Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Toimintasarjakuvat => : lasse 21.05.2005 klo 23:50:10
-
Kumpi on parempi kustannusyhtiö,DC vai Marvel.Itse äänestin Marvelia,koska Marvelilla on paremmat hahmot.
-
DC:lle menee äänet. DC:llä on paljon mielenkiintoisemmat hahmot. Tietenkin osa viehätyksestä tulee siitä, että DC:n sankareita ei ole nähnyt läheskään niin paljon kuin Marvelin eikä ole ehtinyt kyllästyä.
DC voittaa minun kohdalla siinäkin, että nykyisin aika harva Marvelin sarja jaksaa kiinnostaa, mutta DC:ltä löytyy vaikka mitä jännää.
-
Luen kummankin kustantamon tarinoita ihan hirveästi. Mutta kun lähti listaamaan omaa top listaa... se on kyllä DC. Ainakin jos Wildstorm ja Vertigo lasketaan mukaan. Mutta toisaalta, ne eivät ole osa "oikeaa" universumia. Jos Vertigoa ja WildStormia ei lasketa, niin Marvel. Koska niillä on Astonishing, Runaways ja Supreme Power.
Ja kyllä, tämä topic on heti luonteensa puolesta "mitkä lehdet on susta parhaita?" lista.
DC: [Ex Machina], (Fables), (Y-The Last Man), Teinititaanit, [Planetary], [Matador], Wonder Woman, Batman/Superman, (Lucifer)
Marvel: Astonishing X-Men, Runaways, Supreme Power, Academy X, Ultimates, Daredevil
-
DC ehdottomasti. Kyseinen lafka on muutenkin kunnianhimoisempi sarjakuvien suhteen (Sandman, Merkilliset herrasmiehet jne.).
-
"There can be only one!"
Jos supersankarihahmot laitettaisiin kylmästi viivalle, valinta olisi paha. Nuorempana olisin valinnut välittämästi Marvelin, mutta DC:n hahmoissa on sellaista hauskan lapsellista vetovoimaa, kun niiden supervoimat ovat usein aivan toisella tasolla kuin maanläheisempien (no älkää nyt sentään nauramaan ryhtykö) Marvel-hahmojen. Toisaalta tällä hetkellä sekä Marvel-, että DC-tarjonta on melko lailla painottunut näihin vaihtoehtomaailmojen tarinoihin (Marvel: Ultimates ja Surpreme Power, DC: Toveri Teräsmies, Valtakunta ja voima).
Mutta jos lasketaan mukaan muukin kustannustoiminta, DC pesee Marvelin lumierälukemin. Ääni DC:lle.
-
Minun ääni meni Marvelille jos pysytään tiukasti supersankariosastolla. Ensimmäinen mieleen tuleva perustelu on Marvelin parempi ja monipuolisempi jatkumo, siis tämä universumi kokonaisuudessaan. Mutta 1: Tämän merkitys on tuntunut olevan vähenemään päin viime vuosina. HUOM ! "tuntunut" , en ole seurannut Onslaughtin jälkeisistä lehdistä oikeastaan muuta kuin Suomessa julkaistuja.
Toinen seikka on paremmat viholliset. Mutta 2: Uusia mieleenpainuvia kriminaaleja ei ole oikein kyetty enää luomaan ja monesta vanhasta on tehty naurettava pelle (esim. Imijä).
DC Vertigoineen on huomattavasti mielenkiintoisempi kustantamo kuin Marvel.
-
Ainakin ns. oikean universumin kohdalla kiinnostukseni on jo 12 vuoden ajan herättänyt eräs mutanttiryhmä ja sen oheissarjakuvat, kun taas eräs kalsaripukuinen supervoimakas ulkotelluslainen ja nahkaan pukeutuva kroonisesti angstinen goottikinkkulainen eivät niin jaksa hahmoina kiinnostaa.
Ja siis pääsyynä Marvelin suosimiseeni on ollut erityisesti tarinoiden ja tapahtumien jatkuminen ja vaikutus muihin lehtiin (kyllä, pidän crossovereista ;)) sekä kiinnostavammat hahmot. Tosin nykyään on menty vähän huonoon suuntaan, kun jokainen lehti tuntuu olevan itsenäinen kokonaisuus... SPOILER: Ja jos ei new yorkin paskaksi pistäminen uusimmassa r-x:ssä näy mitenkään esim. hämiksessä, niin alkaa kyllä vähitellen into laantua
Tosin jos huomion kiinnittää kustantamojen kaikkiin tuotteisiin, niin onhan DC:llä tullut sen jatkumon ulkopuolella kaikkea kivaa (esim. KMHL ). Ainiin, mutta onhan Marvelillakin: Transformers... Jep ,ääni Marvelille.
-
DotC, ei näy. Ryhmä-X:n lehdet tuntuvat elävän jo omassa maailmankaikkeudessaan.
-
No voihan ...
Siinä alkaa kohta lähteä vahvin pointti Marvelista pitämiselle. Toki ensisijaisesti ne hyvät tarinat merkitsevät, mutta jos ne hyvät tarinat eivät vaikuta (edes sivulauseessa tai yhdessä ruudussa) toisiinsa, niin mielestäni paljon siitä viehätyksestä katoaa jonnekin. Toisaalta Morrison on kyllä päässyt tekemään makuuni sopivan megalomaanisia tarinoita, mutta ilmeisesti jatkumon kustannuksella. Onhan niitä lehtiä muutenkin varmaan viimeiset 20 vuotta ollut jo aivan liikaa minkään järkevän tarinoiden välisen korrelaation ylläpitämiseksi. Sitä sitten korjattiin väkisin tällaisilla crossovereilla, joilla saatiin ainakin minut vielä hetkeksi vakuutetuksi, että kyllä ne lehdet toisiinsa vaikuttavat, vaikka et nyt juuri viimeiseen vuoteen ole mitään sellaista huomannutkaan.
-
Siinä alkaa kohta lähteä vahvin pointti Marvelista pitämiselle.
Olen samaa mieltä. Oli mukava aina seurata esim. superrikollisen matkaa lehdestä toiseen tai kuten jokunen vuosi sitten Hämiksessä New York pimeni ja pikkulaatikossa oli teksti tyyliin "Tämä selviää kesän Ryhmä-X:issä !".
-
Minusta tuo ei ole yhtään kivaa. Onslaughtin aikana nähtiin pari numeroa Hämiksen tappelusta Vahteja vastaan. Keskeytti kloonisagan, mikä oli kyllä sinänsä ihan hauska, mutta periaatteessa olen tarinan keskeyttämistä vastaan, koska tarinan pitäisi ainakin teoriassa olla lukemisen arvoinen.
Tämä "kontinuumin" hylkääminen johtuu varmaan aika pitkälle tästä TPB-rakenteesta. Kun yhtä tarinaa kerrotaan kuusi numeroa, eli neljä viiva seitsemän kuukautta, ja kattaa kolme päivää hämiksen elämässä... Ja samalla ajanjaksolla Ryhmä-X tekee tarinakokonaisuuden jossa kuluu viikkoja. . .
Kun vielä Onslaughtin aikana oli aika helppo sanoa, että kaikki sillä viikolla ulos tulleet lehdet tapahtuivat samaan "aikaan". Eli kun Hulk rikkoi rakennuksia Dallasissa niin Hämis oli juuri tappelemassa Elektroa vastaan. Nythän voi olla niin, että Dallas tapahtui jo kolme kuukautta ennen ennen tota Elektron tappelua, mutta tarina julkaistaan samaan aikaan.
Paras on kenties tuo Hämiksen numero 500, jossa Strange saa kuulla että hänen aikamatkustuksensa johti siihen että [joku ilkeä velho] pääsi muuttamaan tämän historiaansa tehden hänestä heikomman. Ja tämä minisarja tuli ulos vasta pari vuotta sen jälkeen 500 tuli ulos.
Toinen suosikkiesimerkkini on aivan mahtavan hieno sarjakuva nimeltä NYX, joka kertoi mutanteista jotka olivat päässeet systeemin väleistä. Mahdottoman hienosti väritetty, kerrottu ja piirretty. Sarja oli myös se, jossa Loganin naispuolinen klooni esiteltiin sarjakuvayleisölle. Tämä oli sarjassa... umm.. miten tämän sanoisi kivasti (jos vaikka lapset lukee).. yön ammattilainen.. ja oli juuri iskenyt väkivaltaiselta asiakkaalta mahan pois. Mutta lehti on tippunut aika taulusta kerta toisen jälkeen. Eka numero tuli ulos olisiko ollut tammikuussa 2003, ja kuukautisesta lehdestä on nyt tullut ulos neljä numeroa. Lehti myy hyvin, mutta jostain syystä se on saanut kannua. Lehti loppuu numeroon kuusi, mikä tarkoittaa että viimeinen numero ilmestyy kesäkuussa 2003. Tai todennäköisesti 2010, jos nykyinen trendi jatkuu. Joka tapauksessa, Claremont jatkoi hahmon käyttöä alkuperäisessä aikataulussa, joten X-23 ilmestyi Ryhmä-X:ään kohta vuosi sitten Loganin esittelemänä. Emme tiedä kuinka, koska NYX ei ole vielä päässyt sitä kertomaan.
Jotta saataisiin selville miten X-23 pääsi NYXiin, niin hän sai vielä oman minisarjansa, joka on vähän samankaltainen Barry Windstor-Smithin Weapon X:n kanssa.
mutta silleen. Meni vähän offtopic; toivottavasti annatte anteeksi. Pointti siis on, että Marvelin lehdet eivät mene enään niin tiukassa kronologiassa kuin aiemmin, mikä tekee "tämä selviää kesän Ryhmä-X:ssä!" kommentit aika vaikeiksi.
-
se on kyllä DC. Ainakin jos Wildstorm ja Vertigo lasketaan mukaan. Mutta toisaalta, ne eivät ole osa "oikeaa" universumia.
Mutta mutta. Listaathan sinä Marvelin puolellakin Supreme Powerin ja Ultimatet, jotka eivät ole "virallista" universumia vaikka Marvel-lätkän alla ilmestyvätkin.
Ja siis pääsyynä Marvelin suosimiseeni on ollut erityisesti tarinoiden ja tapahtumien jatkuminen ja vaikutus muihin lehtiin (kyllä, pidän crossovereista ;))
Mutta ehkäpä DC pääsee tänä vuonna muuttamaan mielesi, kun cross-overeita pukkaavat oikein urakalla. Sehän alkoi viime vuonna Identity Crisiksellä, joka sekin vaikutti ties kuinka moneen lehteen ja sitten tuli Countdown ja sitä seuraavat minarit, jotka menevät läpi varmaan jokaisen DC virallisen universumin lehden. Ja kaikki johtaa syksyn suureen tempaukseen, joka muuttaa koko universumin.
Ai toi NYX on alkanu ilmestyä jo 2003. Oon Newsaramalla seurannut kiinnostuneena aina ilmoituksia myöhästyneistä sarjoista ja NYX oli yhdessä vaiheessa kova puheenaihe ja vitsi. Tietenkin Daredevil: Father on myös sellainen ja monet ovat lyömässä jo vetoa, että pystyykö Quesada pitämään sanansa ja pistämään sarjan ulos vielä tämän vuoden puolella.
-
Mutta ehkäpä DC pääsee tänä vuonna muuttamaan mielesi, kun cross-overeita pukkaavat oikein urakalla. Sehän alkoi viime vuonna Identity Crisiksellä, joka sekin vaikutti ties kuinka moneen lehteen ja sitten tuli Countdown ja sitä seuraavat minarit, jotka menevät läpi varmaan jokaisen DC virallisen universumin lehden. Ja kaikki johtaa syksyn suureen tempaukseen, joka muuttaa koko universumin.
Hmm... Megalomaaninen cross-over hahmoilla, joita en oikeastaan tunne parin vuoden DC-spesiaaleja syvällisemmin. Voisihan sitä tietysti kokeilla, mikäli se joskus suomeen rantautuisi. Ei tuo talous oikein anna myöden tilata paljonkaan ulkomailta.
Mutta ei se cross-overeiden suurin viehätys tuollaisissa maailmaamullistavissa tapahtumissa edes mielessäni ole, vaan siinä että se kertoo, että jokainen tarina on osa jotain suurempaa. Ja minun vaatimattoman mieleni tyydyttäisi se, että edes jossain puhekuplassa Mary Jane mainitsisi, että "Olipas se hulvatonta kun tuossa genoshan pistivät palasiksi taannoin." (luulisi olevan tarpeeksi suuri tapahtuma puheenaiheeksi tuollainen)
Ylipäänsä ärsyttää koko idea, että teeskennellään, että kaikki kuuluisi jatkumoon, mutta tarinoita esim. hämähäkkimiehellä riittäisi varmaan 500 vuodeksi. En sitten tiedä, että onko se parempi, että pistetään 10-20 vuoden välein maailma uusiksi ja unohdetaan menneet. Olisiko se nyt täysin mahdotonta, että hahmot vanhenisivat ja ryhmien kokoonpanot sitämyöten vaihtuisivat?
-
Ylipäänsä ärsyttää koko idea, että teeskennellään, että kaikki kuuluisi jatkumoon, mutta tarinoita esim. hämähäkkimiehellä riittäisi varmaan 500 vuodeksi.
Niinpä.
En sitten tiedä, että onko se parempi, että pistetään 10-20 vuoden välein maailma uusiksi ja unohdetaan menneet.
Ei. Ei tosiaankaan.
Suurta älyvapautta on tämä tämmöinen.
Olisiko se nyt täysin mahdotonta, että hahmot vanhenisivat ja ryhmien kokoonpanot sitämyöten vaihtuisivat?
No olisi. Sitähän joutuisivat jossain vaiheessa pistämään suosikkihahmot eläkkeelle, eikä se käy päinsä.
Mutta alkuperäiseen vastaan Marvel. DC:llä on ne kaksi suurta, mutta eipä sitten paljoa muuta. Vertigon juttuja en laskisi DC:lle. Jos ei kehtaa DC oman nimikkeensä alla niitä julkaista, ei saa sitten DC niistä pisteitäkään.
-
Ääni meni DC:lle pienellä entten-tentten -tekniikalla. Pidän mollemista oikein paljon. DC:n puolelta tosin Vertigo kiehtoo enenmmän kuin normaali universumi. Tämä johtunee siitä, että en ole juuri DC-Spesiaaleja tarkemmin siihen tutustunut. Jos parin vuoden takainen meno olisi jatkunut (Suomen) Marveleissa olisin äänestänyt ilman mitään pähkäilyä sitä, mutta nykyinen taso on vähän niin ja näin.
-
kuukautisesta lehdestä
:-X
Mutta ei se cross-overeiden suurin viehätys tuollaisissa maailmaamullistavissa tapahtumissa edes mielessäni ole, vaan siinä että se kertoo, että jokainen tarina on osa jotain suurempaa. Ja minun vaatimattoman mieleni tyydyttäisi se, että edes jossain puhekuplassa Mary Jane mainitsisi, että "Olipas se hulvatonta kun tuossa genoshan pistivät palasiksi taannoin." (luulisi olevan tarpeeksi suuri tapahtuma
Minä olen sinun kanssa nyt niin samoilla linjoilla että ihan hirvittää. Ollaanko me klooneja ?
-
DC:lle meni kyllä nyt ääni, mutta ainoastaan, jos Vertigo luetaan mukaan. Muista DC:n hahmoista on suurempaa kiinnostusta onnistuneet nostamaan vaan itseoikeutetusti Batman ja Hitman (piru, kun tonkin sarjan onnistuis joskus keräämään loppuun...).
Marvelilla kuitenkin paljon hyvää kamaa.
-
Yllättävänkin vahvasti DC on nyt Marvelia edellä!
Veikkaanpa, että hyvin valituilla DC Spesiaalin sarjoilla on tähän osuutensa.
Samaten Marvelin "quagmire" päälleikkäislimittäisvaihtoehtoisuniver sumeineen on syönyt hahmojen uskottavuutta.
-
DC:llä on Vertigo ja Batman. Marvelilla on Daredevil. DC voittaa 2-1. Paljoa muuta en ole lukenut kummaltakaan kustantamolta, josta olisin todella pitänyt. Tosin Morrisonin X-men yrittää löytää tietä sydämeeni, mutta ei sekään riitä Vertigon repimän hehtaarikaulan kiinnikuromiseen. DC:n miinuspuolelle menee Teräsmies, joka ärsyttää minua kohtuullisesti, mutta onpahan Lepikselläkin joku, jota hakata, kun rosmot ovat telkien takana.
edit: Buh, luettuani Ultimate-ketjua tuli mieleen, että Ylivertaiset on Marvelia kanssa. Se potkaisi ja kunnolla. Hahmot olivat jopa mielenkiintoisia ja toiminta oli intensiivistä. Supreme Poweria on tullut liian vähän, jotta siitä voisi sanoa jotain perustavaa, mutta kohtuullisen hyvältä vaikutti.
-
Koko sarjakuvien keräilyvillitys alkoi Marvelin sarjakuvista vuonna '88 ja jotenkin silloin, en edes kauhean tarkkaan tiedä miksi, piti keräillä joko tai. Eli se oli joko DC tai Marvel. Silloin rupesin keräämään Marvelia ja ihan vasta viime vuosina olen selkeästi avannut silmiäni enemmän DC:n yms. tarjonnalle. Varsinkin kun Amazonilta saa TPB:inä kaikkea kivaa. Ääni menee historian painolastin vuoksi siis Marvelille, sarjakuvallisin perustein olisin äänestänyt molempia.
-P.
-
Alan Moore kiteyttää Stan Leen reseptin: “crowd-pleasing formula of omnipotent losers”.
http://www.nytimes.com/2010/07/27/books/27moore.html
Kaikkivoipa luuseri on niin hyvä termi, että sen voisi ottaa laajempaankin käyttöön...
-
Onhan tuo aika hyvä summaus.
Minä laittaisin reunaehdoksi valinnalle ajan, taitoskohta tulee siinä 80-luvun puolivälin tienoilla...tätä ennen Marvel on se parempi firma, Hämäri, X-miehet, Ihmeneloset, Daredevil yms olivat kaikki tasaisesti parempia kuin kilpailijansa ja Epic Comics oli varsin ansiokas myös.
Mutta noiden taso lähti laskuun samalla kun DC piristyi huomattavasti mm. Watchmenilla, Dark Knight Returnsilla ja sekalaisilla muilla virityksillä. Firmana DC oli ja on huomattavasti monipuolisempi, peruslinjan ohella Vertigo, Wildstorm, CMX, Paradox Press ja levitysdiilit Humanoidsin ja 200AD:n kanssa (ja joitain taisin unohtaakin), ja jos ihan sitä peruslinjaakin katsotaan niin paremmat supersankarikiksit minä olen viime vuosina saanut DC:n puolelta, mm. Andreykon Manhunter ja Simonen Birds of Prey.
-
Minä en ole ikinä pitänyt yhdestäkään DC:n tarinasta tai hahmosta.
Marvelilla molemmat ovat paljon kiinnostavampia. En nyt valitettavasti osaa antaa kypsempää perustelua, kuin: "koska olen sitä mieltä".
Ihan pienestä pitäen vain Marvel on kelvannut ja se on kai jotenkin "juurtunut"
-
Skidinä diggailin Marvelia, mutta kyllä myöhemmin on tullut ostettua enempi DCtä. Tosin enin osa DCn perusvalikoimasta on aika pahaa huttua, mutta niin on Marvelinkin. Oikeastaan Marvelilla on hutun osuus kyllä prosentuaalisesti oleellisesti isompi. DCllä on perusDCUn ulkopuolella merkittävästi enempi ja parempia aikuisillekin suunnattuja sarjoja kuin mitä marvelilla on tarjota.
Tokihan sisällön laatu vaihtelee ja välillä tulee kausia että toinen kustantajista on selkeästi parempi, kuten esmes Marvelin selkeä suvereeniteetti 60-luvulla.
Mutta mielestäni ei kannata fanittaa vaan toista vaan poimia ne harvat rusinat molemmasta pullasta!
Vincenttiä varten listaan nyt muutamia hyviä ja helpommin aukeavia DCn alppuja joita uskallan suositella mitä lämpimämmin. Ehkäpä tutustumalla johonkin noista löytyisi sellainen DC-sarja josta sinäkin pitäisit.
All-Star Superman
Authority (kolme ekaa eli Ellisin kässäämät)
Batman: Arkham Asylum
Batman: Dark Knight Returns (suom: Yön ritari)
Batman: Long Halloween
Batman: Year One
Gotham Central
Manhunter (Marc Andreykon 2000-luvulla kässäämät)
Planetary (ekat neljä numeroa tuli viime vuonna suomeksikin)
Promethea
Sleeper (etenkin Season One)
Swamp Thing (eka Rämeen olento alppu tuli juuri suomeksi)
Top 10
Ja onhan nämäkin tavallaan supersankarikamaa:
Global Frequency
League of Extraordinary Gentlemen
-
Tokihan sisällön laatu vaihtelee ja välillä tulee kausia että toinen kustantajista on selkeästi parempi, kuten esmes Marvelin selkeä suvereeniteetti 60-luvulla.
Mutta mielestäni ei kannata fanittaa vaan toista vaan poimia ne harvat rusinat molemmasta pullasta!
Komppaan vahvasti ja lisäisin listaan vielä Imagen ja Dark Horsen leipomot näistä isommista.
Savage Dragon on ehdottomasti yksi parhaita niin supersankari kuin muissa genreissäkin.
Ja Invincible on sitä mitä teräsmies ei ole ollut vuosikymmeniin, sillä erotuksella että hahmot kehittyvät.
Lönkan lista on pahuksen laadukas.
Niin Marvelilta kuin DC:ltäkin tulee laatuakin mutta se ei ole ihan vaan kustantamosta tai genrestä kiinni vaan ennen muuta tekijöistä.
ja itse menen ensisijaisesti kirjoittajan mukaan, kehnompikin piirtäjä käy.
-
Lönkkälle kiitos listasta, jonka valikoimaan tulee taatusti tututtua. Myönnän, että kaikkista DC-hahmoista Batman voisi olla itsellekkin kelpaava, mutta en ole oikein viittinyt hankkia mitään kyseisen häiskän tarinaa, kun olen pahasti pihalla DC-kuvioista, mutta jos nyt jonkun tuossa listassa mainitun.
Teräsmiehen kyllä taatusti kierrän kaukaa, sillä kyseistä hahmoa inhoan syvästi (ja olen kyllä lukenut muutamia Teris-tarinoita, kun tuli kaverilta lainattua).
-
Marvel.
Mutta varauksella.
New Avengers, Captain America ja Moon Knight koukuttivat meikäläisen niin perusteellisesti, että Marvel jyrää.
Bendis ja Brubaker osaavat kirjoittaa supersankarihuttua. Koska olen kirjoittajavetoinen, ja kun Dc:llä ei ole kuin Geoff Johns, Marvel voittaa jalkapallolukemin 2-1.
Dc häviää jo senkin tähden, koska Batman ei ole oikeastaan ikinä iskenyt meikäläiselle. Marvelin Moon Knight on saman tyyppinen hahmo, mutta äkäisempi. Ei tosin yhtä äkäinen kuin Imagen Shadowhawk, vastaavanlainen synkkien kujien kulkija; Sh on hyvä hahmo, mutta juonet ovat tarinoissa auttamattoman huonoja.
Lönkan lista on hyvä. Superman kyllä kolisee meikäläiselle osaavissa käsissä: All Star Suopermanin ohella Red Son.
Ja Alan Mooren Swampit: nerokkaita sarjiksia. Mutta niistä on aikaa !
-
Myönnän, että kaikkista DC-hahmoista Batman voisi olla itsellekkin kelpaava, mutta en ole oikein viittinyt hankkia mitään kyseisen häiskän tarinaa, kun olen pahasti pihalla DC-kuvioista, mutta jos nyt jonkun tuossa listassa mainitun.
Enin osa noista listani jutuista oli tosiaan sellaisia että ei vaadi juri mitään tai ehkä laisin tuntemusta DCstä. Eli siltä osin helppoja ummikonkin tutustuttavaksi.
Minua ei tosiaan perus-DCU kiinnosta pätkääkään. Marvelia sentään tunnen, mutta niillä on 90-00 luvuilla mennyt homma niin kummalliseen suuntaan että ei ole kiinnostanut seurata kunnolla; enimmäkseen pelkkää kuolleen konin ruoskintaa.
Teräsmiehen kyllä taatusti kierrän kaukaa, sillä kyseistä hahmoa inhoan syvästi (ja olen kyllä lukenut muutamia Teris-tarinoita, kun tuli kaverilta lainattua).
Joo, itsekään en (juuri) Teriksestä pidä, mutta nuo Grant Morrisonin kässäämät All-Starsit ovat kyllä aivan tolkuttoman kovia ja uskaltaisin väittää parhaiksi Teris-tarinoiksi ikinä. niissä on käsittämätön sense of wonder mukana! Tästäkin tuli viime vuonna 4 tai 6 ekaa numeroa suomeksi.
Curtvilen Image-ehdotuksiin liittyen:
Savage Dragonista en ikinä ole innustunut, mutta Invincible on parhaita supersankarisarjakuvia vuosikymmeniin.
Joo, ja tekijöiden mukaan mennään täälläkin. Myös painottuen kässääjiin, mutta tuleepa sitä ostettua silmäkarkkia fanitettaviölta taiteilijoilta vaikka sisältö on enemmän tai vähemmän potaskaa (esmes Dodsonin tuoreet X-Menit).
Bendis ja Brubaker ovat esmes hyvä kässääjiä, mutta miesten parhaat supersankarituotokset ovat perusmateriaalin ulkupuolella eli Bendiksen tolkuttoman hieno Powers ja Brubakerin Incognito (joka on mielestäni jonkinlainen kopio samojen tekijöiden Sleeperistä).
Moon Knightia en voisi mitenkään pitää vakavana haastajana Batmanille. En ole vielä törmännyt sellaiseen MK stooriin josta olisin innostunut, mutta Bättiksellä on kyllä useita tolkuttoman kovia stooreja siellä loputtoman sonnan/keskinkertaisuuden suossa. YMMV
-
Itse olen pitänyt Moon Knightista 1970-luvulta lähtien, joskus 80-90 lukujen Länsirannikon Kostajien adamantiumpukuinen karkkiversio sattui päähän ja sattuu yhä, mutta tuoreemmat inkarnaatiot ovat olleet mannaa.
Mutta pidänkin synkemmistä "katutason" stooreista.
Powersin ja Ingocniton fanina on helppo liittyä kuoroon mutta Bendis ja Brubaker ovat nousseet sfääreihin myös daredeviliensa kautta.
Näitä kehtaan suositella.
Savage dragon on ihan omassa luokassaan, mutta siihen pätee sama kuin vaikkapa Hong Kongilaisiin elokuviin: älä odota että pysytään yhdessä ja samassa tyylilajissa, raaka vakava toimintatrilleri voi sisältää ihmissuhteita ja huumoria tuosta vaan.
ja huumorista voidaan mennä draamaan varoituksetta.
makuasioitahan nuo.
-
Tuotanoijjuu, kyllä kai minunkin pitää oma kaksipenniseni laittaa tähänkin ketjuun.
Mulla on koko supersankariharrastukseni ajan ollut päällä kytkin Marvelin ja DC:n välillä. En nyt muista kumpi oli ensin, mutta kaksi tärkeää tekijää supersankareista innostumiseen olivat Spider-Man lehden Civil War-tarina ja DC:n Batman: The Long Halloween. Ensimmäinen tuli tilattuna ja jälkimmäisen sain joululahjaksi. Tästähän voi jo päätellä että olen lukenut supersankarisarjakuvaa vain about 4 vuotta. Tänne rekisteröidyin helmikuussa 2009.
Tällä hetkellä kytkin on Marvel-asennossa (älkää kysykö, minä en tiedä kuka v***u sen kytkimen on päähäni asentanut) mutta tuntuu että kiinnostus Marveliin alkaa vähän lipsua. Sekä Secret Invasion että Secret Invasion: Infiltration-albumit olivat ihan kakkaa. Premissi oli kiinnostava mutta minusta koko tarinan peruskerronta oli Ö-luokkaa. Luin juuri DC:n Identity Crisisin ja se oli minusta loistava, joten voi olla että lähden taas DC-vaihteella liikenteeseen.
Toisin sanoen, pidän molempien firmojen sarjakuvista. Batman on ollut minulle ainakin siitä Long Halloweenin lukemisesta lähtien suuri sankari ja mahtava hahmo/sarjakuva. Jos en pitäisi Batmanista niin tuskin välittäisin DC:stä. Teräsmies ei ole minuunkaan ikinä uponnut. Ehkä suurin syy on että koko hahmo on jotenkin naiivi. Täytyy tosin sanoa että en ole lukenut paljoa Teräsmiestä, mutta ei kai kukaan lue paljoa sarjakuvaa josta ei tykkää? :D
Tärkeä pointti minkä haluan mainita on supersankaritiimit. Marvelilla ne ovat aina toimineet, DC:llä ei.. (juuri) koskaan. Marvelilla on alusta alkaen ollut hyviä, tasapainoisia tiimejä, Ihmeneloset, X-Men, Kostajat, näitä riittää. DC:ltä en tiedä yhtään TASAPAINOISTA ja toimivaa tiimiä. Kaikki heidän tiiminsä ovat tyyliin: "Kapteeni Kakka osaa pieraista ydinpommeja, Ritari Rutku ampuu antimateriasäteitä, ja Superukko osaa tehdä kaikki nämä, lentää ja lukea ajatuksia!" ja sitten on ne neljä muuta hahmoa.
Mitä helvetin järkeä oli laittaa Teräsmies JLA:han, kun hän yksin voittaisi kaikki muut JLA:n jäsenet? Minä en ole koskaan ymmärtänyt tätä. Ja minä olen YRITTÄNYT ymmärtää. Olen ostanut JLA kokoelman jossa on tarinoita ryhmän alusta tähän päivään. Minä vihasin niitä tarinoita. Ne olivat naiiveja, niissä ei ollut yhtä ainutta kunnon taistelua ja hahmot olivat ärsyttäviä ja yksiulotteisia. Ei niillä hahmoilla ollut minkäänlaisia havaittavia omia persoonia.
Sen lisäksi olen ostanut Grant Morrisonin JLA:n ensimmäisen albumin ja inhosin sitäkin. Pitkälti samoista syistä.
-
Marvelilla ne ovat aina toimineet,
Aina?
AINA!?
Bu-hahahaha...!
Marvelilla on muutama tiimi jotka ovat usein ollet reilassa, mutta kutakin noista kohden mahtuu todella kökköjä tiimejä noin 13 tusinaan.
Mutta DCllä tosiaan on asiat vielä huonommin.
-
Lönkka: En tarkoittanut sanalla "aina" "kaikkia Marvelin tiimejä ajanlaskun alusta ikuisuuteen" vaan tarkoitin sillä "Marvelilla on ollut toimivia tiimejä lafkan alusta asti". Viittasin siis sanalla "aina" Marvelin historiaan, en kaikkiin Marvelin tiimeihin. Jos olisin tarkoittanut tiimejä olisin käyttänyt sanaa "kaikki".
Vertaa "Marvelilla ne ovat aina toimineet" ja "Marvelilla ne ovat kaikki toimineet".
Hyvä ihminen, yritä nyt keskittyä olennaisiin pointteihin ja edistää keskustelua äläkä takerru yksittäisiin sanoihin. :-\
-
Joo, noi asiat antavat selityksen, miksi DC:n ryhmät ovat huonoja, mutta lopputulos on edelleen että DC:n ryhmät ovat huonoja. :-\
-
Tiimeissä Marvel on ollut parempi. DC:n Morrisonin Doom Patrol on kuitenkin esimerkki siitä että ne eivät ole heilläkään aina samanlaisia. JLA: CfJ antoi jo olettaa, että nyt saadaan kiinnostava tiimi, mutta sekä mini-sarja meni pieleen/tylsäksi lopussa, eikä tainnut tiimikään jäädä pysyväksi. Marvelilla tiimejä on liikaa, eikä niistä aina ota selvää, että kuka taas kuului mihinkin ja miksi. On myös häiritsevää, että joka eventin jälkeen joku Seppo Nokka rupeaa angstaamaan, ja taas mennään ulos tiimistä, ja uusi tilalle.
Moon Knightia en voisi mitenkään pitää vakavana haastajana Batmanille. En ole vielä törmännyt sellaiseen MK stooriin josta olisin innostunut, mutta Bättiksellä on kyllä useita tolkuttoman kovia stooreja siellä loputtoman sonnan/keskinkertaisuuden suossa.
Batmanin parhaimmistoa ovat mielestäni 1987-1992, 1999, 2002 ja 2006-2008.
-
Tulipa mieleen että en muista tavanneeni yhtäään JLA-fania. Sitä luetaan koska luetaan muutenkin paljon DC-sarjiksia tai koska halutaan seurata yksittäisten suosikkisankareiden esiintymisiä mutta ei sitä taida kukaan lukea sen vuoksi että JLA on kova juttu.
Poikkeuksena taitaa olla DeMatteis-Giffen-kausi 80-luvulla jolloin ryhmästä oli siivottu pois nuo isot pyssyt Superman, Batman, Wonder Woman, Flash jne. ja meno oli muutenkin omalaatuista...
Toisaalta sama pätee kyllä myös Kostajiin.
Mutta nuo JSA ja muut ovat keränneet omat faninsa, ja vastakkainen esimerkki taitaa olla sitten Legion of Superheroes jonka monille faneille ei ole edes kovin tärkeää kuka siinä ryhmässä on, he fanittavat LSH:ia ryhmänä ja konseptina (ja ovat muutenkin kummallista joukkoa :P)
-
ei sitä taida kukaan lukea sen vuoksi että JLA on kova juttu.
Morrisonin JLA, jota Suomessakin julkaistiin hieman, oli kyllä kova juttu.
-
Morrisonin JLA, jota Suomessakin julkaistiin hieman, oli kyllä kova juttu.
Koska se oli Morrisonin JLA.
No, täytyy myöntää, että itse keräsin koko sarjan JLA Classifiedia, vaikka vain kolme ensimmäistä numeroa siitä olivat Morrisonin kirjoittamia. Loput olivat Giffenin ja DeMatteiksen, Warren Ellisin, Gail Simonen, Peter Milliganin... Ehkä siinä ei ollut ihan yksinään kyse siitä, että JLA on kova juttu, mutta on se tietyllä tavalla siistiä lukea hyviä sarjiksia, jotka ovat myös JLA-sarjiksia.
-
JLA on toiminut minusta aina paremmin ikään kuin taustalla. Alunperinhän sen koko ajatus, minkä siinä viehätti mm. erästä Alan Moorea ja tämän sukupolvea oli että nämä DC:n hahmot olisivat jotenkin organisoituneita universumissaan, joka otti tuosta isomman vaihteen päälle. Ajatus siitä että kaikki nuo hahmot elivät samassa maailmankaikkeudessa oli vielä uutta.
Tämä toimii nykyäänkin, mutta eri levelillä. JLA lehden voisi heittää jo pois, ja siirtyä julkaisemaan tiimiin liittyviä mini-sarjoja aina tarvittaessa, mutta niin, että JLA on vain hahmoja yhdistävä tekijä, ikään kuin organisaatio, supersankareiden neuvottelupöytä, joka luo yhtenäisyyttä ja järjestelmällisyyttä.
Toisaalta, kun katsoo JLU ja JL:tasm animaatiosarjoja, voisi kuvitella että ryhmästä on vielä oikeita tarinoita kerrottavana.
-
Minulle Batman on supersankareiden ykkönen, ja DC-universumi ilman Batmania ei kiinnosta tipan tippaa. Sen sijaan Marvel-universumi kiinnostaa/on kiinnostanut kokonaisuudessaan.
Mutta kuinka paljon mielipiteeni muodostumiseen on mahtanut vaikuttanut se, mitä Suomessa on nuoruusvuosinani julkaistu? DC:ltä tuli käytännössä vain Batmania ja Teräsmiestä. Marvelilla oli parhaimmillaan neljä lehteä, missä julkaistiin kaikkea mahdollista.
En ole jaksanut myöhemminkään ottaa kunnolla selvää, onko DC-universumi mielenkiintoinen paikka Batmanin (ja varauksella Teräsmiehen) tarinoiden lisäksi vai onko se täynnänsä sinisten kuoriaisten ja mustien kanarialintujen b-luokan seikkailuita. Otaksun että on.
Vertigo ja muu aikuisempi osasto on tietty asia erikseen, sillä saralla DC on piessyt kilpailijansa mennen tullen.
-
Mutta kuinka paljon mielipiteeni muodostumiseen on mahtanut vaikuttanut se, mitä Suomessa on nuoruusvuosinani julkaistu?
Ainakin omalla kohdallani näin on ollut, DC-maailmasta Teräsmiehen, Batmanin ja JLA:n lisäksi olen lähinnä tutustunut Shazamin minisarjoihin. Vertigot jne. ovat asia erikseen.
Marvel-maailma on kokonaisuudessaan tutumpi, mutta Suomessa vähemmän nähdyt sankarit, kuten Kostajat, eivät ole juuri kiinnostaneet ja huolimatta monien kehuista, jokin Moon Knight ei vain yksinkertaisesti ole koskaan tarttunut sormiin.
DC-maailmassa on aina toisinaan ollut sellaista jännää sense-of-wonderin tapaista tunnelmaa, jota keskimäärin totisemmissa Marvel-lehdissä ei oikeastaan koskaan ollut.
-
Teräsmies ja Batman ovat kaksi suosituinta DC-sankaria Yhdysvalloissakin, ja ilmeisesti kaikkialla maailmassa.
Joe Quesada uhosi jossain Batmaniin liittyen, kuinka DC:llä on hyppysissään lähes täydellinen sarjakuvahahmo, mutta heillä ei ole hajuakaan siitä, mitä he hahmonsa kanssa tekisivät. Provoiluahan tuo tietysti on Quesadalta. Valitettavasti en tiedä kuinka vanha kyseinen kommentti mahtaa olla.
-
Itse varsinainen kommentti saattaa olla vanha, mutta ajatus on yhä tuore, sillä Quesada jaksaa aina säännöllisesti muistuttaa tuosta, siinä missä siitä että DC:n ja Marvelin välisiä crossovereita ei enää tule.
Ja kyllä Batman on mitä täydellisin hahmo. Hahmoa voi helposti käyttää niin vakavissa huumeita, väkivaltaa yms. käsittelevissä tarinoissa, kuin myös, mistä koko Grant Morrisonin Batman tuotanto on todiste, humoristisissa fantasia/kauhu henkisissä tarinoissa.
Vai kuka olisi uskonut Millerin Ensimmäisen vuoden jälkeen, että Batmite saataisiin uskottavana palautettua Batversumiin, ilman että joku heristää sormeaan, ja nauraa että kyseessä on typerin tarina ikinä?
Morrison kuitenkin palautti kyseisen humoristisen hahmon mitä nokkelimmalla tavalla R.I.P. tarinassa, jossa tuo oli siis yksinkertaisesti selitettynä eräänlainen Batmanin päänsisäisen "varajärjestelmän" salaperäinen osa, mahdollisesti hallusinaatio, jonka tehtävä oli neuvoa Batmaniä. Hahmoon on huhuttu palaavan vielä niin Morrisonin kuin DC:nkin puolesta, ja tämä on taas yksi väylä tehdä Batman tarinoista moniulotteisia.
Ja onhan Ace the Bat-Houndinkin uhottu palaavan, tällä kertaa Batman Beyond sarjan (jälleen yksi esimerkki) tapaan. Batman tarinoissa mikä tahansa on mahdollista, kuulostaisi se sitten kuinka idioottimaiselta tai epätodelliselta tahansa.
-
Tuossa on perää, sillä Batman on nähty todella monissa inkarnaatioissa kautta hahmon historian. Valtavasta vaihtelusta huolimatta Batman on ollut aina suosittu, jokaisessa inkarnaatiossaan. 40-luvun alkuperäisistä sarjakuvista ja 60-luvun TV-sarjasta läpi kaikkien erilaisten Batmanien The Dark Knightiin. Kyllä hahmossa on jotain erikoislaatuista. Ja mitä se sitten on, se tuskin selviää, mutta saahan sitä ihminen spekuloida.
Minä sanoisin että tämä johtuu siitä, että Batman ei ole vain nörtti jota puree radioaktiivinen hämähäkki, Batman ei ole vain ulkoavaruudesta tullut tylsimys joka sattuu omaamaan maailmankaikkeuden mahtavimmat voimat. Batman on tietyllä tavalla kuin kuka tahansa meistä, vietynä äärimmäiseen tilanteeseen, Batmanin kohdalla tämä on hänen vanhempiensa kuolema. Batman on mies, joka teki vihastaan voimavaran ja pääsi omalla työllään asemaan, jossa hän voi, ainakin omasta mielestään, saada maailmaan oikeutta ja vähintään kostaa kokemansa vääryyden. Ja molemmat ovat asioita joita me haluaisimme tehdä vastaavassa tilanteessa, ja haluamme tehdä joka tapauksessa elämässämme.
Minun mielestäni Batman vetoaa jokaiseen meistä, koska me kaikki koemme elämässä vääryyttä jonka haluamme oikaista ja kostaa. Batman on tämän halun äärimmäinen ilmentymä, samaan aikaan symboli ja raastavan realistinen ihmisraunio. Bruce Wayne on Batman-tarinoissa vain tyhjä kuori, mies, jonka viha on kaivertanut tyhjäksi. Batman on se puoli hänessä, joka todella elää, se puoli jonka takia hän haluaa elää. Tämä on yksi tulkinta Batmanista, läpeensä synkkä, psykologinen tulkinta. Itse pidän eniten tästä tulkinnasta.
En itse ymmärrä mitä viehättävää on Batmanissa hyppimässä iloisissa väreissä ja huutamassa hassuja iskulauseita. Se ei kuitenkaan tee tästä eikä muista lukemattomista tulkinnoista sen vähäpätöisempiä. Itse vain näen, että Batmaniä määrittää loppujen lopuksi vain muutama asia, jotka jo mainitsinkin, ja mielestäni paras tapa esittää nämä synkät piirteet on aihettaan vastaava, synkkä kerronta.
Ehkä juuri se, että Batman on loppujen lopuksi vain symboli, vihan, koston ja oikeudenmukaisuuden tavoittelun ilmentymä, on syy Batmanin suosioon ja siihen, että näiden peruspalikoiden päälle voidaan rakentaa melkein mitä tahansa. Loppujen lopuksi Batman eli Bruce Wayne ei ole hahmona syvä, sillä hänellä ei ole persoonallisuutta. Paradoksaalisesti vain juuri tämä persoonan puute antaa hahmolle syvyyden, pimeänä ammottavan kuilun.
-
Valtavasta vaihtelusta huolimatta Batman on ollut aina suosittu, jokaisessa inkarnaatiossaan.
Kröh. Eipäs liioitella. Batman & Robin elokuva. Muuten pidän edelleen kantani. Monitasoisuutta tiettyyn rajaan asti.
Batman on mies, joka teki vihastaan voimavaran ja pääsi omalla työllään asemaan, jossa hän voi, ainakin omasta mielestään, saada maailmaan oikeutta ja vähintään kostaa kokemansa vääryyden.
Puhutaan kaverista jolla on batracket takapihallaan ja kuuluu JLA:han. Totta pirussa hän voi tuottaa oikeutta maailmaan.
Bruce Wayne on Batman-tarinoissa vain tyhjä kuori, mies, jonka viha on kaivertanut tyhjäksi. Batman on se puoli hänessä, joka todella elää, se puoli jonka takia hän haluaa elää.
Tulkinta tai ei, mutta en silti sanoisi että Bruce on vain pelkkä kuori. Ja jos on, niin melko näkyvä kuori...ainakin Brucella on ollut enemmän persoonaa ja elämää kuin muilla DC:n hahmoilla, joista ainoastaan Vihreä Nuoli ja Ihmenainen ovat persoonia myös superminänsä ulkopuolella. Oliver Queen tosin on katujen ääntään ja luonnonläheisyyttään lukuunottamatta aikalailla Bruce kopio. Mitä tulee Ihmenaiseen, niin hyvä luoja, hahmo on periaatteessa feministi, pomppinut Batmanin ja Teräsmiehen välillä romanttisessa mielessä ja samaan aikaan koittaa tulla muiden naisten kanssa toimeen.
-
Minusta esimerkkisi olivat triviaaleja.
1) Totta kai aina on poikkeuksia kuten Batman ja Robin. Ei se silti mitenkään vie pohjaa siltä että Batmaniä on ollut valtavan monessa muodossa ja Batmanissa on jotain erityislaatuista. Huomaa, että en sanonut jumalallista.
2) Tämä riippuu ihan mistä jatkumosta puhutaan. Useimmissa Batman-tarinoissa mitä olen lukenut ei mitään JLA:ta olekaan Batmanin maailmassa saati mitään batrackettia. (Bat-mailaa? Maila-mailaa? Tiedän, halpa vitsi.) Tuossa ei ollut mitään pointtia, sillä puhun Batmanin omasta maailmasta ja sen maailman lainalaisuuksista.
3) Tuo nyt vaan todistaa että DC:n hahmoilla ei yleisesti ole persoonallisuutta. Bruce Waynella ei ole todellista persoonallisuutta. Hän totta kai elää playboyn elämää ja teeskentelee olevansa tietynlainen, mutta samalla lailla kuin sosiopaatti voi matkia tunteita tuntematta niitä, Bruce ei todellisuudessa ole mitään. Hän ON tyhjä kuori, joka odottaa vain että pääsee hyppäämään tiukkaan asuun ja potkimaan rikollisia. Juttu on siinä, että Batmanissa persoonan puuttuminen on oleellinen osa koko juttua. Se ON se juttu. Mitä näkyvää Bruce Waynessa on? No se playboyn/liikemiehen ulkokuori. Se on näkyvää, mutta se ei ole TODELLISTA. Se on, juuri kuten sanoit, näkyvä kuori.
Se että DC:n muilla hahmoilla on mielestäsi vähemmän persoonaa ei muuta Bruce Waynen persoonaa suuntaan tai toiseen.
-
Mitä näkyvää Bruce Waynessa on? No se playboyn/liikemiehen ulkokuori. Se on näkyvää, mutta se ei ole TODELLISTA. Se on, juuri kuten sanoit, näkyvä kuori.
Bruce Wayne tekee hyväntekeväisyyttä, vaikka playboyna hänellä ei ole tuohon mitään tarvetta. Lisäksi Bruce on orpo. Hänellä on myös iso läjä omituisia sukulaisia. Nämä kolme asiaa ovat jo itsestään persoonan muodostajia.
Tyhjä kuori pätee enemmän Teräsmieheen joka esittää olevansa likinäköinen kömpelö persoonaton Clark Kent. Bruce sen sijaan pärjäisi sarjakuvana itsessään ilman Batmaniäkin, onhan hänellä lauma kakaroita, erikoinen asunto ja hän on julkkis. Bruce on itsessään oman elämänsä sankari. Hän on myös Gothamin halutuimpia miehiä, ja on onnistunut pokaamaan jopa Teräsmiehen tytön tämän naaman edessä kertaalleen.
-
Marvel sanoisin ehdottomasti, mutta välillä tulee vain asioita, jolloin DC on vaan coolimpi.
Esimerkki 1: Yön ritarin paluu.
(Ja kyllä, tarkoitan paluuta.)
Esimerkki 2: Tämä traileri.
http://www.gametrailers.com/video/exclusive-who-dc-universe/702050 (http://www.gametrailers.com/video/exclusive-who-dc-universe/702050)
-
Ehkäpä tämän keskustelun otsikon sisältävä väite tai kysymys on irrelevantti, sillä eihän sarjakuvat ole mikään kahden kauppa... 2000 AD lähtee jyrään Jenkeissä (http://forbiddenplanet.co.uk/blog/2010/2000-ad-in-the-states/). Dredd pyyhkii lattiarätillä viittahemmot tieltään.
“The Dredd-verse is a lot more accessible than the universe of other characters, like Spider-Man, Batman, or X-Men, which can get very convoluted. You have Megacity One, which is full of crazy, mad bastards, and that’s all you need to know.”
Mikä tahansa muu kuin DC tai Marvel. Niin sen pitäisikin mennä.
-
Lurkerilla on selvästi jotain DC:tä ja Marvelia vastaan. Antipatiat ovat tietysti jokaisen oma asia, mutta tarvitseeko niitä tulla tähän ketjuun mainostamaan. Sinulle kysymys ainakin on irrelevantti kun et pidä kummastakaan. Minulle se ei ole, vaan se on kiinnostava keskustelun aihe.
Viestissäsi oli kuitenkin selkeästi pointti. Tosin itse epäilen sitä että Judge Dreddistä tulisi mitään suurta hittiä Amerikassa. Kyllähän se varmaan myisi. Amerikkalaiset vain ovat altistuneet DC:lle ja Marvelille niin pitkään että eivät melkein osaa muuta lukeakaan. Toivomuksesi DC:n ja Marvelin "jyräämisestä" taitavat jäädä ihan omaksi hourailuksesi.
-
Ja jos tulet vielä soittamaan suutasi tänne niin tulen eurooppalaisten sarjakuvien ketjuihin purkamaan antipatioitani niitä sinun suosikkisarjiksiasi kohtaan.
Jaahas.
Marvel ja DC hallitsevat toki ylivoimaisesti USA:n sarjakuvamarkkinoita, ja siksi noiden kahden koetaan "taistelevan" keskenään.
Mutta uudella mantereella parinkin prosentin osuus antaa jalansijan toimia kaupallisesti. Dark Horse, IDW, Dynamite, Boom! Studios, Viz, Archie ja muut ovat löytäneet omat markkinarakonsa, kyllä sinne 2000 AD mukaan mahtuu.
Teräsmiehen poika oli varmaankin ensimmäinen sarjakuvalehti, jonka ostin. Myöhemmin Jätti teki valtavan vaikutuksen.
-
Ja jos tulet vielä soittamaan suutasi tänne niin tulen eurooppalaisten sarjakuvien ketjuihin purkamaan antipatioitani niitä sinun suosikkisarjiksiasi kohtaan...
Voi kauhia paikka sentään... Mikä uhmaikä sullekin on tullut, kun pitää näköjään yrittää rähistä joka ketjussa? Asiaahan Lurker tuossa puhui, eikä mielestäni edes mitenkään provoavaan sävyyn. Käy välillä vaikka oikein kunnon jäätelöllä, se tekee ihanasti gutaa...
-
Tottahan tuo on, mitä Lurker tuossa sivusi: DC:n ja Marvelin vahvuus, edes jossain määrin yhtenäinen universumi historioineen, on myös niiden suurimpia ongelmia.
Dredd-maailma on lähinnä vain kulissi tapahtumille, eikä taustahistorialla ole usein enempää merkitystä kuin Tex Willeriä lukiessa.
Harmi, ettei Suomessakin niin komean julkaisuhistorian omaavaa Dredd-materiaalia ole aikoihin julkaistu. Kannattaisikohan Jalavan kokeilla jäätä kunnon kovakantisella opuksella...
-
Kuten Jiksi sanoi niin tupaten täynnä tavaraa ja historiaa olevat universumit jossa jatkumot ovat täysin naurettavan kippuralle kääntyneitä ovat supersankarien heikkous. Miksi julkaisijat välittävät niin paljon universumin historiasta kun hahmot eivät edes vanhene, mikä tekee historian käsitteenä merkityksettömäksi? Eikö niitä historioita voisi vain unohtaa?
Tässä kohtaa palaan aiempaan mielipiteeseeni Batmanista. Se mikä tekee Batmanista erityislaatuisen on, että Batmanilla ei ole sellaista historiaa joka olisi painolastina uusissa tarinoissa. Tämän todistaa se, miten monia inkarnaatioita Batmanista on ollut. Ja ne kaikki ovat keskenään ristiriidassa. Kuten aiemmin sanoin, mielestäni Batmanin määrittää vain muutama perusasia, joiden päälle tekijät voivat rakentaa hyvin monenlaisia tarinoita. Batman ja Gotham ovat näyttelijä ja näyttämö, joilla voi esittää melkein mitä vain.
-
Tuota ajatusta nyt hieman pidemmälle vietynä, niin toki tämän ketjun aiheeseen liittyy, miksi kumpikaan ei kelpaisi.
Supersankareissa on minulle voimakkain niiden synnyttämä nostalgiantunne, harva puhtaasti innostaa aivan omilla avuillaan, joskin hyvien tekijöiden materiaali sen toki voi yhä tehdä.
Aikaa myöten myös kaikkinainen "realismi" on näiden kohdalla se vieraannuttavin tekijä. Hämähäkkimiehessä painiminen opintojen ja elannon kanssa tietysti auttaa teininä samaistumaan sankariin, mutta kun on kolmekymppinen, ei sellaisia jaksa enää sarjakuvistaan lukea.
Ehkä väsynein supersankarisarjakuvissa olen kuitenkin siihen kaikkinaiseen väkivaltaan, machoiluun, kulmien alta mulkoiluun ja hampaidenkiristelyyn, joka mopoikäisenä oli aivan ältsin hurjaa. Nyt se on enää epäkypsää.
Jossain DC-ketjussa olen muinoin maininnutkin, mutta DC:llä on hyvin onnistuneita Valtakunta ja voima -tyylisiä tarinoita, joissa sankarit esitetään vaikeasti samaistuttavina, hyvin etäisinä ja suorastaan epä-/yli-inhimillisinä olentoina. Tällaisessa käsittelyssä on omaa vetoaan.
Lisäksi DC-tarinoissa on aina toisinaan sellaista tiettyä positiivista menoa ja meininkiä, kun hahmot voimineen tekevät kaikkea mahdottoman älytöntä, mikä on Marvel-maailmassa varattu lähinnä tylsemmille kosmisille hahmoille.
Hieman enemmän vanhaa kunnon jännitystä sekoitettuna yleiseen positiivisuuteen, sitä supersankarit kaipaavat.
-
Juuri tuon takia en ymmärrä, miksi pitää analysoida mitä kumpikin yhtiö tuottaa, kun se on mahdotonta. Positiivisuutta on uupunut pitkään molemmilta yhtiöiltä, ja nyt sitä yritetään tuoda takaisin. Tosin en kiellä, etteikö vaikuttaisi ohimenevältä ilmiöltä...kummatkin yhtiöt ovat tuossa jokatapauksessa jokseenkin onnistuneet. Siinä missä Heroic Agen tarinat ovat hauskoja jne. BD taas menee takaisin sinne tarinoiden alkutekijöihin, eli ensin luodaan mysteeri/uusi tekijä, sitten hahmot, sitten ne reagoivat toisiinsa...jne.
Dredd-maailma on lähinnä vain kulissi tapahtumille, eikä taustahistorialla ole usein enempää merkitystä kuin Tex Willeriä lukiessa.
Täh? Siis millä tavalla DCU:n/MU:n taustahistoria ei olisi myös pelkkä kulissi?
Senkö takia, että Universumeista on kirjoitettu historian kirjan omaisia opuksia, kuten tämä uusin DC Legasies tms.? Mikä tarve lukijalla on koskeakaan näihin kyseisen tyyppisiin opuksiin, jos se on niin vaikeaa?
Jos Teräsmiehessä on kaveri joka ampuu suustaan laaseria, miksi hitossa kenenkään tarvitsisi tietää hittoakaan laaseria ammuskelevan historiasta, jotta voisi lukea tarinan? Siis...vaikka lukisit 30 vuoden tarinat putkeen, se jäbikkä ampuu silti laaseria suustaan, eikä mikään ole muuttunut.
Dredd maailmaa varten tarvitsee lukea läjä psykologisia ja analysoivia opuksia, jotta ymmärtää, että kuka hitto tämä Dredd on olevinaan. Dreddiä ei ymmärrä kuin alan harrastajat. Kun taas idioottikin tajuaa, että jos Teräsmies taistelee laaseria suustaan ampuvaa hyybiötä vastaan, hän taistelee laaseria suustaan ampuvaa hyybiötä vastaan.
Dreddiä varten täytyy käsittää myös se, että mikä on huumoria ja mikä ei. Satiiri jms. ei vain mene rautalangasta vääntämättä jakeluun.
Siihen en ota kantaa että kumpi on kliffampi hahmo, koska itse luen sarjakuvaa lukeakseni sitä, en sitä varten, että voin käydä hahmoista naurettavaa "Kumpi on isompi, Hulk vai Galactus?" höpinää. Tarinoilla on väliä, ei sillä mikä hahmo on parempi. Ja jos jokin hahmo on hyvä, se on hyvä. Siinä tarvitse mitään hölmöä vertailua.
Harmi, ettei Suomessakin niin komean julkaisuhistorian omaavaa Dredd-materiaalia ole aikoihin julkaistu. Kannattaisikohan Jalavan kokeilla jäätä kunnon kovakantisella opuksella...
Jalava saisi kyllä tehdä ylipäätään JOTAIN Judge Dreddillä. En ymmärrä miksi kohtuullisen hyvin tuottava sarja pitää noin vain seisauttaa. Itselle on yhden tekevää, kun en noita lue, kun ei kiinnosta, mutta ihmettelen vaan.
Miksi julkaisijat välittävät niin paljon universumin historiasta kun hahmot eivät edes vanhene, mikä tekee historian käsitteenä merkityksettömäksi? Eikö niitä historioita voisi vain unohtaa?
Julkaisijat eivät välitä siitä tipan vertaa. Mutta lukijat välittävät. Ja minua ei ainakaan kiinnostaisi jonkun kässääjän tms. asemassa selitellä comic conissa sitä että mihin aikaan mikäkin tarina/tapahtuma sijoittuu jne. Tulee huomattavasti helpommaksi vain koota JSA:n tms. historiaa käsittävä opus, jolla vastataan suurimpiin kysymyksiin.
Ongelma lienee enempi siinä, että hahmot ovat vanhentuneet (huom. mennyt aikamuoto), eikä se että ne vanhenisivat. Batmaniä vaivaa aivan sama ongelma, sillä vuosi vuodelta käydään kiistaa siitä että missä kohtaa Batman on kohdannut minkäkin konnansa jne.
Ongelman ytimeen:
Lukijat, lakatkaa haluamasta tietää kaikkea!
-
Siis millä tavalla DCU:n/MU:n taustahistoria ei olisi myös pelkkä kulissi?
Rautalankaesimerkkinä Ryhmä-X:n sivuilla jo vilisee niin runsaasti hahmoja, etteivät kaikki ole edes pidemmän linjan harrastajille tuttuja. Hahmojen toiminnan motiivit tulisivat olla selvillä, että juonikuvioissa olisi lukijalle jotain itua.
Jos tehdään pelkkiä yksittäisseikkailuja, joihin voisi aina loikata mukaan, osa näiden taustamaailmojen ja -historian viehätyksestä menetettäisiin. Kompromissina tästä syystä tarinat koostetaan minisarjoiksi ym. jotka voidaan koota yksiin kansiin.
Mutta en minä nyt niin tavattoman kiinnostunut ole Marvelista ja DC:stä, että jaksaisin intoutua keskustelemaan niistä tämän syvemmin.
-
Harmi, ettei Suomessakin niin komean julkaisuhistorian omaavaa Dredd-materiaalia ole aikoihin julkaistu. Kannattaisikohan Jalavan kokeilla jäätä kunnon kovakantisella opuksella...
Rupesin miettimään onko Jalava ikinä julkaissut ainuttakaan kovakantista sarjakuva-albumia. En keksinyt yhtään.
-
Rupesin miettimään onko Jalava ikinä julkaissut ainuttakaan kovakantista sarjakuva-albumia. En keksinyt yhtään.
Ei tule mieleen minullekaan. Kun muut kustantajat ovat jo siirtyneet koviin kansiin, niin Dredd olisi aika kova muutenkin.
-
En ymmärrä vieläkään mitä itseisarvoa kovakantisuudella on.
et ole yksin. Nähtävästi ihan pelkät kovat kannet tekevät sarjakuvista parempaa koska kannet ovat kovat.
ja minä kun aina kuvittelin että se on sisältö- , ei muotokysymys, mutta toisaalta: pilkkusääntö ja kielioppi ajavat aina viesteissäkin ohi sen kattamasta ajatussisällöstä.
...tai sitten ei.(selvennykseksi niille joiden kyky käsittää viimeisen osuuden ironista sisältöä)
DC Marvel köydenvetokisa on kestänyt jo kauan ja on itsessään absurdi, molempia ja BDta ja Fumettia ja Mangaa ja ja löytyy hyllyistä koska tärkeämpää kuin kustantaja tai julkaisuformaatti on se kiinnostaako tarina/hahmo jne vai ei, onko se hyvä vai ei.
huonoille genrestä ja kielestä riippumatta minulta ei löydy aikaa tai ymmärrystä, sarjakuvamuotoista sontaakin saa julkaista miljardille kärpäselle joita kiinnostaa, minun ei ole pakko pitää siitä.
Jatkumoiden ja historian seuramisesta vaikeuksia löytävät eivät nähtävästi ole kuuleet joko a) kirjastoista tai b) uudesta ja hämmentävästi keksinnöstä kuin internet. Jotkut väittävät että siellä on jopa sarjakuviin erikoistuneita keskustelufoorumeita ja tiedonhakupaikkoja.
2000AD lähtee siis taas USAhan vastahan sitä on Fleetwayn ja DCn alaisuudessakin tehty. jenkkilän ongelma lukijakunnasta ukkoontumisineen on aito, jos kohta täytyy muistaa että siellä Marvelin ja DCn kannattamattomina lopetettavien sarjojen myynti on aiempina vuosina ollut sellaista että independentpuolella, kotimaastamme puhumattakaan, moisista myyntiluvuista ei uskalleta nähdä edes märkiä unia.
Mutta sarjakuvakulttuuri on yhdysvalloissakin marginaalissa, sanomalehtien lisäksi lehtiä ei ole mitenkään helppoa saada käsiinsä eroten mm. 70-80-lukujen tilanteesta.
Tilanne täällä on samaan menossa.
Ja selvennykseksi ei siihen hyvään.
-
Dredd maailmaa varten tarvitsee lukea läjä psykologisia ja analysoivia opuksia, jotta ymmärtää, että kuka hitto tämä Dredd on olevinaan. Dreddiä ei ymmärrä kuin alan harrastajat.
Dreddiä varten täytyy käsittää myös se, että mikä on huumoria ja mikä ei. Satiiri jms. ei vain mene rautalangasta vääntämättä jakeluun.
Dreddiä varten ei tarvita muuta kuin tavallinen peruskoulutus ja keskinkertaiset yleistiedot mitä nyt saa peruskoulusta ja lukiosta, jos kuuntelee mitä siellä sanotaan ja noin muuten. Minkä hiton alan harrastajat?
Timo
-
Otto Sinisaloa lainatakseni : Judge Dredd on moraalisesti ambivalentti.
Dreddin maailmankuva oli aikoinaan liian vakavan fasistinen suomen sarjakuvaseurallekin mutta se ei ole 2000ADn vika.
Mutta josko siitä huolimatta että DC on julkaissut Lainvalvojan seikkailuja ameriikan yhdysvalloissa palattaisiin aiheeseen DC vai Marvel.
-
Noh, mainitsin mm. tuon 2000AD-yhteistyön yhdeksi vaikuttavaksi tekijäksi siinä että nykyään vaaka kallistuu DC:n puolelle (vaikka olen ollut käsittävinäni että se yhteys on taas katkennut).
-
En tiedä sopiiko tää tänne niin hyvin, mutta..
Luen tässä Brian Michael Bendisin kynäilemää Siegeä Marvelilta. Täytyy sanoa että jätkä on täysi käsi käsikirjoittamisessa. Olen lukenut häneltä ihan tarpeeksi sarjakuvia sanoakseni tämän. Se, miksi hän on saanut kirjoittaa lähes kaikki Marvelin cross-overit viime vuosina on minulle mysteeri. Siinä on liian monta premissiä mennyt plörinäksi yhden täysurpon takia.
Mark Millarin Civil War on Secret Invasioniin ja Siegeen verrattuna aivan eri tasolla ja mihin tahansa verrattuna hyvä sarjakuva. Nämä Bendisin sarjakuvat ovat pelkkää kuraa, ne on kaikki kirjoitettu samalla kaavalla. Taistelutkin ovat vain splash-pagea ja patsastelua toisensa perään. Ja koko ajan kaikkialla räjähtää ja pamahtaa, toiminta on pelkkää puuroa.
Tästä jos vähän laajentaa, niin mitkä ovat teidän inhokkikäsikirjoittajanne tai piirtäjänne Marvelilta tai DC:ltä? No niin, aasinsilta, nyt tämä ainakin sopii tähän ketjuun! :laugh:
-
Luen tässä Brian Michael Bendisin kynäilemää Siegeä Marvelilta. Täytyy sanoa että jätkä on täysi käsi käsikirjoittamisessa. Olen lukenut häneltä ihan tarpeeksi sarjakuvia sanoakseni tämän. Se, miksi hän on saanut kirjoittaa lähes kaikki Marvelin cross-overit viime vuosina on minulle mysteeri. Siinä on liian monta premissiä mennyt plörinäksi yhden täysurpon takia.
no kyseinen kirjoittaja on itselleni Ed Brubakerin, Garth Ennisin, Jason Aaronin, Greg Ruckan ja kourallisen muita ohella syy lukea Marvelin lehtiä.
Koska silloin tarinassa ja henkilöissä jotain syvyyttäkin/mieltä.
yhdysvaltain sarjakuvakenttä on hyvin voimakkaasti kirjoittajavetoista, käsikirjoittaja on tärkeämpi kuin kuvittaja.
-
Olen lukenut niin kauhean vähän kuitenkin sarjakuvia, että paha sanoa parhaita käsikirjoittajia. Mark Millar nyt pelkästään Civil Warin ansiosta on parhaimpien listalla. Luin ensimmäisen Scalpedin Jason Aaronilta ja se oli ihan hyvää kerrontaa ja hyvin realistista. Itse en pitänyt näin raa'asta ja väkivaltaisesta menosta mutta ei sitä sarjakuvaa muutenkaan olisi voinut toteuttaa. Vaikea tässä on mitään sanoa kun en ole edes lukenut noiden herrojen Marvel-tuotantoa.
Paha väitellä tuosta kun itse laitoit Bendisin parhaimpiin, mutta mun mielestä hän kirjoittaa jotenkin samalla sapluunalla. Oli tiimi mikä tahansa niin aina on se perus-hauska heebo joka heittää tylsää läppää, mikä kai on hänen käsityksensä "syvyydestä". Meno on liian letkeää ja suoraviivaista. Secret Invasionissa tai muussakaan ei vain ollut sitä kipinää joka olisi imenyt mukaansa. Koko ajan sai pistää itsensä lukemaan. Tuo Siegekin tuntuu vain turhalta ostokselta, ihan turhaan menin maksamaan kovakantisesta maltaita. Onhan se vähän kauheaa lytätä joku kirjoittaja, mutta minulle ei vain toimi.
Tuntuu että on tullut liian monta huonoa lukukokemusta Marvelilta. Pistää miettimään kustantajan albumien ostamisen mielekkyyttä ja ylipäätään supersankarien lukemisen mielekkyyttä. Toisaalta Infinite Crisis oli loistava, mutta vähän ikävä kun ei tiedä mitä ostaa, niin seuraava ostos voi hyvinkin olla mätämuna.
-
vastaat tavallaan itse kysymykseesi:
Tuntuu että on tullut liian monta huonoa lukukokemusta Marvelilta. Pistää miettimään kustantajan albumien ostamisen mielekkyyttä ja ylipäätään supersankarien lukemisen mielekkyyttä. Toisaalta Infinite Crisis oli loistava, mutta vähän ikävä kun ei tiedä mitä ostaa, niin seuraava ostos voi hyvinkin olla mätämuna.
tämä on se olennainen asia.
Supersankarisarjakuvat eivät ole kaikki samasta puusta veistettyjä, eivät edes tietyn firman sisällä tasalaatuisia tai yhteneväisellä tyylillä tehtyjä.
Bendisin kostajat ovat kosmisia seikkailuja Bendisin daredevil kovaksikeitettyä rikosta ja näissä on sama käsikirjoittaja.
Kustantamo ei ole absoluuttinen laadun/laaduttomuuden tae.
Totta kyllä, kummallakin lafkalla on "talon tapa" tietty tyyli kirjoittaa ja myös kuvallisessa asussa on nyansseja. molemmat toki kopioivat toisiltaan, ajoittain täysin järjettömästi konsepteja(kuten juuri kriisit, crossoverit jne) ja molemmilla on ison kustantamon heikkoudetkin: hahmoilla varsinkin merkittävämmillä on omat esiliinansa jotka vahtivat ettei kukaan pääse käsittelemään kruununjalokiviä miten sattuu.
jotain mikä on osaltaan vahingollistakin luovassa työssä.
DC ja Marvel ovat luoneet tietynlaiset brändit(kauhea sana) odotukset joita pyritään täyttämään, mutta itse suosittelisin kaikille kuorimaan kermat päältä molempien tuotannoista oman maun mukaan.
-
Se, miksi hän on saanut kirjoittaa lähes kaikki Marvelin cross-overit viime vuosina on minulle mysteeri.
Syy on juuri mainitsemasi Civil Warin kaltaiset eventit ja Millarin kaltaiset kirjoittajat. Civil War on toki hyvä tarina, mutta ongelma siinä on, että sen jälkiä siivotaan vieläkin Marvelilla. Muutokset eivät ole pahasta, mutta jotta saadaan uusia kirjoittajia houkuteltua, niiden tulee olla kohtuullisia ja hillittyjä.
Oletko lukenut Hämistä ennen ja jälkeen Sisällissodan? Siis ennen OMD/BND:tä? Muutoksia oli niin paljon, että Hämiksestä ei ollut enää mitään kerrottavaa jäljellä. Back in Blackin kaltaisella tarinoinnilla ei olisi pärjätty mahdottomiin asti.
Tämä on syy miksi kyseinen kirjoittaja hoitaa kaikki vuoden eventit, paitsi tänä vuonna, jolloin jo kuukausia sitten tapahtunutta Siegen loppua lukuunottamatta ei Bendistä olla nähty kuin Kostajien kirjoittamis yms. hommissa.
Loppuvuosi vaikuttaa myös melko Bendis vapaalta, ja vuoden eventit, Shadowland ja Avengers: Children's crusade ovat vaikuttaneet lupaavalta. Kuten myös Bendisin kirjoittama Avengers Prime, Siege aftermath, joka mielestäni pesee itse heikkotasoisen Siegen. Itse DR tarinat olivat kuitenkin pääosin hyviä, lukuunottamatta DA:n soolotarinoita yms.
Bendisin suosio voidaan osin selittää sillä, että mies oli juuri se joka herätti niin Kostajat, kuin myös useimmat muut Marvelin hahmot ja sankarit takaisin eloon 2000-luvulle kaiken maailman Heroes Rebornien ja vastaavien jälkeen. Bendisin House of M voittaa helposti kaikenmaailman tasku-universumit ja keskiaikaiset universumit, joissa Kostajat olivat suomessakin nähdyissä tarinoissa käyneet ennen tuota.
Ilmiselvä syy Bendisin suosioon on myös se, että 7 vuoden Bendis kauden aikana on paha sanoa, ettei tykkää Bendisistä, koska se olisi periaatteessa sama kuin ei tykkäisi Marvelista. Eli vähän kuin kysyisi että pidätkö enemmän koiran ruuasta vai kissan ruuasta, ja perustelu "Kissani pitää kissan ruuasta." ei kelpaisi. On hankala vaatia perusteiden kanssa parempaa, jos ei varsinaisesti mitään valittamista ole.
Mark Millar nyt pelkästään Civil Warin ansiosta on parhaimpien listalla.
Marvelin puolella Millarin paras tarjonta on ekat Ultimate X-Menit, ekat The Ultimatesit, koko Ultimate Fantastic Four rupeama, Kick-Ass ja suht tuore Nemesis. DC:n puolella paras tarjonta taas on The Flash #130 - 141 ja Superman: Red Son. Eli aika Marvel voittoisa. Kuitenkin parasta Millarilta on ns. Millarverse sarjakuvat. Millarverse on siitä jännä universumi, että se ei kysy yhtiötä eikä jatkumoa lainkaan. Millarverse ulottuu niin Image-ajoista aina brittituotantoon. Tähän kuuluu mm. mainittu Kick-Ass, Chosen, Wanted ja Nemesis. Millar on parhaimmillaan silloin kun hänellä on vapaat kädet, joten jotta jatkumo yms. ei potki persuksille, suosin lukemaan Millarverse ja Elseworld tarinoita Millarilta.
Rautalankaesimerkkinä Ryhmä-X:n sivuilla jo vilisee niin runsaasti hahmoja, etteivät kaikki ole edes pidemmän linjan harrastajille tuttuja. Hahmojen toiminnan motiivit tulisivat olla selvillä, että juonikuvioissa olisi lukijalle jotain itua.
Korostin ongelman ytimen. Eli ongelma esiintyy vain suomenkielisissä lehdissä.
Jenkeissä tulee mutantti aiheisia julkaisuja lähes kymmenen kuukaudessa (ei, en lähde laskemaan julkaisujen tarkkaa määrää). Suomessa meille tarjotaan vain yhtä lehteä ja satunnaisia spesiaaleja. Jenkkiläinen lukija ymmärtää seurata jokaista mutanttilehteä, koska niissä tapahtuu kokoajan.
Sen sijaan suomessa noiden seuraaminen on täysin mahdotonta, ja sen vuoksi olen aina ollut sitä mieltä, että suomessa pitäisi julkaista joko useampaa mutanttiaiheista lehteä, julkaista pelkkiä kokoelmia vanhoista tarina kokonaisuuksista tai unohtaa koko juttu. Ryhmä-X:n tilalle olisi tarjolla paljon parempia Marvel lehtiä vakkariksi, aina Kostajista Daredeviliin.
Itse suosisin, että Mega palautettaisiin juuri tämän vuoksi. Voitaisiin julkaista niitä hyviä Ryhmä-X tarinoita, vaikka pistettäisiinkin itse mutanttien oma lehti jäähylle. Samalla saataisiin välillä ulos DC:n parhaimmistoa.
-
Jenkkiläinen lukija ymmärtää seurata jokaista mutanttilehteä, koska niissä tapahtuu kokoajan.
Kustantajallehan sopii, että lukijat kiltisti ostavat kaiken, mitä vain julkaistaan. Vain intomielisimmät harrastajista jaksavat seurata, saati ostaa puoliakaan siitä mitä tarjotaan.
Keskivertolukijalle sopisi, että supersankarointi olisi hetken hupia, jonka voisi poimia hetken mielijohteesta. Tämä on näiden Marvel-/DC-toikkarointien ydinongelma.
Toinen on tarinoiden pullamössömäinen rakenne. Viime aikojen megatapahtumista vain Marvelin Dark Reign kiinnosti minua edes lähtökohtaisesti, mutta kun se kiinnostus riittää kolmanteen lehteen ja tapahtuman koko on kymmeniä (vai satoja?) toisiinsa enemmän ja vähemmän liittyviä julkaisuja, niin antaa olla.
Lopuksi kyseessä on vain siitä, kuka vetää ketäkin missäkin numerossa turpaan ja sitten tulee seuraava megatapahtuma. Ei yksinkertaisesti kiinnosta.
-
Keskivertolukijalle sopisi, että supersankarointi olisi hetken hupia, jonka voisi poimia hetken mielijohteesta. Tämä on näiden Marvel-/DC-toikkarointien ydinongelma.
Toinen on tarinoiden pullamössömäinen rakenne. Viime aikojen megatapahtumista vain Marvelin Dark Reign kiinnosti minua edes lähtökohtaisesti, mutta kun se kiinnostus riittää kolmanteen lehteen ja tapahtuman koko on kymmeniä (vai satoja?) toisiinsa enemmän ja vähemmän liittyviä julkaisuja, niin antaa olla.
Jiksi siteeraan sinua toisesta ketjusta:
Samoin minulta jäisivät sarjakuvat ostamatta ja lukematta, ellei niitä julkaistaisi suomeksi. Olen aikoja sitten tehnyt tiukan rajauksen olla käyttämättä rahaa englanninkielisiin julkaisuihin ja supersankareiden kohdalla pitäydyn siinä edelleen. Kun mangaa on suhteellisen hyvin ollut viime vuodet saatavilla lehtihyllyillä, olen ensisijaisesti senkin osalta suomenkielisten julkaisujen varassa.
Mikäli tämä pitää paikkansa täten olet jotakuinkin puhtaasti kvaakin ja wikipedian referaattien varassa ja erittäin rankasti kärjistäen se on sama kuin arvostelisi Victor Hugon Kurjia lukematta sitä siitä ettei siinä ennakkotietojen mukaan ole Quasimodoa saati Disneyn scorea.
Arviosi siitä mitä kieltämättä valtaosa supersankaraisarjakuvista on (=nyrkkitappelu) pitää paikkansa mutta yhtä lailla voi silloin minkä tahansa genren dekonstroida negatiivisin konnotaatioin tyyliin "taidesarjakuva on aina huonosti piirrettyä ja masturbaatio ja vaikea äitisuhde ovat keskiössä".
faktahan sekin silloin on mutta niin laput silmillä kulkeva että särähtää omaan korvaani.
tätä en jaksa uskoa että missään määrin tarkoitit.
Molemmilta kustantamoilta löytyy niin hyvin kirjoitettua materiaalia että isomman kokonaisuuden ymmärtää lukematta 472 eri lehteä.
-
Jiksi siteeraan sinua toisesta ketjusta:
Lainaan toki kaiken, mikä vain on saatavilla. Tietysti se on vain se raapaisu kaikesta julkaistavasta, mutta kuka täällä Pohjolan perukoilla ostaisikaan muuta kuin sitä parhaaksi arvioitua materiaalia.
Supersankareiden seikkailuista saan näppeihini lähinnä ne kehuttujen kirjoittajien kokoelmaopukset. Tuskin sillä loppuosalla olisi merkitystäkään, tokkopa peruslehdet ovat muuta kuin vaikkapa Hämiksen lehti: Hämis tappelee, voivottelee kuinka elämä on vaikeaa ja tappelee jälleen.
Käytännössä kuitenkin lukemastani materiaalista valtaosa on muuta kuin supersankareita, kuten tarkkana miehenä huomasit tuosta siteeraamastasi kohdasta. Tosin niiden osalta jo kirjastojen kautta saa ihan mukavasti luettavaa.
-
totta sekin mutta tärkeää kulttuurityötä tekevillä kirjastoillakin on määrärahat ja kysymykseen Marvel vs DC vastatessa juuri suomennosten määrä vaikuttaa ja silloin myös mitä valitaan suomennettavaksi.
Enin osa DCn hahmoista on ventovieraita suomalaisille, minä ostelin salaman omaa lehteä lähikaupasta...70-luvulla ja Lepakkomiestä ja niin pois päin, mutta nykyisin?
muutama erikoisjulkaisu vuodessa ja nekin sitä pahinta rapaa (Millerin ja Gaimanin "hengentuotteet") vastaan kaksi marvel-lehteä joihin toimittajat koettavat valita yhteispainatushornan keskeltä ne tarinat joissa pysyisi kärryillä.
ymmärrän näkemyksesi, mutta kustannustoiminnassa ei valita sitä mikä on parasta, vaan myyvintä.
tämä ei ole vain supersankarien ongelma vaan fumettin, BDn ja mangan, muutama upea helmi ja loput kamalaa ryönää (mutta ryönää joka myy).
kustannustoiminta on kulttuurityötä mutta sen ydin on kaupallinen kapitalismi.
Ja yhäkin mainitsen että vaikka keskustelu onkin niiden kahden ison välinen valinta niin niin Image ja Dark horse ovat nykyään aivan eri kustantamot kuin mitä 90-luvun alkua muistelevat luulevat.
Se ettei tämä näy herkästi johtuu yllä mainituista syistä
-
Ja yhäkin mainitsen että vaikka keskustelu onkin niiden kahden ison välinen valinta niin niin Image ja Dark horse ovat nykyään aivan eri kustantamot kuin mitä 90-luvun alkua muistelevat luulevat.
...ja toisaalta koska Dark Horsella tai nyky-Imagella ei ole kauhean selvää yhtenäisyyttä niin niistä on hankalampi puhua tuollaisella DC vs Marvel -tasolla vaan enemmän yksittäisinä teoksina. Mutta joo, nykyään Imagella taitaa olla paras kiinnostava/roska-suhde.
Ja suomentamismäärät vaikuttavat tosiaan, DCU:lta kai perus-Batmanit ovat tulleet ja Teräsmiestä kohtuudella mutta käytännössä kaikki muut ovat olleet täysin satunnaisesti edustettuina...tulipa mieleen että onko vaikkapa Ihmenaiselta julkaistu yhtään tarinaa...ja taitavat olla harvassa myös Salaman, Vihreän nuolen, Teinititaanien jne seikkailut.
No, luulen että olisin ehkä nuorempana siltikin ollut viehättyneempi Marvelin jutuista, ja aikanaan sitten siirtynyt enemmän DC:n puolelle, niinkuin nytkin.
-
Olen tässä koittanut lukea varhaisia Imagen sarjoja, että olisiko joku hyvä päässyt aikoinaan huomioimatta. Ei tunnu olevan. Kaikkihan ne ovat hirveää kuonaa, paitsi Savage Dragon.
totta, Varhaisia.
Ongelma onkin etteivät ihmiset tajua että tilanne on muuttunut viimeisen kymmenen vuoden aikana.
Sittemmin virheistä on jopa opittu ja Savage Dragon porskuttaa yhä.
Marvel ja DC ovat toki reagoineet myös tässäkin ketjussa mainittuihin kohtiin. DC on panostanut kirjoitajiinsa ja tuohon" pitkä ja vaikeasti seurattava jatkumo" ongelmaan liittyen:se sai Marvelin pistämään pystyyn Ultimate-linjan ja Marvel familyn jonka idea on juuri Jiksin peräänkuuluttama koko perheelle sopiva hetken hupi, joka ei vaadi keskiasteen tutkintoa sarjakuvauniversumin sisäisissä mytologia/ihmissuhde kommervenkeissa.
Tai kuten eräs sarjakuvallisesti arvostamani henkilö asian osuvasti ilmaisi: "se on semmoinen Kenguru-juttu"
-
Olen tässä koittanut lukea varhaisia Imagen sarjoja, että olisiko joku hyvä päässyt aikoinaan huomioimatta. Ei tunnu olevan. Kaikkihan ne ovat hirveää kuonaa, paitsi Savage Dragon.
Sam Kiethin Maxx oli hyvä kaikessa hämäryydessään, noista varhais-Imagen sarjoista se jossa lähdettiin oikeasti ihan omille poluille.
-
Mielenkiintoista nähdä, vaikuttaako elokuvien sankarikirjon "räjähtäminen käsiin" myös sarjakuvatarjontaan.
Batman ja Hämähäkkimies ovat ainakin niminä tuttuja yleisimminkin. Mutta kiinnostavatko vihreätlyhdyt ja kostajakatraat katsojia? Niillähän ei ole lainkaan valmista mediatunnettavuutta meillä ja maailmalla, ainakaan USA:n ulkopuolella.
Iron Man mursi tämän muurin. Onnistuvatko muut?
DC vai Marvel -taistelu käydään ihan tosissaan ehkä enemmän valkokankailla kuin sarjakuvalehdissä...
Toki sarjakuvaelokuvia tehdään, onneksi, myös muiden kustantamoiden hahmoista ja tarinoista.
-
Sarjakuvien elokuvaversiot eivät vaikuta enää Suomen sarjakuvatarjontaan. Se teidän korkeassa arvossa pitämänne Egmont tuskin julkaisee näihin uusiin elokuviin liittyen yhtään mitään. Jos haluatte jotain uutta Thorista, Kapusta tai Kostajista lukea, joudutte hankkimaan luettavanne muualta.
Toki tämän vuosituhannen alun Marvel-leffoista, X-Meneistä, Hämiksestä ja Daredevilistä tuli elokuvaspesiaalit mutta en jaksa uskoa että uusista tulisi. Iron Manista tai Wolverinestahan ei tullut. Iron Manin leffajulkaisun aikoihin julkaistiin se kovakantinen Viisi Painajaista, mutta en osaa kuvitella Thor- tai Kostajat-kovakantista tai edes leffaspesiaalia. Mutta kuten tiedätte en siitä välitäkään.
Mitä tulee näihin leffoihin itsessään, niin minä uskon ainakin Thorin olevan menestys. Leffasta julkaistiin sen verran vaikuttava traileri, joka avautuu kenelle tahansa toimintafanille, ja jo idea on sen verran mielenkiintoinen, että tuo kyllä menestyy. Kapteeni Amerikka-leffalta odotan myös hyvää, ihan sen takia miten laadukkaita Marvel-leffat ovat yleisesti olleet. Nehän ovat kaikki olleet menestyksiä, ja useimmat myös hyviä toimintaleffoja. Lisäksi Kapteeni Amerikan idea on yhtä universaali ja mielenkiintoinen kuin Thorilla.
Kostajien suhteen olen skeptisempi. Toki X-Men leffoissa supersankariryhmä toimi, mutta X-Men on aina ollut henkilökemioiltaan loistavasti suunniteltu ja tasapainoinen tiimi. Kostajiin on koottu isoimmat tykit aikoinaan sarjakuvissa ja nyt leffassa, eli se on vähän eri asia. Tämä leffa täytyy tehdä todella huolella, jotta ensinnäkin efektitykitys ja toiminta on kohdallaan ja toisekseen tarinan hahmot toimivat samassa ryppäässä JA pysytään tasapainossa hahmoille annettavan tilan ja varsinaisen tarinan välillä.
Luulenpa että Marvelin leffat menestyvät niin hyvin juuri siksi, että niissä olevat lähtökohdat ovat niin universaaleja (tavis voimaantuu ja nousee sankariksi) ja toisaalta siksi että sarjakuvat ovat niin pitkäikäisiä että niistä on helppo poimia parhaat elementit. Tietenkin valtava fanipohja on myös suuri tekijä.
Minulla on sellainen kutina että sekä Marvel että DC ovat nyt täysin hullaantunut leffoihin. En ole tutustunut Marvelin tai DC:n saamiin voittoihin, mutta EPÄILISIN, että yksi menestysleffa tuottaa yhtä paljon rahaa kuin saman hahmon/tiimin sarjakuva useammassa vuodessa. En osaa sanoa tämän spesifimmin mutta kun miettii että The Dark Knight on tuottanut yli miljardi dollaria, mikä on aivan huipulla tuotoissa mitaten, niin eiköhän pidä paikkaansa.
Kilpailua näiden firmojen välillä toki käydään, mutta ei se ole ikinä ollut "viimeinen mies kehässä" tyylinen kilpailu. Kummatkin ovat aina menestyneet ja tulevat luultavasti menestymäänkin sillä supersankarifanit rakastavat kumpaakin lafkaa eri syistä. En minäkään soisi DC:lle mitään pahaa niin kauan kuin pukkaavat hyviä Batman-sarjiksia ja ERITYISESTI Batman-leffoja. ;)
EDIT: Tuota Jukan sanomaa asiaa itsekin aavistelin. Eli leffaspesiaaleja ei ainakaan ole tulossa. En myöskään usko että muunlaisia albumeja tulisi.
-
CBR:llä kerrottiin kun kysyin, että hahmot, jotka jokainen Amerikassa tuntee, ovat Teräsmies, Batman, Ihmenainen, Hämähäkkimies ja Hulk.
Hienoa että kysyit tuota! Tästä voi päätellä ainakin sen että DC:llä on vielä yksi kova kortti kädessään, Ihmenainen-leffa. Saa tosin nähdä että tuleeko Dark Knightin kaltainen huippuleffa vai Superman Returnsin kaltainen kalkkuna. Ja tuon myyminen ulkomaille, esim. suomalaisille voi olla kova pala. Vähän vaikea kuvitella Suomeen Ihmenainen-maniaa, mutta jos löytyy uusi Christopher Nolan ohjaamaan, niin mikäs siinä.. :D Ja naispuolinen Heath Ledger näyttelijäksi. Joo.
Omasta mielestäni hahmo on aina ollut vähän hassu ja epäkiinnostava.
-
Pisti silmään jollain jenkkisivustolla, kun tekeillä olevasta Kostajat-animaatiosarjasta puhuttiin uutena Disney-sarjana. Heikko signaali? Tähän ilmeisesti vaikuttaa se, että Marvel-animaatioita aletaan näyttää Disney-televisiokanavilla ja että hahmot saavat omia ständejään huvipuistoissa (mitä sitten lienevätkään).
Disney ja Marvel ovat molemmat hyvin vahvoja brändejä, mutta, mutta... Sitten kun Marvel-hahmot ovat aikansa pyörineet Disneylandissa, niin kuinkahan mahtaa olla kymmenen vuoden päästä? Marvel säilyy varmasti sarjakuvalehtien brändinä, mutta muussa mediassa voi käydä toisin.
DC Comics on puolestaan Warnerin omistuksessa, mutta tämä yhteys tuntuu olevan "näkymättömämpi" kuin Marvelin ja Disneyn.
DC vai Disney?
-
Hienoa että kysyit tuota! Tästä voi päätellä ainakin sen että DC:llä on vielä yksi kova kortti kädessään, Ihmenainen-leffa. Saa tosin nähdä että tuleeko Dark Knightin kaltainen huippuleffa vai Superman Returnsin kaltainen kalkkuna. Ja tuon myyminen ulkomaille, esim. suomalaisille voi olla kova pala. Vähän vaikea kuvitella Suomeen Ihmenainen-maniaa, mutta jos löytyy uusi Christopher Nolan ohjaamaan, niin mikäs siinä.. :D Ja naispuolinen Heath Ledger näyttelijäksi. Joo.
Omasta mielestäni hahmo on aina ollut vähän hassu ja epäkiinnostava.
Ihmenainen-leffasta on kierrellyt puhetta tasaisesti jo muutaman vuoden ajan...jossain vaiheessa sen yhteydessä mainittiin ainakin Joss Whedon ja Catharina Zeta-Jones, joskin Whedon ei ilmeisesti ole enää suunnitelmissa mukana, ja Zeta-Jones saattoi olla ihan vaan huhu.
Tietty tullaan sitten siihen perinteiseen ongelmaan että kuinka hyvin vetää yleisöä sellainen action-leffa jonka pääosassa on nainen...
Minusta hahmo on aina ollut vähän hassu mutta ihan kiinnostava, sillä samalla elämää-suurempi-sankari-linjalla mihin DC on muuten erikoistunut...mutta en tosiaan ole mitenkään valtavasti sarjaansa lukenut.
-
Mutta kiinnostavatko vihreätlyhdyt ja kostajakatraat katsojia?
----------------------------
Iron Man mursi tämän muurin. Onnistuvatko muut?
Iron Man ei murtanut muuria pelkällä elokuvalla. Ennen elokuvaa oli julkaistu Civil War ja muutama muu iso Iron Manin esiintyminen, jotka noteerattiin mediassa ja kriitikoilla. Helppohan siinä on tehdä menestyvä elokuva, olkoon maa mikä tahansa.
Tottakai Vihreä Lyhty, tuon galaksien urhea ritari, tuo galaksien tyylitajuisin poliisi, tuo...you get the point, menestyy. Idea on niin monella tasolla nerokas, että jopa idiootinkin on huomattava pelkän Wikipedia artikkelin perusteella, että kyseessä on nerokkain sankari ikinä. Lisäksi Vihreä Lyhty on viime aikoina herättänyt tarinoillaan, kuten Blackest Night, huomattavaa huomiota, ja saanut kriitikot harkitsemaan "sarjakuvajulkaisujen positiivisen puolen esittäjäksi" ryhtymistä kriitikon sijaan. Lisäksi yksikään GL:n animaatio esiintyminen ei ole vielä mennyt vikaan. (Okei, jos ei New Frontieria lasketa.).
Kostajista ja muista en osaa mielipidettä muodostaa, että tuleeko menestys ja tuhat jatko-osaa.
Jos haluatte jotain uutta Thorista, Kapusta tai Kostajista lukea, joudutte hankkimaan luettavanne muualta.
Minä suosin mitä tahansa, uutta ja vanhaa, Thoria, kun taas Kapun suhteen uutta. Kostajissa joko lukeisin ne Bendisit, tai jättäisin väliin.
Lisäksi Kapteeni Amerikan idea on yhtä universaali ja mielenkiintoinen kuin Thorilla.
Täh? Toinen maailmansota? Amerikka? Natseja? Universaali?
Epäilen jahka sarjakuvien fanien lisäksi Kapu koloahtaa muille kuin sotahulluille.
Ei sillä ettenkö uskoisi siihen että tuosta tulisi hyvä elokuva...
Kostajien suhteen olen skeptisempi.
Leffassa nähdään kaikesta päätellen ehkä kaikkien aikojen hienoimman Kostajat tarinan, Infinity Gauntletin, elokuvaversio. Mikä voisi mennä pieleen?
Niin joo, hetkinen, mites ne Cos-Sci-Fi leffat ovatkaan menestyneet? Osaako joku sanoa?
En osaa sanoa tämän spesifimmin mutta kun miettii että The Dark Knight on tuottanut yli miljardi dollaria, mikä on aivan huipulla tuotoissa mitaten, niin eiköhän pidä paikkaansa.
Mutta toisaalta, osaatko TDK:n ja vanhojen Teräsmies leffojen lisäksi sanoa yhtäkään menestynyttä live-action elokuvaa DC Comicsin hahmoihin perustuneena?
Tästä voi päätellä ainakin sen että DC:llä on vielä yksi kova kortti kädessään, Ihmenainen-leffa.
-----------------------
Ja tuon myyminen ulkomaille, esim. suomalaisille voi olla kova pala. Vähän vaikea kuvitella Suomeen Ihmenainen-maniaa.
Ihmenainen leffalta on aivan lain sanelema lupa odottaa sekavaa. Itse hahmolla ei ole näennäisen feminismi puolen ohella tarjota mitään uutta tai isompaa yleisöä kiinnostavaa. Ellei sitten feministisyyttä korosteta, ja tehdä siitä pop. Ihmenainen maniaa ei ole tainnut olla missään enää tuon live-action sarjan loputtua.
-
Täh? Toinen maailmansota? Amerikka? Natseja? Universaali?
Epäilen jahka sarjakuvien fanien lisäksi Kapu koloahtaa muille kuin sotahulluille.
Ei sillä ettenkö uskoisi siihen että tuosta tulisi hyvä elokuva...
Et siis ole huomannut itse tapahtuman jälkeen julkaistuja KYMMENIÄ Toiseen maailmansotaan sijoittuvia leffoja ja pelejä? Et ole huomannut että natseja on näiden lisäksi ollut ties kuinka monessa leffassa eri muodoissa? Et ole huomannut että näitä kahta kohtaana on ollut 40-luvulta asti universaalia kiinnostusta, sillä konflikti kosketti lähes koko maailmaa ja on ylipäätään loistava esimerkki "hyvän ja pahan" taistelusta. Natsit olivat tosimaailman sarjakuvahahmoja, niin ylilyötyjä että jos näitä heeboja ei olisi ollut, ne olisi täytynyt fiktioon keksiä.
-
Ei DC:n ja Warnerin yhteys ole näkymätön, vaan Disneyn brändi on näkyvä.
Näin se taitaa olla. Disneyn tuntevat kaikki.
Työpaikkailmoituksissakin näytetään käytettävän Disneyä, ei Marvelia. Siis ainakin silloin kun kyse on animaatiopuolen hommista. Comic Book Jobs (http://comics.gearlive.com/comix411/article/q308-comic-book-jobs-whos-hiring-marvel-and-disney/)
-
Helppohan siinä on tehdä menestyvä elokuva, olkoon maa mikä tahansa.
Kuten Jukka totesi, katselet maailmaa sarjakuvafanin pullonpohjalasien lävitse. Ei sarjakuvapuolen tapahtumista kukaan mitään tiedä, Rautamiestä mentiin katsomaan räminän ja räiskeen vuoksi.
Kapteeni Amerikka tunnetaan mm. motoristien parissa hyvin, hahmo on omalla tavallaan käsite. Vetävä traileri, räminää ja räiskettä, ja eiköhän sitäkin käydä katsomassa.
-
Näin se taitaa olla. Disneyn tuntevat kaikki.
Niin, Suomessa. Yhdysvalloissakin Disney on tietenkin käsite, elokuvissa ja teemapuistoissa, mutta toisin kuin täällä, myös Warner on käsite:mediäjätti josta Almamediat ja Bonnierit näkevä't haavekuvia päiväunissaan.
DCn kytkökset näkyvät, se etteivät ne aukea monille täällä johtuu jostain ihan muusta.
Kuten Jukka totesi, katselet maailmaa sarjakuvafanin pullonpohjalasien lävitse. Ei sarjakuvapuolen tapahtumista kukaan mitään tiedä, Rautamiestä mentiin katsomaan räminän ja räiskeen vuoksi.
Kapteeni Amerikka tunnetaan mm. motoristien parissa hyvin, hahmo on omalla tavallaan käsite. Vetävä traileri, räminää ja räiskettä, ja eiköhän sitäkin käydä katsomassa.
ja sinä et pääse sarjakuvafanimääritteestä irti.
Rautamies teki saman kuin Dark Knight ja Batman begins tai vaikkapa V for Vendetta, pysyi lähdemateriaalille uskollisena ja teki sen oikeana elokuvana hyvillä näyttelijöillä.
Se että hahmot ovat euroopan periferiassa enimmälle osalle outoja ei vaikuta siihen onko kyseessä räminä ja räime.
Amerikkalaisille on yhtä absurdia että jossain sarjakuvakulttuurin suurin saavutus on viikoittainen puhuvien eläinten disneyhassuttelu.
Maskotikseen motoristit olivat ottaneet Kapun jo aikaisemmin, ja silloinen kirjoittaja Mark Gruenwald päätti ottaa pyörän ja motoristitkin hetkeksi sarjakuvaan mukaan, he nimenomaan lahjoittivat Kapulle prätkän. En sitten tiedä miksi se sarjakuvassa kesti niin vähän aikaa. Pitää lähettää kysymys Brian Croninille Urban Legendsiin. Gruenwaldilta ei voi enää kysyä, mutta hän kirjoitti sarjaa vielä vuosia tuon jälkeen.
Tähän voi vastata Easy Riderin kautta.
Elokuva liittyy vankasti motoristipiireihin, yllätys yllätys, ja Kapteeni Amerikka oli käytössä osin hahmon ikonisuuden ansiosta.
Myöhemmät Steve Englehartin 70-luvulla kirjoittamat tarinat jossa patriootti joka uskoo positiiviseen ideaallin jättää Kapteeni Amerikan identiteettinsä ja lähtee kiertämään aitoa USAta oikeine ihmisine oikeine ongelmineen.
Mottoripyörällä, kutsuen itseään Nomadiksi, kiertolaiseksi.
(moottoripyörien suosio nousi myös entisestään juuri 1960-luvun lopun elokuvienkin kautta)
Matemaattinen kaava ei vaadi enää kuin sen että tajuaa millaista mieskuvaa Kapteeni Amerikka edustaa ja vaikkapa sen että alkuperäiset Helvetin Enkelit olivat toisen maailmansodan jermuja, joiden sarjakuvaharrasutksesta itsesuojeluvaiston osaava kynäniska piti päänsä kiinni, niin yhtälön ei pitäisi ylittää peruskoulutasoa.
-
Helvetin enkelit perustettiin 1948 /1953 lähteestä riippuen, mutta varsinaiseen näkyvyyteen suuren yleisön silmissä nousivat vasta 60-luvulla.
Rockpiirien myötä ja niin hyvässä kuin pahassa Altamontin myötä.
Suomessakin oli lättähatut jo aikoinaan mutta Moottoripyöräjengien myötä korostuivat "amerikkalaiset" arvot: Vapaus, riippumattomuus, itsenäisyys ja syteen tai saveen "coolius".
Mainitsemasi motoristiporukka, alkuperäiseltä nimeltään TEAM AMERICA (kyllä, vuosia ennen South parkia), tuli tosiaan kuvioihin vasta 1980-luvulla ja heidät on nähty suomessa vain ohimennen, muistaakseni Hämähäkkimies albumissa 3 kirjallisuusaiheisiin LMD:n liittyvässä tarinassa muistelo-osuudessa.
Kapteeni Amerikka ei aja tietenkään motoristipiirien ideologiaa muuten mutta edustaa ikonista americanaa, joka on noissa piireissä jota kuinkin yhtä kuin hengittäminen.
Amerikkalaisuus on noissa piireissä olennaista.
Ja Kapteeni Amerikka on yhdysvalloissa sama kuin Batman ja Teräsmies kaikkialla maailmassa: kaikki tuntevat heidät.
Tämä siis lisäyksenä Joe listaan aiemmin.
Myönnetään, maailmassa on varmasti jokin heimo joka ei tiedä mitään televisiosta, lehdistä yms jossa ei ehkä tiedtä mitä DCn kaksi isoa ovat.
Se miksi aiemmin häviäväksi brändiksi kutsuttu marvel on tunnetumpi on se miten herkästi yhtiö alunperin sulautui ja reagoi vallitseviin trendeihin: rullaluistelu, kung fu,disco, skeittaus, motoristit jne
DC on ollut hitaampi, mutta osin siitä johtuen tasalaatuisempi
-
Ne perustuivat Ideal Toysin leluhahmoihin eikä Marvelilla ole enää mitään tekemistä niiden kanssa.
kuten Rom, Micronauts, GI joe ja mitä niitä nyt on.
Marvel harrasti näitä paljon, kuten myös elokuva yms sovituksia.
Kapteeni Amerikka edustaa amerikkaa vrt. westernien myyttiset sankarit ja heidän hevosensa.
Ja tietenkin tätäkin lypsettiin myös televisiossa (http://www.captain-america.us/messageboard/article50.htm)
-
DC:n Blackest Night -lehtien kohdalla aika moni taisi odottaa tradea.
http://www.nytimes.com/2010/08/15/books/bestseller/bestgraphicbooks.html
Marvelin Siege sentään pääsi soluttautumaan väliin.
Marvelilla meni välillä aika hyvin NY Timesin bestseller-listalla, mutta DC jyrää taas.
-
DC:n Blackest Night -lehtien kohdalla aika moni taisi odottaa tradea.
http://www.nytimes.com/2010/08/15/books/bestseller/bestgraphicbooks.html
Onko se vihdoin tullut? Olen kysellyt kaikkialta, mutta ilmeisesti liian aikaisin. Toivottavasti tulee Good Fellowsiin.
Lurker: Ihan vain kysymys, kun olet aktiivinen täällä DC/Marvel ketjussa ja uutisoit asioita, niin pidätkö sinä supersankarisarjakuvasta? Olen saanut sen käsityksen että et juurikaan? Ja jos et pidä, niin mistä tulee kiinnostus aiheeseen?
-
Onko se vihdoin tullut? Olen kysellyt kaikkialta, mutta ilmeisesti liian aikaisin. Toivottavasti tulee Good Fellowsiin.
Heinäkuun 8. päivä tuli Jenkeissä. Oletko kysynyt myyjältä? Kyllä sen pitäisi jo siellä olla...kovakantinen. Kansi on tämmöinen (http://www.comicgasm.com/wp-content/uploads/2009/08/blackest_night_2.jpg).
-
Vastatkaa viesteihin sarjakuva-aiheisilla kuvilla.
Tai jospa viesteihin vastattaisiin kirjoittamalla, ja kuvapostaukset jätettäisiin niille tarkoitettuihin ketjuihin. Koskee sekä kakaroita että keski-iän kriisiä kärsiviä.
-
... keski-iän kriisiä kärsiviä.
(Auts! Poistin katuvaisena kuvan.)
Vielä tuosta ihan otsikon aiheesta.
DC vastaan Marvel näyttäytyy mediassa tosiaankin enemmälti elokuvien kautta käytävänä taistona. Sanaa "sarjakuva" ei näistä jutuista usein edes löydy, tai sitten niistä mainitaan ohimennen; hahmot ovat enemmänkin properties. Ja mikä ettei, sillä rahasta puhutaan: miljardeista dollareista. En tiedä, mikä keskivertosarjakuvalehden tuotto on, mutta tuskin ihan samoihin summiin päästään.
Warner Bros.' DC Comics team makes a heroic effort to rival Marvel's films (http://www.latimes.com/entertainment/news/movies/la-et-dc-movies-20100721,0,1767269.story)
-
No jos asiaa seuraa vain noista tavallisten ihmisten medioista niin aika vähän niissä puhutaan sarjakuvasta muutenkaan. Ja Suomessa tehdyt sarjakuvat rajoittuvat Viiviin&Wagneriin, Muumeihin ja Fingerporiin (ja jotkut alan erikoisharrastajat lukee myös Kiroilevaa siiliä).
-
No jos asiaa seuraa vain noista tavallisten ihmisten medioista niin aika vähän niissä puhutaan sarjakuvasta muutenkaan. Ja Suomessa tehdyt sarjakuvat rajoittuvat Viiviin&Wagneriin, Muumeihin ja Fingerporiin (ja jotkut alan erikoisharrastajat lukee myös Kiroilevaa siiliä).
Onko näin? Mielestäni sarjakuva on "tavallisten" (?!?) ihmisten mediassa esillä ihan hyvin.
Helsingin Sanomat on tehnyt sarjakuvista asiaa tuon tuosta.
http://www.hs.fi/haku/?kaikkiSanat=sarjakuv*
Viikkolehdistä se asiallisin, eli Suomen Kuvalehti, näyttää sekin arvostavan sarjakuvaa suuresti.
Kotimaassa on esillä tietty kotimainen sarjakuva ja tärkeät käännössarjakuvat. DC:n ja Marvelin taisto ei täällä juuri esillä ole, kun se ei ketään kiinnosta.
-
Onko näin? Mielestäni sarjakuva on "tavallisten" (?!?) ihmisten mediassa esillä ihan hyvin.
Helsingin Sanomat on tehnyt sarjakuvista asiaa tuon tuosta.
..... DC:n ja Marvelin taisto ei täällä juuri esillä ole, kun se ei ketään kiinnosta.
Eli kolme kertaa vuodessa riittää? Ja jota kuinkin samaan kuvalehdelläkin.
Fakta on että olemme Disneyn, ei Marvelin vaan Disneyn, hallinnoimassa periferiassa jossa mikään sarjakuvatietous ei näy missään.
Sarjainfo on urheasti taistellut mutta sen tietäviä on kourallinen ja siksi sitä usein sille kouralliselle kirjoitetaan.
HDCn kommentti on liki tyhjentävä. kiroilevan siilin lisäksi tiedetään B. virtanen, ehkä .
oma yhden hengen kulttuurirelatisvimisi ei ole fakta, vaan mielipide.
-
oma yhden hengen kulttuurirelatisvimisi ei ole fakta, vaan mielipide.
Älähän nyt, meillä Lurkerin kanssa vain on täysi tuoppi, kun sinulla sen on ensin joku juonut tyhjäksi ja sitten virtsannut puoliväliin...
Itse luen Etelä-Saimaata ja aina silloin tällöin sielläkin käsitellään sarjakuvaa ja tekijöitä. Lehdissä ei aina muutoinkaan sarjakuvaa käsitellä yksistään julkaisujen kautta vaan myös näyttelyiden, henkilökuvien ym. yhteydessä.
Yhteen lehteen ei sarjakuvaa nyt niin tiiviisti mene, mutta kun valtamediassa sitä kuitenkin käsitellään, niin aina sieltä täältä niitä juttuja osuu myös silmään.
Tosin tämä on vallan väärä ketju jatkokeskusteluille.
-
Tästä keskustelustahan on tulossa taas hauska. :D
Lurker, Jiksi ja Curtvile menivät baariin.. tässähän on vitsin ainekset.
-
Eli kolme kertaa vuodessa riittää?
?!?
Tuo hakuhan toi Hesarin arkistosta satoja hittejä.
Sarjakuvan suosion kasvun on huomannut myös kirjamessuilla. Toki Suomessa sarjakuvatietouden lisääminen on ikuinen työmaa.
Silti, ihan puhekielessä halutaan "kalifiksi kalifin paikalle", taannoin riehuivat ne kotikutoiset Daltonin veljekset, ministeritasolla puhutaan Asterix ja riidankylväjä -albumista jne.
Kyllä sarjakuvat yleisimminkin ovat jo jonkin kynnyksen kansakuntamme kollektiivisen tietoisuuden kohdalla ylittäneet. Siis muutkin kuin se keskiviikkoisin ilmestyvä...
Otsikon mukainen kysymyksenasettelu on totta kai ihan kenelle tahansa kaduntallaajalle täysin irrelevantti. DC vastaan Marvel on ihan sama kuin Meatloaf vastaan Madonna, Mika Waltari vastaan Kalle Päätalo tai Niilo Tarvajärvi vastaan Spede. Paitsi että näistä vastapareista ihmiset osaisivat kertoa mielipiteensä.
-
Tuo hakuhan toi Hesarin arkistosta satoja hittejä.
???
"25 osumaa".
-
"25 osumaa".
Joista yksikään ei taida kuin yksi käsitellä Amerikkalaista sarjakuvaa? Haluan nähdä miten Lurker kääntää tämän nurinpäin...
P.S. Missä on sanottu että "Euran Daltonit" on viittaus sarjakuvan vastineeseen? Kuka hitto muka sanoo enää "Kalifiksi kalifin paikalle"? Ja mikä tämä Riidankylväjä juttu on kun en ole koskaan kuullutkaan? Ja ketä tässä on puhunut Nakke Nakuttajasta ja muista Lurkerin baarikavereista, eiköhän ole selvää että yksikään sarjakuviin tutustumaton suomalainen ei osaa sanoa Amerikasta mitään muuta toimintasarjakuvaa kuin supersankarit. Strippisarjakuvat ja ne mainitut Nakuttajat ja muut tilbehöörit ovat kyllä tunnettuja, mutta ainahan ne ovat olleet.
-
Joista yksikään ei taida kuin yksi käsitellä Amerikkalaista sarjakuvaa? Haluan nähdä miten Lurker kääntää tämän nurinpäin...
Öh, teit sen juuri itse. Sanoin siis, että suomalaisessa mediassa ei juuri DC:n ja Marvelin sarjakuvista kirjoiteta.
Kotimaassa on esillä tietty kotimainen sarjakuva ja tärkeät käännössarjakuvat. DC:n ja Marvelin taisto ei täällä juuri esillä ole, kun se ei ketään kiinnosta.
Tuo 25 hittiä on siis pelkästään Uutisten julkisesta osasta vuoden ajalta. Digilehdestä, joka on siis sama kuin Hesarin sisältö, löytyy 107 osumaa hakuehdolla vuosi taaksepäin. Kirja-arvioista (http://www.hs.fi/kirjahaku/?teemahaunFraasi=sarjakuv&selaus=teema.kirjaArvio) sarjakuvia löytyy myös. Lisäksi HS:n tapahtumissa on nykyään hyvin huomioitu Sarjakuvakeskuksen tilaisuudet.
Suomen Kuvalehti on ansiokkaasti julkaissut suomalaista sarjakuvaa kohta vuosisadan verran.
Poliitikkojemme lukuisat viittaukset Asterixiin johtunevat valtiotieteen maisteri Keijo Karjalaisen tunnetusta kirjasta "Politiikkaa Asterixin maailmassa".
EDIT: Se oli siis Jyrki Katainen, joka sanoi Jutalle, että "sä olet lukenut "Asterix ja Riidankylväjän" erittäin tarkkaan." Ks. Asterix ja vaalit (http://www.verkkouutiset.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=34775:asterix-ja-vaalit&catid=15:paeaekirjoitus-&Itemid=2)
-
löydän 119 osumaa.
10 vuoden ajalta, joista kolme käsittelee amerikkalaista sarjakuvaa: Watchmen, eternals ja Conan Barbaari.
sarjakuvaa siis käsitelläänkin kerran kuussa.
Hip huraa.
salli korjata lausuntosi:
Sanoin siis, että suomalaisessa mediassa ei juuri sarjakuvista kirjoiteta.
Niistä kirjoitetaan mutta Jussi Ahlroth ja muutama vieraileva kirjoitaja poislukien= puutaheinää.
Myönnän tilasin Helsingin sanomia vain siitä syystä että oli niitä harvoja lehtiä joissa sarjakuvaa käsitellään edes joskus.
Totta kolmasti vuodessa oli liioittelua. ~12 kertaa vuodessa.
Tosin helsingin sanomien tilaus loppui osaltani(silloin myös sarjakuvallisista syistä) pari vuotta sitten
Sarjakuva on yhä valitettavasti marginaalissa, kaikki sarjakuva, mutta onneksi haluamme tehdä vielä erottavia raja-aitoja harrastajien välille.
Tätä toteamusta ovat kaikki kieltämässä kilvan huutaessaan miuten suvaitsevaa ja kivaa sarjakuvaväki on.
Silloin kun ei pilkata pottunokkien lukijoita, tirvaista mangateiniä ensi keskiviikkoon ja naureskella joko reppanoille kalsarisankarien lukijoille tai itsetunto-ongelmaisille muka-Daideilijoille.
Tässä maassa sarjakuva = Aku Ankka. Sillä on lehti.
ja jotta pysyttäisiin inaakaan aiheessa: Minä luen Marvelia ja DCtä.
-
ja jotta pysyttäisiin inaakaan aiheessa: Minä luen Marvelia ja DCtä.
Sama täällä mutta pääasiassa megaeventtejä suomi-julkaisujen lisäksi ja jonkin yksittäisen tarinan jos siihen viitataan eventin lehdissä (joita tulee kummaltakin aivan liikaa perustarinan tie-inien muodossa) ja on oleellista tietää mitä on tapahtunut aikaisemmin.
-
Tuli luettua Necrosha ja voi sanoa että höhlä tarina (eikä kuvituskaan auttanut asiaa) ja yhtäläisyydet DCn Blackest Nightiin olivat aika selvät (esim. yhdessä kohtaa yhdellä epäkuolleella oli Black Lanternin asu) ja ilmeisesti kummankin eventin perusideana oli palauttaa 20-30 vuotta (tai kauemmin) sitten viimeksi nähtyjä hahmoja takaisin lehtien sivuille. BN rönsyili sinne sun tänne ja Necrosha oli pienen piirin tapahtuma.
Tässä tapauksessa voi sanoa että DC veti pidemmän korren kuin Marvel.
-
Necroshkaa lukematta jättäminen oli nähtävästi fiksu päätös koska ostin juuri viimeviikolla Blackest nightin. BL oli kyllä sellanen sekasoppa näin positiivisessa merkityksessä. Olen pitkään kritisoinut kaikkia Suomi/marvel julkaisuja negatiiviseen sävyyn. Tuntuu että hyvää materiaalia ei vaan löydä nykypäivän Marvel julkaisuista. New Avengerien lukeminen stoppas siihen kun Immonen palasi sorvin ääreen. (Immonen,ei mulla oikeasti ole mitään sua vastaan) Koska Leinilin aikoihin eli (Secret Invasion) NA:aa oli kuin lottovoitto. Tarina kulki ja Yu kuvitteli tasaseen sävyyn. Se miellyttää minua , kovasti. Secret invasion oli vähän niin ja näin mut hei , kaikkia ei voi miellyttää. Kovasti näiden marvel-kokemusten jälkeen DC + muut kustantajat ovat alkaneet kiinnostamaan. Dark Horsen Abe Sapien -tradea suosittelen.
-
Blackest Nightin ongelma oli että se levisi n+1 lehteen joista isohkolla osalla ei ollut sen kummempaa vaikutusta päätarinaan (eli mallia BL-sormus ja sen haltija käy vilahtamassa jossain lehdessä muutaman ruudun ajan), Necroshan ongelma oli täysin typerä juoni ja se että mikään muu sankari/ryhmä ei huomannut mitään (okei Kostajilla oli omat ongelmansa mutta entäs Ihmenelkut ja n+1 muuta sankaria?), ilmeisesti Marvelilla haluttiin eroon Selenestä (joka ei kovin useasti ole viime vuosina ollut esillä) ainakin joksikin aikaa.
BNssä parempi tarina ja kuvitus mutta liikaa lehtiä ja Necroshassa päinvastoin.
-
Blackest Nightin ongelma oli että se levisi n+1 lehteen joista isohkolla osalla ei ollut sen kummempaa vaikutusta päätarinaan (eli mallia BL-sormus ja sen haltija käy vilahtamassa jossain lehdessä muutaman ruudun ajan)
-----------------
BNssä parempi tarina ja kuvitus mutta liikaa lehtiä ja Necroshassa päinvastoin.
Ööh. Missä ihmeen lakikirjassa sanotaan että pitäisi lukea muuta kuin itse päätarina? Toki tietysti mieleisiä hahmoja voi lukea, mutta mikään ei vaadi lukemaan enempää kuin sen Blackest Night 0-8 numerot. Ja useimmat tie-init upposivat ainakin minuun, ja kyllä niitä luki mm. hyvän taiteen vuoksi. Kävin vissiin jossain läpi ne minun diggaamani tie-init?
Necroshassa oli mielestäni ainakin siinä aloituslehdessä ihan hyvä kuvitus. Se oli oikeastaan ainoa hyvä juttu, kun tarina oli jo nähty, eikä hahmot ihan toimineet samallatavalla kuin BN:ssä jossa päästiin tutustumaan B-luokan ja A-luokan hahmoihin jotka eivät järin suurta tunnettavuutta nauti. Necroshan suurin ongelma taisi olla, että hahmot olivat C-luokkaa, koska ne olivat A-luokkaa olevan sarjan (X-Men) B-luokkaa olevien spin-off lehtien C-luokkaa olevia hahmoja.
-
Jeah, kyllä BL-julkiasuja on jokunen ilmestynyt. DC-universumia tuntematta en ajatellut (ehkä) ostella GL:Corpseja mm. Luulen että tuo Corps julkaisu on käytännössä samaa kauraa kuin CW-fronlinet yms. Eli ei välttämätön hankinta , ilmankin pärjää.
Saatan olla väärässä?
-
Jeah, kyllä BL-julkiasuja on jokunen ilmestynyt. DC-universumia tuntematta en ajatellut (ehkä) ostella GL:Corpseja mm. Luulen että tuo Corps julkaisu on käytännössä samaa kauraa kuin CW-fronlinet yms. Eli ei välttämätön hankinta , ilmankin pärjää.
Saatan olla väärässä?
Tales of the Corps oli samaa luokkaa Frontlnen kanssa.
Ööh. Missä ihmeen lakikirjassa sanotaan että pitäisi lukea muuta kuin itse päätarina?
Joskus tie-ineissä on tarinaa syventäviä tapahtumia.