Kvaak.fi - keskustelu

Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Lännensarjakuvat => Topic started by: Curtvile on 29.12.2016 klo 21:30:40

Title: Sinitakit
Post by: Curtvile on 29.12.2016 klo 21:30:40: Tuoreehko Sinitakit Nukketeatteri on melko hauska muistutus sarjasta jonka oli melkein ehtinyt unohtaa.
Edellisistä kahdesta albumista on pitkät tovit.

Sarjan lakoninen toteavuus pysyy yllä ja armeijan komentoketju on yhtä älytön kuin ennenkin.
Valokuvaaja William Sutton lähetetään hankkimaan moraalinnostatuskuvia keskellä Yhdysvaltain sisällissotaa.
Verinen ankea todellisuus ei tietenkään käy, sehän olisi kamalaa. Raaistavaakin ehkä.
Eikä kuvauskalusto vastaa suurnopeuksisia megapikselisiä kännykameroita/droneja.
Niinpä kersantti Chesterfield ja korpraali Blutch päätyvät "retusoimaan" sisällissodan uljaana.
Jahka naruista päästään.

Monesta(?) varmaan kuivakka ja turhan sarkastinen, itse uskoisin kestävän useampia lukukertoja.
Piirrosjäljestään huolimatta ei ole kepeä kuin Lucky Luket ja tietystä "masimaisuudesta" (armeijasarjahan tämä lännensarjan ohella on) huolimatta vaatii harmaan aivosolun tai kaksi.
Meillä ei ole oikein selkeää valmista kohderyhmää Sinitakeille, eikä aiempien albumien harvuudesta johtuen sitä nostalgiapoppootakaan pilvin pimein.
Painoteknisesti tästä vikoja en löydä kun en ole luuppimiehiä tai edusta fonttielitistejä.

Ei lainkaan huono avaus kustantamolta.
Title: Vs: Sinitakit
Post by: Darzee on 30.12.2016 klo 09:33:28: Quote from: Curtvile on 29.12.2016 klo 21:30:40
Monesta(?) varmaan kuivakka ja turhan sarkastinen, itse uskoisin kestävän useampia lukukertoja.
Piirrosjäljestään huolimatta ei ole kepeä kuin Lucky Luket ja tietystä "masimaisuudesta" (armeijasarjahan tämä lännensarjan ohella on) huolimatta vaatii harmaan aivosolun tai kaksi.
Meillä ei ole oikein selkeää valmista kohderyhmää Sinitakeille, eikä aiempien albumien harvuudesta johtuen sitä nostalgiapoppootakaan pilvin pimein.

Tiivistät hyvin sen, että Sinitakkien huumori on ehkä vähän toteavampaa ja pisteliäämpää kuin Lucky Luken, mutta ehkä juuri siksi ihan yhtä koville kierroksille ei päästä. Goscinny on vaan Cauvinia parempi kärjistäjä. Mutta kuten Zoom Teufel -ketjussa totean, niin kyllä tämän pitäisi mennä Lucky Luken ja Sammy Dayn ystäville jotenkin.

Sotaa käsitteleväksi sarjaksi Sinitakit ei tietysti alkuaan lastensarjaksi luotuna pottunokkaperinteen edustajana ole erityisen verinen, mutta kyllähän sarjassa haavoittumisia on jatkuvasti, ja melko varmasti jossain lukemassani ruotsiksi tulleessa albumissa nähdään kyllä kaatuneitakin.
Title: Vs: Sinitakit
Post by: J Lehto on 03.01.2017 klo 14:58:16: Quote from: on 20.10.2010 klo 21:58:58

Trumf-sarjan osa oli albumi numero 1 eli eka pitkä tarina, ja se toinen numero 22. Noiden välistä omistin joskus puolen tusinaa ruotsinkielistä, eikä taso ollut tuon kummempi.

Nyt suomeksi ilmestyvä numero on sarjan 39. osa.
Isompaa jatkuvuutta ei albumien välillä liene?

Ihan kiinnostava ja tervetullut suomennos.
Muistan lapsena kyllä pitäneeni Trumfissa ilmestyneestä
Sinitakeista, tiedä miten sitten tässä iässä. Sitä hääalbumia
en olekaan lukenut.
Title: Vs: Sinitakit
Post by: Darzee on 07.02.2017 klo 09:27:33: Quote from: on 03.01.2017 klo 17:27:53
Ei ole minkäänlaista jatkuvuutta, ainakaan niissä mitä olen lukenut. Eli ei ole väliä missä järjestyksessä niitä lukee.

On niissä välillä viittauksia edellisten albumien tapahtumiin, mutta jokainen seikkailu on silti oma kokonaisuutensa, jossa pysyy hyvin kärryillä, vaikkei olisi sarjaa koskaan aiemmin lukenut. Eli ensimmäisestä käteen sattuneesta jutusta voi Sinitakkien kanssa aloittaa ihan Jukan mainitsemalla tavalla.

Juuri luin yhden ruotsiksi tulleen albumin ("Inga dumma dromedarer") ohimennen kirjastossa, ja siinä tulee taas hyvin esille tämä päähahmojen aika tulehtuneeksikin yltyvä jatkuva kinastelu. Blutch etsiytyy vähän sivummalle taistelun tiimellyksestä ja Chesterfield lähtee kiukusta puhisten etsimään tätä. Kun Chesterfield raahaa Blutchia takaisin taistelukentälle, uhkaa Blutch huutavansa tämän raiskaavan (sic) hänet, ellei Chesterfield päästä irti. Moinen syytös tietäisi Chesterfieldin joutumista teloituskomppanian eteen. Pöyristynyt Chesterfield kysyy, inhoaako Blutch häntä tosiaan noin paljon, ja Blutch toteaa, ettei koskaan anna anteeksi sitä, että joutui armeijaan Chesterfieldin vuoksi.

En ole tuota koskaan alkukielellä lukenut, mutta ruotsintaja käyttää ihan termiä "våldta".
Title: Vs: Sinitakit
Post by: Lurker on 27.02.2017 klo 20:12:04: Nukketeatterin arvostelu (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=2403) on näköjään etusivulla.

(http://www.kvaak.fi/images/articles/26022017204642-3.png)

Kahdella päähenkilöllä on oikein kunnon pottunokat ranskalaisbelgialaisen sarjakuvan parhaiden perinteiden mukaisesti - muilla sitten selvästi pienemmät kolvit.
Title: Vs: Sinitakit
Post by: Czaba on 01.03.2017 klo 21:43:25: Kiitos arvostelusta! Todella mielenkiintoinen ja informatiivinen juttu albumista. Avaa taustoja kummasti kun sai lukea noiden valokuvaajien taustoista joista en ainakaan minä pahemmin tiennyt, vaikka nimet olivatkin pintapuolisesti tuttuja.

Sinitakit on erittäin nostalginen sarja minulle, sillä se ensimmäinen Trumf -sarjassa julkaistu oli suuri suosikki lapsena silloin -70 luvun alkupuolella. Pitkään tuli toivottua jatkoa ja kummastutti kun ei niin tapahtunut.

Henk.koht. vaikutelma on että ihan hyvin tämä tuntuu (positiivisessa mielessä) vetävän vertoja monille ns. perinnebedesarjoille joita on vuosikymmenet julkaistu suomeksi.
Title: Vs: Sinitakit
Post by: Lurker on 05.03.2017 klo 09:36:45: Quote from: Darzee on 30.12.2016 klo 09:33:28
--
Sotaa käsitteleväksi sarjaksi Sinitakit ei tietysti alkuaan lastensarjaksi luotuna pottunokkaperinteen edustajana ole erityisen verinen, mutta kyllähän sarjassa haavoittumisia on jatkuvasti, ja melko varmasti jossain lukemassani ruotsiksi tulleessa albumissa nähdään kyllä kaatuneitakin.

Ainakin albumissa Miss Walker (joka on oikea historiallinen henkilö) on tylyjä näkyjä taistelukentiltä. Tämänkin albumin näkisi hyvin mielellään suomeksi.

Ei Sinitakit nyt sentään ihan Charley's War ole, mutta paljon yhteisiä teemoja niissä on. Sodan hulluus, miehiä tapattavat upseerit, luokkajako...

Kuolleilla ei ole pottunokkia, heilläkään.

(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=13129.0;attach=34888;image)
Title: Vs: Sinitakit
Post by: Darzee on 11.05.2017 klo 14:09:05: "Nukketeatterissakin" vilahtaa kaatuneita. Tässäkin albumissa tulee hyvin esille sarjan piikittelevä ja aika kyyninenkin ihmiskuva: sotilaat ovat laiskoja, urastaan ylettömän kiinnostuneita, sotahulluja tai sotilaskunniaansa äärimmäisen jäykkäniskaisesti vaalivia. Blutch on tarkoitettu sympaattiseksi hahmoksi, mutta heikkoutensa on hänelläkin. Suhtautuminen Chesterfieldiin ei ole pelkästään lempeän naljailevaa, vaan läikkyy välillä aidon vihamielisyyden puolelle.
Title: Vs: Sinitakit
Post by: VesaK on 11.05.2017 klo 16:17:30: Jos joku ihan tosissaan Sinitakit-sarjasta tykkää ja ranska ei suju mutta englanti kyllä, suosittelen kääntymään Cinebookin puoleen. Nyt jo 10 albumia. Pientä täydennystä settiin saa ruotsinkielisistä:

http://www.cinebook.co.uk/index.php?cPath=157

Ruottiks:

http://seriersant.se/index.php?route=product/manufacturer/info&manufacturer_id=156
Title: Vs: Sinitakit
Post by: Sampsa Kuukasjärvi on 13.07.2017 klo 19:24:04: Nukketeatterin korpraali Blutch on korpraali Blutch myös 70-luvun Trumf-albumissa, mutta Semicin 80-luvun albumissa hän on alikersantti Blutch. Kumpikohan arvo on oikein? Blutchillahan on kaksi natsaa, jotka Suomessa kuuluvat alikessulle.

Näemmä myös uudet ruotsinkieliset Blårockarna-albumit puhuvat "korpralista".
Title: Vs: Sinitakit
Post by: Crying Blue Rain on 13.07.2017 klo 19:48:53: Englannin corporal vastaa paremmin suomen alikersanttia kuin korpraalia. Alikersantti olisi siinä mielessä osuvampi käännös.
Title: Vs: Sinitakit
Post by: Sigma on 13.07.2017 klo 23:13:01: Vähän off-topic: onko USAn ratsuväellä/armeijalla ollut käytössä yhden natsan "alikorpraalin" tms. "väliaikaisen" aliupseerin arvoa? ???
Title: Vs: Sinitakit
Post by: Curtvile on 13.07.2017 klo 23:49:34: Quote from: Sigma on 13.07.2017 klo 23:13:01
Vähän off-topic: onko USAn ratsuväellä/armeijalla ollut käytössä yhden natsan "alikorpraalin" tms. "väliaikaisen" aliupseerin arvoa? ???

Jukka Laineen on moderni mallinnus. Sinitakkien Unionin joukoila oli kahden "natsan" corporal joka siis on lähempänä alikersanttia kuin Suomen armeijan korpraalia
Title: Vs: Sinitakit
Post by: echramath on 14.07.2017 klo 08:53:20: Quote from: Sigma on 13.07.2017 klo 23:13:01
Vähän off-topic: onko USAn ratsuväellä/armeijalla ollut käytössä yhden natsan "alikorpraalin" tms. "väliaikaisen" aliupseerin arvoa? ???

Englanniksi nimeltään "lance corporal", tosin myös "private, first class" voi kulkea yhdellä väkäsellä. Nykyään jenkkinen armeijassa ei ole lance corporal -arvoa, mutta merijalkaväki tekee tietysti mitä haluaa ja heillä sellainen arvo edelleen on.

Oliko Unionin armeijassa (minun käsittääkseni sikäläinen ratsuväki on aina ollut armeijaa eikä ole keksinyt ihan omia sotilasarvoja?) sellainen arvo? Äkkiä googlaamalla vaikuttaisi ainakin luultavalta. Jo Wikipedia kertoo, että arvo otettiin käyttöön viimeistään 1800-luvun alussa ja muualla mainitaan, että Hugh Judson Kilpatrick kantoi hetken aikaa "cadet lance corporalin" arvomerkkejä. Kuulostaa ainakin fiksulta, jos on etukäteen määritelty kuka ryhmää johtaa, mikäli Claude-Étienne Minién suurenmoinen keksintö suorittaa varsinaisen alikersantin läpilennon.

Ruotsalaisten wikipediassa on lista noista yhden väkäsen arvoista (https://sv.wikipedia.org/wiki/Vicekorpral), joissain maissa se on arvo on "korpraali" ja joissain taas joku "alikorpraalin" sukuinen.

Ruotsin korpral on siis myös suomeksi alikessu, siltä varalta, että joku meni ihan sekaisin.
Title: Vs: Sinitakit
Post by: Sampsa Kuukasjärvi on 14.07.2017 klo 17:28:42: Kiitos vastauksista. Selvä, kääntäjä on sitten katsonut nopeasti ja virheellisesti, että Yhdysvaltain armeijan Corporal on yhtä kuin suomen kielen korpraali. Taitaa olla melko yleinen virhe, jonka olisin voinut itsekin tehdä. En tiennyt Ruotsin armeijan korpralin eroa Suomen armeijan korpraaliin.

Alikersanttihan on ryhmänjohtaja. Sinänsä nähdäkseni Blutch ei sarjassa toimi ryhmänjohtajana, vaan häröilee joko yksin taikka kersantti Chesterfieldin alaisuudessa. Menee siis toimenkuvaltaan suomalaisesta "korpista".
Title: Vs: Sinitakit
Post by: echramath on 14.07.2017 klo 19:40:41: Niin onko sitten meillä tai käsikirjoittajilla ihan oikea kuva siitä, mitä kunkin arvoinen sotilas sodassa saattoi tehdä? On kai Suomessakin rauhanajan armeijassa erilaisia nakkikone-aliupseereita (vääpelistä lähtien) joilla ei ole ihan suoranaisesti omia alaisia. Lisäksi sisällissodan armeijat taisivat edelleen olla vähän lennossa pystyyn potkaistuja organisaatioita.
Title: Vs: Sinitakit
Post by: Sigma on 15.07.2017 klo 12:03:07: Quote from: echramath on 14.07.2017 klo 08:53:20
Englanniksi nimeltään "lance corporal", tosin myös "private, first class" voi kulkea yhdellä väkäsellä. Nykyään jenkkinen armeijassa ei ole lance corporal -arvoa, mutta merijalkaväki tekee tietysti mitä haluaa ja heillä sellainen arvo edelleen on.

Oliko Unionin armeijassa (minun käsittääkseni sikäläinen ratsuväki on aina ollut armeijaa eikä ole keksinyt ihan omia sotilasarvoja?) sellainen arvo? Äkkiä googlaamalla vaikuttaisi ainakin luultavalta. Jo Wikipedia kertoo, että arvo otettiin käyttöön viimeistään 1800-luvun alussa ja muualla mainitaan, että Hugh Judson Kilpatrick kantoi hetken aikaa "cadet lance corporalin" arvomerkkejä. Kuulostaa ainakin fiksulta, jos on etukäteen määritelty kuka ryhmää johtaa, mikäli Claude-Étienne Minién suurenmoinen keksintö suorittaa varsinaisen alikersantin läpilennon.

Kiitos! Katselin varmaan samaan wikipedia-artikkeliin (https://en.wikipedia.org/wiki/Lance_corporal#United_States), ja tuo 'lance corporal' tosiaankin oli 1800-luvulla miehistöön kuuluva ryhmän varajohtaja. Eli vastaa aikas hyvin nykyistä Suomen armeijan rivistöstä ylennettyä yhden natsan "varuskuntaharakkaa".
Title: Vs: Sinitakit
Post by: Sampsa Kuukasjärvi on 24.11.2017 klo 22:36:31: Minun piti perustella Nukketeatterin yllättävää hyvyyttä jo aiemmin. Minusta albumissa on varsin kekseliästä konkreettista huumoria. Sarja tarkoituksella ei yritä huumorissaan mitään hienoa tai vaikeaa, vaan esittää kaikille ymmärrettävää sekoilua. Blutch ja Kersantti parivaljakkona, joka ei pääse toisistaan eroon, muistuttaa tietysti Masia ja Kessua eikä ole mitään mullistavaa.

Nukketeatterin piirrosjälki on kohtuullisen notkeaa. Teos hymyilyttää ja viihdyttää minua. Kyyninen ihmiskuva ja pasifismi eivät tulleet lainkaan mieleeni ennen kuin luin tämän ketjun ja Kvaakin arvostelun. Havainnoissa voi olla perää, kiinnostavaa.

Ilmeisesti sarjan tekijöillä ainakin nykyään on tapana poimia oikeasta historiasta jokin tapahtuma tai ilmiö, jonka ympärille he kehittävät tilanteita ja sotilaiden päätöntä kohkaamista mahdollisimman yhtenäisesti. Nukketeatterissa aihe siis on innoittavien sotavalokuvien ottaminen. Semicin albumissa Sinitakkeja ja pitsejä aiheena on naiset lääkintähenkilökuntana. Vanhin suomennettu alppari eli Ruutipartio pulassa sisältää kuitenkin vain yleistä ja hajanaista sotilaat vastaan intiaanit -toimintaa eikä mitään tiettyä historiaa.

Olen samaa mieltä, että sarjassa voisi olla liioittelua enemmän sekä tarinoissa että piirroksessa. En tarkoita, että henkilöiden pitäisi mennä lyönneistä lyttyyn kuten Masi menee, mutta ehkä asterixmaista vauhtia puuttuu pikkuisen.

Sinitakeissa ja pitseissä vitsit ehtyvät melko pian ja juoni menee väkinäiseksi. Nukketeatteri on suomennetuista albumeista minun makuuni selvästi paras, ja siksi se oli minulle positiivinen yllätys.
Title: Vs: Sinitakit
Post by: Lurker on 15.01.2018 klo 20:50:05: Mielenkiintoiselta näyttää tämä uusinkin Sinitakit.

'http://www.lestuniquesbleues.com/albums/61/index.html (http://www.lestuniquesbleues.com/albums/61/index.html)

Sinitakeissa on kyllä jännä vaikutelma tämä aiheiden vakavuus yhdistettynä humoristiseen piirrostyyliin.

(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=13129.0;attach=36694;image)
Title: Vs: Sinitakit
Post by: Lurker on 24.12.2018 klo 15:42:27: No voih, Sinitakkeja ei sitten tänä vuonna enää ilmestynytkään.

Ehkä huumorin ja sodan yhdistäminen hurtin ironisesti ei sitten ole lukijoiden mieleen.
Title: Vs: Sinitakit
Post by: VesaK on 24.12.2018 klo 15:56:06: Quote from: Lurker on 24.12.2018 klo 15:42:27
No voih, Sinitakkeja ei sitten tänä vuonna enää ilmestynytkään.

Ehkä huumorin ja sodan yhdistäminen hurtin ironisesti ei sitten ole lukijoiden mieleen.

Kun lukee Lucky Luken "20. Ratsuväkirykmentti", huomaa sen "pienen" eron Goscinnyn ja Cauvinin välillä... Suomeen on sinitakkeja yritetty kolmesti. Ehkä nyt viimein uskotaan että ei. Jos joku oikeasti sarjasta tykkää, niin ei muuta kun ranskaa tai ruotsia opettelemaan.
Title: Vs: Sinitakit
Post by: Lurker on 24.12.2018 klo 16:03:53: Quote from: VesaK on 24.12.2018 klo 15:56:06
Kun lukee Lucky Luken "20. Ratsuväkirykmentti", huomaa sen "pienen" eron Goscinnyn ja Cauvinin välillä... Suomeen on sinitakkeja yritetty kolmesti. Ehkä nyt viimein uskotaan että ei. Jos joku oikeasti sarjasta tykkää, niin ei muuta kun ranskaa tai ruotsia opettelemaan.

Sinitakeilla vähän sama kuin Blaken ja Mortimerin kanssa, kolmas kerta ei sanonutkaan totta.
Title: Vs: Sinitakit
Post by: echramath on 24.12.2018 klo 16:47:13: Quote from: Lurker on 15.01.2018 klo 20:50:05
Mielenkiintoiselta näyttää tämä uusinkin Sinitakit.

Siis hetkinen, en osaa ranskaa, mutta Google Translaten perusteella löytävät karanneet mustan orjan, joka on valkoinen vakooja blackfacessa?

Onko sinitakeissa näkynyt mustia sotilaita? Olen tässä seuranut netistä USAn historiaa käsitellyttä luentosarjaa, ja siinä tuli vastaan usein fiktiossa vähemmälle jäänyt tilasto: mustia, sekä alunperinkin vapaita että sodan kuluessa karanneita orjia, liittyi Unionin armeijaan sankoin joukoin, kunhan Lincoln oli ensin sallinut tämän silloin vuoden alussa 1963 alussa samalla kun vapautti Konfederaation alueen orjat. Yhteensä lähemmäs 180 000 mustaa liittyi armeijaan, mikä on alkaa jo lähestyä kymmenesosaa koko sodan yhteen lasketusta vahvuudesta.*

* hetkellinen kokonaisvahvuushan on eri asia, kun lisää miehiä liittyi tai myöhemmin määrättiin liittymään koko ajan, samalla kun vanhoja kaatui, kuoli tauteihin ja vammautui niin, etteivät ne enää olleet taistelukelpoisia. Käsittääkseni väite, että sisällissodassa kuoli enemmän amerikkalaisia kuin kaikissa muissa sodissa yhteensä, pitää edelleen paikkansa?
Title: Vs: Sinitakit
Post by: Secos-Bill on 24.12.2018 klo 19:04:44: Quote from: echramath on 24.12.2018 klo 16:47:13
Käsittääkseni väite, että sisällissodassa kuoli enemmän amerikkalaisia kuin kaikissa muissa sodissa yhteensä, pitää edelleen paikkansa?
Wikipedian (https://en.wikipedia.org/wiki/United_States_military_casualties_of_war#Overview) mukaan ei enää, mutta vain täpärästi.
Taisteluissa kaatuneiden kanssa ei sitten enää mene edes lähellekään.

Erikoisempi tiedonmuru USAn sodista: itsenäisyyspäivän juhlissa on kuollut paljon enemmän ihmisiä kuin varsinaisessa itsenäisyyssodassa, ilmeisesti jopa moninkertaisesti ja lähinnä rattijuoppojen toimesta.

Sinitakeista: omalla tavallaan kiinnostavia ja olisin hankkinut jatkonkin, mutta jos ei tule, niin en kovasti itke peräänkään. Hyllystä löytyy kaksi ja niistä on hiukan vaikea saada otetta, kun ei oikein tiedä mitä tyylilajia ne oikeastaan edustavat. Oli muistaakseni myös turhan paljon kahden päähenkilön varassa, kun sivuhahmoista ei oikein löytynyt henkeä. Ehkä hiukan hätäisesti kirjoitettuja ?
Title: Vs: Sinitakit
Post by: echramath on 26.12.2018 klo 13:33:14: Tietysti Lucky Luke on parodia, joten Sinitakit sijoittuu 1860-luvun USA:han keskelle sotaa ja Lucky Luke viihteen villiin länteen, jota ei koskaan ollutkaan. Sen takia Lucky Lukessa voidaan tehdä aika pehmeäkin kuvaus intiaanien ja valkoisten uudisasukkaiden eturistiriidoista, Sinitakit on valmiiksi "tuomittu" siltä kantilta.

Tai siis olisi hauskaa lukea pottunokkasarjaa, missä kuvataan Grantin Overland-kampanjaa, jossa hänen joukkonsa ottivat yhteen Leen armeijan kanssa puolentoista kuukauden aikana "harva se päivä". Jos sivuhahmoista ei meinaa löytää henkeä alpparin alussa, lopussa sitä on vielä vaikeampi löytää, tai vähintäänkin vaikuttavat kokolailla kädettömiltä.

(https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/f/f1/Claude_Etienne_Minie.jpg/220px-Claude_Etienne_Minie.jpg)

Tätä ystävällisen näköistä ranskalaisheppua, Claude-Étienne Minié'tä, saatiin kiittää aivan uudenlaisesta musketinammuksesta, joka yleensä pisti minkä tahansa ruumiinosan, johon se osui, pysyvästi päreiksi ja aiheutti suuren joukon amputointeja, kun taas sekä vartaloon että päähän osuneet kuulat olivat enimmäkseen tappavia.
Title: Vs: Sinitakit
Post by: STD on 31.08.2019 klo 21:37:42: Cauvin on ilmoittanut luopuvansa sarjan käsikirjoittamisesta albumin 64 kohdalla .
Title: Vs: Sinitakit
Post by: Sampsa Kuukasjärvi on 20.02.2021 klo 17:27:54: Quote from: on 22.01.2021 klo 23:36:31
Jos muistatte Niilo Pielisen sivun, jossa Niilo pukeutui kenguruksi, niin kenguru oli toinen nimihenkilö Lambilin vanhemmasta sarjasta ennen Sinitakkeja.

Tässä näyte siitä. On kyllä aivan erilaista tyyliä kuin Sinitakeissa! Tätä Sandy et Hobby -sarjaa on ilmestynyt Suomessa ainakin Zoo-lehdessä 1989–90 (siinä nimellä David & Hoppy) sekä mahdollisesti joissakin vanhemmissa nuortenlehdissä.

Huudossa muuten näköjään on nyt myynnissä jopa 23 Blårockarna-albumia kerralla (https://www.huuto.net/kohteet/blarockarna----23-sarjakuvaa/536757901). Lähtöhinta on kappalemäärään nähden edullinen, 150 euroa. Tuosta saisi matskua ison läjän, jos haluaa kunnolla tutustua sarjaan.

Tanskassa on julkaistu albumeina kaikki tai ainakin hyvin lähelle kaikki mahdolliset Sinitakit.
Title: Vs: Sinitakit
Post by: echramath on 16.05.2021 klo 19:05:23: (https://www.microids.com/wp-content/uploads/2020/10/Bluecoats_Screen-6-1280x720.jpg)

Sinitakeistahan on puolisalaa tullut videopelikin (PC:lle) tuossa 2012 paikkeilla, taas, tai siis Amigalle ja matolaatikkonintendolle kasarin loppumetreillä tullut North & South on modernisoitu nykykoneille nimellä Bluecoats: North & South. Viime vuonna tuosta tuli vähän enemmän pöhinää kun julkaisu on saatu myös erinäisille pelikonsoloilelle. Itäisen USA:n kartalla harjoitetaan "vuoropohjaista strategiaa" sellaisella koko perheen lautapelin tarkkuudella ja mikäli joukot hyökkäävät toistensa, linnoituksen tai rahaa kuljettavan junan kimppuun, seuraa jonkin sortin toimintakohtaus, jossa ratkaistaan onnistuuko tämä.

Aikanaan peli oli hyvinkin suosittu, niissäkin piireissä ja maissa joissa itse sarjakuvaa ei niin tunnettu, onhan USA:n sisällissota tuttu aihe kaikille ja itse peli oli tyypiltään enemmän mainstreamia silloin kun nykyään (vähän sukulaisuutta voisi nähdä esim. Defender of the Crowniin, jossa soditaan keskiajan Englannissa). Uusioversio... no, nykyisin puhuisimme lautapelistä ja muutamasta minipelistä, mille saattaa olla vähän hankala perustella parinkympin hintalappua, ja jos kohta kartta ja mekaniikka ovat aivan perua vanhasta pelistä, nämä minipelit on uudistettu ja vaihdettu, monien mielestä huonompiin.

Luulen, että olisi kannattanut joko remasteroida klassikko sellaisenaan tai ottaa sama idea, mutta alkaa miettimään koko juttua alusta asti, nyt ainakin videoiden perusteella kyseessä on väliinputoaja.