Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Kotimaiset sarjakuvat => Topic started by: newde on 18.08.2005 klo 17:19:13
-
Luin jostain lehdestä että tuosta kuuluisasta tarkka-ampujasta olisi tulossa jotain sarjakuvaa.Olisiko kellään mitään tarkempaa tietoa asiasta!!
-
Ilmeisesti ilmestyy lokakuussa. Katsopa tämän viestin (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=2607.msg62216#msg62216) toista linkkiä ja pari viestiä alempaa Vesan linkki Turun sanomien juttuun. Molemmissa on maininta tästä.
-
Ilmestynee pikapuolin. Ainakin Lauri Törni Leijonamieli 1919-1944(sic) oli jo Turun Akateemisessa 8,90 €.
Hassua, kirjamessutkin lähestyvät. Varmaan sattumaa.
Kiitokset Revontulelle kuitenkin.
-
Lauri Törni Leijonamieli 1919-1944(sic) oli jo Turun Akateemisessa 8,90 €.
Sain tänään lämpimäisiä kollegoilta.
Kyllä siinä kannessa lukee Lauri Törni LEIJONAMIELI 1919 – 1949 ja sisältö kattaa nämä vuodet – tosin nokkelana takaumana Vietnamin kohtalokkaalta kopterilennolta. Jatkoa seuraa opuksessa PURPPURASYDÄN katoamisvuoteen 1965 asti – ilmeisesti...
Viime kirjamessuillahan tästä kipinä roihahti, joten aikataulu on looginen.
Lähes melkein inasen kaduttaa, etten itse sittenkin tarttunut tarjottuun laatukamaan.
Selkään takomisia ja ylistystä taisteluparille Tuppurainen-Vitikainen!
Tulisin taisteluterveisin
-
Kyllä siinä kannessa lukee Lauri Törni LEIJONAMIELI 1919 – 1949 ja sisältö kattaa nämä vuodet – tosin nokkelana takaumana Vietnamin kohtalokkaalta kopterilennolta. Jatkoa seuraa opuksessa PURPPURASYDÄN katoamisvuoteen 1965 asti – ilmeisesti...
Hienoa että jatkoa seuraa. Niin iski uskonpuute omaan muistiin. 1944 tai 1949. Omaa tilattua kappaletta odotellen..
Tuotteesta kiinnostuneille tiedoksi : kirjavälityksen mukaan tekijä on Vitilainen, Vesa.
Hauska huomata ettei elä yksin lukihäirän kansssa.
-
Pakko muuttaa kohta nimi Vitilaiseksi. Mutta asiaan, viimeisimmän tiedon mukaan Häyhä on myös painossa, ja senkin pitäisi piakkoin tulla ulos. Sekä Häyhän että Törnin julkaisut ovat samaa kokoa ja samaa hintaluokkaa.
Viitaten http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=2607.30 "todellisuuden toimintasankarit" säikeessä käytyihin keskusteluihin, löysin tällaisen sotilaan kunniaa käsittelevän lausunnon netistä:
Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Sulo Aittoniemen/alk näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 180/2001 vp:
Miksi Lauri Törniltä vietiin sotien jälkeen sotilasarvo ja kunnia, vaikka hän oli suurin sotasankarimme ja miksi niitä ei voida hänelle edesmenneenäkin palauttaa nyt, kun Neuvostoliittokaan ei ole enää asiaa estämässä?
Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:
Lauri Törni johti jatkosodassa erikoistehtäviä varten perustettua jääkärikomppaniaa. Sotilaallisista ansioistaan Törni palkittiin nimityksellä Mannerheim-ristin ritariksi ja ylennyksellä kapteeniksi.
Suomen irtauduttua sodasta Törni siirtyi Saksan asevoimien erikoistehtäviin. Välirauhansopimuksen solmimisen jälkeen Suomi joutui sotaan Saksaa vastaan ja sotilaallinen palvelu Saksan asevoimissa johti siihen, että Törni tuomittiin Suomessa maanpetoksesta 21.5.1947 vapausrangaistukseen ja menettämään kansalaisluottamuksensa määräajaksi. Silloisen rikoslain mukaan kansalaisluottamuksen menettäminen merkitsi myös sotilasarvon menettämistä. Presidentti J. K. Paasikivi armahti Törnin vapausrangaistuksen suorittamisesta ja palautti kansalaisluottamuksen jo joulukuussa 1948. Sotilasarvon palauttamista olisi tullut anoa erikseen ja tällaista anomusta Törni ei ilmeisesti tehnyt.
Myöhemmin Törni värväytyi Yhdysvaltain asevoimien palvelukseen, jossa hänet aikanaan ylennettiin majuriksi. Törni katosi miehistöineen tiedustelulennolla Vietnamissa vuonna 1965, ja sittemmin hänen on vahvistettu tuolloin kuolleen.
Lauri Törni menetti suomalaisen sotilasarvonsa rikosoikeudellisena seuraamuksena rikostuomion yhteydessä. Tasavallan presidentti voi perustuslain 105 §:n nojalla yksittäisessä tapauksessa armahtaa tuomioistuimen määräämästä rangaistuksesta tai muusta rikosoikeudellisesta seuraamuksesta joko kokonaan tai osittain. Sotilasarvon menettämisen katsotaan kuuluvan armahdusmahdollisuuden piiriin. Lähtökohtana armahdusinstituutiossa kuitenkin on, että armahdus voi koskea vain elossa olevaa henkilöä.
Eduskunnassa on aikaisemminkin käyty keskustelua eräistä kunnian palauttamiseen liittyvistä kysymyksistä Suomen sodanjälkeisessä historiassa. Viittaan lähinnä sotasyyllisyysoikeudenkäynteihin ja ns. asekätkentäjuttuun. Oikeusministeri Hannele Pokka totesi 15.4.1992 eduskunnalle antamassaan vastauksessa, että ajatus tuomittujen kunnian palauttamisesta virallisin keinoin on pohjoismaiselle yhteiskunnalliselle ja oikeudelliselle perinteelle vieras. Meidän oloissamme luontevampia tapoja arvioida menneisyyttä ovat historian tutkimus ja julkinen keskustelu. Oikeusministeriö asetti vuonna 1992 työryhmän, jonka tehtävänä oli selvittää tarkemmin asekätkentälain sisältöön ja säätämiseen liittyviä kysymyksiä. Professori Heikki Ylikankaan johtama työryhmä päätyi 14.10.1992 valmistuneessa mietinnössään siihen, että aikanaan asekätkentälain nojalla langetettuihin tuomioihin ei ole enää syytä millään julkisen vallan toimenpiteellä puuttua.
Mitä tulee kysymykseen Lauri Törnin kunniasta, voidaan todeta ainakin se, että mitään sellaista ei voida palauttaa, mitä ei ole koskaan menetettykään.
Helsingissä 20 päivänä maaliskuuta 2001
Ministeri Olli-Pekka Heinonen
-
Ilmestynee pikapuolin. Ainakin Lauri Törni Leijonamieli 1919-1944(sic) oli jo Turun Akateemisessa 8,90 €.
Hip hei . :D
Ostakaakin näitä kiiruusti ja paljon . Vakuuttakaa kustantaja.
t: nimim. "lehmiä tyrkyllä samaan ojaan" .
-
Häyhä tulee painosta 18.10.
-
Lauri Törniä saa myös R-kioskeilta hintaan 8,90.
-
Onpa jännä nähdä millaista sarjakuvaa tulee miehestä, jonka viimeisten elinvuosien aikana ei ainakaan hänen asuinpaikkakunnallaan yleisesti miehestä puhuttu, vaikka Simuna lienee jonkin verran Ruokolahden Leijonaa kuuluisampi. Kuitenkin tämä on linjassa Häyhän oman tahdon kanssa, mies ei juuri sotaa halunnut muistella.
Lauri Törni ainakin on vallan laadukas esitys, en todellakaan ole tiennyt miehellä olleen näin värikäs ura jo 30 ikävuoteensa mennessä. Innolla odottelen jatkoa tarinaan, jos en sitten kyllästy odottelemaan ja hanki ihan suorarivistä teosta Törnin elämästä.
-
Totta kyllä, Törni oli hieno esitys.
Vaikka minä olen Napalmeistakin pitänyt niin tässä oli sitä jotain. Törni sarjis oli muutakin kuin armotonta tappoa ja kuvasi kiihkotta ja puolia valitsematta aikakautta.
Erittäin kova suoritus.
Odotan Häyhä- albumia mielenkiinnolla. Mies itse on mielenkiintoinen tapaus, yhä hallitseva tarkka-ampujatilastojen ykkönen.
Ulkomaisten hakuteosten mukaan 500+ vahvistettua tappoa.
Epäilemättä erikoinen henkilö. Toivottavasti teos yhtä tasokas.
Albumi kun on jo varauksessa.
-
Tuotteesta kiinnostuneille tiedoksi : kirjavälityksen mukaan tekijä on Vitilainen, Vesa.
Hauska huomata ettei elä yksin lukihäirän kansssa.
Mistä huomasit tuon virheen Kirjavälityksellä? Oliko Jossakin välitysuutisissa? Laitoin jo BookPlussalle korjauskehoituksen, kun sielläkin oli sama erhe.
Häyhän hinta ovh on sama kuin Törnillä, 8,90 kun soittelin eilen kustantajan kanssa. Ja kuten tuli Kirjamessujen threadissa mainittua, meillä on messuilla jonkilainen patsastelutilaisuus Katri Valalla, lauantaina 16:30. Alkuperäisen kirjan tekijät ovat myös paikalla.
-
Sainpa aikoinaan tilaisuuden nähdä itsensä Häyhän kauppareissulla.
Seuraavaksi sarjakuvan ansaitsisivat Marokon Kauhu ja Nikke Pärmi.
-
Sainpa aikoinaan tilaisuuden nähdä itsensä Häyhän kauppareissulla.
Seuraavaksi sarjakuvan ansaitsisivat Marokon Kauhu ja Nikke Pärmi.
Ei mikään mahdoton ajatus, Revontulelta (www.revontuli.net (http://www.revontuli.net)) ilmestyi juuri "Minä, Marokon Kauhu", mutta koska Häyhän tarinassakin Kauhulla on aika iso sivurooli, hän ei ole vielä ensisijalla jatkoja varten. Ei Nikkekään hullumpi olisi, mutta katsotaan...
Saivat myös sarjakuvat lopulta listattua nettisivulle.
-
NOH!..Tulipahan vilaistua Törni-sarjista tänään ÄRRÄLLÄ...Pienoinen pettymys oli näin ensinäkemältä, kuvitukseen ei oltu oikein panostettu, jälki oli vähän harrastelijamainen eikä se paljon poikennut Korkeajännityksiä tehtailevan Samsonin tyylistä!!!(Liekö kyseessä kiire kun on kaksi sarjakuvaa alla vai luuleeko kuvittaja, että Samsonin naivistinentyyli puree jokaiseen sotasarjakuvadiggariin...) Eipä Vitikainen&Kump. saa ainakaan Kvaakin sivuilta mitään realistista arvostelua sarjakuvalleen, täällä on vallallaan "Hyväveli" meininki eli kukaan ei uskalla antaa rehellistä kommentia toisen Kvaak:laisen sarjakuvasta, tämähän voi vaikka suuttua siitä............
-
No miten realistinen se arvostelu voi olla, kun nyt on jo jopa kaksi kirjoittajaa antanut mielipiteensä ko. sarjiksesta. Itse olen ollut kvaakin jäsen jopa kolme päivää, että se siitä hyväveli-meiningistä. Itseäni sarjakuvan piirrosjälki miellytti aidosti, mielestäni tyyli sopii tämän kaltaisen tarinan kertomiseen. Että semmosta.
-
Eipä Vitikainen&Kump. saa ainakaan Kvaakin sivuilta mitään realistista arvostelua sarjakuvalleen, täällä on vallallaan "Hyväveli" meininki eli kukaan ei uskalla antaa rehellistä kommentia toisen Kvaak:laisen sarjakuvasta, tämähän voi vaikka suuttua siitä............
Jos oikein käsitin, niin saan nuo albumit arvosteltavaksi jossakin vaiheessa. Täten lupaan juhlallisesti olla puolueeton ja realistinen arvostelija, vaikka hyvä Veli olenkin.
Sen verran voin jo arvostelusta esimakua antaa sen perusteella, mitä kaupan hyllyltä olen sitä kantta tiiraillut, että hiukan pienempi koko olisi voinut olla parempi. Eikös tässä ole jo sitä realistista ja rehellistä arvostelun makua?
-
Minulla on jo kaksi ystävää. Eikä kumpikaan Kvaakissa.
Enempää ystäviä ei kaivata. Kritiikkiä saa tiputtaa.
Oma mielipiteeni on että Törni sarjakuva oli ja on hyvä sotasarjakuva, koti- tai ulkomaisilla standardeilla. Tämä on minun mielipiteeni ja siten siis fakta.
Ja minä sentään olen vaatimaton mies. Eri mieltä saa olla, Suomessa ei sakoteta väärässä olemisesta.
Vitikainen ja kumppanit ovat parantaneet kuin sika juoksuaan. Napalm ja Sirkkeli ovat hyviä, mutta kehitys jatkuu.
Tässä maassa piirit, eritoten sarjakuva sellaiset, ovat ihan liian pienet. Hyvä veli järjestelmää ei kaivata, mutta ei selkään puukottajiakaan.
Puukotetaan edes edestäpäin. Hyvää suomalaista ja eurooppalaista sarjakuvaahan ilmestyy tässä maassa päivittäin ja amerikan parhaita joka tunti.
Kirjakaupoissakin sarjikset ovat ihan päätuote.
Ja kateus ei ole suomalainen luonteenpiirre.
-
Moi, "M.T"! Mitäs mieltä olet siitä Stalinrgad*-sarjiksesta?
*sic
-
NOH!..Tulipahan vilaistua Törni-sarjista tänään ÄRRÄLLÄ...Pienoinen pettymys oli näin ensinäkemältä, kuvitukseen ei oltu oikein panostettu, jälki oli vähän harrastelijamainen eikä se paljon poikennut Korkeajännityksiä tehtailevan Samsonin tyylistä!!!(Liekö kyseessä kiire kun on kaksi sarjakuvaa alla vai luuleeko kuvittaja, että Samsonin naivistinentyyli puree jokaiseen sotasarjakuvadiggariin...) Eipä Vitikainen&Kump. saa ainakaan Kvaakin sivuilta mitään realistista arvostelua sarjakuvalleen, täällä on vallallaan "Hyväveli" meininki eli kukaan ei uskalla antaa rehellistä kommentia toisen Kvaak:laisen sarjakuvasta, tämähän voi vaikka suuttua siitä............
Jep, sarjakuvapiirit on pienet. Muistatko hyvä Veli kun ryypättiin sarjisfestareilla ja roikuit kattokruunussa, oli meillä hauskaa. Et muista vai, ei ihme, oli niin hauskaa. Kirjoittele sitten hyvä arvostelu, joo-han. Tarjoan sitten vuosikertalimpparia!
Eikun ihan oikeesti, harrastelijamainen voi pitää paikkansa, mutta kuinkahan paljon tyylin pitää poiketa Samsonista että se poikkeaa riittävästi? Jos joku voi osoittaa samankaltaisuudet niin vältetään seuraavalla kerralla. Siis ei millään pahalla Samsonia kohtaan, tarkoitus vaan on että jälki olisi omanlaistaan. Make ei muuten tehnyt kahta sarjakuvaa yhtä aikaa, mutta kävi kyllä oikeissa töissä.
Itselle taas oli pienoinen pettymys painojäljessä, mutta siitä ollaankin väsäämässä kustantajan kanssa pientä valitusta painolle.
Käsiksestäkin saa tietysti antaa palautetta.
-
Ironia ei taida olla lajini. Pysyn siinä silti.
Ärsyyntyneisyys siitä että M.T. (hmm.. ei kai sentään suoraan nimestä?) olettaa että kaikki täällä taputtelevat toisiaan selkään ja jakavat saman maun otti yllättävästi omaan kupoliin.
Tuppurainen piirsi samalla omalla Napalmeista tutulla tyylillä, eikä yrittänytsen enempää matkia Samsonia kuin tehdä kokeellista Bill Watterson-pastississia. Vitikainen todisti että osaa homman kun on ihan tosissaan liikkeellä. Napalmeista kun näkyy että parioimaton lähestyminenkin toimisi.
Kotimaista sarjakuvaa on viime aikona julkaistu lupaavasti.
Suuntaus on ollut helpommin lähestyttävämpään päin. Niin että joku muukin kuin marginaaliryhmät, omat kaverit ja Parnasson lukijakunta joka näkee märkiä Kaurismäki -unia voi niihin tarttua.
Ei Leijonamieli mikään täydellinen Magnum opus ollut. Mutta kestääpä useammankin lukukerran.
Eikä aliarvioinut lukijaa. Toisin kuin eräs lukija ÄRRÄLTÄ.
Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
-
Kyllä mullakin ensisilmäyksellä kävi mielessä että onko tämänkin suomisotajutun eli Törnin oltava näin siististi piirrettyä. Mutta lukiessa en enää miettinyt sitä. Itse asiassa piirustus oli loppujen lopuksi paljon parempaa kuin Samsonilla tai Tiaisellakaan. Tiaisen tyylistäkin jossain määrin pidän, (Samsonista en yhtään) mutta Tuppurainen kyllä päihittää. (Ei varmaan mene hyvä veli -läiminnän piiriin, Markushan ei liene Kvaakissa mutta Marko on.)
Käsis pyöri valitettavan paljon tekstilaatikoiden parissa, minkä välttäminen elämäkerrassa lienee aika vaikeaa. Selvästi parhaiten juttu toimikin silloin kun pääsi hetkeksi vaan "nauttimaan" Törnin ryhmän teurastusretken toiminnasta, eikä tarvinnut niin kelata faktoja laatikoista. ("Siinä hajosi Laurilta ase, mutta mies ei hiljentynyt ennenkuin otettiin puukko avuksi", vai miten se kylmäävä kohta meni.) Välillä suomen kieli olisi voinut olla parempaa. Muutamaa lausetta piti oikein miettiä, että mitäköhän tuossa oikein sanottiinkaan.
Albumin suurin ansio oli kuitenkin siinä, että sitä lukiessa mielenkiinto säilyi melkein koko ajan alusta loppuun. Ei tarvinnut pakottaa itseään istumaan aloillaan niinkuin lähes kaikkien muiden lukemieni suomalaisten sotasarjisten kohdalla on käynyt.
Mutta miksiköhän kustantaja on halunnut noin runsaasti valkoista sivujen yläreunaan? Ihan turhaan sinne on tungettu täytteeksi se kirjan otsikkokin. Paremmalta näyttäisi pienempikokoinen kirja ilman turhaa valkoista. Erottuuhan tää tietysti paremmin lehtihyllystä näin.
Kaiken kaikkiaan kuitenkin hyvä albumi. Pitänee ostaa Simo Häyhäkin.
-
(Ei varmaan mene hyvä veli -läiminnän piiriin, Markushan ei liene Kvaakissa mutta Marko on.)
Minä oon nähny Markuksen täällä. Tai sitten joku käyttää sen nimeä tunnuksessaan.
-
Minä oon nähny Markuksen täällä. Tai sitten joku käyttää sen nimeä tunnuksessaan.
Markus on aika yleinen nimi, en itse muista että Make olisi käynyt kuin jonkin yksittäisen kerran, ja olisiko silloinkin ollut vieraana. Se oli silloin kun Otto perhana manasi meitä käymään, kun oli jotenkin harvinaista että joku tekee vain käsiksiä ja joku niitä vaivautuu piirtämään.
Ja toisaalta mitäpä täällä luuhaamaan, minunkin pitäisi olla tekemässä käsistä eikä haahuilemassa täällä.
-
Kyllä meillä jäsenlistassa näyttäisi yksi turkulainen Markus Tuppurainen olevan. Ehkäpä käväisi liittymässä juuri Oton kehoituksesta.
-
Kyllä meillä jäsenlistassa näyttäisi yksi turkulainen Markus Tuppurainen olevan. Ehkäpä käväisi liittymässä juuri Oton kehoituksesta.
http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=52.0
Joo, vuonna 2003 taisimme molemmat kirjoittaa kertaalleen vieraina sarjakuvan käsikirjoittamisesta. Sen jälkeen ei Make ei ole kirjoitellutkaan.
-
Tämä on ehdottoman subjektiivinen näkemys Törni-sarjakuvasta, albumi kun pohjautuu allekirjoittaneen kirjaan. :) Hienoa työtä, vilpittömät onnittelut parivaljakolle Tuppurainen-Vitikainen!
Hyllyssä on muuten sattumalta "Punaisen vaaran vuodet" ja en kyllä amatöörinä pysty mitenkään näkemään edes samankaltaisuutta Samsonin tyyliin. Muuten kuin että kyseessä on mustavalkoinen, realistinen sarjakuva. Makuasia, itse jopa väittäisin pitäväni Markuksen selkeäpiirteisemmästä tyylistä enemmän. Mutta ei tämä nyt mikään kisa ole. Samson taitaa olla alan legenda? :)
Egmont sinänsä aloitti ansiokkaasti kirjojen ja sarjakuvien rajojen rikkomisen käyttämällä kirjailijoita (Sipilä, Lehtolainen), mutta parivaljakon nyt toteutunut ajatus todellisen sotasankarin tarinasta on suorastaan nerokas. Väittäisin, että tästä voi kehittyä pieni uusi sarjakuvabuumi, nyt jo R-kioskin täti oli näköjään ymmärtänyt nostaa Törni-sarjiksen Akkarin kylkeen. Ja siitä on hyötyä kaikille sarjakuvantekijöille. Lisää mahdollisuuksia, lisää ideoita vaan!
Mariginaalista voi olla monta mieltä, toki se puoli senttiä vähemmällä paperillakin olisi toiminut. Toisaalta kirjailijana itse olen ihmetellyt, miksi sarjakuvat usein on vedetty taitossa liian kiinni sivujen reunaan. Nyt tullut Törni-albumi on ehkä sitten kirjamaisesti taitettu sarjakuva-albumi. Mikäli kustantajaa tunnen, niin logiikka löytynee siitä, että ko. suomalaisten sotasankareiden sarjakuva-albumit löytävät vielä joskus itsensä kovissa kansissa...
Taisteluterveisin
Kari Kallonen
-
Jos olisin tiennyt tekosieni päätyvän mittapuiksi, olisin varannut korkkarien piirtämiseen toisenkin viikon. Törnin miehille taputuksia selkään ja markolle pusuja. Pro meininki.
-
Näinköhän Suomen sarjakuvamarkkinat ovat jo niin saturoituneet, että tekijöiden tarvitsisi tuntea tarvetta lähteä kirveen kera katsomaan kenen veistämä lastu joessa kelluu?
Tuppurainen ilmoittautuu täten "hyvä veli"-kolhoosiin. Olen nyt sitten virallisesti jättänyt omat mielipiteet ja aivontapaiset narikkaan tänne astuessani!
Vielä hatunnosto Samsonille, jonka esimerkki rohkaisi meitä toteuttamaan koko idean. Toinen samanlainen Revontulelle, joka teki sen mahdolliseksi.
-
POOF! BANG! LOTAT TULEVAT!
Ville Hännisen oivaan juttuun olivat tempaisseet Seuran toimituksen taholta käsin tosi "vetävän" otsikon. Siitä tulee mainio huoneentaulu ja muistutus siitä, ettei Korkkarissa koskaan ole eikä tule Aku Ankka -ääniefektejä.
Joko Simo Häyhä on jalkautunut hyville kyttäyspaikoille? Eikö se tänään ollut "jyvällä"?
Vetävä otsikko tosiaan. Häyhää ei näkynyt vielä, näkisittepä ne ilmeet kun asiaa kyselee...
-
Soitin kustantajalle, Häyhä on tullut painosta. Sanoi että pihassa on kolme rukkilavaa Häyhää, ja lehtipiste- ja kirjakauppavälitykseen menevät ovat lähteneet. Mutta meneehän siihen jokunen päivä että ehtivät kioskeille asti.
-
Kysytkö :"Onko Simo Häyhää näkynyt"?
Joskus ja täsmennän . "Tunnetaan myös Valkoisena Kuolemana. Pitäisi olla täällä."
Hienoa, että voi loppuviikkoon mennessä odotella lisää laatulukemista.
Törni ja Lotat ovat kyllä nostaneet rimaa. Toivottavasti linja pystytään pitämään.
-
Liitin tähän tuolta Korkeajännitys-ketjusta aihetta koskevia viestejä. Leijonamielestä sain vihdoin kirjoitettua arvostelun ja se löytyy etusivulta tai suoraan -> http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=539
-
Nyt on Häyhäkin todistetusti jo näyttäytynyt ainakin Vaasassa, S-Marketissa!
-
No nyt on sitten Häyhäkin luettu.
En tiedä onko muilla samanlaisia tuntemuksia, mutta kuvitus tuntuu jotenkin "epätasaiselta", välillä ruudut ovat todella hienoja, erityisesti kun tarkka-ampujat kytistävät toisiaan Simunan jäädessä voitolle. Jotkut ruudut sen sijaan tuontuivat hieman vaisuilta, jotenkin jäi sellainen ajatus pääkoppaan kolkuttamaan että ne oli pikaisesti piirretty.
Miinusta pitää antaa mielestäni puutteellisesta murteelle kääntämisestä. Kaakkois-Suomen murteelle olisi ollut tunnusomaista kahdentaa konsonantti: Eli ei: "Pitää lähteä", vaan pikemminkin "Pittää lähtee".
Että semmosta. Miellyttävä esitys kuitenkin, ja himpun parempana kokonaisuutena pidän tätä kuin Törni-saagan ensimmäistä osaa, voi kuitenkin johtua siitäkin että Häyhä on paljon Törniä läheisempi hahmo.
-
Olipahan hyvä Häyhä, minunkin mielestäni kokonaisuutena hieman Törniä parempi. Tummasävyinen kuvitus toimi vallan mainiosti, ajoittain jopa loistavasti. Tiettyjä sivuja jäi oikein ihailemaan. Ja tekstikin tuntui kulkevan jouhevammin kuin Törnissä; tässä ei yhdenkään puhekuplan sanavalinta jäänyt kaihertamaan.
Hienoa oli vaihdella näkökulmaa eri henkilöille, varsinkin se veli venäläisen silmin kuvattu episodi oli erittäin onnistunut. Tilaisuuden tällaiseen tarinan syventämiseen tarjosi varmaankin se, että Häyhä-albumissa ei tarvinnut kelata samalla tavalla vuosilukuja kuin Törnissä. Käytännössähän Valkoinen kuolema kuvaa pelkästään talvisotaa ja siitä nimenomaan Kollaan kestämistä. Hyvä niin.
Aika erilaisia henkilöitä tuntuneet olleen nämät Häyhä ja Törni. Vaan tarinan arvoisia hahmoja molemmat, ilman muuta.
-
Jos Purppurasydän tulee niin kyllä se hyllystä tulee löytymään
"täyttä sarjaa" kirjoitti tämän tuonne esittelyn yhteyteen ja ajattelin vastata tänne: Purppurasydämen käsis on tekeillä, samoin kuin toinen hiukan tuntemattomampi sankari, Viljam Pylkäs.
-
Viljam Pylkäs.
Joka tunnetaan toisaalta melkeinpä Häyhää ja Törniäkin laajemmin Tuntemattoman (sic) sotilaan Antti Rokkana Väinö Linnan käyttämän salanimen takaa.
-
Selkään taputtelu jatkuu. Arvostelu Simo Häyhä - Valkoinen kuolema -albumista Kvaakin etusivulla (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=557).
-
Tämähän täytyy jopa hankkia, näyteruuduista päätellen. Törni-jutun kuvitukselle en niin lämmennyt, tässä on valaistuksen ja tilan tuntua.
Miten muuten on, onko korkkareissa painoteknisiä rajoituksia, kun niissä harvemmin törmää kovin hienoviivaiseen piiperrykseen?
-
Sunnarborgin kuvitus on tosiaan oikein maukasta Valkoisessa kuolemassa. Aavistuksen parempi paperi olisi tehnyt siitä vielä paremman.
Miten muuten on, onko korkkareissa painoteknisiä rajoituksia, kun niissä harvemmin törmää kovin hienoviivaiseen piiperrykseen?
Luulisin, että syynä on juurikin se. Korkkarithan ovat kioskisarjakuvaa puhtaimmillaan ja varsinkin muinaisina vuosina niitä painettiin aika kehnoillekin papereille. Siinä sitten hienommat viivat karisivat painossa pois, jos niitä edes olikaan.
-
Asiahan ei varmaan ole vielä ajankohtainen, mutta onkohan Revontuli jossain vaiheessa tuomassa lisää sarjakuvaa harrastajien iloksi. Kirjavälitys tapansa mukaan hivenen epäselvä aiheesta. Hra.Vitikainen saattaisi tietää odotuksen pituuden?
-
Asiahan ei varmaan ole vielä ajankohtainen, mutta onkohan Revontuli jossain vaiheessa tuomassa lisää sarjakuvaa harrastajien iloksi. Kirjavälitys tapansa mukaan hivenen epäselvä aiheesta. Hra.Vitikainen saattaisi tietää odotuksen pituuden?
En tiedä vielä, mutta ilmoittelen. Lisää on kyllä tulossa.
-
Vanha kärsimätön jäärä nostaa päätään.
Haluamatta mennä liikesalaisuuksien utelun puolelle, tiedustelisin silti mikä oli ensimmäisen kahden albumin menekki?
Mututuntumana siis. Revontulen ottama riski kai kuitenkin kannatti?
Oletan että seuraavat mahdolliset osat ilmestynevät aikaisintaan loppuvuonna?
-
Vanha kärsimätön jäärä nostaa päätään.
Haluamatta mennä liikesalaisuuksien utelun puolelle, tiedustelisin silti mikä oli ensimmäisen kahden albumin menekki?
Mututuntumana siis. Revontulen ottama riski kai kuitenkin kannatti?
Oletan että seuraavat mahdolliset osat ilmestynevät aikaisintaan loppuvuonna?
Kun en saa tarkkaa lukua paljastaa, niin sanotaan että kyllä se kuulemma kannatti. Seuraavat ovat siis työn alla ja ilmestynevät loppuvuonna, Rautakirjan levitykseen kuten edellisetkin. Todennäköisesti kirjamessut on tarkempi ajankohta.
Kyllä sattui hyvät kelit piirtää talvisotaa.
-
Seuraavat ovat siis työn alla ja ilmestynevät loppuvuonna, Rautakirjan levitykseen kuten edellisetkin. Todennäköisesti kirjamessut on tarkempi ajankohta.
Kyllä sattui hyvät kelit piirtää talvisotaa.
Seuraavat. No hyvä, oppinut arvaus olisi Törnin tarinan jatko ja Marokon kauhu, mutta mielenkiinnolla odotamme.
Näitä sotakuvauksia olen saanut muutaman naisihmisenkin lukemaan ja kehujakin on tullut.
Ei mitään sota-intoilevaa suitsutusta sisällöltään. Mieleenkiintoinen empiirinen markkinointitutkimustulos on että Häyhän tarina saavutti suuremman suosion kauniimman sukupuolen riveissä. Kokonaisvaltaisemman ja hallitumman kuvauksensa ansiosta.
Liekö Törnin äijämaine tai ensimmäinen luku-tyyppisyys vaikuttanut.
-
Mieleenkiintoinen empiirinen markkinointitutkimustulos on että Häyhän tarina saavutti suuremman suosion kauniimman sukupuolen riveissä. Kokonaisvaltaisemman ja hallitumman kuvauksensa ansiosta.
Liekö Törnin äijämaine tai ensimmäinen luku-tyyppisyys vaikuttanut.
Tai se että Häyhä-albumi on parempi kuin Törni. Vai eikö sinusta?
-
Tai se että Häyhä-albumi on parempi kuin Törni. Vai eikö sinusta?
Lähestyvät samaa aihetta eri tavoin. Häyhä ja Törni olivat kovin erilaisia henkilöinä. Siksi albumitkin erilaisia.
Nyt Häyhä johtaa, palaan vertailuasiaan luettuani Törnin kaikki kolme osaa.
-
Kirjavälityksen mukaan 01.10.2006 reaalisesti noin 3. päivä ilmestyy Törnin jatko Purppurasydän.
Ja koska molemmat albumit ovat myyneet melko mukavasti vaikuttaa siltä että lisääkin on tulossa.
Tosin mitä ilmeisimmin ensi vuoden puolella.
Tuntemattoman sotilaan tunnetuimman sotilaan tuntematon tarina.
-
Onko kellään näköhavaintoja Törnistä?
Itse olen Tampereelta yrittänyt tsiigailla vaan en ole saanut jyvälle. Noh, ei liene vaarallista. Sitkeä väijyminen on yleensä tuottanut parhaan tuloksen.
-
Onko kellään näköhavaintoja Törnistä?
Turkuun on saapunut.
Purppurasydämen myötä Törnin tarina saavuttaa täydellisemmin melankolisen tragedian mittasuhteet.
Monelle vieläkin vain militaristista uhoa ja väkivaltaista äijäilyä.
Mutta varsinkin Purppuransydämen lopun myötä...
No sanotaan näin en olisi uskonut hra vitikaisesta löytyvän moista runollisuutta.
Alun perin vähän vierastin Tuppuraisen tyyliä, tuntui liian pelkistetyltä.
Nyt ratkaisu toimii. Saaden aikaan jopa samaistumista edesauttavaa toimintoa piirosjäljen realismiin taipuvan yksinkertaisuuden kautta.
-
Saaden aikaan jopa samaistumista edesauttavaa toimintoa piirosjäljen realismiin taipuvan yksinkertaisuuden kautta.
Snif. Curtvilelle Nobeli koska aamun Hesarin mukaan on sydäntäsärkevän runoilijan vuoro tänään
-
Varkauden kirjastolla "Tarinoiden Taulumäki" -tapahtumassa oli mukavaa, kvaakkilaisia vain hiukan vähemmän kuin esim Hesan sarjistapaamisissa.
Mutta laitetaanpa tämä http://www.suomenrohkeinritari.fi/ osoite niille joita asia kiinnostaa ja niiden harmiksi joita moinen harmittaa. Käykää äänestämässä tai edes arvatkaa kuka Mannerheim-ristin ritareista johtaa äänestystä?
-
Mutta laitetaanpa tämä http://www.suomenrohkeinritari.fi/ osoite niille joita asia kiinnostaa ja niiden harmiksi joita moinen harmittaa. Käykää äänestämässä tai edes arvatkaa kuka Mannerheim-ristin ritareista johtaa äänestystä?
No, Törnin Lara sitten voitti sen äänestyksen.
http://markus.tuppurainen.name/comics.htm (http://markus.tuppurainen.name/comics.htm) tuossa olisi Maken sivustolla nähtävissä pari valikoitua sivua ekasta Törnistä, Sarjis 2004 -kilpailutyö, Napalmia ja ennenjulkaisemattomia Törnisivuja. Siis työnäytesivuja, jos Törnistä olisi tullut Korkkarisankari. Eka sivu ja toiseksi viimeinen sivu, välissä Törni olisi mustellut läpi elämänsä, viimeisellä ratsastanut auringonlaskuun. Tai sitten ei.
-
ja ennenjulkaisemattomia Törnisivuja. Siis työnäytesivuja, jos Törnistä olisi tullut Korkkarisankari. Eka sivu ja toiseksi viimeinen sivu, välissä Törni olisi mustellut läpi elämänsä, viimeisellä ratsastanut auringonlaskuun. Tai sitten ei.
Niin. Kiitos DVDekstroista.
Upeaa piirrosjälkeä ja iskevää menoa, mutta valittu tie oli parempi.
Tosin noin aloitettuna olisi saattanut olla vielä myyvempi.
Nyt ei mies, kykyineen ja vikoineen, peittynyt hurmeen alle. Eli oli enemmän kuin vain korkkarisankari nro 58.
Ikävintä on se että moni jätti Törnin hyllyyn omien ennnakkoasenteidensa takia.
Ei ole militaristista propangandaa, eikä hehkuta sodan lumoa. Lipeäminen sille tielle olisi ollut helppoa.
-
työnäytesivuja, jos Törnistä olisi tullut Korkkarisankari. Eka sivu ja toiseksi viimeinen sivu, välissä Törni olisi mustellut läpi elämänsä, viimeisellä ratsastanut auringonlaskuun. Tai sitten ei.
Minäkin olen hypistellyt noita komeita näytesivuja monesti sen jälkeen, kun sain ne arvon Törni-taiteilijoilta korkkaritäkyiksi. Perhana, että kiehtoo edelleen ajatus siitä, minkälainen fiktio henkiin jääneen Larryn edesottamuksista olisi syntynyt muisteloiden rinnalle.
Mutta olen samaa mieltä siitä, että hyvinhän tässä kävi. Korkeajännitys jäi melskaamaan fiktioidensa kanssa ja arvonsa tunteville tositarinoille löytyi oma toimiva väylänsä.
Jokohan Marokon kauhua tai Pylkkään poikaa ruvetaan odottelemaan?
-
Ikävintä on se että moni jätti Törnin hyllyyn omien ennnakkoasenteidensa takia.
Ei ole militaristista propangandaa, eikä hehkuta sodan lumoa. Lipeäminen sille tielle olisi ollut helppoa.
Joo, olen kuullut samanlaisia ennakkoasenteellisia lausuntoja. Hassua että osa samoista ihmisistä pitää coolina että joku kersantti Napalm teloo vihollisiaan kuoliaaksi.
Pylkäs ja Kauhu on kyllä kirjoitettu kertaalleen, eka on kuvittajalla odottamassa että se aloittaa, ja Kauhua pitää vielä muokata. Jos Seppo Porvalin alkuteos on tuttu, niin sen henki tarttui mukaan hiukan liikaa synkkyyttä ja katkeruutta, pitää aavistuksen verran viilata ettei kaikki lukijat masennu ja viillä ranteita auki. Mutta vain aavistuksen verran, Kauhu oli hiukan ronskimpi kaveri kuin Hollywood-sankarin tyyppinen Törni.
-
http://markus.tuppurainen.name/images/IM2.gif
Rutto tuo tyyli on kyllä niin pal komeampi kuin lopulliseen teokseen päätynyt. Piirroksellisesti siis tietenkin. Uh, harmittaa että tuota ei lisää ole. Juuri Törnille sopivaa seikkailullista kuvitusta. Korkkarit rules.
-
Täydellisessä maailmassa albumin piirtämisellä eläisi ja sivun tekemiseen voisi käyttää työpäivän verran aikaa. Tässä lähes täydellisessä joutuu käymään päivät töissä ja piirtää voi vasta iltasella perhe-elämän ja parisuhteen ohella :)
Triviaa: Kummassakin Törnissä on muuten yksi vaimon piirtämä sivu!
-
http://www.skyry.net/y_tilastot_bestsellerit06.htm
Etsi "Myydyimmät kotimaiset sarjakuvakirjat vuonna 2006"
-
..."Myydyimmät kotimaiset sarjakuvakirjat vuonna 2006"
Kvaakkilaiset neliriviin järjesty ja laulua, 1 - 2 - 3:
PAALJON ONNNEEAA VAAAAN, PAALJON OONNEEAA VAAAN..."
Tilastot eivät valehtele:
Revontulen sotasankarisarjikset ovat listalla sijoilla 3, 4 ja 7, yhteensä myyty yli 20 000 kappaletta.
Vähän hienoa.
-
Onkos Marian koodin myyntiluvuista tietoa?
Kuten listalta näkyy, ei päässyt listalle eli alle 1600. Olemme varmaan liian huonoja. Meitä onkin rakentavasti neuvottu tekemään "myyvempää". Mutta se ei kuulu tähän.
Takaisin topicin suuntaan: Odotamme Marokon Kauhun seikkailuja. Piirtäjä töihin ja sarjista kehiin! Vipinää!
-
Takaisin topicin suuntaan: Odotamme Marokon Kauhun seikkailuja. Piirtäjä töihin ja sarjista kehiin! Vipinää!
OK, potkitaan!
-
Threadin otsikkoa pitää varmaan muokata jossain vaiheessa tätä vuotta kun uudet sarjat valmistuvat :)
Tiedustelen tätä kautta josko keskuudestamme löytyisi joku Karjalan murteen taitaja. Tosielämän sankari Viljam "Rokka" Pylkkään repliikit vaatisivat Suomi-Karjala käännöskonetta.
Kiinnostuitko? Ota yhteyttä sähköpostitse!
-
... repliikit vaatisivat Suomi-Karjala käännöskonetta.
Oha meil Kvaakis noit lappeelaisii ainakii, mut ko mie oon kuult et Kannaksel ois haastettu viel jotenki erilaisee tapaa.
-
Ihan varovaisena tiedusteluna onkohan Pylkäksestä tai Marokon kauhusta minkään valtakunnan suuntaa antavaa aikataulua?
Helsingin kirjamaessut ja heti perään siintävä isänpäivä olisi jokaisen kustantajan kirjanpitäjän toive.
Kirjavälitys on tavalliseen tapaansa hiljainen.
-
Ihan varovaisena tiedusteluna onkohan Pylkäksestä tai Marokon kauhusta minkään valtakunnan suuntaa antavaa aikataulua?
Helsingin kirjamaessut ja heti perään siintävä isänpäivä olisi jokaisen kustantajan kirjanpitäjän toive.
Kirjavälitys on tavalliseen tapaansa hiljainen.
Lisätietoja aikatauluista tulossa ihan kohtapuoleen....
mutta sen voin sanoa että joitakin repliikkejä on tarkastettu vielä entisellä legioonalaisella ja karjalan murteen tarkastus on menossa.
-
Revontulen sotasarjakuvat? Olisko liian simppeli. Kun taas osa varmaan suhtautuu siihen Legendat-sarjan nimeen sanotaanko voimakkaasti.
-
Kauhu painossa.
Lämpimäisiä odotellessa...
-
1.10 pitäisi ilmestyä Marokon Kauhu, Aarne Juutilaisen elämänkerta.
Sen sijaan Tuntemattoman Rokka, Viljam Pylkäs siirtyi mahdollisesti ensi vuodelle.
-
1.10 pitäisi ilmestyä Marokon Kauhu, Aarne Juutilaisen elämänkerta.
Sen sijaan Tuntemattoman Rokka, Viljam Pylkäs siirtyi mahdollisesti ensi vuodelle.
Minkä lisäksi Marokon kauhu ilmestyy vasta 15.10.
mutta keskustelun perusteella hyvää kannattaa odottaa, eritoten koska ei lopu sodan loppuessa.
-
Ja hämmentävästi löytyi jo Turun kirjamessuilta.
Onnistunut kertomus muutoin mutta ihmettelen piirtäjävalintaa. Samuli Lahtisen viiva on omaan silmään jäykähköä ja kiireisen näköistä.
Ei Juutilaisen elämää millään herkällä viivalla nyt kerrottua saisikaan mutta kun miettiimiltä tämä olisi vaikka esimerkiksi Tuppuraisen käsissä näyttänyt...
Mutta pisteet kotiin.
Henkilökohtaisiin suosikkeihin lukeutuu rikollisten tulo rintamalle: "Mistäs iloinen poika istui?" "Murhasta..." " Ka, siustahan mie teen joukkueenjohtajan kun oot jo alan miehiä."
-
On kuulemma jo saatavilla ainakin Vantaan R-kioskeilla. Itse en ole vielä nähnyt valmista tuotetta.
-
Täytyy kyllä myös itse pettymykseksi todeta että Marokon kauhu olisi ansainnut kertakaikkiaan varmemman piirtäjän. Pisti oikein vihaksi kun tarttui teokseen.
Nyt täytyy miettiä ostaako. Kaksi edellistä Legendat sarjan osaa olivat mainiota viihdettä kelpo kuvituksella mutta nyt en välttämättä haluaisi ostoksellani tukea tuota luokatonta piirtäjää.
Johonkin Supermosuri Sami Seikkailija Afrika Korpsin kimpussa tarinaan tuo kuvitus oli parodisen luonteensa takia toki toiminut joten ehkä luokaton on liian jyrkkä sana. Huanoo kuitenkii.
-
Kyllä oli Marokon Kauhu sarjakuvana aikas rujoa juu. Tuli mieleen ne "Shokki sarjat" (http://users.tkk.fi/~rauta/scifi/shokkisarjat.html) iloisen 1970-luvun alusta.
Vieläpä isompi julkaisukoko kuin aiemmin - ei sopinut kyllä yhtään näin "akustiseen" grafiikkaan. Eikä kuvissa ole juuri minkäänlaisia taustojakaan.
-
Miten sen sanoisi kiltisti: yläasteen kuviksessa tulisi 8 1/2 arvosanaksi (tämä ei ole vitsi).
Kun Revontuli analysoi myyntilukuja, niin pyytäisin, että vähentävät yhden kappaleen myydyistä. Ostin siis omani, mutta vain koska a) ostin myös aiemmat ja pidin niistä b) vaarini kertoi tarinoita tuosta tyypistä c) aihe kiinnostaa. Mutta virtuaalisesti en siis ostanut tätä teosta.
On jotenkin käsittämätöntä, että kustantajalla ei tunnu olevan minkäänlaista laadun tarkkailua, vaikka sarja myy miljoonia ja taas miljoonia kappaleita. Ajatellaanko siellä, että tämä on puhtaasti kirjan jatke ja pyritään pelkästään minimoimaan kustannukset ja lypsetään kaikki liikkuvat fyrkat pois? Itse en ole lukenut näitä kirjoja, vaan niiden pohjalta tehtyjä sarjiksia vain. Toivoisinkin, että minua kunnioitettaisiin ja kohdeltaisiin tasavertaisesti kirjan ostajiin verrattuna.
-
Kyllä oli Marokon Kauhu sarjakuvana aikas rujoa juu. Tuli mieleen ne "Shokki sarjat" (http://users.tkk.fi/~rauta/scifi/shokkisarjat.html) iloisen 1970-luvun alusta.
Hassua, ihan sama tuli mieleen K-Marketin lehtihyllyllä. Noita Shokki sarjoja oli ennen divarit täynnä. Suomessa on siis syntynyt uusi Shokki-koulukunta, joka jatkaa kotimaisen seikkailusarjakuvan perinteitä vuosikymmenestä toiseen...
-
Oisko tekijälle annettu liian tyly aikataulu?
-
Saamaa kuoroa. Ei sopinut kuvitus tähän lehteen sitten millään lailla.
Ehkä kiirettä, mutta itse tyrmäisin kyllä koko kuvitustyylin.
Tarina totuttua tasoa, mielenkiintoinen jos aihe kiinnostaa.
Kuten ennenkin, kolme kertaa isommalla sivumäärällä tai raa'alla rajauksella olisi saanut vähemmän hätäisen kokonaisuuden. Mutta eipä kai olisi kustantaja kumpaakaan hyväksynyt.
-
Oli kyllä melkoisen kömpelö toteutus tässä Marokon kauhussa. Kun ottaa huomioon, kuinka hyvin ovat aikaisemmat osat ilmeisemmin myyneet, on vaikea ymmärtää, miten tällainen sotku on päässyt läpi. Ei todellakaan tehnyt mieli ostaa enkä usko, että kirjastostakaan tulee lainattua.
-
Pakko sanoa, että joo. Harmillista.
Mitenkäs mä kuvittelin Samuli Lahtisen joskus aiemmin piirtäneen koko lailla skarpimmin? Vai mahdanko sittenkin sotkea johonkuhun toiseen piirtäjään... tai sitten kävi niin kuin Jarla epäili, että aikataulut kusivat ja niin sitten työn jälkikin. Herrammakiesus, kai Revontulella sentään edes välitetään?
Kustantajille tiedoksi: Jos sarjakuvaa tehdään oman toimen ohella (kuten kuvittelen ymmärtäneeni), aikataulua ei saa asettaa samanlaiseksi kuin jos oltaisiin kokopäiväpiirustustöissä.
-
Minä luin Marokon kauhun eilen läpi ja huh huh... Muutamia klassikoiksi muodostuvia ruutuja mutta vääristä syistä. Käsis oli ihan perushyvä mutta vähän kiirehän siinäkin tuli.
Edelleen Simo Häyhä -alppari on kirkkaasti näistä paras.
-
Kyllä on ala-arvoisin sarjakuva pitkään aikaan, todella törkeää piirrosjälkeä, ihan kuin joku ala-asteen vesseli olisi piirtänyt tuon välitunnilla, tämä on yksi syy miksi nykysuomalainen sarjakuva ei iske meikään, monet sarjikset on huolimattomasti tehty, toinen seikka on tietty ns. taidesarjakuvissa pakkopullana oleva kikkaileva piirrosjälki.
Toki on hyviäkin piirtäjiä mm. Juba, Tarmo Koivisto jne.....
-
Kyllä on ala-arvoisin sarjakuva pitkään aikaan, todella törkeää piirrosjälkeä, ihan kuin joku ala-asteen vesseli olisi piirtänyt tuon välitunnilla, tämä on yksi syy miksi nykysuomalainen sarjakuva ei iske meikään, monet sarjikset on huolimattomasti tehty, toinen seikka on tietty ns. taidesarjakuvissa pakkopullana oleva kikkaileva piirrosjälki.
Juu, ulkomaillahan ei huonoa piirrosjälkeä tai kikkailua esiinny koskaan...
-
Legendat jatkui.
SS Wiking suomalaisesta "panttipataljoonasta".
Itse arveluttaa hieman koska Marko Tiainen ei oikein vakuuta.
-
Kansi näyttää hiukkasen tökeröltä, blurraus antaa halvan ja nopeasti tehdyn kuvan.
Tiaisen Verinen hanki ei kyllä vakuuttanut mutta pitääpä katsoa onko tässä potentiaalia, aiheesta kun riittäisi vaikka ja mihin.
-
Legendat jatkui.
SS Wiking suomalaisesta "panttipataljoonasta".
Itse arveluttaa hieman koska Marko Tiainen ei oikein vakuuta.
Revontulisarjisten saatavuus on huippua, hain just omani lähikaupasta. Kyllä tämä oli aikaisempien Marko Tiaisen sarjakuvien jälkeen positiivinen yllätys. Jäykkä ruutujako on antanut tilaa 70-luvun brittisarjakuvia muistuttaville lennokkaille sivusommitelmille. Tiaista vaivannut dialogiripuli on nyt paremmin hallinnassa, vain pari kertaa sanottava ei meinaa mahtua puhekuplastoon.
Marko Tiaisen piirtäjän taidot ovat kehittyneet eri saroilla eri tahtiin: kasvot ja ihmisruumiit ovat paikka paikoin jo hienoja, vanhojen Korkeajännityssarjojen ammattipiirtäjien tyyliin. Monia sotasarjakuvia vaivaava henkilöiden yhdennäköisyys on yhä ongelma, mutta aiempaa vähemmän. Rakennukset ja lentokoneet ovat heikommin hanskassa, mutta eiköhän tuo tuosta, harjoittelulla.
Tarina etenee mukavasti, etenkin alkupuolella. Keskivaiheilla, tositohinan alkaessa, homma vähän karkaa käsistä. Taistelukohtauksissa vapaa ruutujako muuttuu pahimmillaan täydeksi sekasotkuksi, pikkukuvien seassa olevat pienet opastenuolet eivät juuri auta. Loppua kohti taistelukuvauksetkin jämäköityvät. Mutta lopulta jää vähän tyhjä olo: sitä on tutustunut hahmoihin, ja sitten seurannut heitä parin verisen taistelun läpi. Ei se ole vielä kummoinen tarina. Silti, Marko Tiainen on selvästi paneutunut asiaansa ja ehdottomasti kehittynyt sarjakuvantekijänä.
-
Vieläkö Vitikaisen pajasta on tulossa Revontuli-sarjiksia?
-
Todellakin, saatavuus on huippuluokkaa. Lähi-ärrällä oli aikamoinen pino tätä jo hyllyssä.
Marokon Kauhuun verrattuna tämä on todella hyvä, mutta eipä tämäkään ihan ongelmitta selviä. Selvää parannusta toki Tiaisen tyylissä on, rujon karheaa kuvitusta ja sopii aiheeseen kuin nenä päähän. Hiukan klaustrofobia meinasi kuitenkin lukiessa iskeä, sen verta pieneen tilaan oli koetettu ahtaa juttuja. Jollekulle olisi voinut edes parran lisätä, olisi auttanut tunnistamisessa. Taisteluissa oli brutaalia meininkiä ajoittaisesta ruutuahtaudesta huolimatta, ei turhaa kaunistelua.
Loppui kyllä aika kylmästi, juuri kun tosiaan alkoi päästä sisälle. Unelmajuttu olisi jos nämä olisi ainakin sen 30-40 sivua pitempiä, pystyisi varmasti saamaan parempia juonirakenteitakin aikaan eikä tarvitsisi kasata yhteen sivuun niin kauheasti kamaa.
-
Wiking tuli tänään puun takaa vastaan kaupassa ja koska sisäsivujen kuvitus näytti sangen toimivalta niin ostin ja sain jo lukaistuakin.
Pelitti sangen hyvin joskin joissain kohdissa on hieman liikaa toimintaa panelittomissa kohdissa jolloin tarinan seuraaminen oli paikoin hieman hankalaa. Hahmoja on myös todella vaikea erottaa toisistaan.
Teksti olisi myös paikoittain hieman sekavaa eli toimittajalle keppiä.
Varmaan yksi kässäyskierros lisää olisi petrannut tätä paljon, mutta toimi nytkin paljon paremmin kuin pelkäsin. Teknisesti ollaan ihan toisella tasolla kuin vaikkapa Häyhä -alpussa.
-
Teknisesti ollaan ihan toisella tasolla kuin vaikkapa Häyhä -alpussa.
Oletan että sekoitat Marokon sankariin. Jos et, niin en ymmärrä - minusta Simo Häyhä -alppari on tähänastisista selvästi paras.
-
Minustakin Häyhä vie potin. Tiaisen tyylissä on ehkä enemmän detaileja mutta Sunnarborgin selkeämpi ja vahva mv-kontrasti miellyttää paljon enemmän.
Ja albumissa riitti komeita ruutuja, esimerkiksi tämä kaikessa julmuudessaan.
http://www.kvaak.fi/images/articles/13122005171335-2.jpg
-
Marokon kauhu oli tosiaan piirrosjäljeltään niin hirveää, etten aluksi voinut uskoa. Tuli mieleen, että eikö näin pienessä maassa tosiaan oo piirtäjiä, ja että kaikennäköstä sitä näköjään pystyykin julkaisemaan.
Tiaisen jutuista olen tykännyt aikaisemminkin, etenknin Stalingrad-tarina oli helvetin hieno. Miehen karmean tavan piirtää kansia näki citymarketissa jo pitkälle, onneksi "varsinainen" on omintakeista ja oikein hyvännäköstä.
Tiaisella on aina karunnäkösiä ja muutenkin tosi karuja hahmoja, mutta ei se mikään ongelma ole, pikemminkin hauska tavaramerkki. Vihko tuntui jo käteen ottaessa ohuelta, ja loppu tuli kulman takaa, yllättäen. Ei siinä oikeen tarinantuntua jäänyt, tosiaan henkilöhahmoihin tuli tutustuttua ja nyt jäi venaamaan, että missäs se tarina sitten.
Taistelukohtausten superruudut olivat vähän epäselviä, mutta kyllä mä niistä selvää sain. Enemmänkin nostaisin hattua sille, että joku on viitsinyt ja osannut tehdä paljon pidemmän ja tarkemman kuvauksen noinniinku todellisesta tappelemisesta. Vastaavaa ei heti tule mieleen. Vielä kun jossain näkis (sarjakuvassa, tai vaikka leffassa) kuvattavan ryhmän yhteistoimintaa ja sakemannien konekiväärivetoista taktiikkaa taistelussa, niin johan olis..
Parhaiten Tiaisen setti loistaa muista lengendoista erillään juuri sillä, mikä laittoi mut ihmettelemään, että kuin ne tälläsellä antoivat sarjan rikkoa - kyseessä ei ole henkilökultin paisuttelua vaan historian kertomista samaan tapaan, miten mun äidilleni alakoulussa opetettiin - fiktiivinen tarina, joka kuvailee mahdollisimman tarkasti autenttista ympäristöään. Aikaisempi kuva Legendat-sarjasta oli pikkasen korni ja populistinen, mutta tämä korvaa. Aikaisemmat Legendat ostin, koska sellaista kotimaista (tai ulkomaistakin) sarjakuvaa, joka mua kiinnostaa, ei muutenkaan ole hirveämmin saatavilla. Legendojen uusimmissa ei ees harvittanut, että eikö kukaan muu näitä tekis.
-
Vieläkö Vitikaisen pajasta on tulossa Revontuli-sarjiksia?
Kyllä meiltä vielä jotakin uuttakin pukkaa...
-
Oletan että sekoitat Marokon sankariin. Jos et, niin en ymmärrä - minusta Simo Häyhä -alppari on tähänastisista selvästi paras.
Markokon kauhua en omaa joten siihen en voi sekoittaa.
Kaivettuani aiemmat omaamani osat sanottakoon että Häyhä ei ollut niin heikko kuin muistin (toisin kuin eka Törni), mutta kyllä tämä Wiking toimii parhaiten. YMMV
-
Kyllä meiltä vielä jotakin uuttakin pukkaa...
Revontulen kirjoista sarjakuvaksi hyvin kääntynee ainakin pst-mies Eero Seppäsen ja "Rokan" eli Viljam Pylkkään tarinat. Miksei toki hävittäjä-ässä Hasse Windinkin kokemukset.
-
luin uuden ss-wiking sarjakuvan kun pikkuveljeni sen osti ja pidin piirosjäljestä ja tarinasta.en ole itse mikään vakituinen harrastaja vaan luen jos eteen tulee jotain josta olen kuullut kehuja.suosittelen tätä!
-
Kansi näyttää hiukkasen tökeröltä, blurraus antaa halvan ja nopeasti tehdyn kuvan.
Kansi lienee kuitenkin tehty ihan ruiskulla perinteisesti maalaten. Tuollainen ruiskumaalaaminen ei oikein toimi kun mitään sapluunoita ei ole käytetty vaan kaikki on tasaisen pehmeätä suttua.
Sisällä jälki on välistä asiallisen jämäkkää mutta mitä pienemmäksi mennään sitä suttuisempaa jälkeä esiintyy. Minä en tunnistanut henkilöitä toisistaan sitten millään. Kaikilla oli samanlaiset naamat. Alun häiskillä oli erilaiset hiukset mutta kun uniformut laitetaan päälle niin sekin vähä katoaa.
Tarina on suhteellisen olematon ja kun se tavallaan tuntuu lähtevän käyntiin, niin se sitten loppuukin. Kerronnallista aikaa käytetään kauheasti jahkaamiseen asioissa, joilla ei ole kauheasti merkitystä kuten mietintään, lähdetäänkö sotapoliisin matkaan vai ei.
Toiminnankuvaus on toisinaan varsin reipasta ja tekijän innostuksen huomaa. Asioita on mietitty ja rekvisiitta on hallussa. Harmi vain että tarinaan ei ole panostettu ja sellainen viimeinen rutistus puuttuu piirroksesta.
-
Mukava yllätys tämä SS sarjis, hyvin piirretty ja tarinan eteen oli nähty vaivaa, harvemmin pääsee kehumaan kotimaista sarjakuvaa, mutta nyt toimii!
Tarina on tietty tuttu sotahistoriansa lukeneille, joten ei siitä enempää ettei tuu spoileria.
Lehden kokokin on ihan jees, ei ole mikään taskukirjakoko vaan albumikokoa.
-
Alkuviikosta huomasin kipareilla tuoreimman Legendat -sarjan sarjakuvan Panttipataljoona.
Tiaisen jälki on totuttua mutta itsellä särähtivät tietyt sävytykset Tscikolan taistelussa ja ennen muuta venäjäpolo eli suomenkielen kirjoittaminen kyrillisillä.
Mutta ei tietenkään kuten kirjaimet ovat vaan sillai kraaffisesti.
-
Kannaksen murhamies -sarjakuvapokkari oli K-Marketin lehtihyllyssä.
Marko Tiainen
http://www.revontuli.net/kirjat/POK_murhamies.htm
Kannaksen murhamies - Etsivä takana, vihollinen edessä
30.11 1939, Helsinki. Poliisin etsimä oikeistolaisten murhamies ja muiluttaja Lauri Repo kavalletaan, kun sattuma puuttuu peliin. Venäläiset pommittavat kaupunkia ja hän pääsee pakenemaan poliisien käsistä. Väärän henkilöllisyyden turvin Repo päätyy Karjalan kannakselle, samalle rintamalle kulkeutuu myös hänet pidättänyt komisario Takala. Revolla on tukala tilanne - takana komisario Takala ja edessä vihollinen.
Sarjakuvapiirtäjä Marko Tiainen on ansioitunut sotasarjakuvien tekijä, hän on myös perehtynyt sotahistoriallisiin tapahtumiin ja käsikirjoittaa sarjakuva-albuminsa itse.
-
"Oikeistolaisten murhamies" ja "muiluttaja" samassa persoonassa? Tuossa taitaa olla jonkin sortin kirjoitus- tai ajatusvirhe. Tai ainakaan minä en osaa yhdistää muiluttajia oikeistolaisten murhaamiseen. Takakansitekstejä ei ilmeisesti aina kirjoiteta penaalin terävimmällä kynällä.
Päh, olenhan minä tuon jutun lukenutkin näin tarkemmin mietittynä. Eikös kyseessä ole Revon tulta Kannaksella uudelleenjulkaistuna? Vuosia sitten lukemani teos ei mykistänyt piirrokseltaan eikä muissakaan suhteissa, mutta olihan tuo sotatarinaksi mukavan omaperäinen. Rikollinen ja poliisi jallittavat toisiaan juoksuhaudassa, vaikka vihollistakin vastaan pitää tapella. Sääli vaan etten loppupeleissä osaa samaistua fasistiseen murhaajaan päähenkilönä, vaikken tällaisissa jutuissa olekaan moralisti ihan pahimmasta päästä.
-
Mummielestä Tiaisen isoleukaiset mehistelijäpahispäähahmot ovat aika hauskoja. Pitää ottaa huumorilla. Murhamies taitaa tossa olla työnimike.
-
"Oikeistolaisten murhamies" ja "muiluttaja" samassa persoonassa?
Oikeistolaisten murhamies on siis oikeistolaisten hommissa, muiluttelee sitten siinä sivussa.
-
Jaa, no voi sen tietty noinkin ymmärtää...mutta asian olisi voinut ilmaista yksiselitteisemminkin. Tämä riittäköön tästä.
Mä en vaan osaa ottaa lähihistoriallista sotasarjakuvaa huumorilla, sen verran vakavia asioita niissä käsitellään. Tästä syystä vihaan Korkeajännitystä. Tiaisen sotajutuissa on hyvää juuri niiden tiukka ja tosikkomainen asiallisuus. Stalingrad-albbu on jäänyt parhaiten mieleen, ennen kaikkea raakaa rintamakuvausta ja vakoiludraamaa yhdistävän juonensa ansiosta.
-
Onko kauemman historian raa'at asiat sitten vähemmän vakavia, tai tekeekö ihmisestä ylipäätään pahan, jos repii huumoria synkistä asioista? Nykykorkkaritarinat eivät munmielestäni ole niinkään humoristisia kuin ihan vaan huonoja. Niitä tuskin tarttee vihata siitä syystä, että ne eivät suhtaudu vakavaan asiaan vakavasti. Sota teemana kiinnostaa, ja jos sitä pitää jotenkin luonnottomana tai yllätyksellisenä, kantsii hetki lukea historiaa ja miettiä uusiksi. Se, että joku tekee fiktiota aiheesta liukuhihnatyönä, on ihan luonnollista.
Mummielestä se, että Tiaisen sarjakuvissa on päähenkilönä aina selkeesti romantisoidun vittumaisia ihmisiä, on huvittavaa - ehkä just siks, että joko se kertoo jotain taiteilijasta tai sitten tämän erinomaisen hyvästä ironiantaidosta. Tai ehkä vaan siks, että hahmo on aina sama ja tavallaan tosi pitkälle karikoitu. Sinänsä hahmovalinta on aika taitava, voisin kuvitella, että moni sotimisesta ammatin ottanut löytää noista hahmoista just sopivasti samaistuttavaa.
Oikeastaan mä oon aika varma että myytillisiin alkuhahmoihin pitäis ehdottomasti aina muistaa lisätä sotilas, joka ei tule toimeen rauhan aikana, ja sodassakin, joka on hahmon luonnollinen elementti, ongelmaa tulee hierarkiaan sopeutumisesta. Näistä on tehty tutkimuksiakin, 2-3% miespuolisesta väestöstä kuuluu kuulemma tähän porukkaan. Jos sotia ei satu olemaan tarjolla, tää porukka joutuu tosi helposti kaikenlaisiin hankaluuksiin noin muuten.
-
Heh. Valtterin kommentti oli oikeasti fiksu eikä mulla ole tarvetta jatkaa tästä melko toissijaisesta asiasta tämän enempää. Kehotus lukea lisää historiaa on yleensä hyvä; tässä tapauksessa tosin huti siinä mielessä että paska leipätyöni on historian lukeminen ja kirjoittaminen. Huumorintaju mulla on muuten vaan huono. Tosikkoa ei voi eheyttää huuliveikoksi.
Oot muuten Valtteri kova jätkä piirtämään - mutta eikös sillä Lindemannilla ole vähän epäsotilaallinen hiusmalli Kolmannen valtakunnan armeijaan? :P
-
Joo, mä tossa kirjoittaessa rupesin miettimään, että vittu, yritänkö nyt taas vaihteeks tapella. Ei siinä oikeestaan muuta kuin se, että ammatin puolesta tulee välillä kirskuteltua hampaita, kun joku jengi syyttää siitä, että raskaiden asioiden käsittely keveellä otteella tois jotenkin lisää pahaa maailmaan... Vissiin annetaan kaikkien kukkien kukkia, toiset voi olla tykkäämättä ja toiset nauraa :)
(Sakemanneilla oli vissiin ohjesäännön puolesta sama sääntö kuin suomalaisilla, ei korvien yli..)
-
Selailin kaupassa tuota pokkaria. En jaksa ymmärtää miten graafikko päästää kerta toisensa jälkeen noin karmean näköistä mössöä rasterimössöä käsistään. Tämä oli ehkä kauheimman näköinen tuotos sitten ekan albumin Taipaleenjoen tulihelvetin.
Ottamatta sen enempää kantaa itse tarinoihin.
-
Lukaisin tuossa juuri Tehtävän Stalingradissa.
Kummastutti lopussa ollut uusinta sivusta 73/74 joka varmaan on vaan ylimäärisenä kappeleeseeni tullut lajitteluvirhe tms.
Mutta varmistellaan nyt kuitenkin että onko sivu 144 oikeasti viimeinen?
(ainakin kvaakin arvostelun mukaan alppu on 144 sivuinen)
-
Viljam Pylkkäästä kertova seuraava alppari on saanut julkaisupäivän lehtikioskeille. Ilmestymispäivä on 4.10.2011.
-
Tuntematon Rokka alias Viljam Pylkäs on kioskeilla. Virallinen julkaisupäivä on sitten 12.10.
Katsotaan tarjoillaanko leikattua konjakkia, poika on jo porisemassa.
-
Joku päivä sitten tätä kattelinkin jo ärrällä. Jälki näytti hyvältä.
-
http://www.efokus.fi/flash/tuntematon_rokka/#/0/ (http://www.efokus.fi/flash/tuntematon_rokka/#/0/)
Kirjatraileri.
-
Ihan luettava tuo Rokka oli.
Joskin pari kummallista lentokonekuvitusta oli mahtunut matkaan. Eli talvisodassa vihollinen rynnäköi koneilla jotka eivät näytä laisin venäläiskoneilta, pikemminkin suomalaisilta Fiateilta (G 50)...
Vastaavasti '44 kun vihollisen ilmavoimat taas suorittaa maavoimiemme kuritusta tapahtuu se talvi-/alkusodan aikaisilla I-16 hävittäjillä joista voisin kyllä tarkastamatta väittää että '44 noilla ei enää operoitu rintamalla.
-
Kultakisu alias Vuokko Haaksiluoto täräyttää täyslaidallisen arvostelua huomenna, varokaa ,varokaa,Viljam Pylkäs tulee eikä meinaa!! :laugh:
-
Mainostin tuota myös sarjakuva osuuskunnan FB-sivulla, kun tuntuu että nykyään on aika tiukassa saada kotomaisesta sarjakuvasta edes arvostelua näkyviin. Saapi käydä myös tykkäämässä. Tulevista suunnitelmista myös mainintaa: https://www.facebook.com/?ref=tn_tnmn#!/pages/OK-Sarjakuva-Osuuskunta/126210697400314 (https://www.facebook.com/?ref=tn_tnmn#!/pages/OK-Sarjakuva-Osuuskunta/126210697400314)
Ja Varkaudessa on Rokka-sarjakuvan tekemisestä kertova näyttely kaupungin kirjastolla vielä tämän kuun loppuun. Hitto kun kävin eilen Mikkelissä enkä huomannut käydä Huitulan näyttelyssä. Kirjastot ovat nykyään varsin suopeita näyttelyille, vink vink vaan muillekin!
-
Ei muuta kuin sarjoja vaan lisää.Kyllä sieltä vielä löytyy ammennettavaa, meinaan tuolta sotatantereelta.Ei ole taidettu lapin sodasta kovin paljon kertoa suomalaisten silmin, en ole ainakaan huomannut.Siinä olisi jollekin kyntämätöntä sarkaa.Rovaniemen palo,Kemin tilanne,sillat säpäleiksi, riittäähän niitä kuvattavia tarinoita.
Toinen mikä tulee etsimättä mieleen on savottakulttuuri ja siellä vaikuttaneet persoonallisuudet,sotavangit,kotirintama.Kaikki mainitut ja maitsemattomat Ideat ovat vapaasti käytettävissä.
-
Lapin sodassa käytiin pikaisesti Marokon Kauhun tarinassa, samainen Aarne Juutilainen toimi myös sotavankileirin komendanttina jatkosodassa... mutta koska elämänkerroista on kyse, kumpikaan tapaus ei montaan sivua vienyt.
Pylkäs sentään kävi kotona kylvämässä viljaa (kylvikö pellolle vai peiton alle) ja edes haikaili kotosalle, kun joku Törni puolestaan karkasi toipumislomaltaan takaisin rintamalle.
Samoista tapauksista näkyy päätyneen vaikutuksia useammankin sotasankarin historiaan: jos jotakuta huvittaa, voi laskea viime vuosien Suomi-Korkkareista ja Revontulen Legendoista monessako vihollinen jätti viinatehtaan tuhoamatta viivyttääkseen hyökkäävää Suomen armeijaa?
-
Ihan luettava tuo Rokka oli.
Huomasitko muuten Lönkka missä vaiheessa kuvittajat muuttivat työnjakoaan? Vihjaan että se ei sattunut siinä missä Kultakisu arvostelussa arveli. Sarjaahan on tehty yli kahden vuoden ajan, joten kuvittajien tyylikin ehtii kehittyä siinä ajassa.
-
Huomasitko muuten Lönkka missä vaiheessa kuvittajat muuttivat työnjakoaan? Vihjaan että se ei sattunut siinä missä Kultakisu arvostelussa arveli. Sarjaahan on tehty yli kahden vuoden ajan, joten kuvittajien tyylikin ehtii kehittyä siinä ajassa.
No,missä se sitten tapahtui?Vai tapahtuiko vaihdosta ollenkaan,juksasitte mua.Hyi!
Lueskelin tuossa joulunpyhinä mm. näitä yllämainittuja julkaisuja ja yritin analysoida sieltä molempien piirtäjien käsialojen eroja,ja löytyihän niitä.En tiedä miten se yhteispiirtäminen käytännössä toteutuu, en ole itse koskaan tehnyt toisen luonnoksen perusteella piirroksia.Sehän voisi olla mukavaakin.
On oikein antoisaa verrata saman piirtäjän käsialan muutosta jossain aikajanassa ,esim.10v.Näkee sekä hyvät että huonot vaikutteet.
Kultakisu ei stten arvostele rumia sarjakuvia, vaikka varmaan hyviä ovatkin.hihii >:D
-
Vihdoista viimein sain aikaa lukea tuon Rokan. Tilanteeseenhan ei ollenkaan vaikuttanut se, että meiltä oli sähköt pois melkein kaksi vuorokautta. Ei vaikuttanut.
Sarjakuva on jaettu melko lyhyisiin kappaleihin, mikä antaa pätkityn olon. Missään ei siis olla yhtään sen pidempään kuin on välttämätön pakko. Olisin toisaalta kaivannut johonkin kohtaan pientä hengähdystaukoa.
Muutaman kerran tekstipalkki kertoo meille, mitä kuvassa tapahtuu. Lisäksi tuntuu olevan koko ajan tarve selostaa lukijalle lisää. Välillä mennään jopa kuvitetun novellin puolelle.
Vaikka katsomalla katsoin, niin en kyllä keksi missä vaiheessa on piirtäjien urakka vaihdellut. Joskin ruutujen määrä per sivu kasvaa koko ajan, kunnes niitä tuntuu olevan jo liikaa per sivu. Lopussa asiaa otetaan taas takaisin päin, kun viimeisen yhdeksän sivun aikana on kuusi koko sivun kuvaa. Sunnarborgin mustan käyttö tuntuu pääseen vähän käsistä, tai sitten kaikkien vaatteet vain ovat mustia. Varsinkin yö-kohtaukset alkoivat olla vaikeaa luettavaa.
Linnansa tuntevalle asiat oli väännetty hiukan rautalangasta. Tuntuu että jokainen Tuntemattoman sotilaan ja Viljam Pylkkään yhteiskohta on alleviivattu ja varustettu huutomerkein, jotta ne huomaisi.
Erittäin hyvä albumi. Ja koska en yrittämisestä huolimatta ole törmännyt siihen yhdessäkään marketissa tai vastaavassa, niin pakkohan se on mainostaa. Löytyy siis myös osoitteesta www.sotakirjasto.net (http://www.sotakirjasto.net/?page_id=238), joulukuun ajan ilman postikuluja.
Lisäksi tuntuu, että kannen mallina onkin käytetty käsikirjoittaja Vesa Vitikaista, niin tutulta mies näyttää.
-
Minä siitä Linnasta niin välitä,olen visualisti,katselen mieluummin kuvia kuin kuivaa historiaa.(Eikös ollutkin kamala lause?) Mielestäni sarja alkoi vasta elämään viimeisillä sivuilla.Mitenkähän syvää tuo Linnatietämys nyt mahtaa ollakaan loppujen lopuksi.
Mustaahan se sota on, rumaa ja mustaa,muistatkos?
-
Rokka sarjakuvan näyttely viritetty Porin kirjastoon aikuistenosastolle, siellä 2.2.2012 saakka.
-
Näitäkin on tullut osteltua aina välillä. Kauppoihin oli nyt tullut sarjasta albumi SS Pataljoona - Hyökkäys Kukkulalle 701. Luin ensin aivan liian huonossa valossa ja pienen pienistä toimintakuvista oli vaikea saada selvää. Toisella lukukerralla homma alkoi potkia paremmin. Tuollaista ruohikossa teutarointia ja jatkuvaa tykistökeskitystä on tietysti vaikea kuvittaa. Vähintään kiitettävästi tässä on kuitenkin onnistuttu, vaikka osassa hektisiä rähinöitä on vaikea saada selvää onko sakuja vai iivanoita kuvassa. Tylyä sotatoimintaa ja mukaansa tempaavaa suomalaissisua löytyy runsaasti. Ehkä paras Legendat-sarjasta tähän mennessä mitä olen lukenut. En tosin omista läheskään kaikkia niistä.
-
Ostinpa eilen tähän sarjaan kuuluvan Mauri Tuuren tekemän Sissipartio -alpun. Alanimeltään Isku vihollisen selustaan.
Lukaisin sen aamulla ja alppu toimi sangen kivasti. Tarinassa ei ollut sen kummosempia kommervenkkejä, mutta eipä hölmöyksiäkään ollen sangen hyvin kässättyä perussettiä joka toimi likimain kuin junan vessa. Voisi melkein sanoa että oli hyvällä tavalla elokuvamainen.
Kuvitus oli enimmäkseen oikein toimivaa, joskin parit sodanjälkeiseen aikaan sijoittuvat yösivut, joista yksi aloittaa alpparin, vaikuttivat olevan ihan toisen taiteilijan kynästä. Liekö sitten vaan pyritty tekemään noiria ja/tai väännetty kiireellä viime hetkellä?
Alpparin alkuun oli vielä laitettu hieman taustatietoja vähemmän hyvin sodanjälkeisesestä tilanteesta perillä olevia varten.
Olisin valmis väittämään että oli parhaiten toiminut Legendat -alppu, tosin pari (edellinen kukkula 701 ja Törnin kakkosalppu) näkyy jäänee väliin.
EDIT: KAs pentele!
Tämähän taitaa olla Director's Cut MKKE:ltä Parabellum nimellä tulleesta alpusta joka oli ostoslistalla. Kaiketi sukulaistytön osuus on poistettu Revontulen versiossa.
http://www.sotakirjasto.net/
-
Sissipartio onkin rinnakkaisversio Parabellumista. Lienee paikallaan hieman selitellä.
Parabellum ei oikein kelvannut kustantajille, näytesivuja kulkeutui sinne tänne ja sähköpostiin tuli evääviä vastauksia. Revotuli oli saanut jostakin sivuja ja otti yhteyttä. Halusi julkaista, mutta juuri sukulaistytön osuus piti jättää pois ( sotasarjoissa on vähemmän naisia). Vähän aikaa meni ja ryhdyin tekemään uutta käsikirjoitusta ja sitten piirtämään.
Puolen vuoden kuluttua Mikael Mäkinen otti yhteyttä ja halusi kustantaa alkuperäisen version, jonka oli saanut jostakin käsiinsä. Kovasti kiitoksia hänelle.
Ajattelin lopettaa Sissipartion tekemisen, mutta Revontuli ilmoitti, ettei missään tapauksessa pidä lopettaa ja niin se nyt sitten tuli tammikuussa julkaistuksi.
Sanottava on, että Revontulessa tiedetään miten sotasarja pitää tehdä.
Muuten ne kaksi yösivua on ensimmäiseksi piirretyt sivut sarjasta.
Ja konepistoolin piirtäminen alkoi kyllästyttää.
-
Haluan ehdottomasti lukea, hyvältä näyttää, mutta ei kai kokonaista episodia jätetty pois vain jonkun ihmeellisen "ei naisia" -periaatteen takia?
-
Ei kai se mikään periaate ole. Korkkareissa ei juuri taida naisia esiintyä?
-
Ei kai se mikään periaate ole. Korkkareissa ei juuri taida naisia esiintyä?
Paitsi tietty Rintamalottien korkeajännitys Neidot kansan urhokkaan
-
Se tytön osuushan oli kehystarina. Mä olisin tehnyt saman ratkaisun kuin Revontuli, jos olisin lähtenyt julkaisemaan. Sotaosuus toimi paremmin kuin nykypäivään sijoittuva tytön osuus.
-
Se tytön osuushan oli kehystarina. Mä olisin tehnyt saman ratkaisun kuin Revontuli, jos olisin lähtenyt julkaisemaan. Sotaosuus toimi paremmin kuin nykypäivään sijoittuva tytön osuus.
Juu, se kehystarina ei ollut hääppöinen ja koko isorintaisen minihameblondin hahmo oli luvalla sanoen korni. Parempi näin, paljon parempi.
-
Oho! Alunperin en ajatellut Parabellumista tehdä sotasarjakuvaa, sotaosuus vaan lipsahti laajemmaksi kuin suunnittelin.
-
Ymmärrän jos kyse oli tarinan sujuvuudesta, alkoi vaan hirvittää että Revontulella on jotkut sotasarjakuvan säännöt kiveen hakattuina. Heidänkin parastans ajattelen tässä.
-
Itselläni on vain tuo Revontulen julkaisema versio ja vasta Kvaakista sain lukea MKK:n julkaisseen myös. Pitänee hankkia omaksi.
Kovasti pidin taiteesta jota Mauri Tuure on tähän Sissipartio-albumiin tehnyt. Tolkuttoman yksityiskohtaista tussin jälkeä ja samoilla sivuilla hyvin tunnelmaista mustaa varjostusta. Seuraan kyllä oikein mielelläni mitä muuta samalta piirtäjältä on mahdollisesti tulossa. Eikä sen välttämättä täydy olla sotasarjista.
-
Keskiviikkona 15.5 ilmestyy lehtipisteisiin käsikirjoittamani ja piirtämäni lentomestari Ilmari Juutilaisen tarinan kertova Ässien Ässä- sarjakuva-albumi.
Pyrin postailemaan blogiini ennen ilmestymispäivää lisää sivuja sarjakuvasta, myös eräänlainen "DVD:n lisämateriaali"- postaus on tulossa ja muuta kivaa ;D
Sarjakuvan yksityiskohdista voi lukea blogistani:
http://kuplanvieressa.blogspot.fi/
15. päivä on lähellä, mutta niin kaukana...
-
Miksi ihmeessä alpparin kannessa puhutaan kapteenista?
Illu oli lentomestari.
Toivottavasti ei ole lopullinen kansi...
Ettei olisi jollakulla mennyt puurot ja vellit eli Juutilaiset ja Windit sekaisin?
-
Juuri sain kustantajalta tiedon, että kapteeni on Ässien Ässän kannessa muutettu lentomestariksi. Hienoa!
Ja blogissa taas yksi sivu lisää sarjakuvasta:
http://kuplanvieressa.blogspot.fi/
-
Ässien Ässä on bongattu tänään lehtipisteessä...
http://kuplanvieressa.blogspot.fi/
-
Sain Sissipartion käsiini ja hyvinhän sujuvasti tuon lukaisi. Piirrokset on laadittu vaivoja säästämättä ja konetta hyvällä maulla hyödyntäen. Käsikirjoitus toimivaa peruskauraa, niinku ketjussa on jo todettukin. Vähän kyllä yllätti pitkä epilogi lopussa, joka reivasi kokonaisuutta dekkarin suuntaan. Mielenkiintoinen viritys kyllä tuo Parabellum -sisarteos.
-
Jepulis, nyt kun Ässien Ässä on kunniakkaasti poistunut lehtipisteistä on aika täräyttää käyntiin bonuskierros, eli kesän alussa lupailemani poistetut sivut, käyttämättömät kannet ja muut sälät jotka haluan julkaista.
Bonuskierros osa yksi on luettevissa blogistani ja kaikki ovat tervetulleita kertomaan mielipiteensä sarjakuvasta.
http://kuplanvieressa.blogspot.fi/
Revontulella on uudet verkot vesillä ja ässät hihassa ja minullakin on uusia kuvioita, jotka pitävät piirtokäden kiireisenä.
Kiitoksia kaikille sarjakuvan ostaneille.
-
Ässien Ässän bonuskierros numero kaksi löytyy nyt blogistani:
http://kuplanvieressa.blogspot.fi/
-
Kappasta, legendat on jatkunut ytimekkäästi Kollaa nimisellä sarjakuvalla.
Tekijöinään Jone Nikula ja Marko Tiainen.
-
Tuo Kollaa oli aika tiukkaa tavaraa. Toimintaa runsaasti ja jos herra Nikula on toimittanut tietopuolen, se on ollut hyvin kirjoittajalla hallussa.
-
Nikulan tuotosta en ole vielä lukenut, mutta palaanpas Ässien Ässän pariin, kun siitä ei ole juurikaan keskustelua herännyt.
Sotasarjakuvien suurkuluttajaksi en missään nimessä itseäni luokittele, mutta albumi vetäisi ihan hyvin sisäänsä. Mielenkiintoiseksi albumin teki sekin, että Ilmari Juutilainen oli minulle entuudestaan melko tuntematon "hahmo", joten albumi tarjosi hyvän historiantunnin hänestä.
Piirosen piirrokset ovat huippuluokkaa ja niitä katselee mieluusti albumin lukemisen jälkeenkin. Erityisesti mieleen jäi sivun 67 ensimmäinen ruutu, joka oli tunnelmaltaan ja jykevyydeltään jotain sellaista, mitä mieluusti katsoisi vaikka roikkumassa omalla seinällä. Revontulen sotasarjakuvien kannet ovat järjestäen olleet toteutettu tavalla, joka ei ihan hirveästi ole omaa silmää miellyttä. Tälläkään kertaa kansi ei yllä ihan sisäsivujen kuvituksen tasolle, mutta ei sekään silti huono ole.
Revontulen sarjakuvissa minulla oli monen albumin mittainen tauko, mutta Ässien Ässä herätti taas kiinnostusta sen verran, että varmasti tämä Nikulan ja Tiaisenkin juttu tulee hyllyyn hankittua.
-
Olen kespan kanssa täysin samoilla linjoilla´, kun hän sanoi seuraavasti:
" Revontulen sotasarjakuvien kannet ovat järjestäen olleet toteutettu tavalla, joka ei ihan hirveästi ole omaa silmää miellyttä. Tälläkään kertaa kansi ei yllä ihan sisäsivujen kuvituksen tasolle, mutta ei sekään silti huono ole."
Minusta myös heidän viimeaikaisten sotasarjakuvien kansikuvat ovat olleet toteutuksellisesti ehdottomasti heikoin lenkki. Itse sarjakuva on mielenkiintoinen, mutta viimeisimmän lehtipisteistä löytyvän tarinan sarjakuvasivuille on ahdettu niin monta pientä ruutua , että lukeminen on ainakin minun silmilleni rasittava kokemus. Ehdottomasti suurempi formaatti puoltaisi käytännöllisesti tässä lukuelämystä huomattavasti.
-
Mielenkiintoiseksi albumin teki sekin, että Ilmari Juutilainen oli minulle entuudestaan melko tuntematon "hahmo", joten albumi tarjosi hyvän historiantunnin hänestä.
No ei.
Olen lukemut useammankin kirjan Illusta ja tämä sarjakuva ei tuntunut omaanvan oikeastaan mitään yhtymäkohtia niihin...
Suosittelen lämpimästi miehen itsensä (haamukirjoitettua?) teosta Punalentäjien kiusana.
-
No ei.
Olen lukemut useammankin kirjan Illusta ja tämä sarjakuva ei tuntunut omaanvan oikeastaan mitään yhtymäkohtia niihin...
Suosittelen lämpimästi miehen itsensä (haamukirjoitettua?) teosta Punalentäjien kiusana.
No ei hän tuossa 'Punalentäjien kiusana' teoksessakaan mielestäni mitenkään avaa persoonaansa, taitaa perheensäkin mainita yhdessä sivulauseessa. Sinänäs kirjan nimi on varsinainen understatement, kyseessä oli kuitenkin 94 pudotuksellaan yksi II maailmansodan johtavista ässistä. Mielenkiintoinen kirja kuitenkin. Tässä, kuten monissa muissakin lentokirjoissa toistuu se lentäjien ihmettely siitä, kuinka Suomen maavoimilla tuntui olevan käsittämätön into ampua omia koneita kohti. Toki tilastollisesti todennäköisempää oli, että havaittu kone oli vihollisen, mutta kuitenkin...
-
Kyseisen romaanin kerronnassa on kuitenkin jotain logiikkaa.
-
Ihan kohta:
http://www.bananapress.fi/hokki-jatkosodan-viimeinen-kaukopartio-p-2742.html
-
Kappas, sehän pitää etsiä karvaisiin käsiinsä.
-
http://www.revontuli.net/kirjat/hokki.html
1.10 kioskeilla.
-
Löytyikö karvaisiin käsiin? Sunnuntaina Helsingin kirjamessuilla sarjakuvaseuran ja sarjakuvakaupan osastolla klo 12 juttua Hokista ja vähän muustakin.
edit. typo.
-
Näin kirjailija Vesa Vitikaisen tuossa päivänä muutamana ja sain arvostelukappaleen uusinta, eli Hokkia! (Sekä pari kappaletta myyntiinkin, eli osoitteesta Sotakirjasto.net löytyy! (http://www.sotakirjasto.net/Vesa-Vitikainen-ja-Tuomas-Koivurinne-Hokki-Jatkosodan-viimeinen-kaukopartio))
Joten arvosteluahan pukkaa!
https://sarjakuvat.wordpress.com/2015/11/03/vesa-vitikainen-ja-tuomas-koivurinne-hokki-jatkosodan-viimeinen-kaukopartio/ (https://sarjakuvat.wordpress.com/2015/11/03/vesa-vitikainen-ja-tuomas-koivurinne-hokki-jatkosodan-viimeinen-kaukopartio/)
(https://sarjakuvat.files.wordpress.com/2015/11/hokkikansi.jpg)
-
Arvostelua myös http://www.manmadelifestyle.com/2016/01/hokki-jatkosodan-viimeinen-kaukopartio/ (http://www.manmadelifestyle.com/2016/01/hokki-jatkosodan-viimeinen-kaukopartio/)
"Me suomalaiset rakastamme sotasarjakuvia. Senhän näkee jo siitäkin, että esimerkiksi Korkeajännitystä julkaistaan suomessa edelleenkin. Olen aiemminkin kirjoittanut suomalaisista tositarinoista sarjakuvissa."
...tositarinoiden linkki vie Rokan ja Kersantti Napalmin arvosteluun.
-
Tampere Kuplii, lauantaina 18.3.2017 klo 17.00-18.00 Duetto 2: Sotahistoriaa sarjakuvissa!
Ei saa jäädä tuleen makaamaan!
-
https://www.lehtipiste.fi/kirjat-ja-pokkarit/sarjakuva-albumit/717833.html (https://www.lehtipiste.fi/kirjat-ja-pokkarit/sarjakuva-albumit/717833.html)
Tulossa, ellei jo ole kioskeilla.
-
http://www.manmadelifestyle.com/2017/11/mannerheim-ristin-ritari-lauri-torni-viipurista-vietnamiin-1919-1965/
Gekko arvioi Törnin kokoelmaa. Teosta ei muuten näy kioskeilla, vain isommissa kaupoissa lehtihyllyillä.
-
http://kustantajat.fi/files/output/1826/bestsellerit-2017.pdf (http://kustantajat.fi/files/output/1826/bestsellerit-2017.pdf) Törni kiipesi vielä uusintapainoksena 20-myydyimmän listalle.
-
Tämmöinenkin on näköjään ilmestynyt, sattumalta bongasin lehtipisteen hyllystä:
VERINEN SAARI
Taistelu Petäjäsaaresta 1940
-
Lehtipiste ei näköjään paljoa panosta. Ei ole vielä näkynyt missään vaikka tiedän että on ilmestynyt.
-
Lehtipiste ei näköjään paljoa panosta. Ei ole vielä näkynyt missään vaikka tiedän että on ilmestynyt.
Kannelmäen Prismassa toi on kyl hyllyssä!
-
Etusivulla on taas laadukasta juornalismia. http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=2597 (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=2597)
Kahdenkymmenen myydyimmän joukossa on yksi seikkailusarjakuva, ei mainintaa uutisessa. Arktinen Banaani, Otava ja Atena hallitsevat tilastoa. Yksi muu kustantamo onnistuu änkemään väliin, kustantamon ainoalla vuoden sarjakuvajulkaisulla.
Revontulen julkaisema Verinen saari, tekijänä Marko Tiainen.
Viiltävää analyysiä.
-
Marko Tiainen jatkaa omaa menoaan pitkällä muiden suomalaisten sotasarjakuvittajien edellä! Nyt ilmestyi jo kahdestoista albumi, Kohtalona sota. En ole ehtinyt vielä lukemaan, mutta samat hyvät ja huonot puolet näyttäisi olevan kuin aiemmissakin. Täydellisen upeaa ja realistista jälkeä, joka on sitten pienennetty, että sivuun mahtuu kahdeksan ruutua. Aion tässä lukea, ja tehdä ehkä arvostelunkin katsotaan nyt.
Joka tapauksessa voin suositella! Historia edellä mennään, vaikka sotaakin on totta kai mukaan saatu.
(Ja ps. tätähän saa mm. Sotakirjastolta! http://www.sotakirjasto.net/product/marko-tiainen-kohtalona-sota/ )
(http://www.sotakirjasto.net/wp-content/uploads/2020/10/kskansi.jpg)
-
Aion tässä lukea, ja tehdä ehkä arvostelunkin katsotaan nyt.
Ulkosuomalaisena minua kiinnostaisi kovasti lukea arvostelu!
-
Kas sarja jatkuu. Informaatiota ei saa kvaakista tai sarjainfosta vaan käymällä lähikaupassa. Oli peräti yksi näitä hyllyssä.
-
Kas sarja jatkuu. Informaatiota ei saa kvaakista tai sarjainfosta vaan käymällä lähikaupassa. Oli peräti yksi näitä hyllyssä.
Toivotaan että se johtuu siitä että seitsemänkymmentä muuta kappaletta oli jo ostettu pois.
Mutta tässä lisäinformaatiota!
Nuori Ruben Lagus lähti salaa veljensä kanssa Saksaan 1915. He liittyivät Preussin jääkäripataljoona 27:ään saamaan sotilaskoulutusta ja palasivat Suomeen sisällissodan melskeisiin. Molemmat osallistuivat valkoisten joukouissa mm. Tampereen valtaukseen.
Veljensä Olofin surullisesta kohtalosta huolimatta Ruben Lagus jäi armeijaan. Hän palveli kouluttajana kadettikoulussa, ja talvisodan sytyttyä Kannaksella mm. rintamakomentajana. Välirauhan aikana tie vei taas Saksaan oppimaan salamasodankänytiä.
Talvisodassa Suomen panssarijoukot olivat lähes olemattomat, mutta jatkosodassa Laguksen perustama panssaridivisioona osallistui merkittäviin taisteluihin, ja Lagusta kutsuttiinkin ”Suomen Rommeliksi”.
Laguksen tarinan sarjakuvaksi on kirjoittanut Vesa Vitikainen ja kuvittanut Mikael Mäkinen.
Tekijät: Vesa Vitikainen ja Mikael Mäkinen
Kustantaja: Revontuli
Liimasidottu, 62 sivua, mustavalko, 165×240 mm
Julkaistu: 2021
ISBN: 978-952-7279-47-2
Ja jos et teosta lähikaupastasi löydä, niin tätähän saa mm. Sotakirjastolta! (http://www.sotakirjasto.net/product/panssarikenraali/)
(http://www.sotakirjasto.net/wp-content/uploads/2021/09/Screenshot_20210918-104607_1.png)
-
Nyt on Legendat-sarjalla ollut kova tahti! Kuukauden sisään on ilmestynyt
Marko Tiaisen Talvisodan panssaritaistelu: (http://www.sotakirjasto.net/product/talvisodan-panssaritaistelu/)
(http://www.sotakirjasto.net/wp-content/uploads/2022/10/panssaritaistelukansi.jpg)
Sekä juhlapainos Vesa Vitikaisen ja Tomi Sunnarborgin albumista Valkoinen kuolema - Simo Häyhä 542 Vesa Vitikaisen ja Tomi Sunnarborgin albumista Valkoinen kuolema - Simo Häyhä 542: (http://www.sotakirjasto.net/product/simo-hayha-542-valkoinen-kuolema-juhlapainos/)
(http://www.sotakirjasto.net/wp-content/uploads/2022/11/productpicture-968516-1.jpg)
Juhlajulkaisussa ei ole mitään lisättyä, pikemminkin on artikkeli ja mainokset kadonneet, mutta Marko Tiaisen uusi kansi siihen on tullut. Mutta loppuunmyytyhän tämä on ollut jo jonkin aikaa, joten sinänsä ymmärrettävää.
Julkaisujen painolaatu on muuten parantunut kovasti, mikä on hyvä juttu! Varsinkin Markon harmaasävyt Panssaritaistelussa tulevat huomattavasti paremmin esiin kuin aikaisemmissa albumeissaan.
(Ja molempiahan saa mm. Sotakirjastolta, sanoi Mikael muistaen tulevan isänpäivän...)
-
(http://)Olitkos Mikael huomannut, että Revontulen Legendasarjassa on ilmestynyt upouusi sarjakuvateos? Jota saa kauppojen lehtipisteiltä? Tämän sarjakuvan on kirjoittanut Vesa Vitikainen ja kuvittanut eräs Mikael Mäkinen. Tarina kertoo Reino Lehväslaihosta, legendaarisesta panssarimiehestä joka myöhemmin tuli tunnetuksi sotakirjailijana.
Mahtaakohan tätäkin saada Sotakirjaston mittavasta valikoimasta?
-
Olin muuten huomannut! Ja olit oikeassa, tätähän saa mm. Sotakirjastolta! (https://www.sotakirjasto.net/product/sotakamreeri/)
Saahan sitä toki muualtakin, mutta jos tilaa sen Sotakirjastolta nyt, saa mukaan tämän upean Sotakirjasto esittää 1/23 -lehden, täysin ilmaiseksi!
Saako sitä muualta? Ei todennäköisesti. Onko siinä sarjakuvaa? On, kaksikin, eli Mauri Tuurelta ja Tuomas Koivurinteeltä! Ja mitä muuta tässä kaupanpäälle saatavassa lehdessä on? Siinä on Vesa Vitikaisen kirjoittama artikkeli Reino Lehväslaihosta ja Tuomas Koivurinteen haastattelu! Upea kuin mikä!
(https://www.sotakirjasto.net/wp-content/uploads/2023/10/sotakirjasto2023.jpg)
-
Ompa hieno!
Pitää varmaan vastata Vesa Kataiston haastattelupyyntöön, jotta hän voi kirjoittaa artikkelinsa seuraavan Sota-Sarja-Infoon!
Lehväslaihosta on muuten julkkarit Oulun sarjakuvafestivaaleilla!
-
Nikke Pärmi: Mustan nuolen tarina
Tämä on uusin Marko Tiaiselta. Tapahtumarikas albumi ja hienosti on piirretty taistelut. Yksityiskohdat tahtovat vaan kadota.
Nikke Pärmi oli erikoinen persoona. Hänen musta nuoli porukan meno on ollut kovaa taistelusta toiseen selviytymistä. Pärmin Tsopinan valloituksesta on geokätkökin GCADY78. Eikä ole kauan kun Ensio Kettunen teki videon Pärmistä. https://youtu.be/mdnHlTwSr7c?si=Dg5w0aw-ydKIeDwv
-
Kuten melkein kaikki muutkin Tiaisen teokset, niin Nikke Pärmi näytti siltä, että se olisi pitänyt julkaista vähintään A4-koossa. Yksittäiset ruudut olivat kyllä upeita, mutta niiden ihasteluun olisi tarvinnut suurennuslasin.
Ja jos ette usko minua, niin tilatkaa toki oma kappaleenne esim. Sotakirjastolta!
(https://www.sotakirjasto.net/wp-content/uploads/2024/10/Screenshot_20241014_133228_Microsoft-365-Office.jpg)
https://www.sotakirjasto.net/product/nikke-parmi-mustan-nuolen-tarina/ (https://www.sotakirjasto.net/product/nikke-parmi-mustan-nuolen-tarina/)
-
Sarjismiesten joulukalenterin jakso 17: Simo Häyhä (https://www.youtube.com/shorts/kKATUOt6TWk)!