Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvantekijöiden keskustelut => Luomistyö, käsikirjoittaminen ja kääntäminen => Topic started by: sarja on 28.10.2005 klo 12:39:50
-
Olen usein ihallut tiettyjä sarjakuvapiirtäjiä ja kirjoittajia. Suosikiksini ovat nousseet Bill Lacey, Jim Gary ja monet muut lähinnä realistisen tyylin piirtäjät.
Nuorena haavailin pystyväni kirjoittamaan yhtä hyvin kuin nämä kyseiset piirtäjät
piirtäisi, mutta eihän siitä mitään tullut.
Sitten päätin kokeilla kuunnelman tekemistä. Otin mukaani metsään pienen sanelukoneen, johin ryhdyin sanelemaan ideoita kuunnelmista. Olen aikoja sitten
luopunut tästä taktiikasta.
Jotenkin sitä kirjoittajana etsii paikkaansa maailmassa. Sarjakuvan kirjoittaminen
alkoi sitten pyöriä mielessäni, eikä tuo ajatus tahdo millään jättä minua rauhaan.
Minua on aina kiehtonut työskennellä yhteistyössä jonkun naispiirtäjän kanssa.
En tietenkään ole koskaan sulkenut muitakaan vaihtoehtoja pois.
Olen ajatellut monesti, että juuri naispiirtäjä pystyisi tuomaan kirjoittamaani
tarinoihin uusia näkökulmia, joita ei ehkä itse saattaisi tulla ajatelleeksi.
Minua on sanottu usein vanhanaikaiseksi ja liian amerikkalaiseksi, mutta en
ole juurikaan asiaa ajatellut.
Lopuksi haluan toivottaa hyvää mieltä kaikille.
-
Olisi mukava lukea jos vaikka edes pienen pätkän käsistä voisit laittaa tänne Kvaakkiinkin näkyviin...
-
Olisi mukava lukea jos vaikka edes pienen pätkän käsistä voisit laittaa tänne Kvaakkiinkin näkyviin...
Niin. Vaikkapa tuolla -> http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=930.0 Kvaakin käsikirjoittajat voisivat muutenkin vähän herätellä tuota ketjua henkiin. Eiks je?
-
Minulla on todella hyvä mieli tänään, jolloin sain ensimmäisen sarjakuvakäsikirjoitukseni valmiiksi. Sarjakuvassa on paljon piirteitä, jotka viehättävät minua kirjoittajana.
Lajina se on täysin toisenlainen kuin novelli tai kuunnelma, joita olen myös kirjoittanut. Kirjoittajana paras hetki on se, jolloin tarina lähtee suoraan sydämmestä.
Usein aivoihin muodostuu mielikuva tulevasta tarinasta, jota sitten ryhtyy naputtelemaan paperille. Tarina koostuu pienistä palasista, jotka valitsevat paikkansa tarinassa.
Siinähän selitys kun et lähtenyt aikaisemmin...
-
Tässä taitaa olla kymysys jonkin sortin juksauksesta, ping pong pointtius pilatus menee kylläkin vähän yli ymmärryksen. Ainaski hei. Jatka touhujasi.
Edit: Aargh! Anteeksi, taisin möhlätä. On kaiketi sattumaa, että oikeinkirjoitus lipsuu juuri niissä lauseissa missä kerrotaan kirjoittamisesta. Sitä kannattaa prepata, mikäli tarinoiden uskottavuus ja luotu illuusio ovat itsellesi tärkeitä. Kiitos innostuksestasi, toivotaan että se tarttuu myös lukijoihisi.
-
Diegolle: Tuskin on juksaus?! Nimimerkki sarjasta tulee kyllä mieleen muutama muukin Kvaakissa näkynyt oikea kirjoittaja. Odottelemme kuitenkin tähän ketjuun konkreettisia ehdotuksia esim. kirjoittajapiirin käynnistämisestä! Mutta muuten jatkettais tuossa ketjussa johon Veli tarjosi jo linkin? Ja jos aiheesta haluaa tosissaan keskustella, niin on syytä miettiä mitä annettavaa omilla kommenteilla on muille. Esim. ennakolta kirjoitusoppaisiin tutustuminen ei olisi pahitteeksi.
Sinulle arvoisa nimimerkki sarja haluaisin antaa näin ylläpidon puolesta kertoa vinkin: Anna tekojen puhua! Jos moinen kaartelu jatkuu ja toisesta näkökulmasta, ellei tämä rihma muutu tästä yhtään oivaltavammaksi/vitsikkäämmäksi niin säie menee lukkoon!
-
Joo-o, ehdin muokata viestiäni ennen palautettasi. Hetkellinen arviointivirhe osui kohdalleni. Ehkä. Tässä nyt oli vaan jotain ylilyönnin tuntua, mikä kertoo kai jotain itsestäni. Tietyissä olotiloissa toisen vilpitön tekemisen riemu vaikuttaa teeskentelyltä.
Toisaalta löytyy myös niitä, jotka koittavat provosoida valitulla roolillaan juuri tällaisissa ympyröissä. Itsekin lasken leikkiä, mutta koitan välttää tiettyä "manitbois"- meininkiä, mikä vie kyllä taian jutusta kuin jutusta.
Vielä loppuun voisin kertoa, että oma kirjoitustyyli on kaukana sulavasta ja kielioppi paikoin hakusessa. Näitä viestejäkin monesti muokkailen. Kräshbuumbäm.
-
Hyvä sarja! Kässärisi sai ainakin minun pienet piirtäjän aivoni surraamaan -- isoista aivoista nyt puhumattakaan. Ehkä se johtui tästä ketjusta, tästä tunnelmasta?!
Lisää vaan! Tuollainen aihe on vaikea ja haastava sekä kirjoittajalle että piirtäjälle. "Oikean" työparin löytäminen on muutenkin vaikeaa tai sattuman kauppaa tai jotain, mutta tuosta se lähtee!
Mutta takaisin maanpinnalle. Huomaa, sarja, että että voit editoida omia viestejäsi. Tarkoittaa sitä, että sinun ei tarvitse postata aina uutta viestiä eikä keskustelu muutu yksinpuheluksi. Edelleen ehdotuksesi kirjoittajapiiristä on luettu, vaikka sitä ei ole kommentoitu. Perusohje on siis se, että samoja asioita ei tarvitse toistaa. Toisto ei tuo tehoa vaan ärsyttää.
Julkinen esiintyminen (vaikkapa vain foorumilla) on aina asettumista kritiikille alttiiksi. ...Tai dissaamiselle, tai ihan mille vaan. Mutta tämän tyyppisen keskustelun paikka ei ole tässä. (Rauhanpiippu on pössytelty)
Tässä on käsikirjoituskeskustelun paikka.
Ja kyllä, "oikeatkin kirjoittajat" tekevät virheitä. Ihmiset tekevät virheitä ja minä teen virheitä :) Parhaat ja rohkeimmat tekevät virheitä!
-
Jos joku väittää olevansa täydellinen kirjoittaja, ei tiedä kirjoittamisesta mitään. Parhaat kirjailijat ovat yksinäisiä ja ahdistuneita eikä heillä ole aavistustakaan siitä mitä he ovat tekemässä.
Mutta Cissy Carteriin. Mustan naisratsupoliisin hahmo on erittäin kiinnostava. Mutta aihe on aika kaukainen. Oletko varma että tiedät ratsupoliiseista kaiken tarpeellisen? Voisiko tuon hahmon siirtää lähemmäs, kuten romaaninainen Suomen poliisin ratsuyksikössä?
-
En oikein ymmärtänyt mitä kirjoittajapiirillä haetaan. Tässä on esitetty paljon ajatuksia joita on monissa muissa säikeissä käsitelty mutta en vielä ole nähnyt toimivaa mallia foorumikeskustelun ja käsikirjoittamisen / sarjakuvanteossa. Toimivimmat ovat tuollta haetaan tekijöitä puolella jossa ainakin jos hakee piirtäjää / käsikirjoittajaa jo varsin valmiiseen konseptiin (kuvaa riittävän tarkasti mihin hakee ihmisiä) niin yhteistyökumppani löytyy.
Erinäisissä yhteyksissä on tullut esiin myös mystinen "Kvaakkaajien oma julkaisu." jossa olisi yhteistyöllä tehtyjä sarjakuvia. Tämä ajatus on esiintynyt monessa eri muodossa vuosien varrella. Kanttakin sellaiseen on kai joskus ehdotettu. Skeptisyys vaan nousee kun katsoo miten "hyvin" yhteistyösarjakuvamme edistyi Kvaak tekee sarjakuvaa 2 - ketjussa. Parempia tuloksia on tullut haasteissa jossa saman aiheen tiimoilta on kukin piirtänyt oman näkemyksen. Toimisiko käsikirjoitus haaste?
Mutta mikä olisi toimiva käsikirjoittaja rinki Kvaakissa? Näkemykseni on että se ei saisi tähdätä mihinkään valmiiseen tuotokseen koska sillä piirin voi todeta epäonnistuneen ellei se tuota tätä haluttua julkaisua. Ks. Kvaak tekee sarjakuvaa 2.
Mutta... Jos Kvaakkiin halutaan käsikirjoituksia (esim. sillä periaatteella että niihin voisi sitten joku piirtäjä halutessaan tarttua... eräänlainen käsikirjoitus kirjasto) niin silloin ehdottaisin haaste mallia. Käsikirjoita aiheesta Valo ja Varjo. Aikaa Maaliskuun loppuun. Arvotaan palkkio joka olisi... äh en keksi mitään. Tämä voisi toimia hyvänä käsikirjoitusharjoitteluna.
Mitä itse kaipaisin... no olen onnistunut sotkeutumaan peliohjelmointimaailmaan niin intensiivisesti että kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle vaikka määrittelen itseni mielummin "kirjailijaksi" tai "käsikirjoittajaksi" kuin ohjelmoijaksi. Oikeaksi sellaiseksi. Toki sellaikseksi joka haluaa kehittyä kirjoittajana ja paljon. Lahjakkuudeen jätän muiden arvioitavaksi. Mutta koska aikaansaamiseni kirjoittajana on ollut taas absoluuttisen surkeaa niin kaipaisin jotain kirjoittamiseen pakottavaa formaattia joka ei kuitenkaan sisältäisi liian voimakasta tarvetta saada juuri tietynlainen käsis toteutettavaksi. Olen huomannut että sellainen paine nykyään tukahduttaa minut täysin. Mutta ehdottaisin haaste mallia kun en parempaa keksi. Muoto saisi mielestäni olla sarjakuvakäsikirjoitus tai novelli. Kannatuksen vuoksi jollekin arvottaisiin palkkio. Malli on sarjakuvanteko haasteiden puolelta tuttu.
-
Tarina on jännäri ja muokattu alunperin novellistani Ratsupoliisin arvoitus.
Miten lähdit työstämään novellia sarjakuvamuotoon? Entä millaisia ongelmia tarinan tiivistäminen sarjakuvamuotoon on tuottanut?
Itse painiskelen tällä hetkellä juuri tarinan tiivistämisen kimpussa eikä se ole kovinkaan helppoa...
-
Mutta mikä olisi toimiva käsikirjoittaja rinki Kvaakissa? Näkemykseni on että se ei saisi tähdätä mihinkään valmiiseen tuotokseen koska sillä piirin voi todeta epäonnistuneen ellei se tuota tätä haluttua julkaisua. Ks. Kvaak tekee sarjakuvaa 2.
Ehdotin tuossa taannoin Sarjakuvagallerian puolella jotain Pictionaryn kaltaista, missä periaatteessa oltaisiin haettu erilaisia tapoja soveltaa kuvaa ja sanaa. Ongelma oli siinä, että säännöt olivat liian väljät ja ne selitettiin aika lahjakkaan sekavasti. -Noo, tyssäsi sitten koko roska siihen aloitusviestiin,kukaan ei edes kommentoinut asiaa vaikka sillä on ollut 149 lukijaa :D
Kaikkea sitä tuleekin kofeiinipuuskissa tehtyä. Silti en pidä sitä lainkaan mahdottomana, että jonkinlainen luovaa tekstiäkin sisältävä ketju saataisiin täällä pyörimään. "Kynsintää ja raatelua" toimii hienosti ja siinä on porkkanana lähinnä palautteen saaminen. Samanlaista systeemiä ehdotettiin tässä ja siinä aikaisemmassa ketjussa eli luulisi stoorienkin jo rullaavan hulluna.
Mikä ero näillä kahdella ilmaisumuodolla sitten on, ja miksi piirroksia esitellään auliimmin? Ehkä se jumikohta on juuri siinä, että tekstiä on verrattain nopeampaa tuottaa. Ideoiden pölliminenkin on vaivattomampaa, joten moni saattaa varoa laittamasta neronleimauksiaan niinkin avoimeen jakeluun kuin internetfoorumille. Toinen näkökohta on se kuinka luovaa kirjoittamista pääsee harjoittelemaan helposti- vaikka tässä aiheiden kirjossa, mitä Kvaak tarjoaa.
Yhä edelleen, olen itsekin kaivannut jonkinlaista kirjoittajaketjua tänne. Kai se teksti mikä tänne lähetettäisiin olisi "kopiosuojattua" ainakin siinä määrin, että itse voisi konkreettisesti todistaa minä päivänä ja mihin kellonaikaan idea on tuotu julki. Ei tarvitsisi jälkeenpäin selitellä tyyliin "mulla oli toi idea jo vuonna kasikuus".
Aikarajan venyttäminen maaliskuuhun tuntuu venytetyltä. Lyhyen tähtäimen pienimuotoiset jutut olisivat helpompia aikaansaada kuten myös yleisöystävällisempiä.
Muuten hyvä idis tuo haastelu. Sarjakuvamaailmassa keskitytään mielestäni omituisen paljon kuviin yksilöinä, joten tarinoinnilla olisi toivon mukaan elvyttävä vaikutus tuohon sisältö- ja kerrontapuoleen. Antaa palaa, kerranhan sitä vain tulee itsensä nolanneksi. 8]
-
M.netissäkin tuntuu olevan kirjoittamisesta kiinnostuneita, siellä alkoi hiljattain taas novelliskaba. Joskus kirjoittamiselle on jopa perustettu oma fooruminsa (http://mnetkk.7.forumer.com/index.php), joka kuitenkin taitaa menestyä vähän heikosti.
Mutta joskus olen miettinyt, että jos kerran sielläkin kirjoitellaan, täällä taas on sarjakuvahaasteita, niin miten olisi jos täällä kokeiltaisiin jonkinlaista kirjoituskisaa? Vai onko sellaista jo yritetty, eikä ketään kiinnostanut?
-
Käsikirjoituksia ja ideantynkiä ei kai siksi niin mieluusti esitellä, että joku kuitenkin vie sen ja väittää omakseen ja piirtää sen ja tienaa sillä miljoonia. Valmiita sarjakuvia voi taas esitellä helpommin, koska siinä on jo itse ottanut tarinastaan irti sen mihin itse kykenee.
Ruutu ja puhekuplatason käsistä mieluummin lukisin itse juonen, siinä selviää onko edes aiheellista käydä miettimään ruutujakoa ja repliikkejä. Toisaalta olen itse enemmän kehittäjä kuin luoja, kuten on nähtävissä tuosta aiemmin linkitetystä käsikirjoitusketjusta, jossa kohtuu looginen juonirakennelma kehittyi päässäni liki kirjoitusvauhtia T. Mäntylän pohjustuksesta. Eli tuommoiseen "Minulla on tässä ideantynkä, mitäs siitä saisi aikaiseksi?" ideariiheen saattaisi minullakin olla jotain annettavaa. Itse tarinan/novellin kirjoittaminen on kuitenkin niin eri asia että siihen minulla ei riitä tieto eikä taito
Jos taas haluaisi nähdä mitä käsikirjoituksestaan saadaan aikaan voisi sen laittaa haasteen aiheeksi, mutta tarinan pituuden tulisi olla aika kompakti, eli semmoiset 2-3 sivua että sen jaksaa iltapuhteina piirrellä. Ja lisäksi jos se ei olisi ihan umpeen kirjoitettu, että piirtäjällekin jäisi hieman liikkumavaraa. Niin mikä ettei, jos seuraavalle ei haasteelle löydy aloittajaa niin tarina vaan lauteille.
-
Jos tarinan kirjoittaja on enemmän kirjoittaja kuin sarjakuvien tekijä/lukija, niin onko edes hyvä että itse kirjailija tekee sarjakuvakäsikirjoituksen ruutu-/sivujakoja myöten. Eli riittääkö kirjoittajan osaaminen onnistuneen sarjakuvakerronnan luomiseen, vai olisiko kenties parempaa tehdä siinä vaiheessa jo yhteistyötä piirtäjän kanssa tai jättää kerrontatapapäätökset kokonaan piirtäjälle?
Ja onko sitten olemassa riski että "Eihän tämä sarjakuva ole se tarina jonka kirjoitin, tekijänoikeuksiani on rikottu, käräjille ja silppuriin koko erä."
Näin vain omia ideoita kuvittaneena ei ole kokemusta moisesta.
-
Jos tarinan kirjoittaja on enemmän kirjoittaja kuin sarjakuvien tekijä/lukija, niin onko edes hyvä että itse kirjailija tekee sarjakuvakäsikirjoituksen ruutu-/sivujakoja myöten.
Ymmärtääkseni ammattimainen käsikirjoittaja tekee tarkan ruutujaon, jopa kuvakäsiksen, tai sitten yhteistyö kirjoittajan ja piirtäjän kesken on tiivistä. Valmiista käsiksestä on helpompi keskustellakin, jos kirjoittaja on ajatellut sen kerronnallisesti loppuun asti.
Itse olen seurannut yhtä tapausta missä kirjoittaja hutaisi jutun kasaan tekemättä minkäänlaista kuvakäsistä, seurauksena joka sivulle oli ahdettu liikaa tavaraa, piirtäjä oli todella suurissa vaikeuksissa saadakseen tarinan tiivistettyä vaadittuihin 12 sivuun, eikä lopputulos ollut kovin hyvä.
-
Jotta käsikirjoittaja-piirtäjä-tiimityössä olisi mitään järkeä, kummankin osapuolen pitäisi tietää mitä osaa, mitä ei osaa ja kykyä erottaa nämä kaksi asiaa toisistaan... neuvotteluasenne, yhteisen päämäärän pitäminen mielessä ja kummankin keskittyminen siihen mitä parhaiten osaa sekä toisen ammattitaidon kunnioittaminen takaavat sen että yhteistyön tulos on ENEMMÄN kuin osiensa summa ;D
Ymmärtääkseni ammattimainen käsikirjoittaja tekee tarkan ruutujaon, jopa kuvakäsiksen, tai sitten yhteistyö kirjoittajan ja piirtäjän kesken on tiivistä. Valmiista käsiksestä on helpompi keskustellakin, jos kirjoittaja on ajatellut sen kerronnallisesti loppuun asti.
Itse olen seurannut yhtä tapausta missä kirjoittaja hutaisi jutun kasaan tekemättä minkäänlaista kuvakäsistä, seurauksena joka sivulle oli ahdettu liikaa tavaraa, piirtäjä oli todella suurissa vaikeuksissa saadakseen tarinan tiivistettyä vaadittuihin 12 sivuun, eikä lopputulos ollut kovin hyvä.
Se vaihtelee. Minusta mukavinta on kuvittaa suorasanaista käsistä jossa on kuvien tapahtumista luonnehdinnat (vrt. teatterin plari). Minä piirtäjänä voin sitten keskittyä siihen minkä osaan eli kuvakerrontaan. Samasta tekstistähän voi tehdä sivun tai kymmenen sivun jutun ruutu- ja sivujakoa muuntelemalla, rytmi voi olla hidas tai nopea, tapahtumaa tai tunnelmointia. (Ja tässä kohti täytyy uskaltaa sanoa sille dialogiaan rakastavalle kirjoittajalle ettei tämä 12:ta sivuun mahdu, puolet pois! Ekaks ne puhuvat päät ;) ) Tämän vaiheen haluan tehdä itse, sillä usein kirjoittavat ihmiset eivät yksinkertaisesti OSAA kuvitella sitä visuaalista kerrontaa, käyttää sen tehokeinoja, koska itse hahmottavat tekstin paremmin. Eihän se sattumaa ole miksi toiset piirtää ja toiset kirjoittaa ja keskittyvät sitten siihen, mitä osaavat parhaiten. Kuvakäsiksen luonnos (vrt. storari) käydään sitten käsikirjoittajan kanssa läpi (rytmitys, ruutujako jne.).
Hyvästä kirjallisuudesta ei useinkaan saa hyvä sarjakuvaa. Sanoja rakastavien ihmisten ongelma sarjakuvakäsikirjoittajina on se klassinen "kill your darlings". Sarjakuvassa tämä tehtävä jää piirtäjälle ja soppa on valmis. Useimmiten piirtäjät eivät uskalla tarpeeksi tarttua tekstiin (kammottava esimerkki: Ronkoteus... siitä olisi tullut hyvä 800-sivuinen sarjakuva, sillä tapahtumia siinä kyllä riittää.) eivätkä kirjoittajat osaa jättää "ilmaa" jotta tarinaan sisältyisi esim. kuvavetoisia, ehkä jopa kokonaan tekstittömiä jaksoja. Ne kuitenkin keventävät lukemista.
"Show and tell" on homman nimi, mielestäni juuri tässä järjestyksessä. Sarjakuvakäsikirjoitus muistuttaa elokuva- tai teatterikäsistä siinä, että siinä täytyy olla tapahtumia. Asiat pitäisi NÄYTTÄÄ tekemisen kautta. "Toiminta" ei tässä yhteydessä tarkoita actionia vaan esim. sitä että tunnetilat näytetään kasvojen kautta, kuvataan ties vaikka myrskyävää merta, sen sijaan että käytäisiin vaikka jotain jäykkää dialogia... Teksti on sarjakuvassa aina hidastava elementti. Ilmeen nähdessään lukija "kokee" saman tunteen, löytää sen itsestään, eikä vaan katso jotain muuta sanomassa "musta tuntuu tältä". Tai ihmisen luonne näytettään jonkun pikku anekdootin kautta, mitä se tyypillisesti tekee. Tämä tietysti vaatii lisää ruutuja ja sivuja...
Kuvavetoista on lisäksi kevyempi lukea. Yhteen kuvaan voi piilottaa ajan, paikan, säädyn.. jne. Lukija poimii sen informaation kevyesti. Tätä kaikkeahan mangassa käytetään oikein hyvin. Ja käytetään runsaasti enemmän kuvia kuin länsimaisessa sarjakuvassa juuri tähän asioiden kertomiseen näyttämällä.
Tekstivetoisen käsiksen kuvittaminen on juuri sitä, kuvittamista, ei tarinan kerrontaa kuvilla. Tämän "flow"n puuttumisen huomaa usein myös kuvataidepuolelta tulevien sarjakuvissa: jokainen ruutu on kuin yksittäinen kuva, sivukokonaisuus ei vie eteenpäin... Toisaalta vaikka joku Sacco jolla on tosi paljon tekstiä, kuitenkin sujuu. Tästä aiheesta haluaisin lukea lisää! Onkohan sitä kukaan tutkinut?
Muuten, kannattaa kirjoittaa se dialogi aina ihan viimeiseksi. Siihen jos johonkin
rakastuu. Ja sitten ei voikaan muuttaa juonenkulkua, vaikka tarina sitä vaatisi, jonkun näpsäkän onelinerin takia!
-
Ymmärtääkseni ammattimainen käsikirjoittaja tekee tarkan ruutujaon, jopa kuvakäsiksen, tai sitten yhteistyö kirjoittajan ja piirtäjän kesken on tiivistä. Valmiista käsiksestä on helpompi keskustellakin, jos kirjoittaja on ajatellut sen kerronnallisesti loppuun asti.
..olettaen, että kirjoittajalla on kokemusta kuvallisesta sommittelusta ja kerronnasta, sekä erityisesti sarjakuvakerronnan säännöistä ja kikoista. Jos ei ole, niin mielestäni on parempi, että antaa käsiksen sarjakuvamuotoon saattamisen piirtäjän vastuulle, jolla on todennäköisesti enemmän visuaalista silmää. Tulos tuskin vastaa 100% sitä, mitä kirjoittaja kuvitteli päässään, mutta tässä vaiheessa olisi osattava päästää irti luomuksestaan, antaa vastuu sarjakuvapiirtäjälle ja luottaa siihen, että tämä osaa tehdä oikeat ratkaisut.
-
Ai niin, Riekko kysyi siitä tiivistämisestä: omien käsisteni kohdalla teen niin, että aloitan kuvakäsiksen tekemisen luonnostelemalla suorasanaisen tekstin tärkeimmät tapahtumat /kohtaukset. Ne voi olla käännekohtia tai ihan vaan asioita jotka vaativat isoja kuvia (esim. saapuminen johonkin uuteen paikaan: iso kuva jossa paikka esitellään) ja siten rytmittävät lukukokemusta. Niiden väliin sitten rakennan lihaa luiden ympärille - ja pääsen karsimaan.
Joskus tässä kohtaa tulee yllätyksiä. Joku kohtaus ei olekaan niin tärkeä tarinan kokonaisuuden kannalta kun sen tekee kuviksi, sen voi jättää pois. Tai sen voikin toteuttaa pienemmillä kuvilla. Sivun dialogi puhuvia päitä voi olla luettava ratkaisu, ja sitä ennen ja sen jälkeen jotain muuta. Joissain kohdissa täytyy olla yllätys ja se täytyy asettaa vasemmalle sivulle - tämä taas sanelee edeltävien sivujen rytmitystä. Aika usein myös suunnittelen kohtaukset sillä tavalla sivukokonaisuuksiksi että niiden paikkaa tarinan sisällä voi vaihtaa tai jättää ne kokonaan pois.
Aika usein on parempi antaa jutun sivumäärän venyä kuin alkaa tehdä tarinasta sähkösanomatyylinen. Vähänkään monimutkaisempien kaarien kertominen vaan vaatii sen tietyn määrän kuvia. Kuvien määrä vaikuttaa suoraan tunnelmaan ja tyylilajiin. Yhdestä novellista suorasanaista tulee kokonainen albumi (40 s.) kevyesti.
Erittäin Merkillisten Herrasmiesten Liiga on muuten erinomaisesti rytmitetty! Muutenkin tuttujen juttujen lukeminen tolla silmällä on tosi hyödyllistä. Ja huonojen juttujen - miksi tämä ei toimi? Ja vertailu Akkari-Tintti-manga-Marvel. Tavoitteet on erit, millä keinoilla ne saavutetaan.
-
ökpö, pidin paljon piirroksistasi.
Juuri sinun kaltaistasi piirtäjää olen etsinyt.
Jopas, olen oikein imarreltu... Omatkin projektit valitettavasti pissii kintuille.
Joskus olisi hauska olla villi ja viriili vapaa taiteilija.
-
Jos tarinan kirjoittaja on enemmän kirjoittaja kuin sarjakuvien tekijä/lukija, niin onko edes hyvä että itse kirjailija tekee sarjakuvakäsikirjoituksen ruutu-/sivujakoja myöten.
Mulla on molemmista kokemusta. Jos tarkoitus on tehdä valmista jälkeä jollain järkevällä aikataululla, niin kaikki mitä käsikirjoittaja on tehnyt on kuvittajan työkuormasta pois.
Semmoisen kuunnelma- tai elokuvakäsikirjoituksen tyyppisen pötkön työstäminen sarjakuvaksi kun on sitten pakko aloittaa kuvakäsikirjoituksen tekemisellä. Eli läpimenoaikaa tulee väkisin jokunen viikko lisää.
Yleensä aina on helpompaa korjata huonoa ruutujakoa, kuin tehdä se alkutekijöistä itse. On ihan eri asia puhua käsikirjoittaja luopumaan ruudun tai parin mahdottomasta kuvakulmasta, kuin miettiä nille kaikille 300 ruudulle sivujako. Tai yleensä päättää se että ruutuja on keskimäärin 5kpl 60 C5-kokoisella sivulla .
-
Ystäville tiedoksi, että minä sarja olen päättänyt toistaiseksi poistua Kvaakista.
Siihen ei liity mitään katkeruutta, vaan katson, että tämä tie on kuljettu kohdallani loppuun.
Itse haluan keskittyä jatkossa enemmin jännäreiden kirjoittamiseen. Alunperinkin
Kvaak oli minulle vain vierailupaikka. Henkilökohtaisesti minulla oli paljon toiveita,
jotka eivät vielä toteutuneet.
Saatan joskus palatakin, mutta nyt haluan keskittyä muihin asioihin. Kiitos kaikille, jotka vastailivat viesteihini. Onnea ja menestystä kaikille.
Terveisin
Sarja