Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Kritiikki ja sarjakuva mediassa => Aiheen aloitti: KalleH - 19.10.2005 klo 11:01:49
-
Nyt kaikki muistelemaan suomalaisia sarjakuva-aiheisia tv-ohjelmia ja dokumentteja. Mukaan voi littää myös suomeksi tekstitettyjä, kuten Tintti ja minä Ylellä muutaman viikon takaa. Yritämme alkaa keräämään noista jonkunlaista arkistoa.
Aloitetaan Lähtöruutu sarjakuvaan-sarjasta 1994 Yle
Kalle Hakkola
Sarjakuvaseura
-
Tuon lisäksi tulee heti mieleen Tom of Finland -kohudokkari ainakin kymmenen vuoden takaa.
-
Comic book confidential (http://www.amazon.com/gp/product/B000067IY3/002-6377271-5425650?v=glance&n=130&v=glance). En muista millä nimellä se tuli suomeksi, mutta samaan aikaan (ilmeisesti ihan 90-luvun alkua) tuli myös yli 10-osainen sarja, jossa esiteltiin tekijöitä ja sarjakuvia maailman eri kolkilta (hämäränä on mielessä nimi Sukellus sarjakuvaan, mutta se voi olal joku toinenkin sarja). Mulla on tuo CBC videolla jossain ja kai tosta sarjastakin yksi jakso. Tarkistamaan en kyllä pääse, kun ei ole videoita ja taitaa olla kasetit hukassa jossain äidin muuttolaatikoissa.
-
Onko sama?
Sukellus sarjakuvaan.
Lindman, Marja-Liisa - Manninen, Pekka A. - Krook, Arja
Opetushallitus, Sanomalehtien liitto ja VAPK-kustannus, 1992.
109 s.
ISBN: 951-37-0866-7
Kommentteja: Teos on suunnattu lähinnä opettajille virikkeistämään opetusta sarjakuvan avulla. Kirjan osioissa tarkastellaan sarjakuvan 1) historiaa, 2) rakennetta ja kieltä, 3) tutkimusmetodeja sekä 4) esimerkkejä siitä, miten käyttää sarjakuvaa opetuksen apuna.
-
Onko sama?
Sukellus sarjakuvaan.
Lindman, Marja-Liisa - Manninen, Pekka A. - Krook, Arja
Opetushallitus, Sanomalehtien liitto ja VAPK-kustannus, 1992.
109 s.
ISBN: 951-37-0866-7
Kommentteja: Teos on suunnattu lähinnä opettajille virikkeistämään opetusta sarjakuvan avulla. Kirjan osioissa tarkastellaan sarjakuvan 1) historiaa, 2) rakennetta ja kieltä, 3) tutkimusmetodeja sekä 4) esimerkkejä siitä, miten käyttää sarjakuvaa opetuksen apuna.
Ei. Tuo ei liity telkkariohjelmiin mitenkään, onpahan vielä P.A.Mannisen osuutta lukuunottamati törkeän kehnosti ja tekijänoikeuksia loukaten väsätty paketti "eihän sillä ny mitään väliä ole mitä tää on, täähän on vaan sarjakuvajupinaa" -pohjalta. Tiedän, koska sain itse aikoinaan korvauksia kun tekstejäni oli ko. teoksessa käytetty luvattomasti.
-
Juu, ei tosiaan ole toi se sarja (tai siihen liittyvä) mitä tarkoitin. Se oli kuitenkin ulkomaalainen sarja, mutta kertoja oli suomalainen. Semmosia puolen tunnin jaksoja ne oli.
-
Näin ajattelinkin.
Muistatko miltä kanavalta tuo on tullut (siis yle 1 vai 2)?
Kalle
-
En yhtään muista kummalta se tuli. Yleltä kuitenkin.
-
Nämä puolen tunnin jutut oli jotain espanjalaista sarjaa. Kovasti oli kuvakikkailua, siirtymiä ruudusta toiseen, semianimaatiota ja semmosta sälää, kepposella syntikkapopilla höystettynä. Hyvin vähän asiaa.
Sittenhän oli joku Pauli Heikkilän toimittama erikoisohjelma, joka mulla on nauhallakin. Nimeä en muista. Samalla nauhalla mulla on Juho Gartzin tekemä 24 ruutua sarjakuvaa (1985) Samaten joku pätkä jossa on juttua Angoulemen festareista 1988. Ja joku osa 1000 vuotta sata kirjaa -sarjasta jossa esitellään joku Asterix -albumi (oliskohan ollut Kleopatra).
Toisella kasetilla mulla on Herge -dokkari "Cétait moi Tintin" joka tuli joskus 1980-luvun lopulla TV:stä. Ron Mannin dokumentti Sukellus sarjakuvaan (Comic Book Confidential) on siinä perässä ja myös joku koulu-TV:n (?) ohjelma Puhekuplan kuvitus (1.3.1994). Ja sen perässä tämä pitkä sarja Lähtöruutu (14.3 - 29.3. 1994), jonka oheislukemistona tuli se saman niminen kirjakin. (onneksi olen kirjoittanut kanteen nuo lähetyspäivämäärät!).
Muita TV:stä nauhoitettuja ovat aika tuoreet T-Klubin Ankkalinna-keskustelu, ja tämä tanskalainen Herge -dokumentti.
Vähän vanhempaa kamaa ovat Crumb-dokkari, Tom of Finland -dokkari ja joku ihme dokumentti seksisarjakuvista (joka oli näitä lauantaiyön sälädokumenttiohjelmien spesiaalijaksoja). Pitäisi katsoa tarkemmin... Jaa, siinähän lukee Sex-TV 2001. :P Saman kasetin päällä lukee myös "Kemi special", Kulttuuri-Torstain spesiaali ohjelma v. 1998.
Ai niin, sitten muistan erään tanskalaisvalmisteisen Barks-dokumentin joka tuli ruotsiksi tekstitettynä, sekin on jollain kasetilla (siinä oli Jukka Murtosaarikin). Pitänee vielä kaivella.
EDIT: ainiin sitten mulla on myös Ajankohtaisen kakkosen sarjakuvaspesiaali v:lta 1985.
Timo
-
Ai toi Comic book confidential oli sitten se Sukellus sarjakuvaan. Siitähän sen sitten muistin.
-
Kiitos Timo hyvästä listasta. Nyt vain pitää ruveta metsästämään noita käsiinsä.
Kalle
-
Tuosta Garzin "24 ruudusta" tulee löytymään myös artikkelikantaan skannattu Sarjainfon juttu vuodelta 1987 (http://www.nordicomics.net/default.asp?id=4923) (kirjoittanut Heikki Jokinen).
Samoin on laita tuon Timon lisäämän Ajankohtaisen kakkosen sarjakuvaspesiaalin (http://www.nordicomics.net/default.asp?id=4928) kanssa. Se on tiettävästi ensimmäinen suomalaista sarjakuvaa käsitellyt/sivunnut ohjelma telkkarin historiassa!
Pätkä tuli ulos 2.7. 1985. Siinä haastateltiin ainakin Pauli Heikkilää. Toinen haastateltava oli Paretskoi tai todennäkösemmin Ruusuvuori. Molemmat ruudussa näkyneet edustivat joka tapauksessa Pahkasian takana ollutta Fanzine Oy:tä. Ohjelma, eli haastateltujen jyrkät/realistiset kannanotot saivat aikaan ns. myrskyn vesilasissa. Keskustelu jatkui monia vuosia (erinäisissä painotuotteissa, mm. HS:ssa) yhdistyen kotimaisen sarjakuvan 80-luvun suurimpaan kriisiin. Tämän pätkän haluaisin todella nähdä!
Comic Book Confidentialin haastattelumatsku lienee(?) saman nimisellä rommilla jota luulis jonkun kirjaston varastosta löytyvän.
Omat esiintymiset on aika helppo muistaa.
Olikohan se syksyllä -96 kun Tampereen Nykytaiteen museo järjesti Ruudun valossa näyttelyn. Kakkosen aluetoimitus teki joka tapauksessa siitä semmoisen noin 10 minuutin pätkän. Nauhaa tuskin löytyy multa enää.
Festareita on puffattu viime vuosina telkussakin. 2002 Katja Tukiainen oli Maikkarin aamuteeveessä (Ihana aamu) ja meikä 2003. Nämä siis kaiketi ekan festaripäivän aamuna. Tämä jälkimmäinen varmaan löytyy miulta. Muista festaritaltioinneista tulee mieleen Vanhalla YO-talolla kuvattu Kulttuuriuutisten tekemä juttu (vuosi taisi olla 1998), toimittajan Päivi Puukka. Haastateltuja en muista Reija oli tuottajana varmaanikin ainakin äänessä. Kesto 2-3min.
Sarjakuvan kotimaisia nettipresenssejä on esitelty telkussa silloin tällöin. Kupla-akatemia oli esittelyssä ainakin Alex Niemisen Verkossa -ohjelmassa, silloin Petri Tolppanen oli jopa haastateltavana. Veikkaisin vuodeksi 98:aa. Eipä taida olla tuo pätkä säilynyt enää minulla.
Kvaak on vilahtanut telkussa kai kahdesti, ellen väärin muista. Toinen oli tuossa Ihanassa aamussa v. 2003 ja toinen jossain muussa nettimakasiiniohjelmassa? Tämmöisiä 10 tai 30 sekunnin sarjakuvaviuhahduksia on esim. uutisissa ollut toki enemmänkin.
1980-luvusta kannattaa muistaa vielä Kari Suomalaisen puupäähatutuksen uutisointi (YLE TV-uutiset -84) ja Kari Leppäsen hatutta jättäminen joka myös taisi olla uutisissa -85.
Kun ensimmäinen kotimainen tuplakorkkari sai Vuoden Valopilkku -tunnustuspalkinnon, näkyi sarjakuvakin hyvin tässä telkkarin gaala-ohjelmassa. Oliko vuosi 2001 vai 2002?
Sitten hieman eksoottisempaa matskua on Tampere TV:n jonkun kulttuurimakasiiniohjelman sarjakuvapläjäys marraskuulta 2003. Kesto noin 15min. Siinä ollaan minä ja Manninen äänessä. Aiheena se miten lujaa suomalaisella sarjakuvalla meneekään ja keissinä paikallinen albumi Ruskaa pakkasella.
Ehkä kaikkein suurinta rariteettia edustaa kuitenkin oman firman tuotanto: Näin tehtiin Minä Peräsmies (kesto noin 20min), josta taitaa olla olemassa vain 3 kopiota. Pätkä on kumminkin esitetty myös joulukuussa 1998 julkisesti Planet Hollywood -ravintolassa rompun kustantajan kutsuvieraille (http://www.saunalahti.fi/~tkokkila/peris/pikkujou.htm). :D Myös LAMKin sarjakuvaopiskelijat on kahdella ensimmäisellä kurssilla pakotettu katsomaan tuo video.
EDIT: Muutama maininta, tarkennus ja tärkeä lisäys listalle.
-
Comic Book Confidentialin haastattelumatsku lienee(?) saman nimisellä rommilla jota luulis jonkun kirjaston varastosta löytyvän.
Jep. On ne siellä kaikki. Turun kirjastossa tuo tuli vastaan jo aikoja sitten. Lainasin sen sitten uudelleen tässä taannoin, mutta se oli jo sen verta naarmuuntunut, ettei toiminut enää täysin. :(
Timo
-
Joo löytyyhän tuo pääkaupunkiseudun kirjastoistakin . Myös Lähtöruutu... löytyy VHS versiona. Muttta vuoden 1995 ei paljon sarjakuvaan liittyvää avi-matskua ole tilattu.
Kalle
-
Kiitos Timon, olen myös nähnyt tuon Ajankohtaisen Kakkosen sarjisohjelman. Haastateltavina olivat pääosin Heikkilä, Paretskoi ja Ruusuvuori Tapiiri-lehden tiimoilta. Mutta olipa ohjelmassa myös pätkiä v. 1985 sarjisfestareilta, ja jututettavana mm. varsin ihqun näköinen Toni Jerrman. Ilpo Lagerstedt vilahti myös kuvassa muutaman repliikin verran.
Samalla kasetilla oli myös varsin ufo Moebiuksen esittely siltä vuodelta jolloin Giraud ensimmäistä kertaa kävi Suomessa. Mobbe scifistisessä asussa lukemassa pätkiä sarjakuvastaan hopeakimalteisen verhon edessä ja mukaan miksattuna kuvia kyseisestä tarinasta.
-
Ehkä kaikkein suurinta rariteettia edustaa kuitenkin oman firman tuotanto: Näin tehtiin Minä Peräsmies (kesto noin 20min), josta taitaa olla olemassa vain 3 kopiota.
Heh... tämä nyt oli jo melkoista triviaa. Onko siitä tosiaan peräti kolme kopiota? Minullakaan ei ole sitä, kun en siinä vaiheessa jotenkin kestänyt katsoa tätä eeposta. Planet Hollywoodin esitys meni varmaan useimmilta paikalla olleiltakin ohi, mutta kun jonain päivänä kirjoitan elämäkertani, tulen luultavasti muistamaan episodin jotenkin niin, että "The Making of Minä Peräsmies-elokuvaa esitettiin Hollywoodissa täysille saleille".
-
2 tai 3 kopiota... suuruusluokka on kumminkin suurin piirtein oikein. :) Tai mistä sitä tietää onko Plan 1:n omistuksessa ollut kopio enää hengissä?!
-
Minulla on video-arkistoissa ainakin seuraavat:
- 1995 joulun pyhinä tuli FST:ltä yhteispohjoismainen Carl Barks -dokumentti, jossa herran itsensä lisäksi haastateltiin ainakin Don Rosaa, William van Hornia, Malcolm Willitsiä ja Markku Kivekästä. Miksei tätä ole koskaan nähty "suomenkielisellä puolella"??
- Niin ja tässä n. vuoden sisäänhän FST:n digiltä tuli dokumentti Uderzosta.
- Kemin festareilta 1998 tuli ohjelma jossa haastateltiin Jeff Smithiä ja Bryan Talbotia.
- Amerikan indie-sarjakuvista tuli dokumentti "Hooked on Comix", jossa nähtiin mm. Peter Bagge, Dan Clowes, Roberta Gregory, Julie Doucet ja Jim Woodring.
- Tarmo Koivisto oli jossain Mirja Pyykön ohjelmassa vieraana.
- Charles Schulzista tuli espanjalainen haastattelu, jossa oli paljon kuvaefektejä, vähemmän asiaa.
- Jossain Amerikan ihmeitä listaavassa "makasiini-ohjelmassa" tuli muutaman minuutin segmentti Scott Adamsista.
- Jukka Tilsasta oli pätkä Ajankohtaisessa kakkosessa, kun hän sai Puupää-hatun.
- Jim Borgman kommentoi piirustuspöydän ääressä jossain teini-ikää käsittelevässä dokumentissa.
- Aamu-tv:ssä ovat olleet ainakin Don Rosa (ainakin 1995 ja -99 Sammon salaisuuteen liittyen), Vicar, Jerry Scott ja Jim Borgman ja Marco Rota.
- Neil Gaimania haastateltiin jossain Subtv:n ohjelmassa.
- Romero oli kulttuuri-uutisissa.
Semmoisenkin ihmeen näin, mutta en saanut nauhalle, että Morris oli Lucky Luken juhlavuonna 1997 puoli yhdeksän uutisissa. Englanniksi sitä haastateltiin, muistan että se sanoi "I draw better, I make love better, I do everything better now".
Sitä 80-90-lukujen taitteen dokkarisarjaa minäkin muistelen hämärästi.
(Muistan että samaan aikaan toiselta kanavalta tuli "Shingen, suuri samurai" ja se oli n. viidesluokkalaiselle pojalle kova valinnan paikka).
Nuo Lähtöruutu sarjakuvaan -ohjelmat minulla on, Timppa Mäkelä, Kivi Larmola ja Mauri Kunnas niissä ainakin nähdään piirustuspöydän ääressä, ja muistaakseni jopa Aarne Tanninen piipahtaa Marvelin toimitiloissa Ameriikassa!
Samoin minulla on nuo kaksi Herge-ohjelmaa, se uusi dokkari ja sitten se "Tintti ja minä".
"Comic Book Confidentalin" onnistuin löytämään Lontoosta dvd:llä. Se oli Virgin megastoren ainokainen kappale...
-
Kati Kovács on myös ollut Mirja Psyykön vieraana ja MTV3:n ajankohtaistoimittaja Eija Bastman teki Kovácsista jutun viime helmikuussa. Mauri Kunnas on ollut Anna-Kaisa Hermusen vieraana, ja joskus Suuri Kupla-ohjelman alkuvaiheessa, ehkä ihan ekassa jaksossa, mukana oli yrittämässä malliksi myös Sarjakuvaseuran + Sarjakuvantekijöiden joukkue.
-
Se oli kuitenkin ulkomaalainen sarja, mutta kertoja oli suomalainen. Semmosia puolen tunnin jaksoja ne oli.
Nämä puolen tunnin jutut oli jotain espanjalaista sarjaa. Kovasti oli kuvakikkailua, siirtymiä ruudusta toiseen, semianimaatiota ja semmosta sälää, kepposella syntikkapopilla höystettynä. Hyvin vähän asiaa.
Näitä espanjalaisen dokkarisarjan jaksoja löytää osoitteesta http://www.roland-collection.com/ Roland Collection of Films and Videos on Art - All titles are available for sale.
Free viewing of 450 complete films on-line.
Sarjan ohjasi Alejandro Vallejo. Sillä nimellä kun hakee pitäisi löytymän.
Oli sitä mitä muistinkin, ärsyttävää kuvakikkailua, tylsää muzakkia joka soi kaiken aikaa, vähän asiaa. Englanninkielinen selostaja on ärsyttävyyden huippu.
Jokainen jakso käsittelee eri aihetta, Comix undergroundia, Manga Manga yllättäen japanilaista sarjakuvaa jne.
Löytyy Schulzin haastattelukin:
http://www.roland-collection.com/rolandcollection/section/31/803.htm
Jaa, saitin haku ei taidakaan toimia. Ja koska aiheluettelossa ei ole sarjakuvielle omaa kategoriaa, löytyvät nämä ripoteltuina tuonne:
Films for Younger Audiences
http://www.roland-collection.com/rolandcollection/subcont.htm
Timo
-
- Charles Schulzista tuli espanjalainen haastattelu, jossa oli paljon kuvaefektejä, vähemmän asiaa.
Minua onkin aina ihmetyttänyt se into jolla noita efektejä käytetään kun sarjakuvat ovat telkkarissa tms esillä. Ne kun useimmiten toimivat todella huonosti saaden koko homman tuntumaan siltä ettei piirtäjällä riittänyt rahkeet animaation tekoon (koska animaatiossa on liikkuvaa kuvaa sen täytyy olla lähtöarvoisesti sarjakuvaa parempaa) ja piti tyytyä piirtämään "vain" sarjakuvaa ja tuon efektikikkailun tulos on useimmiten pahinta apuri-tason jälkeä joka nolottaa kaikkia.
Huonona esimerkkinä mainittakoon esim PvP:n kotisivuilla vastikään olleet ihan karseat animaatiot sarjasta. Ei toiminut sitten millään vaikka varmaan noiden väsääminen ollutkin tosi hauskaa.
Miksi sarjakuvan tekijöillä ja etenkin telkkarin väellä tuntuu olevan pakonomainen tarve saada sarjakuva jotenkin salonkikelpoisammaksi yrittämällä saada sitä elämään ruudulla efektien avulla? Minun mielestäni sarjakuvilla ei pitäisi olla mitään häpeämistä "staattisuutensa" kanssa.
Yllättäen juuri vastikään tuli sitten vastaan aika onnistuneita nettianimaatiosovituksia Roman Dirgen vinkeästä Lenoresta, kaiketi jopa miehen itsensä tekemänä.Toisaalta onhan nämä enempi "oikeita" animaatioita kuin pelkkää efektien käyttöä...
http://www.nightrose.com/lenore.htm
-
Minua onkin aina ihmetyttänyt se into jolla noita efektejä käytetään kun sarjakuvat ovat telkkarissa tms esillä. Ne kun useimmiten toimivat todella huonosti saaden koko homman tuntumaan siltä ettei piirtäjällä riittänyt rahkeet animaation tekoon
Miksi sarjakuvan tekijöillä ja etenkin telkkarin väellä tuntuu olevan pakonomainen tarve saada sarjakuva jotenkin salonkikelpoisammaksi yrittämällä saada sitä elämään ruudulla
No tämän dokusarjan tekijät ovat nyt tällä kertaa 100% syyllisiä. Sarjakuvantekijät pois penkiltä! ;D
Timo
-
Niin, ja luvassa on 1.3 Mtv3:n 45 minuuttia-ohjelmassa osio suomalaisesta sarjakuvasta. Uudempia suomalaistekijöitä sekä Suomen sarjakuvaseuran vastaavia haastatellaan.
-
Kävin vähän tuunaamassa täällä. Tuolla Vesan mainitsemalla ohjelmalla on oma ketjunsa tässä samassa osastossa. Sain yhdistettyä kaksi ketjua ja tämä pysyy selkeämmin ohjelmien listauksena.
Jatkot siis tuohon ketjussa nimeltä: Sarjakuvaa 45 min-ohjelmassa
-
Tänä aamuna on näemmä Aamu-TVssä ollut ohjelmaa suomalaisen sarjakuvan vientimahdollisuuksista. Katsoiko kukaan?
Timo
-
Kakkosella Aamuteeveen kooste 13.25-14.20. ("Tänään otsikoissa")
Liekö siinä asiasta.
-
äh, se olikin MTV3:n huomenta-ohjelma. klo 6:20 tai jotain. 10 min. osio. Liekö netissä?
TImo
-
Liekö netissä?
Eipä näyttänyt olevan.
-
Tiitusta tulee dokumentti huomenna 18.4.2006 klo 20.00.
-
Hiukan lisätietoa tuosta Vilja "Tiitu" Takalo dokumentista tuolla:
http://www.yle.fi/tv1/18_04_tositarina.php
-
Oli hyvä dokkari. Kiitos vinkistä ylläkirjoittaneille!
-
Jep, hyvä oli. Takalolla on miellyttävä kädenjälki. Olen etenkin tykännyt tavasta, jolla hän värittää strippinsä. Saisi tulla enemmänkin dokumentteja suomalaisista tekijöistä.
-
Varmuuden vuoksi tännekin Villen vinkki:
kulttuurivientiä käsittelevä ohjelma tulee tänään klo 19.10 ja siinä on Angoulêmessa kuvattua matskua ja sarjakuva yhtenä osa-alueena. Pääosassa taitaa olla Kirsi Kinnunen.
-
Varmuuden vuoksi tännekin Villen vinkki:
kulttuurivientiä käsittelevä ohjelma tulee tänään klo 19.10 ja siinä on Angoulêmessa kuvattua matskua ja sarjakuva yhtenä osa-alueena. Pääosassa taitaa olla Kirsi Kinnunen.
Voi kakka. Viime viikolla ei ollu mitään, niin luulin ettei nytkään tule enää. Kolmesta ohjelmastahan jossain vaiheessa puhuttiin. No, tää meni ohi. :(
Timo
-
Voi kakka. Viime viikolla ei ollu mitään, niin luulin ettei nytkään tule enää. Kolmesta ohjelmastahan jossain vaiheessa puhuttiin. No, tää meni ohi.
Älkää surko! Tulee tänään uusintana TV1 klo 23.25.
-
Murhasta tuli totta -sarjasta tuli näköjään äsken outo jakso, jossa viitattiin sanomalehtisarjakuviin. Sarjakuvatekstaaja "Ben Watanabe" murhattiin käyttäen Reuben-palkintoa lyömäaseena!
Pogo-sarjan tekstaaja oli aikoinaan nimeltään Ben Oda; tässäkin kyseessä oli poliittista kommentaaria tekevä eläinsarja.
Mutta piirtäjästä tehtiin, tietysti, sangen outo ja lapsellinen kaveri (kuka nyt muuten aikamiehenä tekisikään niin outoa puuhastelua työkseen?), sitä näytteli sama tyyppi, jonka muistamme möreä-äänisenä "hassuna homona" Independence Day -elokuvasta...
Lopputeksteistä näkyi, että sivuosassa oli vilahtanut Mell Lazarus, "Momma" ja "Miss Peach" sarjojen piirtäjä. Hän voitti Reubenin vuonna 1981, joten aidonoloinen rekvisiitta on varmastikin ollut peräisin häneltä...
-
Murhasta tuli totta -sarjasta tuli näköjään äsken outo jakso, jossa viitattiin sanomalehtisarjakuviin.
... sama tyyppi, jonka muistamme möreä-äänisenä "hassuna homona" Independence Day -elokuvasta...
Voi saasta. Nyt kyllä harmittaa, kun tuollaisen missasin. Pidänhän yhdenlaisena ylpeyden aiheena sitä, miten voin nauttia tällaisista tv-sarjoista (kuka tiesi senkin triviabiitin, että sarjan pääosaa tarjottiin alunperin Jean "Edith Bunker" Stapletonille? Eikä kelvannut.)...
Mutta puolustaudun sillä, että olen tänään tehnyt tarmokkaasti suomennostyötä. Egmontilla ne kuukauden lopulla odottavat tätä tekstiä, olen siis ihan ajoissa.
Harvey Feirstein on kyllä sankari.
(http://www.plump.com/harvey/hflogo.gif)
EDIT: Siis Fierstein. Sori.
-
Pidänhän yhdenlaisena ylpeyden aiheena sitä, miten voin nauttia tällaisista tv-sarjoista (kuka tiesi senkin triviabiitin, että sarjan pääosaa tarjottiin alunperin Jean "Edith Bunker" Stapletonille? Eikä kelvannut.)...
Voi Anssi, et olisi kirjoittanut tuota. Meidän ikäisten ylpeydenaiheet on juuri tota luokkaa, minä tiedän taas helvetisti faktoja Jerry Cottonista. Toisaalta me voidaan lohduttautua sillä että meitä vanhempi porukka hurahti sellaisiin typeryyksiin kuin stalinismi ja kokoomusnuoret. Nykyiset juniorit on sitä mieltä että me punkvanhukset ollaan ajan hermolla taas ja oltu periaatteessa monesti muutenkin
-
Mutta piirtäjästä tehtiin, tietysti, sangen outo ja lapsellinen kaveri
Kerrankin annos realismia siinä sarjassa! Hitto kun tuli just toi jakso missattua. Tai emäntähän sitä kattoo...
-
Ei löydy mistään TV:ssä tänään sarjakuvaohjelmien vinkkiketjua... Eikös tälläkin puolella ollu semmonen kuten tuolla "tavallisten" TV-ohjelmien ja elokuvien puolella.
No tänään oli FST:n puolella ohjelma:
Kolme viivaa 19.00
Tapaamme kolme piirtäjää, jotka edustavat eri aloja: uutispiirtäjä, sarjakuvapiirtäjä ja taidepiirtäjä. Kiehtova katsaus piirtäjän, kynän ja valkoisen arkin taianomaiseen kohtaamiseen. NRK, Norja.
"Taidepiirtäjäkin" oli sarjakuvapiirtäjä. Kolme norjalaista naispiirtäjää kertoi työstään.
Vi träffar tre norska serietecknare och får en fascinerande inblick i vad som händer i mötet mellan tecknare, penna och ett tomt pappersark. De tre tecknarna; Siri Dokken, Karine Haaland och Lene Ask representerar var sin genre - nyhetstecknare, serietecknare och konsttecknare.
Siri Dokken är en av Norges främsta nyhetstecknare med över 11 års erfarenhet. Vi får följa henne genom en arbetsdag som börjar med morgonmöte och avslutas senast klockan åtta på kvällen då teckningen måste vara färdig. Det gäller att vara tydlig, teckna bra och leverera varje dag. Karine Haaland är serietecknare och känd för att kunna observera människor i vardagliga situationer. Resultatet är serier som alla kan känna igen sig i, men som många även misstolkar. Lene Ask är konsttecknaren som anser att fotografiet inte alltid räcker till när man vill berätta en historia. Hennes egen historia som skall sammanfattas i boken "Hitler, Jesus og farfar" är inget undantag.
Ei harmainta aavistusta löytyykö tuo jostain Areenasta tms.
Tuo Lene Askin (http://www.leneask.com/hjem.html) "Hitler, Jesus og farfar" on siis sarjakuvakirja. Tekijä ei sitä itse sellaiseksi mieltänyt, vaikka siinä oli selkeä ruutujako, kuplat ja pitkä kertomus. Mutta vaikutti suht kiinnostavalta. Samaten oli hauska seurata kuinka uutispiirtäjä koittaa selvitä jokapäiväisestä deadlinesta. Hauska, oivaltava ja terävä piirros joka päivä, joskus tylsäänkiin uutisjuttuun... Tällä kertaa vain puoli tuntia myöhässä.
Timo
-
Sarjakuvajuttuja uutissa 14.9
MTV3 kymmenen uutiset http://nettitv.mtv3.fi/nettitv_uutiset/links.shtml/nettitv_uutiset/uutiset?143774#143774 (http://nettitv.mtv3.fi/nettitv_uutiset/links.shtml/nettitv_uutiset/uutiset?143774#143774) kohdasta 8:45
Yle puoli yhdeksän http://areena.yle.fi/toista?id=1491255 (http://areena.yle.fi/toista?id=1491255) kohdasta 9:20
-
Edustamastani Huonoa seksiä-omakustanteesta on lyhyt insertti tämän illan Popkultissa Teemalla klo 22.30. Uusinta lauantain myöhäisillassa.
-
Tänään ylen kulttuuriuutisissa pitkä pätkä sarjakuvaa, ensin Finlandiaa ja sitten muuta. Katsottavissa yle areenasta http://areena.yle.fi/toista?id=2044561 (http://areena.yle.fi/toista?id=2044561) kohdasta 15:30 eteenpäin.
-
Timo Ronkainen kirjoitti: "Sittenhän oli joku Pauli Heikkilän toimittama erikoisohjelma, joka mulla on nauhallakin. Nimeä en muista."
Ohjelman nimi oli "Sarjakuva rakastettuni". Nimi ei ollut omani, vaan varsinaisen toimittajan, YLE1:n Seppo Seppälän. Olin ohjelmassa lähinnä "personal view"-asiantuntija. (Yksi Hesarin kuukausiliitteen juttuni otsikoitiin toimituksessa taas "Auto, rakastettuni"...) - Pauli Heikkilä
-
Diili. Tänään.
-
Diili. Tänään.
Niin, Diilissä myydään tänään - yritetään myydä - eri taiteilijoiden teoksia. Jakso ei sovi perheen pienimmille, sillä ruudussa saattaa vilahtaa mm. Harri Römpötti.
Lisäys: Niin julumaksi ei diilaus sentään mennyt. Mutta Tukiainen oli oikea valinta!
(Joukkueiden piti valita oma suosikkinsa neljästä suomalaisesta nykytaiteilijasta ja järjestää tälle mahdollisimman tuloksekas myyntinäyttely yhdessä illassa.)
-
Luin vanhasta lehdestä että 22.7.2009 (keskellä viikkoa) olis tullu joku liki 10 vuotta vanha ranskalaisdokkari supersankarisarjakuvista. (eikä mitään havaintoa missä itse olen tuolloin heinäkuussa ollut?)
Kummiski, en löytänyt mistään Kvaakista keskustelua tai mainintaa aiheesta. Ilmeisesti aika pinnallinen "perusjuttu". Jäi vain kiinnostamaan se ohjelman ilmeisesti esittämä väite että supersankarit eivät olisi voineet syntyä missään muualla kuin jenkeissä. Näkikö kukaan?
-
Luin vanhasta lehdestä että 22.7.2009 (keskellä viikkoa) olis tullu joku liki 10 vuotta vanha ranskalaisdokkari supersankarisarjakuvista.
Kummiski, en löytänyt mistään Kvaakista keskustelua tai mainintaa aiheesta.
Tästä viestistä (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,8648.msg265915.html#msg265915) eteenpäin.
Timo
-
Tästä viestistä (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,8648.msg265915.html#msg265915) eteenpäin.
Timo
No, ilmankos, kun nuo vinkkiviestit tv-ohjelmista ovat väärässä osastossa. Mutta eivätpä olleet keskuselijatkaan paljon saaneet dokkarista irti.
-
Naapureina Madridissa -tv-sarjan pojankolli José Miguel on kova supersankarisarjakuvien kuluttaja. Kerran hän luki Loboa, ja isä kysyi mistä se kertoo. Vaikeni kun poika kertoi että Lobo on alieni joka tappoi kaikki muut planeettansa asukkaat. Äitipuoli taas koetti lähentyä poikaa ja munasi itsensä kun luuli että Batmania puri radioaktiivinen lepakko.
Puoli tusinaa viimeisintä jaksoa on vielä katsomatta, kun ei tuota jaksa niin usein.
Ja olikos se nyt Carlos vai kuka, joka on sarjakuvapiirtäjä samassa sarjassa?
Edit: Eiku tietysti Robertohan se oli. Arkkitehti, joka haluaa piirtää sarjiksia.
-
16.2.2011
MTV3 Huomenta Suomi:
klo 7:17 Kirja-aamu: suomalaisen sarjakuvan nousu.
[...]
klo 8:18 Kirja-aamu: sarjakuvaneuvos Juhani Tolvanen.
-
Ei ole Suomen TV:ssä eikä vielä missään... mutta...
Kevin Smith To Produce Reality Show About a Comic Book Store (http://www.comicsalliance.com/2011/06/08/kevin-smith-reality-show/)
According to a casting call spotted on Facebook, the Jersey Girl auteur is recruiting people who "live and breath [sic] the comic book lifestyle" for a show centered on his comic book store, Red Bank, New Jersey's Secret Stash.
Tulispa Suomen TV:stä aikanaan.
Timo
-
Kevin Smith To Produce Reality Show About a Comic Book Store (http://www.comicsalliance.com/2011/06/08/kevin-smith-reality-show/)
No nyt tämä on preview-vaiheessa: trailereita katsomaan. (http://www.cinemablend.com/television/Comic-Book-Men-Preview-AMC-Show-About-Kevin-Smith-Comic-Book-Store-38261.html) Comic Book Men. Realityä sarjakuvakaupasta, outoja nörttejä, comic geekkejä, fanpoikien väittelyjä nippelitiedosta. Tällaista vain Amerikassa(?).
Timo
-
Youtubessa pyörinyt Dallasilaisen Zeus Comicsin porukoiden tekemä Varaiants aloitti taannoin toisen kautensa. Enimmäksen jonninmoista nahkeasti näyteltyä kohkaamista ja välillä repliikeistä on vaikeahko saada selvää, mutta kaikkiaan ihan katsottavaa.
-
Tänään Yle Teemalla Teemalauantaissa Sarjakuva & animaatio klo 21.00–23.35
Sarjakuva sodassa (Comic Books Go to War) -dokumentti ja Satrapin Persepolis
http://teema.yle.fi/ohjelmat/juttuarkisto/119-teemalauantai-sarjakuva
Teemalauantai on omistettu piirretylle taiteelle, joka ei kaihda vakavia aiheita. Lasten ja supersankarien välineenä pidetystä sarjakuvasta on kehittynyt paitsi oma taidemuotonsa myös erinomainen väline monimutkaisten ja vakavien aiheiden kuten sotien, vallankumousten ja sorron käsittelyyn. Mark Danielsin dokumentti Sarjakuva sodassa kertoo tästä kehityksestä.
Haastateltavina ovat muun muassa sarjakuvakirjailijoiden terävimpään kärkeen kuuluvat Art Spiegelman, Joe Sacco, Keiji Nakazawa ja Marjane Satrapi.
Spiegelman on tehnyt maailmankuulun kaksiosaisen Maus-sarjakuvaromaanin, joka kertoo hänen keskitysleiriltä selviytyneiden vanhempiensa tarinan. Sacco on sotareportteri ja sarjakuvajournalisti, joka on tehnyt useita sarjakuvakirjoja Palestiinasta ja Bosniasta. Nakazawa on piirtänyt sarjakuvaa atomipommin aiheuttamista tuhoista Hiroshimassa.
Illan elokuva, Marjane Satrapin Persepolis (12) kertoo nuoren tytön teini- ja kapinavuosista Iranin islamilaisen vallankumouksen kurimuksessa. Se oli ensin aikuisten sarjakuvakirjojen parhaimmistoa, sitten Satrapi itse teki siitä erinomaisen animaatioelokuvan. Ranskassa vuonna 2007 valmistuneen elokuvan kolmen eri teheranilaissukupolven naisten ääninä ovat näyttelijät Chiara Mastroianni, Catherine Deneuve ja Danielle Darrieux.
-
Tänään Yle Fem:
Dok: Tintti ja minä
Yle Fem 22.00 - 23.15
Sarjakuvahahmo Tintin luoja Hergé kertoo vuonna 1971 tehdyssä haastattelussa elämästään. Se nivoutuikin Tintin seikkailuihin.
-
Tänään klo yhdeksän maissa TV1:ssä Kymmenen kirjaa vallasta: Asterix. Toivottavasti Timo Harakka malttaa Tällä kerralla olla höröttelemättä ihan koko ajan ja tuhoamasta ohjelmaa. Viime kesän kyseisen ohjelmasarjan Barks-jakso oli piinallista katseltavaa asianomaisen toimittajan kummallisen käyttäytymisen takia. Sarjakuvista voi puhua asialliasestikin. Viime kesänä tuli siis sarja: Kymmenen kirjaa rahasta
-
Hanna Koljosta haastatellaan tänään Kirjapiiri (http://www.avatv.fi/ohjelmat.shtml/kirjapiiri/ajankohtaista/1645158)-ohjelmassa uudesta albumistaan Sokerihullu (http://asemakustannus.com/kirjat/sokerihullu.html).
AVA klo 19.30, uusinnat la 16.30 AVA, su 12.00 MTV3.
-
Yle Areenasta löytyy vielä muutaman päivän ajan 24.5.2013 esitetty "Kirjaohjelma" jakso 9/49, jossa tarkastellaan sarjakuvia: sarjakuvaromaaneja, dokumenttisarjakuvaa, sarjakuva-adaptaatiota sekä haastatellaan muutama norjalainen piirtäjä.
http://areena.yle.fi/tv/1897559
Sarjakuva-adaptaatio -osuudessa haastatellaan David Zane Mairowitzia, joka on saattanut sarjakuvamuotoon mm. Oikeusjutun sekä Rikoksen ja rangaistuksen. Sympaattisen oloisen ohjelman norjalaistoimittaja laskee varsin kivuttomasti sarjakuvien joukkoon mm. Hugo Cabretin.
-
Yle Areenasta löytyy vielä muutaman päivän ajan 24.5.2013 esitetty "Kirjaohjelma" jakso 9/49, jossa tarkastellaan sarjakuvia: sarjakuvaromaaneja, dokumenttisarjakuvaa, sarjakuva-adaptaatiota sekä haastatellaan muutama norjalainen piirtäjä.
http://areena.yle.fi/tv/1897559
Sarjakuva-adaptaatio -osuudessa haastatellaan David Zane Mairowitzia, joka on saattanut sarjakuvamuotoon mm. Oikeusjutun sekä Rikoksen ja rangaistuksen. Sympaattisen oloisen ohjelman norjalaistoimittaja laskee varsin kivuttomasti sarjakuvien joukkoon mm. Hugo Cabretin.
Jätin tarkoituksella katsomatta kerta puffitekstissä luki:
Sarjakuvaromaanit. Sarjakuvaromaanit kasvattavat suosiotaan, ja niiden status kirjallisuuden kentässä nousee. Norjaksi on saatavilla jo piirrettyjä Kafkan ja Camus'n teoksia sekä Dostojevskin Rikos ja rangaistus.
-
Noh, olihan siellä käsitelty monia alkuperäisaiheisia sarjakuvaromaanejakin, ei vain noita adaptointeja.
Edit... hmm "TV-vinkkejä..." on osiossa "Sarjakuvaelokuvat, -TV-sarjat ja animaatiot" ja tämä on täällä "Kritiikki ja sarjakuva medissa" -osiossa.
Timo
-
Harmi, ettei tuo näy Suomen ulkopuolelle, mutta hyvä sentään ettei sarjakuvaromaanin ja kirjaan pohjautuvan sarjakuvaversioinnin välille vedetty yhtäsuuruusmerkkiä niin suoraan kuin tuo kuvaus antoi ymmärtää.
Olisihan se nuijaa YLEn taholta.
Edit... hmm "TV-vinkkejä..." on osiossa "Sarjakuvaelokuvat, -TV-sarjat ja animaatiot" ja tämä on täällä "Kritiikki ja sarjakuva medissa" -osiossa.
Minustakin ketjut on perustettu eri tarkoitukseen eri alueille. Kritiikkipuolella on hyvä olla omat ketjunsa, kun sarjakuvaa käsitellään lehdistön toimesta, radiossa tai televisiossa.
Toisesta ketjusta voi sitten bongata, kun tulee televisiosta sarjakuvaa.
-
Oliskohan tän illan Ylen pääuutisissa Digitaiteesta? Ainakin radiossa on koko päivän pyörinyt pätkä, jossa haastatellaan mm. Noki alpparista tuttua Sirkku Tuomelaa. Pääpaino on toki muussa kuin sarjakuvassa eli kuvissa ja konseptitaiteessa.
Oli ainakin jo klo 18:n uutisissa. Tuomela mukana ja sarjakuva mainittiin kerran, hauskassa virkkeessä: "Sarjakuva- peli ja elokuvateollisuuden tarpeisiin..."
-
Liv Strömquist Yle Femin Lassossa: http://areena.yle.fi/tv/2171195?start=10m2s
Myös tekstinä på svenska: http://svenska.yle.fi/artikel/2014/05/07/pop-punk-och-politik
-
Häh?!? Eikö kukaan muu ole vielä huomannut kyseistä haastattelua?
Nänni-Batman ja kohusuhde Robiniin – Batman 75 vuotta (http://yle.fi/uutiset/nanni-batman_ja_kohusuhde_robiniin__batman_75_vuotta/7230189)
-
Häh?!? Eikö kukaan muu ole vielä huomannut kyseistä haastattelua?
Nänni-Batman ja kohusuhde Robiniin – Batman 75 vuotta (http://yle.fi/uutiset/nanni-batman_ja_kohusuhde_robiniin__batman_75_vuotta/7230189)
Tulihan tuo juttu huomattua ja luettua mutta varsinaista haastattelua en vielä ennättänyt kuuntelemaan. Jospa viikonloppuna ennättäisi.
-
Kvaak on vilahtanut telkussa kai kahdesti, ellen väärin muista. Toinen oli tuossa Ihanassa aamussa v. 2003 ja toinen jossain muussa nettimakasiiniohjelmassa?
Ehkä kaikkein suurinta rariteettia edustaa kuitenkin oman firman tuotanto: Näin tehtiin Minä Peräsmies (kesto noin 20min)
Heh... tämä nyt oli jo melkoista triviaa. Onko siitä tosiaan peräti kolme kopiota? Minullakaan ei ole sitä, kun en siinä vaiheessa jotenkin kestänyt katsoa tätä eeposta. Planet Hollywoodin esitys meni varmaan useimmilta paikalla olleiltakin ohi, mutta kun jonain päivänä kirjoitan elämäkertani, tulen luultavasti muistamaan episodin jotenkin niin, että "The Making of Minä Peräsmies-elokuvaa esitettiin Hollywoodissa täysille saleille".
Löytyi tuo ketjun sivulla 1 mainittu "muu makasiiniohjelma" kasetilta. Se oli Tiina Riipan toimittamaVerkkosarjakuvakatsaus Ylen Verkkoyhteys (https://www.youtube.com/watch?v=KgRUsovjcTU&hd=1) -ohjelman alussa. Tämän jälkeen toimittaja Johana Korhonen juttelee laveasti jonkun Habbo hotellin "pitäjän" kanssa.
Ohjelma on esitetty helmikuun alussa 2004. Kotimaisista mukana Kvaak, Loikan vuoksi ja Desert Rocks, ulkomaisista jotain satunnaisia, merkittävimpänä Keenspot.
Myös Näin tehtiin Minä Peräsmies (https://www.youtube.com/watch?v=-bu8AsyjEc8&feature=youtu.be&hd=1) on nyt pelastettu jälkipolville, kahteen osaan pilkottuna tosin. Armo ei siis käynyt oikeudesta. Osa 2 täällä. (https://www.youtube.com/watch?v=SyscEvR2jc0&hd=1)
Yrityksen arkisto tuhottiin Mediakeisari Oy:n konkurssin yhteydessä 1900-luvun loppupuolella. Tiettävästi ainoa säilynyt versio videosta on nyt viisitoista vuotta myöhemmin löydetty Peräkkälän kaatopaikalta. Senpä vuoksi videon kuvamateriaali on heikkotasoista varsinkin välillä 0:40- 4:10.
-
Sitten hieman eksoottisempaa matskua on Tampere TV:n jonkun kulttuurimakasiiniohjelman sarjakuvapläjäys marraskuulta 2003. Kesto noin 15min. Siinä ollaan minä ja Manninen äänessä. Aiheena se miten lujaa suomalaisella sarjakuvalla meneekään ja keissinä paikallinen albumi Ruskaa pakkasella.
Tuossa sivun 1 postauksessani näkyy olevan useampikin virhe.
Kanava oli TVT-Tampere. Ohjelma Rajapyykki ja kesto 5minuuttia. Tomittaja: Maija Kangasluoma.
Liikkuvaa kuvaa on tallennettu haastateltavien kotona sekä Suomalaisessa kirjakaupassa, jossa J. Sinisalo haastatteli Mäkistä kirjan julkistuksen yhteydessä.
Triviatietona mainittakoon että R. Mäkisen haastattelu filmattiin samoissa huoneissa, jotka on piirretty muistinvaraisesti sarjakuvaan.
Tuubitallenteessa (http://youtu.be/hN-bC1dfax8) Mannisen ensimmäisestä repliikistä puuttuu muutaman sekunnin pätkä keskeltä. Kokonaisuudessaan lause meni näin:
Suomessa nyt piirtäjät on aika paljo sijottaneet justiin toommosiin ulkomaisiin tai keksittyihin todellisuuksiin näitä tarinoitansa, ja se välttämättä ei ole siinä mielessä hyvä juttu että kotimaan myyttiset maisemat ovat jääneet vähemmälle.
-
Tiettävästi ainoa säilynyt versio videosta on nyt viisitoista vuotta myöhemmin löydetty Peräkkälän kaatopaikalta.
Eeh..heh... :D
Hyvä että on edes jotain tallella. Olipa hellyttävää nähdä se pikkuruinen tietokoneen ruutu, jolta noita Peräsmieskuvia näytettiin. 14 tuumaa?
EDIT: kiitos kaiken tämän jakamisesta! Mielenkiintosta...
Timo
-
Tänään tuli Kolme viivaa, jossa kolme norjalaista piirtäjää esitteli tekemistään. Kaksi heistä on sarjakuvantekijöitä.
Birgitta Norgårdin suomennoksessa pari hauskaa fibaa. Kuultopaperista puhuttiin kalkkeripaperina ja kirjan julkistus oli lanseeraus.
(Nyt ei ainakaan näy Areenassa (http://areena.yle.fi/1-635468), tuleekohan uusintana vielä telkusta?
-
Tänään taitaa olla Ylen pääuutisissa tavis-supersankareista. Ainakin radiossa oli ja yleensä ne ajaa samoja pätkiä.
-
Tänään taitaa olla Ylen pääuutisissa tavis-supersankareista. Ainakin radiossa oli ja yleensä ne ajaa samoja pätkiä.
On. Aina hienoa kun pääuutislähetyksessä on parhaimmillaankin puolitoista vuotta vanhaa materiaalia ja kuvituskuvanakin niinkin tuoretta kuin John Byrneä 1979-1980.
Asiakin melkein oikein.
Melkein.
Huraa....
-
Olihan toi ehkä huonoin ja turhin uutisjuttu, jonka oon tänä vuonna kattellu? Ei löytynyt punaista lankaa, vaikka kuinka yritin etsiä.
Lucky Luke, supersankari? Ampuu toki varjoaan nopeammin, mut kuitenkin.
Tutkija mainitsi, että Lukella ei ole ammattia. Onpas, hän on ammatiltaan cowboy (tämä taitaa lukea jokaisen albumin takakannessa), jolla on kaiken lisäksi erittäin kiinnostavia firabelihommia hoidettavanaan, mm. Venäjän tsaarin valtiovierailu.
Jäin ihmettelemään, että miksi ihmeessä tuo juttu oli päätetty tehdä/lähettää.
-
Olihan toi ehkä huonoin ja turhin uutisjuttu, jonka oon tänä vuonna kattellu? Ei löytynyt punaista lankaa, vaikka kuinka yritin etsiä.
.....
Jäin ihmettelemään, että miksi ihmeessä tuo juttu oli päätetty tehdä/lähettää.
Kesä.
Ja sarjakuvat on "kevennystä".
-
Jos ei ole pikkuhäissäinen Jaritervo tai Väyrys-Paavo, niin eipä siinä kameroihin tottumaton paljoa tolkullista saa sanottua, vaikka normaalisti lausuisi Parikkala-Toijalan juna-aikataulut vuonna 1947 minuutintarkasti 45 sekunnissa.
Sitten kun viidestä minuutista haastattelua saksitaan reilut kolme pois ja täydennetään kuvanäytteillä ja musiikilla, niin relevanttius kärsii entisestään. Ihan takuulla - omien kokemusten perusteella - itselle järkevä osuus lähtee sivummalle että kansantajuisempi tekstipala saadaan eetteriin.
Varmasti oli tarkoitus puhua miten Ryhmä-oxu aloitti tämmöisen "erilaisten " sukkapöksysankarien menestyksen, ja enemmänkin tuosta keskeisten sankarien värinvaihdosta, mutta kun oma superhieromme Väyrynen ja hänen kansalaisaloitteensa osui samaan lähetykseen, niin sehän toki kansaan menee paremmin kuin joku lastensuosikki rikoopellejen homostelu, vaikka sitä VERO VAROIN tutkitaankin yli opisto tasolla. Tuumaa Kustusen Pöhnö ja tilaa muijaltaan lisää keppanaa.
En minäkään sitä Lakkilukea tossa tajunnut - varmaan se oli toimittajan oma alkukysymys "millainen on sarjissankari, minä oon tota lukkilukia lukenut, onk ne kaikki semmosia? "
Eli torso ei tottele, stabiili tyyneys.
-
Toimittajaa minä "syytän" enemmän kuin haastateltavaa (niin kuin sanoit, me emme tiedä mihin kysymykseen hän vastasi). Ja saksimista tehdään armotta, 45 sekkaan ei sovi kovin pitkiä jaaritteluja.
Sinänsä jutun aihe oli ihan kiinnostava: Perinteisten matchojen valkoisten lihaskimppujen rinnalle on tullut viime aikoina uusia, erilaisia supersankareita. Mutta jutun toimittamisessa jäi kyllä paljon petrattavaa.
Mutta toihan oli vaan tuollainen kevyt sarjakuvapläjäys, tuskinpa se sai illan jutuista eniten editointiaikaa. Ohjelma-ajan täytettä.
edit.
Huh, alan jo rauhoittua. Ei oo enää kuumettakaan eikä vissiin mitään adenoviruksia. Olipa aika tauti. Tästä lähin pidän aina särkylääkettä lääkekaapissa.
-
Toimittajaa minä "syytän" enemmän kuin haastateltavaa (niin kuin sanoit, me emme tiedä mihin kysymykseen hän vastasi). Ja saksimista tehdään armotta, 45 sekkaan ei sovi kovin pitkiä jaaritteluja.
Sinänsä jutun aihe oli ihan kiinnostava: Perinteisten matchojen valkoisten lihaskimppujen rinnalle on tullut viime aikoina uusia, erilaisia supersankareita. Mutta jutun toimittamisessa jäi kyllä paljon petrattavaa.
Juuri näin.
Joskin idea koko juttuun on saatu eittämättä kun joku ylellä on lukenut VICEa
varsinkin tämän artikkelin (http://www.vice.com/read/what-marvels-push-toward-superhero-diversity-really-means-757)
ja siitä liki mätäkuun kevyt humppa YLEn versiona.
-
http://yle.fi/uutiset/muslimeja_homoja_ja_tavallisia_tallaajia__supersankariudessa_puhaltavat_nyt_uudet_tuulet/8138741
Tuolla "koko" juttu huomattavasti tolkullisempana versiona.
Enkä nyt Yleä enempää moittisi, Teeman kierrättämän Batmanin ohella kesä-heinäkuussa on tullut paljon superijuttua kanaviltaan.
-
http://yle.fi/uutiset/muslimeja_homoja_ja_tavallisia_tallaajia__supersankariudessa_puhaltavat_nyt_uudet_tuulet/8138741
Tuolla "koko" juttu huomattavasti tolkullisempana versiona.
Enkä nyt Yleä enempää moittisi, Teeman kierrättämän Batmanin ohella kesä-heinäkuussa on tullut paljon superijuttua kanaviltaan.
Tuo on tolkullisempi versio mutta järjetön torso tuokin.
En mene vieläkään asiavirheiden määrään siitä kun ei tule kun paha mieli™.
Siinä alkukesän dokumenttisarjassaan Teemalla oli liki yritystä, mutta kun meillä on netikettikin niin jos vaan jatkan linjallani ja jätän kommentoimatta koko 60-luvun Batmania? Jos sovitaan näin.
-
Kauniita unia Curt.
http://comicbook.com/2015/07/20/xena-reboot-reportedly-in-the-works/
-
Uudet supersankarit-juttu tuli just radiouutisista. Oliko sama vai oliko muokattu, en tiä, mutta se tuntui jotenkin paljon paremmalta kuin telkkari-uutisissa kuvan kanssa ollut juttu.
Ja olis avannut koko hommelia paremmin, jos heti kärkeen olis mainittu, että tätä on nyt oikein yliopistossa tutkittu ja juuri siksi me värkkäämme tästä jutun.
-
Kauniita unia Curt.
http://comicbook.com/2015/07/20/xena-reboot-reportedly-in-the-works/
Kiitos Vesa. Arvostan.
-
Ei ole välttämättä täysin väärä toteamus, että Obama inspiroi mustan hämiksen syntyä, mutta ehkä journalistisesti vaikuttavampi olisi ollut tarina siitä kuinka valkoinen, keski-ikäinen mieskirjoittaja havahtui siihen, että hänen Afrikasta adoptoidulla tyttärellään ei ollut hänen sarjakuvissaan paljon samaistumiskohteita.
Pimeän Feenixin tarinan yhdistäminen naissukupuolen väheksyntään on tarkoituksellista väärinlukua. On loogista, että syntymän ja tuhon arkkityyppi on feminiininen. Claremontillahan naiset olivat järjestäen vahvempia ja kiinnostavampia hahmoja kuin miehet.
Tavissupersankaritkin tulivat jo 60-luvulla Stan Leen kynästä.
Se on tietysti totta, että Marvel ja DC ovat koittaneet lisätä hahmokatraidensa varianssia ajanmukaisempaan suuntaan, vähän pakonomaisellakin tavalla.
-
Aika yllättävää että nyt on kaksi väittäriä samaan aikaan tekeillä (Laura Antolan ja Mervi Miettisen) ja myös uutisissa. Ekaks mietin että liittyikö eilinen juttu Hesarissa ihmeteltyyn (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,11726.msg448135.html#msg448135), mutta ei. Huvittavasti kuvituskin oli osin HS:n kanssa samaa, eli kuvattiin muoviukkelia.
Kuuluiko, Tertsi muka eilen tämä (http://areena.yle.fi/1-2838885), noin 7 viikkoa vanha haastattelu?
Tuon sivun jutun lukemalla eilinen Lucky Luke viittauskin vihdoin aukeaa. Mutta kyllä olette oikeassa siinä että eilinen uutisten juttu oli aika kamala. Toimittaja oli vaan miettinyt että kaikki supersankarit on pleiboita malliin Wayne, Stark tai Queeen. Onhan se mahdollista että pelkän median perusteella jollekin tuollainen kuva syntyy. Sitä taustaa vasten sitten oli uutinen se että myös muut kuin valkoiset rikkaat miehet voivat olla sarjakuvissa sankareita. Eli periaatteessa siis miedon positiivinen viesti, toteutus vain jäi puolitiehen. Kun Mervi Miettistä haastateltiin telkussa ruudussa vilahti vain pari kertaa nimi ja titteli: "tutkija". Helvetin paljon asiallisemman jutusta olisi tehnyt edes mainita väitöksestä ja sen aiheesta.
Tuossa radiohaastattelussa taas toimittaja ihmetteli pitkään uutta Terästyttö-leffaa. Ei siitä edellisestä nyt NIIN pitkä aika ole. Mutta eipä kyllä Miettinenkään noteerannut kotimaisia supersankareita eikä vaikkapa Rendeliä, vaikka toimittaja oikein lypsi. Klassisia tyhmiä kysymyksiä: Millainen voisi olla uusi supersankari? Hauskaa, mutta kyllä siinä tutkijaparka oli taas kerran kovilla yrittäessään saada jotain tolkullista läppää eetteriin.
-
Mä kuulin Radiosta ton saman Lucky Luke-supersankarijutun, mutta jostain syystä se ei käynyt mun hermoon niin paljon kuin telkkarijuttu. Kumpikaan ei ollut hyvää journalismia, kaukana siitä.
-
Aihetta puffattiin kuuden uutisissa.
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=4573.0;attach=30884;image]http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=4573.0;attach=30884;image)
-
Mä kuulin Radiosta ton saman Lucky Luke-supersankarijutun, mutta jostain syystä se ei käynyt mun hermoon niin paljon kuin telkkarijuttu. Kumpikaan ei ollut hyvää journalismia, kaukana siitä.
Kelvollista journalismia tehdään lähinnä
niistä aiheista, joista ei itse tiedä paljoa mitään.
Toistan tuon.
Surkeaa journalismia tapaa aina niiden
aihepiirien ympäriltä, joista tietää itse jonkin
verran normaalia enemmän.
-
Kelvollista journalismia tehdään lähinnä
niistä aiheista, joista ei itse tiedä paljoa mitään.
Jos nyt otetaan sellainen hömppäaihe kuin supersankarit, niin miten siitä ylipäätään saisi mitään kelvollista journalismia? Oikeastaan ainoa tapa olisi uutisoida myynti ja katsojalukuja tai merkittäviä julkistuksia(jälkimmäistä tuskin koskaan tehdään). Jo televisio välineenä on rauhaton ja kantaa ehkä vähiten oleellista dataa katsojalle asti, jos verrataan vaikka sanomalehteen ja radioon. Telkku sopii esim. joidenkin katastrofien kuvittamiseen ja siihen että näkee poliitikkojen lärvit(nykyisin poliitikothan eivät enää sano mitään oleellista kameroille).
Mutta totta. Määrä ajaa toimituksissa sisällön ja laadun ohi, jopa Ylellä nykyään. :(
-
Luulenpa, että J Lehdon kommentin ajatus oli sama kuin Michael Crichtonin esseessä “Why Speculate?”
Media carries with it a credibility that is totally undeserved. You have all experienced this, in what I call the Murray Gell-Mann Amnesia effect. (I call it by this name because I once discussed it with Murray Gell-Mann, and by dropping a famous name I imply greater importance to myself, and to the effect, than it would otherwise have.)
Briefly stated, the Gell-Mann Amnesia effect works as follows. You open the newspaper to an article on some subject you know well. In Murray’s case, physics. In mine, show business. You read the article and see the journalist has absolutely no understanding of either the facts or the issues. Often, the article is so wrong it actually presents the story backward-reversing cause and effect. I call these the “wet streets cause rain” stories. Paper’s full of them.
In any case, you read with exasperation or amusement the multiple errors in a story-and then turn the page to national or international affairs, and read with renewed interest as if the rest of the newspaper was somehow more accurate about far-off Palestine than it was about the story you just read. You turn the page, and forget what you know.
That is the Gell-Mann Amnesia effect. I’d point out it does not operate in other arenas of life. In ordinary life, if somebody consistently exaggerates or lies to you, you soon discount everything they say. In court, there is the legal doctrine of falsus in uno, falsus in omnibus, which means untruthful in one part, untruthful in all.
But when it comes to the media, we believe against evidence that it is probably worth our time to read other parts of the paper. When, in fact, it almost certainly isn’t. The only possible explanation for our behavior is amnesia.
-
Hauska juttu tuo. Pitää kyllä varmasti kutinsa enemmän tiettyjen lehtien kanssa kuin kaikkien. Lisäksi mediassa voi kyllä erottaa toisistaan jutut, jotka ovat alaa tuntevan(erikoistoimittajan) tekemiä ja ne mitkä on joku vain sattunut sutaisemaan kokoon.
-
Tässä vaiheessa totean että itsehän olen lopettanut Hesarin lukemisen koska siihen tarttumisesta alkoi tulla ehdollistettu "v***u mitä p****a"-refleksi. Eli amnesiallakin on rajansa.
-
Hauska juttu tuo. Pitää kyllä varmasti kutinsa enemmän tiettyjen lehtien kanssa kuin kaikkien. Lisäksi mediassa voi kyllä erottaa toisistaan jutut, jotka ovat alaa tuntevan(erikoistoimittajan) tekemiä ja ne mitkä on joku vain sattunut sutaisemaan kokoon.
Ei kyllä minä komppaan hdc:ta ja J Lehtoa.
Helsingin sanomia tai YLEäkään ei kestä jos asiasta tietää edes jotain.
Erikoistoimittajienkin ammattitaito on enemmän erikoista ja nimenomaan sillä tavalla kun anglismin kautta Special =Special olympics (https://www.youtube.com/watch?v=3ppF1XUmg84).
-
On ihan ymmärrettävää, että toimittajat tekevät juttuja suurelle yleisölle, jolloin juttujen painotukset ovat harrastajien mielestä helposti vinoutuneita, mutta toisaalta selvästi virheellisiä väitteitä ei toki saisi esittää.
Laitetaanpas vielä linkki mainittuihin Ylen tv-uutisiin (http://areena.yle.fi/1-2397014) 20.7.15 klo 20.30. Lähetys näkyy tuolla Areenassa kuukauden ajan. Mainittu supersankarijuttu alkaa uutisten kohdasta 19:40 ja päättyy 22:10.
Joo, kyllä tuo Ylen verkkoartikkeli supersankareista on huomattavasti parempi kuin samasta aineistosta tehty ja saman toimittajan tekemä tv-uutisten juttu. Usein tv-jutuista tulee todella pinnallisia ja hätäisiä. Onhan tuossa artikkelissa myös hyviä poimintoja kuten sankarien ulkopuolisuus ja naispuolisten sankarien rajatut sukupuoliroolit. Mutta olisi kirjoittaja saanut googlettaa siihen Pimeän Feeniksin ja Haukansilmän suomeksi. Yhdysmerkkivirheet ärsyttävät.
Noissa Ylen jutuissa on kummallinen ja virheellinen perusväite eli että muka ”tavalliset tallaajat” ja antisankarit ovat tulleet supersankareiksi ”viime aikoina”. Enemmän on kyse identiteettien monipuolistumisesta kuin taviksena olemisesta.
Artikkelin mukaan se on muka erikoista, että Haukansilmällä ei ole supervoimia (luulisi, että toimittaja kuitenkin on kuullut joskus Batmanistä?). Ja onpas sekin muka uutta, että teini on supersankari (mikäköhän Kapteeni Marvel oli jo 40-luvulla?).
Uudet supersankarit-juttu tuli just radiouutisista. Oliko sama vai oliko muokattu, en tiä, mutta se tuntui jotenkin paljon paremmalta kuin telkkari-uutisissa kuvan kanssa ollut juttu.
Tämä YLE Puheen supersankarijuttu on eri juttu ja eri toimittajan tekemä ja esitetty radiossa jo 1.6. Siinä tulee sankarien nykyinen identiteettien painotus supervoimien sijasta esiin hyvin ja sitä kuuntelee mielellään. Radioklippi löytyy täältä (http://areena.yle.fi/1-2838885). Minua vain ärsyttää ikuinen ”Supermies”-termi Teräsmiehestä. Ohjelman pituus on 12 minuuttia.
-
Ei kyllä minä komppaan hdc:ta ja J Lehtoa.
Tässä vaiheessa on kyllä sitten pakko kysyä, että millä perusteella herrat sitten muodostavat mielipiteensä päivänpolttavista tapahtumista (jos kotimaiset päämediat ovat sitä ihtiään)? Curtti kun ei edes veispuukkia seuraa. :) Eikä kai kukaan sanomalehtiä lukeva odotakaan, että niihin vain pelkkiä totuuksia olisi painettu?!
-
Tässä vaiheessa on kyllä sitten pakko kysyä, että millä perusteella herrat sitten muodostavat mielipiteensä päivänpolttavista tapahtumista (jos kotimaiset päämediat ovat sitä ihtiään)? Curtti kun ei edes veispuukkia seuraa. :) Eikä kai kukaan sanomalehtiä lukeva odotakaan, että niihin vain pelkkiä totuuksia olisi painettu?!
Vastaan vain omalta osaltani.
Miten niin kotimaiset? Eivät ne ulkomaiset ole sen parempia.
Yhdistelemällä näitä kaikkia lähteitä joita saatavilla on, valheet eivät kumoa toisiaan saati suodata totuutta esiin.
Se kylläkään ole helppoa. Mikäpä olisi.
Ja ilmiselvästi sinulla ei ole vielä riittävän kyyninen kuva ihmisistä. Massat määkivät ja yksilöinäkin enin osa uskoo mitä media suoltaa sellaisenaan ilman kritiikin hiventäkään.
Ongelmana on se että kun:
Jos nyt otetaan sellainen hömppäaihe kuin supersankarit, niin miten siitä ylipäätään saisi mitään kelvollista journalismia?
ei ole poikkeus vaan normi.
Laajennettavissa sellaisiin "hömppiin" kuin muut taiteenmuodot (ei yksin sarjakuvan sisällä, vaan kirjallisuudessa, elokuvissa jne) ja sellaisissa hassutuksissa kuin mm.
sisä- ja ulkopolitiikka, talouspolitiikka, sodat ja rauhat.
Toisille annetaan isompi painoarvo niiden suhteellisen merkittävyyden mukaan, mutta mediatuotanto on verrattavissa kulttuurituotantoon:
Kunhan jotain tekee, tärkeintä on tehdä lopputuloksella ei niin väliä.
-
Kääntyypä keskustelu mielenkiintoisiin suuntiin.
Eivät ne ulkomaiset ole sen parempia.
Olen tainnut johonkin ketjuun kirjoittaakin, ettei ihminen ymmärrä millaisessa propagandakuplassa sitä elää kuin vasta ulkomailla asuessaan.
Ensin vieraan maan arvokeskustelu ja mediaympäristö näyttäytyy tällaisena vastenmielisenä, niskakarvat pystyyn nostavana, propagandakuplana. Sitten kyseisen, kansallisen samanmielisyyskuplan alkaa hahmottaa entisten maanmiestensä ympärillä.
Hyvä esimerkki propagandakuplasta on suomalaisittain Kreikkaa koskenut uutisointi. Suomessa käyty "annetaanko vai eikö anneta" -keskustelu näyttäytyi aivan järkijättöiseltä, kun ulkomailta katsottuna Suomi-neito oli jo niin sanotusti keittiön pöydällä.
Yksin The Economistin Twitter-tiliä seuraamalla sai ajantasaisemman ja lopulta myös osuvamman kuvan siitä, mihin tilanne oli kääntymässä.
En usko, että yksilötasolla voi kehittää kykyä todelliseen mediakritiikkiin ellei maailmaa näe ainakin kerran toisen kulttuurin sisältä tarkasteltuna.
Journalismin tasoa voi toki maallikkona kritisoida yhtä hyvin kuin timpurin ammattitaitoa. Käytiinhän sitä paljonkin keskustelua vaikka sanomatalojen tekniikkaan erikoistuneiden toimittajien vajeesta 1990-luvun loppupuolella, kun Nokia oli kansakunnan ykkösaihe.
Onko se sitten keskeistä toimittajan tietää minkä valmistajan piirejä missäkin mallissa sisälle juotettiin on yhtä relevantti keskustelun aihe kuin se pitäisikö toimittajan tietää, ettei Lucky Lukea perinteisesti supersankareihin mielletä.
Kerran minulla oli etuoikeus olla oikean toimittajan matkassa ihan haastattelutilanteessa. Kyllä siitä haastattelusta toimittaja sen melkoisella otteella puristi julkaistuun muotoon.
Tuo aiemmin ketjussa linkattu sarjakuvia koskeva juttu Ylen nettisivuilla vaikuttaa rankalla kädellä editoidulta tiivistykseltä. Siellä varmaan Lykky-Luukas siirtyi revolverisankareista heti aloitukseen, että löytyisi joku tunnistettava nimi kun ei kerran Aku Ankkaa käsitelty.
Hyvä että kirjoitetaan, toivottavasti kirjoitetaan tulevaisuudessa enemmänkin. Mitä enemmän, sitä enemmän, kuten tiedetään.
-
Tämä keskustelu on lähtenyt sen verran lapasesta, että pakko itsekin osallistua.
On ihan luonnollista, että toimittajien juttuihin jää virheitä, mutta usein virheet osuvat pääviestin kannalta vähemmän tärkeisiin pikkuseikkoihin. Suurin osa yleisöstä ei virheitä huomaa eikä se haittaa, sillä ei ne sitä osaa jutusta enää seuraavana päivänä muistakaan. Oleellista olisi, että jutun pääviesti jäisi mieleen, mutta usein sekin unohtuu nopeasti. Tähän taustaan nähden pienistä virheistä nillittäminen ei ole kauhean oleellista. Pääasia, että meitä kiinnostavia asioita käsitellään myös valtamediassa.
Itselläni on melko rajalliset kokemukset toimittajista, mutta niiden kokemusten perusteella toimittajat ovat huomattavasti valveutuneempia ja kiinnostuneempia asioista kuin tavalliset kansalaiset. Sen puoleen, he ovat juuri sopiva suodatin asiantuntijoiden ja normaalien ihmisten väliin. Asiantuntijalla on varmasti faktat kohdillaan, mutta harvemmin he osaavat esittää asiansa niin, että alaa tuntematon ymmärtää mistä on kyse tai mikä on höpinän ydin.
Toisekseen, ei minulla ole aikaa ja kiinnostusta käydä läpi kymmeniä eri lähteitä selvittääkseni mikä on jonkin uutisen todellinen tila, sillä ei minulla on tietämystä arvioida eri lähteiden luotettavuutta. Eikä pidä unohtaa, että maailmassa on yhtä monta totuutta kuin on puhujaa, joten esimerkiksi kriisitilanteissa on mahdotonta saada objektiivista tietoa, sillä sellaista ei ole. Uskon, että toimittajilla on paremmat eväät oleellisen tiedon suodattamiseen, ja sen vuoksi jätän tehtävän mielelläni heille. Tietysti kaikkeen kuulemaansa/lukemaansa pitää suhtautua terveen kriittisesti mutta raskaaksi arki käy, jos kaikki uutiset pitää varmentaa useista lähteistä ja monella kielellä.
-
Tässä vaiheessa on kyllä sitten pakko kysyä, että millä perusteella herrat sitten muodostavat mielipiteensä päivänpolttavista tapahtumista (jos kotimaiset päämediat ovat sitä ihtiään)?
Oma metodini on silmäillä läpi 2-3 journalistista lähdettä
(webbisivua) ja ennen kaikkea lukijakommentit, jos sellaisia
on. Sitten, jos kiinnostusta vielä riittää, pyrin löytämään
asiantuntijanäkemyksiä.
Tyypillisesti asia on tässä vaiheessa jo alkanut näyttää huomattavasti mutkikkaammalta, ja vastaavasti ensimmäinen uutislähde
enemmän tai vähemmän pintapuoliselta mutkat suoriksi-jutulta.
Etenkin Kreikan ja Ukrainan tapahtumissa tämä on ollut sangen
tarpeellista, joskin haastavaa.
-
Pikkuvirheet ja pienet yksinkertaistukset ymmärrän, olenhan itsekin sen verran tutustunut monimutkaisten aiheiden popularisointiin että tiedän vaikeudet. Tätä näkee Ylellä aika paljon, ja minulla ei ole Yleä kohtaan kovin vaikeita mielipiteitä (vaikken sitä minään luotettavuuden linnakkeena pidäkään).
Ilmeisen tarkoituksellinen tosiasioiden vääristeleminen, se että valikoidaan mitä asioita esitetään ja miten ja mistä vaietaan että saadaan halutun kaltainen mielikuva synnytettyä, on anteeksiantamatonta. Ja tätä olen nähnyt Hesarissa ihan tarpeeksi. (suhtautumiseni Aamulehteen, Hublaan, TS:iin jne on lähempänä neutraalia koska en ole lukenut niitä tarpeeksi)
Mielipiteitä päivänpolttavista tapahtumista muodostetaan vertailemalla useamman medioiden esittämiä näkemyksiä aiheesta ja tarvittaessa toteamalla että minulla ei ole vaadittavia tietoja muodostaa minkään sortin mielipidettä aiheesta. Kuten olen tehnyt esim. Kreikan kriisin suhteen, minulla ei ole mielipidettä.
-
Itsellä on jossain ne toimittajan tutkinnon osasuoritukset ja hieman kokemustakin alan töistä.
Ongelma on yhä se että niin televisiossa kuin radiossa ja useimmissa lehdissä sarjakuva ei ole taidemuoto.
Se on loppukevennys, täytettä, fluffia ja siten Aku Ankalla Tex Willerillä Hiroshiman pojalla ja Deadpoolilla ei ole eroja suurelle yleisöllle.
Kritisoimatta tilanne ei muutu, ei edes sarjakuvafoorumilla.
Mutta miksi kukaan nyt haluaisikaan muuttaa tilannetta?
Itse raakkaan aina kun voin kaikki saatavilla olevat lähteet enkä kyseenalaistamatta niele muistaen sen että koti- ja ulkomaisissakin täytyy oppia lukemaan toimittajia ja arvostelijoita.
Objektiivisuus kun on tavoite mutta toteutumaton sellainen.
Vertailemaan ja suhteuttamaan ja ennen muuta tekemään itse omat johtopäätöksensä.
Pässejä ja lehmiä on helppo viedä teuraalle, itse en halua lukeutua joukkoonsa.
-
Ilmeisen tarkoituksellinen tosiasioiden vääristeleminen, se että valikoidaan mitä asioita esitetään ja miten ja mistä vaietaan että saadaan halutun kaltainen mielikuva synnytettyä, on anteeksiantamatonta. Ja tätä olen nähnyt Hesarissa ihan tarpeeksi. (suhtautumiseni Aamulehteen, Hublaan, TS:iin jne on lähempänä neutraalia koska en ole lukenut niitä tarpeeksi)
Julkaistavien uutisten valikointi on tosiaan todellinen taitolaji, sillä kaikkea ei voi julkaista. Mikä sitten ylittää uutiskynnyksen riippuu usein median arvoista/agendasta. Jotta pystyy arvioimaan uutisten objektiivisuutta, pitää tietää millainen aatemaailma julkaisevalla medialla on. Silloin, kun pirttiin tuli vain yksi sanomalehti, se oli aika helppoa, mutta nykyaikana lähteitä on niin paljon ja "tietoa" loputon määrä, niin arviointi on huomattavasti haastavampaa.
Mielipiteitä päivänpolttavista tapahtumista muodostetaan vertailemalla useamman medioiden esittämiä näkemyksiä aiheesta ja tarvittaessa toteamalla että minulla ei ole vaadittavia tietoja muodostaa minkään sortin mielipidettä aiheesta. Kuten olen tehnyt esim. Kreikan kriisin suhteen, minulla ei ole mielipidettä.
Tämä on kunnioitettava lähestymistapa! Näinhän asioiden pitäisi mennä ajattelevien yksilöiden kesken. Valitettavan usein kuitenkin törmää Dunning-Kruger-efektiin.
-
Tulihan se sieltä. Kotimaisiakin medioita luetaan ja seurataan, vaikka edellisellä sivulla annettiin ymmärtää että ei.
Yksin The Economistin Twitter-tiliä seuraamalla sai ajantasaisemman ja lopulta myös osuvamman kuvan siitä, mihin tilanne oli kääntymässä.
Economistin paperiversio ärsyttää täällä aika lailla. Kaikki kun käy toimituksen mankelin läpi eikä edes pilakuviin voida laittaa tekijän nimeä näkyviin. Kenties tämä on vain tottumusta täkäläiseen mediakenttään, mutta silti kyllä valitettavasti yhdistän nimettömyyden epäluotettavuuteen.
Olen tainnut johonkin ketjuun kirjoittaakin, ettei ihminen ymmärrä millaisessa propagandakuplassa sitä elää kuin vasta ulkomailla asuessaan.
Minä taas olen nimen omaan ulkomailla oppinut arvostamaan suomalaista mediaa. Hyvin monessa maassa tilanne on huonompi kuin täällä. Toki pohjoiseurooppalainen näkökulma jyrää altaan lähes kaiken muun, mutta aika ajoin saadaan sentään jotain uutista muistakin maanosista.
Asiantuntijalla on varmasti faktat kohdillaan, mutta harvemmin he osaavat esittää asiansa niin, että alaa tuntematon ymmärtää mistä on kyse tai mikä on höpinän ydin.
Toimittajan yksi tehtävä on esittää tyhmiä kysymyksiä, mutta hyvin usein tyhmänä oleminen menee liiallisuuksiin kun asiantuntijalta vaaditaan kyllä tai ei yleistyksiä ja max viiden sanan virkkeitä. 99% tapauksista asiantuntijan ei edes anneta yrittää selittää asiaa, vaikka taatusti yli puolet kykenisi siihen omatoimisesti paljon paremmin kuin millaisen kuvan yleisö saa jatkuvien keskeytysten vaivaamasta haastattelusta.
Ilmeisen tarkoituksellinen tosiasioiden vääristeleminen, se että valikoidaan mitä asioita esitetään ja miten ja mistä vaietaan että saadaan halutun kaltainen mielikuva synnytettyä, on anteeksiantamatonta.
Suo siellä vetelä täällä. Nimittäin vastakkaisten mielipiteiden tasapuolinen esittäminen (jota mediat hellivät) ei metodina useinkaan anna sen parempaa kuvaa.
Ongelma on yhä se että niin televisiossa kuin radiossa ja useimmissa lehdissä sarjakuva ei ole taidemuoto.
Se on loppukevennys, täytettä, fluffia ja siten Aku Ankalla Tex Willerillä Hiroshiman pojalla ja Deadpoolilla ei ole eroja suurelle yleisöllle.
Kritisoimatta tilanne ei muutu, ei edes sarjakuvafoorumilla.
Jos nyt leikitään että Akkarille ja Deadpoolille myönnetään taiteen status niin samaan syssyyn pitäisi sitten varmaan laajentaa taidekäsitystä myös vaikkapa pitsinnypläykseen, heinäntekoon ja koristepuiden muotoiluun.
On totta että mainitsemillasi sarjoilla ei ole eroa suurelle yleisölle, mutta se johtuu osin siitä että mainittuja kulttuurituotteita ei tunneta. Tunnetaan vain Aku Ankka, Spiderman ja Lucky Luke. Ja silloin se on väistämättä loppukevennyksen paikka. Sinänsä on kyllä hienoa että sarjakuva pääsee vaikkapa telkkari uutisiin meillä jo ties montako kertaa vuodessa. Yle uutiset on se ultimaatti mediapaikka sekä suosion (tunnettuuden nostamisen) että arvostuksen puolesta.
On ihan luonnollista, että toimittajien juttuihin jää virheitä, mutta usein virheet osuvat pääviestin kannalta vähemmän tärkeisiin pikkuseikkoihin. Suurin osa yleisöstä ei virheitä huomaa eikä se haittaa, sillä ei ne sitä osaa jutusta enää seuraavana päivänä muistakaan. Oleellista olisi, että jutun pääviesti jäisi mieleen, mutta usein sekin unohtuu nopeasti.
Kuten jo edellisellä sivulla totesin:
Toimittaja oli vaan miettinyt että kaikki supersankarit on pleiboita malliin Wayne, Stark tai Queeen. Onhan se mahdollista että pelkän median perusteella jollekin tuollainen kuva syntyy. Sitä taustaa vasten sitten oli uutinen se että myös muut kuin valkoiset rikkaat miehet voivat olla sarjakuvissa sankareita. Eli periaatteessa siis miedon positiivinen viesti, toteutus vain jäi puolitiehen.
-
Minä taas olen nimen omaan ulkomailla oppinut arvostamaan suomalaista mediaa.
Itse luen päivittäin kotimaan uutiset. Erityisesti maailman konfliktitilanteista uutisointi on merkittävästi tolkullisempaa ja asettuvat sitten päivän tapahtumat aina oikeaan mittaluokkaan.
Tietyissä tilanteissa taas sitten oman maan hallituksen kanta tulee niin voimakkaasti esiin, että ei oikeastaa maan sisällä näe sen kuplan ulkopuolelle.
The Economist -artikkelit ovat korkealaatuisia, mutta ei kai se mikään erityisen esimerkkillinen julkaisu ole. Toimittajat sentään kirjoittavat usein selväsanaisesti, ettei julkaisu ole käsiteltävässä asiassa puolueeton.
Tiivistäminen, yksinkertaistaminen ja muu popularisointi ei ole helppoa. Kvaakissa saa kirjoittaa harrastajalta harrastajalle, mutta mitäpä voi toimittaja sarjakuvista kirjoittaa sarjakuvaa harrastamattomille. On se marginaalia, kenties marginaaliin jää.
-
On se marginaalia, kenties marginaaliin jää.
Tämän hetken suurimmat kansainväliset yleisömenestykset sekä elokuvan että tv:n puolella kumpuavat suoraan sarjakuvista. Monet kriitikoiden ylistämät elokuvat pohjaavat sarjakuviin.
Luulisi, että se saisi kiinnostuksen heräämään sekä massoilla että toimittajilla myös alkulähdettä kohtaan, muutoinkin kuin leluhahmoa kameran edessä pyörittämällä.
Taannoinen Maria Petterssonin juttu oli siinä mielessä kiinnostava, että se lähestyi aihetta suht vakavasti, joskin kärjistetystä näkökulmasta. Mutta sen kaltainen populaarikulttuurin polemisointi on lopulta paljon hyödyllisempää kuin ympäripyöreä ja alentuva suhtautuminen sarjakuviin.
Uutisista yleisemmin: subjektiivisen rajallisuuden ja väärinymmärryksen kehät ovat sekä lukijan, toimittajan että poliitikon hahmotusta rajaamassa. Ajan henki on tietysti tehdä lyhyttä klikkaus-uutisointia perinpohjaisen journalismin sijaan, jolloin johtopäätelmäketjut jäävät aika lyhyiksi.
Kreikan talouskriisi on sekä median että poliitikkojen puolelta säälittävän huonosti ymmärretty ja käsitelty. Uutiskanavien etu on tietysti ylläpitää hetkestä hetkeen kehteytyvää jännitysdraamaa, vaikka sen seuraaminen ei loppujen lopuksi paljon lisää viisautta tai katsoja/lukija pysty vaikuttamaan lopputulokseen.
-
Tämän hetken suurimmat kansainväliset yleisömenestykset sekä elokuvan että tv:n puolella kumpuavat suoraan sarjakuvista. Monet kriitikoiden ylistämät elokuvat pohjaavat sarjakuviin.
Onhan sitä odotettu, erityisesti nyt digisarjakuvan myötävaikutuksella, että tämä näkyisi jonkinlaisena valtakulttuuriin siirtymisenä. Toisaalta sitähän nämä kritisoidut jututkin ovat olleet.
-
Juuri tänään on HS sivuilla hyvä esimerkki
siitä, mikä journalismissa mättää.
http://www.hs.fi/kaupunki/a1437543008838
Otsikko on että
"Siviilipalveluksen suorittajista tuli arvostettuja työntekijöitä"
joka jo itsessään on kokonainen narratiivi arvoista ja asenteista.
Itse tekstistä taas selviää ettei kyse ole yhtään sen kummemmasta
kuin että sivarikeskuksesta yritykset saa halpaa tilapäistyövoimaa.
Jotenkin juuri HS tekee yhtenään tällaista. Vaikka on siellä hyviäkin
toimittajia jokunen. Ilkka Malmberg esimerkiksi
-
Tämän hetken suurimmat kansainväliset yleisömenestykset sekä elokuvan että tv:n puolella kumpuavat suoraan sarjakuvista. Monet kriitikoiden ylistämät elokuvat pohjaavat sarjakuviin.
Luulisi, että se saisi kiinnostuksen heräämään sekä massoilla että toimittajilla myös alkulähdettä kohtaan, muutoinkin kuin leluhahmoa kameran edessä pyörittämällä.
Kuitenkin on paljon elokuvia tyyliin Transformers, joista ei saa sen enempää irti vaikka kuinka lukisi kyseisiä alkutuotteita. Pelkkää pintaa ja tylsyyttä aikuisen näkökulmasta.
Kirjallisuus on sitäpaitsi hyvä vertailukohta. Elokuvaan alkuteos yleensä latistetaan, mutta siitä huolimatta harva tarttuu hyvänkään leffan jälkeen kyseiseen teokseen, saati sitten että kiinnostuisi kirjallisuudesta sillä perusteella että kirjojen pohjalta on tehty niin paljon hyviä leffoja. Ne ovat kaksi eri mediaa (tai kolme) eikä tarinan menestys yhdessä mediassa suoraan korreloi sen suosioon toisessa, arvostuksesta puhumattakaan. Vaikka toisinaan näin käykin, että joku tarina vetää/myy useammassa mediassa, niin silloin taas on kyse enemmän brändistä kuin kerrontamuotojen ansioista tai ansiokkaasta käytöstä. Yksi sarjakuvakirjoittelun muoto mediassa on muuten juuri näiden brändien kuulumisten raportointi. Eli se miten vaikka Spiderman tai Batman tahkoaa rahaa tai vaihtaa omistajaa.
Juuri tänään on HS sivuilla hyvä esimerkki
siitä, mikä journalismissa mättää.
http://www.hs.fi/kaupunki/a1437543008838
Otsikko on että
"Siviilipalveluksen suorittajista tuli arvostettuja työntekijöitä"
joka jo itsessään on kokonainen narratiivi arvoista ja asenteista.
Jotenkin juuri HS tekee yhtenään tällaista. Vaikka on siellä hyviäkin
toimittajia jokunen. Ilkka Malmberg esimerkiksi
Paperilehdessä tuohon ei juuri kiinnitä huomiota sillä otsikko on vain yksi elementti sivulla. Saman arvoinen kuin vaikkapa kuvat ja kuvatekstit. Otsikot sitä paitsi keksitään monissa lehdissä erikseen kun sanotaan että niiden tarkoitus on houkutella lukemaan. Ei niitä minusta voi edes laskea journalismiksi, vaikka osa urpoista muodostaakin maailmankuvansa niiden perusteella. Paska homma kun oletetaan että itse asialla ei ole merkitystä vaan ainoastaan sillä miten se paketoidaan.
-
Kuitenkin on paljon elokuvia tyyliin Transformers, joista ei saa sen enempää irti vaikka kuinka lukisi kyseisiä alkutuotteita. Pelkkää pintaa ja tylsyyttä aikuisen näkökulmasta.
Kirjallisuus on sitäpaitsi hyvä vertailukohta. Elokuvaan alkuteos yleensä latistetaan, mutta siitä huolimatta harva tarttuu hyvänkään leffan jälkeen kyseiseen teokseen, saati sitten että kiinnostuisi kirjallisuudesta sillä perusteella että kirjojen pohjalta on tehty niin paljon hyviä leffoja. Ne ovat kaksi eri mediaa (tai kolme) eikä tarinan menestys yhdessä mediassa suoraan korreloi sen suosioon toisessa, arvostuksesta puhumattakaan. Vaikka toisinaan näin käykin, että joku tarina vetää/myy useammassa mediassa, niin silloin taas on kyse enemmän brändistä kuin kerrontamuotojen ansioista tai ansiokkaasta käytöstä.
Kirjallisuusvertaus on hyvä, mutta ero perinteisesti on, että sarjakuvat mielletään lapselliseksi, kun taas kirjallisuus usein liian vaativaksi. Monissa tapauksissa sarjakuva on hyvä lähtökohta elokuvalle paitsi valmiin visuaalisuuden takia, myös siitä syystä, että sarjakuva ilmaisukeinona tietyssä määrin pakottaa pelkistämään ja kiteyttämään - mikä helposti tulkitaan yksinkertaisuudeksi, ja monasti sitä onkin.
-
Veltin kanssa samaa mieltä. Kyse on enemmän mieltämis- ja jopa sanelukysymyksestä sarjakuvan osalta.
Kulttuuria tarkoituksellisesti painotetaan.
Tänä aamuna työpäivän aikana kolmosen Huomenta Suomen aamuvieraana Jussi Juba Tuomola kävi puhumassa strippisarjakuvista, sarjakuvista sarjakuvasta taiteena jne
noin tunnin kohdalla linkistä tuolta osoiteriviltä
http://www.katsomo.fi/#!/jakso/492661?toista
Ei, minen nyt vaan ala ruotia tuota. Ei jaksa. Juba on itsensä mutta ketjussa aiemmin mainittu dzurnalismin "tyhmät" kysymykset jotta taviskin saa kiinni on enemmän kuin hivenen johdattelevaa.
tosin "asia jota ei ymmärretä aiheuttaa hämmennystä" oli mielestäni enemmän kuin osuva huomio sarjakuvan problematiikasta kulttuurikentällä
-
Vitikaisen Vesa vilahti äsken (26.8.) kuuden uutisissa, mutta juttu pätkähti poikki kuin veitsellä leikaten, johdanto oli - puhuttiin että suomalaisen sarjakuvan kasvavasta suosiosta huolimatta harva vieläkin saa elantonsa sarjakuvasta, ei muuta. Kuvassa Vesa käveli työhuoneeseensa ja siinä sitä odotti pientä haastattelun tynkkää, mutta ei, säätiedotus tuli.
Timo
-
Minäkin näin tuosta suorana noin kolmasosan eli kymmenisen sekuntia. Osuus alkaa suurin piirtein 17:50 kohdalta (http://areena.yle.fi/1-2396595?autoplay=true).
-
Täältä: http://areena.yle.fi/1-2988243 , kohdassa 3:52 vähän pidempi pätkä.
-
No just. Olishan tuohon valtakunnalliseenkin versioon voinu leikata edes lyhyen haastattelun pätkän, edes viis sek. höh.
Timo
-
Carmen-tanssahtelu ja sen produktion vienti Espanjaan oli sen verran kiehtovampi uutinen. :-( Mutta tuo alueuutisten pätkähän on varsin mainio!
-
Carmen-tanssahtelusta olis voinu ihan hyvin napsia väh sen 5-10 sek poies. Pff... enemmänkin.
Timo
-
Huomenna 8.9 ylellä klo 18.00 (maissa) pitäisi tulla lyhyt Helkavirsiin ja Eino Leinoon liittyvä haastattelu, haastateltavana Petri Hiltunen ja Eetu Pellonpää. Netissä kuulemma myös pitempi versio jo iltapäivällä.
Omassa pätkässäni oli muuten juuri Helkavirsiin liittyvää Antti Tiaisen kuvitusta ja käsiksen vertailua (tilanne saattoi olla lavastettu).
-
Kuudelta uutiset. Nyt jo lämmittelyä Ylen Kulttuurisivulla:
http://yle.fi/uutiset/synkkia_ihmiskohtaloita_ja_kauhistuttavia_hirvioita__eino_leinon_helkavirsia_taipui_tummasavyiseksi_sarjakuvaksi/8287092
-
Tämä oli jo mutta...
Pilapiirtäjät demokratian etulinjassa
Yle Teema // klo 21.00 / maanantai 19.10.2015
Stéphanie Valloatton dokumentissa pilapiirtäjät eri puolilta maailmaa keskustelevat vallasta ja työstään, joka vaatii huumorintajun lisäksi rohkeutta ja sinnikkyyttä taistelussa monesti julmaa hallintoa vastaan. HD
...tämä löytyy tietysti YLE Areenasta. Hyvä YLE -vero!
Oli oikein kiintoisa.
Timo
-
En ehtinyt ihan alusta asti katsoa, siispä en katsonut ollenkaan. Aattelinkin että Areenasta löytynee. Huomenna sit.
-
Alkuvaiheessaan aika puuduttava ja muutenkin melko tylsä dokkari. Tyypit oli pantu kehumaan itseään ja pilapiirrosta ja karikatyyria sinänsä. Plantu oli ilmeisesti nostettu jonkinlaiseksi keskushenkilöksi, mutta melkoisen poukkoilevaa oli meno. Naistekijät kenties mielenkiintoisimpia näiden vanhojen ukkojen seassa. Olikohan tekijöillä ollut joku idea, muukin kuin että kuvataan pilapiirtäjiä, kun tuota oli ryhdytty tekemään?
-
Idea lie ollut poliittinen tilanne versus piirtäjän vapaus eri maissa ja miten se on lähivuosien aikana muuttunut. Olihan tuossa tietysti noita piirtäjiä niin paljon, ettei oikein perässä meinannu pysyä.
Timo
-
(https://pbs.twimg.com/media/CWHTFX-UYAEcQnZ.jpg)
Tänään 19:45 Teemalta jälleen kerran Tintti ja minä. Jos on jäänyt katsomatta, niin kannattaa tutustua.
http://areena.yle.fi/1-1253999 (http://areena.yle.fi/1-1253999)
-
Huomenna sarjakuvaa - tavallaan - televisiossa. Leka, Pirinen ja Juntunen.
http://areena.yle.fi/1-3405700
-
Huomenna sarjakuvaa - tavallaan - televisiossa. Leka, Pirinen ja Juntunen.
http://areena.yle.fi/1-3405700
Cooleja kuin rokkitähdet.
-
"Sarjakuvataiteilijat Juho Juntunen, Kaisa Leka ja Ville Pirinen kaipaavat empatian voittoa tyhmyydestä ja valittajista."
Juho Juntunen — empaatikko.
Kuulostaa pelottavalta.
:o
-
Alex Ross vieraili Seth Meyersin ohjelmassa 4.10.
Ross esitteli juuri ilmestynyttä Marvelocity-kirjaa. Adlibriksen sivulla on kaksi versiota. Toinen 36,20 euroa ja toinen 25,00 euroa. Mitä eroa noilla on? Ovatko nuo sama kirja? On ainakin sama sivumäärä. Tekisi mieli tilata tuo halvempi.
https://www.adlibris.com/fi/haku?q=marvelocity%3A+the+marvel+comics+art+of+alex+ross
-
Ross esitteli juuri ilmestynyttä Marvelocity-kirjaa. Adlibriksen sivulla on kaksi versiota. Toinen 36,20 euroa ja toinen 25,00 euroa. Mitä eroa noilla on?
Hmm. Niillä on eri kustantajat ja eri ISBN-numerot. Titan on brittiläinen ja Pantheon amerikkalainen. Liekö sen kummemmin eroa.
Timo
-
Huomasin oudon eron. Adlibris ei ilmoita mittoja, mutta Saksan Amazonilla kirjojen ilmoitetut mitat eroavat aika paljon toisistaan. Miten tuossa leveydessä voi olla 4cm ero, jos nuo nyt pitää paikkansa.
Amerikkalainen Pantheon: 23,5cm x 2,7cm x 31,1cm ISBN: 9781101871973
Britti Titan Books: 27,3cm x 3,1cm x 30,4cm ISBN: 9781789090697
-
Ovatko nuo sama kirja? On ainakin sama sivumäärä. Tekisi mieli tilata tuo halvempi.
Kannattaa tutkia asiaa ISBN numeroilla googlaamalla.
-
Teemalta/SFT:ltä tuli just illalla aika mainio Muumimuisteluksia (tms) YLEn tuotantoa v 2005. Siinähän oli jopa pätkiä surullisen kuuluisasta -60-luvun muumianimesta! Ja Mauri Kunnas oli Maikkarin aamuteeveessä eilen (en nähny :( )
-
Rosi Kämpe Ylen uutisissa
https://areena.yle.fi/1-4556449
kohdasta 03:04 eteenpäin vaikka toimituskunnan puolesta on myötähäpeää asiavirheistä joihin Kämpe ei sorru itse.
-
Avi Heikkisen valotusaika Yle uutisissa
https://areena.yle.fi/1-4558614
kärsimättömät voivat aloittaa kohdasta 06:00
hienoa
-
Suomalaisella sarjakuvalla menee (https://areena.yle.fi/1-50681101) (tai ainakin joensuulaisellla) edelleen hyvin. Ainakin jos on YLE:n paikallisuutisointia uskominen. Suomen Sarjakuvaseuran puheenjohtaja vertaa 20 vuoden takaiseen: "...kustantajia on paljon enemmän... albumeita julkaistaan paljon enemmän...". Hieman tulee kyllä klipin kuvamatskun ja otsikoinnnin sekä puheiden ristiriidasta mieleen pahoja ysäri-fläshbäkkejä.
-
Suomalaisella sarjakuvalla menee (https://areena.yle.fi/1-50681101) (tai ainakin joensuulaisellla) edelleen hyvin. Ainakin jos on YLE:n paikallisuutisointia uskominen. Suomen Sarjakuvaseuran puheenjohtaja vertaa 20 vuoden takaiseen: "...kustantajia on paljon enemmän... albumeita julkaistaan paljon enemmän...". Hieman tulee kyllä klipin kuvamatskun ja otsikoinnnin sekä puheiden ristiriidasta mieleen pahoja ysäri-fläshbäkkejä.
Kaikkea muuta on enemmän mutta onko myös ostajia enemmän?
-
Suomen Sarjakuvaseuran puheenjohtaja vertaa 20 vuoden takaiseen. Hieman tulee kyllä klipin kuvamatskun ja otsikoinnnin sekä puheiden ristiriidasta mieleen pahoja ysäri-fläshbäkkejä.
No 20 vuoden takaiseen aikaan verrattuna kyllä näin on. Nimikkeitä on paljon enemmän ja kustantajia myös. MUTTA, kustantajat ovat pieniä ja levityskanavat kapeita, ellei survo teoksiaan nettiin ilmaiseksi tai lähes ilmaiseksi. Sielläkin tavoitettavuus on mitä on.
Kuulemma oli tehokkaasti editoitu kriittisempää osuutta pois lausunnosta, kuten esimerkiksi maininta sarjakuvantekijöiden tulotasosta.
Nyt meni Ilta-Sanomat, yksi erittäin hyvä näkölapaikka, josta sai rahaakin.
-
No 20 vuoden takaiseen aikaan verrattuna kyllä näin on. Nimikkeitä on paljon enemmän ja kustantajia myös. MUTTA, kustantajat ovat pieniä ja levityskanavat kapeita, ellei survo teoksiaan nettiin ilmaiseksi tai lähes ilmaiseksi. Sielläkin tavoitettavuus on mitä on.
Kuulemma oli tehokkaasti editoitu kriittisempää osuutta pois lausunnosta, kuten esimerkiksi maininta sarjakuvantekijöiden tulotasosta.
Nyt meni Ilta-Sanomat, yksi erittäin hyvä näkölapaikka, josta sai rahaakin.
Näinpä. Se oli ilmeisesti sarjaa toimittajan, eikä haastateltavan/vien näköinen juttu. Maksaakohan se paikallislehti muuten tekijöille niistä stripeistä jotain?
Vertailut on kyllä siitä hauskoja että tuloksen saa näyttämään aivan miltä haluaa. Nimittäin vertaaminen 50 tai 10 vuoden takaiseen on aivan eri asia kuin 20 vuoden takaiseen. :-)
-
Tiitu Takalo oli eilen flinkkkilän haastateltavana
https://areena.yle.fi/1-50538937
-
Täysin odotetusti, mutta silti aina mukavaa kun muistetaan mainita Teräsmiehen pistäneen oikealle klu klux klanille kampoihin.
Teema femman rasistijärjestöä käsittelevässä dokumenttisarjassa siis.
-
En muutenkaan ymmärrä miksi katson koskaan Strömsötä.
Nyt opettavat piirtämään mangaa.
Tarkoitus on hyvä, mutta en oikein tiedä miten päin olisin.
https://areena.yle.fi/1-50646153
-
En muutenkaan ymmärrä miksi katson koskaan Strömsötä.
Nyt opettavat piirtämään mangaa.
Tarkoitus on hyvä, mutta en oikein tiedä miten päin olisin.
https://areena.yle.fi/1-50646153
Strömsö on Zalem, me asumme Iron Cityssä.
-
Kas!
Kiitämme: Silmien suuruutta ei vain kummastella vaan tehdään selväksi, että niillä on tarkoitus ilmaista kaikenlaista.
Moitimme: Manga tuntui typistyvän tietynlaiseksi tavaksi piirtää naamoja.
-
Se että tajuaa olevansa ryhmää "wanha" kun lauantai-iltana katsoo televisiota ( nuorisolla on elämä, lapsilta ei kysytä ja nuorisoa leikkiväksi joka leikkii että on"Elämä" olen sekä vanha, laiska että kyyninen) mutta en kestä Elämäni biisin karaoke raiskaus sessioita enkä Suomi Ruotsi maaottelua niin tuijottaa Haluatko Miljonääriksi ohjelmaa.
On jopa siedettävä kun ei sisällä jaajo hauska-kuin-loppuvaiheen-peräsuolisyöpä linnonmaata.
Osallistuja näyttää tutulta.
Osallistuja näyttää Rauli Nordbergiltä.
Ja kas, myös on Rauli Nordberg.
Jotenkin absurdia nähdä Tanelin luoja tietovisassa. Eli jos joku ei tiennyt Rauli Nordberg on paitsi sarjakuvantekijä myös Laakisarjojen takana ollut henkilö, jolla on ollut mittava vaikutus sarjakuvakenttään.
Toivottavasti pärjää kisassa hyvin ja tienaa rahaa esimerkiksi sen miljoonan.
-
Pahus, huomasin Raulin ohjelman mainoksesta, mutta en niin tarkkaan ole jaksanut seurata, milloinka mahtaa olla eetteriaalloilla. Mahtanee tulla kyllä uusintana kai muutamaankin otteesen, kun tiedämme kaupallisten kanavien menettelytavat.
Timo
-
Jatkaa ensi viikolla kisassa ja löytynee tuo jostain netti-tv:stä Ruutu?
Käytiin tuota sarjakuvataustaakin humoristisen pintapuolisesti.
-
Pahus, huomasin Raulin ohjelman mainoksesta, mutta en niin tarkkaan ole jaksanut seurata, milloinka mahtaa olla eetteriaalloilla. Mahtanee tulla kyllä uusintana kai muutamaankin otteesen, kun tiedämme kaupallisten kanavien menettelytavat.
Timo
Tulee perjantaina Neloselta n. 19.00 uusintana (ja olisi tänään tullut n. 2 tuntia sitten) ja on myös Ruudussa (katselu vaatii Sanoman-tilin).
-
Heh. Ekan kysymyksen kohdalla ei olla kovin vakavissaan. On tää... ;D
Timo
-
Rauli pärjäsi hyvin ja lähti 60000 euroa mukanaan kotiin.
-
Yle on (https://yle.fi/uutiset/3-12619874) haastatellut Nordbergiä Haluatko miljonääriksi -ohjelman tiimoilta.
Ison palkinnon kyllä hänelle mielellään soi.
-
Eilen tiistaina ja tänään keskiviikkona oli hieman sarjakuvia (mm. Avengers #1 ja Giant Size X-Men #1) ja iso kokoelma Star Wars-tavaraa (mm. Stormtroopereiden ase) Panttilainaamo-ohjelmassa ja maanantai-tiistai yön uusinnassa oli myös vähän sarjakuvaa, jaksot lienee katsottavissa MTV.fissä tai sitten milloin sitten uusinta tulee.
-
Katsoin itselleni vieraasta syystä Elämäni Biisin. Tosin nyt ei teurastamo ollut ns populaarimusiikin suolistuksessa vaan RSO veti klassista musiikkia, josta pidän.
Mutta siinähän on minusta virhe!
Tässä linkki YLE areenassa olevaan jaksooy
https://areena.yle.fi/1-70642626
Nyt seuraava asia spoilaa jaksoa .
Jani Halme kertoi vihjeenä että liittyy Ryhmä-X sarjakuvaan. Joten kun siellä on Wagnerin Valkyyrioiden ratsastus tämä taputeltu. Kurt Wagner, painajainen alkukielellä Nightcrawler jakaa sukunimen.
No ei. Halmeen mukaan täällä ei tiedosteta Sibeliuksen suosiota ja ansioita. Ja että Sibelius monumentti on ollut Ryhmä-X sarjakuvassa. Sehän oli Teräsmies spesiaali jossa se oli.
Voin olla väärässä kun en joka X-Men lehteä ole lukenut mutta tällä foorumilla olettaisi että joku muu voi joko vahvistaa tämän tai sanoa" pah,pölö narsistinen besserwisser, Sibelius monumentti on vihreän feeniksin paluussa, UXM annual 68 julkaistu Ryhmä-X lehden loppupäässä"