Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Amerikkalaiset sarjakuvat => : Jari Lehtinen 11.04.2025 klo 11:38:40
-
Tälle tärkeälle julkaisulle ei ole ollut omaa aihetta. Nyt olen hankkinut ja lukenut kaikki numerot, ja voisin esittää niistä vaatimattoman arvion.
Vuonna 1946 alkoi ilmestyä ”Ruotsin ensimmäinen sarjakuvalehti” Karl-Alfred. (Lähteet, jotka puhuvat näin, sivuuttavat vuosien 1937-1938 Musse Piggin. En tiedä miksi.) Karl-Alfred sisälsi sanomalehtisarjoja. Lehdessä seikkailivat Prinssi Rohkea, Mandrake, Henry, Eversti ja Herttuatar, Polly ja kaverit, Yksinäinen Ratsastaja, Rip Kirby, Salainen Agentti X-9 jne. Toisin sanoen amerikkalaisen 1940-luvun sanomalehtisarjakuvan parhaimmisto. Ylen kalliita Karl-Alfredit eivät ole. Vuoden 1949 vuosikerran voisi paraikaa ostaa 50 eurolla, ja huomattava on että siihen sisältyy 52 numeroa, sillä lehti ilmestyi joka viikko.
No kuka oli Karl-Alfred? Ahaa-elämyksen saa, kun keksii että Karl-Alfred oli tietysti Kippari-Kalle.
Rip Kirbyt ja kumppanit ilmestyivät Karl-Alfredissa jatkosarjoina. Mutta pitkiä kokonaisia seikkailuja ei tarvinnut kauaa odottaa, sillä vuonna 1950 Pressbyron kioskien ikkunaan ilmestyi Fantomen, Mustanaamio.
Suomessa oli ilmestynyt vuodesta 1949 Sarjakuvalehti, joka oli selvästi ottanut mallia Karl-Alfredista. Siinä oli samoja sarjojakin (Yksinäinen Ratsastaja, Terttu ja Topi). Samanlaista toista lehteä ei kannattanut tehdä. Sanoma toi joulukuussa 1952 näytteille Fantomenin ja Karl-Alfredin yhdistelmän, jolle annettiin nimeksi Kippari-Kalle. Edellisenä vuonna alkanut Aku Ankka oli ollut menestys. Päätoimittaja Sirkka Ruotsalainen sai - tai joutui - nyt luovimaan amerikkalaisten poikien seikkailusarjojen maailmassa, jota kevennettiin huumoritarinoilla.
Aivan kuten ruotsalaisessa painoksessa, Kippari-Kalle oli omassa lehdessään statisti. Kippari-Kallen 37:ssä ilmestyneessä numerossa oli yksi ainoa pitkä Kippari-Kalle-tarina, reikäpäisen tajuton Miss Mehu, joka ilmestyi tammikuussa 1954. Muutoin julkaistiin sivun mittaisia sunnuntaisarjoja. Tekijöinä olivat Tom Sims ja Bela Zaboly.
-
Toisin kuin Sarjakuvalehdessä, Kippari-Kallessa jatkosarjat jätettiin minimiin. Kerran kuussa ilmestyvässä lehdessä ei jatkosarjat olisikaan toimineet. Vain pari poikkeusta nähtiin. Rip Kirby ja lapsenryöstäjät julkaistin kahdessa osassa lokakuussa ja joulukuussa 1953. Jatkokertomuksena voi myös pitää Prinssi Urheaa, sillä Kippari-Kallessa ilmestyi Prinssi Urhean Viikinki-saaga, jossa hän asettuu viikinkien matkassa Pohjois-Amerikkaan ja palaa aikanaan perheensä kanssa takaisin Eurooppaan.
Kippari-Kalle –lehtien suuri ongelma oli jatkokertomusten sovittaminen itsenäisiksi tarinoiksi kerran kuussa ilmestyvään lehteen. Vaikka Sirkka Ruotsalaisesta on tullut kaikkien Disney-fanien kotijumalatar, ja täysin ansiosta, niin Kippari-Kallen kohdalla hänen toimituspolitiikastaan olisi paljonkin sanomista.
Monet tarinat nimittäin alkavat kesken kaiken ja päättyvät kesken kaiken. Pahin tapaus on maaliskuun 1955 Ratsupoliisi King. Köyhä hillybillyperhe löytää lentokoneesta pudonneen rahalaukun, ja alkaa elää herroiksi. He saavat vihiä että ratsupoliisi on etsimässä laukkua, joten he näppärästi piilottavat uuden autonsa heinäsuovaan ja vaihtavat ylleen vanhat ryysynsä viime hetkellä, sillä viimeisessä kuvassa Ratsupoliisi King saapuu heidän tiluksiensa portille. – Ja siinä kaikki. Miten laukku putosi lentokoneesta? Selvisikö Ratsupoliisi Kingille mitä tapahtui? Kuinka hillybillyille kävi? Kuka tietää. Kippari-Kalle –lehden lukija ei ainakaan tiedä.
Tapaus ei ole ainutlaatuinen. Myös Steve Canyonin seikkailuja on lyhennetty niin reippaasti, että on vaikea käsittää missä mennään. Kaikkein parhaiten sanomalehtisarjojen lyhentelystä ovat selvinneet Naamio ja Maaron (Mustanaamio ja Taika-Jim). Nekin alkavat ja loppuvat joskus töksähtäen, mutta tarina saadaan kerrotuksi kaikkien taiteen sääntöjen mukaan.
Kansikuvat olivat tyypillisesti suurennoksia johtosarjojen ruuduista, mutta joissakin numeroissa kansikuva on hämmästyttävän kotikutoisen kömpelö. Neljämetrinen Naamio saa rinnalleen metrin mittaisen Maaronin tekemässä hypnoottista elettä. En tiedä, ovatko nämä tekeleet peräisin Fantomen-lehdestä. Joku kykenevämpi voisi tutkia asiaa.
-
Huumoria Kippari-Kallessa tarjosi Kallen itsensä lisäksi Tipsa ja Totti (Touhulan perhe), jonka tarinat näyttävät olevan osittain sarjakuvalehtiä varten piirrettyjä. Toisinaan on sunnuntaisarjoja yhdistetty peräkkäin ympäripyöreän otsikon alle.
Pyöreydestä puheenollen, Joe Oriolon erittäin pyöreälinjainen Felix-kissa nähtiin monissa Kippari-Kallen numeroissa. Eikä Sanoma aikonut hylätä Felixiä, ensimmäistä Helsingin Sanomien sarjakuvasankaria. Kun Sanoma aloitti Masi-lehden, sama Oriolon metasarjakuvamainen Felix seurasi mukana. Masissa jopa julkaistiin sama joulutarina, joka oli nähty jo aikoinaan Kippari-Kallessa.
Muitakin päällekkäisyyksiä esiintyi. Vaikka Sarjakuvalehti ja Kippari-Kalle selvästi pyrkivät pitämään näppinsä erossa toisistaan, niin tapahtui kumminkin se lapsus, että joulukuussa 1954 Tom ja Kim (Tim Tyler) löytävät tutkimusmatkoillaan sen saman muinaisen ufoaluksen, jota he paraikaa etsivät joka toinen viikko Sarjakuvalehden sivuilla.
Kippari-Kallen parasta antia nähtiin lehden viimeisillä hetkillä. Lokakuussa 1955 ilmestyi kokonainen lyhentämätön ja älykkäästi kirjoitettu Steve Canyon-tarina, jollaisia haluaisi lukea enemmänkin. Joulukuun numero vuonna 1955 jäi viimeiseksi. Sarjakuvalehti veti pidemmän korren. Se ilmestyi joka toinen viikko ja siinä kerrottiin tarinat alusta loppuun. Sitä paitsi siinäkin ilmestyi Mustanaamio.
-
Lainaan itseäni:
Sanoma Osakeyhtiö lanseerasi uuden lehden, Kippari Kallen Aku Ankan rinnalle heti jouluna 1952. Tällä Sanoma aikoi selvästi haastaa Valiolehtien Sarjakuvalehden, sillä sen sarjakuvavalikoimaan kuului osin jopa samoja sarjoja. Heti aloitusnumerossaan Kippari Kalle julkaisi Mustanaamiota lyhyemmällä nimellä Naamio. Lehden muita seikkailullisia sarjoja olivat Ratsupoliisi King, Hal Fosterin Prinssi Urhea, Lee Falkin ja Phil Davisin Maaron, joka tunnetaan paremmin nimillä Mandrake tai Taika-Jim, Alex Raymondin Rip Kirby sekä Milton Caniffin komeasti piirtämä Steve Canyon. Huumoria edustivat Chic Youngin Tipsa ja Totti, eli Helmi ja Heikki sekä tietysti lehdelle nimensä antanut Kippari Kalle Bill Zabolyn piirtämänä.
Sanoma halusi myös tehdä ilmiselvästi pesäeroa Valiolehtien Sarjakuvalehteen kutsumalla mainoksissaan omia lehtiään kuvasarjalehdiksi. Aku Ankka oli ”maailman hauskin kuvasarjalehti”. Kippari Kallessakin esiintyivät mainostekstin mukaan ”maailman kuuluisimmat kuvasarjasankarit”. Myös tämän lehden materiaali tuli mitä ilmeisimmin Tanskan kautta. Siellä nimeltään Kippari Kallea vastaava lehti Skipper Skræk oli ilmestynyt jo vuodesta 1938 alkaen. Ruotsissa samanlainen sarjakuvamakasiinijulkaisu Karl Alfred oli puolestaan aloittanut vuonna 1946. Molempia julkaisi pohjoismainen, tanskalaisalkuinen Aller-yhtiö. Suomen Kippari Kalle ei nimestään huolimatta ollut kuitenkaan edellä mainittujen suomalaispainos, vaan siinä julkaistiin Allerin Fantom-hefte -nimisen lehden materiaalia. Myös Kippari Kallen sarjakuvat olivat Sarjakuvalehden tapaan sanomalehtien sarjakuvista tehtyjä koosteita ja joskus sarjoja oli harmillisesti lyhennetty alkuperäisestä melkoisestikin.
Timo
-
Timo, onko kenelläkään tietoa, miten paljon Sirkka Ruotsalainen pystyi vaikuttamaan lehden sisältöön?
Vahva veikkaus on, että tuskin lainkaan.
-
Kiitos kivoista yleiskatsauksista, Jari ja Timo! Minä niin kuin varmaan moni muu on tutustunut vain yksittäisiin Kippari-Kallen numeroihin. Myös vertailu selvästi pitkäikäisempään Sarjakuvalehteen oli valaisevaa. Erityiskiitos Jarille lehtien skanneista.
Voi varmaan veikata, että Kippari-Kallen aineistoa leikeltiin ainakin osittain jo Tanskassa.
Oliko kuitenkin jokaisessa Kippari-Kallen numerossa vähintään yksi sivu nimihenkilön sunnuntaisarjaa? Tämä olisi enemmän kuin Agentti X9:n esiintyminen nimikkolehdessään.
Monet tarinat nimittäin alkavat kesken kaiken ja päättyvät kesken kaiken. Pahin tapaus on maaliskuun 1955 Ratsupoliisi King. Köyhä hillybillyperhe löytää lentokoneesta pudonneen rahalaukun, ja alkaa elää herroiksi. He saavat vihiä että ratsupoliisi on etsimässä laukkua, joten he näppärästi piilottavat uuden autonsa heinäsuovaan ja vaihtavat ylleen vanhat ryysynsä viime hetkellä, sillä viimeisessä kuvassa Ratsupoliisi King saapuu heidän tiluksiensa portille. – Ja siinä kaikki. Miten laukku putosi lentokoneesta? Selvisikö Ratsupoliisi Kingille mitä tapahtui? Kuinka hillybillyille kävi? Kuka tietää. Kippari-Kalle –lehden lukija ei ainakaan tiedä.
Tämä Ratsupoliisi King -tarina on tarina Pennejä taivaasta, joka on luettavissa jatkiksena Mustanaamioista 8 ja 9/1980. Pankkirosvo heitti rahalaukun lentokoneesta. King saa selville, että köyhä perhe löysi laukun ja pani rahaa haisemaan. Perhe alkaa katua rahojen käyttöä, kun King sanoo, että ryöstetyt rahat kuuluvat säästäjille: ”Heille, jotka ovat säästäneet pienistä tuloistaan vanhuuttaan varten”. Hillybillyille käy lopulta hyvin, koska he palauttavat rahat ja ostoksensa ja todennäköisesti saavat myös löytöpalkkion rahoista. Tosin perheen tyttö karkaa suureen maailmaan.
-
Timo, onko kenelläkään tietoa, miten paljon Sirkka Ruotsalainen pystyi vaikuttamaan lehden sisältöön?
Vahva veikkaus on, että tuskin lainkaan.
Sanoisin, ettei mitenkään. Samalla tavalla valmista kamaa tuli Tanskasta kuin Ankankin kanssa.
Timo
-
Kippari Kallen sisältöjä ei liene listattu minnekään? Sarjojen alkuperä- ym tietoineen?
Itselläni on näitä lehtiä vaivaiset 9 kpl.
Timo
-
Kippari Kallen sisältöjä ei liene listattu minnekään? Sarjojen alkuperä- ym tietoineen?
Itselläni on näitä lehtiä vaivaiset 9 kpl.
Timo
Moogin arkistossa on jotain!
https://moog.antikvariaattimakedonia.fi/index.php?sivu=lehdet&tyyppi=1&moog_sarja_id=5 (https://moog.antikvariaattimakedonia.fi/index.php?sivu=lehdet&tyyppi=1&moog_sarja_id=5)
Mustanaamio tietokannassa on Mustanaamio-seikkailut esiteltynä...mitä Kippari Kallessa on tullut
https://mustanaamio.info/ (https://mustanaamio.info/)
-
Mäh... no tietysti Moogi! Miten aina unohdan? Ehkä siksi, että toi ei ole varsinaisesti listauksen muodossa. Mutta tästä selviää paljon.
Timo
-
Oliko kuitenkin jokaisessa Kippari-Kallen numerossa vähintään yksi sivu nimihenkilön sunnuntaisarjaa? Tämä olisi enemmän kuin Agentti X9:n esiintyminen nimikkolehdessään.
Tämä Ratsupoliisi King -tarina on tarina Pennejä taivaasta, joka on luettavissa jatkiksena Mustanaamioista 8 ja 9/1980.
Kippari-Kallessa oli tosiaan se piirre, että joka numerossa oli kumminkin Kippari-Kalle, vaikkakin sen yhden ainoan sivun laajuudessa.
Harmi, että en koskaan tiennyt että Mustanaamio- ja Agentti X9-lehdissä oli muutakin kuin Mustanaamiota ja Agentti X9:ää, kas kun nuo ei minua liiemmälti kiinnostaneet. Olen ollut Lukematta paskaa -koulukunnan vankka kannattaja.
-
Pahin tapaus on maaliskuun 1955 Ratsupoliisi King.
KORJAUS!
Tämä rujosti leikelty Ratsupoliisi King jäi vaivaamaan mieltäni ja kun sain käsiini toisen kappaleen Kippari-Kallea maaliskuulta 1955, niin tajusin kaiken.
Sidoksessa olevasta lehdestä puuttuu kahdeksan sivua keskeltä!
Tämä olikin näin yksinkertainen. Ja tosiaan lehdissä kun ei ole sivunumeroita, niin tällainen selitys ei tullut mieleenkään. Tarina jatkuu tosiaan kahdeksan sivua siitä mitä ensi alkuun kuvitteli, ja kahdeksan sivun lopussa lukee alareunassa selvästi "Loppu".
Siitä huolimatta ei kauhean korkeaa arvosanaa voi antaa tarinoiden lyhentelylle. Mainitsemani ensimmäiset Steve Canyonit ovat otteita pitkästä tarinasta, joitä edeltävät tapahtumat ja jaksojen väliset tapahtumat jäävät arvailujen varaan.
-
Suomessa julkaistua Ratsupoliisi Kingiä lyhenneltiin rajusti. Yksi kokonaisuus saatettiin jakaa jopa kolmeksi tarinaksi.
https://archive.org/details/ZaneGreysKingOfTheRoyalMountedComics/ZaneGreysKingOfTheRoyalMountedFourColor0265/mode/2up
-
Sarja: onko linkkisi Ratsupoliisi King -seikkailu (amerikkalainen lehti) sitten julkaistu juuri Kippari-Kallessa kolmessa osassa?
-
https://archive.org/details/ZaneGreysKingOfTheRoyalMountedComics/ZaneGreysKingOfTheRoyalMountedFourColor0265/mode/2up
Kingin numero 265 näkyy ilmestyneen Kippari-Kallessa seuraavasti:
sivut 3-19 KK marraskuu 1953 (sivu 13 leikattu pois, sivulta 18 lyhennetty yksi rivi, lopetus sivun 19 ylimmälle riville)
sivut 24-52 KK huhtikuu 1954
-
Kiitos tiedoista, Jari!
Amerikkalaisessa lehdessä on kaksi ihan eri tarinaa, joten sen pitkä julkaisuväli Kippari-Kallessa ei ole haitannut. Panemasi mainoksen Neiti Plenty -tarina siis on jälkimmäinen juttu. Sivujen 19–23 löysät on leikattu pois. Nuo ovat sarjakuvalehteen sovitettuja strippejä. Täällä (https://www.comics.org/issue/173115/) on tuo amerikkalainen lehti vuodelta 1950 indeksoituna.
-
Piti jatkaa tästä jo viimeksi, mutta tuli taas deadlineja ja muuta ruljanssia.
Kingin numero 283 sisältää myöskin tuttuja tarinoita.
Sivut 3-22,5 julkaistiin KK:SSA 8/54 nimellä King ja "pankinryöstäjä" (sic).
Sivuja 22,5-31 ei ole julkaistu. Tässä osassa rahalaukku tippuu lentokoneesta.
Sivut 32-51,5 julkaistiin KK:ssa 3/55 nimellä King etsii kadonnutta rahalähetystä.
Ja tämähän on tuttu; tämä on se jakso jossa hillybillyt löytävät rahalaukun. Oli täysi yllätys että pankkirosvo Nitro ja äkkirikastuneet hillybillyt kuuluvat samaan tarinaan.
Takaisin indd:tä vääntämään.
-
Kiitti taas kiintoisista tiedoista.
Moogin arkisto paljastaa, että Ratsupoliisi King (https://moog.antikvariaattimakedonia.fi/index.php?sivu=lehdet&moog_sankari_id=8) seikkaili seitsemässä eri Kippari Kallessa: numeroissa 2/1953, 8/1953, 11/1953, 4/1954, 8/1954, 3/1955 ja 6/1955. Jari selvitti äskettäin neljän lehden tarinoiden alkuperän.
Kippari Kalle 6/1955:ssä oli lehden viimeinen King-tarina. Veikkaan, että se oli otettu Four Color -lehdestä 310 (https://www.comics.org/issue/173143/). Nimittäin amerikkalaisen tarinan nimi on The Musketeer eli Muskettisoturi. Moogin arkistossa on kuva (https://moog.antikvariaattimakedonia.fi/index.php?sivu=lehti&moog_lehti_id=1034) tarinan suomalaisesta alusta, jossa mainitaan ”muskettisoturiksi pukeutuva omituinen mies”. Kippari Kallessa seikkailu valitettavasti alkaa aivan keskeltä.
Ratsupoliisi King ilmestyi näköjään (https://www.comics.org/series/14024/) Dellin Four Colorin numeroissa 207, 265, 283, 310, 340, 363 ja 389 vuosina 1952–58. Kaikkiaan siis seitsemässä numerossa. Kun Dell perusti sankarille oman lehden, numerointi alkoi numerosta 8. Samahan tehtiin monille muillekin lehdille; esimerkiksi Uncle Scrooge ilmestyi kolmessa Dellin juoksevan numeroinnin Four Colorissa ennen kuin aloitti oman julkaisun ja numeroinnin numerosta 4 alkaen.
En tiedä, mistä amerikkalaisesta lähteestä Kippari Kallen numeroiden 2/1953 ja 8/1953 King-stripit ovat peräisin; en löydä niitä Kingin omista lehdistä. Mutta ne löytyvät norjalaisesta Fantom-heftestä. Kuten Timo kirjoitti (lihavointi minun):
Ruotsissa samanlainen sarjakuvamakasiinijulkaisu Karl Alfred oli puolestaan aloittanut vuonna 1946. Molempia julkaisi pohjoismainen, tanskalaisalkuinen Aller-yhtiö. Suomen Kippari Kalle ei nimestään huolimatta ollut kuitenkaan edellä mainittujen suomalaispainos, vaan siinä julkaistiin Allerin Fantom-hefte -nimisen lehden materiaalia.
2/1953:n 10 sivua pitkä seikkailu ”Kadonnut lentäjä” on tosiaan Fantom-heften numerossa 2 (https://www.comics.org/issue/806600/?issue_detail=) (marraskuu 1952). Myös kansi on sama kuin Kippari Kallessa.
8/1953:n 8-sivuinen tarina ”Otter Creekin kostaja” puolestaan on julkaistu aiemmin Fantom-heftessä 10 (https://www.comics.org/issue/806608/) toukokuussa 1953. Kansi on sama kuin Four Color 340:ssä (https://www.comics.org/issue/173163/) ja Fantom-heftessä 5–6 (https://www.comics.org/issue/806603/) tammikuussa 1953, mutta tarina on eri lehdestä.
Aivan yksi yhteen nuo Kippari Kallen ja Fantom-heften King-jaksot eivät näytä menevän, sillä Grand Comics Databasessä Fantom 12:ssa (https://www.comics.org/issue/806610/) olevan tarinan pituudeksi on merkitty vain 15 sivua kun Jari kirjoitti sen olevan Kippari Kalle 11/1953:ssa 17 sivua. Tai ehkä CGD:n indeksoinnissa on virhe.
-
Olisi hauska nähdä ihan omin silmin Fantom-lehtiä, koska se kertoisi miten paljon suomalainen Kippari-Kalle eroaa tai ei eroa alkuperäisestä julkaisusta, mukaan lukien leikkaukset ja taitto. Myös muidenkin sarjojen kuin Kingin osalta.
Muut Kingit ovat juuri niin kuin Sampsa sanoi:
Dell Four Color 310 (1951).
sivut 3-20: Murhaajia aavekaupungin kaivossa.
sivut 20-52: King ja Musketööri. KK 6/55:ssä julkaistiin sivut 34-52. Sivun 34 ylin rivi korvattu otsikolla ja näppärällä johdantotekstillä "King on päässyt muskettisoturiksi pukeutuvan omituisen miehen jäljille" jnejne.
Todella huono suoritus. Tästä tulee mieleen mykän filmin ja jännityslehtien onnettomat jatkokertomukset. Cliffhangerissa sankari jää sidottuna lukittuun tyrmään, jonka lattialla savuaa pommi ja pelastuminen on mahdotonta. Seuraava jakso alkaa muitta mutkitta: "Selviydyttyään tukalasta tilanteesta..."
Kadonnut lentäjä KK 2/53 ja Otter Creekin kostaja, KK 8/53 eivät ole peräisin ainakaan Kingin nimellä julkaistuista Dellin lehdistä.
Zane Greyn juttuja julkaistiin Dellin sarjassa kyllä muutoinkin. Sellaisia otsikoita kuin "Zane Grey's Ambush", "Zane Grey's The Ranger", "Zane Grey's The Drift Fence" (a gripping story of the hard fighting west, packed with blazing action and romance) ja kannessa nyrkit puhuvat.
Grand Comics Databasessä Fantom 12:ssa (https://www.comics.org/issue/806610/) olevan tarinan pituudeksi on merkitty vain 15 sivua kun Jari kirjoitti sen olevan Kippari Kalle 11/1953:ssa 17 sivua.
Kirjoitin että suomalaista versiota on leikelty matkan varrelta. Kyllä se sama versio varmaan on.