Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Sarjakuvailmaisu, sarjakuvan estetiikka ja historia => : Reima Mäkinen 09.10.2005 klo 23:46:26
-
Eräästä toisesta aiheesta intoutuneena loihen kysymään, että milläpä nimellä kutsuisit mieluiten sitä puhe/ajatus/telekuplan osaa joka irtoaa siitä kuplasta kohti äänen tai ajatuksen tuottajaa. Toistaiseksi vahvoilla ovat osoitin ja nuoli. Mutta mikä on sinun tulkintasi?
Entä mikä on nimeltään se osa johon teksti sijoitetaan.
Voidaan nimittäin ajatella että esim. puhekupla jaetaan kahteen osaan. Esim. Vartaloon ja osoittimeen. Puhekuplan torso ja kärsä?
-
"Osoitin" on minun valintani. "Nuoli" voi johtaa vähän harhateillekin. Sitäpaitsi nuolihan puhkoo kuplat. ;D
Timo
-
Häntä. Vilkaisin yhtä vanhaa arvosteluani, jossa käytin ilmaisua "puhekuplien hännät", eikä kukaan ole ihmetellyt, mitä se tarkoittaa. Häntä on se, mikä osoittaa kuplasta taaksepäin, sinne mistä kupla tuli.
-
Perustelun kanssa tuo häntä toimii. Häntä ja hanuri - ei. Häntä ja vartalo - kyllä. Voiko ajatuskuplalla olla häntä? Tiedä häntä.
Häntä on se, mikä osoittaa
Siis osoitin? :)
-
Siis osoitin? :)
Mutta se ei osoita ihan mihin vain, vaan taaksepäin, minne häntä yleensäkin osoittaa. Kuvittele puhekupla, jossa on kaksi osoitinta: Häntä osoittaa puhujan ja kärsä osoittaa sen, jolle puhutaan.
-
Mä en oo koskaan ajatellut että se sojotin osoittaisi taaksepäin. Sulla on, Rami, ilmeisesti tässä sovelluksessa aika jännästi mukana aikaulottuvuus. Osoittaako se sitä kauemmaksi taaksepäin mitä pidempi se on?
Et ottanut kantaa ajatuskuplan häntimiseen?
-
Mä en oo koskaan ajatellut että se sojotin osoittaisi taaksepäin. Sulla on, Rami, ilmeisesti tässä sovelluksessa aika jännästi mukana aikaulottuvuus.
Ei oikeastaan. Onko norsulla häntä ja kärsä, jos se ei vanhene? Sanoisin, että on.
Osoittaako se sitä kauemmaksi taaksepäin mitä pidempi se on?
Riippuu siitä, mitataanko pituus linnuntietä. Jos oletetaan kohtuullinen kiemurtelemattomuus, esimerkiksi 8 cm pituinen häntä osoittaa kauemmaksi kuin puhekuplasta 4 cm päässä oleva hahmo, mikä tulee ottaa huomioon, mikäli sen hahmon on tarkoitus olla puhekuplan lähde.
Et ottanut kantaa ajatuskuplan häntimiseen?
Ajatuskuplallakin on häntä, mutta siinä näkyvät pelkät nikamat, ilman lihaa ja rustoa. Aivan kuten jos poistetaan huulet, kieli ja kurkunpää, ei voi puhua, vaan voi ainoastaan ajatella.
-
Kuinka olisi "myötäin".
Tuo häntä kun myötäilee luontevasti hahmoa, sen tekemisiä, sitä puhuuko tämä vai ajatteleeko.
-
Korkkarin kuplanrakentelukuvastossa hännättömät "balloonit" varustetaan ja suunnataan erilaisilla "stem"-kuvilla.
Suomeksi tuo "varsi" ei kuitenkaan kuulosta yhtään sen luontevammalta kuin "ilmapallo."
Mutta ajatus on looginen ja stem-termi pätee myös pohdiskelun pikku kuplapurkaumaan.
Näin siis Britanniasta käsin...
-
Edelleen tuo Ramin taaksepäin (vastakohta eteenpäin) käsite hämää. Ajattelin että viittasit ajassa taaksepäin? Ne sanathan on jo puhuttu ja ajateltu ennen kuin ne on kuplaan kirjattu. Mutta ajatus että sarjakuvassa olisi sisäänrakennettuna suunnat eteenpäin ja taaksepäin, sitä en osta.
Varsi ja pallo on ihan hyviä nekin. Konkreettisia. Varren voi ymmärtää myös kasvikunnan kautta ja siitä voisi johtaa vaikka termin tikku. Tämän viipottimen tarkoitushan on nimen omaan pistää silmään.'
Myötäinkin on hyvä. Se synnyttää tosiaan vaan kyllä heti kysymyksen siitä ketä myötäillään? Ainakaan minulle tämä ei sitä kautta oikene täysin aivan heti. Minusta se ei myötäile sen paremmin hahmoa kuin kuplaakaan vaikka siinä molempien kylkimyyrynä esiintyykin.
Jos nyt vielä laajennetaan tätä kysymystä hieman. Kuplahan on siis sarjakuvassa vastaava metatason elementti kuin vaikkapa ne välipalkit. Vaikka länsimaissa kuplan synnyn pohjalla ja taustalla on selkeästi kirkkomaalausten ja keskiaikaisen grafiikan fylakteri, sen synty ja olemassaolo ymmärretään useimmissa kulttuureissa selkeämmin suusta purkautuvan ilmavirran kautta.
Kupla ja sen lisäosa, jolle tässä haetaan nimeä voisi siis perustellusti koostua lähinnä vesihöyrystä tms. Se on se viimeinen hönkäys joka vielä purkautuu kun äänteet ovat jo tulleet.
Tätä ajatusrakennelmaa eli nimeämistä sotkee kuitenkin ajatuskupla, joka pitäisi ehkä sittenkin erottaa omaksi kokonaisuudekseen? Ajatushan ei purkaudu mistään. Se vain on ja se näytetään. Ja tätä epämääräisyyden ominaisuutta pilvimuotokin kuvaa.
Edellisestä johtuen käyttökelpoinen sana puhekuplan kolmiolle voisi olla esim. onka. Se on vanhaa suomea ja poistunut nähdäkseni käytöstä (paitsi sanaristikoissa). Onka on tyypillisimmin vesipannusta nouseva höyrykiehkura tai kiukaasta nouseva löyly. Onka on myös varjon tai savun tapaan indeksi, eli se on merkki jostakin. Onka kertoo kiehumisesta ja kuumuudesta. Vesihöyryn liikkeistä voidaan päätellä sen lähtöpaikka, eli se osoittaa tavallaan varsinaisen kohteen (kuuman paikan ja kiehuvan veden). Hyvä puoli on myös se, että onka on melkoisen eteerinen, lähes olematon kuten puhekupla.
Huono puoli on tietenkin se, että sana herättää vastustustusta koska se on outo eikä se useimmille merkitse ennestään mitään.
Kerrotaan nyt vielä sekin, että hellimästäni osoittimesta en pidä koska sen käyttö lauseessa onnahtaa: "Puhekuplan osoitin osoittaa puhujan." Samasta syystä karsastan hieman muita vastaavia verbijohdannaisia kuten myötäintä ja viisaria (tuleeko tämä ruotsinkielestä?). Ehkä se viisari vie vielä lopulta voiton, nyt kun kellon ja mittarien osat alkavat pikku hiljaa olla jotain ihan muuta?
-
Minulle kyseinen sojotin on aina ollut nimeltään puhekuplan kärki. En kyllä muista mistä olisin nimityksen omaksunut.
-
Kupla ja häntä ("balloon and tail"), näitä olen käyttänyt enkä näe syytä muuttaa tapojani...
-
Edelleen tuo Ramin taaksepäin (vastakohta eteenpäin) käsite hämää. Ajattelin että viittasit ajassa taaksepäin?
En, vaan avaruudellisesti. (Aika mielenkiintoista muuten, että asossioit sanan taaksepäin noin vahvasti menneisyyteen, etkä avaruudelliseen suuntaan, joka minun mielestäni olisi ensisijainen merkitys.) Eikä avaruuden tarvitse olla se tila, jossa hahmo on olevinaan, koska puhekupla, saati sitten ajatuskupla, ei edusta mitään fyysistä, tilassa paikannettavaa oliota. Kyse on käsitteellisestä avaruudesta. Kupla on vektori, joka kuljettaa informaatiota lähteestä kohteeseen. Yksikäsitteisesti voidaan määritellä, että suunta lähteestä kohteeseen on eteenpäin ja kohteesta lähteeseen on taaksepäin. Näille suunnille voidaan määritellä yksikäsitteinen kuvaus eteenpäin -> kärsä ja taaksepäin -> häntä, joka on intuitiivinen, vaikkei välttämättä universaali. Mikään näistä määrittelyistä ei edellytä, että aika-akselia olisi koodattu esitykseen millään tavalla.
Eri asia sitten on se, että ajatuskuplalla ei ole kohdetta (eikä puhekuplakaan välttämättä ole millekään tietylle oliolle kohdistettu), mutta jos piirrämme kaavion lähde -> kupla -> kohde, voimme poistaa kohteen ja siihen osoittavan nuolen, ilman että lähteen ja kuplan välinen nuoli katoaa. Käsitteellisesti kuplaan liittyvä suunta on määritelty pelkästään kuplan ja sen lähteen kautta, ja sitä kautta myös käsitteet eteen- ja taaksepäin jne.
Ja jos joku on sitä mieltä, että tämä on aivan liiallista abstrahointia yksinkertaisen asian selittämiseksi, hän ei ole täysin väärässä.
Mutta ajatus että sarjakuvassa olisi sisäänrakennettuna suunnat eteenpäin ja taaksepäin, sitä en osta.
Etkö? Kun minä ostan Dragon Ballin, ja ryhdyn lukemaan sitä siten, että yläreuna on ylhäällä ja selkämys vasemmalla, minua neuvotaan ensimmäisellä sivulla aloittamaan lukeminen toisesta päästä. Lukusuunta on sisäänrakennettu sarjakuvaan. Suuntia voi rakentaa sisään monin tavoin. Jos sarjakuvassa on pallo, ja sen oikealla puolella on vauhtiviivoja, se määrittelee pallolle liikesuunnan. Nämä ovat sarjakuvaan, tai sarjakuvien muotokielen komponentteihin, sisäänrakennettuja suuntamäärittelyjä. Ilman niitä olisimme hukassa!
-
Kupla on vektori, joka kuljettaa informaatiota lähteestä kohteeseen. Yksikäsitteisesti voidaan määritellä, että suunta lähteestä kohteeseen on eteenpäin ja kohteesta lähteeseen on taaksepäin.
Kupla on vektori. OK. Tämä on varmaankin semioottisestikin kestävä väite jos vain vektori -termi vaihdetaan.
Lukusuunta on tekstin suhteen selkeämpi asia kuin sarjakuvan. Se on joka tapauksessa oletus tai suositus, se helpottaa ymmärtämistä. Kiteytettynä ehkä lukusuunta on "alusta loppuuun." Mikä voi merkitä vasemmalta oikealle, oikealta vasemmalle tai alhaalta ylös.
Sarjakuvan voi kuienkin lukea myös "sieltä täältä" taihyppelehtien sivulla, jne. Mainittakoon vielä, että itse luen aika harvoin taaksepäin.
Lisäksi meillä on katseen suunta (esim. piirrettyjen hahmojen katse, rintamalinja, kulkusuunta, jne.) sekä silmän liike. Viimeksi mainittu taas viittaa lukijan fysiseen suoritukseen, joka on osittain tahatonta. Näissä tsydeemeissä eteen ja taakse eivät ole kovin relevantteja suuntimia.
Rami:
>sarjakuvaan, tai sarjakuvien muotokielen komponentteihin, sisäänrakennettuja >suuntamäärittelyjä
Kuva on sarjakuvassa niin vahva, että siinä ei ole mielestäni "rakennettu sisään" kovin tarkkoja eteenpäin ja taaksepäin suuntia. Tämä on yksi syy siihen, että sarjakuvan hallinta (varsinkin tekeminen) on aika haastellista. Ruudussa ja sivulla voidaan liikkua moneen suuntaan.
Mutta asiaan...
Olin itse asiassa hieman harhautunut siinä, että mielsin hännän vartalosta kasvavaksi osaksi ja lähdin katsomaan suuntaa siitä vartalosta käsin! Osittain tähän tulkintaan johti se, että luen kuplat yleensä ennen kuin paneudun kuvaan. Se kuvasisällön ja osoittimen tulkinta on niin alitajuista, että kuplapuhe ja sen sisältö ikään kuin nousee tärkeämpään rooliin kuin se kuka puhuu. Tämä (puhuja) äänen lähde ja vektorin alkupää on tavallaan itsestäänselvyys. Ja silloin se vektorin loppupää tuntuu painavammalta, ja siitä on luontevaa lähteä vaikka eteenpäin tai taaksepäin.
Itse asiassa olen vastaavasti tehdessä aina ajatellut että:
1. piirretäänpä kupla
2. piirretäänpä nuoli osoittamaan puhujaa
Piirrän siis vektorin lopusta alkuun(?).
Lukiessa se puheen itu siinä tekstiperunassa on tarpeen metsästää esiin vain silloin kun kupla on kovin kaukana puhujasta tai ruudussa on monta hahmoa. Ja useinhan se nuoli nimen omaan osoittaa puhujan eikä puhuja niinkään oksenna sitä tekstiä.
Koko tämä sössötys ei nyt tuonut paljonkaan uutta keskusteluun. Totean vielä, että tod. näk. englishmistä meille periytyvät siis ehdokkaat häntä ja varsi. Kokkilan mainitsema kärki soittaa jotain kelloja, mutta toisaalta se viittaa myös mainittuun nuoleen?!
-
Olen aina puhunut "letkusta" .
Sitä en osaa sanoa, opinko tuon jostain vai oleko keksinyt itse ?
-
Miten olisi viite.
-
Ehdotetaan aiheen otsikossa jo mainittua nypyä.
Perustelu: otsikosta ymmärsin välittömästi, mistä asiasta puhutaan. (Miksi siitä sitten puhutaan näin paljon?)
-
Ajatuskuplassa nypy ei oikein toimi. :-[
-
Puhekuplan häntä on tietysti "häntä" ja ajatuskuplan pikkupallot ovat "pikkupalloja".
"Nypystä" tulee mieleen kadusta esiinpitävä (siis ylöspäin) kivenmurikka tai valtava finni. Varsi taas edustaa selvästi kasvikuntaa, tulee ikävällä tavalla mieleen varsiselleri.
Mutta miten olisi "pyrstö".
-
Häntä kuulostaa äkkiseltään luontevimmalta. Nypy on ihan liian pyöreä sana, kärki taas liian terävä. Viisari on turhan mekaaninen, konkreettinen. Varsi taas on ihan outo, sillä mielestäni kupla ei mitenkään pullistu varresta. Varsi vaikuttaa sitäpaitsi pystysuoralta elementiltä. Jos kasvikuntaviittausta välttämättä tahtoo, eikö korsi olisi parempi. Heinänkorttahan tuo usein muistuttaa.
Kupla on ikään kuin ilmassa leijuva objekti, häntä pitää sen paikoillaan. Miten olisi hännän sijaan naru, joka löytyy esim ilmapallosta tai leijasta.
-
Aihe jaksaa innostaa keksimään yhä uusia ehdotuksia sen sijaan että lähdettäisiin huutoäänestämään niin kuin tuolla "palkistossa".
Edelliseltä sivulta katselin, ja Askon johdattelemana tuli mieleen stemma, joka vaikuttaisi kaikin puolin hyvältä myös. se kuulostaakin ihan slangiasuomelta tai joltain. Yhteensovittamisestahan tässä on kyse. Tämä ei varmaan toimi niille joille tulee joku kauppa-assosiaatio liian vahvana, mutta puolustuksena olisi kyllä myös termin kansainvälisyys.
Ja tosiaan, muistutuksena vielä, että se kuplan toisen osankin nimi oli tässä haussa.
-
Palaan tähän.
Kupla on vektori, joka kuljettaa informaatiota lähteestä kohteeseen.
Kupla on (Umberto Econ mukaan) semioottisin termein merkinkantaja.
Ajattelin nyt nimetä lopputyössäni nämä kuplan osat selkeästi suomenkielisin termein: kanta ja kärki. Aika harvoin noita lopulta käytännössä tarvitsee mutta tämä nyt tuntui parhaalta käsiteparilta. (jotkut puhekuplathan jopa ovat kengänpohjan muotoisia! :D)
Palatakseni Peirceläiseen semiotiikkaan... Puhekupla on puheen symboli. Sen kärki, tuo osa joka lähtee puhujasta tekee kokonaisuudesta myös indeksin.
-
Ja tosiaan, muistutuksena vielä, että se kuplan toisen osankin nimi oli tässä haussa.
Sen toisen osan nimihän on kupla. Ei se tarvitse uutta nimeä. Kuplasta lähtee se tökki, joka osoittaa kuka hahmoista kuplan on sanonut. Tökkikin olisi ihan kuvaava nimi, mutta ei kuulosta niin hyvälle että se virallistettaisiin.
Mutta mikä on se ajatuskuplan ja ajattelijan välinen vana pikkukuplia?
Vana? Kuplavana?
-
Kupla on arkikielessä vakiintunut kuvaamaan kokonaisuutta, esim. ajatuskuplaa ja puhekuplaa. Monikossa se kuvaa myös koko tätä joukkoa eli kuplia. Siksi sen käyttäminen myös puhekuplan osan nimenä aiheuttaisi sekaannuksia.
Kärki ja kanta on syytä erottaa toisistaan koska:
- Piirrostyylistä riippumatta on olemassa erilaisia kärkiä (esim. puhekuplan, ajatuskuplan ja telekuplan, joille mielestäni ei ole tarvetta keksiä nimiä erikseen koska kaikki ajavat samaa virkaa)
- on olemassa myös kuplia joissa on pelkkä kanta.
-
Kupla on arkikielessä vakiintunut kuvaamaan kokonaisuutta, esim. ajatuskuplaa ja puhekuplaa. Monikossa se kuvaa myös koko tätä joukkoa eli kuplia. Siksi sen käyttäminen myös puhekuplan osan nimenä aiheuttaisi sekaannuksia.
Kärki ja kanta on syytä erottaa toisistaan koska:
- Piirrostyylistä riippumatta on olemassa erilaisia kärkiä (esim. puhekuplan, ajatuskuplan ja telekuplan, joille mielestäni ei ole tarvetta keksiä nimiä erikseen koska kaikki ajavat samaa virkaa)
- on olemassa myös kuplia joissa on pelkkä kanta.
Mielestäni taas kuplan nimeäminen ihan miksi tahansa muuksi kuin kuplaksi aiheuttaa sekaannusta. Se mikä kuplasta lähtee voi olla ymmärrettävissä on se nimeltään mikä vain (kärki, tökki, varsi nuoli), kunhan jokainen ymmärtää että se on osa kuplaa. (puhekuplaa, ei kärkikantaa)
-
Mielestäni taas kuplan nimeäminen ihan miksi tahansa muuksi kuin kuplaksi aiheuttaa sekaannusta. Se mikä kuplasta lähtee voi olla ymmärrettävissä on se nimeltään mikä vain (kärki, tökki, varsi nuoli), kunhan jokainen ymmärtää että se on osa kuplaa. (puhekuplaa, ei kärkikantaa)
Kuka on antamassa kuplalle jonkin muun nimen?!!!
Tässä nyt toimisi autovertaus paremmin kuin monessa muussa paikassa. Arkikielessä voidaan sanoa, vaikka että mennään istumaan autoon. Vaikka itse asiassa tarkoitetaan että mennään istumaan auton koriin. Auto käsitteenä jakaantuu osiin joiden nimeämiselle on tarvetta monessa tilanteessa. Puhekuplan kanssa on sama juttu. Normipuheissa tämmöisellä tarkkuudella ei ole paljon merkitystä.
Sinänsä on mielenkiintoista se, mitkä objektit on tällä tavalla purettu ja osat nimetty? Miksi esimerkiksi puukko ja haarukka jakaantuvat varteen ja kahvaa sekä terään ja piikkeihin, mutta lusikan "kupilla" ei ole omaa nimeä!? Noita voi pohdiskella. Yksi vastaus on käyttötarve. Mutta jos puukon kahvaa tai terää alettaisiin kutsua pelkästään puukoksi (vertaa esittämäsi vertaus kuplaan) niin ongelmiahan se tietäisi joissain paikoin kommunikaatiota.
-
Kärki ja kanta? Kanta olisi siis se osa missä teksti (tai muu informaatio) sijaitsee? Tuntuu vähän vaikealta ja keinotekoiselta, vaikka kai sitä pitää pystyä erottamaan kokonaisuudesta jollakin tavalla sen kaksi selkeästi eri osaa. Sanomaan "kuplan kanta" ja "kuplan kärki". Toisaalta kahvikupissakin on kaksi osaa mutta vain sillä kahvaosalla on oma nimi. On kupin korva, mutta se loppu on vain "kuppi". (kahvi siinä kupissa on teksti ;D).
Timo
-
Jes, tähänkin töytään mukaan. Opin sairaalassa uuden sanan: JUOSTE!
Täytyy todeta, että en ikinä ole puhunut kellekään kuplan ulokkeesta, vaikka olen muutaman sarjakuvakurssinkin vetänyt. Puhumalla nämä selviää. ;D
-
Olen opetuksessani osittanut puhekuplan 'varsinaiseen kuplaan' ja sen 'sakaraan'. Monella symbolilla on sakaroita, jotka ovat ulokkeen omaisia.
Tosin ajatuskuplan kohdalla sakaran on joutunut laittamaan lainausmerkkeihin.
Ohessa taiteilija Antti Silvekosken (http://www.silvekoski.com) kolmiuloitteinen näkemys ajatuskuplasta jossa on kaksi "sakaraa".
(http://www.silvekoski.com/pics/drawings/espanjalainen_unelma.jpg)
-
Kuka on antamassa kuplalle jonkin muun nimen?!!!
No, hetken luulin että joku aikoo kutsua puhekuplan kuplanmuotoista osaa kannaksi, mutta taisin ymmärtää väärin. Mikä osa puhekuplaa siis on kanta?
-
Mutta mikä on sinun tulkintasi?
Pointteri on sana jota minä käytän. Tietokoneihmisenä vierastan suomennettuja termejä.
Entä mikä on nimeltään se osa johon teksti sijoitetaan.
Voidaan nimittäin ajatella että esim. puhekupla jaetaan kahteen osaan. Esim. Vartaloon ja osoittimeen. Puhekuplan torso ja kärsä?
Source -> Lähde -> Sorsa
Vastaan sorsa!
-
Olkoon "kupla" - ja "silmu". Ovathan silmun synonyymejä itu, aihe ja alku (kasvin).
Kielihän se kuplassa kukkii, ja puhe pehkoksi puhkeaa.
-
Hännätön kupla eli laatikko on tekstilaatikko, kertojan ääni. Miksi se on aina neliskanttinen? Puhekuplat eivät ole paitsi Madissa.
Minusta nypy on kuin paukama päässä tai kivi maton alla. Pieni töyssy. Eihän se kuvaa pitkää roikaletta. Puheenjohdin kuulostaa viralliselta. Miksi näistä ketjuista tulee aina mieleen Ilta-Sanomien projekti, jossa etsittiin nimeä sille kapulalle joka laitetaan kaupassa ostosten väliin. Ts. asiakkaiden väliin. Ei sitäkään varmaan päätetty kun ei Ilta-Sanomat voi sellaisia päättää. Tästäkään ei tule mitään, se on saletti.
-
Antti Silvekosken (http://www.silvekoski.com) kolmiuloitteinen näkemys ajatuskuplasta jossa on kaksi "sakaraa".
Tarkoittanet kaksiulotteinen näkemys? Vai onko tästä olemassa veistosversio tms. jossain? Kysehän on siitä miten kaksiulotteisella pinnalla on totuttu esittämään kolmiulotteisuutta. Jos jokin kuva näyttää kolmiulotteiselta se tarkoittaa sitä että näköaistia huijataan jollain tavoin. Helpointa "huijaus" on perustaa siihen katsomisen tapaan johon meillä on totuttu. Päällekkäiset muodot auttavat tilavaikutelman syntymisessä. Antin kuplan kolmiulotteisuus muuten kärsii kummasti jos kuplaan laittaisi tekstiä.
Itse yritin muinoin kolmiulotteisuutta yrittämällä suunnata puhekuplan kärkeä kohti lukijaa. Tavoitteena oli luoda ns.subjektiivinen näkökulma, jossa lukija katselisi kuvia ikään kuin kertojan silmin. Tällaisen kolmiulotteisuuden toteuttaminen on kuitenkin aika hankalaa, varsinkin ellei koko kuvaa rakenna täysin tukemaan tätä päämäärää, niin kuin Antti oli hienosti tehnyt. Minulla tämä oma tehokeino pikemminkin häiritsee lukemista kuin antoi toivotun vaikutelman.
(http://www.nic.fi/~kuvagra/sarjakuva/onnettom.jpg)
-
Ohessa taiteilija Antti Silvekosken (http://www.silvekoski.com) kolmiuloitteinen näkemys ajatuskuplasta jossa on kaksi "sakaraa".
(http://www.silvekoski.com/pics/drawings/espanjalainen_unelma.jpg)
Kyllä tuo on 3D, mutta tärkeintä siinä on että puhekuplasta on tehty "oikea" elementti ruutuun. Onhan 3D-tietokoneanimaatioissa ja tavallisissa 2D-animaatioissakin eroa. Puhekuplahan on yleensä vain kehys jossa puhujan puhuma teksti on, se ei siis ole varsinaisesti oikeasti olemassa, paitsi metasarjoissa. Animaatiossa se on ääni. Se on kuitenkin hyvä keksintö saada puhe ja muut ääniefektit mukaan sarjakuvaan.
Tuossa Reiman sarjakuvassa lukija ei ehkä ymmärrä että sakara osoittaa itseenpäin vaan ajattelee että on ihme palleroita, ei olla osattu piirtää tai jotain. En minä ainakaan tajunnut ennenkuin luin selityksen ja katsoin uudestaan. 3D-elementti kaksiulotteisessa piirroksessa ei ihan toimi ellei sitä selitetä, kuten sanoitkin.
Tavallisessakin sarjakuvassa voi olla metasarjakuvan elementtejä, esimerkkinä Kuusi Kaverusta: Kasper-nuken arvoitus. Siinä pitkä Mandy-nimisen tytön selitys katkaistiin toisen kaverin toimesta, hän piteli puhekuplasta kiinni ja oli siis jäämässä sen alle, kurkki sen takaa ja pyysi lopettamaan. Muuten sarjakuva on ihan tavallista sarjakuvaa.