Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Strippi- ja sanomalehtisarjakuvat => : comic.book.guy 12.08.2005 klo 20:35:07
-
Uusin Jere on tullut vähän aikaa sitten kauppaan! Ostin sen tänään ja se oli aivan mainio! kommentoi sitä täällä!
-
Borgman ja Scott suomeen? Jihuu! Täytyy samantien ostaa kaikki puuttuvat Jere-albumit ja Baby Bluesit ja sitten kiusata kyseisiä herroja nimmaripyynnöillä.
-
Borgman ja Scott suomeen? Jihuu!
Varoituksen sana: Visiitti Suomeen (Helsinkiin) tulee tällä kertaa olemaan äärimmäisen pikainen. Jos varmuudella haluaa herrat tavata ja kaikkiin albbuihin kerralla nimmarit kerätä, kannattaa mennä Göteborgin kirjamessuille. Suuren maailman miehillä on suuren maailman kiireet.
-
Jere on erinomainen sarjakuva. Melkein väittäisin, että kyseessä on paras tällä hetkellä ilmestyvistä strippisarjakuvista. Taso ei ole ainakaan toistaiseksi laskenut, vaan Jere jaksaa huvittaa siinä missä ennenkin. Lisäksi se on jättänyt elämään muutamia lentäviä lauseita, joita sitten tulee käytettyä sopivissa paikoissa:
En tiedä koneista paljoakaan, mutta oletko tarkastanut jo mikropiirit?
"Riski ryhmä" löytyi eilen paikallisesta Antikvariaatissa, ja hetihän se oli hankittava muiden albumien joukkoon. En ehtinyt vielä lukea sitä kokonaan, mutta jo nopea silmäily osoitti, että sen vaihtamista Harry Potterin nelososaan ei kyllä tarvitse katua.
-
Jere kuuluu myös minun suosikkeihini. Koska opiskelijalla ei ole rahaa tilata eikä aikaa lukea lehteä, olen lueskellut strippejä netissä (http://www.kingfeatures.com/features/comics/zits/about.htm). Jokin aika sitten niiden päivittäminen kuitenkin loppui ja tällä hetkellä siellä on enää yhden viikon stripit heinäkuulta. Surkeus... :(
-
saako noita luettua mistään suomeks
No mites olisi vaikkapa Arktisen Banaanin julkaisemat seitsemän Jere-kokoelma-albumia? Jere ilmestyy myös aika monessa sanomalehdessä Suomessa.
-
Huomatkaapa lapset sanaleikki tuon albumin nimessä. "Riski ryhmä" tarkoittaa riskiä (vahvaa) ryhmää, mutta riskiryhmä (yhdyssana, yhteen kirjoitettuna) tarkoittaa joukkoa joka on altis riskille. Minusta vähän vaarallista leikkiä nykyään yhdyssanoilla kun yhdyssanojen osaaminen nuorilla varsinkin on mitä on. Avutonta.
Tai voi olla myös niin, että albumin otsikossa ON kirjoitusvirhe. Mutta enpä usko.
Albumiarvostelussa (joka oli hieno) voisi olla myös hintatieto mukana. Paljonko tuo muuten maksaa?
Jerestä olen aina pitänyt, varsinkin kun välillä mennään dalimaisesti surrealismin ja irrationaalisen kuvailmaisun puolelle näin hienosti sanottuna. Sarja on sarjakuva, ja sarjakuvassa kaikki on sallittua. Ei kukaan pakota tekemään päivästä toiseen samaa.
-
Tai voi olla myös niin, että albumin otsikossa ON kirjoitusvirhe. Mutta enpä usko.
Albumiarvostelussa (joka oli hieno) voisi olla myös hintatieto mukana. Paljonko tuo muuten maksaa?
Kyllä se on kuule harkittu juttu, tuo nimi. Paljon ontuvampia tuli keskustelussa aiheeesta esille, mutta niistä enemmän muistelmieni sivulla 206. (Muistelmani (ehkä) ilmestyvät v. 2025 paikkeilla.) Niih, yhdys sanoilla leikittely on tietenkin vähän kyseenalaista, kuten vaikkapa Pahkasian (R.I.P) lukijakirjeistä voi päätellä. Joidenkin mielestä ne ovat todella hauskoja ja toisista taas eivät.
Albumin ovh on 9,95 euroa.
-
Borgman ja Scott sitten piipahtivat taas äkkipikaa Suomessa suoraan Göteborgin kirjamessuilta. Ikävä kyllä aikataulunsa oli niin kiireinen ettei julkista signeeraustilaisuutta ehditty järjestää.
(Toivon, että Jyrki Vainio voisi kirjoitella tänne kvaakiin jutun visiitin sujumisesta.) Kiireisemmät lukekoot huomenna Borgmanin ja Scottin haastattelun Helsingin Sanomista ja/tai Ilta-Sanomista, sekä niistä lehdistä jotka älläävät julkaista STTn artikkelin aiheesta.
-
Kiireisemmät lukekoot huomenna Borgmanin ja Scottin haastattelun Helsingin Sanomista ja/tai Ilta-Sanomista, sekä niistä lehdistä jotka älläävät julkaista STTn artikkelin aiheesta.
oliko haastattelu missään lehessä?
-
minkä päivän iltasanomissa?
-
Metrossa ja Uutislehti 100ssa oli ti 4.10 juttu, samoin Hesarissa. Iltasanomissa oli ilmeisesti tiistaina 5.10.
-
Iltasanomissa oli palstantäytteenä pikku juttu. Mutta olihan siinä piirros Iltiksen lukijoille. Jere röhnöttää nojatuolissa ja sanoo että "Iltasanomat rocks".
Miksiköhän Iltis julkaisee sarjaa kääntämättömällä nimellä Zits? Päähenkilö on kuitenkin Jere eikä Jeremy.
Voi olla erilaisuudentavoittelua, mutta tietäen Ilta-Sanomien (ei missään nimessä Iltalehden) sarjakuvapolitiikan, on kyseessä ehkä arvostus sarjakuvaa kohtaan ja samoin ei aliarvioida lukijoita. Ilta-Sanomilla on sarjakuvatoimittaja ja siinä julkaistaan viikonloppuisin paljon sunnuntaisarjoja, mm. upeaa Opusta. Ja Harhamaa väreissä. Iltalehdessä ei ole viikonloppuisin yhtään sarjakuvaa. Avutonta.
-
On viikonlopun Iltalehdessä norjalainen Pondus joka onkin melko hauska sarja. Sitä suomeksi albumina, kustantajat.
Tulossa on. Kovakantinen Nemi jyräsi tänä syksynä Ponduksen alleen mutta eka alppari on jo käännetty ja puoliväliin asti textattu, odottelee vaan sopivaa aukkopaikkaa tullakseen laukaistuksi markkinoille.
Norjassa sarja viettää kymmenvuotisjuhlaa, ja uusin kokoelmakirja "Fem rette" julkaistiin peräti 60.000 kappaleen ensipainoksena, mikä on Norjan ennätys sarjakuvakirjalle!
-
Iltasanomissa oli palstantäytteenä pikku juttu. Mutta olihan siinä piirros Iltiksen lukijoille. Jere röhnöttää nojatuolissa ja sanoo että "Iltasanomat rocks".
Juhani Tolvasen kirjoittama juttu kuului kokonaisuudessaan näin:
"Tunnen eläväni elämää, josta piirrän", kertoi Zits-sarjakuvan piirtäjä Jim Borgman (s.1954) vieraillessaan maanantaina Helsingissä sarjan käsikirjoittajan Jerry Scottin (s. 1955) kanssa.
"Asun viiden teini-ikäisen kanssa ja kun työpöytäni on vielä keskellä meidän olohuonettamme, niin nuorten jatkuva puhe ja liike ympärilläni aiheuttaa minulle Zitsin piirtäjänä tunteen kuin olisin kärpäsenä katossa", Borgman kuittaa puheet Zitsin tavattomasta tarkkuudesta teini-ikäisten arkipäivän kuvaajana.
"Nuoret näkevät Zitsissä, etteivät he suinkaan ole yksin omituisa. Sama koskee teini-ikäisten vanhempia", selvittävät Borgman ja Scott.
Miksiköhän Iltis julkaisee sarjaa kääntämättömällä nimellä Zits? Päähenkilö on kuitenkin Jere eikä Jeremy.
Aivan. Käytäntö tuntuu tosin sopivan lehden rintamasta poikkeavaan linjaan, sillä eikö Lassi ja Leevikin tunnettu IS:n sivuilla Paavona ja Elviksenä? Muualla Suomessa tuota nimeä ei taidettu käyttää.
-
Pieni välikommentti.. Olen aina ajatellut, että Jere on Lassi (Lassista ja Leevistä) teini-ikäisenä ja Saara olis Susanna (Lassista ja Leevistä myös). ;D
-
Missäs Leevi sitten on? Eikä Lassilla ole isoveljeä. Vai onko Jori Leevi?
Lassi kuulee Jorista vasta seitsemän vuotiaana. Jori on elänyt koko elämänsä heidän ullakollaan ;D . Leevi taas on edelleen Jerellä jossain siellä sotkuisessa huoneessaan, ja leikkii sillä silloin kun kukaan ei näe.
-
Myöhemmissä jaksoissa Cunninghamit viittaavat vain kahteen lapseen perheessään. Chuckia ei enää mainita.
Jospa Chuck meni tekemään jotakin anteeksiantamatonta, kuten esimerkiksi kertoi pitävänsä enemmän pojista, olevansa pasifisti, lukeneensa Karl Marxin Pääoman tai kuuntelevansa Elvistä, joten perhe hylkäsi kokonaan mokoman hulttion ja kieltää tämän olemassaolon kokonaan.
Itsekin olen muuten jotenkin pitänyt Jereä vähän varttuneempana Lassina, onhan molempien sarjojen päähenkilöillä aika vilkas mielikuvitus. Joriahan ei sarjassa kovin paljoa nähdä, vaan hänellä on opiskelukiireitä. Ehkä Jori oli myös nuorempana niin kiinni opinnoissaan, ettei ehtinyt seikkailemaan Lassin kanssa ollenkaan?
Leevi on jossakin ullakolla leluarkun pohjalla.
-
Leevi on jossakin ullakolla leluarkun pohjalla.
ei! en pidä ajatuksesta että leevi on lähtenyt kokonaan pois lassin elämästä
-
ei! en pidä ajatuksesta että leevi on lähtenyt kokonaan pois lassin elämästä
Tämä juttu on vanha kuin itse elämä, mutta Lassin ja Leevin myöhemmät vaiheet on paljastettu ja selvitetty aukottomasti:
http://ignatz.brinkster.net/cfightclub.html
-
Jim Borgmanin blogi. Näin syntyy Jereä ja pilapiirrosta:
http://frontier.cincinnati.com/blogs/borgman/
-
Heehee! Tarttuipa Akateemisesta käteen uusin Zits Treasury "Crack of Noon". Sen takakannessa on teksti: "You must have a camera in our house", ja sen alla pitkä rivi pienellä painettuja paikannimiä. (Niin kuin että tällä tavalla universaalisti tunnetaan kaikkialla maailmassa). Ja onpa siellä joukossa myös, riviltä yhdeksän riville kymmenen: "J.V., Helsinki, Finland". ;D
-
Mä en voi ymmärtää että jotkut tykkää Jerestä se vain jauhaa samaa ja samaa... ??? :Arwi
-
Mä en voi ymmärtää että jotkut tykkää Jerestä se vain jauhaa samaa ja samaa... ??? :Arwi
Älähän nyt! enpä oikeestaan tiiä yhtään parempaa strippi sarjaa, jota tehään vieläkin.. ja Jeressä on vaan pari strippii per albumi, et o jo ennen julkastu muussa albumissa ja sekin on Arktisen Banaanin vika. Oispa Jere jollaki muulla kustantajalla ku Banaanalla, koska se julkasee niin helkutin hitaast albumeja vaik niit tulee lisää jokapäivä. Ja sunnuntaisarjojaki kaipailen...
-
Albumeita tulee lisää joka päivä? No hooh hooh.
-
Kun sarjaan aikoinani tutustuin katselin, että herra on saanut dynaamiseen kuvasommittelunsa sekä erityisesti tussausjälkeensä melkoisesti vaikutteita Bill Wattersonilta. Sen jälkeen luin Wattersonin haastattelun jostain, josta selvisi Borgmanin lyöneen itsensä läpi tyylillään itseasiassa jo ennen Wattersonia 80-luvulla. Samaa kouluakin olivat käyneet. Muttamutta... silti täytyy kritiikin sananen sanoa siitä etteivät Jeren kuvat solju aina ollenkaan yhtä ongelmattomasti kuin Lassin ja Leevin tai monen muun uudemman ajan strippisarjakuvan, joissa ruutujako on Jeren tavoin villimpää. Välillä pistää kummastuttamaan ratkaisut, joissa kuvien seuraamiseksi on jouduttu käyttämään ruutujen numerointia tms. En ymmärrä pointtia tehdä näyttäviä ruutujakoja jos niistä ei saada sujuvia... muuten aivan mainio kuvittaja toki. Ja tasokas sarja, vaikka Baby Blues kirvoittaakin enemmän hymyjä minulta.
-
Jereä kirjoittava Jerry Scott on kyllä pitkän linjan sarjakuvantekijä, sekä kirjoittajana että itse piirtäjänä. Ja hänen osuutensa Jeressä ulottuu kyllä selkeästi kuvakerronnan puolelle, kaverit käyvät sarjat yhdessä läpi pieniä yksityiskohtia myöten.
Minusta kerronta ja jutut ovat ihan ok, mutta Wattersonista toki jäädään silti pitkän matkan päähän. Kuka ei jäisi?
Borgmanin viivasta puuttuu Wattersonin jäljen virtuoosimainen kauneus ja sulavuus. Borgmanin jälki on siihen verrattuna karumpaa ja rujompaa: esimerkiksi hänen piirtämänsä ihmiset ovat aika inhorealistisia ja suht rumia.
Minulla on iso pino myös Borgmanin pilapiirroskirjoja. Niissä hän esiintyy kyllä graafisesti edukseen: monet kuvat ovat erittäin näyttäviä ja mm. hienosti ja kekseliäästi aseteltuja. (Kuten Watterson erään kirjan esipuheessa toteaa, Borgmanin vakiotemppuna on esim. käyttää todella kekseliäitä ja konstikkaita kuvakulmia).
Kuten useimmat muutkin jenkkipilapiirtäjät jotka tekevät myös sarjakuvia (vrt. esim. Mike Peters, Bill Schorr), Borgmankin tekee strippinsä kuvallisesti hieman säästöliekillä pilakuviin verrattuna. Mutta siltikin Jere erottuu niistä muista vastaavista edukseen.
-
Noh, minusta Borgmaninkin tussijälki on hyvin elävää ja kuvakulmat ovat välillä fantastisia. Esimerkiksi jere juoksemassa portaita alas jossain muinaisessa stripissä, jalat kuvattuna elefantin jalkoina... tällaisia helmiä, joissa olennainen tilanteesta on napattu erinomaisesti talteen. Mutta ruutujako on selvästi miehen akilleenkantapää. Ei siinä tarvitse edes Wattersoniin verrata, ruudut eivät vain seuraa luontevasti toisiaan ja dynamiikka on tipotiessään. Tyhmää.
-
Albumeita tulee lisää joka päivä? No hooh hooh.
Siis strippejä tulee joka päivä.
-
Kymysys: Onko Jeret kronologisessa järjestyksessä näissä albumeissa? Kun esim. Viiveissä ja Wagnereissa stripit on miten sattuu. Joka on syynä siihen, että olen jättänyt kauppojen hyllyille.
-
Jeren aika ei kulje ehkä stripin tarkkuudella, mutta kyllä suomalaisissa julkaisuissakin huomaa ajan kulun. Välillä tulee uusia hahmoja, bändin jäsenet vaihtuvat(?), paku ostetaan ensin ja sitten rakennetaan. Suomeksi olen lukenut Jerejä vain neljä ensimmäistä albumia, englanniksi vähän pidemmälle, mutta esimerkiksi pakun rakentaminen jatkuu "Jere 2: Teinitärinää" -albumista pitkälle eteenpäin.
Ja Jeren äitihän kävi sarjan alussa kampaajalla muuttamassa hiustyyliään ja sellaiseksi se on jäänyt. En tiedä onko suomalaisten albumien strippijärjestys täysin kronologinen tai julkaistaanko Suomessa kaikkia strippejä.
-
Amerikkalaisten albbarien mukaan menee, eli noin periaatteessa julkaisupäivämääräjärjestyksessä, mutta ei suinkkas aina. Siis johtuu amerikkalaisista toimitttajista mitä matskua heiltä saadaan. Periaatteessa kyllä edetään Jeren elämää kronologisesti.
Viivi ja Wagner -stribbialbumit ovat taasen Juban itsensä valkkaamia ja järjestämiä, eli jos ei tekijän oma maku kelpaa, niin ei sitten.
-
Amerikkalaisten albbarien mukaan menee, eli noin periaatteessa julkaisupäivämääräjärjestyksessä, mutta ei suinkkas aina. Siis johtuu amerikkalaisista toimitttajista mitä matskua heiltä saadaan. Periaatteessa kyllä edetään Jeren elämää kronologisesti.
Sepä hyvä. Eli vois uskaltaa ostaa nämä.
Viivi ja Wagner -stribbialbumit ovat taasen Juban itsensä valkkaamia ja järjestämiä, eli jos ei tekijän oma maku kelpaa, niin ei sitten.
Ei kelepaa, ei. Järjestystä sitä olla pitää!
-
nytten on tullut jo Jere 8 : Teinin elämä ja teot
-
Teinin elämä ja teot luettu.
Onko mahdollista (vai kuvittelenko), että siinä oli lainauksia Riskistä ryhmystä (köh. ryhmästä. Potteria lienen lukenut)?
Muutamat kohdat panivat sellaisen aavistuksen mieleen:
1. Jere vertailee erään vastakkaista sukupuolta edustavan neiti-ihmisen silmiä ruoka-aineisiin
2. "Pitääkö meidän pidentää sohvaa, vai lyhentää poikaa?"
Muuten ihan hyvä. Pitäis varmaan noita aikaisempia ruveta hommaamaan. On vissiin laadukkaampaa sarjista siellä
-
Joo... Rupeavat Scott ja Borgman toistamaan itseään jossei nyt parissa viimeisessä niin ainakin tuossa viimeisessä kokoelmassa.
-
Muuten ihan hyvä. Pitäis varmaan noita aikaisempia ruveta hommaamaan. On vissiin laadukkaampaa sarjista siellä
Ekoissa suomenkielisissä (1-5) Jereissä on valitettavasti sangen kökkö käännös. En ollut silloin vielä Banaanilla puikoissa. Suosittelen alkukielisiä tuolta osin.
Pirummoisen urakan teettää vielä se, että Amerikan pila- ja sarjakuvaimmeisten AY-sääntöjen mukaan on tekijöillä oikeus vapaaseen sarjan viiden vuoden yhtäjaksoisen ilmestymisen jälkeen (ja tietysti sairaslomat tms.), jona aikana julkaistaan vanhoja stirbbejä uusiksi.
Sitte pitäs albumitoimittajan muistaa ulkoa kaikki aiemmat sarjat, ettei tule samoja stripei useampaan albbariin...ellei nyt piirrustustyylistä erota, niin hankalata on, kun kierrätettyihinkin stribbilöihin on vaihdettu uudet tunnistetarrat. Kerspales!
-
Eikös moisen probleeman saa sangen iisisti ratkaistua siten että vakoilee vaikkapa alkuperäisalpparista noiden julkaisujärjestyksen? Selviää sitten ilman ressiä ja vatsahaavaa.
En muista että missään sarjassa, edes Zitsissä, alppareissa julkaistun yhtään vanhojen strippien tuplajulkaisua.
Joo, tokihan noiden hankkimisesta on kuluja, jos ei paikallinen kustantaja saa vapaakappaleita, mutta aika minimaalisia ovat (abuut $10/alppari tai $15/tupla-alppari) ja vähennyskelpoisiakin kaiketi.
-
Eikös moisen probleeman saa sangen iisisti ratkaistua siten että vakoilee vaikkapa alkuperäisalpparista noiden julkaisujärjestyksen? Selviää sitten ilman ressiä ja vatsahaavaa.
Näinhän juurikin on tehty. Mutta. Se paketti mikä Bullsilta tulee (200 strippiä), ei välttämättä mene 1:1 jenkkikoosteen stribbejärjestyksen kanssa. Kun eivät ne juutanan Andrews ja McMeel noudata kronologiaa...
Käännöksiä olen kyllä jenkkilaitosten avulla korjaillut ja heittänyt muutaman mahdottoman stripin poiskin ("bend over backwards") - sellaisia, jotka eivät suomeksi käänny edes puujalkavitsiksi. Mutta vain muutaman.
-
Näinhän juurikin on tehty. Mutta. Se paketti mikä Bullsilta tulee (200 strippiä), ei välttämättä mene 1:1 jenkkikoosteen stribbejärjestyksen kanssa. Kun eivät ne juutanan Andrews ja McMeel noudata kronologiaa...
No niinpä tietysti.
Eikä noissa jenkkilän kokoomissa näytänyt olevan stripeissä numeroitakaan.
Ei kai sitten auta muuta kun ryhtyä tilaamaan vaikka jotain ameriikan sanomalehteä joka julkaisee Zitsiä ;D
Tai vaan edelleen tehdä parhaansa nykysysteemillä.
-
Suomeksi on ilmestynyt nyt yhdeksäs Jere-albumi "Leuhkat eväät". Se oli totuttua Jere-tasoa eli erittäin hyvä. "Helmiä sioille" on mielestäni ainoa edelleen ilmestyvä amerikkalainen strippisarjakuva, joka menee Jeren ohitse.
Teini-iästä sekä sukupolvien välisestä kuilusta saa revittyä aika paljon huumoria irti, ja kivaa lisäväriä tuovat ne stripit, joissa kuvataan jotakin abstraktia asiaa konkreettisena: esimerkiksi kelvannee vaikkapa jakso, jossa Herman Melville-aiheiseen koulutehtäväänsä tuskastunut Jere kantaa kirjaimellisesti valkoista valasta selässään. Ei ihan Lassi ja Leevi -tason innovatiivisuutta, mutta toimii minulle siitä huolimatta hyvin.
-
Sitten on noissa strippipaketeissa vielä sekin, että mukaan on saattanut eksyä jo aiemmin julkaistuja juttuja - tekijöiden lomien tms. aikana KFS kierrättää eli vuositarroittaa uudelleen vanhoja strippejä. Yritän karsia ne albuista pois, mutta kertokaa jos havaitsette päällekäisyyksiä niin ruoskin itseäni.
-
Ostan tuon uuden albumin, vaikka joutuisin itseäni ruoskimaan. Nih.
-
Kyllähän Jere iskee varsinkin kun olen itse samanikäinen kaveri kuin nimihenkilö (15v)
Pieni välikommentti.. Olen aina ajatellut, että Jere on Lassi (Lassista ja Leevistä) teini-ikäisenä ja Saara olis Susanna (Lassista ja Leevistä myös). ;D
Itse olen aina ajatellut samoin, paitsi Saara en ole rinnastanut Susannaan.
Mutta kun tarkemmin ajattelee, niin voisihan se niin ollakkin. :)
-
Ruoski nyt itseäsi. Kymppialbumin katukyltin varastaminen oli alpussa nro 2 jo aikaisemmin. Ennen se oli Jerentie, nyt Jerenkuja.
MUTTA, nauroin kuitenkin: "...ei, vaan nimesi käyttäminen"
-
Ruoski nyt itseäsi. Kymppialbumin katukyltin varastaminen oli alpussa nro 2 jo aikaisemmin. Ennen se oli Jerentie, nyt Jerenkuja.
No, onpahan nyt ainakin paremmin käännetty. Ja kakkosalbumi on joka tapauksessa loppuunmyyty, uutta painosta ei ainakaan samassa formaatissa ole tulossa. Ei saakeli pitäs ikinä lomailla kun prosessi on kesken.
Nuo katukyltti-stribbet ovat olleet satsin häntäpäässä, eli alkujaan niitä ei olisi pitänyt tulla mukaan laisinkaan, mutta välistä on jäänyt yksi parin viikon episodi pois, niin ne ovat luistaneet sekaan. Aina syitä löytyy.
-
Vaikka aikaisemmin jossain toisessa ketjussa uhosin, että hinnannousun myötä saattaa uuden "Jeren" ostaminen jäädä väliin, niin löysinpä itseni sitten kuitenkin Akateemisen kirjakaupan jonosta kovakantinen albumi kainalossani. Järjestyksessään yhdestoista suomeksi ilmestynyt albumi "Läpiä päähän" oli siis kyseessä. Numerointi näyttää muuten nyt jääneen uuteen formaattiin siirtymisen myötä.
Ei tarvinnut katua. Laatukamaa jälleen kerran, ja kirjakin on aikamoisen tyylikäs. Vaikka tuossa edellä todettiin, että Scott ja Borgman olisivat alkaneet toistaa toisiaan, niin minusta homma toimii siitä huolimatta erittäin hyvin. Näemmä teini-ikä ja sukupolvien välinen kuilu on sellainen iäisyysaihe, josta saa revittyä huumoria irti pitemmänkin aikaa.
-
Kauhukseni huomasin formaatin muuttuneen kovakantiseksi, pyllystä tämä. Nyt meni kokoelma pilalle ja hyllystä kovakantinen vie hitosti enempi tilaa. Onko Jere nyt saatavilla alkuperäisenä ainoastaa väreissä, viitaten tuohon albumin mustavalkoisiin osuuksiin?
Noh, pakko kai se on kuitenkin ostaa, laadukas painos sinällään ja kotimaista käännöstyötä pitää aina tukea. Harmittaa vain, strippisarjat jos jotkut ovat niitä jotka eivät vain kaipaa kovakantisuutta vaan juurikin tuon legendaarisen muodon. Fingerporissakin oli nikottelemista ja nyt kerralla kaikki meni.
-
Jere vanhenee! Vuoden 12 vuodessa! Gaa! Täysi-ikäisyyteen menee siis vielä tällä tahdilla 24 vuotta.
Tomorrow, King Features will officially announce that Jeremy -- who's been 15 years old since the popular strip "ZITS" launched in 1997 -- will be allowed, at last, to turn 16.
Driving! Car dates! The freedom to careen far away from parents Walt and Connie Duncan! Think back to when you were 16 -- or for some of you, forward to when you'll be 16 -- and just imagine the possibilities. Jeremy's lifestyle -- sometimes as immobile as that Volkswagen van he and Hector have up on blocks -- can soon hit the open road.
"I do look forward to some new scenery within the strip -- I imagine the van will become more of a character and there will likely be more parentless adventures," the Pulitzer-winning cartoonist Jim Borgman tells Comic Riffs. "After freezing Jeremy at 15 for over a decade, it just felt like time to cut the kid a break and move on to a different set of challenges and frustrations."
Jerry Scott, Borgman's co-creator on the strip -- which is syndicated to more than 1,500 newspapers -- tells Comic Riffs that he relishes the creative terrain that letting Jeremy turn 16 can bring.
koko juttu (http://voices.washingtonpost.com/comic-riffs/2009/08/this_just_in_zits_creators_wil.html?hpid=news-col-blog)
Timo
-
Kuka poptähti on muuten käännetty Anna Abreuksi tässä uusimmassa albumissa?
-
Kuka poptähti on muuten käännetty Anna Abreuksi tässä uusimmassa albumissa?
Otetaan selkoa. Jaha, ensimmäinen tiedustelu suomentajalta tuotti tuloksena esityksen tunkea "Abrew" kansanomaiseen soittimeen. Nyt en ihan ymmärtänyt, lieköhän tuossa joku kaksoismerkitys. Jatketaan ruuvien kiristämistä.
No jo selvisi. Paris Hilton (eli oikeasti Pierce eli Ringo eli Läpi) siinä alkujaan soitteli Jerelle. Miksi Parisista tuli Äbbrevöö?
1. Lokalisointi ei ole pahasta jos ei mene liian överiksi.
2. Ihme jos (puhelimeen aluksi vastaava) Jeren isä olisi niin pihalla ettei tietäisi kuka on Paris Hilton. Anna Abreau osuu paremmin katveeseen, Valto voi hyvinkin luulla että kyseessä on joku Jeren koulukaveri.
Suomessa Jere tulee nyky-ilmestymistahdilla "täysi-ikäiseksi" vasta noin kahden vuoden päästä... siinä ajassa hän on ehtinyt varmaankin jo kuitata ekat ylinopeussakkonsa - tai no, sillä pakettiautolla... ehkä rattijuopumussyytteen?
-
Jeren takia tuli mentyä vahingossa 2 pysäkkiä metrossa ohi.
-Sen verran pirun komea tuo Jeren mainosjuliste meinaan, että jäin tuijottamaan tätä nuorta punkkaria, ja unohdin keskittyä itse matkustukseen!
Allekirjoittanut kuitenkin huomauttaa, että hänellä ei ole yleensä tapana tuijotella vieraita punkkariteinejä metrossa.
-
Uusimman Jeren arvostelu (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1268) etusivulla kaiken kansan ihmeteltävänä.
-
Akne eestiksi. Ihan totta, Postmees-lehees.
-
Akne eestiksi. Ihan totta, Postmees-lehees.
Virolaiset ovat siis kääntäneet sarjan oikein. Hienoa.
-
Jere on minunkin lempisarjakuviani. Tosin enemmän luen niitä englanniksi, sillä minusta suomennokset eivät aina ole niin hyviä. On jotenkin häiritsevää, että Jere, eli Jeremy, puhuu Urho Kekkosesta, vaikak mielestäni sarjakuva sijoittuu Yhdysvaltoihin.
Voisin jopa sanoa, että Jere on melkein paras sarjakuva, minkä tiedän. Huumori on aina ollut jotenkin sellaista,, mikä naurattaa minua eniten eniten.
-
Marssijärjestyksessään kaiketi kahdestoista Jere-albumi "Huulen viemää" on tullut salakavalasti kauppoihin. Ei ihan niin osuvia strippejä kuin joissakin aikaisemmissa osissa, vaan lukihan tuon kivutta. Nurista tekisi mieli myös korkeahkosta hinnasta, mutta samaan hintaluokkaan taitavat nykyisellään pudota kaikki kovakantiset albumit.
-
Marssijärjestyksessään kaiketi kahdestoista Jere-albumi "Huulen viemää" on tullut salakavalasti kauppoihin. Ei ihan niin osuvia strippejä kuin joissakin aikaisemmissa osissa, vaan lukihan tuon kivutta. Nurista tekisi mieli myös korkeahkosta hinnasta, mutta samaan hintaluokkaan taitavat nykyisellään pudota kaikki kovakantiset albumit.
Tätä on hyvä peesata. Maksan kuitenkin mielelläni kovakantisten aiheuttaman lisän.
-
Semmoista se on kun yli kymmenen vuotta tekee samaa sarjaa, lukijoidenkin fiilikset tasoittuvat. Itse viihdyn erityisesti silloin kun Scott ja Borgman saavat seulasta läpi monimielisiä oivalluksia - tämän albumin takakanteen valittu sunnuntaisarja on niin ilmeinen "got the munchies" -viite että kuvan ajatteleminenkin huvittaa.
Kovin rankaksihan meno ei tule Jeressä ikinä käymään, "raskausliivit" -jakso on jo rajoilla. Toki korrektius-linjoja saa siirrettyä mutta hiiiitaaasti... Odottelen milloin joku Jeren kavereista tekee / yrittää itsemurhaa.
Noh, aiempi ennusteeni jo melkein toteutui, Jere meni ja "kärähti ratista" hiljakkoin.
-
Semmoista se on kun yli kymmenen vuotta tekee samaa sarjaa, lukijoidenkin fiilikset tasoittuvat. Itse viihdyn erityisesti silloin kun Scott ja Borgman saavat seulasta läpi monimielisiä oivalluksia - tämän albumin takakanteen valittu sunnuntaisarja on niin ilmeinen "got the munchies" -viite että kuvan ajatteleminenkin huvittaa.
Kovin rankaksihan meno ei tule Jeressä ikinä käymään, "raskausliivit" -jakso on jo rajoilla. Toki korrektius-linjoja saa siirrettyä mutta hiiiitaaasti... Odottelen milloin joku Jeren kavereista tekee / yrittää itsemurhaa.
Noh, aiempi ennusteeni jo melkein toteutui, Jere meni ja "kärähti ratista" hiljakkoin.
Tarkoitatko tällä kärähtämisellä sitä, kun ajeli öisin samaa katua edestakaisin?
-
Tarkoitatko tällä kärähtämisellä sitä, kun ajeli öisin samaa katua edestakaisin?
Juuri sitä. Rattijuopumusta nyt sentään ei saata kuvitella, tekijöiden piti saada Jere sekoamaan muuten.
-
Huomasin juuri, että viime kuussa Jenkeissä ilmestyi uusi ennen julkaisemattomista stripeistä koottu Zits-albumi.
Triple Shot, Double Pump, No Whip Zits: A Zits Treasury
Jos Amazonin välillä epätarkka sivumäärälaskuri pitää paikkansa, niin kokooma on kaventunut edeltävän 262 sivusta 208:aan. Hinta sama.
Onkohan sarjan julkaisussa ollut taukoja, kun alpparien ilmestymisväli venahti yli kolmeen vuoteen. Tai sitten seuraava parisataasivuinen "aarreaitta" ilmestyy piakkoin jo puolen vuoden sisällä. Rahastus on sallittua. :o
-
Onkohan sarjan julkaisussa ollut taukoja, kun alpparien ilmestymisväli venahti yli kolmeen vuoteen. Tai sitten seuraava parisataasivuinen "aarreaitta" ilmestyy piakkoin jo puolen vuoden sisällä. Rahastus on sallittua. :o
Välillä tuli niitä teema-kokoelmia, isä-juttuja, äiti-juttuja. Minullekin jäi epäselväksi, että oliko niissä pelkästään aiemmista kirjoista kierrätettyjä juttuja, vai oliko niissä myös jotain muissa treasury-kirjoissa aiemmin julkaisemattomia sarjoja.
Tekijät perustelivat näitä silloin, että jenkkimallisten pienten ja isojen kirjojen myyntiluvut olivat suunnilleen samalla tasolla (isoon treasury-kirjaan on koottu yhteen kahden pienen neliönmuotoisen kirjan materiaali), joten tavallaan siis suurelle yleisölle formaatilla ei tuntunut olevan niin väliä - ja tekemällä kaksi pientä kirjaa tekijät saivat enemmän rahaa kuin tekemällä yhden ison. Joten heitä itseään rupesi kiusaamaan, että treasury-kirjat todella vain uudelleenkierrättivät saman materiaalin pikkukirjoista, että silloin siinä oli heistä rahastuksen makua, kun täsmälleen sama sisältö myytiin kahteen kertaan. Joten noilla teemakokonaisuuksilla etsivät sitten treasury-kirjoihin jotain "uutta" sisältöä lukijoille.
(Mikä minulle henkilökohtaisesti on sääli, sillä minä olen itse pitänyt noista treasury-kirjoista formaattina paljon enemmän kuin niistä pikkukirjoista ja mieluiten itse jatkossakin ostaisin ennemmin niitä, ilman teemakokonaisuuksia).
-
Zits-kronologiahan alkoi heitellä häränpyllyjä vuoden 2007 Alternative Zits Treasuryn jälkeen. Kuusi ekaa "treasuryä" tosiaan sisälsivät aina kaksi aikaisempaa neliskanttista pikkualbumia. Samaan tyyliin, kuin joskus aikanaan ensimmäisissä Calvin & Hobbes-albumeissa.
2008 sarja meni ihan sillisalaatiksi, kun molemmissa ??? formaateissa julkaistiin teemojen ympärille kyhäiltyjä opuksia jo aikaisemmin albumeissa julkaistuista stripeistä.
Vuoden 2009 "treasury" My Bad jatkoi sitten suoraan uuden strippimateriaalin esittelyä. Näitä strippejä ei sitten ilmeisesti ole ollenkaan julkaistu pikkualbumeina.
Tämän jälkeen uusien strippien esittelyä jatkettiin taas pikkualbumilla, You're Making That Face Again 2010. :laugh:
Tuorein kahdeksas (valikoima-albumit poissa laskurista) "treasury" toivottavasti kuitenkin jatkaa edeltävien aarreaittojen kronologista julkaisurytmiä.
Piti vielä lisätä, että itsekin olen hankkinut hyllyyni vain nämä Treasury -sarjan albumit. Siksi tuo 7. ja 8. kokooman pitkä ilmestymisväli kummastuttaa.
-
Itsekin toivoisin Treasuryjen jatkuvat ja mielellään olevan kattavia, kun pidän myös tuosta formaatista enemmän kuin pikkukirjoista.
-
Vielä yksi Treasury -leirin jäsen ilmoittautuu.
Viimeisin tosin on Alternative Zits joka muistaakseni tuntui aika väsähtäneelle. Mikä on sääli sillä alussa sarja oli sangen räväkkä.
C&H:t tuli kyllä aikoinaan ostettua pienempinä alppuina.
-
Jep, jep!
Ja ruoka maittaa ja kengät on suuret. ;D
Jotenkin olisin sitä mieltä, että tekijöiden pitäisi pikku hiljaa joko pistää pillit pussiin tai sitten tehdä rohkea loikka ja siirtää Jere college-elämään.
Borgmanhan on toiminut poliittisena pilapiirtäjänä. Jereenkin voisi tuoda vahvempaa sosiaalista ja maailmankatsomuksellista kommentointia.
Vaarana tietysti, että tuolloin hiukankin konservatiiviset sanomalehdet pudottaisivat Jeren sivuiltaan.
-
Ei nyt ihan kuitenkaan Chadia yksinään, mutta olisi aika kutkuttavaa dynamiikkaa, jos Jere menisi samaan collegeen "freshmaniksi" missä isoveli olisi jo viidettä vuottaan super-seniorina.
Olisi hauskaa, jos bisnes-opiskelija kultapoika-Chad paljastuisikin armottomaksi bile-eläimeksi! :laugh:
-
Hitaasti poika tosiaan vanhenee.
On kyllä saanut jopa ajokortin.
3-4 vikaa alppua ollut tosiaan sangen väsynyttä kamaa.
Reilu kasvaminen ja siirtyminen collegeen tosiaan varmaan piristäisi.
-
Amerikassa ajokortin saakin jo 16-vuotiaana. Silloin joskus Jeren tekijät sanoivat että päähenkilö tulee pysymään 15-16 -haarukassa todella pitkään. Jos Jere vanhenisi, tulisi kysymyksiä seksistä ja päihteistä. Semmoinen ei käy perhesarjaan vaikka Zits jonkinlaista realismia tavoitteleekin.
-
Eikös se nyt ole itsestään selvää, että jerellä ja sillä pimulla on meneillään jotain muutakin kuin halailua? Ei kaikkea tarvitse kirjoittaa auki.
-
Onko olemassa Jeren kaltaista teinistä kertovaa sarjakuvaa, jossa käsitellään alkoholi, seksi yms.?
-
Onko olemassa Jeren kaltaista teinistä kertovaa sarjakuvaa, jossa käsitellään alkoholi, seksi yms.?
Cherry (http://en.wikipedia.org/wiki/Cherry_(comics))
-
Egmont julkaisee 16.10. 128-sivuisen albumin Zombie-vanhemmat. Sisältö on uusia päivä- ja sunnuntaistrippejä.
Osaisiko joku kertoa, onko tuo suomenkielinen Zombie-vanhemmat -albumi yksi yhteen englanninkielisen Zombie Parents -albumin kanssa? Eli onko kaikki samat sarjikset mukana? Entä ovatko käännökset onnistuneita? Pohdin tässä itse, että kumman kielisen version ostaisin omaan hyllyyni.
-
Ärsyttää toi Jere, joka dissaa vinyyliprogesta diggailevaa faijaansa. Äijä on coolimpi kuin jälkikasvunsa.
-
Led Zeppelin on niiden yhteinen suosikki. Äiskän myös.
Stripin (lukuisat) musiikkiviittaukset (http://www.thecomicstrips.com/subject/The-Music-Comic-Strips-by-Zits.php) ovat kyllä myös sen suola.
Ja onhan tuo Ilmalaiva-sunnuntaistrippi (http://www.thecomicstrips.com/store/add.php?iid=97742) suorastaan hellyttävä.
-
Ärsyttää toi Jere, joka dissaa vinyyliprogesta diggailevaa faijaansa. Äijä on coolimpi kuin jälkikasvunsa.
Onneksi olkoon. Olet ymmärtänyt teini-ikäisen kasvattamisen ilot! Olet näin ollen ymmärtänyt Jeren kaikkein parhaiten.
Minunkin täytyy tosin myöntää, että siinä missä teininä asetuin monesti Jeren puolelle, asetun nykyään lähinnä vanhempien puolelle, ja Jere tuntuu ärsyttävältä.
Minusta juuri tämä tekee Jerestä niin mainion. Tilanteet ovat nimittäin melko tuttuja.
-
Ärsyttää toi Jere, joka dissaa vinyyliprogesta diggailevaa faijaansa. Äijä on coolimpi kuin jälkikasvunsa.
Proge ei ole cool. Eikä ole koskaan ollutkaan, pieniä poikkeuksia lukuun ottamatta.
Siitä huolimatta tykkään progesta paikoin aika paljonkin.
Progelevyjen levynkannet on monesti kyllä hyvinkin cooleja.
-
Proge ei ole cool.
Se, joka julistaa olevansa cool, ei ole koskaan cool. Se, joka ei välitä, on oikeasti cool. Proge on äärest' cool.
-
Onko tuo suomenkielinen Zombie-vanhemmat -albumi yksi yhteen englanninkielisen Zombie Parents -albumin kanssa?
Entä ovatko käännökset onnistuneita?
Albumin suomentajana ja kokoajana voi vastata ensimmäiseen kysymykseen, että kirja on yksi yhteen alkuperäisteoksen kanssa.
Käännösten onnistuneisuudesta olen tietysti jäävi sanomaan mitään.
-
Se, joka julistaa olevansa cool, ei ole koskaan cool. Se, joka ei välitä, on oikeasti cool. Proge on äärest' cool.
Paitsi että NYT se ei ole cool.
Minä tosin elin käsityksessä, kiitos ääliön kaverini, että proge ja progressiivinen rock ovat eriasia. Jos eivät, niin totta hemmetissä se on cool, mutta sitä ei Lurker päätä vaan nuoremmat.
Siinä Jere kyllä "valehtelee" etteivät nuoremmat siitä pidä. Sehän on ainoa tuolta ajalta josta pitävät. Ja sitäpaitsi cooliuden määrää se mitä lestaadiolaiset eivät voi sietää, vaan kieltävät. Ja kyllä he edelleen vihaavat rytmimusiikkia (asiaan ei ole muuta selitystä kuin viha).
Siispä NYT se on cool, yhden viestin aikana.
-
Albumin suomentajana ja kokoajana voi vastata ensimmäiseen kysymykseen, että kirja on yksi yhteen alkuperäisteoksen kanssa.
Käännösten onnistuneisuudesta olen tietysti jäävi sanomaan mitään.
Kiitos vastauksesta! Nyt jo tuon suomenkielisen albumin lukeneena voin sanoa kyllä tykänneeni. Toivottavasti näitä Jere-albumeita, jotka ovat yksi yhteen alkuperäisteosten kanssa, tulisi lisää!
-
Älkäähän siellä pelkästään Jeren musamakua syyllistäkö, on tunnettu juttu, ettei nykynuorisolla ole muutenkaan hyvää musiikkimakua. ;D Ainakin massateinit kuuntelevat lähinnä jotain Lady Gagaa, Rihannaa, Beyoncea, Katy Perryä, Justin Bieberiä, Justin Timberlakea, Miley Cyrusta, Nicki Minajia, Cheekiä jne. Tai kuuntelivat ainakin silloin, kun minä olin teini. Mikähän heille lie nykyään pop? Haluanko edes tietää? ;D
Toisaalta ei saisi haukkua teinien yleistä massamusiikkimakua (vaikka muuten vastustankin teollista musiikkia kaikin keinoin). Kasvavilla nuorilla on kaikki vielä vähän vaiheessa, kaikki on vielä vasta kehittymässä. Musiikkimakukin on jatkuvasti kehittyvä ilmiö ainakin niille, jotka sitä tykkäävät kuunnella. Mutta toisaalta on huono juttu mieltää teollisuusmusiikki hyväksi vain sen takia "kun kaksikymmentä miljoonaa muutakin tenua pitävät siitä". Näin toimimalla kehittää pitkäksi aikaa itselleen massamusiikkisyndrooman. Esimerkiksi nuorempi kaverini, joka totesi ettei "mikään vanha musiikki voi olla hyvää" , "vain juuri pinnalla oleva musa on coolia ja hyvää" ja "Antti Tuiskun vanhemmat albumit ovat siis sitä vanhempaa musiikkia". ???
Huoh.
Minä olen kasvanut niin klassisen kuin populaarimusiikin parissa koko pienen ikäni, vietin teini-ikäni The Beatlesia, Pink Floydia, Rollareita, Janis Joplinia, Aretha Franklinia, Deep Purplea, Metallicaa, Nirvanaa yms. "klassikkoja" kuunnellen, enkä ikinä mieltäisi "vanhaksi musiikiksi" jotain 2000-luvun puolella ilmestynyttä. Oikeasti vanhaa musiikkia on ne 1400-luvulla tehdyt kuorosovitukset jolloin nuotteja vasta ruvettiin keksimään, populaarimusan puolella aloittaisin ehkä 40-luvun puolelta. Mutta kaikki on suhteellista.
Tarvitseeko edes mainita, että yläasteen luokkakaverini pitivät minua outona friikkinä. :D
Pointtina on siis se, että kaupallisille vaikutteille ja vertaispaineille alttiita teini-ikäisiä on melko turhaa valistaa "hyvällä musalla". Ihmetyttää muutenkin, miksi massamusiikkia kuunnellaan. Tuskin sitä oikeasti kuunnellaan? Kun eikö se ihan riitä, että laulaja on julkkis, leveäahterinen ja isoryntäinen, botoxhuulet omaava nuottikorvaton beibe? Tai komea ja niiiiin IHQu kuten Justin Bieber? :laugh:
Niin, että mitä siinä on tarkoitus "kuunnella"?
Parhain tiivistelmä paasauksestani (anteeksi) on se, että "musiikki heijastaa ihmisen sielua". :)
-
Mitä tulee Jereen:
Sanomalehtisarjiksena yksi parhaimpia. Jeren teinimurheet ovat kyllä kerrassaan huvittavaa luettavaa. Teinihahmona Jere on vieläpä mielestäni ihan suht symppis eikä kovinkaan ärsyttävä. Yksi niistä ärsyttävimmistä puolista on (edelliseen kommenttiini viitaten, hehe) Jeren musiikkimaku ja se, että Jeren mielestä niitten faijalla on huono musiikkimaku.
Jeren isä on hieno mies. Yleensä sillä on hyviä biisejä.
Tilanteet ovat ihan realistisia niille, jotka ovat teini-ikäisen kasvattajia tai itse teini-ikäisiä. On hauskaa, miten lukija voi kallistua joko Jeren puolelle tai sitten Jeren vanhempien puolelle tai vaihdella välillä puoliaan. Kuka nyt ei olisi hävennyt vanhempiaan teini-iässä tai kenen mielestä ei ole ärsyttävää esim. teinien angstaus?
Pitääpä palailla pikkuhiljalleen takaisin Jeren äärelle. :)
-
Jere sarjis on siitä hyvä että siinä on jonkinlainen arvokkuus. Jotkin sarjakuvat rikkovat rajoja, tai ennemmin menevät yhä enemmän riman ali... Lakkasin lukemasta Fingerporia kun siinä vitsaillan alapäähuumorilla niin tylysti. Harmi kun muuten siinä oli niin hyviä oivalluksia.
-
Jeps, Jeressä on selkärankaa!
-
Lehtipisteissä on nyt Jere- albumi " Teinin tajunnanvirtaa", Egmontin kustantamana. Sisältää v. 2012 arkistrippejä väritettyinä.
Ei mikään huono yllätys tämä.
-
Mietinkin, että onpas tutun oloinen kansi tuossa...
-
Huvittavinta tässä on että Facebookissa on muisteltu Valion baaria kaksi viikkoa ja tämä oli tänään paikallislehdessä.
Silloin kun Kampin kauppakeskus avattiin, niin siellä oli vähän aikaa Valion baari...ihan vain nostalgiahengessä. Ei kai sit kannattanut ja on jo aikoja sitten hävinnyt.
Se aito Valion baari taisi lopettaa jo 70-luvun alussa. Lasipalatsissa taisi olla yksi semmoinen ja Museokadulla olen kuullut kanssa olleen.
-
Se olikin vissiin jostain jääpalloilijasta.
Vai ehkä kiekkoilijasta? Karalahti?
Tulisi aika vängästi erilainen sarjakuva kun vaihtaisi päähenkilöt keskenään...
-
Onkohan tämä jossain albumissa?
-
Ei kai niissä feikkejä ole.
Voitko todistaa feikiksi?
-
Kerro tuon vuosiluku ja päivämäärä. Ei saa selvää.
En tiedä, siksi kyselenkin täällä. En myöskään omista albumeita.
-
Alkuperäinenkin löytyi, joten ei ollut aito. :(