Moderaattorina sanoisin tähän, että ei ole ollut aikoihin tarvetta moderoida. Onko sinulla ollut?
Kyllä mä näen mangan tulleen yhdeksi kiinteäksi osaksi suomalaista sarjakuvakulttuuria ja sen voimin se varmaan puuskuttaakin jatkossa.
Onko suosittuja megasarjoja vielä suomeksi tulematta, jotka nostaisivat hypeä uudelleen?
Markkinoiden kehittäminen on tärkeää, mutta se ei valitettavasti(?) tarkoita ns. klassikoiden julkaisemista. Sellaisella ei nääs välttämättä maksa edes kääntäjän ja latojan palkkioita, saati sitten toimittajan palkkaa tahi painolaskuja. Pitäisi keksiä julkaistavaksi laajoja piirejä kiinnostavia ja silti edes pikkaisen "erilaisia" sarjoja ja näin laventaa tarjontaa vähitellen, samalla kuitenkin pysyen selvästi plussalla.Jotenkin vaikea uskoa, kun taidesarjakuvaa julkaistaan yhä suomeksi, ja jopa harvinaisemmilta kielialueilta kuin Ranska, Saksa ja Italia. Toisaalta en tiedä millaisia myyntimääriä tavoitellaan, ja millaista voittoa teoksen pitäisi tuottaa. Isoille kustantamoille sarjakuvien julkaiseminen ei taida koskaan olla mikään rahasampo. Mutta onko muodon pakko olla pehmeäkantinen pokkari, myyntipaikan market ja hinnan 6 e?
Jotenkin vaikea uskoa, kun taidesarjakuvaa julkaistaan yhä suomeksi, ja jopa harvinaisemmilta kielialueilta kuin Ranska, Saksa ja Italia. Toisaalta en tiedä millaisia myyntimääriä tavoitellaan, ja millaista voittoa teoksen pitäisi tuottaa. Isoille kustantamoille sarjakuvien julkaiseminen ei taida koskaan olla mikään rahasampo. Mutta onko muodon pakko olla pehmeäkantinen pokkari, myyntipaikan market ja hinnan 6 e?
Megasarjojahan tulee Japanissa yhä uusia. Tarttee vain, kuten Jiksi sanoi, seurata julkaisuja.
Mangaa saa ulkomailta aivan samoin kuin aikoinaan jo ennen koko internettiä sai tavaraa maailmalta kunhan posti(koti- tai ulkomainen) ei asiaa sotke.
Nämäkin asiat kyllä huomaa jos pitää silmät auki(se kyllä voi vaatia sen yli 30 v ikää ja kokemusta)
Valitettava tieto, siis tämä että laatumanga ei myy.
No, liekö se mikään ihme, jos suurin osa ihmisistä näkee kaiken vähänkään mangaan vivahtavan teineille suunnattuna isosilmä-lastensarjana. (...) Niin siis että kun sarjakuvaa ei Suomessa muutenkaan myydä niin mielettömiä määriä...
Monessa eurosarjassakin itseä on suunnattomasti ärsyttänyt nimenomaan ruutujako: muuten hienon ruudun tappaa se, että se on tungettu postimerkin kokoisena keskelle sivua. Kerrontatapoja on tietenkin monia, mutta joskus tila tekee kuvalle hyvää.
Mutta kun laatumangan jättävät ostoslistaltaan pois siis myös ns. mangafanit. Hehän lopulta valinnoillaan ratkaisevat sen, mikä myy ja mitä kannattaa kustantaa. Järjenvastaista ajatellakin, että kansan syvät rivit alkaisivat mangaa ostaa.
Mielestäni suomennettu laatumanga ei myy, koska se on liian vanhaa ja nuorison keskuudessa ei keräilymentaliteettia ole kuten vanhemilla harrastajilla.Väittäisin vastaan; keräily on luonteenpiirre, joka kaikilla on. Saattanee olla jopa geeneissä.
Itse en edes katsele paljoa kaupassa mitä mangaa siellä on, koska suurin osa siitä on shounenia tai shojoa ja kaikki seinen tai josei on vanhaa klassikkotavaraa joka ei vaan jaksa kiinnostaa. Yksissä kansissa ja isomassa koossa, sitten vois vaikka Nausicaanki tarttua, en muuten.Itsekin ihmettelin hieman Nausicaan julkaisutapaa. Olisin kenties kustannustoimittajana julkaissut isomman pötkön kerralla, tai ainakin pistänyt kanteen numeron perään vielä sanan "seitsemästä", muodossa tai toisessa. Minultakin tarina on osittain ostamatta, kun tuntui että loppu ei neljännen osan jälkeen ollut vielä häämöttämässä, ja kukaan ei oikein osannut sanoa montako näitä oli tulossa.
Mutta kun laatumangan jättävät ostoslistaltaan pois siis myös ns. mangafanit. Hehän lopulta valinnoillaan ratkaisevat sen, mikä myy ja mitä kannattaa kustantaa.
Tuo kerrontatapa on jo muuttunut, vrt. Sillage ja uudet Asterixit.
Sinulta puuttuu nyt perspektiivi asiaan.
Kovakantista, kalliimmanpuoleista ja laadukkaana pitämäänsä eurosarjakuvaa lukevat ihmiset, jotka oppivat lukemaan ranskalaista sarjakuvaa Non-Stopin ja Zoomin kaltaisten lehtien kautta.(...)
Lehtihyllytarjonta vasta kasvattaa mangan lukijakuntaa. Ihmiset aina kustantajia myöten vain hämääntyivät siitä räjähdyksestä, joka seurasi kun mangan puutteesta kärsinyt kansa viimein sai haluamaansa.
Väittäisin vastaan; keräily on luonteenpiirre, joka kaikilla on. Saattanee olla jopa geeneissä.
Minultakin tarina on osittain ostamatta, kun tuntui että loppu ei neljännen osan jälkeen ollut vielä häämöttämässä, ja kukaan ei oikein osannut sanoa montako näitä oli tulossa.Mulla taas ostopäätökseen vaikutti juuri se, että kuulin, että sarjassa on vain seitsemän osaa. Tässä vaiheessa vain kaksi numeroa oli ilmestynyt ja sillä pääsikin hyvin vauhtiin.
Mitä eurooppalaiseen sarjakuvaan tulee, niin siinäkin uskoisin myyntikeskittymän olevan pääkaupungissa.
Mielenkiintoiset liikkeet löytyvät usein syrjästä, pieniltä sivukaduilta jne. (ei siis nyt sarjakuvan suhteen vaan aivan ylipäätänsäkin).
Itse asiassa katselin juuri suomeksi julkaistua Sillagea ja tämä ruutujen ahtaus tuli viimeksi mieleen juuri siitä.Pakko peesata Auraa: Jysäyksessä ilmestyi aikoinaan parin näytteen verran sitä ranskalaista mangaa, mikä tiivisti juuri ruutujen ahtauden ongelman. Kaunista jälkeä se tosin oli, mutta ei hitto, ei se noin tiiviisti vain toimi.
"En halunnut tehdä Nausicaasta mangaa, jota luetaan nopeasti. Välillä harmistuin siitä, että sivu oli liian yksinkertainen, joten lisäsin ruutuja lisäämästä päästyäni. Sen jälkeen lisäsin vielä sivuja. Halusin että se on tarina, johon täytyy keskittyä."
- Hayao Miyazaki
Pakko peesata Auraa: Jysäyksessä ilmestyi aikoinaan parin näytteen verran sitä ranskalaista mangaa, mikä tiivisti juuri ruutujen ahtauden ongelman. Kaunista jälkeä se tosin oli, mutta ei hitto, ei se noin tiiviisti vain toimi.
Mangan ongelmana on usein tekijöiden infernaalinen kiire ja lukijakyselyt, joiden perusteella suosittuja sarjoja venytetään loputtomiin. Mangan vakiintuneet käytännöt voivat nekin olla ongelmallisia, esimerkiksi Naoki Urasawa on taannoin haastattelussa sanonut, että länsimaissa piirtäjillä on enemmän vapauksia, koska mangassa asiat pitää aina tehdä tietyllä tavalla.
"En halunnut tehdä Nausicaasta mangaa, jota luetaan nopeasti. Välillä harmistuin siitä, että sivu oli liian yksinkertainen, joten lisäsin ruutuja lisäämästä päästyäni. Sen jälkeen lisäsin vielä sivuja. Halusin että se on tarina, johon täytyy keskittyä."
- Hayao Miyazaki
Ja jos joku on elokuvamaista kerrontaa, niin bande dessinée. Valerian on voimakkaan visuaalista elokuvaa ja vaikkapa Tintti on ihan suoraan elokuvakäsikirjoitusta.
Itsekin ihmettelin hieman Nausicaan julkaisutapaa. Olisin kenties kustannustoimittajana julkaissut isomman pötkön kerralla, tai ainakin pistänyt kanteen numeron perään vielä sanan "seitsemästä", muodossa tai toisessa. Minultakin tarina on osittain ostamatta, kun tuntui että loppu ei neljännen osan jälkeen ollut vielä häämöttämässä, ja kukaan ei oikein osannut sanoa montako näitä oli tulossa.
Ja jos joku on elokuvamaista kerrontaa, niin bande dessinée. Valerian on voimakkaan visuaalista elokuvaa ja vaikkapa Tintti on ihan suoraan elokuvakäsikirjoitusta.
Näin, mutta siitä huolimatta voi olla aika monta koulukuntaa siihen, kuinka monta framea sekunnissa pitää piirtää yksittäiseksi sarjakuvaruuduksi.
Mutta kerronta ei silti imaise lukijaa mukaan yhtä vauhdikkaasti kuin manga (Jaa?!
Mutta kun laatumangan jättävät ostoslistaltaan pois siis myös ns. mangafanit. Hehän lopulta valinnoillaan ratkaisevat sen, mikä myy ja mitä kannattaa kustantaa.Ihme käsite tuo mangafani. Tuskin se joukko on niinkään iso kuin "sarjakuvafanien" tai "bedefiilien" porukka (sikäli kuin näitäkään on olemassa). Ei mangaa ostava porukka ole mikään homogeninen joukko. Jengi ostaa ihan randomina niitä sarjoja tai genrejä jotka japanilaisista sarjoista on heidän mielestään kiinnostavia. Ei kai nyt kukaan fanita mangaa?! Joskus 2003 ja 2004 oli vielä joitakin hassuja ihmisiä jotka ostivat mangaa "kannatuksen vuoksi", mutta luulen että ei enää.
Ja jos joku on elokuvamaista kerrontaa, niin bande dessinée. Valerian on voimakkaan visuaalista elokuvaa ja vaikkapa Tintti on ihan suoraan elokuvakäsikirjoitusta.Siis tarkoitat story boardia. Mutta juju onkin siinä että manga on enemmän elokuvallista. Mangakerrontaan sisältyy mahdollisuus koodata tunteita (ja liikettä), toisin kuin länsimaisiin sarjakuvakoodeihin. Länsimaisessa sarjakuvassa yhdistyvät kuvataide ja kirjallisuus, lopputulos on juuri niiin jäykkä kuin voi kuvitella. Manga taas on jo valmiiksi niiden synteesi, kerrontaa joka käyttää paremman puutteessa pysähtyneitä kuvia ja tekstiä. Manga on merkkikieli, jossa kuvaa ja sanaa ei voi enää mitenkään erottaa ja jota ei myöskään lueta kuin tekstiä eikä katsota kuin kuvataidetta. Mangaa luetaan samoin kuin elokuvaa katsotaan eli yhtään analysoimatta (kuvia tai tekstiä) annetaan vain sen luomien mielikuvien virrata.
Sarjakuva taas on jo valmiiksi niiden synteesi, kerrontaa joka käyttää paremman puutteessa pysähtyneitä kuvia ja tekstiä. Sarjakuva on merkkikieli, jossa kuvaa ja sanaa ei voi enää mitenkään erottaa ja jota ei myöskään lueta kuin tekstiä eikä katsota kuin kuvataidetta. Sarjakuvaa luetaan samoin kuin elokuvaa katsotaan eli yhtään analysoimatta (kuvia tai tekstiä) annetaan vain sen luomien mielikuvien virrata.
Korjasin kirjoitusvirheesi, mutten jaa tuota "yhtään analysoimatta " niin sarjakuvissa kuin elokuvissakaan
Mutta onko manga osin ryöstöviljelty? Tuotiinko sitä kerralla kerrallaan liki liikaa, niin että markkinat saturoituivat nopeasti ja uusien nimikkeiden penetraatio (aih!) ei tuppaa onnistumaan enää millään.
Mangaan liittyy myös lukubulimia, josta siitäkin joskus keskusteltiin.
Mangaa ahmitaan ja ahmitaan. Miten siinä käy? No, huono olo tulee ja lopulta alkaa ellottaa.
Älkää yrittäkö olla hauskoja.
Ette vaan osaa.
Korkkareita ja Texeja syydettiin divareihin siinä määrin että siltä taholta pyydettiin lappaamaan paperinkeräyslavoille.
(...) Yli yön desimaalipilkku noissa rapatuotteissa hilautui kysynnän mukana oikealle.
Mutta onko manga osin ryöstöviljelty? Tuotiinko sitä kerralla kerrallaan liki liikaa, niin että markkinat saturoituivat nopeasti ja uusien nimikkeiden penetraatio (aih!) ei tuppaa onnistumaan enää millään.
No sinä kai sitten osaat.En tasan.
Rapatuotteissa? Olen kai sitten itsekin Rapa-Ripa, sillä on niitä tullut luettua.sitten meitä on monta.
Osa painuu unholaan yhden kesän hiteinä mutta osa jää kestohiteiksi jotka nekin vähintyään tietävät jotain kautta vaikkeivät varsinaisesti faneja olekaan.
Kovakantista, kalliimmanpuoleista ja laadukkaana pitämäänsä eurosarjakuvaa lukevat ihmiset, jotka oppivat lukemaan ranskalaista sarjakuvaa Non-Stopin ja Zoomin kaltaisten lehtien kautta.
Tarkoitin lähinnä määrällisesti. Melkein kaikki Suomen (no, ei ihan mutta viidennes) elokuvakäynnitkin tapahtuvat Tennispalatsissa. Fantasiapelit puolestaan on Euroopan paras mangakauppa, ylivoimaisesti.Meillä on ollut kyllä tapana vaatimattomasti sanoa että ollaan maailman paras (fyysinen) mangakauppa Japanin ulkopuolella. Mutta joo, kiitoksia kehuista! Hyvä että kelpaa. 8]
Mangasta tuskin päästään koskaan enää eroon kokonaisuudessaan, vaikka omalla kohdallani voisinkin vetää koko sarjakuvatyypin viemäristä alas, jos tilalle saataisiin laadukkaita fumettijulkaisuja. Pidän kyllä hyvistä animeista, mutta kaikki yhden käden sormilla lukemani mangat ovat olleet sellaista ADHD-sukupolven ilotulitusta, ettei pää kestä. Ehkäpä eurosarjakuva saisi nostetta, jos jostakin sen kestohahmoista tehtäisiin toimiva anime, toisin kuin esim. ryssitty Corto Maltese perusjähmeällä animoinnillaan, joka sopii kyllä sarjakuvaan, mutta ei liikkuvaan kuvaan ja päinvastoin animen ja mangan kanssa.
-kyllä mekin voidaan listata nettisivuillamme vaikka kaikki maailmassa ikinä julkaistut mangat ilman että niitä oikeasti meiltä löytyy).Tarkoittanet länkkärijulkaisuja. Alkuperäisjulkaisujen listaaminen olisi hyvin haastava temppu.
Monasti on tullut mieleen laittaa sellainen kilpailu pystyyn jossa etsittäisiin fyysistä mangakaupaa jolla olisi meitä parempi valikoima ihan liikkeen hyllystä suoraan (siis ei nettikauppoja ...Löytyisi. Useita. Mutta niissä sarjikset on japaniksi. :) Olen käynyt esimerkiksi ainakin viidessä myymälässä, joissa on pelkästään omakustanteita monta kertaluokkaa enemmän kuin tuo mainittu 6-7000kpl. Monet Mandaraken ja Tonaroanan myymälät ovat monikerroksisia (esim. 2-5 kerroksisia) tai muuten lattiapinta-alaltaan suurempia kuin Fantasiapelien liikkeet ja niissä on muutenkin pakattu sarjat paljon tiiviimpään. Noin yleisesti sanoisin että japanilaisten sarjakuvan erikoiskauppojen mittakaavassa Fantasiapelien valikoima on sangen vaatimaton. Muistaakseni Taschenin Mangakirjan mukana tulleella rompullakin esiteltiin muutama japanilainen kauppa ja niiden valikoima taisi pyöriä muutamissa sadoissa tuhansissa niteissä (en nyt pysty tarkistamaan, sori).
Enpä tiedä löytyisikö moista puljua edes Jaappanista...
Eli mangan ja eurosarjakuvan tyylillinen sulautuminen ei liene kovin todennäköistä ainakaan kovin pian, sillä se aiheuttaa agressioita kummassakin leirissä.Tuokin on määrittelykysymys. Minusta ne ovat jo monessa tapauksessa sulautuneet toisiinsa. Mangassa näkee paljon länsimaisuuksia ja päin vastoin. IMHO Toistaiseksi tämä sulautuminen on valitettavasti tuottanut lähinnä hirveää huttua, mutta kaukana ei lie aika kun tämä vastakkainasettelu kuulostaa yhtä naurettavalta kuin (vielä 5 vuotta sitten uskottava) puhe naissarjakuvasta.
Tuokin on määrittelykysymys. Minusta ne ovat jo monessa tapauksessa sulautuneet toisiinsa. Mangassa näkee paljon länsimaisuuksia ja päin vastoin.
Ehkä tuo pätee lähinnä länsimaissa tuotettuun sarjakuvaan.
Jossakin oli juttua siitä, että mangan laskeneet myyntiluvut Japanissa ovat muuttaneet mangaa osin "länsimaalaisuusystävällisemmäksi". Japanista haetaan siis ihan tarkoituksella markkinoita vähän laajemmaltikin kuin vain omalta saarelta.
Jossakin oli juttua siitä, että mangan laskeneet myyntiluvut Japanissa ovat muuttaneet mangaa osin "länsimaalaisuusystävällisemmäksi". Japanista haetaan siis ihan tarkoituksella markkinoita vähän laajemmaltikin kuin vain omalta saarelta.Eikä pelkästään noin vaan sarjakuvantekijät siellä hakevat kerronnallisa ja visuaalisia vaikutteita laajemmalti. Ihan samaan tapaan kuin täällä saadaan netin ansiosta enemmän tietoa mangasta, japanilaiset pystyvät ihan uudella tavalla perehtymää länkkärikamaan. Siis vaikka sitä ei siellä julkaistaisikaan. Tekijät ovat mielestäni aina olleet tässä mielessä liikkuvaisempia ja joustavampia kuin lukijat. :)
Tekijät ovat mielestäni aina olleet tässä mielessä liikkuvaisempia ja joustavampia kuin lukijat. :)
Tämäntyyppisille avautumisillekin lienee oma ketjunsa mutta tämä ei ole se. :P
Mutta kun esim. jotakin Narutoa tai Yu-Gi-Ohta selailee, niin mitä muuta se on kuin ADHD-kamaa pikkupojille.
Naruton kiistaton vahvuus on kyky houkuttaa lukijansa seuraamaan taisteluja pokkarista toiseen. Menestyskaavaansa Kishimoto ei ole löytänyt tarinankerrontaperinteestä vaan pelikulttuurista. Ninjojen voimanmittelöt perustuvat aluksi voittamattomilta vaikuttavien vihollisten analysointiin ja heikkouksien etsimiseen hyökkäyskaavasta – Naruton lukeminen on kuin videopelien pomovihollisten rökittämistä!
Sarjakuvan ystävien on ollut vaikea sulattaa erityisesti poikien shōnen-genren mangaa, koska perinteiseen tarinankerrontaan tottuneiden on vaikea koodata se auki – lapsilta ja nuorilta se käy puolestaan helposti. Heillä on jo enemmän yhteistä kulttuuritaustaa japanilaisten ikätovereidensa kuin edeltäneen sukupolven kanssa.
Tämä ei voi olla kehittävää luettavaa kenellekään.Kuka tai mikä taho on pätevä määrittelemään "kehittävän lukemisen"?
Tässä on kyse medialukutaidosta. Pelikulttuuri näkyy selkeästi mm. manga-ilmaisussa.Voihan se olla pelikulttuuriakin, mutta itse sanoisin että shonen-mätön juuret ovat paljon syvemmällä. Esimerkiksi japanilaisessa kilpailu- ja kilvoittelukulttuurissa sekä siinä miten sankarimyytti rakennetaan. Toriyama oli Dragon Ballinsa kanssa jalostamassa tätä genreä juuri tähän muottiin, ja siitä on pian 25 vuotta. DB:n jälkeen samaa (toimivaksi havaittua) kaavaa on toistettu.
Esimerkiksi japanilaisessa kilpailu- ja kilvoittelukulttuurissa sekä siinä miten sankarimyytti rakennetaan.
Jossakin oli juttua siitä, että mangan laskeneet myyntiluvut Japanissa ovat muuttaneet mangaa osin "länsimaalaisuusystävällisemmäksi". Japanista haetaan siis ihan tarkoituksella markkinoita vähän laajemmaltikin kuin vain omalta saarelta.
Keskustelu olisi sitä paitsi paljon mielenkiintoisempaa jos tiedettäisiin jotain mangan myyntilukujen kehityksestä. Tai mangan kustantamisen kannattavuudesta.
Mutta olisiko silti linkkiä?
Weekly Shonen Jump 2,807,000
Lisäksi, tarkoitin kyllä että missä oli juttua mangan länsimaalaisystävällisemmäksi muokkaamisesta.
Keskustelu olisi sitä paitsi paljon mielenkiintoisempaa jos tiedettäisiin jotain mangan myyntilukujen kehityksestä. Tai mangan kustantamisen kannattavuudesta.
Jos puhutaan muista maista kuin Suomesta niin lukuja toki löytyykin. Kelpaisiko Ranska (http://du9.org/Numerology-2008-edition-I)?
Reuters: (http://www.reuters.com/article/idUSGEE5AT1MT20091221) In Europe manga is an estimated 38 million euros ($56.5 million) market, according to the Japan External Trade Organization's latest data.Sanoisin että ei voi pitää paikaansa -aivan liian pieni luku.
Sanoisin että ei voi pitää paikaansa -aivan liian pieni luku.Niin on. Pelkästään Ranskan markkinan arvo oli (vuonna 2007) 80milj. euroa ja Suomen noin 2,5 miljoonaa.
Suomen tulevat anime- ja mangajulkaisut on koostanut selkeän tilaston suomeksi tänne (http://koti.mbnet.fi/mika9/uutinen.php?otsikko=katsaus-menneeseen-vuosikymmeneen).
Mikäli oikein näin aamutuimaan summailin, tilaston mukaan Suomessa on julkaistu mangaa seuraavasti:
2009: 166
2008: 169
2007: 125
2006: 99
2005: 54
2004: 27
2003: 8
Ihan liikaa samantyyppistä pokkaria tietylle lukijaryhmälle. Jossain vaiheessa tulee kyllästyminen eikä sitten löydykään mitään erilaista.Minäkin olen vähän epäillyt jotain tällaista.
Kuilu länsimaiseen sarjakuvaan on myös liian leveä, leveämpi kuin silloin muinoin kun itse mangaan tutustuin.En näe tuolla juuri merkitystä. Silloin kun sinä (-90 luvulla?) tutustuit mangaan oli selkeä syy (yleisön odotukset) madaltaa sitä kuilua. Nyt jos miettii yleisöä, niin ei ainakaan toimitukselllisilla ratkaisuilla mitään kuilua madalleta. Nyt se on enemmän kiinni esimerkiksi trendeistä ja markkinoinnista. Pitäisi vain löytää koko ajan sarjoja, jotka ovat riittävän fiksuja (mutta ei liian) ja joiden aihepiiri kiinnostaa lukijoita.
Yotsuban ja vagabondin mahdolliset menestykset kyllä vähän toivoa herättelevät. Toisaalta nausicaan ja gunmin lievät floppaukset eivät.Niin. Yotsuban ja vagabondin mahdolliset menestykset kyllä vähän toivoa herättelevät. Toisaalta nausicaan ja gunmin lievät floppaukset eivät.
En näe tuolla juuri merkitystä. Silloin kun sinä (-90 luvulla?) tutustuit mangaan oli selkeä syy (yleisön odotukset) madaltaa sitä kuilua.
Egmontin mangatiimi voisi lupailla vaikkapa tekevänsä parhaansa suomalaisen mangakentän aikuistamiseksi. Pitkät megahitit ja rellestysviihteen jätämme vuonna 2010 rakkaan kilpakumppanimme Sangatsu Mangan/Punainen Jättiläinen harteille, ja iskemme lukijakuntaan sarjalla nopeita ja yllättäviä koukkuja. Luvassa on siis entistä aikuisempaa ja erikoisempaa sarjaa, mutta shojoakaan ei unohdeta. Myös klassikko-osastolla saatamme asettaa Sangatsulle kapuloita rattaisiin, mutta sen suunnitelman hauduttelu saattaa vielä viedä koko tämän vuodenkin.
Jostain syystä sarjakuvien lukemiseen tuntuu olevan suurempi kynnys kuin animaation katsomiseen,Viestiäsi julmasti leikaten, olen huomannut tuon saman jo joskus 80-luvulla. Elokuva ja animaatio on massojen populaarikulttuuria, sarjakuva ei. Aku Ankkaa ei tässä lasketa sarjakuvaksi sillä se on instituutio, eivätkä pelkästään Akkaria lukevat kysyttäessä tunnusta/muista lukevansa sarjakuvaa. Tai no, stripit ovat myös erikseen.
Viestiäsi julmasti leikaten, olen huomannut tuon saman jo joskus 80-luvulla. Elokuva ja animaatio on massojen populaarikulttuuria,
Aika hämmentävä heitto egmontilta.Julkaisukalenterin perusteella E julkaisee tammikuussa ainakin Bakukania sekä Pokemonia ja Hello Kittyä.
Erittäin suurella mielenkiinnolla katsellaan,miten tuo on tulkittavissa ja mitä siitä seuraa.
tekevänsä parhaansa suomalaisen mangakentän aikuistamiseksi.Myös Pika-aikuinen sopii nimensä puolesta oikein hyvin tähän samaan sumaan. :)
Minusta on aina harmillista, kun tyttöjen manga-sarjoja väheksytään.Näin on. Onneksi kukaan Kvaakissa ei vähekys. Lastensarjakuvia tarvitaan. Oma letkautukseni liittyi Egmontin Yokain lupaukseen ja tammikuun julkaisukalenterin esittämään ristiriitaan.
On päinvastoin erinomaista, että nimenomaan juuri tytöille julkaistaan sarjakuvaa. Heistä toivon mukana kasvaa merkittävä mangaa ja yleisemminkin sarjakuvaa arvostava sukupolvi.Joo. Mutta tiedetään että yleisemminkin lukemisessa on se ongelma että varhaispuberteetin (ahmimisiän) jälkeen kulutus vähenee. Siis sekä kirjoissa että sarjakuvissa. Mutta pidetään peukkuja että ns. kriittinen massa lukijoita säilyy harrastuksen parissa.
Pari päivää sitte kun kävin kirjastossa huomasin, että poistomyynnissä oli yllättävän paljon mangaa.Jos pokkareista irtoo sivut?
Elokuva ja animaatio, versus kirjallisuus ja sarjakuva.
B) Sarjakuva ei liity kirjallisuuteen samalla tavalla kuin elokuva ja animaatio liittyvät toisiinsa. Animaatio syntyi elokuvan ohessa ja on itsessään elokuvaa. Sarjakuva ei syntynyt kirjallisuuden ohessa eikä se ole kirjallisuutta.
A) Kirjallisuutta luetaan Suomessa ihan eri mittakaavassa kuin sarjakuvia. Harva kirjoja lukeva lukee sarjakuvia, mutta varmaankin useimmat sarjakuvia lukevat lukevat kirjoja.
En nyt jaksa luntata mistään...
Moderaattorina soisin että tähän ketjuun ei postattaisi tällaisia väitteitä jotka suorastaan huutavat korjausta, mutta jotka eivät kuulu pätkääkään ketjun aiheeseen.
Ja jos olen kauhean väärässä, niin korjaa toki väitteeni. Mutta se että valitat siitä että keskustelu vähän rönsyilee, on turhaa.Tietenkin se on turhaa. Halusin silti esittää tämän toiveen. Moderoinnissakin on puhuttu sellaisesta yleislinjasta että annetaan keskusteluiden rönsyillä ja leikataan sitten kun keskustelu tyrehtyy. Minulle on vain ylitsepääsemättömän vaikeaa ymmärtää mikseivät kirjoittajat voi esittää ajatuksiaan ketjuissa (ja alueilla) joissa jo käsitellään näitä asioita tai aloittaa uutta ketjua sen sijaan että pilaisivat keskustelun (kiinnostavilla?) offtopic-aiheilla. Tuohon leikkaamiseenkaan en oikein usko sillä mielestäni ei tarvittaisi kovin montaa ketjua samoista aiheista ketjujen yhdistelykin on aina jotenkin väkivaltaista.
Kirjallisuus ja sarjakuva?
Itse en liittäisi näitä kovin vahvasti yhteen, sillä:
Joku on kuulemma aloittamassa aikuisten samuraimangaa...
Tapaamme myös suomalaisen kirjailijan, Johanna Koljosen, joka yhdessä Nina von Rüdigerin kanssa tekee Oblivion High -nimistä manga-sarjakuvaa.
Vähän veikkaisin ettei Lone Wolffia ole ihan pian tiedossa. Liian iso ja erilainen, väärä kohderyhmä. Executionerin kanssahan Jalava jahkaili 2005 mutta eihän siitä sitten mitään tullut. Kaipa nämä on kaikilla kustantajilla siinä "ei voi toimia" pinossa.
Jos Vagabondi myy menee kyllä B of Immortalkin, sitä varmaan sitten.
Lehtipistemyynnissä on aikuisviihdettä runsain mitoin, joten miksi seksi olisi ongelma?Muistanet Dragon Ballin alkutaipaleen ongelmat? Kun nyt vihodin ehkä 30% suomalaisista tietää magna-sarjakuva tulee japanista ja se on sitä mikäsenytolikaan... Pokemonia, niin ei sitä aikuisten mangaa niin vaan ajeta sisään.
Tuskin ärrät alkaa muuttaa hyllykuvaansa sen takia että aikuisviihteen sekaan saataisiin sarjakuvaa.Niin, ärrän ja lehtipisteen hyllyttäjät eivät ole välttämättä keskimäärin niin valistuneita näissä asioissa kuin kuvittelisi. Mad, Myrkky ja Hauska Puolituntinen eivät sitäpaitsi sisältäneet mitään realistisesti piirrettyjä seksikohtauksia, niin että ne putosivat pikemminkin siihen vappulehtilokeroon, joka on kuluttajille tuttu. Pokkarikokoinen suomennettu manga on lasten- sekä varhaisteinien lukemistoa ja tämän mielikuvan muuttaminen ei ole ihan helppoa.
Eikös Penthouse comics ollut siellä aikuisviihteen keskellä ja ne suomalaiset Erotiikan maailmakuvatukset, joiden naiset näyttivät huonosti ajelluilta transuilta. Että onhan noita ollut. ...Että on joko aivotonta lasten viihdettä tai aivotonta pornoviihdettä, "aikuisten sarjakuva".Yleensä nuo on olleet kuitenkin "miestenlehtiformaatissa" eli leikattuja A-nelosia tms. Olihan meillä kyllä takavuosina kioskilla myös Kartzania Kanki Kukkosta ja muita italialaisia "laatusarjoja" - pokkarimuodossa, mutta se taisi olla vielä vapautuneen 60-luvun jälkimaininkeja... :) Nyt yksi ihminen saa aika helposti masinoitua sellaisen viharyhmän jos hän kokee että joku sarjis on loukkaava tai "uhkaa" lapsia. Toisaalta, olihan Ranmassakin monessa pokkarissa se vanha pedo-Happosai mukana, eikä kukaan reagoinut siihen. Mut ehkä tää on vain sellainen juttu että kellään kustantajalla (jonka linjaan moinen sopisi...) ei ole varaa ottaa sitä riskiä?
Uusiakin sarjoja tulee, mutta koska nykyisessä tilanteessa ei oteta niiden suhteen riskejä, niin julkistukset ovat hetken aikaa harvassa.
Minä en henkilökohtaisesti ole koskaan innostunut mangasta, vaikka genrenä se ihan hyvä olisikin.
Mutta manga ei ole genre. Näkisin itse, että suurin ongelma on siinä että "manga" käsitetään yhä yhtenäiseksi motiksi, josta joko voi olla kiinnostunut tai sitten ei. Se sitten vaikuttaa kaikkeen.
Mutta toisaalta...vaikka olemme edenneet ja kehitys on kulkenut eteenpäin "sarjakuva" on kaikki vähän hölmöä, hiukan älytöntä ja vain lapsille.
Mjoo, mutta mielestäni kyse on silti hiukan eri asiasta.
Nana, Oh! My Goddess ja Salapoliisi Conan eivät ilmeisesti riittäneet ylläpitämään vähemmän myyviä sarjoja.
Tässä oletuksessa taitaa kummitella usko siihen, että klassikkostatus ja kriitikoiden suosio näkyvät myynneissä...Tai pituus. Oliko se sitten niin, että yksikään pitkistä sarjoista ei oikein myynyt kummoisesti, ja siihen se sitten kaatui?
Sellainen kuvio oli, että wanhoina hyvinä aikoina pitkät sarjat kasvattivat lukijamääriään jatkuvasti. Nykyisin ekan nron jälkeen alkaa useimmiten laskeva käyrä.
Kaipaisin kyllä todella jotain urheilusarjaa suomeksiVaikka tuntuu, että melkein joka toisessa viestissäni paukutan lyhyiden sarjojen puolesta, Hajime no Ippo olis kyllä kova.
Eikös Tammelta tullut noita keveän BL-sisällön sarjoja muutama?Aaaaaah. Tosiaan. Ostin itsekin jonkun poikarakkaussarjiksen, jonka todellinen sisältö paljastui vasta kotona. Jäi lukematta ja jatkaa nyt elämäänsä uudessa kodissa.
Eikös Tammelta tullut noita keveän BL-sisällön sarjoja muutama? En niitä itse ole lukenut, joten en tunne sisältöä, mutta olen ollut siinä uskossa etteivät ne sitten kovin hyvin myyneet. En muista, mistä tämä käsitys on syntynyt.
Mä haluaisin nähdä suomeksi miehille suunnattua miesrakkautta. Muutama kokoelma löytyy englanniksi, mutta en ole tullut niitäkään kokeilleeksi. Tarkoitus kuitenkin olisi, sillä jotain kevyttä Tom of Finland -vertailua olis hauska tehdä omaksi ilokseen.
En kyllä tiedä, mistä se johtuisi ettei BL menisi kaupaksi, mutta kai noita julkaisuja olisi tullut toisaalta enemmän jos ne ostajille olisivat kelvanneet? Vai olivatko sarjat niin sanotusti vääriä?
Eipä näihin taida oikeita vastauksia herua. Olisi hauskaa jos suomennetusta mangasta saisi - vaikka ilman myyntilukujakin - samankaltaista listaa, jota Oricon julkaisee Japanissa.
Tiukan kaupallisesti ajateltuna nyt olisi kyllä ihan sopiva aika iskeä Lehtipisteisiin jotakin räväkkää seksikamaa. Takavuosina piti olla varovainen, mutta nyt jos joku älähtäisi niin syytetään vain homofobiasta.Hetskuseksikaman julkaisu taitaa vielä lähitulevaisuudessakin olla liian tiukkaa tavaraa Suomen markkinoille? :-\ Ainahan voisi tietty aloittaa varovasti (https://en.wikipedia.org/wiki/Futari_Ecchi).
Vaan se kyllä ei olisi erityisen varovainen ratkaisu...Paljastamatta liikaa lukutottumuksiani Futari Ecchi on omalla mittapuullani jopa konservatiivinen. ;D
Tätä ennen ei ollut tiennyt, että suomeksi edes saa kyseistä sarjaa. Kyseessä on kuitenkin harrastaja ja sarjan iso fani, joten olin ajatellut, että tämä on itsestään selvää, mutta hänellä harrastaminen on niin voimakkaasti netissä, ettei ollut koskaan tullut ajatelleeksi. Mitenköhän yleistä tämmöinen on, että kohderyhmä ei osaa edes etsiä heille sopivia julkaisuja?En usko että on yleistä. Tai siis uusavuttomuus on varmaan yhtä yleistä kuin ennenkin, mutta tietämättömyys sarjasta ei. Käytännössä tuossa näkyy se millaisiin kupliin netti ihmiset "ajaa". Kun enää ei ole edes tapana seurata foorumeita, niin kyllähän se kaventaa näkymiä.
Ei siis suinkaan huonosti.Älkää ny parasta unohtako eli My Hero Academia. :-)
Mutta jos bible pounding USA julkaisee, niin miksi ei täällä "vapaamielisen" Euroopan pohjoisnurkassa mikään onnistu?
Mangan vuonna 2003 alkanut kuherrus(kuu)kausi kirjakauppojen kanssa päättyi hiljaiseen intohimon hiipumiseen. Pitkät sarjat pokkarimuodossa eivät tällä hetkellä kelpaa valtaosalle kirjakaupoista. Jokin kustantaja saisi kyllä minun puolestani kokeilla julkaista mangaa kovilla kansilla ja kovilla hinnoilla, pelkästään kirjakaupoissa. Silloin voisi yrittää tarjota lisää kaikenlaista myös pienille ostajakunnille.Tuli kanssa mieleen, että miksei voisi aikuisempaa mangaa yrittää julkaista hieman kalliimpaan hintaan? Nuorten pokkarithan on suorastaan polkuhintaisia. Niissä ei ole sitä kustannustoimintaan nvakiintunutta mekanismia, että ensin myydään kalliilla ja sitten loppupainoksesta yritetään päästä eroon muutamalla eurolla. Hinta on heti alkuun normaali (tai lähellä sitä) ja sitten tuote ns. poistuu valikoimista.
Meillä on selkeä pula otakuista! ;D
Niin… vähän vaikeaa se on myydä niitä aikuisempia sarjoja kalliilla kirjakaupoissakaan, kun ainakaan minä en ole nähnyt missään kirjakaupassa kunnollista sarjakuvaosastoa enää pariin vuoteen.
Nettikaupatkin ovat välttämättömiä, mutta niiden ongelmana on se, että lapset ja teinit eivät yleensä pysty tekemään itsenäisesti ostoksia.Kun fyysiset kaupat ovat karsiutuvat pikku hiljaa pois (nyt näkyy jo R-kioskitkin olevan hiipumassa) ja nettikaupoista nuoriso ei voi ostaa, niin on aika vääjäämätöntä että sarjakuvan on mahdoton pitää asemaansa lasten kulttuurina.
@heikkivalkama (https://twitter.com/heikkivalkama/status/1231954387775492096): Me japanista suoraan mangaa suomeksi kääntäneet olemme saaneet samaa palautetta. Vaikka käännös(mielestämme) olis huolellisempi ja parempi, joidenkin mielestä englanti (!) on ainoa oikea manga-sarjakuvan kieli
Joopa joo.
@heikkivalkama (https://twitter.com/heikkivalkama/status/1231954387775492096): Me japanista suoraan mangaa suomeksi kääntäneet olemme saaneet samaa palautetta. Vaikka käännös(mielestämme) olis huolellisempi ja parempi, joidenkin mielestä englanti (!) on ainoa oikea manga-sarjakuvan kieli
--
Ihmettelin, kun That Time I Got Incarnated As A Slime -suomennos (jonka nimeä suomeksi en muista, huoh) --
Suomalaisen mangakustantamon toimituspäällikkö julkaisee transvihamielisiä kirjoituksia – työnantaja ja alan toimijat eivät hyväksy (https://kehraaja.com/suomalaisen-mangakustantamon-toimituspaallikko-julkaisee-transvihamielisia-kirjoituksia-tyonantaja-ja-alan-toimijat-eivat-hyvaksy/)
Sangatsu Mangan toimituspäällikön transvastaiset kirjoitukset ovat herättäneet laajaa vastustusta sarjakuvayhteisössä. Muun muassa Sangatsu Mangan omistavan Werner Söderström Osakeyhtiön toimitusjohtaja sekä Suomen sarjakuvaseuran puheenjohtaja tuomitsevat kirjoitukset.
Yo. linkatussa artikkelissa on myös Suomen sarjakuvaseuran kanta esitettynä puheenjohtaja Reetta Laitisen kommenttina Valkaman kirjoituksia koskien: Olemme ilmoittaneet, että Valkama ja Sangatsu Manga eivät ole tervetulleet myymään sarjakuvaseuran järjestämille Helsingin sarjakuvafestivaaleille syyskuussa.
En tiedä kuinka monta henkeä Sangatsu Manga työllistää, mutta se henkilöityy Valkamaan.
En tunne tapauksen yksityiskohtia, mutta edellisen huomioiden Sarjakuvaseuran perustelut päätökselleen olivat ymmärrettävät.
Yleisellä tasolla sanoisin, ettei "yksityishenkilönä"-puolustus ole enää tätä päivää. Olet osa työyhteisöäsi myös vapaalla, olkoon se sitten kuinka epäreilua tai rajoittavaa tahansa.
Yleisellä tasolla sanoisin, ettei "yksityishenkilönä"-puolustus ole enää tätä päivää. Olet osa työyhteisöäsi myös vapaalla, olkoon se sitten kuinka epäreilua tai rajoittavaa tahansa.
Valkama on tässä itse ollut aloitteellinen ja laittanut keskustelun alkuun. Hänellä on myös monta muuta keskustelua käynnissä ajankohtaisista, kontroversiaaleista aiheista. Älykäs ja ärhäkkä kaveri, joka kyllä pitää pintansa. Hän taittaa peistä usein myös kristillisten arvojen puolesta.
Somessa sarjakuvaskene, varsinkin tekijäpuolella, on hyvin LGBT+ painotteista. Näin herkän aiheen esille nostaminen "rowlingmaisessa hengessä" tuottaa varmasti, ja ymmärrettävästi, vastalauseita.
Tammen julkaiseman mangan tai sarjakuvakauppojen boikotointiin tuskin kukaan silti tosissaan alkaa. Eiköhän se ole Valkama, joka saa bannia.
Turun Sarjakuvakauppakin joutui pyörteisiin mukaan (https://twitter.com/Sarjakuvakauppa/status/1276566257270231044).
Suomessa yhdistystoiminnassa on yleisemmin – myös sarjakuvaharrastusta sivuten – todellista likapyykkiä pestäväksi. Toivottavasti tämä joko antaa rohkeutta tarttumaan vuosia vaiettuihin ongelmiin tai ainakin saa sen kuvainnollisen lumipallon vierimään mäkeä alas.Likapyykkiä olisi tosiaan hyvä pestä (tuommoinen epämääräinen vihjailu ja yksilöimättömiin ongelmiin viittaaminen on nimittäin aika ahdistavaa, samoin kuin koko tämä tapaus). Ehkä sitten kaltaiseni hitaampikin ihminen ymmärtäisi missä se lika ja pyykki edes on?
Turvallisen tilan periaate on kuitenkin mielestäni tärkeä ja tavoittelemisen arvoinen. Tämä periaate ei voi toteutua, jos tapahtumiin osallistuvien kiusatuksi/syrjityksi/uhatuksi tulemisen kokemus sivuutetaan.
Olen hieman yrittänyt perehtyä keissiin, mutta en ymmärrä sitä. Ymmärrän vain että Rowling yritti Twitterissä tukea jotakin tyyppiä joka oli maalitettu ulos työpaikastaan ja Valkama komppasi Rowlingia.Perehdyin hieman lisää. Maya Forstater, jonka viestiä Rowling tykkäsi ja jota Valkama tuki, ei tullut erotetuksi vaan hänen työsoppariaan ei enää jatkettu.
Valkaman puuttumista asiaan mielipidekirjoituksen muodossa pidän hieman outona. Varsinkin kun se johti pikemminkin keissin monimutkaistumiseen kuin selvenemiseen. Sinänsä on normaalia kirjoittaa yleisönosastoon mielipidekirjoitus, niin olen itsekin joskus tehnyt ja siihen pitää jokaisella olla oikeus. (Julkaisun päätoimittajahan siitä viime kädessä vastaa.) Sarjakuvaseuran, Urumin, Turun Sarjakuvakaupan, Helmet-kirjaston, Tammen ym. kirja-alan toimijoiden mukaanvetäminen (tai sen yrittäminen) tähän keissiin on minusta erikoista toimintaa. Eikä se mielestäni ole kunniaksi LGBTQIA-asioiden ajamiselle.
Kirjoitin tänne Kvaakiin keveän katsauksen toukokuun mangatarjonnasta: https://www.kvaak.fi/33890/2021/04/30/toukokuun-2021-mangakatsaus/ (https://www.kvaak.fi/33890/2021/04/30/toukokuun-2021-mangakatsaus/)
Vielä ei ole manga Suomesta lopussa ja muutamasta uutuussarjastakin on jo ensitiedot heruneet. Mulla ainakin hiljaisemman jakson jälkeen taas manga maistuu ja ajattelin laittaa useammankin sarjan uusintalukuun, jossa One Piece ja Yotsuba&! jo ovatkin.
LISÄYS: Täytyy sanoa, että NM:n sivusto on mukavan tolkullinen. Ts. tekijäksi haluava saa hyvää infoa. Suurin osa kustantajista odottanee valmista tai lähes valmista tavaraa, ja se karsii suuren osan potentiaalisista yrittäjistä pois.Olipas erikoinen tuttavuus tämä. Oikeastaan vaikuttaa siltä että on hieman liian hyvää ollakseen totta. Nordic mangaa ei kuitenkaan löydy esimerkiksi yritysrekisteristä. Ehkä asia selviäisi soittamalla nettisivun numeroon? Yksi kvaakilainen jo intoutui tätä Twitterissäkin mainostamaan, mutta eipähän tuosta ole olemassa vasta kuin nettisivu ja sellaisen pykääminen on kuitenkin aivan eri tason hanke kuin kustannustoiminnan harjoittaminen. Jälleen kerran, olen mielelläni väärässä skeptisyyteni kanssa, sillä tämmöinen kustantamo olisi tarpeellinen ja aivan mahtava juttu.
Mutta mitä enemmän kauppaa tavaraa mangan nimellä, sitä enemmän kohdeyleisöksi muodostunee juuri mangafanien porukka. Eikä se ole välttämättä niin suuri, että ei-japanilainen kama pärjäisi kilpailussa.
Yksi kvaakilainen jo intoutui tätä Twitterissäkin mainostamaan, mutta
Minusta olisi outoa, jos manga EI viittaisi kaupalliseen tuotantoon vaan ensisijaisesti johonkin "tyyliin".
En tiedä kyseisestä kustantajasta enempää, kuin kotisivulta voi päätellä.Minusta kotisivusta ei voi päätellä oikein muuta kuin että joku on investoinut muutaman euron domainiin. Katsoin YTJ:stä myös henkilön nimellä, mutta ei löytynyt mitään. Mikä, kuten totesit ei kerro vielä paljoakaan.
(Toiminimi ei välttämättä ole kaupparekisterissä, mutta hakea voi myös omistajan nimellä. Tuloksista ei välttämättä sitten ole mitään hyötyä, vaikka oikea joukkoon kuuluisi.)
Tuo asenne on sen sijaan vähän samaa maata kuin, että sarjakuvakritiikkiin täytyy väkisin liittää jotain negatiivista, vaikka vähättelevän ja lannistavan ilmauksen muodossa, ettei sitä kukaan mainoksena pitäisi.Onko jossain joku kriitikko jolla on moinen asenne?
Itse koin myös siellä kotisivulla melkoisen häiritsevänä, epä ammattimaisena ja epäillyttävänä, että sinne oli ripattu kuvia japanilaisista tuotteista (nopealla silmäyksellä ainakin Studio Ghibliltä ja One Piece -tekijä Eichiro Odalta) joihin yrityksellä ei taatusti ole mitään oikeuksia.
Kieli on niin kuin sitä käytetään.
Itse en voi olla uskomatta, että termin rajaaminen ei olisi harrastuskulttuuria vahingoittavaa, vaikka tavoite oli päinvastainen.
Tekijät voivat ottaa mangasta hyvin paljon, mutta se näkyy entistä vähemmän leiman tavoin. Kuinka pitkälle se selittyy sillä, että tekijän ja sarjan identiteettiin manga ei edes kuulu ja mikä puolestaan selittyy sillä, että tekijä ei tahdo verkkovihan kohteeksi. En tiedä.
Olisi kyllä ihan kiinnostava tietää, onko paljonkin sellaisia piirtäjiä, jotka ovat lannistuneet juuri sen vuoksi, että heitä on kritisoitu manga-sanan "väärinkäytöstä". Varmasti haukkujen lannistamia noin niinku yleensä on paljonkin...Näkemykseni on se että kuka lannistuu mistäkin syystä. Ja hyvä jos lannistuu. Paljon pahempi on tilanne silloin kun tavallaan valheellisin kannustuksin houkutellaan haaveilemaan mangan piirtämisestä ammattia ja jättämään realistiset urapolut katsomatta. Ei tämä mikään tulevaisuuden ala ole, tai semmoinen mitä voisi kutsua ammatiksi.
Nordic Mangan Sivuilla siis oli valokuvia, joissa näkyi printattua taidetta useasta mangasta ja animesta. Enemmän animaatioista. Eivät uskoakseni ole virallisia julisteita tms. vaan omia printtejä tai piraatteja. En tunne tekijänoikeuslakia kovin hyvin, mutta en usko, että ainakaan Suomessa tulee sellaisesta ongelmia. Eihän niitä kaupata sivustolla.Puhumme kaiketi eri asiasta. Sinä laillisuudesta(?), minä yrityksen uskottavuudesta ja siitä millaisen kuvan toiminnasta sain. :)
On myös hyvä erottaa asiallinen kritiikki ja tuommoinen haukkuminen mitä teinit harrastavat muistakin käsittämättömistä syistä kuin manga-sanan "väärinkäytöstä". Olen myös yrittänyt väittää että jos jälki on hyvää, ellei peräti timangista, kustantajat tai asialliset kriitikot eivät välitä pätkääkään siitä muistuttaako tekijän tyyli japanilaista sarjakuvaa vai ei.
Mutta toisen kustantajan edustajana minun lienee viisainta olla ryhtymättä moittimaan sellaisista suhteellisen pienistä jutuista.Niin se on varmaan et firmat (niiden edustajat) keskustelee tämmöisistä asioista lähinnä lakimiesten välityksellä, jos keskustelee.
Mutta, kuten sanoit (tai kuten tulkitsin sinun sanovan), "mangatyyli" ei ole enää nykyään samanlainen leima kuin joskus ennen.
Näkemykseni on se että kuka lannistuu mistäkin syystä. Ja hyvä jos lannistuu. Paljon pahempi on tilanne silloin kun tavallaan valheellisin kannustuksin houkutellaan haaveilemaan mangan piirtämisestä ammattia ja jättämään realistiset urapolut katsomatta.
Kuka tietää, ehkä Kvaak on vielä joku päivä mangafoorumi, jossa on yksi osasto sarjakuville!
Tämä on hieno uutinen, mutta nousuhan on pandemian mittainen.
Onkohan tämä nyt sitten kuitenkin nousua, jos oikeudet siirtyvät vakiintuneelle toimijalle, joka ei juuri muuhun keskity (onhan heillä toki rosterissaan Pelaaja-lehti, jonka edelleen jatkuvan olemassaolon jatkuvasti unohdan)?
Vuonna 1997 Editorial Ivrea syntyi Buenos Airesissa, Argentiinassa, Leandro Oberton ideana Pablo Ruizin kanssa tarkoituksenaan kehittää Argentiinan sarjakuvamarkkinoita, jotka olivat tuolloin riippuvaisia ulkomaisista painoksista ja ilman tärkeitä paikallisia kustantajia. Sen ensimmäisten painosten joukossa oli suuri määrä amerikkalaista alkuperää olevia sarjakuvia, joilla ei ollut suurta merkitystä, mutta se on japanilaisia sarjakuvia käsittelevä tietolehti, itse tuotettu Lazer-lehti, joka saavutti menestystä.1
Jo vuonna 1999 Lazer-lehden valtava nousu johti siihen, että yritys ryhtyi julkaisemaan erilaisia Mangaja; joista Dragon Ball, Neon Genesis Evangelion, Bleach, Gantz, Vagabond, Saint Seiya, Rurouni Kenshin, Sailor Moon, Fullmetal Alchemist, Tokyo Ghoul ja monet muut erottuvat Argentiinan mangakustantajien kärjessä ja kolmen ensimmäisen sijan joukossa. Espanjassa. Vuonna 2001 Ivrea avasi espanjalaisen tytäryhtiön, jonka toimipisteet sijaitsevat Barcelonassa. Vuonna 2005 Pablo Ruiz kuoli. Vuonna 2007 he tulivat Suomen markkinoille ja asettuivat Helsinkiin, jossa he julkaisevat myös mangaa. Julkaisut vaihtelevat maittain oikeuksien saatavuuden ja kunkin alueen makujen vuoksi.
Sillä on tärkeä perintö ja vaikutus mangan lailliseen jakeluun Argentiinassa ja muualla Latinalaisessa Amerikassa, sillä se on ykkönen mangan käännöskilpailussa alueella. Kustantaja tunnetaan myös argentiinalaisten ilmaisujen soveltamisesta julkaisujen käännöksissään.
Argentiinan tytäryhtiö julkaisi argentiinalaisten kirjailijoiden sarjakuvia ensin Ultra-lehden sisällä, joista mainittakoon 4 sekuntia ja Anita: teloittajan tytär, ja vuosia myöhemmin yrittäessään aktivoida uudelleen Argentiinan sarjakuvateollisuutta, eri kirjoittajien teoksia, joiden joukossa. Salvador Sanz erottui Legionilla ja Nocturnolla ja Andrea Jen El delirio de Anilla.23
Mikähän on saanut heidät juuri Suomeen... Jännittävää.
Sangatsu Mangan suomennokset kuulemma ovat olleet liiaksi lapsille suunnattuja... Mistä lienee espanjankielinen firma saanut tämän ymmärryksen. Tasokkaampaa suomea saa siis Romanian kautta, näemmä.Herttinen! Maapalloistunutta meininkiä. Ennen oli vähemmän globaalia.
Itse asiassa Suomalaisiin tosiaan on lähitulevaisuudessa luvassa sekä Ivrean mangaa että Sangatsun ja Punaisen jättiläisen julkaisuja. Meiltä pieni valikoima, mutta jotain silti. Ovat näemmä päättäneet pitkästä aikaa kokeilla mangaa ihan hyllyissä. Toivottavasti myy.Tämä on hyvä uutinen. Vähän kyllä pelkään että Suomalaisen hinnoittelupolitiikka, ellei siinäkin kokeilla jotain uutta, vesittää koko homman.
Tuo Anime-lehden hehkuttama sarja oli juuri Parasyte, joka onnettomien sattumusten vuoksi jäi sittenkin tälle vuodelle.