Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Aku Ankka ja kumppanit => Aiheen aloitti: JHI - 15.08.2005 klo 11:06:11
-
Vaikka olenkin Barksin ja Rosan ihailija kaipaan kuitenkin silloin tällöin 70-luvun mikkitarinoita. Noissa Mikillä oli valkoinen paita, hattu (tai lippis) ja pitkät housut. Hessu oli hölmö mutta sympaattinen. Esimerkkeinä tarinat riimukivestä jossa viikinkiroisto lentää kopteria, koppakuosiaisesta jolla antenni selässä, linnunkuvatuksesta, saksanpähkinästä löydetystä kartasta jne (ovatko tuttuja?) Ja tietysti kaikki ne joissa Herlokki Solmunen tai kapteeni Kirkonrotta.
Mieli tekisi nähdä edes pätkiä kyseisen ajan sarjoista. Löytyisikö netistä??
-
Nuo ovat Paul Murryn sarjoja. Käsikirjoittajana useimmiten oli Carl Fallberg. Oikein hyvää kamaa. Ei saa sekoittaa myöh. 1970-luvulla samantapaisia sarjoja tehneen Tellon jäljennöksiin.
KS: esim:
http://art-bin.com/art/murryeng.html
1970-luvun Ankkoja löytää vielä helposti.
EDIT: tuolta voit katsoa mitä Murrya on suomeksi julkaistu missäkin:
http://coa.inducks.org/comp2.php?default_o=1&forcer=1&acceptUnsure=1&zfi=on&creat=PM
Toivottavasti linkki toimii.
Timo
-
Mieli tekisi nähdä edes pätkiä kyseisen ajan sarjoista. Löytyisikö netistä??
Paul Murryn Mikki-tarinoita on julkaistu myös kovakantisessa, Nälkäinen kummitus ja muita Paul Murryn parhaita-kirjaa löytää vielä suht hyvin, esim. Huuto.Netistä.
-
Paul Murryn Mikki-tarinoita on julkaistu myös kovakantisessa, Nälkäinen kummitus ja muita Paul Murryn parhaita-kirjaa löytää vielä suht hyvin, esim. Huuto.Netistä.
Ai niin, toi tietenkin on hyvä. Siitä kannattaa lähteä liikkeelle.
Timo
-
Murrya tulee:
Mikki-mestari Paul Murry oli myös Superhessun luoja
Parhaita Disney-sarjakuvapiirtäjiä esittelevän Ankantekijät-sarjan yhdeksäs osa Konnia ja koukkuja on omistettu amerikkalaiselle Mikki-mestarille ja Superhessun luojalle Paul Murrylle. Monet Aku Ankka -lehden parissa 1960–70-luvuilla kasvaneet pitävät Murrya kaikkien aikojen parhaana Mikki-piirtäjänä. Paul Murry teki yli 40-vuotisen uran Disney-sarjakuvien parissa ja jätti jälkeensä tuhansia sivuja jännittäviä salapoliisitarinoita, mielikuvituksellisia kaukomaaseikkailuja ja hilpeitä hupailuja.
Konnia ja koukkuja kokoaa yksiin kansiin joukon piirtäjämestarin parhaita tarinoita ja sisältää useita aiemmin Suomessa julkaisemattomia sarjoja. Konnia ja koukkuja -teoksen päähahmoina seikkailevat Mikki ja Hessu. Kaksikko joutuu temmatuksi juonittelujen keskelle ja ratkoo rikoksia mm. Poliisimestari Sisun apuna. Mikki ja Hessu seikkailevat myös tropiikissa arvokkaan Banaanisaarten postimerkin perässä ja etsivät aarretta tarinassa Aarrekätkö Afrikassa, jossa esiintyvät myös ikimuistoiset lurjukset Viiksi-Vallu ja Sikari-Sakari.
Murry on superpähkinöistä voimansa saavan Superhessun ulkoasun luoja, ja hänen kynästään ovatkin lähtöisin Superhessulle tunnusomaiset luukkukalsarit. Kirjassa Superhessu selvittää Pakkaspistoolin arvoitusta. Kirjan kirkkaimpia helmiä on ennen Suomessa julkaisematon ja harvinainen tarina Mustakaapu ja salaperäinen herra X. Kajahtaneesta tiedemiehestä kertovassa tarinassa seikkailevat Mikin ja Hessun ohella myös Aku ja Roope.
Taidokas Mikki-mestari piirsi sarjakuvia sivutyönään
Paul Murry (1911–1989) syntyi maanviljelijäperheeseen Missourin osavaltiossa. Hän työskentelikin auran varressa aina 26-vuotiaaksi asti, jolloin päävoitto paikallisen musiikkiliikkeen tietovisassa käänsi hänen elämänuransa täysin toiseen suuntaan. Murryn piirroksin koristeltu vastauspostikortti teki suuren vaikutuksen kuvalaattavalmistamon johtajaan, joka tarjosi Murrylle pestiä mainosgraafikkona. Murry ehti kuitenkin toimia mainospiirtäjänä vain vajaan vuoden ennen kuin hänet hyväksyttiin Walt Disneyn animaatiotalliin vuonna 1937. Animaattorin työnsä ohella Murry piirsi kotonaan Mikki-sarjakuvia ja eteläamerikkalaisen keikaripapukaijan José Cariocan tähdittämää sunnuntaisarjaa.
Murry lopetti työt Disneyn studioilla keväällä 1946 ja muutti Oregoniin maanviljelijäksi. Peltotöiden ohella hän piirsi freelancerina sarjakuvia. Vuonna 1950 Murry piirsi sekä ensimmäisen Aku-sarjansa että ensimmäisen Mikki-tarinansa. Kaikkiaan Murry teki parisenkymmentä ankkasarjaa, joita toki pidetään varsin onnistuneina, mutta sarjakuvahistoriaan mies jäi nimenomaan pitkien Mikki Hiiri -tarinoiden mestarina.
Murryn selkeä ja vahva piirrostyyli kehittyi parhaimmilleen 1950-luvun puolivälissä, kun Carl Fallbergin käsikirjoittamat pitkät Mikki-tarinat alkoivat ilmestyä jatkosarjoina Walt Disney´s Comics and Stories -lehdessä. Murry myös uudisti monia vanhoja Mikin sanomalehtiseikkailuja tyyliltään ja muodoltaan sarjakuvalehtiin sopivammaksi ja lisäsi tarinoihin enemmän toiminnallista huumoria jännityselementtien sijasta. 1960-luvun puolivälin jälkeen Mikki ja Hessu seikkailivat mitä mielikuvituksellisimmissa ympäristöissä: menneisyydessä viikinkiajalla, Villissä lännessä turkismetsästäjinä tai kaukaa tulevaisuudesta tulleiden vieraiden isäntinä.
Murry jatkoi piirtämistä aina 1980-luvun alkupuolelle asti. Viimeisen sarjansa hän piirsi vuosien 1982–83 vaihteessa ja siirtyi sitten eläkkeelle. Eläkevuotensa Mikki-taiteilija omisti musiikille, luonnontieteille, maanviljelykselle ja laiskottelulle.
Ankantekijät 9 – Paul Murry: Konnia ja koukkuja
- 200 sivua, 9 tarinaa
o Mikki Hiiri: Mustakaapu ja salaperäinen herra X
o Pikku Hukka
o Pluto: Yövieraita
o Aku Ankka: Kylpypäivä
o Mikki Hiiri: Eilispäivän maatila
o Mikki Hiiri: Aarrekätkö Afrikassa
o Mikki Hiiri: Postimerkkejä metsästämässä
o Mikki Hiiri: Haamuvarkaita Huuhkajalasta
o Superhessu: Pakkaspistoolin arvoitus
- ilmestyy viikolla 11
- myynnissä kirjakaupoissa kautta maan
- suositushinta 38 €
-
Vaikka jäärä olenkin, niin on ihan pakko kysyä, onko Murry jonkun mielestä oikeasti mestaripiirtäjä? Kyllähän mies hyvän kriteerit täyttää, mutta aika usein olen hänen tarinoita lukiessa pitkästynyt ja huokaillut. Viiva ei ole lennokasta.
On se kumma, kun juuri Italiasta tulevat NE hyvät piirtäjät. Mutta onhan se ymmärrettävää, että ei joka osa voi olla italialaisten tekemä. Silti sanoisin, että Gatto, Carpi, Chierchini, Bordini tai vaikkapa Asteriti ajavat Murryn ohi vauhdilla.
-
Vaikka jäärä olenkin, niin on ihan pakko kysyä, onko Murry jonkun mielestä oikeasti mestaripiirtäjä? Kyllähän mies hyvän kriteerit täyttää, mutta aika usein olen hänen tarinoita lukiessa pitkästynyt ja huokaillut. Viiva ei ole lennokasta.
Ei ole ainakaan minun mielestäni. Pahoittelen off-topicia.
En ole koskaan pitänyt Mikin tavasta hieroa nenäänsä miettiessään tai siitä miten Hessun kävelee kämmenet suoraan alaspäin. Olen myös aina inhonnut Murryn ihmeellistä pistoolijäljitelmää ja tapaa jolla rosvot asetta osoittelevat.
Superhessun Murry hallitsi, mutta muuten olen melkein aina skipannut hänen tarinansa.
-
Murry teki Disney-hommien lisäksi paljon aikakauslehtipilakuvia (sekä omalla nimellään että esim. nimimerkillä Pablo). Monissa aiheena näyttää olevan Kalle Kehveli -tyyppisiä hillbillyjä, tunnistettavasti Murryn Mikki-sarjojen sivuhahmojen tyylillä piirrettyjä. Olen nähnyt näistä useita lyijykynäluonnoksia, sekä muutamia viimeisteltyjä, joissa on tussiviivan lisäksi tussilaveerausta ja paikoin myös hiili/liitu varjostusta. Niissä viiva on menevää ja tyyli eloisaa, niistä voi nähdä että kyllä mies piirtää osaa.
Mikki-sarjojen osalta jaan muidenkin esittämän mielipiteen: minusta Murryn Mikki-sarjat ovat piirrostyyliltään jotenkin kylmän kalseita ja ankeita, suoraan sanoen luotaan työntäviä. Ei ollenkaan semmoisia ominaisuuksia, kuin Disney-imagoon yleensä liittäisi. Vaikka amerikkalainen piirtäjä onkin, Murryn Mikki-sarjat ovat ilmiasultaan jotenkin tavallaan brezhneviläisiä.
-
Yllätyin, kuinka tylysti Paul Murrya on täällä joukolla seivästetty. Itse pidin kovasti hänen tarinoistaan tenavana, suunnilleen ala-asteikäisenä. Sen jälkeen ei ole tullut Murryä niin paljon luettua, mutta muistaakseni ei hänen viimeinen kovakantinen Mikki-kirjansa saanut mitään inho-reaktiota aikaan. Pikemminkin päinvastoin. Oli miten oli, pitänee ostaa tuleva opus, niin voi kätevästi tarkistaa ja päivittää kantansa Mr. Murryyn.
-
Murryn piirtämien juttujen taso laski aika paljon 1950-luvun sarjoista viimeisiin tuotoksiin. 1950-luvulla Murryn lyhyet Mikki-jutut olivat usein hyviä, ei pelkästään pitemmät seikkailut.
-
Yllätyin, kuinka tylysti Paul Murrya on täällä joukolla seivästetty.
Ei Murry ainoa huono Disney-piirtäjä ole, mutta ehkä nimekkäin kuitenkin. Tai makuasioitahan kaikki ovat, mutta silti Murryn tapa piirtää ärsyttää.
Itseäni toistaen, Mikki hieromassa nenäänsä on ainakin top-5:ssä, kun etsitään ärsyttävimpiä asioita vanhoissa Akkareista.
Ne tarinat, mitä olen jaksanut lukea kokonaan ovat melko hauskoja, johtuen melko varmasti juuri Surfin Joen mainitsemasta Fallbergistä, mutta valitettavasti se piirrostyyli ja pienet ärsykkeet häiritsevät minun silmiäni.
-
Yllätyin, kuinka tylysti Paul Murrya on täällä joukolla seivästetty. Itse pidin kovasti hänen tarinoistaan tenavana, suunnilleen ala-asteikäisenä. Sen jälkeen ei ole tullut Murryä niin paljon luettua, mutta muistaakseni ei hänen viimeinen kovakantinen Mikki-kirjansa saanut mitään inho-reaktiota aikaan. Pikemminkin päinvastoin. Oli miten oli, pitänee ostaa tuleva opus, niin voi kätevästi tarkistaa ja päivittää kantansa Mr. Murryyn.
Samoin, vaikka onhan Murry-inho osattu myös perustella. Murry oli niitä piirtäjiä, joiden tyylin kuitenkin oppi tuntemaan ennen piirtäjän nimeä. Murryn piirtämien hahmojen tunnistettavat maneerit olivat ainakin minulle osa niiden hauskuutta. Muistan kuinka eräs kaveri väänsi (Murryn) Hessusta vitsiä vielä lukiovuosina.
Omalla kohdallani Murry asettuu samaan kastiin Tony Stroblin kanssa. Molemmat ovat selkeän tyylin omaavia tekijöitä, joiden juttujen pariin on silloin tällöin mukava palata. No joo, en ole kauhean kriitinen Aku Ankan lukija, vaikka en pidäkään suurimmasta osasta nykypiirtäjiä.
-
On se kumma, kun juuri Italiasta tulevat NE hyvät piirtäjät.
Njaa. Ennemmin sanoisin että Italiasta TULI hyviä piirtäjiä. Mutta eipä nykypäivän taskareissa ole paljonkaan hurraamista. Tuo Murryn kokoelma täytyy kyllä katsastaa tarkemmin ja ehkä jopa ostaakin, herran sarjikset kun ovat jääneet positiivisella tavalla mieleen lapsuuden Akuista.
-
Dick Moores tosiaankin on Murryä hiukan muistuttava, mutta Murryä parempi piirtäjä.
-
Hyvä piirtämään ankkoja, mutta ne nokat on kummallisia. Mikit taas aika töhryisiä. :( :P
-
Nyt hokasin uutta opusta selatessa että olisi pitänyt valita hiukan huolellisemmin sanansa Aarrekätkö Afrikassa -sarjan esittelyyn yhteydessä. "Sankareitamme ei heitetä pataan" ei tarkoita asiaa kirjaimellisesti, vaan sitä etteivät alkuasukkaat yritä syödä heitä, kuten alkuperäisessä 1930-luvun versiossa. Pataanhan heidät hetkeksi nimenomaan pannaan kaikesta huolimatta. No, pikkuvika... :-\
Timo
-
Joko se Ankantekijät on ilmestynyt?
-
Kyllähän se on jo jonkun aikaa ulkona kellinyt. Näemmä arvostelukin on tulossa Kvaakiin pian.
uudessa numerossa oli outoa sen viimeisen sarjan tekninen taso. joku tumpula on piirtänyt sarjan uusiksi.
Timo
-
uudessa numerossa oli outoa sen viimeisen sarjan tekninen taso. joku tumpula on piirtänyt sarjan uusiksi.
Timo
Mitähän varten tuollainen rikos on ylipäätänsä valittu kirjaan. Pöh!
-
Mielenkiinto kirjaa kohtaan heräsi arvostelun johdosta. Kritiikkiä ei juurikaan esiintynyt.
-
Petyin kyllä tuohon Murry-erikoisnumeroon.
Tarinat olivat huonoja ja varsinkin ankkapiirrokset...huh huh.
Onneksi edes artikkeli oli hyvä :)
-
Petyin kyllä tuohon Murry-erikoisnumeroon.
Erinomaista artikkelia lukuun ottamatta voisi puhua suurkatastrofista! Väritys oli kehnoa ja se vika juttu oli painajaismaisen tökerö suttu (jossa väritkin olivat pois paikoiltaan). Jotkut ehkä jättävät Ankantekijät 9:n kokonaan ostamatta saatuaa näin onnettoman kuvan Murrysta... voi voi, tätä tuskaa joka sydäntäni raastaa.
Miksi erikoisnumerossa ei julkaistu jotain Murryn upeaa, pitkää Mikki-tarinaa, joita on vielä monta suomentamatta?!? Nyt lehdessä oli lyhyehkö loppukauden tekonen. Murry ei tosiaankaan ollut Ankka-piirtäjänä parasta tasoa, mutta kun nykyään ei uskalleta julkaista muuta kuin Akua, Akua, Akua, Akua ja Akua jne.
-
Minusta tarinat oli aika hyviä en kyllä tiedä miksi muut tykkäsivät että oli noin huonoja??? ???
-
Paul Murry on myös yksi jonka Mikki tarinoita lukee aina. Ankaktin häneltä sujui sutjakasti ja muutenkin hyvä piirtäjä oli.
-
No niin, Konnia ja koukkuja hankittu ja luettu. Taattua Murryahan tämä kokooma edusti, vaikka käsikirjoitukset olivat monissa tarinoissa aika köpöstä kamaa. Tuntui, että kohdeyleisö oli niissä vain ja ainoastaan tenavat, joiden iän voi esittää yhdellä numerolla. Parempaa laatua edustivat ehdottomasti nämä pidemmät Carl Fallbergin kynäilemät tarinat. Vähän huonosti oli käsikirjoittajat mainittu kirjassa. Ne olisi voinut vaikka ympätä sisällysluetteloon, josta tiedot olisivat olleet helposti nähtävissä. Timon jutut olivat ihan kiinnostavia. Kernaasti niitä olisi lukenut vaikka vähän enemmänkin. Kaiken kaikkiaan, hinta-laatu suhteeltaan kirjaa en voi pitää kovin erinomaisena hankintana (200s - 33e).
-
Näköjään aika vanhoja tarinoita. Mielikuvani Murrystä on se, että mitä vanhemmaksi hän tuli, sitä tylsemmiksi kuvitukset muuttuivat. 1980-luvun tarinoita ei jaksa edes selailla. Pitää taas harkita entistä vakavammin kirjan hankkimista.
-
Murryn Ankantekijät-kirja on luettu, ja se on oikein onnistunut kokonaisuus. Mikki-painotteisuus on hyvä asia, sillä Akun parissa Murry oli heikompi. Superhessua olisi saanut olla enemmänkin.
-
Kas kun tuosta Murryn Ankantekijät-kirjan teknisestä laadusta ei ole pahemmin noussut täällä hälyä. Tässä kirjassahan sitä mustan viivan pikselöintiä esiintyykin oikein reippaasti.
Mikä ihme siinä on, että tuolla tavalla mokatan. Vai onko tilanne nyt vain niin, että näitä vanhoja sarjoja ei nykydigitaalitekniikalla paremmiksi saa?
-
Oliko? Painolaatu oli mielestäni tässä kirjassa ihan ookoo.
(http://www.kvaak.fi/images/articles/17032008135944-1.jpg)
-
Näkyyhän tuossakin viivassa selvää sahalaitaa.
Se onkin suurennettu yli tuplaten (ja skannattu aika krouvilla asetuksilla). Normaalikoossa ei ainakaan meikäläisen kaksiteholaseilla erota yhtikäs mitään.
Upouutta matskua sisältävässä Wizards of Mickey -pokkarissa sen sijaan rasterointi oli paljon selvempi. (Mulla menee pikselöinti ja rasterointi aina sekaisin, siis kumpaa tää nyt taas olikaan?)
-
Kirjassa mustan viivan pikselöinti (sahalaitaisuus) näkyy mielestäni lähes joka ruudussa. Heti kättelyssähän tuohon törmää heti nimiösivulla (sori, kirja ei ole mukana täällä töissä, joten en pysty tarkistamaan sivunumeroa tai edes että oliko tuo nimiösivulla) jossa siis on suurennettu osa jostain kirjan ruudusta. Juu, toki, tuossa on kyseessä suurennettu kuva, mutta periaatteessahan mustan viivan pitäisi olla nätin sahalaidaton suurennettiinpa sitä kuinka pitkälle hyvänsä.
-
Ben, jaksatko skannata esimerkkejä?
-
mutta periaatteessahan mustan viivan pitäisi olla nätin sahalaidaton suurennettiinpa sitä kuinka pitkälle hyvänsä.
No eihän se niin voi mennä jos kyseessä on bittikarttakuva. Se pikseli tulee jossain kohtaa vastaan ihan varmasti kun kylliksi suurentaa.
Timo
-
No eihän se niin voi mennä jos kyseessä on bittikarttakuva. Se pikseli tulee jossain kohtaa vastaan ihan varmasti kun kylliksi suurentaa.
Totta turiset! Minä elänkin omissa haaveissani ja kuvittelen, että tussaus, eli nuo sarjakuvien mustat viivat, olisi vektoroitu, mutta ei kai sitten.
Ja Iljustenille: juu, voin toki skannailla ehtiessäni, mutta kyllähän noita sahalaitoja näkee ihan noista kuvista joita on tuon Kvakin arvostelussakin (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1031) (klikkaa kuvia, niin että näet ne suurennettuina).
-
Ei noi Kvaakin esimerkit pahoilta näytä. Ja ota huomioon että suurin osa noista kuvista on jo saanut suurennuslasikäsittelyn painoversioon nähden. Tarkoitus on että näyttää hyvältä paljaalla silmällä, mitä noi esimerkit mielestäni ovat.
Tosin käytän vertailukohtana Rosan sarjakuvaa Akkarissa pari vuotta sitten, jossa pikselin näki lattialla avonaisena olevasta lehdestä.
-
Totta turiset! Minä elänkin omissa haaveissani ja kuvittelen, että tussaus, eli nuo sarjakuvien mustat viivat, olisi vektoroitu, mutta ei kai sitten.
Vektorointia ei koskaan voi tehdä niin, eteikö viiva muuttuisi hiukan.
Timo
-
Miltä vuodelta tämä uusimmassa Akkarissa ollut Murryn Kloonikupru oikein on? Inducksin mukaan (http://coa.inducks.org/story.php?c=D+2003-309&search=clone%20paul%20murry) se näyttää hyvinkin uudelta, tarinakoodi kun on D 2003-309. Onko tämä joku postuumi tarina?
-
Miltä vuodelta tämä uusimmassa Akkarissa ollut Murryn Kloonikupru oikein on? Inducksin mukaan (http://coa.inducks.org/story.php?c=D+2003-309&search=clone%20paul%20murry) se näyttää hyvinkin uudelta, tarinakoodi kun on D 2003-309. Onko tämä joku postuumi tarina?
Tämä on näitä Westernin jäämistön peruja, 1980-luvun puolivälissä valmistuneita, mutta täysin julkaisematta jääneitä sarjoja, jotka löytyivät vasta joku aika sitten ja jotka Egmont osti. Siitä tuore tarinakoodi.
Timo
-
Kuinka paljon Murry teki uusintaversioita vanhoista tarinoista? Selailin summamutikassa miehen tuotantoa Induckista ja vastaan tuli Suomessa julkaisematon Outwits the Phanton Blot (http://coa.inducks.org/story.php?c=W+MMCP++1-04) eli tutummin samanniminen Gottfredsonin tarina (http://coa.inducks.org/story.php?c=YM+039). Käsitin tästä ketjusta että ainakin Ankantekijät-sarjassa on tarina joka pohjautuu 1930-luvun alkuperäiseen? En ole, vieläkään, tuota kirjaa hankkinut joten en voi katsoa olisiko siinä enemmän tietoa aiheesta. Kannattaisi kai ostaa.
-
Kuinka paljon Murry teki uusintaversioita vanhoista tarinoista?
Tekihän se joitakin. En nyt jaksa tarkistella, enkä muistakaan tarkkaan. Ankantekijät 9:ssä on Aarrekätkö Afrikassa, joka on uusintaversio Gottfredsonin vanhasta (1937) jutusta, joka löytyy ainakin Minä Mikki Hiirestä. Salomon ja Jopin tilalle tuossa uudessa versiossa laitettiin Sikari-Sakari ja Viiksi-Vallu (ensiesiintymisessään).
Tekiväthän noita uusintaversioita muutkin noista sanomalehtisarjoista, syynä sarjakuvalehden muoto, joka sopii vähän huonosti strippien julkaisuun.
Timo
-
Paul Murryn piirtämä Punaisen herhiläisen arvoitus oli ainoa syy ostaa kaupassa parhaillaan oleva Aku Ankan loma-albumi. Sarja on julkaistu Aku Ankassa vuonna -98, mutta kun en tilaile lehteä on se jäänyt ennen lukematta. Vaikka tarina ei olekaan Carl Fallbergin vaan Cecil Beardin kirjoittama, sarja on silti ihan parasta Murrya, mielikuvituksekas, riittävän jännittävä ja sisältää Viiksi-Vallun ja Sikari-Sakarin.
Kiva kun ei Murrya ole täysin unohdettu nykyisissä julkaisuissa.
-
Murry teki pienen virheen (http://sekvenskonst.blogspot.com/2012/04/hmm.html) tässä kuvassa:
(http://1.bp.blogspot.com/-LXFEF9yYsBE/T52sG9_KMVI/AAAAAAAAG1Q/KtDyhWDz_TE/s1600/Donald-Mouse.jpg)
Timo
-
Ja nyt tuli tieto että em. Buck O'Rue on tullut painosta maailmalle! http://buckorue.blogspot.se/
Timo
-
Ja nyt se on käsissäni! Buck O'Rue! Murry on tässä kyllä parhaimmillaan! Olkoonkin ehkä maneerinen kuvittaja jolain tasolla, niin tässä hän on oikeasti innostunut. Vasta vähäsen opusta selailleena voin sanoa, että Murry on irrotellut sivuhenkilöidensä kuvauksissaan. Innoittunutta piirrostyötä.
Timo
-
Sautuin kerran löytämään tämän albumin jostain divarista.
Onkohan Murrylta julkaistu muita kokoelmia? Nuo ovat kappale lapsuutta. Gottfredsonin ja Taskareiden alkupään Mikki-universumin lisäksi.
Nyt kun hyllyssä on Barksin ja Rosan kirjastot pitäisi alkaa haalimaan Gottfredsonia ja Murrya. Vinkkejä otetaan vastaan.
-
Ankantekijät 9 - Konnia ja koukkuja. Muistaakseni tässä on uudistetut tietokoneväritykset, jotka saattavat haitata jos tarinoita haluaa lukea nostalgialasit silmillä.
-
Enepää ei taida valitettavasti löytyä. Murryn tuotanto on liian laaja ja epätasainen täydellisiin kokoelmiin mutta kyllä niitä hyviä juttuja riittäisi vielä jokuseen kokoelmaan...
Tosin niitä on myös uudelleenjulkaistu ihan kohtuullisesti Akkarissa, näkkäreissä ja Jumboissa.
-
Nälkäinen kummitus ostettu ja luettu. Maksoi uutena Bargain Booksilla vitosen, kun pari viikkoa sitten tilasin, nyt on näköjään noussut 7 euroon:
https://www.antikka.net/naytatuote.asp?id=786616
Mukava nostalgiapläjäys, mukana oli juttuja, jotka muistan joskus ala-asteikäisenä lukeneeni Aku Ankka-lehdestä
-
Hieno kooste Paul Murryn sarjoista. Tarinassa Vajoava kaupunki vuodelta 1969 (sivut 55-78), joka on julkaistu myös mm. Aku Ankan Näköispainoksessa 1971 (sivulta 736 alkaen), huomioni kiinnittyy aina sensuroituihin? vartijoiden aseisiin.
Näyttää, että niitä on joko poistettu kokonaan, tai vähän tökerösti piirretty piipun osalta valkoisiksi ja suultaan ns. haukottelevaksi, leviäväksi malliksi, mikä jostain käsittämättömästä syystä on varmaan ollut jonkun mielestä sallitumpaa kuin alkuperäinen. Olenko oikeassa?
-
Torvimallinen ase on nähtävästi olevinaan suustaladattava. Siis kerranlaukeava, joka on melko tehoton ja epätarkka verrattuna moderniin kivääriin. Ja onhan se omalla tavallaan koomisen näköinen
Sensuurilta vaikuttaa myös helikopterin pohjaan osuvien luotien poiskimpoaminen ja puheet teräslevystä.
-
Tosiaan, näin on... Torvipyssyt - kaikkea se tanskalainen keksii tehdä. Teräslevy sentään on alkuperäisessäkin.
Timo
-
Näköjään on teräslevy. Ihmettelin vain, kun sen asentamiseen ei viitattu missään kuvassa ja poiskimpoavat luodit ovat aika tökerösti uudelleen piirrettyjä kuulia.
Jonkin sortin realismia kai sekin. Alkuperäiset sukkulanmuotoiset kun vaativat rihlat, joita suussaladattavissa oli aika harvoin...
-
Minusta Murry on kaavamainen ja rajoittunut, mutta mukavan selkeä piirtäjä. Ruuduissa ei ole mitään turhaa, ja hahmot on aina sijoitettu harmonisesti ruutuihin. Saisi moni koohottava nykypiirtäjä ottaa sommittelusta mallia.
Murryn monissa vanhoissa jutuissa on seikkailun taikaa. Mutta ne jotkin tarinat... yh. Täällä (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,6749.msg388557.html#msg388557) Ankkalinnalaisten tylyt tempaukset -ketjussa on nimimerkki hdc:n kuvaus eräästä seikkailusta:
Luin tässä Ankantekijät-sarjan Paul Murry -kirjaa, jonka ekassa tarinassa Mustakaapu ja salaperäinen herra X Mikki taas kunnostautuu.
Mikki hypnotisoi Hessun luulemaan olevansa Mustakaapu vastoin Hessun tietoa tai suostumusta ja lähettää tämän hengenvaaralliseen soluttautumistehtävään. Ja kun tehtävä on saatu loppuun ja kysellään kuka oli agenttina, Mikin logiikka on pysäyttävää: "En voi paljastaa että se oli Hessu. Järkytys voisi olla hänelle liikaa. Sitä paitsi häntä voidaan tarvita vara-Kaapuna toistekin."
Minua häiritsee tuossa tarinassa suuresti myös se, miten roistot muka eivät näe Hessun pitkää kuonoa ja luulevat häntä täten Mustakaavuksi. Sattumalta kuono aina kätkeytyy ojennettuun käsivarteen...
-
Jep, samaa mieltä. Tuossa Mustakaaputarinassa näkyy käsikirjoituksen heikkous Mikin oudossa ajatuksenjuoksussa ja toiminnassa.
Muuten pidän valtavasti Murryn piirrostyylistä ja Mikki-tarinat on aina niin helppo tunnistaa Paul Murryn piirtämiksi vain vilkaisemalla Hessun hanskakättä, joka melkein joka toisessa kuvassa on suun edessä kuonon alla.
-
Moi.
Mitä kirjoja Suomessa on ilmestynyt joissa olisi paljon Murrya?
Seuraavat tiedänki:
- Ankantekijät 9
- Konnia ja koukkuja
-Nälkäinen kummitus
-
Ankantekijät 9 ja Konnia ja koukkuja ovat yksi ja sama kirja. Valitettavasti.
Murrya ei taida yksissä kansissa olla muita ellei laske mukaan tätä ohkasta lättyä Mikki Hiiri 50 vuotta. (https://inducks.org/issue.php?c=fi/AA1978-M50) Siinä on kolme Murryn tarinaa ja 64 sivua.
Timo
-
Muutama albumi on kanssa:
https://inducks.org/issue.php?c=fi%2FWK++14
https://inducks.org/issue.php?c=fi%2FWK++26
https://inducks.org/issue.php?c=fi%2FWK++27
Mutjoo, nuo on kai kaikki Murrylle omistetut kirjat, sen jälkeen menee yksittäisten sarjojen jahtaamiseksi.
Tai sitten voi hakea toisella kotimaisella vaikka nämä:
https://inducks.org/issue.php?c=se%2FHOF++6
https://inducks.org/issue.php?c=se%2FHOF+19