Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Toimintasarjakuvat => Aiheen aloitti: kalmakoura - 13.10.2003 klo 22:54:20
-
http://www.gijoecomic.com/ ahh kunpa egmont alkaisi julkaista tätä suomen kielisenä palaa hyvät lapsuus ajan muistot mieleen :) kun huomasin tämän asian.
Edit: Isoja kirjaimia otsikkoon.
-
http://www.gijoecomic.com/ ahh kunpa egmont alkaisi julkaista tätä suomen kielisenä palaa hyvät lapsuus ajan muistot mieleen :) kun huomasin tämän asian.
Juu on itekkin tullut noita ostettua, kun Action Force oli pienempänä juuri se lempi lehti. Ei nuo uudet kyllä ihan vanhojen veroisia ole, mutta suosittelen silti.
-
http://www.gijoecomic.com/ ahh kunpa egmont alkaisi julkaista tätä suomen kielisenä palaa hyvät lapsuus ajan muistot mieleen :) kun huomasin tämän asian.
Juu on itekkin tullut noita ostettua, kun Action Force oli pienempänä juuri se lempi lehti. Ei nuo uudet kyllä ihan vanhojen veroisia ole, mutta suosittelen silti.
-
dodii sainpas sotkettua vastaukseni mut täs uudemman kerran eli tulee nuoruusvuodet mieleen kun AF.ään törmää.Olin AF.n kestotilaaja aikoinaan mut armeija tais sit keskeyttää/lopettaa mielenkiinnon sarjixia kohtaan kunnes ne o palannu omien lasten kautta mieliin kun he lukevat tai oikeastaan repivät omia sarjixiaan.Olis vissiin aika kaivaa AF kokoelma varastosta esiin ja verestää muistoja.Täytyy varmaankin täydentää puuttuvat vuosikerrat jos oikein muistan nii -93-95.Siirränpä tän linkin suosikkeihin jos vaik palaan rikospaikalle myöhemmin.Smoi.
-
Paramount Picturesin tallissa valmisteilla oleva G.I. Joe -elokuva on saanut uuden käsikirjoittajatiimin: David Elliottin & Paul Lovettin.
Samaisen uutisoinnin yhteydessä elokuvan tuottaja, Lorenzo Di Bonaventura, kumosi jyrkästi myös huhun jonka mukaan G.I. Joesta oltaisiin tekemässä komediaa.
Egmont-kustannus
Vai ollaan tästäkin sitten puuhailemassa leffaa. Ymmärrän kyllä hyvin komediahuhut ja luulisi, että ei tuommoista leffaa voi tehdä nyt ihan pokalla naamalla "aikuisille". Laukoohan ne sarjakuvatkin jo sen verta paljon vitsejä ;)
Mutta saapa nähdä millaisen sopan aikaan saavat. Oli muuten penskana meikäläisen lemppari sarjis. Ninjojakin oli vaikka muille jakaa. Harmi vaan, että jotenkin salaperäisesti lehdet ovat hävinneet nuoruuskodon ullakolta.
-
Leffa on herättänyt myös Suomen lehdistön huomion ja Aamulehti hakee oikein kunnon Action Force -keräilijää. Jos kiinnostaa, minuun yhteys ASAP.
-
Leffa on herättänyt myös Suomen lehdistön huomion ja Aamulehti hakee oikein kunnon Action Force -keräilijää. Jos kiinnostaa, minuun yhteys ASAP.
Taitaa nyt sitten divareissa ja muualla AF-lehtien hinnat nousta.
-
Cold Slither!
http://www.youtube.com/watch?v=MUU9ldY7J78&feature=player_embedded
Leffan myötä se nuolunahkaparonitar näyttää nousseen sarjiksessakin keskeisempään rooliin.
http://panelsonpages.com/?p=18802
-
Hmm. Ovatkos nämä viime ja tänä vuonna ainakin pyörineet Amerikkalaiset G. I. Joe sarjakuvat mistään kotoisin?
-
Tilaa pari NTFA:n nettikaupan (http://ntfa.net/ntfa/store/index.php) kautta niin näet.
-
Sorruin joulun hempeilyn vuoksi nostalgiaan ja tilasin IDW:n kaksi ekaa Classic G.I.Joe -kokoelmaa. Näissä ei vielä päästä suomijulkaisuihin saakka (kai?), mutta eipä tuo haittaa. Tulevat ehkä ensi viikolla.
-
Sorruin joulun hempeilyn vuoksi nostalgiaan ja tilasin IDW:n kaksi ekaa Classic G.I.Joe -kokoelmaa.
Hempeily ja G.I.Joe samassa lauseessa, sangen sopivaa.
Joskus harkinnut tuoreiden IDWn G.I.Joejen hankintaa mutta toistaiseksi eivät ole vakuuttaneet että olisi vieläkään riittävän kovapintaista omaan makuun.
-
Muakaan uudet Joet ei pahemmin kiinnosta, eikä Marvelin juoksun loppupääkään, jossa meno on jo liiaksi 90-lukua. Jaksoin itse seurata Action Forcea kai kolmen tai neljän vuoden ajan (91 saattoi olla viimeinen vuosikerta).
Mulla Action Force tuli mukavasti paikkaamaan Tähtien Sota -lehden jättämää aukkoa. Kun Tähtien Sota loppui vuoden 87 lopussa, valitsin korvaavaksi lehdeksi (tilausta kun oli vielä jäljellä) Korkeajännityksen, mikä johti toistaiseksi ainoaan Korkkari-innostukseeni. Sen seurauksena Action Forcen ilmestyminen lehtipisteisiin vuonna 1988 varmaankin sitten oli niin kova juttu. Mutta marraskuussa samana vuonna ostin Teräsmies 11/88:n, jonka tilauslipulla lehden tilasin ja loppu onkin sitten ollut mun kohdalla enempi supersankarihistoriaa.
-
Itselleni Action Force oli nimenomaan se kovin juttu pienenä. Muistin kaikki juonikuviot suunnilleen ulkoa. Larry Haman kirjoitukset vaan jotenkin toimi niin älyttömän hyvin, ja vaikka naurettavia ovatkin, etenkin ne vanhimmat, niin silti yllättää kuinka tavallaan "tosissaan" hän oli ottanut noinkin absurdin, leluihin perustuvan lehden väsäämisen. Ajatelkaapa vaikka Baronessin ja Destron suhdetta, Cobra Commanderin henkilöhahmoa ja useiden sivuhahmojen kehitystä.
Sittemmin Pikkuveljeni ihastui minun vanhoihin Action Force -lehtiini (niihin muutamiin, jotka vielä oli jäljellä) ja onnistui haalimaan divareista jokaisen suomessa julkaistun lehden. Niitä luettiin sitten elokuvaa odoteltaessa, josta toivottiin oman vuotensa Batman Beginssiä tai jotakin vastaavaa, ihmisten käsityksen koko sarjakuvaan perustuvasta elokuvasta muuttavana teoksena.
Turha varmaan sanoa, että leffa oli yksi tuskallisimmista puolitoistatuntisista ikinä.
Ymmärrän, ettei kahden tunnin elokuvaa voi rakentaa suoraan latelemalla sarjakuvasta varastettuja kohtauksia peräkkäin, eikä siinä olisi järkeäkään. Mutta niin absurdi petturuus kaikelle Marvelin G.I.Joen hahmoille ja perusasioille oli viisi kertaa pahempi juttu kuin Schumacherin Batmanit aikoinaan.
Anteeksi, olen edelleen katkera.
-
Kuinka iso osa Marvelin G.I. Joe -sarjoista lopulta julkaistiin suomeksi (en pikaisella googletuksella löytänyt tietoa)? Pääsarjaa ilmestyi 155 numeroa ja sitten oli niitä Special missioneja ja muita lehtiä kuten joitain annualin tyyppisiäkin. Suomessa lehteä ilmestyi sen verran, että yli 160 jenkkilehteä olisi mahtunut.
-
Kyllähän G.I. Joe ilmestyi sarjakuvalehdissä jo 40-luvulla. Nyky Joen kuitenkin voi erottaa noista vanhoista, koska Hasbro aloitti nykyjutun vasta 1982. Sitä ennen lelusarja ja sarjakuvakin taisi olla enempi normaalia armeijajuttua.
-
Kuinka iso osa Marvelin G.I. Joe -sarjoista lopulta julkaistiin suomeksi (en pikaisella googletuksella löytänyt tietoa)? Pääsarjaa ilmestyi 155 numeroa ja sitten oli niitä Special missioneja ja muita lehtiä kuten joitain annualin tyyppisiäkin. Suomessa lehteä ilmestyi sen verran, että yli 160 jenkkilehteä olisi mahtunut.
Tämmöinen löytyi, liekö siellä kaivattu tieto: http://www.yojoe.com/comics/finland/
-
Oho. Olen kyllä totakin sivua selaillut, mutta en osannut etsiä sieltä ulkomaisia julkaisuja. Kiitos.
-
Ballad of G.I. Joe -kipale:
http://www.funnyordie.com/videos/076041c13b/the-ballad-of-g-i-joe
-
Näyttää tuo miljoona kertaa sotilaallisemmalta kuin viimekertainen lelumainos. Toivottavasti kaikki paskahärpäkkeet unohdetaan ja keskitytään realistiseen ja brutaaliin mättöön.Tiedän ei onnistu koska lelut mutta saapi toivoa.
Eihän sarjakuvakaan koskaan mihinkään realistiseen mättöön keskittynyt, vaan hahmojen hassut univormut ja ajoneuvot seurailivat aina sitä, mitä Hasbro lelukauppoihin pukkasi. Ammuttiinhan siinä oikeilla pyssyillä ja hahmoja kuolikin, mutta lelumainokseksi sekin alkuaan luotiin. Ja vanhaan G. I. JOE-piirrettyyn sama pätee vielä puhtaammin.
G.I.JOE (ainakin tämä A Real American Hero-pohjainen versio) on juurillaan, kun kankaalla nähdään samat tankit, lentsikat ja hahmot, jotka kansoittavat leluhyllyjä. Sarjakuva toimi siitä huolimatta pitkään oikein mainiosti, ja ehkä elokuvakin toimii - mitään Thin Red Lineä tai edes Likaista tusinaa tuskin kannattaa odottaa.
-
Sarjakuvahan nimenomaan alkupäässä keskittyi yllättävän realistiseen touhuun (sarjakuvatasolla tietenkin). Oli Vietnamin sodan traumoja, aseet taisivat olla jopa melkein 1:1 oikeiden kamojen kanssa ja panssarivaunut sun muut näennäisesti kopioivat aitoa shittiä. Myös armeijaslangi jne. yritettiin muodostaa mahdollisimman aidoiksi.
Varsinkin Erikoistehtävät olivat tässä suhteessa erinomaisia esimerkkejä. Loppuaikana homma meni sitten vituiksi paskoine hahmoineen ja elokuva päättä ottaa mallinsa tästä huonosta ajanjaksosta.
-
Sarjakuvahan nimenomaan alkupäässä keskittyi yllättävän realistiseen touhuun (sarjakuvatasolla tietenkin). Oli Vietnamin sodan traumoja, aseet taisivat olla jopa melkein 1:1 oikeiden kamojen kanssa ja panssarivaunut sun muut näennäisesti kopioivat aitoa shittiä. Myös armeijaslangi jne. yritettiin muodostaa mahdollisimman aidoiksi. Varsinkin Erikoistehtävät olivat tässä suhteessa erinomaisia esimerkkejä. Loppuaikana homma meni sitten vituiksi paskoine hahmoineen ja elokuva päättä ottaa mallinsa tästä huonosta ajanjaksosta.
On totta, että ihan sarjakuvan alkuaikoina härvelit ja pyssyt eivät olleet vielä yhtä suuren luovan vapauden piirissä kuin myöhemmin, vaikka jo ensimmäisen kymmenen numeron aikana taidettiin lennellä jetpackeillä. Muutenkin jo ihan lehden alkutaipaleella mukaan tuotiin aivoaaltokartoittimet, robottihaarniskat ja monet muut supersankarisarjoista tutummat jutut, puhumattakaan lukijoiden enemmistöön suuresti vedonneesta ninjatematiikasta.
G.I.Joeta ei mielestäni voi ankkuroida osaksi mitään "realistisen" sotasarjakuvan perinnettä, eikä elokuviltakaan siksi kannata muuta odottaa. Toki olisi kiintoisaa nähdä leffakässärien heijastelevan oikean maailman konflikteja, kuten sarjakuvissa välillä tehtiin.
-
G.I.Joeta ei mielestäni voi ankkuroida osaksi mitään "realistisen" sotasarjakuvan perinnettä, eikä elokuviltakaan siksi kannata muuta odottaa.
Eikä minusta tarvitsekaan. Eikä kannattaisikaan. Realistisuus =/= hyvä. Noita kohtuurealistisia sotefilmejä nyt tuntuu tärskähtelevän kyllä esille asiasta kiinnostuneille.
Jos oltaisiin kerrankin uskollisia niille oikeasti hyville jutuille ja hahmoille ja tehtäisiin jotakin puolimalliin järkevää. Ja kiinnostavaa. Jossa olisi muutakin kuin muutama hassunhauska näyttelijä ja läjäpäin CGI:tä. Se olisi alku. Jos elokuvassa olisi esim. käsikirjoitus ja ohjaajalla sellaista mitä tykkään kutsua tyylitajuksi.
G. I. Joe on lähtökohtaisesti suunnilleen yhtä lähellä realistista sodankäyntiä kuin Batman mellakkapoliisia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että pellehatun saa heti heittää päähän ja vetää koko eepoksen läpi kainalopieru-taktiikalla.
-
G.I.Joeta ei mielestäni voi ankkuroida osaksi mitään "realistisen" sotasarjakuvan perinnettä, eikä elokuviltakaan siksi kannata muuta odottaa. Toki olisi kiintoisaa nähdä leffakässärien heijastelevan oikean maailman konflikteja, kuten sarjakuvissa välillä tehtiin.
Nimenomaan "realistinen" olisi hyvä sanamuoto. Mieti jotain taistelua Cobra-saaresta. Politiikkaa, tiedustelu-joukkoja ja perinteisiä panssarivaunuhyökkäysiä ilmatuella. Näiden muotoilu oli sarjakuvatasolla ihan realistista ja vähän taisi näkyä jotain robottisotilaista. Pääasiassa kuitenkin mano et mano ilman mitään helvetin kauheita hilavitkuttimia.
Olen kyllä aika varma että alkupäässä mentiin enemmän tällä sarjakuvatasolla leikki-realismilla ja kaikki pahimmat alitukset mönjää syöksevine jätesotureineen tuli vasta sarjakuvan loppupuolella. Taino, ne Action Force lehdet mitä kokoelmista löytyy ovat suurimmaksi osaksi ihan siedettävää sotaläppää. Humoristista mutta vielä osittain jalat maassa. Miten sen nyt sanoisi, se että porukassa heiluu ninjoja ja muodonmuuttajia ei ole vielä elokuvassa nähdyn ylivedetyn perseilyn tasoa.
-
Nimenomaan "realistinen" olisi hyvä sanamuoto. Mieti jotain taistelua Cobra-saaresta. Politiikkaa, tiedustelu-joukkoja ja perinteisiä panssarivaunuhyökkäysiä ilmatuella. Näiden muotoilu oli sarjakuvatasolla ihan realistista ja vähän taisi näkyä jotain robottisotilaista. Pääasiassa kuitenkin mano et mano ilman mitään helvetin kauheita hilavitkuttimia.
Olen kyllä aika varma että alkupäässä mentiin enemmän tällä sarjakuvatasolla leikki-realismilla ja kaikki pahimmat alitukset mönjää syöksevine jätesotureineen tuli vasta sarjakuvan loppupuolella.
Tää alkaa lipsumaan sarjakuvakeskusteluksi, mutta menköön. Oon nyt lukenut IDW:n Classic G.I.Joe -kokoelmia kasiin saakka (kohta siirryn ysiin) ja ehkä realistisimmillaan sarja oli kymmenen ekan numeron aikana. Sen jälkeen alkoi lehden oma tyyli selkeästi muotoutua ja sillä linjalla jatketaan vielä esim. numeron 80 tienoilla. Koko ajan olen pelännyt, että koska se todellinen tasonlasku tulee, mistä aina puhutaan. Kuulemma yli sadan numeron pitää kuitenkin mennä.
Mutta toi oli hyvä huomio, että kyllä Marvelin juoksussa nimenomaan sarjakuvatasolla mentiin aika realismilla. Tyypit pukeutuu hassusti ja välillä käyttäytyykin, mutta taistelut on sellaista, mitä voisi ehkä odottaakin.
Mutta oon ilmeisesti niitä harvoja, jotka tosta ekasta elokuvasta piti. Uuttakin odotan mielenkiinnolla.
-
Koko ajan olen pelännyt, että koska se todellinen tasonlasku tulee, mistä aina puhutaan. Kuulemma yli sadan numeron pitää kuitenkin mennä.
Oma mielipiteeni on, että taso alkoi laskea siinä numeron 120 tienoilla, vaikka vielä tämänkin jälkeen yksittäisiä hyviä tarinoita tuli useita.
Mutta toi oli hyvä huomio, että kyllä Marvelin juoksussa nimenomaan sarjakuvatasolla mentiin aika realismilla. Tyypit pukeutuu hassusti ja välillä käyttäytyykin, mutta taistelut on sellaista, mitä voisi ehkä odottaakin.
Realismi riippuu aina siitä, mihin verrataan. G.I. Joe-piirrettyyn verrattuna sarjakuva oli hyvinkin realistinen, mutta en edelleenkään osaa asemoida sitä kokonaan samaan lokeroon kuin jotain Sgt. Rockia, Enemy Acea tai Sgt. Furya, joiden kanssa sillä toki on yhteistäkin.
Marvelin G.I. Joeta on myös hauska verrata sen kanssa samaan aikaan ilmestyneeseen, niin ikään Marvelin kustantamaan The 'Namiin, jonka taustalla myös Joe-käsikirjoittaja Larry Hama hääri. The 'Namhan oli otteiltaan hiukan G.I. Joeta ronskimpi, mutta kuitenkin Comics Coden piirissä ja varmaan upposi osin samaan yleisöön.
Se, etten pidä sarjaa yhtä realistisena kuin muut kommentoijat, ei kuitenkaan merkitse, etten pitäisi siitä. Päinvastoin, G.I. Joe kuului varhaisnuoruuteni sykähdyttävimpiin sarjakuvaelämyksiin, ja juuri noiden "realistisimpien" hetkiensä vuoksi. G.I. Joe-hahmojen kuolemat koskettivat tuolloin (ja ehkä osin vieläkin ;)) syvemmältä kuin vaikkapa Tuntemattoman kaatumiset.
-
Enpä kyllä muista että aikanaan olisi The 'Namia verrattu G.I.Joeen.
Eikö? Jännä juttu. Olin The 'Namin ja G.I. Joen parhaina 80-luvun vuosina vielä liian pieni niihin tutustumaan, mutta ehdin G.I.Joen mukaan yhdeksänkymmentäluvun alussa lelujen myötä ja luin hiukan päälle kymmenvuotiaana ne suomeksi tulleet 'Namit, jotka täällä julkaistiin Korkeajännitys-spesiaaleina.
Kun luin molempia lehtiä sitten alusta alkaen vanhempana uudestaan, oli minusta luonnollista verrata niitä toisiinsa. Kaksi saman kustantamon useita vuosia samanaikaisesti ilmestynyttä sotasarjakuvaa, joissa vielä käsitellään samaa ajanjaksoa. Marvelin G.I. Joessahan palattiin usein tiettyjen sarjakuvan päähenkilöiden Vietnam-kokemuksiin, kuten tässä ketjussa on aiemmin huomautettu.
Tässä katsannossa The 'Nam oli enemmän "perinteisen" sotasarjakuvan tyylinen, vaikka moniin nykysarjoihin verrattuna se on tietysti sillä tavalla sliipattu, että kiroilua, aivan yksityiskohtaisimpia väkivaltakuvauksia ja rivouksia ei ole niinkään mukana. G.I. Joe eräällä tavalla muodosti sillan sotasarjakuvien ja lelumyynnin tueksi luotujen tai niiden siivellä syntyneiden sarjojen välille.
"Oheistuotesarjoista" G.I. Joe oli ehdottomasti paras ja ilmeisesti pitkäikäisinkin, vaikka Marvelin muutkin vastaavan tapaisella konseptilla luodut sarjat ovat monesti yllättävän luettavia, ainakin Bill Mantlon Rom ja Micronauts, joista jälkimmäistä olen tosin lukenut vain kaksi numeroa.
G.I. Joeta ei, toisin kuin näitä edellä mainittuja, koskaan ympätty Marvelin pääuniversumiin. Tietääkö joku, olisiko tällaiseen joskus ollut haluja? Joen kanssa muutamaan otteeseen seikkailleet Transformersithan kohtasivat Hämähäkkimiehen oman lehtensä alkutaipaleella. Kun alun perin minisarjaksi kaavailtu TF paisui jatkuvaksi julkaisuksi, unohdettiin tämä armollisesti.
Juttuni voinee siirtää johonkin niille paremmin sopivaan ketjuun, esim. G.I. Joe-sarjakuvien omaan ketjuun, jos sellainen on.
-
Siirretty.
Kyllä Marvelin G.I.Joe tosiaan lelusarjakuvista on ihan kärkikastissa. Pitkälti johtunee Larry Hamasta, joka osasi tasapainottaa sarjaa, niin että Hasbron määräykset lisätä yhtäkkiä lisää hahmoja ja välineitä eivät hirveästi haittaa menoa ja juoni on kaiken aikaa vauhdikas ja mukaansatempaava.
Erityisesti näin vanhemmalla iällä, kun jostakin syystä on tullut hieman allergiseksi supersankarien (tai niiden fanien) jatkumoille Haman G.I.Joe on virkistävää vastapainoa. Vaikka lehti pitkälti oli ja on jatkuvajuoninen, jatkumoa ei väen vängällä yritetä pitää yllä. Juurikin luin kokoelmaa (se kasi), jossa kenraali Worthington muuttuu valkoihoisesta tummaihoiseksi ja kapteeni Minh taikoo itselleen pipon ja kasvattaa kunnon risuparran yhden illan aikana.
Munkaan muistini mukaan Joet eivät ole tavanneet muita kuin Transformerit.
-
G.I.Joe on mulle tärkein lapsuuden sarjakuva Batmanin rinnalla.
Vaikka en enää yläasteella Action Forcen joka numeroa ostanutkaan(johtuen avaruuspelleilyistä, ja lelupuolella mutanttihirviömatskuista), muistan kun lehden viimeinen numero ilmestyi ja itselle tuli todella haikeat tunnelmat. Vieläkin kun selailen lehteä silloin tällöin, niin vanhat fiilikset tulee mieleen.Oli se yllättävän kova paikka.
IDW:n kokoelmiin törmäsin ekan kerran vasta kesällä San Diegossa , olin unohtanut ne, mutta nyt kun luin etusivulta kokoelmista, niin kyllä täytyy ehdottomasti tutustua.
Missä alkupään kokoelmissa on parhaat tarinat, jos ykköskokoelma on vasta aloittelua?
G.I. Joe on vain niin nostalgista, vähänkuin ensimmäisen Burtonin Batmanin katsominen.
-
Missä alkupään kokoelmissa on parhaat tarinat, jos ykköskokoelma on vasta aloittelua?
Ensimmäiset kymmenen jaksoa (eli eka Classic-kokoelma) on tosiaan lämmittelyä. Tyyliltään samankaltaista kuin Special Missionit johtuen ehkä siitä, että Herb Trimbe on niissä enimmäkseen piirtäjänä ja jopa kirjoittajana. Sen jälkeen juttu alkaa nousemaan johtuen ehkä siitä, että tarinat muuttuvat jatkuvajuonisiksi ja Hama vakiintuu kirjoittajaksi. Ehkä Cobra-saaren synnyn molemmin puolin ollaan alkupuoliskon huippukohdassa (eli Cobra-saari syntyy numeron 40 tienoilla). Nyt kun olen kahdeksan ekaa kokoelmaa lukenut, niin nousu on selkeästi hidastunut ja tasoittunut, mutta edelleen ollaan hyvän paremmalla puolella. Eli jos vain varaa on, niin kyllä mä ainakin suosittelisin vaikka ekojen kymmenen kokoelman hankkimista.
Ainakin mulla nää on uponnut niin hyvin, että kokoelman lukemisen aloittamisen jälkeen on vaikea päästää sitä irti, ennen kuin loppuu.
-
G.I.Joe on mulle tärkein lapsuuden sarjakuva Batmanin rinnalla.
Meillä on Jussin kanssa taas pelottavan samanlaiset kokemukset.
Itse katson sarjakuvaharrastukseni aikoinaan alkaneen juuri Action Forcesta. Eka lehti tais olla 1/93 ja se oli menoa siitä lähtien. Vaikkakin viimeiset ajat olivat uusien tarinoiden kohdalta aika kuraa niin vanhat tarinat pitivät hyvin silti tasoa pystyssä. Kyllä se silloin järkytti, kun lehti loppui yllättäen.
Myöhemmin sarja tuli kiikutettua lähes kokonaan divariin ja muutama vuosi sitten, ennen leffan tuloa, sarja tuli hankittua takaisin. Samalla tuli luettua muutkin Marvelin G.I.Joet, joita ei Suomessa oltu julkaistu.
Devil's Due:n lehtiä tuli silloin aikoinaan luettua, ja ne tuntuivat aluksi nostalgianälässä ihan hyviltä. Mutta nyt koko sarjaa tarkasteltaessa se oli kyllä aikamoista kuraa ja alkuperäisen raiskausta. IDW:n pääsarjasta olen myös muutamien näytteiden perusteella antanut itselleni ymmärtää etten välttämättä pitäisi siitä. Toisaalta juuri on ilmestynyt suht edullinen Omnibus, joten ehkä sitäkin voisi kokeilla. Puolestani voisin kaikille vanhan sarjan ystäville suositella IDW:n G.I.JOE: A Real American Hero lehteä. Kirjoittajana on Larry Hama ja se alkaa numerosta 155 1/2, eli jatkuu siitä mihin alkuperäinen sarja jäi. Tästä sarjasta taitaa jo pian ilmestyä kolmas trade, pari ekaa ovat olleet mielestäni tosi hyviä.
-
Mulla Action Force tuli sopivasti paikkaamaan edellisenä vuonna loppunutta Tähtien sota -lehteä. Ihan alusta asti olin siis mukana ja muistini mukaan jaksoin 90-luvun alkuun saakka olla mukana. Sitten supersankarit veivät mennessään. Vielä vuosienkin jälkeen muistelin nostalgian valloissa Ripcordin seikkailua Cobra-saarella ja Zartanin soluttautumista Pittiin. Oli mielenkiintoista lukea juuri ne tarinat näistä IDW:n kokoelmista.
Harmi vaan, kun se yksi Michael Goldenin kuvittama Afganistan-tarina, jossa on mukana myös Oktober guard ei ilmeisesti ollut norminumerosta, vaan kai Yearbookista. Se on ton Ripcord-tarinan kanssa niitä, jotka jäi mieleen. No, noista Yearbookeista on tulossa kokoelma alkuvuodesta.
-
Nuo Joe-kokoelmat on kyllä pakko joskus hankkia.
Minulla on pari numeroa kai joskus 80-luvun lopussa julkaistua, niin ikään lelulisenssiin perustuvaa M.A.S.K. -lehteä, jota on siinä mielessä metka verrata G. I. Joeen, että kaikki mikä Joessa toimii lelulehtien mittapuussa järkyttävän hyvin, on M.A.S.K:ssa juuri sitä järkyttävintä He-Man-eiväthän-naperot-mistään-mitään-välitä -hölmöilyä, mistä en tykännyt edes lapsena. Ei mitään tarinankerronnan tapaistakaan, saati järkeviä hahmoja, saati tosissaan kirjoitettua dialogia. On kromirobottia ja lapsipäähenkilöä ja kaikkea mahdollista ala-asteenkin logiikkaa uhmaavaa.
Kirjoittaja on muistaakseni sama heppu joka on kirjoittanut Savage Sword of Conaniin ne kaikkein huonoimmat numerot, jotka toistavat Howardin käänteitä lähes järjettömällä kliseisyydellä ja pähkähulluilla, mihinkään mitenkään liittymättömillä juonenkäänteillä suoraan puskista.
Eli siis minun kirjoissani Larry Hama totisesti puoltaa paikkaansa hyvänä kirjoittajana. Se että kyseessä on lelulisenssi ei tarkoita, etteikö voisi edes yrittää.
-
Minulla on pari numeroa kai joskus 80-luvun lopussa julkaistua, niin ikään lelulisenssiin perustuvaa M.A.S.K. -lehteä, jota on siinä mielessä metka verrata G. I. Joeen, että kaikki mikä Joessa toimii lelulehtien mittapuussa järkyttävän hyvin, on M.A.S.K:ssa juuri sitä järkyttävintä He-Man-eiväthän-naperot-mistään-mitään-välitä -hölmöilyä, mistä en tykännyt edes lapsena.
M.A.S.K:n ideaa joku kuvasi jossain osuvasti siten, että lelufirma Kenner vain härskisti yhdisti kilpailijansa Hasbron kaksi myyvää tuotetta: armeijahenkiset toimintahahmot (G.I. Joe) ja muuttuvat ajoneuvot (Transformers). M.A.S.K:han oli iskujoukko, jonka jäsenillä oli kullakin erikoisvoimainen teknokypärä sekä ajoneuvo, joka muutti muotoaan. Yhtäläisyydet eivät ole jääneet meidän päiviemme lelumaakareilta huomaamatta: muutama vuosi sitten Hasbro (joka osti Kennerin jo 90-luvun alussa) teki M.A.S.K:n johtajasta Matt Trakkerista figuurin yhteen uusista G.I. Joe-lelusarjoistaan kasarifanien riemuksi.
M.A.S.K:n juonet olivat tosiaan aika köykäisiä G.I.Joeen verrattuna, mutta piirrostyöstä vastasi ainakin osassa yhdeksännumeroiseksi jäänyttä julkaisua itse Curt Swan. G.I. Joetakin kuvitti satunnaisesti moni muista yhteyksistä tutumpi tekijämies: esimerkiksi Todd McFarlanen taidetta lienee nähty Suomessa ensi kerran juuri Action Force -lehdessä.
EDIT: McFarlanea nähtiin AF:ssa 5/1989, mutta jo tätä ennen ainakin Batman-spesiaalissa 4/1988, jossa julkaistiin Year Twon jälkimmäiset osat.
Nämä IDW:n julkaisemat, alkuperäisen A Real American Hero -lehden tarinaa jatkavat jutut pitäisi tosiaan hankkia. Marvelin sarjahan päättyi olosuhteiden pakosta jotensakin töksähtäen vailla sen erityisempää loppuhuipennusta, vaikka viimeinen numero olikin ihan kohtuullinen tunnelmapala.
-
M.A.S.K.in (ainoita?) ansioita oli se, että siinä oli Curt Swan kuvittajana.
IDW:n Classic G.I.Joet (eli Marvelin juoksu) kannattaa ehkä hankkia ennemmin kuin myöhemmin, sillä jo nyt muutaman kokoelman saaminen on aika työn takana. Ainakin järkevään hintaan. Kuulemma painos myydään pois lähes saman tien, kun semmonen saadaan tehtyä.
-
Meillä on Jussin kanssa taas pelottavan samanlaiset kokemukset.
Saman voisin todeta itse. Lehteä luin alun perin isoveljen kokoelmasta, josta löytyi kaikki numerot jonnekin '90-'91-lehtiin asti. Sitten veljeni kyllästyi G.I.Joeen, jonka jälkeen ostin veljen lehdet itselleni ja jatkoin lehtien keräämistä. Vuonna '94 aloin pohtia vakavasti keräämisen lopettamista tarinoiden ja piirustusjäljen muuttuessa kaameaksi kuraksi (Transformers-sotkut). Lopulta päätös tapahtui lehden 9/95 myötä, kun huomasin uusien tarinoiden puolella vanhan lämmittelyä (Stalkerin, Snowjobin, Quick-Kickin ja Outbackin seikkailut Boroviassa - hyvä tarina, mikä oli vain uudestaan kuvitettu). Lehti jäi ostamatta, mutta tajutessani lehden 10/95 jäävän viimeiseksi julkaisuksi, jouduin tilaamaan Semiciltä myös numeron 9/95, jotta kokoeilmani olisi täydellinen.
Realistisuuskeskusteluun otan sen verran osaa, että itse olen aina nähnyt G.I.Joen eräänlaisena scifi-sarjakuvana, missä realismi on samaa luokkaa Bond-filmien kanssa. Scifillä tarkoitan nimenomaan low-scifiä, missä laser-säteet, rakettireput ja taistelurobotit ovat ihan normaaleja ilmiöitä armeijan erikoisjoukkojen hepuille. Ja sitähän se olikin. Myönnettäköön, että Marvelin viimeisissä numeroissa mentiin vikaan ja pahasti, kun scifi-elementit ottivat ihan tosissaan vallan (Star Brigade, aivoaaltokartoittimen modernisointi...). Tähän suuntaanhan oltiin oltu jo menossa hyvän aikaa, mikä aluksi alkoi näkyä ajoneuvoissa ja sittemmin yksittäisten sotilaiden varusteissa (ääriesimerkkinä Eco-warriors-yksikkö).
Minulle IDW:n julkaisut ovat täysin tuntematon käsite. Voisiko joku valaista minua? Ilmeisesti "IDW Classics" on vain uusintapainos Marvelin vanhoista numeroista (vai?), mutta onko heidän puolestaan jotain muuta/uutta/mielenkiintoista julkaistu?
-
M.A.S.K.in (ainoita?) ansioita oli se, että siinä oli Curt Swan kuvittajana.
IDW:n Classic G.I.Joet (eli Marvelin juoksu) kannattaa ehkä hankkia ennemmin kuin myöhemmin, sillä jo nyt muutaman kokoelman saaminen on aika työn takana.
Hyvä tietää, mutta enemmän kuolaan noiden Marvelin aikaista tarinaa jatkavien uusien juttujen perään. Marvelin juoksu mulla suurin piirtein onkin muodossa tai toisessa. G.I. Joestahan tuli prosentuaalisesti kiitettävän suuri osa suomeksikin, kun alkuperäisnumerot 1-43 julkaistiin muutamin aukoin eräänlaisena kakkossarjana vuosina 1993-1995. Lehtihän alkoi meillä vuonna 1988 amerikkalaisen G.I. Joen numerosta 44. Erikoistehtäviä tietysti jäi välistä, ja Kenttäpostia-palstalla muistan pahoitellun muutaman vanhan tarinan julkaisemattomuutta, kun painofilmit olivat Ameriikan päässä hukassa.
Raulin vertaus Bondiin on osuva. Tässä ketjussa moni on ilmaissut tyytymättömyytensä G.I. Joen ja Transformersin ajoittaisiin kohtaamisiin, mutta itseäni nuo eivät koskaan pahemmin häirinneet. Larry Haman omasta aloitteesta ryhmät tuskin treffasivat, kun roboteista aina visusti vaiettiin niiden kaikottua lehden sivuilta siltä erää. Nyt en itse asiassa muista, kässäröikö Hama edes Joejen ja TF:n ensitapaamista, joka ei alun perin ilmestynyt G.I. Joen omassa lehdessä, vaan erillisenä minisarjana.
Itselleni mieleenpainuvin tarinakokonaisuus oli numeroissa 2-5/1992 esitetty Benzheenin sota, jossa useita hahmoja, joukossa joitakin suhteellisen näkyviäkin, menehtyi. Sarjakuvahahmojen kuoleminen oli silloisessa kokemusmaailmassani jotain aivan uutta, ja vuosien ajan seuraamiensa hahmojen poismenoa suri vähintään samalla intensiteetillä kuin jonkin tosielämän julkkiksen.
-
Tähän suuntaanhan oltiin oltu jo menossa hyvän aikaa, mikä aluksi alkoi näkyä ajoneuvoissa
Tää varmaan tuli aika pitkälti Hasbrolta, kun myös ajoneuvot kehittyivät figuurien ohella. Jo näissä nyt lukemissani (numeron 80 tienoilla) ajoneuvot rupeaa olemaan aika scifiä jopa Joeilla (Cobrallahan ne oli omanlaisiaan jo aika alussa).
Minulle IDW:n julkaisut ovat täysin tuntematon käsite. Voisiko joku valaista minua? Ilmeisesti "IDW Classics" on vain uusintapainos Marvelin vanhoista numeroista (vai?), mutta onko heidän puolestaan jotain muuta/uutta/mielenkiintoista julkaistu?
IDW on siis kustantamo, joka nykyisin julkaisee G.I.Joeta. Se julkaisee Classic G.I.Joe -nimellä Marvelin juoksua ja G.I.Joe Special Mission -kokoelmat (4kpl) sisältävät Marvelin SP-sarjan. Ensi vuoden alussa on tulossa vielä Yearbook-kokoelma, jonka jälkeen lähes koko Marvelin tuotanto on julkaistu uusiksi. Ja pari vuotta sitten IDW alkoi julkaista jatkoa Marvelin juoksulle jatkaen alkuperäistä numerointia (alkaen numerosta 155,5, joka oli Free Comic Book Dayssa jaettava ilmaislehti). IDW:llä on myös omaa G.I.Joe-jatkumoa, jota en ole lukenut.
-
MASKia ilmestyi DC:ltä neliosainen minisarja ja 9 numeroa jatkuvaksi tarkoitettua lehteä. Kansissa mainostettiin sen perustuvan hittitelevisiosarjaan.
TV-sarja ei täällä tainnut näkyä (kotimaisilla kanavilla) mutta lehti tuli jonkun aikaa. TFn ja MASKin perintö on/oli elossa tvn puolella sillä viimeisin Ritari Ässä-sarja oli yhdistelmä TFää ja MASKia.
-
Kotimaiset MASKit sisälsi normaaliin tapaan kaksi jenkkinumeroa.
-
Kotimaiset MASKit sisälsi normaaliin tapaan kaksi jenkkinumeroa.
Näin on, paitsi viimeiseksi jääneessä kolmannessa lehdessä oli kolme numeroa, eli MASK 7-9. Kaksi ensimmäistä numeroa jäi Suomessa julkaisematta, ja loput tulivat sitten noissa kolmessa lehdessä. Tuosta minisarjasta en edes ollut tietoinen, sitä ei meillä nähty. Jatkuvan lehden tarinat näyttävät tulleen Semiciltä ulos aika tuoreeltaan, ne oli julkaistu Amerikassa samana vuonna vain muutamaa kuukautta aiemmin.
MASK:iin ei ole koetettu puhaltaa samalla tavalla uutta eloa kuin moniin muihin kasarisarjoihin. Se ei kai koskaan kohonnut samanlaiseen suosioon kuin Masters of the Universe, G.I. Joe tai TF, vaikkei se höpsöyksistään huolimatta ainakaan MotU:a tai TF-piirrettyä (ja TF-lehden alkupään numeroita) radikaalisti huonompi ole. Mutta kukapa tulevaisuudesta tietäisi, ThunderCatskin on tehnyt paluun.
-
MASK:iin ei ole koetettu puhaltaa samalla tavalla uutta eloa kuin moniin muihin kasarisarjoihin.
New Yorkin Comic-Conissa Hasbro jakeli erikoissarjista, jossa esiintyvät mm. MASK, Jem & the Holograms ja Action Man. Netissä tätä läpyskää kutsutaan yleensä nimellä Unit:E, mutta sekin on kuulemma vain yksi alisarjoista (ilmeisesti Centurions-sarjan uusi nimi). MASK on uusittu rankalla kädellä, lehdessä näkyvä versio on Yhdysvaltain hallituksen oman onnensa nojaan jättämän Detroitin katuja partioiva vapaaehtoisista muodostuva superpoliisijoukko.
-
Suomessahan toi Sateliitti-sarjat oli vain nurkkalogona. Olikohan se MASKilla, Masterseilla, Transformereilla ja Action Forcessa? Koko aikaahan se ei noissakaan ollu, vaan ilmestyi ja sitten katosi. Mitään virallista ilmoitusta Semicin puolelta ei tainnut olla, että kyseessä on sarjantapainen tms.
-
Joo, nyt kun mainitsit, niin olinhan mä tosta kuullut. Jännä juttu, että tolleen tekivät. Aluksi ajattelin, että yhteispainatuksen takia tuli se nurkkalogo, mutta jos ei oo ollu ees saman kustantajan juttuja, niin ei luulis johtuvan siitäkään. Paitsi jos jostain syystä saivat suomijulkaisuihin matskun Ruotsista...
-
MASK:iin ei ole koetettu puhaltaa samalla tavalla uutta eloa kuin moniin muihin kasarisarjoihin.
Hasbrolla on/oli suunnitelmia herättää M.A.S.Kit taas eloon mutta kovin tuoreita uutisia ei asiasta löydy.
-
Indiana Jones, Mustanaamio ja James Bond esiintyivät Semicin lehdissä välillä samoissa mainoksissa. Joku neljäskin oli mukana. Perinteistä seikkailua ilman supersantereita.
Ensin ajattelin, että se neljäs olisi voinut olla Tarzan, mutta sehän oli 80-luvulla eri kustantamon heiniä. Nyt tuo jäi vaivaamaan. Kerro, jos muistat sen neljännen tyypin.
Kun nyt Suomen ja Ruotsin "lelujulkaisuja" verrattiin, niin huomasin, että Ruotsissa Transformers aloitti ilmestymisensä aikaisemmin, tarinat julkaistiin kronologisemmassa järjestyksessä ja Marvelin juoksu saatiin näytettyä loppuun. Meillä tarinoita tuli osin missä järjestyksessä sattui ja lehti loppuikin kesken. Luulin lehteä toimitetun pohjoismaisessa yhteistyössä, joten yllätyin, kun asioiden todellinen laita selvisi minulle. Olisiko kenelläkään lisätietoja?
Ja vielä yksi ehdotus: kun keskustelu ilokseni laajenee välillä muidenkin sarjojen kuin G.I. Joen puolelle, niin voisiko otsikon muuttaa muotoon "G.I. Joe ja muut 'lelusarjat'" tms. ?
-
Sain luettua Classic G.I. Joen 13. kokoelman. Kyllä tää selkeesti laskee laadullisesti sen sadannen numeron jälkeen. Suurin syy on kuvituksen heikkeneminen (Wildman vois olla hyvä jossain supersankarilehdessä, mutta tässä lähinnä hassu ja kömpelö) ja hahmojen käsittämättömän tyhmät ja rumat ja epäkäytännölliset asut. Harmittaa oikein, kun Snake-eyesin kiva asu muuttui kankean näköiseksi. Cobra Commanderin taistelukypärä muuttui kultaiseksi ja koristelluksi hirvitykseksi, mutta siitä onneksi kai luovuttiin, koska viimeisimmät jaksot on ollut pelkkä huppu päässä. Ja nää kaikki G.I. Joen alaryhmät: G.I. Joe ninjaiskuryhmä ei edes ole se naurettavin.
No, kyllä tässä tarina vielä jotenkin vetää, joten eiköhän sitä jaksa loppuun asti tän lukea. Harmi vain, kun ei meinaa tota uudempaa kokoelmaa (14) löytää alta kahdenkympin.
-
Sain luettua Classic G.I. Joen 13. kokoelman. Kyllä tää selkeesti laskee laadullisesti sen sadannen numeron jälkeen. Suurin syy on kuvituksen heikkeneminen (Wildman vois olla hyvä jossain supersankarilehdessä, mutta tässä lähinnä hassu ja kömpelö) ja hahmojen käsittämättömän tyhmät ja rumat ja epäkäytännölliset asut. Harmittaa oikein, kun Snake-eyesin kiva asu muuttui kankean näköiseksi. Cobra Commanderin taistelukypärä muuttui kultaiseksi ja koristelluksi hirvitykseksi, mutta siitä onneksi kai luovuttiin, koska viimeisimmät jaksot on ollut pelkkä huppu päässä. Ja nää kaikki G.I. Joen alaryhmät: G.I. Joe ninjaiskuryhmä ei edes ole se naurettavin.
Itselleni jäi sellainen vaikutelma, että Wildmanin taiteessa häiritsevintä oli taustojen viitteellisyys ja yksityiskohtien puute. En tosin ole kaivanut noita numeroita taas hetkeen esiin. Hassut asut ovat Hasbron syntilistalla, sulta on vielä näkemättä Zartanin irokeesi. Itseänikin nuo silloin häiritsivät, mutta toisaalta asut alkoivat muuttua yliampuviksi jo 80-luvun puolivälissä. Kuvituksen kannalta oli ongelmallista se, että hahmojen piirteet muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta olivat niin geneeriset, että ne piirrettiin usein taistelukamppeet päällä silloinkin, kun tarina ei sitä niin edellyttänyt.
-
Joo, noi asut menevät tosiaan Hasbron piikkiin ja olettaisin, että myös osittainen juonen hyppiminen johtuu siitä, kun kesken tarinan joutuu ymppäämään uusia elementtejä mukaan.
Wildmanilla ärsyttää ehkä eniten ihmisten anatomia, joka liikkuu jossakin Rob Liefeldin tasolla. Aseetkin ovat toisinaan vähän omituisia, mutta kulkupelit toimivat, kuten usein taustatkin.
Tää asujen yliampuvuus alkoi jo selvästi aikaisemmin, ehkä viimeistään Cobra Commander kakkosen ilmaantuessa erikoispukuineen. Niihin aikoihinhan Destrokin vaihtoi metallinaamionsa kultaiseen ja Cobran sotilaisiin tuli uudennäköisiä eri tavoin haarniskoituja hahmoja ja perussotilaat (mun mielestä) toimivine univormuineen jäivät vähemmälle.
Tarinoissa erityisesti ninjojen korostaminen tökkii. En tiedä, onko tästä syyttäminen vain Hamaa vai onko Hasbro ollut siinäkin vaatimassa. Tuntuu kuitenkin siltä, että noita arashikage-ninjoja tunkee joka lävestä (Fireflyn paljastuminen ninjamestariksi nyt viimeisimpänä).
-
Tää asujen yliampuvuus alkoi jo selvästi aikaisemmin, ehkä viimeistään Cobra Commander kakkosen ilmaantuessa erikoispukuineen. Niihin aikoihinhan Destrokin vaihtoi metallinaamionsa kultaiseen ja Cobran sotilaisiin tuli uudennäköisiä eri tavoin haarniskoituja hahmoja ja perussotilaat (mun mielestä) toimivine univormuineen jäivät vähemmälle.
Mjoo, olet oikeassa. Cobra Commanderin taisteluhaarniska, jota sen suunnitellut vale-CC sitten piti oikean Commanderin paluuseen saakka, nähtiin ensi kerran numerossa 58 (suom. AF 4/1989). Muutamaa numeroa myöhemmin Cobran perussotilaat vaihtuivat suurimmalta osin eri Vipereihin.
Tarinoissa erityisesti ninjojen korostaminen tökkii. En tiedä, onko tästä syyttäminen vain Hamaa vai onko Hasbro ollut siinäkin vaatimassa. Tuntuu kuitenkin siltä, että noita arashikage-ninjoja tunkee joka lävestä (Fireflyn paljastuminen ninjamestariksi nyt viimeisimpänä).
Ninjailuhan varsinaisesti alkoi jo vuonna 1983 ilmestyneessä G.I. Joe #23:ssa (suom. AF 3/1988), jossa Storm Shadow nähtiin ensi kerran. Arashikage tuli kuvioihin muutamaa numeroa myöhemmin (G.I. Joe #26-27, suom. AF-erikoisjulkaisu 1/1991). Ennen tätä Snake-Eyesin ninjataustasta ei ollut puhuttu mitään, eikä hän ollut pahemmin miekkaakaan heilutellut. Tästä eteenpäin Arashikagen klaani ei koskaan ollut turhan kaukana käsillä olleesta tarinakokonaisuudesta, ja ninjoja alkoi hyppiä esiin joka nurkan takaa. Ensin Storm Shadow koulutti Billyä, sitten mukaan tuli Blind Master jne.
Zartanin ymppäämisesta kuvioon on annettava Hamalle sulka hattuun, sillä koko Hard Masterin murhaan liittyvä vyyhti purettiin kerrassaan taidokkaasti entuudestaan tuttujen hahmojen motiiveja hienosti syventäen. Käsistä homma lähti sitten juuri noissa viimeksi lukemissasi tarinoissa NInja Forcen ja Fireflyn myötä.
-
Minä kyllä pidin tuosta Wildmanista ihan erityisesti. Jos nyt siis muistan nämä tyypit nimineen oikein. Ehkä muistan, ehkä en. Mutta käsittääkseni hän oli se tyyppi, joka rustasi kuvituksia silloin, kun minä aloin lehteä ensi kerran lukea, joten ehkä kyse on taas nostalgiasta.
Minä taas en pitänyt siitä häiskästä, joka oli ihan niissä viimeisissä numeroissa. Se tyyppi, jonka kasvot venyvät kumisen oloisesti joka suuntaan. En muista nimeä, anteeksi.
-
Mun mielestä taas Ron Wagnerin juoksu oli kaikkein paras. Jotenkin sen kuvitus sopi tähän sarjaan. M.D. Bright oli kanssa ihan kelvollinen, varsinkin, kun hänen lähtönsä jälkeen toi kuvituksen taso putosi aika rankasti. Herb Trimpe ei taas oikein oo sytyttänyt, vaikkakin joissain sekin loistaa.
Wildman oli lehdessä numeroon 138 saakka, jonka jälkeen viimeisissä numeroissa nähtiin aika monta eri kuvittajaa. Mut ainakin (jo?) Wildmanilla naamat ja vähän muutkin ruumiinosat venyvät ja litistyvät omituisesti.
-
Ahaa, no ehkä se olikin sitten hän, jota muistelin. Itselläni ei G.I.Joe -lehtiä ole, koska olen ne lahjoittanut osaksi pikkuveljeni täydellisyyteen pyrkivää kokoelmaa.
Joo, ei Trimbe kyllä minunkaan lempikuvittajiani ollut. Hahmot näyttää välillä melkein niiltä muovileluilta, joihin perustuukin. Jotkut laitteet ja taustat oli muistaakseni kuitenkin ihan jees.
-
Minä taas en pitänyt siitä häiskästä, joka oli ihan niissä viimeisissä numeroissa. Se tyyppi, jonka kasvot venyvät kumisen oloisesti joka suuntaan. En muista nimeä, anteeksi.
Kumikasvot viittaisivat Phil Gosierin (http://www.comicvine.com/gi-joe-a-real-american-hero-heroes-and-medals-and-things/37-76302/) suuntaan. Miehen silloisiin maneereihin kuuluivat myös piitkät jalat. Gosier kuvitti yhtä vaille kaikki Marvelin G. I. Joen kymmenestä viimeisestä numerosta.
-
Kumikasvot viittaisivat Phil Gosierin (http://www.comicvine.com/gi-joe-a-real-american-hero-heroes-and-medals-and-things/37-76302/) suuntaan. Miehen silloisiin maneereihin kuuluivat myös piitkät jalat. Gosier kuvitti yhtä vaille kaikki Marvelin G. I. Joen kymmenestä viimeisestä numerosta.
Ja näköjään myös oudot kasvot ainakin tuon #149n kannessa.
-
Joo! Tuo se oli. Tuosta en tykännyt. Nyt kun sanoit nimen, niin muistin sen.
-
Hasbro osti Parker Brothersin jo kauan sitten, mutta on kuulunut huhuja että Disney ostaisi Hasbron. Sehän tietäisi...myös G.I.Joen ja Transformersin palaamista Marvelille.
Hasbro kiistää kuitenkin huhut. Mutta niin se kiistävät tämän luokan yrityskaupat aina ennenkuin paperit on allekirjoitettu.
HYDRA/AIM/whatever vs G. I. Joe ja Transformerssit vs Sentinelit (tai Avengers AIt vs Decepticons).
Jos kauppa tehdään niin se olisi paluu vuosikymmenten takaiseen tilanteeseen.
-
Comixologyssa oli joskus ilmaiseksi ensimmäinen Dixonin IDW:lle kirjoittama G.I.Joe ja nyt kiinnostaisi hankkia noita hyllyyn. Eri laitoksia on kuitenkin useita, joten kyselisin, että kuinka oleellista on lukea kaikkia sarjoja (perussarja, Origins ja minisarjat ym.) vai pärjääkö jo pelkästään tuolla pääsarjalla jo pitkälle?
-
Comixologyssa oli joskus ilmaiseksi ensimmäinen Dixonin IDW:lle kirjoittama G.I.Joe ja nyt kiinnostaisi hankkia noita hyllyyn. Eri laitoksia on kuitenkin useita, joten kyselisin, että kuinka oleellista on lukea kaikkia sarjoja (perussarja, Origins ja minisarjat ym.) vai pärjääkö jo pelkästään tuolla pääsarjalla jo pitkälle?
Numerot 1-17 ja Origins 1-14 ovat kaikki pakkoluettavia, ja ehdottomasti sarjan parasta luettavaa. En missään nimessä sano näin siksi, että itseltäni sattuu löytymään nuo kaupan. >:D
Ei vaan, kyllä tuo pääsarja on ihan itsenäinen yksikkönsä. Fanien mielestä Cobra-sarjat tosin selkeästi parempaa tavaraa. Itselle uppoaa vain Haman käsikirjoittama.
-
Tota IDW:tä jos haluu lukee ni kannattaa hankkia noita G.I.Joe IDW Collectioneita.
http://www.amazon.com/G-I-Joe-IDW-Collection-Vol/dp/1613775490/ref=sr_1_1?ie=UTF8&qid=1448963244&sr=8-1&keywords=gi+joe+idw+collection
Niissä on koottuna G.I.Joe Origins, Cobra Origins, G.I. Joe ja kaikki noi lehdet oikeassa järjestyksessä. Toki noi on hieman tyyriimpiä ja isompia, mutta noi kovakantiset Deluxet pesee kyllä liimaselkäiset TPB:t mennen tullen kestävyydellään, uskaltaa lukeakin huolettomasti.
Samanlaisina Deluxe-kovakantisina löytyy myös Classic G.I. Joe:
http://www.amazon.com/G-I-Joe-Complete-Collection-Vol/dp/161377396X/ref=sr_1_3?ie=UTF8&qid=1448963532&sr=8-3&keywords=gi+joe+vol+1
Noihinkin on kerätty sekaan Special Missionit ja ne Yearbook-tarinat (taisikohan Loponen mainita sen Goldenin kuvittaman Afganistan- Oktober Guard tarinan. Lisäksi noissa on muuten jokaisen numeron jälkeen Mission Brief, joka paneutuu juuri nähtyyn numeroon jopa kuvaruutu-tasolla, ja selittää jargonia (sitä sotilasslangia jne. (tyyliin MRE, FOB jne.)
Uusi Dixonin G.I.Joe on välillä mielenkiintoinen, kuvitus on hyvää ja välillä on oikeen realistisen tuntuista Black Ops -meininkiä - tosin välillä nää M.A.S.S. Devicet, teleportaatiot ja nanot ampuvat yli mutta onhan se toi nykyajan science-shit muutenkin joskus aika käsittämätöntä. Ja toi Cobra-judanssi on hoidettu kyl hyvin. Ku viel tyyliin kolmannenkin kokoelman aikana ei oo viel täyttä kuvaa mikä Cobra on, ja kuinka laaja se on. Alussa Mainframe ja Snake Eyes menee rogueiks yrittäessään todistaa et Cobraa ylipäätänsä on !
Mutta toi klassinen G.I.Joe. Mikään ei päihitä nostalgiaa ! Toi on vaan niin hyvä ! Jetpackit ja laser-aseet välillä ampuu yli mutta ei vaan anna niitten häiritä.
-
Mutta toi klassinen G.I.Joe. Mikään ei päihitä nostalgiaa ! Toi on vaan niin hyvä ! Jetpackit ja laser-aseet välillä ampuu yli mutta ei vaan anna niitten häiritä.
Kuten olen Kvaakissa ennenkin todennut, niin G. I. Joen futuristisemmat piirteet ovat erottamaton osa brändiä, eivät pelkkää Marvelin alkuperäisen sarjan loppuaikojen kuonaa, kuten välillä kuulee sanottavan. Jo kymmenen ensimmäisen numeron aikana lennellään rakettirepuilla, pukeudutaan robottihaarniskaan ja joudutaan aivopesulaitteeseen. Niiden ei tosiaan kannata antaa häiritä.
-
Nyt on tullut luettua kaikki IDW:n G.I. Joe originsit ja kolme ensimmäistä tradea päsarjasta ja seuraavaksi lukulistalla olisi Cobra: The last laugh. Oon kyllä tykännyt näistä todella paljon. Onnistunut päivitys koko sarjalle.
Jos jollain on ekan volin kahta viimeistä alpparia (4 ja 5) myynnissä niin saa tarjota
-
G.I. Joestahan on hyvin judanssia siinä Netflixin "Toys that made us" dokumenttisarjassa.....
Oon vanhoja keränny uusiks ku niist on julkaistu niitä Deluxe Editioneita. Paremmat sidonnat kun liimaselissä niin uskaltaa lukeakin kun ne pysyy kasassa ;D
Sama juttu niissä uudemmissa IDW Collectioneissa. Kovat kannet ja parempi sidonta.
-
Oon luekellu tota G.I. Joeta ja hommannu noi IDW Collectionit 1-7 ja haluaisin lisää mutta en noita Collectioneita löydä enää ton enempää (siis meinaan noita harmaa kova -kantisia kunnolla sidottuja kirjoja (jep, ne painaa sen verran et voi jo sanoa kirja :D )), en liimasidottuja TPB:tä.
Siinä vikassa IDW collectionissa on G.I JOE Series 2 issues #5–8, Cobra #5–8, and Snake Eyes #5–8. Wikipedian mukaan tota ois julkaistu aina Series 5 asti, mutta ilmeisesti noita Collectioneita ei oo ton edemmäs, enkä ole löytänyt niistä mitään tietoa. Ton Vol 7:n julkaisusta on jo yli pari vuotta.
Onko kellään täällä tietoa mitä noille Collectioneille kävi, kannattaako niitä enää odotella vai alkaa vaan haalia noita liimeselkäisiä TPB:tä?
-
8 tuli 3 vuotta sitten ja 9 viime vuonna eli tuolla kaavalla mahd. 10 tulee ensi vuonna jos riittää julkaistavaa.
8 opus on amatsoonissa ja kaiketi 9kin.
-
X-men sekottaa nyt complete collectionit, joissa on alkuperäistä Marvelin ARAHia ja Complete IDW collectionit, joissa on IDWn tuottamaa kamaa järjestyksessä. Kysyjä tarkoittaa jälkimmäistä ja siitä viimeisin eli seiska tuli pari vuotta sitten eikä jatkosta ole tietoa.
-
Näköjään niitä on kahta sorrtia olevia kokoomia.
-
Juuh, molempia olen keräillyt mutta juurikin sitä IDWn uutta G.I. Joeta meinasin.
Toi on aika hämäävää kun oon sitten kattonu noita TPB Volumeja, että kumpi niistä on sitä uutta Chuck Dixoninkin kirjoittamaa ja kumpi on "vanhan jatkoa", kun eikös sitäkin tehty?
"G.I. Joe Volume 1" on se mikä tossa IDW Collection Vol 1:kin on (tiedän kun mulla on ne molemmat). Mutta kovakantisessa IDW Collectionissa on muutakin, esim. Origins.
Toi "G.I. Joe A Real American Hero" on ilmeisesti sitä vanhan jatkoa (siis 1982 alkaneen). Mutta mikäs sitten tällänen on "G.I. Joe (2013-2014) Vol. 1: Homefront" ?
Amazonista noita kattelen.. Tota viimeisintä ei löydy edes IDW Publishingin sivulta. Tää on vähiten sekavaa....
Miten nyt yritän tuota Wikipedian (https://en.wikipedia.org/wiki/G.I._Joe_(IDW_Publishing)) artikkelia tulkita niin "Series/Season" muodostuisi useammasta eri Titlestä ja toi IDW Collection oisi niputtanut noita kaikkia yhteen, aina kakkos Seriesin puoleen väliin asti.
Hmm... Kysymykseni siis kuuluu mitä mun pitäisi hommata että voisin jatkaa lukemista siitä, mihin IDW Collection Vol 7 jätti..?
-
IDWverse rebootattiin 2013 joten sitä ennen tulleet tarinat ei sitten tapahtuneet ja sen jälkeen on tullut 32 lehteä perus G. I. Joeta. Jos haluat perus-Joeita niin sitten G.I. Joe Vol. 01 (2013) alkaen ja G.I. Joe - The Fall Of G.I. Joe Vol. 01 ja 02 ja sitten G.I. Joe Vol. 01 ja 02 (2017) jotka tulivat seuraavan muokkauksen (Revolution) jälkeen, piirrosjälki noissa Joeissa oli ainakin alkuun huonoa etenkin kun vertaa muihin lehtiin.
Jos muutakin kuin perus-Joeita niin sitten kaikki.
-
JPH: Kuten todettu, The IDW Collectioneja ei ole enempää kuin seitsemän. Jos haluat lukea niihin jatkoa, sinun pitää tutustua IDW:n pienempiin pehmeäkantisiin kokoelmiin. Lehtien numerointi on melko sekava, mutta kyllä ne julkaisut selviävät ajan kanssa tuolta linkittämältäsi Wikipedian sivulta.
Hmm... Kysymykseni siis kuuluu mitä mun pitäisi hommata että voisin jatkaa lukemista siitä, mihin IDW Collection Vol 7 jätti..?
G.I. Joe, Vol. 2, #5–8:n jatko löytyy kokoelmista 23, 24, 25, 26 ja 29. Sitten alkaa Vol. 3.
Cobra #5–8:n jatko löytyy kokoelmista 12 ja 13. Kokoelmassa 12 tosin on vain nro #9 uutta.
Snake Eyes #5–8:n jatko on kokoelmissa 23, 24 ja 25.
Mutta mikäs sitten tällänen on "G.I. Joe (2013-2014) Vol. 1: Homefront" ?
Wikipediasta näkee, että se sisältää numerot G.I. Joe, Vol. 3, #1–5. Vol. eli Volume on tosiaan tässä tapauksessa lehtien jatkuva sarja (ei vuosikerta eikä myöskään nide).
Onko kellään täällä tietoa mitä noille Collectioneille kävi, kannattaako niitä enää odotella vai alkaa vaan haalia noita liimeselkäisiä TPB:tä?
Vaikea sanoa, onko niitä tulossa lisää, mutta ei näytä lupaavalta. Näemmä myös IDW:n Complete Collection -kirjojen julkaisu on näemmä hidastunut merkittävästi. En kuitenkaan löydä netistä tietoa, että noita olisi lakkautettu virallisesti.
-
Tuli kesällä tutustuttua tohon IDW:n Classic G.I. Joe -sarjaan, joka siis jatkaa tota alkuperästä 80-luvun sarjaa.
https://www.idwpublishing.com/product-category/g-i-joe/gi-joe-classics/
Eli tosta Volume 16 eteenpäin. Nostalgista kun dialogikin on niin samanlaista, onhan käsikirjoittajana Larry Hama 8]
The classic series continues! Original writer Larry Hama is back, carrying on the fan-favorite storyline that he began in 1982, now with artist SL Gallant. Longtime fans can continue following the adventures of their favorite characters from the legendary toy line.
Puvut tms. on samoja, tosin onneksi laser-aseita ei oo näkynyt ;D Ainoa silmiinpistävä muutos on että videopuheluihin ne käyttää älypuhelimia ;D
Suosittelen. Piirrosjälkikin on hyvää tosta Volume 16 puolenvälin kohdin eteenpäin (kun piirtäjäksi tulee Sl. Gallant). Ron Wagnerkin on kynäillyt yhden numeron. Alkuperäisenä kansitaiteilijana esiintyy usein Herb Trimpe.
-
Gallant on tosiaan hyvä kuvittaja G.I. Joelle. Harmi vain, että on sittemmin siirtynyt muihin puuhiin. Ei nuo tilalle tulleetkaan huonoja ole, mutta eivät kuitenkaan yhtä hyviä.
Alkuperäisen aRAH juoksun jatkoa on julkaistu irtonumeroiden lisäksi perinteisinä kokoelminakin. Nuo Classic G.I.Joen osat vol. 16:sta eteenpäin ovat tosiaan tätä uutta jatkoa eli 155.5 alkaen. Classic-sarja kokoaa perussarjaa kymmenen numeron paketeissa eli ovat tuhdimpia kuin IDW:n normikokoelmat.