Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Eurooppalaiset sarjakuvat => : sanni 19.06.2005 klo 00:31:18
-
Ei näyttänyt olevan tästä vielä yhtään mitään keskustelua.
Eli Joann Sfarin Pikku Vampyyri, mitä mielipiteitä?
Itse ostin tänään ja pidin hirmuisesti, upeita hirviöitä.
Onko toinen osa jo ilmestynyt tai ilmestymässä, koska?
-
Ihan mukava sarjakuva. Mutta tarinana aivan liian lyhyt. Albumin luettuani minulle tuli tunne, että tässäkös tämä nyt jo oli koko homma?! 70-luvulla tämmöinen tarina olisi kestänyt noin 20 sivua.
Isot kuvat ja vähän tarinaa tuntuu olevan sarjakuvan nykytyyli.
-
Tulossa on kakkonen, tarinaltaan vielä kipeämpi "Pikku Vampyyri taitaa Kung-fun" syyskuussa.
Siis, tämähän on lastensarja, mikä vaikuttaa tarinan intensiteettiin. Kyllä Sfarilla monikiemuraisempiakin juttuja on.
-
Onko tämä kakkos osa tullut jo vai missä viipyy?
En ole varmaan ainoa joka odottaa kärsimättömästi.
Oli lastensarjakuva tai ei minuun se ainakin puree kypällä.
-
Siirtyi ensi vuodelle. Nemi jyräsi ylitseen...
-
mä tykkäsin tosi paljon... tosin mun budjetti ei oo vielä antanu periksi, että olisin sen itelleni ostanu.
muutenki oon ihastunu sfarin töihin, jysäyksessä on ollu tosi hienoja sen juttuja.
ja väritys on tosi hienoa pikku vampyyrissä!
odotan kyllä innolla kakkos osaa...
-
No siis Pikku vampyyrihän on niin loistava, että sen pitäisi olla vähintään yhtä suosittu kuin Kunnaksen joulukirjojen, vaikka onkin särmikkäämpi. Sit ei varmaan nuin siirreltäis julkaisuja, hä?
Miten muuten mahtoi onnistua ekan albumin promootio ja läpilyönti? Ainakaan netistä en löytänyt kuin Katuojan arvostelun.
-
No, Jysäyksessä tulee Sfaaria suomex nyt tässä odotellessa.
Arviot lehdissä olivat kaikki äärimmäisen positiivisia, mutta ostajia vielä huutaa lisää. Ei kirjakauppiaatkaan oikein tajunneet, että enemmän tämä kuuluisi SEKÄ lastenkirjojen osastoon että sarjakuviin.
-
Oli lastensarjakuva tai ei minuun se ainakin puree kypällä.
Sama täällä. Tai ehkäpä juuri siitä syystä. ;)
-
Ihan mukava sarjakuva. Mutta tarinana aivan liian lyhyt. Albumin luettuani minulle tuli tunne, että tässäkös tämä nyt jo oli koko homma?! 70-luvulla tämmöinen tarina olisi kestänyt noin 20 sivua.
Isot kuvat ja vähän tarinaa tuntuu olevan sarjakuvan nykytyyli.
Kaikkee sitä näkee ku vanhax elää. Sfaria syytetään liian vähäisestä tuotteliaisuudesta ;D
Akateemisesta löytyy alkukielellä. On noita vampyyrejäkin varmaan jo satoja sivuja julkaistu.
-
Nostan vanhan aiheen pinnalle. Mitäs luen kaikki sarjakuvat myöhässä
Ihan mukava sarjakuva. Mutta tarinana aivan liian lyhyt. Albumin luettuani minulle tuli tunne, että tässäkös tämä nyt jo oli koko homma
Tämä on myös oma arvioni aika pitkälle. Oli siellä hauskoja kohtia paljon, mutta aika nopeasti tuon lukaisi. En välttämättä ostaisi jatko-osaa, ainakaan kovakantisena, kun se sattuu nostamaan hintaa. En tiedä, kuinka tuota on myyty, mutten usko että piirrostyyli olisi purrut minuun n. 5 vuotta sitten. Tai sitten kuulun vieläkin "lapsisarjakuvien" kohderyhmään : )
-
Kaikkee sitä näkee ku vanhax elää. Sfaria syytetään liian vähäisestä tuotteliaisuudesta ;D
En syyttänyt liian vähäisestä tuotteliaisuudesta. ;D
Kyseisesä albumissa vain on niin vähän tarinaa.
-
Sain tämän vasta nyt ostettua, koska ilkeästi odotin albumin tulevan alennuskoriin. (Mahdollisen seuraavan osan lupaan ostaa täyteen hintaan. ;))
Ala-aste ikäisenä diggailin kovasti Pikku vampyyri-kirjoista, eikä tämäkään kylmäksi jättänyt. Perheen alaikäinenkin innoistui myös kovasti, vaikka kirjan avaaminen vaatikin pieniä pakotteita. Disneyn kiiltokuvakuviin tottuneille Sfarin avaaminen on iso kynnys, vaikka sen ylitettyä kirjasta löytyikin kivan näköisiä hahmoja.
Tämä on ehdottomasti oikeasti hyvää lasten sarjakuvaa. Ja todella toivoisin, että lapset sen myös löytäisivät. Kuvitusta en toivoisin muutettavan, vaikka se hieman vaikeasti lähestyttävää onkin. Mutta ei enempää esteitä, kiitos.
Seuraavassa Pikku Vampyyrissa: ei kaunokirjoitusta, kiitos !.
Kauno sopii kyllä hyvin kuvien tyyliin, mutta kun näille nykyajan pilteille ei opeteta sitä koulussa. Mahtaisikohan menekki kasvaa, jos kohderyhmä itse pystyisi kirjan myös lukemaan?
-
<snip>
Seuraavassa Pikku Vampyyrissa: ei kaunokirjoitusta, kiitos !.
<snip>
Puhekuplien tyyli on olennainen osa sarjakuvaa, siis kauno kuuluu Pikku vampyyriin. Vieläkin harmittaa, että suomalaisissa Tinteissä ei ole kaunoa kuplissa (tosin niissä ekoissa kovakantisissa oli).
Meidän perheen lasten kielenkäyttöön on jäänyt se hauska sanailu hautuumaalta albumin alusta, jossa pyydetään tyttären kättä. "Anteeksi mutta se on hukassa, kelpaisiko jalka." He lohkaisevat tämän herjan aina, jos joku sanoo että anna käsi. Sarjakuvat todellakin vaikuttavat lapsen psyykeen!
-
Hymp..joo. Kauno sopii hienosti Pikku Vampyyriin, mutta tässä kohtaa musta käytännollisyys ajaa kyllä tyylin ohi.(Vai onko tämä sittenkin tarkoitettu jollekin aikuisille sarjifriikeille.)
Lainailin kirjaa naapurin muksuillekin ja toka luokkalaisen eka kommentti oli: "Emmä saa tästä mitään selvää." Ja kirja jäi lukematta. (Täytyy vissiin painostaa äitiä lukemaan kirja ääneen tai sitten täytyy ryhtyä itse satutädiksi.)
Muuten on aiheuttanut hilpeitä hetkiä naapurustossa.
-
Hymp..joo. Kauno sopii hienosti Pikku Vampyyriin, mutta tässä kohtaa musta käytännollisyys ajaa kyllä tyylin ohi.(Vai onko tämä sittenkin tarkoitettu jollekin aikuisille sarjifriikeille.)
Lainailin kirjaa naapurin muksuillekin ja toka luokkalaisen eka kommentti oli: "Emmä saa tästä mitään selvää."
Muuten on aiheuttanut hilpeitä hetkiä naapurustossa.
Eikö lapsille enää opeteta kaunoa? Outoa. Tosin eihän ne nykyään osaa suomeakaan osaa kirjoittaa, mutta silti...
Kauno saa pysyä Pikku Vampyyreissä. Loppuun voi laittaa liitteeksi vaikka "kaunokirjoituksen pikakurssin", mutta tyyliä ei saa vaihtaa. Kauno ei ole mikään vieraskieli, vaan suomea, jota suomea osaavan voi olettaa osaavan.
-
Vieläkin harmittaa, että suomalaisissa Tinteissä ei ole kaunoa kuplissa (tosin niissä ekoissa kovakantisissa oli).
Jos Tintissä olisi kaunoa niin tuskinpa olisin ostanut yhtäkään sarjan albumia.
Kaunokirjoituksesta sain koko loppuelämäkseni ja vielä pariin seuraavaankin ihan tarpeeksi, kun vielä ollessani ala-asteella se kuului opetusohjelmaan. Eli kynä käteen ja ei muuta kuin treenaamaan kirjaimia. A A A A A A, B B B B B B.. sivukaupalla jokaista aakkosiin kuuluvaa kirjainta. Eivätkä koskaan ne kirjainten kaaret ja muodot olleet kelvollisia, opettaja ei koskaan väsynyt huomauttamaan että "kyllä sulta ainekirjoitus muuten sujuu, mutta kun nuo kirjaimet ovat niin rumia. Sinun täytyy harjoitella lisää."
Saakeli, mun ei täydy tehdä mitään muuta kuin kuolla. Jäi silloin aikoinaan tuo sanomatta opettajalle.
Päätin tuolloin että ellei ole aivan pakko niin vältän kaunokirjoitusta sen kaikissa muodoissaan. Niinpä yläasteelle siirryttäessä, missä ei kiinnitetty enää huomiota siihen miten läksyt oli tehty vai olivatko ne ylipäänsä tehty ollenkaan, jäi kauno kohdallani lopullisesti historiaan. En enää taida edes muistaa kaikkia sen kirjaimia. Että paljonpa niistäkin loputtomista kaunokirjoituksen harjoitteluun hukatuista tunneista onkin ollut hyötyä.
Ja ettei nyt ihan aiheen vierestä menisi, niin Pikku vampyyrin kyllä luin ja pidin siitä. Jopa se kaunokirjoitus jotenkin sopi hyvin sen tunnelmaan. Mikä lienee ainutlaatuista, muistaakseni joku Muumi taisi jäädä lukematta koska siinä oli käytetty kaunoa.
-
Siinä on semmoinenkin ropleemi että ranskalaiset kustantajat ovat käyneet tarkemmiksi käännöstenkin tekstausta kohtaan. Katsokaa nyt vaikka Asterixin ja Lucky Luken uudempia painoksia. Fontti on oleellinen osa grafiikkaa eikä sille voi mitään, vaikka tekstityylin takija nuoremmilta menee juttu ohi. Lukekoot sitten vanhempina, kyllä Pikku Vampyyri kestää.
Ajatelkaa nyt vaikka Tove Janssonin "Kuinkas sitten kävikään" -teosta ladotulla tekstillä, voe heletatti sentään!
-
Ajatelkaa nyt vaikka Tove Janssonin "Kuinkas sitten kävikään" -teosta ladotulla tekstillä, voe heletatti sentään!
Ah, tuohan se olikin se teos mitä hain edellisessä viestissä.
Jaa ladottua tekstiä? No, siinä tapauksessa saattaisin viimeinkin lukea sen loppuun, ilman että tuumisin "hitto näitä kiemuroita viiti sikakaan lukee" ja jättäisin homman kesken.
Kaunokirjoitus on ehkä ollut kova juttu 1700-luvulla, mutta kyllä sen on jo korkea aika vaipua historian hämäriin.
Tuli muuten pelottava ajatus mieleen. Entäs jos joku tekisi sellaisen viruksen, joka muuttaisi kaikkien nettisivujen tekstin kaunoksi? Kaikkea karmeaa sitä voikin keksiä lauantai-iltana.
-
Jos Tintissä olisi kaunoa niin tuskinpa olisin ostanut yhtäkään sarjan albumia.
Eihän se Tintin alkup. tekstaus mitään kaunoa ollut, vaan tämmöistä gemenaa:
(http://www.giussani.com/biography/biopict/tintin.gif)
Sitä mukailevaa olikin ensimmäisten WSOY:n kovakantisten Tinttien tekstaus.
Se kauno mitä minä aikoinaan opin, ei ole enää sitä mitä nyt opitaan koulussa. Sehän on lähes puhdasta tekstausta. Olisipa semmoista ollutkin, niin olisi ollut helppoa.
-
Kaunokirjoitus on ehkä ollut kova juttu 1700-luvulla, mutta kyllä sen on jo korkea aika vaipua historian hämäriin.
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=3463.0;id=2372 )
;D
-
Eihän se Tintin alkup. tekstaus mitään kaunoa ollut, vaan tämmöistä gemenaa:
Ai jaaa... tuohan on ihan tyylikkään näköistä. Eihän tuossa mitään vikaa olisi.
Mutta oli aika karmiva ajatus että Tintissä olisi sitä koulussa opetettua kaunokirjoitusta. Olen tänään lueskellut mm. äärioikeistolaisfoorumia sekä aikuisviidesivuja, mutta tuo oli ehdottomasti järkyttävintä mitä olen tänään nähnyt.
Fraktuurakin on kaunoa parempi, ehkä sitä ei olisi mitenkään herkkua kirjoittaa mutta onhan se komean näköistä. Eikös se ole juuri se fontti joka lukee Gifu-askin kyljessä?
-
<snip>Lainailin kirjaa naapurin muksuillekin ja toka luokkalaisen eka kommentti oli: "Emmä saa tästä mitään selvää." Ja kirja jäi lukematta.<snip>
No, joo, ehkä olin vähän vanhanaikainen. Kaikki mikä on vähänkin vaikeata lapsille, pitää tehdä helpoksi. Ponnistelu ei palkitse vaan vain aiheuttaa turhaumia.
-
No voihan helvata sentään. Sillä aikaa, kun väänsin Vesalle vastausta oli keskustelu ehtinyt juoksemaan jo ihan uusille urille. Laitetaan nyt tänne, kun tuli tehtyä.
Aikuisten taidetta vai lasten käyttökirjallisuutta?
(http://koti.welho.com/mhasanen/marj/pikkuvampyyri.gif)
Tämä kaunoasia, tuli oikeistaan mieleen, koska itsekin vasta tajusin (sitä hirveää tavaamista katsellessani), että toden totta nykyajan lapset ei osaa kaunoa. Kauno on hyvä tyylikeino, mutta varmaan harkitsen itsekin useamman kerran, onko se käyttö perusteltua. Kuulun varmaan viimeisimpiin ikäluokkiin, joka on ne pahimmat kiekurat opetellut ja siitä on jo parikymmentä vuotta.
-
Voi ihanaa, tästähän saa aivan uudentyylisen keskustelutyylin qvaakkiin! Väittele sarjakuvin!
Joo, mutta jos aikuinen ostaa sarjiksen melkein lukutaidottomalle lapselle niin on hän myös velvoitettu auttamaan sen lukemisessa. Lapsi voi vaikka oppia jotain.
Itse rääkkäsin omia vanhempiani, lähinnä äitiä, luetuttamalla uudestaan ja uudestaan akuankkoja. Ei väliä vaikka osasin tekstit jo ulkoa - ja kun lopulta vanhemmat väsyivät, niin kas, minä osasinkin lukea.
Jotakin se pitää vaatia nykyajankin penskoilta. "Ei tipu pisaraakaan imeläkiisseliä ja sokeruhuurrettuja vaahtomussuja ennenkuin oot lukenut Pikku Vampyyrin."
-
Voi ihanaa, tästähän saa aivan uudentyylisen keskustelutyylin qvaakkiin! Väittele sarjakuvin!
Sitähän on jo yritetty. (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=3084.0) Ilmeisesti aika ei ollut kypsä tuollaiseen keskusteluun?
Mutta Marj sai nyt kyllä pisteet kotiin. Onhan se paljon miellyttävämpää lukea sarjakuvia ihan näillä nettifoorumeillakin kuin persoonattoman ulkomuodon omaavia tavallisia viestejä. Myöskin sarjakuvia tehtäessä joutuu pakosti hieman miettimään ensin sanomisiaan, mikä sekin osaltaan saattaisi edistää keskustelukulttuuria. Tuollaisia viestejä olisi kiva nähdä tulevaisuudessakin, vaikka ne tosin ovatkin hieman vaivalloisempia tehdä verrattuna muutaman tekstirivin kirjoittamiseen.
-
Vastataan nyt VesaK:lle vielä sanallisestikin, vaikka argumentit meneekin paljon kökkösemmiksi...
En ole puhunut melkeen lukutaidottomista lapsista. (Testitenavat oli 8 ja kymmenen väliltä. Saattaa tietysti olla, että ovat sitten keskiarvoa tyhmempiä.)
Ei Pikku Vampyyri ole mikään ensilukukirja, eikä pidä ollakaan. (Siinä on ihan liikaa ja liian paljon vaikeita sanoja. Ja tekstiäkin niin turkasesti.) Kaunokirjoitus vaikeuttaa ja hidastaa sujuvastikin lukevan lapsen lukunautintoa. Ja ihan turhaan! Huomasitko sanan nautintoa. Pikku Vampyyri on turkasen hauska, miksi sitä pitäisi takoa hampaat irvessä kuin jotain ranskanläksyjä?
Ja vaatia...jotain läksyjäkö taas.
Miten voit Vesa lapselta vaatia jotain sellaista, mitä sille ei ole opetettu? Sinulla ja minulla on ihan erilainen ”koulutuspohja” kuin tämän päivän koululaisilla. He eivät ole vääntäneet tunti kaupalla koukeroita oikeinkirjoitusvihkoon vaan harjoitelleet tekstausta muistuttavia tyyppikirjaimia. Luultavasti aikuiselta VesaK:ltakin taitaisi jäädä muutama romaani lukematta, jos se olisi painettu edellä mainitulla fraktuuralla.
Teksti on tärkeä osa visuaalista kokonaisuutta, mutta sen tärkein tehtävä on tulla luetuksi. Jos tekstiä ei pysty lukemaan, mikä sen tehtävä sitten on...
Jos minä saisin päättää, niin kyllä! Kauno tulisi heti takaisin kouluihin. Ja ihan vaan siksi, että Pikku Vampyyri näyttäisi paljon paremmalta kaunokirjoituksella.
Musta Pikku Vampyyri on juuri siksi niin ihana, koska siitä ei paista läpi se aikuisen ylemmyys ja oikeassa oleminen...
Kun tämä kaunoasia tuli nyt esille, niin ehkä me kalkkissukupolvi osaamme ottaa tästä lähin tämänkin näkökulman huomioon nuoremmille suunnatuissa julkaisuissa. Kaikki konttaamaan!
-
"Pikku Vampyyri - kaunolla vai ilman":
Oikeus voitti, siis taiteilijan oikeus mikä on se paras oikeus!
Jos Sfar on sen kaunolla kirjoittanut, niin kaunolla se on ja sillä sipuli. Ja kauniimmin se tarinan henkeen, tunnelmaan jne. sopiikin. Ei ne ranskalaiset lapset kaunoa sen paremmin osaa lukea kuin Suomessakaan ja silti on ihan mukavasti näitä kirjoja lukeneet, siis Ranskassa. Kirja kauniiseen käteen ja lukemaan lapsille vampyyrijuttuja...
Joann Sfar on melkein parasta mitä maailmassa on. Sfaria voi lukea aina. Ja aina tulee onnelliseksi. Olen lukenut Sfarin päiväkirjat n.78,5 kertaa läpi ja aina vain tulen onnellisemmaksi. Pikku Vampyyri toimii yhtä loistavasti. Seuraava Pikku Vampyyri-albumi (suomeksi) on aivan mahtava, melkein itkettää kun se on niin hyvä! Ei osaa moni tehdä sarjakuvia jotka toimivat täysillä niin aikuisille kuin lapsillekkin. Tove, Joann ja....???
Minä opettelin ranskan vuonna nolla jotta pystyisin lukemaan Dupuy & Berberiania joten sulkakynä käteen ja kiemuroita opettelemaan, hop hop!! Se kannattaa!!
-
Jos Sfar on sen kaunolla kirjoittanut, niin kaunolla se on ja sillä sipuli.
Jos Sfar on sen ranskaksi kirjoittanut, niin ranskaksi se on ja sillä sipuli.
-P.
-
Ehdotan poistettavaksi vielä pienaakkoset, gemenat. Jos siirrytään kirjoittamaan pelkillä isoilla (mikä onkin itseasiassa sarjakuvissa yleisintä), on kaikki taas helpompaa. Samaten turhina voisi poistaa pilkut, kun ei niitä kukaan kuitenkaan jaksa käyttää tai opetella.
Timo
-
Joo ja poistetaan vielä sarjakuvista ne sanat kun se on niin vaikeeta, lukeminen ;D
Tekstaustyyleistä: Kyllä se on erinomaisen tärkeää, miten uskollisesti käännöksissä kohdellaan alkuperäistä tekstaustyyliä. Tästä loistavin esimerkki on alkuperäiset 70-luvulla julkaistut Asterixit Saksanmaalla - kaikki teksti on tylysti tekstausladottu. Myös huudot, kuiskaukset jne. Siis kuvitelkaa!!! Kyllä nekin sitten myöhemmin tajusivat, että tekstaustyylillä on suora visuaalinen vaikutus tarinaan.
Sarjakuvassahan kuva ja teksti kohtaavat ainutlaatuisella tavalla niin, että molemmat vaikuttavat yhtaikaa.
Sama juttu Sfarin jutuissa: Historiallinen, romanttisen sadunomainen koukeroinen kirjoitus kuuluu olennaisesti Sfarin tarinoiden henkeen. Se antaa oman poljennon, ilmaa lukukokemukseen kun keskittyy tähän omituiseen yhteensolmittuun kirjoitustyyliin...
Ymmärrän että se vaikeuttaa joidenkin lukukokemusta mutta mysteeriset ovat taiteilijoiden tarkoitusperät ja niiden tarpeellisuuteen on vain uskottava.
P.S. Ja tottakai kaikki kirjat ja sarjakuvat pitäisi lukea alkuperäiskielellä mutta jostain on luovuttava, ainakin jos haluaa mangaa lukea!
-
P.S. Ja tottakai kaikki kirjat ja sarjakuvat pitäisi lukea alkuperäiskielellä mutta jostain on luovuttava, ainakin jos haluaa mangaa lukea!
Mikä estää opettelemasta japania? Itsekin on tullut sitä opiskeltua ja nyt on vuorossa ranska.
-
Sarjakuvassahan kuva ja teksti kohtaavat ainutlaatuisella tavalla niin, että molemmat vaikuttavat yhtaikaa.
Sama juttu Sfarin jutuissa: Historiallinen, romanttisen sadunomainen koukeroinen kirjoitus kuuluu olennaisesti Sfarin tarinoiden henkeen. Se antaa oman poljennon, ilmaa lukukokemukseen kun keskittyy tähän omituiseen yhteensolmittuun kirjoitustyyliin...
Aivan; ehkä Sfar halusi että Vampyyriä luetaan hitaasti, pysähdellen, rauhassa. Tekstauksella voi rytmittää lukuvauhtia tehokkaasti. Olen tuota keinoa itsekin käyttänyt.
-
Niinpä niin. Eipäs nyt liioitella puolin, eikä toisin. (Kuvat pois, että sokeetkin ymmärtää! ;D)
En tiedä ranskalaisista lapsista, enkä myöskään tiedä, mikä olisi taiteilijan oma mielipide tästä asiasta tai miten hän on kaunokirjoituksen käytön perustellut. En myöskään tiedä onko kaunokirjoitus oikeasti suuri ja yleinen ongelma lukijakunnan keskuudessa. (Hyvä kauppias ottaa varmaan tästä asiasta selvän.) Kolmen lapsen suulla voin lähettää toivomuksen: ”Ei kaunoa, kiitos!”
Ranskassa saatuja kokemuksia ei varmaan voi ihan Suomeen vetää. Jos olen oikein ymmärtynyt, Ranskassa sarjakuvakulttuuri on muutenkin vähän toisella tasolla. Muutamia sarjakuvaharrastajia ja Jysäyksen lukijoita lukuunottamatta Sfar on täällä tuntematon tekijä. Harvalla lapsella myöskään on tälläisia friikkivanhempia, jotka roikkuu sarjisfoorumissa, pakkokatseluttaa ”vaihtoehtopiirrettyjä” ja on sitä mieltä, että sarjakuva on jotain ihan muuta kuin akuankkaa. Kynnys Pikku Vampyyrin avaamiseen voi olla suuri. Tältä pohjalta ajattelin, että kaikki mahdollinen, mikä pystytään tekemään helpottaakseen Pikku Vampyyrin lukemista on perusteltua.
On totta, että lapset tekevät uskomattomiakin juttuja tärkeiksi kokemiensa asioiden eteen.
Luetaanhan Harry Pottereitakin, vaikka kirjat on pikkuraamattuja ja harrastuneimmat jopa alkukielellä. Magnaakin luetaan, vaikka se on vaatinut kokonaan uuden lukusuunnan opettelun. Mutta onko Pikku Vampyyrissa, niin paljon imua, että tokaluokkalainen jaksaa sitä takoa, vaikka kirjaimista ei saa mitään tolkkua? No, ehkä tämäkin asia tulee muuttumaan uusien albumeiden myötä Pikku Vampyyrin saavuttaessa enempi tunnettavuutta. Odotan innolla Pikku Vampyyri –buumia!
Loppujen lopuksi, tuo kauno on hyvin pieni osa kokonaisuutta. Sen ei pitäisi olla, mikään kynnyskysymys puoleen tai toiseen.
(Ja eihän kaikki tekstitkään ole kaunolla, eikä edes kaikkein selvimmällä tekstityypillä.) Itse olisin ollut valmis uhraamaan tuon kaunokirjoituksen, jotta naapurin poikakin olisi kirjan lukenut. Tekstiähän voi tyylitellä muullakin keinoin. Nyt jäi hyvä tarina kokonaan kuulematta.
Olen kyllä samaa mieltä siinä, että käännöksessä häviää aina jotain alkuperäisestä teoksesta. Jotenkin muutamilla keskustelijoilla olen kyllä nyt kuulevinani sellaista aikuisille tyypillistä trippailua ja tietynlaista egoilua, jossa ainoastaan alkuperäinen, autenttinen, pienintä yksityiskohtaa myöden ”oikea” on vain hyväksyttävää ja jotenkin h...tin fiiniä. Kaikki muu on moukkamaista.
Itse ymmärrän hyvin kaunokirjoituksen käytön, mutta puoli metriä alempaa maailma näyttää ihan erilaiselta.
-
Meillä Pikku Vampyyrin kauno ei herättänyt mitään kommentteja lapsilta - tiedä häntä huomasivatko sitä edes tietoisesti. Kunhan vain lukivat. Turha sitä on liikaa hehkuttaa, ei se kirjoitustyyli missään nimessä mitenkään erityisen vaikeata ole.
-
No mutta, sehän on hyvä, jos kyse on vaan yhdestä ihmisestä ja palkokasveista. :)
-
Mikä estää opettelemasta japania? Itsekin on tullut sitä opiskeltua ja nyt on vuorossa ranska.
Yritetty on, mutta luovutin suosiolla & opettelin sen sijaan saksan kielen, on se niin paljon helpompi... Ja saksaksihan ilmestyy valtavat määrät mangaa!
-
Sakemannien julkaisemien sarjakuvien puhekuplissa on ollut aina tylyä ladontaa. Ihan uusimmista en tiedä, eikä tietenkään kaikissa, vaikkapa Ralf Königin sarjakuvissa. Siinäkin muuten suomennetuissa pyritään alkuperäisen näköiseen tekstaukseen.
Könkällä on aivan hirviä käsiala, hänen eikä Bretteseerin tuhrauksia kannata mitnkään varrata Sfarin siistiin kaunoon.
Königit julkaistaan nyttemmin suomex ladottuina, kuten suurin osa käännössarjakuvista ylipäänsä.
Käsintekstaaminen on häipymässä koko ajan, mitä "aidommiksi" kompuutterifontit kehittyvät.
-
no jos kommentoin tätä pikku vampyyriä. jysäyksestä luin Ison vampyyrin...eka tyyliä katsoin just joo joku ihan "taiteilija" tehnyt. mutta tyyli tuli selväksi pian ja tarina olikin hyvä! Iso vampyyri oli hieno ja sympaattisen tuntuinen tyyppi. heti piti hankkia sarjis kirja. siinä vampyyri oli lapsi mutta hienoina hahmoina oli hänen vanhempansa ja heidän välinen suhde...äiti hahmo oli todella.....hmm...äiti. se sana kertoo jo paljon hänestä :Dhienot hahmot ovat aina hienoja! Sen lisäksi uskonnosta uskallettiin puhua selvästi (tosin vain välissä) todellisesti.
"Ajatelkaa nyt vaikka Tove Janssonin "Kuinkas sitten kävikään" -teosta ladotulla tekstillä, voe heletatti sentään! "
tätä vielä kommentoin: se olisi häväistystä.
-
Tulossa on kakkonen, tarinaltaan vielä kipeämpi "Pikku Vampyyri taitaa Kung-fun" syyskuussa.
Siirtyi ensi vuodelle. Nemi jyräsi ylitseen...
Onkohan tämä vielä "tulossa"? Tuo olisi saatavissa englanniksikin:
------
Joann Sfar: Little Vampire Does Kung Fu!
Publisher: Simon & Schuster Children's Publishing (2003)
Price: $10.62
------
-
Mahtaakohan Pikku Vampyyri -suomennoksille olla tulossa jatkoa?
-
Mahtaakohan Pikku Vampyyri -suomennoksille olla tulossa jatkoa?
Eipä taida tulla.
-
Jenkeissä julkaistu kirja sisältää kolme ensimmäistä osaa eikä hintakaan ole tästä integraalista kovin paha: esim. Bookdepositorysta
alle seitsemän euroo postikuluineen. Sisältää suomennetun osan, Kung-Fun ja jonkun kolmannen. Iso vampyyri -integraalipokkarikin alle 9 euroo.
-
Jenkeissä julkaistu kirja sisältää kolme ensimmäistä osaa eikä hintakaan ole tästä integraalista kovin paha: esim. Bookdepositorysta
alle seitsemän euroo postikuluineen. Sisältää suomennetun osan, Kung-Fun ja jonkun kolmannen. Iso vampyyri -integraalipokkarikin alle 9 euroo.
Tuli vastikään luettua, erinomaisia tarinoita kaikki kolme. 8-vuotiaan tyttäreni puolesta kyselin noita suomennoksia.
-
Juu, "kakka on aina hyvää" -lause on meilläkin jäänyt elämään puheenparreksi ekasta Pikku vampyyrista.
Ei englantia kunnolla kukaan osaa. Kyllä hyvää sarjakuvaa pitää saada suomeksi. Muttei nyt sitten tätä vissiinkään. Valitettavasti, kuten entinen Mara sanoi.