Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvantekijöiden keskustelut => Luomistyö, käsikirjoittaminen ja kääntäminen => Topic started by: tertsi on 20.07.2005 klo 19:33:42
-
Kävin tänään Hakasalmen huvilassa (siis kaupunginmuseossa) Helsingissä. Siellä on näytteillä kymmeniä piirroksia ja maalauksia 1800-luvun Helsingistä.
Muutenkin Aurora Karamzinin huvila sai mielikuvituksen lentämään.
Olisipa kiva tehdä joskus sarjakuva joka tapahtuisi esim. vuoden 1894 Helsingissä. Luulisin, että lähdemateriaalia makaa jossain museoiden kätköissä enemmänkin.
Pitäisi varmaan ottaa yhteyttä johonkin museomieheen? Saattaisi löytyä jopa oikein tositarinakin piirrettäväksi.
Olisiko täällä Kvaakissa kenelläkään halukkuutta lähteä mukaan moiseen projektiin käsikirjoittajan tai tiedemiehen ominaisuudessa?
Itsellein tuli mieleen semmoinen Sammy Day - Aku Ankka -tyyppinen huumoripitoinen tyylilaji, jossa olisi asterixmaisesti huolella tutkittu ajankuvaa ja menneitä tapahtumia.
Aikataulu olisi toosi löyhä. Itselläni ei ole ainakaan vuoteen aikaa panostaa tähän projektiin kovinkaan mielettömästi.
Joten realistista voisi olla, että albumin(?) saisi valmiiksi ehkä vasta vaikkapa kuuden - seitsemän vuoden kuluttua.
Apurahojakin vois saada moiseen projektiin.
Käykääpä visiitillä Karamzinin huvilassa, muutkin!
EDIT: tais mennä väärään osioon tämä...
Sopisiko paremmin "etsitään ammattitaitoa"-osioon?
-
Otsikkoon vastaus on: Ei.
Tarkennettuna en näe ajan ja paikan yhtään sen mielenkiintoisempana tai vähemmän mielenkiintoisena kuin minkään muunkaan ajana tai paikan. Hyvä tarina ratkaisee. Eiköhän sellaisen löydä. Itse olen jo vähän 1800 luvun loppuun kyllästynyt mutta varmaan sillä vuosikymmeneen saa paljon lisää uutta näkökulmaa ettei tarina ole Lontoossa. Tai no... on sitä jotain mielenkiintoista aikakaudessa jolloin keisarinvalta oli kääntymässä lopuilleen ja kumouksellisia voimia vastaan oli aika voimakasta poliisitoimintaa joka koski myös Suomea... Ilmeisesti sisäministeri Pleve oli aika muukalaisvihamielinen ja juutalaisvastainen... Myös silloisilla Venäjän pyrkimyksillä kohti teollistumista ja kapitalismia voisi löytää jotain sanottavaakin. Ja ilmeisesti tyypilliseen imperialistisen Venäjän tyyliin maailmanloppuakin edelleen odoteltiin. Ehkä aikakaudesta voisi saada jotain irti. Kai siitä helsingiläisestä näkökulmasta saa aikaan kiinnostavan tarinan... mutta tosiaan. Tarina ratkaisee.
-
Jep, tarinahan se ratkaisee.
Noin niinkuin piirtäjän näkökulmasta ajanjakso on mielenkiintoinen. On hienoston huviloita ja juhlia, sotilaita, kaupunkia rakennetaan (sais kuvata loistoa, eikä mitään maa on syntistä laulua). Vastakohtana suomalaisten hökkelikyliä ja veneveistämöjä. Myös niin sanotulle taiteilijanvapaudelle jää tilaa, koska ajanjakso ei ole kuitenkaan liian tarkkaan dokumentoitu, tai tämä dokumentointi ei ole "tavallisen lukijan" tiedossa kovin hyvin.
EDIT: Ja olisi aika kiva piirtää esim. Helsingin edellinen rautatieasema lukijoiden ihmeteltäväksi.
-
No sanomalehdet olisi ainakin saatavilla vuoteen 1890 asti:
http://digi.lib.helsinki.fi/
-
Olisipa kiva tehdä joskus sarjakuva joka tapahtuisi esim. vuoden 1894 Helsingissä. Luulisin, että lähdemateriaalia makaa jossain museoiden kätköissä enemmänkin.
Pitäisi varmaan ottaa yhteyttä johonkin museomieheen? Saattaisi löytyä jopa oikein tositarinakin piirrettäväksi.
Olisiko täällä Kvaakissa kenelläkään halukkuutta lähteä mukaan moiseen projektiin käsikirjoittajan/tiedemiehen ominaisuudessa?
Juuri tuolla Karamzinin huvilassa pitää työhuonettaan arkeologi Jaana Mellanen, joka myös piirtää Helsingin historian faktoja kuvittavaa sarjakuvaa kaupunginmuseon lehteen. Jos tositarinaa kaipaat, häneltä saattaisi irrota vinkkiä. Mutta kiireinen on Jaana, uskoisin, museon päivätyönsä kanssa.
-
Roju:
Kiitos vinkistä! :)
EDIT:
Tällaista kolmen hengen tiimiä tässä haeskelen:
Historian asiantuntija, käsikirjoittaja, piirtäjä(minä).
-
Säikeessä http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=2655.0 on keskusteltu Sofia- ja Museo-lehdestä.
-
Kieltämättä käsikirjoittajan ominaisuudessa tuon ajan Suomeen sijoittuva tarina on pyörinyt päässä, ja olen yksipuolisesti haeskellut piirtäjää jolla olisi intoa ja taitoa toteuttaa vuosisadan vaihteen tyyliä. Mutta Sammy Day-Aku Ankka -tyylilajista ei minun tarinassani ole kyse, ja juttu on niin iso ja vaatisi suunnattoman lähdemateriaalin tutkimista, että moni muu projekti on sen edellä.
-
juttu on niin iso ja vaatisi suunnattoman lähdemateriaalin tutkimista, että moni muu projekti on sen edellä.
Sen takia ajattelinkin jo heti ens alkuun, että minun projektini kestää vuosikausia.
Tietääkös joku onko tuo Mellanen milloin lomilla? En viitsisi lähettää sähköpostia, joka hautautuu kaiken muun loman aikana tulleen kuonan sekaan.
-
Mallia voi katsoa tästä syyskuussa ilmestyvästä teoksesta:
Mäkelä, Timo: Emil ja Sofi - Yhden yön muisto kesältä 1909
- Vuoden 1909 Helsinki herää uuteen elämään Timo Mäkelän loistokkaasti piirtämässä epookissa. Duotone-sävytekniikka vahvistaa ajankuvaa voimakastunnelmaisessa sarjakuvakertomuksessa taiteilijasta ja hänen mallistaan.
-
Mielenkiinnolla odotellaan albumin saapumista kauppoihin.
Kunpa se Mäkelä olisi malttanut piirtää kuvat huolellisesti. Se nimittäin kyllä osaa.
Mutta aika usein se piirtelee semmoista vapisevaa sotkua. Miksi?
Saattaapi olla daideellista tuommoinen vapiseva jälki, mutta mie en pidä. Esim. Se vaaleanpunainen pilvi vai mikä se nyt oli joka valittiin vuoden kauneimmaksi kirjaksi oli minusta aika ruma.
-
Mielenkiinnolla odotellaan albumin saapumista kauppoihin.
Kunpa se Mäkelä olisi malttanut piirtää kuvat huolellisesti. Se nimittäin kyllä osaa.
Ei huolta, Emil ja Sofin sivut on kyllä piirretty ihan viimesen päälle. Vaaleanpunainen pilvi meni liiaksi fiilistelyn puolelle sekä kuvan että kerronnan puolella. No, silti, omasta elämäntilanteesta kun lähtee purkamaan niin harvapa saa tuommoisenkaan teoksen aikaan...
-
Mä en valitettavasti saanut koskaan ees alettua lukemaan sitä Vaaleanpunaista pilveä. Mutta tätä uutta ootellaan vesi kielellä.