Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvantekijöiden keskustelut => Luomistyö, käsikirjoittaminen ja kääntäminen => Topic started by: pertti jarla on 16.03.2005 klo 20:05:24
-
Onko teillä ihmiset minkälaisia traditioita, juomia, naposteltavia, sinisiä riepuja tms., joita tarvitsette luomisprosessinne tueksi? Mulla menee Pepsi maxia aika paljon (ja sen seurauksena seuraavan yön unet, mutta se on hyväksyttävä). Ja psykedelia/garagerokkia täytyy kuunnella. Just nyt taustamusiikkina soi enimmäkseen Serge Gainsbourgin soundtrack musikaaliin "Anna".
-
Yleensä panen Ylen aiakaisen/Radio Suomen päälle, menen sohvalle makaamaan ja ideoin niin kauan,että tulee joku idea tai että nukahdan.
Kylvyssäkin ideat putkahtavat esille.
Sitten piirtäessä juon kokista.
-
Eipä oikeastaan. Joskus pistän soimaan jotakin tiettyä (esim. Roger Whittaker) tai sitten en.
Ainoa tapa, mikä on, on sellainen, että piirrän yleensä hiukan kerrallaan ja sitten teen hetken jotain muuta ennen kuin piirrän lisää.
-
Semmoinen kuin deadline auttaa yleensä paremmin kuin esim. musiikki.
-
Yleensä vaatii hiljaisuutta ja yksinäisyyttä .. kunhan alkuun pääsen.
Tai oikeammin --työrauhaa. Työnalkuun pääseminen taas vaatii melkein aina kahvia sun muuta popsittavaa, varsinkin jos on vielä ideavaiheissa ja teen hahmotelmia tms.
Aina musiikkia yleensä matkaan lähtiessä mutta sitten kun teoninto iskee kovilla niin ei saa olla mitään häiritsijöitä .. Yleensä huomaankin että jaa .. onkos toi sama CD tossa pyörinyt jo viis kertaa .. sitä kuuntelematta.
Joo, dead-line on myös hyvä ahkeruuden ínnoittaja .. tuppaa vaan lykkääntyyn ne ..
-- j --
-
Melkein voi rituaalista puhua. Taustalla täytyy olla joko raskas rockin rytinä tai sitten täydellinen hiljaisuus. Usein on teemuki vieressä ja täyttöpannu lähistöllä.
Ja työtilaa täytyy olla paljon vapaana. Minulla on tapana levittää työt pitkin pöytää tai jos pöytä on täynnä niin pitkin lattiaa ja piirtää siinä.
Inspiraatiot taas syntyvät milloin mitenkin, yleensä niillä on tapana syntyä näin kello 23.00 ja 03.00:n välillä, tai sitten kun olen kävelyllä tai milloin missäkin. Joskus kun surffailee netissä ja katselee joitain kuvia tulee myös pakottava tarve tarttua kynään.
-
Toinen jalka joko tuolilla koukussa toisen alla, tai sitten pöydällä. Pakko.
-
Dead line on paras työhön innostaja.
Jos muutenvaan töhrii niin hyvä musiikki nostaa tunnelamaa. Nytkin soi Macy Gray täysillä ja appelsiini täysmehua litkin aikas paljon...hampaat ei tykkää....
Ainoa makeinen, joka käy piirtämisen kanssa on Ässä mix, koska se ei sottaa tai sula käsiin. Tarvitsen paljon tilaa ja meikä viihtyy keittiön pöydällä aamupäivisin, kun kukaan muu ei ole kotona. Omassa huoneessakin on iso pöytä, mutta siinä kuivuu töitä ja muutenkin huone näyttää pikemminkin paperivarastolta kuin makuuhuoneelta. Ei sielä nykyisin tule kuin nukuttua.
-
Mulle käy niin, että kun kallistan pään tyynylle ja yritän nukahtaa, alkaa ideoita pursuta. Usein makaan tuntikausia kattoa tuijotellen ja sanelen itselleni käsikirjoituksen repliikkejä, hion niitä päässäni ja yritän nukahtaa. Sanelukone olis hemmetin kätevä, mutta vaimo vois suuttua öisestä pälätyksestä, enkä varmaan jaksais niitä pölinöitäni sitten aamulla enää kirjottaa mihinkään ylöskään.
-
Punaviini ja angsti. Jos hyvin käy, niin molemmat unohtuu ekan vartin jälkeen.
-
Rapsutan jalalla pöydän alla makaavaa irlanninterrieriä...en tajunnut olevani riippuvainen ennenkuin edelliset lopetin 16 - 17 ikäisinä. Työstä riippuen musiikkia: klassista, bluesi jazzia tai omaa. Savukkeet LuckyStrikea, juoma jaffaa ja pizza PizzaHut ellei ole aikaa käydä pakastimella sulattamassa peuraa>leikkele pakastettua raakaa peuraa lastuiksi (paperinohuiksi), päälle chiliä, oliiviöljyä ja rosepippuria>elmukelmuun jääkaappiin 1vrk ja on hyvää.
Joskus on pakko nukkua vaikka olisi kuinka ylikierroksilla - elämäkerrat ovat vastaus - ideoita ja näköalaa + ajatukset pois allaolevasta...suositeltavaa alkup. kielellä jolloin hyöty on moninkertainen. Psyykelääkkeet: varovasti, nukahtamislääkkeet sama - vaikka lääkäri tuputtaakin...tappavat luovuuden.
-
Talven aikana huomasin punkun toimivan erinomaisesti juomana, mutta pidempään työskennellessä määrän kanssa saa olla tarkkana.
"Hiljaisuus kauneinta musiikkii on..." eli hyvä on ollut kuulla hahmojen ajatukset ja puheet mielessään ennen paperille laittamista, sujuu silloin tuo Suomen kieli luontevimmin. Yleensäkin häiriötekijät pois...
-
Vapaaehtoinen maanpako, eristäytyminen ja erakoituminen. Pitkäaikainen keskittyminen ei onnistu kotikaupungissa. Hyvin toimii, testattu Pariisi, Montreal ja Lahti. Berliini talvella ei toiminut. Edellytys: raha. Täytyy olla huoleton. Laskut maksettu, kaverit kaukana ja puhelimet ja netit minimissä. Kuitenkin jotain mahdollisuutta sosiaaliseen kontaktiin oltava: kaupunki, jossa muutama tuttu. Mahdollisuus, jonka voi sitten jättää käyttämättä.
Karkotuksessa tulee oma ajatus- ja työrytmi. Voi alkaa ajatella aamulla ja samaa ajatusta voi jatkaa keskeytyksittä koko päivän. Tähän en Hgissä pysty. Pitäis tsekkaa maaseutu. Mutta sieltä puuttuu tuo sosiaalisen kontaktin MAHDOLLISUUS. Sitäpaitsi mä on landeni lusinu, nyt on kaupunkilaisromantikkojen vuoro mennä silmätikuksi ja puheenaiheeksi. Mä haluan olla rauhassa = anonyymi.
Parasta on jos voi aamut piirtää ja illat painaa silkkiä!
Helsingissä aika menee johonkin ihme säätämiseen... ilman Kvaakkiakin!
ps. jos joku haluu vallata jonku autiokylän, mä oon messissä. Ehkä.
-
Ja MIETTIKÄÄ MIHIN LUPAUDUTTE. Jos lähtee mukaan kaikkiin vastaantuleviin projekteihin, menee perkele vuosi ilman että pääsee omiin juttuihinsa käsiksi ollenkaan...
-
En oikeastaan koskaan ideoi mitään yhdellä istumalla, pikemminkin ideointi on jatkuvaa ja ideat tulevat palasina missä ja miten milloinkin, niistä sitten siivilöityy päivien ja viikkojen kuluessa tekemisen arvoisia asioita. Muistikirjassa, leikkaamalla liimaamalla puhtaaksikirjoittamalla.
Kävellessä saa kyllä usein hyviä ajatuksia, joten ehkä se on jonkinlainen oheisväline. Tai siis kävelykengät.
-
Jotta saisin ideoita tai idean, vaaditaan toimeksianto.
Pöytälaatikkoon en osaa oikein tehdä mitään.
-
Mä oon aina luullu, et ruoka/syöminen olis ollu joku yleinen juttu. Jonkun piirtäjän (Kähkösen Timo?) kanssa tästä puhuttiin kaaauan sitten. Puputtamisen lisäksi kävely ja kirjahyllyn browsaaminen.
Syöminen on sikälikin ihan luonnollista, että sitten kun alkaapääsee kiinni hommiin, niin se tankkauspuoli tahtoo jäädä vähemmälle.
-
Jotta saisin ideoita tai idean, vaaditaan toimeksianto.
Sama juttu, aihepiirin rajaus ainakin tarvitaan, pelkkä piirrä synttärikortti ei vielä sytytä mitään.
Sitten pitäisi vielä hankkia se tekemisinto, omaksi "ilokseen" ei oikein jaksaisi tehdä. Jonkinlainen "kilpailuntapainen", paikka jossa pääsee pätemään tai muusa. Nyt ei ole mitään noista.
Pääsikö kuitenkin nyt käymään niin että insinööriys tappoi luovuuden. :-\
-
Paras luomisen oheisväline on sittenkin lopulta se största möjliga tystnad.
Eli silence ja think think think. Sitten kun on jotain keksinyt, niin sitten voi ajatella jotain muutakin, esim musiikkia. ;D
Timo
-
Jotta saisin ideoita tai idean, vaaditaan toimeksianto.
Pöytälaatikkoon en osaa oikein tehdä mitään.
Vähän sama juttu. Minä olen vieläpä huono synnyttämään uusia ideoita, toisten ideoiden jalostaminen sujuu paljon paremmin.
Usein oivalluksia syntyy muun toiminnan yhteydessä, ulkoisten ärsykkeiden myötä. Musiikin fiilis synnyttää kuvaideoita, kirja synnyttää biisi-ideoita. Sit idean edelleen työstäminen, luominen, puolestaan vaatii tuota hiljaisuutta ja eristäytymistä häiriötekijöistä, ettei uudet oivallukset tule häiritsemään orastavaa mestariteosta. Eli miulla menee tavallaan päinvastoin kuin Timolla.
Ja miulla on ehdottomana vaatimuksena tuttu, turvallinen ympäristö ehdottomasti ilman muita ihmisiä. En koskaan pystynyt kirjoittamaan esim. ainetta koulussa tunnilla, tein ne vasta kotona yöllä, pimeässä, yksin.
Luova puoli päästä alkaa toimia vasta puolenyön jälkeen. Päivällä sitten silotellaan hurjimpia ideoita.
Tuleepi mieleen Crowe "Kauniissa mielessä"... "original idea" ja sitä rataa. Sitten ollaankin jo valmiita hulluinhuoneelle. Ttä semmosta tänään.
-
Joskus teinivuosina luomistyön ehdoton edellytys oli se, että stereot huusivat täysillä korvan vieressä. Vanhemmiten hiljaisuus on tullut tilalle ja siitä huolimatta, että tekee hommia myös päivällä, se hiljaisuus toteutuu usein vasta yömyöhällä. Onneksi perhe on oppinut ymmärtämään yökyöpelin elämää.
Pitäisi varmaan laittaa joku kello hälyyttämään tunnin välein, että ymmärtäisi pitää välillä pientä taukoa. Tahtoo noi hartiat mennä jumiin liian pitkästä työskentelystä samassa asennossa. Joskus käy niin, että jos on ryhtynyt työhön joskus iltamyöhällä, niin seuraavan kerran huomaa vilkaista kelloa aamukolmelta.
Pitäisiköhän muuttaa asumaan jollekin toiselle aikavyöhykkeelle?
-
ulkoilma ja runsaasti hämis lehtiä. ja totta kai sellanen superpallo pitää olla että sitä voi pyöritellä jos ei keksi mitään.
(tiedän, hullun houreita tämä)
-
Rauha, hillitysti kahvia suklaakeksillä ja internetin ihmeellinen maailma. Saan uskomattoman paljon inspiraatiota lukemalla toisten tekeleitä ja tutkimalla muiden piirustuksia. Menee hetki ja olen jo työn touhussa. Pöytälaatikkokin pursuaa kaikenlaista, jos ideat lakkaisivat tulemasta.
8]
-
Tämä liittyy tähän keskusteluun ainakin osittain...
Tällä hetkellä ongelma on se että keskittyminen on kateissa. Aikaa olisi ja erinäisi ideoita. Ei ole vain pystynyt keskittymään mihinkään yhteen asiaan pitkään aikaan. Kirjoittaminen on kuitenkin nostanut selvästi päätään mielenkiintoisena toimintana. Piirtämisestä taas on tullut niin pakkopullaa että se näkyy yhä selvemmin.
Yleensä on riittänyt rauhallinen ympäristö joko kotona tai kahvilassa. Ehkä jotain rauhallista musiikkia. Välillä voi nousta teetä tai kahvia tekemään. Tai kahvilassa mennä aina välillä hakemassa uutta kun vanha on puoliksi jäähtynyt kuppii. No näillä ilmoitta tosin juoma vaihtuu kylmiin.
Nyt vain ajatukset lähtevät heti jonnekin muualle. Eteenkin kotona ei pysty tekemään mitään kun on aivan liikaa ärsykkeitä. Muualla... no ei ole tarvittavia välineitä tekemiseen (= kannettava).
Olen koittanut jakaa tehtäviä hyvin pieniin osiin ja luvata itselleni että ainakin tän teen nyt tällä istumalta mutta ei toimi. Monissa kirjoittajan oppaissa on ehdotettu että varaa aina päivästä tietyn ajan jolloin kirjoittaa. Tietyn kellonajan jolloin on koneen ääressä ja joko kirjoittaa tai ei tee mitään. Valitettavasti eksyn vain aina tekemään "jotain." Tuntuu siltä että tarvitsisin rekvisiitaksi ladatun aseen ja jonkun uhkailemaan sillä että saisin jotain joskus alkua pidemmälle. Muutkin pakottavat tekijät olisivat mukavia.
Edit: Yksi luomisen apuväline jokin aikaa sitten oli studio. Tila jonne pääsi pakoon ettei tarvinnut kotona luovaa tavaraa tehdä ja jonne pystyi aina jättämään työn levälleen. Yksi tekemistä haittaava tekijä kun on se että monet toimet vaativat sitä että välineet täytyy kaivaa esille ja yleensä tekemisen jälkeen täytyy siivota jälkensä tai ei enää pian löydä mitään. Eteenkin jos ajatus harhailee eri "projektien" välillä. Suosittelen studion hankkimista kaikille kenellä on siihen varaa ja jolta löytyy tuttuja joiden kanssa kuluja voi jakaa. Pienemmistä kaupungeista vanhoja toimistoja saa aika halvalla.
-
Jotta saisin ideoita tai idean, vaaditaan toimeksianto.
Pöytälaatikkoon en osaa oikein tehdä mitään.
Itse asiassa minulla on täysin päinvastainen tilanne; toimeksiantotyöt deadlineineen ovat aina yhtä hammasten kiristelyä kun taas omia (valitettavasti palkattomia) ideoita suorastaan pursuaa :P
-
Jostain syystä piirrän lähes aina keskiyön jälkeen. Parhaiten sujuu ilta kymmenen jälkeen aloitettu luomistyö. Joskus olen päivälläkin piirtänyt, mutta kaikki tuntuu jotenkin liian kirkkaalta ja meluisalta.
Hyvä levy sekä kahvi ja/tai kokis antavat luomistyölle kummasti potkua :)
-
Jostain syystä piirrän lähes aina keskiyön jälkeen. Parhaiten sujuu ilta kymmenen jälkeen aloitettu luomistyö. Joskus olen päivälläkin piirtänyt, mutta kaikki tuntuu jotenkin liian kirkkaalta ja meluisalta.
Hyvä levy sekä kahvi ja/tai kokis antavat luomistyölle kummasti potkua :)
Mulla on oikeestaan ihan samat jutut, kun Tuukallakin. Tosin syömistä ja juomista samalla harrastan kyllä tosi vähän piirtäessä. Kai sitä joku pelko on, että vahingossa paperit tahraa.
-
Yritän tehdä muutamia kymmeniä punnerruksia ja vatsalihaksia sivujen/kuvien
välissä. Se auttaa jaksamaan. Lenkillä en ole ikinä pystynyt keskittymään
työasioihin, silloin mielessä pyörii vain urheilu ja väkivallanteot.
Syömistä töiden äärellä kammoksun. Sehän on juurikin sitä kaikkein lihottavinta
syömistä, se kun ei ole aikatauluihin sidottua. Etenkin nyt kun aktiivi-kilpa-ura on
ohi, pelkään vyötärölle kertyviä kiloja...
Musiikkia tulee kuunneltua koko ajan. Välillä raskaanpaa välillä kevyempää mielialasta
riippuen.
-
Ah. Urheilu on ihanaa. Olen myöhäisherännäinen, aloitin 34-vuotiaana. Jotenkin kolmenkympin jälkeen tuli sellainen kutina että pitäisi liikkua. Ja uimisesta nautin. Mutta nyt olen kiinnostunut muistakin lajeista.
Oheisvälineistöä ovat paksu villahuivi hartioille, villasukat ja joskus viltti. Aina paleltaa, varsinkin kun ei vähään aikaan liiku.
Joutilaisuus on hyvä ideointiin: että menee tapaamisiin liian ajoissa, ettei ota kirjaa mukaan bussiin... "tyhjinä" hetkinä mielikuvitus toimii.
-
Onko tuttua?
(http://www.verikoirat.com/export/kuinka.gif)
-
Onko tuttua?
heh hee... joo. Paitti yhden ruudun olis pitäny käsitellä nettisurffaillua. Kvaakissa käyntiä. :P
Timo
-
Onko tuttua?
Turhankin tuttua, jos tuolla hepulla olis rillit se vois olla minä. Hekottelin makeasti.
Krooninen vessassa käyminen puuttuu, mutta se ei taida sopia sarjan linjaan. Niin ja toi Timon mainitsema Kvaakkaaminen.
-
Vieressä jatkuvasti teemuki, musiikkia (tällä hetkellä Killing Joke) vaikka tarinan luonnostelu onnituu kyllä bussissakin. Aivan pakollinen oheisvälineistö on lapsille tarkoitettu runsaasti kuvitettu tietosanakirja. En kerta kaikkiaan osaa piirtää käsiasetta, mitään eläintä, laivaa jne. ilman mallikuvaa. Anatomian kirja on hyvä jos on perfektionistisella tuulella. Ja luonnosvihko, johon on tuherrellut ihmisiä eri tilanteissa ja asennoissa.
-
...Rapsutan jalalla pöydän alla makaavaa irlanninterrieriä.
...Savukkeet LuckyStrikea,
.... ellei ole aikaa käydä pakastimella sulattamassa peuraa
...Psyykelääkkeet: varovasti, nukahtamislääkkeet sama - vaikka lääkäri tuputtaakin...tappavat luovuuden.
piti lainata tuota tekstiä kun löytyi niin paljon yhtäläisyyksiä, olkoonkin että nykyinen asumismuotoni rajoittaa tottumuksia. esimerkiksi meillä ei kämppisteni käskystä polteta sisällä, (paitsi öisin, salaa, oman makuuhuoneen ikkunasta jos on jo alasti eikä saa unta muttei jaksa mennä kuistillekaan), meillä ei syödä lihaa (samoista syistä) eli toisella puolella kaupunkia on asunto, jonka nykyinen vuokralainen ei varmaan edes tiedä että se 1/3 peura sen pakastimessa on mun. sensijaan nukkuvan koiran tökkimistä lyijykynällä (projisoitua luomisen tuskaa) ja lääkkeiden annostelua ei ole kukaan tullut multa vielä kieltämään. paitsi ehkä sitä tökkimistä.
sen lisäksi mulla on tapana kuunnella arveluttavaa musiikkia työskennellessäni. ennen kuuntelin kasari-madonnaa, kunnes silloiset kämppikseni kielsivät (kyllä yksin asuminen olisi hienoa) ja nykyään seilailen radiokanavalta toiselle. listahittejä en kestä, joku sävelradio on hyvä. pitkään kuuntelin radio suomi-popia kunnes ihan oma-aloitteisesti tulin ajatelleeksi kanssaeläjiäni. kyse ei ole siitä mistä musiikista erityisesti pitäisin, vaan enemmänkin... taustahälystä.
-
Onko tuttua?
(http://www.verikoirat.com/export/kuinka.gif)
hehheh. noinhan se menee. mulla oli yksi nihkeän oloinen kuvitustyö, aikaa kolme viikkoa ja kahdessa viikossa en ollut piirtänyt kuvaakaan mutta sensijaan siivonnut vaatekaappini. vienyt osan vaatteista kirpparille, osan roskikseen, pessyt ja silittänyt joka ikiset alushousutkin. (ja nyt puhuu nainen joka ei vuosi sitten olisi edes tiennyt mitä tehdään huuhteluaineella...tai, no, vähän hämärää se on vieläkin. ) onneksi olen nopea piirtäjä, ja työ tuli sentään tehtyä.
vielä lisäisin että kahvilat on joo tuttuja mullekin. sen verran tuttuja että melkein loukkaannun jos lähikahvilassa myyjä kysyy "maitoa, sokeria?". mustana, pirkule, pitäisihän sen tietää! käsikirjoitus ja luonnosvaiheet voin tehdä kokonan kahviloissa. myös tuo muiden ihmisten töihin tutustuminen netissä on melkein jokapäiväinen rituaali ennen piirustuspöydän ääreen istumista.
-
Voisiko joku kertoa miksi inspiraatio iskee aina väärään aikaan, esim. juuri kun on nukahtamassa tai suihkussa? Sama kieltämättä pätee puhelinsoittoihinkin...
Itselläni on aina jotain musiikkia kuunneltavana tai sitten telkkari auki taustamölynä. Hiljaisuudessa on vaikea keskittyä ja työhön sopiva musiikki auttaa virittäytymään oikeaan tunnelmaan. Minulla on ihan erillinen soittolista iTunes:issa piirtämistä varten, vaikka kaikesta huolimatta se taitaa olla Tom Waits mitä sitä lopulta päätyy kuuntelemaan.
Yleensä en syö tai juo samalla kun piirrän, on liian suuri riski sotkea työtään ruualla. Vaikkakin karkkia on kiva napostella, noin yleisestikkin. :D
Luomisprosessiini kuuluu myös kissa pitäminen poissa pöydältä ja erossa kynistä. Karvaiselle paperille on niin ikävä piirtää.
-
klo 23 >> ,TV päällä, deadline seuraavana aamuna, muut nukkumassa, -yleensä ei ideaa vieläkään, Hesaria ja nettiä selattu koko ilta, sitten se tärkein:
istun tyhjän paperin ääreen, piirrän tyhjät ruudut lyijykynällä - monesti on idea syntynyt noitten tyhjien ruutujen piirtämisen aikana. Mutta yöunet jäävät turhan usein 4 tuntiin...
Kerran yritin keskikaljan voimalla: ei onnistu.
-
Vieressä jatkuvasti teemuki, musiikkia (tällä hetkellä Killing Joke) vaikka tarinan luonnostelu onnituu kyllä bussissakin. Aivan pakollinen oheisvälineistö on lapsille tarkoitettu runsaasti kuvitettu tietosanakirja. En kerta kaikkiaan osaa piirtää käsiasetta, mitään eläintä, laivaa jne. ilman mallikuvaa. Anatomian kirja on hyvä jos on perfektionistisella tuulella. Ja luonnosvihko, johon on tuherrellut ihmisiä eri tilanteissa ja asennoissa.
Googlen kuvahaku on aivan jumalainen.
-
Ihan topicista tuli mieleen, että onko kekään muu kerännyt ja/tai säilyttänyt mallikuva-arkistoa? Yhdyn kyllä edelliseen puhujaan mutta silti. En ole omiani raatsinut heittää pois ja jotain kuvia (lähinnä ihmisiä) revin edelleen talteen. Netti toimii täsmähakuina, mutta kuvakansiot myös jotenkin inspiroi enemmän ja onhan niissä paaaljon parempi resoluutiokin eli huomattavasti enemmän informaatiota (mikä ei aina ole suinkaan pelkästään hyvä asia oman tekemiseni kannalta...). Käytän kyllä nettimalleja enemmän kuin paperisia, mut sitten on vielä ne muutamat projektit joiden tiimoilta tulee ihan hankittua kirjallisuutta ja lehtiä niiden sisältämän kuvituksen vuoksi. (mallista piirtämisestähän täällä on jo muualla monessakin säikeessä juttua)
Mut onko kaikki muut siis jo siirtyneet lappusista googleen? Googletuksen ja kuva-arkiston ero muistuttaa itse asiassa vähän sitä eroa mikä on vaikka uutisten lukemisessa lehtien ja netin välillä.
-
Ihan topicista tuli mieleen, että onko kekään muu kerännyt ja/tai säilyttänyt mallikuva-arkistoa?
Ei nyt varsinaista kuva-arkistoa, mutta aika usein tulee ostettua jotain vanhoja kirjoja ja lehtiä ihan vaan sen vuoksi, että niissä on hyviä ja inspiroivia kuvia. Juuri äsken piirtelin kuvaa erästä 1940-luvun kirjan kuvaa mallina käyttäen. Ja eläimiä piirsin männäviikolla vanhasta luonnontieteellisestä opuksesta. Jostain syystä näistä vanhoista kirjoista/lehdistä löytyy todella hyviä piirroksia ja valokuvia, tai esimerkiksi jotain hulvattomia mainoksia. Ja tyyliä on tietenkin hauska kopioida.
Huono puoli tuossa hauskojen kirjojen ja lehtien keräilyssä on se, että kirjahyllyt tulevat nopeasti täyteen. Joten kuva-arkisto ja Google olisivat kai helpompia. Mutta huomattavasti tylsempiä... Ja Googlestakin pitäisi tietää mitä etsii, kirjoja voi vaikka vain selailla ja odotella inspiraatiota. Ja kun kirja on tarpeeksi vanha, niin tekijänoikeuksistakaan ei tarvitse olla niin huolissaan... :P
-
Markku Paretskoi ja hänen Pikku jättiläinen/ mainoskuva/ letraset -arkistonsa yhdistettynä Pareisen kipeään visiointiin on tuottanut huimia tuloksia.
Kirpputorilta läksi mukaani kerrassaan mainio "Disco tanssit" -oppikirja, 1970/80 -lukujen taipeesta, voin kaupata sen edelleen seuravassa sarjistappaamisessa eniten tarjoavalle...
Onpas tämmöinenkin ilmestynyt:
Kirjoita kosmos - Opas spekulatiivisen fiktion kirjoittamiseen
Onko uusia ideoita olemassa? Kuinka ympäristökuvaus muutetaan toiminnaksi? Miten kliseitä kierrätetään toimiviksi ratkaisuiksi?
Kirjoita Kosmos johdattaa lukijansa tieteis- ja fantasiakirjoittamisen erityispiirteisiin. Opas tarjoaa vinkkejä ja pohdittavaa niin kokeneille kirjoittajille kuin vasta-alkajille. Artikkelien kirjoittajina on kotimaisia kirjailijoita, tutkijoita ja kriitikkoja, joilla kaikilla on vankka kokemus spekulatiivisen fiktion kirjoittamisesta ja lukemisesta.
Teos on ainutlaatuinen Suomessa: näin laajasti ei spekulatiivisen fiktion kirjoittamista ole aiemmin käsitelty yksissä kansissa!
Kirjan kustantajina ovat Suomen Tieteiskirjoittajat ry ja Turun
yliopiston tieteiskulttuurikabinetti ry.
Kirjan sisällysluettelo pdf-muodossa löytyy osoitteesta:
http://tieteiskirjoittajat.utu.fi/opastilaus/sisallys.pdf
Hinta:
Jäsenhinta 10 EUR (alv 0%) Suomen Tieteiskirjoittajat ry:n ja Turun tieteiskulttuurikabinetti ry:n jäsenille
Normaalihinta 14 EUR (alv 0 %)
Tilaukset ja myynti:
Suoraan linkistä:
http://tieteiskirjoittajat.utu.fi/opastilaus/tilauslomake.php
Lisäksi kirjaa on myytävänä kesän aikana seuraavissa tapahtumissa:
8.7.2006 Helsinki: Helsingin Science Fiction Seuran Suomenlinnan retki (myyjä: Anne Leinonen)
22.7.2006 Tampere: Viikinsaaren retki (myyjä: Liisa Rantalaiho)
18 - 20.8.2006 Helsinki, Finncon, Suomen Tieteiskirjoittajien myyntipöytä
Turun Mafiat, joka kuukauden ensimmäinen torstai, ravintola Bremer (myyjä: Tero Ykspetäjä)