Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvantekijöiden keskustelut => Piirtäminen, tekstaus, väritys ja skannaus => : Wilpuri 06.10.2003 klo 12:59:00
-
Ajattelin kysyä teiltä taiteilijoilta, että onko minulla tiedossa ongelmia, kun olen ruvennut tekemään ns. harmaasävy sarjakuvaa. Minä olen siis mustan lisäksi väritellyt sarjakuvaa kahdella erisävyisellä harmaalla. Onko sellaisen julkaisuun saanti hankalampaa, kuin täysin mustavalkoisen? Onko sen painaminen paljonkin kalliimpaa? Häiritseekö ihmisiä se, että työn jälki ei ole aivan tasaista ja puhdasta, mutta ei toisaalta ole ns. luonnosmaistakaan tyyliä?
Sarjakuva on vasta alkuvaiheessa (kyseessä sama sarjakuva, kuin tuossa onko hyvä vai ei -gallupissa), mutta valmistunee 3 - 5 kuukauden sisällä.
-
Kyllähän se vaatii skannaajalta pikkuisen enemmän huolellisuutta ja omistautumista jotta sävyt saadaan toistumaan oikein ja tasapainoisina. Riippuu vähän miten olet tehnyt nuo harmaasävyt. Rasterilla vai tietokoneella vai suoraan originaaliin esim. vesiväreillä?
Timo
-
olen käyttänyt tumman harmaata ja vaalean harmaata tussia. Jälki on melko tasaista, mutta ei täysin (ja tummuus eroja on kyllä... tumman harmaa lähentelee mustaa välillä).
-
Haluatko harmaan toistuvan tasaisena vai saako siinä olla sävyeroja? Hankala näkemättä sanoa kovin tarkasti mitään. Mutta tuskin tuosta nyt tulee kustantajalle/painajalle mitään hirveitä ylimääräisiä kustannuksia.
Timo
-
Minun puolestani sävyeroja saa olla... paitsi musta olisi hyvä saada täysin tasaisena.
-
Kuulostaa kyllä tosi hyvältä, jos joku jaksaa tehdä harmaat käsin. Käsin tehtyä katsoo mielellään. Tähän saakka olen itse koettanut minimoida harmauden, mutta joskus sivun tasapaino vaatii tiettyihin paikkoihin sen harmaafillin. Periaatteeksi olen ottanut, että korkeintaan kahta harmaata per sarja: vaalea ja tummempi. Ja kun ennestään on musta ja valkoinen, kutsun lopputuloksia "nelivärisarjakuviksi".
Nyttemmin olen hyvin innostunut siitä jo monasti puheena olleesta Photoshopin Paste Into-tekniikasta harmaiden suhteen. Muutamat harmaat on tullut tuherrettua vesiväreillä ja/tai laimennetulla musteella A4:t täyteen, sitten skanneriin ja tiedostoiksi. Hyviä, eläviä harmaita. Tasaisten koneharmaiden kanssa tuppaa tulemaan turhan kliinistä jälkeä, puhumattakaan sitten höntöistä gradienttiliukuvärityksistä.
Ja tuskinpa kannattaa pitää häntää koipien välissä: jos ihmiskunta pystyy keksimään ydinpommin, pyörän, puhelimen, sähkön ja viheltävän vaginan, niin jo on kumma, jos ei muutamaa harmaasävyä saada kohtuuhintaan painettua.
-
Eiks toi mee ihan niin, että skannaamisen jälkeen vain jyrkentää kuvaa (musta mustaksi) ja pudottaa sitten (harmaiden) värimäärää esim. kuuteentoista? Kannattaa limeisesti vaan skannata suoraan ainakin 600dpillä, että se musta viiva ei olisi sitten kovin hampaista (jagged).
-
Minulla on vain se tumman harmaa niin kovin lähellä sitä mustaa, että ihan meinaa virtsat tulla housuun. No ei sentään, mutta kyllä se saattaa olla aika ongelmallinen paikoitellen. Jos ryhdyn suuruudenhulluksi ja oletan, että saan sarjakuvani julkaistua ihan virallisesti, niin kannattaako se sävyjen jakaminen (vai miksi sitä oikein sanotaan) antaa ammattilaisen tehtäväksi? Kuvan käsittely on kyllä ihan kohtalaisen hyvin hanskassa, mutta en minä mikään skannausmestari ole.
-
Sen harmaanhan saa fotarissa valittua myös sävyn perusteella (color range). ja siitä vaikka 5% suuntaan jos toiseenkin. Valittua aluetta voit sitten vaalentaa tarpeen mukaan. Mutta jos viivassa on sitä samaa harmaata, niin sitten kyllä hukka perii. Se teettää kyllä enemmän "käsityötä!" Tai toinen vaihtoehto on rasteroida koko setti sen enempää miettimättä, jolloin ääriviiva hieman kärsii (harmaasta reunasta) muuttuen epämääräisemmäksi. Mutta harmaat pinnat kuitenkin pysyy suurin piirtein halutun laisina.
Eli suosittelen vankasti tussin liudentamista.
-
Joo... fotari on kyllä hyvä...mutta kukahan keksisi sellaisen harmaan tussin, joka riittäisi yli useampaankin sivuun... ei ole kivaa, kun joutuu ostamaan aina uuden tussin kahta/kolmea sivua varten.
-
Ja vastaus on vesiväri!!! :o
Eli vesiväreistä (tai miksei muistakin) löytyvää mustaa voi laimentaa harmaaksi ja siitä vain pensselöimään. Alkuperäisestä kannattaa kuitenkin ensin ottaa kopio, että vesi ei levitä tussia.
No, ehkä jo kokeilitkin.
Edit: Ja lyijykynää/hiiltä kannattanee myös kokeilla.
-
Ennen kuin ryhdyin työstämään, niin harkitsin vesiväriä, mutta kun en osaa pensselöidä pätkääkään... kaksi sivua on nyt tuherrettu ja vaaleanharmaa tussi sanoo, että "Minä lopun". Tumma piisaa ehkä jopa 5 - 6 sivuun, koska sitä tulee käytettyä vähemmän.
-
Siis, eikö tuo lyijykynä olisi sopiva ainakin vaaleanharmaisiin alueisiin? Se ei lopu kesken, on halpa ja muokattavissa.
-
Vesiväristä sen verran, että itse olen huomannut lystikkääksi keinoksi nuo akvarellipuuvärit. Helppo käyttää, kun itse värittäminen tapahtuu normaalilla kynällä ja pensselillä ei tarvitse kuin laveerata.
Sopii ainakin kaltaiselleni tärinäkädelle ja amatöörille :)
Toki liukkaalle paperille on sula mahdottomuus saada hyvää jälkeä noilla, ainakaan itse en ole onnistunut.
-
Pitänee seuraavaan projektiin tehdä harmaat jollain muulla tavalla... tähän sarjakuvaan pitää vain tahkota tussien kanssa... Jälki on kyllä mielestäni tähän asti ollut ihan hyvää, vaikka olenkin piirtänyt pelkistetymmällä tyylillä, kuin yleensä. Toivottavasti se ei kuitenkaan näytä tylsältä.
Kunhan vain keksisisn vielä nimenkin sarjakuvalleni... ensin ajattelin, että se olisi Anna, mutta ehkä se on vähän liian tylsä. Ei kukaan halua ostaa/lukea sarjakuvaa, jonka nimi on Anna... varsinkaan simppelisti piirrettyä harmaasävysarjakuvaa.
-
Kunhan vain keksisisn vielä nimenkin sarjakuvalleni... ensin ajattelin, että se olisi Anna, mutta ehkä se on vähän liian tylsä. Ei kukaan halua ostaa/lukea sarjakuvaa, jonka nimi on Anna... varsinkaan simppelisti piirrettyä harmaasävysarjakuvaa.
Äkkiä keksin ainakin yhden lehden, jolle se saattaisi kelvata :)
Jokin taivutus saattaisi toimia, "Annaa", "Annan", "Annuutta" tjsp.
-
"Annuutta"
Tiedän, että Suomi on vapaa maa, mutta voiko nimen taivuttaa muka tuolla tavalla? ??? ;D
Jos julkaisee sarjakuvan jonkun "virallisen" julkaisijan kautta, niin kuinka vapaat kädet taiteilijalla on sarjakuvan kannen suhteen?
-
"Annuutta"
Tiedän, että Suomi on vapaa maa, mutta voiko nimen taivuttaa muka tuolla tavalla? ??? ;D
Jos julkaisee sarjakuvan jonkun "virallisen" julkaisijan kautta, niin kuinka vapaat kädet taiteilijalla on sarjakuvan kannen suhteen?
Voi taivuttaa.
Ja erittäin vapaat kädet, edellyttäen että lopputulos näyttää hyvältä ja myy. Jos lopputulos ei myy, huomaa taiteilija kohta vapauttaan rajoitettavan monessa muussakin kohdassa kuin kannessa.
;-)
-
Näin voi käydä... kunhan nyt ensin saisi edes piirrettyä valmiiksi asti tämän spektaakkelin.
-
Palaan tähän vanhaan aiheeseen kun kerran tähän samaan ongelmaan törmäsin. Mites nuo harmaasävyt suhtautuvat ihan perinteisen MV painatuksen kanssa? Eräs taiteilija tahtoisi tehdä sarjakuvan tussilaveraauksella ja se tuntuu hieman arveluttavalta. Toki lopputulosta voi käsitellä tietokoneella rasteripinnoiksi mutta tuntuu, että silloinkin menetetään jo jotain. Lähetän kyllä asiasta tiedustelun painoonkin jos he vaikka siellä suostuisivat auttamaan.
Niin ja lisäisin tähän semmoisen tiedustelun että mites tämä aiemmin mainittu spektaakkeli on edennyt kuluneiden kuukausien aikana?
-
Harmaasävykuva on perinteistä m/v -painatusta. Harmaasävyt saadaan aikaan rasteripisteillä.
Tässä tapauksessa sivut kannattaa vaan skannata harmaasävyinä (300dpi) ja se on sillä selvä. Kyllä paino hoitaa loput.
Timo
-
Hyvempi homma jos ei tarvitse ihmeemmin kikkailla sitten sen suhteen...
Osaako kukaan sanoa, että mistä saisi ostettua tusseja... tai siis missä olisi laaja valikoima. Käytän harmaasävyihini Magic Marker Twin Tip -tusseja, mutta niitä ei meinaa löytää mistään ja jos löytää, niin aina on vääriä sävyjä tarjolla ja myyjätkin vain kohauttelevat hartioitaan ja sanovat, että "kyllä näitä tilataan sitten lisää joskus, mutta ei hajuakaan, että koska".
-
Harmaasävykuva on perinteistä m/v -painatusta. Harmaasävyt saadaan aikaan rasteripisteillä.
Tässä tapauksessa sivut kannattaa vaan skannata harmaasävyinä (300dpi) ja se on sillä selvä. Kyllä paino hoitaa loput.
Noin sen kait teoriassa pitäisi mennä.
Käytännössä vaan on joskus yo. ohjetta noudattaen tullut
vasemmanpuoleisesta oikeanpuollimmainen
http://www.kolumbus.fi/jik/mad_op.jpg
:-[
Alanen tarjosi selitykseksi karkeaa painopaperia.
Rastereitakaan en kauhean mielelläni uskalla käyttää-
Nämä
http://www.kolumbus.fi/jik/strip_v.htm
sain suttuun ihan itse , vaan pari kertaa kutistamalla.
( laiska kun olen skannasin nuo samalle arkille kutistetuista kopioista , joita oli joskus tullut tehtyä näyte/koevedosmielessä.)
-
Paperi voi tosiaan vaikuttaa ton. Todella vaaleat sävyt katoavat (samoin kuin tosi ohuet viivat). Eli kyllähän se vähän käsittelyä tarvii skannauksen jälkeen, että hyvä tulee (ja siihen käsittelyynkin vaikuttaa sit moni asia, kuten painomenetelmä ja painettava paperi yms.).
-
....(ja siihen käsittelyynkin vaikuttaa sit moni asia, kuten painomenetelmä ja painettava paperi yms.).
Tätä mä juuri takoitin. Eli jos en pääse suurinpiirtein pitämään kädestä sitä kirjapainotyöläistä , harkitsisin kyllä kolmeenkin kertaan ennekuin yritän mitään liian hienoa kikkailua. Säästää itseään turhalta työltä ja mieliharmilta.
-
No ei se nyt suorastaan sen painotyöntekijän vika ole (jos kirjapainotyöntekijällä tarkoitat mm. painajia). Ne vaan tekee sen, mitä ovat saaneet taitosta ja luulisin, että Egmontillakin ne tekee taitot ja kuvien editoinnin ihan siellä toimistolla. Ja jos käsketään painaan huonolle paperille, niin ne tekee niin ja yrittää useimmiten saada aikaan hyvää jälkeä.
Eli tuossa sun tapauksessa syyttäisin sitä henkilö, joka sun sarjaasi käsitteli ja lähetti painoon.
-
Repikää tosta huumoria aiheeseen liittyen. Joku tietää mitä tekee:
http://www.conceptart.org/forums/showthread.php?s=&threadid=6823
YEAH! 8)
-
http://www.conceptart.org/forums/showthread.php?s=&threadid=6823
Voe kuggelsson sentään. Kaveri, joka on tuon tehnyt on nero.....
.....ei ole ihimisen työtä tuo.
-
No siinä onkin jo aika ammattimaista rasterikalvojen käyttöä :)
-
Mullon ongelma. On ajatuksissa kokeilla sanomalehtisarjakuvaan harmaasävyjen tekemistä ohennetulla tussilla/mustalla akvarellilla. Onko yritys täysin tuhoontuomittu jo heti alkumetreillä? Tarkoitan nyt siis mustan eri sävyjen ja varjostusten tekemistä muulla tavoin kuin vaaka- vino, ristiviivoituksen, pisteitten tai muun rasterin kaltaisen menetelmän avulla. Aikakauslehdessä menis hyvin läpi paperin yleisesti paremman laadun ansiosta, mutta sanomalehti... siitä en tiedä. Nytkin puhun siis päivittäisstripistä eli ns. yhden liuskan stripistä. Sunnuntaisarjassa vois olla hyväksyttävämpää, mut mua kiinostais kokeilla ja ajattelin vain, kun kyseistä tekniikkaa näkee lähinnä käytetyn pilakuvissa... jotka nekin, yhtä lailla, ovat sanomalehdissä. Ajattelin, et jos pilakuvat toistuu, miks eivät stripitkin?
Antakaapa mielipiteenne. Etenkin ne, jotka ovat asiasta joten kuten tietoisia. Potkaiseeko ne naurunremakan säestämänä ulos lehtitalosta, jos sarjakuva on toteutettu sanomalehteen tällä tavalla?
Kiitti etukäteen... :-[
-
No jos itse käsittelet stripin koneella sellaiseksi kuin haluat, niin voisi onnistua. Mutta pidä huoli, että harmaa on tarpeeksi vahvaa, ettei katoa painossa...Ja päinvastoin ettei mene tukkoon, mutta sen kai tiesitkin...
Eli en osaa niitten reaktiota lehdessä sanoa, mutta ainakin teknisesti pitäsi olla mahdollista ja tulla ihan kelvollista jälkeäkin...
-
Ennen vanhaan Kari Suomalainen teki harmaat vaalean sinisellä. Painoprosessia en tunne, mutta tämä tapa taitaa olla käytössä laajemminkin. Siis OLI, ennen tietsikoita.
-
Ennen vanhaan Kari Suomalainen teki harmaat vaalean sinisellä. Painoprosessia en tunne, mutta tämä tapa taitaa olla käytössä laajemminkin. Siis OLI, ennen tietsikoita.
Se vaaleansininen oli merkki kirjapainolle, että tähän kohtaan liittäkää rasteri. Siihen aikaan kirjapainolla saattoi vielä teettää vaikka kuinka monimutkaista käsityötä (itsekin olin junnuna kirjapainossa töissä korjaamassa painofilmejä veitsellä ja siveltimellä).
Suosittelen, että teet harmaat omaksi harmaasävyoriginaalikseen, ja sen jälkeen sävyrasteroit ne itse, ja lisäät mustaan originaaliin. Sanomalehtipaperi imee väriä koko lailla hyvin, joten kannattaa laskea 5-15% haluttua vaaleammaksi kaikki sävyt - ne varmasti tummuvat. Sanomalehtipaperilla 40% harmaa tukkii jo mustan ääriviivan, jos rasteri on liian tiuha.
Älä lähetä toisen polven kopiota rasteroidusta työstä, vaan mieluiten elektroninen alkuperäistiedosto 1200dpi tarkkuudella (olkoonkin, että sanomalehtipaperilla 400 dpi ja 1200 dpi eivät juuri eroa) heidän painonsa tarkkuustulostimella printattavaksi.
-
Sanomalehtiin meneviin harmaasävyisiin pilakuviin käytän Photarin helppoa/yksinkertaista "diffusion dither" rasterointia. Piirroksen (600 dbi) sävytän retussiruiskulla, muutan bittikartaksi (300dbi, diffusion dither), ja lähetän tilaajan haluamassa formaatissa.
Toiminee myös valokuvissa ja pensselisutatuissa harmaasävyissä.
Suurennettu näytepala,
http://www.kolumbus.fi/markku.makela/Kuvat/yksityiskohta_A.jpg
paljastaa kuvan rosoisen karkeuden, mutta normaalikoossa kuva huokoisessa sanomalehtipaperissa on ihan kelvollinen.
Alkuperäinen kuva
http://www.kolumbus.fi/markku.makela/Kuvat/apurahat_A.jpg
-
Rastereista on ollut juttua ennenkin täällä.
Itse käytän itse tekemiäni rastereita. Olen tehnyt Photarilla harmaita lätkiä, jotka olen filtterin (tms) kautta väsännyt eri linjatiheyksiä ja pistekokoja omaaviksi rasteripinnoiksi. Mulla on sitten auki työ ja tämmöinen rasterikuva. Homma menee melko lailla perinteiseen rasterikalvon lisäystyyliin. Olen skannannut kuvan 600dpi m/v, ja muuttanut sen sitten harmaasävyksi, säilyttäen reson samana. Rasteriplatkän (myös 600dpi ja [huom!] 1bit m/v) sisältävästä filusta olen ctrl+a:n ctrl+c: avulla kopsannut kaiken työpöydälle. Nyt vain klikkailen työstäni taikasauvalla (tai valkkaan muulla valintakalulla) alueita joihin haluan rasterin. ctrl+shift+v:n avulla rasteri plopsahtaa vain ja ainoastaan valitulle alueelle. ctrl+e aina väliin kuvan flättäämiseksi.
Tämän tekniikan etuna on viivan pysyminen ehdottoman skarppina, kun se lopulta väännetään moodiltaan takaisin yksibittiseksi (image mode>bitmap).
Kun tekee niin "väljän" ja isopisteisen rasterin että se ei yksinkertaisesti voi mennä tukkoon, voi huoleta lähettää työnsä mihin tahansa sanomalehteen. Ja rasteri tällä tekniikalla on aina samanlainen, juuri sellainen kuin itse haluat, riippumatta kirjapainon rasteritiheyksistä yms. asetuksista.
Timo
-
En muista enää mistä tämä tuli, mutta tässä ohje erilaisten rasterien tekemiseen photarilla (vaikka Axuz ei kait tietsikkaa näin avukseen käytäkään?):
http://www.thomasluth.com/NewFiles/Halftone1.html
-
Minunki on pakko tunkea lusikkani tähän soppaan vaikka hyviä vastauksia on tullu jo hurumykke, enkä itse esim. uusista painotekniikoista tiedä höläyksen pölyä. Mä oon esim. toimittanu lehdille kuvituksia grayscale-formaatissa ja hyvännäkösinä ovat painattuneet. Siellä on kuitenki ollu taitossa hommansa osaavia ihmisiä. Tästähän ei aina voi mennä takuuseen joten pelataan varman päälle. Näin tää homma toimi 5 vuotta sitten ja toimii monin paikoin luultavasti nykyäänki.
Kun viet harmaasävytetyn sarjakuvan lehdelle, tapahtuu mitä luultavimmin jompikumpi seuraavista:
a) Sarjakuvasi painetaan ihan normaalisti, kuin mustavalkoinen sarjakuva yleensäkin, jolloin harmaat pinnat menevät enempi tai vähempi mustiksi sutuiksi. Voit testata jälkeä valokopiokoneella. Ei kauheen nättiä.
b) Sarjakuvaasi kohdellaan kuin valokuvaa ja "rasteroidaan". Ennen käytettiin reproja mut nykyään kai koneet hoitaa tän puolen tyystin. Harmaat toistuvat tässä tapauksessa kuten pitääkin mut ongelma on siinä että mustat pinnat ja viivat kärsivät. Nekin muuttuvat käsittelyssä hiukan harmaiksi ja pehmeiksi. Ei hyvä.
Okei voithan sä viedä harmaasävyt erillisellä arkilla ja pyytää rasteroimaan ne mut kuka sitten menee takuuseen asemoinnista jne... hiton vaikeeta eikä toimituksessakaan ilosta pompita kun työmäärä lisääntyy.
Varminta on hoitaa asiat itse kuten täällä on muutkin neuvoneet. Ja koneellahan nää hoituu vaikka Axuz tiedänki ettet kauheasti pidä siitä.
Ite oon käyttäny kuvien rasteroimiseen Photoshoppia ja filtteriä Pixelate > Color halftone. Radiuksesta voit säätää rasterin kokoa ja tässä vaiheessa on hyvä jos voit hyvällä printterillä kokeilla ja kattoo mikä toimii parhaiten. Riippuu vähä sarjiksen koosta ja viivojen paksuudesta.
Jos harmaat on erikseen, homma hoituu helposti. Harmaat rasteroidaan ja mustat paiskataan päälle. Helppoa eikä vaadi kuin kuvankäsittelyn alkeiden osaamista.
Jos harmaat on tehty samalle paperille mustien kanssa, tulee enemmän ongelmia. Ite oon tehny hommat vaikeamman kanssa. Ehkä liianki vaikeesti. Nyt hiukan henkilökohtasta ähellystä ja tilitystä. Saa nauraa.
Mulla oli 5 sivua harmaasävytettyjä sarjakuvia jotka halusin mukaan kokoelma-albumiini Menisit töihin. Painossa oli ammattinsa osaavia ihmisiä eikä kyseisten sivujen käsittelemisestä olisi luultavasti edes tullut kummoisia lisäkustannuksia. Halusin kuitenkin kontrolloida tekemisiäni mahdollisimman paljon ja toimittaa painoon kaikki sivuni valmiiksi mustavalkoisina bitmappeina.
Helpointa olis ollu vaan rasteroida koko paska tai vaikka tuota Markun diffussionia käyttää mut halusin rastereista rastereiden näköisiä ja mustat selkeästi erikseen. Eikun Photarilla leikkimään. Ekaks originaalit grayscalena koneelle ja omat layerit sekä mustalle että harmaalle. Mustaa layeria varten vedin kontrastit melkein huippuunsa ja putsasin käsin jäljelle jääneet sotkut harmaista. Toiseen layeriin rasteroin koko helahoidon viivoineen päivineen ja vietin tuntikausia aikaa niiden viivojen poissiivoamisessa. Varsinaisten mustien allehan ne ois periaatteessa jääneet mut rasteroinnin seurauksena niihin tuli semmosta ylimäärästä röpöä jotka ois viivojen alta inhottavasti pilkottanu ja jälkeä pehmentäny. Sit vaan flättäystä, bitmapiksi muuttamista ja sivut voisi vetää vaikka valokopiokoneen läpi jäljen pahemmin kärsimättä.
Joo hirmunen homma ja lopputulosta voi vilkuilla albumini sivuilta 71-75. Ei aina järki päätä pakota mut kyllä mä noihin ihan tyytyväinen oon.
EDIT: tossa Welzun linkissä puhutaan levelseistä ja channeleista... pitäisköhä joskus opetella mitä niillä voi tehä ;)
-
en tiedä, olenko lukenut viestit huolella ,mutta peruskysymys oli, voiko harmaalla tussilla tehdä harmaat sävyt ja antaa kirjapainon hoitaa homma loppuun.
Onko tähän vastattu
ei kai?
-
No mun vastaus oli, että jos itse käsittelee (skannaa ja editoi pshopilla), niin joo, mutta muuten voi olla arvelluttavaa (=jäljestä ei voi mennä takuuseen).
Rasteroitavahan se on joka tapauksessa, jos haluaa hyvän näköisen, muuten tulee klönttiä yms.
-
Okei Tertsille kohtalaisen yksiselitteinen vastaus:
Kyllä voi.
Lopputuloksesta ei tosin ole mitään takuita. Tässä maassa on hei satoja sanomalehtiä ja niiden taso tahi tyyli toimituksen, taiton ja painatuksen suhteen vaihtelee aikamoisesti. Kulloisenki lehden toimituksesta tai taitosta kyselemällä nää asiat selviää.
-
Kiitos vastauksista: Asia selvä.
Muistan vain Axuzin maininneen aikaisemmin, jotta hänellä ei ole skanneria.
Siksi aattelin, että tietotekniikan hyödyntäminen voi olla hiukka hankalaa.
-
Hmm okei. Mä pelaan ite yleensä varman päälle. Ei yksinkertaisesti kannata lähteä laveerauksia tai vastaavia tekemään jos ei ole mitään varmuutta siitä että ne sellaisinaan toistuvat lehdessä asiallisesti eikä pysty niitä itse käsittelemään. Sitä varten meillä ne rasterit sun muut on että saamme alkeellisillekin painotavoille käypää tavaraa aikaseksi.
-
Alkuperäinen kuva
http://www.kolumbus.fi/markku.makela/Kuvat/apurahat_A.jpg
Anteeksi vähän Off-topic, mutta...
Kas, heti tunnistin ja olisihan nimestäkin pitänyt tietää. Sinä piirtelet (mm.) Apu-ristikoihin kuvia, onko se ihan kokopäivätyö? Tilaan ko. lehteä ja pidän juuri sinun piirtämistäsi ristikoista :D. Onko se Pertti Mäkelä veljesi, piirtää vähän samalla tyylillä?
Mihin kokoon piirrät, kuinka paljon valmiita käytetään? Monesti kyllä näyttäisi olevan tuoreita kuvia. Teetkö itse ristikoita? Pyytääkö ristikon laatija sinulta kuvat vai teettekö ne yhteistyössä?
-
Minullakin on kysymys Mäkelälle: tekemiäsi sarjakuvia en muistaakseni ole koskaan nähnyt... teetkö niitä ja mistä niitä mahdollisesti voi bongailla?
-
Minullakin on kysymys Mäkelälle: tekemiäsi sarjakuvia en muistaakseni ole koskaan nähnyt... teetkö niitä ja mistä niitä mahdollisesti voi bongailla?
Ehkä Markun pitäis itse vastata tähän, mutta eikös hän ole se joka kuvittaa ristikoita!? Eli Seuraa vaan lukemaan.Edit www.kolumbus.fi/markku.makela/
-
Tunnen kyllä Markun tyylin. Mun ois varmaan pitäny kysymyksessäni korostaa sanaa sarjakuvia.
-
Tunnen kyllä Markun tyylin. Mun ois varmaan pitäny kysymyksessäni korostaa sanaa sarjakuvia.
Mun mielestä ne on pilakuvia. Pilakuva=sarjakuva!!!!
-
No onpas täällä kyselty...
Ihan leipätyötähän tämä raapustelu on jo vuosikausia ollut, ei pelkästään ristikoita vaan kaikenmoista nyhräämistä eri tilaajille. Sarjakuviakin olen tehnyt/teen mutta lähinnä vain joihinkin ammattiliittojen julkaisuihin. Eipä taida netistä löytyä enkä niin hirveän ylpeä niitten jäljestä olekaan.
Ristikon pääkuvan teen valmiiseen laadintaan, eli kyllä se lähes aina ihan "tuore" on. Yhteistyötä en laatijoiden kanssa juurikaan tee, vaan diktaattorin ottein yritän ruutupaperilaatimuksesta saada kuvan joka täyttää vaaditut sana/lausehirviöt ja olisi samalla jotenkin hauskakin.
4000 kuvittamassani ristikossa olen 2 kertaa käyttänyt samaa pääkuvaa.
Painetun A4-kokoisen ristikon originaalin teen A3-kokoon, eli se perinteinen 70%:n pienennys painettaessa.
Olikohan vielä muuta...?
-
Kiitos, tarkoitinkin että olen bongannut niitä pikkukuvia samoina, pääkuvia en tietenkään. Mutta on niissäkin huima vaihtelu, katsoin juuri eilen tullutta Apu-ristikkoa sillä silmällä.
Joissain ristikoissa on muuten uskomattoman huono piirustustaso, niin ettei tahdo saada oikein selvää. Tekstit söhrätty paksulla tussilla tai tylsällä kynällä ja huonolla käsialalla. Siksi kehun sinua kun sinun ristikoissasi ei ole koskaan pienitäkään epäilystä siitä, mitä kuva esittää. Avun ristikot ovat kyllä korkealaatuisia.
Joissain on muuten Gary Larsonin Kaukana Poissa -vitsi pääkuvana. Muistaakseni Ristikko-Kärpäsen extrassa, jota myös teen vaikka onkin vähän liian helppo. Niin kun siinä ei ole mitään krediittejä tai mainintaa, ja ihan varmasti tunnistan Larsonin piirustuksen. Se on vielä aika huonosti käännetty suomeksi, Ilta-Sanomissa on hyvä kääntäjä ja suomenkielisissä albumeissa myös.
Larsonilla on harmaasävyjä...
-
Larsonilla on rastereita.
Tässä pieni vinkki rastereita halajaville. Rasterikalvothan ovat pirun kalliita härpäkkeitä mikäli niitä nykyaikana ylipäänsä onnistuu mistään löytämään. Sen sijaan kirjakaupoista löytää halvalla(ainaki A4-koossa) vastaavanlaista paperille liimautuvaa kalvoa blancona. Niihin voi helposti tietokoneella printata tai kopiokoneella kopioida haluamaansa kuviota jolla voipi sitten sävyttää sarjakuviansa mielin määrin. Jee.
-
Ai tarkoitit Justus niitä pikkukuvavihjeitä!
Kun viidettäsataa kertaa piirtää samaa ETANAA tai TOTIa reilun sentin ruutuun, niin pakostakin alkaa funtsia systeemiä jossa nuo "leipäkuvavihjeet" olisi jossain kuva-arkistossa helposti poimittavissa. Pitänee nyt kuitenkin jo poistaa vanhempia käytöstä kun ratkojat näköjään alkavat huomata "filunkia", eli uusiokäyttöä!
-
Niihin voi helposti tietokoneella printata tai kopiokoneella kopioida haluamaansa kuviota jolla voipi sitten sävyttää sarjakuviansa mielin määrin. Jee.
Eihän niitä välttämättä erikseen kalvolle tarvi printata. Mulla on koneella nippu erilaisia rastereita fileinä ja lätkin niitä piirrokseen Photarissa (kuten ed. kerroin). Ei maksa edes sitä kalvon hintaa. Digitaalista rasterikalvoa :)
Timo
-
Totta Timo, mutta jotkut tykkäävät rapsutella niitä kalvoja ja saada aikaan efektejä tällä tavoin. Niitä ei tietokoneella saa samanlaisiksi. Mutta peruskäytössä tietokone pitää kyllä pintansa ja helpottaa a lot! Että piti minun vielä vähän saivarrella :)
-
Hazart ei niitä rastereita rapsutella! Tai voihan niitä rapsutellaki mut ei siitä sarjakuvien tekemisessä paljo iloa oo. ::) Ajatus sulla kuitenki oli oikea. Timo hei etkö muka lainkaan kaipaa sitä sähellystä niiden vääriin kohtiin tarttuvien pikku kalvopalasten kanssa jotka irti repiessä vievät musteet mukanaan ja joita leikellessä saa paperinki ihanasti silpuksi? Etkö todellakaan?
Rasterit Kupla-akatemiassa. (http://www.kaapeli.fi/~sarjaks/akatemia/framet.html?/~sarjaks/akatemia/kerros1/luokka1b/rasterin.html)
Löytyy myös tuota painoasiaa (http://www.kaapeli.fi/~sarjaks/akatemia/framet.html?/~sarjaks/akatemia/kerros1/luokka1d/rasteroi.html).
-
Hazart ei niitä rastereita rapsutella! Tai voihan niitä rapsutellaki mut ei siitä sarjakuvien tekemisessä paljo iloa oo.
No höh... ainakin tekevät niin tuossa mangan teko-ohjekirjassa, joka tuossa vieressäni nököttää. Saavat utua aikaiseksi kun rapsuttavat terän kärjellä ohutta skraidua melko tiheään rasteriin. Eivät ne sitä leikkaakaan. Itselläni ei ole kokemusta, joten en käy vastaan väittämään.
-
Ah aivan totta siihen rasteriin saa vaaleampia kohtia kun rapsuttelee niitä pisteitä(tai viivoja tai whatever) jostain paikoista pois. Olet aivan oikeassa. Mun moka. :-[
-
Olet aivan oikeassa. Mun moka. :-[
No problemo pal :D
(Tämä on tähtien keräysviesti... Ai, hiivatin samperus! Eihän niitä enää ole.)
-
Ai tarkoitit Justus niitä pikkukuvavihjeitä!
Kun viidettäsataa kertaa piirtää samaa ETANAA tai TOTIa reilun sentin ruutuun, niin pakostakin alkaa funtsia systeemiä jossa nuo "leipäkuvavihjeet" olisi jossain kuva-arkistossa helposti poimittavissa. Pitänee nyt kuitenkin jo poistaa vanhempia käytöstä kun ratkojat näköjään alkavat huomata "filunkia", eli uusiokäyttöä!
Jep, niitähän minä. Olen ajatellut itse tehdä ristikoita, onko niihin jotain ohjelmia vai käsinkö ne kasataan?
Onko se Pertti Mäkelä sinulle jotain sukua?
Älä turhaan vaihda, eihän niitä muuten opi :D.
-
Olin muutaman päivän estynyt vastailemasta ja kommentoimasta, ku netti otti ja kaatui syliin... Kauan eläköön Sonera, kauan eläköön HOASNet!
Suuret kiitokset kaikille kantaa ottaneille. Selvensi asioita jo paljon. Toisin sanoen käsitin tämän ongelman ratkaisun nyt niin, että periaatteessa voin siis tehdä niin kuin esitin, mutta se kannattaisi ajaa koneen kautta sellaiseen muotoon, jossa sen käsittely lehtitalossa on mahdollisimman vaivatonta (lue: ei aiheuta lisätyötä reprolle tai skannaajalle tilaajan puolella)? Käsitinkö oikein? Eikä koneen käyttäminen tällaiseen ole munkaan kohdalla mikään este, sillä eihän siinä itse sarjakuvan tekoon vaikuteta enää koneella vaan tarkemmin ajateltuna kyse on vain valmiin sarjakuvan muuttamisesta sellaiseen sähköiseen muotoon, että se voidaan painaa siten, että lopputulos on mahdollisimman lähellä alkuperäistä originaalia. Kyse on siis sarjakuvan asiakkaan haltuun toimittamiseen liittyvistä ratkaisuista.
Täytyypi kyllä hankkia seuraavasta tilistä se skanneri. Ei tästä muuten mitään tuu... Etenkään ku ei saa teillekään mitään työtä koskaan näytille. Tai sitten täytyy antaa tilaajille alennusta ylimääräisen käsittelytyön takia... Voitteko uskoa tänä aikana? Minä yhä toimitan kaikki työni tilaajille manuaalisesti postin välityksellä tai itse jalkaisin paikan päälle kiikuttamalla! Hölmöjen hommaa...
Kiitos vielä kerran. Erityisesti Markku, Timo, Kivi ja Kaltsu sekä Welzu, jotka annoitte runsaasti ihan käytännön neuvoja ja ennen muuta tietoa systeemin nykykäytännöistä. Kerrassaan hyviä kommentteja ja koska mainitsin myös niistä pilakuvista, oli mukavaa, että joku pilakuvia/ kuvituksia työkseen tekeväkin vastasi, tuoden mukanaan oman lisänsä aspektia tähän ongelmaan. Kyllä tämä Kvaakki on sit hyvä. Kyllä Te sitten ootte hyviä! :)
-
Justus, ihan käsi/aivotyötä laatiminen ja toteutus ristikoiden osalta on, ja toivottavasti pysyykin. Toki koneesta on verraton apu värityksissä ja toteutuksen viimeistelyssä. Onhan niitä monenmoisia kuvakirjastoja ja sanahakukoneita/ohjelmia myös koneelliselle laadinnalle/toteutukselle, mutta melko "aneemisia" niistä sillä tavoin yleensä tulee.
Pertti on nuorempi veljeni.
Parempi asiantuntija näissä hommissa on ehkä Mäkisen Reima, jonka elävää viivaa olen ristikoissa aina ihaillut...
-
Mutta Markku... mun käsittääkseni sanaristikoiden tekeminen kuitenkin noudattaa ainakin joitain tiettyjä lainalaisuuksia ja "kaavoja". Että tietyntyyppisille jutuille on tietynlaiset ratkaisuavaimet tai käytännöt. Ja juuri tämän takia sanaristikoita ei voi tehdä tuosta noin vain kuka hyvänsä miten tahansa. Eikös juuri sanaristikoiden täyttämisen ammattilaiset juuri sen vuoksi ole niin nopeita, kun he tietävät, miten nämä sanaristikot toimivat? Millaisia vastauksia tulee tyypillisimmin minkälaisiin vinkkeihin jne.? Ja onhan niitä sanaristikoiden täyttämisohjeita, -oppaita ja -sanakirjojakin tehty. Eli ainakin osa käytännöistä lienee standardisoituja ja vakioita? Että tähän tulee aina tää ja sitten tähän tää...
Ja sehän on sitten ammattitaito vielä erikseen, että osaa tehdä sanaristikon, jossa ei jää yhtään tyhjää palkkia mihinkään väliin. Kaikki kuuluu johonkin... On kyllä sanottava, et joskus ärsyttää älyttömästi, ku ei mitenkään hiffaa, et viittaako tuo kuva nyt tuohon alaspäin vai sivulle menevään ruuturiviin... Etenkin, jos on monia kuvia ihan vierekkäin jossain kulmassa tai jopa samassa ruudussa..
-
No eipä tuohon ole paljon lisättävää, noinhan se kai pääsääntöisesti menee. Ammattitaitoisimmat laatijat/kuvittajat yrittävät tietenkin parhaansa mukaan saada vaihtelua ja uusia "jippoja" tehtäviinsä. Näitä asioita, jonninjoutavien muitten lisäksi, pohditaan mm. sivuilla www.sanaristikot.net
-
Timo hei etkö muka lainkaan kaipaa sitä sähellystä niiden vääriin kohtiin tarttuvien pikku kalvopalasten kanssa jotka irti repiessä vievät musteet mukanaan ja joita leikellessä saa paperinki ihanasti silpuksi? Etkö todellakaan?
Hmmm... mitähän vastaisin? ;D Olihan se aikaa kun pikkupikkuriikkisiä kalvon palasia oli kynsien alla ja viivottimessa ja kalvon rapsutustuotetta leijaili lattioille sukan pohjiin tartutettavaksi. Paperiin tuli viiltojälkiä, joskus sormiinkin. Kalvo tarttui semmoiseen osaan piirrosta mihin ei tarvinnut ja irtosi kaikesta hankauksesta huolimatta sille tarkoitetulta alueelta.
Olenkin ajatellut, että jos osaisin tehdä ohjelmia tietsikalle, väsäisin semmoisen piirto- ynnä maalausprogrammin, joka olisi hyvin hyvin realistinen. Piirtoalusta/tabletti siinä toki olisi, mutta sitä piirtokynää pitäisi aina 10 sekunnin välein kastaa digitaalisessa ajurit vaativassa "mustepullossa". Uutta "mustetta" pitäisi aina käydä joko kaupasta tai ladata netistä. Värejä olisi virtuaalituubeissa, jotka loppuu aina silloin kun niitä eniten tarvitsee ja sitten pitää mennä sitäkin taas ostamaan lisää. Netistä niitä saa tietenkin ladata mutta vain 9.30-16.30 välisenä aikana. Papereita voi valita vetolaatikosta, mutta nekin loppuvat aikanaan. Lisäksi ne repeilevät aidonoloisesti. Sitten siveltimet hapsuuntuvat, kun niitä on käytetty tietyn ajan. Virheitä voi korjata vain digitaalisilla peitelapuilla tai "korjauslakalla" jonka "pulloa" pitää ravistaa voimakkaasti, mutta se on silti kuivunut kelvottomaksi.
Ostaisitteko? ;D
Timo
-
Liekö tämä linkki ollut jo täällä jossain:
http://psychobob.xepher.net/screentonez/
Joka tapauksessa löysin itse sen vasta eilen, ja loppuilta menikin sitten hunajaa virtsatessa, sillä tuolta löytyvät melkein kaikki kuviot, mitä kuvitella saattaa. Suurin osa noista on Photarin PAT-fileitä, mutta jotkut tunnistamattomia ABR-fileitä. Mihin sovellukseen viittaa tuo jälkimmäinen?
-
Photoshopin brushit ovat ABR-muodossa. Olen itsekkin tehnyt monista netistä löytyneistä rasterikuvista brusheja omaan Photariini.