Tämä tyylilajji tunnetaan nimellä Ruritanian romance.
Pepi-sarjoissakin joskus näkyy että ollaan 1900-luvun alkupuolella. Varsinkin joskus kylään poikkeava anoppimummo on aina samassa asussa kuin elokuvassakin. On niitä selvempiäkin esimerkkejä ollut, mutten nyt heti osaa etsiä.
Elävimmin minulle on jäänyt mieleen jossain taskarissa ollut tarina, jossa ankanpojat saivat maastopyörät. Sitten he kisailivat niillä jollain radalla.
Taliaferro taitaa kyllä olla ihan omaa luokkaansa oman aikansa seuraamisessa, Gottfredson toki myös jonkin verran mutta seikkailusarjojen puitteissa harrastaa enemmän futurismia, silloisista tiedekehityksistä väännetään pitkälle vietyjä ei-niin-realistisia sovelluksia...
..kaukaisten maiden eksoottisuus on toki muidenkin kuin Disney-sarjisten piirre ja kyllähän sille myös irvaillaan (viidakon keskeltä löytyy yllättäen satelliittilautaset ja muut).
"Pienet BMX-taiturit" (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+1541-AP&search=pienet%20bmx-taiturit) taskukirjasta 118.
Kysymys kuuluu: Onko muita ankantekijöitä (ja hiirten) jotka eivät koskaan ota sarjoihin mukaan tietokoneita, kännyköitä tai edes CD-levyjä. Eivätkä tietenkään mitään muoti-ilmiöitä.
Olen aiemminkin Kvaakissa ohimennen maininnut, että olisi hauskaa nähdä tarina, jossa Roopen menneisyys on supersankarisarjoista tuttuun tyyliin modernisoitu siten, että hän olisi nuori esimerkiksi 1950- tai 1960-luvulla.
Taskukirjassa 471 on julkaistu tarina "Hylätty shakkilauta" (https://inducks.org/story.php?c=I+TL+3233-2&search=hyl%C3%A4tty%20sakkilauta), jossa ajoitetaan Ankkalinnan historiaa epätavallisen tarkasti. Tarinan alussa Julle Ankanpää avaa Ankkalinnan ensimmäisen puiston vuonna 1837. Hän on edelleen pukeutunut aiempiin vuosisatoihin viittaavaan asuun, mutta tässä tulkinnassa hänestä joka tapauksessa tehdään lännen uudisasukas eikä ensimmäistä eurooppalaissiirtolaisuuden aaltoa edustava puritaani.
Jutussa nähdään myös nuori Roope vuonna 1957. Hän on jo rikas, pukeutuu silinteriin ja rahasäiliö on pystyssä, mutta pulisongit eivät ole niin tuuheat eikä pensneelle olle vielä tarvetta, Tässä on siis omaksuttu esimerkiksi supersankarisarjoista tuttu liukuva aikaskaala, jossa menneisyys siirtyy eteenpäin mahdollistaen hahmojen seikkailemisen tekoajassaan ilman vanhenemisen tuntua, ainakin noin teoriassa.
Valitettavasti tarinassa ei kerrota, missä Roope loi omaisuutensa perustan 1930-40 -luvuilla, Ehkä sotakeinottelijana?
Lienee rikastui Klondiken kultaryntäyksessä. Aika hyvin taskaritarinat nourattaa ns. "Aika kaanonia". Esimerkiksi italialaiset fantom- tarinat ovat hyvä esimerkki tästä. Ne vilisevät Barksviittauksia ja siksi niitä on ilo lukea.
No kun tässä on juuri se pulma, että jos Roope on ollut tarinan mukaan nuori tai nuorehko 1950-luvulla, niin ei hän ole voinut osallistua Klondiken tai Alaskan kultaryntäyksiin, jotka ajoittuivat 1800-1900 -lukujen taitteeseen.
Eri taiteilijat tulkitsevat Roopen nuoruutta eri tavoin, ja tässä olin kiinnostunut juuri "Hylätyn shakkilaudan" lähestymistavasta, jossa mainitaan tarkkoja vuosilukuja, mutta kiinnitetään Roope tarinan tekohetkeen. Tehdään siis toisin kuin niin ikään tarkkoja vuosilukuja käyttävä Don Rosa, jonka ankat seikkailevat 1950-lukulaisessa miljöössä.
Klondike voisi olla Roope-tarinoissa sellainen villinlännenromanttinen, puolimyyttinen paikka, jossa aika on seisahtunut ja joka on aina olemassa.
Ruritanian romance on ihan yleisnimitys tämäntyylisille tarinoille, kirjoille, leffoille...
Timo
Mikki varjokuninkaana ja Tintti-albumi Ottokarin valtikka (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,12844.msg309354.html#msg309354) ovat sarjakuvista tästä ruritaaniromanssista hyvät esimerkit.