Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Amerikkalaiset sarjakuvat => : Janne Kuusinen 27.09.2003 klo 01:42:04
-
Helsingistä, Suuren Suomalaisen Kirjakerhon myymälästä, bongasin kolmella eurolla tuon Liken kustantaman sarjakuvaromaanin. Ei paha.
Päätin aloittaa siitä aiheen, koska sen luettuani oli jotenkin ontto olo. Olisiko tuosta pitänyt pitää? Onko tuo jonkinlainen 90-luvun, tai ehkä koko sarjakuvan historian "klassikko", ja jos, miksi? Piirtäähän Moore loisteliaasti bravuureinaan naisten söpöt ilmeet, kikkailee tyylilajeilla sopivasti, irrottelee. Mutta miten on sen kokonaisuuden laita? Sain siitä jotensakin sekavan kuvan, juonen palaset, aikuiset teemat, oli runnottu yhteen suht väkisin. Ja tiivistääkin olisi ehkä voinut?
Ehkä tuo olisi kannattanut lukea ennen Ghost Worldia?
-
Olen pari albumia lukenut muutama vuosi sitten. Ihan tyylikkäästi tehtyä ihmissuhdekamaa, johon on ympätty turhaan rikosjännäriaineksia, joita Moore ei osaa käsitellä yhtä hyvin kuin tätä draamaa.
Onko tuo jonkinlainen 90-luvun, tai ehkä koko sarjakuvan historian "klassikko", ja jos, miksi?
Öööh, ei. Mutta kuka niin on väittänyt?
-
Kannattaa muistaa että albumi on vain osa kokonaistarinaa. Sarjan tekee mielestäni loistavaksi päähenkilöiden suhteet.
Suomessa ulos tullut albumi on järjestyksessään srjan toinen. Kannattaa tutustua muihinkin albumeihin niin saat hieman kokonaiskuvaa sarjasta. Meno on aivan loistava 9 albumiin asti, jonka jälkeen taso on hieman laskenut.
Strangers in Paradise on siltikin yksi suosikki sarjoistani ever.
-
Tätä oli Turun Akateemisessa halvalla.
Henk.koht. en tosin ollut albumista hirvittävän vaikuttunut. Esimerkiksi juonenkuljetus silloin tällöin pelkällä romaanitekstillä ei toiminut mielestäni laisinkaan. Kivahan se on että kaikenlaista kokeillaan mutta ainakaan tämä romaanin ja sarjakuvan naitos ei ollut kovin onnistunut.
Jonkinlainen sekavuus vaivasi muutenkin. Mutta ehkä se johtui Rouhun mainitsemasta seikasta, että tämä ei ollutkaan sarjan eka albumi. Jos sarjan muita osia tulee vastaan täytynee tutustua niihinkin ja katsoa muuttuuko kokonaiskuva.
-
Hernandezin veljesten Love & Rockets on selkeästi parempi, mutta kyllä tämä menee Omahan edelle. Näitä "aikuisempia" saippuaoopperasarjoja tehtiin varsinkin 80-luvulla.
-
Onkos tosta muukalaisia paratiisissa suomennettu muita osia kuin tuo yksi. Ja jos ei niin mitä järkeä oli suomentaa osa kaksi. Voi hyvä tavaton sentään... ???
Kyllä siinä sarjakuvassa minusta on hetkensä niin hyvässä kuin pahassakin. En jaksa analysoida sen enempää...
-
Onkos tosta muukalaisia paratiisissa suomennettu muita osia kuin tuo yksi. Ja jos ei niin mitä järkeä oli suomentaa osa kaksi. Voi hyvä tavaton sentään... ???
Ei oo muita ja en kyllä ymmärrä minäkään. Kirjassa tietysti lukee Osa 1 jonka vuoksi ainakin minä luulin sitä aloitusjaksoksi.
Mutta on siinä tosiaan hyvätkin hetkensä.
-
Pöh, osaisin nimetä heti kymmenen tähdellisempää käännettävää saman tyylilajin albumeista. Just ne Hernandezit vaikka. Kaikkia tyhjänpäiväsyyksiä sitä onkin käännetty, silkasta sonnasta puhumattakaan, ja klassikoista ei tietookaan.
Löysin muuten vallan mainioita sarjakuva-artikkeleita time.comista. Siellä on hyvä sarjakuvakolumnisti ja se on mm. listannut nyt jo parina vuonna edellisen vuoden parhaat albumit. Paljonhan noita näkee, mutta mielekkääksi arvostelut tekee se että hän arvostelee niitä myös pohjalta sopiiko sarja aloittelevankin sarjakuvan lukijan tutustuttavaksi. Huomionarvoinen - ja usein unohdettu! - pointti mielestäni. Se tavallinen yleisö.
-
Löysin muuten vallan mainioita sarjakuva-artikkeleita time.comista. Siellä on hyvä sarjakuvakolumnisti
Kiitokset linkkivinkistä! Vaikuttaa todella hyvältä.
Tuota listaa voisikin vilauttaa meikäläisille kustantajille. Aijai-jai...
http://www.time.com/time/bestandworst/2003/comics.html (http://www.time.com/time/bestandworst/2003/comics.html)
Blankets on ollut ostoslistalla jo pitkään. Ja tämä listaus tuo omalle listalle vielä monta muuta. Eihän tässä rahat riitä... Tänä vuonna kun oli kotimaisissakin niin monta..
Ollako iloinen vai suruinen. ???
-
Minäkin tahdon kiittää linkkivinkistä. Pikkasen oli etsiminen mut löytyhä niitä artikkeleja lopulta. Pelkästään noiden vuoden valintojen perusteella näyttää siltä että tämä mies taitaa hyvän päälle tajuta ja asiallisuuksia kirjoittaa. Meikäläinen nostaa peukut ylös. Kiitti Roju.
Ens viikko meneeki noita läpikäyden. Tässä suora linkki artikkeleihin:
http://www.time.com/time/columnist/arnold
-
Blankets on puolessa välissä ja tähän mennessä jonkinmoinen pettymys. Voe että voe nuorta miestä ahistaa kun ei tytöt ja maailma ymmärrä, ei. Kaltsun "Menisit töihin" on parempi.
-
Blankets on puolessa välissä ja tähän mennessä jonkinmoinen pettymys. Voe että voe nuorta miestä ahistaa
Jaa-a, kovasti ovat kehuneet siellä ja täällä, mutta vaikea sanoa, kun en ole vielä lukenut. Hyvin kiintoisalta on kyllä vaikuttanut. Saa nähdä, jahka saan ostettua.
Timo
-
Niin no, kyllä Blankets asettuu kategoriaan "ihan hyvä", vaan tiivistämisen varaa olisi ollut. Suomentamishankkeistakin on huhuttu...
Joka tappauksessa, Rievut/Huovat/Peitteet löytyy Turun kaupunginkirjaston kokoelmista:
Thompson, Craig
Blankets : an illustrated novel
Lainassa
2003
englanti
Kirja 85.35
THO
-
Niin no, kyllä Blankets asettuu kategoriaan "ihan hyvä", vaan tiivistämisen varaa olisi ollut. Suomentamishankkeistakin on huhuttu...
Vieläkö niistä huhutaan?
-
hmm... muhun puri kyllä ihan täysillä kyseinen suomennuskin, silloin kun sain sen käsiini ekan kerran. siitä lähtien Terry moore on kyllä ollut mun ehdoton suosikki... tosin en oo enää kauheesti lukenut, kun ei oo ollu varaa ostaa noita kirjoja (ja pitäis vissiin lähteä helsinkiin asti jos haluais ostaa), eikä oulun kirjastoissa oo ku muutama albumi kyseistä sarjaa.
ehkä kyseessä on taas makuasia, mut mä oon aina ihaillu Mooren piirrustustyyliä sekä loistavaa dialogia. hahmotkin on tosi hyvin rakennettu. mä pidän siitä, että ne on samalla hauskoja ja vakavia juttuja...
Olin muuten tosi yllättyny kun sain tietää että Moore on mies, olin aina ajatellut SIP:iä naisen tekemäksi...
onko kukaan muu muuten ihmetelly, miksi tossa suomennuksessa kannessa lukee muukalaisia paratiisissa, ja selkämyksessä taas paratiisissa muukalaisia.
että kumpi se sitten virallisesti on ;) ?
-
Terry Moore lopettaa SiP:in numeroon 90, joka ilmestyy toukokuussa.
http://www.comicbookresources.com/news/newsitem.cgi?id=6904
sinällään harmi. Liken julkaisema ykkösalbumi ei vakuuttanut.
Ei todellakaan. Mutta sitten myöhemmin törmäsin sattumalta jatkoon.
Huh huh.
Ei blanketskään nyt huono ole, mutta vertailussa SiPhen se häviää niin kuin Antti Tuisku Alice Cooperille.
Voi olla että toinen on Idols, mutta toinen on ihan aito asia.
-
Ei blanketskään nyt huono ole, mutta vertailussa SiPhen se häviää niin kuin Antti Tuisku Alice Cooperille.
Voi olla että toinen on Idols, mutta toinen on ihan aito asia.
Blanketsiin en ole tutustunut ja taitaa tulla nyt ekaa kertaa edes vastaan, mutta SIPiä seurasin kun sarja alkoi.
Tää tulee vähän ulkomuistista kun en ole ilmestymisen jälkeen uudelleen lukenut...
Eka SIP -minisarja (=alppari) ontuu kun se heittelee tyylilajista toiseen ja sama pätee myös sitten kun sarja "varsinaisemmin alkoi" ainakin ekaa tarinakokonaisuuteen (=toka alppari). Sitten ruvettiin vetämään käsittämättömän raskasta ihmissuhdedraamaa ja homma ei tuntunut etenevän juurikaan. Oli olevinaan kauheita paljastuksia ja salisuuksia vaikkei ne ihmeemmin sitten minua hetkauttaneetkaan. Piti lopettaa ostaminen. Mooren taide oli kyllä sangen messevää.
Cooperista olen kyllä aivan samaa mieltä!
muistan vieläkin päivän kun broidi toi Billion Dollar babiesin himaan. Fani siitä lähtien...
-
Minun mielestäni tuo Ghost World oli järkyttävä tuotos; joo, lukeehan albumin ihan eri kulmasta, kun on JUURI sen ikäinen ja vielä samaa sukupuolta, mutta itse en löytänyt siitä mitään mistä pitäisin, tyylikin oli yhtä kamalaa jöötiä.
Mutta asiaan; juoni ei alkanut kovinkaan kummoisesti ja oli aika purnaustakin välillä, mutta itse ainakin pidin Terry Mooren tavasta kuvata elämän pieniä ihanuuksia ja kuinka uniikkeja ne kuitenkin ovat. Ottaen huomioon teeman, Terry Moore on onnistunut pitämään aika leppoisena, kun se voisi olla perinteisesti ongelmasta-ongelmaan-angstia.
-
Eka SIP -minisarja (=alppari) ontuu kun se heittelee tyylilajista toiseen ja sama pätee myös sitten kun sarja "varsinaisemmin alkoi" ainakin ekaa tarinakokonaisuuteen (=toka alppari). Sitten ruvettiin vetämään käsittämättömän raskasta ihmissuhdedraamaa ja homma ei tuntunut etenevän juurikaan. Oli olevinaan kauheita paljastuksia ja salisuuksia vaikkei ne ihmeemmin sitten minua hetkauttaneetkaan. Piti lopettaa ostaminen.
Allekirjoitan. Ostin sitkeästi Strangers in Paradise-apparit jonnekkin kutoseen asti mutta ne joutuivat kyllä lopulta "Annetaan pois"-looraan. Moore rip-offasi aluksi sumeilematta ja huonosti Jaime Hernandezia, sitten sotki soppaan sen kolmetoista juonielementtiä, puhuttiin niin pirusti, veivailtiin ees taas ja mitä kaikkea tapahtuikaan.
Lopputulos on sekava, erittäin epätasainen ja -uskottava. Tyyli vaihtelee kököstä slapstickistä aina megalomaaniseen tragediadraamaan. Koko sarjaa voisi luonnehtia kokeiluksi yhdistää harrastelijamaista alternative-ihmissuhdesarjaa mainstream-jännitys & action-sarjaan.
Eikä se ole edes tarpeeksi hyvin piirretty! Pahinta olivat ne "kohtalonomaiset" naiset jotka olivat muka niin seksikkäitä - ja niillä oli vielä niin tajuttoman kitchit vaatteet ettei edes 80-luvun alun Dynastiasta löydy vastaavaa.
Ja oliko sielä vielä jotain runojakin välissä! Auttakaa!!!
-
Lopputulos on sekava, erittäin epätasainen ja -uskottava. Tyyli vaihtelee kököstä slapstickistä aina megalomaaniseen tragediadraamaan.
Komppaan Outia ihan sikana (kun asia sanotaan paremminkuin mihin itse pystyin).
tuossa on hyvin tiivistettynä sarjan ongelmat.
-
Komppaan Outia ihan sikana (kun asia sanotaan paremminkuin mihin itse pystyin).
tuossa on hyvin tiivistettynä sarjan ongelmat.
Sama sama, ihmettelin aikoinaan kun ihan järkevinä pitämäni ihmiset hehkuttivat sarjaa. Tartuin kirjaan suurin odotuksin, mutta eihän se sekasotku tempaissut mukaansa sitten millään. Huonompaa kuin L&Rockets huonoimmillaan, silloin kun Maggie oli prosolaarimekaanikko. Ja huonommin piirretty ja tyhmempiä, yksiulotteisempia naisia joista ei oikein käynyt ilmi ketä ne on ja mitä tahtoo. Tarinankerronnan kannalta sellainen ois kuitenkin aika tärkeää.