...jos lehdet eivät menestyneet silloin franco-belgisarjakuvan huippuaikaan, niin tuskin nytkään.
Mikäs toi Viimeinen temppeliritari on?
Eikös Non Stopin levikki ollut n. 3000?
Eikös Non Stopin levikki ollut n. 3000?
Non Stop menestyi hyvin.Jos NonStop menestyi hyvin, harmittavan lyhytikäiseksi se jäi.
Hmmm. jos siis Tempon joka numerossa on yksi albumi, miten se eroaa ihan tavallisista albumisarjoista? Nyt vaan kaikki on kasattu yhden nimikkeen alle. Vrt Trumf-sarja, Zoom-albumit ja Non-Stop -albumit ennenmuinoin. Jos Tempo on siis lehti niin siinäkö on lerppukannet, kartonkikansien sijaan? Oliskos Heavy Metal -tyylinen konsepti parempi - en tarkoita sisältöä (scifi-tissejä) vaan että yhden pitkän albumin (44-64 s.) lisäksi on jonkun verran lyhyttä sarjakuvaa, artikkeleita ja muuta sälää, yht. 100 - 128 sivua.
Clifton olisi myös valmis tekemään comebackin!Kyllä, ehdottomasti! Cliftonin paluu olisi pienen, tai ehkä jopa keskisuuren, juhlan paikka. Toivottavasti vielä joskus...
Oliskos Heavy Metal -tyylinen konsepti parempi - en tarkoita sisältöä (scifi-tissejä) vaan että yhden pitkän albumin (44-64 s.) lisäksi on jonkun verran lyhyttä sarjakuvaa, artikkeleita ja muuta sälää, yht. 100 - 128 sivua.Tämä voisi olla aika vahva konsepti.
Jysäys seikkaili holtittomasti sinne tänne lyhyen olemassaolonsa aikan.
Lehdellä pitää olla selkeä linja. Ja sillä sitten mennään.
Esim. joko mainsteramia tai artsua.
Tulevana tilaajan haluaisin myös jonkinlaisen varmistuksen, että ainakin yksi vuosikerta saadaan kasaan.
Tässä on vuosien varrella tullut jo tuettua yhtä jos toistakin juttua.
Coypcat that!
Ehodttomasti samaa mieltä eli rautalankaa
-joko tai linja, minun tapauksessa jos se on liiaan taiteellista, niin no thanks
-ja väh. vuosikerta, ettei taas jää handuun paskaa kuten niin monesti on käynyt viimeksi Dampyr!
Eikös Non Stopin levikki ollut n. 3000?
Uskallan väittää että ns "kaupallinen" sarjakuva on nykyään aika heikossa hapessa (mangaa ja Disneytä ja muutamaa Egmontin sarjista lukuunottamatta).
Non Stop sai mennä koska se oli vain kohtuullisen tuottava.
Nykyään ns taidesarjakuva Suomessa elää jo paljolti tukien varassa ja sitä lukevan innokkaan, mut suhteellisen pienen porukan avulla. Taidesarjakuva on kovassa kurssissa mediassa ja se osaa pitää ääntä julkisuudessa. "Kaupallisuus" on nykyään sarjismaailmassa kuin rutto.
Muistan että ne sanoivat 8000.Olet luultavasti oikeammassa kuin mä.
Parahin Dennis, pääsi ei selvästikään ole tarpeeksi syvällä perseessäsi kun edelleen näitä "faktoja" pääsee sieltä läpi.
PS. En ymmärrä ollenkaan, miksi tässä yhteydessä joku alkaa keskustella taidesarjakuvasta?!? Se on... asiatonta.
Jysäys seikkaili holtittomasti sinne tänne lyhyen olemassaolonsa aikan.
Lehdellä pitää olla selkeä linja. Ja sillä sitten mennään.
Esim. joko mainsteramia tai artsua.
Oikeasti asiattomista viesteistä saa kyllä piston yksityisviestilaatikkoonsa, ja toivottavasti myös omatuntoonsa.
Tempo on italiaksi aika ja tanskaksi tahdissa (tänks, Googlen translaattori). Ajan tahdissa on ihan hyvä mielikuva.Ja swahiliksi olut tai kalja! Kumi tempo: kymmenen olutta.
Kiitos oikaisusta. Ehkä käytin väärää sanaa. Enkä tarkoittanut niinkään Tertsin viestiä.
Oliskos Heavy Metal -tyylinen konsepti parempi - en tarkoita sisältöä (scifi-tissejä) vaan että yhden pitkän albumin (44-64 s.) lisäksi on jonkun verran lyhyttä sarjakuvaa, artikkeleita ja muuta sälää, yht. 100 - 128 sivua.
Uunissan myymättömia lehtiä lämpimikseen poltteleva kustantaja tekee viisaasti, jos ei vilkaisekaan Kvaakia.
Apollon Sami lienee vilkaissut ja Alix tulee suomeksi. Ja myy kohtuullisesti.
Alix ei ilmestyisi meillä ilman Kvaakkia.
Tempo olis kiva, mutta ei suuresti kiinnostaisi, jos siinä julkaistaisiin uusia väsähtäneitä versioita/jaksoja vanhoista sarjoista, kuten mainitut Sinitakit, Sammy Day, Piko ja Fantasio, Clifton, Rubiini ja Gil Jourdan. (...) julkaisematonta kamaa uusien rinnalle.
Alixin kohtuullinen myynti ei silti ole Kvaakin ansiota.
Kvaak teki tästä sosiaalista touhua ja on ehkä ripauksen lisännyt Alixinkin myyntiä.
HS - Kustannusosakeyhtiö Tammi leikkaa joka kuudennen työntekijänsä. Tammen henkilökunnalle kerrottiin tänään iltapäivällä, että lähtöpassin saa 19 työntekijää.
Markkinointi ja Mainonta - WSOY liittää graafisen suunnittelun osastonsa osaksi viestintä- ja markkinointiorganisaatiotaan. Samalla yhtiö käynnistää yt-neuvottelut, joiden piirissä on 16 henkilöä. Arvio henkilöstövaikutuksista on 3–5 henkilöä.
Gummerus - Ajatus Kirjat yhdistetään osaksi Gummeruksen tietokustantamisen kokonaisuutta. Ajatus Kirjojen toiminta toimituksellisesti itsenäisenä yksikkönä lakkaa 1.6. alkaen.
Ammattinetti.fi - Vuoden 2008 jälkimmäisellä puoliskolla alkanut laskusuhdanne on heikentänyt graafisen teollisuuden työllisyystilannetta. Vuonna 2009 rekrytointi on hiljentynyt. Alalla on käyty YT-neuvotteluja, jotka ovat johtaneet pääasiassa lomautuksiin, mutta myös irtisanomisia on esiintynyt.
Gil Jourdaniin voisi tutustua paremmin. Ruudussa tulleet olivat niin suttuisia, ettei innostanut. Sitten 80-luvulla samoihin aikoihin Sinitakkien kanssa löysin divarista kaksi ruotsalaista "Max Jordan" -albumia, jotka yhdessä muodostivat pidemmän tarinan, ja kas, sehän oli oikein hyvä.
Jos tuo konsepti Tanskassa toimii niin mitä sitä turhaan rukkaamaan, lisäkustannuksiakin siitä vain tulisi. Suoraan vaan samat aineistot.
Tempo – ilmestyy 8.7.Silkkaa PARHAUTTA!
Jakelukanavat: lehtipiste, EgmontShop
Onkohan se siis se kansi mikä siellä jo oli mallina, eli uutta Piko et Fantsuu? Hankintaan mennee, vaikken kaikista noista uusista Spirouista välitäkään.
Timo
Youtubessa on albumin ranskankielinen traileri (http://www.youtube.com/watch?v=9QrTsv260yw).
mutta paremmalta tuo mielestäni näyttää kuin jotkut näkemäni varsinaisen sarjan albumit.
Toivottavasti on hyvää paperia eikä mitää lerpuketta. Uusissa hämiksissä on ainaki esimerkillisen vankka meininki.
Ilmestymistiheydestä en osaa vielä sanoa mitään... Mutta paperista voin luvata ettei ole "lerpukkeen" tasoa :)
On vaan kova duuni kotimaiselle piirtäjälle piirtää 44-sivuinen mainstream-tarina. Siis ajatellen esim. odotettavissa olevien rojaltien määrää. >:D
Ja tosiaan, Tempossa julkaistu kotimainen voisi levitä vaikka Tanskaankin!!!
Teoriassa ainakin.
Omanarvontuntoa peliin, Juho Kaaponpoika Helapää sarjakuvaksi ja kauhavalainen tutuksi kaikelle kansalle.
Timo
Periaatteessa samaa mieltä mutta toisaalta tuollainen meininki voi osua omaan nilkkaan kun se tehdään tökerösti. Kymmenen vuoden päästä näitä Lauri Tähkän iskelmiä kuunnellaan varmaan hämmentyneinä ja ihmetellään mikä helvetti ihmisiä tuolloin vaivasi, pohjalaisuho yhdistettynä alexriddle-tasoiseen ontuvaan lyriikkaan ei todellakaan ole voittava kombinaatio.Täyttä asiaa Antilta! Kun oikein yrittämällä yritetään olla jotenkin erikoisen suomalaisia, mennään tosiaan heti metsään. Sitten kysellään ujosti kauttarantain udellen kohdalle osuneilta ulkomaalaisparoilta, että "mitä työ ootta mieltä meistä suomalaisista, meidän sarjakuvista, musiikista, kulttuurista, ihmisistä jne. Eikö olla ihmeellisiä? Sisu perkele! Viina, sauna, kolesteroli!" Kun sitten saammekin osaksemme pelkän kohteliaan puolivälinpitämättömän olankohautuksen, tai palaute ei ole muuten mieleistä, niin sitten aloitetaan heti se joulupukin hokeminen.
Jos nyt otetaan vastaesimerkki ihan korkeimmalta mahdolliselta tasolta niin Franquin ei ikinä korostanut belgialaisuuttaan millään tavalla - siinä kansakunta jolla on vielä pahempi alemmuuskompleksi kuin suomalaisilla - mutta jotenkin onnistui siitä huolimatta määrittelemään parametrejä siitä mikä on hyvää ja kannatettavaa eurooppalaisuutta (ja siinä sivussa nostamaan Belgian profiilia).
Minulla ei ole mitään persoonallista näkemystä tai tervettä kansallista omanarvontuntoa vastaan mutta esim. SMP tai Lauri Tähkä on masentavia esimerkkejä siitä kuinka jotkut veijarit on tajunnut että tämä maa on täynnä spedejä jotka ostaa mitä vaan paskaa kun se kääräistään sinivalkoiseen lippuun. En minä sarjakuvapuolella välttämättä kaipaa enää lisää sellaista.
Äyh. En voittanna. Lehtipisteeseen tieni käy. Paitsi ettei Lehtipiste.fi tunne vieläkään koko lehteä. Mistä pisteestä siis löydän, juoksenko kaupat läpi... Aargh.
...miksi tämä aloitettiin uudella Pikolla ja Fantasiolla? Nuitahan ilmestynyt muutenkin. ...
Löytyykös jostain listausta mitä kaikkea Tempossa on jo Tanskanmaalla julkaistu? Kenties jotain muutakin kuin pottunokkaa?
Tuo Viimeinen temppeliherra näyttääkin olevan Raymond Khouryn bestseller, josta on tehty sarjakuva-albumi.
http://en.wikipedia.org/wiki/The_Last_Templar
Tästähän Vatikaanin vanki saa ulkomaisen kilpailijan!
Enpä haluaisi valittaa näin hienosta julkaisusta, mutta useimmat (Suomessa nykyisin säännöllisesti ilmestyvät) sarjakuvalehdet maksavat alle 5€, paitsi muita paksummat, liimaselkäiset Ryhmä-X & Korkeajännitys 6,90€. Tempo sisältää siis 64 sivua ja maksaa 7,90€?
Enpä haluaisi valittaa näin hienosta julkaisusta, mutta useimmat (Suomessa nykyisin säännöllisesti ilmestyvät) sarjakuvalehdet maksavat alle 5€, paitsi muita paksummat, liimaselkäiset Ryhmä-X & Korkeajännitys 6,90€. Tempo sisältää siis 64 sivua ja maksaa 7,90€?
No, ostan lehden kuitenkin. Jos hinta vaikka tippuisi, kun tarpeeksi monet löytävät lehden.
tuota, jysäys oli alle 4€ ja enin osa mm. egmontin piko &fantasioita on 9,95€.
Egmonttilaiset hoi!
Kumpi on lehden tulevaisuudelle ostotapana parempi, ostaa se teidän verkkokaupasta vai ostaa se Ärrältä/Akateemisesta? Mieluiten käytän sitä ostopaikkaa joka on lehden tulevaisuudelle ruusuisin.
Helsingin rautatieaseman Ärrillä pyöriteltiin päätä ja silmiä, kun kyselin Tempo-nimistä sarjakuvalehteä.
Sen "asia-artikkelin" tilalla olisi voinut olla joku lyhyt kakkossarja, niin minialbumi olisi saanut vähän lisäarvoa.
Kakkossarja ei oikein sovi tähän ideaan. Joko klassinen 4-8 jatkokertomusta + novellimittaiset tarinat tai näin: albumi kerrallaan.
Taittajan kannattaisi tsekata onko InDesignissä se nappula päällä, joka tekee reijän väreihin piirrosviivojen kohdalle. Kun värien kohdistus hieman heittää, niin viivojen reunasta näkyy valkoista (= huono juttu).Heh. Makuasia, mutta itse tykkään siitä valkoisesta viivasta. Mielestäni se tekee sellaisen kivan efektin kuvaan.
Nyt ei tarvitse enää sitä pohtia ja voi jättää Mustanaamion ihan suosiolla rauhaan.
..... Uskoisin kuitenkin, että tällaiselle satunnaislukijalle tämä on oikein hyvä formaatti ja ikkuna eurooppalaiseen sarjakuvaan. ...
Lehtipiste.fi:stä löytyy nyt haulla myyntipaikat (http://www.lehtipiste.fi/cgi-bin/lehti.pl?aih=42&id='873703'), eiköhän sitä kohta saa.Saitti ei auttanut laisin vielä eilen kun ei tunnistanut koko Tempoa.
Esim. täällä Hiirimäellä ei niitä yksinkertaisesti ole missään.Muuta, Joe-poika, tänne Satukaupunkiin/Stadiin! 8]
Ei välttämättä. Olen käsittänyt että digipainatuksen aikana voidaan julkaista meillä mikä tanskalaistempon numero tahansa. Tanskassa tämä on painettu.En oikein ymmärrä, miten offset-painossa digitaalisuus vaikuttaisi yhteispainatukseen. Siis toki kai Suomessa voidaan valita Tanskan Tempoista mikä numero vain, mutta jos halutaan tehdä yhteispainatus (jolloin päästään painokuluissa hiukan halvemmalla), niin pitää valita sama kuin jollakin muulla.
Luulen minäkin, että tässä ei ole hirveästi liikkumavaraa poiketa siitä mikä tulee Tanskasta. Miten tuo yheispainatuskuvio muuten oikeasti menee? Eli jos tämä on julkaistu jo Tanskassa, niin kyseessä lienee yhteispainatus jonkun muun Egmont-maan/maiden kanssa?
Ensimmäinen Eurooppalainen sarjakuvani,odotin jotain kulttuurielämystä ja tajunnan räjäyttävää mättöä mutta silti yhtä taidokkaasti kirjoittettukuin Alan Mooren Vartijat.
... on arvioinnissa vähän väärin ”Ajan pyörre”, kun se on oikeasti ”Ajan pyörteissä”, ja sivujahan on niin kuin Mustiksessa 68 eikä 64.)
1) Sivukerronta tökki, tarina kun oli tehty (ilmeisesti alunperin ?) sivu kerrallaan, tarinan rytmityksestä tuli outo. Tarinan kannalta jouduttiin koko ajan ponnistamaan uudelleen ja alusta, kun uusi sivu alkoi. Välissä oli kerronan kautta turhia ruutuja ja toistoa.
Huomenna aion suorittaa Lahden keskustassa Tempo-ratsian.Käytä tuota Lehtipisteen sivustoa apuna niin tiedät mistä sitä pitäisi löytyä.
Minä en huomannut mitään tällaista. Ainakaan se ei häirinnyt.
2) Hahmojen muuttuvat pärstät. Piirrospuolella oli paljon hyviä juttuja, mutta tuttujen henkilöhahmojen naamat muuttuivat sen mukaan, miltä puolelta heidät piirrettiin.
Pelottaa että alkaako tämä Tempo-keskustelu muistuttaa Valkoinen Tiikeri -ketjua, jossa haetaan virheitä ties mistä epäolennaisuuksista.Kaikki eivät diggaile VT:tä samalla pieteetillä kuin sinä joten kommenteissa onollut ehkä vähemmän ruusunpunaita lasia välissä.
Marsupilami loisti poissaolollaan. Oliko nyt niin kuten muistelen, että Franquin rekisteröi marsupilamin Marsu Prod:ille ja muut eivät sitä saa käyttää?
oli aika järkkyä havaita miten kovissa "keräilyhinnoissa" tasoltaan hyvin keskinkertaiset Marsupilamin sooloalbumit ovat nyt...
Kaikki eivät diggaile VT:tä samalla pieteetillä kuin sinä joten kommenteissa onollut ehkä vähemmän ruusunpunaita lasia välissä.Ei ole monessa sarjakuvassa täällä muuten kiinitetty huomiota kukkapurkkien kokoon tai perspektiiviviivoja vedelty.
Kahdella ja kolmella eurolla Huutonetissä nuo näyttävät menevän, jos menevät. Ihan kohtuullinen hinta minusta.
edit. sorry, vähän harhauduttiin.
Marsupilamin häntä ei ole aina saman pituinen!!!!!!!!!!!!!!! Kauheaa. Tex Willerin panosvyön kapasiteetti vaihtelee ruudusta toiseen.
Asterix kuorii perunoita!!!!!!!!! Vittu miten väärin.
Taikajuomapadan kahvaa ei voi käyttää (kokeilkaapa huviksenne). = surkea sarjakuva.
Anteeksi kun naurattaa,No, menköön tämän kerran...
samaa ei kannata vaivautua tekemään kaikista sarjakuvista.Joo. Heti tuli pari semmoista sarjakuvaa (vai pitäisikö sanoa "irvikuvaa") mieleen, että perspektiiviäkään ei voi kritisoida.
Ei ole monessa sarjakuvassa täällä muuten kiinitetty huomiota kukkapurkkien kokoon tai perspektiiviviivoja vedelty.Touche!
No, jokainenhan arvottaa tietty siitä vinkkelistä mikä itsestä tuntuu olennaiselta.Ehdottomasti. Juuri minun pointtini.
Ei ole monessa sarjakuvassa täällä muuten kiinitetty huomiota kukkapurkkien kokoon tai perspektiiviviivoja vedelty.VT-keskusteluun osallisena voisi kommentoida sitä sen verran että kyseessähän oli osin humoristinen keskustelu ja osin vastinetta täysin kritiikittömälle suitsutukselle.
edit:
Tämän perusteella Piko ja Fantasio on paska sarjakuva kun rusetti vaihtuu kesken kaiken ja välillä pöydällä on lamppu ja välillä ei. Blueberryssä kenraalilla on hanskat ja sitten seuraavassa ruudussa taas ei. = aivan paskaa.
No, jokainenhan arvottaa tietty siitä vinkkelistä mikä itsestä tuntuu olennaiselta.
Jaa-a. Menee taas niin...asiantuntevaksi tämä keskustelu täällä mutta jälleen täytyy sotkea lusikkansa soppaan: kuten Reimalla äsken oli arvostelua jostain fontista niin olen jo pitempään hämmästellyt että oikeasti kuinka moni "tavallinen" lukija kiinnittää sarjakuvassa huomiota johonkin ihmeen fonttiin?
Niin minä vähän ajattelinkin.
Tosin jos tekstityyppi on vaikealukuinen tai tekstaus huolimatonta, niin koko sarjakuva voi tuntua huonolta, vaikkei se "tavallinen" lukija osaisi siihen syytä edes sanoa. Ammattilaisen vastuulla on huolehtia siitä, että kuluttaja saa kuranttia tavaraa senttiensä eteen.... ainakin jos ammattilainen elättelee kuvitelmia siitä, että kuluttaja sijoittaa senttejään hänen tarjoamaansa tuotteeseen vielä jatkossakin.
oli arvostelua jostain fontista niin olen jo pitempään hämmästellyt että oikeasti kuinka moni "tavallinen" lukija kiinnittää sarjakuvassa huomiota johonkin ihmeen fonttiin?Niin voihan sen sanoa lyhyemminkin, lehti oli toimituksellisen osionsa puolesta aika ruma ja kolho, vaikka ilmeisesti oli yritetty tyylikästä? Sinänsä hauska kysymys tämä että mikä pistää kenenkin silmään. Minä uskon että maallikkokin tunnistaa tyylin, tyylittömyyden ja yleisvaikutelman. Esimerkiksi paperi, väritys, toimitustyö herättävät tunteita ja mielikuvia, vaikka niitä ei osaisikaan eritellä.
Ei ole monessa sarjakuvassa täällä muuten kiinitetty huomiota kukkapurkkien kokoon tai perspektiiviviivoja vedelty.
Dennis, perusteluitakin kympille olisi kiva kuulla.Olihan niitä siinä. Oletusarvoisesti tarina on kymppiä ja myös ulkoasu ja koko. Täydellinen on täydellinen, mitä sitä sen kummemmin perustelemaan. :)
Ei vaan oikeasti, luuleeko täällä joku, että erilaista sarjakuvaa arvotetaan erilaisin silmälasein? Sama pää ja samat silmät niitä lukee, oli sitten kyseessä Tempo, Carl Barksin kootut tai uusin Hämis. Jotkut asiat vaan tuppaa jäämään haaviin ja jäävät kyrsimään.
Tempon julaksiu kuitenkin anataa siihen kritiikkiin laajemmat avaimet kuin sen että pitää verrata fraqun P&Fn tai Tintteihin tai sitten Blacksadiin.
Tämänkertaiseen hahmosuunnitteluun sopeutuminen otti oman aikansa. Eniten "häiritsi" että Fantasiosta on tullut tanakka keski-ikäinen, jonka vähät hiukset ovat harventuneet entisestäänkin, mutta Pikossa mitään ikääntymistä ei ollut tapahtunut.
En ymmärtänyt, vaikka kuinka yritin. Avaas hieman lisää.Jos vaikka aloitan ottamalla 27 kiroitusvihrettä pois?
Tätä olen yrittänyt etsiä eri paikoista, tuloksetta.Käypä Lehtipisteen sivuilla (http://www.lehtipiste.fi/cgi-bin/lehti.pl?aih=42&id=%27873703%27).
Jokaisella piirtäjällähän on oma tyylinsä hahmojen suhteen. Itse en huomannut Fantasion millään lailla keski-ikäistyneen. :-\Taas yksi kitinän aihe. :) Mulla kyl tuli tästä Fantasiosta (ja Pikosta) heti mieleen Haddock/Tintti aisapari. En tiedä onko se tekijän vai minun vika, mutta mielestäni Piko&Fantasio on nimensä mukaisesti ollut ainakin Franquinilla näiden hahmojen kesken aika tasa-arvoinen, eikä mikään Mikki Hiiri ja Hessu Hopo -parivaljakko. Pikossakin oli ärsyttävää tinttimäisyyttä eli tämä Fantasion kypsyys suhteessa häneen saattaa johtua siitäkin. Spipistäkin on tehty "Milou". :P
Huomattava käytännön ongelma uuden julkaisun etsimisessä hyllyltä on sekin että ei tiedä mitä ulkonäköä pitäisi etsiä. Minkä värinen logo on luonnossa? Kiiltääkö kansi?Kysyvä ei tieltä eksy.
Juu juu, mutta miksi sen logon pitää olla joka sivulla keskellä sivun yläreunaa kaikessa seitsemän senttimetrin mitassa?Ehkäpä se on sellainen mielenkiintomittari. Jos sen huomioi ja etenkin, jos koko lukuprosessi on pääosin sen tuijottamista, niin ehkä se kertoo siitä, että se marginaalien sisällä oleva tavara ei ole tarpeeksi kiinnostavaa eli vedä sitä huomiota puoleensa.
Nykyinen on henkiinherättämistä, ja luulen että logot ovat perua sieltä. Zoomissa ja Non Stopissakin nämä olivat joka aukeamalla.
Eli nostalgiaa.
Ainoa heikompi osatekijä oli se neropoika. Onko hahmo esiintynyt muissa P&F-tarinoissa vai oliko se vain vedetty koneesta kuin jumala konsanaan?
Vuodesta 1938 ilmestynyt lehtikin on Belgiassa ollut aina Spirou, eikä koskaan Spirou et Fantasio.Tusinasarjakuvissa sidekick on usein turhan ja vastenmielisen oloinen hahmo joka roikkuu mukana ja aiheuttaa ainoastaan myötähäpeää, kun tekijä yrittää olla hauska. Tässä tilanne ei mennyt aivan noin pahaksi, mutta joka tapauksessa Franquin hoiti homman huomattavasti paremmin. :)
Tanskassa on varmaan ollut samoin ennen, ja ehkä keskelläkin, mutta nostalgian vuoksi väitän sen siellä olevan.Minä taas veikkaan käytännöllisempää syytä. Koska lehdestä on tehty lehtipistelevityksen vuoksi niin korkea, niin sivulla on korkeussuunnassa paljon tyhjää tilaa. Se pitää sitten jollain väkisin täyttää etteivät tavalliset lukijat (käsitteellä "tavallinen lukija" viittaan keskusteluun muutama sivu takaperin) ajattele että heitä on huijattu myymällä ilmaa.
Näin ollen Tempo 6 maksoi Tanskassa 5,37 euroa ollen huomattavasti edullisempi kuin täällä (7,90 euroa).Kielialue on suurin piirtein saman kokoinen kuin meillä, eli tämä viittaisi siihen että Suomessa ei oikein uskota Tempon menekkiin... tai sitten uskotaan ja yritetään tehdä kovempaa tulosta. :P
Ehkä tämä suomenkielinen lehti painettiin jo vuoden alussa tanskalaisten kanssa ja pidettiin varastossa, kuten Joe olet joskus kertonut käyneen yhteispainatusten kanssa.Minusta tuntuisi oudolta, että valmista lehteä makuutettaisiin varastossa, jossa se ei tuota mitään.
Minusta tuntuisi oudolta, että valmista lehteä makuutettaisiin varastossa, jossa se ei tuota mitään.
Jotenkin tuntuu, ettei Suomen Egmont oikein itsekään usko Tempon menestysmahdollisuuksiin; eikös aluksi mainostettu toisen numeron ilmestyvän lokakuussa? Nyt se on siirretty joulukuulle ja kaksi numeroa vuodessa on yksinkertaisesti liian vähän.
Egmont Kustannus ei ole puhunut lokakuusta. Lehden ilmestyminen lokakuussa oli vain spekulaatiota tällä foorumilla, koska Tempo 1:n palautusviikko on 41 (alkaa 5.10.).Näinhän se olikin, siitä se lokakuu on jäänyt mieleeni.
Toisaalta ei ole mieltä pukata ulos uutta julkaisua kuuden viikon välein, jos potentiaalinen väki ei välttämättä vielä ole tietoinen lehdestä.Voi toki olla näinkin, mutta olen myös todistanut tapausta, jossa ostaja kuuluvasti pettyi lehtihyllyllä, kun hyllyssä olikin vielä vanha numero eikä uutta. Ja jos lehti ilmestyy vain pari kertaa vuodessa, voi käydä niin, ettei ostaja enää usko lehden ilmestyvän lainkaan, kun aina vain on sama lehti hyllyssä. Uskon myös, ettei kovinkaan moni potentiaalinen ostaja lue Kvaakia, jota seuraamalla saisi tiedon uuden numeron ilmestymisestä. Siksi säännöllinen ja riittävän tiheä ilmestymistahti on käytännössä ainoa keino pitää lehti ostajien mielessä.
Muutama kirjoittaja arvelee ym. tanskalaisella Seriejournalen-foorumilla, että Tempon sarjat olivat linjaltaan liikaa nostalgiaa, paluuta 70-luvulle vedotakseen uuteen sukupolveen.Voisiko joku kertoa mikä olisi se sarjakuva millä herätettäisiin sekä vanhan, että uuden sukupolven mielenkiinto? Erittäin iso yleistys, eikä päde kaikkeen, ei varsinkaan Kvaakkilaisiin. Mutta tuntuu että sarjakuvassa se on joko tai. Mikä on se harmaa väli joka kelpaisi hiukan kummallekin? Itsestä ainakin tuntuu että tuo väli on erittäin kapea.
Suomen toimituksella on nyt vapaat kädet valita erinomaisia ja suomalaisia kiinnostavia sarjoja...Mitä Tempon pitäisi sisältää että menekki olisi riittävä?
Olisi pitänyt olla mieluummin leluja tai karkkia.Eikö näiden lelujen ja karkkien liittäminen lehtiin ole hiukan lähtenyt lapasesta Ruotsissa ja Tanskassa? Pääasia on lelu eikä lehti? Vaikka eipä tuolla kait ole väliä jos sillä saadaan myös lehtiä kaupaksi. Suomessa taitaa leluja olla lähinnä Prinsessa ja Muumi lehdissä. Muissa lehdissä lähinnä satunnaisesti. Niin, no milläs lehdillä se suurin levikki olikaan? Pois lukien Aku ja Tex. Mutta paranisiko esim. Tempon menekki jos se sisältäisi jotain muovikrääsää?
Mitä Tempon pitäisi sisältää että menekki olisi riittävä?
Kuninkaan salamurhaajaa voisi kokeilla, sillä on valmista Hobb-fanipohjaa. Se saisi heti paljon lukijoita Tempolle.Erittäin mielenkiintoinen nimi Tempoon tai omaksi albumiksi. Tällähän olisi hyvät pohjat. Tosin kirjasta sarjakuvaksi taitaa olla melko vaikea toteuttaa hyvin ja tämä taitaa vielä korostua nimenomaan fantasiassa. Enpäs ollut aikaisemmin pistänyt Hobbien suomentajaa merkille.
Tanskalaiset turinoivat foorumilla siitä, että myyntipaikoissa otetaan hyllyihin tilaa viemään mieluummin makeisia ja rihkamaa kuin sarjakuvalehtiä. Niissä kun pyörii isommat rahat. Kyse ei ollut lehtien lisukkeista.Oho, olinpas ymmärtänyt väärin.
...Lurkerin esiintuoma Kuninkaan salamurhaaja Robin Hobbin kirjoista - on tosiaan varmaan vaikeaa saada läpi täysin uusia sarjoja ilman muiden medioiden vetoapua.
Kävin Tanskassa vuonna 1992, silloin siellä oli kioskeilla erikoisjulkaisu Dæmonen. Eli Daredevil, mustavalkoista 60-luvun kamaa. Lehden kansi oli John Romitan se, jossa Hämis on etualalla.
Samanniminen Dæmonen-vehe oli Köpiksen Tivolissa. Että en tiä.
Minulta meni ohi mitä tarkoitit.
Tämähän ei ole lainkaan uutta mikäli julkaisu ei ole tv:n tai lelun tukema, ei pidä odottaa menestystarinaa alusta pitäen.
Uusi ”minialbumi” KivijättiläisetKivijättiläiset oli parempi kuin edellinen Tempo-tarina.
Tempon logo juoksee taas joka sivun yläreunassa ja menee parissa kohdassa ikävästi jopa kuvien päälle.Hjaa. Kuinkas muuten!
Kivijättiläiset oli parempi kuin edellinen Tempo-tarina.
Kääntäjän pitäisi välttää ilmaisuja, joita ei ole käytetty normaalissa suomen yleiskielessä. Jos sellaista ei ole, pitää muotoilla koko lause uudestaan.
Tämähän oli yllätys. Olin varma että ensimmäinen numero myi niin heikosti, ettei toista tulekaan. Piirrosjäljen perusteella tykkäsin siitä edellisestä enemmän, mutta olihan tämä hauskempi, vauhdikkaampi ja toimivampi. Hyvä juttu joka tapauksessa.
Kivijättiläiset on minusta hieno seikkailu.Seikkailu toimi minustakin paremmin kuin edellisen numeron P&F.
Olo oli kuin varhaisia franquineja lukiessa: tekstin pystyi lukemaan mutta kuvituksen vain vilkaisemaan, sellaisia puistatuksia se paikoitellen aiheutti.Offtopiahan tämä, sillä tarkoitan että Fanquinia ei sopisi noin rienata. :) Lukisin silti kyllä mielelläni lisää moisia ruokottomuuksia (perusteluineen) miehelle itselleen omistetusta ketjust (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,881.0.html)a.
Nostan virtuaalista hattua, miten kukaan uskaltaa! Kirjoittaa nyt Kvaakiin tällainen suorastaan kerettiläinen mielipide: Franquinia ei sopisi noin rienata.
Kyseisen albumisarjan koko ajatus taisi olla siinä että näkisimme persoonallisia tulkintoja Pikosta ja Fantasiosta eikä siinä että piirtäjät kilpailisivat siitä kuka onnistuu parhaiten matkimaan Franquinin tapaa piirtää ihmisen pärstä tai hiukset.
Hetkinen! Kuvittelin että Tempossa piti julkaista muutakin kuin Pikoa ja Fantasiota. Ymmärsinkö väärin? Täytyy kyllä sanoa, että olen hieman ihmeissäni, kun tulee kaksi Pikoa ja Fantasiota peräjälkeen.
Kyseisen albumisarjan koko ajatus taisi olla siinä että näkisimme persoonallisia tulkintoja Pikosta ja Fantasiosta eikä siinä että piirtäjät kilpailisivat siitä kuka onnistuu parhaiten matkimaan Franquinin tapaa piirtää ihmisen pärstä tai hiukset.
Siis en minä tässäkään sarjassa mitään Franquinin matkimista vaadi. En tiedä.. ajatus katkesi. Mutta pointtini oli se, etten pitänyt piirrostyylistä. Kiitos. Häivyn nyt tästä muuanne..
Kiitos. Häivyn nyt tästä muuanne..
...alkuaikojen Franquin oli vielä vähän kuivahkoa?
...kuulosta vähän vastaavalta kuin hupaisimmat revittelyt jossain Tex Willer- tai Aku Ankka-ketjuissa.
Se että joku rohkenee rinnastaa uudessa Tempossa esiintyneen "Jamie Hewlett-vaikutteisen persoonallisen ja rennon jäljen" "kuivaan varhaiseen Franquiniin" on vähintään mielenkiintoista. Vai oliko kyse sittenkin vain siitä että molemmat putoavat kategoriaan "ei minua varten"?
Piirustustyyleista keskusteleminen kuuluu makuasioihin ja on siten juurikin paikallaan Kvaakissa! Se että joku rohkenee rinnastaa uudessa Tempossa esiintyneen "Jamie Hewlett-vaikutteisen persoonallisen ja rennon jäljen" "kuivaan varhaiseen Franquiniin" on vähintään mielenkiintoista.
Älä häivy, pliis.
Häivyin kotiin kun kyyti lähti, ei muuta ;).
Vähän liian pikkutarkkaa jälkeä tähän kokoon.
sillä tarkoitan että Fanquinia ei sopisi noin rienata. :) Lukisin silti kyllä mielelläni lisää moisia ruokottomuuksia (perusteluineen) miehelle itselleen omistetusta ketjust (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,881.0.html)a.En minakaan jaksa lukea Franquinin ensimmaisia Piko ja Fantasio-juttuja. Oikeastaan vasta Palombian diktaattorissa Franquin paasee parhauden jaljille. Sarvikuonojahti on mielestani ensimmainen todella hyva Piko ja Fantasio -albumi.
Tämmöinen vastaus Egmontilta Tempon seuraavasta numerosta...Sääli. Minulla olisi ollut kiinnostusta ostaa enemmänkin lehtiä.
"Valitettavasti uutta Tempoa ei ole näkyvissä aivan lähitulevaisuuteen. Tuleeko myöhemmin – ehkä – ehkä ei."
Ehkä sitten ei. Se taisi olla tässä.
:( Pöh. Seuraavaksi lähtee X9?
Timo
Ehkä sitten ei. Se taisi olla tässä.Voiko niillä olla tietoa vielä muuta kuin Joulukuun myynneistä? Ärrältähän saa alkuun joka tapauksessa vain aika epämääräisiä tieoja myynneistä. Eli ehkä voi tosiaan tarkoittaa ehkää. Paitsi jos tätä itsemurhaa haudotaan jo ykkösvolan myynnin perusteella. :(
On se nyt perkelettä jos sarjakuvalehtiformaatti ei enää toimi kiparilla. Pelkkien albumien varassa koko sarjakuva muuttuu yhä pahemmin eliittipaskaksi.
Koska Tanska lopetti oman Temponsa, niin oli ennakoitavissa, että Suomenkin Tempo jää tähän. Minä olisin ihmetellyt jos Suomen Egmont olisi jatkanut omin päin.Olisi nyt voitu napsia ne tanskalaisten jutut tänne meille.
On se nyt perkelettä jos sarjakuvalehtiformaatti ei enää toimi kiparilla. Pelkkien albumien varassa koko sarjakuva muuttuu yhä pahemmin eliittipaskaksi.
Onhan siellä Viiv ja Wagner sekä Arktinen banaani.
Mutta pokkarit myy. Mangat ja Willerit ja Taskarit. Eivärkä varmasti ole eliittipaskaa. Voiko se olla vaan formaatista kiinni?
Timo
Mutta pokkarit myy. Mangat ja Willerit ja Taskarit. Eivärkä varmasti ole eliittipaskaa. Voiko se olla vaan formaatista kiinni?
Tempo oli jälleen kerran yksi yritys luoda Non Stop uudestaan. Mutta se vaihteluväli jäi liian pitkäksi, perhana, ja nyt on ihan epätoivoista yrittää kiriä tuo väli umpeen.
Eivätkös Apollon Alixit mene kuitenkin kaupaksi, vaikka siinäkin oli vuosi ja vuosikymmen välissä.
Mutta Morvan & Munueratkin jäivät hyllyyn aina kun kerran luki läpi.Pitääpä käydä katsomassa, olisiko noita M&M:n P&F:ta lähikirjastossa. Ei ole tullut pahemmin noita Franquinin jälkeisiä albbuja luettua.
Harvemmin tulee sarjishyllyjä silmäiltyäkään, pessimistisenä perusoletuksena "ei siellä kumminkaan mitään oo".
Lehteä pitää lanseerata niin, että julkaisutahti on säännöllinen. Nyt tehtiin niin että tässä on teille Tempo, toinenkin tulee varmaan joskus.
Minulta Tempot jäivät ostamatta, koska olen umpikonservatiivinen jäärä. Tuttujen hahmojen modernisointiyritykset eivät kiinnosta. Fourierin Pikoa ja Fantasiota olisinkin ostanut.Tiedä sitten kuinka se toimii ranskanmaalla? Selvästi aikuisempaan makuun, tämä on (teemoiltaankin) kuin lapsekkaat Ruutu & Non Stop-ajan seikkailut.
Tinttihän ei sattuneesta syystä joutunut moista evoluutiota kokemaan vaikka Tintti ja Picarotissa meiningit jo hieman poikkesivatkin vanhoista viattomuuden ajoista.Jep, Neukkulan reissusta aina Sydneyn lentoon asti yhtä "viattomuuden aikaa". Mutta sitten! Tintti pistää rauhanmerkin mopokypärään. Ooh! Vihdoinkin se natsi tuli järkiinsä.
Vakavammin puhuen. Tintissähän nimenomaan toteutuu selkeä kehittyminen, ja niissä heijastuu tekijänsä kriisi ja uudestisyntyminen.
Tempoja ei näy oikein enää missään. Kohta näistä tulee varmaan haluttuja kohteita...
Pitäisi antaa löytää yleisönsä, mutta heti pitäisi tulla kamalasti voittoa.
Alkuvuonna pokkarikokoisia sarjakuvia oli Ärrän tekstipokkareiden joukossa. Kesäksi ainakin paikallisella kioskilla pokkarit siirrettiin nurkkaan josta satunnainen ostaja ei niitä näe.