Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Aku Ankka ja kumppanit => Aiheen aloitti: lasse - 19.03.2005 klo 14:36:00
-
Mikä on mielestäsi Carl Barksin paras tarina?
Ja perustelut pitää olla.
Itse olen ehkä eniten pitänyt jostain 50-60 lukujen vaihteen tarinoista, mutta se suosikki vaihtuu miltei päivittäin. Tällä hetkellä paras saattaisi olla Kirkon tornin huilunsoittaja, koska siinä on omanlaisensa tunnelma, ja sarjaan ei ole tungettu liikaa sivuhenkilöitä. Tuossa sarjassa on myös aivan loistavat piirrokset(Olen aina pitänyt Barksin 60-luvun töistä.)
-
Pitkistä Kultaa ja konnantöitä on viehättänyt jostain syystä aina.
Lyhyemmistä Aku Ankka ja akuiitti!
-
Se on Vanhan linnan salaisuus. Unohtumaton tarina, joka vaikutti minuun niin, että olen kerännyt jo yli 30 vuotta Barks-materiaalia.
-
Nostalgiamielessä Vanhan linnan salaisuus on paras täälläkin. Se sai minut tekmään itse sarjakuvia. Kylmän viileä objektiivinen huomiointi nostaa rinnalle Takaisin Klondikeen -sarjan ja monta muuta, ihan tarinoiden ja hahmojen kehittelyn (yms) kannalta.
Timo
-
Vanhan linnan salaisuus on paras munkin mielestäni. Hyytävää kauhua!
Onko sitä saatavan missään muualla kuin Aku Ankka -lehdessä?
Olen myös pitänyt Roopen ja Milla Magian kohtaamisista, sekä Hankalista kirjeistä.
-
Vanhan linnan salaisuus on paras munkin mielestäni. Hyytävää kauhua!
Onko sitä saatavan missään muualla kuin Aku Ankka -lehdessä?
Vanhan linnan salaisuus ja muut parhaat ankkajatkikset löytyy ainakin Minä Roope-Setä kirjasta. Sen uusintapainossaatavuudesta ei ole hajuakaan.
-
Vanhan linnan salaisuus -tarina löytyy myös Barksin syntymän satavuotisjuhlavuoden 2001 kunniaksi julkaistusta "Vuosisadan ankat" -kirjasta, jossa se on ensimmäisenä tarinana. Mikä parasta, tämä, kuten kaikki muutkin kirjan tarinat, ovat alkuperäisesssä sivutaitossaan, toisin kuin Minä Roope-setä -kirjassa. Kirjan esipuheena on myös Barks-tutkija Donald Aultin analyysi Barksin ankkauniversumista.
-
Parhaiten mielessä kelluu Kultainen kypärä. On se ihmisen ahneuden kuvaaminen niin loistavaa. Ja se lakimies... ihanaa.
-
Minusta parhaina jaetulla ykkössijalla ovat edellämainitut Vanhan linnan salaisuus ja Kultainen kypärä. Ne vain ovat niin hyviä tarinoita... Barksin tarinoista on muutenkin vaikea löytää huonoa juttua.
-
no vanhan linnan arvoitus on kyllä hyvä... :) :) :)
mutta on ehkä parempiakin jaksoja!!!!!!!
-
Melkoisen yksimielistä on - kummallista!
Tänään ankkahenkisellä porukalla - täältä paikalla mm. Ronkainen ja nimim. isokana - pohdittiin, että jos yksi Disney-sarjakuva jätettäisiin jäljelle ja muu materiaali tuhottaisiin, mikä sarjakuva jätettäisiin.
Oma vastaukseni siihen oli Vanhan linnan salaisuus. Se on tarina, jonka nostattamaa tunnetta ei moni muu sarjakuva ole ylipäätään saanut. Tosin nostalgiapisteitä tarina saa melko runsaasti; vuonna -88 kun tarina ilmestyi pikkuvihkokokoisena erikoisnumerona, hypähdin ihmetyksestä ja ilosta. Ankkasarjakuvaa parhaimmillaan.
Lähelle on kyllä moni sarjakuva päässyt, ankkamaailmassakin, mutta jos ihan vain yksi ja yksittäinen ja Barks pitäisi valita, minun tikkani tökkää vanhaan linnaan.
-
Vanha velka, vanha linna tai sitten korallisaaren (luolan?) kummitus.
Näiden väliltä en käy enää paremmuutta miettimään, etten joudu riitoihin itseni kanssa.
-
Kuten monen muunkin mielestä, Vanhan linnan salaisuus on paras. Luin sen varmaan ala-asteen alkuaikoina sellaisena vaakatasoon painettuna liuska-lehtenä. Sen lehden paperi oli kiiltävää ja värit näyttivät paremmilta sen vuoksi. Sarjan lukeminen oli hieno kokemus, joten harmi etten tiedä enää mihin se lehti on laitettu...
-
Kyllä täytyy sanoa että Vanhan linnan salaisuus on ykkönen! ;)
-
Luulin olevani harvinainen tapaus, mutta mitä vielä, eli mantra jatkukoon, Vanhan Linnan Salaisuus on Barkseista se ehdottomasti ikimuistoisin ja paras. Löysin tässä yksi päivä sen liuska-version ja laitoin samantien taskuun jotta säilyy kunnossa.
-
PAKKOHAN tähän on osallistua... Pitkistä tarinoista vaaka painuu Takaisin Klondikeen -tarinan puoleen. Sen ilmestyminen Aku Ankassa vuoden 1981 alussa upealla värityksellä höystettynä teki lähtemättömän vaikutuksen.
Toisaalta, kymmensivuisistakin olisi mistä valita: höpsismijuttu, rahat vai kolmipyörä, maailman rikkain mies valtavine ankanpääpatsaineen eikä unohtaa sovi tätä: "ja suo mulle hauta pohjassa meren kun vanhuuden peikko mun hyytävi veren". Nerokasta.Monellakaan alalla ei toimi vastaavaa neroa kuin mitä Barks oli.
-
Koralliriutan kummitus on jäänyt lapsuudesta mieleen. Sen ekan jakson viimeinen ruutu (muistaakseni) jossa pahan näköinen tyyppi ilmestyi ja sanoi: Nyt on SE yö...
Vanhan linnan salaisuus myös..siinä se luuranko miekan kanssa heilu..vai oliko se varjo vain, pelottava joka tapauksessa.
-
Koralliriutan kummitus on jäänyt lapsuudesta mieleen. Sen ekan jakson viimeinen ruutu (muistaakseni) jossa pahan näköinen tyyppi ilmestyi ja sanoi: Nyt on SE yö...
Vanhan linnan salaisuus myös..siinä se luuranko miekan kanssa heilu..vai oliko se varjo vain, pelottava joka tapauksessa.
Olet samaa ikäluokkaa? Molemmat sarjat ovat hienoja. Vieläkin uudelleen tarkasteltuna (kuten jo olen samassa ketjussa aiemmin sanonut). Jep! Se ruutu on hieno. Ja kaikki se antisipaatio jostain mitä tapahtuman pitää. Se odotus, siinä alussa kun kaikki ihmiset puhuvat siitä että tänään on se yö. Tunnelma.
Timo
-
pidän niistä sarjoista, missä Anku on jossain super expertti, ja sitte kaikki menee ihan pyrstölleen ;D
Vanhan linnan salaisuus on ihan klassikko. samoin kultainen kypärä
-
"Probably the square egg one"
Nelikulmaisten munien tarina on lyömättömän
hauska byrokratioineen (tyyliin "p*sk* valuu
alaspäin").
-
meillä onki vanhan linnan salaisuus akkari lehtinä ;D
en oo varmaankaan ainoo
-
Kultainen kypärä on yksi parhaimmista, juuri ahneuden ja vallanhimon kuvaamisen takia. Kirje joulupukille on myös todella hyvä. Hyviä tarinoita Barksilta löytyy paljon, joten on vaikea sanoa mikä olisi paras.
-
Barksilla on huikea määrä hyviä tarinoita, mutta suosikeiksi voisin mainita ainakin Kunigas Salomonin kaivokset, Sunien Seitsemän kaupunkia, Taikatiimalasi sekä Saari Avaruudessa
-
Vanhan linnan kummitus aiheutti melko pitkään jatkuneen luurankopelon. Mutta:
Pitkään on mielessä kaikunut se tarina, jossa Aku osallistuu naamiaisiin kolisevaan haarniskaan pukeutuneena. Kaikki pilkkaavat kömpelösti liikkuvaa ja törmäilevää Akua. Mutta sitten leikkileijonankesyttäjä jänistää, ja leijonat karkaavat häkistä kauhistuneen naamiaisväen kimppuun. Silloin haarniskoitu Aku ajaa leijonat takaisin häkkiin, nostaa silmikon ja sanoo ylväästi: "Miksette enää naura minulle?" Se on vaan niin hieno kohtaus.
-
Kultainen kypärä,ehdottomasti. Yhden sivun Roope- vitsit ovat kyllä myös aivan uskomattoman hauskoja, Sudenpentu- tarinoista nyt puhumattakaan.
"Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä", "Rahat vai kolmipyörä?" sekä "Pim, olet hypnositotu!" taas ovat sarjakuvahistorian legendaarisimmat lauseet.
Turhia värejä, joten poistin ne. -Leo
-
Vanhan linnan salaisuus on paras!
Olen kysynyt tämän aikaisemminkin, mutta en löytänyt vastausta "hae"-toiminnolla.
Fubble ja Ronkainen vastasivat viimeksi.
Kysymys:
Missä myynniss äolevassa julkaisussa Vanhan linnan salaisuus on? Onko esim. Ankalliskirjastossa?
-
Kysymys:
Missä myynniss äolevassa julkaisussa Vanhan linnan salaisuus on? Onko esim. Ankalliskirjastossa?
Viimeksi se on ilmestynyt Vuosisadan Ankat-kirjassa, vm. 2000, jos en pahasti erehdy.
http://coa.inducks.org/issue.php/x/fi/VSANK+2001
-
Kiitoksia!
-
ehdottomasti kultainen kypärä! ;D Ja sitten se kirkontornin huilunsoittaja.
-
Muutin otsikkoa, nyt perustelutkin olisi ihan kivoja. Pelkkä tarinan nimi ei kerro mitään.
-
Tämänhetkisellä fiilispohjalla vastaan, että paras Barks-tarina on Aku Ankka ja nelikulmaiset munat, jonka jaksan jostain syystä lukea uudelleen monta kertaa. Joka kerta hämmennyn huomatessani kuinka hyvä se oikeastaan onkaan. Siinä on sopivan absurdit asetelmat, suuria havaintoja ihmisluonteen olemuksesta eikä Roopea ollenkaan. Oikein hyvä.
-
Puhalletaanpa pölyt tästä vanhasta ketjusta...
Tällä hetkellä Maestron pitkistä tarinoista paras on mielestäni Kultainen Kypärä. Upea tarina, jossa tarkkanäköisesti kuvataan ihmisen loputonta ahneutta ja vallanhimoa. Ruutujen sommittelu hipoo täydellisyyttä, ja piirrosteknillisesti Barks on uransa huipulla.
Kymmensivuisista täytyy valita Aku vakuutusasiamiehenä. Päältäpäin hyvinkin yksinkertainen tarina. Mutta kun katsoo Roopen käyttäytymistä lähemmin, hahmon moniulotteinen persoona tulee näkyviin.
Aluksi hän on tuntuu vain olevan sen biljoonan markan korvauksen perässä. Mutta tarinan edetessä käy ilmi, että hän vain käyttää tilaisuutta hyväkseen, ja tekee kaikkia niitä asioita joita ei ennen ole uskaltanut. Haastaa riitaa isojen korstojen kanssa, yrittää laskea vesisoikolla putouksesta jne... Ja tässäkin tarinassa ajoitus ja piirrostyyli ovat huippuluokkaa. Repeän joka kerta ruudulle, jossa Roope näyttää kieltään sille korstolle. Ei voi sanoa kuin että helvetin hauska tarina!
Nämä tarinat ovat ykkösiä tänään, huomenna asia saattaisi olla jo toisin. Barksin mestariteosten joukosta on vaikea löytää vain yhtä ainoaa suosikkia.
-
Puhalletaanpa pölyt tästä vanhasta ketjusta... Tällä hetkellä Maestron pitkistä tarinoista paras on mielestäni Kultainen Kypärä. ..
Mjooh .. Tanskassa oli äskettäin äänestys jossa 35 ns. Kulttuuri-Henkilöä äänestivät yhteensä 9-ässä eri kategoriassa 12 merkittävää kultturiilmiötä -- Kulttuuri Kaanoni.
Arkitektuurista äänilevyihin, kirjoista kuvaamataiteeseen (http://politiken.dk/VisArtikel.iasp?PageID=431999) ..
Osiossa -- Lastenkultturi -- on tietenkin mukana tää tanskalaisten ylpeys: Lego-palikka, 6. .. mutta sitä ennen onkin 4. tuo Aku Ankan seikkailu: Anders And og den gyldne hjelm, 1954, orig. udg. 1952. Carl Barks (1901-2000) eli "Kultainen Kypärä" tanskaksi. Asia joka ei mielytä kaikkia äänestäjiä, ei ainakaan itse raatin puheenjohtajaa (http://politiken.dk/VisArtikel.iasp?PageID=432425) ..
Tanskalainen Politiken:in kustantamo (sama kuin lehtikin) julkaisee tästä kirjan joka jaetaan ilmasena koulunuorisolle ja kirjastoille.
Leikkimielellä .. jos vaastavaa tehtäisi supisuomalaisin eväin niin mikä sarjakuva voisi tulla kyseeksi? Oma valintani olisi "Mämmilä"!
-- j --
-
Leikkimielellä .. jos vaastavaa tehtäisi supisuomalaisin eväin niin mikä sarjakuva voisi tulla kyseeksi? Oma valintani olisi "Mämmilä"!
Jossain määrin vastaavanlainen äänestys on vireillä:
Kuka on rakastetuin, ikuisin, tunnetuin – Sinulle tärkein suomalainen mielikuvitushahmo?
Suurin Suomalainen todellisuuden sankari, Mannerheim, suorastaan vaatii rinnalleen Suuren Suomalaisen sepitetyn sankarin. Helmikuun lopussa YLE TV1:n ohjelma Satusuomalainen haastaa Sinut äänestämään suomalaisia fiktiohahmoja. Pohdi, kuka Sinusta kestä aikaa ja kenessä on taikaa.
Palaa tänne 26. helmikuuta, jolloin sivut avautuvat. Muista myös katsoa Satusuomalaisen ensimmäinen ohjelma sunnuntaina 26.2. TV1:ssä kello 18.35.
Tuo "tänne" on Ylen nettisivut: www.yle.fi/satusuomalainen
Veikkaan Muumien voittoa. Voipi tulla myös joku Tuntemattomasta. Rokka...
Timo
-
Eipäs nyt vielä nokitella Muumeilla - mitä vain voi tapahtua, koska Joulupukkikin hävisi Suurin suomalainen -kisassa Mannerheimille.
(Joulupukkia ei voi satusuomalaisessa äänestää, perusteluna että J. Pukki on oikeasti olemassa.)
-
Herätän tämän kesustelun taas henkiin :).
Itelleni ovat myös parhaita nuo samat tarinat, mitä on jo mainittukin, (Vanhan linnan salaisuus, kultainen kypärä...) mutta siltikin lisäisin vielä Ovelan Roope-sedän ja Joulu Karhuvuorella. Näissä etenkin muutamat ruudut ovat aina vedonneet muhun. Ovelassa Roope-sedässä viimeinen sivu oli todella hyvin tehty, etenkin roopen ilme, kun aku toteaa hänelle:" et taida itsekään tajuta, kuinka paljon huolta rahasi sinulle aiheuttavat". tjms...
Pidän tarinasta Joulu karhuvuorella , koska siinä Roope esiintyy ensimmäisen kerran yksinäisenä, katkerana, nojatuolissansa mutisevana raukkana ja juonen edetessä lopulta saa perheen ympärilleen.
Äh! Harmittaa, kun ei osaa siirtää päässä pyöriviä asioita tähän järkeväksi tekstiksi :P
-
Carl Barks teki niin paljon hyviä sarjakuvia!!!
En oikein osaa valita sitä oikeaa, mutta jos pakko on niin nämä on TOP 5!
Vanhan linnan salaisuus , Kirkon tornin viulunsoittaja, Koralliluolan kummitus, Aku koulusalapoliisina ja Karkkia vai kepponen.
Vanhan linnan salaisuus saattaisi olla paras...mulla on sitä tommoinen litografian kopio seinällä tauluna. No se on aika huono perustelu, mutta se oli hyvä ja jännitävä tarina.
Mutsi tilasi Aku Ankka-lehden mulle joskus 1978 ja ne (Sorry...meni aikasemmin vuosiluvut väärin, kun kirjottelin tätä puoliunessa ja vähän hiprakassa) tarinat jotka silloin 70-80-luvulla luin Aku Ankasta on mulle aina ollut lähellä sydäntä. Myös lainastosta tuli aika monta kertaa lainattua ne suurkirjat. Varsinkin Minä Roope-sedässä oli hyviä tarinoita mm. Ali Baban luola, Midaan kosketus, Mayakeisarin kruunu jne.
Tietysti Aku Ankan parhaissakin olisi muutama hyvä tarina, mutta en nyt muista niiden nimiä.
Voi sanoa, että Barksilta ei oikein täysin paskaa sarjakuvaa tullut koskaan...samaa ei voi sanoa nykyisistä piirtäjistä, jotka kehtaavatkin piirtää Aku Ankkaa.
-
Leirielämää
Kyseisestä sarjasta tulee aina kesälomafiilikset - mökkeily, metsässä liikkuminen jne ;D
-
Oma suosikkini on tänään: Kun taivaalta satoi rahaa.
Hienosti ja kansantajuisesti kuvattu ilmiö nimeltään inflaatio.
edit:
Kas, olen vastannut tähän ketjuun aikaisemminkin.
edit:
Ja ekassa viestissä halutaan oikein perustelujakin.
:(
-
Vanhan linnan salaisuus on paras!
:) :) :)
EDIT. Lue edellinen viesti.
-
Aha, tämmöinenkin ketju on olemassa — kiva.
Kun onni ei potki.
Kaikkihan varmasti muistavat juonen? Jos ei kuiteskaan, niin: Hannu tulee talven kylmimpänä päivänä Akun kotiin vaatimaan vedonlyöntivoittona Akun taloa itselleen. Aku epäonnistuu surkeasti yrittäessään avannossa uimalla selviytyä vedostaan. Iines saapuu paikalle muistuttaen Akun häviävän vedon vasta Hannun juotua tunnissa 10 litraa sitruunalimonaatia. Hannu joutuu antamaan periksi luopuen vaatimuksistaan Akun taloon. Aku ja Hannu lyövät uuden vedon vielä rankemmin ehdoin. (lainasin juonen uta.fi-sivustolta)
Jotenkin vaan tämä tarina iskee meikäläiseen vuosi vuoden jälkeen. Akun ja Hannun periksiantamattomuus ja tunneskaalan revittely laidasta toiseen on se mikä tossa minua viehättää. Taidan nähdä noissa kahdessa uljaassa pölkkypäävedonlyöjässä itseni.
-
Parhaista tarinoista, Kultaisen kypärän ansioista muut ovatkin jo kommentoineet mutta kyllä se ykkönen on Takaisin Klondikeen. Ehkä minä olen sitten nyyhkyromantikko mutta se kohtaus jossa Kultu kävelee pois Roopen luota särkee sydämen...ja Roopen hyvis/pahis-tasapaino on tässä tarinassa parhaimmillaan.
Ja tietysti tarina on ollut niin hedelmällinen että Rosakin on saanut siitä irti joukon parhaimpiinsa kuuluvia sarjoja...
Kymmensivuisista mainitsen kaksi joita muut eivät olleet vielä ehtineet, hurjat Mielikuvituskone ja Prinssi Ruususen uni. Molemmat toki sarjoja jotka olen lukenut sopivan alttiissa iässä mikä saattaa vaikuttaa, mutta...
-
Oliskohan se miullakin Vanhan Linnan Salaisuus, ainakin se on eka minkä muistan Barksilta lukeneeni ja ehdottomasti lapsuuden paras. Mutta pitää käydä läpi noita tarinoita että mikä nykyään oikeasti voisi olla paras, montaa hyvää en edes nyt muista.
Luotilaakson Sheriffi on sellainen jota kyllä jaksan lukea uudestaan ja uudestaan, sekä Sunien 7 Kaupunkia. Luotilaaksossa on sellainen kiva dekkarifiilis ja epic loppu.
-
Oma suosikkini on tänään: Kun taivaalta satoi rahaa.
Hienosti ja kansantajuisesti kuvattu ilmiö nimeltään inflaatio.
Näin on usein sanottu. Inflaatiota käsittelee myös Tralla La, joka on ehkä paras pitkistä Barks-sarjoista. Pullonkorkkien arvonlasku niiden määrän lisääntyessä on mainio idea.
Sama idea on myös tarinassa, jossa Aku vie Roopen harvinaisia rahoja antikvariaattiin joka kerta edellistä suuremman määrän. Omistaja on ensin innoissaan kolikoista, mutta kauhistuu kun Aku lopulta tuo suuren pussillisen arvokkaita kolikoita, jotka eivät enää olekaan arvokkaita.
Toinen mainio kolikoiden keräämiseen liittyvä tarina on Barksin varhaistuotantoa, siinä hän antaa vahingossa Tupulle, Hupulle ja Lupulle 500 dollarin arvoisen vanhan rahan jäätelön ostoa varten. ("titityy 500 pliiplyy -tarina")
Siinä top-kolme.
-
Ymmärrän Vanhan linnan salaisuuden kannattajia, mutta AA ja punainen postimerkki on mun ehdoton kestolemppari. Yleensäkin parhaimpia on kaikki tarinat, joissa Aku & pojat iskevät täpöillä Hannua vastaan (tarmo ja neuvokkuus versus käsittämätön onni)!
-
Aha, tämmöinenkin ketju on olemassa — kiva.
Kun onni ei potki.
Kaikkihan varmasti muistavat juonen? Jos ei kuiteskaan, niin: Hannu tulee talven kylmimpänä päivänä Akun kotiin vaatimaan vedonlyöntivoittona Akun taloa itselleen. Aku epäonnistuu surkeasti yrittäessään avannossa uimalla selviytyä vedostaan. Iines saapuu paikalle muistuttaen Akun häviävän vedon vasta Hannun juotua tunnissa 10 litraa sitruunalimonaatia. Hannu joutuu antamaan periksi luopuen vaatimuksistaan Akun taloon. Aku ja Hannu lyövät uuden vedon vielä rankemmin ehdoin. (lainasin juonen uta.fi-sivustolta)
Jotenkin vaan tämä tarina iskee meikäläiseen vuosi vuoden jälkeen. Akun ja Hannun periksiantamattomuus ja tunneskaalan revittely laidasta toiseen on se mikä tossa minua viehättää. Taidan nähdä noissa kahdessa uljaassa pölkkypäävedonlyöjässä itseni.
Tämä on kyllä munkin suosikki, tosin Barksilla on niin paljon hyviä tarinoita ettei valinta ole ihan niin yksioikoinen. Mutta tässä on jotain viehättävää, Barks on tosi hyvin kuvannut hyytävän pakkassään yms. Mutta onko tuo virallinen nimi? Alun perinhän tuo on numerossa 2-1952 nimettömänä. Jossain lähteissä tarina on nimetty Se parhaiten nauraa ... Hannu taisi muuten esiintyä ekaa kertaa tässä tarinassa.