Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Eurooppalaiset sarjakuvat => : Asterix-fani 04.05.2005 klo 15:08:42
-
Siinä kaikki albumit ilmestymisjärjestyksessä Suomessa. Itse äänestäisin "Asterix Lyö vetoa" sillä maantiedon ystävänähän on mukavaa kartan kanssa katsoa kaikkia kaupunkeja, mihin Asterix ja Obelix matkaavat. Pidän albumista myös siksi, että Idefix teki debyyttinsä tässä albumissa. Suomessahan ei ole sama ilmestymisjärjestys kuin Ranskassa, joten Idefix oli mukana heti ensimmäisellä albumilla.
-
Nyt juuri nuo ahneuden pilkat huvittavat, Rahapata ja Riidankylväjä, vaikka Jumaltenrannan nousua ja tuhoa sekä Caesarin laakeriseppelettä tulee useimmiten siteerattua. Aivan älyttömän hienoa juonen rakentelua ja teemojen variointia...
-
Päälliköiden ottelu!
Monta verrattoman vänkää juonikulkua rinnan ja runsaasti tervettä sekopäisyyttä taikajuomapadan ympärillä:
Oi miten kaunis sininen!
Oi miten kaunis punainen!
Mutta taffia on parhaan valitseminen, kun vähintään ensimmäiset kahdeksantoista ovat kaikki kauniita, koomisia, kekseliäitä ja dialogiltaan ikirakkaita. Piirrostaidekin on verrattoman etevää ehkä sitä aiemminkin täällä dissattua debyyttiä lukuun ottamatta.
-
Asterix Korsikassa
Korsikalaisten pitkät kaunat toistensa kesken, merirosvojen laivan räjähtäminen juuston ansiosta ja aivan upea maisemien ja ylpeän kansan kuvaus, joka on ilmeisesti varsin nappiin osunut, koskapa Korsikalaiset itsekin arvostavat juuri tätä Asterix - albumia.
-
Asterixeista on vaikea nostaa yhtä ylitse muiden, mutta ehkä eniten ovat kolahtaneet englantilaisuudesta vitsiä veistellyt "Asterix Britanniassa", "Asterix ja gootit" (hän sai ketjureaktion, hihihii, hän sai ketjureaktion) ja... ei hemmetti, parempi jättää tähän. Joutuisin muuten luettelemaan melkein koko sarjan.
Asterixien taso on pysynyt melko hyvänä läpi vuosien. Mielestäni helmiä löytyy myös sarjan loppupäästä, sillä esimerkiksi " Obelix ja kumppanit" ja "Syvästä kuilu" ovat oikein toimivia seikkailuja molemmat. Jos tarkemmin ajatellaan, niin oikeastaan "Latraviata" oli ensimmäinen suoranainen floppi kovassa sarjassa.
-
Ai sinäkin siteeraat Asterixia? "Säälikää köyhää gladiaattoriparkaa joka on ihan poikki".
Tismalleen:
"Nythän on niin, että täällä on mukavaa, mutta työni on niin orjuuttavaa."
-
ääni meni Laakeriseppeleelle, siinä se juonenkuljetus on aika ylivertaista ja piirroskin parhaimmillaan plus se on ihan mun ensimmäisiä sarjakuvia. Jumaltenrantaan olisi pätenyt samat sanat mutta valitsin silti tämän, se on vielä hauskempi
-
Jumaltenrannan nousu ja tuho on jotenkin edelleen _NIIIN_ hyvä... ;D
-P.
-
Paha noista on valita. Ääni meni kuitenkin Alppikukalle.
Keppiä, ruoskaa, painot jalkoihin ja järveen. Siinä on bileisiin seurapelejä.
Tarkastaja Antabus keskeyttää juopottelun ikävästi. jne.
-
Näyttävät äänet jakautuvan melkoisesti, tuleekohan tuosta minkäänlaista lopputulosta? :D
Tosi on, suosikkeja riittää! Alppikukka on myös minulla ollut aina yksi niistä juuri orgioiden takia. Jos on nälkä, alkaa tekemään mieli alkuhärän rasvassa keitettyjä villisian sisälmyksiä (menikö oikein?). Äänestin silti Kadonnutta kilpeä, koska ekalla lukukerralla loppuratkaisu yllätti mukavasti. Ja hänellä on puhevika, hän ei shöshötä - mikä Aleshia?!?!
-
Asterix ja kadonnut kilpi.
-kyllä nyt on mieli musta! Hohoo!
- he nostavat veden kielellemme ja ottavat sen sitten pois kun sitä tarvittaisiin!
- älkää yrittäkö varastaa hänen luutaan sillä varjolla, että hän on pieni. Muuten tökkään sormella maksaanne.
-jne...
Ensimmäinen sivu on loistavasti rakennettu pienenevine ruutuineen.
Loppuratkaisu yllätti minutkin.
Ja kaikki muukin siinä välissä on nerokasta!
-
Tismalleen:
"Nythän on niin, että täällä on mukavaa, mutta työni on niin orjuuttavaa."
SYLEILLÄÄN! Kyllä tuo Laakeriseppele on suosikkini. Koko tarina on yksinkertaisesti hulvaton alun ateriasta (tismalleen!), orjakaupasta (senkin rihkama!), krapulalääkkeistä (mikä suuremmoinen ruokalaji!), oikeudenkäynnistä (delenda carthago!) puhumattakaan. Graafisesti Roomassa tapahtuva seikkailu on ykkösluokkaa ja tarinakin tykittää täysillä, kun seuraa Asterixin ja Obelixin yrityksiä päästää Jullen seppeleen luokse.
Huomenna jos kysyisi suosikki voisi olla jo Korsika, Gootit tai vaikkapa Kadonnut kilpi. Kyllä ne vaan on huumaavan hyviä.
-
Näyttävät äänet jakautuvan melkoisesti, tuleekohan tuosta minkäänlaista lopputulosta? :D
Hmm, juu :-\
Vaihtoehtoja liikaa, äänestäjiä liian vähän.
-
Olenko minä ainoa joka äänesti Asterixia legioonalaisena?
Tuo oli mulla harkinnassa parhaaksi albumiksi. Mutta vain yhtä voi äänestää.
Nuorempana "Legioonalainen" oli suosikkini. Johtui ehkä siitä, että itselläni ei ollut tuota albumia kotona, vaan sitä piti kytätä kirjastossa. Ja siitä, että se on hemmetin hyvä sarjakuva.
Vaikeaahan tuo vparhaan valitseminen on, kautta Belenoksen!
-
Olipa vaikeaa. Kun vain yhden saa valita, niin olkoon se sitten Asterix ja ennustaja. Hulvattoman hauskaa kuvausta huijaamisen helppoudesta. Vaikka kuinka ollaan olevinamme viisaita 2000-luvun ihmisiä, puhumme säälien keskiajan taikauskosta ja nauramme luonnonkansojen poppamiehille, niin silti kansaa riittää kaiken maailman pseudotieteiden messuille kuuntelemaan luentoja kristallien parantavista voimista, tilaamaan horoskooppeja ja ostamaan ihmeitä tekeviä selluliitinpoistovoiteita.
Ennustajan lisäksi voisi mainita Obelix & kumppanit sekä Kadonneen kilven. Muistakin on jäänyt perheen keskuuteen sanontoja. Joskus kun joutuu jossain virastossa pompoteltavaksi, tekisi mieli "olla kohtelias". Tai ruokamarketin kalatiskillä kalat näyttävät siltä, että niillä ei ole mitään tekemistä meren kanssa, vaan ne ovat tulleet Parisiumista. Tai tekisi mieli lähteä sinne saarentapaiselle. Tai...
Piti ihan tarkistaa missä vaiheessa Idefix tuli kuvaan mukaan ja sieltähän se, Parisiumilaisen lihakaupan edestä alkoi seurata Obelixia.
-
Täytyy myöntää, että Idefixin bongaaminen Asterix lyö vetoa -albumista oli suuri paukku. Kaikki Asterixit oli kuitenkin ehtinyt lukemaan useampaan kertaan läpi eikä ollut edes tullut mieleen, että Idefix ei ollut niissä kaikissa mukana. Sitten yhtäkkiä tajuaa, että tuossahan on ihan Idefixin näköinen koira ja mikrosekuntia myöhemmin, että se tosiaan on Idefix ja vielä sen ensiesiintyminen.
-
Juu, en minäkään siihen ensin mitään huomiota kiinnittänyt, että parista albumista Idefix puuttui.
Ainiin, muistin yhden muun kriittisen jutun Latraviatasta. Idefix saa pentuja.
On se Idefix hauskempi ilman pentuja >:(
-
Asterixeissa on parasta se, että niistä löytyy joka kerta jotain uutta bongattavaa. Tarinoihin ja kuviin piilotettuja viittauksia ties mihin lähteisiin on lukemattomia. Esimerkiksi luettuani Asterix legioonalaisena monen vuoden jälkeen taas uudestaan, kiinnitin huomiota, kuinka yhden kuvan mallina (sivu 35, kolmas kuva) on käytetty mitä selvimmin Théodore Géricaultin Medusan lauttaa (http://www.modjourn.brown.edu/mjp/Image/Gericault/MedusaRaft.jpg).
Lisäksi kannattaa kiinnittää huomiota belgialaisen legioonalaisen muodikkaaseen kampaukseen. Englantilaiset saavat kuulla ruoastaan tässäkin albumissa.
En kyllä ihmettele, ettei Asterixit ole lyöneet läpi Japanissa. Albumeista nauttiminen vaatisi valtavan tietovarannon eurooppalaisesta kulttuurista. Samaa voi varmaan sanoa monista japanilaisista sarjakuvista. Kuinka paljon menee hukkaan, kun ei ymmärrä kulttuurillisia viittauksia. Kääntäjiä voi myös kiitellä erinomaisesta työstä.
-
kiinnitin huomiota, kuinka yhden kuvan mallina (sivu 35, kolmas kuva) on käytetty mitä selvimmin Théodore Géricaultin Medusan lauttaa (http://www.modjourn.brown.edu/mjp/Image/Gericault/MedusaRaft.jpg).
Jep. Ja Caesarin laakeriseppeleessä on mm orjakauppa-kohtauksessa s. 16 viittauksia useampiin antiikin veistoksiin. Lihaksikas orja poseeraa, mm. Laokoonin ryhmänä tunnetun veistoksen keskushahmon mukaan. http://www.kzu.ch/fach/as/aktuell/2001/14_laokoon/01_laokoon.htm
Timo
-
Lukion historianopettaja heijasti kertaalleen jonkun Asterix- albumin ruudun tunnin aluksi taululle, ja pyysi sitten meitä kertomaan sen pohjalta jotakin Antiikin rakennus- ja kuvataiteesta.
Asterixeissa on parasta se, että niistä löytyy joka kerta jotain uutta bongattavaa. Tarinoihin ja kuviin piilotettuja viittauksia ties mihin lähteisiin on lukemattomia.
Joo, olet kyllä ihan oikeassa. Lapsena ei osannut kiinnittää huomiota esimerkiksi Asterix Britanniassa- albumin neljään huippusuosittuun brittibardiin, jotka herättävät hysteriaa Londoniumissa - sittemmin, vuosirenkaiden kertyessä ja musiikkimaun parantuessa tuokin yksittäinen ruutu aukesi.
Englantilaiset saavat kuulla ruoastaan tässäkin albumissa.
Lämmintä olutta ja villisikaa minttukastikkeessa. Myös brittien "hassu" puhetapa saa kyytiä. Hämmentävä spektaakkeli, eikö olekin?
-
Tiukan mietinnän jälkeen tunnesyyt ratkaisevat.
Asterix Olympialaisissa sai ääneni, kyseessä on ensimmäinen omistamani Asterix, joka kaikkine doping ja turismiaiheineen on vieläkin ajankohtainen.
-
Asterix Olympialaisissa... ... joka kaikkine doping ja turismiaiheineen on vieläkin ajankohtainen.
Vaikka nuoremmat lukijat eivät ehkä tajuakaan, mihin viittaa "Gallialaiset keihäsmatkat", käännös on näin oman tekoaikansa lapsi. Miten on, pitäisikö käännös, ainakin tällaiset viittaukset, muuttaa uudemmillekin lukijoille ymmärrettäviksi?
-
mutta mitä tarkoittaa korsikalainen mystinen tunnussana vieni vieni vieni? tätä on pohdittu paljon porukalla
-
mutta mitä tarkoittaa korsikalainen mystinen tunnussana vieni vieni vieni? tätä on pohdittu paljon porukalla
"Tule, tule, tule." Verdin oopperasta Il Trovatore (trubaduuri), (tai aika monesta muustakin). Myös Rudy Vallee on tehnyt saman nimisen kappaleen 1930-luvulla. 8]
Timo
-
Pitkään harkittuani päädyin albumiin Asterix lyö vetoa. Hyvyysmittarina toimi lukukerrat ja jostakin syystä olen yhä uudelleen palannut tämän albumin pariin.
-
Valitsin Jumaltenrannan Nousu ja Tuho. Sitä on tullut luettua moneen kertaan, ja aina se on jollain tavalla vedonnut miuhun. Erityisesti mie pidin puitten kasvatuksesta uudestaan, se oli lapsena miusta aivan hillittömän hieno ajatus.
Jonain toisena päivänä mieli voisi hyvin muuttua. Asterixeissa on yksinkertaisesti niin paljon hyviä hetkiä siroteltuina jokaiseen albumiin, että oikein hyvää tekee.
-
"Tule, tule, tule." Verdin oopperasta Il Trovatore (trubaduuri), (tai aika monesta muustakin). Myös Rudy Vallee on tehnyt saman nimisen kappaleen 1930-luvulla. 8]
Ja on korsikalainen Tino Rossikin levyttänyt "Vieni Vienin" vuonna 1934. Vakiokamaa soittokoneessani, samalta cd:ltä (20 chansons d'or) löytyvät myös herttainen "O Catarine, ta bella tchi tchi" sekä mainion rytmikäs rumba "Marinella". Enin osa hyvästä musiikista on näköjään tullut tehtyä kauan ennen kuin useimmat meistä ovat syntyneetkään.
-
Voikun voisi äänestää useampaa...
Ja ääneni saa...tadaa...
Normannien maihinnousu.
Perusteena, että se oli eka kosketus Asterixiin ja sekin vain pieni maistiainen 7 vuotta vanhemman isoveljen äikänkirjasta.
-
Äänestin albumia Asterix ja Caesarin laakeriseppele. Se on mielestäni koko sarjan lakipiste, teemoiltaan aikuisin (jopa juopottelua) ja hauskin, nokkelin ja kerronnallisesti notkein (siinä jopa kelataan kuvaa takaperin).
-
Kadonnut kilpi vei voiton niukasti ennen Päälliköiden ottelua ja Riidankylväjää.
-
Asterixeissa on parasta se, että niistä löytyy joka kerta jotain uutta bongattavaa. /quote]
Täällä kun keskustellaan näistä uusista bongauksista. Itseäni on askarruttanut jo jonkin aikaa se, että Aladobixin huotran paikka siirtyy oikealta vasemmalle samalla kun Uderzo siirtyy käsikirjoittajaksi. (Syvä kuilu) Miksi näin? Jutun huomaa helpoten heti kyläläisten esittelyistä albumien aluissa.
Tosin mitä pintapuolisesti katselin vanhempia albumeja, niin joissain kohden (kuten Päälliköiden ottelussa) huotra on myöskin vasemmalla. Miekkaa päällikkö taitaa pitää myös vanhemmissa albumeissa oikealla kädellä.
Koetin katsella Internetin ihmeellisestä maailmasta asiaa, mutta kun ranska ei taivu, niin monet asiat saattoivat jäädä pimentoon. Onkohan kellään tietoa tästä polttavasta dilemmasta?
-
Pidän eniten niistä, jotka eivät tapahdu kotikylässä. Kotikylässä tapahtuvista suosikkini on Jumaltenranta ja Päälliköiden ottelu, mutta muuten:
Alppikukka, Korsika ja Kadonnut kilpi ovat parhaita... ja Korsikan keikka on paras niistä.
-
Totta, että vasenkätisellä olisi huotra oikealla puolella.
Tarkoitin sanoa, että Goscinnyn aikana huotra on Aladobixilla muutamia ruutuja lukuunottamatta aina oikealla ja Goscinnyn jälkeen (Syvästä kuilusta lähtien) aina vasemmalla. On jotenkin vaikea uskoa, että Uderzo, joka siis piirtää kuvat, ei asiaa olisi huomannut. Asiaan siis täytyy olla joku syy.
-
Aterix ja Kleopatra..
Se on paras
-
äänestin Asterix legioonalaisena
-
Lisäsin äänestysvaihtoehtoihin tuon uusimman albumin.
-
Lisäsin äänestysvaihtoehtoihin tuon uusimman albumin.
Ihan kilttiä, varmaankin kerää paljon ääniä...
-
Ihan kilttiä, varmaankin kerää paljon ääniä...
No sitä just ajattelinkin, että moni varmaan harmittelee sitä, että ei pääse äänestään uusinta albumia. Mutta huomasinpa, että tuossa on nyt vain 32 vaihtoehtoa. Eikös tää uusin ole 33. Asterix?
-
Mutta huomasinpa, että tuossa on nyt vain 32 vaihtoehtoa. Eikös tää uusin ole 33. Asterix?
Gallialainen kertomataulu on vissiin laskettu 32. alppariksi...
Timo
-
Niinpä. Pitäisköhän sekin lisätä tuohon? Joo, niin teen. Onhan se kuitenkin albumina julkaistu.
-
Paras Asterix albumi (niistä mitä olen lukenut, tietysti) on Asterix Legioonalaisena. Siinä on hyviä vitsejä ja ideakin on ihan hyvä.
-
Lukasin juuri kesälomilla kaikki Asterixit aina Harharetkiin asti alkuperäisessä julkaisujärjestyksessä samalla tutustuen Peter Kesslerin aika heppoiseen Complete Guide to Asterixiin.
Suosittelen kronologisessa järjestyksessä lukemista kaikille; pääseepi näkemään eri osa-alueiden kehittymistä jne. Saman homman tein edelliskesänä Tinteille ja se oli oikeastana vielä palkitsevampaa osin ehkä johtuen laajemmsta lähdeteosvlikoimasta. Ensi kesänä sitten Pikot ja Fantasiot työn alle. Niistä tosin taitaa olla edelleen noin kymmenkunta suomentamatta eli ihan kattavaa otosta ei ranskankielenvammainen saa aikaan...
Takaisin asiaan:
Asterixeissa vähän pelkäsin ettei homma toimisi enää lapsuusvuosien tapaan, mutta eipä laatu vuosien myötä minnekään katoa. Erinomaisen viihdyttäviä ja tasalaatuisia ovat kaikki. Suosikkina voisi olla Legioonalaisena tai Britanniassa. Jumaltenrantakin iski paljon kovempaa kuin lapsena jolloin en oikeastaan siitä juuri välittänyt.
-
Hmm, juu :-\
Vaihtoehtoja liikaa, äänestäjiä liian vähän.
Vaihtoehtoja oli todellakin liikaa,
mutta yksi asia on selvää; se suosikkini
ei ole ainakaan uusi Asterix.
-
Muistan elävästi, miten pikkupoikana tavailin kaupan kassalla Asterix ja Kleopatra albumin jostain alareunasta luetteloa tarvikkeista, joita kului kyseisen albumin piirtämiseen. Hymyilytti moinen hauskuus. Toinen ikimuistettava kohta on ollut tuossa Asterix Iberiassa (espanjassa jne..) Kun paikalliset romanit puhkeavat yöllä tanssiin ja lauluun. .... oi äiti raukkaaaaa ja parkaaaa kun minut synnyttiii...
hienoa
-
Ayyyyy!
Äiti, äiti miksi minut teit!
-
Tästä tuleekin elävästi mieleeni:
Joskus 80-luvulla oli jotkut bileet ja jollain tyypillä oli kitara mukana. No, siinä sitten joukolla lauloimme jotain Viidettätoista yötä. Minä osaliistuin myös täysin rinnoin. Takanani eräs tyttö totesti kuivasti, että nyt hän sai todisteen teorialle, jonka mukaan se, joka osaa piirtää, ei osaa laulaa.
Sen jälken ei ole kauheasti laulattanut.
Ayyy, äiti, äiti...
-
Kultainen sirppi lienee paras Asterix minusta. Päälliköiden ottelu on myös hyvä albumi ja Korsika tietysti. Huonoin kansi on minusta kadonneessa Kilvessä ja paras Asterix ja Rahapata -albumissa. Alppikukka on myös hyvä kansi. Näkee että joissain on koottu kansi ja joissain vartavasten piirretty. Aika ihme juttu, miksei kaikissa ole kunnon kantta?
Luin kaikki oikeat Asterixit tässä juuri ja näin kaupassa uusimman "Asterixin". Jonkun pitäisi mennä hei ja viedä Uderzo hoitokotiin ja ottaa siveltimet pois ukolta, ettei pilaisi Asterixia. Siinä uusimmassa on avaruusolioita ja supersankareita jne, ei ei. En viitsinyt ostaa kun kova hinta olisi aiheuttanut pahaa hellasäröä.
-
No enpä sanoisi että uusin Asterski olisi hinnalla pilattu, muuten kyllä. Goscinnyn kirjoittamat tarinat ovat järjestään loistavia, jotenkin niin luontevia, aivan unohtuu että jonkun on täytynyt nämäkin keksiä ja kirjoittaa. Kun tekijät saivat kunnon otteen hahmoistaan, klassikoita pukkasi klassikon perään. Huomatkaa miten yksi ainoa, joskus hyvinkin pieni tekijä tai luonteikas henkilöhahmo, venyy kantavaksi teemaksi koko 46 sivun mittaan.
Jumaltenrannan nousussa ja tuhossa kyse on kerrostalosta, Caesarin lahjassa pikku marmorilaatasta, Obelix & kumpp.:nissa hiidenkivet, Asterix ja rahapata, Caesarin laakeriseppele, Asterix ja riidankylväjä.
Eli ei mestarilliseen lopputulokseen tarvita kovin montaa ideaa, riittää että ne ovat hyviä. Pelkistäminen on hyve.
-
Minusta Kleopatra on paras koska siinä tapahtuu muutakin kuin normaalia Roomalaisten hakkaamista ja siinä on yksi niitä harvoja kertoja kun Obelix saa taikajuomaa ja on myös kiva nähdä Caesarin nöyristelevän Kleopatran edessä.
-
Oma suosikkini on Asterix ja Kleopatra, sehän oli se ensimmäinen minkä vaivauduin kotiinkin ostamaan. Juoni on mukava, ja tietysti "ah mikä nenä." Isukki tätä silloin taistelevien pesusienien aikaan minua suositteli kun oma suosikkinsa aikoinaan oli, ja pojan puutteessa kasvatetaan tyttö sarjakuvahirmuksi. Ensimmäisiä ei-akuankkoja Asterix minulle oli, ja... Hmm. No, tämä on minun mielestäni hyvä. Ja rakastan etukannen huomautusta. Toinen suosikkini on varmaan Asterix ja Caesarin laakeriseppele sekä Asterix Britanniassa. Ei-suosikkeihini kuuluu Obelixin kaleeri ja Taivas putoaa niskaan, jota en kehdannut edes ostaa. (No joo, en minä kyllä kaikkia albumeita muutenkaan ole ostanut, mutta yrittäkää ymmärtää.) Eh, onko sitä mangaa aivan pakko parjata... Onneksi toinen vanhoistaherroista ei sentään ollut ehtinyt tökkäistä sormiaan tähän tekoon. Phyh, sanon minä.
-
Jos yksi pitää sanoa niin Kultainen sirppi. Muutkin ovat kyllä hyviä.
-
Aijai mikä kysymys! Suosikkeja on niin monia, että yhtä on mahdoton nostaa ylitse muiden...
Obelix ja kumpp. Menisi kansantaloustieteen oppitunnista, niin hyvin on inflaatio havainnollistettu. No sehän ei tietenkään mistään tarinasta hauskaa tee, enemmänkin tuo gallialaiskylän altistuminen materialismille ja kapitalismille... "Anteeksi, johtaja osti kaiken."
Asterix ja ennustaja. Erinomaista piruilua huuhaauskolle, erityisesti jakso jossa ennustaja viedään roomalaisleirille ja hän joutuu ennustamaan kenturiolle. :) "V ja II tekee VII!"
Asterix ja riidankylväjä. Mahtavaa juonen kehittelyä! Jos Obelix ja kumpp. oli oppitunti kansantaloustieteestä, niin tämä on oppitunti psykologiasta ja sosiologiasta. Riitelevä Rooman hovi ja merirosvolaiva ovat hillittömiä. "Lapsellinen? Minäkö?!"
Asterix ja Caesarin laakeriseppele. Ei sitä lapsena tajunnutkaan, miten osuva juopottelukuvaus tämä albumi on. Seikkailun perimmäinen syykin on naurettava, toisin kuin muissa albumeissa, joissa on lähes aina vakava syy lähettää Asterix ja Obelix pelastamaan kylää. Aladobixin hölmö vedonlyönti juovuksissa johtaa todella solmuiseen operaatioon, jossa lopputuloskin on naurettava: luotto-orja pitelemässä persiljaseppelettä ja Aladobixin lanko kitisemässä pahanmakuisesta muhennoksesta. "Sillä alkoholi väärin käytettynä on kaiken pahan alku ja juuri... tismalleen!"
-
Riidankylväjä on mielestäni huonoin. En myöskään pitänyt siitä, missä Obelix muuttui lapseksi.
Paras on varmaan Britanniassa tai Olympialaisissa. Sitten oli joku missä tarina sijoittui lähes kokonaisuudessaan kylään, se oli myös hyvä. Suosikiksi pistin tuon Britanniassa-tarinan hyvän tunnelman takia. Tuo kyläjuttu olis varmaan suosikki, jos muistaisin mikä se oli. Lainasin nuo lähes kaikki kerralla kirjastosta ja päässyt unohtumaan melkein jokainen.
Voiskos Tintti-albumeista tehdä samanlaisen aiheen? Olis hauska nähdä kvaakkilaisten mieltymykset omasta suosikistani. Tintti-aiheita on aika paljon, mutta missään ei varsinaisesti kysytä parasta albumia. Tai voisihan tuon lisätä johonkin vanhaan Tintti-aiheeseen, jos uutta ei haluta tehdä.
-
Kleopatra tuli ekana järkyttämään maailmaa, siks se teki suurimman vaikutuksen. Mutta legioonalainen paransi entisestään... huh niitä aikoja.
-
Asterixien kanssa on jännä huomata miten suosikkialbumit ovat vuosien varrella vaihtuneet. Lapsuuden inhokit ovat nostaneet arvoaan nyt vanhemmalla iällä. Suosikkeja ovat nykyään Korsikassa, Caesarin laakeriseppele ja Rahapata.
Joku pisti tuolla aihemmin kansiakin paremmuusjärjestykseen. Omalla listallani ykkösenä on Kleopatra, jonka kannessa luetellaan albumin teossa tarvittua välineistöä. Tämä ihan vaan sen vuoksi, kun lapsena tuli ihmeteltyä, että mihin ihmeeseen sarjakuvan piirtämisessä tarvitaan 67 litraa keskiolutta. :o
-
Niin, ja miksi tuo lista tuossa ylipäänsä on? Koska sillä kettuillaan Joseph Mankiewiczin öbertuotannolle Cleopatra (http://www.imdb.com/title/tt0056937/), 1963, jota väännettiin useampi vuosi Kleo-Ellu Taylorin ja Markus Antonius-Richard Burtonin & Julius-Rex Harrisonin kanssa sekä kameroiden edessä että takana. Kun ei muuten näyttänyt valmista tulevan, pistivät PR-pojat liikkeelle kampanjan, että tajutkaa nyt, tän on pakko valmistua hitaasti, kun mukana on näin ja näin monta tuhatta avustajaa, näin ja näin monta tonnia lavasteita, jotka on ainaskii näääin isot, ihan oikeesti. Mainoslausekin oli sitten "The motion picture the world has been waiting for!" Niinpä.
-
Laitoin "riidankylväjän", sekin kamppaili verisesti "laakeriseppeleen" ja "ennustajan" kanssa. Ei tämmöistä pysty äänestämään, suosikki vaihtuu viikottain. "Elegantine! Smirgeline ja tyyppi tulivat!" Tismalleen..
-
Sain muuten kerättyä kaikki "oikeat" Asterixit. Pari muutakin on.
-
Miksi Uderzoa dissataan? Ei noissa Goscinnyn ja Uderzon käsikirjoittamissa tarinoissa kovin isoa eroa edes ole - siis tasollisesti. Joku "Obelixin kaleeri" tai "Asterix Intiassa" ("La Traviatasta" puhumattakaan, ja "Taivas putoaa niskaan" on aikamoista pyhäinhäväistystä kannesta kanteen) on kyllä melko kehno mutta kyllä sarjakuvankin pitää kehittyä ajan mukana - kyllä, vaikka kuinka olisi nostalginen :'( Ei "Harharetkissä", "Syvässä kuilussa" tai "Asterixin pojassa" ole mitään vikaa.
-
Kas, olkoon tämä ensimmäinen viestini tälle palstalle.
Asterixeissa on paljon hyviä, ja parhaimpana erottuvat hulvattoman hauska Päälliköiden ottelu, Asterix ja rahapata, Asterix ja riidankylväjä, Asterix ja Caesarin laakeriseppele, Asterix ja alppikukka sekä Asterix ja kadonnut kilpi - kaksi viimeistä lähinnä hienon seikkailuaspektin ansiosta.
Parhaaksi noista noussee minulla kuitenkin Asterix ja riidankylväjä, jonka kuvaus ihmisiin vaikuttamisesta ja siitä, miten helposti ihmiset menevät muotioikkujen (olipa niissä kyse vaatteista tai arvostetuista ihmisistä, rokkistaroista tai muista) perässä unohtaen vanhan ja turvallisin, on todella tehokas ja minuun vaikuttava.
Mitä tulee Uderzon yksinään tekemiin, Syvästä kuilusta pidän, jopa paljon, kuin myös Asterixin pojasta, jonka loppupuoli on todella hieno ja vaikuttava. Asterixin harharetket on myös ihan kelvollista standardi-Asterixia. Asterixin lukeminen loppuikin minulla sitten Obelixin kaleeriin, joka oli jo täysin kelvoton. Uusinta uskalsin vain vähän vilkaista ja nähtyäni ufot sun muut, albumi palasi kaupan hyllyyn - ja nopeasti.
-
Käsittämättömän vaikeaa päättää...annoin sitten loppujen lopuksi ääneni Asterix lyö vetoa -albumille. Ranskan kierros ja ruokapuoli veivät voiton tänään, mutta huomenna olisin varmaan jo toista mieltä. Asterix ja Kleopatra, Päälliköiden ottelu, Asterix Britanniassa, Asterix legioonalaisena ja Caesarin laakeriseppele ovat ainakin kaikki loistavia. Asterix on muuten Aku Ankan ohella ekoja sarjakuvia joita olen lukenut, sillä äidillä on lähes kaikki Asterix-albumit ja niitä on tullut luettua jo kersana uudelleen ja uudelleen. Omat suosikitkin määräytyvät lähinnä sen perusteella, mitä albumeita olen lukenut kauimman aikaa.
-
Vaikea valinta Riidankylväjän ja Ennustajan välillä. Päädyin ensimmäiseen.
-
Kappas, mäkin päädyin Riidankylväjään.... Kleopatra ja Jumaltenranta pyörivät mielessä myös.
Täytyykin kaivaa esiin vähän Asterixeja ja lukea taas :)
-
Äänestin kleopatran. Kyseiseen appariin sisältyy parhaat muistot. Ja tarina sisältää muutaman legendaarisimmista obelixin teoista.
-
oli kyllä vaikea päättää O___O
-
Asterix legioonalaisena! Se on paras! ;D
Se on niin täynnä pikku vitsejä että mahaan sattuu!
-
Jahas... Asterix ja Kleopatra on näköjään kiinni voitossa...?
:o
"Minä en käsitä, että he pitivät siitä."
"En minäkään..." "Se on mautonta."
"?!"
Minä annoin ääneni Caesarin laakeriseppeleelle. ;)
-
Ääni meni Gallialaiselle Kertomataululle.(vahingossa.....)
-
Lueskellessani mainintojanne Asterix ja Kleopatrasta tuli mieleen hauska muisto lapsuudesta, jonka uskallan netin suhteellisen anonymiteetin ansiosta tänne yleiseksi huvitukseksi laittaa. Vaikka ei tämä nyt kovin paha ole:
Asterixin poika oli ensimmäisiä sarjakuviani, olin korkeintaan noin 4v. En osannut vielä lukea mutta nähdessäni Kleopatran naisellisen olemuksen viimeisillä sivuilla sain tietoisen elämäni ensimmäisen erektion. Muistan elävästi hämmentyneen olotilani ja ihmetyksen siitä kuinka ihmeellisen kaunis tuo nainen oli :-[.
-
Jospa Kleopatra olisi arvannut silloin ennen, että hänen kauneutensa kiihottaa vielä vuosituhansienkin jälkeen, hän ei ehkä olisi antanut myrkkykäärmeen pistää itseään... Mitä yhdestä Juliuksesta!
-
Jospa Kleopatra olisi arvannut silloin ennen, että hänen kauneutensa kiihottaa vielä vuosituhansienkin jälkeen, hän ei ehkä olisi antanut myrkkykäärmeen pistää itseään... Mitä yhdestä Juliuksesta!
Siis Marcus Antoniuksesta?
-
Kultainen sirppi on mielestäni paras, muttei ylivoimaisesti.
-
Vaikken nyt pystykkään äänestämään niin ajoin oman mielipiteeni sanoa.
Kun ajattelee tuota että mikä albumi on kaikkeista paras, menee aivan lukkoon tosiaan. taivas putoaa niskaan se ei ainakaan ole, on mielestäni teko mikä olisi pitänyt jättää tekemättä ja pilata hyvää yli 30 albumin putkea. menee ihan yli tuollainen alieni meno, ideat lopussa?
Alppikukka, gootit, korsikassa, harharetket, kadonnut kilpi ja hispaniassa on lemppareita näin nopeasti katsottuna, nekin nyt vaihtelee aina välillä.
Mutta jos paras pitää sanoa niin on se varmaan tuo Alppikukka, siitä löytyy vaan kaikki elementit mitä asterix- albumiin tarvii. Hauska juttu kun itse roomalainen pitää parantaa se että tämä otetaan panttivangiksi kylään siksi aikaa kun asterix ja obelix tuovat alppikukan perille pälä pälä.
Intia on kanssa hyvä albumi, miinuspisteitä tulee paljon naurettavalle suomennokselle kun obelix ja trubadurix sanovat: "äijä on ihan kanttuvei" ja "täynnä kun turusen pyssy" aivan naurettavan kuulloista, ei se sovi sitten mitenkään asterixiin tuollainen kielenkäyttö, toivottavasti ranskan teksteissä on sentään järkevät sanat. Tietenkin tämä on oma mielipide, onko kukaan muu kiinnittänyt siihen huomiota?
-
Paras Asterix? Hmm.. Asterix lyö vetoa?
Asterix lyö vetoa on niukasti paras siksi, koska siinä seikkaillaan kaikkialla..
Äh, kun muistaisi kunnolla.. Mutta, silti, muistan sen, että tämän Asterixin lukeminen oli elämys! Pitänee varmaan kaivaa pölyisestä hyllystä tuo albumi.
Aivan rinnalla ovat: Jumaltenrannan nousu ja tuho, Asterix Britanniassa ja Asterix Korsikassa. Mainoita myös: Asterix gallialainen, Asterix olympialaisissa yms. Ei nyt aleta luetella koko sarjaa.
Kaikkia Asterixeja en ole lukenut.
-
Jos yksittäistä ajattelee niin ääneni pamahti tarinalle "Asterix Legioonalaisena". Ehkä siinä miellytti se että yleensä kun Asterixeissa roomalaiset ovat aina vain niitä jotka saavat turpaan niin että tukka lähtee niin tuossa albumissa oli yhtenä teemana se että johtajat ja kansat voivat sotia ja siitä huolimatta ystävyyttä voi syntyä linjojen yli... Jotenkin tavallistakin paremman mielen tarina. Kolahtavana sivujuonteena Obelixin syvä rakastuminen ja rakastumisen yli menevä lojaalius (vaikka sydän särkyy) osui kovaa.
Oma ensimmäinen Asterix-albumi oli Kultainen sirppi josta parhaiten mieleen jäivät tietäjien kokkailut. Kärkikahinoissa tämäkin.
Erikoismaininnan saa Asterix Belgiassa komeasti kuvattujen belgien herkkupöytien ja Aladobixin railakkaan temperamentin ansiosta.
-
Hmm, riippuu osin päivän fiiliksestäkin ???.
Nuorempana pidin eniten Caesarin laakeriseppeleestä, A. olympialaisissa, A. Hispaniassa ja A. Legioonalaisena albuista. Myöhemmin Riidankylväjä ja Syvä kuilu ovat nousseet ainakin rinnalle. Mutta moni muukin "klassisen kauden" (eli Goscinnyn tekemät käsikset) Asterixeista maittaa aina vaan.
-
Nostetaas tätä mainiota aihetta, kun äänestysaikakaan ei ole ummessa.
-
Kiva, että jotkut kertovat mielipiteitään tässä osiossa siitä, miksi kyseinen Asterix albumi on hänen mielestään paras. Mielenkiintoista todella ymmärtää, kuinka kukin kokee lukemansa ja mitkä ovat niitä tärkeitä elementtejä, jotka koskettavat juuri häntä. Mikä tekee albumista paremman kuin toinen.
Minä pidättäydyn äänestämästä, sillä koen kysymyksen parhaasta albumista liian vaikeaksi. Noita Asterixeja on aikamoinen repertuaari.
Mielenkiinnolla seuraan.
-
Olen alkanut (taas) kerätä Asterixeja kun innostuin tässä muutama vuosi sitten Rooman valtakunnan historiasta ja samalla heräsi Asterixien uudelleenlukemisen innostuskin. Täytyy myöntää että HETI kun luin tekstin "Paras Asterix-albumi" ensimmäinen alppari joka juolahti mileen oli Asterix ja Kleopatra. Se on vaan niin legendaarinen ja mieleenpainuva kaikkine nenäjuttuineen ynnä muineen. Muut alpparit tuppaavat jopa sekoittumaan mielessä mutta ei tuo, sen erottaa muista hyvin helposti. Loistavia kaikki tyynni silti :laugh:
-
Voihan nenä! Paras on Asterix legioonalaisena. Onko sarjakuvan historiassa hauskempia puhekuplia?
-
Voihan nenä! Paras on Asterix legioonalaisena. Onko sarjakuvan historiassa hauskempia puhekuplia?
Sun pitänee lukea KAIKKI sarjakuvat mitä on julkaistu niin sitten tiedät! :laugh:
-
Jumaltenrannan nousu ja tuho.
Dixi.
-
Olen näemmä äänestänyt Laakeriseppelettä. No onhan siinä vaikka mitä legendaarista. Rosvot, moderni teatteritaide, krapulakeitto ja se "TISMALLEEN!". ;D
Timo
-
syvä kuilu