Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Manga ja anime => : Doc Lomapäivä 25.09.2007 klo 11:36:25
-
Artikkelia selailemalla pisti silmään, että Masamune Shirow ja Erica Sakurazawa on kelpuutettu mukaan, mutta ei Katsuhiro Otomo eikä Keiji Nakazawa. Hyvä, sillä jos he eivät kirjan tekijöiden mielestä ole mangan mestareita, vaatii selkärankaa jättää pois tekijöitä joilla on länsimaissa/Suomessa suht kova arvostus (ainakin perinteisen sarjakuvan ystävien silmissä).
Odotan mielenkiinnolla teokseen tutustumista.
-
Mangan mestariksi on kelpuutettu näköjään myös Kia Asamiya, oikealta nimeltään Michitaka Kikuchi. Mahtaako valintaperusteena olla tekijöiden rakkaus Nadesicoon vai mikä, mutta "tunnettu" sopii tekijään paremmin kuin "mestari".
Silent Möbius oli aikanaa yliarvostettu ja Dark Angel alkaakin sitten olla jo huonointa mangaa, mitä hyllystäni löytyy.
Hetken aikaa Asamiya oli hyvä Steam Detectives -sarjassa, mutta siinä hän muuttikin paitsi kuvitus- myös kirjoitustyylinsä täysin.
EDIT: Joo, ainahan näistä valinnoista voisi vääntää. Nyt kun tarkemmin katsoin listaa, niin kyllähän tuossa on huomioitu ensisijaisesti tekijöiden tunnettuus lännessä, mikä omalla tavallaan on lukijan huomioon ottamista.
-
Japanilaiset nimet tunnutaan nykyään kirjoitettavan englannin kielen pohjalta tehdyn translitteroinnin mukaan. Ennen suomenkielisessä tekstissä Tezuka olisi ollut Tetsuka.
Japanissa on erikseen tavut tsu ja zu eikä niitä lausuta samalla tavalla. Yleensä Japaniin liittyvissä tietokirjoissa suomessa vakiintuneet japanilaiset paikannimet kuten Kioto, Tokio ja Jokohama kirjoitetaan suomalaisittain, yleensä kaikki muut nimet ja sanat kirjoitetaan jonkun yleisemmän transliterointitavan mukaan. Eihän Neil Gaimaninkaan nimeä kirjoiteta suomalaisessa tekstissä "Niil Geimän".
-
Vastaan mielelläni myöhemmin lisää, kun tekelettä on luettu. Tässä vaiheessa lähinnä: Kia Asamiya on esimerkki piirtäjästä, joka tekee töitä sekä japanilaisille että amerikkalaisille kustantajille ja laatii niin mangaa kuin supersankarisarjakuvaa. Tällaistakin tapahtuu.
Nakazawaa, Otomoa, etc. on esitelty aiemmin muualla moneen otteeseen ainakin alustavan riittävästi.
Tenavat ja Aku Ankka eivät ole minusta urheilusarjakuvia. Mic Vaillant on.
Opuksen vääntäjien kokemista takaiskuista voisi vääntää oman kirjan. Perustilanne: Kuva-aineistoa on runsaasti, tekijästä ei löydä mitään tietoja. Variaatio: Tekijästä on runsaasti tietoa, kuva-aineistoa ei saa mistään. Tyypillisin tilanne: Ei tietoja, ei kirjoja. Variaatio: Kirjat on muuttolaatikoissa Zürichin lentokentällä. Special Thanks to: sille tyypille, joka lupasi järjestää skanneja 2kk mittaisen laadinta-ajan aikana, eikä mitään tapahtunut. ;D
Palaamme.
-
Kia Asamiya on esimerkki piirtäjästä, joka tekee töitä sekä japanilaisille että amerikkalaisille kustantajille ja laatii niin mangaa kuin supersankarisarjakuvaa.
Jep, sitä en epäilekään etteikö tekijöiden valinnalle olisi syynsä. Mitä enemmän tuota tekijälistaa miettii, sitä johdonmukaisemmalta kokonaisuus vaikuttaa. Olisikin ollut päinvastoin kyseenalaista käsitellä tekijöitä, joista harrastajatkaan tuskin ovat kuulleet.
Asamiyaan minulla vain on siitä lämmin suhde, että hyllyssä lahoaa useita hänen teoksiaan, joista en koskaan pitänyt. Ostin niitä sitkeästi, koska niitä aina kehuttiin, mutta itse jouduin vain kerta toisensa jälkeen toteamaan, etten koskaan oppinut arvostamaan hänen töitään. Mutta opettipa tuo ainakin minut olemaan ostamatta mangaa pelkän manga-sivistyksen vuoksi...
Mielenkiintoinen tuo teos valinnoista riippumatta on, pitää lukea kun tulee tilaisuus.
-
Infoboksin teksti olisi voinut olla paremmin muotoiltu. Ajatus väitteen takana oli:
Jos Euroopassa olisi japanilainen sarjakuvakulttuuri, pystyisimme oikopäätä luettelemaan 20 sarjakuvaa, joissa pääaiheena on jalkapallo. Minulle ei tule mieleen yhtäkään. Sen sijaan tulee mieleen kymmeniä mangoja, joiden aiheena on baseball, amerikkalainen jalkapallo, eurooppalainen jalkapallo tai nyrkkeily.
-
Yleensä Japaniin liittyvissä tietokirjoissa suomessa vakiintuneet japanilaiset paikannimet kuten Kioto, Tokio ja Jokohama kirjoitetaan suomalaisittain, yleensä kaikki muut nimet ja sanat kirjoitetaan jonkun yleisemmän transliterointitavan mukaan. Eihän Neil Gaimaninkaan nimeä kirjoiteta suomalaisessa tekstissä "Niil Geimän".
Translitteroinnin japanista suomeen tulee olla sellainen että suomalainen osaa lausua sen suoraan eikä englannin kautta.
Ja englanninkieltä ei translitteroida koska merkistö on samaperäinen.
-
Tezukan kirjoittaminenh Tetsukaksi tosin olisi sikäli ongelmallista, että japanissa on sekä zu- että tsu-äänteet. Ne kirjoitetaan eri tavalla ja ne kuulostavat erilaisilta.
-
Tezukan kirjoittaminenh Tetsukaksi tosin olisi sikäli ongelmallista, että japanissa on sekä zu- että tsu-äänteet. Ne kirjoitetaan eri tavalla ja ne kuulostavat erilaisilta.
Joo, rama huomasi jo saman.
Ja suomen kielessä on z-kirjain. Joka äännetään tsetaksi. Mutta kun ei ole soinnillia äänteitä jää ongelmia.
Lisäys Jukka Korpelalta:
translitteraatio
siirtokirjoitus, jossa kirjaimet korvataan toisen kirjoitusjärjestelmän kirjaimilla sellaisen säännöstön mukaan, jonka soveltaminen ei edellytä sanojen ääntämyksen tuntemista
transkriptio
siirtokirjoitus, joka pyrkii olemaan ääntämyksenmukaista niin, että siirtokirjoitettu teksti voidaan lukea jonkin lukijoille tutun kielen järjestelmän mukaan.
Esimerkiksi venäjänkielisen tekstin kirjoittaminen latinalaisin kirjaimin jonkin yleisesti käytetyn järjestelmän mukaan on translitteraatiota. Sen sijaan kiinalaisin kirjoitusmerkein kirjoitettujen nimien tai tekstin kirjoittaminen latinalaisin kirjaimin tai nykykreikan kirjoittaminen latinalaisin kirjaimin ääntämyksen mukaan on transkriptiota.
-
Asamiyaan, Nekojiruun ja Mizunoon minunkin huomioni lähinnä kiinnittyi. Jos hyväksytään se että tämä oli tekijöiden konsensusnäkemys niin varmasti kahta viimeksi mainittua on vielä naiskiintiö tms. avittanut.
Mielenkiintoinen tapaus sinänsä, että tässä mestareita löytyy niin meillä tuntemattomista Japanin isoista nimistä kuin Japanissa tuntemattomista länsimaissa jalustalle nostetuista. Vielä kun saisi tuon luettavakseen... :)
Kannen tekijää ei mainittu. (Tyylistä päätellen voisi olla vaikka Pilvi?!) Vain nainen voi tehdä aseen piipusta tuollaisen epäsäännöllisen ovaalin muotoisen :) Mut hiano kuva.
-
Kannen tekijää ei mainittu. (Tyylistä päätellen voisi olla vaikka Pilvi?!) Vain nainen voi tehdä aseen piipusta tuollaisen epäsäännöllisen ovaalin muotoisen :) Mut hiano kuva.
Skannin perusteella olisin veikannut Ramaa...vain nainen? (ikinä totu hymiöihin...)
Täytyy tutkia moinen opus sillä täytyy saada selville millä nuo tiputtavat juuri Joenkin kaipaavat Koiken, Kojiman ja tietty Koutan.
-
Ramalta tuo minustakin kyllä kovasti näyttää.
Kohta "Käsittääkseni japanilaisilla tekijöillä on harvoin niin lyhyitä sarjakuvia, jotta tämäntyyppiseen julkaisuun saisi näytteeksi mielekkäitä kokonaisia mininovelleja" - lukuisista kuulemma-sanoista puhumattakaan - alentaa lukijan uskoa kriitikon asiantuntevuuteen, joka minusta olisi aina hyvä pitää absoluuttisena silloinkin kun se on aiheetonta. Lisäksi, eikös kokonaisen novellin julkaiseminen ylittäisi jo sitaattioikeuden rajat?
"Kokoelma laadukkaita artikkeleita taiteilijoista, joilla ei ole muuta yhteistä nimittäjää kuin sarjakuva ja japanilaisuus" on irrallinen lause.
Urheilusarjakuvien suhteen kantani on mangalle myönteinen, eikä se ole snobismia vaan tilastoja. Lännessäkin on toki julkaistu sellaisia sarjakuvia joissa on urheilua, paljonkin, mutta genrenä se on lapsipuolen asemassa. Joe, pystytkös luettelemaan suoralta kädeltä 20 nimenomaan esim. ranskalaista jalkapallosarjakuvaa? Ja perään toiset 20 ranskalaista baseballsarjakuvaa ja niin edespäin?
-
Mielestäni merkittävintä mangan jonkin asteisessa monipuolisuudessa on se, että hittejä on useammasta kuin yhdestä genrestä. Itse en osaa samasta urheilulajista luetella useampaa mangaa mutta ainakin korissarja Slam Dunk ja jalkapallosarja Captain Tsubasa olivat todella isoja hittejä eivätkä mitään pikkusarjoja.
-
Skannin perusteella olisin veikannut Ramaa
Joo, hyvin näkyy kvaakkilaisilla olevan allekirjoittaneen perverssi maku tiedossa ;D
Jos hieman saa valittaa, niin kannen herneenvihreä väri ei mielestäni toimi vaan tappaa kuvan aika tehokkaasti. Tässä valkoisella pohjalla:
(http://www.ramaform.com/manga_cover_lowres.jpg)
Reima, Reima, kyllähän minä pistooliammuuntaa harrastaneena tiedän miltä aseen piippu näyttää, kunhan vain ”taiteilin” ::)
Urheilusarjakuvien suhteen kantani on mangalle myönteinen, eikä se ole snobismia vaan tilastoja. Lännessäkin on toki julkaistu sellaisia sarjakuvia joissa on urheilua, paljonkin, mutta genrenä se on lapsipuolen asemassa. Joe, pystytkös luettelemaan suoralta kädeltä 20 nimenomaan esim. ranskalaista j jalkapallosarjakuvaa? Ja perään toiset 20 ranskalaista baseballsarjakuvaa ja niin edespäin?
Aivan. Puhumattakaan kilpauinti-sarjakuvista...
-
P.S. Reima: kuka/mikä on Pilvi'?
-
... Vain nainen voi tehdä aseen piipusta tuollaisen epäsäännöllisen ovaalin muotoisen ...
Olen pois omalta alueeltani, mutta sanonpa kumminkin, ettei se ole naisten yksinoikeus tai kyky: kymmenvuotiaana minua harmitti ihan tosissaan, kun Carmine Infantino oli tehnyt soikean pyssynpiipun johkin Hämikseen tai muuhun Marveliin.
Sattuuhan noita.
-
Eikös jo Busterissa ole puolen tusinaa brittiläistä futarisarjista?
(http://upload.wikimedia.org/wikipedia/fi/thumb/4/43/Buster_kansi_1_1978.jpg/180px-)
http://fi.wikipedia.org/wiki/Buster (taas viitataan Wikiin... :( )
Siinä oli kai vain murto-osa siitä mitä siellä tehtiin.
Päälle ranskalaiset sarjat, muutamia niistäkin tuli suomeksi. Mikäs se olikaan... saksalainen nimi... ööh...
Timo
-
P.S. Reima: kuka/mikä on Pilvi'?
http://korone.deviantart.com/
Aattelin et se on pakotettu tekeen vähän vähemmän pornoo. :) Ja tosiaan mistä lieneenkin se vihreä sinne eksynyt? Ja kovakantinen!
Taitaa olla aika järkele?! Näkyy olevan Akateemisessa 30egua...
Ja mä kun vielä varta vasten katoin ton et onks siinä jutun alussa mainittu kansiartisti. Huomasin vain sen ulkoasun tekijän. Olishan Raman voinu laittaa isollakin, vai kuuluuks se olla pienellä :)
-
Okei. Kaksi sivua keskustelua kirjanlärpäkkeestä, jota harva on vieläkään lukenut... ;D
Opuksessa on useampikin kohta, joiden aavistelin ärsyttävän ja synnyttävän kiivastakin polemiikkia (ja se oli myös osittain tarkoitus), mutta ikinä en kuvitellut, että kiistan synnyttäisi urheilumangan määrittely. Minusta tämä on niin selvä asia: Urheilusarjakuva ei ole sarjakuva, jossa henkilöt muutamassa luvussa harrastavat tällä kertaa urheilua. Urheilusarjakuva on sarjakuva, jossa henkilöt muutamassa luvussa poikkeuksellisesti tekevät jotain muutakin kuin harrastavat urheilua.
Olisin kovasti hyvilläni, jos Euroopan ja Pohjois-Amerikan sarjakuvatuotanto pystyisi vastaamaan urheilumangan esittämään haasteeseen muullakin kuin Mic Vaillantilla ja Busterilla, jotka ovat viimeksi olleet saatavilla 1970-luvulla. Toivoisin, että manga pystyisi vaikuttamaan siihen, että urheilusarjakuville syntyisi samantapainen markkinarako kuin tyttöjen sarjakuville. Niistäkään ei oikeastaan välitetty tietää yhtään mitään, ennen kuin oli pakko.
Terveisiä FC Palloseuralle. Kannatusta löytyy.
-
Siinä oli kai vain murto-osa siitä mitä siellä tehtiin.
Päälle ranskalaiset sarjat, muutamia niistäkin tuli suomeksi. Mikäs se olikaan... saksalainen nimi... ööh...
Eric Castel? Tai jotain tuli albumi tai pari joskus 70-80-lukujen vaihteessa.
Ongelma ei liene se ettei euroopassa tehtäisi urheilu-, kudonta-, ristisanantäyttö-, ruohonleikkuusarjakuvia siinä missä euroopassakin.
Käsittäkseni Surfin joe halusi nostaa semanttisesti sangen provosoivasti asetetun faktoihin pohjaamatoman virheen esiin.
Hakuteoksetkaan kun eivät ole virheettömiä tai täysin objektiivisia.
Hienoa että moinen on julkaistu, hyvää jatkumoa niin suomalaisia kuin Ulkomaisia sarjakuvantekijöitä teoksille.
Toivon mukaan saamme vastaavan myös Manhwasta enkä pistäisi pahitteeksi genre- eli lajityyppi hakuteoksiakaan.
Noin nopeasti lännensarjakuva, historiallinen sarjakuva, huumori ja kauhusarjakuva ansaitsisivat omat opuksensa.
Hornan kekäleet ja lagerstedtin supersankaritkin kaipaisivat päivitetyt versionsa.
-
Olishan Raman voinu laittaa isollakin, vai kuuluuks se olla pienellä :)
Juu, pienellä. Mä olen niin wanha että nickiä valitessa ei netti tunnistanut isoja kirjaimia.
-
Toivon mukaan saamme vastaavan myös Manhwasta
Manhwan mestarit? Huh! Mieluummin sitten "manhua masters", jos ideaa haluaisi näin laajentaa. :)
Otomo, Toriyama ja Takahashi on esitelty jo saman kustantajan Ulkomaisia sarjakuvantekijöitä 1 -kirjassa. Samassa kirjassa on yleiskatsaus mangaan jossa ovat näkyvästi esillä myös Tezuka ja Nakazawa.
Noin muuten tässä on ilmeisesti otettu selkeästi eri lähtökohta kuin BTJ:n aiemmissa (Ja Tammen 100 sarjakuvaa -teoksessa) kirjoissa joissa on haluttu nostaa nimen omaan suomeksi jo julkaistuja tekijöitä.
Yksittäisiä tekijöitä on lisäksi suomeksi esitelty myös Sarjainfossa, Tähtivaeltajassa ja Animessa, sekä pienemmissä fanzineissa. Jopa Kvaakin artikkeleista löytyy jotain pientä tältä saralta.
-
Kotimaisin voimin tehty tietoteos Mangan mestarit julkistetaan Turun kirjamessuilla lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna, ja sen jälkeen sitä voi hakea kaupoista.
En muista koskaan nähneeni BTJ:n kirjoja kirjakaupoissa, en ainakaan noita sarjakuva-aiheisia. Luulisi että näin trendikkäästä aiheesta laitettaisiin kunnon levitykseen.
Timo
-
En muista koskaan nähneeni BTJ:n kirjoja kirjakaupoissa, en ainakaan noita sarjakuva-aiheisia. Luulisi että näin trendikkäästä aiheesta laitettaisiin kunnon levitykseen.
Siihen on syynsä.
suoraan nk. hevosen suusta kirjakaupat eivät mielellään ota näitä koska : "ostajakunta marginaalista"
BTJn tuotteet sen sijaan päätyvät erittäin hyvin kirjastoihin, noihin bibliofiilien mekkoihin.
-
Siihen on syynsä.
suoraan nk. hevosen suusta kirjakaupat eivät mielellään ota näitä koska : "ostajakunta marginaalista"
Kustantajan edustajana saanen asettua hevosen rooliin ja antaa vähän korjaavaa tietoa. BTJ Kustannuksen valikoima on uudistunut melkoisesti tämän vuoden aikana ja joukosta löytyy yhä enemmän (toivottavasti) hieman laajempaa yleisöä ja kirjakauppojakin kiinnostavia kirjoja.
Mangan mestareiden osalta voin todeta, että eräs merkittävä ja sarjakuvaystävällinen (joskaan ei kauppojen lukumäärässä laskettuna suurin) kirjakauppaketju tilasi teosta tänään kolminumeroisen määrän. Eli opusta pitäisi kohta löytyä hyvinvarustelluista kaupoista, kuten sanonta kuuluu.
Toki teoksen voi ostaa myös suoraan kustantajalta. Nyt kun ylläpito vielä hyväksyisi Kvaakin mainosjärjestelmään lataamani bannerin ;D
-
Kustantajan edustajana saanen asettua hevosen rooliin ja antaa vähän korjaavaa tietoa.
Korjaava tieto osuvaa. Oma sitaatti oli kirjakauppaketjun työntekijältä kun uteli miksei niitä löydä. Pääasia että tasokkaita sarjakuvaa käsitteleviä teoksia julakistaan suomessa ja suomeksi.
-
BTJ:n aiempia julkaisuja ei tosiaankaan ole aina optimoitu kirjakauppoja ajatellen, se on ihan totta.
Mangan mestarien kohdalla kirjan graafinen suunnittelu, sidosasu, käytetty paperi ja hinnoittelu on kuitenkin pyritty valitsemaan siten, että kirja sopisi myös kirjakauppoihin. Nämä seikat kun vaikuttavat (valitettavankin) paljon siihen, kelpaako kirja kauppoihin vai ei.
Opuksen asiasisältö on tietysti tärkeintä ja sen pitää olla kunnossa, mutta pelkän laadukkaan sisällön voimalla ei kauppoihin pääse.
-
Vain nainen voi tehdä aseen piipusta tuollaisen epäsäännöllisen ovaalin muotoisen :) Mut hiano kuva.
En pääse yli Reiman lausahduksesta. :D Tekisi mieli lämiä niin monta hymiötä, että meikäläinen bannataan ikuisiksi ajoiksi. No joo, mutta hyvä että selvisi Raman osuus tässäkin - eikö tietoa sitten oltu lisätty tekijänoikeusrimpsuun sisäsivuille?
-
No joo, mutta hyvä että selvisi Raman osuus tässäkin - eikö tietoa sitten oltu lisätty tekijänoikeusrimpsuun sisäsivuille?
Kyllä siellä kirjassa ihan selvästi lukee "Kannen kuva: rama". Taiteilijanimi on kirjoitettu pienellä alkukirjaimella koska artisti itse toivoi sitä.
Ja mitä piipun muotoon tulee, niin oman tulkintani mukaan sehän vain kertoo siitä, että kyseessä on tappajakyborgin futuristinen sädease...
-
Ja mitä piipun muotoon tulee, niin oman tulkintani mukaan sehän vain kertoo siitä, että kyseessä on tappajakyborgin futuristinen sädease...
Todellakin hienosti feminisoitu fallinen symboli...
(Jos se täti on kyborgi, niin aika selvää on se, missä sillä on patterit...)
ja rama löytyi halpasivulta ihan oikein. Niin myös syyllinen siihen kammottavaan vihreään väriin...
-
Kritiikintynkää...
http://www.lumonetti.fi/portaali/viihde/sarjakuvat/artikkelit/mangan_mestarit.html
-
Outin roolia voisivat muutkin nostaa erikseen esille. Ilman häntä opuksesta ei olisi tullut mitään.
-
Ilman häntä opuksesta ei olisi tullut mitään.
Seuraavan kerran enemmän Outia, siis!
("Tarttumapinta-alaa"!?! Piti sitten näköjään keksiä taas täysin turha uusi yhdyssanahirviö tuonne arvosteluun...)
-
Enemmän Outia, Outi on hyvä. (Ja en oikein osaa kuvitella, mitä minä tai Janne olisimme saaneet aikaan Moto Hagiosta. Tai osaan kyllä kuvitella, en halua vain sitä ajatella.)
-
"Tarttumapinta-ala" on ihan yhtä hyvä sana kuin käyttöliittymä tai rajapinta. :P
Timo
-
Disneyn monet Euroopassa tuotetut sarjakuvat (mm. W.i.t.c.h.), Winx Club tai Tex Willer eivät näy mediassa trendinä, mutta käännössarjakuvan kaupallisimmalla puolella ne asettavat mangan hittiaseman kyseenalaiseksi, eli mangan sijaan se todellinen myyvin kärki saattaakin olla italialainen fumetti.
Noista kolmesta kahden ensimmäisen käyttäminen argumentissa kaivaa maata omien jalkojensa alta...
Eikä shoujo edelleenkään ole genre. Paremmin ilmaistuna lause olisi voinut sisältää maininnan "tyttöjen löytämisestä kohderyhmänä."
Eikä tarttumapinta-ala ole uusi sana.
-
Noista kolmesta kahden ensimmäisen käyttäminen argumentissa kaivaa maata omien jalkojensa alta...
Minen tajua tätä vastaväitettä...Levikin puolesta W.i.t.c.h taitaa olla sarjakuvalehdistä Suomen kakkonen Akkarin jälkeen (ja Akkarikin on tietty suurelta osin fumettia, ainakin taskukirjat).
-
Eikä tarttumapinta-ala ole uusi sana.
Joku muukin on sitä siis huolimattomuuttaan käyttänyt. Kun tarttumapinta ei riitä, niin tarvitaan tarttumapinta-alaa...
-
Meneekö tämä nyt siihen, että mietitään pinta-, ala- ja pinta-ala-sanojen eroja?
pinta
1. kappaleen tms. uloin kerros, ulkopuoli, päällys.
2. nesteen t. nestemäisen aineen yläraja
3. kuv., esim. "Nähdä pintaa syvemmälle".
ala
1. pinta-ala.
2. jnk peittämä t. tarvitsema alue, vaikutus-, toimintapiiri.
3. ammatti-, erikoisala, ura.
pinta-ala jnk pinnan suuruus, ala.
No niin ja sitten tarttumapinta:
Kuv. Esim. "Tutkimus, jolla on tarttumapintaa [= yhtymäkohtia] nykytapahtumiin".
-
Moderaatio röyhtäisee tähän väliin kehoituksen jatkaa otsikon aiheessa (ennen kuin Janne provosoituu ja alkaa quotata jotain Oxford dictionaryn suomivastinetta).
Pitänee mangan mestareihin investoida jahka olen ensin maksanut pari muuta tilausta Booky.fi:stä ja Adlibriksestä pois alta, koska tunnistin arvostelussa olleesta listasta vain kymmenen nimeä - siis alle puolet.
-
Moderaatio röyhtäisee tähän väliin kehoituksen jatkaa otsikon aiheessa (ennen kuin Janne provosoituu ja alkaa quotata jotain Oxford dictionaryn suomivastinetta).
Älykkäin (itse)kritiikkini laukaisema keskustelu ikinä katkaistaan julmasti alkuunsa!
Asiaan: Jätin sen viittauksen Witchiin ja Winxeihin tarkoituksella hieman vajaaksi, eli nyt se aukeaa parhaiten "Mangan mestarit" lukeneille tahoille. Siinä on ripaus provoa mukana, eli sellainen muna-vai-kana -henkinen keskustelu väijyy jo nurkan takana...
-
Kyllä BTJ on alkanut haploa nyt paapomaan oikein olan takaa. Ensin huomasin Pelintekijän käsikirjan, sitten huomasin Roolipelikirjan... Jälkimmäistä ei ole vielä luettu, mutta vaikuttaa asialliselta teokselta.
Ja nyt sitten tämän. Pelonsekaisin tuntein pohdin, uskaltaako tätä käsiinsä hankkia. Lista tekijöistä on sen verran kova, ja mukana tuntemattomiakin nimiä, joten herää kysymys 'Kuinka paljon rahaa haplo tuhlaa uusiin sarjakuviin juuri tämän kirjan luettuaan?'
Pelottavaa, mutta siksi niin kiehtovaa...
-
Outin roolia voisivat muutkin nostaa erikseen esille. Ilman häntä opuksesta ei olisi tullut mitään.
Kiitos Jari! Mää taputan takasin virtuaaliselle olalle. Niin ja ihan oma syyni etten kirjoittanut pidempiä juttuja!
Hurjaa miten paljon keskustelua kirjasta on ehtinyt jo viritä, ilman että kukaan on päässyt sitä vielä lukemaan.
Artistivalikoimasta:
Oli alusta asti tiedossa, että tästä tulee keskustelua, oli se sitten miten/mitä vain. Ideana oli tehdä mahdollisuuksien ja tekijöidensä mukaan tasapainoinen ja kiinnostava kokoelma erilaisia artisteja - niinpä mukaan pääsi mm. alternative-piirin taiteilijoita kuten esmes Nekojiru. Joka on hyvä esimerkki siitä, että mangaa voi tehdä ihan eri lähtökohdista kuin mainstream-artistit. Niin ja jokaisen artistin piti olla omassa lajissaan ihan oikeasti hyvä mikä ei ole aivan niin subjektiivinen asia mitata kuin usein luullaan. Ja näkökulma on tietenkin kirjoittajiensa mukaan eurooppalainen. Ja tottakai kirjaan olisi voinut ottaa mukaan 555 muuta artistia mutta kaikki ei mahdu, ei millään. Jne jne. Jari voi päätoimittajana täydentää...
Muttamutta. Itse olen todella iloinen kirjasta & tyytyväinen valikoimaan.
-
Jari Lehtisen haastattelu Turun kirjamessuilla 5.10.2007, aiheena Mangan mestarit:
http://www.youtube.com/watch?v=7K4jy73k52U (http://www.youtube.com/watch?v=7K4jy73k52U)
http://www.youtube.com/watch?v=izxratjlk6I (http://www.youtube.com/watch?v=izxratjlk6I)
-
Nyt on sitten Mangan mestarit viimein luettu joten postataanpa tänne oma pieni mielipide, jossa toivon mukaan en toistele liikaa jo todettuja asioita.
Kokonaisuutena kirja on laadukas teos; kirjoittajat osaavat asiansa ja tekstejä oli ilo lukea. Kirjaan oli valittu monipuolinen setti tekijöitä, pidin siitä että esittelyssä oli sekä täällä tuttuja että tuntemattomampia tekijöitä. (Naoki Urasawa ja Hitoshi Ashinano!! ;D) Ehkäpä joku saa kipinän että tuohan vaikuttaa mielenkiintoiselta... Ainahan voi alkaa vääntää peistä siitä miksi mukaan on otettu _____ ja miksi _____ on jätetty pois, mutta se menee osittain jo mielipideasiaksi. Tällaisenaan kirja on kelpo läpileikkaus jonka voi ojentaa Huolestuneet Tädit ry:lle yhdessä Paul Gravettin teoksen kanssa tai ilman kun seuraavan kerran ihmetellään että mitä se manga oikein on.
Sellaiseksi kirja lienee osin tarkoitettukin? Aina toisinaan esiin pilkistää selittävä sävy joka antaa ymmärtää että manga on monipuolista ja kaikki manga tai sarjakuva yleensä ei välttämättä sovi lapsille... En tiedä oliko tämä kirjoittajien tarkoitus, mutta itse kukin on huomannut että selittely on tarpeen ikävän usein. Suehiro Maruo jutun lopussa oleva viimeinen lause pysäytti hetkeksi, ihan kuin se olisi lisätty vielä varmuuden vuoksi. Asian alleviivaaminen lienee paikallaan jos lukija on vasta tutustumassa mangan (tai sarjakuvan) ihmeelliseen maailmaan. Mukana olevat inforuudut ovat hyvä homma niille jotka eivät termejä tunne.
Kannesta onkin ollut puhetta jo aiemmin ja monta kertaa, vihreä väri istuu kovin huonosti yhteen kuvan kanssa...
Ymmärsin että kirja on kasattu aika kiireellä, ja mielessä kävi että pieni hiominen ei ehkä olisi ollut pahitteeksi. Oikoluku on tainnut unohtua, mikäli parista hassusta kirjoitushäröstä voi päätellä. Esimerkkikuvia oli mukana kiitettävästi, mutta minuakin häiritsivät kahteen kertaan käytetyt ruudut. Kirjaan olisi mahtubut vielä muutama kuva lisää.
Harmi että kuvien saatavuus oli hankalaa. Osassa jutuista olisin kaivannut monipuolisemmin kuvitusta. Esim Miyazakia käsittelevässä artikkelissa kaikki kuvaesimerkit olivat Nausicaasta, mutta olisin kaivannut kuvia vaikkapa Shuna no tabista tai lentokonesarjakuvista. CLAMP:ista taas oli mukana lähes koko kirjo.
-
Kannesta onkin ollut puhetta jo aiemmin ja monta kertaa, vihreä väri istuu kovin huonosti yhteen kuvan kanssa...
Kummallista. Kansi vaikuttaa poikkeavan onnistuneelta.
-
Kummallista. Kansi vaikuttaa poikkeavan onnistuneelta.
Se on tasapainoinen eikä taitossa ole muuten vikaa, se vihreä vain saa kuvan hyppäämään silmille. Näyttää paljon paremmalta valkoisella taustalla...
-
Sellaiseksi kirja lienee osin tarkoitettukin? Aina toisinaan esiin pilkistää selittävä sävy joka antaa ymmärtää että manga on monipuolista ja kaikki manga tai sarjakuva yleensä ei välttämättä sovi lapsille... En tiedä oliko tämä kirjoittajien tarkoitus, mutta itse kukin on huomannut että selittely on tarpeen ikävän usein. Suehiro Maruo jutun lopussa oleva viimeinen lause pysäytti hetkeksi, ihan kuin se olisi lisätty vielä varmuuden vuoksi. Asian alleviivaaminen lienee paikallaan jos lukija on vasta tutustumassa mangan (tai sarjakuvan) ihmeelliseen maailmaan.
Itse syyllistyn tosiaan usein tähän. Selkäytimessä on varmaan vielä jäljellä kaupan tätiä joka kaupatessaan sarjakuvaa kirjaston tädeille alleviivaa tiettyjä asioita. Ihan vaan varmuuden vuoksi. Sen verran on tullut töitä tehtyä ihmisten kanssa joilla ei ole sarjkuvasta erikoistietoa että on varmaan ylireagoinnin tarve ettei vaan tapahdu Joku Kamala Skandaali... Kirjallisuudessahan ongelmaa ei ole koska kaikki tietävät, että on lasten ja aikuisten kirjallisuutta. Sarjakuvien ja varsinkin lastensarjakuvan imagon edelleen vahvasti omaavan mangan kanssa näin ei aina ole. Nämä on näitä "kohderymänä asiantuntijat ja maallikot" - rajanveto-ongelmia...
-
Eikä shoujo edelleenkään ole genre.
Tätä ilmaisua kuitenkin käytetään Mangan mestarit kirjassa. Ja itse asiassa se näyttäisi olevan ihan oikein. Myös manga on muuten genre! Se on sarjakuvan alalaji siinä missä undergroud tai supersankaritkin.
Niin kovasti kuin soisinkin että tyylilaji ja lajityyppi erotettaisiin toisistaan, niin ei se taida onnistua. Esimerkiksi Wikipedia (http://fi.wikipedia.org/wiki/Genre) selittää asian näin: ransk. genre = laatu, laji, suku, genre artistique = taidelaji) tarkoittaa jonkin taiteenalan laatua, lajia, luokkaa, tyyppiä tai esitystapaa. Puheessaja tekstissä käytetään siis toisistaan eroavista ilmaisuista nimitystä genre. Näitä voidaan järejestellä rinnakkain tai hierarkisesti. Niinpä manga -nimisen esitystavan alalajeja (genrejä) ovat poikamanga ja tyttömanga ja niiden alalajeja taas esimerkiksi kauhu jnpp.
Sitäpä en enää kerrokaan että onko 4koma manga manga-genren alalaji vai oma genrensä. :P
-
Kustantajan kaupallinen välihuomautus: Mangan mestareita myydään tarjoushintaan Helsingin kirjamessuilla. Teosta saa BTJ:n osastolta 6f48 hintaan 20 euroa, kun kirjan normaali ovh on 30 euroa. Tarjous on voimassa vain messuilla.
-
Haluaisiko joku Mangan mestareihin kirjoittanut vaihtaa tekijänkipaleensa (ja tämän saa siirtää tai poistaa tai jotain, jos tuntuu että on väärässä paikassa).
EDIT asia hoidossa... :D
Timo
-
Tulipa kirja luettua tuossa lomaa vietellessä.
Kova kansi ensinnäkin saa jo itsessään plussaa. Muut BTJ:n kirja, joihin olen tutustunut, jäivät taakse kansivertailussa. Kova materiaali oli mukavaa, ja tässä mielessä kirjaa oli mukavampi pidellä kädessään kuin esimerkiksi Paul Gravettin Manga - 60 vuotta japanilaista sarjakuvaa-kirjaa.
Vihreä väri ei ollutkaan sitten niin kauheaa kuin se näin ruudulta katsottuna näytti. Pelkän kuvan perusteella se vaikutti huonommalta valinnalta kuin olikaan, mutta Auran mainitsema valkoinen pohja olisi kannessa voinut siltikin toimia paremmin.
Esitellyistä henkilöistä ei sen suurempia valituksia. Hideshi Hino olisi ollut mielenkiintoista kirjassa nähdä, mutta kauhun osalta mukaan oli valittu joka tapauksessa mielenkiintoinen tekijä.
Kvaakin arvostelussa taidettiin kaipailla samuraimangan taitajia kehiin. Aihetta sivuttiin lähinnä Vagabondin muodossa, mikä ei ollut paljon. Miinusta tuleekin tämän aiheen puuttumisesta. Kazuo Koike olisi natsannut kirjan sivuille todella hyvin.
Suurin miinus osuukin kirjassa tekstin laatuun. Asiavirheistä en tiedä, mutta kirjoitusvirheitä kirjassa oli todella paljon. Se häiritsi jonkin verran, koskaan ei pitäisi ainakaan niin kiire olla kirjan julkaisussa etteikö virheistä päästäisi eroon, eikös?
-
Taittovedosta läpi käydessä (nykyään sekin tulee pdf:nä) sain aikaiseksi kolmisenkymmentä korjausta, mutta silti niitä livahti seulan läpi. Omalle tekstilleen on vain aina sokea, sille ei voi mitään.
-
Kova kansi ensinnäkin saa jo itsessään plussaa. Muut BTJ:n kirja, joihin olen tutustunut, jäivät taakse kansivertailussa. Kova materiaali oli mukavaa, ja tässä mielessä kirjaa oli mukavampi pidellä kädessään kuin esimerkiksi Paul Gravettin Manga - 60 vuotta japanilaista sarjakuvaa-kirjaa.
Minä taas vihaan edelleen henkeen ja vereen kovakantisia. :) Näin ison kirjan kanssa rakaisu hankaloittaa tankkaamisen etenemistä siitäkin syystä että tuommoista kovaa jötkälettä ei uskalla lukea sängyssä. Jos sattuu nukahtamaan niin voi herätä sokeana saatuaan kulman silmäänsä. :o
Kvaakin arvostelussa taidettiin kaipailla samuraimangan taitajia kehiin. Aihetta sivuttiin lähinnä Vagabondin muodossa, mikä ei ollut paljon. Miinusta tuleekin tämän aiheen puuttumisesta. Kazuo Koike olisi natsannut kirjan sivuille todella hyvin.
Olihan siellä myös Jiro Taniguchi (Samurai Legend). Tezukan Dororo oli mainittuna vain tekijän bibliografiassa.
-
Minä taas vihaan edelleen henkeen ja vereen kovakantisia. :) Näin ison kirjan kanssa rakaisu hankaloittaa tankkaamisen etenemistä siitäkin syystä että tuommoista kovaa jötkälettä ei uskalla lukea sängyssä. Jos sattuu nukahtamaan niin voi herätä sokeana saatuaan kulman silmäänsä. :o
Olihan siellä myös Jiro Taniguchi (Samurai Legend). Tezukan Dororo oli mainittuna vain tekijän bibliografiassa.
Samurai Legend pääsi unohtumaan tosiaan, oli vielä kirjoittamisen alussa muistissa...
Turha kai kovista kansista on alkaa vääntämään kättä, mutta kyllä ne näyttävät vaan hienoilta esim. verrattuna BTJ:n Pelintekijän käsikirjaan. (No, kyseisestä teoksesta puuttuivat kyllä myös kuvat, jotka olisivat olleet enemmän kuin tervetulleita.)
Kokonaisuutenahan Mangan mestarit oli hyvä kirja, ja mieltä lämmittävää on, että maastamme löytyy osaavia tekijöitä tällaiseen.
PS: Jokos on animeohjaajista kertova kirja tekeillä? Sehän kun on looginen seuraava askel tällä polulla...
-
PS: Jokos on animeohjaajista kertova kirja tekeillä? Sehän kun on looginen seuraava askel tällä polulla...
Asiaa katsellaan,
-
Ostin Mangan mestarit kirjamessuilta. Kokonaisuutena mielenkiintoinen opus. Kuvia (tai mielellään kokonaisia sivuja) olisi mielestäni saanut olla paljon enemmän. Käännökset esim ranskan kielestä olisivat olleet mukava lisä. Varmaankin olisi tilausta Mangan maailmat tyyppiselle puhelinluettelolle, jossa useampi sivu kutakin sarjaa.
Jari Lehtisen esipuhetta lukiessani törmäsin seuraavaan:
"Ja ranskalainen sarjakuva oli sentään 80-luvulla vielä käsite"
Mielenkiintoinen aloitus. Mutta jatkoa ei seuraa vaan kappale loppuu kuin seinään. Kiinnostaisi kuulla mitä sitten tapahtui...
-
Varmaankin olisi tilausta Mangan maailmat tyyppiselle puhelinluettelolle, jossa useampi sivu kutakin sarjaa.
Näinhän sitä saattaisi äkkiseltään luulla, mutta esm Ruotsissa Manga Mania lopetettiin kannattamattomana. Sen seuraaja Shoujo Star on suunnattu huomattavasti suppeammalle kohderyhmälle...
-
Näinhän sitä saattaisi äkkiseltään luulla, mutta esm Ruotsissa Manga Mania lopetettiin kannattamattomana.
En tarkoittanut jatkuvasti ilmestyvää julkaisua vaan sellaista opusta kuin 80-luvulla ilmestynyt Sarjakuvan maailmat.
Eli 10-20 sivuisia näytteitä useasta sarjasta suomeksi käännettynä.
-
En tarkoittanut jatkuvasti ilmestyvää julkaisua vaan sellaista opusta kuin 80-luvulla ilmestynyt Sarjakuvan maailmat.
Eli 10-20 sivuisia näytteitä useasta sarjasta suomeksi käännettynä.
Aah, vai sillai. Kyllä sellaisen opuksen hankkisi mielellään.
Mutta hämmästyttää kyllä vieläkin tuo Manga Manian kohtalo, jos pieni aiheesta poikkeaminen sallitaan. Se sisälsi kuitenkin monta hittisarjaa, ja oli todella halpa ja yksinkertainen tapa seurata kyseisiä sarjoja ruotsiksi.
-
Mutta hämmästyttää kyllä vieläkin tuo Manga Manian kohtalo, jos pieni aiheesta poikkeaminen sallitaan. Se sisälsi kuitenkin monta hittisarjaa, ja oli todella halpa ja yksinkertainen tapa seurata kyseisiä sarjoja ruotsiksi.
Outoa että se hämmästyttää, kun kuitenkin kerroit jo tossa aiemmassa viestissäsi mikä menesstyy. Siis Manga Mania taisi ampua haulikolla. Shonenin lisäksi oli ainakin seineniä. ...Ja vielä suurempi puute lehdessä, shojoa taisi olla aika vähän?
-
Outoa että se hämmästyttää, kun kuitenkin kerroit jo tossa aiemmassa viestissäsi mikä menesstyy. Siis Manga Mania taisi ampua haulikolla. Shonenin lisäksi oli ainakin seineniä. ...Ja vielä suurempi puute lehdessä, shojoa taisi olla aika vähän?
Come again?
Puhun luonnollisestikin vain omista sekä tuttavapiirini lukutottumuksista, mutta suurin osa tuntemistani mangan suurkuluttajista ei lue vain sohjoa/shonenia/gekikaa jne. Siksi Manga Manian kaltaiset ”sekahedelmäsopat” ovat näppärä ja halpa tapa seurata monia eri sarjoja.
Luulen ettei sitä yksinkertaisesti saatu suuren yleisön tietoisuuteen tai saataville, vaan sitä markkinoitiin lähinnä tuolle sohjokohderyhmälle.
-
Kyllä kesäloma ja joutilaisuus on mukavaa. Niin sitä ehti viimein tarttua tähänkin. Harmi, että tämä tuli luettua parvekkeen tuolissa, kokemus olisi ansainnut pihakeinun maaseudun rauhassa.
Eli mukavasti yllätti, ennakko-odotukset kun olivat hieman nihkeät. Lopulta luin tämän kahden päivän aikana ja lisääkin olisi mennyt. Ansio tästä kuuluu tietenkin kirjoittajille, esittelyt ovat vetäviä ja taustoitus pätevää.
Kuumin kysymys on tietenkin valittujen tekijöiden lista ja aiemmin olin väärässä. Ei näitä ole valittu sen mukaan, kuka on myynyt eniten tai ketkä tunnetaan lännessä parhaimmin. Hieman näistä paistaa kirjoittajien mieltymykset lävitse, eikä alkupuheessa juuri kunnolla perustella ketä on huolittu mukaan ja millä perusteella. Ilahduttavasti valintaperusteet käyvät ilmi esittelyissä ja näin ummikkokin ymmärtää miksi Hayao Miyazaki tai henkilökohtainen inhokkini Kia Asamiya on juuri tähän opukseen päätynyt. Aina näin ei kuitenkaan tehdä, mikä harmittaa sietämättömästi. Valtaosa valinnoista on minulle itsestäänselvyyksiä ja yllätykset vain piristävät, mutta ummikko voi olla ajoittain ihmeissään. Kattaus on kuitenkin itsessään mainio: mukana on pari suomalaislukijoillekin tuttua, valtaosa harrastajien hyvin tuntemaa ja pari vähemmän tunnettua tekijää.
Ilmeisimmistä valinnoista olisi ehkä Katsuhiro Otomon ja Kazue Koiken voinut tunkea mukaan, erityisesti kun ensimmäinen mainitaan kahteen tai kolmeen otteeseen. Muutoin puuttuvat tekijät voi ymmärtää linjauksen puitteissa. Ehkä viimeisen kolmanneksen osalta linjaus hieman rönsyilee, kun mukaan on valittu edustajia ilmeisesti osittain vain siksi, että otos tärkeimmistä genreistä saatiin mukaan. Silti urheilu tuntuu hieman aliedustetulta.
Lähes putkeen luettuna tuntui kuin loppupuolella olisi kirjoittajalla ollut kiire saada homma kasaan. Mihinkään esittelyyn tai kirjoittajaan ei tätä voi kuitenkaan yksilöidä, joten tunne saattoi johtua sivujen vähenemisestä kaunniina kesäpäivänä. Kyllä tämä jatko-opuksen ansaitsee!
Erityisesti kiitosta kirjoittajat ansaitsevat siitä, että näkevät mangan kehityksen evoluutiona. Siinä tekijöitä ei nosteta pysyvästi jalustalle, vaan kyseessä markkinat ovat virta, josta tekijät nousevat ajoittain pinnalle - toiset pidemmäksi aikaa kuin toiset. Tällaista näkemystä ja käsittelyä kaivattaisiin vastaaviin opuksiin enemmän.
Jossain määrin teollisuudenalan ansaitsevaa kritiikkiä on kuitenkin jätetty esittämättä, vaikka ohimennen mainitaan kuinka shonen ja shojo ovatkin tarkoin rajattuja, eikä niiden sisällä sallita poikkeamia totutusta. Vastaavasti mangan uudistumista vaihtoehtoisten kanavien kautta on käytetty.
Kustannustoimittaja puolestaan saa kovimmat risut. Erityisesti Lehtinen on kiistämättömän pätevä mies, mutta tarvitsisi oikeissa kohdissa suitsista nykimistä. Osittain Lehtinen on tainnut hieman kierrättää vanhoja tekstejään ja teksti pomppii toisinaan kuin tajunnanvirta. Innokkuuden seurauksena lukija unohtuu heti alkupuheessa. Se ja jälkisanat ovatkin opuksen kurjinta antia, vaikka asiasisältö on kohdallaan. Termi scanlation esiintyy yhdellä sivulla, selitetään vasta eri yhteydessä toisaalla. Sisäpiirin vitsi lentää Vancouveriin ja sitä rataa. Tämä hymyilyttää minua, mutta varmasti nostaa piikit monella muulla pystyyn. Onneksi tekijäesittelyt ovat hyvin kasassa, niistä kun tärkein on opuksen kansien väliin koottu.
Pikku nitkutuksiin kuuluu, että "Takarazuka-show" mainitaan muitta mutkitta, jonka ymmärtää kyllä asiayhteydestä, mutta olisi ollut tarkemmin syytä avata. Toisen maailmansodan voi kirjoittaa pienellä, vaikka olikin suuri. Tässä nitkutukset sitten ovatkin, pääosin tuntemattomat käsitteet avataan pikku laatikoissa.
Suurempi marina tulee siitä, että tekijät ovat täydellisen vakuuttuneita, ettei suomen kieleen kuulu väliviivaa yhdyssanoihin, jotka on muodostettu vierasperäisistä sanoista. Tuloksena on "standardishojo", joka täytyy kolmeen kertaan tavata, ennen kuin sen hahmottaa. Tältä kai lukihäiriöstä kärsiviltä tuntuu.
Lisäksi formaattina tällainen leveä kahvipöytäopus ei ole paras mahdollinen, hukkatilaa tulee tolkuttomasti vaikka alkupuheessakin höpistään, kuinka näytöt (suhteeltaan 4:3) eivät lukemiseen sovi. Elämä on parasta ironiaa, vai kuinka sitä sanotaan.
Mainio opus tämä kuitenkin on, siitä kertoo vastaan väittämättä se, että opus tuli nielaistua kahdessa päivässä, ei hiljalleen ajan mittaan kuten odotin. Jos tähtiä annettaisiin, niitä tulisi neljä. Kirjoittajille viisi, kustannustoimittajan löperyydestä putoaa viimeinen pois. Odotamme jatkoa.