Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Manga ja anime => : Reima Mäkinen 28.04.2005 klo 00:37:58
-
Uutinen Time Stranger Kyokosta:
http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=472
-
Hm, mielenkiintoista, saadaan vihroin tällaistakin mangaa Suomeen. Henkilökohtaisesti pidän yksityiskohdista mutten isoista silmistä joten eipä tuo uutinen minua taivaaseen saata mutta kerta suomenkielinen manga vähän maksaa, voisinpa ostaakin.:3
Hyvä joka tapauksessa kun mangavalikoimaa laajennetaan ja saadaan erilaisia ja uusia mangan tyylilajeja myyntiin ;D
-
On se hienoa, kun saadaan lyhytkin kioskisarja Suomeen. Onhan sekin tietysti hienoa, että saa makeaa mahan täydeltä, kun suosikkisarjaa julkaistaan 30+ pokkaria, mutta enemmän minua kiinnostaa lukea tarina, joka saadaan loppuun muutamassa osassa ilman rönsyilyjä ja turhia toistoja.
Saman piirtäjän Jeanne-sarjaan perustuvaa animea olen saksaksi dubattuna katsellut ja se oli ihan menevää perus-shoujoa. Todella mielyttävä graafisesti eivätkä hahmotkaan saaneet raivon valtaan, vaikka tietyt perustyypit ja -juonet läsnä olivatkin. Ihan vaan silmäkarkinkin takia Kyokoa voinen siis ostaa. Mukavaa vastapainoa muuten lehtipisteet täyttävälle shounen-mätölle.
Kummasti muuten sohjon lukeminen ja katseleminen on selkäytimeen vierähtänyt. Viitisen vuotta sitten ei tuollainen olisi mennyt alas mitenkään, mutta hiljalleen ensin vähän sinne viittaavien sarjojen jälkeen alkoi sietää romanssimeininkiä ja taikatyttöjä ja nykyään niistä voi jopa nauttia. Onkohan minusta tulossa höpsö romantikko vai onko se vain sokeria, joka on ottanut harmaan aivomassan paikan pääkopassa? ;)
-
Kummasti olen minäkin tykästynyt shoujoon, vaikka ne lempparisarjikset tällä hetkellä löytyvätkin muualta kuin "sohjon" seasta. Varmaan tutustun tähän ihan mielenkiinnosta, kynnys alenee kummasti senkin takia, että sarja on niin lyhyt.
-
Mä en itse oo koskaan erityisemmin tykännyt shoujosta, mutta TSK on ihan toinen juttu.
Mä omistan Time Stranger Kyokon ruotsiksi (XD). Se on tosi hyvä, tai ainakin mä tykkäsin siitä tosi paljon. Odotan paljon että se ilmestyy Suomeen ja aion ostaa sen. Aion myös ostaa kaikki kolme TSK:ta ruotsiksi.
Mä oon saanu kanssa tietää, että kyseinen sarja alkaa elokuussa. En kyllä muista mistä kuulin...
-
Kyoko oli melkosta... jaa, mitä lie, en voi sanoa kun en ole asiantuntija. Ekan osan kummiski luin. Olin ihan pihalla. Yhtäkkiä vaan hypättiin toiseen aiheeseen ja toisiin ihmisiin... Onko manga yleensäkin tällaista?
WITCHistä tykkään, mutta se onki pseudomangaa.
- se siitä kuvanlukutaidosta -
-
Minäkin ostin ja yritin lukea. Ei siitä mitään tullut. Ehkä tämä onkin vain tällaista kuvien ja tekstien kavalkadia, jossa yritetään hakea jotain tiettyä tunnelmaa ja saman lajityypin klisheitä peräjälkeen.
En ymmärrä edes kirjan nimeä, lienee sitä engrishiä.
-
Ostin ja pidin siitä vaikkei ole tullut tuota shoujoa niin hirveästi vastaan. Tykkäsin tarinasta ja mielestäni suomennoskin oli hyvä (vaikken kyllä ole törmännyt muun kielisiin julkaisuihin) meni eteenpäin ilman niitä monen sivun tuijottelu kohtauksia mitä joissakin mangoissa on, ja melkein pakkokin kun on lyhykäinen sarja. Hyvä! Lisää sohjoa!
-
Kauheaa kohkausta ja hirvittävän sekavaa meininkiä. Tuli hieman Ragnarök mieleen, mutta tämä oli paljon, paljon pahempi. No, ehkä seuraavaksi tulee jotain kiinnostavampaa.
-
Ei se niin vaikeaa ole oikeesti. Mä ainakin tajusin vähän ajan päästä kuinka sitä luetaan ja sen jälkeen tarina osottautu tosi hyväksi. Mää ainakin pidin siitä ;)
-
Ei se niin vaikeaa ole oikeesti. Mä ainakin tajusin vähän ajan päästä kuinka sitä luetaan ja sen jälkeen tarina osottautu tosi hyväksi. Mää ainakin pidin siitä ;)
Mullakin oli ensin, että en oikeen älynnyt siitä mitään, mutta loppua kohti ymmärsi enemmän. Ajattelin ostaa seuraavan osankin, jos rahaa on silloin.
-
Kauheaa kohkausta ja hirvittävän sekavaa meininkiä. Tuli hieman Ragnarök mieleen, mutta tämä oli paljon, paljon pahempi. No, ehkä seuraavaksi tulee jotain kiinnostavampaa.
Huh, ajattelin tätä kokeilla, mutta jos se kerran on Ragnarökiä paljon paljon pahempi niin... Ragnarök kun oli jo lähes lukukelvottoman raskasta ja vaivalloista läpikahlattavaa.
-
Huh, ajattelin tätä kokeilla, mutta jos se kerran on Ragnarökiä paljon paljon pahempi niin... Ragnarök kun oli jo lähes lukukelvottoman raskasta ja vaivalloista läpikahlattavaa.
Ei se minusta ole vaikeaa luettavaa. Eikä se Ragnarökkään niin vaikeaa luettavaa ole, jos sen pari kertaa lukee ja tarkaan.
-
Yhdessä Kyokon osassa on enemmän vauhtia, tapahtumia, huumoria ja sisältöä kuin kolmessa opuksessa muita sarjoja. Tanemura vaatii lukijaltaan viitseliäisyyttä, ja se myös palkitaan. Tämä ei ole avaraa ja sivuja tuhlailevaa sarjatuotantomangaa, jota luetaan nopeasti yksi sivu kolmessa sekunnissa.
Aiemmin suomeksi julkaistua mangaa on syytetty nopealukuisuudesta ja lukijoiden aliarvioimisesta. Nyt sitten tuli päinvastaista. Edelleenkään se ei kaikille kelpaa. Kaikki on vieläkin Ihan Väärin. Hohhoijaa.
PS: Lehtipiste.fi valistaa:
"Kruununprinsessa Kyokon seikkailuja: tavoitteena muuttua jälleen normaaliksi tytöksi. Sarjakuvaa laatutietoisille 12+ -ikäisille. Painopiste ennennäkemättömässä eurooppalaisessa huippusarjakuvassa."
Hyvä. Kuvauksessa ei ole yhtäkään lausetta tai väittämää, joka pitäisi paikkansa, mutta tämähän on sitä suomalaista sarjakuvadiskurssia, johon on jo totuttu.
-
Yhdessä Kyokon osassa on enemmän vauhtia, tapahtumia, huumoria ja sisältöä kuin kolmessa opuksessa muita sarjoja. Tanemura vaatii lukijaltaan viitseliäisyyttä, ja se myös palkitaan. Tämä ei ole avaraa ja sivuja tuhlailevaa sarjatuotantomangaa, jota luetaan nopeasti yksi sivu kolmessa sekunnissa.
Totta, mutta ensimmäinen osa oli silti miusta sekavaa kohkausta. Lukemalla uudestaan kuvakerronta toki selkiytyi, mutta sekava kokonaisvaikutelma ei muuttunut.
Aiemmin suomeksi julkaistua mangaa on syytetty nopealukuisuudesta ja lukijoiden aliarvioimisesta. Nyt sitten tuli päinvastaista. Edelleenkään se ei kaikille kelpaa. Kaikki on vieläkin Ihan Väärin. Hohhoijaa.
Niin aina, mielipiteet vaihtelevat. Kyoko ei tuntunut olevan miuta varten, kuten ei myöskään Ragnarök tai One Piece.
-
Luin ekan Kyokon nyt toiseen kertaan ja se autto tooosi paljon. Tajuaa, miten sitä luetaan ja ennen kaikkea, kuinka nero se kirja oikeen on! Mä ainakin aioin ostaa seuraavan osanki, pummaten rahat vaikka vanhemmilta! Harmi, että siinä sarjassa on vaan kolme osaa... :'( En oo lukenu niitä muita suomennettuja ja ne on menossa osassa 12-13, joten vaikee päästä enää perille... HARMITTAAAA !!!
-
?!?!?
Näiden Kyokon fanien kirjoituksista ymmärrän vielä vähemmän kuin prinsessan opuksesta itsestään.
-
Aiemmin suomeksi julkaistua mangaa on syytetty nopealukuisuudesta ja lukijoiden aliarvioimisesta. Nyt sitten tuli päinvastaista. Edelleenkään se ei kaikille kelpaa. Kaikki on vieläkin Ihan Väärin. Hohhoijaa.
Hohhoijaa herra Lehtiselle vaan itselleen. Ei se tempo tai kerrontatyyli vaan se vanha kunnon sisältö. ::)
Tää Kyoko kiinnostaa mua jostain syystä enemmän kuin muu suomennettu manga ja olin sitä jo ärrältä ostamassa mut kaoottinen sisältö kieltämättä hiukkasen säikäytti. Yritän vielä karaistaa itseäni ja käydä opuksen hakemassa. Palataan sitten asiaan. Jos joku aikuinen sarjakuvien ystävä vielä osaisi siivittää mun ostoaikomuksia niin otan myönteiset arviot perusteluineen ilolla vastaan.
Näiden Kyokon fanien kirjoituksista ymmärrän vielä vähemmän kuin prinsessan opuksesta itsestään.
Tsihihii. Samat sanat ja pistää ihan tosissaan miettimään, voinko mä koskaan ymmärtää tämänkään mangasarjan "todellista viehätystä"?
:)
-
Aiemmin suomeksi julkaistua mangaa on syytetty nopealukuisuudesta ja lukijoiden aliarvioimisesta. Nyt sitten tuli päinvastaista. Edelleenkään se ei kaikille kelpaa. Kaikki on vieläkin Ihan Väärin. Hohhoijaa.
Miksi kerronnan pitää olla hidasta tai nopeaa? Eikö se voisi yksinkertaisesti olla vain tasaista ja ymmärrettävää? Pitääkö aina mennä ääripäihin. Pirhanan japskit.
Tää Kyoko kiinnostaa mua jostain syystä enemmän kuin muu suomennettu manga ja olin sitä jo ärrältä ostamassa mut kaoottinen sisältö kieltämättä hiukkasen säikäytti. Yritän vielä karaistaa itseäni ja käydä opuksen hakemassa. Palataan sitten asiaan. Jos joku aikuinen sarjakuvien ystävä vielä osaisi siivittää mun ostoaikomuksia niin otan myönteiset arviot perusteluineen ilolla vastaan.
Säästä rahat Kaltsu, hae lainaksi kun liikut Mansessa.
-
Voisko joku selittää: Pieni spoiler: vaatekaupassa pitsimalli katoaa. Ensin pitsimalli on Kyokon päässä, ja sitten toisessa ruudussa ei ole. Kyoko vaihtaa vaatteita ruutujen välissä. Samaan aikaan tarinaan ilmestyy Miwa-tyttö, jota aiemmin ei ole nähty (ilmeisesti ruudussa nähtävä tyttö on Miwa, eihän henkilöitä edes erota toisistaan). Onko tämä yleistä ajan käsittelyä mangassa, siirtymä ei ainakaan ole länsimaisten käsikirjoitusoppien mukainen. Ei sen tarvitsekaan olla, mutta onko tuon kaltainen siirtymä hyväksyttävä mangasarjakuvan piirissä, vai onko se mangan kriteereilläkin ontuva?
Toinen samaan sivujuoneen liittyvä kysymys ja spoiler: "niin hyvä taideteos että se tukkii tekijänsä luovuuden" on aikamoinen klisee, vai onko aihe jonkinlainen must japanilaisessa taiteessa? Törmäsin täysin samaan aiheeseen Yasunari Kawabatan teoksessa Kioto (ilm. 1961-1962), siinä vain ei ollut pitsimalli vaan kangas. Aihe oli tuttu jo kirjaa lukiessa, sitä on sivuttu useissa japanilaisissa elokuvissa ja kirjallisuudessa.
-
Nyt se tuli ostettua. Kyllähän tuo paaaaaljon luettavampi on kuin Ragnarök. Kuvista sai sentään selvää. Ragnarök kun tuntui siltä, että se olisi pitänyt julkaista värillisenä A3-formaatissa jotta olisi edes hiukan saanut selvää. Kahta kertaa en suostu sarjakuvaa lukemaan vain sen takia, että saisin selville mitä siinä tapahtui.
Juoni tuntui ihan viihdyttävältä. Tosiaan muutama siirtymä oli sellainen, että sai ihmetellä, että mitä oikein tapahtui ja pari kertaa piti oikein pysähtyä miettimään. (sehän ei sovi, koska sarjakuvan pitää olla nopealukuista) Kuvitus oli selkeää, eikä tämänkokoisessa formaatissa pitäisi yksityiskohtaisempaa ollakaan. Mutta kyllä tästä tullee kaikki osat ostettua, kun niitä ei kolmea enempää ole.
Mikä siinä oikein on, että jossain asioissa pitää asiat oikein alleviivata väännetystä rautalangasta? Kuten siinä Kyokon isän antamassa ohjelappusessa. Olen antanut itseni joskus ymmärtää, että Japanialaiset haluavat viihteensä valmiiksi pureskeltuna (esim. pelaavat pelejä tankaten walkthrough-opasta). Missä määrin tuo pitää paikkaansa? Ja jos pitää, niin miten sitten kuitenkin jossain kohdissa tämkin opus oli niin vaikeasti seurattava?
-
Voisko joku selittää:
Ehkä yli 40000 luettua mangasivua ovat totuttaneet aivoni vaikka mihin, mutta itselläni en tuossa kohdassa huomannut mitään outoa. Nyt kun jälkeenpäin katselee, niin onhan se hiukan äkkinäinen hyppäys, mutta en pidä sitä mitenkään outona. Mutta juuri Kyokon puvun vaihtumisestahan voi päätellä, että aika ja paikka ovat muuttuneet. Pitääkö länsimaisten oppien mukaan se ilmaista vielä jotenkin muutenkin (esim. leffojen ruudun pimennykset, tekstilaatikot sarjakuvissa)? Joku enemmän mangan kerrontaan perehtynyt voi varmaan tarkentaa, onko tämä normaalia. Sen verran kuitenkin pitää korjata, (ei tämä kai ketään spoilaa) että se Kyokon päällä ollut puku oli valmis pitsipuku ja kadonnut oli malli ts. paperille piirretty kuva. Samassa kohtauksessa on muuten itselläni virnuilua aiheuttanut yksityiskohta, kun Kyokon päässä kasvaa kasvi, kun hän tapaa suunnittelijaidolinsa.
Kyoko vastasi lähes täydellisesti odotuksiani tuomalla shoujo-fantasia-huumori-hempeilyä tänne kylmään pohjolaan. Vaikeaselkoiseksikaan en sitä menisi kutsumaan, Ragnarökin tapahtumia on ollut huomattavasti vaikeampi seurata.
-
Pitääkö länsimaisten oppien mukaan se ilmaista vielä jotenkin muutenkin (esim. leffojen ruudun pimennykset, tekstilaatikot sarjakuvissa)?
Juu, Claremont kehiin!
"Kumpikaan korstoista ei hievahda milliäkään, vaikka he vaihtavat uskomattoman voimakkaita iskuja yksi toisensa jälkeen"
"Taistelu on brutaalia -- Modernit titaanit ottavat toisistaan mittaa."
"Kaksi teräsmiestä -- toinen pysäyttämätön voima, toinen liikkumaton kohde -- taistelevat hellittämättä kaikin voimin."
"Lopputulos ei riipu kuitenkaan heistä."
"Muinaiset, hatarat rakennelmat heidän ympärillään antavat ensin periksi."
"Sortuvan pilvenpiirtäjän aiheuttama melu ja järinä kiirii pitkin kraatteria. Sitä seuraa minuuttien hiljaisuus."
"Sitten kaiken romun keskeltä ilmaantuu käsi..."
"...joka siirtää lohkareet hitaasti syrjään..."
"...ja voittaja nousee".
(tämä 8 peräkkäisestä ruudusta, joista kyllä sai tapahtumat ihan kuvistakin selville)
Ja se vaatteidenvaihtumissiirtymä oli tarpeeksi selkeä, mutta ensilukemalla jäi hämäräksi se, miten sieltä hotellisviitistä yhtäkkiä siirryttiin sinne suunnittelijan luokse.
-
Ja se vaatteidenvaihtumissiirtymä oli tarpeeksi selkeä, mutta ensilukemalla jäi hämäräksi se, miten sieltä hotellisviitistä yhtäkkiä siirryttiin sinne suunnittelijan luokse.
Sehän ei ollut hotellihuone vaan kaupan ykkössovituskoppi ("eli siis tärkeille asiakkaille varattu yksityishuone"). Sviiteistä puhuminen tosiaan voi saada ajattelemaan hotellia.
-
Sehän ei ollut hotellihuone vaan kaupan ykkössovituskoppi ("eli siis tärkeille asiakkaille varattu yksityishuone"). Sviiteistä puhuminen tosiaan voi saada ajattelemaan hotellia.
Hrmph... Tuohan tosiaan selkeyttää sitä jokseenkin paljon. Ja kun toiseen kertaan sitä selailen, niin onhan se toisaalta ihan selkeää, mainitaanhan siinä sana "kauppa". Tosin sarjakuvaa pitäisi tietääkseni pystyä lukemaan ilman foorumia. Sana "sovitus" ängettynä johonkin väliin olisi voinut asiaa helpottaa.
Mutta yleisvaikutelma tuosta kuitenkin on positiivinen.
-
Ensimmäinen luku ja ajatus "Ei hitto.. tähänkö ne viimeisetkin euroset menivät..?" .
Toisessa luvussa alkoi jo kiinnostaa ja kolmannessa olin jo lähes juonen pauloissa. ;)
muistankohan piirtäjän nimen oikein.. Arina Murena. Muresawa. eikun.. Arina Kuresawa!? Toivottavasti muistin sen oikein.. tosin kai joku onkin jo maininnut kyseisen henkilönkin tässä keskustelussa?
Yksityiskohtien paljous ja Kyokon hiukset tekivät vaikutuksen. Ärsytti tolkuttoman pitkät jalat ja välillä hyppi silmille ne "tekstimarginaalit".
Muuten ihan luksusta. Ihanaa kun Kyokon sukunimi on Suomi.. :D
-
Keskustellaan ilman spoiler alertia, kaipa jokainen joka ei ole lukenut teosta eikä halua tietää siitä sivuakaan, ymmärtää jättää tämän keskustelun väliin.
Nyt kun jälkeenpäin katselee, niin onhan se hiukan äkkinäinen hyppäys, mutta en pidä sitä mitenkään outona. Mutta juuri Kyokon puvun vaihtumisestahan voi päätellä, että aika ja paikka ovat muuttuneet. Pitääkö länsimaisten oppien mukaan se ilmaista vielä jotenkin muutenkin (esim. leffojen ruudun pimennykset, tekstilaatikot sarjakuvissa)?
Positiivista ettei ole tekstipalkkeja, mutta: Arina Tanemura (vinkkinä Wildylle) sijoittaa pitkän sivujuonen aloituksen keskelle sivua ja kaikkein pienimpien ruutujen väliin. Itse olisin sijoittanut siirtymän sivun loppuun ja seuraavan sivun alkuun (länsimaisten oppien mukaan).
Lisäksi ruudut ovat hyvin informatiivisia. Toisessa ruudussa päätapahtuma on taustalla kun taas etualalla esitellään kokonaan uusi hahmo. Seuraavassa ruudussa on jo käynnistynyt uusi sivujuoni tekstipalkkimaisella kuplalla: "Pitsin malli on kadonnut?!" (Miksi siinä on kysymysmerkki?) Mistään ei käy ilmi kuka sen sanoo, Kyokon vaatteet ovat vaihtuneet ja sitä seuraavassa ruudussa taas esitellään johtaja ja lauma työntekijöitä. Kolme valtavan informatiivista ruutua peräkkäin. Itse olisin esitellyt hahmoja jo aiemmin ja jakanut tavaraa useampaan ruutuun sekavuuden välttämiseksi.
Tanemuran tilityksistä olen rivien välistä lukevinani ettei hänellä ole kovin tarkkaa käsikirjoitusta apunaan, eikä hän taida olla kovinkaan iäkäs tekijä.
-
Itse olisin esitellyt hahmoja jo aiemmin ja jakanut tavaraa useampaan ruutuun sekavuuden välttämiseksi.
Mielestäni tuollainen informaation pakkaaminen sopii mainiosti Tanemuran nopeasti liikkuvaan tyyliin. Ehkä olen tosiaan tottunut välillä varsin massiivisen mangan lukemisen aikana tällaiseen rytmitykseen. Pari vuotta sitten tuli välillä mieleen, että asiat olisi voinut esittää selkeämmin, mutta nykyään siihen on tottunut.
Lisäksi ruudut ovat hyvin informatiivisia. Toisessa ruudussa päätapahtuma on taustalla kun taas etualalla esitellään kokonaan uusi hahmo.
Miwan esittely ei sinänsä tuo mitään informaatiota tuossa kohtaa. Hahmoahan ei periaatteessa esitellä noissa ruuduissa, hän sattuu vain seisomaan lähellä, kun Kyoko haluaa päästä perille siitä, mitä tapahtuu. Varsinainen esittely, jossa hahmon merkitys selviää, tapahtuu vasta parin sivun päästä hänen ja suunnittelijan riidellessä. Ehkä Tanemura halusi esittää kohtauksen Kyokon näkökulmasta, jolloin pääjuoni tosiaan tapahtuu taustalla ja päähuomio on siinä, mitä viereinen hahmo hänelle kertoo. Myöskään johtajan äänelle ei aluksi anneta lähdettä, koska Kyoko ei sitä tiedä. Itselle ainakin kerronta, jossa lukija pysyy samalla tasolla päähahmon kanssa, toimii hyvin.
"Pitsin malli on kadonnut?!" (Miksi siinä on kysymysmerkki?
Johtaja ei haluaisi uskoa mallin kadonneen, joten piilotettu kysymys "Kai te pilailette?" huudahduksessa on paikallaan. Taas tätä informaatiokompressiota. Tietysti tuossa vaiheessa ei vielä tiedä johtajan olevan kyseessä, mutta reaktiosta voi päätellä kyseessä olevan jonkun tärkeän henkilön.
Tanemuran tilityksistä olen rivien välistä lukevinani ettei hänellä ole kovin tarkkaa käsikirjoitusta apunaan, eikä hän taida olla kovinkaan iäkäs tekijä.
Tanemura (http://www.animenewsnetwork.com/encyclopedia/people.php?id=973) on syntynyt 12.3.1978 eli oli Kyokon tekemisen aikaan suunnilleen 22-vuotias.
-
Erittäin hyväksyttävä vastaus!
Miwan esittely ei sinänsä tuo mitään informaatiota tuossa kohtaa. Hahmoahan ei periaatteessa esitellä noissa ruuduissa, hän sattuu vain seisomaan lähellä, kun Kyoko haluaa päästä perille siitä, mitä tapahtuu.
Mutta lukijalle se on "esittely", itse ainakin heti hämmennyin että kukas se tämä on.
Tanemura (http://www.animenewsnetwork.com/encyclopedia/people.php?id=973) on syntynyt 12.3.1978 eli oli Kyokon tekemisen aikaan suunnilleen 22-vuotias.
Kappas, veikkasin aika hyvin. Olisin väittänyt että hän on n. 23 (Kyokon aikaan).
-
Mutta lukijalle se on "esittely", itse ainakin heti hämmennyin että kukas se tämä on.
Tuossa kohtaa ei vielä paljastu, onko hahmo tärkeä vai ei. Itse sivuutin Miwan ensin vain jonain parin ruudun esiintymisen tekevänä informaatiolähteenä, joten nimi tai tarkempi tehtävä kuin "kaupan henkilökuntaa" tuntunut oleelliselta. Sitten parin sivun kuluttua tulee ahaa-elämys: hän olikin joku tärkeämpi hahmo (jos vielä tunnistaa, hahmot tuppaavat tosiaan näyttämään samalta). Omassa kirjanpidossa tämä meni kategoriaan "näppärä temppu".
Huh, puhkianalysointia parhaimmillaan...
-
Huh, puhkianalysointia parhaimmillaan...
Juu mut jus tätä mä kaipaan sarjakuvakeskusteluun, muotoanalyysiä. Saattoi silti mennä vähän överiksi, onhan tässä ruodittu viestikaupalla kolmea ruutua...
Kyokon lukeminen sai mut hakemaan kirjastosta Ranmaa ja Dragon Ballia. En halua olla vanha jäärä joka rutisee "manga ei oo oikeeta sarjakuvaa". Manga on täällä eikä mihinkään häviä, parrakkaat sarjakuvasedät sen sijaan häviävät, yksitellen...
-
Huh, puhkianalysointia parhaimmillaan...
Juu mut jus tätä mä kaipaan sarjakuvakeskusteluun, muotoanalyysiä. Saattoi silti mennä vähän överiksi, onhan tässä ruodittu viestikaupalla kolmea ruutua...
Siksi juuri parhaimmillaan, kun saa omaankin lukukokemukseen lisäarvoa. Ei minulle tullut mielenkään pohtia, miltä kannalta kyseinen kohtaus oli kuvattu, ennen kuin aloitit ihmettelyt. Samalla kammalla kun kävisi läpi koko pokkarin, voisi sanoa Kyokosta jotain tietävänsä. Siitä jätän kyllä kunnian jollekulle muulle henkilölle. :)
-
Haaha. Itse luin eilen, kun satuin pitkästä aikaan tulemaan kauppaan. Ehdottomasti ostan koko sarjan, mahtavaa kun kolme kirjaa vain. Olin yllättynyt, kun kyokon taustojakin ja luonnettakin on saatu mielestäni aika paljon selville, kirjoja vain kolme ja vähän tilaa, luonteen takia ainakin itse saan syvyyttä ja samaa kautta samaistun hahmoihin. Minustakin se oli todella hidaslukuista. Mutta jos ihan tosissani ajattelen, se ei haitannut. :sekoplörts: Yhdessä kohdassa olin ymmälläni, mutta samalla katsoin hyvää ohjelmaa. Juoni oli aika kiinnostava, paljon kiinnostavampi kuin aluksi oletin. Kirja oli aika iloinen ja vilkas, ei ollut niin vakavaa, yksitoikkoinen. Hahmojakin oli aika monta, ja kaikki erosivat toisistaan, PAITSi Kyoko ja hänen kaverinsa. Olisi saanut olla hieman erillaisemmat kasvonpiirteet, tuntui, että toisen hiusten kiharuus vain erotti heidät. :hankkisinko ne lasit?: On totta, ettei sitä voisi sillä tavalla sanoa lemppari sarjaksi, lyhyyden takia, mutta tuntui silti mukavalta. Usein sarjiksissahan on sellainen pieni johdattelu aina, jos tapahtuu jotain jossain muussa ympäristössä, esim kyltti "söppyrän kaatopaikka" ja muka sen ympäristö, sitten seuraavaksi vasta näytetään joidenkin keskustelevan taijotakin. Itse pidän tästä tavasta. Mutta kyllä. Kyokon piirtäjä on oma persoona, ja hyvä niin. Paljon plussaa minulta lyhyehköistä sarjoista! TOki pitempiäkin täytyy olla. Kiva ilopillerisöpöilypakkaus tämä oli. Lisää. ^^
-
Toivotaan kuitenkin ettei manga syrjäytä muuta sarjakuvaa.
Tuskin ainakaan Suomessa vaikka minun kohdalla manga on henkilökohtaisesti jo näin tehnyt. Länsisarjiksista nykyän kiinnostaa ostotarkoituksessa lähinnä vanhat fanituksen kohteet(Batman ja "vanhat" supersankarisarjikset). Uudemmissa sarjakuvissa silmäni eivät hyväksy yhtä hyvin kökköä väritystä ja hyvin väritetyt sarjikset ovat pahimmillaan liian maalauksellisia makuuni.
Olihan Kyoko mukavan pirteää luettavaa vaikka tähän mennessä shôjosta Peach Girl on iskenyt kovempaa tosin jälkimmäinen on lukioon sijoittuvaa ihmisesuhdedraamaa kun taas edellinen enemmän fantasiaa. Piirrosjälki on mukavan näköistä mutta isommat äänitehosteet on pahimmillaan todella tökerösti käännettyjä. Harvoin äänitehsteet ovat juonen kannalta ratkaisevia ja ne on useiten kirjoitettu hiraganoilla ja katakanoilla, jotka on helppo opetella ulkoa, koska niitä on kuitenkin yhteensä vain 102+soinnilliset merkit ja yhdistelmät.
-
Ajattelin vain, että mitä ihmettä ne pienet sarjakuvat ovat joidenkin sivujen laidassa? Liittyvätkö ne tarinaan, vai ovatko ihan erillisiä! Minusta vaikuttaa, että ne ovat yksittäisiä lyhyitä sarjiksia, mutta jos olen väärässä, VALAISKAA! ;)
-
Harvoin äänitehsteet ovat juonen kannalta ratkaisevia ja ne on useiten kirjoitettu hiraganoilla ja katakanoilla, jotka on helppo opetella ulkoa, koska niitä on kuitenkin yhteensä vain 102+soinnilliset merkit ja yhdistelmät.
Juonen kannalta ne eivät ole ratkaisevia, mutta lukumukavuuden kannalta kyllä. Fruits Basketin ensimmäiset osat menivät hampaita kiristellessä, kun efektit oli jätetty paikalleen ja käännökset löytyivät vain kirjan lopusta. Oli kuin olisi lukenut äänetöntä sarjakuvaa. Käännökset samassa yhteydessä ovat mielestäni välttämättömiä, oli tekniikka sitten One Piecen pienellä vieressä tai Kyokon päälle laitettu. Kyokossa ainoa silmille hypännyt käännösefekti oli kakkosluvun alussa oleva "muks", jota ehkä olisi voinut pienentää hiukan. Muut olivat sopivasti sivussa tai tarpeeksi pieniä, että ärsytystä ei syntynyt. Enkä ole valmis opettelemaan 102+merkkiä sen takia, että voisin lukea käännettyä mangaa.
-
Kyokon lukeminen sai mut hakemaan kirjastosta Ranmaa ja Dragon Ballia. En halua olla vanha jäärä joka rutisee "manga ei oo oikeeta sarjakuvaa". Manga on täällä eikä mihinkään häviä, parrakkaat sarjakuvasedät sen sijaan häviävät, yksitellen...
Monasti myös unohdetaan, keille tämä Kyokokin on oikeastaan suunnattu... Joten ei se ole välttämättä sarjakuvan tai tekijän vika, jos ei iske. (Ja jos iskee niin hyvä.) ;)
Itse koin lukemisen alkuun hiukka hankalaksi, mutta en oikein tiennyt mistä se johtui. Päädyin siihen johtopäätökseen, että julkaisukoko voisi olla hieman isompi, suomalainen teksti joudutaan tunkemaan aika pieneen tilaan... vieläpä runsaasti tavutettuna. Muuten en huomannut mitään outoa kohdissa, joita täällä on ihmetelty. Liekö sitten syynä se, että olen jo niin tottunut mangaan (ja "sohjoon"). Luenko seuraavan alpparin? Varmasti. Äänitehosteet välillä hämäsivät, mutta eivät ne kovin paljon fiksumpia taida japaniksikaan olla. :)
-
Itse lukasin läpi, ei minusta ollut vaikealukuista ollenkaan tämä 'Kyoko'. En missään jäänyt ihmettelemään mitään asioita, kaikki tuntui aivan selvältä. Tosiaan, luen sarjan loppuun (ja vaan 3 kirjaakin...).
-
Ajattelin vain, että mitä ihmettä ne pienet sarjakuvat ovat joidenkin sivujen laidassa? Liittyvätkö ne tarinaan, vai ovatko ihan erillisiä! Minusta vaikuttaa, että ne ovat yksittäisiä lyhyitä sarjiksia, mutta jos olen väärässä, VALAISKAA! ;)
Onkohan ne jotain sarjakuvia joissa Arina Tanemura on mukana?Mun mielestä ainakin jotenkin sellainen se on......Itse pidin tosi paljon Kyokosta ja hyvin piiretty 8]
Minun mielestä se oli VAIN ainoastaan alussa pikkusen sekava mutta sitten pääsi juoneen mukaan.
Chocola KAWAII!!!!
-
Lehtipiste: http://www.lehtipiste.fi pistää taas legendaarisia mainostekstejä, tällä kertaa Time Strangler (heh) Kyokosta: "Kruununprinsessa Kyokon seikkailuja: tavoitteena muuttua jälleen normaaliksi tytöksi. Sarjakuvaa laatutietoisille 12+ -ikäisille. Painopiste ennennäkemättömässä eurooppalaisessa huippusarjakuvassa."
Lehtipiste on ennenkin kirjoitellut sekoja, mutta tämä alkaa olla jo parasta. "ennennäkemättömässä eurooppalaisessa huippusarjakuvassa"? Kuka näitä sinne kirjottaa, tuskin sentään kustantajat itse.
-
Pari kommenttia.
Sonja 92 ja Tokio Mew Mew, Salaryman kirjoittaa siinä pokkarissa näin:
"... Näette sivuilla myös Tanemuran itsensä pienenä kissankorvaisena chibi-hahmona sekä kissamaskotti Neko-kunin. Ehkä muutama sana tekijästä ja hänen tuotannostaan on silti paikallaan hieman taustoittamaan tätä sarjaa.
Taisit huomata, että Tanemura on alkanut numeroida itsestään kertovan "minisarjan" jaksoja jo paljon ennen Time Stranger Kyokon alkua. Niinpä me hyppäämme näihin kommentteihin mukaan vasta jaksossa 39 (sivulla 39)!"
Doc L, Lehtisen Jari postasi jo vastaavan lainauksen ja lähes vastaavan sisältöisen kommentin aiemmin tähän samaan ketjuun.
-
Doc L, Lehtisen Jari postasi jo vastaavan lainauksen ja lähes vastaavan sisältöisen kommentin aiemmin tähän samaan ketjuun.
Niinpäs teki, mutta työn tiimellyksessä hyväntahtoisesti unohdin koko asian.
-
Hui, olipa siinä isoja silmiä. Mutta söpö oli, ajattelin kerätä koko sarjan, kun kerta siinä on vain kolme osaa. Eikä tämä nyt mitenkään kamalan epäselvältä vaikuttanut. Menin kyllä sekaisin Kyokon ja yhden hänen luokkatoverin kanssa. Nauraakin sain parissa kohtaa.
Chocola oli kyllä söötti, kuten joku täällä jo kirjoitti :D
-
suoraan sanottuna jäin sanattomaksi. ei niin kuin oikein herättänyt mittään suuria tunteita. hellyyttävää on se kuinka Kyoko haluaa herättää siskonsa. huumori oli toisin aika kökköä... mutta kyllä mie aijon koko sarjan kerätä, koska se oli jotenkin niin rentouttava lukukokemus siltikkin. :)
-
Kirjan nimi taitaa nimenomaan olla Engrishiä. Jos nimittäin viitsii ihan koko kirjan lukea ennen kuin alkaa sitä arvostelemaan, niin siellä "pääkirjoituksessa", tai mitä höpinöitä ne nimeltään ovatkin, sanotaan, että nimi juontaa juurensa nimenomaisesti sen viehkeydestä. Eli "stranger" on (ainakin tekijöidensä mielestä) coolin kuuloinen sana.
Ragnarökiin en kovin helposti rinnastaisi Kyokoa. Tarina kuitenkin etenee vain yhtä polkua myöden, sangen helposti seurattavalla rytmillä ja hahmot tunnistaa toisistaan. Ragnarökissä näistä kaikista on poikettu. Tapahtumia seurataan useassa eri paikassa (mikä yleensä tosin tekee tarinoista kiintosampia), ruutujen väliset tapahtumat on vaikea hahmottaa (liikkeitten suunta tuntuu warppaavan jossain kohden aina, eikä liikkeellä ole jatkumoa) ja silloin tällöin on vaikea tunnistaa hahmoja toisistaan.
Sarjassa on enemmän kohkaamista kuin esimerkiksi One Piecessä, mutta kuitenkin vähemmän kuin Ranmassa ja Dragon Ballissa. Mielestäni aika sopiva määrä, etenkin kun se kiteytyy siinä kissatyttörobotti Chocolassa, joka kalastaa suklaata. (Ehdottomasti oma suosikkini sarjan hahmoista.)
Tyttömäistä ajatusmaailmaa sarjasta tunnistaa, mutta kyllä siinä on varmasti poikiinkin vetoavaa materiaalia itse seikkailun ja slapstick-huumorin, sekä tilannekomedian muodossa.
-
Siitä on varmaankin noin kolme sivua aikaa kun "ajattelin" kirjoittaa mielipiteen tästäkin sarjasta, mutta nythän senkin viimein muistan.
Nämä nyt vain ovat ensivaikutelmia, eivät arvostelua mangan arvovaltaisuutta kohtaan sitten.
Ensimmäisenä pisti silmään nimi; Time Stranger Kyoko. Kannessa ei sitten paljoa muuta luekaan, aloin miettimään että myydäänkö eurosparissa muka englanniksi mangaa? Availen kirjaa ja hämmästyn (sarkasmia) suuresti kun huomaankin sen olevan suomeksi.
Käännöstyössä hämää aika lailla juuri tuo että englantia on ripoteltu mukaan miten sattuu. Voihan olla että alkuperäisversioonkin oli englantia ripoteltu mukaan "iskulauseiden" muodossa, mutta suomenkieliseen versioon se ei ainakaan soveltunut kovin, tuntui vain kuin kääntäjä olisi jättänyt hommat viimeistelemättä.
Englanti myöskin latisti aika tehokkaasti monia sujuvia vitsejä/sutkauksia, kuten kun sauveliini haluaa huomauttaa että hänellä on "aivan järkevä ja asiallinen nimikin, *englanninkielinen mahtipontinen rimpsu* jota voisi käyttää."
Mielipiteitä on, mutta yleisesti on huomattu paremmaksi vaihtoehdoksi keksiä vastaava sutkaus suomen kielelle sopimaan paremmin kokonaisidean kanssa.
Sitten myöskin käsitteet. Kuten strangerit ja kykenevät. Tulee taas hiukan hutastun maku suuhun. Mutta minkäs teet, ei koko sarjan nimeäkään aivan voi vaihtaa "Aikaharhailija Kyokoksi". Vaikka strangerille ja kykeneville olisi voinut hiukan miettiä...
En muista aiemmin sohjoa lukeneeni kuin pieniä pätkiä koneen ruudulta, mutta ei kauaa kestänyt tajuta mitä vähänpuhuttua "tyyliä" pokkari edusti. Söpöt hahmot kaikkein parhaiten kavalsi, muuten olisin luullut painovirheeksi tuota käsittämätöntä vauhtia jolla asiat eteni ("Tästähän puuttuu joka toinen sivu välistä, ihan varmasti.").
Aikanaan siihenkin tottui, lopussa pystyi laittamaan hiukan palasia yhteen ja käymään tarinan läpi päässään. Kaikki vain tapahtui ilman mitään/hyvin vähäisellä johdatuksella asiaan. Toisin kuin dragonballissa jonka olin vasta lopettanut (kaupassa työskentelyllä on omat hyvät puolensa, lehtihyllyt on norkoiltaviksi tehty).
-
Englanti myöskin latisti aika tehokkaasti monia sujuvia vitsejä/sutkauksia, kuten kun sauveliini haluaa huomauttaa että hänellä on "aivan järkevä ja asiallinen nimikin, *englanninkielinen mahtipontinen rimpsu* jota voisi käyttää."
Mielipiteitä on, mutta yleisesti on huomattu paremmaksi vaihtoehdoksi keksiä vastaava sutkaus suomen kielelle sopimaan paremmin kokonaisidean kanssa.
Sitten myöskin käsitteet. Kuten strangerit ja kykenevät. Tulee taas hiukan hutastun maku suuhun. Mutta minkäs teet, ei koko sarjan nimeäkään aivan voi vaihtaa "Aikaharhailija Kyokoksi". Vaikka strangerille ja kykeneville olisi voinut hiukan miettiä...
Käsittääkseni kirja on käännetty suoraan japanista suomeksi ja sen tekstissä mukana olleet englanninkieliset nimet on jätetty käännökselle uskollisesti englanninkielisiksi?
Tosin, ottaen huomioon, miten paljon japaninkieleen on nykyisin otettu lainasanoja englannista, on varmaan hyvin tulkinnanvaraista, mikä termi on ollut englantia ja mikä "japania".
-
Voihan olla että alkuperäisversioonkin oli englantia ripoteltu mukaan "iskulauseiden" muodossa, mutta suomenkieliseen versioon se ei ainakaan soveltunut kovin, tuntui vain kuin kääntäjä olisi jättänyt hommat viimeistelemättä.
En ole varma miten alkuperäinen käännös tarkalleen meni, mutta siihen tuli kuulemma joitakin muutoksia, joten kääntäjällä ei ole välttämättä tekemistä ihan jokaisen jutun kanssa. En sitten tiedä, kuuluuko tuo englanti muutoksiin vai ovatko suora käännös.... Nämähän ovat vähän mielipidejuttuja, joku vaatii 100% suoraa käännöstä (joskus sujuvuudenkin hinnalla), jonkun mielestä taas voi vapaasti etsiä jonkin vastaavan ilmaisun. Kääntäjän työ on vaativaa.
-
Heps.
Kyokon japskiversiota tuntematta julistan seuraavaa:
Japanilaisilla sarjakuvantekijöillä on noin defaulttina kova hinku laittaa sankarinsa käyttämään englantia etenkin tappeluksissa. Hyökkäysten/iskujen nimet ovat usein (jonkinlaista) englantia, samoin erikoisten esineiden, otusluokkien yms. Mitä todennäköisimmin Kyokossa käytetty englanti on myös alkuperäisessä versiossa. Sen jättäminen pois olisi ollut mielestäni arveluttava ratkaisu.
Antti-setä
-
Japanilaisilla sarjakuvantekijöillä on noin defaulttina kova hinku laittaa sankarinsa käyttämään englantia etenkin tappeluksissa. Hyökkäysten/iskujen nimet ovat usein (jonkinlaista) englantia, samoin erikoisten esineiden, otusluokkien yms.
Tuo on kyllä niin totta... Ja heti kättelyssä tulee mieleen ne miljoonat biisit joissa on ne pakolliset pari sanaa englantia. Ja sarjisalppareiden ja lehtien kannessa lukee usein "WEEKLY", "jotain COMICS" tai muuta vastaavaa. Joka paikassa on sitä englantia. Amerikkalaisia nuo japanilaiset... ;)
-
Sain nyt sitten viimein tämän ensimmäisen osan lainaksi ja luettua. En tiedä mitä oikein odotin, mutta en erityisemmin pitänyt Kyokosta. Minulle tuli lukemisesta pää kipeäksi, mitä ei koskaan ennen ole tapahtunut.
Yksikään hahmoista ei kiinnostanut minua millään lailla eikä juoni saanut minua mukaansa. Erityisen ärsyttäväksi koin Chocolan, jonka olisin tahtonut kuristaa jo aivan alussa. Se omituinen rosvopäällikkö sen sijaan menetteli.
Sen lisäksi tarina eteni mielestäni aivan liian nopeasti eikä mitään asiaa ehditty käsitellä kunnolla loppuun ennen kuin oltiin jo hyppäämässä seuraavaan.
En aio kutsua Kyokoa huonoksi, sillä uskon mielipiteeni johtuvan vain omista mieltymyksistäni. Tiedänpä ainakin vältellä tämän tyylisiä julkaisuja tulevaisuudessa.
-
Tuo on kyllä niin totta... Joka paikassa on sitä englantia. Amerikkalaisia nuo japanilaiset... ;)
Nämä iskulauseet itsellä tuli alunperin vastaan Bleach:ia katsoessa (subitettu "internet-versio") kun paikallinen super-duper-tv-julkkis henkienkarkoitusshown vetäjä heittää joka toiseen lauseeseen iskulauseitaan "Mission complete!" ja "Boys and girls!" jotka kuulostaa juuri siltä kuin niiden pitääkin kuulostaa. Eli ei tarkoituskaan olla kuin hädintuskin englanniksi tunnistettavaa mutta uppoaa sentään yleisöön.
(http://www.animenewsnetwork.com/encyclopedia/anime.php?id=4240)
Itse olisin kyllä keksinyt hiukan paremmat tavat vain ilmaista englanninkielisetkin kohdat, tämähän vain ilmeisesti on näitä vaikeita päätöksiä joita tehdään käännöstyössä joka ei ole aivan robottityöskentelyä.
-
ostin kyokon jo heti kun se ilmestyi enkä ole vieläkään pystynyt lukemaan sitä loppuun... olen toisen luvun alussa enkä pysty lukemaan enempää :-\ en tajua kuiinka voi olla noin sekaista ja huono juonista mangaa!!! >:( kyllä se ihan hienosti on piirretty, mutta muuta ostamisen aihetta en siitä löydä!!!
(se on vain minun mielipiteeni)
-
meikä osti kyseisen pokkarin ja vaikka oonkin poika tykkäsin siitä, ja kun luin hiukan enemmällä antaumuksella käsitinkin kaiken.
-
(se on vain minun mielipiteeni)
eipäs matkita. ;D eipä tehnyt se kyoko kovin suurta vaikutusta minun laiselle "hardcore" piirtäjälle. olen nähnyt parempiakin. juoni on tosiaan sekava ja kulunut. missäs ne innovaatiot on,,,
se joka ei käsitä tuota eipäs makita off topicia, minä vannon kaikissa keskusteluissa kun haukun että se on vain oma mielipiteeni.
-
ostin kyokon jo heti kun se ilmestyi enkä ole vieläkään pystynyt lukemaan sitä loppuun... olen toisen luvun alussa enkä pysty lukemaan enempää :-\ en tajua kuiinka voi olla noin sekaista ja huono juonista mangaa!!! >:( kyllä se ihan hienosti on piirretty, mutta muuta ostamisen aihetta en siitä löydä!!!
(se on vain minun mielipiteeni)
Vihjeitä siihen, miksi kyseinen manga ei kyseiseen yksilöön iske, voi mahdollisesti löytää hänen nickistään ja allekirjoituksestaan...
-
Onko Tämä Kirja Edes Hyvä...?
Se riippuu ihan siitä, pitääkö kyseisestä genrestä/piirtäjän tyylistä ja tarinasta.
Eikös tänään ilmesty toinen osa, pitää katsoa miten juttu on lähtenyt luistamaan...
-
Kovin moni on valitellut mangan "sekavuutta" (??), mutta itse en moista oikein huomannut. Luin Kyokoa rennoin mielin, eikä misään tökkinyt, mutta varmasti, jos uudestaan sen lukisin suurennuslasin kera ja hiilihanko vasemmassa kourassa (molemmat kädet olisivat silloin varattu.. Missä minä mangaa pitäisin ???), niin saattaisin löytää jotain hämmentävää. Mutta kuka oikeasti lukee mangaa tavoitteenaan löytää siitä mahdollisimman paljon moitittavaa? (noh, näille ihmisille on oma ei-niin-kaunis/suloinen/muutenkaan mairitteleva nimensä). Manga ei ole yhtä kuin suhteellisuusteoria, vaikka yhtäläisyyskin on näillä kahdella olemassa. Erona se, että mangaa ei pidä lukea yhtä "vakavasti", koska sarjakuva on viihdettä, mutta yhtäläisyys taasen on se, että jos ei vain jotain ymmärrä, niin sitä ei sitten välttämättä ymmärrä. Eivät kaikki varmasti Einsteinin jutuistakaan mitään tajuneet, mutta ei se tarkoita sitä, että hänen teoriansa olisivat olleet vääriä tahi huonoja (ja tämä taasen saattoi olla ontuvin vertaus ikinä).
Eikös tänään ilmesty toinen osa, pitää katsoa miten juttu on lähtenyt luistamaan...
Kävin juuri ostamassa omani ja se jäi aika jännään kohtaan vieläpä ;)
Hyvältä siis vaikutti.
-
Kovin moni on valitellut mangan "sekavuutta" (??), mutta itse en moista oikein huomannut. Luin Kyokoa rennoin mielin, eikä misään tökkinyt, mutta varmasti, jos uudestaan sen lukisin suurennuslasin kera ja hiilihanko vasemmassa kourassa (molemmat kädet olisivat silloin varattu.. Missä minä mangaa pitäisin ???), niin saattaisin löytää jotain hämmentävää. Mutta kuka oikeasti lukee mangaa tavoitteenaan löytää siitä mahdollisimman paljon moitittavaa?
Homman jujuhan olikin siinä, että tätä ei pystynyt lukemaan rennoin mielin, kun parissa kohtaa huomasi tippuneensa kärryiltä kun olin lukenut puolihuolimattomaan tyyliini tätä. Eli siis tämä manga pakotti itseni tarkastelemaan tiettyjä kohtia tarkemmin päästäkseni perille mitä oli tapahtunut. Mutta ilmeisesti kyseinen juttu johtui vain mangalukutaidottomuudestani (tai sitten siitä, että luen sarjakuvia yleensä nopeasti), jota voisinkin tästä yrittää parannella ostamalla kakkososan. ;)
Eivät kaikki varmasti Einsteinin jutuistakaan mitään tajuneet, mutta ei se tarkoita sitä, että hänen teoriansa olisivat olleet vääriä tahi huonoja (ja tämä taasen saattoi olla ontuvin vertaus ikinä).
Ja kun tutustuu vielä enemmän kyseisiin teorioihin, niin huomaa kuinka pihalla asiasta onkaan. Aika rohkea heppu saa olla, jos näitä väittää täysin ymmärtävänsä. No onneksi taas syksyllä on yksi kurssi, jossa asiaan paneudutaan hieman lisää.
-
Manga ei ole yhtä kuin suhteellisuusteoria, vaikka yhtäläisyyskin on näillä kahdella olemassa. Erona se, että mangaa ei pidä lukea yhtä "vakavasti", koska sarjakuva on viihdettä, mutta yhtäläisyys taasen on se, että jos ei vain jotain ymmärrä, niin sitä ei sitten välttämättä ymmärrä.
Tätä jos oikein tikulla lukee, niin sen voisi ymmärtää, että viihde saa olla huonoa. Minusta ei saa. Viihde on yhtä tärkeää kuin taidekin. Taiteessa vain pääsee ymmärtämättömyydestä ulos selittämällä työnsä ja haukkumalla ne jotka eivät sitä ymmärrä, viihteessä lukijat äänestävät jaloillaan. Siksi viihde on jopa vaikeampaa kuin taide.
Kyokon analysointi johtuukin halusta kehittää omaa työtään (ainakin mulla). Tähänastisesta lukemastani mangasta Kyoko poikkeaa juuri poukkoilevalla kerronnallaan. Ranma, DB ja moni muu on huomattavasti enemmän kerronnan perinteitä kunnioittavaa. Aristoteelisen kerronnan kannattajana minua kiinnostaa voiko tarinan kertoa paremmin jollain muulla tavalla. Vielä ei sellaista ole tullut vastaan.
-
Tätä jos oikein tikulla lukee, niin sen voisi ymmärtää, että viihde saa olla huonoa.
Ei, vaan ihmisystävällistä eli suht helppotajuista, joilloin minunlaiseni ihmiset (joiden äo kieppuu sadan paremmalla puolella, inhimillisissä rajoissa) voivat nauttia siitä ilman elämää suurempaa aivojumppaa. Tosin esimerkiksi hyvä kirjallisuus on minusta sellaista, joka haastaa lukijansa ajattelemaan vähän omillaankin (muistan, kun luin Heinleinin Galaksin kansalaista ensimmäistä kertaa joskus 10-vuotiaana, enkä ymmärtänyt siitä mitää - luonnollisesti sanoin silloin ko. kirjaa huonoksi - mutta neljä vuotta myöhemmin huomasinkin ymmärtäväni siitä jotain ja ah, sitä lukemisen autuutta - kerrassaan loistava kirja). Mutta sanoisin, että keskivertokuluttajaan tehoaa paremmin Kauniiden ja Rohkeiden tai Smackdownin kaltaiset saippuaoopperat, joissa jätetään aika vähän mielikuvituksen varaan..
Eli kyllä minä ymmärrän, jos ihmiset haluavat kevyempää viihdettä, etenkin kun elämä itsessään luo usein tarpeeksi rasitetta aivoille (ainakin jos sattuu olemaan opiskelija :( ). Ettei tarvitse Tunteita ja Tuoksuja ymmärtääkseen tietää homostygootin ja heterotsygootin eksaktia eroa.
Lyhyesti: Hyvä viihde on helppotajuista. Huono viide on makuasia (jos ei pidä Onnenpyörästä, niin ei sille asialle paljoa voi) ja se, että ihminen ei pidä jostain, ei tarkoita, että ko. asia olisi huono.
-
Itse pidin enemmän siitä lisätarinasta (Mikä nyt kyoko-lapsena homma olikaan) kun itse mangasta.
Ihmeellisiä ne ruudut.
-
Tähänastisesta lukemastani mangasta Kyoko poikkeaa juuri poukkoilevalla kerronnallaan.
Tässä nyt voisi tietysti ottaa huomioon sen että "manga" ei ole genre, vaan keinotekoinen nimitys yhdentyyppiselle julkaisukanavalle. Dragon Ball on geneeristä 12-vuotiaiden poikien (yksitotista mättö)viihdettä, Ranma puolestaan geneeristä 12-16 -vuotiaiden nuorten (väkivalta- ja romantiikka)viihdettä. Periaatteessa myös Ranma on kuitenkin poikien sarjakuva, ilmestyihän se aikoinaan Shonen Sundayssa. Tämä voisi selittää sen, miksi niiden juonenkuljetukset ovat helposti seurattavia ja yksioikoisia; ne on tehty sellaiseksi tarkoituksella, jotta niiden ymmärtäminen kävisi nuoremmaltakin lukijalta. Etenkin tämän ikäiset pojat saattavat olla varsin kärsimättömiä.
Kyokon kaltaisen piperryksen lukeminen vaatii sen sijaan enemmän aivokapasiteetin käyttöä; huomion kiinnittäminen useaan asiaan yhtä aikaa ja kärryillä pysyminen siitä huolimatta on käsittääkseni hyvin pitkälti naispuolisten henkilöiden ominaisuus.
Pohjimmiltaan kyse on kuitenkin vain siitä, että jos teosta ei ymmärretä, vika on yleensä teoksen ja teosta tulkitsevan takaraivon välissä. Ei tämä tarkoita, että lukijassa tai teoksessa olisi mitään vikaa; niitä ei vain yksinkertaisesti ole tehty sopimaan yhteen.
Ihmeellisiä ne ruudut.
No, dynamiikka ja katseenkuljetus on vaikea laji. Länsimaisiin sarjakuviin tottuneille saattaa olla aluksi hieman vaikeaa lukea sarjakuvaa, jossa katse ei kuljekaan säännöllistä ruuturiviä pitkin sivulle ja siirry sen jälkeen alemman ruuturivin alkuun. Mutta kyllä se siitä.
-
Miulle sekavuus tarkoittaa sitä, että tarina ei kolahda koska sen syy-seuraussuhteet ja yleinen kulku tuntuvat noudattavan jotain outoja lakeja joitten kanssa en vain pääse sinuiksi. Tai sitten sekavuus voi olla vaan väsyttävyyttä, jos pitää hinkata kaikki suurennuslasilla että pysyy edes kärryillä. Kyoko nyt ei ollut kumpaakaan näistä, mutta viitteitä molempiin oli näkyvillä. Ja lopuksi sekavuus oli se vaikutelma joka (mm.) miulle jäi tarinasta päällimmäiseksi.
Kovin moni on valitellut mangan "sekavuutta" (??), mutta itse en moista oikein huomannut.
Varmaan moni kommentoi "sekavuutta" sen takia, että se on ollut ensivaikutelma, joka taas tunnetusti vaikuttaa asenteisiin paljon. Ainakin keskustelua on syntynyt, mikä lienee vain hyvä.
Mutta kuka oikeasti lukee mangaa tavoitteenaan löytää siitä mahdollisimman paljon moitittavaa? (noh, näille ihmisille on oma ei-niin-kaunis/suloinen/muutenkaan mairitteleva nimensä).
Tuskin kovin moni...siitä olis nautinto kaukana. Ainakin suurimmalle osalle ihmisistä...
Manga ei ole yhtä kuin suhteellisuusteoria, vaikka yhtäläisyyskin on näillä kahdella olemassa. Erona se, että mangaa ei pidä lukea yhtä "vakavasti", koska sarjakuva on viihdettä, mutta yhtäläisyys taasen on se, että jos ei vain jotain ymmärrä, niin sitä ei sitten välttämättä ymmärrä. Eivät kaikki varmasti Einsteinin jutuistakaan mitään tajuneet, mutta ei se tarkoita sitä, että hänen teoriansa olisivat olleet vääriä tahi huonoja (ja tämä taasen saattoi olla ontuvin vertaus ikinä).
Mutta sarjakuvahan juuri on suhteellista: Tää keskusteluhan on nimenomaan näyttänyt, että eri havainnoijat ovat kovastikin eri mieltä Kyokon sijainnista hyvyys-akselilla, mutta kukaan ei silti ole kyseenalaistanut valon nopeuden riippumattomuutta koordinaatistosta... ;)
Mutta olen siis samaa mieltä, pääasiassa: Kaikki ei ole kaikkia varten, toiset ottavat viihteensä vakavammin kuin toiset. Mielipiteensä voi kertoa, muttei odottaa muitten olevan samaa (tai edes eri) mieltä...
-
Miulle sekavuus tarkoittaa sitä, että tarina ei kolahda koska sen syy-seuraussuhteet ja yleinen kulku tuntuvat noudattavan jotain outoja lakeja joitten kanssa en vain pääse sinuiksi. Tai sitten sekavuus voi olla vaan väsyttävyyttä, jos pitää hinkata kaikki suurennuslasilla että pysyy edes kärryillä.
Älä pakota minua toistamaan itseäni...
-
Tääl puhutaan viisaita mut siitä huolimatta haluan osallistua keskusteluun. Ostin Time Stranger Kyokon. Kolme viikkoa sitten. En edelleenkään ole saanut luettua sitä loppuun. En välttämättä ikinä saakaan. Kerronta on puistattavan luotaantyöntävää ja minusta kyse on enemmän amatöörimäisyydestä kuin "erilaisuudesta". En edes tiedä mistä aloittaa.
Tekijä ei osaa kertoa kuvallisesti juuri mitään. Sarja koostuu enimmäkseen erikokoisista kasvolähikuvista ja niiden päälle plätkityistä puhekuplista joiden varassa mennään aivan liikaa. Ajan ja paikan suhteen saa jatkuvasti olla ihmeissään taustojen ollessa (hyvä jos edes) viitteellisiä ja kuvakulmien pomppiessa missä huvittaa. Tekijällä ei tunnu olevan kuvakuljetuksen alkeellisimmistakaan perusajatuksista mitään hajua. Tämän huomaa varsinkin toimintakohtauksissa joissa saa pitkään miettiä mitä tapahtuu.
Tekijän omat kommentoinnit ovat lähinnä rasittavia. Henkilöiden luonteista höpötellään kesken kaiken puolen sivun verran vaikka kaiken voisi kertoa sarjakuvallisestikin. Tai sitten on tehty niin että syntyneitä asetelmia vielä alleviivataan ikäänkuin lukijan ymmärryskykyyn ei lainkaan luotettaisi.
Osa kerronnan kömpelyydestä ja epärytmikkyydestä johtunee siitä että tekijä ei sarjaa tehdessään ole itsekään tiennyt tai suunnitellut mitä kaikkea tuleman pitää. En tarkoita että kaiken sarjakuvan pitäisi olla tarkkaan mietittyä ja käsikirjoitettua ennen piirtämsprosessin alkua mutta olisi kiva kun syntyisi edes illuusio siitä että tekijällä on kaikki langat käsissään. Time strangerin kohdalla ei olla edes lähellä.
Phuuh, tällaisia fiiliksiä muutaman kymmenen luetun sivun jälkeen. Palaan asiaan jos saan luettua läystäreen loppuun asti.
-
En minä käsitä teitä. Ehkä kyse sitten on vain oman persoonani kieroutuneisuudesta, kun Kyokossa tunnu minulle olevan mitään muita sarjakuvia kummempaa. Yhtä sujuvasti tulee luettua kuin vaikka Ryhmä-X:iä.
Ja mitä tulee aristoteelisen kerronnan puutteeseen, niin kyllä tuo ensimmäine kirja ainakin noudattaa sangen länsimaista Sankarin matka -rakennetta.
http://hubcap.clemson.edu/~sparks/sffilm/mmswtab.html
Separation
- Call to Adventure: Kyokon täytyy joko ottaa prinsessan asema, tai parantaa sisarensa.
-- Refusal of Call: Viivästelyä ja takkuilua löytyy, sekä epäuskoa
-- Answering Call: Lopulta hommaan kuitenkin tartutaan, kun tulee kunkku-isältä ultimaattumi
-Supernatural Aid:
-- Guide / Talisman: Sauva.
-- Companions: Henkivartijat, Chokola ja se yksi renttu (Ei ole kirjaa tässä nyt referenssiksi)
-Crossing the Threshold: Lähtö ensimmäiseen seikkailuun sauvan voimin, menneisyyteen.
--Threshold Guardians: Lohikäärmekansa
Tähän loppuu kaavan ensimmäine osa, Separation. Veikkaan siis, että toisessa osassa tulevat vastaan Initiation-kohdan vaiheet ja kolmannessa Return-kohdan vaiheet. Siististi on jaettu vielä tarina kolmeen kirjaan.
-
Ja mitä tulee aristoteelisen kerronnan puutteeseen, niin kyllä tuo ensimmäine kirja ainakin noudattaa sangen länsimaista Sankarin matka -rakennetta.
Aristoteelinen kerronta on paljon enemmän kuin tuo Christopher Voglerin ja Joseph Campbellin Sankarin matka-kaava. Eikä sekään riitä vaikka tuon päälle pätkäistään Ola Olssonin nousevan toiminnan kaava ja draaman henkilöt, sekä Linda Segerin panosten nostattaminen.
Koko aristoteelinen kerrontatapa on siitä tyhmä termi, että Aristoteles itse määritteli vain hyvin pieniä asioita, ja painotti oikeastaan vain syyn ja seurauksen merkityksen tärkeyttä. Aristoteleen runousoppi on hyvin pieni kirja, joka hän ilmeisesti oli tarkoittanut vain luentojensa muistiinpanoiksi. Siksi se on niin tulkinnanvarainen.
Tämä vain sivuhuomautuksena. Kaltsu sanoi Kyokosta oikeastaan sen mitä itsekin olen mieltä.
-
Saapui uusi Kyoko. Ja sen mukana saapui saman nimikkeen mukana Suomen mangasuomennoskentille jo toinen uusi asia: shoujo-ai -viittaukset. Pikku sivujuonena tuokin vain on, mutta näin se skaala pikkuhiljaa levenee. Kymmenen vuoden päästä suomennetaan jo yaoitakin, sanokaa minun sanoneen.
Ja kappas, nk. insestistä romantiikkaakin löytyy. Toivottavasti kukkahattutädit eivät vedä hernettä nenäänsä.
-
Voitko vihjaista spoilaamatta, että missä kohdassa shoujo-aita löytyy tai edes viitteitä siitä? Vanha puusilmä ei näe... :)
-
Tähänastisesta lukemastani mangasta Kyoko poikkeaa juuri poukkoilevalla kerronnallaan.
Vedän sanani takaisin. Luin juuri No Need for Tenchiä, ja se oli sanoinkuvaamatonta kohkaamista ilman juonen häivääkään.
-
Voitko vihjaista spoilaamatta, että missä kohdassa shoujo-aita löytyy tai edes viitteitä siitä? Vanha puusilmä ei näe... :)
Ensimmäisen luvun lopussa sitä oikein tyrkytetään naamalle...
Jotain spoilerin kaltaista:
Poika-allergia.
"Minulle riittää, kun minulla on sinut, Kyoko."
"Jos minä olisin mies, rakastuisin sinuun aivan varmasti."
Ja, viimeisenä niittinä, edellistä repliikkiä seurannut tyhjä tuijotus ja kyynelehdintä.
(Jos haluttaisiin tehdä asiasta isompi numero ja kasvattaa teeman osuutta juonenkulussa, tätä olisi seurannut "Oi, miksi sinun muka täytyisi olla mies!" tai jotain muuta.)
Että tämmöttii. Kun on näitä tarpeeksi nähnyt ja omaa tarpeeksi kieroutuneen fanimielikuvituksen, ne alkaa haistamaan kymmenien sivujen päästä.
-
Että tämmöttii. Kun on näitä tarpeeksi nähnyt ja omaa tarpeeksi kierotuneen fanimielikuvituksen, ne alkaa haistamaan kymmenien sivujen päästä.
Totta. ;D Vielä spoileri: Tanemura sanoo itse, että alunperin tarkoituksena oli, että Karen olisi ihastunut sankarittareemme. Ja onhan Kyokon luvun lopussa laulama laulu juuri "kaunis rakkauslaulu"... joskaan lukijalle ei kerrota, mistä laulusta tarkalleen on kyse.
Kun luin kakkososaa, en huomannut mitään vaikeuksia joita minulla oli lukiessani ensimmäistä. Lieköhän kyse juuri siitä, että käännöstyökin alkoi sujua vasta kakkosessa.
-
Time stranger on huonosti piirretty.. ihan epäselvää.. :P
-
Tuota noin... Tää nyt ei kauheesti liity asiaan, mutta löysin Time Stranger Kyoko 3 sivuja ja ne on tooosi mielenkiintosia. Mutta ne on japaniksi. Olisko kelläkään hajua, mistä löytyis japanilaiset aakkoset tai jotain. Oon yrittäny löytää niitä netistä ja vaikka mistä mutta ne on aina vaan silleen miten ne lausutaan eikä se auta. Joku semmonen niiden kiekura ja siinä suomennos. Jos löydätte, pistäkää mulle sähköpostia! Pliide. Kaipaan apua!!! ;D
-
Omistan nyt ne kaksi osaa. Sekaisia, todellakin. Hahmot näyttävät samanlaisilta, epäkohtia ja -selvyyksiä vaikka millä mitalla. Ei todellakaan samaa tasoa kuin muut lukemani mangat. Mutta omalla tavallaan TSK kieltämättä viehättää, myönnän. Tai sitten se on vain se suomenkielisyys... ::)
-
Oon yrittäny löytää niitä netistä ja vaikka mistä mutta ne on aina vaan silleen miten ne lausutaan eikä se auta. Joku semmonen niiden kiekura ja siinä suomennos.
Valitettavasti japani ei toimi näin. Hiraganat ja katakanat ovat suhteellisen helposti opittavia äännemerkkejä, mutta pelkästään niillä ei kirjoitella juuri mitään. Sekaan tarvitaan aina myös täsmällisemmän asiamerkityksen omaavia kanjeja (niitä monimutkaisia kiinalaisen näköisiä), joita saakin sitten opetella vuoden jos toisenkin. Japanissa niitä opiskellaan kouluissa joka päivä, ja lastenmangoissa ja -kirjoissa on yleensä kanjien viereen pistetty pienellä niiden tarkoitus. Eli ihan pelkällä sanakirjalla ei tässä pärjää.
Muttamutta, jos pistät linkit tähän niin eiköhän joku fiksu ja osaava henkilö osaa piakkoin kertoa meille muillekin, mistä on kyse.
Time stranger on huonosti piirretty.. ihan epäselvää.. :P
Seuraava, joka sanoo jotain pahaa Tanemuran taiteesta, saa maistaa Mielipidettä. (Niitä sanotaan "yksityiskohdiksi". Kokeile josko kunnollinen valaistus, pidempi lukuaika ja lyhyempi lukuetäisyys auttaisivat.)
-
No niin. Kirjotin viimeksi toisella nimimerkillä, koska en muistanut salasanaani ;D !
Se linkki niihin kuviin olis http://www.shoujo-manga.net/recensioni/rec9/tsk/gallery.htm (http://www.shoujo-manga.net/recensioni/rec9/tsk/gallery.htm) Siellä on muitakin kuvia, mutta niitä sivuja löytyy niiden läheltä!
-
Seuraava, joka sanoo jotain pahaa Tanemuran taiteesta, saa maistaa Mielipidettä. (Niitä sanotaan "yksityiskohdiksi". Kokeile josko kunnollinen valaistus, pidempi lukuaika ja lyhyempi lukuetäisyys auttaisivat.)
Oon ihan samaa mieltä. Jos Kyoko on teistä huono, älkää mainostako sitä! Ne jotka pitää Kyokota hyvänä, ei oikeen tykkää kun siitä vaan puhutaan huonoa. Perustakaa joku Kyoko vihaamiskerho, jos niin haluutte haukkua... Ei millään pahalla :D
-
Perustakaa joku Kyoko vihaamiskerho, jos niin haluutte haukkua... Ei millään pahalla :D
Tai sitten te voitte perustaa jonku Kyoko-fanisivuston jossa voitte ihan rauhassa hehkuttaa toisillenne Kyokon ihanuutta? ;)
-
Tai sitten te voitte perustaa jonku Kyoko-fanisivuston jossa voitte ihan rauhassa hehkuttaa toisillenne Kyokon ihanuutta? ;)
Hyvä idea! Mutta mitä varten tää sivu sitten on? ;D
-
Tai sitten te voitte perustaa jonku Kyoko-fanisivuston jossa voitte ihan rauhassa hehkuttaa toisillenne Kyokon ihanuutta? ;)
Hyvä idea! Mutta mitä varten tää sivu sitten on? ;D
Täällä voi heitellä positiivisia, negatiivisiä, hypoteettisia ja mahdollisesti myös psykoottisia kommentteja Kyokosta. :)
Kakkososasta sen verran, että samana jatkuu. Kyllä se vaan minun päivää piristää, kun lukee tuollaista söpösti piirrettyä romanttista komediaa, jossa on tunteen paloa. Tulee ns. pörröinen olo. Sarjan lyhyt mitta näyttää voimansa, kun Sakataki ja Kyoko eivät kierrä toisiaan 10+ osan ajan ennen kuin uskaltavat sanoa mitään tunteistaan. Hyökkäysten nimet kyllä jaksavat naurattaa: "Time return excellent!" ;D Viimeiseen osaankin jäi jotain salaperäistä kuningasta ja Hizukia kohtaan, joten kyllä sitä jaksaa odottaa.
-
Hyvä idea! Mutta mitä varten tää sivu sitten on? ;D
No juu sarjakuvafanejahan varten tämä foorumi on. Sellanen oon intohimoisesti itsekin. Harmillisen kriittisesti tulee nykyään vaan kaikkea luettua. Ei osaa ihan täysin enää teosten/tekijöiden ehdoilla sulattaa kaikkea ja vähän kadonnu sellanen viattoman innostunu fanipoikamentaliteetti. Sitä se reilu neljännesvuosisata sarjakuvien lukijana ja miltei yhtä pitkä aika tekijänä teettää. Vaan toisaalta kun joku teos aina välillä kolahtaa niin se kolahtaakin yleensä kunnolla.
Mut joo kyllä täällä mun mielestä on lupa (ja pitääkin) julkituoda myös negatiivisempia ajatuksia. Siitähän sitä mahdollisesti itsekunkin lukutaito kehittyy (mikäli mielipiteet ei oo pelkästään sitä että tää on kakkaa) ja näin tekijän näkökulmasta on erityisen hedelmällistä lähteä analysoimaan sitä mikä sarjakuvassa toimii ja mikä ei toimi. Mun mielestä tässä ketjussa on ollu todella hyvää keskustelua ja saanu ainaki mua pohtimaan sarjakuvataiteen ja -kerronnan eri puolia.
-
Hmm..ihan oikeessa ootte. Pitäähän sitä osata lukea huonoakin palautetta! Ja pitää sitä osata antaakin. Musta ainakin voi olla joskus Kyokossa vähän selvempänä se, että missä mennään! Ei aia tiedä onko ne menneisyydessä vai nykyisyydessa ja sit kun ne paikat vaihtelee kovin nopeeasti. Siihen tarvii olla hyvä lukia...
-
Toka osa oli etenkin lopussa yllättävänkin hyvä. Tällä kertaa äänitehosteet eivät ärsyttäneet samalla tavalla kuin ekassa pokkarissa. Kuvakerronta oli välillä hankalaa seurattavaa, kun en ole juurikaan tottunut tämän tyylin shoujo-mangaan. Peach Girl on paljon helppolukuisempi.
-
Pitää todellakin huomenna käydä ostamassa tuota kyokoa. Katoin tänään Ärrällä, mutta ei lähtenyt matkaan.
Älkää kysykö miksi. o,o
Katoin tuossa että tuo erilainen "lukutyyli" kyllä kiinnostaa ja kyokossa voisi olla jotain sitä uutta. Ja tarinaakin
on kehuttu todella hyväksi. ;)
-
Kakkoskirjakin pitää varmaan ostaa. Ihastuin Tanemuran tyyliin korostaa yksityiskohtia laajojen kuvien sijaan.
Kaltsullekin voisi sopia, että puolilähikuvassa kaljalla istujan sijasta piirtelisikin silmälasien sangan kulman tai kaljatuopin... Olis kiva nähdä mitä syntyy.
-
Todella hyvä manga! Nättiä piirrosjälkeä, hyvä juoni ja hahmot... ihana! ;D ... Huono vaan kun jotkut tyypit näyttää niin samannäköisiltä, ettei niitä meinaa erottaa toisistaan...
Hyvin meikäläinen ainaskin tuota TSK:ta on tajunnut... Ei mitään onkelmia luvussa
-
;D eka shoujo jota olen lukenut..tästä on hyvä alottaa,ilmeikkäät hahmot ja vaikka mitä
mutta se on kyllä tosi että parilla ekalla sivulla ei meinaa erottaa tyyppejä toisistaan
edit: yhdistin kaksi viestiä
Mustikkamuumi: muokkaa -linkkiä klikkaamalla voi tehdä lisäyksiä vanhaan viestiin, ei pidennetä turhaan ketjuja.
-
Onko Tämä Kirja Edes Hyvä...?
mun mielestä kirja oli hyvä ja kaikkien manga fanien kannattais lukea!! ;) olen ostanut ykkösen ja kakkosen ja kolmosen ostan heti, kun se tulee kirjakauppaan... mielestäni tarina on kiinnostava joskin se hyppii välillä juonesta(esim kun kyoko matkusti hakemaanpitsin mallia menneisyydestä)... en ole oikeen muusta mangasta kiinnostunut ja täytyy sanoa että SE ON LUKEMISEN ARVOINEN!!! just sitä shoujo mangaa mikä miellyttää meikän silmää ;D
edit. Muokkasin lainauksen oikein. -Puro/Ylläpito.
-
Kyoko on hyvä ja se vain mietityttää että miksi sitä lisä sarjista ei ollut? olisi ollut hauskaa nähdä se... mistä ihmeen rakkaus laulusta ne siinä puhuu? siis kakkos kirjassa...
-
mistä ihmeen rakkaus laulusta ne siinä puhuu?
Kyokohan sanoo luvun lopussa: "Laulettaisiinko jotain?" Sitten hän alkaa laulaa... varmaankin lalulaa jotain 'ihanaa rakkauslaulua', luulisin. Näin ainakin olen käsittänyt ^^;
-
Ostin eilen TSK vikan osan (kolmosen), luin sen kolme kertaa peräkkäin ;D! Se oli ihana. Loput Strangerit tulivat vain aivan liian pian... Yhdellä sivulla kaikki, paitsi tietysti Ice Stranger.
:-\
Ei siinä muuta miinusta ollut, kuin se että se tuntui jotenkin täyteen ahdetulta. Muuten loistava!
Muita mielipiteitä?
Se lisä tarina on kolmosessa, ja neljän ruudun strippejä pari sivua.
-
Pidin tästä kolmosesta todella. :Djuoni meni ehkä hiukan nopeaa mutta minulla iski kauhea piirustus vimma kun sain tämän luettua. sarjakuvakin tuli näperrettyä. muut Strangerit löytyi kyllä liian nopeaa, mutta yllätyin että se oli Hizuki joka suuteli Kyokoa kun hän nukkui.
hauska oli se missä Sakataki näytti muumi papalta. ja pidin Toodella paljon niistä stripeistä. varsinkin Go, Go, Hizuki. ja Sakatakin pieni salaisuus. Muah! harmi kun sarja loppui tähän. tulisikohan lisää Arinan mangoja suomeen? ??? tietäisikö joku? tulisipa...
-
tulisikohan lisää Arinan mangoja suomeen? ??? tietäisikö joku? tulisipa...
Sitten ei muuta kuin palautetta kustantajalle että "tahtoo lisää Tanemuraa!" ;)
Itsekin ostin tuon kolmosen, mutta en ole vielä ehtinyt lukea. Hirvittävän pientä piperrystä tuo kansikuva, hämmästyin todella kun tajusin miten pieniä Tanemuran originaalit ovat....
-
Haah... ostin komosen eilen, ja luinkin eilen. Aivan ihanaa... jotenkin pääsi pari kyyneltäkin joissain kohtaa, kun kosketti niin tuo tarina... ..tunteellista, tunnelmallista... kyllä. Tämä sarja oli mahtava. ^____^ Tosiaan loput Strangerit löytyivät kyllä liian nopeaa, mutta mielellään kyllä luin noista Hizuki-Kyoko-Sakataki-sekoiluista... ^_^
-
Mää luin kans viimisen osan moneen kertaan ja tykkäsin tosi paljon! Ainoa asia vaan vähän harmitti, että Hizuki ei ollut sitä miltä ensiksi vaikutti... hehee! No niin... Toivottavasti Tanemuralta tulee se Full Moon sarja suomeksi. peukut pystyyn! ;D
-
Ihana, mutta viimeistä osaa ei tahdo kaupoista löytyä... :-[ :'( Mistäs löysitte sen???
Kyllä se ihan lehtipisteissä on. Sinnekin tulee. Lähimmän ostospaikan voit katsastaa Lehtipisteen sivuilta ->http://www.lehtipiste.fi/cgi-bin/lehti.pl?aih=42&id='815662' Siellä alhaalla on semmonen Etsi lähin... -kohta, johon voi pistää paikkakunnan.
-
Voi olen itse ihan hullaantunut ihan kamalasti tähän Kyokoon. Tanemuran piirrosjälki on mielestäni (kuten monesta muustani varmasti) äärimmäisen hienoa ja yksityiskohtaista. Surettaa sarjan lyhyys, mutta sittenpähän sitä pitää lukea useampaan kertaan.. ^^ Toivotaan todella, että Suomessa aletaan julkaisemaan enemmän mangoja, koska kuka niitä ei haluaisi lukea. ;)
-
ikäväkseni en saanut itse lukea tuota ykkös pokkaria, kakkosen kävin ostamassa jonkin aikaa sitten....
kyoko ei oikein kolahtanut.
en mie oikeestaan tykkää sellaisista fantasia sarjakuvista, mutta päätin nyt kokeilla kun oli muuteski niin lyhyt sarja.. ;)
kuvat olivat oikeen kauniisti tehty, mutta joissakin kohdissa en erottanut kyokoa ja tämän parasta ystävää...
niin että, en voi väittää että sarja olisi omasta mielestäni erikoisen hyvä,
ei oikeen miun tyyliä....
-
Olin odottanut tätä kauan, enkä odottanut turhaan. Piirtojälki oli todella söpöä, varsinkin siinä lopussa olevassa extra-tarinassa oleva Kyoko oli söpö ^^. Alussa tarina oli mielestäni hyvä ja välillä sekava , mutta ajan myötä kyllä tajusin ^^. Ostan seuraavatkin osat, sen verran kiva oli ^^. Mutta mielestäni ne tytöt, joita oli siellä koulussa, näyttivät aika lailla samanlaisilta, enkä yhdessä vaiheessa erottanut, kuka niistä oli Kyoko. Harmi että niitä on vain 3 osaa.
-
Niinpä. Mielestäni loput 7 strangeria tulivat aivan liian nopeasti -ja kaikki kerralla!- mukaan, kun verrataan miten verkkaisesti 1. ja 2. osissa ne astuivat lavalle. Helpostihan niiden löytymisestä olisi vielä ainakin yhden pokkarin tehnyt. Mutta toisaalta, egmontin muut mangat (Ranma ja Conan, ja kohtapuoliin Inuyasha) ovat niin pitkiä, että tuollainen 3 osan sarja on ihan piristävä. Shoujoa on odoteltu kauan.
Piirrosjälki on hurmaavaa, mutta minulla (muillakin varmaan on9 vaikeuksia erottaa hahmoja toisistaan. Ja se, että lopputulos on niin kaunis, johtuu pitkälti mahtavista ja asiansa osaavista avustajista. NI!
p.s Lempparihahmoni ko. sarjasta onSAKATAKI! :-*
-
Mullakin on kaikki osat. Olen samaa mieltä että koko sarja loppui liian pian. Se oli tyhmää kun kaikki muut strangerit tuli nii yht´äkkii. Ois voitu näyttää miten ne tuli, mut siinä oli vaan: (LYHENNETTYNÄ!!)
Kyoko: Isä. Kutsuisitko kaikki kiritojen päälliköt linnaan?
Kuningas: Hyvä on, Kyoko.
Ja sitten Leaf Stranger Youju, Wind Stranger Fuuma jne.
Piirrosjälki on ihanaa. Tosi söpöä. Stripit ja lisätarinat oli hauskoja. Parhaat ovat Sakatakin salaisuus ja Little princess. Se kolmonen oli vähän sekava. Olen yhden kaverini kanssa sitä mieltä että siinä olis ollu 3 (!!) ruumista. Mitä mieltä te ootte?
- Teidän Love Stranger
-
Parhaat ovat Sakatakin salaisuus ja Little princess. Se kolmonen oli vähän sekava. Olen yhden kaverini kanssa sitä mieltä että siinä olis ollu 3 (!!) ruumista. Mitä mieltä te ootte?
- Teidän Love Stranger
Munkin mielestä Sakataki on aivan ykkönen! Se on NIIIN söpö! Mut mitä tarkotit kolmella ruumiilla? En oikeen kässää!
-
Vähä vaikee selittää, mut ku siinä oli Kyokon ja Uin ja sit olis viel jonkun.
Kyokon sielu- Kyokon ruumis
Uin sielu- Uin ruumis
Kyokon ruumis (oikeesti Uin)- Uin sielu-> Kyokon veks
Ja sit Kyoko tuli takas ja sil oli taas oma ruumiinsa eli se on samannäköinen.
Ton paremmin en kai pysty selittämään.
-Love Stranger kiittää, kumartaa ja poistuu areenalta-
-
Nopeasti tuli ja meni. Pysyitkö mukana? Minulla on ne kaikki (*3 kirjaa*) ja Kyoko on minusta aivan mahtava! Harmi vaan kun se Widseek/Akira meni kuolemaan..
Kenestä sinä tykkäsit? Mitä mieltä sarjasta? Entä Akirasta?
-
Vanilla, yhdistin aloituksesi tähän vanhempaan TSK-ketjuun. Kannattaa käyttää hakua ja muutenkin tutustua vanhempiin keskusteluihin. Niistä löytyy kaikkea jännää ja monista suosituista aiheista on jo keskustelu valmiina, johon voi ottaa osaa.
-
Harmi vaan kun se Widseek/Akira meni kuolemaan..
Oletko lukenut samaa TSK:ta kuin minä? Ainakin tarinan viidenneksi viimeisellä sivulla Widseek hönkii vielä täyttä päätä, vaikka aikookin jatkaa tappavan kirouksensa varjossa. Tarinan tulevaisuudessa voi tapahtua sitten mitä vaan, kun siitä ei meille kerrota.
-
Olin itseasiassa iloisesti yllättynyt luettuani kaverini Time Stranger Kyokoa, ei piirrustutyyli iskenyt ollenkaan (kuka nyt pitäisi teelautasen kokoisista silmistä? Ne siis oikeasti kattavat suuren osan naamasta! :o ),mutta chibit ovat ihnia. Voisin lukeakin sarjaa, mutten kumminkaan omaksi ostaisi. Rahan tuhlausta...
-
(kuka nyt pitäisi teelautasen kokoisista silmistä? Ne siis oikeasti kattavat suuren osan naamasta! :o )
Minä. Ja shoujosarjojen kansainvälisestä suosiosta päätellen myös aika moni muu. Pientä suhteellisuudentajua, hei.
...Niihin tottuu.
-
kuka nyt pitäisi teelautasen kokoisista silmistä?
Och jag.
mutta chibit ovat ihnia. Voisin lukeakin sarjaa, mutten kumminkaan omaksi ostaisi. Rahan tuhlausta...
Yllävän monet valittelivat, kuinka eivät lainkaan pitäneet chibeistä - pilasivat koko lukunautinnon. Onhan se todettu, että mikään (ei edes suklaa - siitä saa finnejä) ei voi koskaan miellyttää kaikkia ihmisiä. Se riippuu sitten ihan ihmisestä, että jaksaako marmattaa toisarvoisesta asiasta vai mielummin nauttia siitä muusta sisällöstä.
Minä sanon, että on rahantuhlausta jättää Kyoko ostamatta.
-
Minusta on hauskaa, että siinä on chibejä on välissä. Ne tosiaankin ovat ihania! Samoin isot silmät.
Niin onko se kolmas Kyoko jo ilmestynyt suomeksi?
-
Niin onko se kolmas Kyoko jo ilmestynyt suomeksi?
On. Suomalaisessa se on ainakin kaupan.
-
Ääk, en ole vieläkään ostanut sitä! Olisikohan se vielä myytävänä?
-
Tuskinpa se sieltä kuukaudessa katoaa. Toissapäivänä ainakin oli.
-
Tuntuu hassulta lukea näitä kommentteja TSK:sta. Minä itse pidän Kyokosta kovasti eikä minulla ollut lainkaan ongelmia hahmottaa tapahtumia ym. tämäkin taitaa olla jotenkin yksilöllistä, sillä kun annoin TSK.n kaverilleni luettavaksi hän ei millään meinannut päästä mukaan tarinaan ja sen kulkuun ja jouduin jatkuvasti selostamaan eri asioita hänelle. Sillä, ettei hän ennen ollut lukenut mangaa, saattoi olla toki jotain tekemistä asian kanssa. No, jaa... Minä itse pidin TSK kovasti ja tarina ja piirtojälki oli mielestäni mahtavaa... Mielipidekysymys, luulisin.
-
Niin, kun ensimmäistä kertaa luin Kyokoa niin vaikuttihan se vähän sekavalta. Hahmot meni sekaisin ja puhekuplat olivat missä sattuu ja sitä juontakaan ei ihan heti tajunnut. Mutta kun olin pari lukua lukenut, niin alkoi vaikuttaa ihan kivalta ja tajusin sitten kaiken. :)
Onhan se piirrustustyyli oikein upeaa.
-
Niin, kun ensimmäistä kertaa luin Kyokoa niin vaikuttihan se vähän sekavalta. Hahmot meni sekaisin ja puhekuplat olivat missä sattuu ja sitä juontakaan ei ihan heti tajunnut. Mutta kun olin pari lukua lukenut, niin alkoi vaikuttaa ihan kivalta ja tajusin sitten kaiken. :)
Onhan se piirrustustyyli oikein upeaa.
Yhdyn tuohon. ^--^
Muita strangereita olisi voinut näyttää enemmänkin. Neljän ruudun sarjakuvat olivat mahtavia. >D
Olen lukenut Kyokoni monta kertaa läpi, ja hahmot alkavat jo kyllästyttää.
3 osaa on liian vähän. Kerrankin hyvä manga ja se loppuu. ;___;
-
TSK on yksi mun suosikki manga sarjoistani!Harmi, kun se jäi niin lyhyeksi...
-
TSK on yksi mun suosikki manga sarjoistani!Harmi, kun se jäi niin lyhyeksi...
Kesäkuun alkupuolella kauppoihin ja kioskeihin pelmahtaa saman tekijän Kamikaze Kaitou Jeanne. Monien mielestä Kyokoa parempi sarja. Se on myös yli tuplasti pidempi. Lohduttaa varmasti enemmän kuin paljon!
-
Nyt vasta luin nuo. Enpä ymmärtänyt mistä oli kyse, mutta en olekaan 12-vuotias tyttö. Siistiä piirrosjälkeä oli, ei siinä mitään. Mutta enpä taida enää noita tyttömangoja ostaa.
Älä vielä heitä kirvestä kaivoon. Itseeni ei myöskään mokoma erityisesti purrut, mutta sen sijaan saman tekijän Full moon wo sagashite (valitan, jos typotin). Alku on melko höttöä söpöilyä, mutta tarina paranee loppua kohden. Useat (etenkin vanhemmat) tytöille tarkoitetut mangat ja animet alun yyyberkawaiisuudestaan huolimatta paranevat ja "kasvavat" mitä edemmäs päästään.
-
Itse pidin oikein paljon TSK:sta vaikka olenkin 14 vuotias "jätkä". Siinä on sitä jotakin mikä saa minulla aikaan välillä semmoisen tyttömäisen hihityksen... :D Kannattaa omasta milestäni suhtautua avoimin mielin tähän sarjaan, silloin siitä saa irti paljon enemmän kuin jostain Aku Ankan teemataskareista.
-
Kesäkuun alkupuolella kauppoihin ja kioskeihin pelmahtaa saman tekijän Kamikaze Kaitou Jeanne. Monien mielestä Kyokoa parempi sarja. Se on myös yli tuplasti pidempi. Lohduttaa varmasti enemmän kuin paljon!
Hei, osaisitko sanoa tarkkaa lukua, kuinka monta osaa tuota on tulossa? Vaikutti tosiaan hiukan paremmalta sarjalta, kuin tuo TSK... Mutta jos siitä on tehty ylipitkä, niin sitten en tiedä, jaksanko alkaa kerätä koko sarjaa.
-
Hei, osaisitko sanoa tarkkaa lukua, kuinka monta osaa tuota on tulossa? Vaikutti tosiaan hiukan paremmalta sarjalta, kuin tuo TSK... Mutta jos siitä on tehty ylipitkä, niin sitten en tiedä, jaksanko alkaa kerätä koko sarjaa.
Osaan. 7.
-
TSK on yksi mun suosikki manga sarjoistani!Harmi, kun se jäi niin lyhyeksi...
Samoin! Harmittaa tosi paljon kun se on vaan kolme osanen sarja mutta, toisaalta ihan kiva että Arina tekee noita lyhyempiä sarjoja vertaa esim, Inuyashaan tai Ranmaan? Älyttömän pitkiä!!