Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvantekijöiden keskustelut => Välineet ja oppaat => : jpan 12.11.2003 klo 19:58:43
-
Onko kellään kokemusta littunäytöistä? Olen ymmärtänyt, että kuva olisi parempi kuin putkinäytöissä. Minulla on vanha 19 tuuman Nokia, jonka mammuttimaisuus on alkanut ärsyttää. Toiseksi esim. rasteroidut piirrokset näyttävät ruudulla tuhruiselta, vaikka painettuna tai tulostettuna ne on OK.
Uusimmassa MB-lehdessä oli niitä testattu ja hinnat alkavat olla mielestäni kohdallaan. Tietääkö kukaan onko nuo n. 400 euron näytöt riittävän hyviä (siis parempia kuin putkinäyttö) sarjishommiin vai kannattaisiko investoida 1000 euron laitteeseen.
-
Hei! Minäkin haluan kuulla kommentteja littunäytöstä verrattuna putkelliseen graafisessa työssä. Tämä nykyinen monnarini menee vähän väliä vihreäksi, joten työskentely on tuskaa ennen uuden hankkimista!
piis!
Hazart
-
Meillä oli koulussa (graafisen alan) viikko pari sitten puhetta tästä ja oltiin vahvasti sitä mieltä, että perinteinen näyttö on parempi littuun verrattuna.
Tietenkin littunäytöllä voidaan jo ihan uusimmissa (ja kalleimmissa!!!) päästä tavallisten tasolle, mutta tavallisilla käy usein halpakin näyttö ihan hyvin.
Tietenkin makukysymys vähän. Itse en ainakaan vielä ole kohdannut littunäyttöä, joka olisi peitonnut oman halpisputkinäyttöni.
Sanoisin neuvoksi, että siinä vaiheessa, kun valtaosalla graafisen alan firmoja alkaa olla työkoneissa littunäytöt, niin sitten voi harkita itsellekin.
-
Hm, hep hep.
Itse voisin asettautua nyt aivan toiselle kannalle kuin Welzu.
Nykyisissä TFT-näytöissä näyttötekniikka on kehittynyt kaikilta osin jo niin pitkälle, että lähestulkoon halvimmatkin paneelinäytöt peittoavat ammattikäyttöönkin tarkoitetut CRT-putkinäytöt värien näyttökyvyn ja erottelutarkkuuden suhteen. Kuva on virheetön, suora ja ehdottoman tarkka - tosin natiiviresoluutiosta poikkeavat resoluutiot ovat pehmeämpiä, mutta kukapa niitä käyttäisikään työkäytössä :)
Tosin halvimmissa paneeleissa voi olla vielä rajoittuneempi katselukulma sekä ne voivat soveltua huonosti liikkuvan kuvan näyttämiseen (elokuva, videoeditointi, pelit), mutta laadukkaimmissa nämäkin ovat ihan jo kiitettävällä tasolla eikä eroa tavalliseen kuvaputkinäyttöön juurikaan ole.
Toki itsellä ei ole käytännön kokemusta noista halvimmista lituista, sillä pöydällä jököttää Saksasta tilattu 20,1" Formac Gallery TFT-näyttö (http://www.formac.com/p_bin/?cid=solutions_displays_gallery2010_01), joka Suomessa vieläkin taitaa maksaa lähemmäs 2000e.
Kannattaa kuitenkin lukaista alan lehdistä jokunen aiheisiin liittyvä arvostelu. Muistaakseni suhteellisen uudessa Tietokone- tai MikroPC -lehdessä oli 17" näyttöjen vertailu - jo jollain 400-500 eurolla alkaa saada erittäin käyttökelpoista näyttöä.
Syytä on myös pitää mielessä, että TFT-näytöissä ilmoitettu tuumamäärä todellakin vastaa oikeaa kuvakokoa, toisin kuin putkinäytöissä, joissa tuumakoko kertoo vain kuvaputken halkaisijan, ei itse näyttöalaa. Siispä yleensä paneelinäytöissä voit lisätä ainakin yhden tuuman näytön kokoon, jotta se on vertailukelpoinen vastaavan CRT-näytön kuva-alan kanssa.
Lisäksi kannattaa muistaa myös, että näytön natiiviresoluutio on riittävä ammattikäyttöön. Yleensä noissa 17-19" putkissa se on 1280 x 1024, mutta ainakin vaativampaan kuvankäsittelykäyttöön pitäisin miniminä 1600 x 1200 resoluution näyttöä, jotka tietysti maksavat myös hieman reippaammin.
-
Piti vielä lisätä, että jos hinta/laatusuhteessa haluaa hyvän näytön mahdollisimman edullisesti, tästä näin (http://www.verkkokauppa.com/popups/prodinfo.php?id=7508) semmoinen.
Kohtuuhintainen ja tuli heti kakkoseksi MicroPC-lehden testissä tuon Formacin jälkeen. ;D
-
Ja halpakin vielä...öh... Hahahahaha!
Ha-haha-Hazart
-
No kyllä niitä oli ihan edullisiakin n. 400-500e hintaan juuri 17-18" kokoluokassa ja 1280 x 1024 resoluutiolla (halvimmat varmaan taitavat olla jotain 350e, mutta ne jättäisin melkein suosiolla omaan arvoonsa).
Kannattaa kuitenkin vilkaista vaikka kirjastosta ne testit MikroPC ja Tietokone-lehdistä. En nyt muista minkä merkkinen ja mallinen sen testin voitti, mutta sieltähän se selviää.
-
Uusimmassa Mikrobitissä oli 17"-littunäytöt vertailussa. Nettijatkoilla (http://www.mikrobitti.fi/nettijatkot/2003/11/littunaytot/) mm. pistepuntari jonka avulla voi pisteytystä muuttaa enemmän omia mieltymyksiä/tarpeita vastaavaksi.
-
Itse teen kaiken grafiikan koneella ja täytyy sanoa että esim 19 tuuman noin 600 ? litteä vääristää värejä aika paljon. :-\ Että jos ei pöytä tilaa tarvi minä laitan rahani hyvään kuva putkeen ainakin vielä.
-
Putkinäytöt ovat nyt erittäin edullisia ja littunäytöt kehittyvät koko ajan. Ostan siis 200e hyvän putken ja parin kolmen vuoden päästä hyvän littunäytön järkihintaan. Jos ostaisin hyvän litun nyt niin se olisi yli 500 eukkoa. Eli hintaero on melkoinen. Tilanne tietysti olisi toinen, jos rahaa olisi kuin Rooseveltilla. Mutta kun ei ole.
Hazart
-
Kröhöm. _Hyvän_ 200e putken?? ::)
-
Ostin hiljan kannettavan hätäratkaisuna , kun alkoi vanha kone levitä alta.
Mustavalkokuvat tällä käsittelee. Värien kanssa tulee ongelmia, eli katselukulma vaikuttaa kiusallisen herkästi joidenkin sävyjen näkymiseen.
-
Kröhöm. _Hyvän_ 200e putken?? ::)
Katoppa huvikses miten niitten hinnan on laskenut vaikka miksobitin hintavertailusta. Eivät maksa juur mittään. No oke... ehkä 300 e pitää laittaa, et saa laadukkaan.
Piis!
Hazart
-
Ostin hiljan kannettavan hätäratkaisuna , kun alkoi vanha kone levitä alta.
Mustavalkokuvat tällä käsittelee. Värien kanssa tulee ongelmia, eli katselukulma vaikuttaa kiusallisen herkästi joidenkin sävyjen näkymiseen.
Mutta kannattaa muistaa, ettei kannettavien littunäytöt olekaan vertailukelpoisia "oikeiden" pöytä-TFT-näyttöjen kanssa. Kannettavissa kustannuksista pitää karsia ja niissä käytetään yleensäkin halvimpia mahdollisia 12-14" TFT:tä.
Katoppa huvikses miten niitten hinnan on laskenut vaikka miksobitin hintavertailusta. Eivät maksa juur mittään. No oke... ehkä 300 e pitää laittaa, et saa laadukkaan.
Kyllä, tottahan noiden hinta tulee alas koko ajan vaikka tekniikka kehittyykiin. Harvinaisen positiivista hintakehitystä kuluttajan kannalta. Miksei auto- tai asuntokaupassa pelaa samat säännöt? ;D
Riippuu tietysti myös siitä, mitä kokoluokkaa haet? 19" putkiakos tuolla 200e alkaa jo saada? Saako 21" putkia jo mihin hintaan? Sellaistakin kannattaa nimittäin ammattikäyttöön harkita, ellei ole enää mahdottomissa hinnoissa.
-
Toiseksi esim. rasteroidut piirrokset näyttävät ruudulla tuhruiselta, vaikka painettuna tai tulostettuna ne on OK..
Ei varmaan liity näyttöön vaan enemmänkin siihen softaan mitä käytät.
-
Nii juu. Esim. Photoshophan ei näytä ollenkaan laadukasta (lue painolaatuista) kuvaa, vaan vakiota näyttöresoluutiota (siis ei liity näytön asetuksiin, vaan PhotoShoppiin, en vain osaa teknisemmin sanoa).
Siksi kannattaa mahdollisuuksien mukaan tehdä esim. pdf -tiedostot ja vertailla niihin (Photarillahan saa PhotoshopPSD:tä), niin näkee vähän millaista sieltä tulostimesta/painosta mahdollisesti tulee ulos.
Esim. uusimmissa Photareissa, kun on vektorityökalut, niin ne vektoripiirrokset näyttää kuitenkin läheltä katsottuna yhtä hampilta kuin tavallinen bittikarttakuva. Varsinaisen eron näkee vasta tulosteessa tai pdf -tiedostossa (Acrobatilla luettuna tietty).
Niin ja yleensäkin näyttö on aika huono toistamaan rasteripintaa. Varsinkin mustavalkoista.
-
Littunäytöissä minua ärzyttävät ne delaavat pikselit. Ei ole hauskaa, jos sattuu pikseli kuolemaan kirkkaanpunaisena keskelle näyttöä.
-
Nii juu. Esim. Photoshophan ei näytä ollenkaan laadukasta (lue painolaatuista) kuvaa, vaan vakiota näyttöresoluutiota (siis ei liity näytön asetuksiin, vaan PhotoShoppiin, en vain osaa teknisemmin sanoa)
Kyllä vaan näyttää, kun osaa kalibroida. Photoshopissa on kalibrointeja jolla sen saa (kun osaa) näyttämään samalta kuin painojälki. Sieltä Color Settings -osiosta File-valikosta, CMYK-settings jne. Sieltä voi valita eri värijärjestelmiä. Photoshop on nimenomaan tämän takia kirjapainoalan ammattilaisten käyttämä ohjelma.
Skannerikin pitäisi kalibroida ja kuka sanoo, että tulostus on samaa kuin painojälki?
-
Littunäytöissä minua ärzyttävät ne delaavat pikselit. Ei ole hauskaa, jos sattuu pikseli kuolemaan kirkkaanpunaisena keskelle näyttöä.
TFT:n valmistustekniikka on kuitenkin nykyisin hyvin kehittynyttä, eikä kuolleita pikseleitä näytöissä juurikaan ole. Harvemmin pikseli myöskään heittää veivinsä kesken käyttöiän, joskin sekin on mahdollista.
Vielä jokunen vuosi sitten 10-20 dead pixeliä oli näytön feature, ei vika ::) Nykyisin onneksi 3-5 näyttö lähtee jo takuuvaihtoon.
Yleisimmin niitä ei kuitenkaan ole yhtään.
-
Kyllä vaan näyttää, kun osaa kalibroida. Photoshopissa on kalibrointeja jolla sen saa (kun osaa) näyttämään samalta kuin painojälki. Sieltä Color Settings -osiosta File-valikosta, CMYK-settings jne. Sieltä voi valita eri värijärjestelmiä. Photoshop on nimenomaan tämän takia kirjapainoalan ammattilaisten käyttämä ohjelma.
No sun pitäisi tulla sanomaan tuo sitten meidän kuvankäsittelyn opettajalle. Enkä vielä kertaakaan ole meidän koulun kalibroiduilla koneilla saanut PhotoShopilla yhtä tarkkaa näyttöä kuin esim. mitä Acrobat näyttää.
Väriprofiileilla yms. saadaan tietenkin värit näyttämään suht aidoilta (vaikka tietenkin asiaan vaikuttaa viime kädessä painoprosessi = esim. Pantonen värit on eri asia kuin CMYK -väri ja noissa osaväreissäkin on eroja riippuen värin valmistussatsista/tekijästä) näytölläkin, mutta ihan pikselitasolla PhotoShop silti näyttää kaiken bittikarttana, vaikka kyseessä olisikin vektorigrafiikkaa.
Ja tulostehan ei missään tapauksessa ole sama kuin painojälki (jos painojäljellä puhutaan offsetista tms. eikä esim. digipainosta).
-
Toiseksi esim. rasteroidut piirrokset näyttävät ruudulla tuhruiselta, vaikka painettuna tai tulostettuna ne on OK..
Ei varmaan liity näyttöön vaan enemmänkin siihen softaan mitä käytät.
Enpä tiedä... käytän Photoshoppia. Kannettavassa rastrit käyttäytyvät paremmin.
-
Kiitos kaikille hyvistä kommenteista. En tosin ole vieläkään varma kannattako se littu ostaa vai ei. Osaisiko vielä joku kertoa mitä eroa on littunäytöllä ja tft näytöllä ? Ainakin LJH: n sivuilla ne oli lajiteltu eri osioihin. Ja nyt ryhdyn kalibroimaan Photoshoppia...
-
Siksi kannattaa mahdollisuuksien mukaan tehdä esim. pdf -tiedostot ja vertailla niihin (Photarillahan saa PhotoshopPSD:tä), niin näkee vähän millaista sieltä tulostimesta/painosta mahdollisesti tulee ulos.
No ei nyt sentään. Tuo kuulostaa ihan samalta kuin "kannattaa kirjan lukemisen sijaan ottaa siitä valokopio ja lukea se". Kerrataas vähän faktoja:
Photarissa on säätömahdollisuuksia joka lähtöön - myös näyttöresoluutioon, .psd on photarin oma tiedostomuoto keskeneräisten duunien tallettamiseen - ei ulosviemiseen - ja .pdf on postscript-tiedosto - tulostustiedosto siis - joka ei kerro mitään lopullisesta jäljestä ellei distilleriä oo painon filmitulostimelle säädetty. Muuten tulostuskohteena voi olla vaikka kotikoneesi kuvaputki.
-
No joo. Totta kai paljon riippuu ohjelmien ja näytön säädöistä. Huomasin, että mulla on tuolla suluissa kirjoitusvirhe. Tarkoitin tietenkin PhotoShopPDF:ää.
Mutta luulisin, että aiemmin mainitsemaani tarkkuutta harvemmin edes tarvitaan.
Ja värien ja jäljen yms. kannaltahan näyttö on huono kuvan antaja. Jopa tulostimen vedos/tulostus on kohtalainen, kun niin paljon riippuu just sit siitä lopullisesta vaiheesta eli painamisesta. Eli ellei esim. jotain väriä ole tarkkaan määritelty (Pantone) ja painettu omana värinään, niin todennäköistä on, että cmykkinä se ei toistu TÄYSIN haluttuna.
-
Mikään ruudulla/koneella tehty konsti ei paljasta 100% miltä painettu lopputulos näyttää. Hyvä olisi nähdä jotkut kromaliinivedokset. Vaan nehän on kalliita, eikä useinkaan käy laatuun.
Timo
-
littunäytöllä ja tft näytöllä ? Ainakin LJH: n sivuilla ne oli lajiteltu eri osioihin. Ja nyt ryhdyn kalibroimaan Photoshoppia...
Heh heh, mitähän tämä kertoo taas LJH:sta... Muutenkin mitä olen kuullut, ehkä kannattaa tilata näyttö jostain muualta, mikäli et välttämättä tahdo odotella puolta vuotta. Verkkokauppa.com, Bdog.fi ja Eurologic.fi ainakin ovat ihan toimivia olleet. Toimitus päivissä jos tuotetta on varastossa.
Littunäyttö on siis vain lyhenne muodosta "litteä näyttö", se pitää sisällään siis ei-kuvaputki tekniikalla toteutetut näytöt, joista yleisimmin tietokonekäytössä on transmissiivinen TFT, eli näytössä on taustavalo jonka läpikulkua kontrolloidaan. Ns. plasmanäyttö (esim. joissakin televisioissa) taas on reflektiivinen TFT eli näyttö heijastaa osan ympäristön valosta takaisin katsojan silmään.
Lisäksi näistä on kehitetty myös erilaisia yhdistelmiä ja monenlaisia TFT-näyttötekniikoitakin on olemassa (esim. Superclear MVA), joilla katselukulmaa, väriherkkyyttä ja reaktioaikaa (pixel response time) on saatu parannettua.
Jep, ja tosiaan Larmolan kanssa olen samoilla linjoilla: Aivan sama mitä ohjelmaa käytätte, ei se silti ihan samalta näytä mitä painettuna. Sitä paitsi painettuun tulokseenkin vaikuttaa yksilölliset varianssit, kuten paperilaatu tai painon omat konekalibroinnit.
Lähemmäksi painotulosta toki näytön ja ohjelmien kalibroinnilla toki pääsee, mutta koskaan et voi olla täysin varma, miltä tulos painettuna missäkin näyttää. Värit kannattaa opetella näkemään CMYK-kartan arvoina ja luottaa enemmän prosessiväritekniikan osaväriarvoihin kuin siihen, miltä se ruudulla näyttää.
-
Ja värien ja jäljen yms. kannaltahan näyttö on huono kuvan antaja. Jopa tulostimen vedos/tulostus on kohtalainen, kun niin paljon riippuu just sit siitä lopullisesta vaiheesta eli painamisesta. Eli ellei esim. jotain väriä ole tarkkaan määritelty (Pantone) ja painettu omana värinään, niin todennäköistä on, että cmykkinä se ei toistu TÄYSIN haluttuna.
Tuostapa tulikin mieleeni, vanhana lehti-AD:na kerron muutaman perusasian, jotka useimmille onkin tuttuja mutta joillekin saattaa olla uutta:
Kuvaputken toimintaperiaate on valoon perustuva RGB, Red Green Blue, jossa kaikkia värejä 100% tekee valkoisen.
Väripainatuksen periaate on tummuuteen perustuva CMYK, Cyan Magenta Yellow Kohl, jossa kaikkia värejä 100% tekee peittomustan.
Värien rakennustapa on siis erilainen. Photarissa värejä säätäessä tärkein apuväline on se pieni ikkuna, joka kertoo kunkin kuvanosan CMYK-arvon, kun pointteri viedään päälle. Tämä on yhtäpitävä todellisuuden kanssa ...paitsi!
Paitsi että paperin imukyky vaikuttaa tummuuteen. Kiiltävälle liitupaperille painettu sama kuva on hyvinkin 10-15% vaaleampi kuin huokoiselle sanomalehtipaperille painettu. Lisäksi, mitä imevämpi paperi on, sitä karkeampaa rasteria joudutaan offset-painatuksessa käyttämään ettei väri muodosta lammikoita. Liian vähän imevää paperia taas joudutaan kuivattamaan painopuuterilla, ettei märkä väri tahriinnu seuraavan arkin osumasta.
Pantone on eräs tapa määrittää väriarvot, ja perustuu alunperin grafiikan alalle kehitettyihin huopakynä- ja leikkuukalvosarjoihin, joissa samalla pantonenumerolla saatiin sama väri. Kirjapainoihin pantoneskaalaus levisi asiakkaiden pyynnöstä, ei omasta aloitteesta.
On muitakin väripainatuksen muotoja kuin nelivärinen prosessiväreillä painaminen. Esimerkiksi firmojen logot ja yksittäiset lisävärit tehdään yleensä omana painatuksenaan, jossa ns. PMS-prosenttikartan perusteella määritellään painoväri, joka sitten sekoitetaan eri väritahdaksista suoraan koneen kouruun.
Lopputulosta on kokeneen verrattain helppo arvioida näytöltäkin, kun tietää tarkkaan millaisen värin mitkäkin prosentit antavat. Kannattaa katsoa niitä photarin ilmoittamia prosentteja, ja pitää pantoneviuhka ja mahdollisesti pms-kartta käden ulottuvilla. Ja koko ajan muistaa, mille paperille painetaan. Kirjapainosta saa ja sopii kysyä, missä sijaitsevat sävykuvien musta ja valkoinen pää - yleensä hyvään tapaan kuuluu välttää 100% tukkomustaa (lammikoita!) ja 0% valkoista - pienin mahdollinen piste löytyy yleensä jostain 3-6% väliltä, ja tämä valitaan valkoiseksi. Tehosteena ja sarjakuvien värityksessä toki 0% on aivan perusteltu, valokuvissa yleensä ei.
Jos värityksessä käyttää aina tiettyjä sävyjä samassa kohden, on hyvä tapa ilmoittaa painon ohjeistuksessa niiden todelliset pantonearvot. Silloin painaja voi omasta viuhkastaan tarkistaa, että väri tosiaan on haluttu.
Tän verran nyt, joku muu jatkakoon...
-
On muitakin väripainatuksen muotoja kuin nelivärinen sävypainanta. Esimerkiksi firmojen logot ja yksittäiset lisävärit tehdään yleensä omana prosessiväripainatuksenaan, jossa ns. PMS-prosenttikartan perusteella määritellään painoväri, joka sitten sekoitetaan eri väritahdaksista suoraan koneen kouruun.
Hetkinen, hetkinen, hetkinen... Minä olen aina luullut, että normaali sävypainanta on nimenomaan prosessiväritekniikkaa, jossa lopullinen väri painetaan neljän eri painotelan kautta. Eikö tuo kuvaamasi tekniikka ole juuri spottivärejä, eli tietty erikoislaatuisempi väri (esimerkiksi kulta tai hopeamaali) sekoitetaan valmiiksi ja lisätään oman painotelansa kautta?
En minä vaan tiedä, mutta sivistä sinä :)
-
on nimenomaan prosessiväritekniikkaa, jossa lopullinen väri painetaan neljän eri painotelan kautta. Eikö tuo kuvaamasi tekniikka ole juuri spottivärejä,
You're absolutely right, sir. Tämmöistä se on, kun ennen ensimmäistä aamukahvia pitää luennon.
;-)
Hain hyllystä kaikille suositeltavan, vaikka vähän vanhentuneen Alastair Campbellin teoksen "Graafisen suunnittelijan opas" (WSOY), ja hänkin sanoi että olet oikeassa. Sori. Korjasin virhetermit.
Kivi
-
Kannattaa katsoa niitä photarin ilmoittamia prosentteja, ja pitää pantoneviuhka ja mahdollisesti pms-kartta käden ulottuvilla.
Siinä on todennäköisesti koko threadin paras neuvo. Tietenkin toi pantonen värikartta on ihan sikakallis, joten kaikki ei sitä ihan heti halua ostaa (lieko 100 euron kieppeillä? kuulin) vaikka kirjapainoista kai saa ilmaisia/halvempia perusvärikarttoja...
Mutta noi PhotoShopin väriprosentit info-paletissa on kyllä ihan korvaamaton apu.
Ai niin. Nykyäänhän alkaa olla yleistä, että painot hyväksyvät myös rgb -töitä (esim. Gummeruksella). Joten pikkuhiljaa alkaa muuttumaan ja monimutkaistumaan.
-
Nykyäänhän alkaa olla yleistä, että painot hyväksyvät myös rgb -töitä (esim. Gummeruksella). Joten pikkuhiljaa alkaa muuttumaan ja monimutkaistumaan.
Silloin paino kääntää ne itse CMYKiksi, koska RGB:tä ei voi painaa.
.pdf-tiedostojen käsittelyssä on kyllä automatiikka, joka muuttaa RGB:t issekseen CMYKeiksi, mutta keskiarvolla. Ilman värinkorjailua. Paha, paha, paha - ei kannata luottaa siihen, jos ja kun on mahdollisuus säätää värit kondalleen erikseenkin.
PS. Cmyk preview ja Gamut warning ovat oikein hyviä ominaisuuksia photoshopissa.
-
Ei varaa littuun, mut perjantaina tai ensi viikon alussa haen uuden 19 tuumaisen putken. Merkki on Samsung SyncMaster 959NF. Onko kokemusta kyseisestä mallista?
Tsemiä!
-
Ihan hyvä edullinen näyttö se muistaakseni on. Samsungeissa on ollut jotain pikkuvikoja joskus, mutta takuuseenhan ne menee tarvittaessa.
-
oliskohan tuo hyva?
http://www.unx-store.com/product_info.php?products_id=887021
-
Ai niin. Nykyäänhän alkaa olla yleistä, että painot hyväksyvät myös rgb -töitä (esim. Gummeruksella). Joten pikkuhiljaa alkaa muuttumaan ja monimutkaistumaan.
Jos haluat oikeasti vaikuttaa siihen miltä tuotoksesi näyttää, teet cmyk-konversion itse, etkä jätä sitä painon tehtäväksi. Tai jos lähetät rbg muodossa pidä huolta siitä, että lähettävät painosta vedoksen. Tai no vedos joka tapauksessa on paikallaan.
-
Joo. Ja eiköhän ne ainakin isommissa paikoissa lähetä vedoksen joka tapauksessa.
Mutta kumma juttu (tai ei yhtään kumma), että edes pdf ei ole hyvä formaatti lähettää tiedostoja painoon (se voi olla paras, mutta ei silti hyvä). Esim. toi mainitsemani Gummeruksen mies sanoi, että niillä ei ole kertaakaan ollut pdf:nä tuotua työtä joka ei jotenkin olis takunnut.
Ennen vanhaan sarjakuvavärittäjät (USAssa) tekivät painolle sivuista värikartan. Siis maalasivat väritetyt sivut ja merkitsivät pantonenumeroina, että mitä väriä on missäkin. Tietokoneiden tulo väritykseen poisti tuon vaiheen, mutta kyllä se vieläkin olisi varmaan ihan tarpeellinen.
No onhan meillä vedokset.
-
Joo. Ja eiköhän ne ainakin isommissa paikoissa lähetä vedoksen joka tapauksessa.
---
Ennen vanhaan sarjakuvavärittäjät (USAssa) tekivät painolle sivuista värikartan. Siis maalasivat väritetyt sivut ja merkitsivät pantonenumeroina, että mitä väriä on missäkin
Kromaliinivedoksen kyllä saa, mutta siitä pitää myös maksaa. Hinta voi olla aika suolainen.
Mä yleensä pyrin 'sinne päin' -väriprinttiin tai pahimmassa tapauksessa .pdf-näyttökuvaan duunista, ne saa tinkimällä yleensä ilmaiseksi. Tietty, jos asiakas maksaa, otan kroman, mutta sitä pitää pitää hyvin, ja se viedään lopuksi painoon malliksi töstä, eli sitä ei saa hukata.
Amerikan sarjakuvavärittäjät eivät työskennelleet pantonenumeroilla, vaan prosenteilla, mikä on aivan eri asia. Katsopa miten vähillä ja jäykillä perusväreillä vanhat jenkkilehdet on väritetty. Värit on ilmoitettu painoon kymmeninä (joskus jopa 20% portain) prosentteina kutakin CMYK perusväriä: "R.R:n puku = 60C40Y, M.M:n pusero = 20M100Y...) ja paino on sitten laittanut sopivaa rasteria kutakin väriä.
-
Mutta kumma juttu (tai ei yhtään kumma), että edes pdf ei ole hyvä formaatti lähettää tiedostoja painoon (se voi olla paras, mutta ei silti hyvä). Esim. toi mainitsemani Gummeruksen mies sanoi, että niillä ei ole kertaakaan ollut pdf:nä tuotua työtä joka ei jotenkin olis takunnut.
Tell me about it. Tein tässä pari viikkoa sitten kuvankäsittelyä erästä suurta kuvakirjaa varten - muokkasin pari sataa valokuvaa ja käänsin CMYKiksi. Toinen henkilö heitti ne sitten oikeisiin paikkoihin tekstin oheen Pagemakerilla ja lähetti painoon. Sieltä tuli sitten ilmoitus, että "mitä te tällaista RGB-p*sk** lähetätte..." Jostain syystä Pagemakeriin siirrettäessä kaikki kuvat kääntyivät uudelleen RGB:ksi... Kyllä siitäkin sitten selvittiin, mutta tiukalle meni deadlinen kanssa.
-
"Jostain syystä Pagemakeriin siirrettäessä kaikki kuvat kääntyivät uudelleen RGB:ksi... "
Kuulostaa varsin merkilliseltä. Eihän PMakerin pitäis vaikuttaa kuviin mitenkään. ???
Timo
-
"Jostain syystä Pagemakeriin siirrettäessä kaikki kuvat kääntyivät uudelleen RGB:ksi... "
Kuulostaa varsin merkilliseltä. Eihän PMakerin pitäis vaikuttaa kuviin mitenkään. ???
Juu, ei pitäisi. Luulin jo itse kämmänneeni traagisesti, mutta muokkaamani kuvat olivat kaikki todellakin tallennettu cmykkinä. Opetus mulle oli että kaikki pitää tarkistaa kahteen kertaan kun noitten vehkeitten kanssa tekee mitä tahansa työn tapaista - ja ottaa varmuuskopioita - useasti! Eikä kannata tehdä mitään hommia puoliksi toisen kanssa.
-
Amerikan sarjakuvavärittäjät eivät työskennelleet pantonenumeroilla, vaan prosenteilla, mikä on aivan eri asia.
Aivan! Pantonenumerohan ei edes auttaisi paljoa, kun kuitenkin painetaan CMYKkinä.
-
Kaivetaanpa tämäkin aihe esiin hämähäkinseiteistä, sillä littunäytön hankinta on tullut ajankohtaiseksi. Ongelmana sitten onkin oikean näytön löytäminen, sillä näytön tulisi soveltua yhtälailla graafiseen työhön kuin pelaamiseenkin.
Tällä hetkellä vaihtoehtoja tuntuu olevan kaksi: SAMSUNG SyncMaster 193P+ ja VIEWSONIC VP930. Molemmissa näytöissä 1000:1 kontrasti, 8ms vasteaika, 250 cd/m2 valoteho, 8-bit värit, 1280x1024 natiiviresoluutio 75MHz taajuudella, 3 vuoden on-site takuu ja hinta +/-500e. Paperilla molemmat näytöt siis vaikuttavat erinomaisilta.
Kenelläkään kokemuksia ko. näytöistä (tai pitänee sanoa näytöstä, sillä VP930 -malli on vasta rantautumassa Suomeen)? Myös muita saman hintaluokan vehjeksiä saa toki suositella - mielellään omakohtaisen kokemuksen kera. Huomioonotettavia seikkojakin saa toki tuoda esille.
-
Tosta Samsungista saattaa olla ihan positiivisia kokemuksia, mutta en oo varma, kun en voi nyt tarkistaa asiaa. Meillä koulussa nimittäin uudet näytöt on littuja ja muistaakseni Samsungin merkkejä. Oivallisesti toimivat. Parin viikon päästä oon sinne taas menossa hommiin, niin voin tarkistaa, mutta se taitaa olla jo vähän myöhäistä.
Otetaan vielä tähän lainaus tuolta aiempaa:
Silloin paino kääntää ne itse CMYKiksi, koska RGB:tä ei voi painaa.
Itse asiassa RGB:tä voi painaa ja se tuli viime keväänä todistettuakin tavallaan, kun painettiin painon kurssilla kortteja. Yksi korteista olikin tehty RGB:nä ja se oli siis vain kolmella pellillä. Musta siis puuttui. Muiden mukana painettiin ja ihan hyvä siitäkin tuli (vaikkakin meidän kohdistus ei ollut lainkaan kohdallaan, aika vaikeeta se on loppujen lopuksi kohdistaa, joten ei voi kuin ihailla painajia tässäkin asiassa). Mutta käytännössähän se painettiin tietenkin CMY:nä.
-
Parin viikon päästä oon sinne taas menossa hommiin, niin voin tarkistaa, mutta se taitaa olla jo vähän myöhäistä.
No hätä. Luultavasti pähkäilen vielä pari viikkoa, vaikka rahat kovasti polttelevatkin ja silmät polvillaan anelevat uutta näyttöä. Samsungeissa (mikäli olen alan forumeilta oikein ymmärtänyt) lienee tällä hetkellä käytössä yksi parhaista paneeleista.
Ota noista selko kun joka valmistajalla on X3 erilaista mallia ja kaikki ovat olevinaan toinen toistaan parempia.
-
Itse sain ainakin Tomshardwaren jutuista sellaisen käsityksen, että nuo 8ms paneelit uhraavat hyvän kuvanlaadun nopeuden alttarille. Noin yleisesti ottaen siis.
-
Otetaan vielä tähän lainaus tuolta aiempaa:Itse asiassa RGB:tä voi painaa ja se tuli viime keväänä todistettuakin tavallaan, kun painettiin painon kurssilla kortteja. Yksi korteista olikin tehty RGB:nä ja se oli siis vain kolmella pellillä.
Tässä tapauksessa ilmeisestikin se ohjelma jolla pellit tulostitte teki sen CMYK-muunnoksen. Huonosti.
Ja 8ms vasteajasta ei sinäänsä kannata paljon huolehtia. Ei ole yhtä standardia miten vasteajat mitataan, joten valmistajat ilmoittelevat kukin omalla tavallaan.
-
Tässä tapauksessa ilmeisestikin se ohjelma jolla pellit tulostitte teki sen CMYK-muunnoksen. Huonosti.
Tavallaan joo. Käytännössä se vain "käsitti" RGB:n osavärit CMY:nä.
-
Ja 8ms vasteajasta ei sinäänsä kannata paljon huolehtia. Ei ole yhtä standardia miten vasteajat mitataan, joten valmistajat ilmoittelevat kukin omalla tavallaan.
Juuri näin. 16millisekunnin näytöt sopii jo useimmiten pelaamiseen, mutta sekään ei ole varmaa. Kannattaa valkata muutama hyväksi kehuttu merkki ja pyrkiä näkemään niiden kuvaa omin silmin kavereiden luona, kaupoissa, jne. Kannattaa kokeilla jotain peliä, siinä näkee onko monitorin nopeus riittävä ja katsoa joku videopätkä kanssa. Näin voi paljon turvallisemmin mielin tehdä kauppoja.
-
Ymmärtääkseni valmistajat käyttävät melkolailla samoja mittaustapoja (erojahan noissa varmasti hieman on): gtg (gray-to-gray) on pienempi arvo, jolla monitoreja usein markkinoidaan sekä bwb (black-white-black), joka kertoo yleensä paneelin "todellisen" nopeuden. Esimerkiksi 8 millisekunnin näytöt siis tosiasiassa ovat 16-20 millisekunnin näyttöjä. Onneksi ensi vuonna on tähänkin millisekuntisotkuun on tulossa selvyyttä määritettyjen mittaustapojen muodossa.
Hutkikaa sitten rohkeasti halolla jos puhun puuta heinää :P
-
Itse sain ainakin Tomshardwaren jutuista sellaisen käsityksen, että nuo 8ms paneelit uhraavat hyvän kuvanlaadun nopeuden alttarille. Noin yleisesti ottaen siis.
Näin ei ole yleisesti ottaen, vaan tietyn tyyppisten näyttöjen kohdalla. Tomshardwaren testin näytöt olivat tyyppiä TN, joka tarjoaa nopeutta kuvanlaadun kustannuksella. Tämä testi tehtiin kuitenkin helmikuussa ja sittemmin on tullut MVA-tyypin 8ms näyttöjä, jotka soveltuvat graafiseen työskentelyyn, pelaamiseen ja videoiden katseluun.
Kysyjän harkitsema ViewSonic VP930 lukeutuu juuri näihin uuden MVA-tyypin 8ms laadukkaisiin näyttöihin. Kyseinen näyttö on mallin VP191B paranneltu isoveli ja korvaaja, josta löytyy arvostelu Behardwaresta:
http://www.behardware.com/articles/563-1/viewsonic-vp191b-mva-8-ms-tn-monitor-killer.html
Tämä monitori voitti myös 12 monitorin testin:
http://www.behardware.com/articles/572-14/19-lcd-monitor-survey-4-8-ms-tn-ips-va.html
Myös minä olen aikeissa ostaa tämän testivoittajan seuraajan, eli VP930.
-
Ou jee. kiitos tiedoista, Lare. taas ammuksia propellipäiden varalta.