....olen kokeillut elämäni aikana disney- ja mangatyyliä uteliaisuudesta, mutta palannut aina omaan tyyliini, jota kehitän alinomaa...
ja tässä sitä ollaan. piirrän omalla tyylilläni.
Realismiin pyrkivä, mallista piirtämiseen pohjautuva piirustustaito on loppujen lopuksi todella kaukana tehokkaasta ja ilmeikkäästä pelkistämisestä. Vaikka näiden välillä onkin yhteys, ensimmäistä ei opi, jos opettelee vain toista.
En ole edes varma mitä kaikkia (tai kenen kaikkien) tyylejä olen omaani lainannut, mutta omasta mielestäni ole parhaista palaista kasannut toimivimman kokonaisuuden.
Entä jos joukossa olisikin ollut yksi japanilainen piirtäjä? ;) Väittäisin, että hitunen mangavaikutteita ei tee tyylistä automaattisesti persoonatonta, vaikka tusinamangaa kannattaa ehkä vältellä...
Nimenomaan. Viittasin juuri tusinamangaan tai sen apinointiin. Voi olla, että olen itsekin tiettyä "efektejä" tai ilmeitä napsinut mangasta. Japanilainen sarjakuva on kuitenkin melkoisen ilmeikästä ja eri tavalla tapahtumarikasta, kuin länsimainen.
... Kehitä ... kauan ja harkitsevaisesti, mutta ei sentään vuosia! ...
Unohtakaa jo se tyyli. Piirustustaito ja piirrettävien asioiden rakenteen ymmärtäminen ja sisäistäminen ovat tärkeimmät päämäärät noin ensialkuun. Oma tyyli kehittyy väkisinkin siinä sivussa.
Lisäksi tyyli (tai se mitä mä sillä ymmärrän) voi olla enemmänkin kiinni siitä, mikä on sarjiksen idea ja sisältö, ei niinkään siitä, että valitsee jonkin tyylin ja tekee kaiken sillä. Esim. manga sopinee ihan jees perus-actioniin yms. mutta jos kuvittelee sen vaikkapa Ankardoon, niin huhhuh...