Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Strippi- ja sanomalehtisarjakuvat => : Markku Myllymäki 04.05.2005 klo 11:02:39
-
Bah. Jos kummallisia roistoja haetaan, Batman ei ehkä ole ihan vailla ansioita, mutta kyllä Dick Tracyssa aikanaan ne omituisimmat olivat. Batmanin roistot supervoimineen kaikkineen tuntuvat ihan tavallisilta kadunkulkijoilta näihin verrattuna... ;D
-
Nyt lyö tyhjää.
Onko Dick Tracya ilmestynyt Black specialin ja kahden oman albumin Alamaailma ja Suurkaupungin blues lisäksi suomeksi?
Minulla on hatara muistikuva että strippi ilmestyi vuonna vasarakirves jossain sanomalehdessä, mutta internetkään ei tunnu antavan vastausta.
Sinällään harmi. Keltapoplarisen etsivän seikkailut ja eritoten häiriintyneet gangsterit ovat mannaa, mutta hyvin valikoitu maku.
-
Suuri Sarjakuvakirja 1:ssä (1970) on yksi 60-luvun jakso.
Eikös ilmestynyt sellainenkin lehti kuin Black Special (huh näitä nimiä), jossa tuli myös pari jaksoa Gouldin Dickkiä?
Comics - Suuri sarjakuvakirja sisältää ah niin kauniin traagisen tarinan naislentäjän Lea Liidon (Lea Flite) kummasta kohtalosta, että se inspiroi mm. kansikuvan erääseen suomalaisjulkaisuun...
-
Dick Tracyä tuli myös ainakin yhden seikkailun verran Apu-lehdessä joskus 90-luvun alussa. Ei mitään mielikuvaa mitä hahmoja siinä oli ja mistä tarina kertoi, se näytti niin kömpelösti piirretyltä - ironista että sanon noin, mutta mä en olekaan ammattipiirtäjä - enkä jaksanut seurata sitä. Ei se Avussa kovin pitkään pysynytkään.
-
Iltasanomissa ilmestyi Tracy silloin kun elokuva oli esillä. Ei tainnut mennä pitkään.
Suuri Sarjakuvakirja 1:ssä (1970) on yksi 60-luvun jakso.
Jostain syystä olin unohtanut koko Suuren sarjakuvakirjan.
Jos elokuva olisi menestynyt sarjaa olisi kammettu muutoinkin esiin.
Kapteeni Kengurun mielipide piirrosjäljestä on siinä mielessä täysin ymmärrettävä. Nopea perehtyminen saa Tracyn näyttämään kömpelösti piirretyltä kalkkunasarjalta.
Kuten myös nuo Suurkaupungin blues ja Alamaailma. Ensi vaikutelma on että löysitte värikynät kun unohditte piirtää.
Toisessa savuavassa naapurissa (Ruotsi) Dick Tracyhan on huomattavasti tunnetumpi.
Agent X-9 lehden ansiotako?
Toisaalta siellä tunnetaan myös Kerry Drake.
Tiedän ettei nykyisillä sarjakuva- ja kirjamarkkinoilla ole mahdollista saada suomeksi Dick Tracy- Amerikas mest berömda detektiv herroilta C.Gould Jr & B.Crouch.
No onneksi on kirjasto ja pysyypä kielitaito yllä.
-
Toisessa savuavassa naapurissa (Ruotsi) Dick Tracyhan on huomattavasti tunnetumpi.
Agent X-9 lehden ansiotako?
Asiaan saattaa vaikuttaa myös Ruotsin Sarjakuva-akatemian Gouldille Tracysta v. 1965 myöntämä Adamson -palkinto. (Lähde: Comics Suuri Sarjakuvakirja 1)
-
Dick Tracy seikkaili Suomessa Rikospoliisin mukana -lehden takakannessa.
Wikipediassa on nyt artikkeli på finska:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Dick_Tracy
Täydennykset ja korjaukset ovat suotavia, jos paremmin tiedätte.
-
Turun kirjamessuilla (keräilymessuilla) oli kaupan DVD-boxia, jossa oli kymmenen 1930-40 -luvulla tehtyä serial-tyyppistä leffaa, mukana kolme Dick Tracy-elokuvaa, mm. Dick Tracy vs. Cueball (1946). Varmasti hassuja, mutta jäi nyt sijoittamatta 20 e kyseiseen boxiin.
-
Turun kirjamessuilla (keräilymessuilla) oli kaupan DVD-boxia, jossa oli kymmenen 1930-40 -luvulla tehtyä serial-tyyppistä leffaa, mukana kolme Dick Tracy-elokuvaa, mm. Dick Tracy vs. Cueball (1946). Varmasti hassuja, mutta jäi nyt sijoittamatta 20 e kyseiseen boxiin.
...ja minä puusilmä en bongannut koko lootaa!
Vanhat kunnon serialit ja enin osa mv-pätkiä kun hypnotisoivat minut yhtä varmasti kuin kauniimman sukupuolen edustajat.
Tracy ei taida juuri nyt ilmestyä missään lehdessä Suomessa mikä on harmi. Se kun kykeni kääntämään karun piirrosjälkensä edukseen. Eräänlainen jäykän viivan ligne clair/tintti efekti.
Myös sarjan ennakkoluuloton ja yhäkin yllättävän raju linja käsikirjoituksissa oli virkistävä.
Omasta Palmustamme ei vastaavaa sarjaa saisi mutta vastaavan sarjan luominen kotimaisille saloille olisi suitsutettava kulttuuriteko.
Ei, en tahdo parodista "Jorma Vainulaa", vaan ihan kunnon sarjakuvan.
-
Turun kirjamessuilla (keräilymessuilla) oli kaupan DVD-boxia, jossa oli kymmenen 1930-40 -luvulla tehtyä serial-tyyppistä leffaa, mukana kolme Dick Tracy-elokuvaa, mm. Dick Tracy vs. Cueball (1946). Varmasti hassuja, mutta jäi nyt sijoittamatta 20 e kyseiseen boxiin.
Olisi ehdottomasti kannattanut ostaa. En tiedä oliko Mustanaamio boksissa mukana, mutta itse ostin sen taannoin ja se on mainio! Aito Mustis ja pituuttakin neljä tuntia. Kuvan- ja äänenlaatu ikään nähden (1943) hyvä.
Vanhoja sarjaleffoja voi ostaa myös erikseen esmes. Englannin Amazonin halpamyyjien kautta, löytyy paljon sarjiksiin liittyviä leffoja kuten Taika-Jim, Red Ryder, Brick Bradford, Flash Gordon , Viidakko-Jim, Terry and the Pirates jne. Ovat 0-koodilla, joten kaikki voivat katsoa niitä.
-
Dick Tracy -filmejä sisältäneessä boksissa ei ollut Mustista, mutta Fu Manchua tms. kyllä.
Erilaisia boxeja oli samalla myyjällä monta, siellä oli myös trilleri-boxi, klassikkoboksi, perheviihde-elokuvaboksi, kauhuboksi (mukana I walked with a Zombie ym.) ...
Mutta mutta, todellakin, tuo laatukysymys on aina vähän... mistä milloinkin ovat halpiskokoajat saaneet masterit käsiinsä.
Vaan eivät nuo nyt hirmuisen harvinaisia enää nykyään ole, ja jos ei mitään Anchor Bayn kuva- & äänilaatutasoa odota, niin löytyyhän seriaalibokseja Amazonin ohella myös esimerkiksi Filmifriikistä ja Pienestä Leffakaupasta.
-
Aukko sivistyksessäni. Dick Tracyyn perehtyminen on jäänyt.
Nyt on tullut luettua tuota 60-luvun Traceyta, tästä blogista (http://drexfiles.wordpress.com/).
Mikä yllätys! Ensin luulin että kyseessä on jokin bloginpitäjän postmoderni kollaasikokeilu. On meinaan sen verran hillitöntä kamaa.
(http://drexfiles.files.wordpress.com/2009/06/tracy_321.jpg?w=655&h=523)
-
60-luvulla meni vähän villiksi kun käytiin Kuussa, sieltä löydettiin Kuukansa, ja Junior tuossa löysi tuon Kuuneidon itselleen vaimoksi.
Moon Maid sitten kuoli autopommin räjähdyksessä joka oli tarkoitettu Tracylle. Kuukansan päällikkö (Juniorin appiukko) ilmoitti että katkaisee kaikki yhteydet Maahan.
Kuulostaapa aika kiehtovalta (tosin minulle riittävät kyllä vähemmänkin hillittömät juonenkäänteet).
En ole koskaan tutustunut Dick Tracyyn. Saakos noita lainattua kirjastosta tai tietääkö joku Dick Tracyn seikkailuja julkaisevaa nettisaittia?
-
Gladstone julkaisi Dick Tracya sellaisina ohuina A4-albumeina, ja ne kannattaa kyllä hankkia käsiin kaikki mitä saa. Sitten eri kustantajilta on tullut jotain paksumpia antologioita. Dick Tracy on alusta alkaen ollut niin kryptisen hillitön, konnagalleria hurjempi kuin Basil Woolvertonin visiot, ja sopivasti tieteiselementtejä seassa (hei, rannekellotelevisio!) että parodioiminen on jäänyt vähän turhaksi (vaikka esimerkiksi Fearless Fosdickit ja Sheltonin Tricky Prickears hauskoja ovatkin) .
Gouldilla oli alunperin ajatuksena luoda nuorisorikollisuutta ja nuorten rikollistumista vastaan mahdollisimman viihdyttävä ja mukaansatempaava sarja jossa kumminkin opetettaisiin ettei rikos kannata. Koska sarjan kohderyhmä on selkeästi vaativa - nuorisorikolliset ja sellaisiksi aikovat - on myös tarinan käsittelyssä otettu käyttöön sellainen rajuus jota keskivertoyleisölle ei ehkä tarjottaisi.
Bonuksena mainittakoon, että aikoinaan sarjan kultakautena tuotetut mustavalkoiset Dick Tracy -lyhytelokuvat ovat säilyttäneet konnien irvokkuuden ihailtavalla tavalla.
-
Alkuun se oli vain "kaksisuuntainen ranneradio" kunnes muuttui televisioksi joskus 1960-luvulla. Vai jo aiemmin?
Kuitenkin, tuntuu kuin esmes Bob Kanella ja Gouldilla olisi ollut kisa päällänsä kumpi keksii irvokkaamman näköisiä konnia. Kanen (ja tiiminsä) luomuksissa kuten Pingviinissä ja Jokerissa oli jotain tyylikkyyttä, kun taas Gouldin rosmot ovat enemmän niljaisia friikkejä.
-
Mutta Lea Liitoa (Lea Flite) ei pidä unohtaa! *snif* Hän pääsi sentään jopa Pahkasian kanteen.
Ks. "Comics - Suuri sarjakuvakirja 1" (Williams, 1970).
-
Muistaakseni Gladstonen albumeja tuli vain kaksi, ja paksuina lehtinä neljä. Minulla ei ole kuin jälkimmäinen albumi ja kaksi viimeistä lehteä. Myöhästyin lähdöstä.
Ai, sitten mulla on koko sarja :D luulin että niitä olis enemmänkin.
Mulla on myös muutama monisatasivuinen kovakantinen antologia mutta nyt en just nää niitä hyllyssä niin en muista millä kielillä. Joku tais olla italiaksi, kannoin sen kotiin ekalta Italian-matkaltani (1981?) samalla kuin matkalaukullisen Fumetti Neriä ja vanhoja Topolinoja - ku halvalla sai
:)
Ja se psykedeelisempi vaihe Dick Tracya on omalla tavallaan parhautta sekin. Ei enää sitä gangsterijengien maailmaa, mutta kiehtovaa silti. Ja koko ajanhan Tracyssa on se myös Jim Thompsonin dekkareista tuttu kauhu, missä rosvon ulkoinen muoto vaikuttaa siihen miten tämä todellisuuden näkee, että ihmiset voivat olla henkisesti sairaita ja se on luonteva osa kerrontaa. Se oli aikanaan uutta, eikä se ole yleistä vieläkään.
Ks. "Comics - Suuri sarjakuvakirja 1" (Williams, 1970).
Tuo oli mulle lapsuuden suurimpia lukuelämyksiä, ja ensikosketus niin Buzz Sawyeriin kuin Dick Tracyyn.
-
Itseä on aina miellyttänyt Dick Tracyn tarinankerronta ja , niin hullulta kuin se kuulostaakin, uskollisuus aikansa poliisityölle.
Jos ranneradiot ja varsinkin se 60-luvun höpöilevä kuuscifeily sivuutetaan niin Dick Tracyssa kuvataan aikansa poliisityötä, teknistä tutkintaa ja muutakin rikostutkintaa jopa melko hyvin.
Myös Tracyn rikollisiin suuntaama metodologia on aikansa mukainen, jos menee tulitaisteluksi niin luodit tappavat. Dick Tracyn konnakaartista enin osa onkin turpeen alla. Varsinkin sarjan alkuvuosina tuo kuvasti silloista poliisin linjaa.
Loistavana esimerkkinä se miten Tracyn konna Flattop pohjaa oikeaan rikolliseen, "Pretty boy" Floydiin.
-
Myös Tracyn rikollisiin suuntaama metodologia on aikansa mukainen, jos menee tulitaisteluksi niin luodit tappavat. Dick Tracyn konnakaartista enin osa onkin turpeen alla.
Dick Tracy ja televisiosarja Lahjomattomat ovat jotenkin asenteeltaan olleet mielestäni aina vähän samaa kastia. Kovat miehet kovat piipuissa. Se on kuin sotaa, kun kytät ja konnat ottavat yhteen.
Dick Tracy, kuten Lahjomattomat-televisiosarja, ovat vahvakontrastista mustavalkoisuutta mielessäni. Warren Beatty perusti elokuvatulkintansa ilmeisesti sanomalehtien kirkkaissa väreissä kylpeneelle Tracylle. Se kanariankeltainen trenssitakki otti silmiin.
-
Lea Liidon tapauksesta löytyy niinikään näytettä tuosta yllä linkittämästäni blogista.
Toki minäkin luin lapsena sen Comics-kirjan, ja siihen Dick Tracy-sivistykseni päättyykin. Se jäätynyt nainen oli minusta aika outo ja ahdistava tarina.
Sen sijaan tässä toisessa vuoden 1964 Tracyssa on kaikkea sitä mitä raavas mies toivoo: huumoria, jännitystä ja... rakkautta!
(http://i54.tinypic.com/2iazdso.jpg)
-
Toisaalla, pulp-ketjussa (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,17207.0.html), on sivuttu myös Dick Tracyä.
Hahmosta on lähivuosina suunniteltu tv-sarjaa ja elokuvaa. Siihen liittyen on taitettu oikeudessa peistä kuka oikeudet hahmoon omistaa. Jälkimmäisen osalta Warren Beatty on ollut niskan päällä.
Sarjakuvien osalta tilanne on hassu. Syndikaatilla on toki oikeudet strippisarjaan, eikä sillä tässä kiistassa ole mitään tekoa. Beatty omistaa kuitenkin oikeuden mukaan itse hahmon (!), joten voi myös istua oikeuksien päällä kuin kanaemo konsanaan.
Kukaan ei toistaiseksi voi – tai ainakaan haasteuhkan vuoksi uskalla – julkaista salapoliisin seikkailuja sarjakuvalehtinä. "Go figure", kuten sanoisi amerikkalainen.
-
En tiedä mitä on tapahtunut edellisen viestini jälkeen, mutta IDW on julkaissut ensimmäisen osan neliosaisesta Dick Tracy – Dead or Alive -sarjasta.
Kuvanäytteiden perusteella kyseessä on lähdeaineistoa kunnioittavaa materiaalia.
-
Tätä tarjottiin aluksi Byrnelle, mutta kieltäytyi.