Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Sarjakuvailmaisu, sarjakuvan estetiikka ja historia => : roju 22.10.2003 klo 19:46:56
-
Mä tiedän että mun ei pitäis, mutta...
on kyllä aika järkyttävää lukea usean alueen viestejä täällä. Varmasti verkkoyhteisön yksi tehtävä on luoda osallistujilleen yhteisyyden tunnetta, mut hei, eikö täällä pitänyt keskustella SARJAKUVASTA?... tulee nimittäin välillä olo että ois suunnilleen jossain uusnatsien naiskäsitystä koskevilla sivuilla. Ja yleinen suvaitsevaisuus on samaa luokkaa.
Täällä ei varmaan paljon oo naislukijoita, mutta...
Pakko sanoa että paljon on vettä virrannut Vantaassa sen jälkeen kun itse aloitin sarjakuvaskenessä pyörimisen 80-luvun lopulla. Paatuneena lukiolaistelaketjufeministinä (ah! teini-ikään kuuluvat ylilyönnit!) ennakko-oletukseni oli että miesvaltaisessa sarjakuvaskenessä vastaanotto olisi nuiva tai parhaimmillaan välinpitämätön. Vaan toisin kävi! Naisia ei silloin paljoa alalla näkynyt, mutta vastaanotto oli aina kiinnostunut ja kannustava. Niihin oikeisiin ennakkoluuloihin törmäsin vasta mennessäni alaa opiskelemaan Ranskaan viisi vuotta myöhemmin: "sun portfolio on ihan kiva, mutta mikä sun ongelma on? EIHÄN NAISET TEE SARJAKUVIA...", "sun pitäis tehdä kuvakirjoja lapsille (niinkuin suurin osa ranskalaisista piirtäjänaisista tekeekin)" jne. Kustantajia kiinnosti hameen pituus enemmän kuin portfolio jne. VAAN nythän on tilanne Ranskassakin muuttunut ja yksi menestysalbumeita on ollut esim. Marjane Satrapin KÖMPELÖSTI PIIRRETTY Persepolis, jonka Pantheon on kääntänyt englanniksikin. Ja onhan tietty Bretecher (joka muuten Suomessa käytyään oli kuulemma vannonut ettei enää koskaan astu jalallaan tähä maahan. Mitähän sille tehtiin Kemissä, raukka?).
Joten näiden sivujen nais- ja naissarjakuvavihamieliset kommentit on tulleet kuin se kuuluisa nyrkki sinne hellan paikkeille.
Ilmeisesti mitään ei saisi koskaan tehdä toisin, naisen tekemä sarjakuva on hyvä silloin kuin se on samanlainen kuin miehen tekemä. Pitäisi siis päteä miesten luomilla mittareilla eikä luoda omia; pitäisi olla siis jätkä. Mutta jos te kerran tykkäätte naisista, eikö silloin pitäisi pikkusen kiinnostaa mitäköhän OMAA sanottavaa naisilla voisi olla? Ja joo-o, kyllä ne naissarjakuvat näyttää erilaiselta. Ei oo joo varmaan pullistelevat lihakset yhtä hyvin piirretty ku jollain Bollandilla.
Pointtini on tämä: koska naiset ei oo kasvaneet isoiksi sarjakuvilla marinoituna (itse en esim koskaan lukenut Tinttiä lapsena koska se oli musta tylsä.), ne myös tekee erilaisia, vähemmän perinteisiä sarjakuvia.
Johan sitä jo kymmenen vuotta sitten sanottiin että rokkenrollinkin tulevaisuus on naisissa ja homoissa, kaikki muu on jo sanottu miljoonaan kertaan ja pelkkää kliseiden kierrätystä. Kieltämättä toi valkosen länsimaisen miehen näkökulma alkaa olla sen verran tuttu kaikesta kulttuurista että... siihen ei enää edes kiinnitä huomiota! Klups! Edes se toinen 95% puoli maapallon väestöstä!
Yksi klisee, vaan ei aina niinkuin ent. Naarassarjojen päätoimittajana voin kertoa, on että naisille merkkaa enemmän ne tarinat. Ja aika usein kerronta on helppoa aloittaa siitä minkä tuntee, eli omasta elämästään. (Kaikki luova toiminta eli taidehan on omaelämäkerrallista, mutta se olisi toisen threadin aihe. Voin argumentoida väittämän puolesta.) Omaelämäkerrallisuus taisi tehdä läpimurtonsa Crumbin, Pekarin, Spiegelmanin jutuilla, eikö? Miehiä siis, niinkuin sarjakuvan tekijät yleensäkin ;)
Sarjakuvassa ei mielestäni jokaikisen kuvan tarvitse olla täydellinen, kokonaisuus ratkaisee. Mieluummin luen Kaltsun Bossea tai Mortti Tenuponia kuin Moebiusta. Supersankareita en oo ikinä jaksanut (tiedän että toi sattui, sori.).
Ja nykyäänhän meillä on asiat niin hyvin, että meillä on niin paljon naistekijöitä että meitä ei edes voi enää niputtaa... Pystynen, Tukiainen, Rapia, Jansson, Björklund, Paakkanen, Ekebom, Rope, Eräsaari, Kovacs jne.
Tiesittekö muuten että tutkimusten mukaan naislukijat lukevat 50/50 miesten ja naisten kirjoittamia kirjoja, miehet lähes pelkästään miesten? Se siitä uteliaisuudesta...
Odotan kommenttejanne mielenkiinnolla. Jos en heti vastaa, se johtuu siitä että en pääse lukemaan meilejäni joka päivä. Kirjamessuilla tavataan!
t. roju
-
:oHmm... Tuota, natseiksi kutsuminen on aika voimakasta liioittelua jos kohteet eivät ole ajamassa valkoisen rodun ylivaltaa tai puhumassa synnytysmitalien käyttöönotosta ja rotuopeista... :P
"valkosen länsimaisen miehen näkökulma "
Ehkä pikemminkin; Valkoisen Anglo-Saxin Protestantin näkökulma.
Tuo Yhdysvaltainen WASP-käsite on ehkä se mitä haet, koska heikäläisten näkemyksethän maailmalla leviävät ja dominoivat. ???
Onhan täälläkin asioita vinossa mutta ei tuota "pahan valkoisen miehen" käsitettä voi sellaisenaan sovittaa tänne, Suomen historiallisen taustankaan valossa ei voi samoja argumentteja käyttää, ei sinänsä etteivätkö jotkin asiat olisi yhä persiistä.
Suomalainen kulttuuri ei juuri ole maailmalla vaikutustaan millään muulla kuin omilla avuillaan levittänyt, esimerkkinä kirjailijoista vaikkapa edesmennyt Tove Jansson Muumeineen ja sarjakuvapiirtäjistä edesmennyt Touko Laaksonen muskelimiehineen. Ensimmäinen on suomenruotsalainen nainen ja toinen homoseksuaali mies, mutta käsittääkseni aika tunnettuja Suomalaisia maailmalla.
Niin, se mainitsemasi tutkimus siitä että miehet lukevat vain miesten kirjoittamia kirjoja, mistä se nyt oikein peräisin, Jenkeistä? Oliko se kirjoista ylipäätään vai sarjakuvista? Ihmiset tuntuisivat vain lukevan sitä mitä ovat tottuneet lukemaan vuodesta toiseen, ainakin myyntitilastojen perusteella tottumuksen voima ja juhlapyhien alekampanjat lähinnä ajavat kirjahankintoja;
Laila Hietamies, Kalle päätalo jne...
-
Täällä ei varmaan paljon oo naislukijoita, mutta...
Itse asiassa musta tuntuu, että on. Mutta 13-vuotias poika on kovaäänisempi kuin 13-vuotias tyttö, noin keskimäärin. ja sama jatkuu aikuisiälläkin. Jotenkin arvelen, että tytöt odottaa että heillä on jotain kysyttävää, eivätkä vain ala leuhottaa viimeisimmästä sarjakuvaelämyksestään. Sitten kun keskustelu on käynnissä, on osanotto varmaan suunnilleen yhtä vilkasta.
No joo, mä en puutu tähän keskusteluun enempää. En oo koskaan lukenut yhtään Päätalon kirjaakaan.
:-)
Enkä osaa sanoa, onko mua miellyttävät sarjakuvat piirtänyt mies vai nainen. Parhaat sarjakuvat ovat aina sillai sukupuolisitoutumattomia. Arvelisin kuitenkin että uusissa hyvissä sarjakuvapiirtäjissä on suunnilleen yhtä paljon molempia (tai sitten enemmistö ei kumpiakaan). Aihevalintoihin saattaa tekijän sukupuoli vaikuttaa, tai sitten ei niihinkään.
-
Vierastan mies/naisjakoa missään taiteen alalla. Mutta koen supersankarit itselleni läheisemmäksi kuin tekotaiteellisuuden kaapuun puetun amatöörimäisyyden. Enkä halua loukata amatöörejä. Mestaritkin ovat olleet joskus amatöörejä.
Jos olit Jukka kolmen promillen humalassa tuota kirjoittaessasi, ymmärrän täysin. Muussa tapauksessa en voi olla päätymättä siihen johtopäätökseen että tietämyksesi tai näkemyksesi sarjakuvan tyylilajeista on surkuhupaisan suppea.
-
Itse luen niitä sarjakuvia, joista pidän. En erottele , onko sarjat tehnyt mies vai nainen. Bretecherin joistain jutuista pidän, joistain en( semmoisista en pidä joissa ei ole MIELESTÄNI mitään juonta). Kovacin varhaistuotanto ja varsinkin Taikin valintakoeoppan kuvitus vuodelta yks ja kaks on todella hienoa. Voi, kunpa hän käyttäisi nykyäänkin mustaa rajummin.Johanna Sinisalon Peikkokirja on Ok. Muumeista en pidä, en edes Toven veljen tekemistä jne...
Rojun vuodatusta en ymmärrä ollenkaan. Enkä Kaltsun.
Ja minua ei haittaa, vaikkei Roju pidä Moebiuksesta, riittää että itse pidän.
-
Roju, hyvä
Itselleni jäi nyt epäselväksi, missä täällä sorretaan naisia ja missä meidän miesten fasistiset herrasukupuoli-käsitykset tulevat yksioikoisesti ja ehdottoman dominoivina ilmi?
Viittaatko kenties keskustelualueen ja kommenttien miesvaltaisuuteen, johon emme valitettavasti sukupuolikiintiöitä kykene säätämään, koska palveluun rekisteröinti ja sen käyttäminen on täysin vapaaehtoista? Vai kenties sisällöntuotannon asenteeseen jättää naispiirtäjien tuotteet lokeroimatta omiin erityisin kriteerein arvosteltaviin kategorioihinsa, jolle linjalle pyrkimämme arvostelujen edes jonkintasoisen objektiivisuuden säilyttämisen vuoksi emme ole lähteneet ainakaan vielä?
Vai siis mistä nyt on kysymys? Olenko kenties sovinistisuudessani sokaistunut mielivaltaiseen tiedostamattomaan sukupuolirasismiin muiden kolleegoideni kera? Siis valaise minua, oi feminiiniyden mielipiteen ilmituoja ja ilmaise eksakti ongelma linkein, viitetiedoin tahi esimerkein. Lupaan puuttua asiaan armottoman rankalla kädellä, mikäli vääryyttä huutavia epäkohtia on olemassa.
(Siis heti kunhan muilta kiireiltäni ehdin ;D)
Juha
-
Arvasin että joku ottaa itseensä. En tästä aiheesta jatka enempää.
Enpä varsinaisesti itseeni ottanut. Hämmennyin vain kovasti kummallisesta vastakkainasettelusta joka siis hiukan provosoivasti olikin kirjoitettu. Itse oikeastaan luen mieluummin "tekotaiteellisuuden kaapuun puettua amatöörimäisyyttä" kuin huonoa supersankarisarjakuvaa. Ja keskinkertaistakin ihmissuhdearkirealismisarjaa mieluummin kuin hyvää supersankarisarjakuvaa.
Mut hittojakos näistä. Kukin taaplaa tavallaan.
-
En tajunnut Rojun vuodatusta. Onko se siis miesten vika, että naiset eivät ole aktiivisia sarjakuvapiireissä (<- Kamala termi), vai siis kuka mitä hä? Minulle ei piirtäjän sukupuolella ole sinänsä väliä. Täytyy kuitenkin sanoa, että pidän erittäin harvasta naistaiteilijan tekemästä sarjakuvasta. Tämä EI johdu tekijän sukupuolesta, vaan siitä, että naiset usein tekevät sarjakuvaa omista (eli naisten) ongelmistaan.
Minun on miehenä hivenen helpompi tarttua sarjakuvaan, jossa ammutaan, potkitaan, räjäytellään tai heitetään hyvää "läppää" (<- Läppä on typerä sana), kuin sellaiseen sarjakuvaan, jossa pohditaan keski-iän kriisiä, tahraa hameessa tai jotain mutkikasta ihmisuhdehelvettiä.
Sama pätee elokuviin (ja taas sönkötän elokuvista sarjis foorumissa). Pidän vain harvoista naisohjaajien elokuvista. Monet heistä on varmasti taitavia työssään, mutta aiheet ovat kovin kaukana minusta. Poikkeuksiakin on, esim. Bigelow.
Mainittakoon vielä sellainen seikka, että Japanissa on älyttömän paljon hyviä naissarjakuva-artisteja. He tekevät rempseitä seikkailuja, hyvää huumorisarjakuvaa ja jopa järisyttävää kauhua. Sellaisia sarjakuvia, mitä me yksinkertaiset miehetkin ymmärrämme.
En minä pysty oikein sulattamaan edes suositun Kovacsin sarjakuvia, koska minua vain sattuu häiritsemään se, että yletöntä pervoilua ja törkyä tuntuu löytyvän jokatoisesta ruudusta ja tekosyynä käytetään taidetta. Kovacsilla on varmasti monenlaisia sarjakuvia, mutta ne joihin itse olen tutustunut ovat olleet ainakin omasta mielestäni olleet aika mauttomia. Ne ovat toki laadukkaita jos aihepiiristä pitää, mutta minuun ei kolise.
Åsan uusin teos kiinnostaa kuitenkin sen verran, että jos saan jostain rahaa, niin ostan sen. Myös Nemi on minua miellyttävää naisen piirtämää sarjakuvaa, eikä se johsu siitä, että taiteilija on viehättävä neito, vaan siitä, että huumori puree ja kuvitus on ilmeikästä ja huolellista.
Jos olen teksissäni loukannut jotakuta niin, anteeksi. Olenhan vain sovinistinen natsisika ja naisvihaaja... minkä minä sille voin.
-
Tässä taitaa tulla ensimmäinen naiskommentti...
Itse olen anti-feministi muun muassa tuollaisen miesten syyllistämisen ja yksioikoisen hyvä nainen / paha mies -jaottelun takia (no okei, ei Roju sitä noin ilmaissut mutta mielestäni se oli aistittavissa rivien välistä...)
Itse luen sarjakuvia miettimättä kumman sukupuolen tekijän teoksen ostan. Rojun prosenttiluvut tuskin ovat minkään tieteellisen tutkimuksen tulosta - tuskin kukaan suomalainen miespuolinen sarjisharrastaja ajattelee että "hyi olkoon! Toi albumihan on naisen piirtämä! En varmaan osta!" Olkoonkin, että on varmasti totta että supersankarisarjiksia harrastavat miehet ostaa enemmän miesten piirtämiä sarjiksia sen takia että melkein kaikki supersankarisarjikset yksinkertasesti on miesten piirtämiä. Tässä tuskin on mitään naisvihaa taustalla...
Mun mielestä on kyllä naurettavaa kinata siitä onko nais- vai miespiirtäjät parempia... Ihmisen kuvallisella lahjakkuudella ei ole mun mielestä mitään tekemistä sen kanssa onko kasvanut sarjisten parissa (tosin ehkä taipumuksella alkaa piirtää sarjiksia on) - sitä paitsi on tyttöjä jotka on kasvanut sarjisten parissa - itse olen tästä esimerkki, vaikka omassa elämässäni on taidemuodot kilpaillut aika lailla... ja kilpailee vieläkin (tämä sarjisinnostus on itse asiassa vaan sivuhairahdus).
Ja yhtä lapsellista on niputtaa kaikki naispiirtäjät edustamaan "tekotaiteellisuuden kaapuun puettua amatöörimäisyyttä" kuten Jukka (muistaakseni) asian ilmaisi. Jos viittaat "amatöörimäisyydellä" naivistisisen pirrostyylin käyttöön tehokeinona, on se sitä paitsi usein harkittua. Itse aion ensialbumissani käyttää myös naivistista tyyliä (muiden tyylien ohella), vaikka osaisin piirtää realistisempiakin hahmoja. Naivistisuus on eri asia kuin amatööriys - jos tällä viitattiin Åsa Grenvallin albumiin niin minustakin se ON amatöörimäinen - tarkoitan sitä että tarina oli todella hyvin kerrottu (minkä takia itsekin sen ostin) mutta mun mielestä Åsa ei vaan ole kauhean lahjakas piirtäjä... En ole tosin tutustunut Grenvallin muuhun tuotantoon.
[qoute]
Mutta 13-vuotias poika on kovaäänisempi kuin 13-vuotias tyttö, noin keskimäärin. ja sama jatkuu aikuisiälläkin.
Äääh mitä bull shittiä... Mun mielestä naiset saa kyllä ihan hyvin mielipiteensä ilmaistuksi. Jostain syystä miespuoliset ihmiset vaan harrastaa tätä saittia enemmän... so what, who cares?
-
Siis tämän...
Mutta 13-vuotias poika on kovaäänisempi kuin 13-vuotias tyttö, noin keskimäärin. ja sama jatkuu aikuisiälläkin.
...oli tarkoitus olla lainaus. Pitäis olla huolellisempi viestien lähetyksessä....
-
Kai sen Kvaakin sukupuolijakauman (m/n/eos) saisi rekisteröityneiden keskustelijoiden osalta laskettua, jos viitsisi. Turha sitä on spekuloida.
Mitä mielipiteiden ilmaisemiseen ja keskustelemiseen tulee, tämä väline antaa siihen nähdäkseni harvinaisen demokraattiset ja oikeudenmukaiset mahdollisuudet. Sukupuoli- ja kulttuurieroista aiemmin käytyjä keskusteluja listasin Kulttuurierot -nimiseen threadiin:
http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?board=3;action=display;threadid=303;start=30
Mielestäni Kvaak on Suomessa ainoa sarjakuvamedia, joka ei leimallisesti ole sen paremmin taiteelliselitistinen kuin kaupallishapatteinenkaan. (Ja toivottavasti se pysyykin sellaisena) Erilaisille lähestymistavoille ja diggareille on tilaa. Iloitkaamme siitä!
Naiset eivät ole tasa-arvoisia työelämässä ja palkkauksessa, mutta sarjakuvan kenttään Suomessa, tätä yleistystä on minusta turha yrittää tunkea. Se, että naiset ja miehet ovat erilaisia, on minusta hyvä. Jotkut sanovat, että aivokopan sisällä ei eroja olisi, toiset taas väittävät että on. Tytöille ja pojille murrosiässä tapahtuville mullistuksille ei oikein mitään voi. En näe myöskään eroa, ainakaan miesten hyväksi, siinä kumpaa sukupuolta vaikka kotona kannustettaisiin enemmän taiteilijan uralle.
Ensimmäisellä sarjakuvakurssilla jota olin vetämässä, noin 20 vuotta sitten, oli tyttöjen osuus alle 20%. Yhdeksänkymmentäluvulle tultaessa kursseille osallistuvien naispuolisten henkiloiden osuus oli hitaasti kasvanut noin puoleen. Tätä havaintoa tukevat käsittääkseni myös muut opetustyötä tehneet. Lahdessa ammatillisiin opintoihin osallistui viimeksi naisia vähemmän kuin miehiä. Aloitettaessa suhdeluku oli 4/10, mutta tilanne tasoittui matkalla 4/8:aan. Sisään pyrkijöistä miehiä raakattiin rankemmalla kädellä. Limingassa julkaistun lehden perusteella kurssilaisista naisia on noin puolet.
Sarjakuvaseurojen lehdissä naisten sarjakuvia on julkaistu heti kun niitä saatiin. Kannus ja Sarjari julkaisivat naisten sarjakuvia jo vuonna -83. Tuon ajan tekijöitä olivat mm. Riitta Uusitalo, Anne Streng ja Annukka Leppänen. Vähän myöhemmin ilmestyi Kannuksen pelkästään naisille pyhitetty numero. Mainstreamissa ja Kemissä vaikuttivat tuolloin ainakin Ursula Niemistö ja Johanna Sinisalo (joka myös piirsi).
Viime vuonna Kemissä palkitut, olivat voittajaa lukuun ottamatta naisia. Turun Animeconissa kaikki mangapiirtäjäpanelistit (5) olivat naisia!
Vuoden 2002 sarjakuvafestareiden yleisöstä noin puolet oli kävijäkyselyn perusteella naisia. Sama linja näytti toistuvan tänä vuonna.
Mutuna sanoisin myös, että naiset ostavat suomenkielistä sarjakuvaa (esim. Juba, Karvinen, Tenavat, Kamut) sekä englanninkielistä mangaa, ainakin yhtä paljon kuin miehet. Miehet saattavat lukea ja diggailla, mutta kukkaron nyörit ovat usein tiukemmalla.
-
Minun on miehenä hivenen helpompi tarttua sarjakuvaan, jossa ammutaan, potkitaan, räjäytellään tai heitetään hyvää "läppää" (<- Läppä on typerä sana), kuin sellaiseen sarjakuvaan, jossa pohditaan keski-iän kriisiä, tahraa hameessa [...]
Toivottavasti kenellekään ei jäänyt epäselväksi, mistä tässä threadissa on kysymys.
Mutta en myöskään siedä sitä, että muutaman mallikappaleen takia koko keskustelualue leimataan uusnatsien temmellyskentäksi. Ymmärrän tunnereaktion rajuuden, mutta pelkästään sen pohjalta ei pitäisi ruveta esittämään julkilausumia. Muistakaa aina laskea kymmeneen, ennen kuin ryhdytte kirjoittamaan viestiä. Ei, tuhanteen laskeminen viestin kirjoittamisen aikana ei kelpaa korvikkeeksi.
Asiaan. Mikä on ongelman ydin? Sekö, että mies lähtökohtaisesti katsoo naisen tekemän sarjakuvan olevan vähemmän kiinnostava kuin miehen tekemä sarjakuva (selkeä vähemmistömielipide tällä keskustelualueella)? Vai se, että mies lähtökohtaisesti on kiinnostuneempi sellaisista sarjakuvan tyylilajeista, joita nainen on epätodennäköisemmin valmis tai halukas tekemään (hieman yleisempää, allekirjoittanut käy esimerkistä)? Jos miestä ei kiinnosta omaelämäkerralliset sarjakuvat, onko sovinistista, että häntä eivät kiinnosta naisten tekemät omaelämäkerralliset sarjakuvat?
Tällainen kysymyksenasettelu on omiaan hämmentämään miestä, joka on ymmärtänyt sukupuolten välisen tasa-arvon siten, että miehille ja naisille tulisi soveltaa samaa mittapuuta. Kun mies ja nainen tekevät saman työn, naiseudesta ei anneta miinuspisteitä. Arvioidessani uusinta Star Wars -läpyskää en tuntenut lainkaan mitään pistoa miehisyydessäni, kun toteutin tätä periaatetta ja totesin, että Jan Duursema on lehden paras piirtäjä. Teenkö väärin, kun arvostan naista, joka pärjää mainstream-sarjakuvassa?
-
Tiesittekö muuten että tutkimusten mukaan naislukijat lukevat 50/50 miesten ja naisten kirjoittamia kirjoja, miehet lähes pelkästään miesten? Se siitä uteliaisuudesta...
allekirjoitan suurinpiirtein tuon Rojun kirjoituksen (paitsi Moebius miellyttää), supersankarit haukotuttavat minuakin. tuo viimeinen heitto on kuitenkin vain idioottimainen. vai että on joku joskus jossain tehnyt moisen tutkimuksen?
kaikkien miesten olisi siis syytä perehtyä Jackie
Collinsin tuotantoon, kirjailijahan on ilmiselvästi nainen?
olenko loukannut Patricia Cornwellin naiseutta kun mielenkiintoni ei ole riittänyt ensimmäisenkään hänen ruumiinavausdekkarinsa lukemiseen?
minulle ainakin tekijän sukupuoli niin kirjojen kuin sarjakuvien kohdalla on täysin yhdentekevä kriteeri kun valitsen lukemiseni ja kuvittelen etten ole yksin. siinä tapauksessa että tekijä julistautuu feministiksi tunnen luonnollisesti teosta kohtaan jo ennalta mitä syvintä epäluuloa
-
Minun on miehenä hivenen helpompi tarttua sarjakuvaan, jossa ammutaan, potkitaan, räjäytellään tai heitetään hyvää "läppää" (<- Läppä on typerä sana), kuin sellaiseen sarjakuvaan, jossa pohditaan keski-iän kriisiä, tahraa hameessa [...]
Toivottavasti kenellekään ei jäänyt epäselväksi, mistä tässä threadissa on kysymys.
En tiedä mitä haet kommentillasi tekstistäni, mutta toivottavasti ymmärsit, että kyseinen kohta, jonka olet lainannut on huumorilla höuystetty kärjistys...
Oli piirtäjä sukupuoli mikä tahansa, niin sarjakuva, joka kertoo piirtäjän henkilökohtaisesta ongelmasta tai jostain ihmisuhdekaaoksesta ei iske minuun läheskään niin paljon, kuin reipas seikkailusarjakuva. Se on toisin taas minun ongelmani, ei piirtäjän/kirjoittajan. Minusta on kuitenkin tylyä teilata henkilö natsina ja sovinistina, jos joku aihe ei iske. En ole vielä nähnyt esim. suomalaisilta naispiirtäjiltä sarjakuvaa, joka kolisii minuu samalla tavoin, kuin esim. P.A Mannisen teokset.
Kuten totesin jo aikaisemmin, japanilaiset naispiirtäjät ovat minusta aivan tasavertaisia japanilaisten miespiirtäjien kanssa. Molemmista löytyy hyviä ja huonoja. Suosikki mangani on tosin miehen piirtämä, mutta sekään ei johdu tekijän sukupuolesta.
minä lukisin erittäin mielelläni enemmän naistentekemiä sarjakuvia. Ne mitä olen kirjakauoista löytänyt ovat vain useasti naisilta naisille sarjakuvia. Minusta ei ole mitään järkeä syrjiä naisia. Naiset ovat ihania. Tykkään naisista. Heidän suosimat sarjakuvan tyylilajit vain eivät ole useinkaan aivan minun makuuni.
-
En tiedä mitä haet kommentillasi tekstistäni, mutta toivottavasti ymmärsit, että kyseinen kohta, jonka olet lainannut on huumorilla höuystetty kärjistys...
Haen syytä rojun tunteenpurkaukselle. Täällä käydyt kekustelut naissarjakuvista ovat olleet täysin asiallisia ja kohteliaita, tuollaista "huumoria" lukuunottamatta. Luulen, että rojun mielestä naisten tekemillä sarjakuvilla olisi paljon kerrottavaa miehille siitä, millaista on olla nainen tässä miesten maailmassa, ja kun hän käy lukemassa näitä keskusteluja, hän näkee "huumorilla höystettyjä kärjistyksiä", joiden mukaan nuo sarjakuvat kertovatkin "tahrasta hameessa". Mieti sitä hetki.
-
Emmä tiedä, eikös tää naissarjakuvasta vaahtoominen ole vähän niinkui tosi yhekskytlukua. Tosi passe. Jokaisella suomalaisella sarjakuva-aktiivilla tuntuu olevan joku osa tässä maailmassa ja Rojolalla on omansa.
Kun naisia sorretaan ja testosteroni virtaa, silloin kuvioon ilmestyy aina näitä akkoja. Miehet on miehiä ja naiset naisia, lakkaa akka jauhamasta!
Nimetkää edes viisi naisen tekemää sarjakuvaa jotka ovat olleet lukuelämyksiä, ei siis mitään pikkukivaa omaelämäkerrallista, vaan tarinoita.
-
lakkaa akka jauhamasta!
Leikkikää nätisti, ihmiset.
-
Mutta jos lukee muun viestin tuon "tahra hameessa" kohdan ympäriltä, eikä erota sieltä yhtä lausetta erilleen huomaa, mikä on OIKEA mielipiteeni.
Tahra hameessa on sitäpaitsi ihan yhtä hyvä sarjakuvan aihe, kuin mies, joka muuttuu suuttuessaa vihreäksi jättiläiseksi ja ryhtyy rikkomaan taloja. Toinen tykkää toisesta, toinen toisesta.
Minäkö olenkin nyt se paha mies? Hä? Kaikki muut ovat asiallisia ja minä häiriköin huumorillani 8 (<- selvyyden vuoksi)?
Ei sillekään sitten mitään voi, mutta minusta sarjakuvat ovat sellainen aihe, mihin kannattaa suhtautua huumorilla. Minäkin olen pienen tehnyt sarjakuvan katon maalaamisesta. Wilpuri (sarjakuva hahmoni) maalasi kattoa, liukastui maaliin ja liukui persmäkeä alas. huikea spektaakkeli eikö totta. Toisaalta olen tehnyt sarjakuva, jossa kuljetus palvelu hakee toisesta ulottuvuudesta kadonnutta Mikki-rannekelloa. Kumpi on parempi? En minä tiedä. Jälkimmäinen on tuoreempi, mutta yhtä kajahtaneita sarjakuvia ne ovat molemmat, aikoinani olin niistä kovinkin ylpeä.
Mielestäni siis jokaisen kannattaa tehdä sitä, mistä pitää eikä miettiä on ko se suosittua. Jokaisen kannattaa myös lukea juuri sitä mistä pitää. Makuansa kannattaa koko ajan toki avartaa ja keinotekoisista rajoituksista kannattaa hankkiutua eroon.
Ja väittäisin, että monet naisten sarjakuvat joita olen nähnyt kertovat naiselle, mitä on olla nainen tässä maailmassa. Meille miehille se oitäisi vääntää rautalangasta. Emme me (ainakaan minä) sitä välttämättä tajua, jos asia kuorrutetaan "taiteella" ja vertauskuvilla. Joskus voisi koittaa tehdä asiasta ihan suorasanainenkin teos. Ehkä sellaisia jo onkin. En ole vain nähnyt.
Ja sitä, paitsi en minä lue sellaisiakaan sarjakuvia, jotka kertovat siitä, mitä on olla mies tässä maailmassa. En etsi syvällistä filosofiaa tai elämän totuuksia sarjakuvista tai elokuvista. Ne ovat minulle viihdykettä. Mielihyvän tuottajia.
-
Leikkikää nätisti, ihmiset.
Nice save, Otto dude. ;)
Ja sitä, paitsi en minä lue sellaisiakaan sarjakuvia, jotka kertovat siitä, mitä on olla mies tässä maailmassa.
Niinhän sinä luulet. Antaa rojun palatessaan esittää teoriansa kaiken luovan toiminnan omaelämäkerrallisuudesta, mutta pidän aika ilmeisenä sitä, että miehille suunnattu viihde on miehisen maailmankatsomuksen, miehisten kokemusten ja miehisten toivekuvien läpitunkemaa. Mistä lukemasi sarjakuvat sitten kertovat, marsilaisten hermafrodiittien elämästäkö? (Tuo oli huumorilla höystetty kärjistys.)
-
Minäkö olenkin nyt se paha mies? Hä? Kaikki muut ovat asiallisia ja minä häiriköin huumorillani 8 (<- selvyyden vuoksi)?
En nyt kuitenkaan sanoisi, että häiriköit. Eivätkä kaikki muut ole aina tosiaankaan asiallisia. Katso vaikka "iso laimeeta".
Tapasi kärjistää ja yleistää, oli se sitten huumorilla tehty tai ei, saattaa ärsyttää ihmisiä. Millä tavalla yleistää, kysyt? No vaikka näin:
Meille miehille se oitäisi vääntää rautalangasta. Emme me (ainakaan minä) sitä välttämättä tajua, jos asia kuorrutetaan "taiteella" ja vertauskuvilla. Joskus voisi koittaa tehdä asiasta ihan suorasanainenkin teos. Ehkä sellaisia jo onkin. En ole vain nähnyt.
Huomaatko, miten tuo lausunto saattaa näyttää ennakkoluuloiselta?
Joka tapauksessa et ole toisiaan ainoa, etkä varmaankaan tarkoita pahaa. Älä nyt loukkaannu, mutta ymmärtänet, miten joku foorumin lukija, joka on käyttänyt merkittävän osan elämästään sarjakuvien tekemiseen voisi vaikka tuosta kommentista vetää herneen nenään?
Niin, ja yhdyn Rautkorven kommenttiin Rojolan natsiheitosta. Aika pahaa tekstiä. Mutta tervetuloa foorumille, roju! Ollaan ihmisiksi, jooko?
EDIT: Typo
-
Huh, taas kerran sukupuoliasiaa...
Laitan minäkin lusikkani kevyesti soppaan
- sen verran, että pääsen toteamaan, että sukupuoli on
minulle sarjakuvissa yhdentekevä. Jos en pidä, en pidä
eikä muulla ole väliä. En ole ottanut selville, miten
mies/nainen -jako minun makuni kohdallani menee.
Molempia löytyy.
Täytyy silti myöntää, että suomalainen sarjakuva taitaa
olla vähemmistönä minun hyllyssä... :-\
Työelämässä ja elämässä muutenkin löytyy tietysti
kaikenlaisia tapauksia. Mutta sarjakuvastahan tässä ja
täällä on kysymys. Professionaalisesta näkökulmasta en
voi alkaa analysoimaan, tiedot ja kokemus eivät riitä.
-
miehille suunnattu viihde on miehisen maailmankatsomuksen, miehisten kokemusten ja miehisten toivekuvien läpitunkemaa. Mistä lukemasi sarjakuvat sitten kertovat, marsilaisten hermafrodiittien elämästäkö? (Tuo oli huumorilla höystetty kärjistys.)
Luupäät ja Nausicaä ovat eräitä aivan lemppari sarjakuviani. Ne eivät kerro miehestä tässä maailmasta, vaan naisesta/tytöstä, joka yrittää kantaa taakkaansa miesvaltaisessa maailmassa. Minusta naishahmoista pitäisi tehdä enemmänkin vastaavia tarinoita. Ne ovat usein hyviä ja tulevassa sarjakuvassanikin päähenkilö on nainen. Kohtaamistani naispiirtäjien vastineista vain on usein (EI AINA!!!!) puuttunut ympäriltä mukaansa tempaava tarina/seikkailu.
Daredevil/Hämis kertovat kyllä nykymiehestä, mutta mukana on kuitenkin mukaansa tempaavaa seikkailua ja jännitystä. Minä pakenen sarjakuviin, elokuviin ja kirjoihin tylsää arkea. Siksi pidän sarjakuvista, joissa vaeltavat suuret samuirait, supersankarit lyövät pahiksia, sci-fi mömmöt hyökkäävät ja hulvattomat örkkimörkit tanssahtelevat nuotion äärellä ja soittavat nokkahuilua... Arkirealismi sarjakuvassa uppoaa minuun vain silloin tällöin (Linnut ja Meret on hyvä ja Kivisyli pitänee ostaa myös).
Ja Otolle vielä (mitenkäs me taas olemme eri leireissä ;D), että en minä loukkaannu. Siksi ehkä olenkin varomaton sanoissani, koska en ota enää kritiikkiä tai huumoria itseeni kovin helposti. Joskus otin, ja siitä oli vain harmia. Nykyään viljelen ns. huumoria ehkä vähän arkaluontoisissakin asioissa. Yritän parantaa tapani.
Nyt kerron teille salaisuuden. Harrastan elokuvien tekoa. Unelmani on tehdä joskus elokuva, jossa nuori tyttö suljetaan mielisairaalaan siksi, että hän on erilainen, eikä halua elää nyky-yhteiskunnan standardien ohjaamana. Päähenkilönä voisi olla miespuolinenkin henkilö, mutta sitten se ei olisi enää niin koskettava ja vetoava. Minuun ainakin naisen kärsimys on paljon liikuttavampaa, kuin miehen. Sovinismia kai sekin.
-
Hei hei hei...onhan täällä mm. (minun aloittamani! Hiii!) Nemi-threadi vaimikäsetaasonkaan...?
Tekijähän ON nainen ja sarjis kertoo naisesta. Hmmm??? Ja aika monet tykkää Nemistä...täälläkin...
-
Ehheh, aivan varmasti Roju pystyy palattuaan tarkentamaan tehokkaammin itsekin - mutta jottei sillä välin enää useampien tarvitsisi lietsoa itseään vallan yltiönärkästykseen, niin käykääpä vilkaisemassa tarkemmin: ei siellä syytetty sinänsä ketään natsiksi, vaan taivasteltiin vain sitä, miten täällä joidenkin "naiskäsitys on vaikuttanut olevan melkein samalla tasolla kuin esim konsanaan uusnatseilla" (oma rautalanka-parafraasini)... Vieno ero? Etenkin kun sen jälkeen aihe tarkennettiin siihen naissarjakuvavihamielisyyteen?
Ja käsi sydämelle: olisiko moiseen annettu ihan pikkuisen syytäkin, enemmän tai vähemmän "huumorilla":
Älkää antako hyvät ihmiset naissarjakuvan hämätä itseänne. Se että siinä kerrotaan rehellisesti omista asioista, ei vielä tarkoita että se on taidetta. Akat vaan tykkää ruikuttaa asioista.
Asia ei johdu siitä, että olisin naisvihaaja... päin vastoin minä pidän naisista oikein kovasti ( ), mutta jostain syystä useimmat omituiset tuherrukset joissa ei edes tekstistä meinaa saada selvää ovat osoittautuneet naispiirtäjien tekemiksi.
myöskään minä en ole naisvihaaja. Itseasiassa pidän naissarjakuvasta samoista syistä kuin pidän kehitysvammaisten taiteesta.
Ei nyt jaksa alkaa enempiä kaivelemaan, mutta mieleen muistuu myös jotkut erilliset hehkuttelut joidenkin naispiirtäjien ulkonäöllä. Nämä olivat epäilemättä syntyneet hyvinkin viattomissa/syyntakeettomissa(;)) fiiliksissä, mutta heti edellä mainittujen perään luettuina niiden sävy saattoi korostua epäilyttävästi? Ja pursusihan tässäkin säikeessä heti lisää Isoja Laimeita seinän raoista.
Sitä paitsi Rojun alleviivaama varsinainen Pointtihan täällä ehdittiin jo allekirjoittaakin: jotkut myöntävät oikeasti erottelevansa tytöille ja pojille sopivat aiheetkin toisistaan, ja vieläpä tykkäävänsä naispiirtäjistä enimmäkseen vain silloin kun jälki on lähellä miesten vastaavaa. Eikä siinä sinänsä mitään, makuasiathan ovat sitä ihteään - mutta hivenen kyllä sääliksi kävisi jos maku rajoittuisi niin yksipuoliseksi. (hei: Sienkiewiczin Elektra Assassin on yhtä hieno kuin Åsakin... ja tietty täysin eri tavoilla)
Vielä pari pikakommenttia, eikä millään pahalla:
ensimmäinen naiskommentti:
Itse olen anti-feministi
Hmm? Olin kuvitellut feminismin ajavan tasa-arvoa (eikä esim naisvaltaa, saati tasapäisyyttä)
Olenhan vain sovinistinen natsisika ja naisvihaaja... minkä minä sille voin.
;D Älä toki heitä kirvestä kaivoon, vaikka muka olisitkin; ainahan sitä voi yrittää kehittää itseään. Liittyä vaikka johonkin opintopiiriin ja alkaa tarkkailla asenteitaan ja käytöstään ja
-
Ei nyt jaksa alkaa enempiä kaivelemaan, mutta mieleen muistuu myös jotkut erilliset hehkuttelut joidenkin naispiirtäjien ulkonäöllä. Nämä olivat epäilemättä syntyneet hyvinkin viattomissa/syyntakeettomissa(;)) fiiliksissä, mutta heti edellä mainittujen perään luettuina niiden sävy saattoi korostua epäilyttävästi? Ja pursusihan tässäkin säikeessä heti lisää Isoja Laimeita seinän raoista.
Ilmeisesti huumori on unohdettava, kun puhutaan sarjakuvista. Heitin kerran muistaakseni Åsasta, että eihän nyt kukaan nätin tytön sarjakuvia rupea mollaamaan. Se oli herja. Herja siitä faktasta, että naiset, jotka ovat viehättäviä saavat useilta miehiltä parempaa kohtelua (minultakin), kuin vaatimattomamman näköiset neidot. Kauniile naisille pienet virheet annetaan helpommin anteeksi. Näin se on. Se ei ole reilua, mutta se on totta. Se oli kommentti, joka ei halventanut naista, vaan miestä.
-
Vieno ero?
Totta, mutta Rojola teki suht' monoliittisen yleistyksen koko foorumin mielentilasta, implisiittisesti tuomiten esimerkiksi sinut ja minut. Tällaiselle olen allerginen.
Mutta kyllä, halveeraavia juttuja on heitetty. Tosiasiassa uskon, että näitä ärsyttäviä kommentteja laukoo pieni mutta äänekäs vähemmistö. Suurin osa käyttäjistä vaikuttaa enimmäkseen tolkun ihmisiltä.
-
..Ensimmäinen on suomenruotsalainen nainen ja toinen homoseksuaali ..
Itseasiassa taisi olla se ensimmäinenkin.
Täti oli vaan sen verran sivistynyt lepakko, että ei viitsinyt asialla repostella.
(hattivattien muotoilu kyllä vähän epäilyttää ja niissä on sähkötkin ::) )
Naisista puheenollen Kauppalehdessä on ihan mukiinmenevää tätinaisen piirtämää sarjaa.
Ja Juulia Vuori on ehdoton.
-
Tosiasiassa uskon, että näitä ärsyttäviä kommentteja laukoo pieni mutta äänekäs vähemmistö.
Au. ;)
-
Mä tiedän että mun ei pitäis, mutta...
on kyllä aika järkyttävää lukea usean alueen viestejä täällä..... Ja yleinen suvaitsevaisuus on samaa luokkaa.
Niin teille muka vapaamielisille feministeille "suvaitsevaisuus" tarkoittaa sitä, että keskustelu on hymistelyä teidän ehdoillanne.
Täällä ei varmaan paljon oo naislukijoita, mutta...
Lukijoista en tiedä, mutta ahkerista kirjoittajista taitaa olla likemmäs puolet.
Teille muka vapaamielisille feministeille vaan on mieluisampaa heilutella ennakkoluuloisena leimakirvestä, kuin ottaa asioista selvää.
Pakko sanoa että paljon on vettä virrannut Vantaassa sen jälkeen kun itse aloitin sarjakuvaskenessä pyörimisen 80-luvun lopulla. Paatuneena lukiolaistelaketjufeministinä (ah! teini-ikään kuuluvat ylilyönnit!) ennakko-oletukseni oli että miesvaltaisessa sarjakuvaskenessä vastaanotto olisi nuiva tai parhaimmillaan välinpitämätön.
Niin tuommoinen perusteeton masokismi oli suosittua sen ajan kulttuuripiirejä hallinneessa yltiövasemmistohumanistisessa ilmapiirissä.
Vaan toisin kävi!
Minua ei yllätä yhtään . Ammatinvalinnalllisesti herkkä ikäni osui Ars83:n ja Kari Leppäsen puupäähatusta kieltäytymisen väliin.
Siihen aikaan kun Mauri Kunnas kielsi kutsumasta itseään taiteilijaksi.
Eihän silloin muuta tehtykään kuin tekotaiteellista roskaa . Siksi hainkin matemaattis-luonnotieteelliseen.
VAAN nythän on tilanne Ranskassakin muuttunut ja yksi menestysalbumeita on ollut esim. Marjane Satrapin KÖMPELÖSTI PIIRRETTY Persepolis,
öööööh öhöhö höhö öhöh (persepolis ) öhöh höhö höhöhö
- kömpelösti piirretyistä menestyssarjoista puheen ollen .. se kahden nuorukaisen seksuaalista heräämistä kuvaava kivulias kasvutarina on ihan kähee . :D :D
öhöhöhöhö.
Ja southparkissa tule kömpelöitä tahroja mekkoon. Toihan on ihan miehistä mainstreamea.
Kieltämättä toi valkosen länsimaisen miehen näkökulma alkaa olla sen verran tuttu kaikesta kulttuurista että... siihen ei enää edes kiinnitä huomiota! Klups! Edes se toinen 95% puoli maapallon väestöstä!
Tismalleen ! Kaipaamme enemmän itämaisen keltaisen miehen naisnäkökulmaa - karvat pois ja lonkeroa kehiin !
;D
Tiesittekö muuten että tutkimusten mukaan naislukijat lukevat 50/50 miesten ja naisten kirjoittamia kirjoja, miehet lähes pelkästään miesten? Se siitä uteliaisuudesta...
Jos naiset tekis enemmän Korkkareita ... :D
-
Jukka, rauhoitu.
-
Hihihihi...Jukka parka... ;D
-
Jedi mind trick? Ei se toimi toydarialaisiin...
-
Jedi mind trick? Ei se toimi toydarialaisiin...
Epäiletkö lihavoidun tekstin suggestiovoimaa?
"This is not the forum you're looking for."
Mutta todellakin. Parempiakin paikkoja sosiaalipoliittisille vuodatuksille on kuin sarjakuvafoorumi. Jeesus sentään.
-
öööööh öhöhö höhö öhöh (persepolis ) öhöh höhö höhöhö
En ole näköjään ainoa, jota fanaattinen fanatismi, jota sylki suusta roiskuen esitetään ottaa kuuppaan. ;)
-
no nyt tuli pojilta vellit housuun. antaa kaikkien kukkien kukkia vaan.
-
no nyt tuli pojilta vellit housuun.
Alvariinsahan me housuihimme sonnitaan. Ei se ole mitenkään uuta tahi ihmeellistä.
-
no nyt tuli pojilta vellit housuun. antaa kaikkien kukkien kukkia vaan.
Kyllä nyt olisi rikkaruohomyrkylle käyttöä.
-
Kisaatteko te, Wilpuri ja Koivusaari, kumpi osuvammin todistaa threadin aloituksen todeksi?
Älkää viitsikö.
Mullakin meni pitkän aikaa uskaltaa rekisteröityä tänne, kun oli sellainen tunne, että paikka on täynnä varhaismurrosikäisiä pikkupoikia. Ymmärrän tuollaisen mielikuvan syntymisen ihan hyvin, varsinkin jos yrittää käydä jollain muulla alueella kuin "sarjakuvien tekeminen", mikä onkin about eniten ok alue.
Ja mitä mä sanoin tyttöjen ja poikien kovaäänisyydestä, niin kyllä 13-vuotiaat tytöt aloittaa vaisummin kuin pojat - mutta ihan kohta ne on just yhtä kovalla äänellä mukana. Tämä perustuu havaintoihini opettajana milloin missäkin. Kannattaa lukea loppuun ennnen kuin niittaa.
Äh, ei tosiaan pitäis puhua tällaisia.
-
Teenkö väärin, kun arvostan naista, joka pärjää mainstream-sarjakuvassa?
Todennäkösesti. Eix mainstream ole se paha ja inhottava ainakin niin kauan kun siihen liittyy? Musiikkipuolelta löytyy esimerkkejä asiasta paljonkin, varsinkin ennen tätä nykyistä "punk"-buumia (joka vesittynyt kuin Kotiteollisuuden uusin). Oli bändejä jotka olivat eri-ug-kovin-anti-mainstream, kunnes saivat hitin.
Miten tän nyt sanois kohteliaasti, ettei olisi 13-vuotias sovinistinatsiääliö, kun on oikeasti vain 33-vuotias ääliösivari.... Muuttuisikohan Rojun mielipide, jos saisi ns. "hitin"?
-
Mullakin meni pitkän aikaa uskaltaa rekisteröityä tänne, kun oli sellainen tunne, että paikka on täynnä varhaismurrosikäisiä pikkupoikia.
Minkähän ikäisiä meidän pitäisi sitten olla ja miten sen tulisi ilmetä näissä keskusteluissa?. Ainakaan Rojun ajatukset ja kielenkäyttö eivät kyllä poikkea mitenkään edukseen, jos ovat muka ns. aikuisen, fiksun naisen tuotoksia.
Millä tavalla keski-ikäisen naisen katkera, muita syyllistävä tilitys on jotenkin parempaa kuin meidän varhaismurrosikäisten pikkupoikien tekstimuotoiset tuotokset.
Itse en ainakaan halua moittia niitä naisia, joita ei miesten tekemät sarjakuvat kiinnosta, esim. Moebius ja Hergé. Jos heitä ei kiinnosta nämä, niin sitten ei kiinnosta. OK! Mutta todella typerä ajatus, että miesten pitäisi lukea ja innostua jostakin sarjakuvasta VAIN siksi, että sen tekijä on nainen. Kummaa.
En viitsi enää palata tähän aiheeseen.
-
Kisaatteko te, Wilpuri ja Koivusaari, kumpi osuvammin todistaa threadin aloituksen todeksi?
Ei kisata. koivusaari verbaalisena lahjakkuutena veisi voiton helposti. :)
Mitenkä minä todistan threadin todeksi? Toteamalla, että sukupuolella ei ole väliä? Vai silläkö, että miespuolisten piirtäjien suosimat tyylit vetoavat minuun? On faktaa, että miehet ja naiset tekevät erilaisia sarjakuvia. Sen sanoi rojukin. Minä en pidä kaiken laisesta sarjakuvasta tasapuolisesti. Ne sarjakuvan tyylilajit, jotka ovat miespuolisten piirtäjien "hallinnassa" sattuvat vain kolisemaan minuun paremmin. Se ei kuitenkaan johdu tekijän sukupuolesta, vaan sarjakuvan tyylilajista. Ja sanottakoon vielä, että kyllä minä jopa OMISTAN naisen piirtämiä/kirjoittamia sarjakuvia. Ja luen niitä. Pidänkin niistä. Turha minulle on tulla mitään sovinistikuraa jauhamaan. Ovatko muuten ne, jotka eivät lue mangaa rasisteja?
-
heh, tertsin kirjoitus oli silkkaa asiaa. jos Roju ei ymmärrä Tinttiä, se on hänen oma häpeänsä, turha siitä on fanipojille rähistä
-
Yhdyn kyllä edellisen puhujan mielipiteeseen.
Eli myös tertsin samanmoiseen.
-
On olemassa sellainen käsite kuin enemmistön demokratia. Se tarkoittaa osapuilleen sitä että on olemassa illuusio sellaisista käsitteistä kuin sananvapaus ja demokratia mutta enemmistön mielipide vääjäämättä tuhoaa kaikki muut mielipiteet. Tässä Johanna Rojolan aloittamassa keskustelussa toimii moderni yhteiskunta pienoiskoossa. Rojola on kyseenalaistanut viestissään monia asioita ja keskusteluun osallistuneet ovat tavalla tai toisella osoittaneet lähestulkoon jokaisen siinä esitetyn väittämän todeksi. Tämä on kuitenkin merkityksetöntä sillä Rojolan argumentit hukkuvat tässä keskustelussa vastapuolen silkan viestimäärän alle ja näinhän se toimii muuallakin. Kovaääniset idiootit mekkaloivat kunnes toisinajattelijat on lannistettu tai hiljennetty.
Alkuperäinen ajatus on kaikilta jo tyystin unohtunut tai kuten tässä keskustelussa, pahasti hämärtynyt.
Kummastelen Rojolan motiiveja aloittaa tällainen keskustelu sivustolla jonka henki on kaikille osallistujille varsin selvä. Tiedän itseni lisäksi useita jotka ovat turhaan etsineet Kvaak.fistä älykästä keskustelua sarjakuvasta ja luovuttaneet. Kyse ei ole niinkään ylimielisyydestä vaan enemmänkin sen tosiseikan ymmärtämistä että nyt kirjoitellaan Conanin lukijapalstalle eikä Parnasson yleisönosastolle.
Aiemmin tässä keskustelussa kommentoitiin: "Parempiakin paikkoja sosiaalipoliittisille vuodatuksille on kuin sarjakuvafoorumi." Tässä ehkä juuri suurin puute tässä foorumissa. Ei kyetä ajattelemaan saati keskustelemaan asioista monipuolisesti. Osallistujat ovat nuoria innokkaita miehiä tai keski-ikäisiä entisiä fanittajia joilla on tämän sivun osalta tarpeita joita en pysty kuvittelemaan. Sarjakuva on taiteen/viihteen muoto joka ei kaikesta näillä sivuilla esitetystä argumentoinnista huolimatta ole jotain tyhjyydessä kelluvaa ja täydellistä vaan aikaansa ja ympäröivään maailmaan monimutkaisesti linkittyvä ilmiö. Ymmärrän kyllä että monella sivun lukijoista ei ole muuta kohdetta mielenkiinnolleen ja sarjakuvasta keskusteleminen luo sen ainoan ja hataran yhteenkuuluvuuden tunteen muiden ihmisten kanssa, jota me kaikki niin kaipaamme.
Sama asenne näkyy valitettavasti kaikessa muussakin sarjakuvaan liittyvässä, muttei välttämättä samalla tavalla kärjistetysti.
Mutta missä käydä sellaisia keskusteluja, joilla mahdollisesti olisi alaa ja ajattelua kehittävää merkitystä? Sarjainfossa? Puhekuplan listalla? Edellämainitusta puuttuu välittömyys ja jälkimmäisen ymmärrän etupäässä informaatiokanavaksi. Eli toiveikas sormi harhailee päivittäin näppäilemään näiden sivujen osoitteen.
On mahdotonta käydä keskusteluja älyllisesti tällaisessa foorumissa jossa vallitsee näennäinen sananvapaus. Kenellä tahansa on mahdollisuus kirjoittaa mitä tahansa mutta enemmistön demokratia vesittää JOKAISEN haastavan ajatuksen. Tämä on oire siitä että yksinkertainen kansalainen ymmärtää sananvapauden ja demokratian niin yksipuolisesti ettei kykene näennäisen vapaassa maailmassa asioiden toimivan monimutkaisemmalla, julmalla tavalla. Oman ulosannin ja ajattelun itsesensuurista nyt puhumattakaan.
Rojolan viestiin palatakseni haluaisin kysyä häneltä itseltään, että millaista kommunikaatiota hän itse toivoisi tällä sivustolla ja kuinka sellainen olisi mahdollista. Samalla kuitenkin epäilen aloitusviestin vilpittömyyttä. Olen lukenut saman viestin, hieman erilaisin sanakääntein, niin monta kertaa niin monessa paikassa että en voi estää ajatusta takaaviritettävästä barbi-nukesta joka toistelee siihen ohjelmoituja lauseita.
Omasta mielestäni keskustelu naisten ja miesten sarjakuvasta on sinänsä turha, koska merkitystä on ainoastaan sillä että onko sarja hyvä vai ei. Jotkin kulttuuri ynnä sukupuolierot eivät ole toisten ymmärrettävissä, eikä se tee teoksista huonompia. Tai parempia. Kaikki muu on triviaalia ja kaikkihan tietävät mitä yhteistä on mielipiteillä ja persereiällä. En kuitenkaan tuomitse triviaalia mielipidekeskustelua, syyllistyn siihen itsekin, sillä uskon sen toimivan välineenä pohtia ja hahmottaa monimutkaisempia asioita.
Tärkeintä on että pystyy elämässään vilpittömästi nauttimaan edes jostakin.
hans nissen
-
Kovaääniset idiootit mekkaloivat kunnes toisinajattelijat on lannistettu tai hiljennetty. [...] Alkuperäinen ajatus on kaikilta jo tyystin unohtunut tai kuten tässä keskustelussa, pahasti hämärtynyt.
Ongelma sanallistettu onnistuneesti, vaikkain kärjistäen, Hans.
"Parempiakin paikkoja sosiaalipoliittisille vuodatuksille on kuin sarjakuvafoorumi." Tässä ehkä juuri suurin puute tässä foorumissa. Ei kyetä ajattelemaan saati keskustelemaan asioista monipuolisesti.
Keskustelulle ko. asioista toki, vuodatuksille ei. Totta kai sarjakuva ei toimi tyhjiössä, mutta suoranaiset verbaaliset hyökkäykset joita täällä näkee, eivät ole rakentavia. Ja samainen aggressiivinen mesoaminen omista (tai muiden) poliittisista agendoistaan karkottaa potentiaalisia kohtuullisen maltillisia keskustelijoita.
On mahdotonta käydä keskusteluja älyllisesti tällaisessa foorumissa jossa vallitsee näennäinen sananvapaus. Kenellä tahansa on mahdollisuus kirjoittaa mitä tahansa mutta enemmistön demokratia vesittää JOKAISEN haastavan ajatuksen.
Nyt kärjistät taas, mutta olet oikeilla jäljillä. Kokemukseni on, että kaikille avoin Internet-foorumi, jossa halutaan käydä maltillisia, rakentavia keskusteluja vaatii aggressiivista, interventionista moderointia ylläpitäjiltä.
Sellaista meillä ei ole - vielä.
-
Aiemmin tässä keskustelussa kommentoitiin: "Parempiakin paikkoja sosiaalipoliittisille vuodatuksille on kuin sarjakuvafoorumi." Tässä ehkä juuri suurin puute tässä foorumissa.
Hyvä, Hans! Pidä lippu korkealla!
Itse asiassa tuohon "takaaviritettävään barbinukkeen" asti epäilin, että kannanotoltasi olisi kärki tylsynyt, vaan näkyy niitä piikkejä vielä riittävän ihan joka suunnalle. Jatka samaa rataa.
Mutta joo, asiaan: Toi Parnasso vs. Conan -vertaus oli aika osuva, ja ymmärrän kyllä että esimerkiksi mä itse hakisin tältä palstalta aika lailla lailla erilaista, yleispätevyydet ohittavaa ja kriittisempää keskustelua kuin mitä varmasti prosentuaalisesti suurempi osa hakee. Toisaalta, kun on muutaman keskustelupalstan nähnyt syttyvän "flame war" -liekkeihin, lienee parasta tyytyä kohtuullisen objektiiviseen kriittisyyteen pahimman kyynäräkepillä ja puntarilla punnitsemisen asemesta.
Mene mene tekel ufarsin. Tai niinkuin Spinal Tapin basisti Derek Smalls sanoi, "noi kaverit on niinkuin tuli ja jää, joten mä olen siinä välissä niinkuin haalea vesi".
Toisaalta, musta on ihan erittäin tärkeääkin, että palsta palvelee keräilypuoleen painottuneita sarjakuvaharrastajia, vaikka se sitten tarkoittaisi sitä että ne nyt muodissa olevat keräilyn kohteet saavat suhteettomasti tilaa, ja palstan painotus päällisin puolin jää hämäräksi. Kyllä kaikki kukat mahtuu kukkimaan, jos ei niityllä niin asvaltin raoissa.
PS: Eikö teidän mielestänne Hergen studioilta ponnistaneet Tintti, Blake & Mortimer ja Alix oo homosarjakuvia paljon selvemmin kuin Muumit?
:-D :-D :-D
-
Tässä Johanna Rojolan aloittamassa keskustelussa toimii moderni yhteiskunta pienoiskoossa. Rojola on kyseenalaistanut viestissään monia asioita ja keskusteluun osallistuneet ovat tavalla tai toisella osoittaneet lähestulkoon jokaisen siinä esitetyn väittämän todeksi. Tämä on kuitenkin merkityksetöntä sillä Rojolan argumentit hukkuvat tässä keskustelussa vastapuolen silkan viestimäärän alle ja näinhän se toimii muuallakin. Kovaääniset idiootit mekkaloivat kunnes toisinajattelijat on lannistettu tai hiljennetty.
Tiedän itseni lisäksi useita jotka ovat turhaan etsineet Kvaak.fistä älykästä keskustelua sarjakuvasta ja luovuttaneet.
Auttaako koukeroisesti kirjoitettu potaskan pulputus tätä palstaa parantumaan? Kovaääniset idiootit? löytyyhän niitäkin. itse en lue itseäni tähän joukkoon, en tiedä luetko sinäkään. Rojola syytti meitä naisvastaisiksi. Me sanoimme, että "huitukukkua. Emme ole". Tämä joidenkin mielestä siis todistaa rojun puheet todeksi? Anteeksi vain, mutta putosin vankkureista. Onko se naisvastaisuutta, jos luen enemmän miesten piirtämiä sarjakuva? EI TODELLAKAAN OLE!
Miesten piirtämiä sarjakuvia on tarjolla enemmän ja X-Menit, Daredevilit, Akirat ja muut sattuvat olemaan hyvin pitkälti miesten piirtämiä. Olenko siis sovinistipaskiainen siihen asti, kunnes minulla on yhtä monta naissarjakuvataiteilija sarjakuvaa, kuin miestaitelilijankin tekemää? Kuinka monta kertaa pitää sanoa, että SUKUPUOLELLA ei ole merkitystä, vaan teoksella itsellään. Ostan sarjakuvia, joita luen. Jos näen vaikkapa akateemisessa hyvän oloisen sarjakuva, niin jos lompakko se suo, niin ostan sen. Jos tekijä on nainen, niin se ei vaikuta ostopäätökseen laisinkaan... mutta ettehän te minua kuitenkaan usko. Kuka nyt sovinistinatsisikaa uskoisi.
Ja mielestäni Kvaakissa on juuri niin älykästä keskustelua, kuin sen käyttäjät. Osa suhtautuu sarjakuviin vakavasti, osa ei. Minä olen siinä välissä. Älykäs keskustelu on kovin suhteellista. Jonkun mielestä keskustelu tulee älykkääksi vasta sitten, kun puhutaan asioista, joistä HÄN on kiinnostunut. Kvaakissa on kuitenkin paljon fiksumpi, kannustavampi ja huomaavaisempi meininki, kuin esim. pelit-lehden foorumissa. Täällä on minusta harvinaisen hyvä henki, ja jopa viholliset (Heh, Otto ;D) ovat kavereita ja auttavat...
-
Kyl teiltä vielä armeijassa otetaan luulot pois, nassikat!
-
[
PS: Eikö teidän mielestänne Hergen studioilta ponnistaneet Tintti, Blake & Mortimer ja Alix oo homosarjakuvia paljon selvemmin kuin Muumit?
:-D :-D :-D
en ole miettinyt asiaa aikaisemmin mutta nyt kun mainitsit niin totta tosiaan ainakin Alix vaikuttaa aivan selvältä tapaukselta
-
Rojola on kyseenalaistanut viestissään monia asioita ja keskusteluun osallistuneet ovat tavalla tai toisella osoittaneet lähestulkoon jokaisen siinä esitetyn väittämän todeksi. Tämä on kuitenkin merkityksetöntä sillä Rojolan argumentit hukkuvat tässä keskustelussa vastapuolen silkan viestimäärän alle
On mahdotonta käydä keskusteluja älyllisesti tällaisessa foorumissa jossa vallitsee näennäinen sananvapaus. Kenellä tahansa on mahdollisuus kirjoittaa mitä tahansa mutta enemmistön demokratia vesittää JOKAISEN haastavan ajatuksen.
"Merkityksetöntä"? "Vesittää"?
Huomaat kai, että yksi todisteenpuolikas päivastaisesta on oma kirjoituksesi, Hans.
En ymmärrä, miksi enemmistön esittämät mielipiteet tuhoaisivat kriittisen ajattelun, kuten esität. Itse asiassa sitä enemmän syytähän sinullakin olisi osallistua (mistä kiitos).
Kummastelen Rojolan motiiveja aloittaa tällainen keskustelu sivustolla jonka henki on kaikille osallistujille varsin selvä.
Ehkei Rojola ole vielä heittänyt niin kyynisenä kirvestä kaivoon tämän(kään) foorumin suhteen, etteikö toivoisi ampiaispesän kepillä sohaisun olevan sen vaivan arvoista? Näin ainakin itse toivon.
-
Täällä on minusta harvinaisen hyvä henki, ja jopa viholliset (Heh, Otto ;D) ovat kavereita ja auttavat...
Jatkaakseni kukoistavaa nettvihollisuus/toveruussuhdettamme, annan neuvon: toistat itseäsi tässä viestiketjussa. Ketjua lukeneet ovat varmasti tietoisia kannastasi, eikä sen toistaminen tee siitä uskottavampaa, päin vastoin pikemminkin.
-
Otin oikein asiakseni ja luin koko viestiketjun uudelleen läpi, saadakseni edes jotain tolkkua tähänkin keskusteluun. Huoh, olihan tekstiä. Nyt yritän hieman tuoda omaa lusikkaani soppaan.
Tehdään heti alkuun selväksi että en lue sarjakuvia niiden tekijän nimen tai sukupuolen perusteella, vielä vähemmän tekijän ulkonäön. Siitä johtuen minun on hyvin vaikea yleensä osallistua esimerkiksi äänestyksiin parhaimmasta tekijästä yms. Sama pätee täysin omiin musiikkivalintoihini. Kuuntelen sitä mikä kuulostaa hyvältä. En sitä onko laulajlla C- vai D-koon rintaliivit.
Sarjakuvissa eniten kukkaronnyöreihin vaikuttava seikka on taide. Oli tarina kuinka hyvä tai koskettava tahansa en yksinkertaisesti jaksa sitä lukea jos taide ei miellytä. Oli kyseessä sitten naivistinen tyyli tai Imagen G-koon rintaliivit ja pullistelevat lihakset.
Naivistinen tyyli ei vain pure, oli se sitten miehen tai naisen piirtämää. Se että monet(?) naispiirtäjät käyttävät naivistista tyyliä on valitettavaa siinä mielessä että näin minulta saattaa jäädä lukematta monta hyvää tarinaa. Mutta sehän on puhtaasti oma häpeäni.
Tästä keskustelusta/aiheesta mieleen tulee Dredd tarina Kenny Who. En osaa sanoa miksi, enkä selittää tarinan yhteyksiä mutta se vain tuli mieleen. Kiinnostuneet voivat lukea tarinan Dredd albumista 28.
Piti sanoa muutakin, mutta en nyt saa jäsenneltyä mitään muuta suht. koht. ymmärrettävään muotoon.
Sen vielä sanon että selkeää naisvihamielisyyttä en pahalla tahdollakaan tämän foorumin viesteistä ole löytänyt.
EDIT: Ih, viestiä kirjoittaessani ketjuun ehti tulla viisi uutta viestiä..
-
Sen vielä sanon että selkeää naisvihamielisyyttä en pahalla tahdollakaan tämän foorumin viesteistä ole löytänyt.
Etkö edes vähän? Katso nimerkki KH:n viestiä #26 tässä ketjussa ja siinä lainattuja esimerkkejä.
-
"Huomaat kai, että yksi todisteenpuolikas päivastaisesta on oma kirjoituksesi, Hans."
Missä ovat käytöstavat? Yksi jos toinenkin, sinuttelee minua, ventovierasta ihmistä. Noh noh.
En kiellä sitä etteikö täällä kirjoitettaisi ajoittain asiaa, mutta tutkimalla mitä tahansa pidempää keskustelua näillä sivuilla voi todeta että lähestulkoon poikkeuksetta provosoivan, älyllisluonteisen avauksen jatkeena on ketju jonka lopussa on kokonainen sivu muutaman lauseen mittaisia älähdyksiä. Yleensä aiheen vierestä. Harva niistä keskusteluista on käyty loppuun ja asia loppuunkäsitelty. Aktiivisella hälinällä voi tukahduttaa viriileimmänkin keskustelun. Kyseinen hälinä on samanlaista kuin pöytäseurueeseen eksyvä humalainen joka alkaa kertomaan armeijajuttuja. Yritä nyt siinä käydä mielenkiintoista keskustelua. Itselläni ainakin on varsin vähän sietokykyä hälinälle enkä jaksa odottaa josko punainen lanka jälleen löytyisi.
-
toistat itseäsi tässä viestiketjussa.
Pitää paikkansa. Anteeksi. Rupesi vain hämäämään, että myös "vastapuoli" nostaa koko ajan samat asian esiin, vaikka niihin on annettu selvä vastaus, ja jatkaa tätä Kvaakkilaisten sättimistä. Se ottaa aivoon, koska se on roskaa. En pidä roskasta.
-
Sen vielä sanon että selkeää naisvihamielisyyttä en pahalla tahdollakaan tämän foorumin viesteistä ole löytänyt.
Etkö edes vähän? Katso nimerkki KH:n viestiä #26 tässä ketjussa ja siinä lainattuja esimerkkejä.
Lainaus:
Älkää antako hyvät ihmiset naissarjakuvan hämätä itseänne. Se että siinä kerrotaan rehellisesti omista asioista, ei vielä tarkoita että se on taidetta. Akat vaan tykkää ruikuttaa asioista.
Lainaus:
Asia ei johdu siitä, että olisin naisvihaaja... päin vastoin minä pidän naisista oikein kovasti ( ), mutta jostain syystä useimmat omituiset tuherrukset joissa ei edes tekstistä meinaa saada selvää ovat osoittautuneet naispiirtäjien tekemiksi.
Lainaus:
myöskään minä en ole naisvihaaja. Itseasiassa pidän naissarjakuvasta samoista syistä kuin pidän kehitysvammaisten taiteesta.
Hmm.. no ehkä vähän.
Ensimmäinen kommentti käsittelee kärjistetysti nais- ja miestaiteilijoiden erilaisia aihevalintoja. Onhan "ruikuttaa" ehkä huono sana tässä, mutta kirjoittajan opintin kyllä tajuan tästäkin viestistä.
Toinen kommentti puuttuu samaan asiaan kuin oma toteamukseni naivistisen tyylin vetoavuudesta. Edelleen kärjistetysti.
Mutta tuota kolmatta voi jo ehkä sanoa naisvihamieliseksikin. En kyllä tajua täysin että mitä sillä on ajettu takaa. Ja minkälaisia erityisominaisuuksia kehitysvammaisten taiteella on? Vieläpä sellaisia joita löytyy naistenkin töistä?
-
Kaikki nuo viestit vaikuttaa pelkältä provosoinnilta. Tuskinpa niiden kirjoittaja on tarkoittanut mitä kirjoitti.
-
jos tarkkoja ollaan niin kyllä tuo koko tämän keskustelun aloittanut viestikin voidaan laskea provoksi
-
jos tarkkoja ollaan niin kyllä tuo koko tämän keskustelun aloittanut viestikin voidaan laskea provoksi
Niin mulla kyllä kävi mielessä , että tuo aloitus saattoi olla tarkkaan laskettu parodinen trolli.
Jos oli, niin heh heh - jos ei , niin voi tyttöparkaa.
Mutta minkäs voit.
Periskooppiin ui niin lihava brittitankkeri , että sormi väkisinkin lipsahti torpeedon laukasimelle.
Musta NAAMIO on tyly tosikkomaisille elitisteille - viidakon sananlasku.
-
Musta NAAMIO on tyly tosikkomaisille elitisteille - viidakon sananlasku.
Ai susta Naamio on tyly tosikkomaisille elitisteille? Onko sulla tästä jotain perusteluja. Mitä olen Naamiota lukenut niin ei siinä viitata tosikkoihin millään tavalla. Vai oliko tuo joku vitsi?
-
Argh, trollaamista epäilevä trollaantuu trollista.
-
Miton trollaaminen?
-
Tahallinen, todennäköisesti vielä räikeä provokaatio. Eli juuri sellainen miksi epäilit niitä lainauksia mun viestissä.
Ja mitä Koivusaaren Naamiositaatti oli lievänä.
Ja siihen lähdit kommentoimaan, eli trollaannuit.
Huh, onhan taas hyvää suomea.
EDIT: Ts. Trolli on joko viesti joka provosoi tai henkilö joka kirjoittaa provosoivia viestejä
Esimerkkinä tämä mitä todennäköisimmin on trolli, tai ainakin tämän tyylinen on varsin yleistä. Mikä on aika valitettavaa, sillä vakavasta asiastahan tässä puhutaan:
http://www.demi.fi/keskustelu.php?m=2&f=2&id=576693 (http://www.demi.fi/keskustelu.php?m=2&f=2&id=576693)
-
kaverilla on Judge Dredd avatarina mutta seuraa jotain Demin keskustelupalstoja... ryhdistäydy, ole mies
-
Vielä pari pikakommenttia, eikä millään pahalla:
Lainaus:
ensimmäinen naiskommentti:
Itse olen anti-feministi
Hmm? Olin kuvitellut feminismin ajavan tasa-arvoa (eikä esim naisvaltaa, saati tasapäisyyttä)
Pieni huomio: feminismi ei ole sama asia kuin tasa-arvo. Itse olen tasa-arvon kannattaja, mutta mielestäni feminismi (siinä muodossa missä minä tunnen) lähtee siitä perusolettamuksesta, että nainen on parempi kuin mies, mikä ei ole minun mielestä tasa-arvoa. Kuitenkin feministit vaativat tasa-arvoa, joten tässä on pieni paradoksi... Feministit käsittävät naiseuden hyvin moninaisena, mutta mieheys käsitetään aina samanlaisena (mies=alistaja) problematisoimatta tätä käsitystä ollenkaan. Tähän sanovat feministit syyksi sen, että muuten naiseus menettäisi "erityisyytensä". Halutaan siis lakaista maton alle mieheyden hyvät puolet, eli feministisen diskurssin kilpailevat diskurssit jotta sanoma ei kärsisi - Siis se, että nainen olisi parempi kiun mies. Kukaan feministi ei tosin uskalla sanoa niin ääneen, mutta tällainen viesti on minun mielestä luettavissa rivien välistä. Eli valitaan hypoteesi jota vahvistetaan vain naisille suotuisin argumentein. Tällaisen kuvan minä olen feminismistä saanut (mm. erehdyttyäni kerran menemään 'feministisiä taidehistorian teorioita' -nimiselle kurssille...). En kylläkään ole tutustunut kaikkiin feminismin eri suuntauksiin.
Tämän takia olen siis anti-feministi...
-
kaverilla on Judge Dredd avatarina mutta seuraa jotain Demin keskustelupalstoja... ryhdistäydy, ole mies
Uskottavuus meni. Ei ihan muuta kautta sain tuonkin linkin. Sinisalo ja Kalmisto voivat todistaa, näytin tuon samaisen heille eilen ircissä.
Tiedä sitten uskooko kukaan..
-
Ilmeisesti niin Rojola & muutkin (anteeksi unohgdin taas nimet/nimimerkit) kaipaisivat tänne nk. rakentavaa keskustelua sarjakuvista - siis niistä sarjakuvista/aiheista sarjakuvien tiimoilla joista ITSE haluavat keskustella?
Eikös tuo nyt ole vähän sama asia kuin mitä me muutkin mm. Conania(kin) lukevat haluamme. Ovatko sarjakuvat ja niiden harrastajat jaettu kahteen kastiin? Miksei voi lukea ja arvostaa niin taiteellisempaa(mitä se sitten ikinä onkin? tässäkin termissä termin merkitys vaihtelee aina "puhujan" mukaan) kuin nk. valtavirran "conaniakin"? Tai miksei voida niistä molemmista keskustella? Pitääkö joka paikassa nykyisin olla tämä "me" ja "ne" jako? Jopa suhteellisen viattomalla internetin keskustelupalstalla? Ja ottakaa nyt huomioon että osa tännekin kirjoittavista kirjoittaa SAMALLA kun lukee näitä, aikakin saattaa rajoittaa kirjoitusten "järkevyyttä". Tämähän ei kuitenkaan ole sama asia kuin Parnasso-lehti tämä palsta. Internet EI vastaa EIKÄ korvaa painettuja lehtiä jonne voidaan lähettää mm. näidenkin keskustelujen innoittamina ajatellumpia ja hiotumpia tekstejä - joihin puolestaan voidaan vastata ajatellummin ja hiotummin. Harva käyttäjä tänne varmaankaan ENSIN huolellisesti lukien aiemmat tekstit sitten kirjoittaa vastineensa suurinpiirtein lähdeteoksia pläräillen ja viitteitä tarkistellen (kärjistys)...
Ymmärtänettekö tarkoitukseni?
Ja mikäs siinä, niin Rojolan kuin muidenkin tekstit varmasti herättävät keskustelua - ja sehän on käsittääkseni koko tämän homman idea?
-
Ilmeisesti niin Rojola & muutkin (anteeksi unohgdin taas nimet/nimimerkit) kaipaisivat tänne nk. rakentavaa keskustelua sarjakuvista - siis niistä sarjakuvista/aiheista sarjakuvien tiimoilla joista ITSE haluavat keskustella?
Ei kai kukaan ole estänytkään Rojolaa keskustelemasta niistä sarjakuvista/aiheista mistä pitää? Mutta ensimmäisessä kirjoituksessaan, jonka ainakin itse näin täällä Kvaakissa, hän syyttää meitä natseiksi (vai oliko se fasisti).
Hohhoijaa
-
mia2, vielä pienempi huomio:
feminismin yleisin perusmääritelmä näyttää kuuluvan "the theory of the political, economic, and social equality of the sexes"...
eli sääli, jos olet joskus antanut joidenkin ilmeisen vääristyneiden ylilyöntien vieraannuttaa "aidosta asiasta"? ;)
-
Roju syyttää meitä natseiksi (vai oliko se fasisti).
En haluaisi toistaa itseäni, mutta... juuri tällaisten kommenttien takia änkesin väliin jo topicin sivulla 2. Ole ystävällinen ja lue sieltä ennen lisälietsontaa.
ja oikeastaan samaan syssyyn:
Millä tavalla keski-ikäisen naisen katkera, muita syyllistävä tilitys on jotenkin parempaa kuin varhaismurrosikäisten pikkupoikien tekstimuotoiset tuotokset.
No, lievistä yleistyksistään huolimatta esim sillä tavalla, että niihin syyllistyksiin oli hitusen verran aihettakin (kuten osoitin) -- päinvastoin kuin henkisten pikkupoikien tännekin väsäämillä muka-trollihumoristisilla "tyttöparoitteluilla" ja itsestään liikoja luulevilla "torpedoiskuilla", jotka viimeistään osoittavat melkein kaikki alkuperäiset syyllistykset aiheellisiksi ::)
-
Ensin haluaisin sanoa herra Nissenille, että jos tämä viesti olisi ollut teidän ensimmäisenne tälle keskustelualueelle, arvostaisin teitä huomattavasti enemmän kuin nyt teen. Jatkakaa samalla linjalla, niin uskon varsin monen meistä pyrkivän kohti samaa keskustelun tasoa.
Mutta missä käydä sellaisia keskusteluja, joilla mahdollisesti olisi alaa ja ajattelua kehittävää merkitystä? Sarjainfossa? Puhekuplan listalla? Edellämainitusta puuttuu välittömyys ja jälkimmäisen ymmärrän etupäässä informaatiokanavaksi. Eli toiveikas sormi harhailee päivittäin näppäilemään näiden sivujen osoitteen.
Tämä keskustelualue on luonteeltaan sellainen, kuin sille kirjoittavat innoissaan ovat siitä tehneet -- ainakin osittain. Alueen kategoriajako tietysti on jonkin verran antanut ennakkovaikutelmia siitä, minkälaista kommunikaatiota täällä on tarkoitus harrastaa. Mutta se on vain lähtökohta. Jokainen kirjoittaja ja jokainen viesti vaikuttaa keskustelualueen sisältöön ja sen luonteeseen.
On mahdotonta käydä keskusteluja älyllisesti tällaisessa foorumissa jossa vallitsee näennäinen sananvapaus. Kenellä tahansa on mahdollisuus kirjoittaa mitä tahansa mutta enemmistön demokratia vesittää JOKAISEN haastavan ajatuksen.
Sananvapaus ei ole näennäistä tällä keskustelualueella. Jos mielipidettäsi ei huomioida, se ei ole sananvapauden puutetta. Sananvapaus tarkoittaa oikeutta ilmaista vapaasti oma mielipide -- se ei tarkoita takuuta, että sitä mielipidettä myös kuunnellaan.
On totta, että jokaista tarkkaan pohdittua ja asiallista viestiä kohden on huomattava määrä sellaisia, joilla ei tunnu olevan muuta tarkoitusta kuin ilmaista kirjoittajansa olemassaolo. Tarkkaamaton vilkuilija ei välttämättä huomaa ensimmäisiä, kun sivu täyttyy jälkimmäisistä. Ratkaisu on tietenkin siinä, että jos pyrkii merkitykselliseen ajatustenvaihtoon tällä keskustelualueella, tarkkaamaton vilkuilu ei riitä. Viikon seurattuaan näitä päättömiä ja hännättömiä "keskusteluja" huomaa kyllä, ketkä kirjoittavat ajatuksella, ja ketkä eivät. Tämän jälkeen on jo varsin helppoa tunnistaa lukemisen arvoiset viestit. (Killfile olisi tietysti loistava juttu, mutta sellaisia kehittyneempiä kohinanpoistojärjestelmiä arvostavat ovat tietenkin jo uutisryhmissä...)
Hups. Eivät välttämättä ole. Herra Nissen, hankkikaa kunnon newsreader ja menkää uutisryhmään sfnet.harrastus.kulttuuri.sarjakuvat. Siellä on niin vähän trafiikkia, että oikea ajatus on kuin majakka yössä siellä. Tosin laivojakin taitaa seilata aika harvakseen...
Mutta uskon kuitenkin, että myös tästä keskustelualueesta saa vielä kunniallisen. Ja se ei myöskään tarkoita sitä, että sosiaalisten kirjoittelijoiden pitäisi häipyä. Se jo auttaisi paljon, että threadien aihetta kunnioitetaan. Tässä threadissa alkuperäinen viesti käsitteli muun muassa alueella käytävien keskustelujen sisältöä ja sävyä, joten tämä viesti pysyy vielä aiheen sisällä.
Tämä taas ei:
Eikö teidän mielestänne Hergen studioilta ponnistaneet Tintti, Blake & Mortimer ja Alix oo homosarjakuvia paljon selvemmin kuin Muumit?
Vitsi vitsinä, mutta se, että tähän vielä mentiin vastaamaan... >:(
ADDENDUM:
Itselläni ainakin on varsin vähän sietokykyä hälinälle enkä jaksa odottaa josko punainen lanka jälleen löytyisi.
Ei ole olemassa ilmaista lounasta, herra Nissen. Jos haluatte 100% varmuudella älykästä keskustelua, teidän on tyydyttävä puhumaan itseksenne.
-
Hm. Tintti, Blake&Mortimer ja Alix -heitollani viittasin tähän (Blake&Mortimer -sarjan se pyramidijaksohan on ehkä pisimpiä seikkailusarjakuvia jossa ei ole yhtään naista edes vilaukselta, Alixin homoeroottisesta maailmasta tuskin on kahta puhetta):
..Ensimmäinen on suomenruotsalainen nainen ja toinen homoseksuaali ..
Itseasiassa taisi olla se ensimmäinenkin.
Ja siihen, että parikin kertaa threadissa on mainittu Tintti esimerkkinä poikien sarjakuvasta, mitä se ei tietenkään ole, se on _vain_ sarjakuvaa. Myöskin Marvel-sarjakuvissa on yhtä paljon nais- kuin miespuolisia lukijoita, olen antanut kertoa itselleni, tosin mahtavat kohdistua enemmän Ryhmä-X:ään kuin vaikka Aaveajajaan.
No mutta, samapa tämä. Täytyy tosiaan ottaa Napparin neuvosta vaari, ja alustaa keskustelu jostain todella syvällisestä
:-)
-
Mä tiedän että mun ei pitäis, mutta...
Miksei olisi pitänyt?
Joten näiden sivujen nais- ja naissarjakuvavihamieliset kommentit on tulleet kuin se kuuluisa nyrkki sinne hellan paikkeille.
Olisiko esimerkkikommenttia? (tätä ei lasketa :D)
Kieltämättä toi valkosen länsimaisen miehen näkökulma alkaa olla sen verran tuttu kaikesta kulttuurista että... siihen ei enää edes kiinnitä huomiota!
Käsittääkseni jälkiteollisella aikakaudella tuohon näkökulmaan on nimenomaan alettu kiinnittää huomiota ja sitä on kyseenalaistettu. Asiat eivät ole sen koommin välttämättä muuttuneet suuntaan tai toiseen, mutta ne on ehkä tehty näkyvimmiksi. Olen valkoinen länsimainen mies, enkä koe omaavani kummoistakaan valtaasemaa yhteisöllisesti, yksityisesti, sukupuolisesti tai muutenkaan. Kuulostaako tämä nyt siltä näkökulmalta, jota yllä olevassa lainauksessa tarkoitetaan.
Yksi klisee, vaan ei aina niinkuin ent. Naarassarjojen päätoimittajana voin kertoa, on että naisille merkkaa enemmän ne tarinat. Ja aika usein kerronta on helppoa aloittaa siitä minkä tuntee, eli omasta elämästään. (Kaikki luova toiminta eli taidehan on omaelämäkerrallista, mutta se olisi toisen threadin aihe. Voin argumentoida väittämän puolesta.) Omaelämäkerrallisuus taisi tehdä läpimurtonsa Crumbin, Pekarin, Spiegelmanin jutuilla, eikö? Miehiä siis, niinkuin sarjakuvan tekijät yleensäkin ;)
Omaelämänkerralliset taideteokset tuppaavat olemaan usein kovin raskaita lähestyä, mikäli ne ovat päiväkirjamaisia. Omaan elämään liittyvä aineisto sen sijaan on parasta ja omaperäisintä lähdemateriaalia, mutta kannattaako sitä välttämättä esittää suoraan sellaisenaan? Asioita voi hieman etäännyttää itsestään ja silti kertoa itselleen tärkeistä asioista. Ja itselleen tärkeät asiat tulevat näkyviin vaikkei niitä miettisikään tehdessä.
Hyvä aihe, herättänyt paljon keskustelua, joskin keskustelun paikoittainen provokatiivisuus on yllättävää. Toivottavasti tänne ei synny kuitenkaan ihan Taistelupalsta Kvaakkia.
-
"Ensin haluaisin sanoa herra Nissenille, että jos tämä viesti olisi ollut teidän ensimmäisenne tälle keskustelualueelle, arvostaisin teitä huomattavasti enemmän kuin nyt teen. Jatkakaa samalla linjalla, niin uskon varsin monen meistä pyrkivän kohti samaa keskustelun tasoa."
Jos tällä kommentilla viitataan niihin kouralliseen ajatusharjoituksia joita olen tehnyt erinäisillä mukamas uskottavilla salanimillä, niin kyse on ollut pitkälti keskustelun ylläpitämisestä ja/tai provosoinnista. Eräänlaisesta käyttäytymistieteellisestä kokeesta joka on viihdyttänyt minua mitä suurimmissa määrin ja tämän lisäksi ajanut piiloistaan muutamia pseudoälykköjä ja -taiteilijoita ennalta-arvattavine mielipiteineen. Mielenkintoisesti puuha muuttui siinä vaiheessa kun minua syytettiin jo viesteistä joihin minulla ei ollut mitään osaa.
Nimimerkki tekee kirjoittamisen vähemmän henkilökohtaiseksi, napanuoran omiin ajatuksiin voi katkaista sammutamalla tietokoneen ja korkkaamalla pullon olutta. Valitettavasti moinen ei ole nyt mahdollista.
"Ja mikä tärkeintä: eikö kannattaisi itse aloittaa jokin keskustelunaihe, jos kerran haluaa muutosta, sillä sehän olisi kaikkein suorin ja helpoin vaikutuskeino."
Tällä foorumilla aloitusten taso on vaihtelevaa ja avauksesta yleensä odotettavissa pelkkää alamäkeä. Ymmärrän täysin aloittelijoiden tarpeen kysyä muilta mitä mieltä samanmieliset ovat hänen tuotoksestaan. Tai intoilla yhdestä jos toisesta uudesta karamellivärisestä albumista. Nämä ovat keskusteluja joista osaan jo pelkän otsikon perusteella pysyä kaukana. Ajoittain kuitenkin tulee otsikoita tai ketjuja joissa sivutaan asioita jotka minua kiinnostavat ja olen jopa muutamia sellaisia aloittanut nimimerkeillä, mutta kuten ensimmäisessä ja toisessa viestissäni kirjoitin: Keskustelun taso laskee kuin lehmän häntä ja lopulta alkuperäinen ajatus on hävinnyt jonnekin hälinään.
On siis selvää että tällä foorumilla on monenlaista yrittäjää ja heillä kaikilla on vapaus. Eräs viestiini vastannut totesi että ei ole sananvapauden tai sen puuttumisen syytä jos kirjoituksiani ei lueta tai sanojani kuunnella. Tämä henkilö ei ilmeisesti ymmärtänyt sanottavaani. Omassa viestissäni mainitsin että käsite todellisesta sananvapaudesta on jotakin hieman moniulotteisempaa.
Minua henkilökohtaisesti sanomattoman paljon ahdistaa nähdä kun omasta sanottavastaan ylettömästi innostuneet nuorukaiset osallistuvat keskusteluihin joissa pyritään yhteisvoimin ymmärtämään (yleensä taide)sarjakuvaan liittyviä ilmiöitä käsittämättä että NYT EMME KESKUSTELE VIIHDESARJAKUVASTA! Itse ainakin pystyn erottamaan keskusteluista kaksi ryhmittymää jotka puhuvat saman ketjun sisäisesti kahdesta aivan eri asiasta.
Olen samaa mieltä Rautkorven kanssa siitä että Kiven kommentti Muumeista oli hauska, mutta siihen kommentoineiden ihmisten jutut eivät. Tässä jälleen konkreettinen esimerkki siitä mistä olen tänään kirjoittanut: Kyvyttömyys tajuta mikä on sopivaa ja mikä ei.
Parahin epäkypsä nuori, vältä elämöintiä ketjuissa joista näet itsekin että niissä yritetään keskustella.
t. Herra Poliisivaltion herra.
-
Jos tällä kommentilla viitataan niihin kouralliseen ajatusharjoituksia joita olen tehnyt erinäisillä mukamas uskottavilla salanimillä, niin kyse on ollut pitkälti keskustelun ylläpitämisestä ja/tai provosoinnista. Eräänlaisesta käyttäytymistieteellisestä kokeesta joka on viihdyttänyt minua mitä suurimmissa määrin ja tämän lisäksi ajanut piiloistaan muutamia pseudoälykköjä ja -taiteilijoita ennalta-arvattavine mielipiteineen. Mielenkintoisesti puuha muuttui siinä vaiheessa kun minua syytettiin jo viesteistä joihin minulla ei ollut mitään osaa.
Hassua, tuo ei näytä anteeksipyynnöltä.
Niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan, herra Nissen. Miten kehtaatte vaatia asiallista käyttäytymistä muilta?
-
Anteeksipyynnöltä mistä? Onko sulla vamma päässä?
-
Jotenkin tulee mieleen viime viikon Nyt-liitteessä esitelty Timo Saarniemi, joka kävi (omasta mielestään) kiihkeitä keskusteluita omien nimimerkkiensä välillä. Hän näetsen halusi elävöittää Turun ylioppilaslehden suht hiljaista keskustelupalstaa. Jos siihen pyritään täälläkin, niin hassuksi menee kun kaikilla on kolme-neljä omaa nimimerkkiä jotka voivat tarpeen tullen keskustella toistensa kanssa. Eiköhän laiteta rekisteröityminen pakolliseksi pikku hiljaa niin loppuu tämmöinen leikkiminen.
-
Eräänlaisesta käyttäytymistieteellisestä kokeesta joka on viihdyttänyt minua mitä suurimmissa määrin ja tämän lisäksi ajanut piiloistaan muutamia pseudoälykköjä ja -taiteilijoita ennalta-arvattavine mielipiteineen.
Aika arveluttavaa lähteä tekemään tuollaisia kokeita ja käyttää niissä hyväkseen ihmisiä näiden suostumusta tiedustelematta. Viittaan edellisellä siihen toisten jo Kvaakissa olemassa olevien nimimerkkien ja vieläpä oikeiden nimien taakse piiloutumiseen, mikä muistaakseni oli herra nissenin tempaus. Vielä tökerömpää on kerskua miten moinen kokeilu on viihdyttänyt kyseistä todellisuuden tutkijaa. Kukahan tässä lienee pseudoälykkö? Tämä on tietysti yksi tapa pitää yllä keskustelua, kuten herra n mainitseekin, mutta tuskin ainoa tapa, eikä kovin rakentava, eikä se vie juuri mitään eteenpäin. Koituu juupas jaapas soutua ja huopaamista. Onko muuten pakollisesta rekisteröinnistä jollekin haittaa?
-
Jotenkin tulee mieleen viime viikon Nyt-liitteessä esitelty Timo Saarniemi, joka kävi (omasta mielestään) kiihkeitä keskusteluita omien nimimerkkiensä välillä. Hän näetsen halusi elävöittää Turun ylioppilaslehden suht hiljaista keskustelupalstaa.
Timsuli on hassu.
Olet varmaan nähnyt sen Timsuli-aiheisen elokuvan, joka oli pakkokatsottavana kaikille Rumban toimitukseen liittyville? Eipä äijästä enempää. Selasin leikekirjojaan viime kesänä, ja onhan se aika agentti kartoittamaan asioita.
-
Ja mikä tärkeintä: eikö kannattaisi itse aloittaa jokin keskustelunaihe, jos kerran haluaa muutosta, sillä sehän olisi kaikkein suorin ja helpoin vaikutuskeino.
Kannatetaan. Odotan innolla näitä kehittäviä ja syvällisiä keskusteluja. Lupaan, että en tule sotkemaan niitä lapsellisilla, esiteineillä mielipiteilläni. Vaan vain luen ja otan opikseni.
Jos on jotain opittavaa. Toivottavasti pelkästään sivistyssanojen määrä ja viestin pituus eivät tee keskustelusta syvällistä.
no niin fiksut, antaa palaa!!
-
Mutta tuota kolmatta voi jo ehkä sanoa naisvihamieliseksikin. En kyllä tajua täysin että mitä sillä on ajettu takaa.
Taitaa olla minun kommenttini. Sillä ajetaan takaa sitä, että suurin osa MINUN mielestäni heikosti piirretyistä sarjakuvista, mitä olen esim. kirjakaupoissa nähnyt, ovat olleet naispiirtäjien tekemiä. Se on vain huomio siitä, että ilmeisesti miesten suosimat tyylit purevat minuun paremmin. Ei siinä mitään naisvihamielestä ole. Se oli vain seikka minkä olin huomioinut, sarjakuvista ja itsestäni. Jos joku toteaa, että suurin osa mangasta ei iske minuun (minuun iskevät kyllä NAISPIIRTÄJIEN MANGATKIN!!), enkä pidä heidän piirtotyylistään, niin onko hän rasisti? Vinosilmävihaaja? Ei minusta. Ihmettelen kyllä, jos joku sanoo, että en pidä mangasta, koska mangahan kuitenkin todella monipuolista, mutta ei se, että manga ei kolise tee kenestäkään rasistia.
Nissenille vielä, että typerämpää soopaa on harvemmin tullut luettua, kuin kommenttisi. Elitistinen jöötisi ei ole edes hauskaa, koska et osaa kirjoittaa sitä pilke silmäkulmassa. Sinulla on oikeus häiriköidä ja provosoida, mutta meillä VIIHDESARJAKUVAKUONAA lukevilla ei? Minusta ei pitäisi olla sinullakaan.
Minua henkilökohtaisesti sanomattoman paljon ahdistaa nähdä kun omasta sanottavastaan ylettömästi innostuneet nuorukaiset osallistuvat keskusteluihin joissa pyritään yhteisvoimin ymmärtämään (yleensä taide)sarjakuvaan liittyviä ilmiöitä käsittämättä että NYT EMME KESKUSTELE VIIHDESARJAKUVASTA! Itse ainakin pystyn erottamaan keskusteluista kaksi ryhmittymää jotka puhuvat saman ketjun sisäisesti kahdesta aivan eri asiasta.
Olen samaa mieltä Rautkorven kanssa siitä että Kiven kommentti Muumeista oli hauska, mutta siihen kommentoineiden ihmisten jutut eivät. Tässä jälleen konkreettinen esimerkki siitä mistä olen tänään kirjoittanut: Kyvyttömyys tajuta mikä on sopivaa ja mikä ei.
Mitä hittoa tuolla yrität sanoa? Että sinä olet älykäs, viisas ja ylivertaisen lahjakas keskustelija? Ehkä olet (vaikka kommenttisi osoittavat muuta), mutta minä en koskaan, en KOSKAAN kehtaisi edes tuntemattomille ihmisille kehuskella, että keskusteluni taso tai älykkyyteni olisi jotenkin korkeammalla, kuin muilla. Huteja sattuu kaikille. Minulle. Sinulle. Hitto! Vaikka Alan Moorelle!
Anteeksi vain, mutta KOMMENTTIESI PERUSTEELLA olet aivan yhtä säälittävä jokeltelija, kuin me muutkin. Otto, Rami ja Reima (ja pari muuta) ovat täällä niitä henkilöitä, jotka ihan oikeasati pitävät jutut raiteillaan ja estävät keskustelun taantumista pelkäksi "Öhöö. Tissit!" jutusteluksi.
Ja anteeksi, että toistelin taas hivenen itseäni ja muita.
-
Öööh...minä aloin muuten pudota jo kärryiltä...mistäs tämä kaikki lähtikään liikkeelle ja miksi...?
Huom: Luen muuten sarjakuvaa ihan viihteenä ja jos sieltä sivuilta löytyy oikein ajatustakin mikäs siinä, mikä ettei. Ja toinen Huom: Kuitenkaan en ole ihan nuorukainen enää (30 v.) vaikka sarjakuvia luenkin ja viihteenä vieläpä. Kun täällä joku sitäkin valitteli.
Mutta tuo "tyttöjen juttuja"-otsikko. Mistä tämä lähti liikkeelle ja mikäs se taas olikaan se alkup. argumentointi ja tuota...mihin?
Eh. Dementia.
-
Tämä lähti liikkeelle siitä, että joku feministi tuli haukkumaan Kvaakkaajia sovinistinatseiksi.
;)(yleensä saat muuten selville sen, että mistä juttu lähtee liikkeelle lukemalla ensimmäisen viestin) ;)
-
No kun loppu puhti kesken enkä jaksanu ekaan viestiin enää.
Kauheasti olette skriivailleet tänne v-loppuna...
sairasta...
-
No niin. Takasin ollaan.
Jotain kommenttia:
ensinnäkin, threadin suosio yllätti mut ällikällä. Ja samaan hengenvetoon on pakko todeta että laaduttomuus ei. Mutta se mikä yllätti, oli tolkullistenkin vastausten määrä. Aionkin jättää selkeät limboilut täysin huomiotta. Tai sitten usutan Raisa Cacciatoren sabotoimaan sensuurihysteriallaan jonneki tonne superhessuthreadille ;)
KH oli kaivanut juuri kaipaamani esimerkit keskusteluista, minun ei tarvinnut. Kiitos siitä. Nais- ja tyttölukijoiden kommentteja ei tullut montaakaan. Ehkä niitä lukijoita ei täällä ole tai sitten asia ei heitä koskettanut. Toivon jälkimmäistä.
Minusta kaikenlainen keskustelu on hyvästä, provosoitu, salanimillä, anonyyminä, ihan miten vaan. Tää on vaan netti. Sen verran täytyy olla ulkopuolista elämää ettei verisuoni katkea päästä sen takia että joku ajattelee bittiavaruudessa eri tavalla. Ne on ajatuksia, ei tekoja. Vastustan siis pakollista kirjautumista.
Pahoittelen seuraavassa tekstissä viliseviä protuleiritasoisia itsestäänselvyyksien selittelyitä. Niiden tarkoitus on saada keskustelun taso edes jotenkin tolkulliseksi, ettei jäädä loputtomiin jankkaamaan ihan perus-perusasioista.
Naisasiasta jäi aika paljon sanomatta ja loputon suohan se onkin. Tuskin se kvaakissa selviää että missä määrin miesten ja naisten erot on opittuja, missä määrin biologisia jne. kun ei tiedemaailmakaan noita vielä tiedä. Varmoja faktoja voimme tarkastella, niinkuin tuota suomalaisten kirjastojen lukijatutkimusta 90-luvulta. Tarkkaa lähdettä en muista mutta sen olikin tarkoitus olla vain keskustelunavaus tyyliin "mitä tästä TEIDÄN mielestänne pitäisi ajatella" eikä osa tieteellistä tutkimustyötä lähdeviitteineen. Eikä sen myöskään ollut tarkoitus olla vittuilua, jolla tavalla jotkut siihen kyllä reagoi.
Hannu Raittilan kolumnikokoelmassa Rahat vai kolmipyörä on loistava kirjoitus aiheesta miksi mies lyö. Näinhän se aihe aina otsikoidaan. Ja kuulemma kolmeakymmentä prosenttia suomalaisista naisista on kotona mies lyönyt. Naiset joutuvat elämään jatkuvassa miehen väkivallan pelossa. Mutta, jatkaa Raittila, otetaanko tässä huomioon että niin joutuu suurin osa miehistäkin, koulun pihalta armeijaan ja nakkikioskille. Toki Raittila esittää asiansa hienosyisemmin ja fiksummin, lukekaa itse. Ja ihan selvästi on ajatellut asiansa monelta kantilta.
Miehet hoitakoot itse oman puolustuksena, niinkuin vaikka Raittila loistavasti tekee. Kun oon naiseksi syntynyt, tunnen paremmin omakohtaisesti tän puolen asiasta. Mua kyllä ärsyttää se että naisasiasta ei saisi silti puhua. Eihän sitä tarvitse (miesten) ottaa henkilökohtaisesti ja loukkaantua. (paitsi oisko joskus syytä...;) ) Tästä syystä varmaan monet naiset SUOMESSA kiirehtivät heti ensi töikseen vakuuttelemaan etteivät ole feministejä. Se nyt osoittaa taas ajattelun laiskuutta. On NIIN paljon helpompaa vaan ottaa joku asenne kuin ottaa asioista selvää. (Protuleiritasoisesti esitettynä: olisiko parempi että naisilla ei edelleenkään olisi oikeutta äänestää, käydä töissä, oikeutta omistaa mitään? Kirkkoisät vois taas keskustella, onko naisella sielua. Ja miksi on niin vähän naispuolisia neroja? No siksi, kun ne ei ennen saaneet edes opiskella! Tavoite oli päästä (suvun talouden ja aseman kannalta) hyviin naimisiin ja pyöräyttää isänmaalle pari potraa poikaa tykinruuaksi! Tässä vaiheessa aika moni huomaa olevansa feministi. Ja että KAIKENLAINEN tasa-arvoon pyrkiminen koituu yhteiseksi hyväksi.)
Minusta on jännittävää että on erilaisia sukupuolia. Pidän neitimäisistä miehistä ja ronskeista naisista, enkä vaan oletusarvo-seksikkäistä ja machoista esimerkiksi. Typeryys ja kusipäisyys muun muassa ei sen sijaan ole sukupuolisidonnaisia asioita. Myöskään taiteessa. Olennaista on siis suvaitsevaisuus. Se ei tarkota sitä että kaikesta tarvitsisi pitää, että kaikki pitäisi hyväksyä. Mutta ei se myöskään tarkoita välinpitämättömyyttä. Keskustella täytyy. Turpaan ei saa lyödä. Hiljaa voi olla jos ei ole mitään järkevää lisättävää. Kaikesta ei tartte olla mielipidettä eikä varsinkaan aina tuoda sitä julki vaan rakkaudesta omaan ääneensä. Joskus tekee fiksumman vaikutuksen pitämällä päänsä kiinni.
Mutta siis: alunperin marisin siitä että naisista heitettiin niin jumalattoman tyhmiä yleistyksiä, jotka KH siis ansiokkaasti luetteloi. Vastaava läppä eri rotuisista, vammaisista tai homoista tuskin olisi mennyt läpi. Jatkoin purnaustani ihmettelemällä eikö nuoria, sarjakuvaa diggaavia heteromiehiä (tilasto-oletus) kiinnosta naisten ajatukset, sarjakuvan muodossa? Tämä ei tarkoita että hyllyssä tarvitsisi olla fifty-fifty naisten tekemää sarjakuvaa (en usko kiintiöihin), ei sarjakuvaa jossa päähenkilö on miehen kirjoittama/piirtämä =KUVITTELEMA "ihanne"nainen, eikä tämä tarkoita myöskään naisen tekemää mainstream-sarjakuvaa silloin kun sen sisältö on sitä samaa vanhaa. Eihän Thatcherkaan varsinaisesti edustanut mitään pehmeitä ja naisellisina pidettyjä arvoja vaikka nainen olikin. Ja kas tässäpä yksi sukupuolikeskustelun peruskysymyksistä: mitataanko naisen menestystä yhteiskunnassa /sarjakuvassa tekemällä sitä samaa ts. muuttumalla mieheksi, vai raivataanko tilaa ja arvostusta sille toiselle näkökulmalle? Ja jatkokysymys tähän on, mikä se toinen näkökulma on. (Ja tähän väliin tietoisku feministisen keskustelun nykytilasta: KUKAAN ei enää sitten 70-luvun höpö-höpö-sisaruuspuheiden jälkeen ole vakavalla naamalla väittänyt että naiset olis jotenkin parempia tai lempeämpiä ihmisiä kuin miehet. Mutta FAKTAA on, ettei naisten ääni kuulu esim. maailman historiankirjoituksessa. Niinkuin ei mustienkaan. Tai lasten. Ja näitä näkökulmia on nyt alettu etsiä. Naisten ja mustien ihmisoikeusliikkeet on paljolti olleet tämän keskustelun alkuunpanijoita.)
Minusta muuten Blutchin Petit Christian on (maailman?) ensimmäinen postfeministinen miessarjakuva. Pikku Christian-parka paljastaa koulun pihalla leikissä mikä sankari se haluaisi olla: ei Han Solo vaan Charlien enkeli. Ja joutuu kamalan pilkan kohteeksi: Farrah Fawcetthan on TYTTÖ... Tulee mieleen kanssa se kunnianarvoisa dramaturgiaopettaja (nainen) joka usein mainostaa kuinka lapsena leikki naapurin pojan kanssa Tarzania, pakottaen POJAN olemaan Jane... Tällaisista palasista se sukupuoleen kasvaminen koostuu. Musta se on hellyttävää ja epäreilua. Nämä esimerkit hätkähdyttää ja paljastaa niitä luutumia itse kenekin päässä. Ei miehet vieläkään saa pukeutua mekkoon. Eikä sitä tee monet naisetkaan, etteivät menettäisi uskottavuuttaan. Se saadun huomion laatu kun voi olla vähemmän miellyttävää. Mutta kuten sanottu, ääliömäisyys ei ole sukupuolisidonnaista.
Mutta jotta edes yhtään keskusteltaisiin siitä naissarjakuvasta, Pystysen Tiina ja Riitta Uusitalo esimerkiksi tekee minun mielestäni sarjakuvia joissa kuvataan naisen elämää vallan mainiosti. Elämäkertahan pitää kirjoittaa myös, seikka mikä monilta (ruotsalaisilta ;P ) on päässyt unohtumaan. Jotain valitaan kerrottavaksi, jotain jätetään pois. Ja ennen kaikkea, JOKU kertoo. Omaelämäkerta ei ole sama kuin totuus vaan siinäkin on aina näkökulma.
Mitähän mä nyt sit oikein hain takaa? Että musta on mukavaa kun on kaikkia erilaisia ja ne ajattelee kyl ihan kummallisilla, erilaisilla tavoilla. Herättää uteliaisuuden.
Keskustelulla on minusta itseisarvo: se on tapa ajatella ja ainoa keino päästä kurkistamaan muiden pään sisään. Täytyy säilyttää uteliaisuus: omiakin mielipiteitään saatta joutua tarkistamaan. Ja yksi seikka mihin saattaa törmätä tällaisella (näennäisesti) samanmielisten leikkipaikalla on se, että tosiaan itsekullakin on näkökulma, esimerkiksi juuri se sukkahousulehtiä lukevan nuoren miehen, tai maalla asuvan tyttölapsen, rullatuolipotilaan tms. Sen näkökulman kautta näkee sitten maailman jonkinlaisena. Mutta ei maailma ole sellainen oikeasti, vaan jonkun toisen mielestä ihan toisenlainen. Ja sit keskustellaan että tiedettäis mitä pitää tehdä että saataisiin aikaan sellainen kompromissi että kaikilla ois edes jonkinverran hyvä. Ja joo, naiset, homot, neekerit ja me muut heikot kannatetaan tosiaan keskustelua eikä voimankäyttöä asioiden ratkaisemiseksi. Voimankäytöksi lasketaan myös alatyylinen karjuminen jo(n)ka (tarkoitus on) tukahduttaa muut äänet. Otan tämän itsestäänselvyyden nyt täällä esiin kun se ei ihan kaikille tuntunut vielä olevan käytännön tasolla selvä.
Mä avasin osittain suuni siksi että halusin nähdä onko täällä muita samankaltaisesti ajattelevia olentoja. Kyllä minusta tästä syntyi hyvääkin keskustelua. Mutta uutta threadia en ehkä aloita ennenkuin mulla on netti kotona että voin osallistua ahkerammin.
t. roju
ps. ja sori että kertasin jo sanottua
-
KH oli kaivanut juuri kaipaamani esimerkit keskusteluista, minun ei tarvinnut. Kiitos siitä.
Joo. osa kommenteista oli minun. Olen jo perustellut ne, enkä tee sitä uudelleen. Sanon vain sen, että jos asioihin ei voi suhtautua pienellä huumorilla, niin homma menee vaikeaksi. Sarjakuvat ei ole minulle vakava aihe, vaikka ne ovatkin pääharrastukseni. On rasittavaa, että pitää koko ajan varoa sanojaan vain siksi, että jotkut ihan tahallaan ymmärtävät kaiken väärin ja ottavat nokkiinsa. Sanotaan vielä se, että kunnioitan naisia kovasti, enkä koskaan tahallani halua loukata tai halventaa heitä.
Minusta kaikenlainen keskustelu on hyvästä, provosoitu, salanimillä, anonyyminä, ihan miten vaan. Tää on vaan netti.
Vaadit älyllistä fiksua keskustelua, mutta salanimillä huutaminen ja provosointi on OK... vai ymmärsinkö nyt väärin?
Ja kuulemma kolmeakymmentä prosenttia suomalaisista naisista on kotona mies lyönyt. Naiset joutuvat elämään jatkuvassa miehen väkivallan pelossa.
Tiedämme tämän. Kvaakki on mielestäni kuitenkin väärä paikka kertoilla perheväkivallasta tai muustakaan... ainakin tämä SARJAKUVAOSASTO on mielestäni väärä paikka...
Jatkoin purnaustani ihmettelemällä eikö nuoria, sarjakuvaa diggaavia heteromiehiä (tilasto-oletus) kiinnosta naisten ajatukset, sarjakuvan muodossa?
Varmasti joitakuita kiinnostaa. Esim Kovacsin sarjakuvat ovat kuitenkin sellaisia, että jos "naisten ajatukset" ovat sellaisia, niin minä en hirvittävästi halua tietää niistä ajatuksista enempää. Nemi kolisee kyllä ja muutamat muut. En kuitenkaan hae sarjakuvasta sanomaa tai muuta sellaista. Jos oikeasti haluan OPPIA jotakin, niin etsin tietoni muualta, kuin sarjakuvista. Sarjakuvat ovat viihdettäni, ja luen sarjakuvia, jotka viihdyttävät minua (toistoa, toistoa... sori)
KUKAAN ei enää sitten 70-luvun höpö-höpö-sisaruuspuheiden jälkeen ole vakavalla naamalla väittänyt että naiset olis jotenkin parempia tai lempeämpiä ihmisiä kuin miehet.
Ikäväkseni olen todennut, että tuo ei täysin pidä paikkaansa. Toki myös miehistä EDELLEEN löytyy niitä, jotka VAKAVALLA NAAMALLA toteavat, että naisen kuuluu kokata ja tulla raskaaksi.
Ei miehet vieläkään saa pukeutua mekkoon. Eikä sitä tee monet naisetkaan, etteivät menettäisi uskottavuuttaan.
En tiedä miksi miesten pitäisi pukeutua mekkoon, mutta miksi muka naiset eivät saa? Minä näkisin katukuvassa mielelläni enemmän mekkoon pukeutuvia naisia.... ja selvennykseksi vielä, että tarkoitan mekkoa, en minihametta.
Pystysen Tiina ja Riitta Uusitalo esimerkiksi tekee minun mielestäni sarjakuvia joissa kuvataan naisen elämää vallan mainiosti.
Jaa. Eipä ole osunut silmääni. Jos se vaikuttaa hyvältä, niin ostan, jos ei kolahda, niin jää hyllyyn.
ps. ja sori että kertasin jo sanottua
Täällä on puhuapulputettu jo niin paljon, että on mahdotonta olla toistelematta jo puhuttua.
-
Okei, sanottakoon minua nyt tyhmäksi mutten vieläkään tajua mikä Rojolaa nyt mättää...?
Siis sekö ettei täällä puhuta naisten tekemistä sarjakuvista vai sekö ettei täällä ole(?) naisia keskustelemassa vai sekö että jutut on liian infantiileja vai sekö ettei naisia arvosteta nyky-yhteiskunnassa...?
Anteeksi, minä vain en enää oikein ymmärrä.
PS: Ja omalta osaltani myönnän olevani aika makho mitä tulee lukemisiini. Siksipä olenkin viime aikoina yllättynyt positiivisesti (ehkä väärä sana tästä kirjasta) eräästä (juu juu, mainitsen tämän netissä kahden viikon sisällä ainakin 10:tä kertaa...mutta siltikin...jokaisen miehen ja naisen pitäisi lukea tämä) kirjasta jota olen lukenut: Gini Sikesin 8BallChicksistä. Se ehkä asettaa jonkinmoisiin raameihin mikä on naisen asema kärjistetyimmillään kaikkein machoimmissa ja köyhimmissä oloissa väkivaltaisten miesten maailmassa. Muistakaa: Asiat voivat AINA olla huonomminkin, niin miehillä kuin naisillakin. Tämä nyt ei taas liity sarjiksiin kauheasti, sori vaan...lipesin...
-
Minä olen käynyt pyörimässä tuolla He-Manin anatomiassakin ja
lähinnä hukuin niihin nostalgiahöyryihin... ;D Niitähän oli ihan
mukavaa lukea.
En tiedä, olenko sitten poikkeus vai mikä, kun ei oikein jaksa kiinnostaa
tapella jostain sukupuoliasioista. Yleistämistähän se on, vaikka miten päin
kääntäisi. Tai siihen suuntaan ainakin menee/lipsuu.
En vaan jaksaa valittaa ja narista turhia, kunhan olen vain enkä välitä
siitä, olenko ainoa naispuolinen kommentoija tms. Vaikka tuostakin
on silloin tällöin tullut mainittua... ;)
Täytyy myöntää, etten jokaista pitkää litaniaa ole täältä jaksanut lukea,
koska välillä tulee sellainen olo, että nämä jutut eivät koske minua.
Kiinnostavaa asiaa kyllä löytyy sieltä täältä. "Nou hätä".
-
Okei, sanottakoon minua nyt tyhmäksi mutten vieläkään tajua mikä Rojolaa nyt mättää...?
Siis sekö ettei täällä puhuta naisten tekemistä sarjakuvista vai sekö ettei täällä ole(?) naisia keskustelemassa vai sekö että jutut on liian infantiileja vai sekö ettei naisia arvosteta nyky-yhteiskunnassa...?
Anteeksi, minä vain en enää oikein ymmärrä.
::) Tämä siis keskusteluun osallistujalta, joka edellisellä sivulla kertoo, ettei vain "jaksanut" lukea ensimmäistäkään puheenvuoroa uudestaan...
Vaan ihan vain siksi ettei säie jämähtäisi tällaiseen kohtaan aina siihen asti kunnes Roju sattuu käymään seuraavan kerran netissä, pari itseään toistavaa rautalankaa (kun kerta kysyttiin!):
alunperin marisin siitä että naisista heitettiin niin jumalattoman tyhmiä yleistyksiä, . Vastaava läppä eri rotuisista, vammaisista tai homoista tuskin olisi mennyt läpi.
Dig?
Tosin vieläkin mielenkiintoisempaa olisi saattanut olla, jos Roju EI olisi "jättänyt selkeitä limboiluja täysin huomiotta"... Tai kommentoinut edes noita Wilpurin rajatapausesimerkkejä naispiirtäjien ulkonäöstä ja siitä, miten "tuhertelijat" ovat muuten vain osoittautuneet naisiksi. (BTW- freaky, huh: nyttemmin Wilpuri on näköjään piirtänyt avatarikseen.. Rojun!? ;) )
Jatkoin purnaustani ihmettelemällä eikö nuoria, sarjakuvaa diggaavia miehiä kiinnosta naisten ajatukset, sarjakuvan muodossa?
eli jo ekassa viestissä:Mutta jos te kerran tykkäätte naisista, eikö silloin pitäisi pikkusen kiinnostaa mitäköhän OMAA sanottavaa naisilla voisi olla?
Tämä siis reaktiona ilmeisesti siihen, kun täälläkin on useammassakin yhteydessä kiistetty orastavatkin sovinismiepäilyt tyyliin "mut mähän diggaan naisia" - ja samaan syssyyn myönnetty, että niiden ajatukset eivät vain satu kiinnostamaan muuta kuin silloin, kun ne on puettu yhtä kiinnostavaan kuosiin kuin miehillä...
eli: tässäpä yksi sukupuolikeskustelun peruskysymyksistä: mitataanko naisen menestystä yhteiskunnassa /sarjakuvassa tekemällä sitä samaa ts. muuttumalla mieheksi, vai raivataanko tilaa ja arvostusta sille toiselle näkökulmalle?
ja vielä:Mitähän mä nyt sit oikein hain takaa? Että musta on mukavaa kun on kaikkia erilaisia ja ne ajattelee kyl ihan kummallisilla, erilaisilla tavoilla. Herättää uteliaisuuden.
Keskustelulla on minusta itseisarvo
Mä avasin osittain suuni siksi että halusin nähdä onko täällä muita samankaltaisesti ajattelevia olentoja. Kyllä minusta tästä syntyi hyvääkin keskustelua.
Eiks tää oo pässinlihaa?
PS. Roju:
Elämäkertahan pitää kirjoittaa myös, seikka mikä monilta (ruotsalaisilta ;P ) on päässyt unohtumaan.
Siksi juuri kannattaa heti lukea Åsan Seitsemäs kerros, sarjakuvakerronnan riemuvoitto
-
Ja kyllä; täältä päin ainakin löytyy itseironiaa - sekä sitä samaa myös
naissukupuolelle... :D
Believe me.
-
Mielipiteitä mielipiteiden perään. Täyttää paskaa ja silkkaa asiaa ja kaikkea siltä väliltä.
Minä en tiedä totuudesta eikä varmaan kukaan muukaan mutta sanoisin että ihmiset toistavat kyllä aivan liikaa jo sanottuja asioita. Jos viesti alkaa kymmenennen kerran että SANON TÄMÄN NYT VIELÄ KERRAN MUTTA tulee sellainen olo että joopa joo eipä sitä ole sanottukaan vasta kuin yhdeksän kertaa. Toisin kuin näköjään kuvitellaan ihmiset osaavat lukea ja osaavat poimia sen ajatuksen sieltä paskanjauhamisen seasta ilman loputonta toistoakin.
Tämä ei nyt tarkoita niitä joilla on oikeasti jotain uutta sanottavaa.(Ei tietenkään idiootti=minä)
Puhuinkohan nyt läpiä päähäni. Jos puhuin se johtuu vain ja ainoastaan siitä että järkyttävästä krapulastani huolimatta uhrauduin tietokoneen ääreen ja katsoin velvollisuudekseni kirjoittaa mielipiteeni kaiken kansan arvioitavaksi.
-
(BTW- freaky, huh: nyttemmin Wilpuri on näköjään piirtänyt avatarikseen.. Rojun!? ;) )
Häh? En tiedä miltä Rojola näyttää, mutta tuo yrittää esittää ihan omaa nassuani. Rehellisyyden nimissä täytyy kuitenkin tunnustaa, että en oikeasti ole noin komea.
Ja pyydän nyt sitten ANTEEKSI tuota tuhertelu kommenttiani. Kerran vain havaitsin, että suuri osa niistä alppareista, joita kirjakaupoissa olin hypistellyt ja joiden piirrokset eivät minuun iskenet olivat naistaiteilijalta... en minä voi väkivalloinkaan pakottaa itseäni pitämään piirtotyylistä, josta en pidä. Sanottakoon vielä se, että usein tytöistä löytyy huomattavasti lahjakkaampia piirtäjiä ja maalaajia, kuin pojista (puhun tytöistä ja pojista, en miehistä ja naisista siksi, että kerron havainnoistani esim. kuvistunneltia). Tytöt eivät vain useinkaan lähde tekemään sarjakuvia, vaan tekevät yksittäisiä taideteoksia.
Miksi minun pitäisi haluta lukea naisten elämänkertoja sarjakuvan muodossa, mun en pahemmin halua lukea miestenkään elämänkertoja. Åsan uusimman ostan, koska se on niin kehuttu ja vaikuttaa TUHERRUKSISTA ( :D) huolimatta hyvältä teokselta.
Olen ollut useamman kerran Mannisen sarjakuvakurssilla ja muistaakseni VAIN KERRAN on mukana ollut myös tyttöjä. Silloinkin taisi olla vain kaksi. Toinen oli sen verran nuori, että säikähti Mannista ja lähti kirmaamaan pakoon. ;D Onneksi järkytyksen jälkeen hän rauhoittui ja ilmeisesti lakkasi pelkäämästä. (<-Off topic soopaa)
Kurssilla huomasin sen, että tytöt ja pojat ovat eri planeetoilta. Tytöt (ne pari, jotka olivart sinne eksyneet) tekivät "kilttejä" sarjakuva, joissa oli kaksi herttaista hämähäkkiä tai joku mukava tyttö niityllä tai karvaisia ja söpöjä elukoita. Pojat tekivät sairaita massamurhatarinoita (noh... olihan siellä ihan terveitä ja hauskojakin), joissa revittiin suolia irti, ammuttiin, puukotettiin ja sahattiin ihmisä kappaleiksi. Tämä ero on niin valtava, että perinteiseen actionmachobullshit-sarjakuvaan tottuneen on vaikea niellä "tyttösarjakuvaa".....Aivan kuin jenkkileiffoihin tottuneen on todella vaikea joskus niellä esim. japanilaisten vähäeleistä ja hidastempoista kerrontaa tai Hong Kong -actionin genrestä toiseen loikkimista ja teatraalista näyttelyä.
-
"Okei, sanottakoon minua nyt tyhmäksi mutten vieläkään tajua mikä Rojolaa nyt mättää...?
Siis sekö ettei täällä puhuta naisten tekemistä sarjakuvista vai sekö ettei täällä ole(?) naisia keskustelemassa vai sekö että jutut on liian infantiileja vai sekö ettei naisia arvosteta nyky-yhteiskunnassa...?
Anteeksi, minä vain en enää oikein ymmärrä.
Tämä siis keskusteluun osallistujalta, joka edellisellä sivulla kertoo, ettei vain "jaksanut" lukea ensimmäistäkään puheenvuoroa uudestaan..."
Ei vaan aina jaksa. Ei se silti tarkoita etten olisi OSITTAIN silmäillyt läpi noita tekstejä. Tiedätkös, sillä lailla lukien tärkeimmät jäämättä sen tarkemmin sanasta sanaan lukemaan. Joillakin kun ei ole nettiä kotona ja luppoajalla tätä silmäilee.
Tajusitko itse kaiken sen mitä Rojola kirjoitti tai kirjoituksellaan haki? Hmmm...
Kukaan ei ole selittänyt vielä. Mielestäni ihan aiheellinen kysymys.
-
Kuten mainittu, tämä ketju on muuttunut toistoksi. "Viimeinen sana" -mentaliteetti alkaa näkyä. Jos tämä jatkuu, Ylläpito sulkee ketjun.
-
Jos tämä jatkuu, Ylläpito sulkee ketjun.
Voisi olla hyväkin juttu. Roju voisi sitten aloittaa vaikka useamman uuden ketjun joissa hän käsittelisi yhtä asiaa kerralaan, eikä syytäisi kaikkea naissarjakuvien halveksunnasta, sukupuolirooleista, feminismistä, perheväkivallasta, idioottisista pikkupojitsa ja älyllisen keskustelun ja typerän provosinnin ristiriitaisesta ja skitsofrenisestä yhteiselosta kerralla samassa rytäkässä ilman loogista järjestystä. Me pikkupojat putoamme kärryiltä, kun epämääräinen läjä syytöksiä, tietoiskuja ja aatteellista hyminää heitetään kerralla päin naamaa.
-
Kukaan ei ole selittänyt vielä.
:o ???
tämä ketju on muuttunut toistoksi.
:'(
Eli valitan, hevosen voi johdattaa veden ääreen muttei pakottaa juomaan jne
Vaan jotta tulisi uusiakin juonteita keskusteluun, alkoi melkein kiinnostaa: mitkä seikat Kovacsin sarjoissa mahtavat vieraannuttaa Wilpuria niistä naisten ajatuksista? Eihän sentään seksi? ;)
(epäilemättä tarpeellinen tarkennus: EN yritä muuttaa makuasi, vaan oikeasti vain kummastuttaa - eikös ne ole niin taidokkaasti piirrettyjäkin?)
-
mitkä seikat Kovacsin sarjoissa mahtavat vieraannuttaa Wilpuria niistä naisten ajatuksista? Eihän sentään seksi? ;)
Mmm. Kyllä. Tai oikeastaan sen luotaan työntävä esitystapa. Minä olen romantikko/pehmo ja haluan, että jos tätä asiaa pitää jotenkin kuvata, niin se tapahtuisi jotenkin arvostavasti. Ihmettelen myös sitä, että kun miehiä aina sanotaan jalkojenvälillään ajatteleviksi sioiksi ja miesten rivoilua pahekstuaan, mutta naisten vastineet ovatkin taidetta ja korkeaa kultuuria? Ja löytämissäni naisten sarjakuvissa on mielestäni USEAMMIN seksiä, kuin miesten sarjakuvissa. Tämä nyt oli taas yleistys, mutta kuitenkin...
Kovacs on varmasti genressään taitava ja lahjakas, ja kyllä minä joillekin hänen jutuilleen olen nauranut, mutta yleensä ottaen hänen tyylinsä on mielestäni mautonta. Se on taas VAIN minun mieleipiteeni.
-
Eli olen siis t.y.h.m.ä. :(
Osaltani lopetan tämän turhaksi käyneen keskustelun tähän.
-
Okei en malttanut ;D
Luin uudelleen sen ekan rojon tekstin. Nyt (luulisin..) ymmärrän!
Siis:
a) Hänen mielestään emme arvosta naisten tekemiä sarjakuvia koska ne ovat eri tavalla piirrettyjä kuin miesten.
b) Naisille tarinat ratkaisevat ei taide
c) Osa foorumin porukasta vihaa(?) naisia...?
d) Osa foorumin porukasta ei ymmärrä naissarjakuvaa?
Tai tuonne päin...
???
Ei. Ei. Ei. Nyt riittäääää...minä en enää ala tähän...
-
Ja näin vedämme esiripun tämän viestiketjun eteen ja jätämme Kvaakin tytöt ja pojat pohtimaan ihmisten välisen kommunikaation ikiaikaisia mysteerejä.
Tämä viestiketju on suljettu.