Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Eurooppalaiset sarjakuvat => Aiheen aloitti: Petteri Oja - 17.07.2005 klo 16:15:04
-
Toisinaan tekee divarilöytöjä, joiden äärellä kummastelee miksei ole törmännyt niihin koskaan aiemmin. Tämä LIKEn -90 julkaisema paksu laatualbumi on sellainen.
Tarina kertoo ristihuulisesta orpopojasta, jonka ukrainalainen mummo löytää Toisen maailmansodan jälkeen. Albumissa seurataan pojan matkaa julmasta kasvattiperheestä venäläiseksi vakoojaksi, joka solutetaan New Yorkiin kylmää sotaa käymään.
Juttu tempaisi täysillä mukaansa ja piti hyvin otteessaan loppuun asti, joka tosin oli ensilukemalta hieman pettymys. Mutta mitä enemmän tarina on saanut muhia pääkopassa, sitä eheämmältä ja paremmalta se on ruvennut tuntumaan, loppuratkaisu mukaanlukien. Myös realistinen kuvitus ompi kaikin puolin hienoa.
Ilmeisesti Jeremy Charon on ansioitunut enemmänkin kirjojen kuin sarjakuvien puolella? Dekkareita tuntuu vääntäneen ja niitä on suomennettukin. Tää Pirun huuli oli mun mielestä kuitenkin monitahoisempi kuin dekkarit yleensä. - Hei, nytpä tajusin että sama heppu oli kirjoittanut Munozin taiteileman Käärmeen hampaan. Se ei ollut kovin kaksinen, aika perinteinen jännäri.
Boucqista en tiedä mitään, mutta Kvaak-haku paljastaa Tertsin tyyppiä kehuneen. Oiskohan tää Pirun huuli ainoa suomennettu albumi häneltä.
-
Tuolta löytyy näytteitä Boucqin tyylistä enemmänkin.
Ja googlettamalla varmaan lisää.
http://www.bdnet.com/Boucq/fiche_auteur.htm
http://www.bdnet.com/zi/bdweb/images/24/9771292330243_pg.jpg
Tapiirissa ainakin tuli Boucqia.
Pirunhuulta en ole koskaan lukenut.
-
Boucq on hyvä. Pirunhuuli on hyvä. Mutta ehkä vielä enemmän silti tykkään Boucqin omista absurdeista lyhyistä huumoripätkistä, joita juuri Tapiirissakin oli. Unohtumaton pätkä eskimoista. Vietnamin sotaa leikkivät veljekset. Eläinkuvioisiin asuihin pukeutunut pikkumies.
-
Minua on Pirun huulessa aina vähän ihmetyttänyt, että onko se tosiaan yhdeksi tarinaksi kirjoitettu. Se eka osa on ikäänkuin pitkä pohjustus, joka ei kuitenkaan lopulta pohjusta juuri mitään. Itse asiassa juonen puolesta ensimmäisen kolmanneksen voisi jopa jättää kokonaan lukematta. Joka tapauksessa varsin mukava tarinahan se on, jos mitään suurempaa en siitä irti saakaan. Enkä varmaan omistaisi ellen olisi saanut ilmaiseksi.
-
Minua on Pirun huulessa aina vähän ihmetyttänyt, että onko se tosiaan yhdeksi tarinaksi kirjoitettu. Se eka osa on ikäänkuin pitkä pohjustus, joka ei kuitenkaan lopulta pohjusta juuri mitään. Itse asiassa juonen puolesta ensimmäisen kolmanneksen voisi jopa jättää kokonaan lukematta.
Charynin kirjoja ja novelleja lukeneena voin sanoa että kyllä, on yhdeksi tarinaksi kirjoitettu.
Herra ei selitä asioita puhki, eikä sääli lukijaa.
Toisin kuin esim. Kaurismäet Charyn hallitsee henkilökuvauksen, melankolian ja tunnelman luomisen.
Itse pidän suuresti Pirun huuli-teoksesta. Se tulee luettua uudestaan ja uudestaan aivan kuten Bilalin ja Christinin Koston veljeskunta.
Molemmat kolahtavat kirkkaasti kärjen välittömään läheisyyteen sarjassa Parhaat Eurooppalaiset Sarjakuvat Koskaan.
Osaltaan arvioon varmasti vaikuttaa vuosien takainen kylmän kirkas helmikuun päivä, jolloin luin ensin Pirun huulen ja sitten Moore-Gibbons: Watchmenin.
-
Etteikö Aki Kaurismäki hallitsisi henkilökuvausta, melankoliaa ja tunnelman luomista? Juuri suvereeni mestari josta hänet on jopa palkittu.
Se ainoa asia, jossa jaan Jyrki Koulumiehen kannan: A. Kaurismäki on yliarvostettu alallaan.
Toki tämä on makuasia. Oma mielipiteeni on että se että joku on palkittu jostain ei takaa mitään. Tai jos joku on joskus tehnyt yhden hyvän kirjan/elokuvan/ sarjakuvan, se ei automaattisesti tarkoita, että kaikki hänen tekemänsä elokuvat/kirjat/sarjakuvat ovat hyviä.
Amerikkalaisten tuottajien fraasi olet niin hyvä kuin viimeisin työsi on pelottavan paikkansa pitävä.
En voi muuttaa kantaani. Minusta kun Kaurismäki ei osaa asiaa mistä häntä hehkutetaan alkuunkaan.
Pirun huulessa on enemmän ajatusta,tunnetta ja sisältöä. Siinä kun tyhjyys ja kylmyys merkitsevätkin jotain. Ilmiselvän todetakseni se on vain minun mielipiteeni. Kyllä jonkun mielestä varmasti Dilbert on parempi ja herkempi sarjakuva.
-
No jos nyt haluaa Kaurismäkeä ja Pirun huulta vertailla, niin ensimmäisen leffoista puuttuu tulitaistelut, tissit ja räjähdykset. Muuten pidän vähän arveluttavana näinkin eri tyyppisten leffojen ja sarjakuvien suoraa vertailua.
Bilaliin vertaaminen tuntuu jotenkin reilummalta ja siinä Bilal jää yleisesti ottaen voitolle.
-
Aki Kaurismäen ansioista jatkamme täällä (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=6032.0)
Täällä pysytään aiheessa.
Palataan aiheeseen.
Ainakin mutkan kautta: samat tekijät vastaavat näet The Magician´s wife albumista joka on unenomaisuudessaan sitä jotain.
Kaunis ja julma.
oikeastaan harmi että Pirun huulelle kävi kuten monelle Liken sarjakuvalle, yleisö hassasi pallon ja kustannusyhtiö päätti että kai tässä rahaakin pitäisi tehdä.
Sitä seurasikin ihan riittävän pitkä "kuiva kausi".
No jos nyt haluaa Kaurismäkeä ja Pirun huulta vertailla, niin ensimmäisen leffoista puuttuu tulitaistelut, tissit ja räjähdykset. Muuten pidän vähän arveluttavana näinkin eri tyyppisten leffojen ja sarjakuvien suoraa vertailua.
Bilaliin vertaaminen tuntuu jotenkin reilummalta ja siinä Bilal jää yleisesti ottaen voitolle.
En kerro mitä tissit, räjähdykset ja tulitaistelut tekisivät A kaurismäen elokuville, mutta ne eivät kyllä Pirun huulessakaan olleet pää- tai itsetarkoitus.
Se ehkä juuri ajoikin albumin kohti sen täällä(Suomessa) saamaa mainetta.
Ai mitä mainetta? Juuri niin. Kovin moni ei tunne koko teosta. Luin sen uudestaan jokin aika sitten ja vaikka se sijoittuu selkeästi menneeseen (kylmä sota) se ei ole vanhentunut juuri lainkaan.
Bilal on kieltämättä parempi vertailukohde; eritoten Koston veljeskunta ja Metsästysretki-albumit.
Jotka ovat hyllyssä Murroksen, Pirun huulen ja Ankardojen vieressä.
-
Palataan aiheeseen.
Ainakin mutkan kautta: samta tekijät vastaavat näet The Magician´s wife albumista joka on unenomaisuudessaan sitä jotain.
Kaunis ja julma.
Aikoinaan ihmettelin, miksi Like julkaisi Boucqilta juuri Pirun huulen. Kansi ei ainakaan ole kovin houkutteleva.
Mulla on toi Taikurin vaimo A Suivre -lehdissä jatkiksena (ullakolla). En ole saanut sitä koskaan luettua. Mutta näyttää kyllä erittäin komealta.
Olishan se hienoo, jos tuo tulisi joskus suomeksi. Ostaisin.
Ostin Boucqin ja Jodorowskyn länkkärisarjakuvan "Bouncerin" kaksi ensimmäistä albumia. Ensimmäinen oli erittäin hyvä, toinen lähes huono. Kolmannessakin raiskattiin nainen, rupesi tympimään, enkä kolmosta sitten ostanut ollenkaan.
Mutta se leopardikuvioista pikkutakkia pitävä tyyppi pitäisi kyllä saada julkaistua myös kotomaamme kielellä. Luin yhden semmoisen hai-nielaisee-ruokapöydästä-lapsen -tarinan, se oli kyllä hulvatonta menoa.
Sanaleikki Requin ja Recoin ei taida vaan kääntyä suomeksi.
-
Noitahan on julkaistu suomeksi, Tapiirin siinä värillisessä inkarnaatiossa, vieläpä niitä hauskimpia
-
Tämä voisi olla myös ilonaihe:
uusin Janitor ilmestyy aivan näillä hetkillä.
-
Tämä voisi olla myös ilonaihe:
uusin Janitor ilmestyy aivan näillä hetkillä.
Onkos kukaan lukenut tätä, olen välillä ajatellut tämän tilaamista, mutta on toistaiseksi jäänyt väliin.
-
Mulla on kaksi ekaa osaa Janitoria ja olen ne jopa lukenut. Tosin siitä on jo aikaa, joten muistikuvat ovat hataria.
Päähenkilö on Vatikaanin pappismies,
mutta hän ei ole mikään tiukkapipo. Actionillakin on oma sijansa.
Loistavasti kuvitettu tietysti, taattua Boucqia. Kakkososa on ykköstä näyttävämpi.
Pientä yliluonnollista maustetta, joka avautunee enemmän kun sarja jatkuu.
Minusta Janitor on laatukamaa, ja aihepiirin erilaisuudesta tulee vielä extraplussaa.
Ostan tämän kolmososankin, kunhan teen joululahjatilaukseni amazonille.
edit:
Janitor on minusta mielenkiintoisempi kuin Bouncer.
-
Näin Pirunhuulen kympillä tänään divarissa mutta en ostanut kun se on itsellä. Voin hakea sen jos joku tuntee tarvitsevansa. Yhtä hyvä tai jopa parempi on albumi Taikurin vaimo, se ilmestyi jatkosarjana ruotsiksi Epixissä mutta olen nähnyt myös englanninkielisen albumiversion
-
Yhtä hyvä tai jopa parempi on albumi Taikurin vaimo,
Pirunhuuli on minun makuuni liian brutaalinoloinen (siis sen kansi). En ole sitä koskaan lukenut.
Omistan Taikurin vaimon A Suivre -jatkiksina, mutta muinaisella 80-luvulla ranskanlukutaitoni ei riittänyt tuon tarinan lukemiseen. Hienon näköistä jälkeä, kuvia olen ihaillut paljonkin.
Jos joskus jaksais, niin vois hakea nuo vanhat lehdet ullakolta...
Huoh. :sleepy:
-
Kuinka monta vuotta Epix ilmestyi?
Taisi olla laatulehti.
edit:
Selailin äsken uusinta Janitoria (nro 3) Dargaudin sivuilla. Aika tekstipainotteinen alku. Vasta sivulla 7 oli hiukan ilmaa kuvakerronnassa. Toivottavasti meno paranee albumin edetessä.
-
Pirunhuuli ei ole ollenkaan brutaali vaan enempi melko surullisenoloinen kokonaisuus. Onneton ihmiskohtalo.
Timo
-
Pirunhuuli ei ole ollenkaan brutaali vaan enempi melko surullisenoloinen kokonaisuus. Onneton ihmiskohtalo.
Ihan kuin muunkinlaisia kohtaloita olisi?
En ole albumin luona mutta kuvan muistavana silti ihmettelen kannen "brutaaliutta". Varmasti sen on muutamakin häpeilevä "alan mies" (tai nainen) ostanut ja pettynyt kun kannen naamioidut hahmot eivät olekaan sadomasohassuttelua.
Charyn on enemmän kuin pätevä sanataituri ja Boucquin eloisa ja notkea viiva sopii tähän tarinaan oivallisesti.
Pirun huuli ottaa kuluneena pidetyn lajityypin, vakoilutarinat ja pitää monet kliseetkin mutta on skarppi ja rikas kerronnaltaan.
Jokainen henkilöhahmo on sellainen, henkilö vaikka olisikin vain statisti tai sivuhahmo.
Sekä kommunistinen neuvostoliitto että läntinen maailma esitetään sellaisessa valossa kuin se minusta pitääkin: byrokraattisina, järjettöminä kokonaisuuksina joiden hampaissa ihmiset koettavat elää haaveineen, mutta turhan usein jäävät silkan tyhmyyden ja ahneuden murskaamiksi.
Tekijät eivät kuitenkaan sorru julistamiseen, mitään suurta agendaa ei ajeta.
Charyn malttaa jättää kuville tilaa hengittää ja kertoa ilmein, elein tai upein kontrastein.
Ja Boucq lunastaa.
Lopun julma yhteenotto korostuu huolella kuvatun kirkon ympäristössä,korostaen uhrauksen armottomuutta ja turhuutta.
Venäläinen miljöö on aito ja karuttomuudessan kaunis ja harvassa sarjakuvassa on suurkaupungin mittakaava ja yksittäisen ihmisen pienuus kuvattu yhtä huolella.
Kaikille tätä ei voi suositella. Pirun huuli on alusta saakka vakavissan ja tosissaan. Se ei tunne tarvetta pyydellä sitä anteeksi.
Eikä sitä miten se kuvaa runsain rikkain viivanvedoin ihmisen julmuutta.
ei siksi että olisimme "pahoja" vaan koska valitsemme tehdä toisin.
-
Ihan kuin muunkinlaisia kohtaloita olisi?
Niin no joo... ;D
Timo
-
Uusin Janitor luettu. Piirtäjänä siis Boucq. Hänen tyylinsä on tässä sarjakuvassa hiukan yksinkertaisempaa kuin noissa vanhoissa lyhäreissä. MUTTA aivan mahtavaa piirrosta silti. Tämän albumin lukeminen oli todellinen nautinto, jokaiseen kuvaan piti oikein uppoutua pieneksi hetkeksi ja nauttia hienoudesta.
Tarinakin oli hyvä. Jos tämä tulee intégralina, niin olkaapas kustantajat tarkkoina.
Aihepiiri on varmaan sellainen (Vatikaani ja salajuonet) että ei mene suomessa läpi, mutta minusta tämä on parasta mitä olen vuoden aikana lukenut. Hiukan on minua haitannut se, että reilussa vuodessa tätä herkkua ilmestyy vain vajaa 50 sivua, mutta integraalissa ei tietenkään olisi tämmöistä ongelmaa.
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=3663.0;attach=19159)
edit:
Kas, olen puffannut tätä Janitor-sarjaa aikaisemminkin. No, ei haittaa.
Janitor on lukijaystävällisintä Boucqia. Hän ei ole nyt niin inhorealistinen kuin muissa sarjakuvissaan.
Seuraava albumi päättää syklin. Niin luvataan viimeisessä ruudussa.
-
En muista milloin viimeksi olen lukenut suomeksi näin vetävää sarjakuvaa. Värimaailma on mukavan 1980 -lukumainen. Ja ne piirrokset, huh! Kuvat suorastaan heräävät eloon, ihan kuin elokuvissa. Paitsi, että tämä on parempaa kuin elokuva eli sarjakuvaa! :)
-
Täytyy vielä hehkuttaa tätä albumia.
Aivan uskomattoman hienosti toteutetut taustat. Albumin tekoaikaan ei varmaan ollut maailman yksinketaisin temppu hankkia referenssimateriaalia Neuvostoliitosta, silti maalaismaisemat, Moskova, asusteet, kaikki on toteutettu silmiä hivelevällä pieteetillä. New York on sitten ollut referenssikuvien hankinnan kannalta helpompi juttu, mutta kyllä noissa mestarillisissa kaupunkimiljöissä on ollut piirtäjälle haastetta. Boucq on ottanut haasteen vastaan ja selvinnyt voittajana.
Hän on mestaripiirtäjä.
-
Turun sarjakuvakerhon vuoden parhaan käännösalbumin kunniakirja pamahti aikanaan Pirun huulesta LIKElle.
Kertakaikkisen upea teos se onkin.
Samojen tekijöiden La Femme du magicien on ilmestynyt englanniksi USA/UK -painoksina. The Magician's Wife on tarinaltaan aivan yhtä laadukas kuin Pirun huuli. Kuvitus kulkee jopa vielä asteen villeimpinä visioina, kun Boucq saa irrotella maagisen tarinan puitteissa. Näitä sivuja olisi taatusti kiva katsella originaaleina.
Tapiirissa osittain julkaistut lyhärit löytyvät myös englanniksi Catalanin albumista Pioneers of the Human Adventure. Hersyvää surrealismia.
Niinpä niin. Boucqia olisi kyllä mukava saada lisää suomeksi, mutta herra taitaa olla hiukan liian ankara artisti Suomen markkinoille. Ei se, ettäkö pelkästään tarinat olisivat makaabereja, mutta kun Boucqin kuvitus syö niin syvälle lukijan lihaan, että välillä jopa tällaisen HC-harrastajan vatsaa vääntää.
-
Janitor, jonka Tertsi on kehunut maasta taivaisiin, on tätä nykyä saatavilla englanniksi, digitaalisena, nimellä The Keeper (Europe Comics).