Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Toimintasarjakuvat => Aiheen aloitti: herra Nissen - 08.06.2005 klo 15:36:25
-
Olen kymmenen vuotta miettinyt sitä että mistä divareihin ilmestyi aikoinaan valtavat määrät ihmenelosten ensimmäistä numeroa. Käyttämättömänä. Sama juttu muutaman myöhemmän numeron sekä parin Hulkin suhteen. Niitä oli valtavat määrät divareissa, kymmeniä kappaleita per numero. Nyt niitä on alkanut taas näkyä. Ainakin Lahden suunnalla tuli vastaan kasa Ihmenelosia joita ei oltu luettu kertaakaan.
Olenkin pohtinut että onko joitakin numeroita painettu aikoinaan valtavat määrät ja osa painoksesta on unohtunut jonnekin varastoon vai onko numeroista otettu toiset painokset vai mitä? Aikoinaan kun keräilin marvelia, en koskaan ostanut näitä käyttämättömiä lehtiä koska niissä oli jotain epäilyttävää.
Tietääkö kukaan?
-
En tiedä mutta ihmettelin vasta samaa jossain toisessa ketjussa. Näitä ainakin näkyy: Ihmeneloset 1/82 ja 4/84, Hulk 9/82, Jymy 1/74 ja 3/74. Ostin itselleni vasta muutaman kappaleen Ihmenelosia ja laitoin huuto.nettiin myyntiin. Näin oli tehnyt moni muukin, mutta kaupaksi näyttää silti menevän. Enkä minä niissä huomannut mitään epäilyttävää, ei ole punaista väriä niinkuin Tiimarissa taannoin myydyissä lehdissä eikä muutakaan näkyvää.
-
Kuka neljästä on pääsankari? Vai kaikki neljä yhdessä? Tunnen itseni möykyksi, niin ehkä hän on sankarini.
-
No aikoinaan mun lempi-ihmenelosjäsen oli Hulktar. Mutta kyllä se nykyään taitaa olla alkuperäinen tiimi kokonaisuudessaan. Yksinään ne eivät ole niin kiinnostavia, mutta yhdessä just sitä mitä pitääkin.
-
Minä pidin Novasta. Hän oli jotenkin "eläväisempi" hahmo kuin nämä vakiojäsenet.
PS. Ihmesarjan Ihmenelosten suomennos oli hauskan rento. Oli pakko nauraa, kun herra Fantastinen esitteli Maan puolustusvoimia Skrullille ja toivoi ettei tämä huomaa kuvien olevan leikattu Avaruuden korkeajännityksestä.
-
Minä pidin Novasta. Hän oli jotenkin "eläväisempi" hahmo kuin nämä vakiojäsenet.
Tarkoitatko Frankie Raytä (Liekin ex-tyttöystävä, nykyinen Galactuksen apuri (ties mitä muuta))? Hänhän ei monessa seikkailussa ole esiintynyt IN:sten omassa lehdessä.
-
Mun mielestä koko ryhmä on suosikkini, mutta Möykky ehkä nousee ylitse muiden. On se vaan niin kova jätkä.
-
Tarkoitatko Frankie Raytä (Liekin ex-tyttöystävä, nykyinen Galactuksen apuri (ties mitä muuta))? Hänhän ei monessa seikkailussa ole esiintynyt IN:sten omassa lehdessä.
Mitä Frankie-Novalle muuten tapahtui Herald Ordeal'in (SSv3 #75) jälkeen? MCP:n mukaan hänen joku inkarnaatio esiintyi FF Annualissa 2001 ja FFv3 lehdissä 46-49?
-
se liekki ukko on kova. 8]
-
se liekki ukko on kova. 8]
Leffa vai sarjis?
-
Frankie Raye kuoli Herald Ordealissa. Noissa myöhemmin ilmestyneissä on ollut kyseessä vaihtoehtouniversumin Frankie.
Oiskohan Marvel-historian 3. G:n apuri joka kuolee tai 4.
Suomessa ei taatusti nähdä (en kyllä ihan vetoa löisi mutta melkein).
-
Air-Walker nousi kuolleista jo tuossa Herald Ordealissa ja Morg myöhemmin. Eivät ne kuolleina pysy.
Entäs tää kivihemmo (wannabe Thanos) joka yritti jopa tappaa G:n 20-v. sitten ja Surffarin n. 20-v. sitten?
G:hän teki muistaakseni jostakusta kuolleesta apuristaan robottiversion kuoleman jälkeen (en muista kuka sillä Marvel-tietous on niin monesta lähteestä luettu vain kerran).
Mikäs Galactuksella on niitä henkiinherätellä kun verrattavissa jumalaan.
Kun Frankie päätti tulla G:n uusimmaksi apuriksi niin G sanoi että hän ei voi antaa voimia kenellekkään niin mites Surffari sai voimansa vai olivatko kirjoittajat päättäneet ettei enää?
-
Terrax? Ei sitä helposti tapeta. Oli myös Herald Ordealissa, jossa olivat kaikki siihenastiset G:n apurit. Apurit kerättiin kasaan viimeisintä apuria eli Morg Moraalitonta vastaan.
Galactus ei voinut antaa Frankielle yliluonnollisia voimia silloin, kun G oli heikoimmillaan. Oli aamupalat jääneet väliin.
Terraxhan se. Kokosihan Tuonpuoleinenkin (kuollut vielä?) Doomin tuhoutuneen kehon takaisin kuntoon Terraxin jäljiltä, niin miksei sitten G:kin tekisi samaa.
Entäs tää jota vastaan Thanos otteli omassa (valitettavasti ainoassa) Suomijulkasussaan?
Jaaha. Aamupala jäi väliin juu kiitos Kostajien, IN:sten ja Tri Oudon, välipala tuli kiitos Reedin ja Starkin ja Thorin (harmi kun IN 1/84 puuttuu edelleen kokoelmastani).
-
Terraxhan se. Kokosihan Tuonpuoleinenkin (kuollut vielä?) Doomin tuhoutuneen kehon takaisin kuntoon Terraxin jäljiltä, niin miksei sitten G:kin tekisi samaa.
No Beyonder on kyllä omassa universumissaan suurinpiirtein Ikuisuutta vastaava, Iso G ei ihan yllä sille tasolle..
Entäs tää jota vastaan Thanos otteli omassa (valitettavasti ainoassa) Suomijulkasussaan?
Cosmic Powers-lehdissä esiintynyt Tyrant ei ollu käsittääkseni varsinaisesti apuri, ja sai myöhemmin selkäänsä Surffarin lehdissä (SSv3) ja Cosmic Powers Unlimited-sarjoissa. Sen sijaan Thanoksen omassa lehdessä löytyi Galactuksen oikeasti eka apuri, joka - yllätys yllätys - ensi töikseen kävi G:n kimppuun. Ja hävisi kiitos Thanoksen. Thanoksen lehdissä selviää myös Tuonpuoleisen kohtalo.
Offtopic: Thanoksen omassa lehdessä Ikuisuuskivet toimivat taas yhdessä, huolimatta Ikuisuussotien jälkeen tehdystä päätöksestä etteivät ne enää ikinäkoskaan toimi yhdessä. Joko Jim Starlinilla viiraa kun ei muista omia kirjoituksiaan?
-
No Beyonder on kyllä omassa universumissaan suurinpiirtein Ikuisuutta vastaava, Iso G ei ihan yllä sille tasolle..
Cosmic Powers-lehdissä esiintynyt Tyrant ei ollu käsittääkseni varsinaisesti apuri, ja sai myöhemmin selkäänsä Surffarin lehdissä (SSv3) ja Cosmic Powers Unlimited-sarjoissa. Sen sijaan Thanoksen omassa lehdessä löytyi Galactuksen oikeasti eka apuri, joka - yllätys yllätys - ensi töikseen kävi G:n kimppuun. Ja hävisi kiitos Thanoksen. Thanoksen lehdissä selviää myös Tuonpuoleisen kohtalo.
Offtopic: Thanoksen omassa lehdessä Ikuisuuskivet toimivat taas yhdessä, huolimatta Ikuisuussotien jälkeen tehdystä päätöksestä etteivät ne enää ikinäkoskaan toimi yhdessä. Joko Jim Starlinilla viiraa kun ei muista omia kirjoituksiaan?
Riittävän lähelle yltää.
Thanoksen Marvelissa sanottin/annettiin ymmärtää että Tyrant olisi ollut apuri tms.
G:n apureista ei näköjään ota kukaan (muut kuin G ja tekijät) selvää. Tuonpuoleisesta on kyllä sanottu että kuollut.
Kuis vanha Starlin on jo? Oiskohan aika lähellä 60 vuotta, jos on niin kyllä siinä pää jo pikkasen viiraa (etenkin kun n. 30 vuotta on kirjoittanut Warlockeja yms.).
Jos Infinity Gemssit toimii taas yhdessä niin koskahan nähdään osat 4-6 Infinity Warreista.
-
Jos Infinity Gemssit toimii taas yhdessä niin koskahan nähdään osat 4-6 Infinity Warreista.
Nehän on jo tehty: Infinity Abyss #1-6 ja Marvel Universe: The End #1-6.. Mukaan voisi melkein heittää Avengers: Celestial Quest #1-8 ja Thanos vol.1 #1-12.
Mulla on hyllyssä noi Cosmic Powersit, tarkistan tänään illalla miten toi Tyranni-asia oikein meni. Tuonpuoleinen ei ole kuollut, otti kuolevaisen ruumiin ja on nyttemmin koomassa, kiitos Thanoksen.
-
Starlin täyttää tänä vuonna 56.
-
Starlin täyttää tänä vuonna 56.
Aika lähelle arvasin. Luulisi siinä pään sekoavan kun kolmattakymmentä (oiskohan 40) vuotta kirjoittaa Warlockia yms. ja aina pitää keksiä uutta avaruudesta.
-
Starlin aloitti uransa vuonna 1972 eli onhan tosiaan tuota uraa jo 33 vuotta takana. Eikä toi nyt niin kauhean pitkä ole. Olihan mm. Jack Kirbykin ollut alalla jo yli 20 vuotta, kun Ihmeneloset alkoi ja miehen paras kausi vasta alkoi (ja sama juttu tietenkin Stan Leelläkin).
-
(Menee vähän off-topiciksi mutta bear with me) Tyrannin alku menee näin:
Thanos: "You were his creation, Tyrant - the first spawn of Galactus."
Missään ei puhuta mitään apulaisesta. Galactus loi siis itselleen kumppanin.
-
Jos nyt siirrytään takaisin otsikon aiheeseen, niin mitkähän mahtavat olla juuri ilmestyneen, uusimman Megan alkuperäisnumerot? Ultimate-universumin ihmenelkuista on kyse, mutta palstaa ja alkuperäisnumeroita en lehdestä löytänyt kirveelläkään.
Mega itsessään oli kyllä ihan pätevä, ei pärjännyt Ultimate-hämikselle tai Ylivertaisille, mutta paljon parempi kuin yhdentekevä Ultimate-ryhmis.
-
Jos nyt siirrytään takaisin otsikon aiheeseen, niin mitkähän mahtavat olla juuri ilmestyneen, uusimman Megan alkuperäisnumerot?
Ultimate Fantastic Four #1-6.
-
Kumma kun tännepäin ei ole UltimateNelkkuja eksynyt. P:n RMäki kun jakaa ne miten sattuu.
-
Mega itsessään oli kyllä ihan pätevä, ei pärjännyt Ultimate-hämikselle tai Ylivertaisille, mutta paljon parempi kuin yhdentekevä Ultimate-ryhmis.
Samaa mieltä, Ultimate FF oli viihdyttävä ja jätti pirteän maun. Tätä olisi mukava saada lisää, ja nähdä mihin suuntaan henkilöt lähtevät kasvamaan. Loppujen lopuksi tämä lehti meni pitkälti Reedin parissa, muut jäivät hieman statisteiksi.
Ultimate-hämis kaappasi mukaansa pikku hiljaa, Ylivertaiset kerralla, ja tämän vaikutus oli sellainen sekoitus noita edellisiä.
Melkoinen Ihmeneloset-kesä menossa, kun Ihmesarjassa saatiin koko porukan alkuajat kartoittava paketti ensimmäisiä FF-lehtiä, kovakantisessa kirjassa nähdään Byrnen ajan modernimpia tarinoita, tämä Mega päivitti FF:n nykyaikaan ja elokuvakin oli ihan kiva versiointi tutusta porukasta.
-
Kuka neljästä on pääsankari? Vai kaikki neljä yhdessä? Tunnen itseni möykyksi, niin ehkä hän on sankarini.
Riippuu kirjoittajasta, toisinaan myös taiteilijasta. Jostain syystä en ole hirveästi pitänyt Reedistä, paitsi Byrnen aikana. Byrne kirjoitti myös vahvan Susanin.
Muuten koko ryhmähän on sankari yhdessä. Möykyn ja Liekin naljailua on kiva seurata.
-
koko ryhmä yhdessä, tosin Hulktar nousisi kevyesti kärkeen :D
-
Lukaisin viikonloppumatkalla uuden Megan. Se jätti vähän ristiriitaiset tunteet. Toisaalta oli ihan kiva, mutta silti...No, suurin ongelma on se, mikä vaivaa Supreme Poweria ja kai sitten kaikkia muitakin: tarinan eteneminen on ihan liian hidasta. SP:n kohdalla sen vielä sietää, mutta Ihmeneloset on jo sen verran tuttua kauraa (jopa rinnakkaistodellisuudessa), että on tuskastuttavaa lukea 130-sivua tarinaa, joka aikoinaan kerrottiin noin kahdessakymmenessä huimasti paremmin.
No, ei kaikki sentään ollut negatiivista. Positiivisena puolena sanottakoon, että Kubertin pojan kuvitus oli tällä kertaa ihan nautittavaa. Syynä oli varmaankin hyvä tussaaja tai jotakin, mutta jälkeä ei meinannut edes Kubertiksi tunnistaa.
Jatkosta en sitten tiedä. Jos järjestyksessä mennään, niin seuraavaksi tulisi (jos tulee) Stuart Immosen kuvittama arkki ja se kiinnostaisi pelkästään sen takia, mutta se on sitten sen ajan murhe. Mutta kyllä minä normaalista Marvelin Ihmenelosista tykkään silti enemmän. Ilmeisesti Ylivertaiset ovat ainoa valopilkku tässä Ultimate-universumissa. Tai Hämikseen en vielä ole tutustunut. Sehän voi vielä yllättää.
-
Ellei huomenna ole täälläpäin Ultimate4:sia niin pistän vihaista postia Egmontille (en ala tilaajaksi yhden lehden oston takia).
-
Joo ei tää Ultimate FF muakaan vakuuttanut. Ihan ok-menoa mutta ei todellakaan mitään sen enempää. Mutta muistuttaa varmaan leffan tyyliä enemmän kuin normaali-Ihmeneloset, eikä ole jatkumo-ongelmia, joten onhan se selvää että tätä piti julkaista.
-
Joo ei tää Ultimate FF muakaan vakuuttanut. Ihan ok-menoa mutta ei todellakaan mitään sen enempää. Mutta muistuttaa varmaan leffan tyyliä enemmän kuin normaali-Ihmeneloset, eikä ole jatkumo-ongelmia, joten onhan se selvää että tätä piti julkaista.
Ei ole jatkumo-ongelmaa kun ed. IN-julkaisu on pari vuotta vanha ja silloinkin tarina jäi kesken ja jatkoa on turha odottaa.
-
Amerikkalaisissa lehdissä on siltikin jatkumo, joka täytyy ottaa huomioon kun valikoi Suomeen tarinoita.
-
Amerikkalaisissa lehdissä on siltikin jatkumo, joka täytyy ottaa huomioon kun valikoi Suomeen tarinoita.
Juu on, etenkin kun tarinat rönsyilee moneen lehteen ala AoA, Inferno jne.
Sitten on vielä mm. X-tinction agenda ja Maximum Security joita ei ole Suomessa julkaistu jotka kuuluivat juoneen.
-
Juu on, etenkin kun tarinat rönsyilee moneen lehteen ala AoA, Inferno jne.
Sitten on vielä mm. X-tinction agenda ja Maximum Security joita ei ole Suomessa julkaistu jotka kuuluivat juoneen.
Genoshan tapahtumia ei ole Suomessa nähty paljon paskaakaan. Sääli, siellä tapahtui paljon; valitettavasti liian paljon Suomen sarjismarkkinoille.
-
Genoshan tapahtumia ei ole Suomessa nähty paljon paskaakaan. Sääli, siellä tapahtui paljon; valitettavasti liian paljon Suomen sarjismarkkinoille.
Olet aivan oikeassa, vain välähdyksiä nähtiin ennen ja jälkeen ja välissä Magnetoa.
Ehkä olisimme nähneet enemmän jos olisi yhä 4 Marvel-lehteä Suomessa.
-
Ihmesarjan Ihmenelosissahan vilahtivat Bob Hope, Bill Cosby, Alfred Hitchcock, Brigitte Bardot ja vaikka keitä filmimaailman suuruuksia. Kuka oli se villin lännen sankari? Roy Rogers?
-
Ihmesarjan Ihmenelosissahan vilahtivat Bob Hope, Bill Cosby, Alfred Hitchcock, Brigitte Bardot ja vaikka keitä filmimaailman suuruuksia. Kuka oli se villin lännen sankari? Roy Rogers?
Itse en ole koko opusta vielä lukenut, mutta näkyi siellä myös tekijät ainakin yhdessä seikkailussa (itserakkaita tyyppejä).
-
En löytäny tälle valmista threadia, joten aloitetaan oma.
Kysymys kuuluu: missä vaiheessa pitäisi innostua Ihmenelosista? Mulla on hyllyssä IN-lehdet 7/82-4/84, Sarjakirja 101 ja Ihmesarja-pokkari 6; sekä pari Marvel-lehteä. Mikään näistä ei ole sytyttänyt kiinnostusta ko. ryhmää kohtaan. Missaanko jotain oleellista vai eikö FF vain ole minulle?
-
Ehkäpä ryhmä ei vain ole sinulle. Jos ei Lee/Kirby eikä Byrnekään onnistu herättämään kiinnostusta hahmoihin, niin ei sitten kukaan.
Mutta eikös sulla ole ollenkaan Marvel-lehtiä? Niissähän on jatkoa Byrnen Ihmenelosille ja jokunen Simonsonin Ihmenelonen (jotka sitten on todellista kosmista mättöä).
-
Mutta eikös sulla ole ollenkaan Marvel-lehtiä? Niissähän on jatkoa Byrnen Ihmenelosille ja jokunen Simonsonin Ihmenelonen (jotka sitten on todellista kosmista mättöä).
Kuten mainitsin niin pari löytyy; toisessa on Tuonpuoleinen ja toisessa Feenix. Kuten rivien välistä on luettavissa niin nuokin (samoin kuin IN 83-84) ovat hyllyyn eksyneet cameo-hahmojen takia.. Onko Trail of Galactus julkaistu suomeksi? Mitkä numerot ovat tuota "kosmista mättöä"?
-
Joo, kosmista mättöä eli Simonsonia voit vielä kokeilla (mieluiten MARVEL 2 & 7/92). Jos ei nekään pure, niin unohda koko ryhmä.
-
Koska Ihmenelosissa ei ole kyse pelkästään kosmisesta mätöstä, vaan myös perhedynamiikasta, suosittelisin vielä Ryhmä-X vastaan Ihmeneolsia, R-X 7-8/90. Siinä on hienoja hetkiä, ja Claremont osasi kirjoittaa Reediä Oikein.
-
Koska Ihmenelosissa ei ole kyse pelkästään kosmisesta mätöstä, vaan myös perhedynamiikasta, suosittelisin vielä Ryhmä-X vastaan Ihmeneolsia, R-X 7-8/90. Siinä on hienoja hetkiä, ja Claremont osasi kirjoittaa Reediä Oikein.
Äksät kyllä löytyy hyllystä ja taisin ostaa ton sarjan orkkiksinakin, sen verta paljon pidin..
-
Onko Trail of Galactus julkaistu suomeksi?
Siis Trial of Galactusta kai tarkoitat? Eikös se ole tuo In 1-3/84:ssä julkaistu juttu, jatkona sitten Marvel 1/88. FF numerot 242-244, 257-262 sisältyvät siihen tradeen.
-
Oletteko huomanneet, että Peter Parker ja Mary Jane istuvat katsomossa seuraamassa Johnny Stormin peliä kahdessa ruudussa sivulla 13 (Fantastic Four # 61).
-
Parhaat Ihmeneloset (jotka yleensäkin ovat Marvelin tuotannosta sitä parasta a-ryhmää) ovat minusta Essential Fantastic Four 3:ssa ja 4:ssä.
Komppaan totaalisesti Joeta. Kirbyä ehdottomasti parhaimmillaan. Näitä ei saa missata!
Kakkos Essentialikin on sangen hyvä mutta ykkönen on aika naivi ja hakee vielä muotoaan.
Kirbyn piirros toimii Essentialeissa aivan loistavasti myös ilman värejä, joskin tulipa myös hankittua kuusi ekaa Masterworksiakin (loput löytyy alkuperäisinä) värien takia vaikka niissä on ne hölmöt kiiltosivut. DC:n tuoreissa Kirby's 4th World kokoomissa on muuten käytetty erinomaisen miellyttävästi mattapintaista paperia jolloin värit ovat lähempänä alkuperäistä painoasua -juuri näin!
-
Tavallisia Epäinhimillisiä on käsitelty hyvin vähän. Eniten nähty on hallitsijasuku. Sama jos käsitys briteistä muodostuisi kuninkaallisen perheen kautta. Pari kertaa on nähty kapinallisia Epäinhimillisiä Hulkia vastassa.
Totta, muita ei ole nähty kuin satunnaisesti esim. silloin kun Epäinhimilliset sairastuivat. Kaikki Epäinhimilliset ovat jääneet aikalailla sivuosaan Marvelilla.
-
Jos kunnon Ihmenelostarinat kiinnostavat, englantia taitavien kannattaa huomioida Mark Millarin ja Bryan Hitchin, Ylivertaisten tekijäkaksikon, yhteistyö Fantastic Four 554 alkaen.
Numerot 554-557 ovat vielä lämmittelyä, mutta numerosta 558 lähtien onkin sitten taju vähällä lähteä. Jos Millar toisinaan alittaakin oman tasonsa, nyt Ihmenelosia käsitellään samaan aikaan perinnetietoisesti ja tutulla Millar-draivilla.
[spoiler]Kylläpä tämä sitten kutkuttaakin mielikuvitusta kivasti, kun ihmiskunta saapuu tulevaisuudesta ottamaan Maan omakseen sitä kurjasti käsitelleeltä, edeltäneeltä sukupolvelta.[/spoiler]
-
Jos kunnon Ihmenelostarinat kiinnostavat, englantia taitavien kannattaa huomioida Mark Millarin ja Bryan Hitchin, Ylivertaisten tekijäkaksikon, yhteistyö Fantastic Four 554 alkaen.
Eipä pikaisella haulla löytynyt, onko tuosta joku trade saatavilla...
-
24.12. on ensimmäisen kovakantisen ilmestymispäivä.
Mistä sä noita kattelet ja millä nimellä tuo löytyy sieltä?
-
Ei ole toistaiseksi tuon parivaljakon Ihmenelkut vielä pistäneet oikein unnolla sukkia pyörimään jalassa vaikka aika luettavaa kyllä ollut.
Niin ja myöhästelyä on myös ollut ilmassa.
-
Eipä ole Englehart Marvelille tainnut tuon jälkeen hommia tehdä.
Teki ainakin Kostajien Celestial Questin v. 2001.
-
Egmontilla on muistaakseni Byrnen piirtämä/käsikirjoittama albumi myynnissä.
Ovatko nämä numerot julkaistu esim Marvelissa 90-luvulla? Onko kukaan ostanut tätä
teosta?
-
Egmontilla on muistaakseni Byrnen piirtämä/käsikirjoittama albumi myynnissä.
Ovatko nämä numerot julkaistu esim Marvelissa 90-luvulla? Onko kukaan ostanut tätä
teosta?
Sarjakuvarockin (http://www.perunamaa.net/sarjakuvarock/marvel/ejt/ej108_byrne.html) mukaan vain 80-luvun alun Ihmeneloset- & Hämähäkkimies-lehdissä. Loistava kirja, mielestäni, Byrnellä on riittänyt mielikuvitusta & intoa 'nelosten parissa.
-
Tosiaan, ja tuossahan jatkuu Mantisin tarina mikä jäi 80-luvulla kesken. Vuonna 2001 en seurannut Marvelia aktiivisesti, eikä tuo ole myöhemminkään tullut vastaan.
Täytyy saada tuo aukko paikattua.
Siitä vaan TPBitä ostamaan.
Vaikuttaisi ihan mukavalta Cosmiselta seikkailulta kunm kerran Thanos on mukana.
-
Ihmeneloset keppostelevat (http://pwbeat.publishersweekly.com/blog/2009/11/03/exclusive-preview-strange-tales-3-brown-and-hornschemeier/)... asialla Jeffrey Brown.
-
Strange Talesin molemmat toistaiseksi ilmetyneet numerot ovat toimineet sangen hyvin.
Vikaa numeroa odotellessa...
-
Möykky on nykyään Kostajissa. Ehkä se lopettaa Ihmenelostelut, vähän niin kuin Peto lopetti Ryhmä-Xittelyt liittyessään Kostajiin.
-
Peto oli lähtenyt Äksistä jo kauan ennenkuin liittyi Kostajiin. Soolotarinoita oli Amazing Adventures -lehdessä. Näissä oli tarkoitus tehdä Pedosta pelottava hirviö kauhubuumin myötä, mutta apinaksi jäi.
Tarkoitin tätä uudempaa liittymistä. Secret Avengers. Peto näytti Deodaton käsissä aika hyvältä. Niin kuin koko SA. Mikä oli pieni yllätys.
Möykky kuuluu nyt New Avengerseihin (http://www.comicbookresources.com/?page=article&id=25102). Kai se lähtee. Mutta kuka tilalle? She-Hulk? A-Bomb? Joku muu voimakas ja iso?
-
Ei ketään tule tilalle. Numeroiden 583-588 arkin nimi on "Three".
Mutta muista ettei se vielä mitään tarkoita. Meinaan voi olla että Marvel pistää tarinassa poppoon väliaikaisesti Ihmekolmosiksi jotta saa aikaa keksiä uuden jäsenen seuraavaa tarinaa varten tms. Olihan DC:lläkin Jason Toddin kuolemasta tullut muutama tarina jossa Batman oli yksin ennen kuin Lonely place of dying alkoi. Tosin epäilen, että Ihmenelosten mahd. tuleva jäsen ei ole yhtä pysyvä ratkaisu kuin mitä Tim Drake (joka tosin myös on vaihtunut jo kahdesti...) oli.
-
Oijoi. Löysin ulkomaanreissulla Marvel Pocketbooksin Ihmenelosläpyskän "The Coming of Galactus!", joka kokoaa numerot #44-#51, Reedin ja Suen häistä Epäinhimillisten kautta Surffarin ja Galactuksen ensiesiintymiseen ja vähän päälle. Huippua menoa monessakin mielessä. Häiden jälkeen Ben ja Johnny kiukuttelevat kun Reed on muuttunut ukkomiehenä tylsäksi eikä elämässä ole enää säpinää. Reed on kuitenkin rakentanut Suelle automaattisen tiskikoneen, jolla kodinhoito onnistuu entistä näppärämmin.
Reed: I think I've got it, sue! The world's first fully-automated dish-washer mechanism!
Sue: That's just wonderful, darling!
Ben: Next, ya'll be inventin' a new way to embroider lace doilies! You're gonna set the super hero business back a hundred years! I'm gettin' nauseous!
-
Xt ja Nelkut ovat jonkin verran vaihdelleet vihulaisia keskenään mm. Blastaar vs Xt (alkup.) ja Magneto vs Nelkut mutta Superskrulli jolla on Nelkkujen voimat ei ole esiintynyt Xien sivuilla poislukien Wolvien First Classissa (ja siinäkin pelkästään Wolvie ja Kitty kohtasivat Kl'rtin).
-
Xt ja Nelkut ovat jonkin verran vaihdelleet vihulaisia keskenään mm. Blastaar vs Xt (alkup.) ja Magneto vs Nelkut mutta Superskrulli jolla on Nelkkujen voimat ei ole esiintynyt Xien sivuilla poislukien Wolvien First Classissa (ja siinäkin pelkästään Wolvie ja Kitty kohtasivat Kl'rtin).
Lisäksi Nelkut ovat olleet nokat vastakkain Shi'arien kanssa ja Xt Doomin.
Silti molemmat ryhmät jäävät kakkoseksi Hämähäkkimiehelle. Ei taida olla olemassa yhtäkään Marvel sankaria, jolla olisi edes yksi vihollinen jota vastaan Hämis ei olisi taistellut.
-
Lisäksi Nelkut ovat olleet nokat vastakkain Shi'arien kanssa ja Xt Doomin.
Silti molemmat ryhmät jäävät kakkoseksi Hämähäkkimiehelle. Ei taida olla olemassa yhtäkään Marvel sankaria, jolla olisi edes yksi vihollinen jota vastaan Hämis ei olisi taistellut.
Xiltä löytyy tekno-orgaaniset vastustajat (eli Technarchy (tosin Hämis "otteli" Sotakonetta vastaan) ja Phalanx) (ja Pimeä Feenix ja Varjokuningas ja Tuho) ja löytynee muiltakin ryhmiltä ja sankareilta varmaan liuta vastustajia joita Hämis ei ole kohdannut.
Super-Skrulli on otellut ns. vähän kaikkien kanssa (ml. Hämis) mutta Xiä ei ole kohdannut vaikka Xt ovat olleet Skrullien kanssa tukkanuottasilla moneen otteeseen.
-
Super-Skrulli on otellut ns. vähän kaikkien kanssa (ml. Hämis) mutta Xiä ei ole kohdannut vaikka Xt ovat olleet Skrullien kanssa tukkanuottasilla moneen otteeseen.
In Secret Invasion: X-Men, there were various X-Skrulls that attacked San Francisco. In issue one, there was one who had the powers of Cyclops, one who had the powers of Wolverine, and one who had the powers of Sunspot.
Super-Skrull-Other Super-Skrulls (http://en.wikipedia.org/wiki/Super-Skrull#Other_Super-Skrulls)
Muista että niitä on nykyään monta...
-
Muista että niitä on nykyään monta...
Juu mutta kyse on koko ajan ollut siitä alkuperäisestä, kyllähän Xt SIn aikaan muutamaa "modernia" Super-Skrullia vastaan ottelivat.
-
kun vielä ehtii tämän päivän puolella: hyvää 50 vuotispäivää Ihmenelosille!
-
Ja 50 vuotta lisää. :P
-
tavallaan. marveliltahan tulee helmikuussa 2012 Marvel season one-albumeissa Ihmeneloset.
eli siis sekä vanhoille että uusille faneille tarkoitettu, itsenäinen albumi. Kertaa hahmojen alkuperän.
Aloittajat aloittavat.
Maistiaista Scribdissa (http://www.scribd.com/doc/60383433/Marvel-Season-One-Exclusive-First-Look)
-
Doc Doom on ilmeisen kuolematon (/pitkäikäinen) kun tämä oli hengissä vuonna 2099 ja vielä 3000-luvulla (tosin enää aivot taleella Loganin luurangossa).
-
Palatakseni siihen, mistä tämä ketju näemmä aikanaan alkoi:
Möykky ja Purkka olivat omat suosikkini Ihmenelosista. Suosituimmuusasema kai vaihteli pikkupoikavuosina päivästä toiseen...
Liekki ja Näkymätön Tyttö/Nainen olivat aina vain välttämättömiä pahoja. Tosin Byrne sai luotua vähän särmää Susaniin. Liekin lumoon en ole koskaan langennut; liian yksipuolinen ja itseään toistava hahmo.
Kyllä muuten harmitti, kun sain jälkikäteen huomata, että Semic oli 1985 julkaissut Ihmenelosia Sarjakirjana, jota ei tietenkään tullut sille pikkupaikkakunnalle, jossa asuin. Olin tuolloin kova Ihmeneloset-fani. Ja ko. Sarjakirjassa julkaistiin just ne seikkailut, jotka olivat Lee-Kirby-osaston parhaimmistoa.
Seuraan yhä, taas aina välillä on ollut pitkiäkin taukoja) Fantastic Four-lehteä. Tosin Hickmanin runi ei ole uponnut mulle siten, että nostaisin sen siihen sarjaan, jossa omassa rankingissani pyörivät Lee-Kirby-, Byrne- ja DeFalco-Ryan-poppoot.
Mutta esim numero 600 oli ookoo, vaikkakin pöyristyttävän kallis...
-
Victor von Doomista olen aina tykännyt. Tuo Latverian kansan rakastettu ja rakastava isä, joka kohta uransa alussa rakentaa matkatuolin helvettiin voidakseen noutaa sieltä äitinsä sielun. Sittemmin Doom liittyy näiden superälykkäiden rikollisnerojen joukkoon tyyliin "rakennan aikakoneen ryöstääkseni pankin".
-
Luin hiljattain viimeisetkin Jonathan Hickman -kauden Ihmeneloset, eli vakiosarjan numerot 570-611 ja FF-lehden (Future Foundation) numerot 1-21.
Kausi alkaa näpsäköillä lyhytseikkailuilla ja hiipuu tunnelmapaloilla, mutta näiden väliin sijoittuu myös huikea scifi-näytelmä, joka pauhaa kuin sarjakuvavastine Lontoon filharmoniselle orkesterille, jota on vahvistettu ylimääräisin symbaalein ja patarummuin.
Edeltävä Mark Millarin juoksu oli kenties neroutta, mutta tietyllä tapaa tekijälleen tyypillistä, yksiulotteista runttausta.
Hickman poimii käyttöönsä Millarin juoksusta toimivaa pikkukivaa ja kehittää omat, villit keitoksensa, joihin lukeutuu Celestiaalien matsi Galaktusta vastaan.
Miehen kuningasidea on kuitenkin nostaa mukaan Richardsin lapset ystävineen, joiden edesottamukset eivät ole mitään oheisjuonena sulatettavaa pakkopullaa, vaan nämä ovat myllerryksen keskipisteessä kaiken aikaa ja vastaavat vauhdista moneen otteeseen.
Lasten ansiosta Hickman on taikonut tarinoihinsa paitsi älyä ja sense-of-wonder-tyylistä scifihurmiota myös aidosti sympaattista ja positiivista henkeä. Tällaiset tuotokset palauttavat aina toisinaan uskoni supersankarisarjakuvaan.
-
Juuri näin. Nyt voimme sanoa että Jiksillä ja minulla on jotain keskusteltavaa Hickmanin Ihmenelosista.
Lapset ovat näiden tarinoiden paras elementti. Siinä missä John Byrne teki Ihmeneloset sarjan aikuisista kiinnostavan ja Millar sarjan maailmasta, niin Hickman taas sarjan lapsista. Hickman saa aikuisten maailman näyttämään todella tylsältä, kun taas lasten maailman todella viehättävältä. Minä odotin aina Hickmanin jutuissa niiden lasten osuuksia. Byrne ja muut osasivat sentään Möykyn kautta sanoa Richardsin hölinöille stopin, ja sanoa että "Anteeksi nyt Herra Purkastinen, mutta minulla ei ole aavistustakaan mistä te puhutte!" ilman että asioita väännettiin rautalangasta.
Mutta Hickmanin tapauksessa asia pitäisi hoitaa mielummin muodossa "Anteeksi nyt Herra Purkastinen, mutta minulla ei ole aavistustakaan mistä te puhutte, ja vaikka olisikin, minua ei voisi vähempää kiinnostaa, joten välttääksemme tuon viittaamanne tilanteen, voisitteko kertoa kiinnostavammin!". Kun lapset sitten välillä selittävät näitä asioita, minua jotenkin kummasti kiinnostaa. Kun Byrne selitti asiat Möykyn kautta, siihen harvemmin oli oikeastaan tarvetta. Mutta ei se minua haitannut. Mutta Hickmanilla taas tuo tarve on suurempi, koska hänen kirjoittamansa Richardsin monologi on niin puuduttavan tylsää että tekee mieli vain skipata ne kokonaan. Hyvänen aika! Hickmanin Richards on juuri se historianopettaja, jonka luokka on täynnä nukkuvia uusnatseja kun taululla lukee "Aiheena tänään Hitler".
Hickmanin Herra Fastastinen ei tunnu yhtään fantastiselta. Hän on tylsä. Herra Tylsästinen. Näin ei kuuluisi olla. Minusta juuri yksi kiehtovimmista osuuksista Ihmenelosissa on Richardsin tiedemaailma, jossa ei tunnu olevan mitään rajaa, ja aina tulee vastaan sitä sense-of-wonderia. Kun Walt Simonson kirjoitti Ihmenelosia, niin ainakin silloin oli jonkinlainen kiinnostus siihen, että mitä Richards sanoi, vaikka sanottava ja käsiteltävä asia olikin tylsää. Lee ja Kirby taas keskittyi enemmän pieniin asioihin, joista muodostivat kaikkeutta suuremman kokonaisuuden. Minusta Leen/Kirbyn Galactus tarina, tuo ihka ensimmäinen Galactus tarina, tiivistää koko Leen/Kirbyn yhteistyön toimivuuden pääsyyn: Pienillä asioilla voitetaan suuret esteet. Lukekaa tuo tarina, te nuoremmat Marvelistit. Ette kadu. Ja samalla tiedätte näiden tarinoiden juuret. Ja te vanhemmat: Muistakaa lukea ne yhä uudestaan ja uudestaan.
Mutta Jiksi ja minä emme ole nuoria Marvelisteja.
Emmekä vielä vanhoja. Emmekä tosiaankaan kuolleita.
Eikä ole myöskään Marvelit kokonaan, vaikka välillä siltä näyttää.
Olikos Jiksille tuttu tuo Lockjaw and the Pet Avengers?
Siinä on hyvin positiivista kerrontaa, jossa hieman nostalgiaa, ripaus sokeria ja sammakoita (oikeastaan vain yksi), jotta koko perhe voi lukea kuitenkaan vaivaantumatta.
-
Olikos Jiksille tuttu tuo Lockjaw and the Pet Avengers?
Ei ole.
Tarkistin uudelleen Marvel NOW -version FF-lehdestä, kun arvelin sen voivan toimia Hickman-pohjilla paremmin.
Kahden numeron perusteella ei edelleenkään toimi; taika vain on poissa ja tämä menee täysin kirjoittajan, eli Matt Fraction, piikkiin.
-
Itse huomaan olevani aika pitkälti Riddlen kanssa eri mieltä Hickmanin Fantastic Four/FF kuvioista ainakin tässä kohden:
Hickmanin Herra Fastastinen ei tunnu yhtään fantastiselta. Hän on tylsä. Herra Tylsästinen. Näin ei kuuluisi olla. Minusta juuri yksi kiehtovimmista osuuksista Ihmenelosissa on Richardsin tiedemaailma, jossa ei tunnu olevan mitään rajaa, ja aina tulee vastaan sitä sense-of-wonderia. Kun Walt Simonson kirjoitti Ihmenelosia, niin ainakin silloin oli jonkinlainen kiinnostus siihen, että mitä Richards sanoi, vaikka sanottava ja käsiteltävä asia olikin tylsää.
vaikka Richardsin sanottava onkin turhan usein ollut Star Trekin ekstrapolaatiotasolla eli suolletaan nopeasti termejä joissa ei ole päätä eikä häntää on mainittava että juurikin sen scifistisen puolen kanssa Hickman loisti.
(minulla on muistikuva että Warren Ellisin teksteissä Riddlella oli sama metallin maun ongelma, jotain sukua sotasarjakuva-allergialle?)
Toinen oli tietty Ihmenelosten perhemäisyyden tuominen takaisin.
Samat teemat jatkuvat Fractionin tämänhetkisessä Marvel NOW kaudessa. Eli tismalleen päin vastoin kuin Jiksillä.
Ihmeneloset tuntuu eritoten Hickmanin ja Fractionin myötä olevan pitkästä aikaa perusolemuksessaan: kosmisen eeppisellä tutkimusmatkalla toisen perään olevan ydinperheen, sanan joka merkityksessä, kertomukselta.
Supersankariryhmiä on neljätoista tusinassa mutta Ihmeneloset erottui jäsentensä välisellä dynamiikalla ja sillä miten syleili tiedettä(sikäli kuin genre myöten antaa).
-
(minulla on muistikuva että Warren Ellisin teksteissä Riddlella oli sama metallin maun ongelma, jotain sukua sotasarjakuva-allergialle?)
---------
Minulla on viha-rakkaus suhde Warren Ellisiin.
En pidä Planetarysta ja Secret Avengersista.
Kaikesta muusta pidän. Captain Swing on lempparini.
Warren Ellisin Sci-Fin vahvuus on juuri tuo metallinmaku joka luo autenttisuutta. Siinä on aito tunne, että on kosketuksissa jonkun konemaisen kanssa. Tuntuu kuin Ellisin koneet voisivat koskettaa ja satuttaa minua. On muutamia Sci-Fejä jotka kykenevät tähän. Mutta robotti/kone tarinoissa se on voimakkain. Kuin veren maku. Se tuntuu kirjaimellisesti suussa. En ole löytänyt rationaalista selitystä ilmiölle. Mutta se on aitoa kauhua. Sitten tunne kääntyy kun löydät näistä koneista jotain inhimillistä.
Sotakirjallisuudessakin tulee vähän samankaltainen tunne välillä.
Aikoinaan eräässä mainoksessa oli Korkeajännitys lehden kannen tms. kuva.
Kuvassa on jotain sotilaita, joista muutama kai vuotaa verta.
Aina kun luen noita Super Powereita joissa on tuo mainoskuva, minulle tulee epämiellyttävä tunne että voin haistaa ja maistaa veren. Ihan totta.
Tämä yksi kansi vaikuttaa minuun näin voimakkaasti. Se herättää pelottavia ja inhottavia haluja nähdä tuo kansi uudelleen, jotta voisi tuntea tuon epämiellyttävän tunteen.
Mutta sotafiktio on myös muista syistä minulle hankala.
Siinä keskitytään liikaa minusta järjettömiltä tuntuviin asioihin.
Ammuskelu, tankit...ihan rehellisesti sanottuna...
Minä en ymmärrä näistä asioista oikeastaan mitään.
Kun minulle selittää sodan syyt, oli se sitten Hitler, Vilhelm II, Stalin...
Ne ovat minulle aivan selkeitä asioita. Olen ymmärtänyt ne kun olen lukenut niistä.
Mutta nämä ovatkin politiikkaa ja psykologiaa. Käsitän niiden merkityksen.
Mutta kun yritän lukea lauseita, joissa miehet ryntäävät vähin asein kohti tankkeja, en pysty suhteuttamaan vaaraa, koska se on niin lähellä todellista. Se on liian selkeää.
Minä en hyväksy selkeää maailmaa. Siksi pakenen joskus lukemaan tarinoita jotka eivät ole aivan niin selkeitä. Mutta minulle ne on.
Joku Kvaakissa sanoi mielestäni viisaasti tämän aiheen tiimoilta, että kun sanoin että "Minä en tajua sodasta mitään" että "Ei tajua kukaan muukaan.". Sota on meille kaikille tuntematon. Me pelkäämme tuntematonta. Pelkäämme sotaa, mutta toisaalta sota toisi meille rauhan, koska enää ei tarvitsisi pelätä sodan syttymistä. Siksi tuo Korkeajännitykseen liittyvä kuva houkuttelee minua, vaikka ajatus tuntuu kuvottavalta. Sota on kaikista fiktion uhista todellisin ja vaarallisin. Meidän ei tarvitse perustella pelkoamme.
Kyseinen Korkeajännityksen kansi muuten on Karkeajännitys: Kiväärikomppania.
Tarkistin juuri Googlesta. Kannen on yllättäen piirtänyt Brian Bolland, jonka autenttista elokuvamaista jälkeä olen kehunut jo Tappavassa Pilassa.
Vau. Olen siis kohdannut Bollandin kuvituksen voiman jo aiemmin, ennen kuin olin kuullutkaan Tappavasta Pilasta. Huh huh. Olen sanaton.
Anteeksi että karkasimme aiheesta. Tässä olisi mielestäni todella hyvä artikkeli Kvaakkiin. Voimakkaat kannet.
-
Kaikilla on varmasti kirkkaana muistissa Ihmenelosten Erikoisjulkaisu vuodelta 1992.
Kyseinen julkaisu sisältää Fantastic Four -lehden numeron 289, joka tietysti teillä tulee ulkomuistista kuin sormia napsauttamalla. Turha mainitakaan, että kyse on John Byrnen seikkailusta.
Sen suurempia muistelematta teillä on kirkkaana muistissa myös sivu, jossa Basilisk-hahmo muitta mutkitta ammutaan ja kehoitetaan lukemaan Kapteeni Amerikkaa.
Kuten minäkään, ette ole kahteen vuosikymmeneen saaneet unta tätä sivua miettiessänne. Nyt sen salaisuus on selvitetty (http://goodcomics.comicbookresources.com/2014/09/20/knowledge-waits-every-supervillain-death-by-the-original-scourge-of-the-underworld/) juurta jaksain.
Linkin takana myös kyseinen sivu, mikäli täällä joku ei sitä syystä tai toisesta heti muistaisi kuin eilistä päivää.
-
Kaikilla on varmasti kirkkaana muistissa Ihmenelosten Erikoisjulkaisu vuodelta 1992.
....
Sen suurempia muistelematta teillä on kirkkaana muistissa myös sivu, jossa Basilisk-hahmo muitta mutkitta ammutaan ja kehoitetaan lukemaan Kapteeni Amerikkaa.
Kuten minäkään, ette ole kahteen vuosikymmeneen saaneet unta tätä sivua miettiessänne. Nyt sen salaisuus on selvitetty (http://goodcomics.comicbookresources.com/2014/09/20/knowledge-waits-every-supervillain-death-by-the-original-scourge-of-the-underworld/) juurta jaksain.
Linkin takana myös kyseinen sivu, mikäli täällä joku ei sitä syystä tai toisesta heti muistaisi kuin eilistä päivää.
Scourge on ollut tuttu kyllä jo viimeiset parikymmentä vuotta joten salaisuuden selvittely ei ihmetytä lain.
Ihan hyvin olen nukkunut kiitos kysymästä.
-
Kaikilla on varmasti kirkkaana muistissa Ihmenelosten Erikoisjulkaisu vuodelta 1992.
Kyseinen julkaisu sisältää Fantastic Four -lehden numeron 289, joka tietysti teillä tulee ulkomuistista kuin sormia napsauttamalla. Turha mainitakaan, että kyse on John Byrnen seikkailusta.
Sen suurempia muistelematta teillä on kirkkaana muistissa myös sivu, jossa Basilisk-hahmo muitta mutkitta ammutaan ja kehoitetaan lukemaan Kapteeni Amerikkaa.
Kuten minäkään, ette ole kahteen vuosikymmeneen saaneet unta tätä sivua miettiessänne.
Muistan ko. sivun erinomaisen hyvin, ja kyseessä ei edes ollut ainoa Suomessa tuona vuonna nähty vastaavanlainen salaperäinen superrikollisen kuolema, vaan tuolla Jiksin linkkaamalla sivulla nähty Megatakin poismeno oli mukana MARVELissa 4/1992. Kovasti näitä minäkin tarinat ensi kertaa lukiessani ihmettelin. Basilisk on varmaan painunut suomalaislukijoiden mieleen paremmin, koska se oli jo Hämähäkkimiehen albumista vuodelta 1981 tuttu.
Scourge of the Underworld -tarinan tarkemman kulun urkin myöhemmin erehdyksessä netistä, ja harmittelin löytöäni, mukavampaa olisi ollut lukea salaisuuden paljastavat seikkailut ennen tahattomasti tutkittuja spoilereita. Joka tietoa lisää...
-
Megatakin poismeno oli mukana MARVELissa 4/1992.
Tosiaan, tutulta se näyttikin. Kiitos bongaamisesta.
Itse olen tuon kuitannut tekijän huumorintajuna. Kaikkea sitä.
-
Sen suurempia muistelematta teillä on kirkkaana muistissa myös sivu, jossa Basilisk-hahmo muitta mutkitta ammutaan.
Ja sitten herätettiin henkiin vuosia myöhemmin.
-
Ja sitten herätettiin henkiin vuosia myöhemmin.
Älä nyt. Ei tuollaista kyllä ennen ole...
-
Ihmeneloset ovat vaisujen filmatisointien myötä jääneet erityisesti Kostajien jalkoihin.
Den of Geek listaa Ihmenelosten huippukaudet (http://www.denofgeek.us/books-comics/fantastic-four/233263/the-fantastic-four-comics-where-do-you-start).
Kaikkea en ole lukenut, erityisesti vanhoja Suomessa julkaisemattomia on minulta jäänyt väliin, mutta uusista nuo Hickmanin ja Millarin työrupeamat ovat huippuja, jotka oikeutetusti voidaan tuonne nimien Lee-Kirby, Byrne ja Simonson jatkoksi listata.
Tällaisen koosteen näkisin mieluusti monestakin lehdestä, aina toisinaan kun tekee mieli palata vanhoihin, väliin jääneisiin seikkailuihin, mutta satojen numeroiden sekaan sukeltaminen on melkoista urheilua.
-
Wikian mukaan Nelkuissa on ollut 140 jäsentä mikä on sinällään aika hyvin kun ryhmän koko on aina ollut 4 (+ehdokkaita viitoseksi kuten Frankie Ray).
-
http://www.vice.com/read/remembering-the-1994-fantastic-four-movie-that-was-supposedly-too-shitty-to-be-released-265?utm_source=vicefbus
Vielä kerran Roger Cormanin halpisihmenelosista. Aikaansa nähden teelmyksen alkupuoli ei ole ihan surkea. Kumipuku-Möykkykin menettelee ja Doom on sen näköinen kuin pitääkin. Loppupuolella ollaan sitten jo spedeilyn äärellä kun budjetti on kietaistu enimmäkseen huiviin ja rahat riittävät nippa nappa pahviin ja folioon.
-
No ei pidä paikkaansa. Mistä tuollainen tieto?
Nelkkujen jäsenet? Wikian listaus http://marvel.wikia.com/Category:Fantastic_Four_members.
-
16 minä laskin.
Nelkkujen pääsivulla (616-versumi) sanotaan että 140 jäsentä. 1000 merkin raja estänee niiden ~100 näkymättömän jäsenen näkymisen.
Ei tuo 140 varmaan kaukana oikeasta ole sillä vaihtuvuutta on ollut aikalailla kunnes on taas palattu perusnelikkoon.
-
Hulk (harmaa), Hämis, Ghost Rider ja Wolvie olivat muutaman lehden ajan Nelkkuja.
Minä tiedä miten ne on laskettu kun Wikia bugaa, Comcvinessä on ~80 listausta tosin osa on duplikaatteja.
-
Tom Brevoort sanoo että Secret Wars oli viimeinen Ihmeneloset-tarina. Jatkaa heti perään että ainakin toistaiseksi.
Jos pitäisi veikata niin muutaman vuoden sisään näemme Nelkut yhdessä taas.
-
Eihän tästä voi tingata.Ette tiedä kaikkea..
Mieki olin kerran ihmenelosten jäsen kun erosin Action Marvel ryhmästä. Se mitä tapahtui katuojassa Stormcrawlerin ja näkymättömän naisen kesken ja Purkka tuli väliin ja pisti hanurit soimaan. jääköön salaisuudeksi
-
Minä veikkaan että puolen vuoden sisällä siitä kun Fox luopuu elokuvallisista oikeuksista.
Toki jos luopuu. Leffaoikeudet ei kumminkaan vaikuta mutanttien (FOX) tai Hämiksien (Sony/Marvel) lehtiin.
-
Hyvä ja pitkä juttu: Ihmeneloset ja keski-ikäisen Näkymättömän naisen kaipuu (http://www.aevikmedia.fi/marvel_all_day/2016/02/21/ihmeneloset-ja-keski-ikaisen-nakymattoman-naisen-kaipuu/).
-
Osa noista on sitten toteutunut myöhemmin toki väliaikaisesti.
-
Stan Lee halusi tehdä ongelmista kärsiviä supersankareita. Thorin Don Blake oli rampa, Daredevil sokea ja Rautamiehellä oli sydänvika.
Ja Hämähäkkimies syyllisyydentunnon ankarasti painama, ja Henry Pym kärsii mielenterveyden ongelmista. Yli-inhimillisyyden ja haurauden yhdistelmästä onkin voinut ammentaa joltisellakin menestyksellä jo yli 50 vuotta. Mutta Jukan mainitsemat hylätyt Ihmenelos-ideat muistuttavat jännästi DC:n Tuhopartiosta, jossa sankarien voimat ovat pikemminkin kirous.
Tuhopartion ja Ryhmä-X:n samankaltaisuudet on monessa paikassa puitu ja täälläkin esitelty. Ihmenelosia on verrattu enemmän Challengers of the Unknowniin, Jukka Laine on näitä yhteyksiä Kvaakissa maininnut.
-
Eikös Pymin mielenterveysongelmiin viitata ensimmäisen kerran jo siinä tarinassa, jossa puidaan ensimmäisen vaimon Marian kohtaloa? Siinä taidetaan mainita Pymin saaneen hermoromahduksen kuultuaan Marian kuolleen.
-
Vanhasta Doom Patrol -ketjusta löytyykin hyvää pohdintaa (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,7441.15.html) liittyen juuri näihin Ihmenelosten, Tuhopartion, Ryhmä-X:n ja Challengers of the Unknownin samankaltaisuuksiin ja eroihin.
-
Kyllähän siinä tosiaan mainittiin breakdown, mutta Pymiä oli lyöty päähän ja pää oli kääreissä. Samoin kun Pym muuttui Kimalaiseksi, oli päähän saatu isku alkuna.
Olet tietysti oikeassa siinä, että näitä identiteettiongelmia syvennetään kunnolla vasta myöhemmin 1970-80 -lukujen tarinoissa. Kun noita vanhoja juttuja silmäilee, niin onhan niissä sellaista riemastuttavaa suoraviivaisuutta verrattuna Pymin sen jälkeisiin edesottamuksiin. Tälli päähän ja persoonallisuus muuttuu. Vähän niin kuin Uuno Turhapuron muistinmenetys. Ei Stan Lee arvannut, että tästä voi kehittää vaikka minkälaisen, oikeasti vähän tummempia sävyjä saavan fall from gracen.
-
Frankie Rayen pelko tulta kohtaan tuli esiin jo tämän ensiesiintymisessä ja syy siihen sitten paljastui vasta ~70 numeroa myöhemmin (juoni jäi vissiin taka-alalle isompien kuvioiden pyöriessä).
Terminus (joka teki debyyttinsä Nelkuissa) näemmä kohtasi lähes kaikki sillloiset ryhmät (Excalibur oli 1 harvoista jotka eivät kohdanneet Terminusta) ja jopa Quasar ja lähes Kapu Universumi-Hämis pistivät Terminusta turpaan.
-
Hickmanin Ihmenelos- ja FF-juoksun (ekan) luin. Oli ihan kivaa menoa, ihmenelosmaista, vaikka välillä jäi vähän se olo, että yritetään jotain, mitä ei tavoiteta. Esimerkiksi Epäinhimillisten seikkailut Kriiden kanssa ja vastaan sekä Universaalien Epäinhimillisten löytyminen. Oli semmonen meininki, että nyt tehdään kunnon avaruussaagaa, mutta kutistui lopulta vain edestakaisin hosumiseksi. Liekin kokemukset ja muutos Negatiivisella vyöhykkeelläkin antoivat suuremman lupauksen, mutta aika nopeasti sekin sitten palasi tavanomaisiin uomiinsa.
-
Nyt on luennassa Millarin ja Hitchin Ihmenelos-juoksun loppu, Master of Doom ja toistaiseksi olen tosi pettynyt tähän tohtori Doomin salaisen opettajan paljastukseen. Ei Doom ole mikään toisten ulottuvuuksien pahoja jumalolentoja kumarteleva luuseri. Menee siis ihan ohi Doomin hahmon tämä tarinakaaren hahmokuvaus*. Tosin mulla on vielä pieni toivonkipinä, että koko Millarin ja Hitchin juoksu paljastuukin jonkin toisen jatkumon Ihmenelosten seikkailuiksi. Ei tämä meinaan ainakaan mitään Leen ja Kirbyn Ihmenelosia ole, eikä Byrnenkään. Ultimate Ihmenelosina menisi.
Ja Möykky? Sillä on huulet ja pullistelevat lihakset? Luuleeko Hitch, että toi Möykyn "iho" on vain joku vakava muoto psoriasiksesta tai jostain muusta ihosairaudesta?
* Ohi menee sekin, että Doom kuvataan Kim-Jong-un -tyyppisenä valtiollisena johtajana, joka pakottaa kansan riemuitsemaan ja pitää sitä jotenkin aitona. Doom on kyllä julma diktaattori, mutta Latverian kansa kuitenkin oikeasti rakastaa häntä.
Niin ja täytyy sanoa, että Hickman pelasti loistavasti Millarin Nu-Worldin ja teki siitä jotakin erikoisempaa.
No, onneksi tämä on kohta ohi...
-
Jos tarkoitat Doc Doomin eldritch (tjsp) haarniskaa niin se taisi jäädä tuohon juoksuun.
-
Jos tarkoitat Doc Doomin eldritch (tjsp) haarniskaa niin se taisi jäädä tuohon juoksuun.
Jos tämä oli kommentti mun viestiin, niin en tiedä yhtään, mitä tarkoitat. Kritiikkini aihe oli siis Millarin näkemys tohtori Doomin hahmosta eli luonteesta, persoonasta ja sen sellaisesta, eikä mistään haarniskasta.
-
Olen tuon Millar-Hitch-tarinakokonaisuuden lukenut kahdesti, ja tästä ketjusta varmaan löytyisi vanhat kommentit.
Itse summaisin sen mielikuvien mukaan oikein viihdyttävänä kokonaisuutena, ja kuvitus on ykkösluokkaa.
Kirjoittajalle tyypillisellä shokkiefektillä leikkiminen sai viime metreillä vallan, ja se on sitten lukijasta kiinni kuinka se enää menee alas.
Minusta sitä on hauska lukea, mutta toisaalta ymmärrän hyvin Velin kritiikkiä. Ensimmäisellä kerralla minuakin nyppi loppuolen off-character Doom, vaikka loppuun vedettiinkin vielä asiaa selittävä twisti.
Sen sijaan kansan aidosti rakastama diktaattori on nykymaailmassa niin paksua, ettei Doomia varmaan tahdota edes toimituksen taholta sellaisena esittää.
Onko tuo sitten jatkumoa tai erillistarina, minua sellaiset eivät ole enää pitkiin aikoihin liikuttaneet.
Hickmanin tarinakokonaisuuden olisin kuvitellut uppoavan myös Velin kaltaisiin Ihmenelosten klassikoita fanittaviin lukijoihin. Tämä on mielestäni ehdottomasti parasta Ihmenelosta Byrnen jälkeen, ja nyt lasketaan kaikki Waidin juoksut ym.
Hickmanin tarinakudelmassa kokonaisuus on osia tärkeämpi. Ihmenelosten lapset ovat mainio lisä – suorastaan fantastinen – laajennus Ihmeneloset-mytologiaan.
-
Eilen sain Millarin juoksun loppuun ja eipä se lopussa pelastunut. Melkein päinvastoin. Toisaalta, kuten kirjoitin, tää juoksu olisi mennyt paljon paremmin Ultimate Ihmenelosten tarinana.
Doomin diktaattoriudessä mä näkisin juuri sen hahmon ristiriitaisuuden. Doom ei siis ole normaali superroisto siinä mielessä, että haluaisi ryöstää pankkeja tai koska vihaa Ihmenelosia. Pahuudesta huolimatta sillä on myös hyviä ominaisuuksia, jotka tuo kansanjohtajuus tuo erityisesti esiin. Kansa siis aidosti rakastaa häntä, eikä lukija saati sankarit sitä pysty ymmärtämään. Toki taustalla on aiheellista pelkoakin, mikä pitää yllä sitä epäilystä, että onkohan kaikki sittenkään niin idyllistä siellä Latveriassa. Mutta tämän ominaisuuden Millar vesitti totaalisesti ja sai samalla Doomin vaikuttamaan hölmöltä, joka valehtelee itselleen.
Ja kyllä siis Hickmanin tät seurannut juoksu oli ylivoimaisesti parempi puutteineenkin. Ja Hitchin kuvitusta on mukava katsella, mutta ei se tätä pelastanut.
-
Sen sijaan kansan aidosti rakastama diktaattori on nykymaailmassa niin paksua, ettei Doomia varmaan tahdota edes toimituksen taholta sellaisena esittää.
Ei itse asiassa edes ole.
Velin tätä osuutta on helppo kompata:
Doomin diktaattoriudessä mä näkisin juuri sen hahmon ristiriitaisuuden. Doom ei siis ole normaali superroisto siinä mielessä, että haluaisi ryöstää pankkeja tai koska vihaa Ihmenelosia. Pahuudesta huolimatta sillä on myös hyviä ominaisuuksia, jotka tuo kansanjohtajuus tuo erityisesti esiin. Kansa siis aidosti rakastaa häntä, eikä lukija saati sankarit sitä pysty ymmärtämään. Toki taustalla on aiheellista pelkoakin, mikä pitää yllä sitä epäilystä, että onkohan kaikki sittenkään niin idyllistä siellä Latveriassa. Mutta tämän ominaisuuden Millar vesitti totaalisesti ja sai samalla Doomin vaikuttamaan hölmöltä, joka valehtelee itselleen.
Doomhan on pahisten eliittiä juurikin koska taustassaan on tuo puoli: kumosi vielä pahemman diktaattorin ja korvaavista johtajista on paljastunut aina jotain Latverian kansalle pahempaa.
Tämän ristiriitaisuus ei toki simppelin tulkinnan supersanakritarinoista piiriin monesta edes pitäisi mahtua mutta jos puhutaan tästä:
(http://68.media.tumblr.com/c345bc5a6f3e3df6f4f81b897890658d/tumblr_otoxq3SCRf1u7tqpoo2_500.jpg)
niin se on vain loogista aina alusta:
(http://68.media.tumblr.com/0456f59ea4edc98142c285e576bf7ffc/tumblr_inline_otqkueRXmE1qhg45e_500.jpg)
myöhempiin kausiin:
(http://68.media.tumblr.com/16e79aae0face609df41a893414ace34/tumblr_inline_otqkx8ZFyT1qhg45e_500.jpg)
henkilökohtainen lempparini taitaa olla Emperor Doom albumi
(http://68.media.tumblr.com/4c477941674b27756ef5660933b6e3de/tumblr_inline_otql7lVYe11qhg45e_500.jpg)
mikä ei tarkoita etteikö Doomista oltaisi montaa mieltä kirjoittajienkin parissa:
(http://68.media.tumblr.com/tumblr_m99t70bv7P1qzoglfo1_500.jpg)
-
Viimeksi kun Doc Doom nähtiin ilman maskia (Intelligencian virtuaalitodellisuudessa) niin näytti samalta kuin Byrnen aikaan Nelkuissa kun taas nykyään on täysin nobody kasvot.
-
Grant Morrison & Jae Lee ovat erikoinen yhdistelmä, ja eräänlainen kuriositeetti on myös kaksikon Ihmenelos-tarina, eli 1234.
Tämä on neljännen ulottuvuuden manipuloinnin tapaisten ideoiden kautta eräänlainen prototyyppi New 52:n Teräsmiehelle. Todella kuitenkin vasta prototyyppi, koska ideat eivät ole vielä niin pitkällä, että Morrison osaisi ne viestiä myös lukijalle.
Hassu notkahdus mestariteosten välissä. Ei tämä mene oikein Ihmenelos-stoorinakaan.
-
Kuvitelkaa, että Barry Windsor-Smith on tehnyt melkein viimeistä vaille valmiiksi Möykky-albumin, jota ei koskaan lopulta julkaistu.
Tyyli näyttää kyllä siltä, että olisiko just tuossa vaiheessa loikannut Valiantille tai jotain, ei voi muuten oikein järjellä selittää miksi tuota ei ole tehty loppuun asti.
EDIT: Tuo on tehty joskus 1984-1985, olin joskus törmännyt tähän samaan ja ihmetellyt ihan näitä samoja.
-
Onhan se ihan mielettömän upeaa jälkeä. Mutta samalla kyllä ymmärtää, miksi sitä ei etenkään 80-luvulla julkaistu. Olisihan se ollut sen ajan meininkiin aika tylsä sarja. Etenkin, jos lopputulos olisi tosiaan ollut 4 tai 5 -osainen minisarja. Sen sijaan Barryn tarkoitus oli ilmeisesti 2000-luvun alussa tehdä se loppuun ja julkaista albumina. Tänne 2000-luvun puhuvien päiden supersankaritarinoiden joukkoon se olisi ollut ihan sopiva ja luultavasti parempikin kuin suurin osa muusta tuotannosta.
-
En ole tuota vielä lukenut, aika hyvä vertaus, lyhyesti silmäiltynä tosiaan näyttää melko rauhalliselta.
Olihan Byrnellä myös sellaisia "psykologisia" juttuja Ihmenelosissa tätä ennen, olisiko ehkä niihin verrattavissa.
-
Ilmeisesti innoituksena on Lee & Kirbyn This man, This monster! Fantastic Four # 51:ssä ja Barryn oma Möykky-tarina Marvel Fanfare # 15:ssä.
Täältä (http://www.comicbookgalaxy.com/bwsexclusiveintro.html) voi lukea tuon projektin vaiheista vähän ja täältä (https://www.facebook.com/barry.windsorsmith.5) voi lukea itse albumin Barryn Facebook-sivulta (tähän varmaan Jiksikin viittasi).
-
Täytyy Möykyn nimestä sanoa et kyseessä on kyllä aivan mainio suomennos Thing nimestä :D Sopii mainiosti Ben Grimmin kaltaiselle sympaattiselle hahmolle. Kukahan nimen keksi aikanaa? Mail-Man?? ???
-
Mulla on juuri luvun alla IN-Marvelit. Sain suht lyhyen etsiskelyn jälkeen käsiini kahta vailla kaikki, megat mukaan lukien. Paitsi Mail-Manin IN:ia vaan kaks :(
Hulktar oli mulle yllätys ihmenelosena, positiivinen sellainen :) Hämis muutama vuosi sitten Liekkiä "tuuraamassa" oli myös ihan jees. Mutta Möykky selkeä suosikkini ja IN/FF tulee hämiksen jälkeen hopealle (ehkä DD:n kanssa) top-sankarilistallani...
Jiihaa Marvel ja pitkää ikää Suomessa vielä!!!! Alan tilaamaan ja etsimään lontoon kielisiä vasta siinä tapauksessa, jos meillä kaikki julkaisut loppuu. Ihan muutaman Avengersin ja SM:n feat. GhostRider + DD (Marvel tales) oon kotiini kanniskellut. . .
-
No Hämis jatkuu yhä mutta tuskin niin kauaa kuin on julkaisuvuosia takana.
-
Tartuin Ihmenelosiin vuodelta 2003 eli numeroon 501, mutta siinä viitattiin sellaisiin juttuihin, että piti ihan peruuttaa. Tätä edeltävä buutti oli vuonna 1998.
Claremont ja Larroca eivät iskeneet, etenkin koska jälkimmäinen on Thibertin tusseilla vielä todella geneeristä ysärityyliä.
Sen sijaan Carlos Pachecon tarttuessa sankareihin numerosta 35 (tätä julkaistiin suomeksikin, Mega-Marvel 2/2002), kohenee meno ja taso säilyy numeron 50 korville. Viimeiset kaksi tarinakokonaisuutta ovat vähän heikompia, mutta lukeehan niitäkin.
Sitten taas tekijät vaihtuvat ja vaikka ei tuo niin heikkoa ole, niin silmäilyksi se on mennyt, kun tietää parempaa taas odottavan.
-
Kaiken aiemmin lukemani väliin jättäen ja vähemmän kiinnostavan vain silmäillen lukien, kahlasin käytännössä koko Ihmeneloset-perussarjan tämän vuosituhannen puolelta.
En minä tätä kokoelmina ostaisi muuta kuin ne ehdottomimmat huiput, mutta näin sanoen voi kyllä vain ihmetellä miten korkealla perustaso on säilynyt 2005-2015 välisen ajan.
Tulee siinä välillä tosi oudosti kirjoitettua Doomia, ja mm. jänniä langanpäitä aloittava JMS-McKone-juoksu loppuu kuin seinään Civil War -kokonaisuuden puskiessa päälle, mutta tuntuu siltä että koko ajan on sellainen yrittäminen päällä.
Tällainen perushyvä perussarja on just sitä, minkä takia sähköinen sarjakuva, ja erityisesti kausitilausjaksoissa, on parasta koskaan.
-
Marvel Knights 4 on kyllä nuija sarja.
Muistaakseni tuo Marvel Knights oli sellainen maanläheisempi ote sankareihin, mutta kyllä Ihmenelosten peruskonsepti on ihan toisaalla kuin arkihuolissa.
Arkihuolia on esitetty myös perussarjassa aina toistuvin väliajoin, joten siinäkin suhteessa tämä on ihan tarpeetonta köyhäilyä.
Sitäpaitsi kaikista kuvittajista juuri McNiven puikkoihin, kun Ihmeneloset muuttavat ja tekevät kaikkea mahdollisimman arkista. Onpa nuijaa, kun Sue Stormin rinnanympärys on kasvanut, ja tämä laitetaan opettajaksi ja vaikka mitä.
Juuh, McNivenin verran kärsin, ja nyt kirvestä tälle.
-
Eikös ne Marvel Knightsit ollu suunnattu myös hiukan varttuneemmalle lukijakunnalle? En tiedä sitten, näkyikö se missään. Daredevil taisi olla vähän synkempää kamaa tuolloin (Smith-Bendis).
-
En tiedä sitten, näkyikö se missään.
Tietysti näissä markkinointia varten keksityissä leimoissa on vähän se ongelma, että ne ovat hetkellisiä juttuja, jotka tulevat, menevät ja unohtuvat.
Ihmettelin Ihmenelosia lukiessani, mihin "The Initiative (https://en.wikipedia.org/wiki/Avengers:_The_Initiative)" siinä kannessa viittasi. Vasta tätä kirjoittaessani tarkistin pystyäkseni linkkaamaan selityksen, jos joku muukin on sen ehtinyt unohtaa.
-
Fantastic Force vuodelta 2009 on neliosainen spin-off, joka pohjautuu Millarin tarinakaareen.
Komeasti kuvitettua järjettömyyttä, joka on just sopivan mittainen. Ihan loppu menee lörinäksi, mutta muutoin tämä oli ihan oukkeli-doukkeli.
-
Sue Richards näytti ikäiseltään (eli siellä ~40 ikävuoden nurkilla olevalta naiselta) kun Xt ja Nelkut pelastivat Arkonin valtakunnan Badooneilta.
-
Onpa tämä uusi Ihmeneloset nyt ankeeta kankeeta. Koetin tätä muutaman sivun verran joskus ja olin jo unohtanut miten vaikeasti se käynnistyy.
Sitten totesin uudestaan, että ensin surraan, mennään takautumiin, Möykky kosii ja Liekki käyttäytyy törkeästi ja siihen tämä loppui toistamiseen.
Sarjojen käynnistäminen on oma taitolajinsa, ja kun tiimi tuodaan takaisin, niin ei enää pitäisi surra poissaoloa.
-
Dan Slottin Ihmeneloset on kyllä ollut omastakin mielestä todella surkea. Pettymys oli aika suuri kun Chip Zdarsky ei sarjaa kirjoittanutkaan mainion Marvel 2-in-1:n jälkeen. Varsinkin Franklinia koskeva retcon osoitti jälleen ettei Slott tunne kirjoittamiaan hahmoja.
Aikoinaan lopetin Marvelin lukemisen kokonaan kun Slott sai yksinään Hämähäkkimiehen käsikirjoittajan vastuun, ja nyt alkaa jälleen näyttämään siltä että lähtee Ihmeneloset laulukuoroon itseltäni.
-
Dan Slottin Ihmeneloset on kyllä ollut omastakin mielestä todella surkea. Pettymys oli aika suuri kun Chip Zdarsky ei sarjaa kirjoittanutkaan mainion Marvel 2-in-1:n jälkeen. Varsinkin Franklinia koskeva retcon osoitti jälleen ettei Slott tunne kirjoittamiaan hahmoja.
Aikoinaan lopetin Marvelin lukemisen kokonaan kun Slott sai yksinään Hämähäkkimiehen käsikirjoittajan vastuun, ja nyt alkaa jälleen näyttämään siltä että lähtee Ihmeneloset laulukuoroon itseltäni.
Juu Franklin on ollut mutantti vuodesta kivi ja kirves kunnes sitten ei olekkaan ja sitä ennen oli ns. jumalasta seuraava ja sitten joku painoi paniikkinappia ja voimat hävisivät. Byrne varmaan nauroi partaansa kun luki mitä Franklinille tapahtui.
-
Lehtien tekijöillä on ilmeisen lyhyt muisti kun Fantastic Four vol 3 #35ssä Sue Richards "keksii" käyttää voimiaan liikkumaan kuten Jäämies käyttää jäätä, ei asiassa ole sinällään ongelmia mutta Mrs Richards käytti voimiaan liikkumaan ainakin jo Byrnen aikana "jokusen" vuoden ennen kuin FF v3 #35 oli edes suunnitteluasteella.