Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Sarjakuvien ostaminen ja keräily => : X-men 02.08.2005 klo 15:02:16
-
Täällä kun pidetään gallupeista niin pistänpä itsekkin yhden.
Eli mikä sarjakuva (lehti, albumi, yms.) on ostoksistasi huonoin/turhin?
Itsellä on Elektra Elää-albumi (maksoin reilut 30mk siitä) ja jäi aika hämäräksi luettuani sen.
-
Elektralla on kuitenkin keräilyarvoa...
Mikä nyt olisi huonoin? Sarjakuvapuolelta tulee joskus ostettua ylikallista staffia jonka sitten kohta saisi tarjouksesta tms. halvemmalla, mutta harvoin on mikään jäänyt varsinaisesti kaduttamaan. Pikemminkin joskus olisi pitänyt ostaa jotain kun halvalla olisi saanut, esmes Ihmesarja-lehtiä, mutta toisaalta nekin sarjat on sittemmin julkaistu uudelleen. Eipä hirveästi kaduta mikään hankinta. Nahkakantinen Complete Frank Miller´s Batman oli aika kallis, 180 markkaa, vaan onpahan nyt sekin plakkarissa. Se on vain rahaa...
-
Joskus on tullut ostettua sellainenkin kuin Attila, hunnien kuningas. Onhan niitä muitakin: Pin-up 1-3, joka oli tosi huono. Nää nyt tuli heti mieleen.
-
No tämä ei ole oikeastaan ostos, kun on ilmaislehdestä kyse, mutta Dodger taitaa olla sekä huonoin että turhin hankintani. Toivottavasti siitä tulee edes joskus keräilykappale, että saa sitten kovasti rahaa.
-
Noh, turhin ostos varmaan tänää kaks samaa Sin Cityä, perkeles ku samannäköset kannet.
About pari kuukautta takaperin tuli myös tehtyy turha ostos, ku täydensin Tintti-kokoelmaa ostamalla kolme jo omistamaani numeroa... Pitäs varmaan ruveta pitää jotain listaa puuttuvista, tahtoo toi muisti muistella vähä omiaan.
Mitään huonoa sarjakuvaa ei oo tullu ostettua, yleensä lukasen kaverilta/kirjastosta pari numeroa ennenku rupeen ite keräilemään/ostamaan.
-
Tuplia tulee helposti, varsinkin sarjoista. Joitakin Tex Willereitä ja Piko & Fantasio -albumeja on tullut osteltua useampaan kertaan. Harmittaahan se. Puutelista ei ole aina mukana tai se ei ole ajan tasalla.
-
Yhdesti muistan ostaneeni tuplan, Petri Hiltusen Asfalttitasangon. Myin sen sitten Kvaakissa hankintahintaan, joten ei tullut tappiota.
Turhimpia ostoksia ovatkin eittämättä olleet Witchbladet, Spawnit ja Transformersit. Kaikkia noita sarjoja aloin hankkimaan keräilymielessä ("no pitäähän nääkin olla kun on kaikki muutkin supersankarilehdet"), mutta lopetin kesken kun taso oli niin surkea.
EDIT: Tiedän ettei TF ole supersankarilehti, mutta Marvel-lehti kuitenkin.
-
No kai sentään ootte tutustuneet MASKiin. Sitä tuli kai yksi tai kaksi numeroa ja se oli just noita lelujen pohjalta tehtyja sarjakuvia. Sitäkin teki Marvel. Muuten täysin turha läpyskä, mutta kuvittajana oli Curt Swan. Tuli tämä mieleen vaan kun viikonloppuna kattelin yhtä numeroa divarissa ja mietin, että pitäisikö ostaa. Joskus olen tuon muistaakseni omistanutkin. Se ei tietenkään ollut varsinaisesti turha/huono ostos, mutta kuuluu siihen ryhmään "turhimmat julkaisut".
-
No kai sentään ootte tutustuneet MASKiin. Sitä tuli kai yksi tai kaksi numeroa ja se oli just noita lelujen pohjalta tehtyja sarjakuvia. Sitäkin teki Marvel. Muuten täysin turha läpyskä, mutta kuvittajana oli Curt Swan. Tuli tämä mieleen vaan kun viikonloppuna kattelin yhtä numeroa divarissa ja mietin, että pitäisikö ostaa. Joskus olen tuon muistaakseni omistanutkin. Se ei tietenkään ollut varsinaisesti turha/huono ostos, mutta kuuluu siihen ryhmään "turhimmat julkaisut".
Juu kaikki lehdet luettiin (ainakin muistin mukaan) ja jopa katsottiin taivaskanavilta muutama jakso. Ei mikään järin hyvä kyllä ollut.
Muutaman numeron myös täälläpäin olen nähnyt divareissa.
-
Joskus on tullut ostettua sellainenkin kuin Attila, hunnien kuningas.
Olen tehnyt saman erheen, olin divarissa ostelemassa Tinttejä ja tuo Attila, legendojen listaykkönen tarttui kouraan, hinta oli vissiin 1€. Sarjakuva vaikutti ensi silmäyksellä Asterixin formaattia matkivalta opukselta, joten ajattelin, että voisihan se vaikka olla hintansa väärtti. Kuinka väärässä olinkaan. Albumi on aivan käsittämättömän huono. Siis niin huono, että jo kymmenen sivun jälkeen tulee vihaiseksi ja rupesi miettimään että, paviaanikin tekisi paremman käsikirjoituksen ja että jos maailmassa on oikeutta, julkaisua kustantamossa ehdottanut ihminen sai aikoinaan potkut. En usko, että huonompaa albumia löytää helpolla.
-
Muistan että lapsena tykkäsin Attilasta... Pitäis varmaaan verestää muistoja jos se oikeesti onkin noin huono.
-
Attila - hunneista hurjin ja sitten tää toinen Asteriski-mukaelma, "Itä-Rooman Asterixit", taattua Lehtimiesten halpalaatua, niitä en ikuna ole ostanut vaikka melkein joka divarissa ovat tyrkyllä. Huonoja kirjoja ostan kyllä mielelläni, jos saa halvalla, alle viiden, mieluiten kahden - kolmen euron hinnalla. Hyviä huonoja siis. Kata Kärkkäisen tuotanto jo onkin, Lilli Suomalaisen Ori ottaa ohjat on vielä hakusessa kuin myös Jari Sarasvuon "Captain Apoteko". Samaisen Sarasvuon "Myynnin korkeajännityksestä" taisin maksaa peräti 7 euroa, mutta vain siksi että se sisältää Pertti Jarlan sarjakuvia!
-
"Superman - True Brit" on ollut hinta-laatusuhteeltaan eräs huonoimmista hankkimistani sarjakuvista. Äkkäsin sen eräällä Helsingin-reissullani GoodFellowsin näyteikkunasta, enkä Monty Python-fanina malttanut jättää sitä siihen kun näin kannessa John Cleesen nimen. Hintaa ostokselle taisi tulla jotakuinkin 30 euroa.
Sarjakuva oli pettymys. Tarina ei kaikessa vaihtoehtoisuudessaan ollut erityisen hauska. Brittiläisyydestä olisi mielestäni saanut enemmänkin irti kuin pikkunäppäriä Bat-Man sanaleikkejä. Lopun viittaus Palinin matkaohjelmiin oli tosin ihan vinkeä.
Tinttejä on tullut hankittua epähuomiossa useampia samoja kappaleita, mutta onneksi rahallinen satsaus ei ole ollut kauhean suuri, ja kaikille tuplakappaleille on löytynyt hyvä koti sarjakuvista pitävien ihmisten luota. Nykyään puutelista kulkee aina mukana.
-
Tuo Attila on minulle lapsuuden trauma, luulin tosiaan ostaneeni divarista jotain Asterix-tason kamaa vaan kuinkas sitten kävikään. Maailman huonoin albumi
-
- läjä Manaroita (vaikka ne olivatkin alessa 20-25mk/kpl, niin silti)
Minäkin haksahdin teininä samaan (kukapa ei...), mutta sikäli nuo eivät olleet turhia ostoksia, että kun vuosi-pari sitten myin ne pois huuto.netissä sain kyllä enemmän kuin 25 markkaa kappaleelta.
Attilasta muistaakseni tykkäsin lapsena, vaikka siitä kovasti yritetään täällä tehdä maailman huonointa albumia. Kai se pitäisi joskus kirpparilta ostaa ja lukea uusiksi. Mutta luultavasti ei.
-
No kai sentään ootte tutustuneet MASKiin. Sitä tuli kai yksi tai kaksi numeroa ja se oli just noita lelujen pohjalta tehtyja sarjakuvia.
Muistaakseni tasan kolme kappaletta (ja niinhän se oli: http://www.perunamaa.net/sarjakuvat/index.php), jotka omistin kaikki. Eivät sen huonompia kuin Transformersitkaan, ainakaan silloin.
X-Men: Elektra Elää maksoi uutena 80 mk, jonka muistaakseni ostin kirjakaupasta, että 30 mk oli onnittelemisen arvoinen ostos.
Varsinaisesti kaduttaa suurin osa jenkkilehdistä, nimenomaan läpysköinä ostetut. Valiantin lehdistä Turok (http://www.valiantcomics.com/valiant/title.asp?tc=t&u=1) oli ainakin kolme numeroa ihan OK, Bloodshot ehkä ensimmäisen numeron (http://www.valiantcomics.com/valiant/title.asp?tc=b&u=1), ne "metalliset" kannet olivat kyllä hienoja.
Imagelta moni Liefeldin tuotos harmittaa eniten, Brigade, Bloodstrike ja mitä niitä nyt olikaan, olivat itkettävän huonoja, tuohon aikaan mies hankkikin huonon maineensa, tosin ei pelkästään tuotoksillaan (http://en.wikipedia.org/wiki/Image_Comics).
-
Minäkin haksahdin teininä samaan (kukapa ei...), mutta sikäli nuo eivät olleet turhia ostoksia, että kun vuosi-pari sitten myin ne pois huuto.netissä sain kyllä enemmän kuin 25 markkaa kappaleelta.
Minulta on tuo vaihe ihme kyllä jäänyt kokonaan pois, ihan vasta hiljattain luin Manaraa ensimmäistä kertaa, niistäkin ensimmäinen taisi olla Sandman-juttu.
Huonoja tai muutoin turhia on kertynyt aika lailla hyllyihin, mutta varsinaisesti mikään ei kaduta. Ainahan niitä itselle turhempia voi laittaa kiertoon, tiedä vaikka joku niistäkin tykkäisi. Jenkkilehdissä on aika paljon turhia, lähinnä johtuen siitä, että minulla on tapana ostaa vain kaikkein häiriintyneimmiltä ja mauttomimmilta vaikuttavat lehdet. Aina välillä löytyy joitakin todellisia helmiä, mutta sitten on paljon sellaisiakin joiden ainoa tarkoitus hyllyssä on muistuttaa etten enää ikinä osta yhtään ko. sarjan teosta.
-
Eli mikä sarjakuva (lehti, albumi, yms.) on ostoksistasi huonoin/turhin?
(Lihavointi minun.)
Keskustelu auto-ostoksesta siirretty Autokauppojen tekemiseen (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=6460.msg112043#msg112043).
-
(Lihavointi minun.)
Keskustelu auto-ostoksesta siirretty Autokauppojen tekemiseen (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=6460.msg112043#msg112043).
niin joo tulikin mieleen etta varmaan oli kyseessa sarjakuvat -punehtuu-
-
Tästä ketjusta tulee mieleen ilmiö, joka lie kaikille tuttu. Eli kun keräät tiettyjä hieman harvinaisempia sarjiksia, et välttämättä muista tai jaksa muistaa, mikä albumi sinulta puuttuu, ja tulee ostettua liiankin varman päälle. Olet tehnyt toki listan, josta näkisit, mikä puuttuu, mutta se ei missään nimessä kulje mukana.
Cocco Billejä tulee vastaan nykyään harvoin. Jossain vaiheessa puuttui vain yksi, mutten hittovie oppinut muistamaan, mikä se oli. Niinpä tuli ostettua varmanpäälle valehtelematta ainakin kolme tuplakappaletta, eikä yksikään niistä siis ollut se puuttuva. Onneksi ne sai myytyä vaivatta etnpn.
Nykyään on ihanan näppärää, kun kännykkään saa kaikenmoisia muistilappuja sun muita, joista voi tarkistaa asioiden oikeellisuuden.
Huonoista ostoksista tulee mieleen tähän hätään ainoastaan "Kiskot", joka oli hienon näköistä ajanhukkaa.
-
Marvelin Livewires-minisarja. Aivan karmeaa luettevaa. En suosittele edes unilääkkeeksi. :(
-
Kun yleensä teokset pysyvät hyllyssäni vuosia niin eräs poikkeusista oli:
Batman: Long Halloween, siinä oli hyvää ne mustavalkoiset kohtaukset ja loput huonoa. Lisäksi Loeb tuntuu ahkerasti kierrättävän tätä samaa kaavaa (esim. Hush, Dark Victorykin taitaa painella samoja latuja) jossa on siis "päämysteeri" ja tarinan jokaisessa lehdessä tulee epäillyksi/hakatuksi aina seuraava pahis ja lopuksi se oikea. Periaatteessa riittäisi että lukee ensimmäisen ja viimeisen osan, välissä ei tapahdu mitään merkittävää.
Tämä lähti vaihtoon heti lukemisen jälkeen.
-
Al Davison: Minotauros. Taidettiin joskus jopa kehua Sarjainfossa, mutta aivan kamala sekasotku silti, niin visuaalisesti kuin tarinapuolellakin. Jos jossain ketjuissa kohistiin kamalasta kaikentuhoavasta kaksoiskerronnasta niin sen voi laskea tämän teoksen pienimpiin ongelmiin. Alec Stevensin The Sinners on kyllä myös aika kamala.
-
Ehdottomasti Charynin & Munozin Käärmeen hammas, paskempi kuin raamattu... Ei siitä tosin tarvitse paljon maksaakaan, lähinnä antavat sen kaupoista sen pois.
-
Ehdottomasti Charynin & Munozin Käärmeen hammas, paskempi kuin raamattu... Ei siitä tosin tarvitse paljon maksaakaan, lähinnä antavat sen kaupoista sen pois.
Joo, erinomaisen huono teos, täytyy myöntää. On se Munoz ehtinyt moneen kelpo sarjakuvaankin sormensa pistämään. Mutta turhan monta Ö-luokan dekkaritarinaa lahjakas piirtäjä on saanut kontolleen.
-
Ai musta taas Käärmeen hammas on hyvä teos. Vaikka lähteekin kaupasta halvalla. Näkoalaton Suomalainen taas kyseesä.
-
Saan varmaan haukut niskaani, mutta Grant Morrisonin ja Dave McKeanin Arkham Asylum: Serious House on Serious Earth oli kyllä täyttä rahan haaskausta. Etukäteen oli hypetetty, että tässä on nyt sitten syvällinen ja synkkä kuvaus Batmanin ja joidenkin pahisten sielunelämästä ja henkisestä tilasta. Mielisairaalan perustajaa kenties lukuun ottamatta yhteenkään hahmoon ei päästy sisälle. Suosikkipahikseni esiintyi vain yhdellä sivulla eikä tainnut edes sanoa mitään, mikä ei kyllä vastaa sitä mielen tutkiskelua, mitä luvattiin.
Sen lisäksi Jokerin vuorosanat oli kirjoitettu jollain käsittämättömillä harakanvarpailla, joiden lukeminen oli kuin olisi tulkinnut muinaisia kirjoituksia. Jotkut hahmot oli kuvattu tavalla, joka jätti hieman ihmettelemään. En esim. olisi tunnistanut Savikasvoa jos albumin lopussa ei olisi ollut käsikirjoitusta, josta sai lukea, kuka kukin on. Kommenttina taisi olla, että tehdään tästä hahmosta nyt vähän erilainen kuin ennen. Ihan jees, mutta kannattaisi varmaan mainita hahmon nimi yms. että lukija pääsee selville siitä, kuka on kyseessä.
Kai tässä hyviäkin puolia oli, mutta pettymys on sen verran suuri, että ne eivät juuri nyt aukea. En kyllä tajua, mistä tämän tarinan valtava hypetys johtuu. Kai se oli ilmestymisaikanaan jotain käsittämätöntä ja on saanut kulttimaineen sen takia. Tai sitten se on Suurta Taidetta, josta tällainen satunnainen Batmanin lukija ei tajua mitään.
-
Tilaustyöhän se ol, Arkham Asylum. Näytön paikka Morrisonille ja McKeanille - ei niinkään lukijoille, vaan DC:n markkinointiosaston merkonomeille, että kyllä tämmöinenkin visio aiheesta voi mennä kaupaksi.
-
Se oli kyllä Bionicle irtonumero. Tarina oli käsittämättömän naivi, niinku tyyliin "uusi He-man". Lehden mukana tullut lelu oli mielenkiintoisempi. Rahat meni, ja lehti pölyttyy lattialla.
-
Se oli kyllä Bionicle irtonumero. Tarina oli käsittämättömän naivi, niinku tyyliin "uusi He-man". Lehden mukana tullut lelu oli mielenkiintoisempi. Rahat meni, ja lehti pölyttyy lattialla.
No.. mitä sitten siltä odotit?
-
No...jotakin mielenkiintoista. Luin niitä sarjakuvia joskus Legon kotisivuilta joskus kolme vuotta sitten. Silloin ne tuntuivat fiksuilta.