Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Manga ja anime => : Raaka 15.03.2005 klo 19:07:59
-
Ehkä kaikki muut tämän jo tiesivätkin, mutta... Shonen Jump näyttää nykyään ilmestyvän Ruotsissa maan omalla kielellä. Sarjoja:
Masashi Kishimoto: Naruto
Akira Toriyama: SandLand
Kazuki Takahashi: Yu-Gi-Oh
Eiichiro Oda: Romance Dawn
Hiroyuki Takei: Shaman King
Eikä tässä vielä kaikki. Hiukan iäkkäämmälle lukijakunnalle on toinen lehti, Manga Mania:
Ken Akamatsu: Love Hina
Shizuru Seino: Power! (tätä näkee joskus nimellä Girl Got Game)
Clamp: Chobits
Tohru Fujisawa: Great Teacher Onizuka
-
Vanha, mutta täydentävä uutinen.
http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?threadid=2141;start=15#msg30005
Ruotissapa alkaa ilmestyä Shonen Jump!! Aikaisemmin tällä viikolla Turun Wiklundista nappasin ilmaisen esittelynumeron.
-
Toinen täydentävä juttu.Eli Kvaakin artikkeli mangan leviämisestä länteen otsikolla Manga pelastaa ihan kaiken (tässä vaiheessa 04.03.2004, Jumppi ei vielä tuolla ilmestynyt):
http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=274
-
Manga Maniasta maininta myös sarjakuva-akatemia ry:n saitilla artikkelissa Sarjakuvaraportti Ruotsista: (2004)
Pari asiaa kuitenkin kiinnitti huomioni ylitse muiden, ensinnäkin lehti nimeltä Manga Mania sisälsi useamman eri sorttista Japanilais-sarjakuvaa, ainakin Lone Wolf & Cub, joku teinityttösarjis ja jotakin kauhua oli ekassa numerossa joka oli vaatimattomat 160 sivua paksu. En tietenkään ostanut lehteä, koska se oli ruotsinkielinen ja oletin, että sama lehti ilmestynee myös Suomessa kunhan palajan kotimaahan... no, onneksi en ole niin suuri mangafani että itkisin itseni uneen moisen takia. Juuri vierailuni aikoihin manga oli kova puheenaihe juuri Dragon Ballin lapsipornoepäillyjen takia. Tarvinneeko enää erikseen mainita että DB jatkoi ilmestymistään Ruotsissa?
artikkeli löytyy saitilta kokonaan www.innernet.org/akatemia/artikkelit.html (http://www.innernet.org/akatemia/artikkelit.html)
-
Egmont lupaili viime kirjamessuilla, että samantyylinen monta sarjaa yhdessä lehdessä -mangajulkaisu (antologia, makasiini?) alkaisi ilmestyä Suomessa ensi syksynä. Saapas näkee.
-
Vesa, Se oli Blade of the Immortal eikä Lone Wolf. Puppet Revolution syrjäytti "Bladen" numerossa 7 (3/2004) . Lieneekö sekin sitten vaihtunut vielä tohon Poweriin?
Ekoissa 4 nrossa (vsk 2003) 0li 160-168 sivua, siitä eteenpäin 212 sivua. Nykytilannetta en tiiä, mut luulis sen näkyvän www.fullstop.se kotisivulta.
-
Taas hyvä ja ärsyttävä esimerkki siitä miten jäljessä Suomi on kaikessa Ruotsista... Dam!... Ette arvaa kuink ase v.......
-
Taas hyvä ja ärsyttävä esimerkki siitä miten jäljessä Suomi on kaikessa Ruotsista... Dam!... Ette arvaa kuink ase v.......
Hehee... mutta opettaahan se myös, että on siitä pakkoruotsin koulussa tahkoamisesta sarjakuvaharrastajalle sentään jotain hyötyäkin!
Nimimerkillä eipä ole suomeksi kuulunut vielä kaikkia Non Stop -piirtäjien klassikoitakaan, joita ruotsissa löytää joka divarista: vaikkapa nyt Peyon Benoit Brisefer (Starke Staffan) ja Macherotin Klorofylli...
-
Ehkä kaikki muut tämän jo tiesivätkin, mutta... Shonen Jump näyttää nykyään ilmestyvän Ruotsissa maan omalla kielellä
No joo, mutta ennenkuin kukaan repii pelihousujaan voin kertoa, että käännöstyö on _todella_ surkeaa, varsinkin Samuran sarjiksien osalta sekä Shonen Jumpissa että Manga Maniassa :(
-
Ja tuo Ruotsin Jumppihan on ihan raiskattu versio oikeasta Jumpista, taitaa olla ihan lehtikokoa eikä puhelinluettelokokoa, millaista minä haluaisin..Njuu okei voisi tulla vähän kalliit kustannukset painaa niitä, kun ei täällä olla totuttu japanilaisten painostailiin mutta silti...ja sarjavalikoima näyttää aika suppealta, mitä se on myös ameriikan Jumpissa. Monet hyvät sarjat on jätetty pois mikä on tavallaan ärsyttävää koska Narutoja sunmuita saa ostettua kaupasta muutenkin englanninkielellä mutta mistäpä ostat DGM:ää tai Death Notea? ??? Siihen tarkoitukseen olisi lehti todella hyvä niin voisin sentään jostain virallisesta julkaisusta lukea niitä eikä etsiä piraattikäännöksiä netistä.
...Onneksi sentäs Death Notea alkaa tulemaan enkunkielisenä syksyllä,halleluuja. ^-^
No mutta juu, tämä oli tällaista yleistä valitusta, tiedän että tottakai ne julkaisevat epäoriginaaleissa Jumpeissa vain suosituimpia sarjoja että lehti myisi, mutta ei se estä minua suremasta sitä että melkein kaikki lempisarjat jäivät sinne japaninkieliseen versioon. D:
-
Mitä kaikkia mangoja Ruotsissa ilmestyy? Olis vaan kiva tietää että mihin länsi-naapurit ovat tutustuneet...
-
Tarkoitatko lehtiä (kuten Shonen Jump), kirjoja vai molempia, ruotsinkielisinä vai? ;-)
-
Lehtiä(kuten Suomessa Dragon Ball,one Piece,Ranma ½...)
-
Mainitsin jo Manga Manian (jossa menee Love Hina, Power eli Girl Got Game, Chobits, GTO, Samuran uusin eli Tårarnas Luncheondagbok) ja Shonen Jumpin. Aiemmin olen nähnyt julkaisuja, joissa on ollut mm Lone Wolf and Cub, Crying Freeman sekä Kamui. Ei tule muita lehtiä mieleen, varmaan joku muu tietää paremmin (ostan itse mielummin englanniksi). Kirjoja tietysti löytyy enemmän; Astro Boy, Ranma 1/2, Inu Yasha, Tokyo Meow Meow, One Piece, Neon Genesis Evangelion, Dragonball, Dragonball Z, Love Hina, Chobits, DNAngel, Yu-Gi-Oh, Time Stranger Kyoko. Ei nyt tule muita mieleen :P
-
... mutta tuo luettelo saattaa antaa aika lailla väärän kuvan, sillä suurin osa tuntemiani mangan suurkuluttajia ostaa luettavansa joko englaniksi tai japaniksi, jolloin tarjonta on aivan eri luokkaa.
-
Olihan tuossa jo aika lista.Kiitos tiedosta :)
-
Heh. Ostin tässä tämän Vätldens största serietidningin ja, ei ollu kannattavaa... Aika huono vaikka onkin världens största.. ^^''
-
Ruotsinkielinen Manga Mania (Fullstop Media) lakkautetaan. Lehdessä ilmestyivät mm Love Hina, GTO sekä Blade of the Immortal. Tilalle tulee ”tyttötarinoihin” erikoistunut Shojo Stars (Fruits Basket, God Child, Skip Beat sekä W Juliet)
http://www.animanga.nu/comments.pl?cid=510487
http://www.anime.se/forum/viewtopic.php?t=5667&sid=3502c16282888e7fa1e8b13be907627e
http://www.staffars.se/blog/labels/5%20snabba.html
Myös Mangismo näyttää painiskelevan taloudellisten ongelmien kanssa, ja esm SF-Bokhandel ilmoitti mm Hellsingin ja Gravitationin toimitusongelmista uusimmassa tilaajalehdessään.
Oma edit: Linkit lisätty
-
Hmm, toivottavasti kyse on vain kustantamon taloudellisista ongelmista. Muutenhan tämä saattaa näyttää huolestuttavaa esimerkkiä lehtijulkaisun kannattavuudesta tännekin suuntaan... ja Ruotsissa väkeä on sentään tuplasti enemmän.
-
Hmm, toivottavasti kyse on vain kustantamon taloudellisista ongelmista. Muutenhan tämä saattaa näyttää huolestuttavaa esimerkkiä lehtijulkaisun kannattavuudesta tännekin suuntaan... ja Ruotsissa väkeä on sentään tuplasti enemmän.
Manga Manian lopettamiseksi kustantamon edustaja sanoi syyksi ettei lehti onnistunut löytämään selkeää kohderyhmää koska lehden tarjonta oli varsin hajanainen. Tämä ”virhe” kuulema korjautuu Shojo Starin myötä.
Mangismon tilanteesta en ole kuullut muuta kuin tuon SF-lehdessä ja animesivustoilla lukemani. Saa nähdä...
-
Muutenhan tämä saattaa näyttää huolestuttavaa esimerkkiä lehtijulkaisun kannattavuudesta tännekin suuntaan...
Sama kävi mielessä heti minullakin. Mites USA:n lehtipuoli? Kuluttaako väki mieluummin mangaa alpparimuodossa? Lehden rajaaminen tietylle kohderyhmälle lienee mielekästä, tosin kysehän voi olla muustakin...
-
Sama kävi mielessä heti minullakin. Mites USA:n lehtipuoli? Kuluttaako väki mieluummin mangaa alpparimuodossa? Lehden rajaaminen tietylle kohderyhmälle lienee mielekästä, tosin kysehän voi olla muustakin...
Toisaalta Ruotsissa ei mielestäni ole samaa tapakulttuuria kuin Suomessa, jossa käännösjulkaisut ostetaan jopa pelkästään kannatusmielessäkin vaikka hyllystä jo löytyisikin samaa sarjaa englanniksi/ranskaksi/saksaksi...
-
...mikä ei tosin pelastanut esim Jysäystä... Kannatusmielessä ostavat taitavat olla aika marginaalinen ryhmä, joka koostuu suurimmaksi osaksi sarjakuvaharrastajista. Lehtihän tarvinnee menestyäkseen myös ns. tavallisia lukijoita, jotka eivät roiku aktiivisesti mukana piireissä...? En osaa kuvitella kuinka hyvät elinmahdollisuudet mangalehdellä Suomessa olisi, mutta varmasti moni ostaisi ne ensimmäiset numerot kannatusmielessä. (Ainakin jos sisältö olisi aitoa eikä korviketta. ;) )
-
Mites USA:n lehtipuoli? Kuluttaako väki mieluummin mangaa alpparimuodossa? Lehden rajaaminen tietylle kohderyhmälle lienee mielekästä, tosin kysehän voi olla muustakin...
Kulutuskulttuurin Amerikassa kustantajat ovat onnistuneet japanilaisen mallin jäljentämisessä; kuluttajat todellakin ostavat samat sarjat kahteen kertaan. Ensin lehtinä, sitten pokkareina.
Shonen Jump ja Shojo Beat ovat selkeän profiloinnin ansioista löytäneet kohdeyleisönsä oikein hyvin. Tämä malli kannattaisi varmasti Suomenkin oloissa.
-
Evoluutiobiologia tarjoaa meille vastauksen: suomalaiset ovat keräilijäkansaa. Täm selittää meidän ammoisista ajoista kumpuavan käyttäytymisemme: lehtimallinen opussarja on erittäin ikävä säilöä hyllyssä pölyttymässä, mutta jos onkin mahdollisuus valita hyvin sidottu pokarisarja, vaude! Näyttääpähän selkämykset hyviltä, varsinkin jos on koko sarja. 8]
-
Tukholma on perseestä. Bankkiautomaatteja ei löydä mistään silloin kun tarvitsisi. Varsinkaan museoiden ja näyttelyiden lähistöltä niitä on turha hakea. Bussilippua ei voi ostaa bussista. Se pitää tilata kännykkään. Se on perseestä. Kännykässä lukee COMVIQ - mikä lempo sekin lienee, mutta varmaa on että sillä soittaminen ju kostar det, de'e säkert. Se on perseestä. Valitin näitä ihmeellisyyksiä sitten taksikuskille, joka tiesi kertoa että Tukholman liikennelaitoksella ei ole tarkastajia työssä oikeastaan lainkaan, toisin kuin Helsingissä, jossa niihin törmää joka toisella matkalla. Jaa jaa, tämän jos olisin tiennyt. Olipa sekin perseestä että postimerkkejä myöskään ei saa Tukholmassa mistään. Niitä ei suostunut myymään Akademiska eikä Åhlens. Jälkimmäisessä älysin kysyä missä, millä keinoin, ja miten Ruotsin kuningaskunnassa myydään postimerkkejä - postikonttoreitahan varsinkaan ei ole olemassa (mikä on perseestä) - ja sain kuulla että pitäisi mennä Pressbyrååniin. Pressbyrånissa asioin maailman korkeaäänisimmän naishenkilön kanssa, jonka kimitys on korkeampi kuin Jenny Lindin ylä-G, ja hänen kanssaan pitäisi selvittää sitten mitä maksaa lähettää Suomeen postikortti, jossa lukee "Tukholma on perseestä". Vastaus: 11 kurnua.
Kaikkein ylivoimaisesti eniten perseestä oli, että ruotsiani ymmärrettiin joka paikassa. Ja'e så besviken.
Ja asiaan: Pressbyrånissa myytiin Shojo Starsia. Lisukkeena Furuba-penaali, jonka pussiin on painettu varoitukseksi THIS BAG IS NOT A TOY.
(http://koti.phnet.fi/otaku/random/shojostars.jpg)
Sisältö: Furuba, God Child, W Juliet, ja Skip Beat! sekä muuta aineistoa. Nakayoshista tutuksi tulleella tavalla muuta aineistoa on painettu aniliininpunaisella, jotta sitä olisi mahdollisimman hankalaa lukea.
Postskriptum:
Seuraavat asiat Tukholmassa eivät ole perseestä:
- Gamla damer, auttavat ummikoitunutta valtakunnan vanhan itäosan asukkia mieluusti, joskin heidän aksenttinsa on hankalampaa ymmärtää kuin mitä suomenruotsi on heille.
- Jugoslavialaissyntyiset taksikuskit, heittävät herjaa joka asiasta minkä ottaa puheeksi.
- Tintti-näyttely Sjöhistoriskassa.
- Nordean pankkiautomaatti, sellaisen kun lopulta löytää NK:n seinästä, se todella toimii. Maakunnallisen (unohdin minkä maakunnan) Enskildan luukkua en kokeillut edes tutkimusmielessä, koska minulla oli vain yksi kortti hukattavaksi.
-
Miksi tuo lehti tuo minulle kannen perusteella mieleen Hevoshullun tai jonkun muun muinoin ilmestyneen julkaisun?
-
Miksi tuo lehti tuo minulle kannen perusteella mieleen Hevoshullun tai jonkun muun muinoin ilmestyneen julkaisun?
Minulle tuli mieleen vanha SinäMinä. Varmasti sinänsä huolellisen markkinointityön tulosta: eiköhän kohderyhmä ole melko sama kuin SinäMinällä tai Hevoshullulla.
Voi vanhoille väsyneille sedille tulla hieman pervo olo, kun tuollaisen lehden käy ostamassa lehtikiskalta. Mutta sehän on vain hauskaa?
-
Kynäpenaali??? Ostoon meni!
*sucker oheistavaroitten suhteen*
-
Toisaalta Ruotsissa ei mielestäni ole samaa tapakulttuuria kuin Suomessa, jossa käännösjulkaisut ostetaan jopa pelkästään kannatusmielessäkin vaikka hyllystä jo löytyisikin samaa sarjaa englanniksi/ranskaksi/saksaksi...
Sellainen tapakulttuurien ero Suomen ja Ruotsin välillä on, että Svedulassa pojat ostavat poikien mangaa ja tytöt tyttöjen mangaa. Täällä sukupuolirajoituksia ei tunneta, mikä on hieno ja ruotsalaisten kollegojen leukoja loksautteleva asia.
-
Täällä sukupuolirajoituksia ei tunneta, mikä on hieno ja ruotsalaisten kollegojen leukoja loksautteleva asia.
Taidamme sitten siinä suhteessa olla lähempänä Jaappania kuin Ruotsia... tai mistäs minä tiedän. ;D
-
Voi vanhoille väsyneille sedille tulla hieman pervo olo, kun tuollaisen lehden käy ostamassa lehtikiskalta.
Ei ollenkaan. Jotkut ostavat niitä jopa kaksin kappalein. Pervompaa on yrittää saada Jenny Lindin reinkarnaatio vakuutetuksi siitä, että tarvitsen tosiaan enemmän kuin yhden postimerkin, koska niin moni haluaa saada kuulla, mitä ajattelen Tukholmasta.
-
Miksi tuo lehti tuo minulle kannen perusteella mieleen Hevoshullun tai jonkun muun muinoin ilmestyneen julkaisun?
Tämä on pakko laittaa Hevoshullun toimittajalle ja katsoa sen ilmettä...
-
Tämä on pakko laittaa Hevoshullun toimittajalle ja katsoa sen ilmettä...
Ja tiedän että Hevoshullu ilmestyy yhä... kai? Ei ole niitä lehtiä viime aikoina tullut luettua... :P Jokin tuossa kannessa vain muistuttaa niin... niin... sanokaa nyt. Jotain ihme-lehtiä 80-luvulta tai 90-luvun alusta.
-
Tämä on pakko laittaa Hevoshullun toimittajalle ja katsoa sen ilmettä...
Some guys get all the fun...
-
Hieman Shojo Starsin sisältöä, ettei menisi pelkästään Tukholmasta vinkumiseksi (ei edelleenkään mitään henkilökohtaista Tukholmaa vastaan.)
- Svedumangaa 1 sivu: Alice Engströmin Äntligen, väreissä.
- Min favoritperson: Kumako (Bea S. Yagi, piti tarkistaa pariin kertaan ettei nimi ollut Yaoi.) Kuvittaja/malli/skribentti kertoilee asioita. www.kumako.se
- Natsuki Takayan haastattelu.
- Mangakompis: Saga Hansén. 14-vuotias kohderyhmän edustaja kertoilee itsestään.
- Johnnys Boys: Kat-Tunia ja Tackey & Tsubasaa ja sellaista.
- Artistihaastattelu: Pandora. On näemmä myynyt 4 miljoonaa levyä Japanissa. Kas kas.
- Kiinalainen horror-skooppi.
- Japan Expo 2007 Pariisissa. Valokuvista ei saa tolkkua, koska sivut on painettu aniliininpunaisina. Äh.
- Mangojen mainoksia ja sudoku.
-
Ja tiedän että Hevoshullu ilmestyy yhä... kai?
Ilmestyy kyllä. Voi hyvin. Hevosteluaiheisia sarjakuvia kannattaa lähetellä Hevoshullun osoitteeseen, vaikka ihan mangatyylistäkin. Mikä siis vihjeenä mainittakoon.
Lena Furberg tulee Hevoshullun vieraaksi HIHS:n, ja siinä on täti joka on tehnyt nuorten tyttöjen sarjakuvakuvaharrastuksen eteen aika paljon pohjatyötä näillä leveysasteilla jo aikana ennen mangaa...
-
Myös Mangismo näyttää painiskelevan taloudellisten ongelmien kanssa, ja esm SF-Bokhandel ilmoitti mm Hellsingin ja Gravitationin toimitusongelmista uusimmassa tilaajalehdessään.
Eih, minä kun olen keräilemässä ruotsinkielisiä Gravitation ja Snow Drop -kirjoja. Molemmista puuttuu vika osa. :(
Näin kuitenkin toissapäivänä Snow Dropin vikan osan Akateemisessa Suomalaisessa. Kannessa ei ollut enää Mangismon leima vaan B.Wahlströms...hmm?
-
Kannessa ei ollut enää Mangismon leima vaan B.Wahlströms...hmm?
Kenties ne ovat myyneet lisenssinsä eteenpäin?
(...voiko niin tehdä?)
-
Kenties ne ovat myyneet lisenssinsä eteenpäin?
(...voiko niin tehdä?)
Siltä näyttää (http://www.serieframjandet.se/524/foeraendringar-pa-den-svenska-mangamarknaden). Mikä olisi tietysti paras vaihtoehto heidän sarjojaan kerääville lukijoille...
-
Siltä näyttää (http://www.serieframjandet.se/524/foeraendringar-pa-den-svenska-mangamarknaden). Mikä olisi tietysti paras vaihtoehto heidän sarjojaan kerääville lukijoille...
Näin on. Sarjan lopettaminen kesken kaiken on tietenkin hyvin ikävä skenaario, joka vie luottamusta sarjakuvajulkaisuun ylipäänsä. Kaikkien kustantajien etu pitkällä ja keskipitkälläkin aikavälillä on pitää kuluttajien luottamus korkealla. Kun manga-aalto iski Suomeen, en varmaan ollut ainoa, joka muisti 90-luvun Akiran h-i-t-a-a-n julkaisutahdin (onneksi sarja saatiin viimein loppuun asti suomeksi). Pitkien sarjojen alkaessa ilmestyä olin tämän kokemuksen takia varsin epäileväinen. Tähän mennessä onneksi epäilykset ovat olleet aiheettomia.
-
Kenties ne ovat myyneet lisenssinsä eteenpäin?
(...voiko niin tehdä?)
Voi. Mutta arvaapa liittyykö siihen paperirumbaa? Toinen juttu on se, haluaako kyseinen lisenssistä luopuva kustantaja heikentää mahdollisuuksiaan neuvottelukumppanina tulevien sarjojen osalta, japaniliaset kun ovat aika tarkkoja ns. kestävästä kehityksestä. Outoa olisi, jos viimeisestä osasta on jäänyt kiinni. Vai olisiko vain omistajuussuhteet muuttuneet?
-
Outoa olisi, jos viimeisestä osasta on jäänyt kiinni. Vai olisiko vain omistajuussuhteet muuttuneet?
Mangismo meni nurin. Ja joskus oikeuksien omistajatkin ajattelevat fanien etua.
-
Tukholma on perseestä.
Loistava matkakertomus, Jari! Ja niin totta joka sana. Onneksi meidän skånelaisten pääkaupunki on käytännössä Kööpenhamina.
Sellainen tapakulttuurien ero Suomen ja Ruotsin välillä on, että Svedulassa pojat ostavat poikien mangaa ja tytöt tyttöjen mangaa. Täällä sukupuolirajoituksia ei tunneta, mikä on hieno ja ruotsalaisten kollegojen leukoja loksautteleva asia.
Ruotsalaisena mangaharrastajana ja yleisenä fanityttönä voin vain valitella että asia on vieläkin näin. Ruotsalaiset tutut ovat aina ihmetelleet kuinka minä tyttönä/naisena olen niin "hyvin" perillä roolipeleistä, Cthulhusta ja muusta oudosta. Roolipelipiireissä opiskelija-aikana oli aina tiukka sukupuolijako, ja ruotsalaisten nörttipoikien tyttöystävät tulivat säännönmukaisesti aina pelaajapiirien ulkopuolelta eikä niiden kanssa jaettu harrastuksia. Suomalaiset kaverini ovat paljon suvaitsevaisempia, sekä pojat että tytöt ovat jakaneet musiikki-, peli-, sarjakuva- ja elokuvaharrastuksiaan ongelmitta. Maiden välinen ero on niin silmiinpistävä että asia on vaivannut minua jo kauan... Pitää kai olla iloinen että tytöt ylipäänsä lukevat sarjakuvia tässä maassa, ja piirtävät niitä yhä enemmän, ja että tyttöjä varten on jopa oma mangajulkaisu. Olivathan vanhat Starlet-lehdet tavallaan myös shojoa, mutta ne eivät jostain syystä innostaneet tyttöjä piirtämään itse!
Ketjussa aikaisemmin mainittu julkaisu Samurai ilmeistyi Ruotsissa 1988–1992, ja siinä oli Lone Wolfia, Kamuita ja muuta herkkua. Kustantaja myy vieläkin vähän mangaa, valitettavasti vain vanhoja painoksia Ensamvargenia ja vähän hentaita (Bondageälvorna -_-;). Epix oli ensimmäinen ruotsalainen kustantamo joka käänsi ja julkaisi japanilaisia sarjakuvia. Käytännössä yhden miehen yritys. Horst Schröder onkin legenda (ja painajainen) ruotsalaisissa sarjakuvapiireissä, ihan mukava heppu joka on mainio lukija ja arvostelija mutta vastahakoinen myyntimies...
http://seriewikin.serieframjandet.se/index.php/Samurai
http://www.epix.se/catalog/
-
Starlet oli suomeksi Frendi, jos joku kiinnostui asiasta. Ilmestyi vuosina 1977-86 (Semic).
Frendi ja Hevoshullu olivat kovia sanoja pikku murkkutytön elämässä 80-luvulla ;D
Ainoa mikä löi ne olivat satunnaiset Vecko-Revyn-numerot joita kaverini ruotsinope-äiti silloin tällöin antoi meille.
-
"Bondageälvorna"!
^-^ ;D :laugh:
-
Kari Leppänenkin piirsi Starletiin (ja Min Hästiin), kertoi Sarjainfon haastattelu. Ei ollut mainintaa oliko hänen sarjojaan julkaistu suomenkielisissä versioissa.
Muuten Frendi jäi minulle ihan oudoksi. Serkkutyttö luki Min hästiä, ja sitä tuli samalla luettua kun perheensä kävi Suomessa. Suomalaista Hevoshullua on ikinä lukenut.
Mulla on käynyt juuri päinvastoin; Suomessa kasvaneena Starlet yms on jäänyt kokematta. Otan vahingon takaisin nyt aikuisiällä, tai siltä ainakin tuntui kun kävin Pressbyråssa ostamassa Shojo Starin. Siinä se oli My Little Pony-lehden ja Witchin välissä... ;D
-
"Bondageälvorna"!
^-^ ;D :laugh:
Älä nyt Antti innostu liikaa ;D