Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvantekijöiden keskustelut => Julkaisu, markkinointi, tekijänoikeudet ja palkkiot => : Riekko 18.07.2005 klo 17:18:07
-
Sattuuko kukaan tietämään minkä kokoisena Suomalaiset kustantajat odottavat saavansa työnäytteet sarjakuvista (A4, A3 tms.)?
Entä onko tapana lähettää lyijykynäluonnoksia, tussattuja näytteitä vaiko molempia?
-
Luulisin, että A4 riittää. Ja varmaankin ihan hyvä työnäyte on sellainen, jossa on jokunen valmiiksi piirretty sivu, luonnosteltuja sivuja ja koko tarinan käsikirjoitus. Jos siis kyse on nyt vaikkapa albumin tarjoamisesta.
Niin, piti vielä kirjoittamani, että tietenkin lähetetään vain kopioita töistä. Ei niitä originaaleja.
Varmaan Vesa ja Markku osaavat valaista tätä vielä paremmin, kun heillä taitaa olla kokemusta siitä kustantajan näkökulmasta.
-
Nettiä kaivelemalla löysin Egmontilta seuraavanlaisia ohjeita:
"ÄLÄ PIIRRÄ SARJOJA JULKAISUKOKOON
Sarjakuvat piirretään lehtiä suurempaan kokoon – yleensä A3-paperille. Sivut piirretään mustalla tussilla valkoiselle paperille. Älä lähetä meille värillisiä töitä, mikäli aiot tarjota niitä julkaistavaksi."
"Mikäli suunnittelet pidempää tarinaa, lähetä ainakin 3-4 peräkkäistä sivua."
Lähde: http://www.egmont-kustannus.fi/nayta_uutinen.phtml?id=357
Sitä en tiedä kuinka hyvin nuo samat säännöt pätevät muiden julkaisijoiden kohdalla...
-
Joo, A3 on ihan normaalivaatimus kustantajilla. Muutenkin taitaa toi Egmontin ohjeistus olla ihan hyvä. Mutta näytesarjat voi silti lähettää mun mielestä ihan aanelosina.
-
Joo, A3 on ihan normaalivaatimus kustantajilla. Muutenkin taitaa toi Egmontin ohjeistus olla ihan hyvä. Mutta näytesarjat voi silti lähettää mun mielestä ihan aanelosina.
Mustavalkoiset kopiot käyvät vallan mainiosti esittelyksi sarjasta kuin sarjasta.
Kaikkein mieluiten ja nimenomaan kopiot. Vähintään muutama valmis sivu tyylinäytteeksi.
-
Uskoisin myös että nykymaailmassa on hyvä lähettää synopsis tarinasta käsikirjoituksen ohessa. On vain semmoinen tunne että voi ainakin nopeuttaa
käsittelyä jos on suht lyhyt ja ytimekäs versio tarinasta. Kannattaa toki myös
katsahtaa mitä kirjan kustantajat toivovat. Ainakin Likellä toivoi myös vinkkejä siitä miten kirjaa pitäisi markkinoida.
Suosittelisin lähettämään A4 kooossa kopiot. Käsikirjoitukseen ulkomailla on toivottu sivu numeroita, teoksen nimeä ja tekijää yhteistietoineen joka sivulle.
-
Ja yksikään kustantaja ei ota tuntemattomalta tekijältä alpparia kustannusohjelmaan parin näytesivun perusteella, vaan koko höskän on parempi olla jo valmis. Vai tietääkö joku jonkun, joka ei ole näyttänyt kannuksiaan sarjakuvan tai muun saralla, mutta silti pelkkien näytteiden perusteella saanut jotain julkaistavaksi? Jarmo Mäkilä saattoi päästä suorilta Otavalle, mutta hänhän oli siinä vaiheessa jo kumarrettu taidemaalari.
-
Kaiketi myös sarjispuolella pätee sama kuin tv:n puolella, eli tekijöiden kannattaa myös esitellä itsensä lyhyesti (lopulliseen pakettiin kuuluu siis synopsis, käsikirjoitus, valmis materiaali ja tekijäesittelyt).
Millä tahansa kaupallisen julkaisutoiminnan saralla nimekkäät tai ansioituneet tekijät pääsevät näyttämään helpommin näppinsä. Esimerkkinä olkoon vaikkapa Kata Kärkkäinen, jolla ei ollut erityisiä vaikeuksia löytää julkaisjaa Minä ja Morrison kirjalleen.
-
Millä tahansa kaupallisen julkaisutoiminnan saralla nimekkäät tai ansioituneet tekijät pääsevät näyttämään helpommin näppinsä. Esimerkkinä olkoon vaikkapa Kata Kärkkäinen, jolla ei ollut erityisiä vaikeuksia löytää julkaisjaa Minä ja Morrison kirjalleen.
No ei ollut, mutta sitten vaadittiinkin peräti kolmen kustannustoimittajan panos jotta kirjasta saatiin mitenkuten julkaisukelpoinen. Kata Kärkkäisen taulujen perusteella voin kyllä vakuuttaa, että sarjakuvaansa en suosittelisi julkaistavaksi. Minä ja Morrisonista olisi tok saanut aika hulvattoman trash-albbarin...
Ei se loppupeleissä paljon auta vaikka kuinka julkkis olisi, minkä voitte huomata esim. Matti Nykäsen levytuotannosta...
Tietysti hienoa olisi, jos on kokonainen valmis albbari lähettää, mutta toisaalta on aika kohtuutonta vaatia sellaista, jos lopputulos sitten onkin julkaisukelvotonta tai runsaasti lisätyötä vaativaa.
-
Joo, A3 on ihan normaalivaatimus kustantajilla.
Höpö höpö! :D
"Muuten julkaisisimme sarjakuvasi, mutta se on piirretty A4-kokoon. Sori ny vaan."
:D
-
"Muuten julkaisisimme sarjakuvasi, mutta se on piirretty A4-kokoon. Sori ny vaan."
Oikeassa olet ja kadun kirjoittamaani tuhkassa ja tomussa. Piti tuohon ekaan viestiini tämä mainitakin, että ei se A3 tietenkään ole mikään ehdoton julkaisuvaatimus. Isommallakin saa tehdä ja pienemmällä. Ja nykyään kun juttu tehdään valmiiksi usein tietokoneella ei originaalilla ole pahemmin vaikutusta, kun kustantaja ei välttämättä edes ikinä paperioriginallia näe.
Pari vuotta sitten Kemissä kun oli Moebiuksen näyttely ihastelin niitä ihan pieniä sivuja (taisivat olla alle aanelosen). Että kyllä ne "oikeatkin" sarjakuvapiirtäjät joskus pienemmälle piirtävät.
-
Tietysti hienoa olisi, jos on kokonainen valmis albbari lähettää, mutta toisaalta on aika kohtuutonta vaatia sellaista, jos lopputulos sitten onkin julkaisukelvotonta tai runsaasti lisätyötä vaativaa.
Tarkotinkin suoraan kustannusohjelmaan pääsyä. Sopparia ei kirjoiteta ja ennakoita ei tipu ennen kuin työ on varmasti valmis. Näytteisiin vastaukset on joka tapauksessa "ei me oteta" tai "tee se valmiiksi", eikä jälkimmäinenkään tarkoita vielä mitään. Jos saa kokonaisen alpparin oikeasti valmiiksi, siitä saattaa niin sisuuntua että julkaisee sen omakustanteena. Mutta kustantajan vaatimus valmis työ ei missään nimessä ole.
Kaiketi myös sarjispuolella pätee sama kuin tv:n puolella, eli tekijöiden kannattaa myös esitellä itsensä lyhyesti (lopulliseen pakettiin kuuluu siis synopsis, käsikirjoitus, valmis materiaali ja tekijäesittelyt).
Teaseri on hyvä lisä. Kun näet kustannustoimittajan esim. festareilla, mene samaan pöytään, esitä kännistä ja selitä ummet ja lammet tulevasta sarjakuvaprojektistasi niin että kustannustoimittaja alkaa jo kyllästyä. Sitten vetäiset esiin muutaman näytesivun, ja kun toinen häkeltyy niiden hienoudesta, sanot että sun pitää nyt lähteä, keräät sivut mukaasi ja häivyt ennen kuin kustannustoimittaja ehtii tehdä ainuttakaan kysymystä. Sitten kun 2 kk päästä lähetät alpparin kustannustoimittajalle postissa, se ilostuu ikihyviksi yhteydenotostasi.
-
Teaseri on hyvä lisä. Kun näet kustannustoimittajan esim. festareilla, mene samaan pöytään, esitä kännistä ja selitä ummet ja lammet tulevasta sarjakuvaprojektistasi niin että kustannustoimittaja alkaa jo kyllästyä. Sitten vetäiset esiin muutaman näytesivun, ja kun toinen häkeltyy niiden hienoudesta, sanot että sun pitää nyt lähteä, keräät sivut mukaasi ja häivyt ennen kuin kustannustoimittaja ehtii tehdä ainuttakaan kysymystä. Sitten kun 2 kk päästä lähetät alpparin kustannustoimittajalle postissa, se ilostuu ikihyviksi yhteydenotostasi.
Joku on nyt kyllä näkemässä valveunia... ;D
-
Niille, jotka saavat ranskankielestä selvää, erittäin hyvät ja jäsennellyt ohjeet, miten pitää kasata projektiesittely albumikustantajalle (tässä Delcourt):
http://www.editions-delcourt.fr/internal/dossierbd/
Taulukon muodossa esitellään, vaihe vaiheelta, asiat "Mitä pitää tehdä - mitä kannattaa välttää - mikä on ehdottomasti kiellettyä". Minusta tuo näyttää aika hyvältä selostukselta. Näin siis heillä Ranskassa. Suomalaiset kustantajat saattavat olla joissain kohdin erilaisia, mutta peruskuvio on varmaan aika samanlainen.
Jos kukaan muu ei saa tuosta aikaiseksi, voin tulevina kuukausina yrittää tehdä jonkinlaisen tiivistelmäsuomennoksen. Mutta vasta sitten, kun ehdin.
-
Onko A5:lla mitään mahkuja? Siis jos on kaavaillut sariksen julkaistavaksi mangapokkarien kokoisina? Silloinkin sivut kutistuisivat, mutteivät kovin paljon...
Miten on? ???
-
Onko A5:lla mitään mahkuja? Siis jos on kaavaillut sariksen julkaistavaksi mangapokkarien kokoisina? Silloinkin sivut kutistuisivat, mutteivät kovin paljon...
Kaikki voi mennä läpi, jos se esitellään vakuuttavasti. Jos näytät malliksi kasaamaasi, valmista A5-dummykappaletta (kaiken ei tarvitse edes olla puhtaaksipiirrettynä), ja sanot, että tähän tulee sata sivua ja uv-lakka värikansiin, niin kustantajalla voidaan jo suhtautua projektiin varovaisen optimistisesti. Satsaa kunnolla kansikuvaan, niin ne haluavat näyttää sen toimituksen kavereillekin ja kysyä niiden mielipiteitä... se on jo hyvä alku.
A4->A5 pienenee ihan samassa suhteessa kuin A3->A4, siis printtikoko on noin suunnilleen 70% alkuperäisestä piirroksesta. Luullakseni ainoa ratkaisevan tärkeä asia tuota ajatellen on selkeät, luettavan kokoiset ja huolellisesti asetellut puhekuplatekstit. Ja jos pienennät A3:sta A5:een, niin sen merkitys korostuu aivan erityisesti.
-
:F Pihkat.
Tarkoitin, että jos piirtää A5:lle, voiko siitä saada enää mitään aikaiseksi? Siis samalla tavalla jatkettaessa A5:stä tulisi A6, mutta kai sitä saisi vähemmänkin pienentää. Mutta siis huolivatko kustantajat A5-kokoisia sivuja? Siihen kokoon piirrettyjä...?
-
. Mutta siis huolivatko kustantajat A5-kokoisia sivuja? Siihen kokoon piirrettyjä...?
Ah, nyt ymmärrän paremmin. Eivät ne kustantajalla (puhun ihan yleisluontoisesti, en siis kenestäkään tuntemastani... ;D) ymmärrä mitään originaaleista: jos lopullinen julkaisukoko näyttää niiden mielestä sopivalta, alkuperäispiirrokset eivät vaikuta millään lailla julkaisupäätöksiin tai sensemmoisiin ratkaisuihin.
Mutta sitä suuremmalla syyllä niille pitää näyttää vain printtikopioita, ja niin valmiin ja viimeistellyn näköisenä kuin vain suinkin mahdollista.
-
hmmm... itse onneksi piirrän aina aaaakolomeiselle... muuta siis pitäisikö siis tuntemattomien piirtäjien lähettää koko höskä valmiina kustantajalle siis kopioina silleesti... mitä jos ne varastaa minun mahtavan uuden idean ja laittaa jonkun muun vain piirtämään sen!??? :o
NE SIAT!!!!
tai sitten olen vain vainoharhainen..... mille kustantamoille kannattaa yrittää sellasta suht pitkää tarinaa tälläisen tuntemattoman piirtäjän pahasen.... itsetunto ei taida ihan riittää noille tunnetuille kustantamoille.... olen lukenu kai liikaa Tenavia.... käy kohta niinkuin ressulle sen kirjoituksien kanssa... NYYH!!!! :'(
pitäiskö ensin kasata mainetta jollain fukin(sic! :P) nettisarjiksilla???
-
hmmm... itse onneksi piirrän aina aaaakolomeiselle... muuta siis pitäisikö siis tuntemattomien piirtäjien lähettää koko höskä valmiina kustantajalle siis kopioina silleesti... mitä jos ne varastaa minun mahtavan uuden idean ja laittaa jonkun muun vain piirtämään sen!??? :o
NE SIAT!!!!
tai sitten olen vain vainoharhainen..... mille kustantamoille kannattaa yrittää sellasta suht pitkää tarinaa tälläisen tuntemattoman piirtäjän pahasen.... itsetunto ei taida ihan riittää noille tunnetuille kustantamoille.... olen lukenu kai liikaa Tenavia.... käy kohta niinkuin ressulle sen kirjoituksien kanssa... NYYH!!!! :'(
pitäiskö ensin kasata mainetta jollain fukin(sic! :P) nettisarjiksilla???
Voit tallentaa ensin ideasi nettiin tai koneelle niin, että sieltä voidaan tarvittaessa katsoa, milloin koko idea on keksitty. Jos nämä varkaat ovat julkaisseet samanlaisen tarinan myöhemmin, kiinni jäävät.
Voit kai lähettää myös aidot versiot, jos laitat mukaan toisen kirjekuoren ja postimerkkejä, niin että voivat lähettää sen takaisin sinulle ilmaiseksi, kun ovat lukeneet sen. Kaikki nyt jaksavat postilaatikolle kävellä.
-
Voit tallentaa ensin ideasi nettiin tai koneelle niin, että sieltä voidaan tarvittaessa katsoa, milloin koko idea on keksitty. Jos nämä varkaat ovat julkaisseet samanlaisen tarinan myöhemmin, kiinni jäävät.
Voit kai lähettää myös aidot versiot, jos laitat mukaan toisen kirjekuoren ja postimerkkejä, niin että voivat lähettää sen takaisin sinulle ilmaiseksi, kun ovat lukeneet sen. Kaikki nyt jaksavat postilaatikolle kävellä.
HAA! aivan! hyvä että maailmassa on myös fiksuja ihmisiä :) en varmaan olisi itse huomannu...
-
... siis pitäisikö siis tuntemattomien piirtäjien lähettää koko höskä valmiina kustantajalle siis kopioina silleesti... mitä jos ne varastaa minun mahtavan uuden idean ja laittaa jonkun muun vain piirtämään sen!??? ...
Koko höskää ei tarvitse lähettää valmiina. Näytesivut, esim. ensimmäiset puolitusinaa sivua, kansikuvaehdotus ja tekstisynopsis käyvät varmasti, ja jos ne herättävät kustannustoimittajien mielenkiinnon, sinuun varmaan otetaan yhteyttä.
Ne eivät varmasti halua varastaa ideaasi ja laittaa ketään piirtämään sitä. Ensiksikin, ne ovat sellaiseen liian laiskoja ja/tai kiireisiä, ja toiseksi, jos ne tilaisivat piirtäjän töihin, ne joutuisivat maksamaan siitä sillekin, eikä siinä olisi mitään järkeä. Sen luonteisia ovat nuo myyttiset "Ne".
Ja muistaessani: ÄLÄ IKINÄ lähetä näytteeksi originaalejasi. Ne voidaan hukata konttorin mustaan aukkoon. Kopiot vain kaikesta, niillä pääsee eteenpäin.
-
Koko höskää ei tarvitse lähettää valmiina. Näytesivut, esim. ensimmäiset puolitusinaa sivua, kansikuvaehdotus ja tekstisynopsis käyvät varmasti, ja jos ne herättävät kustannustoimittajien mielenkiinnon, sinuun varmaan otetaan yhteyttä.
Ne eivät varmasti halua varastaa ideaasi ja laittaa ketään piirtämään sitä. Ensiksikin, ne ovat sellaiseen liian laiskoja ja/tai kiireisiä, ja toiseksi, jos ne tilaisivat piirtäjän töihin, ne joutuisivat maksamaan siitä sillekin, eikä siinä olisi mitään järkeä. Sen luonteisia ovat nuo myyttiset "Ne".
Ja muistaessani: ÄLÄ IKINÄ lähetä näytteeksi originaalejasi. Ne voidaan hukata konttorin mustaan aukkoon. Kopiot vain kaikesta, niillä pääsee eteenpäin.
Jaa.. olen vain siis vainoharhainen :D no hyvä.
KOPIOINTI ON PÄIVÄN SANA 8]
-
Voit kai lähettää myös aidot versiot, jos laitat mukaan toisen kirjekuoren ja postimerkkejä, niin että voivat lähettää sen takaisin sinulle ilmaiseksi, kun ovat lukeneet sen. Kaikki nyt jaksavat postilaatikolle kävellä.
Paree olla luottamatta siihen. Juttelin tuossa talvella yhden kirjailijan kanssa (hän siis tekee tekstiä ilman kuvia, silleen tylsästi ;)) ja hän sanoi joskus joutuneensa kyselemään oman käsikirjoituksensa perään pitkiäkin aikoja, ja lopulta joutuneensa kaivamaan sen ihan itse esiin metrinkokoisista paperipinkoista firman varastossa. En kerro kustantajan nimeä, mutta niille kaikille lähetetään vuosittain niin monta sataa tekstiä ja projektia, että varmaan ei niiden palauttaminen ole päällimmäisenä prioriteeteissa.
Tahdon toistaa: Tallenna, printtaa, ota varmuuskopio ja säilytä alkuperäiset originaalit itselläsi varmassa tallessa.
-
Minua hiukan hämmentää tuo Egmontin vaatimus mustavalkoisuudesta.
Onko Suomessa mahdotonta saada värillistä sarjakuvaa julkaistuksi? Itselleni värit ovat niin tärkeä osa ilmaisua, etten oikein osaa kuvitella tekeväni aloittamaani pitkää sarjakuvaa ilman niitä... Ja jos sarjakuva on värillinen, niin ei kai ole mitään järkeä lähettää näytteitä mustavalkoisina?
-
Onko Suomessa mahdotonta saada värillistä sarjakuvaa julkaistuksi?
Jos tarkoitat tuntemattoman tekijän albumia, niin käytännössä on mahdotonta.
Aikakauslehtisarjakuvissa taas värit on enemmän vaatimus kuin rasite.
-
Ja jos sarjakuva on värillinen, niin ei kai ole mitään järkeä lähettää näytteitä mustavalkoisina?
Jos olet hyvä tekijä, niin kyllä ne kustantajat kustantaa värillistäkin: kts. Anni Isotalo, Linnut ja Meret ym.
Mutta sun on oltava TODELLA hyvä.
EDIT:
Alla esimerkki Linnut ja meret tekijän Ville Tietäväisen hyvyydestä.
(http://www.linjamiehet.fi/ville/fi/46.jpg)
(http://www.linjamiehet.fi/ville/en/9.jpg)
(http://www.linjamiehet.fi/ville/en/22.jpg)
-
Tuli muuten noista kahdesta ylemmästä Tietäväisen kuvasta mieleen, että Tietäväinen on aika vahvasti Björn Landströmin tyylinen tekijä.
Mutta sun on oltava TODELLA hyvä.
Tai tunnettu taiteilija (ja tähän kohtaan joku voi laittaa vaikkapa kuvia Jarmo Mäkilän Aavekaupungista tai Daydreameristä).
-
Noh, tavoite kyllä on olla TODELLA hyvä, joten toivo elää. Onneksi ei ole henki eikä leipä onnistumisesta kiinni, niin on aikaa hinkata tuotostaan kunnes jokainen sivu ja ruutu oikeasti on hyvä. Ainakin kyllä ymmärrän mikä on oikeasti hyvää, ja sehän on jo puoli voittoa. Nyt tarvitsee enää päästä siihen. :)
Aavekaupunki tosiaan on tuttu ja ärsyttää melkoisesti. Kiasmaankin päässyt tekele kun on sarjakuvailmaisultaan aika kehno, vaikka kuvat sinänsä ovatkin kaunista ja ammattitaitoista jälkeä. Heti kun joku itse itsensä oikeattavan ja arvottavan korkeataideinstituution validioma taiteilija tekee sarjakuvan, niin tätä ihmettä ihastellaan kuin lapsen ensimmäistä ulostetta.
Mutta, eksyn aiheesta. Ainahan sitä sitten tietysti voi tehdä omakustanteen tai julkaista mokoman vaikka netissäkin, jos ei kustantajaa löydy. Tärkeää kuitenkin minulle on se, että mahdollisimman moni pääsee kokemaan teoksen, ei rahoiksi lyöminen. (Joka nyt jokatapauksessa on esikoisteoksen kanssa täysin epärealistinen tavoite.) Ja tiedostan senkin, että massiivisen eeppisen opuksen tekeminen esikoisteokseksi on typerää, mutta minkäs teet, sielun paloa nyt vaan täytyy seurata. Voihan se olla, että ehdin tekemään viisi muutakin kevyempää teosta siinä ajassa, kun tämä nyt työn alla oleva valmistuu pikku hiljaa...
-
Kyllä semmonen 0.3 viivakin vielä pienenee ihan hyvin, vaikka hypätään yksi A-koko yli originaalin ja julkaisun välillä. Riippuu tietenkin vähän siitäkin, miten sivut sitten käsitellään sekä millä painetaan ja mille paperille.
Mutta joo, kyllä se A3 sopii originaaliksi myös A5-kokoon tehtäessä. Mannisen Kuolio ja Tamperkele on vissiin piirretty A3:lle ja sehän julkaistiin A6-koossa (varma en ole).
-
Kyllä semmonen 0.3 viivakin vielä pienenee ihan hyvin, vaikka hypätään yksi A-koko yli originaalin ja julkaisun välillä.
Ohho, katsoin nopeasti että meni aiheen vierestä ja deletoin viestin saman tien, mutta ehdit kuitenkin reagoida. Toi 0.3 viiva taitaa olla reippaasti paksumpaa kuin mitä uudesta G-terästä tulee (mutta sehän kuluu suht nopeasti). Pitää kai vain kokeilla voiko näitä A3 originaaleja pienentää A5-kokoon ilman että niiden viiva tai ruutujako kärsii. Mieluummin sitä kuitenkin piirtää A3-kokoon.
Vielä en ole selvittänyt oikeita mittasuhteita hieman pienemmälle originaalille jossa olisi vielä bleedit mukana, nyt olen vain vetäissyt tuon 3 cm + 4 alareunaan marginaalin. Sentti joka laitaan niin siitä tulee A-koko, joskaan en osaa käsitellä bleed-sivuja (koulussa meni ne jutut ohi kun oli liian kiire koko ajan).
-
Minua hiukan hämmentää tuo Egmontin vaatimus mustavalkoisuudesta.
Ihan täysin ei hämyyn saa mennä, sillä Egulta on tullut useampikin värillinen kotimainen albumi tässä lyhyen ajan sisällä...