Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Manga ja anime => : Reima Mäkinen 21.04.2005 klo 12:57:48
-
Samurai Executioner on miusta ollut oikeastaan yhtä hyvä kuin Lone Wolf ja Cub. Vaikken olekaan lukenut vasta kuin kolme Dark Horsen versiota. Tarinassa on samoja sävyjä kuin Lone Wolfissa, mutta se hengittää eri lailla. Kuitenkin, jos (pseudo-)realismin sävyinen samurai-fiktio ylevine päähenkilöineen ja väkivallan sävyttämänä ei kiinnosta, jätä väliin. Ei tää(kään) kaikille sovi. Ja sanoisin että K-18 voisi olla ihan pätevä luokitus, tai ainakin K-15.
Mielenkiintoista, että mangan mukana Suomeen on nyt tunkemassa myös sarjakuvien ikärajajaottelu. Kymmeniä vuosia on pärjätty ilman. Tarvitaanko sellaista? Ja jos tarvitaan niin miksi? Onko taustalla Suomessa käyty suuri DB-keskustelu, kopioidaanko taas jenkkejä, vai mistä on kysymys? Ikäsuositus sekoitetaan helposti ikärajoihin, seuraako tästä hyvää vai pahaa?
(Dragon Ball -aiheesta on keskusteltu runsaasti muualla Kvaakissa, löytyy täältä)
http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=2649.0
http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=53
http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=27
[erotin tämän aiheen omaksi ketjukseen tuolta Samurai Executioner -keskustelusta]
-
Ehkäpä taustalla on juuri tuo DB-kohu. Kustantaja voi käyttää ikasuositusta myös "rajoituksena" sellaisissa tapauksissa, joissa joku suositusikärajan alittava onnistuu rahaamaan sarjakuvansa vanhoillisen kukkahattutädin valvovien silmien eteen. Paha se on sitten enää valittaa kustantajalle kun on antanut lapsensa ostaa sarjakuvan, jossa on "ikärajoitus". Vastuu siis siirretään kuluttajalle/vanhemmille ja samalla vähennetään riskiä DB-tapauksen uusimiseen.
Samurai Executionerista vielä sen verran, että kyseisessä teoksessa on reipasta verenlennätystä, joten sen julkaiseminen ilman minkäänlaisia varoituksia olisi kustantajaltakin aika vastuuton teko.
-
Osattiin Shokista shokeerautua muuallakin:
http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=266
Merja Heikkinen siteeraa eduskuntatason suomalaista 1970-luvun sarjakuvakeskustelua edustavin näyttein teoksessa Sillä välin toisaalla. Sarjakuva oli populististen ja ignoranttien poliitikkojen puheissa "myrkkyä" ja "saastaa" jolta lapsia piti taas kerran suojella.
Jos vapaaehtoinen ja humoristisen epämääräinen ikärajalikiarvo mahdollistaa kiinnostavan kirjallisuuden julkaisemisen Suomen tasavallassa, kannatan sitä lämpimästi.
Samalla minulla on synkeä paranoidinen epäilys, että lapsia käytetään vipusimena aikuisten kontrolloimiseksi.
Hyvin lyhyen aikaa, se kesti tosiaan vain 1985-1995, näytti siltä, että aikuisella täysi-ikäisellä kansalaisella oli lopultakin oikeus valita itse oma luettavansa ja katsottavansa, ilman että sitä kontrolloi Jukka Kajava, Hilkka Vuori, Yleisradion makuraati, tai muut päsmärit. Ilmeisesti se oli Suuren Kontrollin edustajille niin suuri järkytys, että nyt on yritettävä rajoittaa aikuisten valinnanvapautta koukkaamalla lasten kautta.
Se tapahtuu näin: Ensin vaaditaan ikärajoja. Seuraavaksi todetaan, että ikärajoja ei voida valvoa. Johtopäätös, sanoo Nikke Knatterton: Tämä on kiellettävä kaikilta. SDP ei anna ikinä anteeksi niille, jotka julkeavat rakentaa oman maailmankuvansa puoluetoimistolta ja asiantuntemukselta lupaa kysymättä. Todisteita tästä aikuisten hallinnasta lasten kautta voi löytää runsaasti lehtiartikkeleista ja eduskunnan pöytäkirjoista vuodelta 2003.
Lasten hyvinvoinnista siinä ei ole kysymys alkeellisimmallakaan tasolla. Jos he olisivat kiinnostuneita sellaisesta mokomasta, he vaatisivat ja toteuttaisivat aivan toisenlaisia toimenpiteitä jotka kohdistuvat aivan muualle.
-
En osaa kuvitellakaan parempaa mainosta kuin K-18 leima julkaisun kanteen. K-15 voisi hyvinkin menetellä tehokeinona sekin. Ei muuta kuin Sarjakuva Säännöstö Suomeenkin ja Cacciatore ko. elimen johtoon. Lähtisi manga kioskeista ja kaupoista kuin anoppi makuulta!
-
Uskoisin, että syynä ikäsuosituksille on juuri Dragon Ball -kohu. Esimerkiksi Salapoliisi Conanissa näytetään verta, ja Dragon Ballin tapaan sekin on Japanista. Eihän sillä nyt mitään väliä ole, että Myrkyt tai muut "lapsille ja herkkähermoisile" sopimattomat sarjakuvat ovat hyllyssä muiden sarjakuvien joukossa ikärajoitta/-suosituksitta, mutta jos japanilaisessa sarjakuvassa on verta tai alastomuutta, ei asiaa voida katsoa läpi sormien! Japanihan on paha maa; sieltä se pedofiilisarjakuva Dragon Ballkin on tullut. :P
(En muuten ole aivan varma, onko esimerkiksi juuri Myrkyssä ikäsuositusta, mutta sain Reima Mäkisen viestistä sellaisen kuvan, ettei ole. Korjatkaa toki, jos olen väärässä. :))
-
Itse en sinänsä näe pahaa "Ei ihan nuorimmille"-tyylisissä ikäsuosituksissa. Japanilainen pokkarisarjakuva on kuitenkin uusi ilmiö Suomessa sekä osin luonteeltaan erilaista suin länsimainen -> "lukutaito" puuttuu vielä monilta. Mikä mielikuva minulle on jäänyt, on että Egmont ja Kolibri markkinoivat sarjojansa suunnilleen Aku Ankkojen korvikkeena. Jos ikärajasuositus saa vanhemmat etukäteen vilkaisemaan mitä lapsillensa ostavat, eivätkä vasta jälkikäteen ikävien yllärien kera, niin hyvä vain.
Ikärajoitukset sen sijaan voi mielestäni unohtaa.
-
Positiivista kehitystä?
Lienen tietysti taas yltiöoptimisti, mutta näen tässä ns. "päättäjien" hiljalleen alkavan oivaltaa, että on muutakin sarjakuvaa kuin lastensarjakuva. Siis samaan tapaan kuin kaikki elokuvat eivät ole lastenelokuvia. Ei niin, että kaikki mikä ei olisi lapsille, olisi sitten pornoa ja pahaa.
Tietokone- ja konsolipeleihinhän nuo ikärajat ovat jo pari vuotta sitten ehtineet. Silläkin puolella lähtökohta on suurinpiirtein sama, kaikki on tarkoitettu lapsille. Mikä ei sovi lapsille, on väärin ja pahaa.
Hyvin kun käy, niin tästä joku vielä tajuaa, että on olemassa kypsille ihmisille tarkoitettuja sarjakuvia.
Ikärajoista ja niissä olevista numeroista sinäänsä voi kyllä olla montaakin mieltä. Ehkä K-18 tässä tapauksessa on liioiteltua, tai siltä minusta vähän tuntuisi. Tietty jos katsoo siitä vinkkelistä, että löytyy niin alastomuutta kuin silpomistakin.... :P
-
Kauppiaita ohjaavat ikärajat eivät ole ollenkaan pahasta. Moni kioskinpitäjä saattaa katsoa että isosilmäisiä tyttölapsia = lasten sarjakuvaa, ja pistää teoksen Digimonin viereen. Mutta sisältö onkin verta, pornoa ja väkivaltaa. Siitä kai se DB-kohukin syntyi, kun vaarin hameen nostelua myytiin lastenhyllyssä.
Onhan nykyään tv-ohjelmissakin ohjeistus: "sisältää voimakkaita kohtauksia jotka voivat olla haitallisia lapsille. Muista katsoa!" Miksipä ei sama markkinointikeino käy sarjakuvissakin.
Ikärajoihin perustuvat myyntkiellot taas ovat epäilyttäviä, joskin mitä enemmän Japani työntää raiskaus-sarjamurhahöttöä kirjakauppojen hyllyihin, on varmaan väistämätöntä että nuorimmat lukijat pitää yrittää pitää sieltä poissa.
-
Ihan hyvä ,että niissä on ikärajat :)
Eivätpähän ainakaan mene 5 vuotiaat lukemaan Ranmaa :-*
-
Viisi vuotiaat sitten lukevatkin niin paljon?
-
Näin täysi-ikäisenä ikäraja ei ole ollenkaan niin kamala asia, mutta sitten jos ikäraja nostetaan sinne 15 -vuotiaan, niin kyllä 10-14 -vuotiaat Mangan ystävät voivat hieman purnata vastaan.
Oulussa yksi divarin pitäjä kyseli jopa minulta, että eikö nuo Ranma ½ ole K-12 ikäluokkaa ja minä hieman hämmennyin siinä. Ainoastaan vain numero 7:ssa on ollut ikäraja ihan kanessa, etten ole vielä törmännyt muihin Ranma ½ jossa olisi ikäraja.
Kun taas fantsussa olessani tetissä, niin siellä joidenkin mangojen takana luki aika huomaamattomasti k-15 tai vastaavaa, mutta kyllä sitäkin nuoremmat taisi ostella sitä, onneksi sitten väkivaltaiset tai liikaa sisältävät porno mangat on ihan onneksi laitettu muoveihin.
Muistaakseni yksi manga sarjassa ne kaikki oli muoveissa.
Mutta muovi ei ole mikään hyvä ratkaisu ollenkaan.
-
Ne ovat suositusikärajoja, jos oikein muistan. "Recommended for.." Samalla tavalla kuin videot. James Bondin voi ostaa kaupasta kymmenen vuotias nappulakin, jos haluaa, ilman henkkareita. Vain K-18 ja ylös on ikäraja joka on definiittinen, eikä pelkästään suositus.
Näin siis muistelen.
-
Videoiden ikärajat eivät ole mitään "suosituksia" (tai ovathan ne sitäkin, tavallaan) vaan lakisääteinen määräys. Jos 10-vuotias ostaa James Bondin ja se hänelle myydään, kyseinen kauppias voisi yhtä hyvin myydä lapsille kaljaa ja tupakkaa, lainrikkomuksesta on kyse. Muista: Ilmianna heti kaikki rikolliset! Tarkkaile ja raportoi poikkeavuuksista! Poliisi on ystäväsi!
Britanniassa, Judge Dreddin kotimaassa, pistivät ikärajalait tiukille. Lapsilta kiellettyjen filmien välittäminen tai esittäminen alaikäisille voi tuottaa jopa viiden vuoden vankeusrangaistuksen. Tästä syystä "Neljät häät ja yhdet hautajaiset" (Luokitus K-15) - elokuvassa morsiusneitoa esittänyt 7-vuotias tyttö ei voinut osallistua elokuvan ensi-iltaan, vaan sai katsoa vain sen kohtauksen jossa itse esiintyy, videolta. Ko. 2 minuutin pätkälle oli haettu ja saatu U eli suomeksi S-luokitus...
-
Videoiden ikärajat eivät ole mitään "suosituksia" (tai ovathan ne sitäkin, tavallaan) vaan lakisääteinen määräys.
En asiaan ole perehtynyt, mutta eikö videoissa olekaan samanlainen järjestelmä kuin videopeleissäkin (PEGI vai mikä se nyt olikaan). On siis erikseen suositukset ja ikärajat.
-
Viisi vuotiaat sitten lukevatkin niin paljon?
Kyllä lukevat! Olkoonkin, että joku ei ehkä osaa lukea vielä viisivuotiaana, mutta mulla on himassa 5- ja 7-vuotiaat tyttäret, jotka ovat olleet intohimoisia lukijoita jo aika pitkään. Ja monenlaiset sarjakuvatkin kelpaavat, mm. Ankat, Tintti ja Asterix. Ja Muumit, Maija Mehiläiset, Nalle Puhit jne.
Vanhempana mun vastuullani on katsoa, että matsku on sopivaa heidän ikäisilleen. Mä olen varsin liberaali tässä: omat vanhempanikaan eivät rajoittaneet millään tavalla sitä mitä luin, katsoin tai kuuntelin (peruja 50/60-luvuilta, jolloin ensimmäinen rock 'n roll-sukupolvi joutui taistelemaan omasta kulttuuristaan - mutsi päätti aikoinaan että hänen lapsensa sitten saavat digata just mitä itse tahtovat) . Itse asiassa monelta ääritouhulta putosi "kapinallisuus"-elementti tällä tavalla pois, eikä se mikä jäi jäljelle jaksanut useinkaan kiinnostaa.
Mutta kuitenkin on juttuja, jotka eivät vain sovi lapsille. Mä en haluaisi selittää vielä tuonikäisille, mikä on se syy minkä takia Happosai-setä keräilee pikkareita. Ellen väärin muista, se Ranma ½ jossa tuota on, on nimenomaan merkitty niin ettei sitä ole tarkoitettu lapsille, ja muut kesymmät sitten jätetty ilman (...ei, en mä niitäkään vielä ole antanut tytöille luettaviksi).
Näin tämä mun mielestäni pitääkin hoitaa. Vanhempien pitää voida tunnistaa päältäpäin, mikä on lapsille sopivaa materiaalia ja mikä ei. Mulle on ilo olla läsnä lasteni lukuharrastuksessa (mun kauttani he bongaavat paljon uusia juttuja), mutta en mäkään tahtoisi joutua lukemaan aivan kaikkea heille menevää etukäteen, siltä varalta että joku opus onkin jotain ihan muuta kuin mitä kannesta voisi päätellä.
Sensuuria, jeesustelua ja kukkahattutäti-meininkiä vastustan kyllä noin muuten.
-
Kyllä lukevat! Olkoonkin, että joku ei ehkä osaa lukea vielä viisivuotiaana, mutta mulla on himassa 5- ja 7-vuotiaat tyttäret, jotka ovat olleet intohimoisia lukijoita jo aika pitkään. Ja monenlaiset sarjakuvatkin kelpaavat, mm. Ankat, Tintti ja Asterix. Ja Muumit, Maija Mehiläiset, Nalle Puhit jne.
<snip>
Chemo, hauska kuulla että jälkikasvusi on löytänyt sarjakuvat! Itselläni on aivan samanikäiset lapset kuin sinulla ja hekin lukevat innokkaasti sarjiksia - mutta eivät meilläkään mangaa, vielä.
Isommalle annoin juuri luettavaksi Kissalan pojat -albumin, ja tyttö on hekotellut poikien toilailuille vatsa kippuralla. Nuorempi pitää Akusta, Bioniclesta ja Beybladesta (jestas, sehän olikin manga!).
Hmm, tässähän voisi olla juurta uudelle keskusteluhaaralle: Lapset ja sarjakuvakasvatus...
-
En asiaan ole perehtynyt, mutta eikö videoissa olekaan samanlainen järjestelmä kuin videopeleissäkin (PEGI vai mikä se nyt olikaan). On siis erikseen suositukset ja ikärajat.
Ei ole ihan sama. Tuolla lisää tietoa:
http://www.vet.fi/tiedote/tiedote_alku.html
Ja tässä lakipykälä:
Rikoslain 17. luvun 18 a §: ” Joka julkisesti esittää tai levittää
1) 18 vuotta nuoremmalle kuvaohjelmaa, joka kuvaohjelmien tarkastamisesta annetun lain 8§:n nojalla ei ole hyväksytty esitettäväksi tai levitettäväksi,
2) kuvaohjelmaa sille mainitun lain 8§:n nojalla määrätyn ikärajaluokituksen vastaisesti, tai
3) 18 vuotta nuoremmalle tarkastamatonta kuvaohjelmaa, joka mainitun lain 8§:n nojalla olisi pitänyt kieltää tai jonka esittämiselle tai levittämiselle olisi pitänyt asettaa kyseisen henkilön ikää korkeampi ikäraja, jos kuvaohjelma olisi ollut tarkastettavana,
on tuomittava kuvaohjelman laittomasta esittämisestä tai levittämisestä alaikäiselle sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.”
-
Tarkistin juuri. Päätellen Tokyopopin ikärajasta, niin se on oletettavasti suositus, sillä ikärajan viereen on painettu tarinan tyylilaji (komedia, draama) ja sijoituspaikka (avaruus, fantsumaailma).
Chemo, ihan jees idea. Tosin voin mainita että 21-vuoden elämänkokemuksella on vieläkin mulle vähän hämärää mitä Happo niitä rintsikoilla tekee, muuten ku tyykkää katsella niitä. (Hänhän pöllii niitä nimenomaan puhtaan pyykin korista). Jos hän niistä saa kiksejä niin mikäs siinä. Eihän sarjassa "varastaminen" pikkuhousut ole rahallisesti kovinkaan korkealla arvossa. Jos multa kysyttäisiin, niin minä varastaisin mielummin naisten kultakoruja...
Pikkusisko on 11 ja sille lainailen välillä mun sarjakuvakokoelmaa, terottaen että tykkään siitä että ne palautetaan hyvässä kunnossa. Kissalan pojista seki tykkää, mutta lähinnä tuntuu lukevan mun nuorempana keräämiäni akkarin taskukirjoja.
-
Sehän vasta hauskaa olisi, jos sarjakuville määrättäisiin ikärajapakko. Siinähän kaikki kävisivät kiikuttamassa työt jollekin valtion sarjakuvatarkastamolle joka lätkisi niihin sitten viralliset merkinnät. :P
Ei kyllä... Sarjakuvat (ja kirjat ja maalaukset jne) eivät kuitenkaan ole samalla tavalla "vahingollisia" kuin elokuvat ja video- sekä tietokonepelit, joista varsinkin jälkimmäiset voivat epäilemättä aiheuttaa isojakin traumoja liian nuorille pelaajille näiden päästessä tapahtumiin tavallaan mukaan. Leffoja ja pelejä tuotetaan muutenkin aivan eri budjetilla ja eri mittakaavassa kuin sarjakuvia. Ikärajoista saattaisi olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Vielä typerämpää olisi kieltää sarjikset kokonaan. Saisivat saman tien kieltää kaiken muunkin, esimerkiksi elokuvat.
Mutta tuota tuskin tulee tapahtumaan. *koputtaa puuta* Ovathan kaikki taiteenlajit käyneet läpi saman kuin sarjakuvat nyt/äskettäin. Kuten täällä on muistaakseni aiemminkin todettu, joskus proosan lukeminenkin mädätti (naisten) aivot. Ja nykyään kaikki videopelitkään eivät ole "suuren yleisön" silmissä lapsille. Jos joskus aiemmin joku olisi mennyt sanomaan, että "tää peli on kielletty lapsilta, tää on tehty vähän vanhemmille", olisivat lapsetkin varmaan nauraneet.
Sarjakuvien ikäsuositukset ovat omasta mielestäni ihan jees. Sarjakuvat ovat kuitenkin visuaalisia, tekstinpätkä taitaa loppupeleissä olla hieman eri asia kuin se, että silmille lävähtää yhtäkkiä joku K18-kuva. Vanhemmilla on kuitenkin vastuu katsoa, ettei jälkikasvun käsiin päädy mitään arveluttavaa aineistoa, ja on se helpompaa, jos sarjakuvan takana on selkeästi joku merkintä tyyliin Tokyopop tai sitten se "suggested for mature readers". Saattaahan tuo helpottaa ostamista ihan yleensäkin, kun saa jonkun käsityksen siitä, minkätapaisesta tavarasta on kyse. Tietenkään se ei kerro, onko sarjis ostamisen arvoinen, mutta kuitenkin...
Jollain konstilla olisi hyvä erottaa skidit kaupoissa vanhemmalle yleisölle suunnatuista sarjakuvista, mutta en minäkään noista muoveista välitä. Tulee taas lisää muoviroskaa ja joutuu itsekin "ostamaan sian säkissä". Faken viimeisessä osassakin oli muovit ja M-merkintä parin hassun kuvan takia. Ehkä kaikki "isompien sarjikset" sitten pitäisi nostaa ylemmille hyllyille, niin että niihin ei yllä kukaan? (Toisaalta kirjakaupoissakin ovat seksiä käsittelevät kirjat kaikkine kuvineen viisivuotiaitten ulottuvissa - ja ilman muoveja.)
-
Suomessa pärjättiin aikoinaan merkinnällä "Ei lapsille". DB:n takakanteen ilmestyi sitten se "suositellaan yli 12-vuotiaille" ja Conanissa on alusta asti ollut "ei suosiella alle 12-vuotiaille". Muissakin Ranmoissa on ollut oikeastaan vastaavaa matskua kuin seiskassa (missä Happosai tuli mukaan sarjan kuvioihin), mutta niistä merkintä puuttuu. Myrkyssä (ja Madissa tai Titeufissa) ei ole ollut mitään varoituksia räävittömyydestä. Kaikki tämä tosiaan viittaa DB-kohuun.
Ketjun alkupään kirjoituksiin liittyen painotan vielä, että tämähän on tosiaan kustantajien itsensä harjoittamaa rajoittelua, ei minkään pykälien tai selkeiden ohjeiden sanelemaa. Halutaan tehdä bisnestä ja siirretään se vastuu lasten vanhemmille (mikä oikein onkin) Toisaalta mangafanit TeroH.n tapaan tottuvat esim. Tokyopoppin harjoittamaan ohjeistukseen, koska pelit ja leffat tukevat samaa ajattelua. Jolloin puheissa ja tuon tyylisissä kirjoituksissa ikärajoista tulee ikään kuin normaali asia.
Jos (itse)sensuurikäytännöt etenevät esim. Jarin hahmottelemaan malliin se onkin tavallaan siis kustantajien ja otakujen vika. He ovat nöyrtyneet sananavapauden rajoittajien vaatimusten edessä ja hyväksyneet ja tukeneet sensuurikäytänöä. Ongelmahan on myös (ja ennen kaikkea) logistinen, sillä kioskinpitäjät kauppiaat yms. eivät syystä tai toisesta voi tai kykene sijoittelemaan tuotteita asiallisesti hyllyihin tai halua valvoa niiden myyntiä (valvominen on toki helpompaa jos tuotteessa mainitaan se ikäraja).
Auran mukaan elokuvat ja videopelit voivat olla haitallisempia kuin sarjakuvat. Tästä altistumisesta on varmasti julkaistu kaikenkarvaisia tutkimuksia. On kuitenkin suuria eroja siinä, miten ja mihin ihmiset samaistuvat kertomuksiin. Sarjakuvissa "Ei lapsille" -merkintä pitäisi riittää. Minusta turhat ikärajat K12, K16, K18 hämmentävät ja haittaavat enemmän kuin hyödyttävät. Eihän kirjoissakaan ole noin tarkkoja ikärajoja, vaikka Harry Potterin kohdalla esim. lienee olemassa jotain suosituksia.
Minusta on ihan perseestä se, että "aikuisten materiaalia" (tyyliin perverssejä ukkoja, graafista väkivaltaa, alastomuutta tai pornahtavaa pukeutumista, yms. ) ylipäätään sotketaan lapsille suunnattuun matskuun (elokuvat, pelit, ja sarjakuvassa esim.mangat ja marvel, ym. ym.). Halvan ja sisällöllisesti köyhän viihteen annetaan korruptoida ihmisiä (siis ihmiset itse hyväksyvät tämän). Miksi aikuisten viihdettä pitää sotkea lasten viihteeseen?! Lapsia tietenkin kiinnostavat aikuisten jutut, mutta heille pitäisi olla mahdollista tutustua siihen omaan tahtiinsa. Ahdistavia ja lasten mielestä hankalasti ymmärrettäviä aiheita ei sen vuoksi tarvitsisi esitellä kepeässä lasten viihteessäkään. Ja toisaalta lapsille sopimattomat aikuisten teemoja käsittelevät sarjakuvat olisi sitten varmaankin hyvä merkitä näin?! Jenkeissähän aikoinaan päästiin kiertämään Comics Codea sillä että lasten lehdet olivat värillisiä ja aikuisten matskua alettiin julkaista mustavalkoisena ja hieman eri formaatissa. Magaan tämäkään jaottelu ei päde.
-
Auran mukaan elokuvat ja videopelit voivat olla haitallisempia kuin sarjakuvat. Tästä altistumisesta on varmasti julkaistu kaikenkarvaisia tutkimuksia. On kuitenkin suuria eroja siinä, miten ja mihin ihmiset samaistuvat kertomuksiin. Sarjakuvissa "Ei lapsille" -merkintä pitäisi riittää.
Mielessäni oli lähinnä, miten ahdistavana pelit ja elokuvat voi kokea verrattuna sarjakuviin (ja kirjoihin). Peleissä ja elokuvissa kun on mukana myös liike ja ennen kaikkea äänimaailma. Ne tuntuvat todellisemmilta. Varsinkin kauhu tuntuu olevan parhaimmillaan juuri pelinä, elokuvat tulevat hyvänä kakkosena. Ja tässä tarkoitan lähinnä pelottavuutta, en sitä, miten hyvin juttu on tehty. Hyvä kauhunovelli on aina parempi kuin huono kauhuleffa. En tullut ajatelleeksi tarinoiden herättämiä mielikuvia tai muuta sellaista...
Ikuisena ongelmana on, miten saada lapset pysymään erossa aineistosta, johon he ovat liian nuoria. Polttoroviot ja kaiken kieltäminen ei ole ratkaisu, enkä usko hetkeäkään, että niin kävisi. Ei viihdekirjallisuuskaan ole hävinnyt mihinkään, eikä kukaan jaksa enää vauhkota sen vahingollisuudesta. Kaikki "kukkahattu-tätien" johtamat massiiviset sensuurioperaatiot nostavat niskavillat pystyyn. Vanhempien vastuu jne, median syyttäminen ei ole ratkaisu.
Ei minunkaan annettu katsoa TV-uutisia (uutiset pitää kieltää!) ja pelkäsin joskus pienenä lähes hysteerisesti hissikuilua (hissikuilutkin pitää kieltää!). Mökillä pelkäsin olla illalla yksin saunassa kun mieleen tulivat kaikki kansantarinat ja oli ikävä tunne, että lauteiden alla oli jotain (saunat vasta pitääkin kieltää! ...ei, vaan hävittää roviolla kaikki tiedot suomalaisten kansanperinteestä!) Lapsilla on aina kummallisia pelkoja joiden avulla he purkavat ties mitä. ...kuten se psykantunnilta mieleen jäänyt esimerkki lapsesta, joka kuultuaan sadun Punahilkasta alkoi pelätä hattuhyllyllä olevaa punaista hattua. ...ja kuinka moni onkaan kammonnut pienenä vessanpönttöä?
Itse pitäsin parempana juuri tuota "ei lapsille" -merkintää, vaikka en (tähän asti) ole suuremmin miettinyt sarjakuvien ikärajoitusten syvempää merkitystä. Saattaa olla ihan totta, että ikärajoihin ja -suosituksiin on totuttu jo niin paljon, ettei enää nähdä metsää puilta?
Jotenkin lause "ei lapsille" kuulostaa juuri sellaiselta, joka vetää lapsia puoleensa kuin kärpäsiä. Jotenkin "Suggested for mature readers" kuulostaa neutraalimmalta ja siltä, ettei sisältö välttämättä edes kiinnosta liian nuoria. Mitenköhän sen voisi fiksusti kääntää suomeksi...?
-
En itse tosiaan edes ajatellut tuota ikäraja-asiaa tarkemmin viestiä kirjoittaessani, se oli lähinnä oma mielipide siitä että ko. sarjakuva ei ole oikein lapsille tarkoitettu.
Ikärajoissa on se huono puoli, että ne eivät käytännössä koskaan toimi niin kuin on tarkoitettu. Kuten muutkin ovat kommentoineet, ne toimivat useimmiten puhtaina mainoksina, silloinkin kun ei pitäisi. Niinpä voisi väittää että ne ovat täysin turhia, mutta enemmänkin kysymys on siitä että tarkat ikärajat ovat aina epätarkkoja (koska ihmiset ovat yksilöitä), jolloin se mikä pätee yhdelle ei päde kaikille. Ikärajat ovat jonkinlaisia keskiarvoja, mikä onkin eräs hyvä puoli: Ikärajat saattavat antaa osviittaa sarjakuvia tuntemattomille vanhemmille ettei ehkä ole paras idea ostaa vaikkapa Samurai Executioneria 6-vuotiaalle lapselle. Eli tällöin suositus toimii valistustarkoituksessa, asettaen rajoja niillekin jotka eivät tunne "kirjoittamattomia sääntöjä".
Niinpä päädyn lopulta siihen, että jonkinlaiset ikärajat ovat hyvä olla olemassa, vähintäänkin suosituksina. Miltä "Kaikenikäisille" ja "Suositellaan vanhemmille" kuulostaisivat yksinkertaisina ikärajaluokkina? Jälkimmäinen ainakin on aika huono miusta(kin), mutta parempaakaan en tähän hätään keksinyt.
-
Tero: "Suositellaan vanhemmille" kertoisi, että kansien välistä löytyy aikuisempaa väkeä kiinnostavaa matskua (eli...? Paikallishistoriaa? Sukututkimusta? Kiikkustuolien testiajoja? ;) ). Vaikka se ei suoraan ilmaise, että matsku nimenomaan olisi lapsille sopimatonta, se soittaisi toki hälytyskelloja. Ja toisaalta suorasanainen "Lapsilta kielletty"-merkki tosiaan olisi muksuille todella vahva yllyke; kaikki kiellettyhän kiinnostaa, ihan jo siksi että se on kiellettyä.
En mä tiedä. Ehkä suht suora käännös englannista - "Suositellaan vanhemmille lukijoille"?
Tai jotenkin noin. Viranomaisten ikärajamerkinnät eivät mun mielestäni olisi oikea tie, enkä mä mielelläni antaisi enää tippaakaan valtaa valtion virkamiehille ja tarkastajille. Koominen esimerkki DVD-hyllystäni: mulla on suomiversio ja lisäksi vanhempi importti elokuvasta Rock 'n Roll High School. Ensiksimainitussa on ikäraja 3, ja jälkimmäisessä 15 :)
Itselläni on aivan samanikäiset lapset kuin sinulla ja hekin lukevat innokkaasti sarjiksia - mutta eivät meilläkään mangaa, vielä.
Mukavaa kuulla, että täällä on muita samassa elämänvaiheessa olevia!
Hmm, tässähän voisi olla juurta uudelle keskusteluhaaralle: Lapset ja sarjakuvakasvatus...
Kannatan ehdottomasti, ja olen mukana keskustelussa. Lapsiperheissä se, mitä lapset lukevat, katsovat jne on erittäin tärkeä, jokapäiväiseen elämään liittyvä asia. Eli aihe on tärkeä!
-
Tanskalaisten kirjastoihmisten kokoamassa esitteessä
http://www.naesbib.dk/images/web_mangafolder.pdf
on mielenkiintoisia ikäsuosituksia: DB yli 9 -vuotiaille, Ranma ja One Piece yli 10 -vuotiaille ja Akira yli 12-vuotiaille...
Äkkiseltään tuntuu, että nuo on vedetty ihan hihasta. Mitä eroa on 9 ja 10 vuotiaan ajatusmaailmassa, tai näissä sarjoissa "sensuuritarpeen" suhteen?!
-
silmissä lapsille. Jos joskus aiemmin joku olisi mennyt sanomaan, että "tää peli on kielletty lapsilta, tää on tehty vähän vanhemmille", olisivat lapsetkin varmaan nauraneet.
No jaa, olihan jo 80-luvulla "aikuisten videopelejä". Nokkelimmat pokkelimmat ovat jo arvanneetkin, että kun Atari 2600:lla sai tehtyä vain melko viitteellisiä kuvia - Battlezonen tankkisodassakaan ei vihollisen verta ja suolia näkynyt - ja muutenkin ovat rapakon takana sallivampia väkivaltaviihteen puolella, tarkoitti "aikuisten" tässä tapauksessa "eroottista". No, "I've masturbated to sexier legos", totesi joku näistäkin tuotoksista...
http://en.wikipedia.org/wiki/Custer%27s_Revenge
-
Tanskalaisten --- mielenkiintoisia ikäsuosituksia: DB yli 9 -vuotiaille, Ranma ja One Piece yli 10 -vuotiaille ja Akira yli 12-vuotiaille...
Äkkiseltään tuntuu, että nuo on vedetty ihan hihasta. Mitä eroa on 9 ja 10 vuotiaan ajatusmaailmassa, tai näissä sarjoissa "sensuuritarpeen" suhteen?!
Ei mitään. Ne on vedetty aina hatusta kaikkialla. Ainoa mitä ne voivat kuvata, on mikä on tietyn kansakunnan ilmapiiri, joka määritellään ja jota johdetaan asiantuntijuudella ja politiikalla, ja se, mitä eri ilmiöitä on historiallisesti pidetty kiitollisina, hyvinä vihollisina eri maissa. Eikä hyvillä vihollisillakaan ole muuta merkitystä maailman menolle kuin saada muutama ammattiryhmä tuntemaan itsensä tarpeelliseksi.
-
Ei mitään. Ne on vedetty aina hatusta kaikkialla. Ainoa mitä ne voivat kuvata, on mikä on tietyn kansakunnan ilmapiiri, joka määritellään ja jota johdetaan asiantuntijuudella ja politiikalla, ja se, mitä eri ilmiöitä on historiallisesti pidetty kiitollisina, hyvinä vihollisina eri maissa. Eikä hyvillä vihollisillakaan ole muuta merkitystä maailman menolle kuin saada muutama ammattiryhmä tuntemaan itsensä tarpeelliseksi.
Tuota... oletko vaihtanut tekstinkäsittelyn tekstigeneraattoriin? ;) En ymmärtänyt hölkäsen pölähtävää. Tarkoitatko, että tietyt (?) tahot käyttävät joitakin ilmiöitä opportunisesti hyväkseen?
-
Hehehee. ;D
Ansaitsin tuon. Ei pidä yrittääkään muotoilla sanottavaansa diplomaattisesti sellaisella kapulakielellä jota mahdollisesti virkamiesvaltakin ymmärtäisi.
Mitä piti sanomani: ikärajat eivät kerro mitään teoksesta, mutta kaiken niiden asettajista.
Eija Lamminluoto esitti Kuopion Yliopistossa sosiaalipsykologian pro gradu -työnsä 1.9.2004 aiheesta "Mediaväkivallan tutkimusperinteet". Se osoittaa, että toisin kuin yleensä julkisuudessa käydystä keskustelusta voisi luulla, on olemassa muitakin näkökulmia kuin perinteinen "välittömään vaikutukseen" nojaava selitysmalli. (se jossa ihmisolento on mekaaninen automaatti, joka apinoi kaikkea mitä näkee vailla omaa arvostelukykyä)
Lamminluoto löytää useita tutkimusperinteitä, eri painotuksia, joista yhdellä silmäyksellä näkee, että olisi hupsua ajatella että yksi niistä olisi yksin oikeassa:
- sosiaalinen oppiminen
- sytytysteoria
- kultivaatioteoria
- käyttötarkoitustutkimus
- yleisöjen vastaanottotutkimus
Suomalaisessa julkisuudessa tämä moninaisten perusteltujen eri näkökulmien kirjo ei koskaan tule esiin. Ei etenkään sarjakuvasta puhuttaessa, perinteisellä iltapäivälehtitasolla.
Esimerkkinä suora sitaatti Lamminluodolta sivulta 23: "Perinteinen vaikutustutkimus lukuisista ja toistuvista yrityksistä huolimatta epäonnistui tavoitteessaan todistaa, että mediassa esiintyvä väkivaltaisuus siirtyisi sellaisenaan väkivaltaiseksi käyttäytymiseksi. Jo varhain tuli tarpeelliseksi hahmottaa mediavaikutus uudella tavalla." Myöhemmin osoittautuu, että voidaan erottaa oikeutettua väkivaltaa, ja epäoikeutettua väkivaltaa, joilla on syy-yhteytensä tarinassa ja hahmojen välisissä suhteissa.
Tämä on ihastuttavan kerettiläistä luettavaa minulle, joka olen kasvanut 1970-luvun absolutismin kourissa, jossa vaadittiin sellaista maailmaa, jota ei ole ikinä ollut, eikä tule ikinä olemaan. Tällaista ette saa lukea Ilta-Sanomista.
Kun kerran psykologisilla selitysmalleilla on oma historiansa ja oma kehityskulkunsa, ja sitä myöten väistämättä myös oma painolastinsa yrityksiä ja erehdyksiä, on mahdollista että ne, jotka ovat hirttäneet itsensä kiinni niihin kantoihin, jotka olivat muotia herra-ties-koska, eivät pidä välttämättä uudelleenarvioinneista.
Kaikki ovat sitä mieltä, että on hyvä periaate, jos silmä pieni ei katsoisi mitä vain. Pohjoismaisissa yhteiskunnissa on valitettavalla tavalla kasvatus ja kasvu sidottu kiinni yksinomaan yhteiskunnallisiin instituutioihin. Päätösvalta yksinkertaisimmistakin perheen sisäisistä asioista halutaan siirtää vanhemmilta yhteiskunnalle. Näin päästään äkkiä siihen että kotiintuloajat ovat poliittinen kysymys. Mitä sarjakuvia maassa ilmestyy, on poliittinen kysymys. Samaan aikaan tiukkaa lastensuojelua vaativat asiantuntijat voihkivat, kuinka on mahdollista, että ikärajoista on tehty sananvapauskysymys, politiikkaa. Eläköön ironia.
Suurten Suojelijoiden erityinen harrastus on arvostella yhteiskuntaa, jossa ihmiset tuntuvat ottaneen itsellensä sietämättömästi vapauden elää sellaista elämää kuin itse parhaaksi katsovat, sosiaalisuuden puutteesta. Lamminluoto siteeraa Juha Kytömäen tutkimusta (s. 36): "lapsille ja nuorille television ja videoiden katselu on osa sosiaalista toimintaa".
Tämä jatkuu loputtomasti. Lukekaa Lamminluodon tutkielma. Se on valaisevaa luettavaa, ja saattaa tarjota jopa työkaluja vastaisen varalle.
-
Tanskalaisten kirjastoihmisten kokoamassa esitteessä
http://www.naesbib.dk/images/web_mangafolder.pdf
on mielenkiintoisia ikäsuosituksia: DB yli 9 -vuotiaille, Ranma ja One Piece yli 10 -vuotiaille ja Akira yli 12-vuotiaille...
Äkkiseltään tuntuu, että nuo on vedetty ihan hihasta. Mitä eroa on 9 ja 10 vuotiaan ajatusmaailmassa, tai näissä sarjoissa "sensuuritarpeen" suhteen?!
Läpyskähän on enemmänkin mainos muksuille, että lukekaa lisää mangaa, tässä listaa. Ja kai nuo iät ovat lähinnä yrittämässä pistää noita sarjoja jonkinlaiseen koohotus/varttuneisuus-järjestykseen. Yu-Gi-Oh ja Dragon Ball ovat ehkä hieman kaaoottisempia kuin One Piece ja Ranma½. Akirahan on jo kovastikin hyvin rakenteinen tarina. Voi olla, että nuo ikävuodet ovat suhteessa esimerkiksi paikalliseen peruskoulun ohjelmaan.
En toki osaa sanoa, pitävätkö kirjastossa jotenkin vahtia ikärajoista... Kysyvätkö ne papereita kenties..? :D
Kovankin Dragon Ball fanittajan mielestä Akira saattaa olla tylsä vielä muutaman vuoden ajan ainakin...
-
Mitä piti sanomani: ikärajat eivät kerro mitään teoksesta, mutta kaiken niiden asettajista.
Olisko vähän hienoa: Dragon Ball K-18, Ranma K-17, One Piece K-15, Akira K-5, Conan K-9, jne. ? :)
... ihmisolento on mekaaninen automaatti, joka apinoi kaikkea mitä näkee vailla omaa arvostelukykyä)
Siis tämän rakennelman täytyy olla kiinni myös tunnepuolesta tms. pessimisti ajattelee järjellä että "juuri noin asia on!", optimisti taas lausuu huulet töröllä että "Ihmisen kehittymismahdollisuudet ovat valtavat". Sensuurimieliala on kiinni kunkin elämänkokemuksista, siitä kenestä kokee olevansa vasuussa jne.
On ihan oikein yrittää hahmottaa noita asioita järjellä ja sitä kautta säätää myös lakeja, mutta kun puheissa (teoissa) nousee esiin vaikkapa pedofilia, niin silloin nousevat myös tunteet... ja syntyy rumaa jälkeä.
-
Vapun kunniaksi Väestöliiton sivut on uusittu. Käykääpä vilkaisemassa miten on käynyt sivulle
http://www.vaestoliitto.fi/tiedotus/sisaltosivut/2003/vetoomus.htm
-
Olisko vähän hienoa: Dragon Ball K-18, Ranma K-17, One Piece K-15, Akira K-5, Conan K-9, jne. ? :)
<snip>
Tehdäänpä ajatusleikki toisin päin ja kuvitellaan, että tuon ikäisenä on pakko lukea nuo sarjakuvat. Eli viisivuotiaana luetaan Akirat, yhdeksänvuotiaana Conanit jne. kunnes lopulta täysi-ikäisyyden kynnyksellä lukion viimeisellä luokalla kaikki lukevat yhdessä Ranma ja Dragon Ball -sarjat. ;D
-
Tehdäänpä ajatusleikki toisin päin ja kuvitellaan, että tuon ikäisenä on pakko lukea nuo sarjakuvat. Eli viisivuotiaana luetaan Akirat, yhdeksänvuotiaana Conanit jne. kunnes lopulta täysi-ikäisyyden kynnyksellä lukion viimeisellä luokalla kaikki lukevat yhdessä Ranma ja Dragon Ball -sarjat. ;D
Huh, kauheampi ajatus kuin pakkoruåtsi. Mä en ainakaan pääsisi läpi moisesta koettelemuksesta. Aina ennen seuraavan päivän koetta tulisi nähtyä sietämättömiä painajaisia isosilmäisistä ylisöpöistä manga otuksista. Taitaisi olla suikkarin paikka. :'(
-
En toki osaa sanoa, pitävätkö kirjastossa jotenkin vahtia ikärajoista... Kysyvätkö ne papereita kenties..?
Käsittääkseni kyseessä ovat kuitenkin suositukset, eivät mitään ehdottomat määräykset. Ja periaatteessahan tenavat voivat lainata astetta tuhdimpaa Manaraakin, mikäli pokka vain suinkin kestää - vaikka sitten lainausautomaattia käyttäen. En usko, että henkilökuntakaan käyttää ennakkosensorin oikeuksiaan, vaikka joskus vanhemmat saattavatkin tulla linjoja pitkin kirjastoon ("mitenkä teiltä tämmöistäkin materiaalia on lasten ulottuvilla" - esim. lähes legandaarinen Noidan käsikirja).
Videoita ja dvd-levyjä ei kuitenkaan lainata alaikäisille. Joissakin tapauksissa lainausjärjestelmä taitaa ilmoittaa siitä erikseen, mikäli kortin haltijan ikä ei riitä elokuvan lainaamiseen, ellen ihan väärin muista.
-
Vapun kunniaksi Väestöliiton sivut on uusittu. Käykääpä vilkaisemassa miten on käynyt sivulle
http://www.vaestoliitto.fi/tiedotus/sisaltosivut/2003/vetoomus.htm
404 - Sivua ei löytynyt.
Nyt varmaan olen täysin poissa ajan hermolta, kun minulla ei ole mitään hajuakaan, mikä vetoomus tuommoisessa osoitteessa on ollut. Vai onko siellä ollut mitään? Kirjoititko osoitteen varmasti oikein?
Katsopa, miten sivulle
http://www.vaestoliitto.fi/tiedotus/bgt_on_suomen_keisari.html
on myös päässyt käymään! ;D ;)
-
http://koti.phnet.fi/otaku/jorina/mll.html
Mannerheimin Lastensuojeluliitto poisti tuon sivuiltaan syyskuussa 2003. Väestöliiton sivustolla se edusti asiantuntevaa, luotettavaa ja ennakkoluulotonta Tietoa vielä huhtikuussa 2005.
-
Mannerheimin Lastensuojeluliitto poisti tuon sivuiltaan syyskuussa 2003. Väestöliiton sivustolla se edusti asiantuntevaa, luotettavaa ja ennakkoluulotonta Tietoa vielä huhtikuussa 2005.
... ja kuinka ollakaan, allekirjoittaneen asiantunteva, luotettava ja ennakkoluuloton kummitäti löytyy noiden allekirjoittaneiden joukosta. Hurraa!
-
Videoita ja dvd-levyjä ei kuitenkaan lainata alaikäisille.
Missäs näin on? Itse olen lainaillut ainakin Turun pääkirjastosta (ehkä muistakin) muutamia DVD:tä, mutta vielä on pari vuotta jäljellä täysi-ikäisyyteen.
-
Mielestäni on ihan hyvä että esim.Salapoliisi Conanissa on suositus ikäraja 12. Nimittäin tuleehan siinä,(Conanissa) aika paljon verta.
-
Lisää ajatusleikkejä. DB-keskustelussa "kunnostautuneesta" Päivi Räsäsestä leivotaan hyvää vauhtia (HS 1.5. sivu A11) kristillisten presidenttiehdokasta. Jos näin käy, niin meillä olisi sitten mahdollisuus äänestää ihmistä joka saattaisi tästä ikärja-ajattelusta innostua enemmänkin.
Muistin virkistämiseksi juttua siitä mitä PR on esittänyt:
http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=69
http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=51
-
Tervehdys.
No mutta, mutta. Keskustelu kääntyy suuntaan joka nostattaa mieleen kauniita muistoja vanhoilta hyviltä ajoilta... No, ei ehkä niinkään kauniita. :-\
Tämä jutusteluni menee täpärästi ohitse ikärajajutusta, mutta pyörii meielstäni riittävän lähellä sopiakseen tähän ketjuun.
Ihmetyttää, että kun puhutaan DB-kohusta, Räsänen saa yleensä "kunnian" olla pääpiruna. Tämä tosin johtunee puolueen imagosta...?
Lukaisin ensimmäistä kertaa tuon Otto S:n jutun, taisi livahtaa silloin aikoinaan ohi silmien. Alla hänen lainauksensa Räsäsen puheesta (?):
"Mutta minulla on sellainen käsitys, että ihan kun puhutaan aidoista henkilöistä otetuista aidoista kuvista, niin nimenomaan Japanissa lapsipornografia on erittäin yleistä. Herää vaan mieleen se, johtaisiko tai vaikuttaisiko se myös siihen, että kynnys lapsipornografiaan siirtymiseen, myös tällaisiin teinisarjakuviin, on matalampi tällaisessa kulttuurissa."
Tätä "minulla on sellainen käsitys" -ilmaisua Sinisalo tuntui kritisoivan. Kummallista sinänsä, Räsänen kun oli tuossa aivan oikeassa. Olisi voinut sanoa kovemminkin, mutta ilmeisesti käytti tuollaista sanontatapaa varovaisuudesta. Itsekin tapaan puhua tuohon tyyliin silloin kun olen kuullut puheenaiheena olevasta asiasta luotettaviksi katsomiltani tahoilta mutta en ole henkilökohtaisesti perehtynyt "todistusaineistoon".
Mitä DB-juttuun tulee, toivoisin että ensimmäisenä ei (yhä) suomittaisi asiasta "parannuksen" tehnyttä henkilöä. Keskustelin aiheesta PR:n kanssa ja hän totesi leimanneensa DB:a varomattomasti, luottaen kansanedustajatoverinsa (SDP) kuvaukseen sarjasta; ei tosin vielä täysin vakuuttunut sarjan puhtoisuudesta mutta ei aikonut sitä enää mainita esimerkkinä.
Ja muuten. Olen sen verran - ilman erityistä etsimistäkin - päässyt tutustumaan itäisen naapurinnaapurimme sarjakuvaerotiikan "kauneimpiin" kukintoihin, että en ollenkaan vastustaisi Sinisalon jutussa kuvattua lakialoitetta.
Perhana, enemmän ikärajasuosituksia (ja myös ehdottomia rajoja) ja tarkempi valvonta siihen, mitä lapsukaisten silmiin päästetään! Ensimmäisenä ottaisin tosin käsittelyyn erän mainoksia ja muutaman iltapäivälehden, en sarjakuvia...
Kyllä, olen inhottava. Konservatiivi. Fasistifundamentalistikukkahattusetä. Enkä koe sen olevan minkäänlaisessa ristiriidassa esim. Dragon Ballin kääntämisen kanssa.
-
Viitseliäänä miehenä (I have no life) etsin tuon alkuperäisen eduskuntakyselyn eduskunnan sivuilta, kyseessä oleva demaritäti näyttää olevan nimeltään Susanna Rahkonen (never heard) ja kyselyn numero, kiinnostuneille: KK 102/2003 vp, vaikuttaa, ettei tästä saa suoraa linkkiä aikaiseksi.
-
mielenkiintoisia ikäsuosituksia: DB yli 9 -vuotiaille, Ranma ja One Piece yli 10 -vuotiaille ja Akira yli 12-vuotiaille...
Äkkiseltään tuntuu, että nuo on vedetty ihan hihasta. Mitä eroa on 9 ja 10 vuotiaan ajatusmaailmassa, tai näissä sarjoissa "sensuuritarpeen" suhteen?!
Akirassa kuitenkin silvotaan ja suolistetaan väkeä ja ollaan seksuaalisesti ikäviä.
Dragonball on näistä kepein, ainakin ensimmäisten tusinan tai parinkymmenen kirjan osalta. Tuskin arvioitsijat suurempaa otantaa harrastavat?
Ranmassa yhtenään viuhuvat tissit lienevät syynä sarjan soveltuvuuteen vasta 10 vuotiaille. Kaiketi yhtä raskas taakka kuin one piecessä oleva päähän ampuminen?
-
Naisten rinnat ovat niin kauhean näköisiä, että alle 10-vuotiaita herkkiä pienokaisia on suojeltava niiden näkemiseltä?
Näin on näppylät, etten sanoisi.
-
Naisten rinnat ovat niin kauhean näköisiä, että alle 10-vuotiaita herkkiä pienokaisia on suojeltava niiden näkemiseltä?
Sitä olen pitkään ihmetellyt, miksei rintaruokintaa ole vielä kielletty. Kyllähän se nyt vauvoille elinikäiset arvet jättää, kun ollaan heti työntämässä naamaa sitä kauhistuttavaa rintaa kohti. On tämä Suomi vielä aikamoinen parpaarivaltio. Hoidetaan tämä epäkohta ensin alta pois, sitten voidaan keskittyä mangan rivouksien siivoamiseen junioreiden nähtäviltä.
-
Että ihan ikärajat sarjakuviin. No, ei se numero siinä kannessa varmaan paljon pelästytä lapsia, mutta kai joihinkin sarjakuviin sellaiset on ihan hyviä; mutta suurimmaksi osaksi se on vanhemmista kiinni, että antavatko he lasten ostaa väkivallalla höystettyjä sarjakuvalehtiä.
Enpä usko että se on sarjakuvan tekijöiden syy, jos lapset alkavat käyttää väkivaltaa tai muuta sellaista. Tekijät tekevät omaansa ja myyvät että saavat rahaa, mutta vanhemmat voivat myös katsoa mihin lapsensa rahansa käyttää. Vai olenko väärässä?
-
Yhä vieläkin minusta väkivalta tuntuu jotenkin lapselliselta...
Tunnen samoin :P. Kun koulussa sanoo huonon vitsin, saattaa joku tulla läiskimään takaraivoon tuttavallista taputtelua kovemmin. Se on mielestäni todella lapsellinen tapa ilmaista, ettei pitänyt vitsistä.
Ikäsuositus sarjakuvalehden takana on mielestäni hyvä juttu niin kauan, kun se todella on suositus eikä rajoite. :)
-
Lasten suojelemisessa (väkivallalta sarjakuvissa, televisiossa jne.) tuntuu usein olevan lähtökohtana se, että lapset ovat sinänsä väkivallattomia. Jos heistä tulee väkivaltaisia, niin tämä on median - aikuisten - syy.
Toisaalta, kun muistelen omaa kaukaista lapsuuttani, niin täytyy sanoa, että se on kyllä ollut minun elämäni väkivaltaisin aika. Ei meidän lasten kesken asioista päätetty järkevästi ja asiallisesti keskustellen, vaan se määräsi, joka oli kovin tappelija. En oikein jaksa uskoa, että olisimme tämän väkivallan jostain oppineet. Pikemminkin päinvastoin - väkivallattomuus oli se, mitä piti opetella.
Yhä vieläkin minusta väkivalta tuntuu jotenkin lapselliselta...
Väkivallan pitäminen poissa lasten silmistä johtuu nimenomaan siitä, että lapset eivät vielä tajua sitä että väkivalta ei ole hyvä tapa ratkaista konfliktitilanteita. Lapsena ihmiselle on vielä mahdollista opettaa muitakin tapoja, kuten myös se, että väkivalta on huono asia. Se, mikä on "vain todellisuuden esittämistä" ja mikä toisaalta väkivallan ihannointia on tietysti veteen piirretty viiva - mutta johonkin ne rajat on vaan vedettävä. Ja toisaalta, koko lastenkasvatushan on lähtökohtaisesti lapsen maailmasta saaman informaation suodattamista. Jos tavoitteena on kasvattaa ihmisiä jotka pitävät väkivaltaa huonona tapana "ratkaista" ongelmia, on väkivallan suodattamaton näyttäminen pikkulapsille aika monen kehityspsykologin mielestä huono idea. (ei, en osaa nyt antaa tarkkaa viitettä mihinkään tutkimukseen tai nimekkääseen psykologiin. Kehtaan silti väittää sitä mitä väitin.)
Kyllä, minä kannatan ikärajojen asettamista ja raa'an väkivallan pitämistä poissa lasten silmistä. Alastomuus on sikäli eri asia, että ihmiskeho on kaunis eikä tämän kauneuden esittämisessä sinänsä pitäisi olla mitään pahaa - ongelmaksi vain muodostuu se, että monesti alastomalla keholla viitataan seksuaalisuuteen, ja seksuaalisuuden ylikorostaminen (ja tämä ylikorostaminen on nyt se avainsana) on ihan aito ongelma. Minun mielestäni. Toki, seksuaalisuuskin on hieno ja kaunis asia, eikä sitä tarvitse välttämättä hyssytellä edes pieniltä lapsilta - mutta sen korostaminen aikuiselämän keskeisimpänä ja ainoana sisältönä ja sen tuominen jatkuvasti pienen lapsen mediamaailmaan on ihan oikeasti huono idea. Annetaan niiden lasten olla lapsia? Ei, se ei välttämättä tarkoita sitä että aina pitäisi nostaa hirveä haloo jos 12-v lukijoille tarkoitetussa sarjakuvassa näkyy joskus tissit (hui!) tai pylly (iik!) tai pippeli (kamalaa!). Konteksti, hyvä Watson, konteksti.
-
Väkivallan pitäminen poissa lasten silmistä johtuu nimenomaan siitä, että lapset eivät vielä tajua sitä että väkivalta ei ole hyvä tapa ratkaista konfliktitilanteita. Lapsena ihmiselle on vielä mahdollista opettaa muitakin tapoja, kuten myös se, että väkivalta on huono asia.
Mitäs uskontokuntaa edustivat aikanaan ne munkit, jotka tarjoutuivat kasvattamaan lapsia ensimmäiset seitsemän ikävuotta antaen vanhemmille sen suuntaisen laatutakuun, ettei maailma enää myöhemmin muuttaisi lasta (oletettavasti huonompaan suuntaan)? Tuo ajatus nimittäin on täsmälleen samankaltainen.
-
Mitäs uskontokuntaa edustivat aikanaan ne munkit, jotka tarjoutuivat kasvattamaan lapsia ensimmäiset seitsemän ikävuotta antaen vanhemmille sen suuntaisen laatutakuun, ettei maailma enää myöhemmin muuttaisi lasta (oletettavasti huonompaan suuntaan)? Tuo ajatus nimittäin on täsmälleen samankaltainen.
Mä en noista munkeista mitään tiedä, mutta onhan se nyt selvää että lapsuudella on peruuttamatonta vaikutusta ihmiseen, esim. perusturvallisuuden tunteeseen. Joitain asioita, käytöstapoja ja -malleja, voi ihminen toki halutessaan muuttaa jälkeenpäin, enemmän tai vähemmän onnistuneesti, enemmän tai vähemmän helposti.
-
mielestäni mangassa ei vain pitäisi olla ikärajaa
-
Kieltämättä outoa, että sarjakuvissa on ikärajat, koska kirjoissa ei ole. Luin hyvin nuorena "uinu uinu lemmikkini" by Stephen King ja pelkäsin sen jälkeen koiria aivan mielettömästi useamman viikon ajan. Toisaalta, lapsia suojaa tietty ymmärryksen puute elämän realiteeteista, 8-vuotiaana kahlasin läpi Monte Criston kreivin enkä tajunnut ollenkaan, että minkä takia tuo nyt myrkytettiin ja tuo tuli hulluksi ja tuo näkee näkyjä muutaman marjan jälkeen (elokuvista poistettu hasis-trippi)
Ranskassa on kirjastoissa käytäntö, jonka mukaan k-18-sarjakuvia saa vain henkilöllisyystodistusta vastaa tiskiltä, niistä oli pelkät pahvikannet hyllyssä esitteillä, Suurin osa k-18 materiaalista taisi olla länsimaista sarjakuvaa.
Toisaalta, ainakin kannen perusteella suomennettu ja jokaisesta kaupasta löytyvä manga näyttää niin lapselliselta, että jos se sisältääkin väkivaltaa, voi ikäsuositus olla ihan hyvä asia. Aika pienet tyypit sitä näkyvät ostavan. Itse kaipaisin elokuviin, sarjakuviin ja kirjoihin P-merkintää, joka varoittaisi P*kaan kyllästynyttä kuluttajaa tuhlaamasta aikaansa huonolaatuiseen ja kliseiseen roskaan. Ennen tiettyjä telkkariohjelmia, voisi ruutuun myös lävähtää vastaavanlainen tunnus .
-
Ostin kakruilleni (7 vee) Dragonballia ja vaikka sarjakuvaa olen itse lukenut aina paljon niin olen sitä mieltä että ihan hyvä olla ikäsuositus. Ainakin lasten samanikäinen kaveri oli silmät kiiluen ja ihmeissään kun luki sitä, "hei tässä katsellaan pikkutyttöjen pikkareita, katso äiti, hassua". Jos lukutaitoa ei ole niin helposti irroittaa asiat yhteydestä ja kulttuurista.
Conan on aika väkivaltainen kuvallisesti, mutta kun tarinoita enemmän lukee niin se merkittää merkityksensä ja juonen muut kuviot korostuvat. Ei niistä suosituksista mitään haittaa ole, vai onko muka?
-
Sarjakuva samaistetaan elokuviin, eikä kirjoihin. Tämä on toisaalta ymmärrettävää; kirjoja on ollut ympärillämme satoja, tuhansia vuosia, joten niille on vähän vaikea mennä pistämään ikärajoja (emmäkää niitä tarvinnu, miks nykypäivän muksut tarvis?). Niiden arviointi on myös "vähän vaikeaa", koska kirjan lukemisessa voi helposti mennä kokeneellakin lukijalla päiviä, ja jopa selaus on aikaa vievää puuhaa. Elokuvan voi käydä läpi pikakelauksella, sarjakuvan voi plärätä minuutissa. Kummatkin ovat myös "uusia" taidemuotoja; niihin on helppo pistää pelko että "ei ne mun lapsuudessa tälläisiä ollu, tää on selvästi k21 kamaa!". Kummatkin ovat myös graafista kamaa, jossa on lähes mahdotonta tulkita kamaa väärin (lapsen mieli yrittää blockata sille vaarallista tietoa selittämällä sen maailmankuvaan sopivasti). Tämä tekee siitä vaarallista. Kuten yllä mainittiin, Monte Criston kreivissä lapsilukija ei pysty käsittämään vaikeita juttuja; mikäli se olisi ollut elokuva tai sarjakuva, käsittäminen olisi ollut turhankin helppoa.
-
En mie ainakaan muista et montecristossa olisi juostu pikkareiden ja tissien perässä;-)
-
No jaa, harva kauppa niistä kiinni pitää,myyntiähän se alentais.Sitten kun se hentaiporno tulee niin silloin kyllä pitää alkaa hieman valvoo.EI sitä nyt seittemän veen pidä mennä mitää seksii lueskelee.Mut muuten sitä väkivaltaa on mun mielestä turha kieltää,telkassa ainoo ohjolma jossa ei joku lyö toista on Teletapit ja sekin on siinä rajalla.(nehän hyppii toistensa päälle uudestaan,uudestaan...)
-
Hmm. Myytäisiinköhän seitsenvuotiaille sitten Manaran töitä? Nehän ovat ulkoisesti kovinkin viattoman näköisiä, kun taas hentaissa tehdään jo kannessa selväksi millaista materiaalia sisältä löytyy.
Kehotan seitsenvuotiaita tuntevia ihmisiä tekemään empiirisen kokeen. Sittenhän tuo selviää...
-
Minulle soitettiin tänään YLEn uutistoimituksesta ja kyseltiin mitä mangapokkareissa (esimerkkinä Conan) olevat ikärajat meinaavat. Sanoin, että ne ovat kustantajien omia suosituksia, eivät virallisia tai muuten lakisääteisiä, eivätkä niinmuodoin tee kauppiaista rikollisia vaikka he myisivätkin "suositellaan yli 12-vuotiaille" -pokkarin alaikäiselle. Saas nähdä sitten mitä Ylestä kuuluu...
-
Minulle soitettiin tänään YLEn uutistoimituksesta ja kyseltiin mitä mangapokkareissa ... rikollisia vaikka he myisivätkin "suositellaan yli 12-vuotiaille" -pokkarin alaikäiselle. Saas nähdä sitten mitä Ylestä kuuluu...
Ylen uutiset: "Turmeltunut sarjakuvatoimittaja suosittelee alaikäisille myytäväksi pornoa". ;D
Timo
-
Aina voi toivoa, aina voi toivoa... Luulisinpa jotta liittyy jotenkin huomenna julkistettavaan suomimankka-teokseen. Tulisko nyt viimeinkin edes hitusen asiallisempaa manga-uudisointia? Afraid not. Pelkään ei.
-
Ikäraja sarjakuvan kannessa saattaisi vain edistää myyntiä sille "liian nuorelle" ikäryhmälle. Kun alaikäisillä ei ole kautta vuosikymmenien ollut suuriakaan vaikeuksia hankkia alkoholia tai tupakkaa (tai aikuisten oikeata pornografiaa), niin enpä usko kioskin tätien tutkailevan sen tarkemmin sarjakuvien ostajienkaan papereita.
Olen kyllä itse kirjakaupassa työharjoittelussa ollessani estänyt aikuisen yleisön sarjakuvan (Batman: Tappava pila) päätymisen aivan liian nuorelle syntymäpäiväsankarille. Ja kirjastossa olen ihmetellyt selkeästi aikuisemmalle väelle suunnatun sarjakuvan sijoittelua lasten sarjakuvan joukkoon. Tintillä ja Druunalla on tietysti yhteisiäkin faneja, mutta...
Koska kuluttajiin on mahdotonta kohdistaa toimivaa ikärajoittelua painotuotteiden suhteen, niin pitäisin kyllä vanhempien vastuualueena tätä lukutottumuksiin kohdistuvaa valvontaa. Yksittäiset vanhemmat tekevät sitten omat arvovalintansa ja määräävät soveliaisuuden rajat. Yhden huolestuneen äidin "moraaliton saasta" on toisen äidin "yleissivistystä", joten kaikkein kärkkäimpien moraalinvartijoiden provosointeihin on yleensä syytä syhtautua pitkällä pinnalla.
Nämä mielipiteet ja kommentit ovat täysin viestin kirjoittajan omia, eikä niillä ole mitään tekemistä hänen työpaikkansa kanssa.
-
Eihän mangan ikärajojen nousu nyt niin kauheaa ole! PAITSI jos on vannoutunut fani! :D
Kyllähän mangat aika törkeitäkin on! Joku Dragonball alkuaikoina, kun ei ollut sensuroitu! Äiti veti kauheat pultit, kun luin sitä. No eipä ole mangaa sen jälkeen tullut luettua oikeen... Mut aion ehkä lukea jos jotain OIKEIN hyvää sattuu eteen.. Paitsi niin... vihaan mangaa. Mut jos on TODELLA hyvä tarina niin ehkä sitten. :D
-
Ninja Ankka; saanko kysyä lukiko äiti Dragonballia ennen kuin antoi pultit, vai lukiko hän vain Hesarissa olleita tekstejä? Koska eivät ne minusta kovin törkeitä ole -- siinä oli yksi vähän epäilyttävä kohta, mutta suurin osa oli aika ok.
On sitä lapset vuosien varrella Suomessa ostaneet paljon pahempaakin kamaa.
Tuo "sensurointi" oli yksi iso vitsi.
-
Jaa-a. Onko tämä taas jotain yliholhoamista vai onko tässä aihettakin? Porukat varmaan kokee raa'an mangan olevan haitallista siinä missä elokuvatkin.
-
mun mielestä on ainaki hyvä et esim. ranmassa on ikärajat koska välillä se onkin aika pervo... tai, no happosai,kuno nyt lähinnä... mut onhan se ilmestyny alun perin murrosikäisten poikien lehessä...(vissiin shonen sundeyssä?)
-
Eikös Ranma ole juuri se manga, jossa on vain yhdessä numerossa ollut ikäsuositus, kun taas One Piecessä, DB:ssä ja Conanissa se taitaa olla ihan vakituisesti... vai olenko nyt ihan väärillä jäljillä?
Kyllä minun mielestäni jotkin suositusmerkinnät saisi pistää kaikkiin sarjakuviin. Ei niistä mitään haittaa ainakaan olisi ja auttaisivat ainakin vanhempia valitsemaan lukemista lapsilleen...
-
[erotin tämän aiheen omaksi ketjukseen tuolta Samurai Executioner -keskustelusta]
Miksi ranma1/2 ikäraja on 12-13v
-
Kuten tuli todettua, eihän sitä ikärajaa ollut kuin yhdessä numerossa. Ja sarjan taustahahmoihin kuuluu vanha mies joka varastaa pikkuhousuja.
-
En tiedä tarkkaan mutta kai se tarpeellinen on.
Ainakin oon huomannu Salapoliisi Conanissa vähän "raakoja"
tapauksia.
-
Englanninkieliset mangat noudattavat jenkkilän sensurointityyliä, jossa irtoveri ja irtoavat jäsenet on K13 mutta merenneito yläosattomissa nostaa ikärajan K16 saakka. Näin Petshop of Horrorsissa. En mitenkään ihaile amerikkalaisia ikärajasysteemeitä, ne perustuvat johonkin aivan käsittämättömään logiikkaan. Elokuvissa esimerkiksi Kieslowskin Punainen on siellä K18. Sekunnin kestävän seksikohtauksen takia. Tappaa kyllä saa....
Itseasiassa se, että sarjakuvissa on ikäsuositus on aika outoa. Onko kirjoissa ikärajoja? Kaikki ovat tästä tietenkin eri mieltä, mutta minusta ikärajat kaikissa muissa paitsi elokuvissa ovat tarpeettomia. Vanhempien ja myöhemmin ihmistaimien itse on löydettävä omat rajansa. Rankempi kama niin ylhäälle, etteivät vaahtosammuttimet ylety.
-
Niin iJusten. Äiti luki Hesarista artikkelin ja sitten.. joo... repi sen lehden! No mut ei se enää niin kiinnostanutkaan... Oli se vähän törkeä, mutta... ollutta ja mennyttä.
-
turhaa tuollainen jeesustelu. jos ei myydä, sitten laitetaan isompi kamu asialle.
-
No mitäs luulisit jos verta lentää varsinkin DragonBallissa. Mulle ainakin ikärajat olis hyvät mut en niitä tottelis kumminkaa.