Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Toimintasarjakuvat => Aiheen aloitti: Curtvile - 07.02.2026 klo 15:28:55
-
StoryHouse Egmont julkaisee melko lailla tuoreeltaan suomeksi Supergirl World albumin. Aiemmin on julkaistu näitä DCn sankarien eri puolille maailmaa paikallisten tekijäin tarinoita kokoavia suositeltavat Superman World ja Batman World albumit.
Mutta miksi sitten nyt julkaistaan Supergirl Maailma suomeksi? Sen elokuvan (https://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=25219.0) myötäkö?
Ehkä ennemmin koska tässä on myös Suomi. Kirjoittajana Johanna Sinisalo ja piirroksesta vastaa Rosi Kämpe
(https://www.sarjakuvakauppa.fi/media/catalog/product/cache/1/image/9df78eab33525d08d6e5fb8d27136e95/9/7/9789523349346_supergirl_c1_alustava.jpg)
Muiden tekijöiden Italiasta Serbiaan Saksaan Ranskaan Japaniin ja Kameruniin löytyy tietoja löytyy DCn tuotesivuilta (https://www.dc.com/blog/2026-01-25/dc-announces-supergirl-the-world)
jossa myös vaihtoehtoisia kansia niihin Lontoota sönköttäviin laitoksiin. Ja onhan Turkin osuuden tehnyt Mahmud Asrar ollut Turun Sarjakuvaseuran antologiassa Scifi.
Ennakkoon tämän voi tilata vaikka Turun Sarjakuvakaupasta (https://www.sarjakuvakauppa.fi/ennakkotilattavat/supergirl-maailma.html)
Julkaisupäivä 03.06.2026 ja julkkarit tekijän/tekijöiden haastattelulla/haastatteluilla Jouko Ruokosenmäen toimesta Poricon (https://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=25234.0)issa 06.06.2026
-
Sarjakuvalla on traileri.
Supergirl The World (https://m.youtube.com/watch?v=NUZ_i31RlhY)
-
Adlibriksessa "Supergirl Maailma" 43,90 euroa, 200 sivua, paino 816 grammaa. Ja "Supergirl: The World" 21,90 euroa, 184 sivua, paino 446 grammaa. - Ensin ajattelin, että englannin kielinen on pehmeäkantinen, mutta molemmat ovat sidottuja. Mistä siis tämä kaksinkertainen hinta suomennetusta versiosta + muut erot?
-
Adlibriksessa "Supergirl Maailma" 43,90 euroa, 200 sivua, paino 816 grammaa. Ja "Supergirl: The World" 21,90 euroa, 184 sivua, paino 446 grammaa. - Ensin ajattelin, että englannin kielinen on pehmeäkantinen, mutta molemmat ovat sidottuja. Mistä siis tämä kaksinkertainen hinta suomennetusta versiosta + muut erot?
Molemmat ovat kovakantisia.
Lyhyesti: Adlibris ei ole ihan tilanteen tasalla.
Hain itselleni Turun Sarjakuvakaupalta 34,90€ Egmont laitoksen
Ajattelin nimmaroittaa Johanna Sinisalolla PoriConissa.
Sarjakuvakauppa tietty tarjoaa palvelua, = nimmaroitu albumi, vaikkei jaksaisi/pääse Poriin.
https://www.sarjakuvakauppa.fi/supergirl-maailma.html
-
Selasin teosta, jossa ei ole sivunumerointia.
Ja kun viimeisenä on Japanin osuus joka on mangalukusuuntainen ( ainoa siinä ja että on mustavalkoinen/ harmaasävyinen) mikä osaltaan vaikuttaa.
Sinisalon ja Kämpen " Vahvat naiset muuttavat historiaa" on sinänsä mainio aikamatkatarina.
Kokooman seitsemäs, Kamerunin ja Turkin välissä.
Väittäisin ilman vaakaa että ollaan siinä 480-500grammaa , sivuja en tosiaan ala laskea.
-
Heti nähtyäni kannen olen miettinyt onko tuo vain mielikuvituksen tuotetta vai oikea näkymä Saimaalta.
-
Suomalaisen laitoksen kansi.
Yleisesti ottaen Rosi Kämpe käyttää referenssikuvia joten suattaapi olla Saimaata.
Sen DCn laitoksen kansi on tuo ensimmäisenä olevan Amerikan osion "Jänishousu"edeltävänä oleva Joëlle Jonesin ja Trish Mulvillen kansi.
Luettuna hyvin sympaattinen mutta vaihteleva antologia.
Kotimaamme edustajat ovat parempaa kastia. Lyhyt sivumäärä asettaa rajoja mitä ja miten voi kertoa. Omaan makuuni moni on turhan kepeä ja teräksinen tyttö vähän liian tyttö.
( Sanoo setämiesluokiteltu yksilö)
Ehdottomasti parhaat näytöt ovat Euroopasta.
Espanjan "Terästyttö ja La Malicosa" ja Italian "Synkkä Heijastus" laittavat kampoihin Turkin Mahmud Asrarin " Ikävä Koti-ikävä" kertomukselle. Serbian "Vieraiden taivaiden aurinko" ja Puolan " Kaivoksen uumenissa" ovat tämän kirjan vakavampien tarinoiden seuraavaksi parasta osuutta.
Kepeämmän seikkailun jaetun hopean ottaa Suomen osuus ja Ranskan " Hengensalpaus" kulta mennee Saksaan. Teutonien "Evakuoiti" kun tasapainottelee kepeyden ja vakavan välillä ehkä piirun paremmin.
Mutta näitä kelpaa kehua. Jänishousu on kovin unohdettava ja latinalainen osasto on kaltaiselleni tosikolle liian lastenkirjamainen sanan kaikilla negatiivisilla konnotaatioilla. Argentiina on niistä ehkä paras ja Kamerun vähän liikaa keskinkertainen. Ei, en itse tekisi paremmin.
Mutta Japanin " Teräsmies & Terästyttö vastaan Chàteraesén halvat ja makoisat makeiset"?
Teen koska tahansa paremman.
Naisystäväni kaksivuotias koira paitsi kirjoittaa paremman niin todennäköisesti treenillä piirtää paremmin.
Ei saatana.
Ymmärrän että materiaali on muualla koottu ja sitä ei saa miten vaan sorkkia, mutta että tuohon päätettiin? Ei käy mielessä että Japani on sarjakuvan suurvalta, enemmän se " etsi näistä se valtio joka on kopannut atomiaseen".
Siinä missä mainitut Ranska ja Italia näyttävät oman pätevyytensä ja tuovat perinteitä ja omaa ääntään esiin muiden tavoin tuo lähinnä sattuu päähän.
Jouko Ruokosenmäki on muuten käännöstyön pitkälti häivyttänyt eli on hyvän kääntäjän tavoin näkymätön.
-
Juurikin kesken Batman the World. Voisin tuon vaikkapa hankkiakin. Siippakin voisi lukea, vaikkei sarjiksia harrastakaan pahemmin, lähinnä tuon Suomi-osion. Hmmm...kiintoisa kyllä. Pitänee ostaa.
-
200 sivua on suomipainoksessa, ja melko varmasti myös englanninkielisessä, en ainakaan keksi mitä siitä voisi olla tiputettu pois. Ennakkotiedot eivät aina pidä paikkaansa. Suomikirja painaa yli 800 grammaa, jenkkikirja voi hyvinkin olla 446 gr, sillä ainakin saman sarjan Batman: The World oli painettu paljon ohuemmalle paperille kuin tuo Terästyttö.
-
DC Comicsin sivut
https://www.dc.com/graphic-novels/supergirl-the-world
Ilmoittavat tiedoissa Page Count 154
Mutta onko mukana jokaisen valtion kansivariantti kuten tässä? En tiedä.
Tässä Suomikirja painaa yli 800 grammaa, jenkkikirja voi hyvinkin olla 446 gr, sillä ainakin saman sarjan Batman: The World oli painettu paljon ohuemmalle paperille kuin tuo Terästyttö.
on varmasti yksi vaikuttavista tekijöistä sivupaperin laatu ja paino.
-
Jep, mutta ennakkotiedot tosiaan eivät aina pidä paikkaansa.
-
Sain tämän käsiini. On kokonaisuutena yllättävän hyvä kirja. Suomalaisten tekijöiden osuus on upea, siinä on kaikkein kunnianhimoisimmin tehty tarina ja piirros!
Mitä tulee sivujen määrään, laskin, että itse sarjakuvaa olisi kirjassa 153 sivua. Lisäksi tulee runsaasti alkusivuja ja tyhjiä välisivuja. Tosiaan tasan 200 sivua löytyy yhteensä.
DC:n ennakkotiedoissa (https://www.dc.com/blog/2026-01-25/dc-announces-supergirl-the-world) muuten tekijätiimejä oli 15, kun lopullisessa teoksessa niitä on vain 14. Brasilia tippui pois jostain syystä.
-
Kuten Johanna Sinisalo Porissa kertoikin joitakin muutoksia tuli DCn taholta.
Silti varsinkin tietoista Action Comics #1 kunnianosoitusta pitää arvostaa vaikka piirtäjävalinnan vaikeudesta ymmärtää miksi oli tavallaan erittäin hyvä veto.
Eikä tietenkään supersankareita lapsesta asti lukenut käsikirjoittaja voi olla muuta kuin hyvisten joukkueessa.
Osa meni valitettavasti ohi kun allekirjoittaneen kaaoksen airueen piti säätää ja estellä kriisejä, mikä esti täysipainoisesti keskittymästä.
Jännä miten perjantaina Porin kirjaston haastattelu vain ohimennen mainitsi PoriConin mutta ei sarjakuvia muuten lain saati DCn sarjakuvia. Anniksella fokus oli niissä.
Ilahduttavaa oli että muutama tuli kirjaston " vanavedessä" ja löysi kuten sanoivat " kokonaan uuden maailman".
-
Panin etusivulle arvostelun (https://www.kvaak.fi/supergirl-sarjakuva-egmont/) tästä kansainvälisestä kokoelmasta. Muistaakseni muuten tämä on kaikkein aikojen ensimmäinen suomenkielinen Terästytön oma julkaisu.
Kuten Johanna Sinisalo Porissa kertoikin joitakin muutoksia tuli DCn taholta.
Silti varsinkin tietoista Action Comics #1 kunnianosoitusta pitää arvostaa vaikka piirtäjävalinnan vaikeudesta ymmärtää miksi oli tavallaan erittäin hyvä veto.
Eikä tietenkään supersankareita lapsesta asti lukenut käsikirjoittaja voi olla muuta kuin hyvisten joukkueessa.
Osa meni valitettavasti ohi kun allekirjoittaneen kaaoksen airueen piti säätää ja estellä kriisejä, mikä esti täysipainoisesti keskittymästä.
Totta tuo homage Action Comicsin ekalle numerolle! Liitin sen ruudun mukaan arvosteluun.
Minun täytyy sanoa, että en ymmärtäisi näistä kommenteistasi kuin ehkä vain puolet, jollen olisi lukenut tätä kirjaa. Tämä siis koskee kaikkia kommenttejasi tässä ketjussa, ei vain laittamaani lainausta. On vaikea ymmärtää. :-[
(E: Curtvile: Todennäköisesti ymmärtäisin sinua hyvin, jos kuulisin kun puhuisit näitä asioita, mutta kirjoitettuna minun on vaikeata ymmärtää viestejäsi. Ehkä voisit hioa niitä enemmän. Arvostelutekstin tekninen ongelma korjattu; kiitos, Reijo.)
-
Vielä vertailua kahdesta eri painoksesta: sisältö on nähdäkseni yksi yhteen, mutta suomikirja on aika paljon tyylikkäämpi toteutukseltaan. Jenkkikirjan paperi on tosi ohkaista ja kokokin pienempi.
-
Vielä vertailua kahdesta eri painoksesta: sisältö on nähdäkseni yksi yhteen, mutta suomikirja on aika paljon tyylikkäämpi toteutukseltaan. Jenkkikirjan paperi on tosi ohkaista ja kokokin pienempi.
Melkoinen kokoero. Tuo on hyvä tietää.
Sisällöstä vielä. Minusta kokoelma on vähän pirstaleista, mutta mukavaa luettavaa. Kirjan perusidea eli Terästytön tutustuminen maapalloon rulettaa hyvin. En tiedä, miten hyvin idea toimii vastaavissa Maailma-kirjoissa Teriksen, Batmanin ja Jokerin kohdalla, jotka eivät ole nuoria eivätkä äskettäin saapuneita olentoja maapallolla.
Tosiaan Karalla on huomattavasti enemmän luonnetta kuin serkullaan Kal-Elillä. En ole milloinkaan nähnyt sarjiksissa Teristä juomassa humalahakuisesti, juoksevan ruuan perässä tai tiuskivan ystäville (Bizarron vaikutuksia tai muita poikkeamia ei lasketa).
Olen muuten pitkään ihmetellyt DC:n tarinoissa nimityksiä ”keltainen aurinko” ja ”punainen aurinko”. Ne toki esiintyvät myös alkukielessä. Minun käsittääkseni ei ole olemassa aurinkoja, vaan tähtiä. On kai olemassa ainoastaan yksi Aurinko, vaikka kyllä taivaankappaleiden nimityksinä on olemassa kuita ja yksi tietty Kuu. Kirjoitin siksi arvosteluuni ”keltainen tähti” ja ”punainen tähti”.
-
Minun täytyy sanoa, että en ymmärtäisi näistä kommenteistasi kuin ehkä vain puolet, jollen olisi lukenut tätä kirjaa. Tämä siis koskee kaikkia kommenttejasi tässä ketjussa, ei vain laittamaani lainausta. On vaikea ymmärtää. :-[
Ei mahda mitään.
Sisällöstä vielä. Minusta kokoelma on vähän pirstaleista, mutta mukavaa luettavaa. Kirjan perusidea eli Terästytön tutustuminen maapalloon rulettaa hyvin. En tiedä, miten hyvin idea toimii vastaavissa Maailma-kirjoissa Teriksen, Batmanin ja Jokerin kohdalla, jotka eivät ole nuoria eivätkä äskettäin saapuneita olentoja maapallolla.
Kirjan perusidea on sama kuin Batman Worldissa, Superman Worldissa ja Joker Worldissa: globaali tuote jolla parantaa DCn myyntiä kun siinä on paikallista väriä ja sivutuotteena esitellä uusia tekijöitä isommalle yleisölle joka ei muuten tietäisi että Kamerunissa tai Serbiassa edes tehdään sarjakuvia.
Mutta kukin on enemmän tai vähemmän päähenkilönsä mukaisia.
Olen muuten pitkään ihmetellyt DC:n tarinoissa nimityksiä ”keltainen aurinko” ja ”punainen aurinko”. Ne toki esiintyvät myös alkukielessä. Minun käsittääkseni ei ole olemassa aurinkoja, vaan tähtiä. On kai olemassa ainoastaan yksi Aurinko, vaikka kyllä taivaankappaleiden nimityksinä on olemassa kuita ja yksi tietty Kuu. Kirjoitin siksi arvosteluuni ”keltainen tähti” ja ”punainen tähti”.
Joo ei näin.
Myös astronomia on vieläkin heliosentrisen ja antroposentrisen käsitteen alla ja vain meidän aurinko on erisnimellä Aurinko toisin kuin muut jotka on vaan tähtiä eikä niissä edes palvota meidän satuolentoja.
Räjähtävä kaasupallomme on keltainen kääpiötähti G2V mutta vaikka sarjakuviin ja niiden usein verrattoman puutteelliseen käsitykseen fysiikasta on tuotu vuosikymmenten ajan sekä keltaiset että punaiset auringot.
Se on tässä vaiheessa vakiintunutta sanastoa.
Virheellistä kieltä käyttää valtaosa kielioppinatseistakin koko ajan koska eivät ymmärrä kieltä ja kontekstia, ainoastaan pilkkusäännöt jne.
Vakiintuneisuus kun vaikutti myös kotimaiseen osuuteen: yksi muutoksista joita Johanna Sinisalon käsikirjoitukseen tuli oli DCn " joo, tuota Terästyttö ei ole pitkiin aikoihin harrastanut aikamatkailua" jota ei tiennyt kun ei ollut niin seurannut viime vuosina hahmoa lehdissä .
Siksi koko kryptoniitti meteori osuus.
Samasta syystä teos on Supergirl Maailma.
Pääosin tuotemerkin tunnistettavissa, mutta ettei brändi kärsi kun joku kääntää auringot tähdiksi niin miksei Supergirliä huippupimuksi? No juuri siksi: ei.
-
Anteeksi mutta tipahdin taas vähän kärryiltä. Jotkin sanasi ja lauseesi eivät tunnu liittyvän toisiinsa.
Keskityn tähän:
Kirjan perusidea on sama kuin Batman Worldissa, Superman Worldissa ja Joker Worldissa: globaali tuote jolla parantaa DCn myyntiä kun siinä on paikallista väriä ja sivutuotteena esitellä uusia tekijöitä isommalle yleisölle joka ei muuten tietäisi että Kamerunissa tai Serbiassa edes tehdään sarjakuvia.
Mutta kukin on enemmän tai vähemmän päähenkilönsä mukaisia.
Tietysti tämäkin kirjasarja on pohjimmiltaan laskelmoitua bisnestä. Mutta kysyn, että toimivatko Batmanin ja Jokerin esiintyminen eri puolilla maailmaa kokonaisuutena tarinallisesti heidän kirjoissaan? Terästytön kirja toimii kokonaisuutena (ainakin minusta) loistavasti siksi koska hän tarkoituksella tutustuu maailman eri kulttuureihin ja ympäristöihin uudella kotiplaneetallaan. Voidaan ajatella, että tarvittaessa kaikki nämä tarinat tapahtuvat oikeasti kaanonissa paitsi umpihölmö ja tarpeeton Japanin-juttu.
Myös Teris voi Maailma-kirjassaan perustellusti viuhahtaa ympäri maailman, koska hän auttaa ihmisiä ja pystyy nopeasti lentämään paikasta toiseen.
Minusta Jokerin esiintyminen Terästytön Turkin-tarinassa ei ollut perusteltu. Luulen, että hänen vierailemisensa noin viidessätoista eri maassa tuntuisi minusta oudolta ja häiritsevän pinnalliselta paitsi jos kirjan teemana on tietoisesti What if -tarinat tyyliin ”Entä jos Jokeri asuisi Britanniassa” ilman pyrkimystä kaanoniin. Samaa ajattelen Batmanista: mikä ihme seikka saisi hänet ramppaamaan noin 15 eri maahan? Vai onko edes pyritty mihinkään yhdistävään seikkaan?
Heitän tämän kysymyksen tietämättä noista muista Maailma-kirjoista mitään. Voihan olla, että niissä on vain one-shoteja ilman mitään pyrkimystä kokonaisuuteen saatikka kaanoniin.
-
Yritän selittää: DC tarjoaa yhteistyökumppaneilleen mahdollisuutta kuhunkin HAHMO World teokseen.
Kyynikkona tiedän että tarkoitus on ennen muuta vauhdittaa DCn myyntiä ja moni tekijöistä sortuu siihen mitä tässäkin on ja jonka Johanna Sinisalo mainitsi: matkailunedistämiskeskuksen mainos.
Näitä kaikkia hienoja matkailukohteita löytyy meiltä! Vau! Mutta mielestäni sekä Superman World että Batman World molemmat toimivat, Batman World jopa minusta paremmin koska tekijöiden ääni ( paremman sanan uupuessa) kuului paremmin ja kokonaisuus oli johdonmukaisempi.
Bruce Wayne kun on kansainvälisen yrityksen pomo ja Playboy kun taas Batman on viranomaisrajoituksista vapaa toimija. Joskin muistelen että Batman World albumin heikoin osuus oli Japani...
Nämähän ovat antologioita. DC pysäyttää ja kuratoi ( miksi tämän ylipitkä japanihumppa hämmentää) jos menee jotain " yli" tai aivan hahmon vastaisesti. Todennäköisesti Helsingin Sarjakuvafestivaalit uusii Johanna Sinisalon haastattelun, mutta hän oli arvellut oman tarinansa poliittisen ulottuvuuden ehkä joutuvan toimituksen hampaisiin, mutta ei.
Eli ei todettu russofobiseksi aiheettomasti.
Eli: tämäkin on kokoelma one-shotteja, sarjakuvanovellikokoelma. Jos haluat ajatella positiivisen kautta: koska olemme ihmisiä kaikki ja miten viime kädessä olemme yhtä.
Tai realistisesti: näin saadaan julkaisu useampaan maahan sopivasti oman ison elokuvan edellä.
-
Kiitos vastauksesta!
Osuva huomio tuo, että kiusauksena on lipsahtaa matkailumainontaan (itse asiassa tätä ongelmaa on ollut Aku Ankan eräissä uusissa tarinoissa).
Ok. Eli noissa kahdessa – Teris- ja Batis-kirja – ei ole mitään isoa kokoavaa tarinaa taustalla. Varmaan sama sitten myös kolmannessa eli Jokerin kirjassa. En tullut ajatelleeksi Waynen kansainvälisiä liiketoimia – se tosiaan tekee Batmanin eri maiden vierailuista perustellumpia. Mutta haluan vielä kerran korostaa, että minusta Terästytölle toimii tuo irrallinenkin/pätkämäinen reissaaminen kerrassaan erinomaisesti, koska hän nimenomaan tietoisesti tutustuu maapalloon tässä elämänvaiheessaan.
Oli sensuroinnin vaara varmaan oikeasti olemassa Terästytön Suomen-osuudessa, koska siinähän puhutaan vuoden 1908 venäläistämisohjelmasta. Yksi vihainen suomalainen käyttää R-sanaakin tarinassa. Mutta oikeasta historiastahan se vain kertoo.
Terästyttöhän muuten osaa seikkailussa myös venäjää suomen lisäksi. Kryptonilaisille kielten oppiminen Maassa on superhelppoa.
-
Todennäköisesti Helsingin Sarjakuvafestivaalit uusii Johanna Sinisalon haastattelun, mutta hän oli arvellut oman tarinansa poliittisen ulottuvuuden ehkä joutuvan toimituksen hampaisiin, mutta ei.
Eli ei todettu russofobiseksi aiheettomasti.
Liitän tähän näytteen poliittisesta ulottuvuudesta. Onhan tämä melko poikkeuksellista supersankarisarjakuvaan, tässä siis puhutaan venäläistämisestä ja naisten asemasta. Kämpen kuvitus on hienoa.
-
Supergirl-kokoelman huono japanilainen tarina on mainittu jo useamman kerran. Tässä näytteet siitä pyhäinhäväistyksestä, peräkkäisiltä sivuilta. Lukusuunta on japanilainen.
Osaako joku vastata tähän: onko tuo hahmojen asento takapuoli pystyssä yleinen tapa kuvaamaan sekaisin oloa tai suurta himoa japanilaisissa sarjakuvissa? Näyttää omituiselta. No, koko tämä tarina on omituinen!
-
Liitän tähän näytteen poliittisesta ulottuvuudesta. Onhan tämä melko poikkeuksellista supersankarisarjakuvaan, tässä siis puhutaan venäläistämisestä ja naisten asemasta.
Olenko oikeassa jos epäilen ettet Sampsa lue juurikaan supersankarisarjakuvaa alkukielellä vaan lähinnä käännettynä?
Toki, juuri venäläistämisestä ja naisten asemasta Suomessa 1908 ei tuon tarinan lisäksi ole paljoa lajityypissä, mutta muuten myös poliittista ulottuvuutta on löytynyt hyvän tovin genre-sarjakuvan puolelta.
Eikä niin kuin sanotaan yksin subtekstinä, vaan siis rivien välissä sijasta ihan riveiltä.
Naisten aseman lisäksi on käsitelty vähemmistöjen asiaa, rasismia niin mikro- kuin makrotasoilla. Toki niissä on myös trikoo-vermeisiä hahmoja ja hirviöitä minkä takia moni naureskelee että noissako?
-
Olenko oikeassa jos epäilen ettet Sampsa lue juurikaan supersankarisarjakuvaa alkukielellä vaan lähinnä käännettynä?
Olet täysin oikeassa. En lue supersankaritarinoita käytännössä ollenkaan englanniksi. Olen tietoinen vähemmistöjen käsittelystä ja moniarvoisuudesta 2000-luvun sarjoissa.
-
Olet täysin oikeassa. En lue supersankaritarinoita käytännössä ollenkaan englanniksi. Olen tietoinen vähemmistöjen käsittelystä ja moniarvoisuudesta 2000-luvun sarjoissa.
Se on laajentunut siitä huomattavasti. Monille tämä on "woketusta" tai "sarjakuvan politisointia" mikä kertoo lähinnä miten rajallisesti tuntevat lajityyppiä.
Toki sillä oli kausi jolloin oli ihan yhtä lailla poliittista mutta itsesensuurin joka myötäili McCarthylaista järjestelmä ja vain meidän järjestelmä on oikein muita normeja ei ole.
Sinisalon ja Kämpen kertomus on yleisesti ottaen hyvin vähän poliittinen ottaen huomioon nykyiset ja entiset supersankari sarjakuvan esimerkit oli kyseessä sitten Teräsmiehen kamppailu Ku Klux Klania vastaan, Kapteeni Amerikka lähes aina tai mm 20th Century Men ja Power Fantasy.
Mutta hyvä että asia on huomioitu jo tekovaiheessa tekijöiden osalta.
Yksi mikä itselle tässä kokoelmassa otti ikeniin ja vaivasi oli selittämätön asia ennen kuin kaiken vänkäröinnin ohessa käsikirjoittaja Johanna Sinisalo sen haastattelussa mainitsi: vaikka on kryptonilainen ja siis ihmisiin verrattuna jumalan voimat omaava Terästyttö kovin harvoin lyö ketään vaikka se olisi ilmeisin ja jopa toimivin ratkaisu tilanteessa.
Sellaisessa tilanteessa jossa Teräsmies jo käyttäisi voimakeinona.
Ne " perinteiset" sukupuoliroolit kun istuvat tekijöissä ja niiden toivotaan jatkavan rakenteiden ylläpitoa ja pönkitystä.
-
Yksi mikä itselle tässä kokoelmassa otti ikeniin ja vaivasi oli selittämätön asia ennen kuin kaiken vänkäröinnin ohessa käsikirjoittaja Johanna Sinisalo sen haastattelussa mainitsi: vaikka on kryptonilainen ja siis ihmisiin verrattuna jumalan voimat omaava Terästyttö kovin harvoin lyö ketään vaikka se olisi ilmeisin ja jopa toimivin ratkaisu tilanteessa.
Sellaisessa tilanteessa jossa Teräsmies jo käyttäisi voimakeinona.
Ne " perinteiset" sukupuoliroolit kun istuvat tekijöissä ja niiden toivotaan jatkavan rakenteiden ylläpitoa ja pönkitystä.
Olen samaa mieltä tästä. Se on totta, että on rajoittavaa ja essentialistista, jos mieshahmot laitetaan lyömään, mutta naishahmot tekemään vastaavassa tilanteessa jotakin pehmeää. On hyvä, jos löydetään tarinoiden ongelmien ratkaisuihin välillä muita keinoja kuin suora väkivalta, mutta mieshahmotkin voisivat tehdä sitä.
Itseäni ärsytti varsinaisesti Terästytön hitaus. Hän jää moneksi sekunniksi taistelemaan jonkin taviksen kanssa, vaikka "oikeasti" hän olisi paketoinut vastustajan nippuun alta aikayksikön. Come on, Terästyttö liikkuu jopa valoa nopeammin! Myös suhteellisen normaalin kokoisten esineiden nostaminen ja liikuttaminen tuottaa hänelle väärin vaikeuksia.
-
Oli digiversiossa jo mutta päivän (24.6.2026) Helsingin Sanomat omaa sivulla B4 Terästyttö Suomen toisella sortokaudella jutun kirjoittaja on Harri Römpötti.
En voi suositella. Römpötti ei varsinaisesti peittele antipatioitaan ja hesari ei laita tästä korjausta vaikka riveiltä löytyy asiavirheitä niiden asennevirheiden lisäksi.
Lähtien mm
Suomen osuuden, tarinanVahvat naiset muuttavat historiaa on kirjoittanut Sinisalo ja piirtänytRosi Kämpe, joka on piirtänyt Amerikkaan myös muun muassa Spider Gweniä eli Hämähäkkinaista
Juu, tiedän ketään ei kiinnosta että Spider-Gwen, Hämähäkkinainen ja Hämähäkkityttö ovat täysin eri hahmoja.
Hesarin lukijalle samaa makkaraa.
Tai että:
Sarjakuvien naispuolisista supersankareita tehdään elokuvia harvoin. Tältä vuosisadalta ennen Supergirliä tulevat mieleen lähinnä kaksiWonder Womania (2017 ja 2020).
Itselleni tämä juuri on ongelma siinä missä HSn " meille vahingossa lipsahti tietovisaan tekoälyn hallusinoimat Päätalo- kirjat ja luku heitti kuudella miljardilla"
Se kun syö uskottavuutta ja antaa lisää ammuksia niille joille ideologinen sota perinteisen median kanssa on asia.
Tietämättömyys tai sen esittäminen ei saisi olla asia.
Eikä Römpöttikään halunnut tehdä koko juttua, mutta: Sanoma omistaa puolet Story House Egmontista
-
Myöskään Curtvile ei peittele antipatioitaan. Spider-Gwen on Googlen mukaan Spider-Woman, joten ei liene ihme, että tämä tieto päätyy myös lehtijuttuun. Ja aivan varmasti Römpötti on halunnut jutun tehdä, kun on sitä kerran lehteen tarjonnut ja läpikin saanut. Freelancereita ei varsinkaan näinä aikoina juuri kotoa haeta ja pakoteta tekemään juttuja.
-
Hesarin juttu oli minusta ihan ok. Eläkeläinen ja freelanceri Römpötti keskittyi siinä enemmän taustoittelemaan kuin kirjoittamaan kyseisestä Sinisalon ja Kämpen sarjakuvasta. Jopa kuvanäytteitä oli kiitettävästi. Sivun juttu on näkyvyyttä, jota ei koskaan ole liikaa.
Näin nyt eilen kyseisen kirjan myös luonnossa. Se vaikutti piirroksiltaan paremmalta kuin mitä oletin tämän ketjun perusteella. Surullista vaan, että ns. sarjakuvia, siis muuta kuin nostalgiaa, tulee Egmontiltakin julki vain leffakytköksinä.
-
En missään nimessä peittele antipatioita.
Tiedän sanonnan " kaikki PR on hyvää PRää"
Pääasia on että mainitaan.
Jos jollekin oli epäselvää olen olemassa olevan näytön perusteella sitä mieltä että Römpötti on aiheessa tarkoituksellisen asenteellinen koko lajityyppiä kohtaan. Tämä tekee minusta asenteellisen.
Mutta Google ei ole vapauttava tekijä. Jos itse kirjoitan lukihäiriöisesti tai tarkoituksetta tai tarkoituksella väärin sitä korjataan.
Silti kehtaan väittää että jopa näinä aikoina on aste-eroja onko kirjoitus sarjakuvafoorumilla vai maan suurinta levikkiä nauttivan sanomalehden sivulla.
Se että huomioidaan Helsingin Sanomissa on etu. Sarjakuvan kohdalla varmasti ( Hesarin huomio) on samalla viivalla teatterin kanssa= jos lytätään se tuotantokausi oli siinä, jos kehutaan lippuja ja lisäesityksiä ei vaan riitä( kaikille halukkaille).
Sanoma media kuitenkin omistaa puolet Story House Egmontista. Se ja oletetusti/toivotusti/pelätysti ( valitkoot sen omien antipatioiden mukaan) kesän yksi isoista elokuvista kytkös on nähdäkseni syy miksi jutulle oli palstatilaa.
Toivottavasti kasvattaa myyntiä ja vaikka sen ja elokuvan vanavedessä vaikka myös muita Supergirl julkaisuja kuten elokuvan pohjana ollutta Supergirl Woman of Tomorrow'ta. Oli se sitten Turun Sarjakuvakaupalta, Rosebudista, akateemisesta kirjakaupasta, Fantasiapeleistä jotta tulevinakin vuosina tulee julkaisuja ja niitä etsivät ehkä, hyvin ehkä, löytävät muutakin sarjakuvaa.
Mutta joo, yhäkin näytön perusteella mielestäni ajetaan kaksilla rattailla eikä ole mitään yhtenäistä " sarjispiireissä tykätään kaikki toisistamme" henkeä. Minulla ja Römpötillä on antipatioita. Itsestäni voin sanoa sen 100% varmuudella.
Silti: teos Supergirl Maailma on puutteineenkin minusta vähintään lukemisen jollei hankkimisen arvoinen. Ja minusta artikkeli ei tehnyt sille oikeutta.
-
Sarjismiehet (tällä kertaa Hannu Kesola, Mikko Varjamo ja Mikael Mäkinen) keskustelevat podcastissaan (https://www.youtube.com/watch?v=iI8K6MKJwM0) Supergirl-sarjakuvista Woman of Tomorrow ja Supergirl: Maailma sekä yleisesti Terästytöstä. Olen eri mieltä kuin keskustelijat Superman: Maailman laadusta, mutta ymmärrän toisenkin näkökulman. Woman of Tomorrow sen sijaan ei ole ollenkaan tuttu minulle.
Keskustelun sekaan on leikattu Vesa Vitikaisen tekemä Johanna Sinisalon haastattelu Porista. Siinä Johanna mm. mainitsee noita seikkoja, joita Curtvile listasi aiemmin (alhaalla lainaus häneltä): tarinan mahdollisen poliittisen herkkyyden, vaaran matkailumainontaan tällaisessa antologiassa eri maiden tekijöiltä sekä hahmon vanhojen tarinoiden tyttömäisyyden. En ole varma, mihin haastatteluun, Curtvile, tuossa viittasit.
Sinisalon ja Kämpen kertomus on yleisesti ottaen hyvin vähän poliittinen ottaen huomioon nykyiset ja entiset supersankari sarjakuvan esimerkit oli kyseessä sitten Teräsmiehen kamppailu Ku Klux Klania vastaan, Kapteeni Amerikka lähes aina tai mm 20th Century Men ja Power Fantasy.
Mutta hyvä että asia on huomioitu jo tekovaiheessa tekijöiden osalta.
Yksi mikä itselle tässä kokoelmassa otti ikeniin ja vaivasi oli selittämätön asia ennen kuin kaiken vänkäröinnin ohessa käsikirjoittaja Johanna Sinisalo sen haastattelussa mainitsi: vaikka on kryptonilainen ja siis ihmisiin verrattuna jumalan voimat omaava Terästyttö kovin harvoin lyö ketään vaikka se olisi ilmeisin ja jopa toimivin ratkaisu tilanteessa.
Sellaisessa tilanteessa jossa Teräsmies jo käyttäisi voimakeinona.
Ne " perinteiset" sukupuoliroolit kun istuvat tekijöissä ja niiden toivotaan jatkavan rakenteiden ylläpitoa ja pönkitystä.
-
Osaako joku vastata tähän: onko tuo hahmojen asento takapuoli pystyssä yleinen tapa kuvaamaan sekaisin oloa tai suurta himoa japanilaisissa sarjakuvissa? Näyttää omituiselta. No, koko tämä tarina on omituinen!
Tuo on ihan länsimaissakin tunnettu poseerausasento. Näin moista somessa jo joskus 10 vuotta sitten, mennyt jo pois muodista. Voisi kuvitella että nuoret aikuiset tunnistaa. Valitettavasti en osaa sanoa mistä tuo meemi lähti liikkeelle, tai sen tarkkaa merkitystä, kun en tiedä millä nimellä se kulkee. Kuvittelisin, että kun aikuiset matkivat vauvojen tapaa nukahtaa tuohon asentoon, sillä viestitään humoristisesti jotain viattomuutta, antautumista, tms.
-
Keskustelun sekaan on leikattu Vesa Vitikaisen tekemä Johanna Sinisalon haastattelu Porista. Siinä Johanna mm. mainitsee noita seikkoja, joita Curtvile listasi aiemmin (alhaalla lainaus häneltä): tarinan mahdollisen poliittisen herkkyyden, vaaran matkailumainontaan tällaisessa antologiassa eri maiden tekijöiltä sekä hahmon vanhojen tarinoiden tyttömäisyyden. En ole varma, mihin haastatteluun, Curtvile, tuossa viittasit.
Tismalleen samaan sekä muihin Porin kirjastossa ja PoriConissa esitettyihin haastatteluihin jotka asiaa sivusivat.
Kuten eilen koiralle puhuessa sanoin " miksi oletan että ymmärrät mitä sanon? Varmaan kun puhun samoin ihmisillekin"
Kierrätyskeskuksen ihmiset hymyilivät kuin olisivat jotain ymmärtäneet.
Supergirl Maailma on ihan kelpo, mutta Supergirl Woman of Tomorrow on se mikä olisi pitänyt julkaista.
Se juna meni, maito on nurin eikä siitä itkusta ole hyötyä. Oma stressitaso voi parkujalla laskea, muilla ei.
Toivottavasti kasvattaa myyntiä kuitenkin, tuli näkyvyyttä sitten kvaakissa, sarjismiehissä, muualla sosiaalisessa mediassa, Hesarin jutun myötä tai siitä jos joku ihan oikeassa elämässä kertoo että on lukemisen väärtti.
Jota on. Woman of Tomorrow on parempi. Täysin eri asia, yhtenäinen albumi ja monesta turhan synkeä, mutta silti kahden tekijän kokonaisvaltainen esitys.
Muistissani on aukkoja ja todistetusti virheitä, mutta en saa heti mieleen että Rosi Kämpen töitä olisi aiemmin julkaistu suomeksi. Kuten en muista Eisnerin voittaneen Max Sarinin saaneen myöskään.
-
Supergirl Maailma on ihan kelpo, mutta Supergirl Woman of Tomorrow on se mikä olisi pitänyt julkaista.
Samaa mieltä. Tosin nämä DC:n World-julkaisut voi tavoittaa taviksia, jotka eivät ole niin perillä sarjoista muuten. Mutta samaan aikaan, kun ajattelee, että Arctic Lights Comic Conissa ja näköjään Supergirlin näytöksissä jaetaan ilmaiseksi Woman of Tomorrowin ekaa numeroa, niin olisi ollut fiksu veto julkaista sarja suomeksi ja koittaa mainostaa, että tarinan voi lukea kokonaan täältä.