Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Kotimaiset sarjakuvat => : Esa 30.09.2003 klo 20:11:05
-
Onko kukaan ostanut tai siis lukenut tuota teosta. Mä ostin sen festareilta ja kyllä tykkäsin. Juoni oli ihan hyvä ja piirustusksestakin diggasin. Oli joskus vähän epäselvää mitä tapahtui. Jännäkin jostain kohista oli ja hauska. Nopeasti silti luki pisimmän suomalaisen Sarjakuvaromaanin.
-
Ostamatta jäi, vaikka piti. Ostamatta jäi moni muukin, kun rahat loppuivat. Vaan vielä sen teen.
Timo
-
Suosittelen! ;D
-
Ostin, mutta en ole lukemaan vielä ehtinyt.
Olenko ainoa, jolle Rannan tyylistä tulee mieleen Mckeanin Cages?
-
Cages saattaa tulla mieleen, mutta Ranta on kehittynyt ulos siitä vaikutteesta. Dave McKean on taitava mutta manerisoitunut 90-luvun pyhäinjäännös, Ville Ranta sitävastoin tuore ja energinen ainakin toistaiseksi.
En ymmärrä mikä tarve tällä listalla on syytellä ihmisiä tyylivarkauksista. Ehkä kyse on jostain oman näppäryyden tehostamisesta että "katsokaas, minäpä osasin yhdistää nämä". Mikään ei tule tyhjästä ja ihmiset ovat koneita jotka yhdistelevät näkemäänsä ja kokemaansa. Mitään mitä ei ole sisäänsä ottanut, ei voi myöskään itsestään ulos saattaa, tokaisi hän ja karisti tuhkaa savukkeestaan. Hänellä oli kylmä. Takapuoli kutisi. Irma oli luvannut tulla ennen puolta päivää Stockmannin kellon alle häntä tapaamaan.
Entä jos hän ei tulekaan. Lahja oli ostettu, kääritty ja taskuun taitettu. Se oli tyylikäs uunilapanen jossa oli primitiivisiä piirroksia mammuteista oranssilla ja violetilla painettuna. Lahja oli ostettu rakkaudella mutta siihen sisältyi myös hienoinen vihjaus kiitoksesta.
Raitiovaunu kaartoi hänen ohitseen ahmien äänekkäästi katua.
-
"En ymmärrä mikä tarve tällä listalla on syytellä ihmisiä tyylivarkauksista."
Syytinkö minä muka Rantaa? Oudosti tulkitsit tekstiäni.
Kunhan vain mainitsin minkä mielleyhtymän Sade minussa mainitsi.
Cagesin yksi ansioistahan juuri oli se, että Mckean pelkisti tyyliään, jätti visuaalisen paisuttelun ja keskittyi olennaiseen.
-
Alkuvaiheessa, siis silloin kun Sade tuli yksittäisinä lehtinä, Cages-vaikutteet olivat vielä varsin ilmeisiä. Mutta kun tarina eteni ja Ville sen vielä piirsi osin uudelleen kokonaisjulkaisua varten, on Sade kyllä ihan eri maata kuin mikään mitä joku muu on tehnyt. Enemmän siitä tuli mieleen neorealistinen elokuva, ja hyvin kantaa juoni läpi teoksen.
-
Sade on kaunis kokonaisuus. Kansista alkaen, ensimmäiseltä sivulta loppuun asti. Ville Ranta ansaitsee ihan vilpittömät onnitteluni teoksesta, jota kohtaan olin ennen siihen tutustumista skeptinen - taaspa näin, millä tavalla ennakkoasenteet ovat typeriä ja kertakaikkisen turhia.
Oikeastaan ainoa varjopuoli oli se, että Turun Akateemisessa kirjakaupassa yksikään kolmesta hyllyssä olleesta Sateesta ei sisältänyt hintalappua. Saattaa jäädä joltakulta ostamatta, kun tuotteen hinta ei ole tiedossa. Ja tietty olin niin tyhmä, että tajusin vasta kotona, että asiastahan olisi voinut myyjälle huomauttaa.
-
Riemukseni huomasin, että kotikunnan kirjastoon oli joku villisieluinen ihminen ostanut uusia Sarjakuvia: mukaan tarttui Satrapin Persepoliksen lisäksi tuo Rannan Sade. Ja voi vietävä, että olipas tämä varsin miellyttävä lukukokemus. Aiemmin Rantaa tuntemattomana epäröin hieman rujoa tyyliä, mutta muutaman sivun jälkeen viiva alkoi näyttää varsin mainiolta. Kuvat antavat hienosti tilaa tarinalle ja lukurytmi on ihmeen sujuvaa. Muutamat erikoiset tyylikeinot, kuten pikkutytön jaksot istuvat myös hyvin kokonaisilmeeseen. Mielenkiintoinen, kaunis tarina, vinksahtanutta arkihuumoria ja todentuntuisia hahmoja. Hyvä opus. Ja vieläpä erinomaisen onnistunut painoasu. Tällaista saisi olla paljon enemmän.
Valaistuin taas kerran siitä, että sarjakuvassa yksittäisellä kuvalla ei ole minkäänlaista itseisarvoa.
-
mulla toi tökki jotenkin. Moby Dick ilman että oli ihan selko siitä missä mennään, kunhan on iso. netissä olleet päiväkirjasarjakuvat on olleet älyttömän kivoja lukea, viimeisin pelasti aivan paskan duunipäivän
-
Valaistuin taas kerran siitä, että sarjakuvassa yksittäisellä kuvalla ei ole minkäänlaista itseisarvoa.
Mulla Sade ja jotkut Art Spiegelmanin kirjootukset ovat panneet miettimään koko sarjakuvien tekemisen ihan uusiksi. Taitaapi tuo sarjallinen kerronta ollakin jotain ihan muuta kuin "komeita" kuvia peräkanaa lätkittynä. Asian tajuamisesta on ikävä kyllä pitkä matka siihen, että se näkyisi tuotoksissani mitenkään....
-
Asian tajuamisesta on ikävä kyllä pitkä matka siihen, että se näkyisi tuotoksissani mitenkään....
Koska tulee Valitut Sarjat 2?
Nimim. Joukko huolestuneita perheettömiä.
-
typistä korvat, palaa maan pinnalle, hanki vaimo ja sukupuoli - sekä muu elämä, lue parempia sarjakuvia ja oikeita kirjoja. kyllä se siitä lähtee.
-
mulla toi tökki jotenkin. Moby Dick ilman että oli ihan selko siitä missä mennään, kunhan on iso.
Hyvin tiivistetty. Sama ajatus tuli mullakin.
-
Koska tulee Valitut Sarjat 2?
Nimim. Joukko huolestuneita perheettömiä.
Tota...alunperin se piti tehdä kiireessä viime vuoden sarjisfestareille, hyvä ettei ehtinyt koska sen jälkeen siihen on siunaantunut aika puhuttelevaa materiaalia. Pari juttua, mm. kannet viel puuttuu, eli lähiviikkoina voisi.
-
Joo, Sade oli mukava... Se pappi oli kova tekijä.
-
Voi olla turhaa mainita, mutta mielestäni Ville on tämän hetken paras kertoja. Paino sanalla kertoja. Se juttu on tärkein ja sen hän kertoo hyvin. Joku SK:n lukija joskus ihmetteli sitä huilujuttua, niitä esihistoriallisia hommia, että ei ollu muka tolkkua - minusta se oli hienoin ja oivaltavin tarina ikinä! Se kivikauden huilu. Sainpa sanottua.
Ja se kerronta ei tarkoita pelkkää juonta, vaan sarjakuvakerronta on niin...
Timo
-
Sain itsekin vihdoin Sateen luettua. Vaikuttavaa! Yksinkertaista mutta ilmeikästä kuvakerrontaa ja monitasoinen tarina. Tämmöistä lisää!
-
Luin Sateen vihdoin, kun kirjastosta löysin. Ihan helposti meni alas ilman nikotteluja. Alan hiljalleen päästä eroon siitä ajatuksesta, että sarjakuvan täytyy olla 'teknisesti' hyvin piirretty, että siitä voi nauttia. Tarina oli vähän sellainen epäselvä, jos sellaista nyt edes oli, mutta ehkä se aukeaa toisella lukukerralla. Pisteillä nelosesta kymppiin, annan kasin.
8]