulee autolla, ja minä lensin! Nyt aion tappaa hieman aikaa!"
Mitkään kryptonilaiset koodit eivät tietenkään oikeasti estäneet Pre-Crisis-Teräsmiestä tappamasta. Kunhan vain ei erikseen mainittu, että Teräsmies tuossa juuri tappoi yhden tyypin. Esimerkkinä "Teräsmiehen paluu Kryptonille" (TM Spesiaali 2/92), jossa relevantti kohtaus on kätevästi selitetty ajatus- ja puhekuplin:
"KRYPTONIITTIA! Huomasin Kil-Lorin salakuuntelevan minua jo aiemminkin! Niinpä huiputin hänet aikaansaamaan täsmälleen saman ketjureaktion, joka aikoinaan tuhosi Kryptonin ja loi KRYPTONIITIN!"
"M-minä kuolen... aahh..."
-
Jos nomen est omen Supermanilla, niin sama juttu Luthorilla. Miehen nimihän on suomennettuna "Luthorin laki".
-
Tämä menee ehkä hieman ohi aiheen, mutta ostin Toveri Teräsmiehen innoittamana aiemmin ilmestyneen Teräsmiehen: Valtakunta ja voima. Huomasin pettymyksekseni kyseisen Dc- spesiaalin melkolailla heikkotasoisemmaksi kuin Punatähden pojan. Tarina operoi mielestäni liian kirjallisella pohjalla (miksi sotkea hyvä teksti kuvilla :P) ja oudon pseudofilosofisilla vesillä (ns. "Talk the talk but walk the walk"-syndrooma).
Ovatko nuo DC-spesiaalit yleensä ottaen enemmän tätä Valtakunta- osastoa vaiko Toveri Teräsmies- tyyppistä kamaa?
-
Valtakunta ja voima (Kingdom Come) ilmestyi neljässä osassa DC-spesiaalissa. Jos ostit vain yhden numeron, sinulla ei ole koko tarinaa ja jos ostit kaikki neljä, sinulla on jo melkein kaikki DC-spesiaalit. Kuudes oli Batmanin Etsivä 27.
Kyllähän tuota Kingdom Comea paljon hehkutettiin ja ostin kokoelman heti kun se ilmestyi. Visuaalisesti komea mutta tarinana pettymys. Olen ehkä lukenut noita vaihtoehtomaailmojan supersankareita liikaa.
Ahaa, yhden osan vasta ostin... noh, ilmankos tarinat jäivät lievästi sanottuna "ilmaan roikkumaan" :D
Kuvat tosin ovat erittäin kauniita.
Ehkä täytyy divareista vielä katsella ne loput osat, mutta tuon yhden perusteella eivät odotukset mitenkään hirveän korkealla ole. Oletko Joe muuten lukenut henkimaailman korkkaria (valon prikaati) ja jos olet niin onko hyvä? Lähimmässä divarissa nimittäin kaupitellaan kyseistä lehteä sopuhintaan...
-
Hyvähän Valon prikaati on, osta pois. Ja sarjan sotilailla on hyvä maku, lukevat 1940-luvun DC-lehtiä. Järkyttävää vain mitä se yksi teki All-Star Comics # 11:lle.
Kiitos vinkistä. Täytynee siis seuraavaksi investoida kyseiseen painotuotteeseen.
-
DC-spessuista on oma "yleisketju":
http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=822.0
Pyhitetään tämä ketju Teriksen olemukselle, Krypton -planeetan kuvaukselle, yms. Punatähden poikaan liittyvälle.
-
Aihetta sivuten, toisesta ketjusta...
Eikös se Byrnen Krypton ollut todellinen ja uus-silverage-versio oli henkiin herännyt Jor-Elin ihannemaailma?
Viittaat varmaankin usean vuoden takaisiin "Return to Krypton"-tarinoihin. Nekin ovat jo vanhentuneita, koska Mark Waidin Birthright on nykyään Teräsmiehen virallinen alkuperätarina.
http://www.comicbookresources.com/news/newsitem.cgi?id=3385
Accept no substitutes-'Birthright' is officially the DC Comics Origin of Superman.
-
Miksi Teräsmiehen vaihtoehtotarinat ovat parempia kuin kaanoniin kuuluvat tarinat?
Miksi samaa luovuutta ei sallita "oikeassa" universumissa? En usko jatkuvuuden siitä vaarantuvan.
Nämä tuon tuosta (kiihtyvällä tahdilla) tapahtuvat "rebootit" vasta ovatkin ällistyttävää sekoilua ja lukijaa hämmentäviä "remontteja".
Sama juttu kuin Dallasissa, kun käsikirjoittajat olivat maalanneet itsensä nurkkaan ja uusi season alkoi sillä että edeltävät tapahtumat olivatkin olleet vain Pamelan unta... Byrnen Teräsmieskin on siis jo menneen talven lumia ja nyt on totta Synnyinoikeus. Mitä?!?!
-
Mutta eihän se voi olla niin. DC:llä oli kai aikomus tehdä Birthrightista virallinen Teriksen synnyintarina, mutta näin ei kuitenkaan täysin ole tapahtunut.
Kuulemma IC:ssäkin viitataan Byrnen alkuperäistarinaan.
Eli ainakaan Birthright ei ole kumonnut MOSia...
-
Kuulemma IC:ssäkin viitataan Byrnen alkuperäistarinaan.
Lue se uudelleen, nyt kun tiedät, mitä tiedät Wandasta.
Äh, väärä tarina. Vaikka en olisikaan erityisen yllättynyt, jos DC olisi vedättänyt Waidia, hän kuitenkin antaa ymmärtää, että muutos tulisi olemaan vaiheittainen:
DC decided to be a little more circumspect about it and instead surprise fans with the building falllout to 'Birthright' as it pops up in the regular ongoing Superman monthlies
Tosin tuosta haastattelusta on kohta jo vuosi, joten luulisi jotain kehitystä jo tapahtuneen. Muistatko, millä tavalla IC:ssä olisi viitattu MoS:iin? Entä jos IC:n tapahtumat liittyvät asiaan -- siinähän yhden jos toisenkin Oikeuden puolustajan muistoja muunneltiin. "!dlrow ykcus a saw notpyrK, namrepuS"
-
Koska en ole lukenut IC:tä, niin en voi sanoa mitään selkeää, mutta kuitenkin Byrnen vanhat Clarkin vanhemmat esiintyvät siinä, eikä Birthrightin nuoret.
Tietenkin muutos voi tulla tänä vuonna mahdollisen Crisis kakkosen seurauksena. Joka tapauksessa toi vaiheittainen käyttöönotto selittäisi sen.
Oli muuten virkistävää katsastaa DC comicsin keskustelualueen Birthright-palsta. Byrne ei olekaan ainoa, jota haukutaan reboottien tekemisestä.
Supermanhomepagella (http://www.supermanhomepage.com/comics/comics.php?topic=articles/birthright) muuten on hyvä kirjoitus Birthrightin ja jatkumon ristiriidoista. Mutta oletkin varmaan sen jo lukenut.
-
Kuriositeetti: Punatähti-alppari teki jotain, mitä en muista hetkeen tapahtuneen. Eräs (työ-)tuttavani oli junassa saanut käsiinsä ko. eepoksen, lukenut sen ja niin paljon pitänyt, että tuli kyselemään, mitä kannattaisi lukea seuraavaksi. Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että ko. heppuli väittää ettei ole käytännöllisesti katsoen koskaan lukenut sarjakuvia. Aika mielenkiintoinen juttu.
-
Koska en ole lukenut IC:tä, niin en voi sanoa mitään selkeää, mutta kuitenkin Byrnen vanhat Clarkin vanhemmat esiintyvät siinä, eikä Birthrightin nuoret.
Ah, hyvä pointti. "!atlimmehnav näätsiäki tävättyän titneK, ikkiak ieH"
Toisaalta, kuten eräs toinen viime vuoden hittisarjoista opetti, jos jotkut hahmot eivät jatkumon kronologian mukaan olekaan niin vanhoja kuin tarina edellyttää heidän olevan, ratkaisu on se, että blah blah pseudotiedettä. Jos Birthright aiotaan liittää jatkumoon, niin tuollaiset pikkujutut eivät ole mikään este.
Supermanhomepagella (http://www.supermanhomepage.com/comics/comics.php?topic=articles/birthright) muuten on hyvä kirjoitus Birthrightin ja jatkumon ristiriidoista. Mutta oletkin varmaan sen jo lukenut.
Itse asiassa en. Ottaen huomioon, että Birthrightin ei ollut tarkoitus kuulua olemassaolevaan jatkumoon, vaan olla/aloittaa oma jatkumonsa, tuollainen tuntuu aika turhalta pilkunviilaukselta. Mutta Internetissähän tässä ollaan, joten luetaanpas...
Entä muuten Superman/Batmanin tuore Terästyttö-tarina? Osaako kukaan sanoa, miten se suhtautuu Byrnen Kryptoniin?
-
Ei oikeastaan mitenkään. Annetaan ymmärtää että tyttö oli kotoisin Kryptonilta, että hänen isänsä uskoi Jor-Eliä ja rakensi isomman laivan, johon isä huijasi Karan, väittäen että aluksia on lisää, ja että hän seuraa perässä. Aluksessa ei ollut omaa moottoria, vaan se lähti planeetan räjähdyksestä saadulla voimalla ilmaan.
"Moi, mä oon sun serkku"-keskustelua Teriksen ja tytön välillä ei käännetä, ja ekan numeron perässä sanotaan vain että tyttö on Zor-El, Kryptonista. Ei kuusta tai naapuriplaneetalta.
Toisessa numerossa on myös kaksi kronologiavirhettä; Krypto asuu Yksinäisyyden linnakkeessa, ja Teriksen sanojen mukaan "Vihaa kaikkia". Teen Titanseissa, jo puoli vuotta aiemmin Teris on kuitenkin antanut koiran Teräspojalle, ja koira selkeästi tykkää tästä. HIRVEÄÄ! :P
Toisessa numerossa Batman ja Kara menevät halliin, jossa näkyy myös patsaat/hologrammit Teriksen vanhemmista. Ne ovat Waidin versiosta, isän rinnassa on 'S' merkki, ja vaatteet muistuttavat Teriksen omia, miinus alushousut. Asussa on myös muita poikkeamia; 'S' kilven alta nousee 'V' merkki, joka nousee aina olkapäille ja punaisen viitan alle. Jalassa on punaiset kengät, jotka tuovat mieleen pikkuisen keskiaikaiset säärystinsuojat yläosaltaan.
Äidin vaatteet näyttävät keskiaikaisen hienostorouvan puvulta. Batman ihmettelee, tuovatko patsaat Karan mieleen muistikuvia (tyttö kärsii amnesiasta). Tämä sanoo, että eivät paljoa, mutta tiedän heidän olevan setäni ja tätini.
Tosin Batman sanoo heti tälle että sai tämän kiinni valheesta; "Teräsmies -- Kal-El -- ei ole varma että ne heijastavat todellisutta".
Patsaat siis ovat mahdollisesti oikeanlaiset, tai sitten ei.
Kaikenkaikkiaan numeroista ei käy ilmi onko Waidin tarina totta vai ei - joitain numeroita aiemmin - numerossa 200 - Teris oli leikkinyt aikavirrassa ja häntä oli varoitettu että jos ei ole tarkkana, voi vahingossa palata eri aikavirtaan josta lähti, ja että muistot muokkautuisivat sopimaan uuteen aikavirtaan. Matkalla Teris, hetken aikaa, muistaa/näkee GA-Teriksen, Byrne-Teriksen ja Waid-Teriksen muistot / kuvat, kaikki piirretty silloisella piirrostyylillä. Teris palaa nykyaikaan, ja ilmeisesti hän tietää että hänen muistinsa on vähän mäsä.
Numerossa Batman onnistuu myös huijaamaan tytön kertomaan asioita, jotka tekevät hänen tarinansa kyseenalaiseksi, mutta ei pysty todistamaan sitä oikeaksi tai vääräksi. Tämä itse myös tekee asioita joita ei välttämättä luulisi oppivan niin nopeasti - vaikka se ei välttämättä olekkaan mahdotonta.
Numerossa kolme alkaakin sitten mätkintä, joten sitä tuskin kannattaa enään käydä läpi. Tytöllä kuitenkin on amnesia, ja hän ei muista äitinsä nimeä (isän kyllä, eli Jor-Elin veljen). Aika sopivaa, vai mitä? Ja vain vuosi takaperin näimme edellisen Terästytön, joka väitti olevansa sukua Terikselle (olisiko ollut tytär?).
Ilmeisesti DC ei ole vielä päättänyt jääkö tyttö vai lähteekö. Mutta kun edellisenkään Terästytön kohtaloa ei ole vielä selitetty - tämä näkyi vain muutama numero aiemmin vapauttamassa Teris vankilasta - niin tämä on aika pitkä miinus. Varsinkin kun sama henkilö käsikirjoitti molemmat tarinat.
-
Matkalla Teris, hetken aikaa, muistaa/näkee GA-Teriksen, Byrne-Teriksen ja Waid-Teriksen muistot / kuvat, kaikki piirretty silloisella piirrostyylillä. Teris palaa nykyaikaan, ja ilmeisesti hän tietää että hänen muistinsa on vähän mäsä.
Tämä olisi se oleellisin asia. Birthrightia ollaan selvästi edelleen ujuttamassa jatkumoon. Ilmeisesti ajatellaan, että lukijoiden päiden sekoittaminen yli vuoden kestävällä siirtymävaiheella on turvallisempi ratkaisu kuin vanhan jatkumon heivaaminen pihalle kertaheitolla. Ja tietysti pitää jättää auki se mahdollisuus, että koko suunnitelma perutaan kesken kaiken, kuten Return to Kryptonin kanssa tehtiin.
-
Eikös jo suomeksi julkaistuissa Teräsmiehissä tullut ilmi, että kryptonilaiset eivät kyenneet avaruusmatkailuun jonkin geneettisen ominaisuuden vuoksi? En sitten tiedä, oliko tämä ajatus jo Byrnellä (kun en oo lukenu World of Kryptonia), mutta sillähän selitettiin sitä, että Teräsmies on oikeasti ainoa kryptonilainen.
-
Return to Kryptonin piti olla "virallinen" aikajana? Milloin päätettiin että ei tehdäkään?
Hyvä Welzu, olet oikeassa. Kryptonilaiset oli sidottu planeettaansa Eredicatorilla, Teriksen DNA'ta oli muokattu että tämä ei koskenut häntä.
Mutta toisaalta, tyttö ei lähtenyt planeetalta; planeetta pamahti hänen ympäriltään, ja kapseli peittyi asteroidin peittoon, kun planeetan osia kokoontui yhteen. Täten tyttö itseasiassa "jätti" planeetan vasta kun Kapt. Atomi tuhoaa sen juuri ennen Terran ilmakehää.
Toisaalta, tämäkin voi olla hämäys. ::)
-
Return to Kryptonin piti olla "virallinen" aikajana? Milloin päätettiin että ei tehdäkään?
Varmaankin joskus Return to Kryptonin ja Return to Krypton 2:n välissä. Kyseessä oli selvästi jonkinlainen Birthrightin edeltäjä -- kokeiltiin kepillä jäätä, voitaisiinko Teräsmiehen alkuperää muuttaa Silver Agemaisemmaksi. Tietty osa fanikunnasta on koko ajan haikaillut kaiken maailman Terästyttöjen ja Teräskoirien perään, ja Byrnen versio oli suunniteltu eliminoimaan sellaiset.
En tiedä, miksi suunnitelmia ei silloin viety loppuun -- ehkä yksinkertaisesti sen takia, että tämä "eivätkö muistoni olekaan aitoja, mitä häh?"-lähestymistapa on aivan liian sekava. Nyt ilmeisesti DC ei enää ole huolissaan sellaisesta. Kaaos vallitkoon, tulkoon Kriisi...
Tai sitten ei vain haluttu luopua Byrnen Kryptonin ulkonäöstä. Sehän on ihan designin kannalta paljon kiinnostavampi kuin Silver Agen Krypton, Birthrightin kammotuksesta puhumattakaan. Sitä tulee ikävä, nyyh.
-
Byrnen Krypton ja paljon muutakin oli suunniteltu pitkälti Teräsmies-elokuvien pohjalta. Niin mies ainakin itse on sanonut.
No, olihan niillä sellaiset kaavut tai kauhtanat. Onneksi Byrne kuitenkin panosti hieman siihen suunnittelutyöhön, leffan kryptonilaiset nimittäin näyttivät joltain new age -kulttilaisilta, jotka käyttivät mielialakristalleja rakennustarvikkeina. Niiiin 70-lukulaista.
-
DC: "Olemme ymmärtäneet, että asiakkaamme haluavat ennen kaikkea hyviä tarinoita. Tästä lähtien keskitymme laadukkaaseen, piirrosta tukevaan kerrontaan, joka antaa lukijalle tyydytyksen tunteen miellyttävästä lukuhetkestä. Emme enää sekoita heidän päätään aina vain sekavimmilla syntytarinoilla, yhtä aikaa olemassa olevilla vaihtoehtotodellisuuksilla ja tarinakaarien ristiriitaisuksilla. Keskitymme siihen, missä olemme hyviä ja karsimme turhat pois. Haluamme, että lukija jännittää, itkee, nauraa ja hämmästyy DC:n lehtiä lukiessaan. Olemme vihdoinkin tajunneet, kuka DC:n universumissa on tärkein hahmo. Hän on lukija. Kiitos."
Aprillia. Syö silliä. Tiedän, yllä oleva oli raakaa pilaa.
Luin jostain, että ensi vuonna menee taas kaikki uusiksi ja alkaa joku halvatun Hyper-Crisis.
Huokaus. Jos vihdoinkin lukisi sen Tolstoin Sodan ja rauhan.
-
Luin jostain, että ensi vuonna menee taas kaikki uusiksi ja alkaa joku halvatun Hyper-Crisis.
Tuskin joudutaan tätä odottamaan ensi vuoteen. Itse asiassa DC pistää oikein ison vaihteen päälle ja kaikki alkaa tänä vuonna pian ilmestyvästä Countdown-lehdestä (olikos siinä 80 sivua ja hinta vain dollarin?). Huhtikuussa päivänvalon näkee sitten joukko uusia tarinakokonaisuuksia, jotka kaikki ravistelevat tiettyjen hahmojen elämää ja tuo peliin uusia ja tämä kaikki sitten kai päättyy Crisis kakkoseen.
Ehkä.
-
Olen tehnyt vähän läksyjä. Asiantuntijat ovat tässä todenneet mm. seuraavaa:
Weltzu: "
Crisis viittaa DC:n maxisarjaan vuodelta 1985 nimeltään Crisis on infinite Earths, jossa koko DC universumi pistettiin palasiksi ja koottiin uudelleen. Tyhjennettiin siis pöytä ja aloitettiin alusta. Tämän seurauksena mm. Byrne uudisti Teräsmiehen
- - -
Myöhemmin Teräsmies pehmeni. Byrne siis hyppäsi uudistuksessaan yhden vaiheen yli ja siirtyi suoraan alkuperäiseen ideaan.
- - -
DC:llä oli kai aikomus tehdä Birthrightista virallinen Teriksen synnyintarina, mutta näin ei kuitenkaan täysin ole tapahtunut."
Rami: ""For the Man Who Has Everything" on yksi kaikkien aikojen parhaista Teräsmies-tarinoista. Moorella oli hyvä ote Teräsmieheen, vaikka "Whatever Happened to the Man of Tomorrow" suhtautui loppusanoissaan hahmoon ehkä hieman liian holhoavasti. Holhoavasta asenteesta en todellakaan pidä. Mutta jos Byrne otti Kryptonin kohdalla tietoisesti mallia Moorelta, se oli yksi fiksuimmista asioista, mitä hän on urallaan tehnyt."
Katselin ja lueskelin noita syntytarinoita, Krypton -tarinoita yms. sälää. Korjatkaa mitä menee metsään.
1. Teräsmies (syntytarinoineen) oli Siegelin ja Shusterin (1940 -luku)
2. Alkuperäisten tekijöiden myötävaikutuksella ja Wayne Boringin piirrännässä saaga kehittyi. Jimmy Olsen, kryptoniitti, yms. tuli mukaan. Teräsmies lakkasi hyppimästä ja oppi lentämään. Comics Code...(40-luvun loppu ja 1950 -luku)
3. Curt Swanin piirtämä (ja Julle Schwartzin toimittama) sekä useiden kirjoittajien "hömppäteris". Runsaasti oheiskertomuksia, supereläimiä yms. Alkuperäinen syntysaaga, mutta Krypton -planeetan tarina laajenee muihin pelastuneisiin. Terästyttöä, Teräspoika -jatkumoa, yms. (60- ja 70-luku)
4. E. Nelson Bridwellin kirjoittama 12 osainen Krypton tarina (Suomessa Teriksen lehdessä 4-6/82), Swan edelleen piirtäjänä. Teräsmiehen sukupuu hahmottuu hyvinkin tarkaksi.
5 Kriisi. For the Man Who Has Everything (Lieneekö ilmestynyt suomeksi? Superman Annual #11, 1985) Written by Alan Moore. Art by Dave Gibbons
6. Byrnen panos hahmoon. Suomeksi mm. "Legendan synty" 1-2 -87, "Varjo menneisyydestä" 4/87 ja " Krypton" 9-11/88. Uusi sukupuu ja modernimpi/uskottavampi Kryptonin historia. Teriksen voimat selitetään uudella tavalla, Teris lähtee matkaan jo ennen syntymäänsä(!) eikä sylivauvana. yms.
7. Teris kuoli ja syntyi (kloonattiin) uudelleen 1993
8. Mark Waidin - Birthright/ joka pyörii parhaillaan Synnyinoikeutena suomeksi.
Tämän lisäksi useita "hämäystarinoita" kuten vaikka tuo Red Son. Omia lemmikkejäni ovat vanhemmat: Teris 3/69 juttu (Swan?) "Kadonneiden, hukkuneiden tai varastettujen 100 vuoden takia" - josta Red Son on ripattu lähes täysin. Sekä "Miljoonen Teräsmiesten maailma", jossa kerrotaan planeetasta, jolla kaikki pukeutuvat Teris asuun, ja jota johtaa hitler-viiksinen pieni ukkeli (Wayne Boring, Teris 10/66). Samassa lehdessä on myös juttu "Kryptonin toisen tuhon salaisuus".
Byrne tosiaan otti osviittaa leffan designista ja Superman -leffa-albumissa on kuvia joistakin aiemmista Teriksen Kryptoniltalähtöversioista. Tuota synnyinoikeutta en ole vielä jaksanut.
Luulenpa tosiaan, että monikaan 1960-luvulla (tai sitä ennen) syntynyt, ei ole näissä pysynyt perässä, koska esim. tuon Byrnen jutun ilmestyessä sitä oltiin jo ohi teräsmies-iästä. Toisaalta, on sitten uskollisia faneja jotka ovat jaksaneet nämä kaikki kommervenkit katsella läpi. Itse olin näköjään hankkinut mainitut Byrne-numerot koska niissä oli Moebiuksen ja Bollandin Teris-pin uppeja :P
-
For the Man Who Has Everything (Lieneekö ilmestynyt suomeksi? Superman Annual #11, 1985) Written by Alan Moore. Art by Dave Gibbons
Ei valitettavasti. Toinen Mooren tarina Whatever Happened to the Man of Tomorrow ilmestyi numerossa 12/86. Sen piirsi Curt Swan. Kannattaa metsästää divareista.
Teris lähtee matkaan jo ennen syntymäänsä(!) eikä sylivauvana. yms.
Täh? ??? Menikö se Byrnen versio tosiaan niin?
-
Juu. Kyllä Teräsmies Byrnen versiossa syntyi vasta, kun Kentit avasivat sen keinokohdun.
Alan Mooreahan kaavalitiin ennen Byrneä Teriksen uudistajaksi. En muista enää miksi se ei ruvennutkaan kirjoittamaan, mutta harjoitteli noilla kahdella tarinalla (joista suomennetun olen lukenut).
Luulenpa tosiaan, että monikaan 1960-luvulla (tai sitä ennen) syntynyt, ei ole näissä pysynyt perässä, koska esim. tuon Byrnen jutun ilmestyessä sitä oltiin jo ohi teräsmies-iästä.
Byrnen rebootti aiheutti siinäkin hämäännystä, että melko pitkään DC:n oheistuotteet (lelut kai lähinnä) olivat vanhan Teriksen, mutta sepä ei enää sarjakuvissa seikkaillutkaan. Ja tietenkin elokuva-Teris oli myös vanha ja viimeinen elokuvahan tuli sen jälkeen, kun uudistus oli tehty.
-
Muistaako muuten kukaan sellaista, ilmeisesti Silver Age -jatkumoon kuulunutta, tarinaa, jossa Teräsmiehen kapseli laskeutui ensiksi jollekin toiselle planeetalle (isolle asteroidille?), missä sankarimme eli ja seikkaili vanhukseksi saakka, mutta lopulta hän jotenkin jälleen joutui takaisin kapseliin tämän ensimmäisen maailman räjähtäessä (?) ja taantui taas vauvaksi - ja vasta sitten kryptonilainen Maahan-muuttajamme tippui keskelle Keskilännen peltomaisemaa.
Muistan tällaisen joskus lukeneeni...
-
Lurker, se on juuri tuo mainitsemani Teris 3/69 -juttu.
Ja vaikka Byrnen teräsvauva ei ollutkaan vielä syntynyt se näytti ihan joltain muutaman kuukauden ikäiseltä. Paitsi, että Byrnen piirtämä vauva on (tyylistä/piirustustaidosta johtuen?) tosi huvittavan näköinen. Pienipäinen ja matalaotsainen.
-
Lurker, se on juuri tuo mainitsemani Teris 3/69 -juttu.
Siinä tapauksessa Red Son ei ole ripattu siitä läheskään täysin, koska lopputwisti oli Grant Morrisonin ehdotus, kun Millarin tarina oli jo melkein valmis. Oikeasti se on ripattu Superman #300:sta (http://superman.ws/tales2/2001/), kuten Millar itse on kertonut (http://theages.superman.ws/History/redson/).
-
Olen tehnyt vähän läksyjä. Asiantuntijat ovat tässä todenneet mm. seuraavaa:
7. Teris kuoli ja syntyi (kloonattiin) uudelleen 1993
Itseasiassa se ei mennyt ihan noin. Seuraa spoilereita. Teris kuoli Doomsdaytä vastaan, ja hänet haudattiin. Pian sen jälkeen alkaa ilmestyä uusia Teräsmiehiä; fasistinen Teris, joka polttaa käden pois jos kantaa laitonta asetta, kyborgi-Teräsmies, kloonattu Teräsmies (joka tosin on vasta 15v vanha) ja metallipukuinen Teräs, joka kantaa Teriksen viittaa osoituksena velastaan tätä kohtaan (mutta jonka lehdistö leimaa vain yhdeksi Teräsmies-kopioksi, koska meedio sanoo tällä olevan "Teräsmiehen sielun").
Fasisti ja kyborgi ilmoittavat kummatkin olevan alkuperäinen Teräsmies, jotka kärsivät demntiasta. Fastisti kertoo että hän parani, mutta muisti meni. Loisille hän kertoo, että ei muista paljoa menneisyydestään, ainoastaan muistikuvia Kansasista. Kyborgi ilmoittaa, että myös hän on oikea Teris; mutta paljoa ei ole muistosta jäljellä. Tiedemies Hamilton vahvistaa; tämän teknologia on kryptonilaista, ja dna samaten. Hän pelastaa vielä presidentin, ja pääsee näin "viralliseksi" Teräsmieheksi.
Kloonattu Teris ei väitä olevansa alkuperäinen, mutta kuitenkin yhtä hyvä kuin alkuperäinen, ja Teräs vain sanoo tekevänsä parhaansa täyttääkseen Teriksen aukon.
Teriksen hauta avataan, se on tyhjä.
Samaan aikaan fasistin asustamasta Yksinäisyyden Linnakkeesta pakenee joku asevarastoon, mistä pöllii mechan ja lähtee kävelemään merenpohjaa pitkin kohti Metropolista. Pari viikkoa myöhemmin se saapuu Metropolisiin, missä Terästyttö, klooni ja Teräs hakkaavat sen kappaleiksi, ja sisältä paljastuu vielä yksi Teräsmies, joka on pukeutunut kokonaan mustaan, ja rinnassa on hopeinen 'S' logo ja päässä pitkä letti. Hänellä ei ole voimia, mutta ilmoittaa olevansa kuitenkin Teräsmies.
Mongul hyökkää Central Cityyn, kyborgi osoittautuu Teriksen vanhaksi viholliseksi joka yritti saada itsensä luotettuun asemaan. Fasisti osoittautuu Eredicatoriksi, kryptonilaiseksi..err.. laitteeksi joka on ottanut ihmisen muodon ja kuvitteli itseään Terikseksi. Klooni ottaa itselleen Teräspojan nimen, ja Steel menettää 'S' logon rinnastaan (mutta saa sen pari vuotta myöhemmin takaisin). Musta Teris on alkuperäinen, mutta pitkä uni (hän ei ollut kuollut, vaan joutunut jonkinlaiseen koomaan, josta Yksinäisyyden Linnake ja Eredicator oli hänet parantanut, mutta sivuseurauksena Eredikaattorille oli käynyt vähän höpsösti) oli tyhjentänyt patterit ja meni viikkoja ennenkuin voimat palasivat.
The end.
-
VAIKKA olen lukenut ison osan tuosta, täytyy sanoa, että Justenin versio oli todella hauska lukea. Nauroin ääneen avokonttorissa... ;D
...ja juu, edellisen lutettuani täten virallisesti totean, että minäkin olen Teräsmies. Ihan totta. ;D ;D ;D
-
Lurker, se on juuri tuo mainitsemani Teris 3/69 -juttu.
<snip>
Oho! Tarina on todellakin jäänyt mieleen, vaikka olen lukenut sen vuosikymmeniä sitten. Mikä tietenkin todistaa, että kyseessä on poikkeuksellisen hyvä tarina.
"Ennen vanhaan" oli paljon myös pöhköjä Teräsmies-tarinoita. Yksi mieleenpainuvimmista oli se, kun jokin olento antoi Teräsmiehelle moninkertaiset voimat. Teräsmies mm. käänsi Shakespearen kootut sukupuuttoon kuolleiden jättiläisten kielelle (tietenkin jättiläismäisellä kirjoituskoneella). Olento suuttui ja palautti Teräsmiehen voimat (tämän helpotukseksi) normaalille tasolle.
Ja kuinka moni muistaa, että Kryptollakin oli oma pakopaikkansa: Yksinäisyyden koirankoppi (totta!).
(http://theages.superman.ws/krypto/doghouse.jpg)
-
Hehee. Tuo avaruuskoirankoppi on hauska. Aivan toisin kuin Superman: True Brit, jonka rinnalla Red son on vähintään Millerin alkuperäisen Yön ritarin paluun tasoa. Monty Python-historioitsija Kim "Howard" Johnson on todella kökkö, eikä "with some help by John Cleese" auta yhtään. Superplatku sarjakuvittaja John Byrne työstää jopa normaalikykyjensäkin alapuolella, eikä Mark Farmerin tussaus avita. Rahallakaan ei saa kaikkea. Edes näin paljolla rahalla mitä tähän kammotukseen on ilmeisesti, ilmiselvästi tuhlattu.
-
Kaivoin esiin pari Waidin haastattelua aiheesta. Kummassakaan hän ei väitä että Birthright olisi osa virallista jatkumoa.
Siteerasin jo aiemmin Waidin haastattelua (http://www.comicbookresources.com/news/newsitem.cgi?id=3385), jossa hän väittää juuri niin. Laajempi sitaatti ehkä selventää, miksi Waid ei ilmoittanut asiasta aiemmissa haastatteluissaan:
Accept no substitutes-'Birthright' is officially the DC Comics Origin of Superman. I wish we could have simply said that up front nine months ago when the series began, but overall plans for Superman in 2003 were still somewhat in flux, so DC decided to be a little more circumspect about it and instead surprise fans with the building falllout to 'Birthright' as it pops up in the regular ongoing Superman monthlies.
-
Punatähden pojan arvostus on kaiken aikaa noussut. Siitä taisi tulla ihan klassikkotarina - ja ansiosta. Good Fellowsin ikkunassakin oli komia figuuri tästä vaihtoehto-Teriksestä.
Opus mainitaan DC:n After Watchmen -sivullakin, scifi-osastolla.
-
Vaatimattomat kolme vuotta ilmestymisestään ja Teräsmies: Neljä vuodenaikaa päätyi käsiini.
Ellei opus olisi ulkoisesti näyttänyt niin hyvältä, olisin saattanut tekijöistä huolimatta jättää sen hyllyynsä. Opus oli kuitenkin varsin mainio, lähes taidekirjaksi luokiteltava. Kovakantinen lieneekin ainoa fiksu julkaisumuoto tällaiselle tarinalle, jossa aukeamia käytetään varsin tuhlailevaisesti.
Teräsmiehen syntytarina oli kyllä kirjoitettu jo niin monta kertaa aiemmin, ettei tämä sillä rintamalla paljoa antanut. Tim Salen kuvitus oli kuitenkin täydennetty onnistuneella värityksellä, joten kyllä sen helposti luki loppuunsa.
-
No jopas, minäkin sen luin pari päivää sitten. Komeasti piirretty ja kirjoitettu. Nythän sitä saa suht' edullisesti divareista, kun sitä myydään tukusta kympillä kauppoihin. Ilmeisesti Egmontin poistoerä on nyt markkinoilla, koska muitakin kovakantisia on divareitten hyllyissä.
-
lähinnä oikeaa ketjua tämä lieneepi...
On vuosi 1934, Jerry Siegel on kehitellyt Superman nimisen hahmon ja lähestyy kirjeellä Buck rogers stripin piirtäjää, Russell Keatonia.
Mutta tarina ei ole aivan se minkä tunnemme.
Teräsmies, Huomisen mies (http://www.lettersofnote.com/2010/01/superman-man-of-tomorow.html)
ottaen huomioon nykyisen oikeudenkäyntikalabaliikin jossa DC ja perikunta vetävät kissoilta häntiä irti tämä on tulossa
(tai siis onkin mutta Oikeastaan sen "toisen" hahmon kautta, alkaen paloliittiselta ajalta. Ainakin Morrisonin mukaan)
-
lähinnä oikeaa ketjua tämä lieneepi...
On vuosi 1934, Jerry Siegel on kehitellyt Superman nimisen hahmon ja lähestyy kirjeellä Buck rogers stripin piirtäjää, Russell Keatonia.
Ehkä sopii tännekin. Olet kuitenkin pari vuotta myöhässä, sillä aiheesta keskusteltiin Vanhat Teräsmiehet (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,5082.msg225889.html#msg225889) -ketjussa jo vuonna 2008.
-
Amazing Heroes # 136, jossa Ordway kertoo halunneensa piirtää Voimatyttöä. Toisessa kappaleessa hän sanoo että Voimatyttö olisi löydetty alasti. Jerry, sinä sika!
Ei takuulla olisi mennyt läpi sensuurista. Nykyinen Terästyttö (jonka ikä vaihtelee aikalailla kun alkujaan oli n. 16-vuotias ja nyt on n. 14-vuotias (ilmeisesti DCllä halutaan yhyttää Damien ja Kara)) oli ensiessintymisessään aika vaateeton mutta eipä mitään kummempaa näkynyt.
-
Vaikka puhekuplilla, joita on jenkeissä lisätty kun siellä on julkaistu Milo Manaran albumeja.
Ei kai alppareissa?
Heavy Metalleissa kyllä, mutta ymmärtääkseni alpparit ovat olleet moisesta säädöstä vapaita.
-
On niitä alastomia ihmisiä nähty koko perheen lehdissä ennenkin. Tietyt ruumiinosat ovat olleet sopivasti piilossa.
On toki mutta PGn peittämiseen tarvittaisiin aika iso puhekupla.
Damien oli jossain hiljattain selvästi pihkassa Karaan, jonka tietysti kiisti täysin. Damien ei ole vielä murrosiässä.
Oli ainakin BLn aikaan ja myös ed. Robin oli ehkä hiukan pihkassa Karaan (tosin se oli Teris/Battis-lehdessä joka ei seuraa perusversumia). Eipä Karakaan uusimmassa lehdessään ole juuri 12-14-vuotiasta vanhempi.
-
Tuli luettua Superman Secret Origin ja ainakin minusta oli aikamoista huttua jota ei piirrosjälki edesauttanut yhtään, Teris oli ruipelo ja ilmeisesti kunnioitettiin Christopher Reeveä ja tarina oli laimeata joka ei tuonut mitään uutta Terikseen.
-
Mitä yhteistä on Rorschacilla, Rocky Horror Picture Show:lla, suurella voimalla, narkkarilla, Bob Dylanilla ja J.M.S.:llä?
-No Teräsmies tietenkin! Teräsmies pitää näistä kaikista! Eikun siis...
Superman Earth One eteni sitten toiseen volumeen. Tämä on juuri sitä Teräsmiestä, mitä minä haluan lukea. Ensimmäinen volume oli vasta lämmittelyä. Nyt J.M.S. vie osin kieroutuneet Teräsmies visionsa sille leveilille, jonne ne kuuluu.
Mies onnistuu jotenkin yhdistämään kokonaisuuteen Silver Age aikojen ja Donnerin Teräsmiehen viehätyksen, ja sekoittaa siihen suuren voiman, ja sen mukana tulevan vastuun. On minusta huomattavasti vakuuttavampaa, että kun mies joka pystyy sytyttämään veden tuleen samalla kun tuhoaa kokonaisen planeetan viikossa, kertoo suuresta voimasta, joka tuo mukanaan suuren vastuun.
Grounded oli minusta erittäin huono, ja jokseenkin tylsä, hajuton, mauton ja epäonnistunut. Mutta tässä on sitä jotakin. J.M.S.:ltä on selvästi jäänyt jotain käteen Supreme Powerin, Spider-Manin ja Before Watchmenin myötä. Jos ei muuten, niin ainakin uusi toimiva rakenne Teräsmiehelle.
-
Superman Earth One eteni sitten toiseen volumeen. Tämä on juuri sitä Teräsmiestä, mitä minä haluan lukea. Ensimmäinen volume oli vasta lämmittelyä. Nyt J.M.S. vie osin kieroutuneet Teräsmies visionsa sille leveilille, jonne ne kuuluu.
Vol 2 tuli jo aikoja sitten ja Vol 3 on teaser-asteella. Hyvää tavaraa JMSltä kyllä tulee.
-
Vol 2 tuli jo aikoja sitten ja Vol 3 on teaser-asteella. Hyvää tavaraa JMSltä kyllä tulee.
No hyvä sarjakuva ei koskaan saa liikaa mainosta. Enkä edes muista että missään olisi aihetta käsitelty. Olikos Kvaakissa ketjua Earth One Supermanille? Edes sille alkuperäiselle?
-
"Vanhat Teräsmiehet".
Ja JMSn Teris kuuluisi oikeastaan yleiseen Teräsmies-ketjuun.
-
Taas kommentoin vanhoja. DC ei saanut lupaa käyttää elokuvien Kryptonia sarjakuvassa. Byrne olisi tehnyt 70-lukuista new age Kryptonia jos olisi saanut.
Tämä selittääkin sitten sen jossain toisessa ketjussa ihmettelemäni asiaintilan, jossa 70-luvun elokuvien visuaalisella ilmeellä ja juonielementeillä ei ollut paljoakaan vaikutusta samanaikaiseen sarjakuva-Terikseen. Ainakin kaksi ensimmäistä elokuvaa olivat niin suosittuja, että olisi luullut sarjakuviin äkkiä omaksutun filmeistä tuttuja juttuja.
-
Taas kommentoin vanhoja. DC ei saanut lupaa käyttää elokuvien Kryptonia sarjakuvassa. Byrne olisi tehnyt 70-lukuista new age Kryptonia jos olisi saanut.
Mistä tää tieto on? Byrne on kyllä ite maininnut, että ois halunnut tehdä ekasta elokuvasta sarjakuvasovituksen, mutta ei saanut. Oikeuksista ei siinä puhuttu mitään. Ja rebootin jälkeen harmitteli, kun DC piti pre-Crisis Teräsmiestä "elossa" mainoksissa ja lisenssituotteissa eikä promonnut uutta Teräsmiestä.
-
Tämän http://kupps.malibulist.com/2009/09/09/its-a-world-of-krypton-afterall/ mukaan Puzo ei sallinut sarjakuva-adaptaatiota ja Byrnen Krypton lainasi elementtejä leffasta.