Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Manga ja anime => Aiheen aloitti: Antti Valkama - 31.01.2024 klo 16:46:35
-
Punaisen jättiläisen (joka on osa Sangatsu Mangaa) seuraava uutuus on julkistettu. (https://www.animelehti.fi/uutiset/sangatsu-manga-julkaisee-angolmois-record-of-mongol-invasionin-suomeksi/)
Angolmois - Taistelu Tsushimasta kertoo mongolien hyökkäyksestä Japaniin vuonna 1274. Luvassa sekä aseiden kalsketta että kaikenlaista historiatietoa. Sarjaa ei ole julkaistu englanniksi.ww
-
Kuulostaa mielenkiintoiselta. Tsushimasta on siis taisteltu jo paljon ennen Japanin sotaa!
Oletan (ja suren jo valmiiksi) sitä että tämä lienee niitä normikoon pokkareita? Täällä vanhusten foorumilla moni varmaankin arvostaisi sitä että näkisi mitä kaikkea hienoa kuviin on taiteiltu. :)
-
Alkuperäistä isompaa harvoin teemme. Ranskalainen julkaisu näemmä on kyllä 1,5 cm meikäläistä leveämpi ja 0,8 cm korkeampi.
-
Aina kiva nähdä sarjoja, joita ei ole saatavilla englanniksi. Anime jäi kesken parin jakson jälkeen, mutta kenties manga toimii paremmin.
-
Ykköspokkari oli oikein viihdyttävää luettavaa. Kiinnostava historiallinen miljöö ja itselle täysin vieras aikakausi Japanin historiassa, joten on lukiessa mukava googlettaa asioita ja oppia lisää.
-
Hienoa, jos on kiinnostanut. Tällaiset sarjat ovat varsin opettavaisia kääntäjällekin... Ja siinä on omanlainen tyydytyksensä, kun tuntee, että on saanut jonkin suomalaisittain vieraan historiallisen seikan tuotua esiin ymmärrettävästi. Tosin myös kritiikki on tervetullutta, sillä itse saattaa sokeutua joillekin asioille. Tarkoitan sitä, että luulee asian olevan lukijalle riittävän helposti ymmärrettävissä, mutta ei sittenkään ole välttämättä tehnyt sitä kunnolla selväksi.
Vaikka kun 1200-luvusta puhutaan, niin eivät kaikki jutut japanilaisillekaan ole itsestäänselviä. SIksi jo alkuteoksessa on mukana selityksiä. Ja koska kaikkea ei voi syhtyä avaamaan, niin jotkut jutut jäävät myös japanilaislukijalle oman selvitystyön varaan (mikäli tahtoo tuntea taustoja enemmän).
-
Selauksen perusteella tämä vaikuttaa kiinnostavalta. Merikuvastosta, saaresta, päähenkilöstä ja saaren prinsessasta tulee mieleeni Odysseia, ja saaren puolustustaistelusta 300. Iso plussa kustantajalle siitä, että on poimittu sarja, jota ei löydy englanniksi. Pitää tutustua tähän.
(E: Typo.)
-
Oli tarkoitus lukea vain osa 2 ennen nukkumaan menoa, mutta tarina vetäisi niin mukaansa, että oli pakko jatkaa. Olisin varmaan lukenut kaikki tähän mennessä ilmestyneet osat kerralla, mutta omasta mielestäni kiinnostavin hahmo kuoli jo osassa 4 ja se jäi ärsyttämään niin paljon, että nyt pitää taas laittaa sarja hetkeksi tauolle ja jatkaa myöhemmin.
-
Minäkin olen hommannut ja lukenut kaikki tähän mennessä ilmestyneet osat, kuusi kappaletta. Olen tykännyt. Tarinahan on japanilaisten jännittävä selviytymistaistelu saarella mongoleja vastaan. Samalla rakennetaan kiinnostavia jännitteitä hahmojen välille, olivat ne sitten valtapeliä, perinteen seuraamista, petturuutta tai romantiikkaa. Suosittelen kyllä tätä.
-
Hyvä, etten ole ainoa, joka pitää sarjasta! Siinä on totta kai heikkoutensa, mutta minutkin tarina veti mukaansa. Erityisesti historiallinen tausta ja jonkinmoiseen realismiin pyrkiminen viehätti.
-
Angolmoisin uusin eli seitsemäs on hankittu ja luettu. Sarjan ilmestymisessähän tapahtui kuutososan jälkeen hieman pidempi tauko. Valitettavasti pokkari piti hakea lehtipisteeltä monen kilometrin päästä, koska myyntipaikkoja on vähennetty.
Juoni jatkuu jännittävänä: mikä onkaan vuorilinnan, johon japanilaiset päähenkilöt ovat vetäytyneet suojaan mongoleilta, kohtalo? Joutuuko saarelaisten petturi tilille petturuudestaan? Kuka on naamioitunut vihollissoturi, jonka samurai Jinzaburō kohtasi aiemmissa osissa ja kohtaa jälleen? Tämä on kyllä mukavaa luettavaa. Lisäksi Sangatsu Mangalla on aina mainiota suomen kieltä ja tarkka ladonta.
-
Osaan 9 mahtuisi jonkin verran selityksiä. Itse osassa ei juuri ole sellaisia yksittäisiä juttuja, joita olisi välttämätöntä avata erikseen. Joten voisin myös selostaa jotain yleisempä, mikäli löytyy ehdotuksia.
-
Lukiessa minua on kiinnostanut tietää, miten Japanin yhteiskuntajärjestelmä oli järjestetty tuolloin 1200-luvulla käyttäen esimerkkeinä sarjakuvan hahmoja ja mainintoja. Tätä kyllä avattiin melko paljon jo kolmannen ja neljännen pokkarin selityksissä.
Esimerkiksi: muistuttaako yhteiskunta paljon vai vähän Euroopan keskiajan feodalismia? Mitä säätyjä oli ja miten alemmasta säädystä pystyi kohoamaan ylemmäs? Miten paljon valtion valta oli keskittynyt tai hajautunut? Sarjakuvassahan esiintyy paljon klaanien välistä juonittelua ja taistelua vallasta ja omaisuudesta, mutta nähtävästi ne silti tunnustavat keisarin symbolisesti ylimmäksi valtiaaksi.
Olen tykännyt sarjasta, koska se on dramaattista luettavaa sekä taisteluissa että ihmissuhteissa. Prinsessa Teruhi on jo muutaman kerran (osissa 2, 4 ja 7) käynyt yöllä hengittämässä nukkuvan sankarin Kuchiin kasvoille :). Angolmoisista myös saa enemmän irti kun palaa edellisiin osiin uudelleen: näkee viittauksia tulevaan. Esimerkiksi nyt kahdeksannessa osassa sivulla 78 paljastuu, kenen miehen siluetti oli toisessa osassa sivulla 51.
-
Kiitos! Jotain tuon suuntaista tulee mukaan.
Teruhista: Joku taisi kommentoida, että tämän romanttinen kiinnostus Jinzaburōta kohtaan on jotenkin päälleliimattua. Minusta se vaikuttaa silti varsin luonnolliselta. Jinzaburō on vieras eli jo sen takia jossain määrin kiinnostava arkisen lähipiirin rinnalla. Aluksi hän totta kai on yksi rikollisista eli pelkkä hyödynnettävä tyyppi, mutta hän osoittaa pian olevansa hyvin pätevä. Pelkästään se tuskin riittäisi, mutta Teruhin isän ja veljen "palauttaminen" (eli päiden noutaminen) oli sekä urotyö että myös osoitti välittämistä Sōn sukua kohtaan.
Jinzaburō, sopivassa iässä oleva mies, on siis osoittautunut vahvaksi, rohkeaksi, Sōn sukua ja saarelaisia arvostavaksi (ainakin toimissaan) ja käytännössä päätyy johtamaan koko porukkaa. Lopulta hän on se, johon iso osa muistakin turvaa, ei pelkästään Teruhi.
J:n luonteessa on selvästi, no, haasteita, mutta jos Teruhi muutoin viehättyy hänestä niin nekin piirteet voi koko ikänsä prinsessana kohdeltu tyttö tulkita kiehtoviksi. Joten vaikka on totta, että ihastuminen on varsin kliseinen juttu, niin tarinan sisällä se ei ole mitenkään väkinäinen juttu.
-
Antti: Minusta ihastuminen on uskottavaa, ja esitit syitä siihen. Mutta ehkä se, että prinsessa yrittää useasti suudella nukkuvaa sankaria, joka on sosiaalisessa asteikossa (huomattavasti?) alempana ja vieläpä rikolliseksi tuomittu, on hieman epäuskottavaa. Tosin ei se minua haittaa lainkaan. Lukija alkaa jännittää, päätyykö kaksikko yhteen. Emme vielä tiedä Jinzaburōn tunteista yhtä paljon kuin Teruhin. Jinzaburōhan on selvästi vanhempi kuin 17-vuotias Teruhi, ja hänellä on ollut perhekin.
Teruhilla muuten kyllä on tässä kertomuksessa harvinaisen vahva ja mieleen jäävä naisrooli. Hän on itsenäinen, osaa taistella ja toimia esimerkkinä ja tekee kaikkensa kansansa puolesta, ja samalla hän ilmaisee hänelle langenneen musertavan suuren vastuun alla myös haavoittuvuutta ja miehen kaipuuta. Mieleen tulee jopa TSH-elokuvien (nimenomaan elokuvien, ei romaanien) Éowyn.
(LISÄYS: Myös Éowyn ihastuu häntä kokeneempaan pätevään soturiin, johtajaan ja ulkopuoliseen pelastajaan, Aragorniin. Taisteluihin haluava Éowyn kohtaa voimakasta vastustusta hallitsijaisältään ja perinteistä aivan kuten mangassa Teruhi. Erona ihastuksiin toki on, että Aragorn on korkeaa ylimyssukua, itse Gondorin kruununperillinen eikä pelkkä soturi (”samurai”) kuten on Jinzaburō. Juu ja muistan toki, että Aragorn dúnedainina on oikeasti hyvin iäkäs.)
Selvennettäköön mangaa lukemattomille, että Jinzaburō on sama kuin Kuchii. En oikein tiedä, kumpaa nimeä hänestä pitää käyttää ja kumpi edes on etunimi.
Tarinaan on taitavasti kirjoitettu muitakin jännitteitä eri hahmojen välille.
Aikakausista vielä, että populaarikulttuurin harrastajille 1400- ja 1500-lukujen Japani (https://fi.wikipedia.org/wiki/Sengoku-kausi) lienee monille huomattavasti tutumpi kuin 1200-luvun. Siksi selitysten mukanaolo tässä mangassa on aina plussaa, vaikka toki lukija voi aina myös itse etsiä lisätietoa kuten VNaomi kirjoitti:
Kiinnostava historiallinen miljöö ja itselle täysin vieras aikakausi Japanin historiassa, joten on lukiessa mukava googlettaa asioita ja oppia lisää.
Itse googletin ensimmäiseksi Angolmois-sanan selityksen.
-
Samurai-sanasta. Kirjoitin edellisessä viestissäni samurain lainausmerkkeihin, koska sarjan ensimmäisen ja kolmannen pokkarin kääntäjä Antin selityksissä kerrotaan, että samurai-sana tuli käyttöön vasta 1500-luvulla ja että 1200-luvulla ammattisoturin termi on bushi. Tämä oli hyvä tietää.
Samurai-sanaa kuitenkin käytetään tavallisesti aikakaudesta riippumatta. Kehutussa videopelissä Ghost of Tsushima (https://en.wikipedia.org/wiki/Ghost_of_Tsushima) (2020) on päähenkilönä samurai nimeltä Jin Sakai. Tämä pelihän sijoittuu samaan mongolien maihinnousuun vuonna 1274 kuin Angolmois-manga. Näemmä pelin sankarin sukunimi on kunnianosoitus Usagi Yojimbo -sarjakuvan luojalle Stan Sakaille. Usagi kai sijoittuu väljästi ja toki myyttisestikin 1600- tai 1700-luvulle. Jin-nimi muuten muistuttaa Jinzaburōa.
Yksi historiallinen kommentti. Angolmoisin tarinassa Tsushiman saarella elää salaa lähes satavuotias keisari Antoku, joka on prinsessa Teruhin isoisoisä. Virallisen historian mukaan keisari hukkui lapsena klaanien välisessä taistelussa vuonna 1185, mutta Tsushimassa spekuloidaan yhä tänä päivänä, että hän saattoi jäädä eloon. Tästä kertoo sarjan viides pokkari, kiinnostavasti myös lopun faktapohjaisessa oheissarjakuvassa.
Tällaisia tarinoita hallitsijoista löytyy ympäri maailman. Varmaan tunnetuin on uskomus suuriruhtinatar Anastasian jäämisestä henkiin kun tsaarin perhe murhattiin vallankumouksessa. Venäjällä on myös legenda siitä, että tsaari Aleksanteri I lavasti kuolemansa (https://seura.fi/ilmiot/mysteerit/mysteeri-venajalla-kuoliko-keisari-aleksanteri-i-kaksi-kertaa/) ja ryhtyi erakkomunkiksi. Innostuin sarjakuvan ansiosta googlettamaan ja lukemaan muutamia muitakin vastaavia tapauksia.
-
Yksi kysymys ensimmäisestä pokkarista Antille ja muillekin, jotka tietävät alkukielisestä sarjakuvasta.
Pokkarin lopussa kohtauksessa, jossa Jinzaburō tarinassa ensimmäisen kerran liittyy taistelemaan Sōn suvun ja saaren asukkaiden puolesta mongoleja vastaan, hän pysäyttää taistelussa pillastuneet saarelaisten hevoset tarttumalla niihin jämäkästi ja sanomalla niille useasti ”soo”. Jinzaburō on tässä myös yllättäen pukenut ylleen Sōn suvun arvokkaan haarniskan.
Mietin, että viittaako sankari ”soo”-sanalla samalla Sōn sukuun, koska ”Sō” lausutaan samalla tavalla kuin ”soo”, siis ”o” pitkänä? Vai onko tämä vain sattumaa, joka johtuu suomen kielestä? Onko siis tässä kohtauksessa hevosten pysäytyssanalla japaniksi mahdollista kaksoismerkitystä?
Skannaan tähän näytteet kohtauksesta. Sivuja ja ruutuja luetaan oikealta vasemmalle. Ensimmäinen kuva on sivuilta 186-187 ja toinen 188-189.
-
Rauhoittelu"sana" tulee ihan suomesta. Japaniksi hevosille sanotaan doo,doo. Suomeksi ptruu olisi myös mahdollinen, mutta noin paljon toisteltuna se olisi varsin koominen.
-
Ai niin. Samurai-sanan alkumuodot eivät olleet tuntemattomia ennen 1500-lukuakaan, mutta kyseessä ei ollut ihan vastaava termi kuin sittemmin.
Antokun ohella muitakin hiukan samanlaisia tarinoita on. Siellä täällä löytyy paikkoja (esim. luolia), joissa Genpei-sodassa hävinneen Tairan klaanin eloonjääneet ovat myöhemmin piilotelleet. Tai ainakin näin seudun asukkaat ovat pitkään uskoneet. Paikat ovat usein turistinähtävyyksiä.
-
Kiitos. Näköjään ylitulkitsin tuon ”soon”.
Tuosta Genpei-sodasta kerrotaan pokkarien selityksissä useasti.
Asiasta toiseen, ensimmäisessä pokkarissa Teruhi vähän oudosti ei tunnista buddhalaiseksi munkiksi pukeutunutta Shōni Kagesukea, joka lupaa Jinzaburōlle lähettää Tsushiman saarelaisille sotilaallista apua seitsemän päivän kuluttua. Shōni Kagesuke on ollut saarella tiedustelemassa mongolitilannetta naamioituneena.
Saarella hallitseva Sō-klaanihan on Shōnin klaanin alainen, joten luulisi, että Teruhi, Sōn käskynhaltijan tytär, tunnistaisi hyvin Shōnin päämiehen pojan. Sarjakuvan mukaan Shōnin klaani vastaa Tsushiman puolustamisesta ja Shōni Kagesuke on siinä ylipäällikkö.
No, tämä voidaan ehkä selittää sillä, että Teruhi ei ole ollut aiempina vuosina kiinnostunut politiikasta ja hallinnosta eikä hän siksi tunnista saaren ulkopuolisia ihmisiä. Hänhän on vasta 17. Tai sitten naamioituminen munkiksi oli taitavaa. Joka tapauksessa tässä tulee tarinan kannalta hyvä kohtaus juuri siksi koska Teruhi ei tunnista munkkia korkeaksi sotilaaksi ja hän pelkää, että Jinzaburō yrittää paeta saarelta samalla kun munkki on poistumassa.
-
Ehkä aiempi tekstini tuntuu sekavalta. Skannaan tähän kuvan tuosta kohtauksesta.
Heti tämän jälkeen sitten Teruhi yrittää laskelmoidusti saada Jinzaburōn jäämään saarelle. Hän tarttuu tämän käteen, mitä hänen hoviväkensä hämmästyy, sillä kosketus on intiimiä, ja pyytää soturia auttamaan saarelaisia. Kun Jinzaburō suostuvansa, Teruhi hähättää itsekseen. Tässä on iso ero Teruhin myöhempään asenteeseen eli yölliseen hönkäilyyn...
Myöhemmässä pokkarissa myös Jinzaburō koskettaa Teruhia haavojen sidonnassa, ja se aiheuttaa Teruhissa hämminkiä. En viitsi skannata kuvia, kannattaa lukea itse.
-
Vielä klaaneista eli suvuista. Minulle oli hieman sekoittavaa, että ensimmäisessä pokkarissa puhutaan Genji-klaanin ja Heike-klaanin välisestä suuresta meritaistelusta (s. 132). Myöhemmissä pokkareissa kun samoista klaaneista käytetään aina nimiä Minamoto ja Taira. Minamotot siis voittivat Tairat Genpei-sodassa.
Nettihaku kyllä paljastaa, että Heike ja Taira ovat sama klaani. Sivumennen sanottuna Heike monogatari (https://fi.wikipedia.org/wiki/Heike_monogatari) eli Heiken tarina on kuuluisa teos, joka kertoo Tairasta ja joka kuulemma on ilmestymässä lähiaikoina suomeksi.
(Jostain syystä muuten äännän "Heiken" mielessäni saksalaisittain "haikeksi"...)
Joo ja samurai-sanalla tarkoitettiin alkujaan, noin 700-luvulta alkaen, jotakin alempaa virkamiestä eikä soturia. Niin tosiaan kirjoitit, Antti, pokkarien selityksissä.